Antennipaikkojen hinnoittelu

Transkriptio

1 Viestintävirasto Antennipaikkojen hinnoittelu

2 Copyright Viestintävirasto Tämän raportin on laatinut Viestintäviraston toimeksiannosta Pöyry Telecom Oy. Raportin sisältö ja tulokset perustuvat Pöyry Telecomin julkisista lähteistä keräämään tietoon ja haastatteluihin. Pöyry Telecom ei vastaa raporttia varten kerättyjen tietojen oikeellisuudesta. Pöyry Telecom ei vastaa raportissa esitettyjen tietojen käytöstä aiheutuvista tai käyttöön liittyvistä kolmannelle osapuolelle mahdollisista aiheutuvista vahingoista riippumatta siitä, onko kyseessä välitön tai välillinen vahinko tai kuinka vahinko on aiheutunut.

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO Tutkimuksen taustaa Tutkimuksen tavoite ja rajaukset Määritelmät Tutkimuksen toteutus ja tiedonkeruumenetelmä SUOMI Televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinoiden rakenne Antennipaikkamarkkinat Tarjonta Kysyntä Antennipaikkojen sääntely Antennipaikkojen hinnoittelu Digitan korkeiden mastojen antennipaikkojen hinnoittelu Hinnoittelun valvonta ISO-BRITANNIA Antennipaikkamarkkinat Tarjonta Kysyntä Lähetinverkon infrastruktuurin sääntely Antennipaikkojen sääntely Hinnoittelun sääntely Antennipaikkojen hinnoittelu Hinnoittelun valvonta LIETTUA Antennipaikkamarkkinat Tarjonta Kysyntä Lähetinverkon infrastruktuurin sääntely Antennipaikkojen sääntely Hinnoittelun sääntely Antennipaikkojen hinnoittelu Hinnoittelun valvonta PUOLA Antennipaikkamarkkinat Tarjonta Kysyntä Lähetinverkon infrastruktuurin sääntely Antennipaikkojen sääntely Hinnoittelun sääntely Antennipaikkojen hinnoittelu Hinnoittelun valvonta... 32

4 6 RANSKA Antennipaikkamarkkinat Tarjonta Kysyntä Lähetinverkon infrastruktuurin sääntely Antennipaikkojen sääntely Hinnoittelun sääntely Antennipaikkojen hinnoittelu Hinnoittelun valvonta VIRO Antennipaikkamarkkinat Tarjonta Kysyntä Lähetinverkon infrastruktuurin sääntely Antennipaikkojen sääntely Hinnoittelun sääntely Antennipaikkojen hinnoittelu Hinnoittelun valvonta YHTEENVETO Antennipaikkamarkkinat Antennipaikkojen tarjonnan ja hinnoittelun sääntely Antennipaikkojen hinnoittelu Antennipaikkojen hinnoittelun valvonta JOHTOPÄÄTÖKSET HMV-velvoitteen laajentaminen Antennipaikkojen kysynnän lisääminen Hinnoittelumallit Hinnoittelun valvontamallit LIITTEET Liite 1. Kysymyslomake Liite 2: Arqivan lähetinverkon infrastruktuurinpalvelun hinnoitteluesimerkki Liite 3. AB Lietuvos radijo ir televizijos centrasin käyttämän antennipaikkojen hinnoittelumalli Liite 4. TP Emitelin hinnoittelumalli lähettimen sijoittamiseksi laitetiloihin Liite 5: TDF:n lähetinverkon infrastruktuuripalveluiden hinnoittelu... 67

5 3 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen taustaa Televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkina sisältyi EU-komission vuonna 2003 voimaan tulleeseen suositukseen ennakkosääntelyn alaisista tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla. Kun komissio julkaisi uuden markkinasuosituksen vuonna 2007, televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkina ei sisältynyt uuden markkinasuosituksen mukaiseen listaan ennakkosääntelyn alaisista markkinoista. Televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinan poistuminen uudesta markkinasuosituksesta ei sinänsä muuta sääntelytilannetta kyseisellä markkinalla, vaan sitä voidaan muuttaa ainoastaan huomattavan markkinavoiman (HMV) päätöksellä, jos markkina-analyysi osoittaa, että markkinoilla on tapahtunut merkityksellisiä muutoksia ja on tarvetta olemassa olevan sääntelyn muuttamiselle. Suomessa Viestintäviraston tehtävänä on viestintämarkkinoiden toimivuuden ja tehokkuuden turvaaminen sekä viestintäverkkojen teknisen toimivuuden ja turvallisuuden edistäminen. Tavoitteena on varmistaa kilpailun toteutuminen viestintämarkkinoilla sekä taata kaikille käyttäjille häiriöttömät ja turvalliset viestintäyhteydet. Toimivaltansa puitteissa Viestintävirasto antoi Digita Oy:lle päätöksen (1668/934/2008) huomattavasta markkinavoimasta televisio- ja radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinalla. Päätöksessä Digitalle asetettiin uutena velvoitteena radiomaston antennipaikan vuokrausvelvoite. Lisäksi yhtiöllä on velvollisuus julkaista palvelun toimitusehdot ja hinnasto sekä velvollisuus hinnoitella palvelu siten, että korvaukset ovat kustannussuuntautuneita ja syrjimättömiä. Viestintämarkkinalain mukaan kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitetaan hintaa, joka on aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen. Viestintäviraston tehtävänä on varmistaa, että antennipaikkoja on tarjolla HMVpäätöksen mukaisesti kustannussuuntautuneeseen ja syrjimättömään hintaan. Viestintävirasto on julkaissut arviointiperiaatteet useiden säänneltyjen tuotteiden hinnoittelun arviointia varten (mm. digitaalisten televisiolähetyspalvelujen hinnoittelua varten). Asetettu antennipaikan vuokrausvelvoite on kuitenkin uusi ja hinnoittelun arviointiperiaatteita on tarpeen kehittää tältä osin. Asetettu velvollisuus vuokrata radiomaston antennipaikka poistaa kilpailun esteitä ja edistää kilpailua pitkällä aikavälillä, kun kilpailijat voivat vuokrata antennipaikkoja Digitalta. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida antennipaikkojen hinnoittelua ja hinnoittelun arviointiperiaatteita EU-maissa. Viestintävirasto voi hyödyntää tutkimuksesta saatavaa tietoa televisio- ja radiolähetyspalveluiden lähettämiseen soveltuvien antennipaikkojen hinnoittelun valvontakäytäntöjen kehittämisessä. Tutkimuksen on laatinut Viestintäviraston toimeksiannosta Pöyry Telecom Oy. Tutkimuksen vastuullinen tutkija on DI, KTM Juha Leinonen. Tutkimuksessa avustavina tutkijoina toimivat DI Mika Lehto, Ins. Juhani Annanpalo ja DI Ilkka Jaakkola. Tutkimus käynnistettiin lokakuussa 2009 ja tutkimusraportti valmistui joulukuussa 2009.

6 4 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset Tutkimuksen tavoitteena on selvittää maanpäällisen televisio- ja radiolähetyspalveluiden lähettämiseen soveltuvien antennipaikkojen tarjonta-, sääntely- ja hinnoittelutilanne Suomen lisäksi viidessä sellaisessa EU-maassa, jossa sääntelytilanne on vertailukelpoinen Suomeen nähden. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti antennipaikkojen markkinatilanne kysynnän ja tarjonnan osalta; antennipaikkojen tarjoamiseen ja niiden hinnoitteluun liittyvä sääntely; palvelua tarjoavien yritysten tai sääntelyviranomaisen soveltama antennipaikkojen hinnoittelumalli; antennipaikkojen hinnoittelun valvonnan periaatteet. Tutkimuksessa tarkastellaan maanpäällisten televisio- ja radiolähetyspalveluiden lähettämiseen soveltuvia antennipaikkoja eikä esimerkiksi teletoimintaan tarkoitettuja antennipaikkoja. Tutkimuksessa ei vertailla antennipaikkojen hintoja EU-maissa. 1.3 Määritelmät Raportissa käytetyn terminologian selventämiseksi kuvassa 1 on havainnollistettu televisio- ja radiolähetyspalveluihin kuuluvat palvelukokonaisuudet. Lähetyspalvelu sisältää koostamispalvelut, siirtopalvelut ja lähetinverkkopalvelut. Lähetinverkkopalvelusta voidaan ottaa erilleen lähetinverkon infrastruktuuripalvelut, joihin kuuluvat muun muassa antennipaikan vuokraus, laitetilojen vuokraus ja antennikapasiteetin vuokraus. Kanavanipun koostaminen Kanavanipun siirtäminen Kanavanipun lähetys Koostamispalvelu Siirtopalvelu Lähetinverkkopalvelu Lähetinverkon infrastruktuuripalvelu Antennipaikan vuokraus Laitetilojen vuokraus Antennikapasiteetin vuokraus Muut palvelut Lähetyspalvelu Kuva 1. Digitaalisiin televisiolähetyspalveluihin kuuluvien palveluiden määritelmät.

7 5 1.4 Tutkimuksen toteutus ja tiedonkeruumenetelmä Tutkimus käynnistettiin EU-jäsenvaltioiden esikartoituksella, jossa selvitettiin 19 EUjäsenmaan ja Norjan osalta seuraavat tiedot: Sääntelyviranomainen, joka vastaa televisio- ja radiolähetyspalveluiden tukkumarkkinan sääntelystä ja valvonnasta; Televisio- ja radiolähetyspalveluiden tukkumarkkinalle määritellyt relevantit markkinat; Televisio- ja radiolähetyspalveluiden tukkumarkkinalle nimetyt HMVyritykset; Televisio- ja radiolähetyspalveluihin soveltuvien antennipaikkojen vuokrausvelvoite; Maanpäällisen television ja kaapelitelevision vastaanoton jakautuminen kotitalouksissa jakeluteknologioittain. Esikartoitusvaiheessa jäsenmaista kerätty tieto perustui Internet-sivustoista, Euroopan Yhteisöjen Komission raporteista ja muista julkisista lähteistä saatuihin tietoihin sekä niiden perusteella tehtyihin analyyseihin. EU-jäsenmaita rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle neljän kriteerin avulla. Ensimmäiseksi analysoitiin kohdemaan televisio- ja radiolähetyspalveluiden tukkumarkkinalle määritellyt relevantit markkinat, joiden tuli sisältää vähintään maanpäällisen televisio- tai radiolähetyspalveluiden markkinat. Tämän kriteerin perusteella ei suljettu yhtään EU-jäsenmaata tarkastelun ulkopuolelle. Toiseksi kohdemaassa tuli olla nimetty HMV-yritys maanpäällisen televisio- ja radiolähetyspalveluiden markkinalla. Tämän kriteerin perusteella suljettiin tarkastelusta Kreikka, Latvia, Norja, Tanska ja Tšekin tasavalta. Kolmantena kriteerinä tarkasteltiin, että maanpäällisen televisio- ja radiolähetyspalveluiden markkinan HMV-yritykset ovat velvoitettuja vuokraamaan radiomastoistaan televisio- ja radiolähetyksiin soveltuvia antennipaikkoja. Tämän kriteerin perusteella suljettiin tarkastelusta Irlanti, Itävalta, Ruotsi ja Unkari. Neljäntenä kriteerinä arvioitiin maanpäällisen television ja kaapelitelevision jakeluosuutta kohdemaissa. Alankomaissa ja Saksassa maanpäällisten televisiolähetyspalvelujen osuus televisiolähetyspalveluista on erittäin pieni verrattuna kaapelitelevisiolähetyksiin, joten nämä päätettiin jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Esikartoituksen perusteella tutkimuksen kohdemaiksi valittiin Iso-Britannia, Liettua, Puola, Ranska ja Viro. Näiden lisäksi Espanja ja Portugali täyttivät valintakriteerit. Ne valittiin varamaiksi, mikäli tietoja ei syystä tai toisesta saada kerättyä valituista viidestä EU-maasta. Tiedonkeruun ensisijaisena lähteenä käytettiin kohdemaiden kansallisia sääntelyviranomaisia, joille laadittiin kyselylomake, joka on raportin liitteenä 1. Ennen kyselylomak-

8 6 keen lähettämistä jokainen kohdemaa kontaktoitiin ja yhteyshenkilöille kerrottiin tutkimuksen tavoitteet ja toteutustapa. Kohdemaiden yhteyshenkilöt olivat: Iso-Britannia Yih-Choung Teh, Competition Policy Director, Ofcom, Jim Niblett, International Policy Director, Ofcom Peter Calham, Ofcom Alan Watson, The Adjudicator, OTA-BTS Liettua Lina Žongolavi, Senior Specialist, RRT Audrius Šniepis, Chief Specialist, RRT Puola Tomasz Bator, UKE Krzysztof Opiski, UKE Ranska Antoine Véron, ARCEP Elisabeth Marescaux, ARCEP Viro Magnus Urb, Advisor, KONKURENTSIAMET Kontaktoinnin jälkeen yhteyshenkilöille lähetettiin kyselylomakkeet ja ilmoitettiin vastausaika. Vastauksien saavuttua yhteyshenkilöiden kanssa sovittiin tarvittaessa haastatteluajankohta, jossa tulkintaa vaativat vastaukset käytiin läpi yhdessä sekä esitettiin mahdollisia lisäkysymyksiä. Yhteyshenkilöille osoitettiin tarkennuspyyntöjä jälkikäteen myös sähköpostitse ja puhelimitse. Tutkimuksessa kerättiin tietoa antennipaikkamarkkinoista ja antennipaikkojen hinnoittelusta myös kohdemaissa toimivilta televisio- ja radiolähetyspalveluita tarjoavilta yrityksiltä. Tietoa kerättiin kyselylomakkein ja puhelinhaastatteluin. Tietoja saatiin seuraavilta yrityksiltä: Iso-Britannia Arqiva Ltd. Liettua AB Lietuvos radijo ir televizijos centras Puola Polskie Sieci Nadawcze Sp. z o.o. (kuuluu TDF-konserniin) Ranska Télédiffusion de France S.A. (TDF) TowerCast S.A. Viro AS Levira (kuuluu TDF-konserniin) Suomessa tiedonkeruu toteutettiin haastattelemalla toimijoita, jotka tarjoavat televisioja radiolähetyspalveluihin soveltuvia antennipaikkoja sekä toimijoita, jotka voisivat olla tutkimuksen toteuttajan mielestä kiinnostuneita vuokraamaan televisio- ja radiolähetyspalveluihin soveltuvia antennipaikkoja. Suomen osalta tutkimuksessa haastateltiin Digi-

9 7 ta Oy:tä (jatkossa Digita), Telemast Nordic Oy:tä (jatkossa Telemast Nordic) ja DNA Oy:tä (jatkossa DNA).

10 8 2 SUOMI Suomessa vastaanotti kotitalouksista noin 45 prosenttia televisiolähetyksiä maanpäällisen lähetysverkon kautta vuoden 2007 lopussa. 2.1 Televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinoiden rakenne Maanpäällisten televisio- radiolähetyspalvelujen markkinoita on kartoitettu Viestintäviraston Digitaa koskevassa päätöksessä huomattavasta markkinavoimasta TV- ja radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinalla. Markkina-analyysissä tarkasteltiin seuraavia markkinoita: Analogisten valtakunnallisten televisiolähetyspalvelujen markkinat; Digitaalisten valtakunnallisten televisiolähetyspalvelujen markkinat; Analogisten valtakunnallisten radiolähetyspalveluiden markkinat; Analogisten alueellisten radiolähetyspalveluiden markkinat; Digitaalisten valtakunnallisten radiolähetyspalveluiden markkinat. Koska analogiset televisiolähetykset lopetettiin maanpäällisessä televisioverkossa vuonna 2007, ei tätä markkinaa ole enää olemassa. Myöskään digitaalisten valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen markkinaa ei ole enää olemassa, sillä Digitan digitaalinen radiolähetysverkko ja Yleisradion koeverkko eivät ole enää käytössä. Maanpäällinen digitaalinen televisiolähetyspalvelu koostuu kanavanipun koostamispalvelusta, siirtopalvelusta ja lähetinverkkopalvelusta. Kanavanipun koostamisessa televisio- ja muu sisältö yhdistetään siirtoa ja lähettämistä varten kanavanipuiksi. Koostamispalvelu kattaa muun muassa kanavanipun multipleksointipalvelun, enkoodauspalvelun ja SI-palvelun (Service Information, palveluinformaatio). Siirtopalvelu käsittää ohjelman siirtämisen lähetyskeskuksista siirtoverkkoa pitkin lähetinasemille. Lähetinverkkopalvelua on ohjelman lähettäminen lähetinasemilta loppukäyttäjien vastaanotettavaksi. Kuva 2. digitaalisen televisiolähetysverkon perusrakenne (lähde: Viestintävirasto).

11 9 Analoginen radiolähetyspalvelu koostuu ohjelmistojen siirto- ja lähetinverkkopalveluista, koska analogisissa lähetyksissä ei ole kanavanipun koostamista. Verkko-, ohjelmisto- ja radioluvat Maanpäällisten digitaalisten televisiolähetyspalveluiden lähettäminen edellyttää valtioneuvoston myöntämää verkkotoimilupaa. Verkkotoimilupia on myönnetty seuraavilla yrityksille: Digita Kananiput A, B ja C, voimassa vuoteen 2016 asti Kanavanippu D (mobiili digi-tv, DVB-H), voimassa vuoteen 2026 asti Kanavanippu E, voimassa vuoteen 2026 asti Vaasan Läänin Puhelin (Anvia) Vaasan seudun alueellinen kanavanippu, voimassa vuoteen 2016 asti DNA Kanavaniput HD1 ja HD2, voimassa vuoteen 2016 asti Suomessa kanavanippuja hallinnoivat verkkotoimiluvan haltijat toimilupapäätösten mukaisesti. Televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa tarvitaan valtioneuvoston myöntämä ohjelmistolupa. Ohjelmistolupia Digitan ja Anvian hallinnoimiin kanavanippuihin on myönnetty useille ohjelmistopalvelujen tarjoajille (esim. MTV Oy, SubTV Oy, Sanoma Television Oy, Suomen Urheilutelevisio Oy). Ohjelmistolupien hakuaika televisiotoiminnan harjoittamiseksi valtakunnallisille teräväpiirtolähetyksille varatuissa DNA:n hallinnoimissa kanavanipuissa HD1 ja HD2 päättyi Yleisradio saa harjoittaa digitaalista julkisen palvelun televisio- ja radiotoimintaa ilman toimilupaa. Toimilupaviranomaisen on huolehdittava siitä, että Yleisradiolle laissa säädetyt oikeudet toteutuvat. Radiolähetyspalvelujen tarjoamiseen ei tarvita erillistä verkkotoimilupaa, sillä radiotaajuudet myönnetään radiolupien kautta ohjelmistopalvelujen tarjoajille. Ohjelmistopalvelujen tarjoajat valitsevat käyttämänsä radioverkkopalvelun tarjoajan. Suomessa on myönnetty kymmenkunta valtakunnallista tai siihen rinnastettavaa radioohjelmistolupaa sekä useita toimilupia paikallisradioille. TDF-konserniin kuuluva Digita on Suomessa ainoa verkkoyritys, jolle on myönnetty verkkotoimilupa valtakunnalliseen maanpäälliseen digitaaliseen televisiolähetysverkkoon ja jolla on oma koko maan kattava maanpäällinen digitaalinen televisiolähetysverkko 1. Digita on myös merkittävin toimija valtakunnallisten analogisten radiolähetyspalvelujen markkinoilla. Viestintävirasto on katsonut päätöksessään, että Digitalla on huomattava markkinavoima digitaalisten valtakunnallisten televisiolähetyspalvelujen ja analogisten valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen markkinoilla. Digitaalisten valtakunnallisten televisiolähetyspalvelujen markkinoilla Digitalle on asetettu seuraavat velvoitteet: Velvollisuus vuokrata antennipaikka; 1 DNA:n on aloitettava toimiluvan mukainen toiminta viimeistään Toimiluvan mukaisen verkon on katettava vuoden 2011 loppuun mennessä 60 prosenttia Manner-Suomen väestöstä.

12 10 Velvollisuus luovuttaa maanpäällisen joukkoviestinverkon kapasiteettia; Toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus; Hinnoittelua ja muita ehtoja koskevat velvollisuudet (kustannussuuntautuneisuus ja syrjimättömyys); Velvollisuus käyttää kustannuslaskentajärjestelmää; Eriyttämisvelvollisuus. Analogisten valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen markkinoilla Digitalle on asetettu seuraavat velvoitteet: Velvollisuus vuokrata antennipaikka; Velvollisuus vuokrata maanpäällistä joukkoviestinverkkoa; Toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus; Hinnoittelua ja muita ehtoja koskevat velvollisuudet (syrjimättömyys). Antennipaikkojen vuokrausvelvollisuutta on tarkasteltu lähemmin luvussa Antennipaikkamarkkinat Radiomaston antennipaikka on osa lähetinverkon infrastruktuuria. Antennipaikalla tarkoitetaan sitä radiomaston osaa, johon antenni tai antennijärjestelmä voidaan kiinnittää. Radiomastot ovat Suomessa pääsääntöisesti teleyritysten tai niiden tytäryhtiöiden omistuksessa. Teleyrityksistä radiomastoja on muun muassa TeliaSoneralla (Unibase), Elisalla (Ecosite Oy), DNA:lla ja Digitalla. Radiomastoja omistavat teleyritysten lisäksi myös muun muassa Puolustusvoimat sekä useat energiayhtiöt ja vesilaitokset Tarjonta Valtakunnallisen lähetyspeiton aikaansaaminen kustannustehokkaasti niin maanpäällisessä televisiolähetinverkossa kuin maanpäällisessä radiolähetinverkossa on mahdollista käyttämällä suurteholähettimiä, mikä edellyttää pääsyä korkeisiin radiomastoihin. Matalat mastot ja pienemmät lähetystehot johtavat lähetinasemien suurempaan määrään, mistä syntyy lisäkustannuksia erityisesti, jos lähetinverkon infrastruktuuria joudutaan vuokraamaan. Suomessa Digita omistaa valtakunnallisten televisio- ja radiolähetyspalvelujen kannalta kustannustehokkaimmat korkeat mastot. Mastot on sijoitettu suurimmille lähetysasemille. Digitan digitaalisessa televisiolähetysverkossa on eri puolilla Suomea 36 päälähetysasemaa. Analogisessa valtakunnallisessa radiolähetysverkossa päälähetysasemia on 38 kappaletta. Näiden lisäksi Digitalla on yli 150 matalampaa mastoa täytelähetinasemilla ja linkkiasemilla.

13 11 Myös lähetys- ja ohjelmasiirtopalveluita tarjoavalla Telemast Nordicilla on maanlaajuinen radiomastoverkosto, mutta sen omistamat mastot ovat matalia. Ne soveltuvat erityisesti alueellisille lähetyspalveluille. Myös teleoperaattoreiden radiomastot ovat matalia, sillä ne on rakennettu matkaviestinverkkoja ja muuta teleliikennettä varten. Uusien radiomastojen rakentaminen on luvanvaraista. Niitä rakennetaan enää lähinnä matkaviestinverkkojen käyttöön. Televisio- ja radiolähetinverkkojen rakentamisessa pyritään käyttämään lähtökohtaisesti olemassa olevia radiomastoja, sillä nykyisin käytössä olevat radiomastot sijaitsevat optimaalisilla paikoilla. Tällöin kotitaloudet eivät joudu myöskään uudelleen suuntaamaan antennejansa. Digita uusimmat pääasemalle rakentamat radiomastot valmistuivat vuonna 2004 (Vuotso) ja vuonna 1994 (Jyväskylä). Valtakunnallisen televisio- ja radiolähetysverkon rakentamisessa toimijat ovat riippuvaisia Digitan korkeista radiomastoista. Tässä tutkimuksessa tehtyjen haastattelujen perusteella antennipaikkojen saatavuus Digitan olemassa olevissa radiomastoissa ei ole erityinen ongelma. Yksittäisiä lähetysasemia (esim. Turku ja Espoo) lukuun ottamatta antennipaikkoja on tarjolla radiomastoissa riittävästi. Tyytymättömyyttä aiheuttaa lähinnä antennipaikkojen hinnoittelu Digitan korkeissa radiomastoissa. Paikallisten radiolähetysten jakelussa on mahdollista käyttää myös mataliin radiomastoihin sijoitettavia antenneja ja pienitehoisia lähettimiä. Antennipaikkojen saatavuudessa matalissa radiomastoissa ei ole ongelmia Kysyntä Maanpäällisten televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinoilla antennipaikkojen kysyntä Suomessa riippuu toimijoiden suunnitelmista rakentaa maanpäälliseen televisio- ja radiotoimintaan soveltuvia lähetinverkkoja. Tämä on taas sidoksissa valtioneuvoston myöntämiin televisio- ja radiotoiminnan toimilupiin sekä niiden ehtoihin. Digitaalisen televisiotoiminnan valtakunnallisissa ohjelmistoluvissa edellytetään, että toimiluvan haltija huolehtii siitä, että lähetykset voidaan vastaanottaa koko maassa. Lisäksi valtakunnallisten mainosrahoitteisten televisiokanavien ohjelmistotoimiluvat on sidottu suoraan Digitan hallitsemiin kanavanippuihin. Käytännössä tämä pakottaa ohjelmistoluvan haltioiden käyttämään Digitan maanpäällistä televisiolähetysverkkoa, eikä tätä kautta synny uutta kysyntää radiomastojen antennipaikoille. Myös valtakunnallisissa radiolähetyspalveluissa radiolupien haltijat ovat vahvasti sidoksissa Digitan maanpäälliseen valtakunnalliseen analogiseen radiolähetysverkkoon eikä näin ollen laajamittaista kysyntää uusille antennipaikoille synny. Radiotoiminnassa, missä radiotoimilupaa ei ole sidottu tietyn toimijan lähetinverkkoinfrastruktuuriin, toimiluvan haltioiden kynnys oman valtakunnallisen lähetinverkon rakentamiselle on haastattelujen perusteella suuri. Sitä ei nähdä ydinliiketoimintana. Alueelliset radiolähetykset eivät välttämättä edellytä pääsyä korkeisiin mastoihin ja suurteholähettimien käyttöä. Alueellisilla radiotoimijoilla on siten käytännössä mahdollisuus tuottaa radiolähetyspalvelu omille lähetyksilleen itsenäisesti ja hyödyntää antennipaikkojen markkinaa. Tällä ei ole kuitenkaan valtakunnallisesti merkittävää vaikutusta antennipaikkojen kysyntään.

14 12 Lähivuosina merkittävimmät antennipaikkojen kysyntään vaikuttavat tekijät ovat: DNA:n televisiolähetysverkon rakentaminen verkkotoimiluvan mukaisille kanavanipuille HD1 ja HD2; Valtakunnallisen verkkotoimiluvan myöntäminen kanavanipussa F; Alueellisen verkkotoimiluvan myöntäminen kanavanipussa HD3; Uudet toimilupapäätökset Digitalle myönnetyille verkkotoimiluville kanavanipuissa A, B ja C, jotka astuvat voimaan vuoden 2016 jälkeen; Tulevat päätökset ohjelmistotoimiluvista ja niiden sitomisesta tietyn verkkotoimiluvan haltijan hallinnoimiin kanavanippuihin; Mahdolliset muutokset valtakunnallisissa radiotoimiluvissa. Koska valtakunnallisen lähetyspeiton rakentaminen on kustannustehokkainta korkeisiin mastoihin sijoitettuja suurteholähettimiä käyttäen, tulee mahdollinen kysynnän kasvu kohdentumaan ensisijaisesti Digitan korkeissa mastoissa oleviin antennipaikkoihin. Kilpailevina vaihtoehtoina on matalien mastojen käyttö tai yhdistelmä edellisistä. Antennipaikkojen kysynnän ratkaisee lopulta eri toteutusvaihtoehdoista tehtävät investointilaskelmat, joissa antennipaikkojen hinnat ovat yksi kustannuskomponentti lähetinverkon toteutustapoja arvioitaessa. Pitkällä aikavälillä antennipaikkojen kysyntään vaikuttavat eri jakeluteknologioiden käytön kehittyminen. Maanpäällisen digitaalisen lähetysverkon merkityksen ei kuitenkaan odoteta muuttuvan merkittävästi lähivuosina kilpailevien kaapelitelevision, satelliittitelevision tai IP-television myötä. Myöskään maanpäällisen analogisen radiolähetysverkon merkityksen ei odoteta muuttuvan merkittävästi lähivuosina kilpailevien Internet-radion tai muiden teknologioiden myötä. 2.3 Antennipaikkojen sääntely Yrityksen velvollisuudesta vuokrata antennipaikka säädetään viestintämarkkinalaissa ( /393). Sen mukaan Viestintävirasto voi teleyritykselle antamassaan HMVpäätöksessä asettaa teleyritykselle velvollisuuden vuokrata teleyrityksille radiomaston antennipaikka. Velvollisuus voidaan asettaa myös muulle kuin huomattavan markkinavoiman yritykselle, jos rinnakkaisen radiomaston rakentaminen ei ole tarkoituksenmukaista ympäristönsuojelusta, luonnonsuojelusta tai maankäytön suunnittelusta johtuvasta taikka muusta näihin verrattavasta syystä. Radiomaston antennipaikan vuokrausvelvollisuus voidaan asettaa myös muulle yritykselle kuin teleyritykselle, jos yritys vuokraa antennipaikkaa jollekin teleyritykselle. Viestintävirasto on asettanut Digitalle HMV-päätöksessään velvollisuuden vuokrata teleyrityksille radiomaston antennipaikka sekä julkaista antennipaikkojen toimitusehdot ja hinnastot. Toimitusehdot ja hinnastot on julkaistava yhtiön Internet-sivuilla ja ne on pidettävä lisäksi pyynnöstä toisen teleyrityksen saatavissa paperimuodossa. Päätös koskee televisiolähetyspalveluja maanpäällisessä digitaalisessa televisioverkossa kanavanipuissa A, B, C ja E ja analogisia valtakunnallisia radiolähetyspalveluja. Televisiolähetyspalvelujen osalta Digitalla on velvollisuus käyttää kustannussuuntautunutta ja syrjimätöntä hinnoittelua sekä syrjimättömiä ehtoja. Valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen osalta

15 13 hinnoittelun ja ehtojen tulee olla syrjimättömiä, mutta velvollisuutta noudattaa kustannussuuntautunutta hinnoittelua ei ole asetettu. Televisiolähetyspalvelujen osalta antennipaikan vuokrausvelvollisuus koskee televisiolähetyspalveluita maanpäällisessä digitaalisessa televisioverkossa. Antennipaikan vuokrausvelvollisuus kattaa antennipaikan mastossa, mutta ei esimerkiksi tarvittavaa laitetilaa maston juurella tai muuta lähetinverkon infrastruktuuria. Antennipaikan vuokrausvelvoitteen tavoitteena on poistaa kilpailun esteitä ja edistää kilpailua pitkällä aikavälillä. 2.4 Antennipaikkojen hinnoittelu Radiomastojen omistajat voivat hinnoitella antennipaikat täysin markkinaehtoisesti kysyntään ja tarjontaan perustuen lukuun ottamatta edellä mainittua Digitalle asetettua HMV-velvoitetta digitaalisten televisiolähetyspalvelujen osalta. Antennipaikkojen markkinaehtoinen hinnoittelu on monimutkaista ja asiakkaan maksamaan hintaan vaikuttavat useat tekijät. Näitä ovat muun muassa antennipaikan korkeus mastossa 1 antennijärjestelmän vaatima tila syöttökaapeleiden koko ja määrä sijainti ja väestöpeitto vapaa tila mastossa laitetilojen tarve ja niille asetetut vaatimukset sähköenergia (varmistamaton tai varmistettu) huolto- ja ylläpitopalvelut sekä niiden palvelutasot lisäpalvelut. Antennipaikkojen hinnat ovat mastokohtaisia ja asiakkaan maksamaan hintaan vaikuttavat myös sopimuksen pituus, antennipaikkojen ristiinvuokraus ja asiakkaan saamat paljousalennukset, jotka voivat olla kymmeniä prosentteja. Tiedonsiirtoyhteydet lähetysasemille eivät kuulu tarjottuun palvelusisältöön Digitan korkeiden mastojen antennipaikkojen hinnoittelu Digita on julkaissut Internet-sivuillaan radiomastojen antennipaikkojen hinnastot HMVvelvoitteen piirissä olevien kanavanippujen A, B, C ja E osalta. Antennipaikan laskennallinen hinta riippuu kanavanipusta, lähetyksen aikajaksosta ja lähetyskapasiteetista. 1 Usein puhutaan telecom-korkeudesta, jos antennipaikka on alle 150 metrissä. Mastojen korkeudessa tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että tätä huomattavasti matalammatkin mastot voidaan luokitella korkean sijaintinsa vuoksi korkeiksi mastoiksi.

16 14 Esimerkiksi kanavanippujen A ja B osalta hinnoittelu on taulukon 1 mukainen. Taulukko 1. Antennipaikan hinta kanavanipuissa A ja B. Aikajakso Lähetyskapasiteetin hinta, /kk/mbit/s Antennipaikan vuokraosuus Antennipaikan hinta, /kk All time (24 h) % Prime time ( ) % Business time ( ) % Night time ( ) % Taulukon 1 hinnat ovat laskennallisia, sillä antennipaikan hinta tarkoittaa käytännössä 36 päälähetysaseman antennipaikan vuokran osuutta lähetyskapasiteetin hinnasta Digitan hallinnoimissa kanavanipuissa A ja B eikä antennipaikan hintaa Digitan korkeissa mastoissa yleisesti. Mikäli kanavanipun vaatima lähetyskapasiteetti on esimerkiksi 21 Mbit/s, antennipaikan laskennallinen hinta on kaksikymmentäyksikertainen taulukossa esitettyihin antennipaikan hintoihin verrattuna. Kanavanipussa C antennipaikan vuokran osuus on lähetyskapasiteetin hinnasta 17 prosenttia ja kanavanipussa E 15 prosenttia. Koska kanavanippujen C ja E lähetyskapasiteetit on hinnoiteltu erikseen ja ne poikkeavat taulukon 1 hinnoista, myös antennipaikan hinnat poikkeavat taulukon 1 hinnoista. Digitan hinnastot eivät ilmaise antennipaikan vuokraa, mikäli antennipaikkaa käytetään muuhun kuin HMV-päätöksessä nimettyyn televisiolähetystoimintaan kanavanipuissa A, B, C ja E. Hinnastoista ei ilmene myöskään antennipaikan hinta yksittäisessä radiomastossa. Analogisen valtakunnallisen radiolähetyspalvelun hinta Digitan 38 suurelle lähetysasemalle on /kk. Antennipaikkojen vuokran osuus analogisen valtakunnallisen radiolähetyspalvelun hinnasta on 25 prosenttia eli kuukaudessa (1474 /kk/antennipaikka). Palvelun lopulliseen hintaan vaikuttavat lisäksi Viestintäviraston myöntämissä radioluvissa määritellyt antennikorkeudet ja lähetystehot, asiakkaan kanssa sovittavat palvelun erityisehdot sekä palvelua koskevat viranomaismääräykset. Radiolähetystoimintaan soveltuvien antennipaikkojen hinnat ovat televisiolähetykseen soveltuvien antennipaikkoja edullisempia johtuen muun muassa niiden sijainnista alempana mastossa, pienemmistä lähetystehoista ja ohuemmista syöttökaapeleista. Digitan hinnoittelun ei tarvitse olla kustannussuuntautunutta analogisten radiolähetyspalvelujen osalta. Antennipaikan vuokran osuus sisältää vain radiomastojen antennipaikat, ei esimerkiksi lähettimen vaatimia laitetiloja. Digitan hinnoittelumallissa suurasemainfrastruktuurista aiheutuvat kustannukset jaetaan infrastruktuuria hyödyntävien verkkojen kesken. Mikäli infrastruktuurissa tai sen jakosuhteissa tapahtuu muutoksia, kunkin verkon osuus muuttuu vastaavasti. Näin ollen antennipaikoilla ei ole yhtä hintaa, vaan useita eri hintoja, jotka määräytyvät edellä kuvatuista tekijöistä ja jotka päivitetään vuosittain. Suurasemainfrastruktuurin jakoa koskeva laskelmat päivitetään kerran vuodessa.

17 Hinnoittelun valvonta Viestintävirasto on antanut määräyksen (55/2007 M) koskien kustannuslaskentajärjestelmiä sekä kustannuslaskentajärjestelmistä laadittuja kuvauksia niissä teleyrityksissä, joille on asetettu Viestintäviraston päätöksellä viestintämarkkinalain mukainen kustannuslaskentajärjestelmän käyttöä koskeva velvollisuus. Viestintävirasto on antanut lisäksi määräyksen (56/2007 M) koskien tilintarkastajien suorittamia kustannuslaskentajärjestelmien tarkastuksia teleyrityksissä. Viestintäviraston laatimassa muistiossa (183/060/2006) on kuvattu periaatteita, joiden mukaan se arvioi digitaalisten televisiolähetysten hinnoittelun lainmukaisuutta. Viestintävirasto on uusimassa edellä mainittuja teleyritysten kustannuslaskentajärjestelmistä ja järjestelmien kuvauksista antamaansa määräystä ja kustannuslaskentajärjestelmistä ja järjestelmien tarkastuksista antamaansa määräystä. Perustelumuistion luonnoksessa ( ) todetaan, että antennipaikan vuokrausvelvoite on uusi velvoite, jonka hinnoittelulaskelman malli muotoutuu tarkemmin HMVyrityksen toimitettua ensimmäisen laskeman Viestintävirastolle.

18 16 3 ISO-BRITANNIA 3.1 Antennipaikkamarkkinat Iso-Britanniassa televisio- ja radiolähetyspalveluita on perinteisesti tarjonnut kaksi yhtiötä, joiden lähetysverkot ovat yhdessä toisiaan täydentäen kattaneet koko saarivaltion. Molemmat ovat peittäneet pinta-alasta noin 50 % ilman merkittävää päällekkäisyyttä peittoalueessa. Toinen radiomaston antennipaikkoja tarjoava yhtiö (Crown Castle) on ollut valtiollisen BBC:n omistama ja toinen (National Transcommunications Limited, NTL) yksityinen yhtiö. Valtakunnallisen peiton saavuttamiseksi Crown Castlen ja NTL:n on täytynyt vuokrata antennipaikkoja, laitetiloja ja niihin liittyviä palveluita toisiltaan. Tämän seurauksena Iso-Britanniassa on pitkät perinteet antennipaikkojen ja laitetilojen hinnoittelulle ja ristiinvuokraamiselle. Vuonna 2003 voimaan tulleen Euroopan Yhteisön markkinaa 18 koskevan sääntelyn perusteella kansallinen sääntelyviranomainen Ofcom määräsi sekä Crown Castlelle että NTL:lle HMV-aseman ja siihen liittyviä velvoitteita. Nämä säännökset tulivat voimaan vuonna NTL:stä tuli vuonna 2005 Arqiva Ltd. National Grid Wireless (NGW) otti haltuunsa Crown Castlen samoihin aikoihin. Vuonna 2008 kansallinen kilpailuviranomainen hyväksyi Arqivan ja NGW:n sulautumisen yhdeksi yhtiöksi, joka jatkaa nimellä Arqiva. Muuttuneen markkinatilanteen ja oletettavasti heikentyneen kilpailun takia Ofcom perusti vuonna 2008 erillisen televisio- ja radiolähetyspalvelun tukkumarkkinoita valvovan toimiston OTA-BTS:n (Office of the Adjudicator Broadcast Transmission Services) Tarjonta Arqiva on ainoa toimittaja antennipaikoille korkeissa televisio- ja radiomastoissa. Maanpäällisiä valtakunnallisia televisio- ja radiolähetyspalveluita ei voi toteuttaa kustannustehokkaasti ilman Arqivan suurteholähetininfrastruktuuria. Sen sijaan paikallisradioiden lähetystoimintaan soveltuvia mastopaikkoja pystyvät tarjoamaan myös muut toimittajat. Ofcom on määrännyt Arqivalle HMV-aseman televisio- ja radiolähetinverkon infrastruktuuripalvelun tarjoajana sekä asettanut määräyksiä televisio- ja radiolähetyspalveluiden saatavuudesta, ohjelmistopalveluiden tarjoajien syrjimättömästä kohtelusta ja avoimesta hinnoittelusta. Ofcom on jakanut radio- ja televisiolähetinverkkopalvelut kahteen eri markkinaan 1. Lähetinverkon infrastruktuuripalvelu (Network Access, NA) Infrastruktuuri: maapohja, laitetilat ja antennipaikka mastossa Muut palvelut: lähetinaseman turvallisuuspalvelut ja sähkönsyöttö 2. Lähetyspalvelu (Managed Transmission Services, MTS) Yllä olevan infrastruktuurin lisäksi kanavanipun koostamispalvelut, siirtopalvelut, ohjelmistopalvelun tarjoajakohtaiset lähetinlaitteet ja niiden energian, antennijärjestelmät sekä laitteiden huollon ja ylläpidon

19 17 Arqiva on ainoa yritys, joka tarjoaa lähetinverkon infrastruktuuripalvelua sekä ainoa, joka tarjoaa lähetyspalvelua Iso-Britanniassa Kysyntä Arqivan radio- ja televisiolähetyspalvelun asiakkaita ovat 1. Televisio-ohjelmistopalvelun tarjoajat (yhteensä 67 % liikevaihdosta) BBC-TV 29 % Arqivan liikevaihdosta D34 10 % Arqivan liikevaihdosta ITV 9 % Arqivan liikevaihdosta Channel 4 7 % Arqivan liikevaihdosta Channel 5 5 % Arqivan liikevaihdosta 2. Radio-ohjelmistopalvelun tarjoajat (yhteensä 28 % liikevaihdosta) BBC-Radio 15 % Arqivan liikevaihdosta Global-Radio 4 % Arqivan liikevaihdosta Bauer-Radio 3 % Arqivan liikevaihdosta 3. Matkapuhelinoperaattorit ja muut yksityiset yritykset (yhteensä 5 % liikevaihdosta) Käytännössä televisio- ja radio-ohjelmistopalvelun tarjoajat ostavat Arqivalta aina lähetyspalvelua. Pelkkää lähetinverkon infrastruktuuripalvelua ostavat ainoastaan matkapuhelinoperaattorit ja muut tietoliikenneyritykset. Radiolähetyksissä Iso-Britanniassa käytetään tällä hetkellä sekä analogista että digitaalista lähetystekniikkaa. Analogisten radiolähetysten ei odoteta loppuvan ennen vuotta Lähetinverkon infrastruktuurin sääntely Ofcomin sääntely 1 kohdistuu Arqivan ja televisio- ja radio-ohjelmistopalvelun tarjoajien väliseen kauppaa. Sääntelyn tavoitteena on taata televisio- ja radio-ohjelmistopalvelun tarjoajille lähetyspalvelut kohtuullisin ehdoin ja estää Arqivaa hyödyntämästä monopoliasemaansa kohtuuttomasti, avata myös muille yrityksille mahdollisuus tarjota lähetyspalveluita televisioja radio-ohjelmistopalvelun tarjoajille hyödyntäen Arqivan lähetinverkon infrastruktuuria ja 1 Ofcom: Broadcasting Transmission Services: a review of the market, 2005

20 18 kytkykaupan estäminen, mikä tarkoittaa, että lähetyspalvelut ja lähetinverkon infrastruktuuripalvelut on tarjottava ja hinnoiteltava erikseen. Huolimatta sääntelystä Arqivalle kilpailevia lähetyspalveluyrityksiä ei ole toistaiseksi syntynyt. Ofcom näkee, että sääntely on tällä hetkellä riittävä ja toiminnan painopiste on nyt valvonnassa OTA-BTS:llä. Viranomaisen asettama HMV-asema koskee Arqivan lähetinverkon infrastruktuuripalvelua (Network Access, NA), mikä käsittää infrastruktuurin (maapohja, laitetilat, masto) sekä siihen kiinteästi liittyvien palveluiden (energia ja turvallisuus) vuokrauksen. Arqivalla on HMV-asemaan perustuen seuraavat velvollisuudet: Tarjota pääsy lähetinverkon infrastruktuuriin kohtuullisin ehdoin silloin, kun pyyntö on kohtuullinen (esimerkiksi maston tuulikuorma ei ylitä raja-arvoja); Kohdella palvelun ostajia syrjimättömästi; Vuokrata lähetinverkon infrastruktuuria kohtuulliseen ja kustannussuuntautuneeseen hintaan; Julkistaa esimerkkitarjous palveluista. Sääntelyviranomainen ja valvoja ohjaavat myös lähetyspalvelumarkkinan (Managed Transmission Services, MTS) toimintaa, vaikka Arqivalle ei ole asetettu HMV-asemaa tässä markkinassa. Käytännössä kaikki palvelun käyttäjät ostavat Arqivalta lähetyspalveluita eikä pelkästään lähetinverkon infrastruktuuripalveluita. Viranomaismääräykset eivät koske siirtopalvelua (studion ja mastojen välisiä siirtoyhteydet) Antennipaikkojen sääntely Arqivalla on velvoite vuokrata antennipaikkoja mastossa osana lähetinverkon infrastruktuuripalvelua. Ofcom ei kuitenkaan velvoita pelkän antennipaikan vuokraamiseen vaan siihen on kytketty laitetilan, energian, kulunvalvonnan sekä muiden palveluiden vuokrausvelvoite. Ofcom ei näe, että pelkän antennipaikan vuokraamisvelvoite edistäisi kilpailua Hinnoittelun sääntely Ofcom on määrännyt Arqivan julkistamaan viitetarjouksen, jonka tulee sisältää palveluiden toimitusehdot ja hinnastot. Hinnoittelusta on lisäksi määrätty, että sen tulee olla kustannusperusteista ja kohtuullista sen tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin nähden. Ofcomin määrittely hinnoittelusta on varsin lavea. Vastuu hinnoittelun seurannasta ja kohtuullisesta on siirretty valvojalle, OTA-BTS:lle, jonka tehtävistä tarkemmin kappaleessa

21 Antennipaikkojen hinnoittelu Arqivalle on asetettu velvoite tarjota lähetinverkon infrastruktuuripalvelua, joka sisältää antennipaikan lisäksi laitetilat, maapohjan, energian sekä turvallisuus- ja ylläpitopalveluita. Arqivan kustannusperusteinen hinnoittelu koostuu kahdesta elementistä: i) pääomakulut ja ii) vuotuiset ylläpitokulut. Lähetinverkon infrastruktuurin pääomakuluihin sisältyvät: Kiinteän omaisuuden poistot kirjanpidossa (ja hinnoittelussa) on: Maston maalaus 10 vuotta Masto 100 vuotta Rakennukset ja maapohja 100 vuotta Kiinteän omaisuuden korot Kiinteän omaisuuden tuotto Huomautus: Käynnissä olevan digitaalisen televisiolähetystekniikan rakentamiskustannuksien (arviolta 500M, Digital Switch-Over, DSO) jyvitys lähetinverkon infrastruktuuri- ja lähetyspalveluille ei ole tiedossa. Lähetinverkon infrastruktuurin vuotuisiin ylläpitokuluihin sisältyvät: Mastojen ylläpitotyöt; Sähkön kulutukseen perustuva tariffi; Vuokrat (esim. maapohja); Ylläpitotöiden voittomarginaali. Arqiva hinnoittelee yllä olevat kustannukset (pääomakulut ja ylläpitokustannukset) lähetinverkon infrastruktuuripalvelun ja lähetyspalvelujen kesken suhteessa noin 40 % vs. 60 %. Arqiva hinnoittelee sisäisesti lähetinverkon infrastruktuuripalveluun kuuluvan antennipaikan mastossa seuraavien parametrien mukaan: antennijärjestelmän ja tarvittavien kiinnikkeiden tuulikuorma; antennin korkeus maanpinnasta; syöttökaapeleiden paksuus ja pituus. Arqivan sopimusten pituus lähetyspalveluista on tavallisesti 20 vuotta. Hinnoittelua ei ole sidottua väestöpeittoon. Infrastruktuurivuokraus- ja lähetyspalvelua voi ostaa mastokohtaisesti. Määräalennuksia ei käytetä. Televisiolähetinverkon infrastruktuuripalveluiden hinnat ovat mastokohtaisia.

22 20 Radiolähetinverkon infrastruktuuripalveluiden hinnat ovat valtakunnallisia eivätkä mastokohtaisia. Arqivan on julkistettava valtakunnallinen vakiohinnoittelumalli ( Rate card ) radiolähetyspalveluille keväällä Hinnoittelumallin periaatteena tullee olemaan antennin käyttämä tilakapasiteetti mastossa sisältäen mm. seuraavia parametreja: Antennipaikan korkeus mastossa; Antennin tuulikuorma; Tarvittava lattiapinta-ala laitetilassa. Arqivan lähetinverkon infrastruktuuripalvelun hinnoitteluesimerkki, jonka Arqiva antaa vain yhdestä mastosta tietyin parametrein, on esitetty liitteessä 2. Hinnoitteluesimerkki on hyvin pelkistetty ja sen perusteella erityisesti televisiolähetinverkon infrastruktuuripalvelun hintaa on vaikea arvioida, koska sen hinnat ovat mastokohtaisia. 3.4 Hinnoittelun valvonta OTA-BTS:n (valvoja) tehtävänä on valvoa, että tukkumarkkinat toimivat avoimesti, syrjimättä ja Ofcomin määräyksiä noudattaen. OTA-BTS voi tarttua havaitsemiinsa ongelmakohtiin itsenäisesti tai eri osapuolten valituksen perusteella. Mikäli Arqiva ja ohjelmistopalvelun tarjoaja eivät pääse yhteisymmärrykseen palveluhinnoista, neuvotteluosapuoli voi viedä asian OTA-BTS:lle, joka voi pyytää Arqivalta lisäselvityksiä. OTA-BTS:n päätökset kiistatapauksissa ovat aina sitovia. Lähetyspalveluiden hinnoissa valvoja ei ole havainnut merkittävää muutosta viimeisen viiden vuoden aikana, vaikka sinä aikana (vuonna 2008) on siirrytty kahden toimittajan markkinoista yhden toimittajan markkinoihin. Valvoja ei ota kantaa Arqivan tulojakaumaan. Sen sijaan valvoja pyrkii sääntelyllä ja valvonnalla aikaansaamaan asiakkaiden tasapuolisen kohtelun Arqivan televisiolähetyspalvelusegmentin ja radiolähetyspalvelusegmentin sisällä. OTA-BTS ei määritä hintoja Arqivan palveluille, mutta asettaa seuraavia vaatimuksia, joiden tavoitteena on pitää hinta kohtuullisena ja palvelu tasapuolisena: Arqivan liikevoitto ei saa ylittää kohtuullista tuottoa. Kohtuullisen tuoton arvioinnissa valvoja käyttää WACC-menetelmää, jonka mukaan Arqivan sitoutuneen pääoman tuotto ei saa ylittää 10,4 % ennen veroja. Arqivan mukaan kohtuullinen lähetinverkon infrastruktuuripalveluun sijoitetun pääoman tuotto (Return of Capital Employed) on 7,71 % (sääntelyviranomainen tai valvoja ei ole vahvistaneet tätä haastatteluissa eikä kirjallisissa vastauksissa). Hinnoittelun on oltava läpinäkyvä, jotta palvelun ostajat voivat käydä asiallisen keskustelun Arqivan kanssa hinnoista.

23 21 Arqiva voi jyvittää nykyisiin ja tuleviin palveluhintoihin digitaalisen televisiolähetysvalmiuden rakentamisesta (Digital Switch-over, DSO) aiheutuvat lisäinvestointikulut (arvioilta 500 M). Lähetinverkon infrastruktuuripalvelun hintalista on julkistettava keväällä OTA-BTS ei ole määrittänyt hintalistan tarkkaa sisältöä, mutta aiemman historian valossa (ks. kappale 3.1) se odottaa hintalistan sisältävän erittelyn ainakin seuraavista: Antennipaikan hinta mastossa; Antennikaapeli; Laitetilavuokra / pinta-ala; Purkukustannukset.

24 22 4 LIETTUA 4.1 Antennipaikkamarkkinat Liettuan maanpäällisen televisio- ja radiolähetyspalveluiden markkinalla toimivat AB Lietuvos radijo ir televizijos centras (LRTC) ja TEO LT, AB (TEO). LRTC tarjoaa maanpäällisiä analogisia ja digitaalisia televisiolähetyspalveluita sekä analogisia radiolähetyspalveluita ja TEO maanpäällisiä digitaalisia televisiolähetyspalveluita. LRCT:n markkinaosuus maanpäällisistä televisio- ja radiolähetyspalveluista on liikevaihdon perusteella noin 95 prosenttia. Kansallinen sääntelyviranomainen, RRT, on nimennyt LRTC:n HMV-yritykseksi maanpäällisten analogisten televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinalla. LRTC:llä on HMV-asema neljälle relevantilla markkinalla, sillä televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinat on jaettu kumpikin kahteen osaan sen perusteella, onko taajuuslupa myönnetty televisio- ja radiolähetyspalvelujen tarjoajalle vai televisio- ja radioyhtiölle. TEO on haastaja televisiolähetyspalveluiden markkinalla. Se aloitti digitaalisten televisiolähetyspalveluiden tarjoamisen maaliskuussa Tarjonta Liettuassa televisio- ja radiolähetyksiin soveltuvia antennipaikkoja on kolmella toimijalla. LRTC on suurin antennipaikkojen tarjoaja ja sen osuus antennipaikkamarkkinasta on yli 60 prosenttia. LRTC on kehittänyt infrastruktuuriaan noin 50 vuoden ajan ja tällä hetkellä sillä on 43 mastoa, joita käytetään televisio- ja radiolähetyspalveluihin. Mastojen korkeudet ovat metriä ja yli 100 metriä korkeita mastoja on 22 kappaletta. LRTC:n radiomastojen sijainnit on esitetty kuvassa 3. Kuva 3. LRTC:n radiomastojen sijaintipaikat (lähde: LRTC).

25 23 Myös TEO:lla on mastoja, joita voitaisiin käyttää televisio- ja radiolähetyspalveluihin, mutta tällä hetkellä niitä ei käytä kukaan tähän tarkoitukseen. Edes TEO ei käytä omia mastojaan digitaalisten televisiolähetyspalvelujen toteuttamiseen vaan se on vuokralla LRTC:n mastoissa. Syy TEO:n toimintamallille on se, että kotitalouksien vastaanottoantennit ovat jo valmiiksi suunnattu LRTC:n mastoihin, jolloin kotitaloudet eivät joudu suuntaamaan vastaanottoantennejaan uudestaan. Myös mobiilioperaattori UAB Bite Lietuvalla (UAB) on muutama riittävän korkea televisio- ja radiolähetyspalveluihin soveltuva radiomasto, mutta yksikään toimija ei käytä niitä tällä hetkellä televisio- ja radiolähetyspalveluihin. Liettuan antennipaikkamarkkinalla on nähtävissä pieniä muutoksia, mistä osoituksena yksi radio-ohjelmistopalvelujen tarjoaja on alkanut rakentaa omia mastoja optimoidakseen verkkoaan ja vähentääkseen kustannuksia. Antennipaikkojen tarjontaa tulee lisäämään myös mobiilioperaattori UAB:n suunnitelmat aloittaa antennipaikkojen tarjoaminen mastoistaan myös muille toimijoille. RRT ei kuitenkaan usko antennipaikkamarkkinan rakenteen muuttuvan merkittävästi lähitulevaisuudessa, sillä LRTC on tällä hetkellä selvä markkinajohtaja Kysyntä Televisio- ja radiolähetyksiin soveltuvista antennipaikoista kiinnostuneet tahot on jaettavissa kahteen ryhmään: televisio- ja radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajiin sekä televisio- ja radiolähetyspalveluja tarjoaviin yrityksiin. LRTC:n lisäksi televisio- ja radiolähetyspalveluita tarjoaa ainoastaan TEO, joten antennipaikkojen kysyntä on hyvin rajallista televisio- ja radiolähetyspalveluja tarjoavien yritysten joukossa. Televisio- ja radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajien keskuudessa antennipaikkojen kysyntään vaikuttaa merkittävästi se, onko taajuuslupa myönnetty televisio- ja radioohjelmistopalvelujen tarjoajalle vai televisio- ja radiolähetyspalveluja tarjoavalla yritykselle. Jos taajuuslupa on myönnetty televisio- ja radiolähetyspalveluja tarjoavalla yritykselle, televisio- ja radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajien on pakko käyttää lähetyspalveluja tarjoavien yritysten verkkoa, eivätkä ne voi rakentaa omaa rinnakkaista lähetysverkkoa vuokraamalla antennipaikkoja. Tilanne on toisenlainen, jos taajuuslupa on myönnetty televisio- ja radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajalle. Tällöin televisio- ja radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajat voivat rakentaa rinnakkaista lähetysverkkoa esimerkiksi vuokraamalla antennipaikkoja televisio- ja radiolähetyksiin soveltuvista radiomastoista. Liettuassa toimii noin 30 televisio- ja 49 radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajaa. Televisioohjelmistopalvelujen tarjoajista noin 50 prosentille ja radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajista noin 80 prosentille on myönnetty taajuuslupa. Televisiolähetystunneista 69 prosenttia ja radiolähetystunneista 93 prosenttia lähetettiin televisio- ja radioohjelmistopalvelujen tarjoajien omissa lähetysverkoissa vuonna Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa televisio- ja radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajista, joille on myönnetty taajuuslupa, ovat vuokranneet antennipaikkoja LRTC:n radiomastoista. Tilanne ei ole muuttunut merkittävästi viimeisen 3 4 vuoden aikana.

26 Lähetinverkon infrastruktuurin sääntely Antennipaikkojen sääntely Antennipaikkoihin kohdistuva sääntely on osa lähetinverkon infrastruktuurin jakamista koskevaa sääntelyä. Televisio- ja radiolähetyspalveluihin soveltuviin antennipaikkoihin kohdistuu sekä yleistä että HMV-sääntelyä. Yleinen sääntely koskee kaikkia sähköisiä viestintäpalveluita tarjoavia yrityksiä, joilla on omaa infrastruktuuria. Yleisen sääntelyn mukaan toimitusehdot ja hinnat lähetinverkon infrastruktuurin vuokraamiselle mukaan lukien antennipaikan vuokraukselle sovitaan osapuolten kesken. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, kiista voidaan viedä RRT:n ratkaistavaksi. Tähän mennessä televisio- ja radiolähetyspalveluihin soveltuvan lähetinverkon infrastruktuurin vuokraamisen kiistatilanteita ei ole tuotu RRT:n ratkaistavaksi. Antennipaikkoihin kohdistuva HMV-sääntely koskee ainoastaan LRTC:tä. Sääntelyn mukaan LRTC:n on tarjottava lähetinverkon infrastruktuuriaan toimijalle, joka on esittänyt kohtuullisen pyynnön pääsystä LRTC:n lähetinverkon infrastruktuuriin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että LRTC:n on tarjottava radiomaston antennipaikka pyynnön esittäneelle toimijalle, jos se ei ole lainsäädännön vastaista, ei aiheuta kohtuuttomia lisäinvestointeja ja mastossa on tilaa antennille. LRTC:lle asetettu lähetinverkon infrastruktuurin jakamisen velvoite sisältää myös pääsyn LRTC:n antennijärjestelmiin, syöttökaapeleihin, laitetiloihin ja muihin tarvittaviin hyödykkeisiin, kuten esimerkiksi sähkönsyöttöön. Lisäksi HMV-sääntely velvoittaa LRTC:n neuvottelemaan infrastruktuurin jakamisesta vilpittömässä mielessä pyynnön esittäneen yrityksen kanssa. LRTC:n pitää toimia myös syrjimättömästi eikä se saa perua jo kertaalleen hyväksyttyä pyyntöä pääsystä lähetinverkon infrastruktuuriin Hinnoittelun sääntely Yleinen hinnoittelun sääntely asettaa säännöt kaikille sähköisten viestintäverkkojen infrastruktuurin omistajille. Sääntöjen mukaan infrastruktuurin vuokrauksen, mukaan lukien antennipaikan vuokraus, hinnoista neuvotellaan osapuolten kesken. Yleisen hinnoittelusääntelyn lisäksi on olemassa myös HMV-sääntelyyn kuuluvaa hinnoittelun sääntelyä, joka on asetettu HMV-yritykselle markkina-analyysin tuloksena. LRTC:n ollessa ainoa HMV-yritys televisio- ja radiolähetyspalveluiden markkinassa, HMV-sääntelyyn kuuluva hinnoittelusääntely koskee ainoastaan LRTC:tä. Sääntely velvoittaa LRTC:n hinnoittelemaan koostamis- ja lähetinverkkopalvelut kustannussuuntautuneesti. Kustannussuuntautuneisuus koskee myös lähetinverkon infrastruktuurin vuokraamista sisältäen antennipaikan vuokrauksen televisio- ja radiolähetyspalvelujen toteuttamiseen. Toisin sanoen HMV-sääntelyn kustannussuuntautunut hinnoittelu ei koske lähetinverkon infrastruktuurin vuokraamista esimerkiksi mobiilioperaattorille. HMV-sääntelyyn kuuluvaa hinnoittelun sääntelyä voidaan tarkastella kahdesta eri lähtökohdasta. Kun taajuuslupa on myönnetty LRTC:lle, tulee tämän hinnoitella televisioja radiolähetyspalvelut kustannussuuntautuneesti. Hinnoittelun sääntely koskee tällöin koostamis- ja lähetinverkkopalveluita eli antennijärjestelmiä, syöttökaapeleita, sähkönsyöttöä ja huolto- ja ylläpitopalveluita. Tällöin hinnoittelun sääntelyn ulkopuolella jäävät siirtopalvelut, joihin luokitellaan kuuluvan tiedonsiirtopalvelut studion ja lähetinasemien välillä sekä tiedonsiirtopalvelut lähetinasemien välillä. Kun taajuuslupa on myönnetty televisio- tai radio-ohjelmistopalvelujen tarjoajalle, LRTC:n tulee hinnoitella kustannussuuntautuneesti pääsy televisio- ja radiolähetyspalvelujen toteuttamiseen tar-