Voimavirtaa omasta itsestä. Majakkasaaren karu kauneus herkistää kuulemaan omaa ääntään ja kirjoittamaan oman elämän käsikirjoituksen.

Transkriptio

1 Terveys ja hyvä olo Rauman edustalla. Kylmäpihlajan majakka on vuonna 1953 valmistunut majakka- ja luotsiasema Rauman edustan uloimmalla isolla saarella. Majakan korkeus on 31 metriä. Voimavirtaa omasta itsestä Majakkasaaren karu kauneus herkistää kuulemaan omaa ääntään ja kirjoittamaan oman elämän käsikirjoituksen. Teksti Miina Leppänen Kuvat Timo Porthan, Erja Tulla Meidän Suomi 37

2 Nainen tulee ulko-ovelle vastaan ja johdattaa vieraan sisälle kotiinsa, joka on rakennettu vanhaan navettaan. Olotilaan ja makuuhuoneeseen on jätetty seinän vanhat tiilet esiin. Niistä huokuu lämpöä, eri puolille asennetut valot ovat pehmeät. Tämä Hattulan vanhan kirkon läheisyydessä oleva soppi on naisvoimavirran tyyssija. Eija Heine on toiminut pitkään työyhteisövalmentajana: auttanut työntekijöitä selkeyttämään paikkaansa työyhteisössä ja ohjannut selvittämään ilmapiiriä ja vuorovaikutusta. Niissä hän käyttää apunaan muiden muassa enneagrammi-persoonallisuusluokitusta, jonka avulla voi oivaltaa omia ajattelumallejaan: millä tavoilla on altis toimimaan ja mitkä ovat oman persoonallisuustyypin uhkat ja mahdollisuudet. Samalla tutkaillaan myös, miten voisi toimia parhaiden ominaisuuksiensa mukaisesti ja luoda vetovoimaista työniloa, kuten Eija Heine muotoilee. Oma reitti. Alun perin sosiaalityöntekijänä ja lastensuojelun kehittäjänä toiminut Eija Heine veti virkamiehenä moniammatillisia projekteja. Jo parikymmentä vuotta sitten Heine niin sanotusti kyseenalaisti oman käsikirjoituksensa ja vaihtoi palkkatyöstä yrittäjäksi. Heine opiskeli elämäntaitovalmentajaksi ja enneagrammiohjaajaksi. Työmenetelmäni saivat hyvää palautetta ja yhä useammin mietin, voisinko tarjota koulutusta muillekin kuin työyhteisöille. Työmenetelmien suosion salaisuus oli ihmisen voimavaroihin keskittyminen. Syntyivät Nais-VoimaVirtaa -kurssit, joista Kukoistuksen käsikirjoitusta pidetään syksyisin Rauman edustalla, Kylmäpihlajan majakalla. Naisissahan voima virtaa. Anna sen virrata, Heine hymyilee. Majakalla naiset pohtivat kukoistuksen käsikirjoitustaan. Tavoitteena on saada osallistujat löytämään omat sisäiset voimavaransa ja käyttämään niitä. Paitsi että ollaan konkreettisesti majakalla, se toimii Mistä on kyse? Työskentelytapani nojautuu mm. kognitiivisen psykoterapian ajatuksiin ja kiintymyssuhdeteoriaan. Näiden mukaan vuorovaikutus saa ihmisen luomaan itselleen uskomusjärjestelmän, kuten käsityksen itsestään, joka ohjaa elämän valintoja osin tiedostamatta. Tätä uskomusjärjestelmää kutsun käsikirjoitukseksi korostaakseni, että sitä voi tietoisesti muokata, kunhan sisällöstä tulee tietoiseksi. Käsikirjoituksen uusimisen välineet taas kumpuavat narratiivisuudesta eli tarinallisuudesta, ratkaisukeskeisyydestä ja voimautumisteoriasta. Työkaluina keskeisiä ovat esimerkiksi rentoutuminen ja hyväksyvän läsnäolon harjoittelu, enneagrammi-persoonallisuusmalli, mielikuvat ja intuitiivinen kirjoittaminen sekä uskomusten uudelleenmäärittelyt ja puheen mahti muutosvoimana. Kaikkein tärkeintä on silti uskoni ihmisen haluun ja kykyyn ottaa elämä haltuunsa, kunhan hän vain saa tilaisuuden pysähtyä kuuntelemaan itseään. Ihan turhaan tuotakin tuskailet, jos päivä ei pilkota polkusi yllä. Se valo, jota ulkoa löydä et, sehän rintasi luolassa loimuu kyllä. (Aaro Hellaakoski) myös metaforana. Kurssilla tarkastellaan omaa historiaa sen verran, että siitä tulee majakka tulevaisuuteen, eikä laituri, johon jäädään ankkuriin, Eija Heine valaisee. Sen ei tarvitse merkitä, että koko elämän tarvitsisi muuttua. Riittää, että löytää sen, miten on hyvä olla. Mikään ei ole muuttunut, paitsi asenteeni. Kaikki siis on muuttunut, Heine siteeraa intialaista psykoterapeuttia ja jesuiittapappia Anthony de Melloa tämän teoksessa Havahtuminen. Suunta elämälle. Elämää ei voi käsikirjoittaa, mutta sen suuntaa voi tarkistaa, Eija Heine painottaa Hattulan Pyhän Ristin kirkon vieressä. 38 Meidän Suomi

3 Meidän Suomi 39

4 Kuva kertoo tarinan. Majakalla avuksi otetaan kuvat ja tarinat. Heine asettaa eteeni kaksi pinosta ottamaansa luontokuvaa ja pyytää päättämään, kumpi niistä on innoittava ja kumpi ikävä. Kuvista assosioimalla päästään oman elämän keskiöön, sen kipukohtiin, myös niihin, joista ei ole ollut täysin tietoinen. Kurssilla kuvat saa valita itse, ja osallistujat päättävät, mitä kertovat ryhmässä vai pitävätkö elämänsä asiat omana tietonaan. Sisäisestä prosessista ei tarvitse kertoa välttämättä mitään vaan sen voi käsitellä mielessään. Useimmat ovat innokkaita keskustelemaan. Jos tulee eteen jotakin, mikä vaatii yksilötyöskentelyä, asioita voi käydä läpi kanssani kahden kesken, Heine sanoo. Kuvien avulla Heine haluaa osallistujat katsomaan elämäänsä: mitä siltä haluaa, mihin pyrkii ja mikä estää pääsemästä tahtomaansa? Kuva herättää tarinan. Kuvien avulla koetetaan löytää omaa elämää haittaavat tai rajoittavat, sokeat uskomukset. Ne kirjataan ylös ja etsitään uusia, omaa elämää palvelevia tilalle. Heine kertoo esimerkin omasta elämästään: Minusta tuli 3-vuotiaana isosisko, ja minulle sanottiin toistamiseen, että iso tyttö odottaa vuoroaan. Sen ajatuksen omaksuin, ja noudatin sitä huomaamattani vuosikaudet. Yritin olla kärsivällinen, mukautua ja odottaa vuoroa. Välillä hermostuin ja taistelin omien tarpeiden tyydyttämisestä. Vasta ollessani 48-vuotias uskalsin tarkastella omaa elämääni kuvien ja tarinoiden avulla. Silloin sain vahvat muistikuvat lapsuudestani ja oivalsin, miten elämäni käsikirjoitus perustui odottamiseen. Ja se oli kukoistukseni este! Enää ei tarvitse aina odottaa, ei edes ison tytön. Voiko elämäänsä käsikirjoittaa? Käsikirjoituksessa on pohjimmiltaan kysymys itsestäänselviksi tulleista ajattelumalleista ja uskomuksista, joita meihin on elämän eri käänteissä istutettu. Uskomukset ovat osin tiedostamattomia käsityksiä itsestämme ja siitä, mitä voimme tehdä. Kukoistuksen käsikirjoitus -termiä Heine on käyttänyt jo vuosikausia. Se lupaa paljon, mutta voiko ihminen todella tehdä elämälleen käsikirjoitusta? Hyvä olla. - Kukoistukseen riittää se, että löytää, miten on hyvä olla, Eija Heine kiteyttää. Se ei ole varsinainen näytelmäkäsikirjoitus elämälle. Ei ole tarkoitus kahlita tulevaisuuden valintoja, Heine painottaa. Kyse on pikemminkin suunnan tarkistamisesta. Otetaan ajatukset käteen ja katsotaan, ovatko ne oikeasti omia. Kun tulee tietoiseksi uskomuksista, jotka rajoittavat omaa elämää tai mahdollistavat eri asioita elämässä, ne tulevat näkyviksi ja lakkaavat ohjaamasta valintojamme huomaamattamme. Kun tunnistaa rajoittavat ajattelumallinsa, niistä voi päästä irti ja voi uusia käsikirjoitustaan saavuttaakseen tavoitteensa. Miten sitten pääsee käsiksi kukoistukseen, tuohon hyvinvoinnin kukkeaan tilaan? 40 Meidän Suomi

5 Ensin määritellään oma kukoistava tavoite ja otetaan kiinni oman mielen rajoituksista. Toiseksi etsitään elämänviivan avulla omat voimavarat ja rajoitusten historia. Kuuntelemme itseämme syvästi kuvien avulla, hiljentymällä, kirjoittamalla esimerkiksi kirjeitä itselle ja keskustelemalla. Lopuksi kootaan käsikirjoitus. Kukoistuksen käsikirjoitus voi olla vain muutama lause, joihin on kiteytetty itseä vapauttava oivallus tai vahvistava voimalause. Se voi olla voimaannuttava kuva tai uusien puhetapojen lista, mutta myös vaikkapa päätöspöytäkirja muutoksista, joita alkaa tehdä heti. Yhtä kaikki, käsikirjoitus on jotakin, mikä vie kohti omaa hyvää oloa. Kukoistuksen käsikirjoitustyö ei vaadi kirjoittajantaitoja, vain halun hiljentyä kuuntelemaan itseään ja tahto työskennellä vaihe vaiheelta kohti hyvän olon ydintä. Majakalla oppii työkalun, jolla voi toistuvasti muokata käsikirjoitustaan. Tämän päivän oivallukset mahdollistavat uudet oivallukset vuoden päästä. Askel askeleelta tulee valmiimmaksi huomaamaan uskomuksiaan ja voi vapauttaa itseään. Kuka tahansa voi ykskaks herätä pahasta unesta, mutta toisinaan tarvitaan herättäjää, vaikkei uni painajainen olisikaan. Majakkahöperön tunnustukset. Majakan käsikirjoituskurssia Heine on vetänyt jo neljä kertaa, mutta mikä sinne saa menemään yhä uudelleen? Haluan olla osallisena, kun ihminen saa suuria oivalluksia ja voimautuu. Se energia virkistää itseäkin, ja luottamus vahvistaa toinen toistamme, Eija Heine kiteyttää. Hän lainaa mielellään Benjamin Disraelia: Suurin hyvä, minkä voi toiselle tehdä, ei ole omien rikkauksien jakaminen vaan hänen omien rikkauksiensa paljastaminen hänelle itselleen. Kursseja Eija Heine pitää ympäri Suomea, mutta hän taitaa silti olla hieman majakkahöperö. Viime joulunsa Heine nimittäin pyhitti kirjoittamiselle missä muuallakaan kuin majakalla Kroatiassa. Seuraava kurssiviikoloppu on Lisää tietoa: n Oodi omille voimille Hämeenlinnalainen Marjatta Junnola, 59, oli majakkakurssilla kymmenen muun osallistujan kanssa syksyllä Majakka lumosi hänet saman tien. Kun kiivettiin torniin ja majoituttiin, ajattelin, että meri ja kalliot vau, mikä yhdistelmä! Oli turvallista nukkua, kun meri kohisi korvissa ja majakan valo vilkkui pimeässä. Ympäristö inspiroi, eikä itseään tai ajatuksiaan päässyt pakoon. Harjoitukset tehtiin yksin ja purettiin yhdessä keskustellen. Väkeä oli eri puolilta Suomea ja erilaisia ihmisiä, mutta heti syntyi luottamus ja kaikki hirveän avoimesti puhuimme sen, mitä halusimme. Eija on persoonana lämmin ja ihana, joten ilmapiiri muodostui turvalliseksi, Marjatta kertoo. Nimensä mukaisesti Kukoistuksen käsikirjoitus -kurssilla kirjoitettiin paljon. Marjatalle se on ollut vaikeaa, mutta kurssilla hän sai paljon hyvää tekstiä aikaan. Enhän minä osaa kirjoittaa! Mutta nyt oli paljon tunnetta mukana ja kirjoitin, mitä mieleen tuli, enkä yhtään miettinyt tai kontrolloinut. Kontrollointi onkin ollut Marjatan tapa hallita elämää. Kaikki hyvin. Kun itkin ja nauroin jossakin tehtävässä, Eija kävi kysymässä, onko kaikki hyvin, muistelee Marjatta Junnola. Kaikki on pitänyt olla ulkoisesti järjestyksessä. Se on suorittamista. Kriittisyys itseä kohtaan on tietyllä tavalla kasvun tulosta. Majakalla yhtenä tehtävänä oli valita sisäinen voimakortti. Marjatta näki kortissaan sielunmaisemansa, ja syntyi oivallus: Eija kysyi, että huomaatko, miten maisemasi on kehysten takana. Siinä kiteytyi olennaista Marjatan suorittavasta, raamitetusta elämästä. Oodi otti voimille. Kolmannessa tehtävässä tehtiin elämänviiva tai luotiin matka omaan elämään. Tehtävistä vaikein Marjatalle oli kirjoittaa oodi omille voimille, sillä itsen suitsuttaminen on hänelle vierasta. Kurssin jälkeen hän kirjoitti päiväkirjaansa näin: Matka tähän hyvään oloon on ollut pitkä. Majakalla viimeisenä päivänä tuntui, että rintakehä halkeaa. Tuli aivan fyysinen kipu. Minä olin pyrkimässä ulos ja pääsinkin. Minä tulen aina olemaan sinä ja sinä pysyt minuna. Ole oma itsesi. Nykyään ei ole enää majakoita näyttämässä tietä. Jokaisen pitää itse havaita oma majakkansa. Työssään lastensuojelun avohuollon perheohjaajana Marjatta on nähnyt yhtä ja toista. Työssä tulee yksinäisyys, miten hukassa ihmiset ovat. Elämää voisi elää hyvin yksinkertaisesti ilman kommervenkkejä. Hyvää elämänhallintaa on se, kun elää tässä päivässä, muuten kaikki menee hukkaan, Marjatta miettii. Kun kuunteli toisten ihmisten kirjoituksia, huomasi, minkälaiset voimavarat heillä on. Itse kunkin kukoistuksen käsikirjoitus kutoutui kaikkien pikku kirjoitelmien summasta. Marjatta kiteyttää oman oppinsa: Ole oma itsesi kaikessa mitä teet, tee sitä henkisesti itsellesi, oli kyse vaikka sitten siivoamisesta. Meidän Suomi 41