Aunela-Ruskiksen maisemapuisto

Transkriptio

1 PORVOON KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Käyttö- ja hoitosuunnitelmaan liittyvä esiselvitys Aunela-Ruskiksen maisemapuisto Maiseman hoito-, kehittämisja suojelusuunnitelma Porvoon kaupunki Kaupunkisuunnittelu Mika Karjalainen ja Toni Saastamoinen Aalto-yliopisto Kulttuurimaiseman hoito ja suojelu, studiokurssi 2013

2 Sisällysluettelo Johdanto 4 Suunnittelualue 4 Ympäröivät alueet 5 Aiemmat selvitykset ja suunnitelmat 5 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet 5 Kansallinen kaupunkipuisto yleisesti 6 Alueen historia 7 Porvoonjokilaakson varhaista historiaa 7 Kohdealueen historiaa 8 Maiseman kulttuurihistoria ja sen muutos 12 Alueen nykytila 14 Maisemarakenne 14 Tärkeät rakennukset ja rakenteet 16 Suunnittelualueen arvot 18 Joonaanmäen metsä ja vanhat kivimuurit 18 Vanhat puutarhat ja arboretumin mäki 19 Uusi puisto 20 Merkittävät maisemapuut 20 Lehtomaiset kasvupaikat 20 Ruovikko 21 Paikan henki 22 Reitistö ja liikkuminen 22 Suunnitelma ja hoitoperiaatteet 24 Kunnostus- ja hoitotyöt 24 Opastus ja tiedottaminen 24 Tulevaisuus ja kestävyys 24 Osa-aluejaon perusteet 25 Suunnitelman osa-alueet 27 Laidunalueet 27 Liikenneviheralueet 30 Metsät 33 Niityt 36 Puisto 40 Puutarhat 47 Ruovikko 52 Suojametsiköt 56 Teemareitit 59 Luontoreitti 59 Niitty- ja puutarhareitti 61 Teemareittien opastus ja esilletuonti 62

3 Yhteenveto koko alueesta ja työstä 63 Lisätutkimuksen tarve 63 Suunnitelman linkittyminen laajemman kokonaisuuden osaksi 63 Käytetyt lähteet 66 Kuvalähteet 67 Liitteet 68 Liite 1: 68 Viheraluetyypit ja herkät kohteet 68 Liite 2: 69 Viheralueiden arvot, heikkoudet ja vahvuudet 69 Liite 3: 70 Viheralueiden arvot ja merkittävät maisemapuut 70 Liite 4: 71 Suunnittelualueen avoimuus ja näkymät 71

4 Johdanto Aunela-Ruskiksen maisemapuisto on osa vuonna 2010 perustettua Porvoon kansallista kaupunkipuistoa, jonka kehittäminen ja suojelu on Porvoon kaupungin yksi tärkeä tavoite tulevaisuudessa. Tässä suunnitelmassa esiteltävän Aunela-Ruskiksen maisemapuiston lisäksi kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluu Porvoossa laajoja alueita: ydinkeskustan alueella keskiaikainen Linnamäki, Näsinmäen hautausmaa ja Näsin puistometsä sekä Vanhan Porvoon ja empirekeskustan korttelit. Keskustan ulkopuolella kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvat Kokonniemen kansanpuisto, Joonaanmäki, Gammelbackan kartanon entinen puisto ja Tornberget sekä Porvoonjoen suiston kansainvälisesti arvokas lintulahti ja Stensbölen luonnonsuojelualue. Myös Haikon kartano, Edelfeltin ateljeemuseo, Villa Wilhelmsberg sekä Stensbölen kartanoa ympäröivä kulttuurimaisema kuuluvat kokonaisuuteen. Porvoon kansallisen kaupunkipuiston kehittämisen ja suojelun puitteissa Aalto yliopiston Arkkitehtuurin laitoksen maisema-arkkitehtiopiskelijoiden avulla kohteeseen etsitään ideoita ja ehdotuksia kehittämis- ja suojelutavoitteita varten. Niitä tarjoaa opiskelijoiden Kulttuurimaiseman hoito ja suojelu -kurssilla syksyllä 2013 tehtyjen harjoitustöiden suunnitelmat. Opiskelijasuunnitelmia käytetään hyväksi, kun kaupunki laatii alueelle hoito- ja käyttösuunnitelman yhdessä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. Opiskelijat ovat tehneet hoito- ja kehittämissuunnitelmia tässä esiteltävän Aunela-Ruskiksen alueen lisäksi myös Gammelbackaan, Hamariin, Kokonniemeen ja Pepott-nimiselle alueelle Kokonniemen ja Gammelbackan välissä. Tässä Aunela-Ruskiksen hoito-, suojelu- ja kehittämissuunnitelmassa kokonaisuuteen kuuluu vaihtelevia osia, kuten rakennettu uusi puisto vanhan arboretummäen kera, niittyjä ja metsittyneitä niittyjä osana vanhoja viljelystä ja laidunnuksesta poistuneita peltoja, Joonaanmäen ulkoilumetsää, vanhojen puutarhojen jäänteitä, eläinten hautausmaa sekä osa Ruskiksen ruovikkoisesta luonnonsuojelualueesta. Suunnittelualue Kuva 1. Suunnittelualue sijaitsee Porvoon keskustan eteläpuolella kansallisen kaupunkipuiston ytimessä. Alue sijaitsee välittömästi Porvoon empirekeskustan eteläpuolella ja kattaa Porvoonjoen suulta etelään jokisuiston itäreunaa. Suunnittelualueen keskellä noin luode-kaakkosuuntaisena sijaitsee keskeisenä liikenneväylänä Rantakatu, joka jatkuu idempänä Tarkkistentienä. Suunnittelualue rajautuu luoteessa Porvoon empirekeskustan eteläreunaan. Länsiraja kulkee jokiuomaa ja -suistoa pitkin etelään Sikosaaren pohjoisreunalle. Etelässä suunnittelualue rajautuu Sikosaaren pohjoisrannan tasalle ja seuraa Porvoon kunnan rajaa sairaala-alueelle. Itäinen raja on sairaalaalueen ja Pihlajatien kohdilla. Pohjoisessa suunnittelualue rajautuu Joonaanmäen virkistysreitistön ja kalliomäkien mukaan, sekä metsän länsipuolella Aunelan asuinalueen tontteihin. Suunnitelmassa ei puututa rajauksen sisälle jääviin yksityisiin tontteihin. 4

5 Rantakadun pohjoisreunalla olevat niitty- ja suojametsätilkut sekä Wallgrenin huvilan entisen puutarhan jäänne ja idempänä eläinten hautausmaa lukeutuvat suunnittelualueeseen. Suunnittelualueen rajaus kattaa empirekeskustan eteläpuolella uuden rakennetun puiston puistometsän nurmikkoineen ja liikuntapaikkoineen, minkä keskellä sijaitsee Porvoon kaupungin puistotyön varikkoalue sekä sen pohjoispuolella liikunta- ja harrastustiloina toimiva Suistohalli. Ympäröivät alueet Suunnittelualueen vieressä ja ympärillä merkittäviä alueita ovat: välittömästi luoteessa pohjoisessa sijaitsee Porvoon empirekeskusta ja sen itäpuolella Bertel Jungin 1910-luvulla kaavoittama huvila- ja työläisasuntoalue. Lännessä Porvoonjoen uoman ja suiston länsipuolella on Kokonniemen kansanpuisto. Etelässä on luontoarvoiltaan tärkeä Sikosaari. Kaakossa on Porvoon sairaalan alue ja koillisessa Joonaanmäen itäpuolella sijaitsee Kevätkummun kaupunginosa asuinrakennuksineen. Lisäksi on mainittava, että suunnittelualueeseen osittain kuuluva Ruskiksen ruovikko- ja jokisuistoalue jatkuu pitkän matkaa etelämmäksi, missä tulee vastaan myös Stensbölen kartano- ja luonnonsuojelualue. Yksittäisistä tärkeistä kohteista mainittakoon: empirekeskustan etelä-kaakkoisreunalta löytyy Pielan hyvinvointikeskus ja Porvoon retkeilymaja. Empirekeskustan lounais-länsireunalta joen rannasta löytyy myös Johan Ludvig Runebergin koti. Kokonniemen kansapuistossa on Kokonniemen hiihtokeskus laskettelurinteineen sekä maauimala. Kevätkummussa on muun muassa kirjasto ja pieni ostoskeskus. Aiemmat selvitykset ja suunnitelmat Kansallisen kaupunkipuiston perustamista varten tehtiin vuosina Porvoon kansallisen kaupunkipuiston luontoselvitykset, johon kuului osana Aunela-Joonaanmäen ulkoilu- ja virkistysmetsä. 1 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet Alueen suunnittelussa ensimmäisenä lähtökohtana on vuonna 2010 perustettu Porvoon kansallinen kaupunkipuisto, jossa suunnittelualue sijaitsee. Siihen liitettynä Aalto-yliopiston maisemaarkkitehtuurin opiskelijat ovat toteuttaneet Kulttuurimaiseman hoito ja suojelu -kurssillaan hoito-, suojelu- ja kehittämisehdotuksia harjoitustyönään. Ennen suunnittelua harjoitustyöhön kuului kaksi maastoinventointikertaa suunniteltavissa kohteissa. Niiden pohjalta tehtiin erilaisia nykytilan analyysejä ja kartoituksia. Apuna olivat myös historialliset lähteet vanhoine ilmakuvineen, muine valokuvineen, karttoineen ja Porvoon kaupungin historiikkeineen. Lähteenä olivat myös Porvoon kaupungin internetsivut. 1 javiheralueet/kansallinen_kaupunkipuist/muut_kkp/porvoo_raportti_121211_osa1_2.pdf,

6 Aunela-Ruskiksen suunnittelualueella suunnittelun tavoitteiksi määriteltiin seuraavia seikkoja: Luoteispään puiston toiminnallisuuden parantaminen ja ulkoasun kohentaminen Puiston keskellä olevan varikon visuaalisten haittojen vähentäminen ja Suistohallin kohtalon pohtiminen Luonto- ja virkistysreittien parantaminen Joonaanmäellä ja Ruskiksella Joonaanmäen itäpuolisen vanhan torpan ympäristön kunnostaminen Vanhojen puutarhajäänteiden kunnostaminen ja kartano-huvilakulttuurin esiin tuominen Kaakkoisen Joonaanmäen vanhaan maatalouteen liittyneiden kivimuurien esiin tuominen ja metsittyvien alueiden uuden käytön miettiminen Tärkeiden maisemapuiden kartoittaminen sekä ottaminen paremmin esille Joonaanmäen ulkoilumetsän kestävä hoito Näkymien avaaminen Rantakadulta ja Tarkkistentieltä Ruskiksen ruovikkoalueelle Jokiuoman vieressä olevien venesäilytyspaikkojen tulevaisuuden pohtiminen Näkymien parantaminen Ruskikselle Joonaanmäen korkeimmalta kalliohuipulta Joonaanmäen eteläpuolisen eläinten hautausmaan ympäristön kohentaminen Liikennealueiden elävöittäminen Kansallinen kaupunkipuisto yleisesti Wikipedia-artikkelin mukaan kansallinen kaupunkipuisto: on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty kaupunkiympäristössä sijaitseva arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus, jonka säilyttämiseen ja hoitamiseen kaupunki tai kunta on sitoutunut.. Lisäksi: Lakimääritelmän mukaan kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi.. Suomessa näitä kansallisia kaupunkipuistoja on perustettu Porvoon lisäksi Hämeenlinnaan, Poriin ja Heinolaan. Arviointihankkeita niiden perustamiseksi on käynnissä Forssassa, Vaasassa ja Jyväskylässä. Kansallisen kaupunkipuiston idea on lähtöisin Ruotsista, missä niitä alettiin perustaa ja 90-lukujen vaihteessa. Suomi poimi tämän idean pian käyttöönsä ja ensimmäinen sovellus siitä perustettiin vuonna 2001 Hämeenlinnaan. Kriteereinä kansallisen kaupunkipuiston perustamiselle luetellaan Wikipediassa seuraavat seikat: 1. Sisältö Kansallisen kaupunkipuiston täytyy sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita. 2. Laajuus ja eheys Kansallisen kaupunkipuiston täytyy olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollisuus siirtyä kaupunginosasta toiseen. 6

7 3. Ekologisuus ja jatkuvuus Ekologiselta kannalta on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja alue on jatkuva eli liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. 4. Kaupunkikeskeisyys Kansallisen kaupunkipuiston täytyy olla osa kaupunkirakennetta eli alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen 2, 3, 4 välittömästä läheisyydestä.. Alueen historia Porvoonjokilaakson varhaista historiaa Porvoonjokilaaksolla on pitkä kulttuurihistoria. Ruotsalaiset uudisasukkaat asuttivat laakson vakituisesti 1200-luvun puolivälissä. 5 Ensimmäiset säilyneet asiakirjamerkinnät Porvoon pitäjästä ovat jo 1300-luvun alusta. Myös kaupunkina Porvoo on yksi Suomen vanhimmista. Se perustettiin keskiajalla viiden muun kaupungin kanssa. Kaupunkioikeudet on pystytty ajoittamaan noin vuoteen Myöhemmin Porvoon kaupungin ja sitä ympäröivän maalaiskunnan rakenne muuttui merkittävästi 1600-luvulla, kun suurtilojen määrä kasvoi rajusti 30-vuotisen sodan ja läänityksien seurauksena. Vaikka läänityksistä osa peruttiinkin jälkeen päin, jäi suurtiloja silti jäljelle paljon aiempaa enemmän. Vaikka maisema on muuttunut paljon historian aikana, on joitain piirteitä - muun muassa tielinjoja, vanhoja viljelymaisemia ja kaupunkirakennetta - vieläkin näkyvillä varhaisilta ajoilta. Myös rakennuskantaa on säilynyt luvuilta, jolloin monien kartanotilojen päärakennuksia uusittiin. 7 Kuva 2. Nykyistä laidunnusta Ruskiksen ruovikon yhteydessä. Laidunnus on ollut pitkään tärkeä osa Porvoonjokilaakson maataloutta Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma 7

8 Kohdealueen historiaa Porvoon keskustan eteläpuolella sijaitseva Aunela (Ånäs) oli jo varhain merkittävä kartanotila laajoine maineen. Se oli yksi Porvoon seudulla olleesta kolmesta kuninkaankartanosta 1500-luvulla luvulla Aunelan laajat pellot ulottuivat Porvoon silloiseen keskustaan asti alueelle, jonne myöhemmin rakennettiin keskustan empiretyylinen laajennus. Aunelan roolista kertoo myös Porvoon keskustasta sen ohi etelään kulkenut tieyhteys, joka näkyy vuoden 1749 ja sitä myöhemmissä kartoissa. 8 Porvoon kaupunki laajeni 1800-luvulla voimakkaasti. Carl Ludwig Engel suunnitteli 1832 asemakaavan, joka koski Vanhaa Porvoota ja uutta sen eteläpuolella sijaitsevaa empiretyylistä keskustaa. Asemakaavan ulkopuolella rakentamista säädeltiin kaavoituksella. 9 Myöhemmässä vuoden 1873 Senaatin kartassa näkyy Porvoon laajeneminen ja Engelin suunnitelman vaikutukset. Empirekaupunki on laajenemassa etelään. Katuverkosto on jo rakennettu, mutta kaikki tontit eivät ole vielä rakentuneet. Osassa kortteleita on vielä peltoa tieverkon rajaamana. Empirekeskustan eteläpuolella sijaitsevan Aunelan mailla on paljon niittyjä, joita on käytetty karjan laidunnukseen. Nykyisin monet niityistä ovat joko peltoina tai metsittyneet. Aunelaan johtava tie yhdistyy katuverkkoon. Tie kulkee kartanolle ja ohittaa sen itäpuolelta jatkaen siitä etelään. Tieltä johtaa puukujanne kartanon pihaan, jossa kartan mukaan on puutarha. Nykyistä rantaa pitkin kulkevaa tietä ei vielä ole, vaan kartanolle johtava yhteys kulkee Joonaanmäen viertä. Kartassa näkyy myös huviloiden leviäminen Sikosaarelle. Senaatin kartassa saarella on vasta muutamia huviloita ja niihin liittyviä puutarhoja sekä peltoja. 10 Kuva 3. Vanhasta viljelyperinteestä Joonaanmäen metsissä on muistona kiviaitoja, joilla viljelyksiä ja laitumia on aiemmin rajattu. 8 Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma 9 Porvoon kaupungin historia IV Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma 8

9 Kuvat 4-6. Vasemmalla venäläinen topografinen kartta vuodelta 1898, keskellä Senaatin kartta vuodelta 1873 ja oikealla Pitäjän kartta vuodelta Kartoista voi havaita maiseman muutoksen peltoalan muutoksia ja kaupungin kasvua seuraamalla. Helsingin ja Turun asemakaava-arkkitehtinakin tunnettu Bertel Jung laati ehdotuksen uudeksi asemakaavaksi Siinä Suistolan alueelle, nykyisen Suistohallin ympäristöön, olisi rakentunut suuri teollisuusalue. Teollisuusalue ei kuitenkaan toteutunut Suistolaan, vaan se päätettiin sijoittaa sen sijaan joen länsipuolelle ja Suistolan alue jäi rakentamatta. Ehdotuksen mukaan Joonaanmäki kaavoitettiin vuokratonteiksi 1919 alkaen. Sinne rakennettiin työväen asuntoja majoittamaan asunnottomia sekä epähygieenisissä oloissa asuvia perheitä. Jungin asemakaava hyväksyttiin lopulta vuonna Asemakaavan ulkopuolisen rakentamisen säätelyn ongelma ei kuitenkaan ratkennut asemakaavalla, vaan ratkaisu saatiin vasta vuonna 1958, kun uusi rakennuslaki ja -asetus hyväksyttiin. Uuden lain myötä suunnittelun työkaluiksi tulivat vanhojen lisäksi yleiskaava ja seutukaava, jolla kyettiin vaikuttamaan myös kuntarajojen yli. Vuonna 1927 Porvoon kaupunki laajeni, kun alueita liitettiin sen osiksi Porvoon maakunnasta. Näiden alueiden mukana myös Porvoonjoen suistossa oleva Sikosaari liittyi osaksi kaupunkia. Vuonna 1930 Bertel Jung uudisti asemakaavaa. Uudessa asemakaavassa Aunelan ja Villa Wallgrenin alueet näkyvät kartalla. 11 Kaavoituksen vaikutuksia on nähtävissä Pitäjän kartassa, joka on vuodelta Siinä kaupunkirakenteen leviäminen ja painopisteen muutos on nähtävissä monessa eri asiassa. Sikosaari on nyt entistäkin selkeämmin huvilasaari. Huviloiden lisäksi saarelta erottuvat virkistäytymiseen ja ravinnontuotantoon käytetyt puutarhat sekä viljelykset. Toiselle puolelle jokea on perustettu Kokonniemen kansanpuisto tuomaan uusia virkistysmahdollisuuksia koko kaupungin väestölle. 12 Kansanpuiston rakentaminen aloitettiin 1891 ja se valmistui viimein vuonna Aunelan seudun tielinjaukset ovat muuttuneet jonkin verran. Pitäjän kartan tielinjaukset näyttävätkin hyvin pitkälti samoilta kuin alueen nykyiset tielinjaukset. Verrattaessa Aunelan aluetta aiempaan karttaan, Senaatin karttaan vuodelta 1873, voidaan huomata suuren osan niityistä muuttuneen pelloiksi. Radikaali muutos voi mahdollisesti olla kuitenkin vain tulkintavirhe. Ruskiksen edustalla oleva ruovikko on kartan merkintöjen mukaan levinnyt huimasti edellisestä kartasta ja käsittää Pitäjän kartassa käytännössä koko Ruskiksen rannan ja Sikosaaren välisen alueen. Karttaan on merkitty myös Porvoon mahdollisesti ensimmäiset suojelualueet (Frednings område). Ne sijoittuvat Kokonniemen sekä Ruskiksen ja Sikosaaren välisen ruovikon eteläpuolille. Ruskiksen lähellä oleva suojelualue rajautuu kaupungin rajaan Porvoon kaupungin historia IV Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma 13 keskeisimmat_puistot/kokonniemen_kansanpuisto, Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma 9

10 Kuva 7. Ilmakuva 1950-luvulta. Sikosaaren pengertie on juuri rakennettu. Sikosaaren asema huvilasaarena ja käyttö vakiintui viimeistään 1950-luvulla, kun funktionalistisen kaupunkisuunnittelun aikaan rakennettiin pengertie, joka yhdisti Sikosaaren mantereeseen helpottaen liikennettä ja rakentamista. Seuraavalla vuosikymmenellä 1960-luvulla Porvoossa vallitsi asutopula. Sen seurauksena kaupunkikeskusta tiivistettiin tehokkuuden lisäämiseksi. Tiheämmästä kaupunkirakenteesta kärsi asukkaiden lisäksi myös kaupungin viheralueverkko, joka kutistui rakentamisen paineessa. Suurin 1960-luvun rakennushankkeista ja 1967 vuoden yleiskaavan tärkein kasvualue oli Kevätkumpu, joka sijaitsee suunnittelualueen itäpuolella. Sen pohjoiset osat rakennettiin 1970-luvun alkupuolella ja eteläosat loppupuolella. Suureellinen suunnitelma toteutui kuitenkin vain osittain: 1980-luvun lopussa suunnitellun asukkaan sijaan alueella asui vain noin 5800 ihmistä Porvoon kaupungin historia IV

11 Kuva 8. Ilmakuva vuodelta Uutena hallitsevana asuinalueena empirekeskustan itäpuolella näkyy Kevätkumpu, joka oli ja 1970-lukujen tärkein rakennushanke. Kuvasta näkee myös Kevätkummun epätäydellisen toteutumisen. 11

12 Sodan jälkeen rakennettuja pientaloalueita ei osattu juurikaan arvostaa vielä ja 1970-luvuilla niiden paljaan ulkoasun vuoksi. Myöhemmin alueiden arvostus ja arvo ovat kohonneet erityisesti puuston kasvettua täyteen mittaansa ja nykyään monet alueista profiloituvatkin nimenomaan vehreän ulkoasunsa kautta. 16 Porvoon kaupunkisuunnittelu kehittyi paljon ja 1990-luvuilla. Viihtyvyyteen alettiin kiinnittää erityistä huomiota 1980-luvulla. Viihtyvyyden lisäämiseksi pohdittiin rakennusoikeuden laskua ja kaupungin väljempää tilan käyttöä. Väljempi kaupunkirakenne jätti enemmän tilaa viheralueille ja virkistykselle. Vuoden 1991 kaavassa huomioitiin aiempaa enemmän historiallisia arvoja. Niiden arvo alettiin nähdä paitsi matkailussa myös kulttuurihistorian vaalimisen arvoisina kohteina. Porvoo koki vielä suuren muutoksen vuonna 1997 maalaiskunnan yhdistyessä osaksi Porvoon kaupunkia. 17 Maiseman kulttuurihistoria ja sen muutos Joonaanmäen selänteellä kangasmetsän kehittyminen on jo hyvin vanhaa perua, mutta sen eteläreunalla olevissa rehevissä notkoissa ja nykyisen Rantakadun Tarkkistentien kohdilla ja sen pohjoisreunalla jokisuistoon eli nykyiseen Ruskiksen ruovikkoalueeseen rajautuen on ollut ainakin jo 1800-luvulta saakka peltoviljelyä ja laidunnusta, mistä kertovat 1800-luvun lopulla laaditut senaatin kartat. Kuva 9. Vanhan torpan pihapiiri on ränsistynyt aikojen saatossa, mutta kunnostuksella siitä saisi vaikkapa hienon tapahtumapaikan. 16 Porvoon kaupungin historia IV Porvoon kaupungin historia IV

13 Laidunnus ja viljely päättyivät vähitellen 1900-luvun puoliväliin mennessä, jolloin peltoalueiden metsittyminen alkoi niiltä osin, missä niitä ei enää pidetty niittämällä avoimina. Metsittyminen on jatkunut pääosin tähän päivään saakka lukuun ottamatta kahta puoliavointa aluetta Joonaanmäen itäpäässä sekä yhtä niittylaikkua Pellingintien, Rantakadun ja Tarkkistentien risteysalueen pohjoispuolella; niitä on hoidettu osittain niittyinä tähänkin saakka. Joonaanmäen lounais-länsireunoilla alkoi kartanoasutus viimeistään 1500-luvulla, millä on ollut tärkeä vaikutus alueen maiseman muutoksissa. Aluksi 1560-luvulla Porvoon nykyisen empirekeskustan alueella noin Runeberginkadun ja Suistokadun kulmassa oli kuninkaan kartano nimeltään Ånäs, jolla oli laajat maa-alueet ympärillään. Porvoon empirekeskusta alkoi rakentua jo 1800-luvulla ja sen yhteydessä Villa Ånäs tuli osaksi kaupunkia, jolloin sen maa-alueesta alettiin lohkomaan vähitellen huvila- ja teollisuustontteja. Tilanne muuttui Villa Ånäsin suhteen 1870-luvulla, kun rakennus siirrettiin nykyisille sijoilleen arboretummäen päälle. Siinä yhteydessä kartanolle tehtiin mäen alueelle terassipuutarha, joka ulottui joen rantaan saakka. Arboretumleiman mäen ja puutarhan alue on saanut siitä, kun tämän kartanon historiaan on kuulunut jo 1600-luvulla silloisen kartanon omistajan Frans Stockmanin toimesta aktiivista kasvien keräilyä ja viljelyä. Stockman haali eri lajien siemeniä muun muassa Uppsalasta. Lisäksi 1700-luvulla kartanon puutarha toimi lukion lehtorien opetuspuutarhana. Paikan puutarhahenkisyyttä korosti myöhemmin myös Bertel Jungin asemakaava, jossa hän kaavoitti empirekeskustan itä-kaakkoispuolelle huvila- ja työläisasuntoja. Sen mukaan Porvoossa alettiin toteuttamaan niin sanotun puutarhakaupungin ideoita. Vanhoista 1900-luvun ilmakuvista nähdään Villa Ånäsin (Aunelan) maa-alueiden kohdalle tulleita seuraavia vaiheita: nykyinen Rantakatu rakennettiin halkomaan kartanon maita arboretummäen eteläpuolelle 1950-luvulla, jona aikana tienoolle oli rakentunut jo paljon pienteollisuutta ja ilmeisesti venevarikkotoimintaa lohkottuna kartanon maista sitä tarkoitusta varten. Teollisuustoiminta lakkasi vähitellen 1980-luvulle tultaessa, jolloin sen korvasi jokiuoman vieressä veneiden talvisäilytys. Viimeisten 20 vuoden aikana paikalle on rakentunut puisto liikuntakenttineen sekä Porvoon empirekeskustan eteläreunan uusimmat asuinrakennusrivistöt. Idempänä Joonaanmäen eteläreunalla tärkeä huvila on ollut Villa Wallgren, jonka puutarha ulottui ennen 1950-luvulla rakennettua Rantakatua jokisuiston rantaan saakka. Sittemmin Rantakatu katkaisi puutarhan rannan lähellä ja pian sen jälkeen kartanon ympärille rakentuneen Aunelan asuinalueen Wallgreninkatu pohjoisempana. Huvilalla onkin nykyisellään vain pieni puutarha ja sen eteläpuolinen jäänne on Wallgreninkadun ja Rantakadun välissä. Idässä olevan vanhan torpan alueisiin ovat todennäköisesti kuuluneen sen länsi-lounaispuoliset viljely- ja laidunnusalueet, jotka ovat nykyään viljelyn ja laidunnuksen loputtua suureksi osaksi metsittyneet. Itse torppa piharakennuksineen on pahasti ränsistynyt ja sen piha-alue on toiminut viime vuosina Porvoon kaupungin varikko- ja varastoalueena. Jokisuiston ja siihen liittyvän Ruskiksen ruovikkoalueen maisemallisista muutoksista ihmiskulttuurin vaikutuksesta voidaan todeta, että suunnittelualueen länsireunalle 1950-luvulla rakennettu Sikosaarentie eli Pengertie muutti suistoalueen veden virtausta selvästi. Tien itäpuolinen suistoalue tuli tien rakentamisen jälkeen aikaisempaa seisovavetisemmäksi, jolloin sen pohjalle alkoi kerääntymään aikaisempaa enemmän joen mukanaan tuomaa hienoainesta ja siksi alue on ruovikoitunut muuta suistoaluetta huomattavasti voimakkaammin. Kuormituksen määrästä kertoo se, että muuallekin suistoalueelle on kertynyt hienoainesta 18, 19, 20 mudaksi jopa usean metrin syvyydeltä kansallinen_kaupunkipuist/reitit_kansallisessa_kaup/luontohelmia-reitti.pdf,

14 Alueen nykytila Maisemarakenne Suunnittelualue on jakautunut maisemarakenteen osalta kahteen selkeään kokonaisuuteen; hallitsevat elementit ovat pohjois-koillisosassa Joonaanmäen mäkinen selänne ja sen etelä-lounaispuolella oleva Porvoonjoen suistoalue. Näiden kahden elementin välissä on rehevä lehtipuuvaltainen reunavyöhyke, jonka kohdalla kulkee luoteis-kaakkoissuuntaisena Rantakatu, jonka nimi muuttuu idempänä Tarkkistentieksi. Suunnittelualueen luoteispäässä avautuu pohjoiseen laajempi alava ja loivamuotoinen alue jokiuoman itäreunalla, jonka kohdalle on rakentunut Porvoon empirekeskusta. Tämän alavamman alueen kaakkoispäässä hallitsevana kohtana suunnittelualueella on arboretummäki, joka on jyrkkäreunainen etelään ja länteen. Kuva 10. Tutkimus alueen maisemarakenteesta. Rakenteesta erottuvat kohdealueella laaja ruovikko sekä Joonaanmäen metsäselänne. 14

15 Joonaanmäen selänne on maalajiltaan soramoreenia. Sen eteläreunalla olevasta reunavyöhykkeestä ja luoteessa olevan nykyisen puiston alueelta löytyy savea. Joonaanmäen itäreunalla nykyisen Pihlajatien tienoilla on sekoittuneita maalajeja. Kuva 11. Alueen maaperäkartta. Hallitsevat maalajit ovat alavilla alueilla savi ja korkeammilla alueilla soramoreeni. 15

16 Tärkeät rakennukset ja rakenteet Suunnittelualueella tärkeitä rakennuksia ovat alueen luoteispäässä olevan puiston keskellä sijaitseva vanha Suistohalli, jossa on nykyään liikunta- ja harrastustoimintaa. Puiston luoteis-länsireunalla olevat uudet kahden - kolmen kerroksen korkuiset ja tiiviisti rakennetut asuinkerrostalot ovat merkittäviä suunnittelualueen kannalta, koska ne ovat visuaalisesti hyvin näyttäviä. Tämän puiston kaakkoispuolella on Ånäs-niminen kartano, jonka lounaispuolinen arboretummäki kuului aikaisemmin sen tonttiin. Vielä kauemman aikaa sitten tämän kartanon maihin kuului koko nykyinen puistoalue. Kaakompana Rantakadun keskivaiheilla ja sen pohjoispuolella keskellä Aunelan asuinaluetta on Villa Wallgren, jonka puutarhasta on jäänyt suunnittelualueeseen kuuluva jäänne Wallgreninkadun ja Rantakadun väliin. Rantakadun ja Sikosaaren välillä on Sikosaarentie, joka sijaitsee suunnittelualueen länsireunalla. Tietä nimitetään myös Pengertieksi, koska se on 1950-luvulla pengerretty paikoilleen muualta tuotujen maamassojen avulla. Tiehen kuuluu kolmessa kohtaa reunapuitteiltaan puiset ja muodoiltaan kaarevat sillat, jotka ylittävät paikalla olevan Ruskiksen ruovikkoalueen vesikasveista vapaat avoimet väylät. Siltojen kaarevuus sallii pienveneliikenteen niiden alta. Sikosaarentien pohjoispään länsipuolella ja jokiuomaan rajautuen on ollut 1980-luvulta lähtien veneille talvisäilytyspaikkoja kahtena erillisenä alueena. Ne ovat hiekka-sorapintaisia ja maamassat ovat todennäköisesti saastuneet venesäilytysjakson aikana. Kuva 12. Uudehkoilla puiston reunalla sijaitsevilla taloilla on vahva visuaalinen ilme ja värimaailma. Talot ja puiston voimakkaat värit tukevat toisiaan loistavasti. 16

17 Suunnittelualueen eteläpäässä Tarkkistentieltä on pääsy lounaaseen Ruskiksen ruovikkoalueen reunalla olevalle lintutornille, jonne kulkee polku lehtipuuvaltaista kapeaa metsikköä pitkin. Tarkkistentien eteläreunalla on pitkospuut, joiden laidalta Ruskiksen ruovikkoalue alkaa. Ruovikon maaperältään kantavalla ja kuivemmalla Tarkkistentien läheisellä alueella on harjoitettu viime aikoina lehmien laidunnusta ja siihen liittyen pitkospuiden ruovikon viereisellä sivulla on sähköaita. Tarkkistentien keskivaiheilla ruovikon reunassa on infrastruktuuriin liittyviä rakenteita ja sorapintainen aukio, josta käsin lehmien siirto laitumelle tapahtuu. Historiallisina rakenteina Joonaanmäen ulkoilumetsän itäpäästä löytyy vanhojen peltojen toiminnalliseen jakoon liittyneitä matalia kivimuureja. Niistä kerrotaan lisää suunnitelman metsäosiossa. Ulkoilumetsän itäreunan vieressä lähellä Pihlajatietä on vanha torppa piharakennuksineen ja pihoineen. Pihassa on hedelmätarha, joka on aidattu länsireunaltaan kivimuurilla. Torpan pihan kaakkoispuolella olevalla puoliavoimella niityllä on puinen liikuntatelinekatos. Sen vieritse kulkee hiekkainen väylä, joka ohittaa torpan pihan ja jatkaa Joonaanmäen metsäalueen runsaalle ulkoilureitistölle, joka on valaistu ja talvisin hiihtolatukäytössä. Muista alueen rakenteista huomattava on luoteispään puiston rannan tuntumassa sijaitseva matonpesupaikka. Lisäksi Tarkkistentien pohjoisreunan kevyenliikenteen väylän varrella on parissa kohtaa puistonpenkkejä ja niiden vieressä roskakorit. Kalusteita on tuhrittu graffitein. Kuva 13. Suistohalli on historiallinen rakennus, joka toimii nykyään liikuntahallina. 17

18 Kuva 14. Suunnittelualueen monipuolisia arvoja on kerätty helposti omaksuttavaan kaavioon. Suunnittelualueen arvot Joonaanmäen metsä ja vanhat kivimuurit Alueen metsä on lähialueen asukkaille tärkeä virkistys-, ulkoilu- ja liikuntapaikka. Siellä on runsas ja valaistu hiekka-sorapintainen kevyenliikenteen väylästö, missä talvisin ylläpidetään hiihtolatuja. Metsässä on myös erinomaiset mahdollisuudet suunnistaa alueen laajuuden ja maaston vaihtelevuuden vuoksi. Lähialueen koululaiset käyttävätkin metsää esimerkiksi juuri suunnistamiseen liikuntatunneillaan. Metsässä on lisäksi kulttuurihistoriallisia arvoja, sillä sen itäpäässä on vanhoihin pelto- ja laidunnusmaihin liittyneitä kivimuureja. Muurien lisäksi alueelta löytyy kasoiksi kerättyä kivikkoa, joka on mahdollisesti raivattu vanhojen peltojen tieltä. Nyttemmin nämä kivimuurit sisältävä laidunnus-peltoalue on suureksi osaksi metsittynyt. 18

19 Metsä on arvokas myös kasvilajistoltaan ja biotoopeiltaan; alueella on monen eri tyyppisiä kangasmetsiä ja rehevimmillä paikoilla lehtomaisia sekä lehtipuuvaltaisia kasvupaikkoja. Kallioisilla mäillä on karuja kasvupaikkoja sekä avokallioita. Myös kivikkoja on paikoin. Metsän biotoopit ovat täten hyvin vaihtelevia ja monipuolisia. Kuva 15. Joonaanmäen virkistys- ja ulkoilumetsän maasto on vaihtelevaa: laajaa maisemaa hallitsevat kalliokukkulat, mutta painanteissa on myös lehtomaista kasvillisuutta. Vanhat puutarhat ja arboretumin mäki Suunnittelualueella on kolmen vanhan puutarhan jäänteet; lännessä arboretummäki osana Villa Ånäsin entistä puutarha-aluetta, keskivaiheilla Aunelan asuinalueen eteläreunalla Wallgrenin huvilan puutarhajäänne hedelmäpuineen ja isoine lehmuksineen sekä idässä vanhaan torppaan kuuluva piha rakennuksineen ja hedelmätarhoineen. Arboretummäki ja Wallgrenin huvilan puutarha ovat osa Porvoon kartano- ja huvilarakentamisen historiaa ja siihen kuulunutta puutarha- ja puistokulttuurin muodostumista. Arboretummäki oli osana puutarhaa, jonne tuotiin jo 1600-luvulta alkaen ulkomaisia kasveja muun muassa Uppsalasta koriste- ja hyötykasvikäyttöön. Puutarhataiteelliset ja maisema-arkkitehtoniset arvot ovat kuitenkin suhteellisen vähäisiä näillä paikoilla, vaikka arboretummäellä onkin säilynyt vanhasta terassipuutarhasta kivimuuriladontoja. Kuva 16. Aikoinaan Aunelan kartanoon liittyneellä arboretumin mäellä voi edelleen aistia historiallisen puutarhan loiston. Tuota loistoa ollaan palauttamassa kunnostamalla vanhoja rakenteita ja täydentämällä istutuksia. 19

20 Kuva 17. Uuden puiston värilliset puut tuovat sinne väriä. Liian märän maan vuoksi osa puista kuitenkin voi huonosti. Uusi puisto Suunnittelualueen luoteispäässä Porvoon empirekeskustan eteläreunalla on uusia asuinkerrostaloja tiiviinä rivinä ja niiden eteläpuolelle on perustettu nurmikenttäalue, jota koristavat lehdiltään ja kukiltaan värikkäät puut. Istutetut puut ovat kirsikan ja tuomen sukuisia, millä mahdollisesti on symbolisesti haluttu nostaa esille alueella aikoinaan vaikuttaneen Villa Ånäsin kartanon puutarha- ja puistokulttuuria. Toiminnallisina arvoina puistossa ovat pohjoisosan kaksi isoa pelikenttää urheilua ja koululiikuntaa varten sekä eteläosassa koira-aitaus, matonpesupaikka ja minigolf-rata. Keskellä puistoa on Porvoon kaupungin puistotyön varikko ja sen pohjoispuolella historiallinen rakennus, joka tunnetaan nimellä Suistohalli. Hallia on syytetty huonokuntoiseksi ja puistotyön varikkoa pihoineen epäesteettiseksi. Merkittävät maisemapuut Etenkin vanhojen puutarhajäänteiden yhteydessä on joitakin suuria maisemapuita, joista osa on istutettuja ja osa luonnonvaraisia. Lisäksi Pellingintien, Rantakadun ja Tarkkistentien muodostaman risteysalueen tienoilla on useita näyttäviä tervaleppiä ja hopeasalavia. Näistä maisemapuista on tehty osana tätä suunnitelmaa karttatutkielma, johon puiden lajit ja paikat on merkitty. Lehtomaiset kasvupaikat Ruskiksen ruovikkoalueen ja Joonaanmäen metsäalueen välisessä reunavyöhykkeessä on muutamia lehtomaisia metsiköitä ja laikkuja. Niitä esiintyy Rantakadun ja idempänä Tarkkistentien reunamilla suoja- ja reunametsiköinä. Ylispuustona niissä ovat pääasiassa haapa (Populus tremula) ja tervaleppä (Alnus glutinosa) sekä vähemmässä määrin koivut (Betula sp.). Aliskasvoksena on paikoin lehtopensaita sekä muun muassa metsävaahteran (Acer platanoides) ja lehtosaarnen (Fraxinus excelsior) taimia. Tammen (Quercus robur) taimia on vain vähän. Pienpuustona on raitaa (Salix caprea), tuomea (Prunus padus) ja kotipihlajaa (Sorbus aucuparia). 20

21 Kuva 18. Suuren osan suunnittelualueesta käsittävä arvokas ruovikko on tärkeä linnustollinen kohde. Sen lisäksi monia ilahduttavat ruovikon hoitajat: laiduntavat naudat. Ruovikko Ruskiksen ruovikkoalueelta löytyvät ehkä suunnittelualueemme merkittävimmät luonnonarvot. Alue on maan laajuisesti arvostettu ja tunnettu lintukosteikko. Siitä kertoo muun muassa hyvät saavutukset BirdLifen vuotuisessa tornien taisto -tapahtumassa, jossa on tarkoituksena havaita mahdollisimman monta lintulajia kahdeksan tunnin aikana. Tapahtuman kahdenkymmenen vuoden historian aikana Ruskiksen huippusaavutus on neljänneksi suurin lajimäärä (101 lajia) vuodelta Havainnot tehtiin Ruskiksen lintutornilta, joka sijaitsee suunnittelualueellamme nykyisen laitumen eteläpuolella. Tornien taisto kerää tapahtumaan vuosittain satoja joukkueita ympäri Suomea. Vuonna 2010 kisaan osallistui yli 300 joukkuetta. 21 Ruskiksen kosteikkoalueelle on perustettu luonnonsuojelualue jo vuonna 1945 ja se on luokiteltu myös kansainvälisesti arvokkaaksi kosteikkoalueeksi (Ramsar-sopimuksen mukaan). Suojellun alueen koko on 235 hehtaaria. Aiemmin mainittujen luokitusten lisäksi Ruskis kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on Natura verkoston osa. 22 Ruskiksen linnusto on runsas etenkin muuttoaikoina ja siellä on tehty havaintoja useista harvinaisuuksista, kuten ruskosotka ja jalohaikara. 23 Alueella on neljä lintutornia, joista kaksi sijaitsevat varsinaisella suojelualueella. Nykyään suojellun alueen niittyjä hoidetaan laiduntamalla ja umpeutuvia vesialueita pyritään pitämään auki

22 ruoppaamalla. 24 Ruovikkoa uhkaa kuitenkin liiallinen umpeenkasvu ravinteiden ja maa-aineksen kulkeutuessa ja kertyessä alueelle. Samalla ruovikko madaltuu ja leviää nopeaa vauhtia. Ilmiö on havaittavissa esimerkiksi vanhoja karttoja sekä ilmakuvia tarkastelemalla. Rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta voi olla haittaa myös linnustolle. Vaikka jotkin lajit voivatkin ehkä hyötyä ruovikon laajenemisesta, saattaa umpeenkasvusta olla haittaa esimerkiksi sukeltajasorsille. 25 Uskon madaltumisen muuttaneen myös jokisuun virtausta ohjaamalla sen enimmäkseen Haikonselän suuntaan Ruskiksesta länteen. Tutkimuksissa laidunnus on osoittautunut hyväksi, vaikkakin kalliiksi hoitomuodoksi. Sen vaikutus linnuston runsauteen on kuitenkin ollut tutkituista hoitotoimenpiteistä suurin. Myöskään laidunnuksen maisemallisia hyötyjä ei pidä väheksyä. Parhaimmillaan laidunnus tarjoaa hyötyä ja iloa paitsi lintuharrastajille myös muille alueella liikkuville, jotka pääsevät näkemään laidunnusta läheltä. Paikan henki Aunela-Ruskis alueella voidaan aistia kahta hyvin erilaista tunnelmaa. Yhtäältä alueella on vahva kulttuurihistoria ja toisaalta paikan luonto on erittäin voimakkaasti ja villisti läsnä. Kulttuurihistoriaa edustavat pikanteimmin Joonaanmäen etelä-lounaisreunan kartano- ja huvilarakentaminen. Luonto puolestaan näyttäytyy erityisen vahvana Ruskiksen ruovikko- ja linnustoalueen kautta. Tätä kaksijakoista tunnelmaa korostaa nykyään se, kun juuri näitä eri ominaisuuksia sisältävien alueiden välissä kulkee vilkas autotie; länsiosiltaan Rantakatu ja itäosiltaan Tarkkistentie. Sen eteläpuolella on säilynyt luonnonmukainen ja hyvin kevyesti hoidettu luonto, kun taas ihmiskulttuurin erilaiset rakenteet, puistot, puutarhat ja talot ovat muodostuneet väylän pohjoispuolelle. Reitistö ja liikkuminen Suunnittelualueemme sijainnin ansiosta liikkuminen on nykyäänkin aluella varsin helppoa. Reitistö on hyvä ja kattava niin autolla, veneellä kuin kävellenkin liikkuessa. Autotiet kulkevat alueen läpi muodostaen toimivan verkoston alueen sisään. Kevyenliikenteen väylät kulkevat pääosin autoteitä mukaillen, mutta täydentävät verkostoa luoteisosan puiston ja koillisosassa olevan Joonaanmäen alueilla. Sikosaareen johtavalta alueen länsilaidassa kulkevalta pengertieltä kevyenliikenteen väylät puuttuvat, mutta autoliikenne on tiellä niin harvaa, ettei erillisiä väyliä kevyelle liikenteelle oikeastaan tarvita. Siellä missä kevyenliikenteen väylät eivät ole tarpeen, täydentää polkuverkosto yhteyksiä. Näin on pääosin Ruskiksen laitumen laidalla, jota myöten kulkee pitkospuureitti ja Joonaanmäen virkistysmetsän alueella, jossa polut yhdistävät lenkkipolun helpommin saavutettavaksi metsän ulkopuolelta käsin. Alueella liikutaan myös vesiteitse. Suurin vesiväylä kulkee suunnittelualueemme länsireunaa Porvoonjoen pääuomaa myöten. Muut vesiväylät kulkevat pengertien poikki kiertäen veneiden talvisäilytyspaikkana toimivan tekosaaren ja Sikosaaren. Vesiväylät vaativat jatkuvaa ylläpitoa, sillä järviruoko ja vesikasvit pyrkivät jatkuvasti leviämään myös niiden alueelle. Toinen haaste, joka vesiväyliä kohtaa on uomien madaltuminen. Vesiväyliä hoidetaan niittämällä ja ruoppaamalla. Pysäköintimahdollisuuksia löytyy alueelta ja sen ympäristöstä monesta eri paikasta, mutta monet niistä on tarkoitettu vain tietylle kohderyhmälle, kuten liikuntahallin käyttäjille, sairaalan työntekijöille tai veneiden säilyttäjille. Julkisia pysäköintialueita löytyy kuitenkin suunnittelualueen pohjoispuolelta jokirannasta ja Sikosaaresta. Lisäksi sairaalan pohjoispuolelle on tulossa uusi pysäköintialue 26, mikä täydentää hyvin Petteri Lehikoinen, Tommi Laakkonen,

23 suunnittelualueen itälaidan pysäköintialueiden puutetta. Autotiet suunnittelualueella ovat kaikki asfalttiteitä. Aunelan pohjoispuolitse kulkevaa Pellingintietä ollaan juuri uusimassa. Muuten tiet vaikuttavat suhteellisen hyväkuntoisilta. Myös kevyenliikenteen väylät ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Suuri osa niistä on hiekkapäällysteisiä. Asfalttipäällysteisiä kevyenliikenteen väyliä on lähinnä Joonaanmäen ja sairaalan kohdilla Tarkkistentien varressa sekä autoteiden vieressä pohjoisosan puiston alueella. Alueella ei ole merkittäviä yhteystarpeita. Suunnitelmassamme on kuitenkin joitain uusia yhteyksiä täydentämään ja yhdistämään suunnitelmamme muuttuvia alueita tiiviimmin osaksi kokonaisuutta. Kuva 19. Alueen reitistö on esitetty erillisessä kaaviossa. Eri kokoisten maalla ja vedessä kulkevien väylien lisäksi kaaviossa on esitetty pysäköintialueita. 23

24 Suunnitelma ja hoitoperiaatteet Kunnostus- ja hoitotyöt Suunnitelmassa käytettävät kunnostus- ja hoitotyöt ovat seuraavat: täydennysistuttaminen puilla ja pensailla hedelmätarhojen ennallistaminen maisemapuiden esille ottaminen ja vaaliminen niitto- ja leikkuuhoito niityillä ja tienvierinurmilla kukka- ja hyötykasvipeltojen viljely mehiläistarhaukselle sopivan kohteen osoittaminen ruovikkoalueen ruoppaus ja niitto uusien niittyjen perustaminen laidunnukseen sopivien kohteiden määrittely metsänhoidolliset toimenpiteet, kuten taimikon ja puuston harvennus reittien parantaminen kevyenliikenteen väyliä, polkuja ja pitkospuita lisäämällä toiminnallisuuden lisääminen esimerkiksi liikuntapisteiden ja pelipaikkojen perustamisella veneiden talvisäilytyksen siirtoehdotus muualle Porvooseen Opastus ja tiedottaminen Aunela-Ruskis alueen suunnitelma ja kaikki muut johdannossa mainitut maisema-arkkitehtiopiskelijoiden harjoitustyöt ovat osa Porvoon kansallisen kaupunkipuiston kehittämis- ja suojeluohjelmaa. Sen puitteissa näitä opiskelijatöitä tullaan käyttämään ideoinnissa hyväksi ja tiedottaminen niissä esitetyistä ideoista etenee sen mukaan tulevaisuudessa. Tähän Aunela-Ruskis alueen suunnitelmaan itseensä liittyen opastusta ja tiedottamista ehdotetaan niin mediassa kuin paikan päällä itse alueella muun muassa suunnitelmassa esitetyille luonto- ja niittypuutarhareiteille ja niiden merkittävimmille kohteille, mitkä ovat alueen suunnitelmatavoitteita teemoittavia kokonaisuuksia. Tulevaisuus ja kestävyys Suunnitelman tärkeänä osana on kestävyys. Kestävyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä paitsi välitöntä toimivuutta, myös toimivuuden pitkäaikaista säilymistä. Suunnitelmassa pyritään huomioimaan kestävyys monelta eri kannalta: ekologinen kestävyys, käytön kestävyys, pitkäaikaisuus, helppohoitoisuus ja luonnollisen kaltaiset prosessit. Ekologista kestävyyttä haetaan biodiversiteetin lisäämisellä monin eri keinoin. Monimuotoinen lajisto selviää parhaiten sitä kohtaavista haasteista ja vaikeuksista. Käytön kestävyys näkyy suunnitelmassa toimintojen hajauttamisena, jolla pyritään tasaamaan ympäristön kulumista käytön takia. Käytön kestävyys tarkoittaa myös joustoa ja mukautuvaisuutta vastaamaan uusiin tarpeisiin riittävän nopeasti. Pitkäaikaisuutta on vaikeaa taata. Siihen kuitenkin pyritään suunnittelemalla mahdollisimman toimiva ympäristö, joka kykenee sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Suunnitelmassa otetaan myös mahdollisia muutoksia huomioon, jotta mukautuminen niihin olisi helpompaa. Helppohoitoisuus on tärkeä osa kestävää suunnittelua. Mitä vähemmän hoitoon täytyy suunnata resursseja sitä todennäköisempää on, että samaa hoitotasoa pystytään 24

25 pitämään pitkään yllä. Helppohoitoisuus juontuu osittain luonnonmukaisten prosessien hyödyntämisestä mahdollisimman paljon. Kun ei yritetä kamppailla väkisin luonnon prosesseja vastaan, saadaan helpommin ja todennäköisemmin hyvää ympäristöä niin ihmisten kuin eläinten ja kasvienkin kannalta. Tulevaisuuden suunnittelu on tärkeää suunnitelman kestävyyden ja pitkäaikaisuuden takaamiseksi. Miettimällä tulevaisuutta on helpompaa mukautua muutoksiin, ettei tarvitse tehdä radikaalimpia toimenpiteitä. Tulevaisuuden tarpeiden miettimisellä voidaan sen lisäksi ehkäistä muutosten tarvetta suunnittelemalla jo valmiiksi ympäristö, joka toimii myös myöhemmin kuin suunnitteluhetkellä niin ympäristön kuin käyttäjienkin kannalta. Tulevaisuutta on pyritty huomioimaan suunnitelmassa paitsi suunnitteluratkaisuilla myös miettimällä tulevia haasteita sekä muutoksia ja sisällyttämällä niihin ratkaisuja suunnitelmaan jo nyt. Osa-aluejaon perusteet Suunnitelma on jaettu sen laajuuden vuoksi helpommin käsiteltäviksi osiksi. Suunnittelualueen vaihtelevuuden vuoksi osa-alueet eivät ole yhtenäisiä, vaan voivat koostua osista, jotka sijaitsevat eri puolilla suunnittelualuetta. Niitä yhdistävät kuitenkin yhteiset maisemalliset tavoitteet ja hoidon pääpiirteet. Osa-alueita on kahdeksan erilaista: Laidun Liikenneviheralue Metsä Niitty Puisto Puutarha Ruovikko Suojametsikkö Osat on pyritty liittämään yhteen ja muodostamaan niin maisemallisia, toiminnallisia kuin konkreettisiakin yhteyksiä niiden välille toimivan kokonaisuuden aikaansaamiseksi. Näin käyttöä pyritään levittämään koko alueelle sen sijaan, että se kasautuisi vain tiettyihin paikkoihin. Selkeimmät esimerkit alueiden yhdistämisestä ovat kaksi teemareittiä: niitty-puutarhareitti ja luontoreitti. Niiden avulla eri alueita pyritään liittämään yhteen tietyn teeman mukaisten kohteiden avulla. Seuraavassa osassa jokainen osa-alue esitellään tarkemmin. Osa-alueista esitellään muun muassa aluerajauksen perusteet, hoitotoimenpiteet ja suunnittelun tavoitteet. Jokaisesta osa-alueesta on tehty myös erillinen kartta, josta selviää kohteiden sijainti ja erityispiirteet. 25

26 Kuva 20. Suunnitelman osien hahmottamisen helpottamiseksi on tehty osa-aluekartta, jossa on esitetty suunnitelman kahdeksan hoidon perusteiden suhteen erilaista aluetta. Jokaisen osan maiseman tavoite on myös omanlaisensa. 26

27 Suunnitelman osa-alueet Laidunalueet Laidunalueet ovat suunnitelmassamme kiinteästi yhteydessä niitä ympäröiviin alueisiin. Suunnitelmamme kolme eri laidunta ovat jokainen erilaisia ja palvelevat ympäröiviä alueita mahdollisimman hyvin. Sen vuoksi niiden suunnittelulliset lähtökohdat tulevat pääosin ympäröiviltä alueilta. Kuva 21. Laidunalueita on suunnitelmassa kolme erilaista. Nykyisen rantalaitumen lisänä on metsälaidun ja harvakseltaan laidunnettava maisemalaidun, jota muuten voidaan hoitaa esimerkiksi talkoovoimin. 27

28 Rantalaidun Suunnittelualueemme laajin laidun on kiinteästi yhteydessä ruovikkoon ja toimii osana linnustollisesti arvokasta kosteikkoaluetta. Laidunnusta on tarkoitus pitää yllä samaan tapaan kuin aiemminkin, sillä laidunnus on todettu hyvin tehokkaaksi lintualueiden hoitomenetelmäksi. Laitumen alueella voidaan tukea pienten harvojen koivikoiden kasvua kohdissa, joihin ne maisemallisesti sopivat. Tien vastaista aitaa huolletaan tarvittaessa, mutta muuten laidunnus on alueen suurin jatkuva hoitotoimenpide. Laidunta tuodaan myös enemmän esille tielle päin avaamalla ja pitämällä auki näkymiä tieltä. Kuva 22. Espoon Villa Elfvikissä olevat pitkospuut ovat oiva esimerkki paikkaan hyvin sopivasta ratkaisusta, joka on kaiken lisäksi esteetön. Kaiteet estävät tehokkaasti ruo on tunkeutumisen reitin tukkeeksi. 28

29 Kuva 23. Nostamalla pitkospuureittiä hieman vedenpinnan yläpuolelle saadaan tarjottua kulkijoille mahtavat näkymät avoimen ruovikkoalueen yli. Merkittävä muutos laitumella ovat uudet pitkospuut, jotka rakennetaan kiertämään laidun ruovikon vastaiselta sivulta. Pitkospuut voidaan rakentaa siten, että osan matkaa kulkija pääsee tutkailemaan laidunta toiselta puolelta ja osan matkaa kulkee kokonaan ruovikon sisässä. Osin näkymiä voidaan avata myös vesireiteille. Tärkeää reitin suunnittelussa on ottaa jatkuvasti huomioon sekä laidunkarjan että linnuston hyvinvointi ja tehdä pitkospuureitin linjaukseen vaikuttavat päätökset niiden mukaan. Esimerkiksi ruovikon puolella on hyvä pitää häiriön minimoimiseksi tiheä reuna pitkospuiden vieressä. Reitin varteen olisi hyvä suunnitella levikkeitä mahdollisesti penkkeineen pysähdyspaikoiksi. Pitkospuureitin erikoisuutena reitti nostetaan välillä kulkemaan korkeammalla vedestä, jolloin kulkijoille avautuu laaja näkymä ruovikon yli. Varsinkin tällaisissa kohdissa tulee kiinnittää erityistä huomiota pitkospuiden perustamiseen. Reitin siisteyteen ja turvallisuuteen tulee myös kiinnittää erityistä huomiota. Hyvä esimerkki toimivasta ja kaiken lisäksi esteettömästä reitistä on Espoon Villa Elfvikin lähellä ruovikon läpi kulkeva polku. Kuva 24. Metsälaitumella pidetään metsäistä tunnelmaa puustolla ja metsäniittyjen kasvillisuudella. Hoitotoimet pyritään minimoimaan. Metsälaitumen laidoilla voi nähdä perinteistä puista riukuaitaa tai kiviaitaa. 29

30 Metsälaidun Toinen laidun sijoittuu nykyiseen laitumeen nähden tien toiselle puolelle kohtaan, joka on ennen ollut laidunja viljelykäytössä. Käytön loputtua aluetta on pidetty osin avoimena niittämällä. Nyt alue otetaan uudelleen laidunkäyttöön. Alueen ulkoasu on tarkoitus pitää yhä hieman metsäisenä muun muassa jättämällä laitumelle monilajista harvaa puustoa maisemallisesti sopiviin paikkoihin. Laitumen aitauksessa hyödynnetään maastossa olevia kiviaitoja aina mahdollisuuksien mukaan. Tarvittaessa niitä kunnostetaan. Olemassa olevien kiviaitojen lisäksi voidaan rakentaa uusia kiviaitoja muun muassa metsästä tai lähialueilta löytyvillä kivillä, joita on kasattu keoiksi peltojen raivauksen yhteydessä. Tällaisten kivikasojen hyödyntämistä ennen tulee kuitenkin tutkia tarkasti, onko niillä kulttuurihistoriallista arvoa. Jos kulttuurihistoriallisia arvoja todetaan, ei kyseistä kohdetta käytetä uusien aitojen rakentamiseen. Kiviaitojen lisäksi aitausta voidaan täydentää myös perinteisellä puisella riukuaidalla. Lähialueiden runsaan käytön vuoksi ja laiduneläinten karkaamisen estämiseksi on hyvä ympäröidä laidun kahdella aidalla: ulommainen voi koostua kiviaidan pätkistä ja perinteisistä riukuaidoista sisemmäisen aidan ollessa sähköaita. Eläinten karkaamisen lisäksi kahden sisäkkäisen aidan avulla voidaan ehkäistä muun muassa lasten uteliaisuudesta johtuvia vahinkoja, eläinten ruokintaa ja eläinten liiallista häiriköintiä. Maisemalaidun/muinaisniitty Kolmas laitumista sijaitsee torpan eteläpuolella. Sen tavoitteena on toimia enemmänkin tilapäisenä maisemalaitumena tai niittynä. Aluetta laidunnetaan harvakseltaan, jolloin kasvillisuus pysyy hieman pidempänä. Laiduntamisen välissä aluetta voidaan hoitaa talkoovoimin perinteisillä menetelmillä. Ajatuksena on tarjota mahdollisuus perinteisiin käsin tapahtuviin niittyjen hoitomenetelmiin tutustumiseen erilaisten tapahtumien tai talkoiden avulla. Talkoohoito voitaisiin luontevasti yhdistää esimerkiksi osaksi viereisen torpan toimintaa. Jos talkoohoitoa ei pystytä järjestämään tarpeeksi säännöllisesti, voidaan aluetta laiduntaa. Tällaista satunnaista laidunnusta varten voidaan käyttää laidunkarjaa kahdelta viereiseltä laitumelta, jolloin eläinten siirtäminen laitumelta toiselle on lyhyen etäisyyden vuoksi melko vaivatonta. Laitumen ympärille sopisi hyvin perinteinen riukuaita tai sitten helposti purettavissa oleva sähköaita, jolla käyttötarkoitusta olisi vaivatonta muuttaa nopeastikin. Niityllä on nykyään hieno koivikko, jonka kasvua ja uudistumista tuetaan myös tulevaisuudessa. Liikenneviheralueet Liikenneviheralueet sijaitsevat Rantakadun ja Tarkkistentien varrella puistoalueen arboretummäeltä kaakkoon suunnittelualueen rajalle asti. Pellingintien, Rantakadun ja Tarkkisten tien risteysalueella autotien ja kevyenliikenteen väylien välissä on ryhmittäin varttuneita luontaisia tervaleppiä (Alnus glutinosa) sekä yksittäisemmin istutettuina vanhoja hopeasalavia (Salix alba Sibirica ). Risteyksen itäpuolella Tarkkistentie 30 kohdalla on autotien ja sen pohjoispuolisen kevyenliikenteen väylän välissä muutamia suuria lehtikuusia (Larix sp.) rivissä. Tervalepät ja lehtikuuset voivat hyvin, mutta hopeasalavissa on hieman havaittavissa kuolleita ja ränsistyneitä oksia. Liikenneviherkaistoja hoidetaan edelleen 2 3 kertaa kesässä leikattavina nurmialueina ja pidetään edelleenkin huolta mm. risteysalueilla tarvittavista näkymälinjoista. Muutoksena aikaisempaan kehitetään edellä mainitun risteysalueen laajemmat niitty-nurmialueet luontaisesti kukkiviksi niityiksi. Niillä niitetään tärkeiden näkymälinjojen ulkopuolella vasta elokuun aikana luontaisten niittykasvien kukinnan jälkeen. 30