14 Liiketoiminnalla tasavertaisempaan maailmaan 22 Kolme kuukautta pakolaisleirillä vaikuttaa koko loppuelämään

Transkriptio

1 6 Metropolia kehittää musiikin koulutustaan Taide lähemmäksi ihmisten arkea 10 Miten koulutetaan hyviä insinöörejä? 14 Liiketoiminnalla tasavertaisempaan maailmaan 22 Kolme kuukautta pakolaisleirillä vaikuttaa koko loppuelämään

2 Pääkirjoitus Asiantuntijuus on intohimomme Metropolian opiskelu- ja työkulttuuri kehittyy jokapäiväisen toimintamme kautta. Kulttuurimme olennainen osa ovat arvot, jotka sitovat meitä yhteen ja ohjaavat kohti yhteisiä tavoitteitamme. Metropolian arvot työstettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäiseksi kutsuimme koko henkilökunnan ja kaikki opiskelijat mukaan verkkohaastatteluun, jossa keräsimme osallistujien ajatuksia, mielipiteitä ja ideoita kysymyksellä: Mistä rakentuu Metropolian yhteinen opiskelu- ja työkulttuuri? Verkkohaastattelun tuloksena saimme yhteensä 719 ajatusta. Ehdotukset kiteytyivät haastatteluaineistossa yhdessä tekemiseen, asiantuntijuuteen, kunnoitukseen, avoimuuteen, luottamukseen, kannustukseen, työn iloon, kehittymiseen ja tasavertaisuuteen. Toisessa vaiheessa annoimme verkkohaastattelun tuloksena syntyneen aineiston jokaiseen Metropolian yksikköön ja opiskelijakunta METKAan keskusteltavaksi ja työstettäväksi edelleen. Tämän tuloksena saimme joukon ehdotuksia arvoiksi. Kolmannessa vaiheessa henkilökunnasta ja opiskelijoista koottu pienryhmä laati lopullisen ehdotuksen, jonka mukaisesti Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:n hallitus vahvisti arvot elokuussa Metropolian yhteisiksi arvoiksi kiteytyivät asiantuntijuus, joka on meille intohimo korkea laatu, joka on lähtökohtamme yhteisöllisyys, joka on voimamme avoimuus, joka on toimintatapamme Asiantuntijuuteen kuuluu oman toimintamme ja ympäröivän yhteiskunnan jatkuva kehittäminen. Korkeaan laatuun pääsemme hyvällä yhteistyöllä Metropolian sisällä ja muiden toimijoiden kanssa, sillä uskomme, että huipputulokset syntyvät yhdessä tekemisestä. Yhteisöllisyyden kulmakiviä ovat arvostus toisiamme kohtaan, toisiimme luottaminen sekä tasapuolinen ja oikeudenmukaisen kohtelu. Avoimuus on keskeinen osa laadukasta työja opiskelukulttuuriamme. Haluamme myös käydä ennakoivaa, joustavaa ja avointa dialogia sidosryhmiemme kanssa. Meille Metropoliassa oleellista on, että arvomme vaikuttavat arjen työssä ja ohjaavat valintojamme. Arvot muodostavat myös summan, jolloin niitä voidaan tarkastella yhtä aikaa, toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Kuva Seppo Samuli Riitta Konkola rehtori 2

3 Tässä lehdessä: Pääkirjoitus: Asiantuntijuus on intohimomme 2 Espoon Sunan koulun 2 A -luokkalaiset osallistuivat syksyllä musiikin työpajaan, jonka toteutuksesta vastasivat Metropolian musiikin opiskelijat yhdessä Tapiola Sinfoniettan muusikoiden kanssa. Kirsimarja Blomqvist: Luottamus lisää työyhteisön hyvinvointia ja tehokkuutta 4 Metropolia kehittää musiikin koulutustaan; Taide lähemmäksi ihmisten arkea 6 Uuden polven musiikkipedagogi 8 Mozart tutuksi 9 Miten koulutetaan hyviä insinöörejä 10 Robotin suunnittelu haastaa tulevan insinöörin oppimaan 11 Tieto ja langaton teknologia avuksi julkisten tilojen energiansäästöön Euroopassa 13 Professori Kirsimarja Blomqvist. Liiketoiminnalla tasavertaisempaan maailmaan 14 Espoon ja Metropolian yhteistyön tavoitteena kumppanuusmalli 16 Korkeakoulusta työelämään -sarja 18 Ilo olla avuksi 18 Opiskelua työn ohella - käytännöstä teoriaan ja teoriasta käytäntöön 20 Metropolilaisia maailmalla: Kolme kuukautta pakolaisleirillä vaikuttaa loppuelämään 22 Sosiaalialan opiskelija Satu Penttinen oli työharjoittelussa pakolaisleirillä Libanonissa. Työharjoittelussa kustantamossa 24 Uutisia 25 FT Susanna Korhonen uusi T&K&I-päällikkö Tieliikenteen energiankulutus ja päästöt kuriin tutkimuksella Metropolian lukuvuosi käynnistyi kutsuseminaarin merkeissä Tekniikan alalla kokeillaan työnjohtokoulutusta OPM:n johtaja Sirén: Yhteiskunnan muutokset näkyväksi korkeakoulujen strategioihin In English 27 Trust increases work wellbeing and efficiency Art closer to people Information and wireless technology to create energy savings in public buildings Metropolian asiakaslehti Focus 2/2009 Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Julkaisija: Metropolia Ammattikorkeakoulu Bulevardi 31, Helsinki PL 4000, Metropolia puh (vaihde) Päätoimittaja: Liisa Salo, puh , liisa.salo@metropolia.fi Toimitusneuvosto: Robert Arpo, Kristiina Ilmanen, Eero Kokko, Martti Lahti, Jari Paakkanen, Olli Pekkanen, Liisa Salo, Mika Seppälä, Pertti Ylhäinen Ulkoasu: Mainostoimisto Vetovoima Oy Kirjapaino: Painotalo Miktor Oy, Helsinki 2009 ISSN (painettu) ISSN (verkko-pdf) Kannen kuvan on ottanut digitaalisen viestinnän opiskelija Mari Saari Metropoliasta. 3

4 Luottamus on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa työyhteisöjen vuorovaikutukseen ja hyvinvointiin sekä organisaation tehokkuuteen, sanoo kauppatieteiden tohtori, Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Kirsimarja Blomqvist. Luottamus mahdollistaa Blomqvistin mukaan uuden tiedon luomisen, osaamisen yhdistäminen, oppimisen sekä teknologian ja palveluiden kehittämisen verkostoyhteistyössä. Sen merkitys korostuu Teksti Liisa Salo, kuva Mari Hohtari, Rhinoceros Oy, kuvitus Stephanie Lindström erityisesti tilanteissa, joihin liittyy itsensä alttiiksi asettamista, epävarmuutta ja riskejä. Blomqvist kiinnostui luottamuksesta jo opiskeluaikanaan Turun kauppakorkeakoulussa sekä työskennellessään yritystutkijana ja kiertäessään yli 130 yrityksessä 80-luvun lopulla. Jo silloin yrittäjät puhuivat paljon luottamuksesta, mutta opinnoissa ei aihetta juuri käsitelty. Ymmärsin kuitenkin, miten tärkeästä asiasta on kysymys tietointensiivisille organisaatioille. Esimerkiksi kasvuyritysten on pakko saavuttaa luottamus, jotta niihin uskotaan, niiden kehitteillä olevista tuotteista kiinnostutaan, ja jotta pankinjohtajat myöntävät niille lainaa. Vielä 90-luvun alussa luottamus tutkimusaiheena herätti ihmetystä joissain Blomqvistin kollegoissakin, mutta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kiinnostus aiheeseen on kasvanut huomattavasti kaikilla tieteen aloilla. Tänä päivänä siitä ovat kiinnostuneita niin talous- kuin yhteiskuntatieteilijätkin. Luottamusta tarvitaan muuttuvassa maailmassa Luottamus on työyhteisöissä entistä ajankohtaisempi asia, sillä sitä tarvitaan Blomqvistin mukaan organisaatioiden kaikissa toiminnoissa ja kaikilla tasoilla, missä työntekijöiden yhteistyö on tärkeää. Samanaikaisesti luottamuksen rakentamisesta on tullut entistä haastavampaa, kun maailma on muuttunut globalisaation myötä monimuotoisemmaksi ja ihmisten arvot ovat moninaistuneet. Ihmiset kohtaavat työelämässä erilaisista taustoista, eri puolilta maata ja maailmaa tulevia ihmisiä. Projekteissa yhteistyötä tekevillä asiantuntijoilla ei enää välttämättä ole yhteistä historiaa, eikä aina edes yhteistä tulevaisuutta. Samanaikaisesti epävarmuus, riskit, muutos, virtuaalisuus ja teknologiavälitteisyys ovat lisääntyneet. Perinteinen tapa, jolla luottamus vanhassa maailmassa syntyi ihmisten välille, on Blomqvistin mukaan pitkälti murentunut. Ennen työyhteisöjen ihmiset asuivat samalla paikkakunnalla, heidän vanhempansa tunsivat toisensa ja heillä oli ehkä muutenkin yhteistä historiaa, jonka pohjalta saattoi peilata ja arvioida toista sekä 4

5 Luottamus Professori Kirsimarja Blomqvist: lisää työyhteisön hyvinvointia ja tehokkuutta sitä kautta rakentaa luottamusta. Nyt ihmisillä ei välttämättä ole mitään näistä. Monet sellaisetkin asiat, joihin ennen luotettiin yhteinen tulevaisuus, asioiden ennustettavuus, samaistuminen omaan tiimiin, yksikköön jne. on jouduttu kyseenalaistamaan. Aikaisemmin myös työntekijöiden arvomaailma, yhteinen kieli ja ammattilaisuus mahdollistivat toisen asiantuntijan kyvykkyyden tunnistamisen, kun töitä tehtiin pitkälti saman alan asiantuntijoiden kesken. Nykyisin organisaatioiden, projektien ja tiimien ihmiset ovat eri aloilta eikä heillä välttämättä ole yhteisiä arvoja tai kieltä. Toisaalta luottamusta tarvitaan enemmän kuin koskaan, kun asiantuntijatyötä tehdään yhä enemmän tiimeissä ja projekteissa, joissa jokaisen panoksella on merkitystä työn lopputuloksen kannalta. Luottamus heijastuu myös brändiin Organisaatioiden kannattaa Blomqvistin mukaan panostaa luottamukseen, koska tutkimusten mukaan se on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka selittää työyhteisön tehokasta ja tuloksellista kommunikaatiota, henkilöstön sitoutumista ja yhteistyökykyä organisaation sisällä. Luottamuksen tietoinen rakentaminen edellyttää hänen mukaansa ymmärrystä siitä, että siihen on erilaisia keinoja. Strategiasta vastaavien ihmisten tulisi miettiä niitä. Se on haastavaa, koska ihmiset ovat erilaisia. Heillä on erilainen kyky ja halu luottaa, ja heillä on myös erilainen motivaatio tehdä työtä. Ihmiset myös vastaavat ja reagoivat luottamukseen eri lailla. Luottamus ei synny itsestään vaan se vaatii aikaa ja vaivaa, Blomqvist sanoo. Hänen mukaansa asiantuntija-organisaatioissa luottamusta rakentaviin tekijöihin kuuluu mm. se, että ihmiset voivat luottaa muiden asiantuntemukseen ja kyvykkyyteen. Tämä on tärkeää, koska ihmiset ovat projekteissa ja tiimeissä riippuvaisia toisistaan. Lisäksi organisaatioiden tulisi toimintaympäristöstä riippuen panostaa mahdollisimman paljon toiminnan ennustettavuuteen ja johdonmukaisuuteen. Tähän liittyy myös viestintä eli se, mitä ihmisille kerrotaan siitä, missä tilanteessa ollaan. Esimerkiksi henkilöstön rekrytoinnissa, palkitsemisessa ja strategian läpiviemisessä asioiden tulisi olla mahdollisimman läpinäkyviä ja ihmisiä tulisi kohdella samanarvoisesti. Reilut prosessit ovat kaikille tärkeitä. Blomqvistin mukaan luottamus voi myös olla erilaista eri puolilla organisaatiota. Riippuu myös työn sisällöstä ja tavoitteista, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiit luottamuksessa menemään. Tämä taas vaikuttaa siihen, kuinka paljon organisaation kannattaa siihen panostaa. Sisäisen luottamuksen lisäksi Blomqvist pitää tärkeänä luottamuksen rakentamista asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin päin. Kaikki kuitenkin lähtee organisaation sisältä. Sillä jos organisaation sisällä ei ole luottamusta, se yleensä näyttäytyy myös toiminnan rajapinnoissa ulospäin. Se voi näkyä ristiriitoina tai epäjohdonmukaisena toimintana. Luottamus heijastuu myös organisaation brändiin. Parhaimmillaan sisäinen luottamus vahvistaa brändiä ja mainetta. Viestinnän, brändin ja imagon rakentamisen tulisikin Blomqvistin mukaan aina pohjautua tosiasioihin. Asiakkaille pitää kertoa itsestä kaikki se hyvä, mikä on totta, ja jonka varaan yhteistyötä voidaan rakentaa. Arvot ja johtaminen hyviä rakennuspalikoita Arvot ovat Blomqvistin mukaan yksi kaikkein vahvimmista luottamusta rakentavista tekijöistä organisaatiossa. Jos työyhteisön arvoprosessi kyetään viemään aidosti läpi niin, että ihmiset saavat osallistua arvojen rakentamiseen ja kokevat ne omikseen, ja organisaatiolle muodostuu yhteinen arvopohja, niin tämä on vahva keino rakentaa luottamusta. Blomqvist kuitenkin muistuttaa, että arvojen tulee olla aitoja. Se, mitä on kirjoitettu eli mitä halutaan olla, tulee myös tehdä tekojen kautta todeksi. Arvojen toteutuminen näkyy mm. organisaation virallisissa päätöksissä, esimiesten ja johdon tavassa toimia ja käyttäytyä eli siinä, toimitaanko yhteisten arvojen mukaisesti. Esimiehen rooli luottamuksen rakentamisessa onkin keskeinen, koska hän edustaa työntekijälle organisaatiota. Jos organisaatioon tulee esimerkiksi uusi palkkausjärjestelmä, niin esimies tekee sen todeksi työntekijälle. Esimiehen avoin viestintä voi vaikuttaa myönteisesti luottamukseen. Myös arjen työssä esimies vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset viihtyvät työssään, kuinka sitoutuneita he ovat ja kuinka paljon he ovat halukkaita ideoimaan ja kehittämään. Toisaalta tietointensiivisessä organisaatiossa myös työntekijällä on Blomqvistin mukaan vastuu luottamuksesta. Työntekijäkin voi olla sellainen, jolla ei ole halua tai kykyä luottaa, ja joka tulkitsee esimiehen signaaleja väärin. Kyky rakentaa luottamusta onkin tänä päivänä tärkeä taito sekä esimiehelle että työntekijälle. Se auttaa työn tekemisessä. Kehittyvissä organisaatioissa tarvitaan Blomqvistin mukaan myös ns. ei-henkilöityvää luottamusta, joka näkyy esimerkiksi organisaation prosessien läpinäkyvyydessä. Hän uskoo, että tulevaisuudessa luottamus omaan organisaatioon voi olla entistä keskeisempi tekijä työntekijän sitoutumiselle. Tällöin työntekijä voi luottaa organisaation johdonmukaiseen toimintaan, vaikka esimiehet ja työkaverit vaihtuvat. 5

6 Teksti Liisa Salo, kuvat Mikko Haiko, kuvitus Stephanie Lindström Metropolian musiikin lehtoreilla Laura Huhtinen-Hildénillä ja Anna-Maija Iskaniuksella on vahva usko siihen, että taide edesauttaa ihmisten välistä kohtaamista, itseilmaisua, lisää hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä ehkäisee syrjäytymistä. Asiasta on myös tutkittua tietoa. Huhtinen- Hildénin mukaan myös työelämässä on käsinkosketeltava tarve musiikki- ja taidekasvatuksen sovelluksiin. Metropolia kehittää musiikin koulutustaan Taide lähemmäksi ihmisten arkea 6

7 Metropoliassa käynnistyi vuonna 2008 laaja musiikin koulutuksen kehittämistyö, jonka työkaluna toimii Kulttuurisillaksi nimetty hanke. Sen tavoitteena on kehittää ammattikorkeakoulusta valmistuvien musiikkipedagogien koulutusta ja menetelmäosaamista yhteistyössä pääkaupunkiseudun kulttuuri- ja taidelaitosten kanssa. Tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden yleisöyhteistyön osaamista sekä laajentaa musiikkipedagogin perinteistä työnkuvaa. Nykyajan ihmiset eivät enää entisaikojen tapaan koe taiteen tarvetta omassa elämässään. Kaupungeissa ovat omat museot, teatterit ja orkesterit, mutta vain harva kokee ne osaksi elämäänsä. Kulttuurisilta-hankkeessa on lähdetty siitä, että kaupungit ja niiden taidelaitokset voivat rakentaa siltoja yleisön suuntaan, varsinkin niiden ihmisten, jotka helposti jäävät kulttuurin katvealueelle kuten lapset, nuoret, maahanmuuttajat ja ikäihmiset. Sillanrakentajia tarvitaan, jotta ihmiset voisivat löytää musiikin tai muun taiteen alueen omakseen, ja liittää sen osaksi hyvää elämää. Uskon, että näin saadaan laajemminkin hyvinvointia kaupunkiin, sanoo Huhtinen-Hildén, joka on Kulttuurisiltahankkeen ideoija ja toimii sen johtajana. Hankkeen projektipäällikkönä toimivan Iskaniuksen mukaan erityisesti klassinen musiikki ja taiteen alat, joilla on vahva traditio, ovat yhä kauempana ihmisten arjesta. Tradition säilyttämisen rinnalle tarvitaan välineitä myös sen avaamiseksi. Tämä liittyy yleisökasvatukseen. Museot ovat pitkään tehneet pedagogista työtä, samoin kansallisooppera. Nyt vähitellen myös orkesterit ja teatterit avautuvat siihen, että taide nähdään vuorovaikutteisena. Myös yleisö tai kuulija voi olla mukana osallistuen elämykseen, Iskanius kuvailee. Siltojen rakentamista Tavoitteemme on löytää uusia tahoja ja menetelmiä, joilla ihmiset saadaan osallistumaan, jotta syntyy erilaisia siltoja ihmisten ja organisaatioiden välille. Rakennamme siltoja taidelaitoksista ihmisten luo, että ihmiset löytäisivät taiteen elämäänsä. Siltoja rakennetaan myös kaupunkien ja musiikin koulutusohjelman välillä. Lisäksi hanke synnyttää yhteistyötä Metropolian koulutusohjelmien välillä, Huhtinen-Hildén kuvailee. Esimerkkinä hän kertoo musiikin yhteistyöstä vanhustyön koulutusohjelman kanssa, jossa musiikkipedagogiopiskelijat ovat toimineet ikäihmisten parissa. Taide rakentaa yhteisöllisyyttä ja siltoja syntyy myös ihmiseltä toiselle. Ikäihmisten projekteissa olemme muun muassa nähneet, kuinka dementikko, jolla ei ole kielellistä kykyä kommunikoida, voi ottaa vierustoveria kädestä kiinni ja näin ilmentää Anna-Maija Iskanius (vas.) ja Laura Huhtinen-Hildén uskovat, että taiteilla on paljon annettavaa eri elämänalueilla. Rakennamme siltoja, jotta ihmiset löytäisivät taiteen elämäänsä. yhteistä kokemusta musiikin parissa. Yhteisöllisyys voi olla käsin kosketeltava mutta sanoin vaikeasti kuvattava tunne. Huhtinen-Hildénin mukaan hankkeen yhtenä tavoitteena onkin tarjota musiikkipedagogiopiskelijalle realistinen kuva työelämästä ja niistä eri alueista, joissa musiikkia voi käyttää välineenä ihmisten kohtaamiseen. Samalla opiskelijoiden näkemys erilaisista työllistymismahdollisuuksista laajenee. Kun Metropoliasta valmistuva muusikko menee orkesteriin, jossa kuulijoiksi on tulossa 7-luokkalaisia nuoria, hän tietää, miten avata tai toiminnallistaa tulevaa konserttikokemusta nuorille esimerkiksi niin, että soitetaan yhdessä tai tehdään musiikki-improvisaatioita jonkun teoksen pohjalta, Iskanius kuvailee. Verkostoja eri alojen kesken Kulttuurisilta tarjoaa Metropolian opiskelijoille myös mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua toisten alojen osaajiin jo opiskeluaikana. Kun tuleva musiikkipedagogi ja geronomi ovat tehneet täällä yhteistyötä vanhainkodissa, niin parhaimmillaan he voivat työelämään mennessään muodostaa työpareja, perustaa uudenlaisia yrityksiä ja uusia kombinaatioita kulttuurin ja hyvinvoinnin sekä sosiaali- ja terveysalan kentille, Iskanius sanoo. Kulttuurisilta jatkuu vuoteen 2011 ja sen toteutuksesta vastaa Metropolia yhteistyössä Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien kulttuuri- ja taideorganisaatioiden kanssa. Yhteistyökumppaneina ovat tähän asti olleet mm. Tapiola Sinfonietta, Helsingin kaupungin museo, Helsingin kaupunginteatteri ja Vantaan musiikkiopisto hankkeessa oli kuusi osaprojektia ja se tavoitti vajaat pääkaupunkilaista päiväkodeissa, kouluissa, vanhustentaloissa ja palvelutaloissa. Syksyllä käynnistyi yhteistyö erityispäiväkodin kanssa ja Aamupäivä orkesterin kanssa -tapahtumasarja, jossa Metropolian opiskelijaorkesterin vieraaksi tulee koululuokkia ja päiväkotiryhmiä. Lisäksi opiskelijat jalkautuvat kouluihin ja päiväkoteihin. Marraskuussa on yhteiskonsertti kaikille eri työpajoissa mukana olleille. Kulttuurisilta osallistava kulttuurikasvatus pääkaupunkiseudun palvelutuotannossa on EU:n aluekehitysraaton tukeen perustuva EU-hanke, jonka rahoittajana toimii Etelä-Suomen lääninhallitus. Sen tavoitteena on rakentaa toimintamalleja, joissa osallistavan ja eheyttävän musiikki- ja taidekasvatuksen menetelmiä sovelletaan uusissa yhteyksissä ja uudella tavalla kaupunkien palvelurakenteissa. Hanke jatkuu vuoteen Lue lisää: 7

8 Teksti Ville Muhonen, kuvat Mikko Haiko Minna Lamppu on keväällä 2010 valmistuva musiikin varhaiskasvattaja ja tahtonainen, joka on ollut opiskelijana mukana Metropolian Kulttuurisilta-hankkeessa. Työelämään hän suhtautuu luottavaisesti, sillä hän uskoo ryhmänohjauksen asiantuntijalle riittävän kysyntää. Uuden polven musiikkipedagogi Lampun hallitsevaksi luonteenpiirteeksi voisi nimetä vauhdikkuuden. Naisella on vakaa aikomus valmistua Metropolian musiikin koulutusohjelmasta puoli vuotta ennen määräaika. Huimaksi aikataulun tekee viime keväänä syntynyt esikoispoika, joka on järjestänyt 29-vuotiaalle Lampulle roppakaupalla lisätöitä. Ehtiväinen Lamppu on ollut tähänkin asti: ennen musiikinopintojaan hän on opiskellut maskeeraajaksi ja multimediatuottajaksi sekä kokeillut siipiään televisiossa muun muassa toimittajana. Lamppu on ammatillisista harharetkistään huolimatta aina haaveillut urasta musiikin parissa: Kiinnostukseni musiikkia kohtaan tulee kotoa. Isäni on musikaalinen, joten kotonani on aina laulettu ja soitettu. En vain pitkään aikaan tiennyt, millä tavoin voisin kiinnostukseni kanavoida. Musiikin aika koitti viimein vuonna 2006, kun hänet hyväksyttiin vuoden pääsykoetreenin jälkeen Metropolian (silloisen Helsingin ammattikorkeakoulun) musiikin koulutusohjelmaan. Koulutus avartanut maailmankuvaa Lamppu on suuntautunut varhaisiän musiikkikasvatukseen, jossa koulutetaan ohjaajia alle kouluikäisille musiikin harrastajille. Siinä häntä kiehtoo alan monipuolisuus: Kasvatuspuoli on suuri haaste ja työkenttä moniulotteinen. Nykyaikainen musiikkileikkikoulu sisältää liikuntaa ja luovaa toimintaa myös soittamisen ja laulamisen ulkopuolelta. Lampun opiskeluaikana ammattikorkeakoulun musiikkipedagogian opetussuunnitelmaa on kehitetty jatkuvasti. Jatkuva muutostila on ollut oikeastaan helpottava, sillä olen tottunut projektiluontoisuuteen työelämässä. Opiskeluaikaansa Lamppu kuvaa haastavaksi, mutta hän sanoo myös saaneensa paljon: Silmäni ovat avautuneet monella tasolla. Tämä on oikea koulutus kaikille, joilla on kiinnostusta kohdata ihmisiä työssään ja joissa elää rakkaus musiikkia kohtaan, hän sanoo. Lamppu aloitti musiikin opinnot jo 6- vuotiaana pianotunneilla. Pääasialliseksi instrumentiksi valikoitui myöhemmin laulu, jota hän on opiskellut yli kymmenen vuotta. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Lamppu aikoo lisätä repertuaariinsa kitaran. Kulttuurisillasta vauhtia työelämään Käytännön musiikkipedagogiaan Lamppu on tutustunut muun muassa Metropolian Kulttuurisilta-hankkeessa. Hän osallistui Muistoja Helsingistä -osaprojektiin, jossa järjestettiin elämyshetkiä keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneille ikäihmisille. Projektin poikkitaiteellisissa työpajoissa musiikki oli yksi väline muiden joukossa, joilla ikäihmisiä pyrittiin aktivoimaan kaikkiin aisteihin kohdistuvilla ärsykkeillä: He muun muassa haistelivat pullan ja kevään tuoksuja, koskettelivat pellavaa, lauloivat Muuraria ja Emmaa, Lamppu kertoo. Kokemustaan hän kuvailee vaikuttavaksi: Projekti sisälsi paljon enemmän kuin ennakkoon osasin aavistaa. Sanat eivät riitä määrittelemään kaikkea oppimaani. Lamppu myös ohjasi ja käsikirjoitti osaprojektista DVD-julkaisun. Monenlaisia työmahdollisuuksia Muistoja Helsingistä -projekti on Lampun mukaan hyvä esimerkki siitä, millaisiin tehtäviin joustava muskari-täti voi nykyisin työllistyä. Varhaisiän musiikkikasvattaja voi saada leipänsä esimerkiksi kuoronjohtamisesta tai yleisötyöstä. Yleisötyössä mahdollisia työnantajia olisivat esimerkiksi sinfoniaorkesterit tai lastenteatterit, jotka palkkaavat yleisötyövastaavia avaamaan esitettävää teosta elämyshetken tai työpajan kautta eri yleisöryhmille. Ryhmä sinänsä voi olla millainen ja minkä ikäinen tahansa. Työtulevaisuutensa Lamppu näkee valoisana. Hänellä on luja luottamus omaan ammattitaitoonsa: jos työpaikkaa ei muuten kuulu, voi sellaisen kehittää itse itselleen. Minua on usein varoiteltu lähtemästä milloin mihinkin, koska töitä ei muka ole. Olen varoituksista välittämättä hakeutunut aina sille alalle mille olen halunnut ja työllistynyt joka kerta, Lamppu kertoo. Lamppu ei suunnittele opiskelijaelämän lopullista hylkäämistä, vaikka taskuun tuleekin keväällä jo kolmas ammattitutkinto. Tulevaisuudessa hän aikoo pätevöityä laulunopettajaksi. Uusi tutkinto on tahtonaiselle vain ajan kysymys. Olen vitsaillut, että opiskelen vanhoilla päivilläni itseni vielä lääkäriksi, Lamppu nauraa. Ihmisläheinen ammatti sekin. Jutun kirjoittaja opiskelee käsikirjoittamista Metropolian elokuvan ja television koulutusohjelmassa valmistuen medianomiksi (AMK). 8

9 Teksti Liisa Salo, Hanna Kososen kuva Mari Hohtari, Rhinoceros Oy, muut kuvat Heidi SöderholmMozart Klassinen musiikki sisältää paljon vanhoja perinteitä, joiden rinnalle tarvitaan myös uusia tuulia, sanoo Espoon kaupunginorkesterin Tapiola Sinfoniettan toiminnasta vastaava intendentti Hanna Kosonen. tutuksi Tapiola Sinfonietta onkin lähtenyt kehittämään yhteistyötään erilaisten yleisöjen suuntaan. Yksi kohderyhmä ovat lapset. Espoon 2. luokkalaisilla oli mahdollisuus tutustua ennakkoon mm. Mozartin, Beethovenin ja Sibeliuksen musiikkiin, kun Tapiola Sinfonietta toteutti syksyllä lapsille suunnatun KULPS-konsertin sarjan Espoon kulttuurikeskuksessa. Orkesterin muusikot ja Metropolian musiikin koulutusohjelman opiskelijat virittivät koululaiset konsertin tunnelmaan ennen konsertteja pidetyissä työpajoissa osana Kulttuurisilta osallistava kulttuurikasvatus pääkaupunkiseudun palvelutuotannossa -hanketta. Työpajojen ideana oli johdattaa tuleva yleisö eli lapset sisälle konserttiin muun muassa soittimien esittelyjen ja soittamisen kautta ennen varsinaista esitystä, Kosonen kertoo. Espoossa on meneillään kulttuuri- ja liikuntapolku KULPS!-projekti, jonka tavoitteena on tutustuttaa kaikki Espoon peruskoulujen oppilaat oman kaupunkinsa kulttuuri- ja liikuntakohteisiin. Se on osa kaikille yhteistä maksutonta perusopetusta. Tapiola Sinfoniettan vastuulla ovat Kososen mukaan peruskoulujen 2. ja 7. luokkalaiset. Yhteistyö Metropolian musiikin koulutuksen kanssa on erittäin luontevaa, koska näin voimme tarjota mittavan määrän työpajoja, joiden toteutukseen opiskelijat tuovat oman osaamisensa. Me saamme opiskelijoiden kautta paitsi resursseja pajojen toteutukseen, niin myös uutta osaamista sekä tuoreita näkökumia ja ideoita tekemiseen. Opiskelijoille yhteistyö kuuluu opintojen osaksi, joista he saavat opintopisteitä, Kosonen kuvailee. Kynnysten madaltamista Kosonen pitää yhteistyötä tärkeänä myös orkesterille. Opiskelijoiden läsnäolo workshopeissa on ollut meille tärkeä muistutus siitä, miten voimme miettiä uusia lähestymistapoja musiikkiin ja tasoittaa kynnyksiä kuulijoiden suuntaan. Lasten työpajoissa musiikin opiskelijat ovat toimineet välittäjinä, jotka ovat tuoneet uutta pedagogista osaamista yhteistyöhön, jolloin muusikoiden on ollut helppo tulla pajoihin enemmän omana itsenään ja soittajina. Tulevaan konserttiin on perehdytty työpajoissa sellaisessa muodossa, joka on lapsille helppo vastaanottaa, vaikka klassinen musiikki ei olisi heille ennestään tuttua. Lapsethan ovat siinä mielessä ihana yleisö, ettei heillä ole asioista ennakkoluuloja, jollemme me niitä heille luo. Kosonen uskoo, että yleisökasvatus leviää klassisen musiikin pariin laajemmin myös Suomessa, sillä maailmalla se on jo yleistä. Sitä tarvitaan, ei pelkästään erityisryhmille, vaan kaikenlaisille kuulijoille, jotta musiikki saadaan tuotua lähemmäksi ihmisiä. Tähän tarvitaan välittäjäksi ihmisiä, joilla on mielellään myös itsellään muusikon koulutus ja pedagogista osaamista. Uskon, että tulevaisuudessa myös muusikon ja musiikkipedagogin täytyy olla yhä enemmän monitaituri, jolla on rohkeutta tarttua erilaisiin asioihin. 9

10 Teksti Liisa Salo, Kuvat Teemu Malva Miten koulutetaan hyviä insinöörejä? Mekaniikan peruslait 1600-luvulta pätevät yhä, vaikka maailma ympärillä muuttuu. Ei kuitenkaan ole samantekevää, millaisessa oppimisympäristössä ja miten tuleva insinööri oppinsa saa. Yhä useampi insinööri työskentelee monikulttuurisissa, globaaleissa ja eri alojen osaajista muodostuvissa työyhteisöissä ja tiimeissä, jotka edellyttävät Newtonin lakien lisäksi myös muunlaista osaamista. Tekniikan alan korkeakoulukoulutuksen kehittämistä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on pohtinut opetusministeriön tuella toiminut tekniikan korkeakoulutuksen keskeisten sidosryhmien muodostama työryhmä. Se sai keväällä 2009 valmiiksi kolme toimenpideohjelmaa, jotka liittyivät alan opetuksen kehittämiseen, kestävän kehityksen haasteisiin ja tekniikan alan yksiköiden profiloitumiseen. Vuonna 2008 valmistui jo tekniikan alan kansallinen strategia, jonka näkökulmaa uudet raportit syventävät. Toimenpideohjelmat on julkaistu Tekniikan Akateemisten Liiton TEKin julkaisusarjassa. Koulutuksen laatua käsittelevässä raportissaan todetaan, että vuodessa maailmassa valmistuu noin miljoona insinööriä. Samalla kysytään, mikä erottaa Suomen 800 valmistuvaa insinööriä Kiinan tai Intian sadoistatuhansista insinööreistä? Vastaukseksi tarjotaan panostamista koulutuksessa määrän sijasta laatuun. Työryhmä onkin ottanut kantaa myös tekniikan alan korkeakoulutusta tarjoavien yksiköiden määrään ja rakenteiden kehittämiseen. Opetusmenetelmien kehittäminen tärkeää Suomi tarvitsee maailman parasta insinööriosaamista -raportin (2009) mukaan työelämässä insinöörille yhä keskeisemmät osaamisalueet liiketoiminta, kansainvälisyys ja kestävä kehitys jäävät korkeakoulutuksessa edelleen liian vähälle huomiolle. Oppisisältöjä tärkeämpänä kehittämiskohteena työryhmä pitää kuitenkin opetussuunnitelmia ja -menetelmiä sekä opiskelukulttuuria. Tekniikan ydinosaamisen uskotaan olevan alan korkeakoulutuksen ydin myös tulevaisuudessa. Sen lisäksi insinööriltä odotetaan yhä enemmän poikkitieteellistä osaamista. Siihen liittyvät muun muassa kestävä kehitys ja elinkaariajattelu, turvallisuus ja riskien hallinta, liiketoimintaosaaminen ja yrittäjyys. Tärkeäksi nähdään oman alan lisäksi jonkin muun tekniikan alan tai toisen alueen hallinta sekä teknologian käytettävyyteen ja tuotteistamiseen liittyvä osaaminen. Kolmas keskeinen osaamisalue liittyy vuorovaikutukseen, kansainvälisyyteen ja organisaatio-osaamiseen. Lisäksi esille nostetaan arvojen ja asenteiden sekä työssä oppimisen merkitys. Raportissa kiinnitetään huomiota myös pedagogisen johtajuuden merkitykseen tekniikan alan koulutuksen kehittämisessä. Suurimpina haasteina kansallisella tasolla mainitaan opetuksen arviointiin ja laadunvarmistukseen liittyvät kysymykset. Tekniikan yhteistyöryhmän raportit 2009: Teknillisen korkeakoulutuksen kansallinen profiilikartta. Suomi tarvitsee maailman parasta insinööriosaamista. Loppuraportti opetuksen laatutyöstä. Tekniikan korkeakoulutus ihmisen ja ympäristön hyväksi. Tutkimus kestävästä kehityksestä tekniikan korkeakoulutuksessa. Raportit ovat luettavissa PDF-tiedostoina osoitteessa > Julkaisut Metropolian tietotekniikan opiskelijat Sami Sainio (vas.), Juho Kinnunen, Alex Talaskivi ja Jorma Kaulanen suunnittelivat pienryhmäprojektina kauko-ohjattavan robotin, joka voitti robottien keskinäisen paremmuuskisan. 10

11 Robotin suunnittelu haastaa tulevan insinöörin oppimaan Metropolian tietotekniikan yliopettaja Antti Piironen on tehnyt mielenkiintoisen huomion television sarjoista. Tv:stä tulee nuoria kiinnostavia sarjoja niin poliisin työstä, sairaalamaailmasta kuin palomiehistäkin, mutta ei yhtään sarjaa insinööreistä. Tekniikasta puhutaan vain uutisissa ja tietotekniikastakin vain silloin, kun joku suuri yritys irtisanoo väkeä, Piironen harmittelee. Kuitenkin tietotekniikka on Piirosen mukaan ala, joka tarjoaa moninaisia haasteita jo opiskeluaikana sekä erinomaiset työllistymismahdollisuudet. Piironen opettaa sulautettua tietotekniikka. Siinä opiskellaan sellaisten teknisten laitteiden suunnittelua, joissa elektroniikka ei näy vaan on osa kokonaisuutta kuten matkapuhelimissa, paikanninlaitteissa ja erilaisissa teollisuuden mittauksissa. Nuorten kiinnostuksen lisääminen tekniikan alaa kohtaan on Piirosen mukaan vaikea haaste. Median lisäksi myös kouluissa pitäisi käydä enemmän kertomassa nuorille alasta sen mahdollisuuksista. Lisäksi Piironen kehittäisi tietotekniikan koulutusta nykyistä laaja-alaisemmaksi, jolloin se liittyisi enemmän muihin opintoihin sen sijaan, että sitä opetetaan erikseen. Metropolia kehittää opetusmenetelmiään Metropoliassa tekniikan alan koulutusta on lähdetty kehittämään muun muassa opetusmenetelmien kautta. Keskeiseksi opetusmenetelmäksi on valittu ns. CDIO, jonka periaatteiden mukaisesti opiskelijat pääsevät kehittämään työelämävalmiuksiaan heti opintojen alusta alkaen muun muassa projektilähtöis e s s ä opp im is e s s a. CD I O on lyh enne s an o ist a Conceive, Design, Implement ja Operate, jotka vapaasti suomennettuna tarkoittavat: määrittele, suunnittele, toteuta ja ylläpidä. Metropolian tietotekniikan koulutusohjelmassa Espoossa projekti- ja ongelmakeskeistä oppimismenetelmää on Piirosen mukaan sovellettu vielä pidemmälle. Meillä on oma konsepti tähän: Problem Based Learning -lähestymistavan sijasta halusimme tarjota enemmänkin Challenge Based Learning eli haasteeseen perustavan lähestymistavan, Piironen kuvailee. Tietotekniikan yliopettaja Antti Piironen uskoo haasteiden kautta oppimiseen. 11

12 Robotin suunnittelu haastaa tulevan insinöörin oppimaan Tietotekniikan koulutusohjelma tarjoaa insinööri (AMK) -tutkintoon johtavia nelivuotisia päätoimisia opintoja nuorille ja työn ohessa suoritettavia aikuisopintoja. Lisäksi tietotekniikassa voi suorittaa erikoistumisopintoja. Opiskelu tapahtuu suuntautumisvaihtoehdosta riippuen Helsingissä tai Espoossa. Lue lisää: > Koulutustarjonta Lue lisää: Erika Julku suunnitteli opiskelevansa bioanalytiikkaa, mutta insinööriopinnot veivät mukanaan. Käytännössä opiskelijat aloittavat toisena opiskeluvuotenaan pienryhmäprojektin, jossa yhdistyvät mm. elektroniikan opinnot, laskuharjoitukset sekä suomen kielen ja viestinnän opinnot mm. kokouskäytäntöjen sekä projektin dokumentoinnin kautta. Projektin pienryhmät muodostetaan opiskelijoiden oman mielenkiinnon pohjalta neljästä keskeisestä aihealueesta: elektroniikka, ohjelmointi, mekaniikka ja dokumentointi. Lukukauden aikana jokainen ryhmä suunnittelee ja rakentaa kauko-ohjattavan robotin. Näin opiskelijat pääsevät suoraan hyödyntämään ja testaamaan teoriassa opittuja asioita myös käytännössä. Päämäärä on selvä: opiskelijat saavat haasteen. Rima laitetaan keskimääräistä korkeammalle. Päämäärän lisäksi projektille on selkeä aikataulu. Näyttöpäivänä robotin tulee toimia. Muuten projektiryhmä voi itse aikatauluttaa tekemisensä. Näin he oppivat ottamaan vastuun koko projektista. Opettajan rooli vaihtelee luennoitsijasta tutoriin, jonka tehtävänä on valmiiden faktojen tarjoamisen sijasta oppimisen ohjaaminen. Määrätietoista puurtamista Projekti huipentuu keväällä pidettävään näyttöpäivään, jolloin pienryhmien suunnittelemat ja kokoamat kauko-ohjattavat robotit kilpailevat paremmuudesta. Tapahtuma toteutetaan englanniksi sekä kuvataan ja videoidaan, sillä Piironen käy esittelemässä koulutusohjelman CDIO-toteutusta myös alan kansainvälisissä tilaisuuksissa. Kesällä 2009 hän vieraili CDIOoppimisen kansainvälisessä konferenssissa Singaporessa esittelemässä oppimisprojektin rakennetta ja saavutettuja tuloksia. Projekti on vaativa, Piironen tunnustaa. Mutta samalla hän uskoo, että se valmistaa opiskelijoita projektityöskentelyn taitoihin: yhteistyöhön, suunnitelmallisuuteen, aikataulutukseen, vastuun ottoon ja erityisesti tuotekehityksessä tarvittavaan kärsivällisyyteen. Tällä alalla on hyvin vähän pikatuotteita. Sulautetussa tietotekniikassa kehitettävät tuotteet ovat pitkään markkinoilla. Niiden muotoilu voi muuttua, mutta laite pysyy samanlaisena. Nykyajan nuoret tarvitsevat oppia määrätietoisesta puurtamisesta, jotta he jaksavat tehdä töitä teollisuuden tuotekehityksessä. Piironen on nähnyt, kuinka projektityöskentelyn tulokset heijastuvat koko loppuajan opintoihin ja työelämään. Opiskelijoille voi tämän jälkeen antaa minkälaisen projektin tahansa, niin he hallitsevat kokonaisuuden. Projektityötaidot ovat Piirosen mukaan tärkeitä myös kansainvälistyvässä työelämässä. Insinöörit työskentelevät yhä enemmän monikulttuurisissa ympäristöissä, joissa työ tehdään vaihtuvissa projekteissa. Bioanalytiikka vaihtui tietotekniikkaan Helsinkiläisestä tietotekniikan opiskelijasta, Erika Julkusta, piti alun perin tulla bioanalyytikko, mutta nyt insinööriopinnot ovat vieneet mukanaan. Olen viihtynyt hyvin, vaikka aluksi olo oli hieman ulkopuolinen, kun olen ryhmän ainut naispuolinen opiskelija. Projekti on ollut haastava ja siinä on ollut vaikeita juttuja, joita olemme tehneet; elektroniikka on pitänyt suunnitella itse, olemme myös ohjelmoineet ja koonneet koko robotin, Julku kuvailee. Hänestä on ollut hyvä päästä heti opintojen alussa soveltamaan asioita luentojen ohella. Opintojen jälkeen Julku toivoo saavansa oman alansa töitä elektroniikkaan tai ohjelmointiin liittyen. Vaikka Julkun ryhmän robotti ei yltänyt näyttöpäivänä finaaliin asti, oli projektityöskentely hänen mukaansa hyvää harjoitusta paitsi sisältöjen oppimiseen myös ryhmätyötaitojen kehittämiseen. 12

13 Teksti Liisa Salo, kuvitus Stephanie Lindström Tieto ja langaton teknologia avuksi julkisten tilojen energiansäästöön Euroopassa Tieto on paras tapa vaikuttaa, kun halutaan muokata ihmisten energiankulutukseen liittyviä asenteita ja käyttötapoja. Tähän uskotaan keväällä 2009 alkaneessa Save Energy EU-hankkeessa, joka tähtää energiansäästöön julkisissa rakennuksissa. Helsingin Pihkapuiston ala-aste ja Ala-Malmin koulu on valittu hankkeen kokeilukohteiksi Suomessa. Niissä kehitetään yhteistyössä koulun käyttäjien kanssa langattomia, tieto- ja viestintäteknologiaa (ICT) hyödyntäviä mittaus- ja ohjausjärjestelmiä. Tavoitteena on, että henkilöstö ja oppilaat saavat reaaliaikaisesti tietoa koulun tilojen sähkön, valaistuksen ja ilmastoinnin käytöstä aiheutuvasta energiankulutuksesta. Save Energyssa halutaan kehittää Euroopan laajuisesti parhaita käytäntöjä energiankulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen julkisissa tiloissa, jotta voidaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen. Mukana on 16 yhteistyökumppania viidestä Euroopan maasta: Suomesta, Alankomaista, Portugalista, Ruotsista ja Englannista. Helsingin lisäksi energiansäästökokeiluja toteutetaan vanhustentalossa Leidenissa, kaupungin virastotalossa Lissabonissa, kulttuuri- ja konserttitalossa Luleåssa sekä kaupungin monitoimitalossa Manchesterissa. Kaikissa Euroopan kokeilukohteissa kumppaneina ovat paikallinen kaupunki ja yliopisto. Kaupunki tarjoaa sovelluksen ja yliopisto tuo projektiin kehittämisosaamisen sekä uudenlaista ajattelua ja energiansäästön konseptointia, kertoo Suomen kokeilun projektipäällikkö Asko Kippo Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Metropolian ja Helsingin kaupungin lisäksi Suomesta hankkeessa ovat muk ana H elsingin k au ppakorkeako u lu, N o kia, There Corporation ja Green Net Finland Oy. Mittaus- ja ohjausjärjestelmien suunnittelussa sovelletaan Living Lab -menetelmää eli käyttäjien näkemykset otetaan huomioon tosielämän testausten avulla. Mukana on erilaisia ryhmiä: kouluista ovat oppilaat, opettajat ja muu henkilöstö sekä huolto- ja kunnossapitoasioista vastaavat. Lisäksi kaupungin kautta tulevat mukaan kiinteistöviraston, HKR:n, opetusviraston sekä Palmian asiantuntijat. Lähtökohtana on vaikuttaa pilot-koulujen käyttäjäryhmien asenteisiin ja käyttäytymiseen ja sitä kautta saada aikaan energiansäästöä ja ilmastonsuojelua, Kippo kiteyttää. Tulokset levitetään ympäri Eurooppaa Energiansäästön mahdollisuuksia on kartoitettu Helsingin kouluissa yhdessä opettajien ja oppilaiden kanssa. Metropolia on mukana käytännön toteutuksessa. Hanke nivoutuu ammattikorkeakoulussa tekniikan alan opetukseen, opinnäytetöihin sekä T&K-toimintaan. Tavoitteena on kehittää kouluissa olemassa olevien kiinteistöjen hallintajärjestelmien rinnalle automaatiojärjestelmä, joka perustuu uusimpaan ICT-teknologiaan. Se mahdollistaa, että käyttäjät saavat reaaliaikaisesti tietoa energiankulutuksestaan. Lisäksi mobiililaitteisiin suunnatun pelin avulla käyttäjät voivat tutkia, millaisia energiansäästövaihtoehtoja on esimerkiksi yksittäisessä luokassa. Pelin toteutuksesta vastaa Helsingin kauppakorkeakoulu. Langattomat mittausjärjestelmät rakennetaan syksyllä 2009 ja otetaan käyttöön vuodenvaihteessa, jonka jälkeen alkaa puolitoista vuotta kestävä seurantavaihe. Hankkeen kokemukset ja tulokset on tarkoitus levittää ja hyödyntää laajasti ja sitä kautta lisätä julkisten tilojen energian säästöä Euroopassa. Kokeilukohteiksi on tarkoituksella valittu eri maissa toisistaan poikkeavia tiloja ja eri käyttäjäryhmiä, jotta tulokset saadaan mahdollisimman laajaan käyttöön erilaisten kohderyhmien keskuudessa. Esimerkiksi Helsingissä on mukana vain kaksi pilottikoulua, mutta kaikkiaan kaupungilla on yli 200 koulua. Jos tulokset ovat hyviä, niin on odotettavissa, että niitä sovelletaan myös muissa kouluissa. Lisäksi lapset vievät tietoa myös koteihin. Vastaavasti virastotalojen energiansäästötuloksia on tarkoitus hyödyntää joka maassa, Kippo kuvailee. Elokuuhun 2011 jatkuvan hankkeen kokonaiskustannukset ovat noin 4,6 miljoonaa euroa, josta EU kattaa 50 prosenttia. Lue lisää: 13

14 Teksti Milla Laasonen, kuvat Mikko Haiko Kuinka maahanmuuttajien mahdollisuuksia korkeakouluopintoihin tai urakehitykseen voidaan edesauttaa? Muun muassa näihin kysymyksiin haetaan vastauksia VOIMAA voimavaroja maahanmuuttajista -tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jossa työyhteisökumppaneina ovat mukana muun muassa Itella ja Muxlim Inc. Hankkeen toteutuksessa hyödynnetään sosiaalisen median työkaluja. Liiketoiminnalla tasavertaisempaan maailmaan Postilaitos perustettiin vuonna Pietari Brahen aikaan ei osattu uneksiakaan verkkopohjaisista tiedonvälitysratkaisuista, saati 2000-luvun sosiaalisen median sovellusten tuottamasta viestinnän tasavertaistavasta vaikutuksesta. Nykyisin postilaitos on nimeltään Itella, ja se toimii Pohjois- ja Keski-Euroopassa sekä Venäjällä. Muxlim Inc on perustettu 2000-luvulla. Yritys hyödyntää sosiaalista mediaa markkinoinnissa ja brändäyksessä. Muxlim on aloittanut toimintansa globaalina Helsingistä käsin ja menestynyt maailmanlaajuisesti löydettyään kohderyhmäkseen muslimit. Maahanmuuttajien urapolkuja Vuonna 1990 Helsingin Postikeskukseen tuli postinlajittelijaksi ghanalainen Wilberforce Essandor. Hän suoritti Helsingin yliopistossa valtiotieteen maisterin opinnot. Nykyisin Wilberforce Essandor toimii Itellassa kehityspäällikkönä. Hänen tehtävänsä on rakentaa Itellasta aidosti monikulttuurista työyhteisöä. Vuonna 1999 yhdysvaltalainen Stephen Lee saapui Suomeen suorittaakseen MBA-tutkinnon Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikössä. Hän aloitti uransa Suomessa Mato Valtosen luotsaamassa Wapit Oy:ssä, joka oli mobiilipalveluita kehittänyt ohjelmistotalo. Yrityksen elinkaari kesti IT-huumassa vuodesta 1998 vuoteen Wapitin jälkeen Lee pistäytyi työvoimatoimistossa kysymässä neuvoa, miten hän voisi ryhtyä Suomessa yrittäjäksi. Työvoimatoimiston asenne ei ole unohtunut. Nähtyään ansioluetteloni he ihmettelivät, miksen mene suoraan Nokialle töihin, Lee toteaa. He pitivät yrityksiä perustavia ihmisiä luusereina, jotka eivät saisi muilta töitä. Vuonna 2002 egyptiläisten vanhempien Dubaissa syntynyt poika Mohamed El-Fatatry saapui Suomeen opiskelemaan tietotekniikkaa. Pian hän huomasi elävänsä vähemmistömuslimina ja kaipasi omaa kulttuuriaan. Hän etsi sopivaa muslimiyhteisöä internetistä, mutta törmäsi vain leimallisen poliittisiin tai uskonnollisiin tahoihin. Koska sopivaa verkkoyhteisöä ei löytynyt, hän perusti oman palvelun. Vuonna 2009 Mohamed El-Fatatry on Muxlim Inc.:in perustaja ja toimitusjohtaja, jonka liikeidea on vienyt hänet muun mua s s a p uh um a an Y hdist y neill e K ans aku nnill e. Stephen Lee on osaperustaja ja toimii yrityksen operatiivisena johtajana. Kilpailukyky kasvaa ihmisistä Muxlim.com on verkkoyhteisö, joka keskittyy muslimien päivittäiseen kulttuuriin, kuten ruokaan, muotiin, musiikkiin ja viihteeseen. Samalla Muxlim Inc. tarjoaa globaaleille brändeille mahdollisuuden lähestyä muslimiasiakaskuntaa verkkoyhteisön kautta. Yhdysvalloissa muslimeilla on arvioitu olevan ostovoimaa jopa 170 miljardia dollaria, jonka yritykset ovat jättäneet huomiotta vain siksi, että asiakaskunta nähdään haasteellisena lähestyä. Leen mukaan Suomella on erinomaiset rakenteet niin yritystoiminnan tukemiseen kuin rahoittamiseen. Haasteena on Suomen pienuus ja rajatut kotimaan markkinat. Liiketoiminnan harjoittaminen globaalisti on kuitenkin helppoa internetin avulla. Leen mielestä yrittäjyyttä voisi Suomessa kehittää niin, että suunnatessaan maailmanlaajuisille markkinoille pienyrityksetkin saisivat tukea aivan alusta alkaen. Suomalaisten pitäisi päästä eroon epäonnistumisen pelostaan. Yritystoiminnassa ei voi menestyä, ellei pyri rikkomaan rajoja ja tartu tilaisuuteen välittömästi, Lee toteaa. Muxlim Inc. on mukana VOIMAAprojektissa, koska sitä kautta on mahdollisuus kouluttaa nuoria alalle, jolle ei ole vielä olemassa virallisia tutkintoja. Essandor uskoo, että Suomessa on lähitulevaisuudessa pulaa työntekijöistä monilla aloilla. Siksi Itella panostaa monikulttuurisen työyhteisön kehittämiseen. Suomessa on paljon täällä syntyneitä ja opiskelleita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joissa on valtava potentiaali. Emme voi jättää palkkaamatta heitä vain kieli- ja kulttuurierojen vuoksi, Essandor muistuttaa. Kehittääkseen henkilökuntaansa ja osaamistaan Itella on sitoutunut erilaisiin projekteihin, joissa monikulttuurisuutta käsitellään eri näkökulmista. Metropolia Ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman hallinnoima VOIMAA -voimavaroja maahanmuuttajista on näistä yksi. Essandor uskoo, että työntekijöiden sitouttaminen tutkimusja kehittämishankkeeseen ei ole vaikeaa. Tavoitteena kehittyminen ja menestys Vuonna 1989 Postilla työskenteli 42 maahanmuuttajaa kahdestakymmenestä eri maasta. Tänään heitä on Itellassa seitsemänsataa, 71 eri maasta. Essandorin mielestä monikulttuurisen työympäristön luomisessa onnistumisen ydin on yrityksen johto. Ilman sitoutunutta johtoa, voit unohtaa koko jutun. Työntekijöille halutaan Itellassa luoda tasavertaiset mahdollisuudet, tämä näkyy niin rekrytoinnissa kuin urakehityksen tukemisessa. 14

15 Ammattitaidon kehittäminen on tärkeää. Siksi yritys on tänä vuonna lanseerannut Monikulttuurisen toimintamallin ja -suunnitelman. Sen on tarkoitus antaa esimiehille työkaluja monikulttuuriseen johtamismalliin ja kehittämiseen. Itellan sisäinen verkkopohjainen wiki-työkalu mahdollistaa työntekijöiden osallistumisen työyhteisön kehitystyöhön. Wiki-keskustelujen kautta HRjohtoryhmä saa tärkeää tietoa. Esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja työhyvinvointikysymykset viedään aina eteenpäin pohdittavaksi. El-Fatatry ja Lee toimivat tiimeineen välittäjänä maailmanlaajuisten yritysten ja muslimiasiakaskunnan välissä. He muodostavat lähtökohdaltaan monikulttuurisen, globaalisti toimivan yrityksen. Muxlimin työntekijöistä kaikki eivät ole muslimeja, eivätkä maahanmuuttajia. Rekrytoinnit tehdään sen perusteella, kuka on paras suorittamaan tehtävän. Liiketoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä, mutta hyvin tehtynä bisnes tuottaa sosiaalista hyötyä ja antaa mahdollisuuden muutokselle, Lee kiteyttää. VOIMAA voimavaroja maahanmuuttajista on tutkimus- ja kehityshanke. Tutkimuksen avainkysymys on, kuinka voidaan helpottaa maahanmuuttajien pääsyä korkeakouluopintoihin ja työelämässä jo olevien maahanmuuttajien urakehitystä. Hankkeen osaprojekteissa ja hallinnoinnissa käytetään sosiaalisen median työkaluja. Hankkeen aikana suunnitellaan ammattikorkeakouluopintoihin valmentavia koulutuksia yhdessä opettajien kanssa ja henkilöstön kehittämisen kokonaisuuksia työyhteisöjen tarpeista lähtien. Lisäksi hankkeessa tuotetaan selvitys metropolialueen työnantajien kiinnostuksesta maahanmuuttajien rekrytointiin. Hankekausi: Rahoittaja: Etelä-Suomen lääninhallitus, Euroopan sosiaalirahaston varoin. Päätoteuttaja: Metropolia Ammattikorkeakoulu Osatoteuttajat: HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Fakiirimedia Oy. Web & Wiki: Itellasta halutaan rakentaa monikulttuurinen työyhteisö, sanoo kehityspäällikkö Wilberforce Essandor. Mohamed El-Fatatry (vas.) ja Stephen Lee. 15

16 Teksti Liisa Salo, kuvat Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Ammattikorkeakoulun ja työelämän arki ja käytänteet eroavat toisistaan. Yhteistyötä tehdään kuitenkin paljon. Millaisia periaatteita, rakenteita ja prosesseja hyvä yhteistyö edellyttää. Muun muassa näihin kysymyksiin haetaan vastauksia Espoon ja Metropolian yhteistyössä. Tavoitteena on tuottaa malli siitä, mistä elementeistä korkeakoulun ja työelämän molempia hyödyttävä kumppanuus muodostuu. kumppanuusmalli Espoon ja Metropolian yhteistyön tavoitteena 16

17 Fysioterapeutti Susanna Risku (keskellä) ohjasi syksyllä 2009 aivohalvauksesta kuntoutuvaa Pekka Blomia Suomessa vielä harvinaisessa kävelysimulaattorissa Espoon sairaalassa Puolarmetsässä. Risku on työelämän kehittäjänä mukana Espoon kaupungin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteisessä Liittyvä voima -hankkeessa, jossa työelämän ja korkeakoulun kumppanuusmallin lisäksi kehitetään muun muassa potilaan kotiuttamisprosessia. Sairaanhoitajaopiskelija Leena Ketola Metropoliasta osallistui kuntoutukseen osana työharjoitteluaan. Yhteistyötä tutkitaan erityisesti osaamisen ja asiantuntijuuden, ura- ja rekrytointimallin sekä ohjaustoiminnan näkökulmista. Lähtökohtana on, että malli on siirrettävissä ja sovellettavissa myös muihin vastaaviin hankkeisiin. Kumppanuusmallin rakentaminen on keskeinen osa Espoon ja Metropolian Liittyvä voima -hanketta. Sen taustalla on korkeakoulun näkökulmasta toistuva kokemus työelämäyhteistyöstä, jossa jokaisen uuden projektin tai kehittämishankkeen alussa rakenteet, periaatteet ja toimintatavat on täytynyt miettiä uudestaan. Kuitenkin yhteistyö on mielekkäämpää, jos perusrakenteet ovat kunnossa ja voimme toimia niiden sisällä. Silloin energia menee itse toimintaan eikä rakenteiden uusimiseen ja uudestaan miettimiseen joka kerta, sanoo Liittyvä voima -hankkeen projektipäällikkö, yliopettaja Merja Reijonen Metropoliasta. Kumppanuusmalli kehitetään toimintatutkimuksena pilotissa, jossa keskeisinä yhteistyökumppaneina ovat hyvinvoinnin ja toimintakyvyn sekä terveys ja hoitoalan klusterit Metropoliasta sekä Espoon sairaala ja rekrytointiyksikkö. Lisäksi yhteistyötä tehdään mm. Metropolian logistiikan, hyvinvointiteknologian ja mediatekniikan koulutusten kanssa. Pilotin osaprojekteissa keskitytään turvallisen lääkehoidon, kotiuttamisen ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Reijosen mukaan korkeakouluissa ei vielä riittävästi hyödynnetä työelämän asiantuntijuutta. Opettaja ei ole kaiken asiantuntija. On tilanteita, joissa opetamme hyvinkin vaativaa käytännön asiantuntijuutta edellyttäviä asioita ilman, että hyödynnämme työelämän asiantuntijaa, joka saattaisi löytyä viereisestä rakennuksesta. Ammattikorkeakoulussa pohditaan Reijosen mukaan myös sitä, kuinka siellä voidaan tuottaa sellaista täydennys- ja jatkokoulutusta, joka on mahdollisimman joustavasti työelämän sovellettavissa. Ammattikorkeakoulun tulisi luoda yleisiä toiminnan ja kehittämisen malleja, joihin voimme kouluttaa työelämän asiantuntijoita aidossa ja luonnollisessa kontekstissa sen sijaan, että ihmiset tulevat muutaman päivän koulutuksiin oppimaan teoreettisesti tai teknisesti jotakin yksittäistä mallia, joka ei aina ole edes suoraan hyödynnettävissä käytännössä. Liittyvä voima -hankkeessa onkin Reijosen mukaan kyse uudenlaisesta ajattelu- ja toimintatavasta. Tällaista kehittämistyötä emme kuitenkaan voi tehdä yksin, vaan tarvitsemme siihen kumppanin, hän sanoo. Työelämä kaipaa uusia oppimisympäristöjä Espoosta hankkeen projektipäällikkönä toimii Sirpa Immonen kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta. Hänen mukaansa myös työelämässä kaivataan selkeitä rakenteita ja kiinteää yhteistyötä korkeakoulun kanssa sekä uudenlaisia oppimisympäristöjä. Työelämän näkökulmasta on tärkeää, että korkeakoulun tarjoama opetus on yhteensopivaa työelämän tarpeiden kanssa ja toteutetaan niin, että työelämän asiantuntijuus on siinä mukana. Nykyisessä työvoimatilanteessa Espoon haasteena on myös ennakoivien rekrytointimallien kehittäminen. Tähän haluamme löytää uudenlaisia ratkaisuja. Tavoitteena on myös kehittää harjoittelua niin, ettei se jää vain yksittäisen opiskelijan teoksi, vaan hyödyttää ja kasvattaa niin työelämän kuin korkeakoulunkin osaamista. Työelämäyhteistyön kehittäminen on vaikuttanut myös ammattikorkeakoulun opettajien työnkuvaan. Osana Espoon ja Metropolian yhteistyötä järjestetään valtakunnallinen opettajuuden täydennyskoulutus, joka on suunnattu työelämän ja koulutuksen yhteistoimintaa kehittäville korkeakouluopettajille. Koulutus toimii samalla hankkeen tulosten peilaus- ja levityskanavana. Hankeyhteistyössä opettajuus ei ole tänä päivänä enää pelkästään opiskelijan oppimistoiminnasta vastaamista, vaan siihen sisältyy myös työelämän kehittäminen. Tästä syntyy kaksoisrakenne, joka monimutkaistaa opettajan työtä. Koulutus tähtää nimenomaan uudenlaisen opettajuuden tukemiseen, kertoo yliopettaja Toini Harra, joka toimii hankkeen toisena projektipäällikkönä Metropoliasta. Huomisen sairaala tehdään tänään Liittyvä voima -hankkeen viitekehyksenä toimii Espoon Puolarmetsään suunnitteilla oleva ikäihmisten kuntoutussairaala ja sen uusi hoitotyön malli sekä henkilöstön työnkuvien kehittäminen. Uusi sairaala rakennetaan nykyisen sairaalan viereen Puolarmetsään. Haluamme luoda uudet toimintatavat ja käytänteet ennen kuin uusi sairaala valmistuu. Näin teemme tulevaisuuden sairaalaa tänään emmekä vain odota, että ympäristö muuttuu ja vasta sitten muuta omaa toimintaamme. Jatkossa meidän tulee toimia uudella tavalla, jotta pystymme vastaamaan kuntalaisten tarpeisiin, sanoo Espoon uuden sairaalan suunnittelusta vastaava Elina Kylmänen-Kurkela. Liittyvä voima on osin Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, joka jatkuu vuoteen Lue lisää: 17

18 Korkeakoulusta työelämään Teksti Anna Kristeri, kuvat Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Ilo olla avuksi Harrastuksina biljardi ja musisointi erilaisissa bändeissä, elämänasenteena positiivisuus ja rentous. Ammattina ihmisten kohtaaminen ja auttaminen. Haasteina itsensä kehittäminen ja elämästä nauttiminen. Hän on sairaanhoitaja Jussi Lipiäinen. 18 Tampereella syntynyt ja Kajaanissa kasvanut Lipiäinen valmistui keväällä 2009 sairaanhoitajaksi Metropoliasta erikoistuen vakavasti sairaan potilaan hoitotyöhön. Opinnäytetyönsä hän teki sydäninfarktipotilaan ohjauksesta. Lipiäinen oli kesätöissä Helsingissä Marian sairaalan hemodialyysiosastolla, jonka jälkeen alkoi vakituisen työpaikan etsiminen. Häntä kiinnostaa työskentely teho-osastolla, mutta parhaiten hän kokee sopivansa esimerkiksi sisätautiosastolle, jossa on sopivasti vipinää, muttei liian hektistä. Lipiäinen pitääkin opintojen aikaisia työharjoitteluja arvokkaina kokemuksina, jolloin oli mahdollista kokeilla asioita ja luoda kontakteja sekä löytää omat kiinnostuksen kohteensa. 31-vuotias Lipiäinen on kutsumusammatissaan. Hän on ehtinyt tehdä paljon, muun muassa kouluttautua lähihoitajaksi ja ammattimuusikoksi. Hän soittaakin trumpettia puoliammatillisesti, mutta sairaanhoito on ykköstyö. Hän sanoo kokevansa työssään auttamisen iloa ja pitää itselleen tärkeänä ylläpitää ja parantaa potilaan sekä omaisten elämänlaatua. Työn suola ovat mahtavat hetket potilaiden kanssa. Ja myös synkät, jolloin pitää pysyä skarppina ja elää tilanteessa mukana. Lipiäinen pitää sairaanhoitajan työtä innostavana ja palkitsevana. Kaikki lähtee omasta asenteesta ja on itsestä kiinni, kuinka paljon työstään saa irti. Trumpetin soitolla irti työasioista Lipiäinen tunnustaa, että välillä on vaikeaa olla miettimättä työasioita vapaa-ajalla, mutta harrastukset auttavat. Hän soittaa trumpettia erilaisissa kokoonpanoissa, joista yksi on salsabändi Con Sabor. Bändikaverit, oman musiikin Sairaanhoitaja Jussi Lipiäinen tunnustaa, että välillä on vaikeaa olla miettimättä työasioita myös vapaa-ajalla. tekeminen ja soittaminen auttavat irrottautumaan työasioista. Myös kävelylenkit tyttöystävän kanssa pitävät ajatukset kunnossa. Lipiäisen muihin harrastuksiin kuuluvat elokuvat, biljardi ja hyvästä ruoasta nauttiminen. Päivisin hän yrittää löytää aina muutaman tunnin aikaa, jolloin hän voi tehdä omia juttujaan. Näiden hetkien avulla hän jaksaa taas olla läsnä muille ihmisille. Opiskelun parhaimmiksi puoliksi Lipiäinen mainitsee työharjoittelut ja vierailevat luennoitsijat. Työssä ovat parasta uuden oppiminen ja työkaverit. Olen kiitollinen opiskelu- ja työkavereille vertaistuesta vaihtelevissa tilanteissa. On tärkeää, että koulussa ja työpaikalla voi puhua ja purkaa tilanteita sekä yhdessä miettiä erilaisia ongelmanratkaisuja. Työpaikalla kaikki perustuu luottamukseen, joka täytyy saavuttaa. Lipiäisen tulevaisuuden haaveissa on vakituinen työpaikka, asunnon hankkiminen ja ammatillinen kasvu. Hän pitää tutkimusta tulevaisuuden juttuna hoitoalalla, ja se kiinnostaa myös häntä. Lipiäinen ei koe olevansa outolintu naisvaltaisella alalla. Esimerkiksi edellisessä työpaikassa naisia ja miehiä oli yhtä paljon. Hoitotyössä ei näy sukupuoli, tärkeintä on potilaan huomioiminen. Hän pitää tärkeänä, että potilaat saavat hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Se on hänelle kunnia asia. Lipiäinen kokee, että sairaanhoitajien työtä arvostetaan nykyään. Hän sanookin toivovansa, että alalle hakeuduttaisiin enemmän. Sairaanhoitaja on hieno ammatti, joka vaatii panostusta ja tuo paljon haasteita. Rohkeasti vaan hakemaan alalle! Jutun kirjoittaja opiskelee graafista suunnittelua Metropolian viestinnän koulutusohjelmassa valmistuen medianomiksi (AMK).

19 Suomalainen sairaanhoitajakoulutus täytti tänä vuonna (2009) 120 vuotta. Koulutuksen juuret ovat Metropoliassa ja sen edeltäjissä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa, Helsingin sairaanhoito-opistossa ja Helsingin kaupungin terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Metropolia Ammattikorkeakoulussa toimii alan vanhinta historiaa esittelevä henkilö- ja esineistömuseo Suomessa. HOITOTYÖN KOULUTUKSEN MUSEO Tukholmankatu 10, Helsinki. Avoinna tiistaisin klo sekä kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13-18, muina aikoina sopimuksen mukaan. Lisätietoja: Irja Savolainen, puh Jussi Lipiäinen työskenteli valmistumisensa jälkeen Marian sairaalassa Helsingissä. 19

20 Korkeakoulusta työelämään Teksti Johanna Arffman, kuva Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Opiskelua työn ohella käytännöstä teoriaan ja teoriasta käytäntöön Täydet työpäivät, talonrakentaminen, aviomiehen ja kahden lapsen vauhdittama perhe-elämä, koiranpentu. Kun tuohon kaikkeen lisätään jatko-opiskelu Metropoliassa, voisi kuvitella, että arjen kaaos olisi varmaa. Sari Laaksomo tietoliikennealan yritys Elcoteqista kertoo, kuinka hän ratkaisi tällaisen yhtälön tuomat haasteet onnistuneesti. 20 Miksi valitsit tradenomitutkintosi täydentämiseen juuri ammattikorkeakoulun? Aloitin opiskelut vuonna 2007 liiketalouden koulutusohjelmassa aikuiskoulutuksen puolella. Tavoitteenani oli suorittaa ylempi ammattikorkeakoulututkinto töiden ohella kahdessa vuodessa. Tuo tavoite täyttyi, kun valmistuin toukokuussa Vaihtoehdoista päädyin Metropoliaan, koska siellä opiskelu oli suunniteltu työn ohella suoritettavaksi. Työn ja koulun päällekkäisyys teki opiskelusta hyvin käytännönläheistä, ja siten koulussa opitut teoriat oli mahdollista testata työelämässä tuoreeltaan. Tämä toimi myös toisinpäin, sillä 15 vuotta kestäneen Elcoteq-työurani aikana olin ehtinyt suorittaa erilaisia työtehtäviä tietämättä, että niille löytyi nimi ja malli oppikirjoista. Tämän huomaaminen lisäsi itsevarmuuttani työelämässä ja sain vahvistusta myös luontaiselle ammattitaidolleni. Opiskelun rakenne oli 90 opintopistettä, jotka jakaantuivat opinnäytetyön sekä syventävien ja vapaavalinnaisten opintojen kesken. Rakenne oli hyvä, sillä pystyin valitsemaan muun muassa kursseja, jotka tukevat työtäni globaalin asiantuntijatiimin vetäjänä. Tiimini tukee ja konsultoi globaalia myynnin- ja asiakkuudenhallinnan organisaatiota palvelukonseptien ja tarjousten rakentamisessa asiakkaillemme. Opinnäytetyöni liittyi suoraan tähän työhöni ja noudatin sen tekemisessä työnantajani Elcoteqin toiveita. Millainen prosessi opinnäytetyön tekeminen kokonaisuudessaan oli? Opinnäytetyöni Operating Model for Integration of Customer s Manufacturing Operations on suunnattu yrityksellemme toimintamalliksi asiakkaan valmistusliiketoiminnan integroimista varten. Kiteytettynä se on tutkimus siitä, mitä on tehty ja mitä voisimme tehdä paremmin. Tein opinnäytetyöni englanniksi, joka on pääasiallinen työkielemme. Tämä ei aiheuttanut lisätyötä, koska alan termistö oli minulle tuttua. Työni valmistui joulukuussa 2008, ja tuoreutensa vuoksi siitä on kokeiltu käytännössä vasta osioita. Palaute on ollut positiivista. Opinnäytetyön tekemisessä teorian pohdiskelu ja viimeistely tuntuivat työläimmiltä ja hitaimmilta. Mielekkäintä oli kyselyvastausten analysoiminen opintojeni ja työkokemukseni perusteella. Sitä tehdessäni eteen tuli asioita, joita en ollut osannut kuvitellakaan löytäväni. Se olikin tärkeintä antia itselleni opinnäytetyöstä. Teoria muuttui käytännöksi ja käytäntö teoriaksi! Työn tekeminen sujui ilman suurempia vastoinkäymisiä. Etenemistä helpotti heti alussa yhdessä työpaikan ohjaajani ja koulun tutorini kanssa asettamamme päälinjat. Löimme lukkoon myös työn valmistumispäivän, se helpotti aikatauluttamista huomattavasti. Näin pystyin suunnittelemaan opiskelujeni etenemisen ja elämän rullaamisen sujuvaksi. Kuinka sait sovitettua opiskelun muuhun elämääsi? Oman motivaation on oltava korkealla saadakseen kaiken onnistumaan. Tärkeintä oli aikatauluttaminen ja niin välietappien kuin lopullisen päämääränkin asettaminen. Niissä pysyminen edellytti itsekuria. Koska tiesin, että tilannetta tulee kestämään vain tietyn ajan, varsinkin epätoivon hetkinä se tieto toi helpotusta. Käytännössä tein niin, että jäin usein työpäivän jälkeen työpaikalle huoneeseeni opiskelemaan. Kotona olisi ollut paljon enemmän muita houkutuksia. Päivät venyivät välillä aika pitkiksi, mutta viikonloput pyhitinkin ainoastaan perheelleni. Opiskeluaikana harrastukset jäivät, ainoastaan jokailtainen lenkki koiran kanssa oli oma irtautumishetkeni kaikesta muusta. Perheen kannustus ja joustavuus oli ensiarvoisen tärkeää, varsinkin kun rakensimme samaan aikaan vielä omaa taloa. Myös työnantajan kannustus ja työkavereiden myötäeläminen olivat suuri apu jaksamisessa. Opettajien tarjoama tuki, heidän ammattitaitonsa ja innostavuutensa sekä mukava opiskeluilmapiiri helpottivat myös urakkaa. Kokonaisuutena koin opiskelun hyvin mielekkääksi. Opiskelusta onkin tullut tapa, sillä minulla on ollut jo mietinnässä kasvatustieteiden opiskelu. Terveisesi opiskelua työn ohessa suunnitteleville? Suosittelen! Jos vaikka nuoruuden haaveet opinnoista ovat jääneet muun elämän jalkoihin, tämä on oivallinen keino päivittää tietojaan ja täydentää tutkintoaan. Välillä se voi tuntua raskaalta, mutta hyvällä suunnittelulla ja sitkeydellä pääsee jo pitkälle! Jutun kirjoittaja opiskelee käsikirjoittamista Metropolian viestinnän koulutusohjelmassa valmistuen medianomiksi (AMK).