LIITE A. Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS. Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

Transkriptio

1 FI FI FI

2 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 16 LIITE A Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa FI FI

3 LIITE A LUKU 16: VAKUUTUS A. JOHDANTO Vakuutus on toimi, jolla institutionaaliset yksiköt tai yksikköryhmät suojautuvat tiettyjen epävarmojen tapahtumien aiheuttamilta negatiivisilta taloudellisilta seurauksilta. Vakuutukset jaetaan kahteen ryhmään: sosiaalivakuutuksiin ja muihin vakuutuksiin Sosiaalivakuutus on sosiaaliset riskit ja tarpeet kattava järjestelmä. Se on usein järjestetty kollektiivisesti tietylle ryhmälle, ja järjestelmään osallistuminen on yleensä pakollista tai kolmas osapuoli kannustaa siihen. Sosiaalivakuutukseen luetaan sosiaaliturvajärjestelmät, joita julkisyhteisö säätelee, valvoo ja rahoittaa, sekä palkkatyöhön liittyvät järjestelmät, jotka ovat työnantajien työntekijöidensä puolesta järjestämiä ja ylläpitämiä järjestelmiä. Sosiaalivakuutusta käsitellään luvussa Muu vakuutus kuin sosiaalivakuutus tarjoaa suojan erilaisten tapahtumien, kuten kuoleman, tietyn eliniän saavuttamisen, tulipalon, luonnonkatastrofien, tulvien ja auto-onnettomuuksien, varalta. Kuoleman ja tietyn eliniän saavuttamisen varalta vakuuttamista kutsutaan henkivakuuttamiseksi ja muiden tapahtumien varalta vakuuttamista puolestaan vahinkovakuuttamiseksi Tässä luvussa käsitellään henki- ja vahinkovakuutusta. Siinä kuvataan, kuinka vakuutustoiminta kirjataan tileille Vakuutukseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet määritellään vakuutussopimuksessa. Vakuutussopimus tehdään vakuutuksenantajan ja toisen institutionaalisen yksikön eli vakuutuksenottajan välillä. Vakuutuksenottaja suorittaa sopimuksen nojalla vakuutuksenantajalle vakuutusmaksun, ja kun määrätty tapahtuma sattuu, vakuutuksenantaja suorittaa maksun eli korvauksen vakuutuksenottajalle tai muulle nimetylle henkilölle. Vakuutuksenottaja suojautuu tällä tavoin tiettyjen riskien varalta, kun taas vakuutuksenantaja pyrkii riskejä yhdistelemällä saamaan enemmän maksutuloja kuin mitä se joutuu maksamaan korvauksien muodossa Osapuolten roolit määritellään vakuutussopimuksessa seuraavasti: a) vakuutuksenantaja, joka tarjoaa vakuutussuojan; b) vakuutuksenottaja, joka vastaa vakuutusmaksujen maksamisesta; c) edunsaaja, joka saa korvauksen; d) vakuutettu henkilö tai omaisuus, johon riski kohdistuu. FI 3 FI

4 Käytännössä vakuutuksenottaja, edunsaaja ja vakuutettu voivat olla sama henkilö. Vakuutussopimuksessa luetellaan nämä roolit ja määritellään kutakin roolia vastaava henkilö Yleisin vakuutusmuoto on ensivakuutus, jossa institutionaaliset yksiköt hankkivat vakuutuksenantajalta itselleen vakuutuksen määrätyistä riskeistä aiheutuvien taloudellisten seurausten varalta. Ensivakuuttaja voi puolestaan vakuuttaa itsensä ottamalla toiselta vakuutuksenantajalta vakuutuksen ensivakuutetun riskin tiettyä osaa varten. Tätä kutsutaan jälleenvakuuttamiseksi, ja jälleenvakuutuksen tarjoajia kutsutaan jälleenvakuuttajiksi. 1. Ensivakuutus Ensivakuutukset jaetaan kahteen ryhmään: henkivakuutuksiin ja vahinkovakuutuksiin Määritelmä: Henkivakuutus on toimi, jonka nojalla vakuutuksenottaja suorittaa vakuutuksenantajalle säännöllistä vakuutusmaksua, jonka vastineeksi vakuutuksenantaja takaa edunsaajalle sovitun summan tai vuosittaisen korvauksen sovittuna päivänä tai aikaisemmin, mikäli vakuutettu henkilö kuolee ennenaikaisesti. Henkivakuutuksesta voidaan myöntää useisiin eri riskeihin perustuvia etuuksia. Esimerkiksi vanhuusvakuutuksesta voidaan myöntää etuus, kun vakuutettu täyttää 65 vuotta, ja vakuutetun kuoleman jälkeen etuus voidaan myöntää leskelle hänen kuolemaansa saakka Henkivakuutus käsittää myös lisävakuutuksen henkilövahingon, myös työkyvyttömyyden, ja tapaturmaisen kuoleman sekä tapaturmasta tai sairaudesta johtuvan haitan tai työkyvyttömyyden varalta Joistakin henkivakuutusluokista maksetaan korvaus vakuutustapahtuman sattuessa. Esimerkiksi kiinnityslainaan liittyvästä vakuutuksesta maksetaan etuus kiinnityksen kuolettamiseksi ainoastaan, jos tulonsaaja kuolee ennen kyseisen lainan laina-ajan päättymistä. Useimmissa näistä vakuutusluokista riskiturvaan on yhdistetty huomattava säästöosuus. Merkittävän säästöosuuden vuoksi henkivakuutusta pidetään eräänlaisena säästömuotona, ja siihen liittyvät taloustoimet kirjataan rahoitustilille Määritelmä: Vahinkovakuutus on toimi, jonka nojalla vakuutuksenottaja suorittaa vakuutuksenantajalle säännöllisesti vakuutusmaksuja, joiden vastineeksi vakuutuksenantaja takaa edunsaajalle sovitun summan, jos sattuu muu tapahtuma kuin henkilön kuolema. Esimerkkejä tällaisista tapahtumista ovat muun muassa tapaturma, sairaus ja tulipalo. Elämiseen liittyviltä riskeiltä suojaava tapaturmavakuutus luokitellaan vahinkovakuutukseksi useimmissa Euroopan maissa Henkivakuutus, josta myönnetään etuus ainoastaan kuolemantapauksessa tietyn ajanjakson aikana ja jota yleensä kutsutaan kuolemanvaravakuutukseksi, käsitellään kansantalouden tilinpidossa FI 4 FI

5 vahinkovakuutuksena, sillä korvaus maksetaan ainoastaan määrätyn vakuutustapahtuman yhteydessä. Vakuutusyksiköiden kirjanpitokäytännön johdosta kuolemanvaravakuutusta ei ole käytännössä aina mahdollista erottaa henkivakuutuksesta. Tällöin kuolemanvaravakuutus voidaan käsitellä henkivakuutuksen tavoin Sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaan liittyy riskien hajauttaminen. Vakuutuksenantajat saavat yleensä vakuutuksenottajilta vakuutusmaksua säännöllisesti pienissä erissä ja maksavat suurempia summia korvauksensaajille, kun vakuutuksen kattama tapahtuma sattuu. Vahinkovakuutuksessa riskit on hajautettu koko vakuutuksia ottaneen joukon kesken. Vakuutuksenantaja määrittää vakuutuspalvelun tarjoamisesta vuosittain perittävän maksun, joka perustuu ennakkoarvioon kyseisenä vuotena maksettavien korvausten määrästä. Tyypillistä on, että korvausta hakevia on huomattavasti vähemmän kuin vakuutuksenottajia. Yksittäisen vahinkovakuutuksen ottajan saamat korvaukset eivät pitkälläkään aikavälillä ole missään suhteessa hänen maksamiinsa vakuutusmaksuihin. Vakuutuksenantaja vertailee kuitenkin niitä toisiinsa vuosittain kunkin vahinkovakuutusluokan osalta. Henkivakuutuksen osalta ajan mittaan maksettujen maksujen ja saatujen korvausten suhteella on merkitystä sekä vakuutuksenottajan että vakuutuksenantajan näkökulmasta. Henkivakuutuksen ottaja olettaa saatavien etuuksien olevan ainakin yhtä suuret kuin maksetut maksut etuuden myöntämishetkeen asti, ja henkivakuutusta pidetäänkin yhtenä säästömuotona. Kun vakuutuksenantaja määrittää maksujen ja korvausten välistä suhdetta, sen on otettava tässä yhteydessä huomioon vakuutetusta väestöstä tehdyt odotettavissa olevaa elinikää, myös kuolemaan johtavien onnettomuuksien riskiä, koskevat vakuutusmatemaattiset laskelmat. Vakuutusmaksujen saamisen ja korvausten maksamisen välisellä ajanjaksolla vakuutuksenantaja saa lisäksi tuloja sijoittaessaan osan saaduista vakuutusmaksuista. Tämä tulo vaikuttaa myös vakuutuksenantajien asettamaan vakuutusmaksujen ja korvausten tasoon Henki- ja vahinkovakuutusten välillä on merkittäviä eroja, joiden vuoksi kirjauksetkin eroavat toisistaan. Vahinkovakuutuksessa suoritetaan kuluvalla tilinpitojaksolla uudelleenjako kaikkien vakuutuksenottajien ja muutamien korvauksensaajien välillä. Henkivakuutuksessa jaetaan uudelleen lähinnä tietyllä ajanjaksolla maksetut vakuutusmaksut samalle vakuutuksenottajalle myöhemmin maksettavina etuuksina. 2. Jälleenvakuutus Määritelmä: Vakuutuksenantaja voi suojautua poikkeuksellisen runsaslukuisten tai erittäin suurten korvausvaatimusten varalta ottamalla jälleenvakuuttajalta jälleenvakuutuksen. Jälleenvakuutusyhtiöt ovat keskittyneet muutamiin finanssikeskuksiin, joten useat jälleenvakuutusvirrat ovat ulkomaiden kanssa suoritettavia taloustoimia. On tavallista, että myös jälleenvakuuttajat ottavat jälleenvakuutuksen toiselta jälleenvakuuttajalta riskiensä hajauttamiseksi. Tällaista laajennettua jälleenvakuuttamista kutsutaan edelleenvakuuttamiseksi. FI 5 FI

6 16.17 Riskejä pystytään rajoittamaan myös siten, että vakuutuksenantajien eli vakuutusliikkeen merkitsijöiden (underwriters) ryhmä ottaa yhdessä kantaakseen yhteen vakuutussopimukseen liittyvän riskin. Kukin yksittäinen vakuutuksenantaja on vastuussa ainoastaan omasta osuudestaan vakuutuksessa, saa sitä vastaavan osuuden vakuutusmaksuista ja maksaa saman osuuden, jos korvaus tai etuus tulee maksettavaksi. Vakuutusta hallinnoi joko johtava vakuuttaja tai vakuutuksen välittäjä. Lloyds of London on esimerkki vakuutusmarkkinoista, joilla suorat ja välilliset riskit on hajautettu usean vakuutusliikkeen merkitsijän kesken Ensivakuuttajalla on useita mahdollisuuksia järjestää välillinen turva niiden riskien varalta, jotka se on hyväksynyt. Jälleenvakuutus jaetaan seuraaviin luokkiin: a) Suhteellinen jälleenvakuutus, jossa vakuutuksenottaja jälleenvakuuttaa jälleenvakuuttajalla sovitun prosenttiosuuden kaikista riskeistä tai määrätyn ensivakuutuskannan kaikista riskeistä. Tämä tarkoittaa, että ensivakuuttaja siirtää vastaavan osuuden vakuutusmaksuista jälleenvakuuttajalle, joka tämän jälkeen suorittaa saman osuuden korvauksista, kun ne tulevat maksettaviksi. Tällöin kaikki jälleenvakuuttajan vakuutuksenottajalle maksamat jälleenvakuutuspalkkiot katsotaan jälleenvakuutusmaksutulon vähennyksiksi. b) Ei-suhteellinen jälleenvakuutus, jota kutsutaan yksittäisylivahinkojälleenvakuutukseksi (excess of loss -jälleenvakuutus) ja jossa jälleenvakuuttajaan kohdistuu riski ainoastaan, jos ensivakuutusvaateiden määrä ylittää sovitun kynnysarvon. Jos kynnyksen ylittäviä ensivakuutusvaateita ei ole tai jos niitä on vain vähän, jälleenvakuuttaja voi siirtää osan voitoistaan edelleen ensivakuuttajalle. Voitonjako käsitellään tileissä tulonsiirtona jälleenvakuuttajalta ensivakuuttajalle samalla tavoin kuin korvausten maksaminen. 3. Vakuutustoimintaa harjoittavat yksiköt Ensivakuuttamista ja jälleenvakuuttamista harjoittavat institutionaaliset yksiköt ovat pääasiassa vakuutuksenantajia. Myös muunlainen yritys voi harjoittaa vakuutustoimintaa sivutoimenaan. Vakuutustoimintaa koskevassa lainsäädännössä edellytetään kuitenkin yleensä, että pidetään erillistä, kaikki vakuutustoiminnan osa-alueet kattavaa tilijärjestelmää, jolloin on mahdollista yksilöidä erillinen institutionaalinen yksikkö, joka luokitellaan alasektoriin vakuutuslaitokset (S.128) tai eläkerahastot (S.129). Julkisyhteisöt voivat harjoittaa muuta vakuutustoimintaa, mutta tässäkin on todennäköistä, että erillinen yksikkö pystytään yksilöimään. Vaikka vakuutustoimintaan voi siis osallistua muitakin sektoreita, jäljempänä oletetaan, että kaikesta vakuutustoiminnasta vastaavat joko kotimaiset tai ulkomaiset vakuutuksenantajat. FI 6 FI

7 16.20 Yksiköt, jotka pääasiassa osallistuvat vakuuttamiseen läheisesti liittyvään toimintaan mutta eivät kuitenkaan ota kantaakseen riskejä, ovat vakuutuksen välitystä avustavia laitoksia. Nämä yksiköt luokitellaan alasektoriin rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.126), ja niihin luetaan muun muassa seuraavat: a) vakuutusmeklarit; b) vakuutusyhtiöitä ja eläkerahastoja palvelevat yksityiset voittoa tavoittelemattomat yhteisöt; c) yksiköt, joiden pääasiallisena tehtävänä on toimia vakuutusyhtiöitä, eläkerahastoja ja vakuutusmarkkinoita valvovana viranomaisena. B. ENSIVAKUUTUKSEN TUOTOS Vakuutusyhtiö perii asiakkaalta vakuutusmaksun, joka pysyy yhtiön hallinnassa kunnes esitetään korvaushakemus tai vakuutuskausi päättyy. Sillä välin vakuutusyhtiö sijoittaa vakuutusmaksun, ja tästä syntyvä sijoitustulo on lisärahoituslähde, josta saatavilla varoilla katetaan maksettavia korvauksia. Vakuutusyhtiö määrittää vakuutusmaksujen tason sellaiseksi, että kun vakuutusmaksujen summaan lisätään niiden tuottama sijoitustulo ja siitä vähennetään odotettavissa olevat korvaukset, jäljelle jää lisä, jonka vakuutusyhtiö voi pitää itsellään. Tämä lisä muodostaa vakuutusyhtiön tuotoksen. Vakuutusalan tuotos mitataan vakuutuksenantajien määrittämän vakuutusmaksutason mukaan. Tässä yhteydessä on määriteltävä neljä eri osatekijää, jotka ovat a) vakuutusmaksutuotot, b) vakuutusmaksutäydennykset, c) korvauskulut tai maksettavat etuudet ja d) vakuutustekninen vastuuvelka. Jäljempänä kutakin osatekijää käsitellään erikseen, minkä jälkeen tarkastellaan vahinkovakuutuksen ensivakuutuksen, henkivakuutuksen ensivakuutuksen ja jälleenvakuutuksen tuotoksen mittaamista. 1. Vakuutusmaksutuotot Määritelmä: Vakuutusmaksutuotot ovat se osa vakuutusmaksutulosta, joka on saatu kyseisellä tilinpitojaksolla. Vakuutusmaksutulo kattaa vakuutussopimuksessa sovitun vakuutuskauden. Vakuutusmaksutulon ja vakuutusmaksutuottojen erotus on erilleen siirretty summa, joka sisältyy vakuutusmaksuvastuuseen. Näitä summia käsitellään vakuutuksenottajien varoina. Vakuutusmaksutuottojen käsite vakuutusalan tilinpidossa on yhdenmukainen kansantalouden tilinpidon suoriteperusteisen kirjaamistavan kanssa. FI 7 FI

8 16.23 Vakuutusmaksu on joko kuukausittain tai vuosittain säännöllisesti maksettava maksu tai yksittäinen maksu, joka maksetaan yleensä vakuutuskauden alussa. Yksittäiset maksut ovat tavallisia vakuutettaessa sellaisten riskien varalta, jotka liittyvät suuriin tapahtumiin, kuten suurten rakennusten tai laitteistojen rakentamiseen ja tavaroiden maantie-, raide-, meri- tai lentokuljetuksiin Kyseisenä vuonna saadut vakuutusmaksutuotot muodostuvat seuraavasti: vakuutusmaksutulo plus vakuutusmaksuvastuu tilivuoden alussa miinus vakuutusmaksuvastuu tilivuoden lopussa. Ne voidaan esittää myös seuraavasti: vakuutusmaksutulo miinus vakuutusmaksuvastuun muutos (miinus lisäys tai plus vähennys) Vakuutusmaksuvastuu ja muut vastuuvelat sisältyvät vahinkovakuutustekniseen vastuuvelkaan (AF.61) ja henkivakuutustekniseen vastuuvelkaan (AF.62). Vakuutusteknistä vastuuvelkaa kuvataan kohdissa Vakuutuksenottajien on usein maksettava vakuutusmaksun maksamista koskeva vero. Useissa maissa tätä vakuutusveroa ei peritä henkivakuutusmaksuista. Vakuutuksenantajien on siirrettävä tämä vero julkisyhteisöille, joten sitä vastaavia summia ei kirjata vakuutuksenantajien vuosittaisiin tileihin. Vakuutuksenantajien taseessa kauppaluottoihin voidaan kirjata ainoastaan suhteellisen pieni summa, joka vastaa kyseisen vuoden jäännöserää, jota ei vielä ole siirretty julkisyhteisöille. Veromaksuja ei kirjata sellaisinaan vakuutuksenantajien tileihin. Tämä vero katsotaan kansantalouden tilinpidossa tuoteveroksi. Vakuutuksenottajien oletetaan maksavan nämä summat suoraan veroviranomaisten tileille. 2. Vakuutusmaksutäydennykset Määritelmä: Vakuutusmaksutäydennykset ovat vakuutuksenantajien vakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatua tuloa, joka on velkaa vakuutuksenottajille Maksettavien etuuksien tai korvauskulujen yhteissumma tietyltä ajanjaksolta on usein vakuutusmaksutuottoja suurempi erityisesti henkivakuutustoiminnassa mutta myös jossain määrin vahinkovakuutustoiminnassa. Vakuutusmaksut maksetaan yleensä säännöllisesti, usein vakuutuskauden alussa, kun taas korvauskulut syntyvät myöhemmin. Henkivakuutuksen tapauksessa etuudet maksetaan yleensä useita vuosia myöhemmin. Vakuutusmaksun maksamisen ja korvauksen maksamisen välisenä ajanjaksona kyseessä oleva summa on FI 8 FI

9 vakuutuksenantajan käytettävissä, ja tämä voi sijoittaa summan ja saada siitä tuloa. Näitä summia kutsutaan vakuutustekniseksi vastuuvelaksi. Vastuuvelasta saatujen tulojen ansiosta vakuutuksenantajat voivat periä pienempiä vakuutusmaksuja kuin olisi muutoin mahdollista. Tarjotun palvelun mittaamisessa otetaan huomioon tämän tulon suuruus sekä maksujen ja korvausten suhteellinen suuruus Vahinkovakuutusmaksutuottoa syntyy vähitellen kauden edetessä, vaikka vakuutusmaksu voidaankin maksaa heti vakuutuskauden alussa. Vakuutuksenantajan hallussa on millä tahansa hetkellä ennen vakuutuskauden loppua summa, joka on tulevaisuudessa tarjottaviin palveluihin ja mahdollisiin korvauksiin liittyvä, vakuutuksenottajalle maksettava summa. Tämä on eräänlaista vakuutuksenottajan vakuutuksenantajalle antamaa luottoa, jota kutsutaan vakuutusmaksuvastuuksi. Vastaavasti vaikka vakuutuksenantajan maksettavaksi tulee korvauksia vakuutussopimuksessa määritellyn vakuutustapahtuman syntyessä, ne voidaan maksaa vasta myöhemmin usein siksi, että maksettavista määristä joudutaan neuvottelemaan. Tämäkin on eräänlaista luottoa, jota kutsutaan korvausvastuuksi Henkivakuutuksiin liittyy samanlaista vastuuvelkaa, mutta lisäksi on kaksi muuta vakuutusrahaston osatekijää, jotka ovat henkivakuutuksen vakuutusrahastot ja säästövakuutusrahastot. Nämä vastaavat tulevien etuuksien maksua varten rahastoituja varoja. Rahastojen varat on yleensä sijoitettu rahoitusvaroihin, ja tästä saatu tulo on sijoitustuloa. Rahastoja voidaan käyttää taloudellisen toiminnan, kuten kiinteistöliiketoiminnan, rahoittamiseen nettotoimintaylijäämän tuottamiseksi joko erillisessä laitoksessa tai sivutoimena Kaikki vakuutuksenottajille kuuluva sijoitustulo kirjataan ensitulon jakotilille vakuutuksenottajille resurssiksi. Vahinkovakuutuksen tapauksessa sama summa maksetaan tämän jälkeen vakuutuksenantajalle vakuutusmaksutäydennyksenä ja merkitään tulojen uudelleenjaon tilille. Henkivakuutuksen tapauksessa maksut ja maksutäydennykset kirjataan rahoitustiliin. 3. Oikaistut korvauskulut ja maksettavat etuudet Määritelmä: Korvauskulut ja maksettavat etuudet ovat vakuutuksenantajan rahoitusvelvoitteita edunsaajaa kohtaan niistä riskeistä, jotka toteutuvat kyseisellä ajanjaksolla syntyvän vakuutustapahtuman johdosta vakuutussopimuksessa määritetyllä tavalla Korvauskulujen käsite vahinkovakuutuksen alalla ja maksettavien etuuksien käsite henkivakuutusalalla ovat yhdenmukaisia kansantalouden tilinpidon suoriteperusteisen mittauksen kanssa. FI 9 FI

10 Oikaistut vahinkovakuutuksen korvauskulut Toisistaan voidaan erottaa maksetut korvaukset ja korvauskulut. Korvauskulut tarkoittaa vuoden aikana toteutuneiden vakuutettujen riskien johdosta maksettavia määriä. Merkitystä ei ole sillä, onko vakuutuksenottaja ilmoittanut kyseessä olevasta tapahtumasta. Osa korvauksista maksetaan seuraavana vuonna tai jopa myöhemmin. Toisaalta korvauksia, jotka ovat aiheutuneet edellisvuosina syntyneistä tapahtumista, maksetaan kuluvana vuonna. Korvauskulujen maksamatta oleva osa lisätään korvausvastuuseen Kalenterivuonna syntyneet vahinkovakuutuksen korvauskulut muodostuvat seuraavasti: maksetut korvaukset miinus korvausvastuu tilivuoden alussa plus korvausvastuu tilivuoden lopussa. Ne voidaan esittää myös seuraavasti: maksetut korvaukset plus korvausvastuun muutos (plus lisäys tai miinus vähennys) Korvauskuluihin ei sisällytetä mitään vakuutuksenantajan maksamia, korvauksiin liittyviä ulkoisia tai sisäisiä kustannuksia. Nämä kustannukset voivat olla hankintoihin, vakuutuksen hallinnointiin, sijoitusten hoitoon ja korvaushakemusten käsittelyyn liittyviä kustannuksia. Kaikkia kustannuksia ei välttämättä voida eritellä tilinpidon lähdetiedoissa. Ulkoisiin kustannuksiin luetaan vakuutuksenantajan toisella yksiköllä teettämät työt, jotka kirjataan tileille välituotekäyttönä. Sisäisiin kustannuksiin kuuluvat vakuutuksenantajan omien työntekijöiden tekemiin töihin liittyvät kustannukset, jotka kirjataan tileille työvoimakustannuksina Katastrofeista aiheutuneet menetykset eivät vaikuta korvausten arvoon. Katastrofien aiheuttamat menetykset kirjataan pääomansiirtoina vakuutuksenantajalta vakuutuksenottajalle. Tällaisen kirjaustavan etuna on, että vakuutuksenottajan käytettävissä olevat tulot eivät lisäänny tarkoituksettomasti, mikä tapahtuisi, jos korvaukset kirjattaisiin toisella tapaa (ks ja kohta) Vakuutuspalvelujen tuotanto on jatkuva prosessi, eikä sitä tapahdu ainoastaan silloin, kun riski toteutuu. Vahinkovakuutuksen ottajille maksettavien korvausten taso vaihtelee kuitenkin vuosittain, ja jotkin tapahtumat voivat johtaa erityisen suuriin korvausvaatimuksiin. Korvausvaatimusten tason heilahtelu ei vaikuta suoraan sen paremmin vakuutuspalvelujen volyymiin kuin hintaankaan. Vakuutuksenantajat määrittävät vakuutusmaksujen tason sen perusteella, kuinka todennäköisesti ne arvioivat korvausvaatimuksia syntyvän. Tästä syystä tuotoksen FI 10 FI

11 laskentakaavassa käytetään oikaistuja korvauskuluja, joka on korvausvaatimusten tason heilahtelulla korjattu arvio Oikaistujen korvauskulujen arvio voidaan johtaa tilastollisesti odotusarvomenetelmällä korvausvaatimusten aiemman tason perusteella. Maksettavien korvausten historiaa tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon se korvausten osuus, joka katetaan ensivakuuttajan jälleenvakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti. Esimerkiksi kun ensivakuuttajalla on yksittäisylivahinkojälleenvakuutus, jota kutsutaan eisuhteelliseksi jälleenvakuutukseksi, se asettaa vakuutusmaksutason sellaiseksi, että maksuilla voidaan kattaa enintään jälleenvakuutuksella katettu enimmäismenetys sekä ensivakuuttajan maksettavaksi kuuluva jälleenvakuutusmaksu. Suhteellisen jälleenvakuutuksen tapauksessa ensivakuuttaja asettaa vakuutusmaksutason siten, että maksut kattavat sen maksettavaksi tulevien korvausten osuuden sekä jälleenvakuutusmaksun Vaihtoehtoinen menettely korvauskulujen oikaisemiseksi korvausvaatimusten tason heilahtelulla on käyttää omien varojen ja tasoitusvastuiden muutoksia koskevia kirjanpitotietoja. Tasoitusvastuut ovat summia, jotka vakuutuksenantajat rahastoivat lakisääteisten tai hallinnollisten vaatimusten mukaisesti kattaakseen tulevaisuudessa esitettävät epäsäännölliset tai ennakoimattoman suuret korvausvaatimukset. Nämä summat sisältyvät vahinkovakuutustekniseen vastuuvelkaan AF.61. Maksettavat henkivakuutusetuudet Maksettavat henkivakuutusetuudet ovat kyseisellä tilinpitojaksolla vakuutussopimuksen nojalla maksettavia summia. Henkivakuutuksen tapauksessa ei tarvita oikaisuja korvausvaatimusten tason odottamattomien heilahtelujen huomioon ottamiseksi Maksettaviin etuuksiin ei sisällytetä etuuksiin liittyviä kustannuksia, vaan ne kirjataan välituotekäyttönä ja työvoimakustannuksina. 4. Vakuutustekninen vastuuvelka Määritelmä: Vakuutustekninen vastuuvelka tarkoittaa vakuutuksenantajan erikseen varaamia summia. Vastuuvelka on vakuutuksenottajien varoja ja vakuutuksenantajan velkaa. Vakuutustekninen vastuuvelka voidaan jakaa vahinko- ja henkivakuutustekniseen vastuuvelkaan ja annuiteettiin perustuviin vastuisiin Vakuutustekninen vastuuvelka jaetaan seitsemään luokkaan EU:n tilinpäätösdirektiivin mukaisesti. Kussakin tapauksessa taseeseen kirjataan jälleenvakuutuksen sisältävä summa, jälleenvakuuttajilla jälleenvakuutettu summa ja nettosumma. Nämä seitsemän luokkaa ovat seuraavat: a) vakuutusmaksuvastuu vakuutusmaksutulon ja vakuutusmaksutuottojen erotus. Tämä vastuuvelka voi kansallisesta lainsäädännöstä riippuen sisältää siirtovastuun täydennystä koskevan erillisen osuuden. FI 11 FI

12 b) henkivakuutusrahasto heijastaa odotettavissa olevien etuuksien (myös muttei ainoastaan maksettavien bonusten) nykyarvoa, josta on vähennetty tulevien vakuutusmaksujen nykyarvo. Valvontaviranomaiset voivat asettaa nykyarvon laskennassa käytetylle diskonttokorolle enimmäisarvon. c) korvausvastuu korvauskulujen ja maksettujen korvausten ero. Yhtä kuin se vakuutusyhtiölle aiheutuva arvioitu kokonaiskustannus, joka muodostuu kaikkien niiden korvausten maksusta, jotka liittyvät tilikauden aikana syntyneisiin tapahtumiin riippumatta siitä, onko niistä ilmoitettu, ja josta on vähennetty näihin korvauksiin liittyvät jo maksetut määrät. d) lisäetuvastuu (jollei se sisälly edellä olevaan b kohtaan) käsittää vakuutuksenottajille tai sopimusten edunsaajille bonuksina tai alennuksina tarkoitetut määrät, siltä osin kuin näitä summia ei ole jo hyvitetty näille. e) tasoitusvastuu käsittää lakisääteisten tai hallinnollisten vaatimusten perusteella varatut määrät, joilla voidaan tasata tulevina vuosina vahinkosuhteissa tapahtuvia heilahteluja tai kattaa erityisiä riskejä. Kansalliset viranomaiset voivat kieltää nämä varaukset. f) muu vakuutustekninen vastuuvelka sisältää muun muassa siirtovastuun täydennystä koskevan vastuun, jos se ei sisälly edellä mainittuun a kohtaan. Tähän erään voi kuulua myös ikääntymisvastuu, jossa otetaan huomioon ikääntymisen vaikutus korvausten määrään esimerkiksi sairausvakuutustoiminnassa. g) henkivakuutustekninen vastuuvelka, joissa sijoitusriski on vakuutuksenottajilla. Tämä erä sisältää vakuutusteknisen vastuuvelan, joka kattaa vastuut vakuutuksenottajia kohtaan niiden henkivakuutussopimusten puitteissa, joiden tuotto on määritelty niiden sijoitusten perusteella, joissa riski on vakuutuksenottajalla, tai indeksin perusteella, kuten indeksisidonnaisessa henkivakuutuksessa. Tämä erä sisältää myös tontiinia koskevan vakuutusteknisen vastuuvelan Tuotoksen laskemisessa käytettyjä vakuutusteknisen vastuuvelan muutoksia (F.61 ja F.62) johdettaessa huomioon ei oteta realisoituneita ja realisoitumattomia hallussapitovoittoja ja -tappioita. 5. Vakuutuksen tuotoksen määrittely Vakuutuksenantajat tarjoavat asiakkailleen vakuutuspalveluita, joista ne eivät kuitenkaan erikseen laskuta Vakuutuksenantaja perii vakuutusmaksuja ja maksaa korvauksia tai etuuksia vakuutustapahtuman yhteydessä. Edunsaaja saa korvauksen tai etuuden hyvityksenä vakuutustapahtumasta aiheutuneista taloudellisista seuraamuksista. FI 12 FI

13 16.48 Vakuutustekninen vastuuvelka muodostuu varoista, joita vakuutuksenantajat käyttävät sijoittamiseen ja tulon hankkimiseen. Nämä varat ja niitä vastaava sijoitustulo (vakuutusmaksutäydennykset) ovat velkaa edunsaajille Tässä osassa käsitellään ensivakuutus- ja jälleenvakuutuspalvelujen tuotoksen laskemisessa tarvittavia tietoja. Vahinkovakuutus Vakuutuksenantajan tuotos on edunsaajille tarjottu palvelu Odotusarvomenetelmää käytettäessä tuotoksen laskentakaava on seuraava: Henkivakuutus Vakuutusmaksutuotot plus vakuutusmaksutäydennykset miinus oikaistut korvauskulut. Oikaistut korvauskulut saadaan korjaamalla korvauskuluja korvausvaatimusten tason heilahtelun huomioon ottamiseksi käyttämällä tasoitusvastuiden ja omien varojen muutoksia koskevia historiatietoja tai kirjanpitotietoja. Vakuutusmaksutäydennysten taso ei heilahtele yhtä paljon kuin korvausvaatimusten taso, joten oikaisua ei tarvita. Oikaistuja korvauskuluja estimoitaessa tiedot jaotellaan tuotteen perusteella esimerkiksi liikennevakuutukseen tai kiinteistövakuutukseen. Jos käytettävissä ei ole tarvittavia kirjanpitotietoja ja jos keskimääräistä tuotosta ei voida kohtuullisesti arvioida historiatietojen perusteella, vahinkovakuutuksen kokonaistuotos voidaan arvioida kustannusten summana (mukaan luettuina välilliset kustannukset, työvoima- ja pääomakustannukset), johon lisätään normaali voitto Henkivakuutuksen ensivakuutuksen tuotos lasketaan erikseen seuraavasti: Vakuutusmaksutuotot plus vakuutusmaksutäydennykset miinus erääntyneet etuudet miinus vakuutusteknisen vastuuvelan ja säästövakuutuksen lisäykset (plus vähennykset) Jos käytettävissä ei ole tarvittavia tietoja henkivakuutuksen laskemiseksi tämän kaavan perusteella, käytetään samanlaista kustannusten yhteissummaan perustuvaa menetelmää kuin vahinkovakuutuksen yhteydessä. Vahinkovakuutuksen tavoin huomioon otetaan normaali voitto. FI 13 FI

14 16.54 Kokonaistuotoksen laskennassa ei oteta huomioon hallussapitovoittoja ja -tappioita. Jälleenvakuutus Jälleenvakuutuspalvelujen kokonaistuotoksen laskentakaava on samanlainen kuin ensivakuutuksen tapauksessa. Jälleenvakuuttamisen ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin rajata ensivakuuttajan riskialtistusta, joten jälleenvakuuttaja käsittelee poikkeuksellisen suuria korvausvaatimuksia päivittäin. Tästä syystä ja koska jälleenvakuutusmarkkinat ovat keskittyneet muutamiin suuryrityksiin maailmalla, jälleenvakuuttajaan ei kohdistu odottamattoman suuria tappioita yhtä todennäköisesti kuin ensivakuuttajaan, etenkään yksittäisylivahinkojälleenvakuutuksen tapauksessa Jälleenvakuutuksen tuotos mitataan samalla tavoin kuin vahinkovakuutuksen ensivakuutuksen tuotos. On kuitenkin joitakin maksuja, jotka liittyvät ainoastaan jälleenvakuutukseen. Näitä ovat ensivakuuttajalle maksettavat jälleenvakuutuspalkkiot suhteellisessa jälleenvakuutuksessa ja voitonjako yksittäisylivahinkojälleenvakuutuksessa. Kun nämä otetaan huomioon, jälleenvakuutuksen kokonaistuotos lasketaan seuraavasti: Vakuutusmaksutuotot miinus maksettavat jälleenvakuutuspalkkiot plus vakuutusmaksutäydennykset miinus sekä oikaistut korvauskulut että voitonjako. C. VAHINKOVAKUUTUKSEEN LIITTYVÄT TALOUSTOIMET Tässä osassa käsitellään vahinkovakuutuksen kirjauskäytäntöjä. Vakuutuksia voivat ottaa yritykset, kotitaloudet yksityishenkilöinä ja ulkomaan yksiköt. Kun kotitalouden jäsenen ottama vakuutus luokitellaan sosiaalivakuutukseksi, kirjaukset on kuitenkin tehtävä luvussa 17 esitetyllä tavalla. 1. Vakuutuksen kokonaistuotoksen jakaminen käyttäjien kesken Vahinkovakuutuksen kokonaistuotos kuvataan kohdassa Vakuutuksenantajien tuotoksen arvo kirjataan käyttönä seuraavasti: a) yritysten välituotekäyttö, mukaan luettuina seuraavat sektorit: yritykset (S.11), rahoituslaitokset (S.12), julkisyhteisöt (S.13), yhtiöimättömät kotitalousyritykset (S.141 ja S.142) ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY:t) (S.15); b) kotitalouksiin kuuluvien yksityishenkilöiden kulutusmenot (S.143 ja S.144); tai c) vienti ulkomaisille vakuutuksenottajille (S.2). FI 14 FI

15 16.59 Tuotoksen arvo jaetaan käyttäjille vakuutustyypin mukaan Vaihtoehtoisesti tuotoksen arvo jaetaan vakuutuksenottajille käyttönä suhteessa niiden todellisiin vakuutusmaksuihin Tuotoksen jakaminen välituotekäyttöön tapahtuu toimialoittain. 2. Vakuutuspalvelut ulkomaille ja ulkomailta Kotimaiset vakuutuksenantajat voivat tarjota vakuutusturvaa ulkomaiden kotitalouksille ja yrityksille, ja kotimaiset kotitaloudet ja yritykset voivat hankkia vakuutusturvaa ulkomaiden vakuutuksenantajilta. Kotimaisten vakuutuksenantajien vakuutuksenottajille jakama sijoitustulo sisältää ulkomaiden vakuutuksenottajien osuuden. Nämä ulkomaiset vakuutuksenottajat maksavat myös vakuutusmaksutäydennyksiä kotimaiselle vakuutuksenantajalle Samaa menetelmää sovelletaan myös ulkomaisilta vakuutuksenantajilta vakuutuksen ottavien kotimaisten yritysten ja kotitalouksien kohteluun. Kotimaiset vakuutuksenottajat saavat ulkomailta laskennallista sijoitustuloa ja maksavat ulkomaille vakuutusmaksuja ja maksutäydennyksiä. Näiden virtojen suuruuden arviointi on hankalaa etenkin, jos olemassa ei ole kotimaista vakuutuksenantajaa, johon verrata. Kansantaloutta koskevia estimaatteja voidaan laatia vastapuolen tietojen avulla. Kotimaisten yksiköiden taloustoimien määrä on oltava tiedossa. Saatavien sijoitustulojen ja maksettavien vakuutusmaksutäydennysten estimoinnissa voidaan käyttää maksutäydennysten ja tosiasiallisten vakuutusmaksujen välistä suhdetta kansantalouden palveluja tarjoavalla sektorilla. 3. Kirjaukset Muun kuin sosiaalivakuutukseen kuuluvan vahinkovakuutuksen osalta kirjataan kaiken kaikkiaan kuusi taloustoimiparia: kaksi paria liittyy vakuutuspalvelun tuotannon ja kulutuksen mittaamiseen, kolme paria tulonjakoon ja yksi pari rahoitustiliin. Poikkeustapauksessa pääomatilille voidaan kirjata jakamiseen liittyvä seitsemäs taloustoimi. Vahinkovakuutuksen osalta toiminnan tuotoksen arvo, vakuutuksenottajille kuuluva sijoitustulo ja palvelumaksun arvo lasketaan jäljempänä kuvatulla tavalla Tuotantoon ja kulutukseen liittyvät taloustoimet ovat seuraavat: a) Kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tuotannosta ja kulutuksesta vastaavat vakuutuksenantajat, joten tuotos (P.1) kirjataan vakuutuksenantajien tuotantotilille. b) Palvelun voi käyttää mikä tahansa kansantalouden sektori tai ulkomaat. Palvelun arvo on vakuutuksenantajan saamista. Yritysten maksut ovat välituotekäyttöä (P.2), ja ne kirjataan yritysten tuotantotilille. Kotitalouksiin kuuluvien yksityishenkilöiden vakuutusmaksut ovat kulutusmenoja (P.3), ja ne kirjataan tulonkäyttötilille. Ulkomaiden FI 15 FI

16 maksut kirjataan palvelujen vientinä (P.62) tavaroiden ja palvelujen ulkomaan tilille Jakotaloustoimet ovat vakuutuksenottajille jaettavaa sijoitustuloa vahinkovakuutuksen, nettovahinkovakuutusmaksujen ja vakuutuskorvauksien tapauksessa seuraavasti: a) Vahinkovakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatu sijoitustulo (D.441) kuuluu vakuutuksenottajille. Siksi se kirjataan vakuutuksenantajien menoeräksi ja minkä tahansa sektorin ja ulkomaiden saamisiksi. Sijoitustulo jaetaan vakuutuksenottajille suhteessa näiden vahinkovakuutustekniseen vastuuvelkaan tai vaihtoehtoisesti suhteessa näiden maksamiin vakuutusmaksuihin. Sekä maksut että saamiset kirjataan ensitulon jakotilille. b) Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto, (D.711) ovat vakuutuksenantajien kulujen rahoittamiseen käytettävää vakuutusmaksua ja sijoitustuloa. Nämä lasketaan vakuutusmaksutuottoina, joihin lisätään vakuutusmaksutäydennykset ja joista vähennetään vakuutuksenantajien tuotoksen arvo. Nämä nettomääräiset vakuutusmaksut kirjataan minkä tahansa kansantalouden sektorin tai ulkomaiden menoeräksi ja vakuutuksenantajien saamisiksi. Nettovakuutusmaksujen jako sektoreittain tapahtuu jaettavan tuotoksen perusteella. c) Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset (D.721) ovat summia, jotka vakuutuksenantajat ovat velvollisia maksamaan vakuutuksenottajalle vakuutustapahtuman syntyessä, ja ne vastaavat tuotoksen laskennassa kirjattuja summia. Nämä vakuutuskorvaukset kirjataan minkä tahansa kansantalouden sektorin tai ulkomaiden saamisiksi ja vakuutuksenantajien menoeräksi. Sekä nettovakuutusmaksut että korvaukset kirjataan tulojen uudelleenjaon tilille. Osa korvausvaatimuksista johtuu vakuutuksenottajan kolmannelle osapuolelle aiheuttamista aineellisista tai henkilövahingoista. Näissä tapauksissa hyväksytyt korvausvaatimukset kirjataan vakuutuksenantajan maksettavaksi suoraan vahingon kärsineelle kolmannelle osapuolelle eikä epäsuoraan vakuutuksenottajan kautta. d) Katastrofien aiheuttamiin menetyksiin liittyvät korvaukset ovat pääomansiirtoja (D.99) eivätkä tulonsiirtoja, ja ne kirjataan pääomatilille vakuutuksenantajien menoeränä vakuutuksenottajille. e) Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka (AF.61) kirjataan rahoitustaseeseen. Tämä vastuuvelka kirjataan vakuutuksenantajien velaksi ja minkä tahansa sektorin ja ulkomaiden varoiksi. Vastuuvelka koostuu vakuutusmaksuvastuusta ja korvausten maksusta. Tätä luokkaa ei tarvitse eritellä, vaikka molemmat osatekijät ovat tarpeen vakuutusmaksutuoton ja korvauskulujen laskennassa. FI 16 FI

17 16.67 Esimerkki näiden virtojen kirjauksista esitetään taulukossa FI 17 FI

18 Taulukko 16.1 Vahinkovakuutus Vastaavat kirjaukset Käyttö Resurssit S.1 S.15 S.14 S.13 S.12 S.11 S.11 S.12 S.13 S.14 S.15 S.1 Vastaavat kirjaukset Tavara- Koko Koko Tavaraja Ulkomaiden kansan- Koti- Julkis- Rahoitus- Rahoitus- Julkis- Koti- kansan- Ulkomaiden ja Yhteensä palvelutili tili talous KPVTY:t taloudet yhteisöt laitokset Yritykset Taloustoimet ja tasapainoerät Yritykset laitokset yhteisöt taloudet KPVTY:t talous tili palvelutili Yhteensä Ulkomaan tili 0 0 P.62 Palvelujen vienti P.72 Palvelujen tuonti 0 0 Tuotantotili 6 6 P.1 Tuotos P.2 Välituotekäyttö 4 4 Ensitulon jakotili D.441 Vakuutuksenottajien sijoitustulo Tulojen uudelleenjaon tili D.711 Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto D.721 Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset Käytettävissä olevan tulon käyttötili P.3 Kulutusmenot 2 2 Avaava rahoitustase AF.61 Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka Päättävä rahoitustase AF.61 Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka Rahoitustaloustoimet F.61 Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka Uudelleenarvotustili AF.61 Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka FI 18 FI

19 D. HENKIVAKUUTUKSEEN LIITTYVÄT TALOUSTOIMET Tässä osassa kerrotaan, miten henkivakuutuksen kirjaukset eroavat vahinkovakuutuksen kirjauksista. Henkivakuutusetuudet käsitellään varallisuuden muutoksina, ja ne kirjataan rahoitustilille. Sosiaalivakuutukseen kuuluvan vakuutuksen tapauksessa eläkemuotoiset etuudet kirjataan tulona tulojen uudelleenjaon tilille. Erilaisen käsittelyn syynä on, että muut kuin sosiaalivakuutukseen kuuluvat vakuutukset otetaan täysin vakuutuksenottajan aloitteesta. Sosiaalivakuutukseen luokiteltavissa vakuutuksissa on mukana kolmas osapuoli, yleensä julkisyhteisö tai työnantaja, joka kehottaa vakuutuksenottajaa varmistamaan eläketulon saamisen tai velvoittaa tämän siihen. Sosiaalivakuutusta käsitellään luvussa Henkivakuutuksen ottaja on yksityishenkilö, joka luokitellaan kotitalouksien sektoriin (S.143 tai S.144). Jos yritys ottaa työntekijälle vakuutuksen tämän kuoleman varalta, kyseessä ei ole henkivakuutus vaan kuolemanvaravakuutus. Näin ollen henkivakuutukseen liittyvät taloustoimet tapahtuvat ainoastaan vakuutuksenantajien (jotka luokitellaan sektoriin vakuutuslaitokset S.128) ja kotimaan kotitalouksiin kuuluvien yksityishenkilöiden (S.143 ja S.144) välillä elleivät ne ole vientiä ulkomaisille kotitalouksille (jotka luokitellaan sektoriin ulkomaat S.2). Henkivakuutuksen tuotoksen arvo on yhtä kuin kotitalouksien kulutusmenojen ja palvelujen viennin arvo, kuten vahinkovakuutuksessa. Vakuutuksenottajille kuuluva sijoitustulo katsotaan maksutäydennyksiksi. Henkivakuutusmaksuja ja -korvauksia ei kuitenkaan eritellä eikä niitä käsitellä tulonsiirtoina. Sen sijaan ne ovat rahoitustiliin kirjattujen nettomääräisten taloustoimien osatekijöitä. Kyseessä olevan rahoitusvaran muodostavat henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut Tileille kirjataan neljä paria taloustoimia: kaksi paria liittyy vakuutuspalvelun tuotantoon ja kulutukseen, yksi pari näyttää sijoitustulon jakamisen vakuutuksenottajille ja yksi pari kertoo henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvien vastuiden muutokset. a) Henkivakuutuksen tuotos (P.1) kirjataan vakuutuksenantajien tuotantotilille. b) Käytettyjen palvelujen arvo kirjataan kotitalouksien kulutusmenona (P.3) käytettävissä olevan tulon käyttötilille tai ulkomaat-sektorin menoeränä, joka on palvelujen vientiä (P.62) ulkomaisille kotitalouksille. Kotitalouksien maksut ulkomaisille vakuutuksenantajille ovat palvelujen tuontia (P.72). c) Henkivakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatu vakuutuksenottajien sijoitustulo (D.441) kirjataan ensitulon jakotilille. Henkivakuutukseen liittyvät maksettavat bonukset jaetaan vakuutuksenottajille, vaikka ne olisivat suuremmat kuin bonuksen maksaman vakuutusyhtiön saamat sijoitustulot. Sijoitustulo kirjataan FI 19 FI

20 vakuutuksenantajien menoeräksi ja kotimaisten tai ulkomaisten kotitalouksien saamiseksi. Sijoitustulo jaetaan vakuutuksenottajien kesken suhteessa niiden henkivakuutustekniseen vastuuvelkaan, ja jos tämä ei ole tiedossa, suhteessa niiden maksamiin vakuutusmaksuihin. d) Rahoitustase sisältää henkivakuutusteknistä vastuuvelkaa ja annuiteettiin perustuvia vastuita (AF.62) koskevia kirjauksia. Nämä vastuut kirjataan vakuutuksenantajien velaksi ja minkä tahansa sektorin ja ulkomaiden varaksi. Nämä määrät heijastavat henkivakuutuksen säästöluonnetta. Määriin sisältyvät vakuutusmaksuvastuu ja etuuksien maksaminen. Tätä luokkaa ei tarvitse eritellä, vaikka molemmat osatekijät ovat tarpeen vakuutusmaksutuoton ja erääntyneiden etuuksien laskennassa Henkivakuutustekninen vastuuvelka ja annuiteettiin perustuvat vastuut liittyvät vakuutuksiin, joista maksetaan kertakorvaus sovittuna päivänä. Kertakorvauksella voidaan ostaa annuiteetti, jolla kertakorvaus muutetaan maksuvirraksi. Yksittäisten vakuutuksenottajien ehdolliset oikeudet (eli kertakorvauksena tai annuiteettina vakuutuksen erääntymishetkellä tai sen jälkeen saatava määrä) eivät lisää vakuutuksenantajan velvoitteiden arvoa. Ero johtuu ehdollisuudesta ja nykyarvolaskennasta. Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvissa vastuissa ilmoitettava määrä määritellään vakuutuksenantajan tilinpitoperiaatteiden mukaisesti Taulukossa 16.2 esitetään esimerkki näistä virroista. FI 20 FI

21 Taulukko 16.2 Henkivakuutus Vastaavat kirjaukset Käyttö tai varat Resurssit tai velat S.1 S.15 S.14 S.13 S.12 S.11 S.11 S.12 S.13 S.14 S.15 S.1 Vastaavat kirjaukset Tavara- Ulko- Koko Koko Ulko- Tavaraja maiden kansan- Koti- Julkis- Rahoitus- Rahoitus- Julkis- Koti- kansan- maiden ja Yhteensä palvelutili tili talous KPVTY:t taloudet yhteisöt laitokset Yritykset Taloustoimet ja tasapainoerät Yritykset laitokset yhteisöt taloudet KPVTY:t talous tili palvelutili Yhteensä Ulkomaan tili 0 0 P.62 Palvelujen vienti P.72 Palvelujen tuonti 0 0 Tuotantotili 4 4 P.1 Tuotos Ensitulon jakotili D.441 Vakuutuksenottajien sijoitustulo Käytettävissä olevan tulon käyttötili P.3 Kulutusmenot 4 4 Avaava rahoitustase AF.62 Henkivakuutustekninen vakuutusvelka Päättävä rahoitustase AF.62 Henkivakuutustekninen vastuuvelka Rahoitustaloustoimet F.62 Henkivakuutustekninen vastuuvelka Uudelleenarvotustili AF.62 Henkivakuutustekninen vastuuvelka FI 21 FI

22 E JÄLLEENVAKUUTUKSEEN LIITTYVÄT TALOUSTOIMET Jälleenvakuuttajien tilit ovat pääosin samanlaiset kuin ensivakuuttajien tilit. Ainoa ero on se, että vakuutuksenottajien, jotka eivät itse tarjoa vakuutuksia, kanssa suoritettavat ensivakuutusta koskevat taloustoimet korvataan jälleenvakuuttajien ja ensivakuuttajien välisillä taloustoimilla Vakuutukseen liittyvät taloustoimet kirjataan jälleenvakuutuksen sisältävänä määränä. Vakuutusmaksut maksetaan ensiksi ensivakuuttajalle, joka voi tämän jälkeen maksaa osan vakuutusmaksusta jälleenvakuuttajalle (jälleenvakuuttaminen), joka voi tämän jälkeen maksaa pienemmän summan toiselle jälleenvakuuttajalle, ja niin edelleen (edelleenvakuuttaminen). Sama pätee myös korvauksiin ja etuuksiin. Bruttomääräinen kirjaus tehdään alkuperäisen vakuutuksenottajan näkökulmasta. Tämä vakuutuksenottaja ei tavallisesti ole tietoinen siitä, onko ensivakuuttaja jälleenvakuuttanut joitakin summia jälleenvakuuttajalla. Jos jälleenvakuuttaja joutuu konkurssiin, ensivakuuttaja on velvollinen maksamaan jälleenvakuutettuihin riskeihin liittyvät korvausvaatimukset täysimääräisinä Ensivakuutuksen tuotos lasketaan jälleenvakuutuksen sisältävänä määränä. Vaihtoehtoinen laskentatapa olisi sellainen, että määrästä vähennettäisiin jälleenvakuutus ja osa ensivakuutuksenottajan vakuutusmaksuista kirjattaisiin ensivakuuttajalle maksettavaksi ja osa jälleenvakuuttajalle maksettavaksi, mutta tällainen nettokirjaukseksi kutsuttu kirjaustapa ei ole sallittu. Seuraavassa kaaviossa 1 kuvataan tätä prosessia. Kaavio 1: Vakuutuksenottajien, ensivakuuttajien ja välillisten vakuuttajien väliset virrat Jälleenvakuuttaja Vakuutuksenottaja 1a. Vakuutusmaksut, brutto 2a. Korvaukset, brutto 3a. Omaisuustulo, brutto Ensivakuuttaja 1b. Jälleenvakuutusmaksut 2b. Jälleenvakuutuskorvaukset 3b. Omaisuustulo Vakuutusmaksutäyd. Omaisuustulo Kaaviossa 1 esitetään yhteenveto seuraavista virroista: 1 Vakuutuksenottaja suorittaa ensivakuuttajalle (1a) vakuutusmaksun, joka sisältää jälleenvakuutuksen ja josta jälleenvakuutettava osa siirretään jälleenvakuuttajalle (1b). 2 Korvauksen maksu kirjataan samalla tavoin mutta vastakkaiseen suuntaan. Jälleenvakuuttaja maksaa korvauksen ensivakuuttajalle FI 22 FI

23 (2b). Ensivakuuttaja lisää tähän määrään vakuutuksenottajalle (2a) maksamansa korvauksen määrän. 3 Sekä ensivakuuttaja että jälleenvakuuttaja ansaitsivat omaisuustuloa vakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta. Jälleenvakuuttaja maksaa nämä omaisuustulon siirtomäärät ensivakuuttajalle (3b), joka lisää tämän määrän ansaitsemaansa omaan omaisuustuloon ja jakaa sen edelleen vakuutuksenottajalle (3a) Kaikki vakuutuksenottajan ja ensivakuuttajan väliset bruttomääräiset virrat sisältävät ensivakuuttajan ja jälleenvakuuttajan väliset vastaavat virrat. Ensin mainittuja virtoja kuvaavat nuolet on siksi lihavoitu kaaviossa Ensivakuutuksen tapaan esimerkiksi luonnonkatastrofin johdosta maksettavista jälleenvakuutuskorvauksista osa kirjataan pääomasiirroiksi eikä tulonsiirroiksi Jälleenvakuuttajan koko tuotos on jälleenvakuutuksen ottaneen ensivakuuttajan välituotekäyttöä. Kuten edellä todettiin, useat jälleenvakuutussopimukset tehdään eri kansantalouksien vakuutuksenantajien välillä. Näissä tapauksissa tuotoksen arvo vastaa siis jälleenvakuutuksen ottaneen vakuuttajan tuontia ja jälleenvakuuttajan vientiä Jälleenvakuutukseen liittyvien virtojen kirjaaminen muistuttaa vahinkovakuutuksen kirjaamista, paitsi että jälleenvakuutuksen ottaja on aina toinen vakuuttaja Tuotantoon ja kulutukseen liittyvät taloustoimet ovat seuraavat: a) Tuotos (P.1) kirjataan jälleenvakuuttajien tuotantotilille. Jälleenvakuutuspalveluja tarjoavat yleensä ulkomaiset jälleenvakuuttajat, jolloin ne kirjataan palvelujen tuonniksi (P.72). b) Jälleenvakuuttajan palveluja voivat käyttää ainoastaan ensivakuuttajat tai muut jälleenvakuuttajat. Jos vakuutuksenottaja on kotimainen, jälleenvakuutuspalvelun käyttö kirjataan vakuutuksen ottaneen yksikön välituotekäytöksi (P.2). Jos vakuutuksenottaja on ulkomainen, käyttö kirjataan palvelujen vientinä (P.62) Jakotaloustoimet käsittävät vakuutuksenottajille kuuluvan sijoitustulon jälleenvakuutuksen, jälleenvakuutuksen nettomaksujen ja jälleenvakuutuskorvausten osalta seuraavasti: a) Jälleenvakuuttajien jälleenvakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saama sijoitustulo (D.441) maksetaan vakuutuksenottajille, jotka voivat olla ensivakuuttajia tai jälleenvakuuttajia. Sekä jälleenvakuuttajat että ensivakuuttajat voivat olla kotimaisia tai ulkomaisia. FI 23 FI

24 b) Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto (D.712) ovat vakuutuksenottajien velkaa ja jälleenvakuuttajien saamisia. Sekä maksun suorittava että vastaanottava yksikkö voivat olla ulkomaisia. c) Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset (D.722) ovat kotimaisten ja ulkomaisten jälleenvakuuttajien menoeriä ja kotimaisten ja ulkomaisten vakuutuksenottajien saamisia. Sekä nettovakuutusmaksut että korvaukset kirjataan tulojen uudelleenjaon tilille. d) Jälleenvakuutustekninen vastuuvelka (AF.61) kirjataan rahoitustaseeseen. Tämä vastuuvelka kirjataan jälleenvakuuttajien velkana ja vakuutuksenottajien, jotka voivat olla ensivakuuttajia tai jälleenvakuuttajia, varoina Jälleenvakuuttajien maksamat jälleenvakuutuspalkkiot jälleenvakuutuksen ottajana olevalle vakuuttajalle käsitellään jälleenvakuuttajille maksettavien vakuutusmaksujen vähennyksenä. Jälleenvakuuttajan ensivakuuttajalle maksama voitonjako kirjataan tulonsiirtona. Vaikka maksettavat jälleenvakuutuspalkkiot ja voitonjako kirjataan eri tavalla, ne molemmat vähentävät jälleenvakuuttajan tuotosta Jos ensivakuutuskorvaukset käsitellään pääomasiirtoina tulonsiirtojen sijasta, myös samaa tapahtumaa koskevat jälleenvakuutuskorvaukset käsitellään muina pääomansiirtoina (D.99). Vakuutuksen välitystä avustaviin laitoksiin liittyvät taloustoimet Vakuutuksen välitystä avustavien laitosten tuottamien palvelujen tuotoksen arvotusperusteena käytetään niistä perittyjä maksuja tai provisioita. Voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen toimiessa vakuutusyhtiöiden ja eläkerahastojen yhteistoimintajärjestönä niiden tuotos arvotetaan järjestöjen jäsenten maksamien jäsenmaksujen perusteella. Tämä tuotos menee järjestöjen jäsenten välituotekäyttöön. G. ANNUITEETIT Henkivakuutus on yksinkertaisimmillaan sellainen vakuutus, jossa vakuutuksenottaja suorittaa vakuutuksenantajalle sarjan maksuja ajan mittaan vastineena siitä, että hän saa jollain hetkellä tulevaisuudessa korvauksena yksittäisen maksun. Yksinkertaisimmassa annuiteetissa vakuutuksenottajan vastine eli annuiteetin saaja maksaa yksittäisen kertamaksun vakuutuksenantajalle ja saa siitä vastineeksi virran maksuja joko sovitulla ajanjaksolla tai annuiteetin saajan jäljellä olevan eliniän ajan tai sekä annuiteetin saajan että muun nimetyn henkilön jäljellä olevan eliniän ajan Annuiteetti on vakuutuksenantajan organisoima riskienhallinnan keino. Annuiteetin saaja välttää riskin hyväksymällä yksittäisestä maksusta vastineena tietyn maksuvirran, joka on tiedossa joko absoluuttisesti tai joka lasketaan määrätyn kaavan mukaan, kuten indeksisidonnaisena virtana. Riski FI 24 FI

25 siitä, että yksittäisen maksun sijoittamisesta saadaan enemmän tuottoa kuin mitä annuiteetin saajalle maksetaan maksuvirtana, on vakuutuksenantajalla. Maksuvirran määrittelyssä otetaan huomioon odotettavissa oleva elinikä Annuiteetin ottamisen yhteydessä kotitalous siirtää varoja vakuutuksenantajalle. Useissa tapauksissa varojen siirto voi kuitenkin tapahtua siten, että tämän tai toisen vakuutuksenantajan tavanomaisen henkivakuutuksen erääntyessä maksama kertamaksu jatkuu välittömästi annuiteettina. Tällöin kertamaksun maksamista ja annuiteetin saamista ei ole tarpeen kirjata. Alasektorilla vakuutuksenantaja ja eläkerahasto tapahtuu ainoastaan muutos henkivakuutusvaroista annuiteettivaroihin. Jos annuiteetin ostaminen ei liity henkivakuutuksen erääntymiseen, se kirjataan kotitalouden ja vakuutuksenantajan välisenä rahoitustaloustoimen parina. Kotitalous maksaa vakuutuksenantajalle ja saa vastineeksi annuiteetin muodossa maksettavan varan. Vakuutuksenantaja saa kotitaloudelta rahoitusvaran ja sillä syntyy velka kotitaloudelle Annuiteetit päättyvät kuolemaan, jolloin kyseistä annuiteetin saajaa koskevat jäljellä olevat varat siirretään vakuutuksenantajalle. Jos oletetaan, että vakuutuksenantaja on arvioinut odotettavissa olevan eliniän oikein koko annuiteetin saajien ryhmän osalta, kuolemantapauksen hetkellä jäljellä olevat varat ovat kuitenkin keskimäärin nolla. Rahastoihin on tehtävä muutoksia, jos odotettavissa oleva elinikä muuttuu. Odotettavissa olevan eliniän pidentyminen pienentää vakuutuksenantajan käytettävissä olevaa palvelumaksusummaa ja voi tehdä siitä negatiivisen. Tällöin vakuutuksenantajan on turvauduttava omiin varoihinsa ja pyrittävä lisäämään niitä tulevaisuudessa liittämällä uusiin annuiteetteihin suurempia palvelumaksuja. H. VAHINKOVAKUUTUSKORVAUSTEN KIRJAAMINEN 1. Oikaistujen korvauskulujen käsittely Korvauskulujen kirjausajankohta on yleensä silloin, kun niihin liittyvä tapahtuma sattuu. Tätä periaatetta noudatetaan silloinkin, kun korvaus maksetaan vasta vuosia vakuutustapahtuman jälkeen, kuten kiistanalaisissa korvauksissa. Poikkeuksena ovat tapaukset, joissa korvausvaatimuksen esittäminen todetaan mahdolliseksi vasta kauan vakuutustapahtuman jälkeen. Esimerkiksi useita merkittävän suuria korvausvaatimuksia esitettiin sen jälkeen, kun asbestille altistumisen todettiin aiheuttavan vakavaa sairautta ja kun se vahvistettiin perusteeksi korvausvaatimuksille sellaisten vakuutusten tapauksessa, jotka olivat voimassa altistuksen ajankohtana. Tällaisissa tapauksissa korvauskulu kirjataan hetkellä, jolloin vakuutusyhtiö hyväksyy korvausvelvollisuuden. Tämä ei välttämättä ole sama hetki kuin se, jolloin sovitaan korvauksen suuruudesta tai maksetaan korvaus Tuotoksen laskentakaavassa käytetään oikaistuja korvauskuluja todellisten korvauskulujen sijasta, joten vakuutusmaksut, netto ja korvauskulut ovat yhtä suuret samalla ajanjaksolla ainoastaan silloin, kun todellisten korvausten FI 25 FI