Hattelmalanjärven hoito- ja käyttösuunnitelma

Transkriptio

1 Hattelmalanjärven hoito- ja käyttösuunnitelma Rauno Yrjölä & Teppo Häyhä Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi NAPA-projekti

2 Lähdeviite: Yrjölä R. ja T. Häyhä 2007: Hattelmalanjärven hoito- ja käyttösuunnitelma. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 9. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, NAPA-projekti. 36 sivua ja 3 liitettä. Kuvat tekijöiden. ISBN ISSN

3 SISÄLLYS Alkusanat Johdanto Hattelmalanjärven Natura-alue Lähtöaineisto Selvitykset ja suunnittelun kulku Alueiden nykytila Järvi ja sen kehityshistoria Vedenlaatu Hattelmalanjärven vedenkorkeuden vaihtelu Kasvillisuus ja kasvisto Linnusto Liito-orava Sudenkorennot Kalastus ja kalat Muut eläimet Virkistyskäyttö Kaavoitustilanne Hoidon ja käytön tarve ja tavoitteet Asukaskysely Alueen luonnonsuojelutavoitteet Toimenpidesuositukset Veden pinnan nosto Avovesialueen lisääminen ruoppaamalla Laskeutusaltaat ja kosteikot Rantaluhtien avaaminen Pensaikon poisto Lehtipuiden suosiminen rantametsissä Pienpetojen poisto Virkistys- ja luonto-opetusrakenteet Toimet eri luontoarvojen kannalta Linnut Arvokkaat luontotyypit Silmälläpidettävät ja uhanalaiset kasvilajit Toimenpiteiden arvioidut vaikutukset Seuranta...34 Linnustoseuranta...34 Kasvillisuuden seuranta...35 Liito-orava seuranta...35 Sudenkorennot...35 Vedenkorkeuden ja veden laadun seuranta Lähteet:...36 LIITTEET Liite 1. Asukaskysely. Liite 2. Kasvillisuuskuviot. Liite 3. Silmälläpidettävät ja uhanalaiset kasvit.

4 ALKUSANAT Hämeenlinnan kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto (nyk. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi) osallistui Lahden kaupungin valvonta- ja ympäristökeskuksen johtamaan luonnonsuojelun NAPA -hankkeeseen ( Sustainable Management and Strategies for Nature and Protected Areas in Finland, Estonia and Latvia ). Hankkeessa tutkittiin, suunniteltiin ja hoidettiin arvokkaita luontokohteita ja lajeja. Yksi Hämeenlinnan seudun pääkohteita oli Natura ohjelmaan sisällytetty Hämeenlinnan Hattelmalanjärvi. Järvellä viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista näkyvin on ollut satapäisen naurulokkiyhdyskunnan häviäminen. Pesimärauhaa puolustaessaan lokkiyhdyskunta tarjosi siipensä suojaa sorsalinnuille, uikuille ja kahlaajille. Pesimälinnuston vähenemisestä huolimatta Hattelmalanjärvellä esiintyy edelleen uhanalaista kasvilajistoa. Suorantaisuutensa johdosta vapaaajanasumiseen soveltumaton matala ja rehevä järvi on myös tärkeä muuttavien vesilintujen lepäilyja ruokailualue. Lisäksi järvellä on huomattava virkistyksellinen ja opetuksellinen merkitys se sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien piirissä vain kolmen kilometrin päässä Hämeenlinnan kauppatorista, ja siellä sijaitsee kaupungin toistaiseksi ainoa lintutorni. Järven tilaan vaikuttavia tekijöitä ovat vedenpinnan lasku sekä valuma-alueella kaavoituksen seurauksena tapahtuvat muutokset. Vedenpinnan lasku edesauttaa umpeenkasvua ja vähentää vesija rantalintujen pesimiselle tärkeää rantaviivaa ja saarekkeiden määrää. Jotta järvi vastakin säilyisi rehevänä lintukeitaana sekä tärkeänä virkistys- ja opetuskohteena, vuonna 2003 NAPA - hankkeessa koottiin aiempi tieto järven eliöistä ja päivitettiin tietämys keskeisistä lajiryhmistä (sammalet, kasvit, sudenkorennot ja linnut). Työn yhteydessä myös luonnonsuojelulaissa määritellyt arvokkaat luontotyypit rajattiin. Järjestelmällisesti kerätty ja tallennettu tieto luo pohjan mahdollisimman onnistuneelle jatkosuunnittelulle. Luontokartoitusten tulokset hyödynnettiin lopuksi laatimalla järvelle hoito- ja käyttösuunnitelma. Hoito- ja käyttösuunnitelmia tarvitaan erityisesti luonnonsuojelualueilla, joiden säilyminen syystä tai toisesta on uhattuna. Nyt laaditussa suunnitelmassa esitetään konkreettisia toimenpideehdotuksia, jotka tähtäävät Hattelmalanjärven suojeluarvon säilyttämiseen ja lisäämiseen. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi kiittää työn tehnyttä Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:tä tämän raportin tuottamisesta. NAPA -hanketta rahoittivat Hämeen ympäristökeskus (kansallinen rahoitus) ja Varsinais-Suomen liitto (Euroopan aluekehitysrahasto). 2

5 1. JOHDANTO Tässä raportissa selostetaan Hämeenlinnan Hattelmalanjärven nykytilaa ja annetaan käyttö- ja hoitosuositukset Natura-alueelle. Työ on tehty Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön NAPA - hankkeen tilauksesta ja työtä ohjaamaan perustettiin työryhmä, johon kuuluivat Karri Jutila Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymästä, Kaarina Aulin Hämeenlinnan kaupungista sekä Ari Lehtinen Hämeenlinnan ympäristökeskuksesta (kuva 1). Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n puolesta hoito- ja käyttösuunnitelman ovat laatineet Rauno Yrjölä ja Teppo Häyhä. Maastotöihin ovat osallistuneet myös Antti Tanskanen, Kari Degerstedt ja Jussi Mäkinen. Työn aikana on pidetty asukkaille esittelytilaisuus, ja lisäksi ohjausryhmä on kokoontunut tarvittaessa. Alueen asukkaat, käyttäjät, maanomistajat, kunta Hämeenlinnan kaupunki Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä Hämeen ympäristökeskus Ohjausryhmä Käyttö- ja hoitosuunnitelman ja selvitysten laatijat Kuva 1. Hoito- ja käyttösuunnitelman laatimiseen osallistuneet tahot. 2. HATTELMALANJÄRVEN NATURA-ALUE Hattelmalanjärvi sijaitsee Hämeenlinnan kaupungissa, Hattelmalanharjun länsipuolella, Hämeenlinna-Turku valtatien varrella (kuva 2). Järvi on kasvanut voimakkaasti umpeen, umpeenkasvua ovat saattaneet kiihdyttää laskuojan säännöstelypadon ja laskuojan virtausten muutokset viime vuosikymmenten aikana mm. tien rakentamisen seurauksena. Ympärillä tapahtunut rakentaminen on myös muuttanut valuma-alueen virtauksia niin, että osa sadevesistä kulkeutuu teiden varsien sadevesiojia pitkin ohi järven. Nykyisin Hattelmalanjärvellä avovesialue on keskiosastaan vielä laaja, mutta hyvin matala. Soistuneiden ranta-alueiden suot ovat vähitellen kasvamassa umpeen koivujen ja pajujen takia. 3

6 Kuva 2. Hattelmalanjärven sijainti. Natura-alueen pinta-ala on 62 hehtaaria, josta 17 % on suojeltu yksityisenä Hämeenlinnan kaupungin luonnonsuojelualueena (kuva 3). Tämä alue on liitetty Natura verkostoon lintudirektiivin perusteella, nk. SPA -alueena (Special Protection Area) eli linnustonsuojelualueena. Hattelmalanjärvi on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, joka on vuodesta 1982 kuulunut valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hattelmalanjärvi on tärkeä lintujen muutonaikainen levähdyspaikka, lisäksi sillä pesii monipuolisesti vesi-, kahlaaja- ja ruovikkolinnustoa. Keskeisen sijaintinsa takia lähellä taajamaa järvellä on myös virkistyksellistä ja opetuksellista merkitystä. Natura-alueella Hattelmalanjärven rannat ovat pääosin rakentamattomia. Järven lounaispuolella on yksi venevalkama, luoteispäässä vedenottopaikka ja lisäksi pohjoisrannan viljelysalue rajoittuu aivan järven rantaan. Alue rajoittuu eteläpuolelta Hämeenlinna-Turku valtatiehen. Linnuston kannalta Natura-alueen arvokkain osa ovat rannat ja rantasuot, joilla pesii mm. kurki ja laulujoutsen. Pesivien vesilintujen määrä on alueella vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä. Joutsenen ja kurjen lisäksi Hattelmalanjärven arvokkaimpia pesimäaikaisia lajeja kesällä 2003 olivat mm. luhtahuitti, viita- ja luhtakerttunen sekä metsälajeista teeri ja palokärki. Vesilinnuista runsaimpia olivat telkkä ja sinisorsa. Etelä-Suomessa paikoittain esiintyvä ja harvinaistunut liito-orava elää kesän 2003 tutkimuksen perusteella Hattelmalanjärven länsireunan metsissä. Kuusikot, joissa kasvaa paikoin myös sopivia kolohaapoja, ovat tärkeä ympäristö tikoille ja tikankoloja pesäpaikkanaan käyttävälle liito-oravalle. Hattelmalanjärveltä ei vuonna 2003 löytynyt luontodirektiivin liitteisiin II tai IV(a) kuuluvia sudenkorentolajeja, mutta harvinaisia ja vähälukuisia lajeja edusti isokeijukorento. Kasvillisuudeltaan Hattelmalanjärvi on myös edustava. Sen alueella havaittiin kesän 2003 inventoinneissa viittä luontodirektiivin liitteeseen I kuuluvaa luontotyyppiä, joista parhaiten edustettuina ovat rantasuot ja -luhdat sekä puustoiset suot. Lisäksi tällä alueella on boreaalista lehtoa, kaksi pientä lettoa ja yksi metsäluhta. Arvokkaita kasvilajeja ovat punakämmekkä ja 4

7 hoikkavilla, sekä sammalista notkoritvasammal, lettokilpisammal, korpihohtosammal, etelänkehräsammal, turrisammal, lepikkolaakasammal ja käyrälehtirahkasammal. Hattelmalanjärven Natura-alueen suojelun toteutuskeinoina ovat luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Hämeen seutukaavassa tämä järvi on SL1/60 (74 ha) -merkinnällä. Hattelmalanjärven länsiosassa on Hämeenlinnan kaupungin omistama rauhoitettu suojelualue. Alueella on ranta-asemakaava, jossa ei ole esitetty lisärakennusoikeutta. Kuva 3. Hattelmalanjärven Natura-alue. Avovesialue on merkitty sinisellä, Natura-alueen raja punaisella. Eteläosan luonnonsuojelualueen raja ja Lassilan ranta-asemakaavan alue ovat vihreällä katkoviivalla. Koko Natura-alueella toteutuskeinoina ovat luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03. 5

8 Kuva 4. Hattelmalanjärvi toukokuun alussa vuonna Järvi on vielä pääosin jäässä, huomaa kuitenkin näkyviin tulleet mustat pohjalietteen alueet Talvella vesi oli hyvin matalalla ja järvi jäätyi lähes kauttaaltaan pohjaan asti. Kuva 5. Hattelmalanjärvi elokuussa vuonna Avovesialueella on runsaasti vettä, toisin kuin kesällä

9 2.1. Lähtöaineisto Hattelmalanjärven Natura-tietolomakkeella alueella on ilmoitettu esiintyviksi seuraavat suojeltavat luontoarvot: Luontodirektiivin luontotyypit alueella: Magnopotamion- tai Hydrocharition -kasvustoiset luontaisesti ravinteiset järvet 55 % Vaihettumissuot ja rantasuot 45 %. Lintudirektiivin liitteen I lajit alueella: Kaakkuri (Gavia stellata) muuttoaikana 2 10 Kalatiira (Sterna hirundo) esiintyy järvellä Laulujoutsen (Cygnus cygnus) muuttoaikana Liro (Tringa glareola) 1 3 paria Luhtahuitti (Porzana porzana) 0 1 paria Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) 0 1 paria Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) esiintyy järvellä Sinisuohaukka (Circus cyaneus) muuttoaikana 1 5 Suokukko (Philomachus pugnax) muuttoaikana 0 1 Kalasääski (Pandion haliaëtus) muuttoaikana 1 3 Uivelo (Mergus albellus) muutoaikana 1 10 Vesipääsky (Phalaropus lobatus) muuttoaikana 3 Muut huomionarvoiset lajit Linnut: Jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus) muuttoaikana Naurulokki (Larus ridibundus) Lampiviklo (Tringa stagnatilis) satunnainen Nokikana (Fulica atra) pesimälaji Harmaasorsa (Anas strepera) pesimälaji Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) pesimälaji Sinisorsa (Anas platyrhynchos) pesimälaji Tavi (Anas crecca) pesimälaji Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) pesimälaji Kuovi (Numenius arquata) pesimälaji Kasvit: Suovalkku (Hammarbya paludosa) Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) 3. SELVITYKSET JA SUUNNITTELUN KULKU Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen aloitettiin vuonna 2003 perusaineistojen keräämisellä. Hattelmalanjärvellä on aikaisemmin tehty kasvillisuusselvitys (Lehmusvuori 1989, Männynoksa 1997), lintulaskentoja (Kirjavainen 1981)sekä vedenkorkeuden mittauksia. Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimiseksi tarvittiin täydennyksiä tietoihin ja siksi sieltä tehtiin vuonna 2003 seuraavat luontoselvitykset: pesimälinnuston kartoituslaskenta liito-oravareviirien kartoitus kasvillisuuskartoitus sudenkorentoselvitys 7

10 4. ALUEIDEN NYKYTILA 4.1. Järvi ja sen kehityshistoria Hattelmalanjärvi sijaitsee Hattelmalanharjun lounaispuolella. Järvi kuuluu Vanajaveden vesistöalueeseen ja laskee Tyrynojaa myöten Vanajaveteen. Järven ympäristö on perinteistä viljelyaluetta ja aikaisemmin Hattelmalanjärven rannoilla onkin ollut laajemmin rantaniittyjä. Hattelmalanjärveen tulee vesiä pääosin ojia pitkin Hattelmalanharjun lounaispuolelta sekä lännestä Luolajan ja Ratasniityn alueilta. Valuma-alue on suhteellisen pieni, joten kaikki muutokset valumaalueen vesitaloudessa voivat heijastua järveen. Rakentaminen on saattanut muuttaa veden virtauksia ja kertymistä järveen. Esimerkiksi Ratasniityn teollisuusalueen rakentaminen ja viemäröinti, valtatien nro 10 rakentaminen ja sen kuivatusjärjestelyt sekä Tyrynojan padon tuhoutuminen rakentamisen yhteydessä vuonna 1992 ovat vaikuttaneet järven vesitalouteen. Hattelmalanjärvelle laadittiin 1950-luvulla säännöstelysuunnitelma, jolla oli tarkoitus torjua vedenkorkeuden vaihtelun haittoja maanviljelykselle. Järven laskuojaan rakennettiin säännöstelypato, joka kuitenkin Hämeenlinna-Turku -tien leventämisen yhteydessä tuhoutui. Virtaamaa säätelee nykyisin vain tierumpu ja virtausnopeutta laskuojan umpeenkasvu. Järven vesialueet kuuluvat pääosin kiinteistön omistajille, mutta sen lisäksi Hattelmalanjärvellä on myös jakokunnan yhteinen vesialue. Hattelmalanjärvellä on oma järjestäytynyt osakaskunta, jonka tehtäviin kuuluvat mm. kalastuksen järjestäminen sekä vesialueen hoidosta ja käytöstä päättäminen Vedenlaatu Hattelmalanjärvi on luontaisilta ominaisuuksiltaan rehevä ja sen vedenvaihtuvuus huono. Järven vedenlaatu oli tutkimusten mukaan vuonna 2001 tyydyttävä (Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä). Huono veden vaihtuvuus kesällä, mahdollinen hapettomuus talvella sekä ympäröiviltä aluilta kenties valuvat ravinteet vaikuttavat osaltaan veden huonoon laatuun Hattelmalanjärven vedenkorkeuden vaihtelu Hattelmalanjärven vedenkorkeustiedot ovat Hattelmalanjärven ja -harjun osayleiskaavaa varten tehdyistä raporteista (Hämeenlinnan kaupunki 1996, taulukko 1). Hattelmalanjärven valuma-alueen koko on noin 3,2 km 2, järven pinta-ala on noin 0,26 km 2. Järven keskisyvyys on 70 cm, suurin syvyys keskiveden aikaan (MW) on 1,3 m ja aliveden aikaan (NW) 1,05 m. Taulukko 1. Hattelmalanjärven vedenkorkeudet (Hämeenlinnan kaupunki 1996). Ylivesi HW 103,76 m (N60) Keskivesi MW 103,23 m Alivesi NW 103,00 m Alimman ja ylimmän vedenkorkeuden ero Hattelmalanjärvessä on ollut 0,76 metriä. Veden teoreettinen viipymä Hattelmalanjärvessä on 1-2 kuukautta. Veden korkeuden vaihtelusta on tietoja aiemmiltakin vuosilta. Esimerkiksi vuonna 1989 vesi oli kesällä alhaalla: heinäkuussa alimmillaan noin 103,05m ja vasta lokakuussa vesi nousi tasolle 103,20m. Vuonna 2003 huhtikuun alussa veden korkeus oli tasolla 103,40 m, mikä oli saman ajanjakson taso myös vuosina 1989 ja taso oli 103,16 m, mutta on oletettavaa että keskikesällä taso on ollut vielä alempi. Vuodelta 2004 on jatkuva mittaussarja ja silloin veden pinta oli kesällä alimmillaan 103,30m. Loppukesän voimakkaat sateet nostivat vedenpintaa (kuva 6). 8

11 Pinnan taso Päivä Kuva 6. Hattelmalanjärven vedenkorkeustietoja vuosilta Hattelmalanjärven virtaamat ilmenevät taulukosta 2. Virtaama on kuivina kesinä käytännössä olematon ja umpeenkasvun jatkuminen on todennäköistä. Kaavoitusraportissa tehty ilmakuvavertailu vuosien 1985 ja 1995 välillä osoitti selvää umpeenkasvamista, joka on edelleen jatkunut. Taulukko 2. Hattelmalanjärven virtaamatiedot (Hämeenlinnan kaupunki 1996). Ylivirtaama HQ 0,6 m 3 /s Keskivirtaama MQ 0,06 m 3 /s Alivirtaama NQ 0 m 3 /s 4.4. Kasvillisuus ja kasvisto Hattelmalanjärvi vastaa botaaniselta järvityypiltään rehevöitynyttä osmankäämi-sarpio (Typha- Alisma-t.) -tyypin järveä. Järven avovesialueella, 0,5 1,0 metrin syvyisessä vedessä, on harvahkoa uposlehtistä vesikasvillisuutta valtalajinaan pikkuvita (Potamogeton berchtoldii). Niukempina kasvavat tylppälehtivita (Potamogeton obtusifolius) ja ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum). Vesirajan läheistä matalikkovyöhykettä luonnehtii kohtalaisen runsas kelluslehtinen vesikasvillisuus, jonka muodostavat isoulpukka (Nuphar lutea), uistinvita (Potamogeton natans), rantapalpakko (Sparganium emersum) ja vesitatar (Persicaria amphibia). Uposlehtisistä matalassa vyöhykkeessä kasvaa harvakseltaan pikkupalpakkoa (Sparganium natans), pikkuvitaa ja tylppälehtivitaa. Irtokeijujista isovesiherne (Utricularia vulgaris) on niukka. Ilmaversoisista matalassa vedessä on paikoin pieniä järvikortteen (Equisetum fluviatile) muodostamia kasvustoja. Hattelmalanjärven rantasoiden kasvillisuus on vyöhykkeistä. Keskimääräisen vedenpinnan tason tuntumassa on erotettavissa seitsemän eri luhtakasvillisuustyyppiä, joista vallitsevia ovat leveäosmankäämiluhta, leveäosmankäämi-pullosaraluhta, pullosaraluhta ja järviruokoluhta. Avoluhtien ja kivennäismaan välissä on metriä leveä puustoisten soiden vyöhyke. Järven ja siten myös rantasoiden hydrologiseen luonnontilaan ovat vaikuttaneet valuma-alueella tapahtuneet muutokset, joiden seurauksena järveen tulevat pintavalumat ovat vähentyneet. Tämä on pienentänyt kevättulvia ja aiheuttanut keskimääräisen vedenpinnan tason alenemisen. Vesirajan 9

12 luhtavyöhykkeet ovat levittäytyneet avovesialueelle ja samalla kauempana vesirajasta sijaitsevat nevat ja luhdat ovat kuivuneet, jolloin puustoisten ja avointen luhtakasvillisuusvyöhykkeiden raja on siirtynyt vesirajaa kohti. Hattelmalanjärven suojelualueen kasvisto koostuu vesien, soiden, metsien ja kulttuuriympäristöjen kasveista. Suojelualueelta löydettiin 219 putkilokasvi-, 97 lehtisammal- ja 21 maksasammaltaksonia. Siten alue on kasvistollisesti varsin monipuolinen. Suuri lajimäärä perustuu kasvillisuustyyppien määrään, joka on korkea suhteessa alueen pinta-alaan. Tutkimusalueella sijaitsevien Luontodirektiivin liitteen 1 luontotyyppien edustavuus, luonnontila ja yleisarvio on kerrottu taulukossa 3. Taulukossa 4 on tutkimusalueelta löydetyt uhanalaiset putkilokasvit ja sammalet. Taulukko 3. Tutkimusalueella sijaitsevat Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit, tyyppien edustavuus, luonnontila ja yleisarvio (A=erinomainen, B=hyvä, C=tyydyttävä). LUONTOTYYPPI KOODI EDUSTA- VUUS LUONNON- TILA YLEIS- ARVIO Rantasuot ja -luhdat 7140 A B A Puustoiset suot, koivuvaltaiset 91D1 A B B Boreaaliset lehdot 9050 B A B Letot 7230 B B B Metsäluhdat 9080 A A B Taulukko 4. Uhanlaiset putkilokasvit ja sammalet. VU= vaarantunut (vulnerable), NT= silmälläpidettävä (near threatened), RT = alueellisesti uhanalainen (regionally threatened). Putkilokasvit Luokka Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) NT/RT Hoikkavilla (Eriophorum gracile) RT Rimpivihvilä (Juncus stygius) RT Sammalet Luokka Notkoritvasammal (Amblystegium radicale) NT Lettokilpisammal (Cinclidium stygium) RT Korpihohtosammal (Herzogiella turfacea) VU Etelänkehräsammal (Moerckia hibernica) VU Turrisammal (Oxystegus tenuirostris) NT/RT Lepikkolaakasammal (Plagiothecium latebricola) VU Käyrälehtirahkasammal (Sphagnum contortum) NT/RT Punakämmekkä kasvaa keskiravinteisilla nevoilla, letoilla ja rantaniityillä. Kasvi on harvinaistunut Etelä-Hämeessä soiden ojitusten seurauksena. Lisäksi kasvupaikkoja ovat hävittäneet järvien ja lampien laskut sekä rantaniittyjen umpeenkasvu. Hattelmalanjärven rantasoilla punakämmekkää kasvaa useissa eri kohdissa. Kasvi on kerätty näytteeksi vuonna 1965 (K. Heinonen, H). Vuonna 2003 löydettiin yhteensä 121 yksilöä seitsemästä eri paikasta. Laajin kasvusto järven etelärannan suolla koostuu muutamasta erillisestä osakasvustosta. Suurimmat kasvustot (yli 40 yksilöä) sijaitsivat järven etelärannan suolla ja länsirannan lettoisella rantaluhdalla. Kasvin yksilömäärä on vaihdellut vuosittain melko paljon, mikä on kasville tyypillinen piirre. Vuonna 1990 etelä- ja lounaisrannan soilta laskettiin yhteensä 162 kukkivaa ja 11 kukkimatonta kasvia (Harjula-Tiainen & Tiainen 1991). Tarkkoja havaintoja on sen verran vähän, että selvää suuntausta kasvin taantumisesta tai runsastumisesta ei voida osoittaa. Lounaisrannan lettokorvessa punakämmekän elinmahdollisuudet ovat saattaneet heikentyä kuivumisen ja umpeenkasvun takia, joskin vuonna 2002 paikalla kasvoi vielä yli 20 kukkivaa yksilöä. 10

13 Hoikkavilla on levinneisyydeltään pohjoinen keskiravinteisten nevojen ja luhtarantojen kasvi. Kanta-Hämeestä tunnetaan hieman yli 60 esiintymää, joista vähintään kolmannes on hävinnyt (Häyhä 2003). Uhanalaistumisen tärkeimmät syyt ovat samat kuin punakämmekällä eli soiden ojitus ja vesistöjen laskut. Hoikkavilla on kerätty Hattelmalanjärveltä näytteeksi vuonna 1985 (Raino Lampinen, H). Vuonna 2003 etelärannan nevalla havaittiin vain 19 kukkivaa versoa 15x7 metrin alueella. Rimpivihvilän tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat keskiravinteisten nevojen ja lettojen keskiosat; muutamia kasvupaikkoja on myös lampien nevareunuksissa ja rantasoilla. Kanta-Hämeestä tunnetaan 22 löytöpaikkaa, joista laji on varmuudella säilynyt vain seitsemällä paikalla (Häyhä 2003). Hattelmalanjärveltä varhaisin tieto on vuodelta 1959 ja viimeisin tiettävästi vuodelta Vuonna 2003 tarkan etsinnän tuloksena kasvia ei löydetty vanhalta kasvupaikaltaan etelärannan nevalta eikä muualtakaan tutkimusalueelta. Siten laji on todennäköisesti hävinnyt alueelta. Notkoritvasammal on kosteiden ja varjoisten paikkojen laji, joka tyypillisimmin kasvaa erilaisissa kosteissa korvissa. Kasvualustana on lahopuu tai karikkeinen maa. Kasvin yleisyys ja levinneisyys Suomessa tunnetaan melko huonosti. Kanta-Hämeestä on vain muutama löytöpaikka. Kasville sopivat elinympäristöt ovat vähentyneet merkittävästi soiden ojitusten ja lahopuun vähenemisen takia. Notkoritvasammal löytyi vuonna 2003 Hattelmalanjärven lounaisrannan paju-koivuluhdasta ja paju-harmaaleppäluhdasta ja itärannan paju-harmaaleppäluhdasta. Molemmat esiintymät ovat suppeita (alle kaksi aaria) ja niukkoja. Lettokilpisammal kasvaa erilaisilla letoilla ja lähteiköissä rimpipinnoilla. Lajin kanta on etenkin Etelä-Suomessa pienentynyt soiden ja lähteikköjen ojitusten takia. Kanta-Hämeen jäljellä olevilla lettoisilla soilla kasvupaikkoja on vielä kohtalaisesti jäljellä, sillä tuoreita havaintoja on lähes kahdeltakymmeneltä paikalta. Lettokilpisammal kasvaa Hattelmalanjärven länsirannan lettokorvessa. Sammalta on pieninä kasvustoina kuvion märimmissä osissa rimpipinnoilla. Esiintymän pinta-ala on noin kolme aaria. Korpihohtosammaleen kasvupaikkoja ovat erilaiset korvet, kuten tervaleppäkorvet, varsinaiset korvet ja luhtaiset puronvarsikorvet. Kasvualustana on lahopuu tai turve. Korpihohtosammal on ollut Etelä-Suomen sisämaassa luonnontilaisten korpisoiden tyyppilajeja, mutta kanta on pienentynyt suuresti kasvupaikkojen ojitusten takia. Sammal löytyi Hattelmalanjärven lounaisrannan paju-koivuluhdasta, samalta paikalta kuin notkoritvasammal. Esiintymä on niukka, sillä paikalta löydettiin vain yksi pieni kasvusto. Etelänkehräsammal kasvaa kalkkivaikutteisilla kosteilla paikoilla, kuten rimpiletoilla, lettorämeiden ja -korpien rimpi- ja välipinnoilla sekä soistuneilla rantaniityillä. Lajille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet etenkin soiden ojitusten takia. Kanta-Hämeestä laji on löydetty viideltä eri suolta. Hattelmalanjärvellä etelänkehräsammal kasvaa lounaisrannan lettokorvessa ja länsirannan lettoisessa ruohokorvessa. Kummallakin paikalla on useita pieniä kasvustoja, mutta ruohokorven kasvustot ovat keskimäärin laajempia. Esiintymän pinta-ala on lettokorvessa noin neljä aaria ja lettoisessa ruohokorvessa kolme aaria. Turrisammal kasvaa kivialustalla varjoisissa lehdoissa, puronvarsissa, hakamaiden lepikoissa ja joskus keski- tai runsasravinteisilla kallionseinämillä. Kasville sopivien elinympäristöjen määrä on vähentynyt avohakkuiden ja purojen perkausten takia. Kanta-Hämeestä on tuoreita havaintoja lähes kahdeltakymmeneltä paikalta. Turrisammal kasvaa kivikkoisessa tuoreessa lehdossa, lintutornille menevän polun varressa lähellä puustoisen suon reunaa. Neljällä kivellä, 12 x 4 metrin laajuisella alueella on yhteensä viisi kasvustoa. Pienimmän kasvuston koko on kymmenen neliösenttimetriä ja isoimman noin neljäsataa neliösenttimetriä. Lepikkolaakasammal kasvaa kosteissa ja varjoisissa paikoissa, tyypillisimmin kosteissa lehdoissa lahopuulla tai hiirenporrasmättäiden tyvellä. Kasville sopivien elinympäristöjen määrä on vähentynyt lehtometsien avohakkuiden, rehevien korpien ojitusten ja lahopuun määrän 11

14 vähenemisen takia. Kanta-Hämeestä tuoreita havaintoja on hieman yli kymmeneltä paikalta. Hattelmalanjärvellä lepikkolaakasammal kasvaa lounaisrannan ruohokorvessa. Kaksi kasvin versoa löytyi kuviolta kerätyn toisen sammallajin näytteen seasta. Kohtalaisen tarkka koko kasvillisuuskuvion kattanut etsintä ei tuottanut lisähavaintoja lajista, joten esiintymän on oltava hyvin niukka. Käyrälehtirahkasammal kasvaa keskiravinteisilla nevoilla, rehevillä rantaluhdilla ja erilaisilla letoilla. Lettojen ja nevojen ojitukset sekä järvien ja lampien laskut ovat vähentäneet kasville sopivien esiintymien määrää ja hävittäneet esiintymiä. Lajilla on kuitenkin vielä useita esiintymiä Kanta-Hämeen jäljellä olevilla lettosoilla ja lampien rantasoilla. Hattelmalanjärvellä käyrälehtirahkasammalta on ainakin kahdessa paikassa: etelärannan lettonevalla ja lounaisrannan lettokorvessa. Lettonevalla sammal on yksi pohjakerroksen runsaimmista lajeista noin viidentoista aarin alalla. Lettokorvessa on vain pari pientä kasvustoa Linnusto Hattelmalanjärven pesimälajeista arvokkaimpia ovat pesivä joutsen sekä kurki. Metsäkanalinnuista Natura-alueella havaittiin teeri. Rantametsien arvokkainta lajistoa olivat vuonna 2003 palokärki ja tiltaltti. Edellä mainitut kuuluvat kaikki joko lintudirektiivin liitteeseen I tai ovat Suomessa uhanalaisia ja näiden lajien esiintymisen turvaaminen Hattelmalanjärvellä on ensisijaisen tärkeää. Hattelmalanjärven vesi- ja rantalinnusto on esitetty taulukossa 5. Varpuslinnuista kosteikkoalueen runsaimmat lajit olivat ruokokerttunen ja pajusirkku, reunametsien runsaimpia lajeja olivat pajulintu, peippo, rastaat ja tiaiset. Lajisto oli melko monipuolinen ja siihen kuului sekä kulttuurin piirissä että metsäalueilla viihtyviä lajeja. Taulukko 5. Hattelmalanjärven harvalukuinen vesi- ja rantalinnusto vuonna Lajin kohdalla on merkintä, jos se kuuluu lintudirektiivin liitteen I lajeihin (D) tai uhanalaisiin lajeihin (VU= vaarantunut, vulnerable, NT= silmälläpidettävä, near threatened). + = havaittiin sopivassa pesimäympäristössä, mutta pysyvää reviiriä ei laskennoissa tulkittu. Laji Pareja 2003 Natura-alue Vieressä Mustakurkku-uikku (D) + Joutsen (D) 1 Teeri (NT) 1 Luhtahuitti (D) 1 Kurki (D) 1 Liro (D) + Naurulokki (VU) + Pikkulokki (D) + Selkälokki (VU) + Palokärki (D) + Pensastasku (NT) 1 Tiltaltti (VU) 1 1 Kottarainen (NT) + Varpunen (NT) + Lisäksi järvellä tavataan säännöllisesti kalasääskiä kesäaikana ruokailemassa (D, NT). Laji pesii hieman kauempana järveltä. Suurimmat muutokset Hattelmalanjärven linnustossa ovat kokeneet uikut, jotka ovat vuonna 2003 hävinneet pesimälajistosta. Samoin naurulokki ei enää pesi järvellä ja nokikanojen määrä on pudonnut selvästi (taulukko 6). Uusina pesimälajeina ovat mm. kurki ja laulujoutsen. 12

15 Taulukko 6. Hattelmalanjärven vesilintujen, kahlaajien ja lokkien parimääriä vuosilta 1969, ja 2003 (Mansikkamäki 1981, Kirjavainen 1981). Laji Joutsen 1 Silkkiuikku Härkälintu Mustakurkku-uikku 5 2 Sinisorsa 7 n. 5 5 Tavi Heinätavi 1 Haapana n. 2 Lapasorsa 1 1 Tukkasotka 3 n. 2 1 Punasotka 1 1 Telkkä Nokikana Luhtahuitti x 1 Kurki 1 Töyhtöhyyppä Punajalkaviklo 1 Suokukko x Isokuovi Metsäviklo 1 Rantasipi 2 Taivaanvuohi Naurulokki n. 500 n Liito-orava Liito-oravan esiintyminen Hattelmalanjärven Natura-alueella kartoitettiin keväällä 2003 linnustolaskentojen ja kasvillisuustutkimuksen yhteydessä. Menetelmänä käytettiin liito-oravan papanoiden etsintää puiden alta. Tämä oli verrattain helppoa tehdä lintulaskennan yhteydessä tarkastamalla sopivan näköisten haapojen ja kuusten tyvet. Liito-oravan talvella ja keväällä ulostamat papanat säilyvät keltaisina ja hajoamatta pitkälle toukokuuhun. Liito-oravan esiintymiseen Hattelmalanjärven ympäristössä vaikuttavat sopivien haapa-kuusisekametsien esiintyminen. Hattelmalanjärven lounaispuolen metsästä on liito-oravahavaintoja lähes vuosittain vuodesta 1988 alkaen. Pesintä varmistettiin vuonna 1996, jolloin liito-orava pesi luontopolun varren pöntössä (A. Lehtinen suullinen ilmoitus). Tutkimuksessa alueelta löytyi kolme liito-oravan asuttamaa laikkua. Lisäksi tornilla tavattu lintuharrastaja kertoi nähneensä talvella jätöksiä aivan tornille menevän polun varrella (kuva 7). Todennäköisesti koko pysäköintialueen ja lintutornin välinen metsä on liito-oravan esiintymisaluetta. 13

16 Kuva 7. Liito-oravan havaitut esiintymät Hattelmalanjärvellä keväällä ja kesällä Vaaleanpunainen on lintuharrastajalta saatu tieto. Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03. Kuva 8. Hattelmalanjärven länsirannan metsät lintutornin ja paikoitusalueen välillä soveltuvat liito-oravalle ja tikoille Sudenkorennot Hattelmalanjärven Natura alueen sudenkorentolajisto selvitettiin kesä-elokuussa Samanaikaisesti selvitettiin myös kolmen muun alueen lajisto, joten lajistoista voidaan tehdä vertailuja. Hattelmalanjärveltä löytyi 15 sudenkorentolajia. Vuonna 2003 tutkittujen neljän Natura- 14

17 alueen yhteinen lajimäärä oli 23. Hattelmalanjärven lajimäärä oli näistä vaatimattomin. Syynä tähän on ainakin osittain se, että Hattelmalanjärvellä oli tutkituista järvistä vähiten erilaisia sudenkorennoille soveltuvia biotooppeja. Esimerkiksi virtavedet puuttuvat sieltä. Hattelmalanjärveltä ei löytynyt luontodirektiivin liitteissä II ja IV(a) mainittuja sudenkorentolajeja Kalastus ja kalat Hattelmalanjärven kalastuksesta ei ole paljoa tietoa. Järven kalakanta koostunee pääosin särkikaloista (ainakin ruutana, särki, lahna), aikaisemmin on ollut myös ahventa. Keväällä 2003 hapettoman talven jälkeen lokit näyttivät nautiskelevan jäällä runsaasta särkikala-ateriasta. Hattelmalanjärvi ei ole ollut tärkeä virkistyskalastuskohde, eikä sitä ole sellaisena tarpeen kehittääkään. Lähialueilta löytyy paljon parempia kalavesiä Muut eläimet Suurista eläimistä Hattelmalanjärven ympäristössä liikkuvat ainakin hirvet, metsäkauriit sekä kettu ja mäyrä. Järvellä on havaittu myös minkki ja supikoira, jotka voivat olla haitallisia pesivälle vesilinnustolle. Asukkailta saadun tiedon mukaan supikoirakanta on vahvistunut selvästi. Lähistöllä asustaa pieni määrä metsäkauriita. Nykyisin Hattelmalanjärvi on jo niin tiiviisti asuinalueiden ja teiden puristuksessa, että esimerkiksi hirvet todennäköisesti vain kulkevat alueen kautta. Sammakkoeläimistä järvellä elävät ainakin sammakko ja viitasammakko, joka kuuluu luontodirektiivissä mainittuihin suojeltaviin lajeihin Virkistyskäyttö Hattelmalanjärven tärkeimmät virkistyskäyttömuodot ovat lintu- ja luontoretkeily etenkin lintutornilla. Lisäksi järven pohjoispuolella peltojen poikki kulkeva reitti on ulkoilijoiden suosiossa. Järven luoteispuolella on lisäksi ratsastuskeskus. Virkistyskäytön kehittämiseksi lintutornin ja pysäköintialueen välille on suunniteltu luontopolku. Järven pohjoisreunalle voisi tehdä pienen katselupaikan järvelle, jotta myös pohjoisenpuolelta kulkevat ulkoilijat voivat katsella järven luontoarvoja. Viime vuosiin asti lähiseutujen asukkaat ovat syksyisin poimineet huomattavia määriä karpaloita järven reunasoilta Kaavoitustilanne Alueella on tällä hetkellä voimassa Hattelmalanjärven ja -harjun osayleiskaava (kuva 9). Järven osalta se noudattelee seutukaavaa, jossa Hattelmalanjärvi on merkitty valtakunnalliseksi linnustonsuojelualueeksi (merkintä SL-1/60). Järveä reunustaa pohjoispuolelta vanha viljelysalue, jolla on vanhoja muinaisjäännöksiä ja vanhimman Härkätien ura. Lounaan metsäalueella on paitsi metsätaloudellisia myös maisemallisia arvoja. Länsipään ratsastuskeskuksen alue on virkistysaluetta. Uudessa Kanta-Hämeen maakuntakaavassa (vahvistamaton) Hattelmalanjärvi on merkitty luonnonsuojelulailla toteutettavaksi lintuvesikohteeksi merkinnällä SL7. Pääosa järven ympäristöstä on yksityisomistuksessa, lintutornin ja pysäköintialueen välinen luonnonsuojelualue on Hämeenlinnan kaupungin omistuksessa. 15

18 Kuva 9. Hattelmalanjärvi seutukaavassa (Hämeen liitto ). Merkkien selitykset: SL1 = valtakunnallinen luonnonsuojelualue, MY = maa- ja metsätalousvaltainen, luonnonsuhteiltaan ja maisemaltaan arvokas alue, MT =maa ja metsätalousalue, SM = muinaismuistoalue, V2 = urheilu- ja virkistyspalvelujen alue. 5. HOIDON JA KÄYTÖN TARVE JA TAVOITTEET Hattelmalanjärven lintuveden suojelun tavoitteet on esitetty alueen perusteluissa Natura verkostoon sekä lintuvesien suojeluohjelmassa. Hoidon ja käytön suunnittelu perustuu näiden asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen niin, että alueen suojeluarvot ja monimuotoisuus säilyvät. Myös alueen virkistyskäyttö ja muu toiminta alueella on otettava huomioon. Hattelmalanjärvi on liitetty Natura -verkostoon lintudirektiivin perusteella, joten linnut ja niiden elinolot ovat ensisijaisia tämän alueen hoidon ja käytön suunnittelussa. Alueella sijaitsevat luontodirektiivin luontotyypit tulisi myös säilyttää. Niitä uhkaavat lähinnä umpeenkasvun ja kuivumisen myötä tapahtuvat muutokset. Kuva 10. Joutsen pesällään. Joutsen on kotiutunut rehevälle ja rauhalliselle Hattelmalanjärvelle, mutta allikoiden vähyys ja suoreunojen kuivuminen vähentävät poikasten turvapaikkoja ja mahdollistavat maapetojen liikkumisen pesälle. Järven käyttö virkistykseen heikkeni merkittävästi jo kymmeniä vuosia sitten umpeenkasvun kiihdyttyä. Nykyisin tämän alueen virkistyskäyttö muutoin kuin luontoretkeilyssä on vähäistä. Hattelmalanjärvellä on merkitystä myös retki- ja opetuskohteena, koska se sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä kaupungin keskustaa. Retkeilyn ohjaaminen ja palveluvarustuksen parantaminen 16

19 vähentävät luontoon kohdistuvaa häiriötä, ja samalla parantavat alueen käyttöarvoa antamalla lisätietoa ja opastusta. Hattelmalanjärven kunnostuksessa arvokkaana lintuvetenä on keskeistä umpeenkasvun pysäyttäminen. Umpeenkasvun seurauksena avovesipintoja vaativat lajit katoavat, mutta niitä voidaan palauttaa tekemällä esimerkiksi ruoikkoon avoimia lampareita ja väyliä, joiden väleissä on keinosaaria (Nummi & Väänänen 2000) Asukaskysely Hattelmalanjärven ympäristön asukkaille lähetettiin vuoden 2004 alussa kysely, jossa kysyttiin Hattelmalanjärven nykyisiä arvoja sekä mitä toimenpiteitä heidän mielestään tulisi tehdä (kyselykaavake liitteenä 1). Lomakkeita jaettiin n. 30, vastauksia saatiin 8 kappaletta. Kysymykset olivat: Mitä hyvää tai arvokasta Hattelmalanjärvessä on nyt? Mikä tai mitkä tekijät ensisijaisesti uhkaavat Hattelmalanjärveä tai haittaavat sen virkistyskäyttöä? Mitä toimenpiteitä järvellä tulisi tehdä luontoarvojen palauttamiseksi? Mitä toimenpiteitä, palveluita tai rakenteita pitäisi toteuttaa Hattelmalanjärven virkistyskäytön parantamiseksi? Asukkaiden vastauksissa Hattelmalanjärven arvona pidettiin mm. rauhallisuutta, luonnontilaisuutta, maisema- ja kulttuuriarvoja sekä harvalukuisten lintujen ja kasvien esiintymistä järvellä. Toisaalta myös mainittiin alueen luontoarvoja liioitellun. Suurimmaksi uhkatekijäksi todettiin umpeenkasvu. Lisäksi ihmisten häirintä, pienpedot ja rantojen pensoittuminen sekä vanhan perinnemaiseman katoaminen huolestuttivat ihmisiä. Maanviljelylle taas vedenpinnan nosto toisi ongelmia. Luontoarvojen parantamiseksi ehdotettiin pienpetojen pyyntiä, ruoppauksia vesialueen syventämiseksi, vedenpinnan nostoa, puuston ja pensaikkojen poistoa sekä pesimäsaarekkeiden rakentamista. Maisema ja kulttuuriympäristö tulisi ottaa huomioon paremmin. Liiallinen virkistyskäyttö olisi haitaksi luontoarvoille. Virkistyskäytön parantamiseksi ehdotettiin luontopolkua järven ympäri, vanhan polun kunnostusta, lisää opastauluja, meluvallia valtatien ja järven väliin, laitumien kunnostusta ja toimien keskittämistä länsirannalle nykyisen lintutornin lähettyville Alueen luonnonsuojelutavoitteet Hattelmalanjärven linnustollisen arvon parantamiseksi pitäisi kiinnittää huomio seuraaviin kohtiin: Vedenpinnan tulisi säilyä vähintään luvan mukaisessa tasossa (+103,23 m), jotta umpeenkasvu ei nykyisestään kiihdy. Vesilinnuille nykyistä sopivampi pesimäympäristö olisi todennäköisesti mosaiikkimainen ranta, jossa on matalia allikkoalueita ja suojaisia, veden ympäröimiä pesimäsaarekkeita. Lokkilintujen pesintä järvellä todennäköisesti houkuttelisi myös enemmän vesilintuja pesimään järvelle. Siksi naurulokille sopivan pesimäsaarekkeen teko voisi olla eduksi. Vedenpinnan vaihtelurytmin täytyisi säilyä luontaisena (selvät kevät- ja syystulvat). Siten kasvillisuuden vyöhykkeisyys säilyy ja kehittyy luontaisen kaltaisesti. Tämä monipuolistaa alueen luontotyyppejä, sekä auttaa arvokkaiden kosteikkoluontotyyppien ja linnuston säilymistä. Naurulokkeja on pesinyt järvellä vuonna 1969 noin 500 paria, vuonna noin 150 paria ja vuonna 2003 ei enää yhtään. Tämä saattaa olla yksi syy myös vesilintujen melko pieneen parimäärään. Naurulokkikoloniassa pesiessään vesilinnut saavat lokeista turvaa variksia ja muita petoja vastaan. Lokkien puuttuessa pesintämenestys ja poikastuotto ovat saattaneet laskea. 17

20 Erityisesti huomio kiinnittyy uikkujen häviämiseen järveltä. Esimerkiksi vuonna 1969 järvellä oli 3 paria silkkiuikkuja, 7 paria härkälintuja ja 5 paria mustakurkku-uikkuja. Nyt ne ovat ilmeisesti kaikki kadonneet. Uikkujen puuttuminen saattaa kertoa jotakin vesieliöstön runsaudesta. Mahdollisesti järven jäätyminen talvisin pohjaa myöten vähentää uikuille sopivaa ravintoa. Myös liian matala vesi voi olla niille haitaksi. Järven ranta-alueet ovat kauttaaltaan sellaisia, että ne sopivat kosteikkolinnustolle. Ranta-alueilla ei kuitenkaan ole saarekkeita, eikä suojaisia allikoita. Avointen allikoiden raivaus ja saarekkeiden teko muutamiin kohtiin voisi parantaa lintujen viihtyvyyttä alueella. Kahlaajille ja niittylajeille Hattelmalanjärven rantaan asti ulottuvien niittyjen palauttaminen paikoin olisi eduksi. Järven pohjoisrannan pensaikkoalueita voitaisiin raivata ja kasvillisuutta niittää säännöllisesti. Vielä parempi olisi, jos alueelle saataisiin karjaa laiduntamaan. Tämä todennäköisesti monipuolistaisi sekä linnustoa että kasvillisuutta alueella. Lisäksi matalakasvuiset rantaniityt houkuttelisivat myös muuttavia vesilintuja ruokailemaan niille. 6. TOIMENPIDESUOSITUKSET 6.1. Veden pinnan nosto Veden pinnan nosto saa aikaan vesihyönteisten määrän kasvun ja vesihyönteiset ovat sorsalintujen poikueille tärkeää ravintoa. Lisäksi luhtien muuttuminen märemmiksi voi osaltaan estää petoja pääsemästä pesille. Vedenpinnan nostoja ja myös laskeutusaltaita on käytetty riistanhoidollisina keinoina (Nummi & Väänänen 2000). Tutkimuksissa sorsapoikueet ovat käyttäneet tutkittuja vesialueita selvästi enemmän vedenpinnan noston jälkeen. Hyvin merkittävä tekijä sorsalintujen viihtyvyydelle on matalan vesialueen laajuus, sillä siellä on eniten kasvillisuus- ja hyönteistuotantoa. Luhtien vesitalouden muuttaminen muuttaa myös kasvillisuutta. Veden pinnan nosto vähentää mm. rahkasammalten määrää ja vähentää puuston ja pensaikoiden lisääntymistä. Kosteammalla paikalla viihtyvät sara- ja heinälajit saavat enemmän elintilaa. Hattelmalanjärven veden korkeutta on aiemmin säädelty laskuojassa olleen padon avulla, mutta pato tuhoutui Hämeenlinna Turku valtatien parannuksen yhteydessä, eikä uutta patoa ole rakennettu. Veden korkeutta on säädellyt rummun korkeus. Lisäksi laskuojan pensoittuminen on todennäköisesti vaikuttanut valuntaan ja ehkä myös vedenpinnan korkeuteen. Toimenpiteenä ehdotetaan, että Hattelmalanjärven pinta nostetaan luvan mukaiseen tasoon (103,20 m). Veden säätelyyn voisi soveltua laskuojaan tehtävä pohjapato, joka muodoltaan olisi sellainen, että kevättulvan huipulla virtaama kasvaisi, mutta kesällä pohjapato estäisi vedenpintaa laskemasta kovin alas. Kevättulvan huippu ja kalat pääsisivät padon yli. + lisää vesitilavuutta + jos nosto huomattava, myös avovesialue suurenee vaatii patoratkaisuja vähäinen vedenpinnan nosto ei auta linnustoa, ellei sitä tueta ruoppauksin liian suuri nosto haittaisi maanviljelystä ja tienpitoa 6.2. Avovesialueen lisääminen ruoppaamalla Avovesialuetta ehdotamme lisättäväksi ruoppaamalla. Avovesialueen reunoille voidaan muodostaa linnuille suojaisia pesimäsaarekkeita kaivamalla ympäröivä mätäspinta auki. Hattelmalanjärven länsipäähän voitaisiin ruopata laajempi yhtenäinen vesialue nykyisen suon ja ojan kohdalle. Jotta ruoppauksesta olisi pysyvää hyötyä, pitäisi ruopatun vesialueen olla riittävän syvää, jotta kasvillisuus ei valtaa sitä heti uudelleen. Syvyyden olisi parasta olla yli 1,5 metriä. Ruopattava maa-aines on kuljetettava pois vesialueelta, paitsi se osa josta tehdään pesimäsaarekkeet linnuille. Jos ruoppausmassa läjitetään vesialueiden viereen, läjät pensoittuvat muutamassa vuodessa ja ne myös estävät veden virtausta avovesialueiden ja luhdan välillä. Hattelmalanjärven keskiosaa 18

21 voitaisiin imuruopata syvemmäksi ja imettävä ruoppausmassa voitaisiin läjittää suoraan järven ympäristön pelloille tai niityille ja näin kustannukset pienenisivät. Ennen ruoppaustavan valintaa on tehtävä selvitys pohjan sedimenteistä. + lisää vesitilavuutta + tehoaa nopeasti kallista vaatii läjitysalueita Kuva 11. Kaivinkoneella kaivettuja allikoita ja pesimäsaarekkeita Parikkalan Siikalahdella vuonna Laskeutusaltaat ja kosteikot Laskeutusaltaita ja kosteikoita voidaan tarvittaessa perustaa Natura -alueen ulkopuolelle pieniin puroihin ja valtaojiin. Laskeutusaltaan tarkoituksena on hiljentää veden virtausnopeutta, jolloin karkea kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle (Harjula & Sarvilinna 2003). Altaan pohjasta täytyy tarpeen vaatiessa tyhjentää lietettä, jotta altaan puhdistusteho säilyy. Liete voidaan levittää pellolle. Kosteikko on laskeutusallasta kevyempi vaihtoehto, jossa veden virtausnopeutta pyritään pienentämään kasvillisuuden avulla, jolloin vesi ei pysty kuljettamaan enää niin paljoa kiintoainetta mukanaan. Hiukkaset laskeutuvat kasvillisuuteen, joka sitoo myös ravinteita. Pieniä kosteikkoja voidaan perustaa esimerkiksi valtaojien risteyskohtiin. Hattelmalanjärven ympäristössä laskeutusaltaat, kosteikot ja pintavaluntakentät voisivat tulla kyseeseen ehkä vain länsipäähän tulevan ojan vesien käsittelemiseksi. Hattelmalanjärvellä kosteikoista ja laskeutusaltaista ei ole juurikaan hyötyä, sillä se jo itsessään toimii laskeutusaltaana. Lisäksi järven sisäinen kuormitus on todennäköisesti merkitsevämpi tekijä kuin ulkoinen kuormitus. + vähentää vesistöön tulevaa kuormitusta kallista hyödytöntä, jos järven sisäinen kuormitus suuri 19

22 6.4. Rantaluhtien avaaminen Rantaluhtien avaaminen ja niiden kosteuden kasvu on erityisesti sorsalinnuille ja kahlaajille hyödyllistä. Keväällä, kun järvet vielä ovat pääosin jäässä, rantaluhdat ovat jo sulia. Tuolloin ne ovat tärkeitä ruokailualueita mm. kurjille ja joutsenille. Kostealta rantaluhdalta linnut löytävät keväällä edellisvuoden siemeniä ja versoja sekä hyönteisiä ja hämähäkkejä ravinnokseen. Rantaluhdat ovat myös erityisen otollisia kahlaajien pesäpaikkoja. Töyhtöhyypät, kuovit ja viklot valitsevat mielellään avoimen pesäpaikan, jossa ne voivat havaita mahdollisen vihollisen jo kaukaa. Esimerkiksi Parikkalan Siikalahdella uudelleen avatut rannat houkuttelivat heti ensimmäisenä vuonna töyhtöhyyppiä pesimään niillä ja myös muutolla levähtävät kahlaajat keskittyivät näille alueille. Rantaluhtien avaamisen jälkeen suurin ongelma on niiden pitäminen avoimena. Ne pensoittuvat hyvin nopeasti ellei niitä laidunneta tai niitetä säännöllisesti. + lisää vesilinnuille sopivia märkiä rantaniittyjä + lisää maiseman avoimuutta + tehoaa nopeasti melko kallista vaatii jatkuvaa hoitoa ja mieluimmin karjan laidunnuksen, joka ei onnistu kovin upottavilla luhdilla 6.5. Pensaikon poisto Hattelmalanjärven rannoilla on paikoin lehtipensaikkoa, joka on levittäytynyt metsänreunan ja avosuon välille. Pensaikko on toisaalta joillekin lintulajeille keskeinen elinympäristö, mutta levittäytyessään pensaikko sulkee elinympäristöjä ja uhkaa avointen luontotyyppien ja niiden kasvilajien säilymistä. + lisää avointa ympäristöä + vähentää pensaiden haihduttavaa vaikutusta ja parantaa kosteusoloja + nopea tehdä melko kallista vaatii toiston, ellei ympäristö muutu pensaille epäsuotuisaksi 6.6. Lehtipuiden suosiminen rantametsissä Hattelmalanjärvellä on muutamin paikoin säilynyt haavikoita ja myös suppeita koivikoita. Näiden säilyttäminen auttaa sekä tikkoja että liito-oravaa. Erityisesti järven etelä- ja länsireunan metsät ovat tärkeitä. + lisää tikoille ja liito-oravalle sopivaa elinympäristöä + yksinkertaista toteuttaa vaatii uusimista ja työvoimaa 6.7. Pienpetojen poisto Hattelmalanjärven alueella minkki ja supikoira voivat olla vaarana sorsa- ja lokkilinnuille. Molemmat pienpedot ovat yleisiä Etelä-Suomen lintukosteikoilla. Näiden petojen poistopyyntiin tulee ryhtyä viimeistään silloin, jos vesilintujen poikastuotto vähenee muista kunnostustoimista huolimatta. Pienpetojen mahdollinen loukkupyynti on toteutettava yhteistyössä osaavien metsästäjien kanssa. Loukkupyynti tulisi keskittää linnustollisesti tärkeimmille alueille. Loukkupyynnin tulee olla jatkuvaa, sillä alueelle siirtyy varmasti muualta uusia yksilöitä poistettujen tilalle. Loukkupyynnin 20

23 tehokkuus riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin pyynti onnistuu poistamaan vanhoja, lisääntyviä yksilöitä, jotka myös osaavat karttaa paremmin loukut. + parantaa vesilintujen poikastuottoa jatkuvaa toimintaa vaatii osaavia metsästäjiä 6.8. Virkistys- ja luonto-opetusrakenteet Tärkeä tekijä Natura-alueiden luontoarvojen säilyttämisen kannalta on myös paikallisen väestön tietoisuus Natura-alueen luontoarvoista. Luontoarvojen säilyttämistä auttaa, jos asukkaat pitävät sitä tärkeänä ja jos he itse pystyvät näkemään ja nauttimaan niistä. Tämän takia on tärkeää, että Hattelmalanjärven Natura-alueella on myös osia, joiden luonnosta ihmiset pääsevät nauttimaan. Nykyisin järveä voi tähyillä lintutornista, ja luontopolku on myös suunnitteilla. Jos järven pohjoisrannat avataan, pääsee myös sieltä näkemään järvelle. Tavallisen luonnosta nauttivan ihmisen kannalta lintutornin tai pitkospuiden ei tarvitse olla juuri suurimman harvinaisuuden tai runsaimman lintukolonian vieressä. Laulavat satakielet tai kauniit kukat riittävät ja kävijät uskovat, että harvinaisiakin lintuja voi alueella nähdä. Siksi on tärkeää, että ihmiset pääsevät kokemaan osan luonnosta, koska toisena ääripäänä he kokevat heiltä vietävän jotakin ja estettävän ympäristöstään nauttimisen. + kertoo suurelle yleisölle Hattelmalanjärven luontoarvoista + ohjaa virkistyskäyttöä + parantaa ihmisten virkistysmahdollisuuksia rakenteiden kustannukset rakenteet vaativat jatkuvaa kunnossapitoa 21

24 Kuva 12. Hattelmalanjärven kunnostustoimien sijainti. Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03. 22

25 7. TOIMET ERI LUONTOARVOJEN KANNALTA Seuraavassa on tarkasteltu ehdotettuja toimenpiteitä Hattelmalanjärven luontoarvojen säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Lintuvesilajien elinolosuhteiden parantamisesta on laajempi yhteenvetotaulukko Mikkola-Roosin (1995) raportissa Linnut Vesilinnut Vesilinnuista joutsen sekä puolisukeltajasorsat hyötyvät vesialueiden avaamisesta, veden pinnan noususta sekä sopivien laidunnusrantojen luomisesta. Sorsien pesät saattavat sijaita kaukanakin vesialueesta, jolloin myös rantametsien käsittely ja pienpetojen määrät Natura-alueen ympärillä vaikuttavat niihin. Sukeltajasorsista sotkat hyötyvät avovesialueen lisäämisestä sekä suojaisista pesimäsaarekkeista. Vesilintujen kannalta olisi myös hyödyksi, jos naurulokit asettuisivat jälleen pesimään Hattelmalanjärvelle, koska naurulokkikolonia tarjoaa vesilinnuille suojaisan pesimäpaikan esimerkiksi variksia vastaan. Kalasääski ja nuolihaukka Nämä lajit käyttävät Hattelmalanjärveä ruokailualueenaan. Vesialueen laajentaminen parantaa kalasääsken kalastusmahdollisuuksia alueella. Vedenpinnan nosto ja rantaluhtien muuttuminen märemmiksi puolestaan lisäävät nuolihaukan saaliseläinten eli lentävien hyönteisten määrää. Erityisesti nuolihaukka saalistaa sudenkorentoja. Kanalinnut Hattelmalanjärven Natura-rajauksen sisällä havaittiin vuonna 2003 kanalinnuista vain teeri. Hattelmalanjärven metsien vanhan puuston säilyttäminen parantaa lajin elinmahdollisuuksia, mutta Natura-alue yksin ei pysty ylläpitämään lajin kantaa alueella, vaan myös viereisten alueiden täytyisi säilyä lajille sopivina. Todennäköisesti teeri katoaa lähialueiden lajistosta. Kurki Kurki vaatii pesimäpaikakseen rauhallisen alueen. Ennen kaikkea tärkeää on pesän sijainti. Sen ei tarvitse välttämättä olla kaukana ihmisasutuksesta, mutta hautovan emon on pystyttävä pesältä esteettömästi tarkkailemaan ympäristöä eikä pesän läheisyydessä saa olla häiriötä. Tällä hetkellä Hattelmalanjärvi on kurjelle sopiva pesimä-alue. Rantojen pensoittuminen pienentää sopivaa pesimäbiotooppia, mutta toisaalta pensaikot ja metsät pesimäluhdan ympärillä estävät häiriöitä. Rantakanat Luhtahuitti sekä nokikana hyötyisivät selvästi vedenpinnan nostosta ja mosaiikkimaisen kosteikkoalueen luomisesta. Nokikanalle avovesialue on ehdoton ja luhtahuitti katoaa, jos rantaluhdat kuivuvat liikaa. Kahlaajat Hattelmalanjärven pesivien kahlaajien määrä on vähentynyt viime vuosina. Syynä tähän on suoalueiden kuivuminen ja toisaalta kahlaajille sopivien avointen ja matalien rantojen umpeenkasvu. Todennäköisesti kaikki kahlaajat hyötyisivät vedenpinnan nostosta ja veden 23

26 lisäämisestä suopinnoilla. Myös rantaniittyjen avaaminen lisäisi kahlaajien pesintä- ja ruokailualueita. Lokkilinnut Vuonna 2003 Hattelmalanjärvellä ei pesinyt lainkaan lokkilintuja. Suurin osa havaituista lokeista oli alueella ruokailijoita. Lokkilinnut hyötyisivät veden pinnan nostosta sekä vesialueiden lisäämisestä, erityisesti jos samalla luodaan niille sopivia pesimäsaarekkeita. Naurulokin palaaminen Hattelmalanjärven pesimälajiksi helpottaa vesilintujen pesimistä, sillä valppaat naurulokit ja kalatiirat suojaavat pesimäpaikkoja esimerkiksi variksia vastaan. Tikat Tikat hyötyvät vanhojen lehtipuiden säästämisestä rantametsissä. Hattelmalanjärven rannoilla on tikoille sopivia lehtipuuvaltaisia metsiköitä, joista löytyy riittävän paksuja runkoja pesäkoloja varten. Tikkojen elinympäristön hoito auttaa samalla myös liito-oravaa. Rantametsien kuusettuminen vähentää lehtipuualueita ja samalla vähenevät tikkojen (palokärkeä lukuun ottamatta) ruokailu- ja pesimäalueet. Kosteuden lisäys rantametsissä suosii tikkoja, sillä todennäköisesti lahoavan lehtipuun määrä kasvaa. Toisaalta kosteuden kasvaminen pysäyttää kuivumissukkession ja saattaa jopa pienentää tikoille hyvin sopivien koivu- ja leppävaltaisten korpien pinta-alaa. Pensaikkojen varpuslinnut Pensaikkojen varpuslinnuista Hattelmalanjärvellä arvokkaimpia lajeja ovat kerttuset. Pensaikkoja alueella on runsaasti, eikä pensaikoiden poisto muutamin kohdin vaaranna lajien esiintymistä alueella. Rantametsien varpuslinnut Rantametsien varpuslinnuista harvalukuisimpia ovat kosteisiin korpi- ja lehtolaikkuihin keskittyneet mustapääkerttu ja sirittäjä sekä kosteiden kuusikoiden tiltaltti. Korpien kosteuden säilyminen ja lehtojen hoito auttavat kaikkia näitä lajeja Arvokkaat luontotyypit Seuraavassa on esitetty hoitotoimet kasvillisuuskuvioittain. Kuvioiden numerointi viittaa karttaliitteeseen (Liite 2). Karttaliitteessä on esitettynä kasvillisuuskuvioita sekä pohjakartan kanssa että lukemisen helpottamiseksi ilman pohjakarttaa. Kuviot 3 7. Järvikorte-, suursara- ja järviruokoluhta, sara- ja viiltosaraniitty Erityisarvot: laaja kokonaisuus erilaisia luhta- ja nevatyyppejä (umpeenkasvusukkession eri vaiheita), lajisto monipuolista, useita huomionarvoisia lajeja, yksi silmälläpidettävä putkilokasvi (punakämmekkä) ja yksi alueellisesti uhanalainen putkilokasvilaji (hoikkavilla). Tavoite: kasvistoon ja kasvillisuuteen liittyvien arvojen säilyttäminen, kuivumiskehityksen (pensoittumisen) hidastaminen. Hoitosuositus: lievä vedenpinnan korkeuden nosto, vedenkorkeuden luontaisen vaihtelurytmin säilyttäminen tärkeää (kunnon kevättulvat). Lievää voimakkaampi vedenpinnan nosto saattaa muuttaa kasvillisuutta voimakkaasti ja yksipuolistaa lajistoa. 24