PIRKANMAAN HEVOSTALOUSYRITYKSET JA NIILLE MYÖNNETTYJEN INVESTOINTITUKIEN VAIKUTTAVUUS

Transkriptio

1 TAMPEREEN YLIOPISTO Taloustieteiden laitos PIRKANMAAN HEVOSTALOUSYRITYKSET JA NIILLE MYÖNNETTYJEN INVESTOINTITUKIEN VAIKUTTAVUUS Yrityksen taloustiede, laskentatoimi Pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2007 Ohjaaja: Eeva-Mari Ihantola Katariina Kivelä

2 TIIVISTELMÄ Tampereen yliopisto Taloustieteiden laitos; yrityksen taloustiede, laskentatoimi Tekijä: KATARIINA KIVELÄ Tutkielman nimi: Pirkanmaan hevostalousyritykset ja niille myönnettyjen investointitukien vaikuttavuus Pro gradu -tutkielma: 91 sivua, 3 liitesivua Aika: Huhtikuu 2007 Avainsanat: Vaikuttavuus, ALMA-ohjelma, hevostalous, investointituki, Pirkanmaan TE-keskus Hevostalousyritysten tekemät investoinnit ovat olleet kasvussa 2000-luvun alusta lähtien. Hevosharrastuksen suosio on lisääntynyt ja kysynnän kasvaessa alalle on tullut paljon uusia yrityksiä ja vanhat yritykset ovat laajentaneet toimintaansa. Suurin osa hevostalousyrityksistä on maaseudulla sijaitsevia pienyrityksiä, joiden toiminta on alkanut harrastuksena ja muuttunut vähitellen yritystoiminnaksi. Pirkanmaan TE-keskus on ohjelmakaudella myöntänyt ALMA-ohjelmalla investointitukia maaseudulla sijaitseville hevostalousyrityksille. Alueellisen maaseudun kehittämisohjelman (ALMA) tavoitteena on pysäyttää maaseutualueiden väkiluvun väheneminen sekä väestörakenteen vinoutuminen. Lisäksi pyritään parantamaan yritystoiminnan mahdollisuuksia sekä vahvistamaan maatilojen taloudellisia edellytyksiä. Hevostalousyrityksiä tukemalla pyritään aikaansaamaan elinkelpoista yritystoimintaa, joka tukee maaseudun positiivista kehitystä. Elinkelpoinen yritys on yritys, jolla on hyvät lähtökohdat jatkaa toimintaansa pitkällä tähtäimellä. Tässä tutkimuksessa selvitetään Pirkanmaan hevostalousyritysten tämän hetken tilannetta, kerätään toimialatietoa hevostaloudesta ja tutkitaan investointitukien vaikuttavuutta. Vaikuttavuutta tutkitaan vertaamalla ALMA-ohjelman tavoitteita saavutettuihin tuloksiin ja vaikutuksiin. Onko investointitukien avulla tuettu elinkelpoista yritystoimintaa ja onko investointituen avulla parannettu yrityksen elinkelpoisuutta? Tutkimuksen tuloksia voidaan Pirkanmaan TE-keskuksessa käyttää hyväksi pohdittaessa kannattaako hevostalousyrityksille myös jatkossa myöntää investointitukea. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa hevostalousyrittäjää. Haastateltavat valittiin kaikkien ohjelmakaudella investointitukea saaneiden hevostalousyritysten joukosta. Koko perusjoukko luokiteltiin toiminnan luonteen mukaan ja luokista valittiin euromääräisesti eniten tukea saaneet yritykset. Hevostalousyrittäjillä on vahva motivaatio jatkaa yritystoimintaansa varsin heikosta kannattavuudesta huolimatta. Osalle yrittäjistä yritystoiminta on harrastus ja suurin osa yrittäjistä rahoittaa yritystoimintaa muulla kuin hevostalouden tuotoilla. Hevostalouden investoinnit olisi useassa tapauksessa toteutettu myös ilman investointitukea, mutta silloin toteutus ei välttämättä olisi ollut samanlainen. Investointitukea saaneiden yritysten elinkelpoisuus on ainakin talouden näkökulmasta katsottuna varsin heikko. Heikkoa taloudellista tilannetta tasapainottaa yrittäjien vahva panostus. Yrittäjät ovat valmiita uhraamaan omaa aikaansa ja useissa tapauksissa myös henkilökohtaisia varojaan, jotta yritystoimintaa voidaan jatkaa myös tulevaisuudessa.

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO AIHEALUE JA SEN MERKITYS TUTKIMUSONGELMA JA TAVOITTEET TUTKIMUKSEN RAJAUKSET TUTKIMUSMETODOLOGIA VAIKUTTAVUUDEN MÄÄRITTELY TUTKIMUKSEN RAKENNE MAASEUTU JA YRITTÄJYYS YRITTÄJYYDEN MERKITYS MAASEUDULLE Maaseudun määrittely Yrittäjyyden merkitys maaseudulle Maaseutu yritysympäristönä HEVOSTALOUS HEVOSTALOUS SUOMESSA JA SEN ERITYISPIIRTEET Hevostalouden kehitys ja merkitys Hevostalouden keskeiset tuotantomuodot Hevostaloutta koskeva lainsäädäntö HEVOSTALOUSALAN YRITYKSEN TALOUDEN HALLINTA Hevostalouden kannattavuus Harrastustoiminnan erottaminen yritystoiminnasta Hevostalouden verotus Maatalouden EU-tuet hevostaloudessa TUTKIMUKSESSA SELVITETTÄVÄT TEKIJÄT PIRKANMAAN HEVOSTALOUSYRITYKSISTÄ TE-KESKUSTEN HEVOSTALOUSYRITYKSILLE MYÖNTÄMÄN TUEN VAIKUTTAVUUDEN MÄÄRITTELY JA MITTAUS YRITYSTUKI ALUEELLISEN KEHITTÄMISEN VÄLINEENÄ Alue- ja rakennepolitiikan välineet: rakennerahastot ALMA-ohjelma Tuen saannin yleiset vaatimukset Investointitukien hakuprosessi käytännössä TUTKIMUKSESSA SELVITETTÄVÄ INVESTOINTITUKIEN VAIKUTTAVUUS Miten investointitukien vaikuttavuutta mitataan? Hevosyritysten saamien investointitukien vaikuttavuuden mittaaminen TUTKIMUKSEN TULOKSET HEVOSTALOUSYRITYKSET PIRKANMAALLA Tutkimuksen kohdeyritykset Yrittäjä ja yrittäjyyspäätös Hevostalousyritysten työllistävyys Harrastustoiminta osana yritystoimintaa Hevostalousalan yritysten talouden hallinta ja riskit... 62

4 5.1.6 Hevosalan kilpailutilanne Hevostalousyrittäjien kokemukset investointitukiprosessista Nykytilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat HEVOSTALOUDEN INVESTOINTITUKIEN VAIKUTTAVUUS Investointituen vaikutus investointien toteuttamiseen Yritysten taloudellinen elinkelpoisuus Investointien työllistävä vaikutus Investointien vaikutukset palvelutarjontaan ja palvelun laatuun Investointien vaikutukset henkilökunnan ja hevosten hyvinvointiin, turvallisuuteen ja viihtyvyyteen YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET..82 LÄHTEET..88 LIITE 1: PIRKANMAAN KUNNAN MAASEUTULUOKITTAIN 92 LIITE 2: HAASTATTELULOMAKKEEN KYSYMYKSET..93

5 5 1 JOHDANTO 1.1 Aihealue ja sen merkitys Hevostalous on nopeasti kasvava toimiala, joka nojautuu maaseudun resursseihin ja alueiden omiin vahvuuksiin. Hevostaloudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa hevoskasvatusta, hevosten hoitopalveluiden tuottamista, valmennustoimintaa, ratsastuskoulutoimintaa, matkailutoimintaa ja hevosten rehujen tuotantoa. Suomessa on tällä hetkellä noin tallia, joista neljännes on yrityksiä. Uusia yrityksiä perustetaan vuosittain noin 200. Nyt ala työllistää suoraan yhteensä noin ihmistä, joista päätoimisesti. Uusia työpaikkoja arvioidaan syntyvän vuosittain (Niemi & Alstedt 2006) Hevosalan kasvun myötä myös muut alaan liittyvät toiminnot ja palvelut, kuten rehukauppa, rakentamisala, eläinlääkintäpalvelut, kengityspalvelut sekä varuste- ja tarvikekauppa, hyötyvät merkittävästi. Edellä mainitut palvelut työllistävät koko- tai osa-aikaisesti yli henkilöä. (Heiskanen, Klemola, Kumpulainen & Kauppinen 2002, 51) Suomessa vuonna 2005 oli hevosia noin ja lukumäärä on viime vuosina kasvanut yli hevosella vuodessa. Vuodesta 1995 hevosten lukumäärä on kasvanut 40 %:lla. Laajan Hevosalan investointitarpeet ja yrittäjyyden muutokset -selvityksen (2005) mukaan kasvusuunta jatkuu tulevaisuudessakin, sillä 42 % vastanneista aikoo lisätä omistuksessa olevien hevosten määrää seuraavan viiden vuoden aikana. Ratsastuksen harrastajia on noin ja hevostenomistajia noin Nuorten harrastajien lisäksi lajin pariin on tullut yhä enemmän uusia asiakasryhmiä, kuten aikuisratsastajia. Raviurheilun parissa harrastajia on noin (Niemi & Alstedt 2006) Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n (SLU) liikuntagallupin mukaan edelleen yhä useampi aikuinen, noin , haluaisi aloittaa ratsastusharrastuksen, joten harrastuspaikkoja ja - mahdollisuuksia kaivataan lisää etenkin ruuhka-suomeen ja suurten kaupunkien yhteyteen.

6 6 Ratsastusharrastus kuuluu niihin seitsemään harrastusmuotoon, jotka ovat kasvaneet koko 1990-luvun ajan. ( Ratsastus ja Ratsastus on liikuntaa Suomen ratsastajainliitto Ry:n WWW-sivu < Hevostalouden vahvan kasvun myötä alan investointitarpeet ovat suuret. Hevosalan investointitarpeet ja yrittäjyyden muutokset -selvityksen (2005) mukaan hevosalan toimintaympäristöön on viimeisen viiden vuoden aikana investoitu lähes 80 miljoonaa euroa. Seuraavan viiden vuoden aikana kokonaisinvestoinnit hevosiin ja olosuhteisiin tulevat arvioiden mukaan olemaan noin 115 miljoonaa euroa. Maaseutu on hevostalouden elinehto. 60 % hevosista asuu maatiloilla ja maaseutuyrityksistä. Maatiloista noin 8 000:lla on hevosia, ja suurin osa hevoskasvatuksesta tapahtuu niillä. Hevoset myös tarjoavat yhdyssiteen kaupunki- ja maaseutualueiden välillä, sillä 60 % hevosista on kaupunki- ja taajamaväestön omistuksessa. (Laine 2003, 117) Hevostalous nähdään yhtenä ratkaisuna maaseudun monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Maaseudun negatiivinen väestönkehitys halutaan pysäyttää ja taata maaseudun väestölle mahdollisuus toimeentuloon myös jatkossa. Sekä kansallinen että EUpolitiikka korostavat yrittäjyyttä ja omatoimisuutta maaseudun kehityksen ratkaisuina. (Laurila 1998, 7) ALMA eli alueellinen maaseudun kehittämisohjelma myöntää maatalousyrityksille investointitukea. Hevostalousyrityksiä, jotka sijaitsevat kaupungin asemakaavan ulkopuolella ja joilla on niin sanottu maatilakytkös, pidetään myös maatalousyrityksinä ja ne ovat täten oikeutettuja hakemaan investointitukea. ( Te-keskus ja maaseutupalvelut Suomen TEkeskusten WWW-sivu < Investointitukea myönnetään vain yritystoiminnalle eikä harrastustoiminnalle. TE-keskuksen käytännön mukaan yritystoiminnan rajana pidetään 10 hevosta. Jos hevostalousyrityksessä on vähemmän kuin 10 hevosta, ei se ole oikeutettu hakemaan tukea. Pirkanmaan TE-keskus on myöntänyt hevostalouden investointeihin tukia ohjelmakauden aikana. Tämän tutkimuksen kohteena ovat nämä investointitukea saaneet hevostalousyritykset.

7 7 Jaettavat tukivarat supistuvat seuraavalle ohjelmakaudelle ja tuensaajat on valittava jatkossa yhä huolellisemmin. Hevostaloudelle ei ole erikseen määritelty mitään jako-osaa tukivaroista, vaan kaikille maatalousyrityksille on yhteinen jakosumma. Täten kaikki maaseutuyritykset kilpailevat samoista tukieuroista. Jaettavat varat olisi tarkoituksenmukaista jakaa yrityksille, joilla on parhaat menestymismahdollisuudet. Menestysmahdollisuuksiin vaikuttavat sekä yrittäjän persoona että yritysidea. (Rissanen, Leppänen & Vainio 2001, 97) Hevostalousyrityksistä ja hevostaloudesta yritystoiminta on olemassa varsin vähän tutkimustietoa ja tämä tutkimus osaltaan antaa tietoa sekä toimialasta ja yritysten tyypillisistä piirteistä että aikaisemmin myönnettyjen tukien vaikutuksista. Hevostalousyrityksille myönnettyjen investointitukien vaikuttavuutta ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää jatkossa, kun arvioidaan investointitukea hakevia yrityksiä ja niiden elinkelpoisuutta. 1.2 Tutkimusongelma ja tavoitteet Tutkimusongelma muodostuu kahdesta eri kysymyksestä: 1. Minkälaisia ovat Pirkanmaan hevostalousyritykset ja niiden toimintaedellytykset? 2. Millaisia vaikutuksia Pirkanmaan hevostalousyrityksille myönnetyillä investointituilla on ollut yritysten käytännön toimintaan ja onko investointituilla tuettu elinkelpoista yritystoimintaa? Tutkimukseni tavoitteena on muodostaa käsitys tutkimuksen kohteena olevien hevostalousyritysten toiminnasta Pirkanmaalla ja niille myönnettyjen investointitukien vaikutuksista. Tutkimuksen kohteena olevat yritykset eivät ole tilastollisesti edustava otos kaikista Pirkanmaan hevostalousyrityksistä eikä tutkimuksen tavoitteena ole yleistys. Hevostaloutta yritystoimintana koskevaa tutkimusta on varsin vähän. Hevostalousalan kasvaessa olisi kuitenkin tärkeätä saada tutkimustietoa myös hevostalousyritysten liiketaloudellisesta puolesta. Täten selvitettäviä asioita riittäisi useampaankin tutkimukseen. Tässä

8 8 tutkimuksessa keskitytään selvittämään Pirkanmaan hevostalousyrityksistä ja niiden toimintaedellytyksistä asioita, jotka ovat oleellisia investointitukia myöntävän TE-keskuksen näkökulmasta. Tällaisia asioita ovat yrittäjä ja hänen taustansa, yritysten työllistävyysvaikutus, oman harrastustoiminnan laajuus, yrittäjien oma käsitys alan kilpailutilanteesta ja yrityksensä tulevaisuuden suunnitelmista ja näkymistä. Selvittämällä edellä mainittuja asioita saadaan käsitys hevosalan luonteesta. Tutkimus on osa yritystukien vaikuttavuuden seurantaa ja sillä tarkoitetaan sitä, että tuen aikaansaannoksia seurataan senkin jälkeen, kun yritystuen aikaansaamista tuloksista on raportoitu. Raportointi tarkoittaa viimeisen maksatushakemuksen lähettämistä TEkeskukselle eli investointituen maksamisen päättymistä. Tällöin investointikohteen katsotaan valmistuneen kokonaisuudessaan. Vaikuttavuutta tutkitaan selvittämällä, miten investointituki on vaikuttanut yrityksen kannattavuuteen, työturvallisuuteen, työviihtyvyyteen, käytännön toimintaan ja hevosten viihtyvyyteen sekä turvallisuuteen ja terveyteen. Kaikkien edellä mainittujen asioiden oletetaan pitkällä tähtäimellä vaikuttavan yrityksen elinkelpoisuuteen. Vaikuttavuus-käsitettä selvitetään tarkemmin kappaleessa 1.5 Vaikuttavuuden määrittely. 1.3 Tutkimuksen rajaukset Maaseudun yritystoimintaan voidaan jakaa kolmenlaista tukea: kehittämisavustusta, käynnistystukea ja investointitukea. Kehittämisavustuksia on myönnetty esimerkiksi yritystoiminnan edellytysten selvitystyöhön tai yrityksen mainonnan tukemiseen. Käynnistystukea taas myönnetään esimerkiksi uuden työntekijän palkkaamiseen. Investointitukea voidaan myöntää yritystoiminnassa tarvittaviin käyttöomaisuushankintoihin. Investoinnin kohteena voi olla esimerkiksi rakentaminen tai yritystoiminnan laajentamisessa tarvittavien koneiden ja laitteiden hankinta. ( Te-keskus ja maaseutupalvelut Suomen TE-keskusten WWWsivu <

9 9 Tutkimuksesta rajataan pois kaksi ensin mainittua ja keskitytään investointitukia saaneisiin yrityksiin. Kehittämisavustukset ja käynnistystuet rajaan tutkimukseni ulkopuolella, koska niiden merkitys on varsin vähäinen. Tukisummat ovat olleet pieniä ja määrällisesti niitä on myönnetty paljon vähemmän kuin investointitukia. Investointitukia voidaan myöntää eri ohjelmista, tutkimukseni kohteena ovat ALMA- ohjelmasta rahoitusta saaneet maatilakytkennäiset hevostalousyritykset tai hevostalouden ketjuyritykset. Hevostalous ymmärretään osaksi maataloutta ja kaikki hevostalousyritysten saamat investointituet on haettu ALMAohjelmasta. Tutkimuksen kohteena ovat kaikki ohjelmakauden aikana investointitukea saaneet hevostalousyritykset. Tämä yritysjoukko on luokiteltu viiteen eri ryhmään toiminnan luonteen mukaan. Luokat edustavat TE-keskuksen edustajien mielestä parhaiten hakijajoukkoa. Luokat ovat: 1) Pienet täysihoitopalvelujen tarjontaan keskittyneet tallit, 2) suuret täysihoitopalvelujen tarjontaan keskittyneet tallit, 3) ratsastuskoulupalvelujen tarjontaan keskittyneet tallit, 4) monipuolisia hevospalveluja tarjoavat tallit ja 5) muiden palveluiden tarjoajat. Luokista 1 4 on tutkimukseen haastateltaviksi valittu kaksi euromääräisesti eniten investointitukea saanutta yritystä. Luokasta 5 ei tutkimukseen ole valittu yhtään yritystä haastateltavaksi, koska kyseisen luokan yritykset ovat hyvin pieniä tai niiden toiminta eroaa tyypillisestä hevostalousyrityksen toiminnasta. Luokan 5 yritysten saamien investointitukien vaikutuksia ei voisi arvioida samalla tavalla kuin muihin luokkiin kuuluvia. 1.4 Tutkimusmetodologia Näsin ja Neilimon (1980) tutkimusotemallin mukaan tutkimus on toiminta-analyyttinen. Siinä keskeisenä tavoitteena on yksittäisten tapausten, tilanteiden ja inhimillisen toiminnan kuvaus, tulkinta ja ymmärrettäväksi tekeminen. Teoria ja empiria ovat tyypillisesti kiinteässä vuoropuhelussa. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Lähtökohtana laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimuksessa on todellisen elämän kuvaaminen. Kohdetta pyritään kuvaamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 152) Kohteena voi olla jokin

10 10 ilmiö, tapahtuma tai toiminta. Yleensä ei pyritä tilastollisiin yleistyksiin (Tuomi & Sarajärvi 2002, 87). Tutkimuksessa kerätään jo olemassa olevasta tutkimuksesta tietoa hevostaloudesta, sen toimintaympäristöstä ja siihen vaikuttavista seikoista ja muodostetaan näistä tiedoista teoreettinen viitekehys. Tutkimuksen empiirinen osa toteutetaan vertailemalla investointihakemusten ja niiden liitteiden tietoja haastatteluista saatuihin tietoihin. Vertailun avulla saadaan tietoa yrityksissä tapahtuneista muutoksista ja täten investointituen vaikutuksista. Haastattelut toteutetaan strukturoituina haastatteluina. Tiedonkeräys tavaksi on valittu strukturoitu haastattelu, koska uskotaan, että haastattelun avulla saadaan luotettavampaa tietoa kuin lähettämällä postikysely. Postikyselyitä tulee hevosalanyrittäjille jatkuvasti ja on odotettavaa, että tällä tavalla toteutettuna tutkimuksen vastausprosentti jäisi alhaiseksi. Tuomen ja Sarajärven (2002) mukaan postikyselyssä vastaamattomuus saattaa nousta merkittäväksi ongelmaksi ja toisaalta vastaukset avoimiin kysymyksiin saattavat olla kovin niukkasanaisia. Haastattelun kysymykset on määritelty etukäteen, ja ne ovat muodoltaan avoimia kysymyksiä. Monivalintakysymyksiä haastattelu ei sisällä. Tällaiseen kysymysten muotoon päädyttiin, koska ei haluttu ennalta määritellä mahdollisia vastausvaihtoehtoja, vaan haluttiin antaa vastaajille vapaus kertoa asioista omin sanoin. Strukturoidun haastattelun sijaan olisi voitu myös valita teemahaastattelu tiedonkeruukeinoksi. Tutkimuksen tavoitteena on saada varsin yksityiskohtaista tietoa asioista, joten päädyttiin käyttämään strukturoitua haastattelua. Ennen varsinaisia haastatteluja tutkimuksen kohteeksi valituille hevostalousyrittäjille lähetettiin tiedote tutkimuksen toteuttamisesta ja haastattelukysymykset tutustumista varten. Haastattelun onnistumisen kannalta on suositeltavaa, että haastateltavat voivat tutustua kysymyksiin tai ainakin haastattelun aiheeseen etukäteen. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 75) Vertailemalla yritysten tietoja ennen investoinnin toteutumista ja sen jälkeen saadaan käsitys investoinnin vaikutuksista. Haastattelujen avulla kerätään myös tietoa sellaisista aiheis-

11 11 ta, joita TE-keskuksen investointitukilomakkeiden kysymykset eivät koske. Nämä aiheet antavat tietoa hevostalousyritysten toiminnasta ja erityispiirteistä. 1.5 Vaikuttavuuden määrittely Vaikuttavuuskäsite on sopimuksenvarainen, toimintaympäristöön sitoutuva ja historiallisesti muuttuva. Vaikuttavuuden arviointi on hankalaa, koska siitä puhutaan useassa asiayhteydessä. Eri tieteenaloilla sitä tarkastellaan eri tavoilla. Vaikuttavuudessa on yksinkertaisemmillaan kyse siitä, että saavutetut tulokset ovat tehtyjen toimenpiteiden seurausta. (Rajavaara 2006, 14 15) Olli Voutilaisen (2005) mukaan vaikuttavuudella tarkoitetaan EU:n rakennerahastoterminologiassa sitä, miten tukimuodon tai ohjelman toteuttamisella aikaansaadut kokonaisvaikutukset vastaavat tukimuodon toteuttamiselle asetettuihin tavoitteisiin. Vaikuttavuudella viitataan yleensä toiminnalla aikaansaatuihin laajempiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Meklinin (2001, 107) mukaan vaikuttavuus määritellään useimmiten kolmella tavalla. Yksi vaihtoehto on ilmaista se tavoitteiden saavuttamisen asteena. Tässä ajattelutavassa juuri vaikutuksille asetetaan tavoitteita, jolloin vaikuttavuus on sitä, miten hyvin nämä tavoitteet saavutetaan. Toisena käsite voidaan määritellä palveluprosessien tai kokonaisten palvelujärjestelmien kykynä aikaansaada haluttuja vaikutuksia. Määrittelyssä on kyse vain kyvystä ja mahdollisuudesta saada aikaan haluttuja vaikutuksia, mutta siinä ei ole kyse vielä itse vaikutuksista. Kolmantena vaikuttavuus saatetaan samaistaa vaikutukseen, joka on yleisin lähtökohta käsitteen määrittelylle. Siinä vaikuttavuus ymmärretään jonkin uhrauksen tai toimenpiteen seuraukseksi. Tässä tutkimuksessa vaikuttavuus ymmärretään edellä mainittujen määritelmien sekoitukseksi. Vaikuttavuus käsitetään uhrausten ja toimenpiteiden seuraukseksi. Seuraukset on ennalta määritelty asettamalla investointitukien vaikutuksille tavoitteita. ALMA-ohjelman, josta investointituet myönnetään, tavoitteet ovat varsin yleisellä tasolla. Tavoitteet on esitelty tarkemmin kappaleessa ALMA-ohjelma.

12 12 Ottaen huomioon hevostalouteen liittyvän yritystoiminnan luonteen on tutkimuksessa kaikki tavoitteet yhdistetty yhteen käsitteeseen, elinkelpoisuus. ALMA-ohjelman tavoite hevostalousyritysten tapauksessa on tiivistettynä elinkelpoisen yritystoiminnan luominen. Elinkelpoinen yritystoiminta tukee maaseudun positiivista kehitystä. Kannattavuus terminä on liian yksiselitteinen, eikä se sovi ainoaksi tavoitteeksi, koska kyse on tietyllä tavalla elämäntapayrittämisestä. Tässä yrittämisen muodossa ei tavoitteena ole yksin kannattavuus vaan painoarvoa annetaan mahdollisuudelle toteuttaa tiettyä elämäntapaa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaisia vaikutuksia investointituella on ollut yritysten elinkelpoisuuteen. Tässä tutkimuksessa elinkelpoinen yritys tarkoittaa yritystä, jolla on edellytyksiä toimia myös pitkällä tähtäimellä. Yritys on taloudellisesti elinkelpoinen eli yrityksellä on taloudelliset edellytykset jatkaa toimintaansa myös tulevaisuudessa. Myös yrityksen käytännön toiminta mahdollistaa yritystoiminnan jatkuvuuden. Yrityksen perustoiminnot saadaan hoidettua tarkoituksenmukaisesti ja ilman jatkuvia ongelmia. Vaikuttavuuden arviointiin liittyy ongelmia, joista oleellisimpia on syytä mainita tässä yhteydessä. Olli Voutilainen (2005) on koonnut tutkimukseensa erityisesti yritystukien vaikuttavuuden arviointia haittaavia tekijöitä. Ensimmäisenä tutkimuksessa mainitaan niin sanottu deadweight eli hukkapaino-vaikutus. Sillä tarkoitetaan, että samaan, tiettyyn tuen ansioksi luettuun vaikutukseen olisi päästy joka tapauksessa, ilman tukeakin. Toisena ongelmana esitellään substituutiovaikutus. Termillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa tuen johdosta syntyneestä henkilö- tai organisaatiotason vaikutuksesta seuraa samansuuruinen, mutta päinvastainen vaikutus. Esimerkiksi työtön henkilö työllistetään tuen turvin, mutta tämän takia toinen henkilö jää työttömäksi. Haluttu vaikutus ikään kuin korvaantuu toisella päinvastaisella vaikutuksella, ja tilanne on samanlainen kuin lähtötilanteessa.

13 13 Kolmantena ongelmana on syrjäytymisvaikutus, jossa on kyse samanlaisesta mekanismista kuin substituutiovaikutuksessa, mutta tarkastelukohteena on aluetaso. Esimerkiksi työpaikka luodaan tuen turvin alueelle, mutta tämän takia vastaava työpaikka menetetään toisella alueella. Varsinkin deadweight-vaikutus on otettava huomioon tehtäessä päätelmiä tutkimuksen kohteena olevien investointitukien vaikuttavuudesta. On mahdollista, että myös ilman tukea olisi päästy samaan lopputulokseen kuin tuellakin. Tämän ongelman osuutta pyritään tässä tutkimuksessa ottamaan huomioon selvittämällä, olisiko koko investointiin lähdetty ilman tukea ja olisiko investoinnin toteutus ollut toisenlainen ilman tukea. Perusoletuksena on, että suurinta osaa investoinneista ei olisi toteutettu nykyisen kaltaisena ilman tukea. Tästä oletuksesta johtuen on järkevää selvittää, mitä vaikutuksia itse investoinnin toteuttamisella on ollut yrityksen elinkelpoisuuteen. Substituutio- ja syrjäytymisvaikutukset täytyy pitää mielessä tutkimuksen tuloksia arvioidessa, mutta tarkalleen niiden vaikutusta ei pystytä tämän tasoisessa tutkimuksessa ottamaan huomioon. Vaikutusten olemassaolo on mahdollista, mutta merkityksen ja määrän arviointi on mahdotonta ja epäolennaista. Vaikuttavuuden mittaamista käsitellään tarkemmin luvussa ja tässä tutkimuksessa käytetty mittaamistapa määritellään kappaleessa TUTKIMUKSEN RAKENNE Ensimmäinen tutkimusraportin kappale on johdanto. Johdantokappaleessa käydään läpi tutkimuksen taustaa, tutkimusmenetelmä, tutkimuksen tavoitteet ja määritellään termi vaikuttavuus. Toisessa kappaleessa esitellään yrittäjyyden merkitystä maaseudulle. Valtiovallan tasolla yrittäjyyden oletetaan lisäävän maaseudun elinvoimaisuutta. Hevostalousyritysten tukemisen tarkoitus investointitukien avulla on siis kehittää maaseudun hyvinvointia. Kappaleessa

14 14 myös määritellään termi maaseutu. Investointukea voivat saada vain maaseudulla sijaitsevat yritykset. Kolmannessa kappaleessa esitellään hevostaloutta. Kappaleessa käsitellään hevostaloutta Suomessa ja sen erityispiirteitä, hevostalousyritysten talouden hallintaan vaikuttavia seikkoja ja tutkimuksessa selvitettäviä tekijöitä Pirkanmaan hevostalousyrityksistä. Neljännessä kappaleessa määritellään miten TE-keskuksen myöntämien investointitukien vaikuttavuutta mitataan. Kappaleessa myös käydään läpi investointitukien taustoja, mistä rahoitus on peräisin ja millä perusteella niitä jaetaan. Viidennessä kappaleessa esitellään tutkimuksen tulokset. Kappale on jaettu kahteen osaan, ensimmäisessä osassa esitellään tutkimuksessa selvitettyjä seikkoja Pirkanmaan hevostalousyrityksistä, ja toisessa osassa käydään läpi investointitukien vaikuttavuutta. Kuudennessa ja viimeisessä kappaleessa tehdään tutkimuksesta yhteenveto ja esitellään johtopäätökset.

15 15 2 MAASEUTU JA YRITTÄJYYS Maalla asuminen on lähestulkoon pakollista, jos haluaa harjoittaa hevostaloutta, koska harvoin kaupunkien taajama-alueilla on tarvittavia tiloja. Hevosyritys tarvitsee toimintamuodostaan riippumatta paljon tilaa. Hevostalousyrityksen toimitilat koostuvat usein hevostallista, lantalasta, varastoista, tarhoista, kentästä, maneesista tai harjoitusradasta sekä mahdollisista maastoratsastusreiteistä. Varsinaisten toimitilojen lisäksi hevostallien ja kulkureittien välille suositellaan jätettäväksi suoja-alue (Maaseudun tulevaisuus ). 2.1 Yrittäjyyden merkitys maaseudulle Maaseudun määrittely Maaseutu-käsite on kaikille tuttu, mutta sen tarkka määrittely on vaikeaa. Pätevää ja yksiselitteistä määritelmää maaseudulle ei ole (Rantamäki-Lahtinen 1999, 10). Määrittelyn vaikeus johtuu muun muassa ilmiön moninaisuudesta ja alaa koskevan perustutkimuksen vähäisyydestä (Alarinta 1997). Maaseutu ei myöskään ole alueena yhtenäinen vaan hyvin heterogeeninen (Praski-Katajamäki 1990). Maaseutua on yritetty määritellä muun muassa hallinnollisten rajojen ja kuntamuodon, rakenteellisten tai toiminnallisten kriteerien perusteella (Laurila 1998). Mikään näistä määrittelyistä ei kuitenkaan ole täysin toimiva (Heinonen 2000). Ensiksi mainitun määritelmän mukaan maaseudulla tarkoitetaan lähinnä muita kuntia kuin kaupunkeja. Ongelmana on, että Suomen kaupunkeihin lukeutuu hyvin maaseutumaisia kuntia ja toisaalta kunnista löytyy kaupunkimaisia kuntia (Praski-Katajamäki 1990). Määritelmä onkin nimensä mukaisesti lähinnä hallinnollinen. Rakenteellisina kriteereinä maaseutuun liitetään asukkaiden määrä alueyksikköä kohti tai asutusrakenteessa havaittavia eroja. Täten puhutaan yleensä taajama- tai haja-asutuksesta.

16 16 Vuoden 1996 maaseutuohjelman suppean määritelmän mukaan maaseutua ovat hajaasutusalueet ja alle 500 asukkaan taajamat. Avaran määritelmän mukaan maaseutua ovat kunnat ja kaupungit, joiden asukasluku on alle asukasta. Kriteeristön mukaan haja-asutusalueet määrittyvät taajama-alueiden erottamisen jälkeen, jolloin maaseutu ei rajaudu toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Maaseudun toiminnallisten kriteerien perusteella kriteereinä ovat maaseudulla tapahtuva toiminta ja elämänmuoto. Täten maaseutu määrittyy elinkeinorakenteensa mukaisesti maatalouden johdannaiseksi ja alkutuotantovaltaiseksi alueeksi. Lähestymistapana tämä on vanhentunut, eikä enää vastaa nykyaikaista maaseutua. (Laurila 1998) Rantamäki-Lahtinen (1999) määrittelee tutkimuksessaan maaseudun postinumeroalueeksi, jonka väestöntiheys on vähemmän kuin 50 henkeä neliökilometrillä. Nykyisin maaseutu jaetaan kolmeen eri tyyppiin: kaupunkien läheinen maaseutu, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Eri tyypeille on määritelty tyypilliset piirteet. (Harju & Pirilä 2004) Kaupunkien läheisellä maaseudulla on monipuoliset kehittymismahdollisuudet. Suurten keskusten läheisyys luo työssäkäyntimahdollisuuksia palkkatyötä tekeville ja laajat paikallismarkkinat maaseutuyrityksille. Nämä seudut sijaitsevat Länsi- ja Etelä-Suomessa, jossa myös alkutuotannon edellytykset ovat parhaat ja monipuolisimmat. Maaseudun ydinalueet ovat joko vahvaa alkutuotannon aluetta tai monipuolistunutta maaseutua. Suuret kasvukeskukset ovat suhteellisen etäällä, etäisyys keskikokoisiin keskuksiin on kohtuullinen ja alueella on voimakkaita kuntakeskuksia ja kyliä. Syrjäinen maaseutu on kasautuvien ongelmien alue: pitkät etäisyydet keskuksiin eivät mahdollista työssäkäyntiä ja paikallismarkkinatkin ovat etäällä ja suppeat. Elinkeinorakenne on yksipuolinen. Pohjois- ja Itä-Suomessa luonto rajoittaa alkutuotannon mahdollisuuksia ja siellä sijaitsevat pääosin myös harvaan asutut alueet. (Niemi & Alstedt 2006)

17 17 Pinta-alaltaan selvästi suurimman alueen muodostavat harvaan asuttu maaseutu ja ydinmaaseutu, mutta toisaalta vain reilu neljännes maamme väestöstä asuu näillä alueilla. Syrjäinen maaseutu kärsii korkean työttömyyden lisäksi väestökadosta ja siten myös väestön ikärakenteen vanhentumisesta. Lisäksi sukupuolirakenne on vääristymässä miesvaltaiseksi. Vastaavasti kaupunkien läheinen maaseutu on positiivista nettomuuttoaluetta. (Niemi & Alstedt 2006) Maaseutualueiden jaottelu on tämän tutkimuksen kannalta oleellista, koska TE-keskusten myöntämien investointitukien suuruus riippuu siitä, millä maaseudun alueella maaseutuyritys sijaitsee. Myös kaupunkialueelle voidaan myöntää tukea lukuun ottamatta 12 suurimman kaupungin asemakaava-aluetta. Suurimmat tukiprosentit myönnetään syrjäisen maaseudun yrityksille ja pienimmät tukiprosentit kaupungin läheisen maaseudun yrityksille ja kaupungeissa sijaitseville yrityksille. Liitteessä 1 on kaikki Pirkanmaan kunnat ja kaupungit jaoteltuna maaseudun eri alueisiin ja kaupunkeihin. (Alueellinen kehittämisohjelma 2002) Maaseudulla maataloutta tai muuta elinkeinotoimintaa harjoittavat yritykset voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: monialaiset tilat, perustuotantotilat ja muut maaseutuyritykset. Monialaisella tilalla harjoitetaan maa- ja metsätalouden lisäksi muuta yritystoimintaa. Perustuotantotiloilla tarkoitetaan perinteisiä maa- ja metsätalotta harjoittavia tiloja, niin sanottuja perusmaatalouden harjoittajia. Maaseutuyritykset ovat puolestaan maaseudulla sijaitsevia pienyrityksiä, joiden ei välttämättä tarvitse sijaita maatilalla. (Niemi & Ahlstedt 2006, 14) Hevostalousyritykset voivat kuulua kaikkiin edellä mainituista ryhmistä Yrittäjyyden merkitys maaseudulle Maaseutu on ajan myötä ollut yhteiskunnallisten muutosten kohteena erilaisten asutustoimien, aluepolitiikan ja maatalouspolitiikan muodossa. Maaseutu on kokenut monenlaisia muutoksia, viimeaikaisimpana niistä Suomen EU-jäsenyys ja sen myötä tullut EU:n maatalouspolitiikka. Suomalaisen maaseudun tulevaisuudesta päätetään nyt sekä kotimaassa että Brysselissä. Maaseudun elinvoimaisuus ja suotuisa tulevaisuuden kehitys liittyvät niin

18 18 maaseutuväestön toimeentuloon ja elinoloihin kuin Suomen laajaan asuttamiseenkin. Kansallinen ja EU:n politiikka korostaa yrittäjyyttä ja omatoimisuutta maaseudun kehityksen ratkaisuina. (Laurila 1998, 7) Yrittäjyys ei ole uusi ilmiö maaseutupolitiikassa. Yrittäjyyden edistäminen ja laajentaminen on nähty yhtenä maaseutupolitiikankeinona alusta asti. Yrittäjyydellä käsitteenä on ollut erilaisia merkityksiä maatalouden yhteydessä ja 70-luvuilla käsitteellä yrittäjä viitattiin maanviljelijöihin, vaikka nämä samalla toimivat nimenomaan tuottajina. Myöhemmin 1980-luvulla yrittäjä-käsite viittasi sekä maanviljelijöihin että muihin yrittäjiin. (Heinonen 2000) 1990-luvulle tultaessa maanviljely koettiin yrittäjyydestä irrallisena ilmiönä, maanviljelijä pyrkii kehittämään toimintaansa kohti yrittäjämäistä toimintatapaa tai siirtyy yrittäjäksi toiselle toimialalle. Edellä mainitun suuntauksen mukaan maanviljelijöiden toiminta liiketaloudellisen yrittäjämallin mukaisesti edellyttää muutosprosessia, jonka seurauksena maatilayrityksen toimintatapa, tulonlähteet ja yrityskulttuuri muuttuisivat. (Katila 2000) Maatilojen merkitys maaseutualueille on monesta syystä tärkeä. Ne ovat oleellinen osa suomalaista elintarvikeketjua ja metsäteollisuutta. Maatilat ovat myös kasvualusta uuden liiketoiminnan luomiselle maaseudulle. Maatilojen määrä on kuitenkin laskussa ja yksikkökoot kasvussa. (Niemelä, Heikkilä & Meriläinen 2005) Vuonna 2005 Suomessa oli tukea hakeneita maatiloja kaikkiaan noin EU-jäsenyysaikana (vuosina ) maatilojen määrä on vähentynyt 28 %:a, kymmenen vuoden aikana on lopettanut tilaa. Samana aikana tilojen keskikoko on kasvanut 44,3 %:lla 22,8 peltohehtaarista 32,9 hehtaariin. (Niemi & Ahlstedt 2006, 17) Maatalouden kannattavuus ja kannattavuuskehitys ovat myös hienoisessa laskusuunnassa. Tarve löytää uusia tulonlähteitä perusmaatalouden lisäksi on olemassa. Yhtenä ratkaisuna tähän tarpeeseen on muun yritystoiminnan harjoittaminen maatiloilla eli niin sanottu monialaisuus. Yhtenä lisätulonlähteenä maatiloille voi olla hevostalousyrittäjyys. (Niemelä, Heikkilä & Meriläinen 2005)

19 19 Tässä tutkimuksessa tarkastellaan hevostalousyrittämistä maaseudun elinvoimaisuuden lähteenä. ALMA-ohjelman tavoitteena on myös lisätä maaseudun monimuotoisuutta ja elinvoimaisuutta ja täten estää väestökato maaseudulta. (Maaseudun kehittämisohjelma.) Hevostalousyrittäminen on yksi vaihtoehtoinen maaseutuyrittämisen muoto ja sitä ALMAohjelman kautta tukemalla toivotaan elinvoimaisen yritystoiminnan lisääntyvän maaseudulla. Yritystoiminta lisää työpaikkoja, tuo verotuloja kunnille ja lisäävät alueiden vetovoimaisuutta. Myös väestönkehitykseen voidaan vaikuttaa kehittämällä yrittäjyyden edellytyksiä. Moni kaupunkilainen olisi valmis muuttamaan maaseudulle, jos vain pystyisi elättämään itsensä siellä. Harjun ja Pirilän tutkimuksessa (2004) tulee esille, että maaseudulle muuttaminen ja yrittäjäksi ryhtyminen eivät välttämättä ole pitkällisen ja tarkan suunnittelun tulos, vaan yhtä hyvin päätökset ovat voineet syntyä intuitioon luottaen. Hetken mielijohteesta oli voitu ostaa uusi koti ja paikka yritykselle. Yrittäjäksi ryhtymistä voitiin kuvata myös ajautumiseksi. Tällöinkään prosessi ei ollut edennyt suunnitelmallisesti. (Harju & Pirilä 2004, 63.) Tutkimuksessa tarkasteltujen tapausten perusteella voidaan todeta, että yrittäjäksi ryhtyminen ja maalle muuttaminen eivät ole tulosta erilaisten vaihtoehtojen huolellisesta punnitsemisesta ja asioiden perinpohjaisesta analysoimisesta ja suunnittelusta. Pikemminkin ne ovat seurausta mahdollisuuksien havaitsemisesta ja unelmien varaan heittäytymisestä. (Harju & Pirilä 2004, 9) Toisenlaisiakin tutkimustuloksia on saatavilla. Suurin osa Susiluoman (1998) tutkimukseen haastatelluista yrittäjistä oli hakeutunut maalle pitkän kaipuun saattelemana. Vastaajien keskuudessa maaseudun nähtiin tarjoavan runsaasti tilaa ja mahdollisuuksia sellaiselle toiminnalle, jota kaupunki ei voi tarjota. Tämä saattoi olla edullista sisätilaa tai mahdollisuutta laajentaa ja rakentaa tai tehdä ulkona erilaisia töitä. Maalle muuttopäätöksen takana saattaa olla myös halu säilyttää kotitila suvun omistuksessa tai jokin erityinen tapahtuma. Tällainen tapahtuma on saattanut olla esimerkiksi perinnön saaminen, yksittäinen työtilaus, alalla kokeneen yrittäjän oppiin pääseminen tai yritysideaan sopivien tilojen, koneiden ja laitteiden tulo myyntiin. (Harju & Pirilä 2004, 62)

20 20 Maaseudun vetotekijöiksi on Harjun ja Pirilän tutkimuksessa (2004) mainittu muun muassa maaseudun rauha, edulliset asumiskustannukset, turvallisuus ja luonnonläheisyys. Yrittäjyydessä vastaajia taas oli houkutellut vapaus ja itsenäisyys, mahdollisuus tehdä itselle mieluisia asioita ja haasteellisuus. Monia yrittäjäpariskuntia oli innostanut mahdollisuus tehdä töitä yhdessä ja yhdistää molempien osaaminen ja mielenkiinnon kohteista molemmille mieluinen kokonaisuus. (Harju&Pirilä 2004, 67) Maaseutu mielletään kaiken kaikkiaan laadukkaaksi asumisympäristöksi, ja joidenkin tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmesta suomalaisesta pitää maaseutua kaupunkia parempana asuinpaikkana (Nivalainen 2002, 5) Maaseutu yritysympäristönä Maaseutu on monella tavalla jopa parempi yritysympäristö kuin kaupunki. Turvallisuus, edullinen hintataso, pienempi mahdollisuus joutua ilkivallan kohteeksi, raaka-aineiden läheisyys ja mahdollisuus saada näkyvyyttä ovat maaseudun kilpailuetuja. Haasteita taas ovat asiakaspohjan kapeus, pitkät etäisyydet asiakkaiden luokse ja jyrkät sesonkivaihtelut. Myös maaseudulta poismuutto heikentää merkittävästi maaseudun liiketoimintaympäristön kilpailukykyä. Poismuuton seurauksena julkiset palvelut usein heikkenevät ja negatiivinen kierre vain vahvistuu. (Harju & Pirilä 2004, 99) Yritystoiminta maaseudulla käynnistyy hitaammin kuin muualla. Alarinta (1998) on erottanut useita maaseutualueiden yritystoiminnan kehityksen lukkiutumisen aiheuttavia tekijöitä. Niitä ovat muun muassa elinkeinojen monokulttuuri, instituutioiden hidas muuttuminen, tietämyksen polkuluonteisuus ja suuri sanattoman tiedon osuus elinkeinotoiminnassa. Nämä tekevät Alarinnan mukaan elinkeinorakenteen uudistamistyön poikkeuksellisen haastavaksi. Etäisyydet voivat lisäksi ylläpitää paikallisesti suhteellisen pysyviä markkinaympäristöjä, mitkä antavat vähemmän haasteita yrittäjille. Maaseudulta kuitenkin löytyy mahdollisuuksia yrittäjille, joita kaupunkiympäristössä ei välttämättä ole. Maaseutualueiden pienet markkinat eivät välttämättä ole kiinnostavia suurten yritysten näkökulmasta. Maaseutualueilla saattaa siksi olla markkina-aukkoja, jotka

21 21 tarjoavat mahdollisuuksia paikalliselle yrittäjälle. Paikallis- ja lähimarkkinoiden pienuudesta huolimatta niihin erikoistuminen voi tarjota jollekin pienyrittäjälle mahdollisuuden ainakin sivutoimiseen pienyrittäjyyteen. (Harju & Pirilä 2004, 100) Niemelä ja Niittykangas (2005) kartoittivat tutkimuksessaan maatalousyrittäjien käsityksiä maaseudusta yritysympäristönä. Perusmaatalouden ulkopuolisen liiketalouden harjoittamisen lähtökohdiksi havaittiin olemassa olevat resurssit ja niiden tehokkaampi käyttö. Myös toimeentuloon liittyvät syyt tulivat vahvasti esille. Tulokset osoittivat myös sen, ettei muussa yritystoiminnassa aina oleellisinta ole taloudellinen tulos vaan sen antama mahdollisuus toteuttaa näkemystään hyvästä elämästä. Markkinalähtöiset syyt muulle yritystoiminnalle olivat varsin harvinaisia. Voitiin jopa päätellä, että liiketoimintamahdollisuuksien olemassaolo ei ohjaa yrittäjiä, vaan pakko ja heidän hallinnassaan olevat resurssit. Tutkimuksessa selvitettiin myös olemassa olevia esteitä ja kehittämiskeinoja muulle yritystoiminnalle. Koetut esteet olivat erittäin vahvasti epäedulliseen sijaintiin kytkeytyviä. Kehittämiskeinoja koskevat näkemykset hajaantuivat enemmän. Perinteisten kannustinpolitiikan keinojen suosio on edelleen vahva ja rahoitustuki koetaan yleisellä tasolla tärkeäksi. Samankaltaisia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa (kts. Niemelä, Heikkilä & Meriläinen, 2005).

22 22 3 HEVOSTALOUS 3.1 Hevostalous Suomessa ja sen erityispiirteet Hevostalouden kehitys ja merkitys Hevosen asema on muuttunut viimeksi kuluneiden 50 kymmenen vuoden aikana arjen työkalusta vapaa-ajan harrastusvälineeksi. Kyntöaura ja reki ovat vaihtuneet satulaan ja kilpakärryihin. (Maaseudun tulevaisuus ) Hevosia on nykyisin pääosin vapaa-ajan käytössä ja hevosurheilussa. Hevosten lukumäärä työhevosaikakauden päättymisen aiheuttaman jyrkän laskun jälkeen on kasvanut sitä mukaa, kun elintaso on noussut ja ihmisten vapaa-aika lisääntynyt luvun alun lamakaan ei kääntänyt hevosten määrän muutosta laskuun, vaan hevosten määrä pysyi tuolloin muuttumattomana. (Laine 2000.) Tällä hetkellä Suomessa on noin hevosta (Niemi & Alstedt 2006). Nykypäivän hevosten lukumäärä on vaatimaton verrattuna 1900-luvun alun tilanteeseen luvuilla hevosten määrä vaihteli välillä. Eniten hevosia oli vuonna 1950, noin Maatalouden koneellistumisen lisääntyessä hevosten määrä väheni 1950-luvun aikana peräti hevosella. Hevosten määrän vähentyminen jatkui aina vuoteen Hevosten lukumäärän kehitystä viime vuosikymmeninä kuvaa seuraavalla sivulla oleva kuvio 1. ( Tilastot ja Hevoskannan kehitys Suomen Hippoksen WWW-sivu <

23 23 Hevosten lukumäärä Suomessa vuosina Kuvio 1. Hevosten lukumäärä Suomessa vuosina Suomessa on kaikkiaan noin hevostallia ja niissä kussakin on keskimäärin 4,3 hevosta. Yli kolmen hevosen talleja on noin ja niissä hevosia on keskimäärin kahdeksan. Talleista 80 % sijaitsee maaseudulla ja loput taajamissa ja niiden lähituntumassa. (Heiskanen ym. 2002, 12) Hevostaloudella on tärkeä merkitys maataloudelle, vaikka hevosten tekemällä työllä ei ole enää yhtä suurta merkitystä maatiloille kuin ennen maatalouden koneellistumisen aikaa. Maatilayrittäjien omistamien hevosten lukumäärä ei ole vähentynyt kuten muiden maatalouden tuotantoeläinten määrä Suomen liityttyä Euroopan unioniin. Hevostaloudesta on tullut yhä useammalle tilalle maatalouden päätuotantosuunta tai hyvä sivunelinkeino muun maatalouden lisäksi. Hevoset ovat vetovoimatekijä maaseudulla niin matkailussa, asumisessa kuin maaseudulle muuttamista harkittaessa. (Tiilikainen 2004, 9) Hevosharrastuksen suosituimmat muodot Suomessa ovat raviurheilu ja ratsastus. Raviurheilu on yksi Suomen seuratuimmista urheilulajeista ja hevospelien kokonaisvaihto on lähes 250 miljoonaa euroa. Raviradoilla tapahtumia seuraa vuosittain noin katsojaa. Ratojen ulko-puolisissa etäpelipisteissä katsojia on lähes Hevostalouden rahavirrat kokonaiskustannusten mukaan arvioituna ovat noin 0,34 miljardia euroa. (Niemi & Alstedt 2006, 16) Ratsastuksen harrastajia on , heistä aikuisia on ja alle 18-vuotiaita yli henkilöä. Aikuisten harrastajien määrä on viimeisten kolmen vuoden aikana kasvanut

24 24 31 %:a. Nuorison osalta lukumäärä on pysynyt samana, mikä tarkoittaa suhteellista kasvua, sillä ikäluokka on kolmessa vuodessa pienentynyt 5 %:a ( Ratsastus ja Tietoa ja tilastoja ratsastuksesta Suomen Ratsastajainliitto Ry:n WWW-sivu < Hevostalous työllistää suoraan ihmistä, joista päätoimisesti Tämän lisäksi hevostaloutta tukevat palvelut työllistävät noin ihmistä. Varsinaisten talliyritysten merkittäviä hevosalan elinkeinotoimintaa harjoittavia ryhmiä ovat muun muassa raviradat, rehukauppa, varustekauppa, eläinlääkintä ja kengitys. (Heiskanen ym. 2002, 8) Näiden lisäksi oman merkittävän kokonaisuutensa muodostavat alan keskusjärjestöt, oppilaitokset ja tiedotustoiminta. Hevosalan koulutus tarjoaa vuosittain noin 400 aloituspaikkaa alan opiskelijoille. Hevosalan perustutkintotason koulutusohjelmissa koulutetaan hevostenhoitajia ja ratsastuksenohjaajia. Ammattitutkintoja ovat kengitysseppä, ravivalmentaja ja ratsastuksenopettaja. Koulutuksesta huolimatta hevosalalla on havaittavissa työvoimapulaa, koska varsin pieni osa tutkinnon suorittaneista jää hevosalan töihin. (Heiskanen 2002, 16) Hevostalouden keskeiset tuotantomuodot Hevosalalla toimii sekä pitkälle erikoistuneita että useita eri tuotantomuotoja yhdistäviä yrityksiä. Seuraavia hevostalouden tuotantomuotoja pidetään keskeisimpinä: kasvatus harraste-, ravi- ja ratsuhevosten täysihoito ravi- tai ratsuhevosten kouluttaminen, valmennus ja kilpailuttaminen ratsastuskoulu, ajokoulu matkailuun liittyvät hevospalvelut siitosoriin pito, oriasema rehutuotanto (laiduntaminen, heinäntuotanto) (Laine 2003, 119). Hevostalouden harjoittamisessa keskitytään harvoin vain yhteen tuotantomuotoon. Hevostalousyritys voi pitää sisällään monipuolisesti eri tuotantomuotoja. Esimerkiksi ratsastuskouluilla harjoitetaan usein yhtä aikaa ratsastuksen opetusta, hevosten täysihoitoa ja hevos-

25 25 ten kouluttamista. Usein monipuolisesti harjoitettavat tuotantomuodot tukevat toisiaan. Kuitenkin liika monipuolistaminen voi vähentää tuottoja, lisätä kustannuksia ja haitata ammattitaidon kehittymistä. Tällöin tuotantomuodot kilpailevat haitallisesti keskenään. ( Tiilikainen 2004, 26) Seuraavassa kuvaillaan kaikkia tuotantomuotoja lyhyesti. Kasvatustoimintaan kuuluu siitostammojen pito ja niiden varsojen myynti. Kasvatustoimintaa pidetään lähtökohtaisesti Suomessa kannattamattomana harrastustoimintana ja se perustuu pääosin pienkasvatukseen. Suomessa harjoitetaan lähinnä suomenhevosten ja lämminveristen ravihevosten kasvatusta. Lämminveristen ratsuhevosten ja ponien kasvatus on vähäistä ja niiden määrän kasvu on perustunut pitkälti tuontiin. (Heiskanen ym. 2002) Toiminnan tulot muodostuvat kasvatettujen varsojen myynnistä nuorina tai myöhemmin pidemmälle koulutettuina. Kustannuksia aiheuttavat hevosten ylläpito ja siitosmaksut. Suomessa syntyy vuosittain yhteensä noin 3400 varsaa. Näistä suomenhevosia on 1300, lämminverisiä 1500, lämminverisiä ratsuhevosia 250 ja erirotuisia poneja 350. Astutettujen tammojen lukumäärissä on muutaman viime vuoden jälkeen näkyvissä taas nousua. Erityisesti lämminveristen ratsuhevosten ja ponien astutusluvut olivat vuonna 2003 huimassa kasvussa. ( Suomes Hippos ja kasvatus Suomen Hippoksen WWW-sivu < Hevosten täysihoitopalveluja tarjoava yritys tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden jättää hevosensa ammattilaisten hoitoon. Täysihoito sisältää useimmiten hevosen päivittäisen hoidon kuten tarhauksen, ruokinnan ja karsinan siivouksen. Harvoilla harrastajilla on nykypäivänä omaa tallia ja täysihoitotallit mahdollistavat heille hevosharrastuksen. Täysihoitotallien puitteet ja palvelun hinta vaihtelevat suuresti. Vanhoissa, usein navettoihin rakennetuissa talleissa tilat saattavat olla hyvin vaatimattomat ja harjoittelua varten tarkoitettua ratsastuskenttää tai maneesia ei ole. Uusissa hevosharrastusta varten rakennetuissa tai remontoiduissa talleissa tilat ovat toimivat, EU-määräysten mukaiset ja laadukkaat. Harjoitusolosuhteet ovat hyvät ja yhä suuremmalla osalla uusista talleista on ulkoharjoituskentän lisäksi myös maneesi. Markkinoille on tullut myös talleja, jotka ovat panostaneet palve-

26 26 lun laatuun ja talleista löytyvät esimerkiksi hevosten solarium, kävelytyskone, jalkojen viilennyskone, keskimääräistä väljemmät tilat tai muita erikoispalveluja. Tämän tutkimuksen haastattelujen perusteella voidaan todeta, että Pirkanmaan alueella täysihoitopaikkojen hinnat vaihtelevat euron välillä. Koko maassa hinnanvaihtelun voidaan haastattelujen perusteella arvioida olevan vielä suurempi. Hevosten kouluttaminen, valmentaminen ja kilpailuttaminen on erityyppistä toimintaa riippuen siitä, onko kyse ratsu- vai ravihevosista. Ratsuhevosten määrä Suomessa on vähäisempi ja palkintosummat lähinnä nimellisiä. Ratsuhevosten kilpailutoimintaa on pääosin kolmella tasolla: seuratasolla, aluetasolla ja kansallisella tasolla. Kansainvälisiä kisoja Suomessa on vuosittain vain muutamia: Helsinki International Horse Show, Finnderby ja Hangon SeaHorse Week. ( SRL ja kilpailutoiminta Suomen Ratsastajainliitto Ry:n WWW-sivu < Suomen ratsastajainliitto ry:n tilastojen mukaan kansallisten kilpailuja määrä vuonna 2001 oli ja niihin osallistui keskimäärin ratsastajaa 450 hevosella. Palkintosummat kansallisissa kilpailuissa olivat noin 0,5 miljoonaa euroa. Aluekilpailuja on vuosittain noin ja ratsastajia tällä tasolla noin Aluetasolla palkinnot ovat pienemmät, eikä niiden kokonaismäärää ole arvioitu. Palkintosummat eivät kata kilpailusta aiheutuvia kustannuksia. ( SRL ja tilastot Suomen Ratsastajainliitto Ry:n WWW-sivu < Kilpailutoimintaa ei siis voida pitää kannattavana liiketoimintana. Monet hevosalalla toimivat yrittäjät harjoittavat myös muuta toimintaa rahoittaakseen kilpailutoiminnan. Ravikilpailutoiminnassa liikkuvat huomattavasti suuremmat rahasummat. Vuonna 2002 palkintoina ravikilpailuissa jaettiin noin 15,7 miljoonaa euroa ja sen lisäksi ravikilpailut ovat vedonlyönnin kohteena. Kuten edellisessä kappaleessa mainittiin, hevospelien kokonaisvaihto on lähes 250 miljoonaa euroa. Kilpailutapahtumia järjestetään vuosittain noin 560 ja niihin osallistuu yli 8000 hevosta sekä yli 3000 ohjastajaa. Ammatikseen hevosia valmentaa 150 henkilöä ja harrastajavalmentajarekisteriin kuuluu yli 7000 henkilöä. Suomalainen raviurheilu on moni-ilmeistä. Raveja järjestetään ympäri vuoden, joulua lukuun

27 27 ottamatta joka päivä. Kilpailujen kirjo vaihtelee kansainvälisen tason suurtapahtumista ja maakuntaratojen viikoittaisista kilpailuista aina pieniin kyläraveihin sekä jääraveihin. ( Suomen Hippos ja raviurheilu Suomen Hippoksen WWW-sivu < Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomi kuuluu Euroopassa viiden suurimman ravimaan joukkoon. Tunnetuimpia suomalaisia ravureita ovat Passionate Kemp, Charme Asserdal, Keystone Patriot, Friendly Face, BWT Magic sekä Houston Laukko, joka on ensimmäinen Suomessa syntynyt EM-sarjan voittaja. Suomenhevosista tunnetuin on Viesker euromiljonääri, viisinkertainen ravikuningas ja Pohjoismaiden mestari. Kotimainen hevoskasvatus on nykyisin hyvää kansainvälistä tasoa, ja Suomessa syntyneet ravurit ovatkin viime vuosina niittäneet mainetta Euroopan ravihuipulla. ( Suomen Hippos ja raviurheilu Suomen Hippoksen WWW-sivu < Ratsastuskouluissa tarjotaan ratsastuksen perusopetusta ja valmennuspalveluja. Suomessa toimii yli 160 ratsastuskoulua, yli 40 harrastetallia ja seitsemän yksityistallia, jotka ovat Suomen Ratsastajainliiton hyväksymiä ja valvomia. Ratsastajainliitto asettaa näille talleille tiettyjä perusvaatimuksia ja valvoo hyväksyttyjen ratsastuskoulujen ja harrastetallien toimintaa. Hyväksytyllä tallilla on koulutettu henkilökunta, sopivat opetushevoset sekä turvalliset puitteet ratsastamiselle ja harrastamiselle. Ratsastuskoulut, harrastetallit ja yksityistallit voivat liittyä Ratsastajainliiton yhteisöjäseniksi ja anoa koulun tai tallin hyväksymistä Suomen Ratsastajain Liitto Ry:n jäseneksi. Ratsastajainliiton tarkastajat tekevät tarkastuskäyntejä hyväksytyille jäsenkouluille ja -talleille. Vain hyväksytty talli voi käyttää markkinoinnissaan mainintaa Suomen Ratsastajainliitto Ry:n hyväksymä ja valvoma sekä niihin liittyviä tunnuksia. Hyväksyttyjen ratsastuskoulujen lisäksi ratsastuksen opetusta annetaan niin sanotuilla villeillä talleilla, joiden lukumäärää ei ole kartoitettu. ( SRL ja ratsastus Suomen Ratsastajainliitto Ry:n WWW-sivu < Matkailuun liittyvät hevospalvelut voivat olla ratsastuskoulujen leiritoimintaa, maaseutumatkailun ohessa harjoitettavaa toimintaa tai harvinaisempien palvelujen tarjoamista kuten vaellusratsastusta. Hevoset ovat merkittävä vetovoimatekijä maaseutumatkailussa. Hevoset kuuluvat olennaisena osana myös kotieläinpihoille. Ratsastusvaellukset ovat kasvattaneet