kansikuva: On olemassa arabial ainen perinne, jossa hermeettisen gnosiksen aarrekammio on vuosisatojen ajan säilynyt. Persialainen runoilija,

Transkriptio

1 pentag ram m i He, jotka haluavat yhdistää meidät suureen V aloon, josta olemme lähtöisin, käyttävät sielun kieltä. Valaistut puhuvat tällä kielellä runoudessa, musiikissa. O n sanottu, että aikojen lopussa Valon lapset soittavat täydellistä sävellystä luojalleen. Kaikki teemat tullaan esittämään juuri oikealla tavalla, ja täydellinen harmonia syntyy todellisuudeksi juuri sillä hetkellä, kun se kajahtaa, sillä kaikki tulevat silloin täydellisesti ymmärtämään V alon merkityksen ja jokainen tulee tietämään toisen sydämen niin kuin hänen omakin sydämensä tunnetaan. T ässä pentagrammin numerossa Suhraw ardi, Tolkien ja Ko Juan tulkitsevat tätä loistavaa ajatusta. Beethoven, Ravel, Satie ja monet muut liittävät meidät siihen, mitä musiikki sai aikaan heidän sieluissaan. Laaja kuvaus rajakokemuksista tarjoaa näkemyksen ihmisen kuoleman mystisestä hetkestä. Arabialainen gnosis kolmessa Suhraw ardin kertomuksessa - artikkelisaksasta 3 mikään ei muutu - elämän tuolla puolen, kuoleman rajalla -artikkeliranskasta 7 luomakunta peilinä -artikkelisveitsistä 18 musiikissa sfäärien laulu -artikkelisveitsistä 23 todellinen hyve on itsestään tuleva J.A.Blok 35 puhtauden kirja Ko Juan 36 sydämen mysteeri 40 kansikuva: On olemassa arabial ainen perinne, jossa hermeettisen gnosiksen aarrekammio on vuosisatojen ajan säilynyt. Persialainen runoilija, filosofi Suhrawardi, avasi ensikäden tiedoillaan 1100-luvulla tämän pyhäkön ovet täysin avoimeksi ja maksoi siitä hengellään.

2 LEC TORIU M ROSIC RU C IANU M IN, KU LTAISEN RU U SU RISTIN KANSAINV ÄLISEN KOU LU N AIKAKAU SLEH TI Pentagrammi-lehden tarkoituksena on kiinnittää lukijoiden huomio ihmiskunnan kehityksessä koittaneeseen uuteen aikaan. Pentagrammi on kaikkina aikoina ollut uudestisyntyneen ihmisen, uuden ihmisen symboli. Se on myös symboli kaikkeudesta ja sen ikuisesta syntymisestä, jossa toteutuu jumalallinen suunnitelma. Symbolilla on arvonsa kuitenkin vain silloin kun se rohkaisee toteuttamiseen. Ihminen, joka toteuttaa Pentagrammia mikrokosmoksessaan, omassa pienoismaailmassaan, on transfigurismin polulla. Pentagrammi-lehti kutsuu lukijaa toteuttamaan itsessään tämän henkisen vallankumouksen. Y H T EY ST IED OT : Osoite: Lectorium Rosicrucianum PL H ämeenlinna Internet: w w w.kultainenruusuristi.fi lectorium.rosicrucianum@ nic.fi Pankkiyhteys: H SOP

3 arabialainen gnosis kolmessa suhraw ardin kertomuksessa U niversaali musiikin, symbolien kieli ei puhuttele ensisijassa järkeä, vaan suuntautuu ennen kaikkea heräävään sieluun. Persialainen gnostikko A l Suhraw ardi, Shihab al-d in Yahya ( ) oli tämän kielen mestari! Hän kertoo, kuinka ihmissielut vajosivat kerran pimeyteen ja kuinka he eräänä päivänä tulevat palaamaan Valon isänmaahan. Suhraw ardi syntyi Suhraw ard nimisessä kylässä Luoteis-Iranissa ja vietti opiskeluvuotensa M araghahin ja Isfahanin kaupungeissa. M yöhemmin hän muutti Lounais- Anatoliaan, jossa opetti Selsjoekenin prinssejä ja hallitsijoita. Aleppossa hän opetti kaupungin kuvernööriä, lännessäkin tunnetuksi tulleen Saladinin (Ayyubid Saslah al-d in) poikaa. Suhraw ardin ajatuksia hallitsivat H ermeksen opetukset. T ärkeässä asemassa oli Platonin ideamaailma ja ilmeisesti myös persialaisten sufimestareiden ajatusmaailma. T ämän suuren persialaisen runoilijan ja ajattelijan filosofian perustana oli myös lännessäkin tunnettu Avicennaan (Ibn Sina), jonka opin hän täydensi ja saattoi valmiiksi. H änen mukaansa Avicennalta puuttui täydellinen, uusi henkisielutietoisuus, joka muuttaa henkisen maailman suoran kokemuksen sisäiseksi omistukseksi. Suhraw ardi perusti myös koulun. T ässä israq- koulussa (valaistumisen koulussa) hän jatkoi oppilaittensa kanssa V alon filosofiansa kehittämistä. V uonna 1183 hän matkusti Aleppoon, jossa hänet vangittiin ja lopulta surmattiin 37 vuoden ikäisenä poikkeavan uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. Islamilaisessa maailmassa häntä kutsutaan nimellä sheikh alishraq,valaistumisen (tai valon) (filosofian) maisteriksi. SISÄ INEN T IET O Kuten hänen kirjoituksistaan käy ilmi, Suhraw ardilla oli sisäistä tietoa, sydämen tietoa. H än sovelsi sitä 1100-luvun filosofin perinpohjaiseen oppineisuuteen. T ässä hän on samalla linjalla kuuluisan persialaisen edeltäjänsä Ibn Sinan kanssa, joka tunnettiin 1100-luvulla lännessä nimellä Avicenna. Avicenna, joka kuoli vuonna 1037, oli kehitellyt Aristoteleen filosofiasta sekä uusplatonisesta opista metafysiikan, jossa antiikin perinne yhdistyy islamilaisiin periaatteisiin. Suhraw ardi kirjoitti neljä suurta teosta: ilmoitukset, vastakohdat, polut ja taivaat sekä valaistumisen filosofian. V iimeksi mainitussa hän selittää valon tiedettä käyttäen omaa sanastoaan ja metodiaan. Itse hän kutsuu näitä neljää teostaan etenemiseksi loogisesta filosofiasta intuitiiviseen filosofiaan. T oinen kirjoitusten ryhmä koostuu suurimmaksi osaksi symboleja sisältävistä kertomuksista. Ne kuvailevat sielun matkaa itsetoteutuksen vaiheiden läpi. Näemme niissä loistavia kuvia muutamista hänen valaistuksen filosofiansa periaatteista hänen yrittäessään kuvailla intuitiivisen katsantokannan ydinajatusta. Kolmas sarja sisältää lyhyempiä esitelmiä, kuten V valon temppelit, H ayakal al-noer. Siinä hän esittää filosofiansa 3

4 yksinkertaisessa muodossa. T ässä sarjassa löydämme myös kokoelman ajatelmia, rukouksia, avunpyyntöjä ja kommentteja. Suhraw ardin filosofia on pääsisällykseltään seuraava: jatkuvasti läsnä oleva tieto tieto jumalallisesta läsnäolosta tietoisuus itsestä (sydämen tieto, gnosis) jokainen tähän pystyvä on puhdas valo. Oleminen puhdasta ja yksinkertaista valoa merkitsee samaa kuin itsensä tiedostaminen. Suhraw ardin mukaan tämä ei koske ainoastaan kaikkia tietoisia yksilöitä, vaan myös Jumalaa, valojen V aloa. H änen V a- lonsa voima ja hänen tietoisuutensa pitää sisällään kaiken muun. H än ei asettanut sydäntä järjen paikalle vaan hänen lähtökohtansa oli uusi sielu, korkeampi tietoisuus tai Järki isolla J:llä. V apautuksen polku on sisäinen polku, joka avautuu meille ensin ymmärryksen kautta, korkeamman tietoisuuden rajoille saakka. T ällainen tietoisuus kehittyy ihmisen kääntyessä V aloa kohti. H än kuvailee oppia sielun vajoamisesta pimeyteen, pakolaisuuteen. Suhraw ardi voidaan lukea gnostikkoihin. H eitä kutsutaan nimellä arif,gnostikko. H ermeksen filosofiaan pohjautuvia kirjoituksia oli saatavilla arabiaksi käännettyinä jo 800-luvulla, ja Suhraw ardi paneutui niihin syvällisesti. Näemme siitä esimerkkejä teoksessa Gabrielin siipien havina*, joka sisältää kolme hänen kertomustaan. Nämä kertomukset painottavat erityisesti Suhraw ardin ajatusten yhteneväisyyksiä H ermeksen ajatusten kanssa. Niistä ilmenee myös, ettei hän ollut pelkkä filosofi vaan lisäksi erittäin käytännöllinen ihminen, joka piti jalat tukevasti maassa. H än painotti tämän hetken tietoisuutta, joka syntyy syvästi eletystä oivalluksesta. T ämä oivallus voidaan ymmärtää järjellä. Silloin erehtyminen on kuitenkin mahdollista. Siinä Suhraw ardi eroaa edeltäjistään ja seuraa omaa tietään, omaa sydämen tietoaan.suhraw ardin sanoman ydin on siinä, että etsivä ihminen alistaa sielunsa jumalalliselle V alolle ja asettuu kokonaan tähän V aloon. 4

5 Läntinen pakolaisuus on Suhraw ardin viittaus ihmissielun vankeuteen maailmassa, joka ei ole sen alkuperäinen isänmaa SIELU M AAILM A Suhraw ardin kertomukset ovat läpeensä vertauskuvallisia. Jokainen lause, jokainen symboli on valittu tietoisesti ilmaisemaan kuvaannollisesti hänen oppiaan. Kun niihin syventyy pitemmän ajan, huomaa, etteivät opetusten havainnollistamiseen käytetyt kuvat ja vertaukset ole sattumanvaraisia. Lukija astuu aivan erilaiseen maailmaan, maailmaan, joka on näiden symbolien takana ja joka tekee ne eläviksi. Suhraw ardi liikkuu tottuneesti tässä sielumaailmassa ja ilmentää sen sisäistä totuutta. T ämä tiedonsiirtomenetelmä osoittautui vaaralliseksi Suhraw ardille. H änen aikansa islamilaisessa yhteiskunnassa oli liian vaarallista esittää ympäristön tapahtumia niin paljastavina vertauskuvina. Seurauksena oli väistämättä, että puhdasoppiset islamistit vainosivat häntä. Siitä huolimatta, että hän puolusti ajatusta ihmissielun lankeemuksesta ja ikuisesta elämästä symbolisiin huntuihin verhottuna, hänen yrityksensä oli omana aikanaan liian uhkarohkea. Nämä erilaiset ja usein gnostis-hermeettiset ajatukset katsottiin vääräuskoisiksi, ja uhkarohkeudestaan nuori Suhraw ardi maksoi hengellään. Kertomukset sisältävät niin paljon yhtäläisyyksiä muiden viisausoppien ja uskontojen kanssa, että olisi mahdotonta luetella niitä kaikkia. Kertomusten kääntäjä antautui selityksissään itsensä Suhraw ardin johdettavaksi: Niiden joukossa, joita hän itse kutsuu henkisiksi esivanhemmikseen, on hermeettisen viisauden isällä, H ermes T rismegistoksella, hyvin tärkeä paikka. Koska tämä kirja on kirjoitettu ensi sijassa länsimaalaisille lukijoille, joilla ei ole tietoa rikkaasta persialaisesta mytologiasta ja Z a- rathustan opista ja jotka eivät tunne islamin sisäistä oppia, on selityksissä yritetty täyttää mahdollisimman pitkälle tämä puute. Selityksissä tulee vakuuttavasti esille arabialaisen gnosiksen rikkaus. 5

6 K olme kertomusta Kullakin kertomuksella on erilainen tausta. Ensimmäisellä, Gabrielin siipien havinalla, on taustanaan makrokosmoksen rakenne ja ihmisen paikka Jumalan luomakunnassa. N äemme siinä Suhraw ardin maailmankatsomuksen, jossa on paljon uusplatonisia, gnostisia ja hermeettisiä tuntomerkkejä. K eskeisenä on enkeli G abrielin symbolinen olemus, jota myös kutsutaan Jumalan sanaksi ja Pyhäksi Hengeksi. Hänen siipensä symboloivat alkuperäistä valonmaailmaa ja aineellista pimeydenmaailmaa. T oisessa kertomuksessa Punainen Älykkyys Suhraw ardi kuvailee ihmisen valosielua, jota esittää sielulintu, sekä sielun paluuta alkuperäiseen valon isänmaahan. Polku koostuu seitsemästä ihmeestä. Se alkaa Kaikkeuden sfääreistä ja päättyy sielun muutokseen, sielun, joka on voittanut aineen maailman ja löytänyt elämän lähteen. Tätä prosessia on kuvattu muinaispersialaisen mytologian kuvilla ja tapahtumilla. N äemme siinä kuuluisia sankareita kuten R ustam ja Isfandyar, kosmisen vuorijonon Q afin ja myyttisen Simurgh-linnun. Kolmannen kertomuksen Kertom us läntisestä pakolaisuudesta mystinen kieli juontaa juurensa sufismista, islamin sisäisestä opista ja sisältää astronomisia ja alkemiallisia kuvailuja. Ihmissielun vankeus maailmassa, joka ei ole sen alkuperäinen isänmaa, on kuvattu läntisenä pakolaisuutena. Siihen lisättiin sisäinen kartta, jossa islamilaisen maailman maat ja alueet symboloivat paluumatkan vaiheita jumalalliseen isänmaahan. Tässäkin kertomuksessa puhutaan gnostisista opetuksista, ja ne ilmaisevat voimakasta yhtäläisyyttä tunnettuun gnostiseen lähteeseen:tuomaksen evankeliumin H elm en lauluun. *G abrielin siipien havina. ( D as R auschen der Flügel G abriels) K olme V alaistuksen M estarin, Suhraw ard in kertomusta, persian ja arabian kielestä käännettyinä ja selitettyinä. B ettina L öber, D R P R ozenkreuz V erlag, B irnbach 2007 (ei suomalaista käännöstä) 6

7 m ikään ei muutu K okemukset ja todistukset kuoleman rajalla käynnistä ovat äärikokemuksia, jotka kertovat elämän jatkuvan ruumiin kuoleman jälkeen. O vatko universumit, joita silloin löydämme, todellisuudessa paratiisi ja jumalallinen maailma, todellisen jumalallisen ihmisen ylösnousemuskenttä? Seuraavassa asiaa koskeva tutkielma. Käytössämme on nykyään valtavasti informaatiota, joka todistaa kokemuksista hunnun tuolla puolella. T ästä aiheesta on julkaistu paljon kirjoja. Näiden kokemusten pohjalta joku voi esimerkiksi yrittää saada tietoonsa, miltä hän näytti ennen syntymäänsä (sanotaan että regressioterapian tai hypnoosin avulla on mahdollista saada tietoa edellisistä elämistä) On myös yritetty löytää muita ulottuvuuksia käyttämällä erilaisia (eteerisastraalisia) ruumiita, jotka mahdollistavat liikkumisen tuonpuoleisilla alueilla. Joskus näille alueille pääsyä on pakotettu käyttämällä huumeita, hypnoosia tai ylistimuloimalla seitsemää tsakran porttia. T oiset astraalisen maailman tutkijat yrittävät päästä tuntemattomille planeetoille ja kohdata niiden asukkaita, he yrittävät lukea luonnon muistia, Akashaa, tai löytää erilaisia hienomateriamaailmoja ja niiden suuria opettajia. On myös havaittavissa vetoa maanalaisiin kansoihin, Keski-M aahan, vastaaviin luonnon elementaalien valtakuntiin (keijuihin, ilman henkiin, maahisiin ja tulen henkiin), devoihin tai mineraalien, kasvikunnan tai eläinkunnan ryhmähenkiin. LSD T ohtori John Lilly ( ), amerikkalainen lääkäri ja tutkija, on 1940-luvulta asti tehnyt kokeita ja esitelmöinyt muista tajunnantiloista. H än käytti tutkimuksissaan hypnoosia, LSD :tä ja tiettyjä mietiskelytapoja ja kirjoitti tietoisuuden maantieteen, jonkinlaisen omaelämäkerran sisäisestä 7

8 tilasta. T ämä kaikki ei siis ole mitään uutta meille. Aina on ollut erilaisia ryhmiä, joille tuonpuoleinen elämä on ollut erilaisten vihkimysten lopullinen päämäärä. Esimerkiksi kirja B ardo T hodol, T iibetin Kuolleitten Kirja, on kokonaan omistettu oppaaksi tuonpuoleisessa. Nykyisen lääketeollisuuden ja kirurgian kehittyessä ja toisaalta liikenneonnettomuuksien määrän kasvaessa on yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat kokeneet olleensa kuoleman rajalla. (tutkijat kuten M oody, Sabom ja Ring käyttävät englantilaista termiä Near D eath Experience, ND E). Samanlaista kehitystä näemme kasvavassa oppaiden ryhmässä, M analan lautturien modernissa versiossa. Kirurgit ja terapeutit pystyvät yhä useammin keskeyttämään luonnollisen kuoleman prosessin ja estämään toimenpiteillään ylimenon hunnun toiselle puolelle. Kun kuoleva on jo matkalla toiselle puolelle, hänet haetaan takaisin tälle elämänalueelle. T akaisin tultuaan potilas ei enää muista tarkkaan, mitä hän juuri äsken oli kokenut. T oisaalta se johtuu siitä, että hän ennen paluutaan oli ottanut siemauksen unohduksen maljasta ja toisaalta siitä, ettei hänen kokemustansa voida kuvailla sen ylittäessä tavalliset sanat ja tietoisuutemme mahdollisuudet ja tilan. H än tietää kyllä kokeneensa jotain tavallisuudesta poikkeavaa, jolla ei ole mitään tekemistä mielen, huumeiden tai mietiskelymetodien kanssa. Suurimmalle osalle ihmisistä se on heidän elämänsä käänteentekevin ja ihmeellisin kokemus, jota he eivät koskaan unohda. JAT KU V A LINJA H uomaamme että ihminen, huolimatta siitä onko hän uskonnollinen vai ei, varmistuu yhä enemmän elämän jatkuvuudesta kuoleman jälkeen. Se on jotakin täysin erilaista eikä se muistuta ollenkaan ennen opetettua tai kuviteltua. Lisäksi siinä on tiettyä täyteyttä: kuin viimeinen rauhan satama, joka muuttaa perin pohjin hänen elämänsä. V aikka näitä ruumiin ulkopuolisia rajakokemuksia voidaankin verrata tietoisuuden jakautumisen ilmiöön, jota esoteerisissa ja okkulttisissa piireissä harjoitetaan, tässä artikkelissa käsitellään nimenomaan itse koettuja rajakokemuksia. Kokijat eivät ole riippuvaisia mistään dogmista, joten he ovat vapaita etsijöitä, väliaikaisia asukkaita maassa, jonka kynnyksellä jo seisoivat ja jonne he kaipaavat takaisin. Paljon on todellakin vielä tutkittavaa. Ensimmäinen havainto on, että tuonpuoleisuus on olemassa, eikä siellä ole kärsimystä eikä pelkoa, ja että kuoleman hetkellä, totaalisen antautumisen hetkellä, tapahtuu muutos. Jokainen kokemus todistaa seesteisyydestä, jossa pelolle ja kärsimykselle ei ole sijaa ja jossa vallitsee rauha. V oimme myös päätellä, ettei koko olemus siirtymisen hetkellä häivykään olemattomiin, vaan kehittyy tila, jossa aineen tiheys vähenee, eroamme fyysisestä ruumiista 8

9 Jokainen liike tai kehitys, jokainen teko tai ottamani askel, jättää jälkeensä jäljet. M utta hienomateriaosamme säilyttäessä tietoisuuden. Silloin koetaan helpotuksen ja vapauden tunne, ihmeellinen aistimus leijailemisesta fyysisen ruumiin yläpuolella. V aikka vierellä olijat näkevät meidät selvästi koomassa, olemme sillä hetkellä yliherkkyyden tilassa.. Kuulemme kaiken ja yritämme puhua, mutta toiset eivät enää pysty kommunikoimaan kanssamme. T äytymme positiivisista ajatuksista kaikkia olentoja kohtaan ja olemme pahoillamme rakkaittemme surusta, mutta tunnemme olevamme vihdoin vapautetut kuoleman pelosta ja maallisista rajoituksista. Koemme, että elävät ovat paljon kuolleempia kuin me ja me säälimme heitä, koska he yhä epäilevät ja ovat yhä alttiita rajoituksille, mikä on ominaista elämälle aineessa. Sen lisäksi jotkut kommunikoivat aikaisemmin kuolleitten ystävien ja sukulaisten kanssa, jotka rakkaudella toivottavat heidät tervetulleiksi. OLEM M EKO RAJAT T OM IA? Näiden havaintojen lisäksi kuoleman rajalla oleva saa muitakin merkittäviä kokemuksia. H än vaikuttaa todellakin rajattomalta, aivan kuin hän olisi samaan aikaan kaikkialla ja ei missään, universumin joka puolella. Näyttää siltä että universumin jokainen osa kommunikoisi kaikkien muiden osien kanssa yhtenä suurena kokonaisuutena, jossa suuri ja pieni kadottavat merkityksensä; kokonaisuus ympäröi meidät, ja me ympäröimme kaikkea. H än kokee ykseyden, tilan jossa ei ole erillisyyttä. H änen inhimilliset ajatuksensa tuntuvat suhteellisilta, hän ei näe eroa pyhimyksen ja murhaajan välillä, sillä hän rakastaa kaikkea ja kaikkia samalla universaalilla rakkaudella. H än tuntee itsensä myös kaikkitietäväksi, hänellä on tietoisuus, joka ei ole järjellinen vaan pohjautuu siihen, että hän on osa kaikkeudesta. T ämä kaikki on samalla kuin musiikkia ja ennen kaikkea rakkautta. Rakkaus on kuin käsittämättömän ihanaa ja harmonista musiikkia, jossa kaikki näyttää kylpevän ja joka ravitsee kaikkea. Rajalla oleva ei ole ajassa eikä paikassa. H än on jossain, jossa mitään ei voi verrata siihen, mitä hän tiesi aikaisemmin ja jossa mikään ei ole käsitettävissä. Siinä paikassa ei ole tienviittoja. Se on ihmeellinen tyhjyyden ja täyteyden maailma, sen tajuamista, mitä itse on ja samalla enemmän kuin itse. T ajuaminen tapahtuu kaikenkattavalla persoonattomalla tietoisuudella, jolla ei ole enää mitään toiveita. On vain aistimus vihdoinkin olla ajattomuudessa ja tilattomuudessa. Se ei kuitenkaan ole tyhjyyttä eikä aukko, vaan täydellisen looginen Se. Ja me jäämme ihmettelemään, miksi emme aikaisemmin tienneet sitä mikä on itsestään selvää ja niin lähellä. M yös muita havaintoja on olemassa, mutta nämä ovat tavallisimpia ja niiden jäljet ovat syöpyneet muistiin hetkellä, jolloin lääkärit puuttuvat asiaan ja saavat meidät palaamaan maalliseen elämäämme. Paluu on mahdollista niin kauan 9

10 tila paratiisi, nirvana, sfäärien harmoniaa vai jotain muuta. Oltuaan yliluonnollinen ja ajaton, kuin uusi perhonen, hänellä on nyt tunne olevansa puristettuna takaisin lihalliseen kuoreen, josta hän oli jo luullut vapautuneensa ja joka nyt tuntuu niin ahtaalta. Ikään kuin hän olisi jälleen muuttunut toukaksi. H än haluaisi paljon mieluummin mennä takaisin tuonpuoleiseen, sillä tästä lähtien elämä täällä näyttää harhalta tai koettelemukselta, joka on vain kärsittävä. Oltuaan melkein kuollut hän ei enää pelkää kuolemaa. Nyt kun hän on nähnyt omin silmin, hänellä ei ole enää epäilystä eikä pelkoa, ihmisen kahta kirousta. Pierre A lech inskyn silkkipainomaalau ksissa "A lhaalta ylös" ja "Y lhäältä alas" (sivu 7) voimme erittäin hyvin kuvitella kahden tietoisu u den sfäärin, tämän- ja tu onpu o- leisen maailman, välistä liikettä. kun hopeinen lanka, joka yhdistää meidät elämään, ei ole katkennut. Palattuaan maiseen elämään, usein sitä tietoisesti tahtomatta, tämän kokenut henkilö alkaa kysyä vähän rauhoituttuaan, toisin sanoen kun hän taas on tunteidensa herra, oliko tuo tietoisuuden T IET EEN NÄ KEM Y S Kaikkien uskontojen suuret mystikot ovat aikojen kuluessa tehneet kokeita ääritilanteissa, joissa uhmataan aineellisen maailman lainalaisuuksia. M enneinä vuosisatoina valtauskontojen kannattajat ylistivät näitä tiloja pyhiksi, jos ne ilmentyivät oman kirkon sisällä, mutta niitä pidettiin noituutena, jos ne ilmentyivät vastapuolella. Nykyään ne lukeutuvat siistiin ja vakuuttavaan käsitteeseen parapsykologia. Näiden kokeiden tekijät näyttävät todellakin tunkeutuvan todellisuuteen tavalla, joka on tuntematon ja saavuttamaton suurimmalle osalle ihmisistä. H e kokevat tunteita ja tajunnan tiloja, joita yleisesti kutsutaan ekstaasiksi (mikä ei itse asiassa ole väärä sana, sillä etymologinen merkitys viittaa lähtemiseen: lähteä ruumiista tai itsetietoisuudesta) T unnettua on, että näiden tutkimusten tulokset johtavat radikaaliseen persoonallisuuden muutokseen. Joidenkin tiedemiesten mielestä se oli epätavanomainen tapa lähestyä todellisuutta, toisin sanoen se oli pakottamista epätieteellisellä tavalla, sillä sitä ei voitu toistaa yksittäisten osanottajien oman harkinnan mukaan. Ne jotka eivät itse 10

11 mitä merkitsevät nämä jäljet, jotka tuuli pian hävittää? pysty tähän ennalta arvaamattomaan, ekstaattiseen ja kaikkien normien ulkopuolella olevaan tietoon, jota ei voi toistaa, tuomitsevat sen. T ämän vastapainoksi he ovatkin luoneet toisen, tieteen vaatimuksia vastaavan todellisuuden, joka on sovitettu tarkalleen aineellisen ihmisen rajoitusten ja hänen tärkeimmän tunnusmerkkinsä, aivokuoren, sisäpuolelle. M utta eikö juuri tällainen tieteen todellisuus olekin väkivaltaista? Sillä se merkitsee pääasiallisesti analysointia, joka etymologisesti tarkoittaa jakamista, osien irrottamista kokonaisuudesta. Ja kuitenkin, jopa tällä tieteellisanalyyttisellä tasolla, on käynyt ilmi, ettei todellisuuskäsite ole kestävä, mikrofysiikan tutkimustuloksista päätellen (kvanttifysiikka). T IET OISU U D EN T ASOT M onet tutkijat myöntävät että olisi parempi puhua erilaisista todellisuuden tasoista, ilmaisu joka vahvasti muistuttaa tietoisuudentasoja. T ietoisuuden määritelmä kytkeytyy erottamattomasti todellisuuden määritelmään: vain tietoisuuden kautta pystymme näkemään ja analysoimaan sitä, mitä kutsumme todellisuudeksi. T ämä on todella merkittävää, kun otamme huomioon, että suuri joukko teoreettisen kvanttimekaniikan asiantuntijoista on nykyisin vakuuttunut tutkimuksen osanottajien tietoisuuden vaikutuksesta ja sen osallistumisesta fysiikan alan mittauksiin, voimatta kuitenkaan määritellä, mitä tietoisuus tarkalleen on. Kvanttimekaniikassa pitää tietenkin paikkansa, että kun hiukkasen sijainti määritetään tarkasti, sen nopeus on määrittelemätön, ja päinvastoin. H iukkasen parametreja ei myöskään voida osoittaa, kuten ominaisenergiatasoa. T osiasiassa kvanttitasolla hiukkanen on olemassa monessa olomuodossa samanaikaisesti. V oimme siis puhua vain todennäköisyydestä. T utkija itse on se joka tarkkailutavallaan ja tarkoituksillaan saattaa hiukkasen johonkin olotilaan. T ähän tultuamme voimmekin yhtä hyvin sanoa, että hiukkasen mittaus määräytyy tutkijan tietoisuuden mukaan tai hiukkasen itsensä mukaan. Niin kuin John C. Lilly muotoili kuuluisassa lausunnossaan: T ietoisuuden alueella se mihin uskomme, on totta tai muuttuu todeksi kokeellisesti tai kokemuksen pohjalta löytyvien rajojen sisällä. Nämä rajat ovat puolestaan uskonilmaisuja, joiden tarkoitus on saada meidät nousemaan ylös. H engessä ei ole olemassa rajoja. 11

12 Hiekassa siellä täällä jälki, joka on jotain aivan uutta Lukuun ottamatta tätä tietoisuuden hämmentävää vaikutusta puhtaaseen tieteeseen on olemassa toinenkin vaikutus, joka näennäisesti on luonnollisempi, mutta jolla on radikaaliset seuraukset. T arkoitamme informaatiota. Informaatio kytkeytyy ajatukseen (kasvavasta) kaaoksesta, jota kemiassa kutsutaan entropiaksi. Y mpäristöstään suljettu maailmankaikkeus heikentyy, köyhtyy ja on alttiina kasvavalle epäjärjestykselle. Jos maailmankaikkeus olisi anisotrooppinen, (järjestelmä, jossa ominaisuudet eri suunnista ovat erilaiset) kasvaisi sen sisäinen epäjärjestys vieläkin suuremmaksi. Ja jos ihminen mikrokosmoksena eli pienenä maailmankaikkeutena eristää itsensä luonnollisesta maailmankaikkeudesta ja alkulähteestään, kosmoksesta ja makrokosmoksesta, koskee sama häntäkin. T ästä voimme päätellä, että tiedonsaanti kytkeytyy järjestyksen palautukseen. T avalliselle ihmiselle, joka on tyytyväinen mitäänsanomattomaan elämäänsä, voisi yhteydensaanti korkeampaan tietoon merkitä mahdollisuutta lopettaa kaaos elämässään. Se estäisi häntä käyttäytymästä kaikkitietävänä ja toisi hänen elämäänsä korkeamman järjestyksen. Jolla on rohkeutta rikkoa rajat, pääsee osalliseksi korkeammasta järjestyksestä, joka nostaa hänet kauas hänen oman kaaoksensa yläpuolelle. T ämä on tyypillistä ekstaasia. Kaiken kukkuraksi varsinkin takyoniteorialla ollaan kumoamassa erästä fysiikan peruslähtökohtaa. T akyonit ovat väitteen mukaan hiukkasia, jotka liikkuvat tämänhetkistä, niin kutsuttua ylittämätöntä rajaa, valoa, nopeammin, joka on perustana maailman tieteiskosmologiselle katsomukselle (johon varsinkin alkuräjähdysteoria pohjautuu ). Jos tämä uusi teoria osoittautuu oikeaksi, se tulee järkyttämään koko tieteen perustuksia. Y hä useampi tiedemies kannattaa kuitenkin tätä näkemystä. V alon vakionopeudesta luopumisen tärkein seuraus on, että ajan ja paikan suhdetta ei myöskään voida säilyttää. Kun valon raja on rikottu, katoaa myös äärettömän nopea aika. Jäljelle jää vain ääretön avaruus. M enneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus sulautuvat yhteen, ja perinteiset kiinnekohtamme häviävät savuna ilmaan. Näin se mikä on nyt vielä mahdotonta ja käsittämätöntä, tulee mahdolliseksi ja ymmärrettäväksi. T untemamme maailma, jota havainnoimme aisteillamme, on vain äärettömän pieni osa todellisuutta. Kaikki valon rajan toisella puolella olevat maailmankaikkeudet, joille on tyypillistä valoa paljon suurempi nopeus, ovat normaaleissa oloissamme täysin tuntemattomia, siis alivalottuneita ja kolmiulotteisia. Kun vertaamme tätä astrofysiikkaan, voimme nähdä tavallisen maailmamme mustana aukkona, johon mikään todellinen valo tai totaalinen tieto ei kykene tunkeutumaan. T ämän näkökannan mukaan myös aineellinen ruumiimme aivoineen ja elimineen olisi pienikokoinen musta aukko. Y livalottunut maailmankaikkeus ja siis huippuvalaistunut tietoisuus sijaitsisivat tämän mustan aukon ulkopuolella. Ja raja 12

13 mustan aukon ja muun maailmankaikkeuden välillä olisi valoseinämä. T ämän katsantokannan mukaan siteet, jotka kytkevät tietoisuuden alivalottuneeseen maailmaan (aivokuoren ja tietoisuuden vuorovaikutuksen perusteella) avataan yksi kerrallaan, niin kuin kuolemassa tapahtuu, kuolevan kokiessa ihmeellisen ruumiista pois siirtymisen tunteen. Se tuo mukanaan hyvänolontunteen, mikä on aivan loogista, sillä ruumiista irti oleva tietoisuus ei ole enää ruumiin tuskallisten vaikutusten alainen. T oinen toistaan seuraavien transsendenttisten tilojen aikana (joita tieteessä on monin tavoin kuvailtu) läpäisee tietoisuus valoseinämän (pimeän alueen) ja saapuu ylivalottuneeseen maailmaan, jossa se joutuu uusien ja unohtumattomien vaikutusten alaiseksi. T unteet kaikkitietävyydestä ja kaikkialla läsnäolosta selittyvät silloin yksinkertaisella tavalla, jos lähdemme olettamuksesta että ylivalottunut tietoisuus muodostaa syvän ja perustavanlaatuisen maailman todellisuuden. M eidän alivalottunut maailmankaikkeutemme ja me itsekin aineellisuudessamme olemme vain tämän huipputodellisuuden hologrammeja, himmentyneitä peilikuvia. Y litsekaartuvassa ylivalottuneessa maailmankaikkeudessa tapahtuu kaikki samanaikaisesti, koska siellä ei ole aikaa vaan ikuisuus. Näissä maailmankaikkeuksissa on tietoisuudella välitön tieto tai mahdollisuus saada tietoa kaikesta, mikä koskee tapahtumien summaa elämän aikana ja todennäköisesti enemmänkin. T ästä näkökulmasta katsottuna kuva tai hologrammi, joka on kiintopisteenä alivalottuneessa maailmankaikkeudessamme, on täysin merkityksetön ylivalottuneessa maailmankaikkeudessa (meidän on nähtävä itsemme hologrammeina, positiivisten ja negatiivisten aaltojen, valon ja varjon interferenssikiehkuroina). V iimeksi mainitussa maailmankaikkeudessa on jotakin täysin erilaista. M eidän on siis luovuttava kaikista ihmisen muotoisista aatteista voidaksemme kokea jotain tästä ylikaartuvasta todellisuudesta. Se on todellakin täysin erilainen todellisuus, ja siksi se ei ole meille helppoa. M utta monet vihkimykset vievät meitä siihen suuntaan, ja silloin tällöin se on mahdollista rajakokemuksien aikana. KU LT AISEN RU U SU RIST IN NÄ - KEM Y S Elämä saa merkityksen, kun ymmärrämme, mitä kuolema on! Kuoleman lähestyessä kohtaamme tutut kysymykset, jotka esitämme useinkin vasta silloin: Kuka minä olen? M istä tulen? M ikä on elämän tarkoitus? M uuten elämme kuin pyörremyrskyssä,. ja juoksemme tuhansien asioiden perässä. Kuolema kohtaa meidät kuitenkin aikanaan väistämättömästi ja asettaa rajansa ja lakinsa. Kuolema voidaan nähdä olemuksen muodonmuutoksena, metamorfoosina. Luonnossa tunnemme hyvin nämä metamorfoosit. T unnemme vuodenaikojen tulon ja menon, ja laajemmassa skaalassa sivili- 13

14 ja minä herään. Ja sisäisellä täyskäännöksellä löydän särkyneen kuvan alkuperäisestä saatioilla on sama kohtalo, nekin tulevat ja menevät. M itä tulee ihmiskuntaan kokonaisuutena, lähes päättymätön syntymän, elämän ja kuoleman sarja tuo mieleemme jatkuvasti akselinsa ympäri kiertävän rattaan. Ihminen on kuitenkin yksilö ja tietoinen olento, jolle tämä radikaalinen muodonmuutos kuoleman hetkellä on koettelemus. T ietoisuus on kuin sideaine, vahva liima, joka liittää kaikki ruumiin solut harmonisesti ajatuksiimme ja tunteisiimme. T ietoisuudesta johtuu, että muodostamme yhtenäisen kokonaisuuden, jolla on valta päättää itse ja hallita itseään. Kuolema katkaisee tämän suurenmoisen kokonaisuuden, jonka kautta elämme, teemme ratkaisuja ja toimimme ratkaisujemme mukaisesti. Kuolemassa luovumme tiheäaineellisesta fyysisestä osasta, mutta tietoisuuden aineeton osa jatkaa polullaan maailman eetterissä, ei loputtomasti kuten monet ajattelevat, ei onnellisena ja autuudessa kuten toiset sanovat, vaan sielläkin vain määrätyn ajan. Ruusuristiläisillä on kaikkina aikoina ollut selvä käsitys ihmisruumiista ja siitä, mitä sille tapahtuu kuoleman jälkeen. Kuoleminen tapahtuu, kun sieluttava peruste ja elimistö eroavat toisistaan. H eti erottuaan sieluttavasta tekijästä elimistö alkaa hajota. Elimistö on aineellinen ilmaisuväline, joka koostuu soluista ja atomeista. Sillä on eteerinen kaksoiskappale, hienomateriaruumis, joka ulottuu muutamia senttimetrejä fyysisen ruumiin ulkopuolelle (sitä kutsutaan myös elollisruumiiksi). Sieluttava peruste on astraalinen ja mentaalinen, ja se koostuu vielä hienommin värähtelevistä eettereistä kuin elollisruumiin eetterit. Astraalieetterit antavat muodon taipumuksillemme, toiveille, tunteille ja intohimoille. Kokonaisuus on munanmuotoinen astraaliruumis, joka sulkee sisäänsä eteerisen ja fyysisen ruumiin. M entaalieetterit antavat muodon ajatuskuvillemme, kyvyllemme ajatella. Ajatuskyky ei vielä muodosta ruumista, joka ympäröisi toiset kolme ruumista; sitä voidaan verrata pilveen, joka lepää kuin hattu kolmen toistensa sisällä olevan ruumiin päällä. Nämä eetterit ovat täydellisessä vuorovaikutuksessa ruumiin solujen kanssa varsinkin veren, hermofluidumin, umpieritysrauhasten ja tietoisuuden välityksellä. Näin ihmisen rakenne koostuu enemmän tai vähemmän hienojakoisista, vaihtelevan tiheistä atomeista mentaalisista, astraalisista, eteerisistä tai fyysisistä. Kaikki nämä atomit kuuluvat tähän luontoon ja ovat siksi kuoleman alaisia. Esoteeristen oppien mukaan kuoleman hetkellä hopealanka katkeaa. Kahden hienojakoisen ja kahden tiheämpiaineellisen ruumiin välinen yhteys katkeaa. Elollisruumis vetäytyy ulos fyysisestä ruumiista, ja aineen kiertokulussa näiden kahden ruumiin atomit palaavat luonnolliseen varastoonsa. M aasta olet sinä tullut 14

15 Kuvat F. O lsthoorn Samaan aikaan kaksi hienojakoisempaa ruumista saapuu hunnun tuolle puolelle, maan astraalimaailmaan, jossa niillä on määrätyn ajan käytettävissään tietoinen, kokemuksia täynnä oleva ilmaisuväline. M utta valitettavasti, tai ehkä onneksi, tämä tilanne ei kestä ikuisesti. Erossa aineellisesta ruumiista, joka teki päivittäin parhaansa ruokkiakseen soluja, ei ainoastaan fyysisellä vaan myös eteerisellä, astraalisella ja mentaalisella tasolla, myös korkeammin värähtelevät ilmaisuvälineet alkavat hajota. Jäljelle jää vain mikrokosmos, joka kantaa sisällään alkuperäistä jumalallista ydintä tai henkiydintä. M enneen elämän jäänteet ovat tallentuneet mikrokosmokseen. Ne muodostavat pohjan tapahtumille mikrokosmoksen tulevassa inkarnaatiossa. Nyt kun selitämme, mitä reinkarnaatio todellisuudessa tarkoittaa, haluamme saman tien korostaa, että persoonallisuus ei palaa takaisin. Korkeammat, hienojakoiset ilmaisuvälineet, astraali- ja eetteriruumis, ovat tosin irtautuneet alemmasta fyysisestä ruumiista, mutta nekin haihtuvat lopulta pois. M yös silloin, kun ihminen nukkuu, hänen alempi ja korkeammat ruumiinsa jakautuvat. T ässä vaiheessa ei voida kuitenkaan vielä puhua samanlaisesta tilasta kuin rajakokemuksissa. Nukkuessamme eetteriruumis osallistuu spontaanisti ja automaattisesti huolenpitoon fyysisestä ruumiista, sillä välin kuin astraali-, ja mentaaliruumiit irtautuvat siitä ja saavat ravintonsa omalla alueellaan, planeetan astraalisella alueella. U nessamme näemme siitä häivähdyksiä. On olemassa myös kokeiluluontoisempia metodeja, jolloin tietoisuus voidaan suunnata astraalimaailmaan sulkemalla se pois aineellisen maailman todellisuudesta harjoituksen avulla tai alkoholin tai huumeiden vaikutuksesta. On siis suuri ero ruumiilla, joka nukkuu ja ruumiilla, joka on kuollut. Kuolemassa eetteriruumis on jättänyt fyysisen ruumiin. Fyysinen ruumis kuljettaa elämän rajoja mukanaan: se kuolee, kun jokin elin lakkaa toimimasta, solut rappeutuvat tai onnettomuus päättää elämän. Eetteriruumis tekee joka tapauksessa kaikkensa pysyäkseen fyysisen ruumiin yhteydessä, mutta ihminen, joka häilyy aineellisten mahdollisuuksien äärirajalla, elämän ja kuoleman välillä, saattaa joko osittaisesti tai aivan kokonaan siirtyä tämän- ja tuonpuoleisen välisen hunnun läpi. Kuolemassa eetteriruumis hajoaa. Koska eetteriruumis on myös muistin tyyssija, kuvastuvat kaikki elämän tapahtumat välittömästi sen ulkoisimmalla rajalla. Kuoleva näkee yhdessä silmänräpäyksessä ns. elämänfilmin, elämänsä takaisinkelauksen. Kaikki nämä kokemukset siirtyvät nyt lähtevien korkeampien käyttövälineiden, astraalisen ja orastavan mentaalisen ruumiin, magneettiselle ulkokehälle. On äärimmäisen tärkeää, että tämä saa tapahtua täydellisessä rauhassa. Sillä elollisruumiin kaksi alempaa eetteriä, 15

16 kemiallinen eetteri ja elämän eetteri, kuolevat välittömästi aineellisen ruumiin kanssa, ja kaksi korkeampaa eetteriä, valoeetteri ja mentaalieetteri, siirtyvät automaattisesti korkeampiin hienomateriaruumiisiin yhtyen niihin kokonaan, koska ovat niiden kaltaisia. T ämä hienojakoinen ja epätäydellinen yksilö näkee tunnelin sekä jo tuonpuoleisessa olevat tai jotakin muuta tuonpuoleista, jolla on yhteyttä meihin. Näiden yhteyksien luonne on lähinnä astraalinen, siis tunnekokemuksiin pohjautuva: lämpö, väri, hyvä olo, mutta myös tunne vapautuksesta, jos ruumis oli hyvin sairas, tai pettymyksen tunne, jos elämä valuu pois onnettomuuden seurauksena ruumiista, joka olisi voinut elää vielä vuosia. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että tässä ei ole kysymys jumalallisuuden kohtaamisesta vaan tuonpuoleisen lähestymisestä, jossa elämä jatkuu eteerisellä, mentaalisella ja astraalisella tasolla, vaikkakin täysin toisissa olosuhteissa. Nuo olosuhteet eivät todellisuudessa poikkea paljonkaan elämänolosuhteista maan päällä. Samaan aikaan sairaalassa otetaan käyttöön kaikki mahdolliset keinot fyysisen ruumiin palauttamiseksi elämään. Eetteriruumis epäröi, mutta hopealanka ei ole vielä katkennut. Sen vuoksi ruu- Elektrodi, joka oli asetettu erään miehen aivoihin korvien jatkuvan surinan vaimentamiseksi, aiheutti sivuvaikutuksena sen, että potilas poistui ruumiistaan. Tätä erikoista tapausta kuvailevat neurokirurgi D irk de Ridderin alaisina toimivat belgialaiset erikoislääkärit artikkelissa, joka julkaistiin The N ew England Journal of M edicine lehdessä. 63-vuotias mies ilmoittautui A ntw erpenin yliopistolliseen sairaalaan korvien jatkuvan surinan takia. Laajoista tutkimuksista huolimatta vaivan syytä ei löydetty. M iestä tutkivat sekä psykologi että psykiatri. Hän söi lääkkeitä psykoosiin, masennukseen ja epilepsiaan. M ikään ei auttanut. Erikoislääkäreiden kanssa käytyjen pitkien neuvottelujen jälkeen potilas myö ntyi kokeiluluonteiseen leikkaukseen. Paikkaa, jossa aivot rekisteröivät surinan, stimuloitiin magneettisesti, jolloin surinan piti vaieta. Tätä tarkoitusta varten kyseiseen kohtaan aivokalvoa asetettiin elektrodi. Sähköinen stimulointi ei kuitenkaan vähentänyt surinaa korvissa. Sen sijaan mies tunsi olevansa ruumiinsa ulkopuolella. Hän aisti olevansa puoli metriä vasemmalla ruumiinsa takana. Tämä tunne esiintyi joka kerran tietyn voltin vahvuisten ja tietyn värähdystaajuisten virtasysäysten aikana. K uvauksessa näkyi aktiivisena aivojen osa, jolla on usein nähty yhteys ruumiin ulkopuoliseen kokemukseen;paikassa, jossa aivojen kaksi lohkoa pään sivulla yhtyy, ohimon ja päälaen yhtymäkohdassa. Eri aistien informaation oletetaan yhtyvän tällä alueella. O n mahdollista, että ruumiista poistumisilmiö johtuukin aistien tiedonvälityshäiriöstä. T ajutakseen missä paikassa avaruutta oma ruumis sijaitsee, tarvitaan monien aistien informaation alitajuista ja samanaikaista käsittelyä. Jos tämä ei tapahdu asianmukaisesti, voi, tämänhetkisen teorian mukaan, joku aistia olevansa ruumiinsa ulkopuolella. Lähde:N RC Handelsblad,

17 Ikuinen Toinen kohtaa minut; uusi elämä, entisöinti, alkaa. Kuolema, missä on okasi? miin on ehkä pakko vielä palata takaisin, jos mahdollista. Ja ihminen muistaa kokonaan tai osittain tämän kuolemanrajakokemuksensa. T äällä maan päällä määrittää fyysinen ainemaailmamme paikan ja ajan rakenteen. H ienomateriatasolla kaikki on taipuisampaa, yksinkertaisempaa; menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus sekoittuvat toisiinsa. Siellä on lukemattomia harhoja. M onet yksilöt haluaisivat mielellään jäädä tähän vaiheeseen, jonka näkevät paratiisina. Siellä he ovat yhä jonkinasteista tietoisuutta omaavia yksilöitä, mutta vapaita aineellisesta osasta, joka oli esteenä kolmiulotteisessa maailmassa. Kaikesta huolimatta myös siellä vallitsee itsepuolustusvietti. Jos joku haluaa jatkaa elämäänsä siellä, hänen on kamppailtava uhkaavaa hienomateriaruumiiden hajoamista vastaan. Esoteerisessa kirjallisuudessa voimme usein lukea, kuinka hajoamista voi viivyttää, mutta tämän artikkelin puitteissa emme halua paneutua aiheeseen syvemmin. Kaikki ihanteet, kaikki inhimilliset mielikuvat, kaikki ryhmähenget maailmassa ovat edustettuina tuonpuoleisessa: jokaisella on oma paratiisinsa. Kun vain toivot, se toteutuu. Y hteenvetona voimme todeta rajakokemuksen olevan todellakin äärikokemus. Sen ansiosta voimme ensikäden tietona kokea, että elämä jatkuu ruumiin kuoleman jälkeen ja että tietoisuus on rajaton ja ylittää ajan ja paikan rajoitukset. M utta universumit, joita sieltä löydämme, eivät ole paratiisi eikä myöskään jumalallinen maailma; ne eivät ole todellisen jumalallisen ihmisen ylösnousemuskenttä. V oimme kutsua sitä välimaastoksi matkalla maan päältä tuonpuoleiseen, jossa vaikuttavat omien harhojemme astraalikuvat. Rajakokemusten ansiosta murtaudumme aineellisen vankilamme muurien läpi, mutta saavumme vain saman vankilan viereiseen vankikoppiin, vaikka se näyttääkin tilavammalta ja valoisammalta, sen vuoksi että se on täysin erilainen kuin ajallinen maailmamme. Ihmisen, joka kaipaa täydellistä vapautumista tästä maailmasta tuonpuoleiseen ulottuvasta vankilasta, on kuljettava polkua. Kun elämme täysillä ja käytämme kaikkia sen mahdollisuuksia, on tärkeää kääntyä tietoisesti pois kaikesta, mikä saa huomiomme ja toiveemme tarrautumaan aineeseen. M aan päällä asuessaan, jo fyysisen elämänsä aikana, ihminen voi vapautua vankeudesta elävöittämällä sydämen ruusun, henkisen, tulisen prinsiipin, joka uinuu elämän sydämessä. T ämän tulivoiman avulla hän voi suorittaa täyden vallankumouksen kaikissa käyttövälineissään tai ruumiissaan ja kokea ainoan todellisen elämän todellisuuden. Jo aikojen alusta asti tämä on ollut ainoa tie vapauteen. 17

18 luomakunta peilinä Maailmassa on paljon tarinoita, jotka kertovat luomisen tapahtumasta. K uitenkin vain harvat kertovat, mikä oli luomisen tarkoitus ja päämäärä. Laajimmassa merkityksessään luominen merkitsee saattaa jotain olemaan. T aiteilijat työskentelevät luovasti, he maalaavat, muotoilevat, säveltävät, tanssivat tai kirjoittavat. Päämääränä on tavallisesti ilmaista tunnetta. Joskus se on vain tarvetta tuoda maailmaan kauneutta. Luoda jotain, joka koskettaa toisen sydäntä. Luova ihminen tuntee tarvetta ilmaista itseään Vuonna 1926 venäläinen taidemaalari W assily K andinsky ( ) ilmaisi kauniin kosmisen vaikutelman maalauksessaan Several C ircles, N o.323 aineessa, luoda jotain mikä ei ollut vielä olemassa., tai pikemminkin, ei ollut olemassa aineessa. A jatuksena, tunteena ja käsitteenä se oli jo kauan olemassa astraalisfäärissä, sillä ihminen voi luoda 18

19 vain sellaista, mitä hän ennestään tuntee, joko tietoisesti tai alitajunnallaan. V anha sumerilainen sananlasku sanoo: Eilisillan elämä on samaa joka päivä. Kultaisen Ruusuristin H engenkoulussa käymme uudistumiskonferensseissa. U skomme, että olemisemme tarkoitus on kulkea uudistamisen polkua, polkua elämään. T ämä viittaa siihen, että vielä on jotain uutta auringon alla, että eilisillan elämä voi olla totaalisesti muuttunut seuraavana päivänä. Kuinka meidän maailmassamme ja yhteiskunnassamme on mahdollista saada aikaan täydellinen sisäinen muutos, joka johtaa olemuksemme perinpohjaiseen uudistumiseen? T ässä tulee esille polulla kulkemisen merkitys. IH M INEN M ÄÄRIT T ÄÄ M A A IL- M A N, M A A ILM A M ÄÄRIT T ÄÄ IH M ISEN Y ksi mahdollisuus löytää vastaus kysymykseen on katsoa peiliin, jota luomakunta pitää edessämme. T unnemme sanonnan: niin kuin ylhäällä, niin alhaalla; niin kuin makrokosmos, niin myös mikrokosmos. T oinen on toisensa peili. Kun puhumme luomakunnasta, tarkoitamme yleensä maailmaa, jossa elämme. Olemme siihen kytkettyinä emmekä pääse pois tältä pallolta. Kaikki yhdessä muodostamme erottamattomassa yhteydessä luomakunnan, emmekä pysty lähtemään täältä pois, vaikka ihmiskunta sitä yrittääkin. Ihminen määrää, mihin suuntaan joet virtaavat, kaikkine seurauksineen. Ihminen päättää, että metsiä kaadetaan ja poltetaan, niin että jotkut harvat rikastuvat. Ihminen määrää, että on rokotettava viattomia lastentauteja vastaan, niin että immuunijärjestelmämme heikentyy jatkuvasti. V iljelykasvien ja eläinten, joita ihmiset käyttävät ravinnokseen, on kasvettava nopeammin, ja siksi käytetään hyönteismyrkkyjä, jotka muuttavat hormoneja ja manipuloivat näitä viljelykasveja. T ämän tuloksena hyönteiset, bakteerit ja virukset mukautuvat ja muuttuvat vastustuskykyisiksi nopeudella, jota emme voi edes kuvitella. Kasvit ja eläinten liha, joita niin epäkunnioittavasti manipuloidaan, vahingoittavat ja horjuttavat ihmisen terveyttä yhä enemmän. Koska ihminen sekaantuu yhä useammin luonnon kulkuun ja on taipuvainen saastuttamaan ympäristöään, seurauksena on puutetta puhtaasta ilmasta, vedestä ja tasapainoisesta kasvien ja eläinten elinympäristöstä. Näin luonnollinen tasapaino erilaisten lajien kesken järkkyy. T ällä tavoin luomakunta näyttää ihmiselle eläinten ja luonnon kautta erehtymättömän selkeästi, mitä hänen kulutusvimmastaan seuraa. KEH IT Y KSET PLA NEET A LLA On kuitenkin kehityksiä, jotka eivät suoranaisesti ole ihmisen aiheuttamia tai ihmisestä johtuvia. Ihmisen käyttäytyminen ei ole ainoa syyllinen lumen ja jään sulamiseen pohjoisnavalla, planeettamme korkeilla alueilla. Se on suurelta osaltaan myös luonnollisen kehityksen seurausta. Planeettamme lämpötilavyöhykkeet vaihtelevat kausittaisesti, ja hyväksymmepä tai emme, olemme kuitenkin tällä hetkellä tällaisen muutoskauden keskivaiheessa. Ihmisellä on siihen sen verran vaikutusta, että hän nopeuttaa prosessia käytöksellään luontoa kohtaan. On selvää, että elämme suuren ja perinpohjaisen muutoksen aikaa. T ällä hetkellä toteutuu lisäksi aineenhäviämisprosessi, joka ilmenee myös ihmisessä. Olemme jo nähneet jonkun aikaa, että osa ihmiskunnasta, erityisesti länsimaiden asukkaat, tarvitsevat yhä voimakkaampia ärsykkeitä kyetäkseen ankkuroitumaan fyysiseen ruumiiseensa 19

20 T ämän artikkelin kuvissa näemme vaikuttavia, mutta karuja ja yksinäisiä G o- b in aavikkoalueita.u niversaalien opp ien mukaan tällä alueella ovat planeettaeetterit niin selkeitä ja niin keskittyneitä, että aineellisen maailman kemiallinen ja eteerinen sfääri sulautuvat toisiinsa lähes huomaamattomasti. J.van R ijckenborgh totesi: K aikki metafyysiset herätteet uudistumiseen nousivat ja nousevat tästä maailman sydämestä säteillen koko maailmaan. N e jättävät jälkensä kaikkialle. Se on Siddhan, universaalin veljeskunnan, paikka. ja pysyäkseen tietoisessa yhteydessä kehoonsa. A lati heikkenevällä yhteydellä fyysiseen ruumiiseen on toinenkin piirre: vakavan sairauden kuten syövän diagnosoinnista kuolemaan on vain lyhyt aika, muutamia kuukausia. T ämä on ollut havaittavissa jo melko pitkän ajan. T ässä on nähtävissä yhtäläisyys sisäisen ympäristön ja ulkoisen ympäristön välillä. H uomaamme omat vaikeat sairautemme (sisäisen ympäristön) yhä myöhemmin ja sama pätee ulkoisen ympäristömme (ympäröivän elämänpiirin) sairauksiin ja terveydentilaan. M itä tulee henkiseen terveyteen, myös siinä havaitsemme aineen häviämisen vaikutukset. On täysin mahdollista, että psykoosit lisääntyvät valtavasti tulevaisuudessa, sillä meidän on selvittävä sosiaalisen eristäytymisen ja muista irtaantumisen seurauksista, mikä tällä vuosisadalla tulee ajankohtaiseksi pitkäaikaisesta virtuaalimaailmassa oleskelemisesta. Y hteys fyysiseen todellisuuteen katoaa. Sen lisäksi ulkoapäin tulevat jatkuvat ärsykkeet lisääntyvät siinä määrin, etteivät aistimme kykene niitä enää omaksumaan eivätkä aivomme pysty enää työstämään tätä vaikutusten tulvaa. Silloin pinna kirjaimellisesti palaa ja ihminen kärsii tietoisuuden jakautumisesta(dissosiaatio), minkä seurauksena tietoisuus sirpaloituu. T ämä on havaittavissa vakavasti traumatisoituneissa lapsissa, joille saattaa kehittyä jakautunut persoonallisuus, josta he joutuvat kärsimään koko elämänsä ajan. T raumatisoituneiden lasten määrä on ennemminkin kasvussa kuin vähenemässä. 20