amnesty international Kohti johdonmukaista ja uskottavaa ihmisoikeuspolitiikkaa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "amnesty international Kohti johdonmukaista ja uskottavaa ihmisoikeuspolitiikkaa"

Transkriptio

1 Kohti johdonmukaista ja uskottavaa ihmisoikeuspolitiikkaa Amnesty Internationalin 10 kohdan asialista Suomen EU-puheenjohtajakaudelle amnesty international Suomen osasto Ruoholahdenkatu 24 D, Helsinki puh. (09) fax (09) Finländska sektionen Gräsviksgatan 24 D, Helsingfors tel. (09) fax (09)

2 Kohti johdonmukaista ja uskottavaa ihmisoikeuspolitiikkaa Amnesty Internationalin 10 kohdan asialista Suomen EU-puheenjohtajakaudelle Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International julkaisee aina Euroopan unionin puheenjohtajamaan vaihtuessa arvionsa unionin ihmisoikeuspolitiikasta ja suosituksensa siitä, miten tätä politiikkaa voitaisiin parantaa. Analyysi ja suositusten pääsuunta ovat viime vuosina säilyneet pääosin ennallaan puheenjohtajakaudesta toiseen. Tapahtunut kehitys on ollut asteittaista. Kun kehitystä katsotaan pidemmällä aikavälillä, muutos on kuitenkin melkoinen. Suomen edellisellä puheenjohtajakaudella, Tampereen huippukokouksessa lokakuussa 1999 tehtiin historiaa sisällyttämällä EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan ihmisoikeuksia koskevia linjauksia. Siihen saakka EU:n ihmisoikeuspolitiikka oli tarkoittanut käytännössä unionin ulkopuolisten maiden ihmisoikeusongelmien käsittelyä. Viisivuotisen Tampereen ohjelman tavoitteena oli EU:n kehittäminen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeksi. Ohjelmassa painotettiin, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän täytyisi taata Geneven pakolaissopimuksen täysimääräinen ja kattava soveltaminen. Tärkeimmäksi ihmisoikeusvelvoitteeksi vahvistettiin pakolaisten suojeleminen. Seitsemän vuotta myöhemmin tämä Tampereen henki on haihtunut. Eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen ensimmäisessä vaiheessa omaksutut turvapaikkapolitiikan vähimmäisvaatimukset ovat olleet alhaisimman yhteisen nimittäjän tasolla. Joissakin kohdissa ne jopa rikkovat kansainvälisiä ihmisoikeus- ja pakolaissopimuksia. Pakolaisten suojelun taso vaihtelee jäsenmaiden välillä yhä niin paljon, että voidaan oikeutetusti sanoa, että suojelun saaminen on tuuripeliä. Yhteisessä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa painotetaan nyt niin sanottua ulkoista ulottuvuutta, jossa johtavana ajatuksena on taistelu laitonta maahanmuuttoa vastaan. Todellisen solidaarisuuden puute lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ja siirtolaisten oikeuksien loukkaukset asettavat kyseenalaiseksi EU:n ilmoittaman tavoitteen käydä käsiksi pakolaisuuden pohjimmaisiin syihin ja etsiä kestäviä ratkaisuja. Muutos on ollut suuri myös Tampereen ohjelman toisessa avainkohdassa, oikeudellisen yhteistyön kehittämisessä. Syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumat ovat oleellisesti vaikuttaneet EU:n lainsäädäntöön tällä alueella. Oikeudellinen yhteistyö on muotoutunut terrorisminvastaisten toimien osaksi tavalla, jossa oikeuksien suojelu on mukana vain ajatusten tasolla. Toiveet siitä, että neuvosto täyttäisi vuoden 2001 lupauksensa ottaa rikosprosesseissa käyttöön epäiltyjä ja syytettyjä turvaavat riittävät menettelytavat, ovat hiipumassa. Jäsenvaltioiden sellaiset lait ja käytännöt, jotka rikkovat valtioiden kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, eivät ole johtaneet minkäänlaisiin kriittisiin reaktioihin EU-tasolla. Jäsenmaiden ihmisoikeusongelmiin puuttuminen on tabu EU:n rajojen sisäpuolelle sijoittuvat ihmisoikeuskysymykset on otettu poliittiselle asialistalle vasta viime aikoina. Päältä päin katsoen tulokset näyttävät jopa merkittäviltä: perusoikeuskirjan hyväksyminen, ehdotettu perusoikeusvirasto, perusoikeuksien komissaariryhmä, aikeet EU:n liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja aikeet perusoikeuskirjan sisällyttämiseksi perustuslakiin. Todellisuudessa perusoikeusviraston toimivalta on kuitenkin rajoitettu EU-tason lainsäädäntöön, joten virasto ei saa käsiteltäväkseen niitä kiperiä ihmisoikeuskysymyksiä, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön alaisuuteen. Komissaariryhmä on yhtä näkymätön näiden asioiden käsittelyssä ja ehdotukset ihmisoikeussopimukseen liittymisestä sekä perusoikeuskirjan sitovuudesta on hyllytetty perustuslakiprosessin kriisin takia. Tästä kaikesta näkee, että EU-maiden ihmisoikeusloukkauksien käsitteleminen on unionissa edelleen täydellinen tabu. Poliisin käyttämä väkivalta, rasismin ja syrjinnän eri muodot sekä yhä tiukemmat turvapaikkakäytännöt ovat olleet ihmisoikeusongelmia EU:ssa vuosien ajan. Missään vaiheessa ei ole haluttu tunnustaa, että nämä olisivat ongelmia ja nimenomaan sellaisia ongelmia, joihin unionin päättäjien tulisi puuttua. EU:n laajentumisohjelma on entisestään korostanut ristiriitaa ehdokasmaiden ihmisoikeustilanteen 1

3 tiukan tarkkailun ja jäsenvaltioiden itsetyytyväisyyden välillä. Kuten perusoikeusviraston ympärillä käyty keskustelu yhä selvemmin osoittaa, yhtäältä on olemassa EU:n julistama, teoreettinen arvoihin perustuva unioni ja toisaalta toinen unioni, jossa piilotellaan näiden arvojen hyvin todellisia loukkauksia. EU:n ihmisoikeuspolitiikan julkisuuskuvaa ovat ravistelleet selonteot CIA:n salaisista toimista Euroopassa ja epäilyt Euroopan osallisuudesta Yhdysvaltain viranomaisten tekemiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Rivit ovat kuitenkin pysyneet tiiviinä, ja jää nähtäväksi, pystyvätkö Euroopan neuvoston ja EU:n parlamentin käynnistämät tutkimukset tunkeutumaan kieltojen ja kiistämisen muurin läpi. Perusteelliset tutkimukset osoittavat EU:n jäsenmaiden osallistuneen vankien laittomiin siirtoihin. Tätä taustaa vasten yksittäisten valtioiden ja neuvoston vaikeneminen näistä tapahtumista on häkellyttävää. Uhrien kannalta hiljaisuus merkitsee täydellistä oikeusvaltioperiaatteesta luopumista. Tämä sopii kuitenkin kaavaan. EU:n sisäisten ihmisoikeusongelmien kohdalla linjana on ollut älä näe pahaa, älä kuule pahaa äläkä puhu muiden tekemästä pahasta. EU:n sisäistä agendaa ohjaa nyt kaksi hallitsevaa näkökulmaa: terrorismi ja laiton maahanmuutto. Kumpikin herättää vakavia kysymyksiä ihmisoikeuksien turvaamisesta. Amnesty on osoittanut laajasti, miten ihmisoikeudet on EU:n terrorisminvastaisessa politiikassa unohdettu ja miten ihmisoikeuksien ja pakolaisten suojelemisen velvoitteet on jätetty kokonaan huomiotta vastustettaessa laitonta maahanmuuttoa. Kun otetaan huomioon ulkoiset kerrannaisvaikutukset, on olemassa vaara, että tällä kaivetaan maata koko EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden alta. Ihmisoikeuksien puolustaminen ulkosuhteissa vaatii johdonmukaisuutta Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikka on perinteisesti keskittynyt unionin ulkosuhteisiin. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ulkosuhteita varten on luotu vaikuttava valikoima käytännön välineitä, kuten ihmisoikeuslauseke sopimuksissa kolmansien maiden kanssa sekä joukko ihmisoikeussuuntaviivoja. EU:n antamassa kehitysavussa ollaan asteittain vahvistamassa niin sanottua oikeusperusteista lähtökohtaa. EU:n rooli kasvaa tasaisesti sekä kriisinhallinnassa että oikeusvaltion luomisessa maihin, joissa hallinto on heikko tai siirtymävaiheessa. EU on myös antanut tukensa kansainväliselle asekauppasopimukselle. Unionin omien ihmisoikeussuuntaviivojen toteuttamista on tehostettu ja EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan henkilökohtainen, ihmisoikeuksista vastaava edustaja on osoittautumassa hyödylliseksi EU:n sisäisten rakenteiden välisten näkemyserojen yhteensovittamisessa. Parlamentin uusi ihmisoikeuksien alakomitea on ottamassa roolinsa vastuullisten valvojana. On selvää, että tietystä edistymisestä huolimatta EU:n työ ihmisoikeuksien puolesta ulkosuhteissaan jää liian hajanaiseksi, kun otetaan huomioon ne tärkeät ihmisoikeushaasteet, joita väkivaltaiset konfliktit, äärimmäinen köyhyys ja vakavat ihmisoikeusloukkaukset monissa maissa asettavat. EU:n intressit ylläpitää strategisia kumppanuuksia suurvaltojen kanssa vesittävät ihmisoikeusviestin kaikkein kriittisimmissä tilanteissa. Jotta EU pystyy hyödyntämään mahdollisuutensa maailman muuttamiseksi, tarve lisätä ulkoisten käytäntöjen ja välineiden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta on suurempi kuin koskaan. Tämä ei ole vain haaste vaan myös mahdollisuus, sillä edellä mainittu tavoite nauttii laajaa kannatusta Euroopan kansalaisten keskuudessa. EU:n sisäisten ihmisoikeusongelmien katsominen läpi sormien onkin erityisen haitallista siksi, että se samalla vesittää EU:n mahdollisuuksia vaikuttaa muiden maiden ihmisoikeustilanteisiin. On merkittävää, että Itävalta ja Suomi myöntävät tämän epäsuorasti puheenjohtajakausiensa yhteisessä toimintaohjelmassa ilmoittamalla, että EU:n ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuutta pyritään lisäämään niin unionin sisäisessä politiikassa kuin ulkosuhteissakin. Tämä aikomus täytyy nyt muuttaa konkreettiseksi toiminnaksi, ja sen odotetaan tapahtuvan Suomen puheenjohtajakaudella. Amnesty uskoo, että viisi vuotta syyskuun 11. päivän jälkeen EU:n ihmisoikeuspolitiikan kokonaisarvio on välttämätön. Politiikkaa täytyy terävöittää tarttumaan tärkeisiin haasteisiin tavalla, joka sopii yhteen sekä EU:n tavoitteiden että sen mahdollisuuksien ja myös pakottavien tarpeiden kanssa. Unionin tulee asettaa ihmisoikeudet raamiksi maailmanlaajuiselle turvallisuudelle ja kehitystyölle. Ihmisoikeuspolitiikan täytyy olla apuna suojaamassa EU:ta itsetyytyväisyydeltä ja 2

4 kaksinaismoralismilta rajojen sisäpuolella ja samalla suojella sen uskottavuutta ja legitimiteettiä maailmalla. Ihmisoikeuspolitiikan tulee ylittää kapeakatseinen oman edun tavoittelu ja heijastaa todellista arvojen unionia. On aika vallata takaisin osa Tampereen hengestä. Amnesty Internationalin 10 kohdan asialista Suomen EU-puheenjohtajakaudelle 1. Suomen tulee varmistaa, että EU:n perusoikeusvirasto saa merkitsevän roolin, jolla se pystyy puuttumaan rakenteellisiin ihmisoikeusongelmiin EU:ssa. 2. Suomen tulee varmistaa, että tutkimuksiin Yhdysvaltain laittomista toimista Euroopassa suhtaudutaan niiden vaatimalla vakavuudella ja ryhtyä tehokkaisiin toimiin, jotta ihmisoikeuksien kunnioittaminen palautetaan keskeiseen rooliin EU:n terrorismin vastaisissa toimissa. 3. Suomen tulee parantaa pakolaisten suojelun tasoa EU:ssa ja käynnistää poliittinen keskustelu yhteisen turvapaikkapolitiikan tulevasta suunnasta. 4. Suomen tulee vahvistaa siirtolaisten ja ihmiskaupan uhrien suojelua ja varmistaa, että yhteiset säännöt palauttamisesta ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia. 5. Suomen tulee ylläpitää vahvaa ihmisoikeusnäkökulmaa EU:n laajentumis- ja naapuruuspolitiikassa. 6. Suomen tulee painostaa Kiinaa, Venäjää ja Yhdysvaltoja ihmisoikeusongelmien korjaamiseksi huippukokouksissa ja muissa korkean tason tapaamisissa. 7. Suomen tulee vahvistaa EU:n ihmisoikeussuuntaviivojen toimeenpanoa. 8. Suomen tulee vahvistaa ihmisoikeuksien keskeisyyttä EU:n kriisinhallinnassa ja luoda toimintasuunnitelma toteuttaakseen YK:n päätöslauselmaa 1325, joka koskee naisia, rauhaa ja turvallisuutta. 9. Suomen tulee johtaa EU:n toimintaa kansainväliseen asekauppasopimukseen johtavan prosessin käynnistämiseksi YK:n yleiskokouksessa syksyllä. 10.Suomen tulee käynnistää perinpohjainen arviointi EU:n ihmisoikeuspolitiikasta ja tasoittaa tietä EU:n liittymiseksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. 3

5 1. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen EU:ssa Ihmisoikeusongelmiin EU:n rajojen sisäpuolella kuuluvat muun muassa poliisien käyttämä väkivalta, rasismin ja syrjinnän eri muodot ja yhä tiukempi turvapaikkapolitiikka. Euroopan unionin neuvosto ei ole kuitenkaan koskaan myöntänyt, että ne olisivat todellisia ongelmia unionissa. Viime vuosina Amnestyn kritiikkiin unionimaiden omista ihmisoikeusongelmista on vastattu joko vetoamalla toimivallan puutteeseen (komissio) tai täydellisellä hiljaisuudella (neuvosto). Euroopan unionin perussopimuksen artikla 7 on käytännöllisesti katsoen julistettu kielletyksi. Neuvostossa ei ole vieläkään sellaista todellista rakennetta tai menettelyä, jonka avulla kyettäisiin käsittelemään EU:n sisäisiä ihmisoikeusongelmia. Terrorismin vastainen taistelu ja toimet laittoman maahanmuuton estämiseksi ovat nousseet etusijalle EU:n oikeus- ja sisäasioiden yhteistyössä. Kumpikin hanke on johtanut vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja antanut oikeutuksen rajoittaa tiettyjä perusoikeuksia ja -vapauksia. Tapa, jolla terrorismia ja maahanmuuttoa nykyisessä poliittisessa tilanteessa käsitellään, on ihmisoikeuksien näkökulmasta ongelmallinen. Ratkaisut ovat kuitenkin keskusteluissa kilpistyneet unionin toimivallan muodollisiin rajoituksiin. Silti EU edelleen kiistää nämä ongelmat. Puuttuminen jäsenmaiden ihmisoikeusongelmiin on muodostunut neuvostolle tabuksi. Tämä on erityisen ongelmallista myös siksi, että jäsenmaiden ihmisoikeustilanteen säännöllisestä tarkastelusta on tulossa yksi YK:n uuden ihmisoikeusneuvoston keskeisistä toimintatavoista. Tätä taustaa vasten on täysin sopimatonta, että EU-maat kieltäytyvät vertaistarkastuksista unionin sisällä. EU:n perusoikeusvirasto EU:n perusoikeusviraston perustamisen pitäisi merkitä suurta edistysaskelta prosessissa, jossa unioni pyrkii luomaan yhteistä politiikkaa ihmisoikeuksien tarkkailemiseen ja noudattamiseen sen rajojen sisäpuolella. Amnesty suhtautuu siksi erittäin kriittisesti virastoa koskeviin ehdotuksiin. Kritiikin kohteena eivät ole niinkään viraston tulevat tehtävät, vaan ne asiat, jotka rajattaisiin viraston toimivallan ulkopuolelle. Neuvostossa tulevasta virastosta on keskusteltu varsin matalalla profiililla. Tämä on suoraa seurausta unionin haluttomuudesta käsitellä kriittisesti jäsenmaiden sisäisiä ihmisoikeusongelmia. Keskustelu on painottunut viraston rakenteeseen, samalla kun uuden elimen varsinainen tehtävä ja tarkoitus ovat jääneet sivuseikoiksi tai joutuneet kiistakapulaksi jäsenmaiden, EU:n ja Euroopan neuvoston etujen törmätessä. Amnesty pelkää, että tuloksena on laiha kompromissi. Virastolla ei todennäköisesti ole minkäänlaista valtaa suositella perussopimuksen artikla 7:n käyttöä. Amnestyn mielestä virasto tulisi kuitenkin nähdä mahdollisuutena tutkia, miten artikla 7:ää voitaisiin käyttää korjaavana ja ennaltaehkäisevänä mekanismina eikä vain rangaistuksena. Perusoikeusviraston valta on jo nyt rajoitettu EU-lainsäädäntöön. Jos neuvosto vielä päättää sulkea kolmannen pilarin poliisi- ja oikeusasiat viraston toimivallan ulkopuolelle, epäluottamus uutta toimijaa kohtaan lisääntyy entisestään. Amnestyn mielestä on ensisijaisen tärkeää varata riittävästi aikaa keskustelulle siitä, miten tuleva perusoikeusvirasto voisi aloittaa työnsä sellaiselta selkeältä pohjalta, joka perustuu EU:n ihmisoikeuspolitiikan laajempaan uudelleenarviointiin. EU:n uskottavuus muissa maissa, ehdokasmaissa ja omien kansalaistensa silmissä on paljolti kiinni siitä, suostuuko unioni luopumaan kaksinaismoralismista ihmisoikeusasioissa. Siksi on yhä tärkeämpää vaatia Suomea toteuttamaan Itävallan ja Suomen yhteinen lupaus, joka on kirjattu neuvoston vuoden 2006 toimintaohjelmaan: parantaa EU:n ihmisoikeuspolitiikan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta niin unionin sisäisissä kuin sen ulkoisissa asioissa. Amnesty kehottaa Suomea EU-puheenjohtajana: Selventämään EU:n perusoikeusviraston roolia, jotta se voi edistää sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla rakenteellisten ihmisoikeuspuutteiden korjaamista. Luomaan neuvoston alaisuuteen varta vasten EU:n sisäisille ihmisoikeusasioille omistetun työryhmän tai muun rakenteen. 4

6 2. Terrorismin vastaiset toimet ja ihmisoikeudet EU:ssa Paljastukset Yhdysvaltain terrorismin vastaisen sodan keinoista ja näiden vaikutuksesta Euroopassa saivat Euroopan neuvoston ja Euroopan parlamentin käynnistämään omat tutkimuksensa. Tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen kuten Amnestyn, virkamiesten sekä laittomuuksien uhrien lausunnot ovat tehneet selväksi, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n laittomia toimia Euroopassa ei voida enää kiistää. Selviä todisteita on olemassa myös EU:n jäsenmaiden ja ehdokasmaiden osallisuudesta terrorismista epäiltyjen ihmisten laittomiin sieppauksiin, kuljetuksiin, pidätyksiin, kiduttamiseen ja katoamisiin. Neuvosto on sitkeästi ottanut etäisyyttä näistä väitteistä ja pyrkinyt mieluiten kiistämään kaiken niin kauan kuin ehdottomia todisteita ei ole käytettävissä. Sen vuoksi on ensisijaisen tärkeää, että EU:n jäsenmaat ja kaikki muut asiaankuuluvat EU-toimijat yrittävät yhteistyössä parlamentin tutkimuksen kanssa tuoda esiin totuuden mahdollisesta osallisuudestaan laittomiin toimiin ja väitetyistä CIA:n salaisista pidätyskeskuksista EU:n alueella. EU-puheenjohtajamaan on varmistettava, että tällaiset toimet eivät ole osa unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Saattaa olla välttämätöntä käyttää EU:n perussopimuksen artikla 7:n sisältämiä sanktioita, jotta viesti olisi selvä: jäsenmaiden tulee noudattaa kattavasti kansainvälisten ihmisoikeussopimusten niille asettamia velvoitteita. Sen lisäksi EU-toimijoiden on ryhdyttävä toimiin, joilla voidaan riittävästi ennaltaehkäistä vastaavien ihmisoikeusloukkausten toistuminen Euroopassa. Euroopan parlamentin väliraportin pohjalta tehtyjen ensimmäisten ehdotusten mukaisesti EUpuheenjohtajamaan on välittömästi osallistuttava keskusteluun siitä, miten EU pystyy parantamaan oikeudellisia ja poliittisia toimintamahdollisuuksiaan laatiakseen koko EU:n laajuisen, kattavan terrorismin vastaisen strategian, joka kunnioittaa ihmisoikeusnormeja. Tässä yhteydessä on myös torjuttava ihmisten karkottaminen diplomaattisten takuiden turvin maihin, joissa heitä saatetaan kiduttaa. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa Yhdeksi EU:n toiminnan painopisteeksi on vuoden 1999 Tampereen Eurooppa-neuvoston ja Haagin ohjelman hyväksymisen (2004) jälkeen toistuvasti vahvistettu unionin kehitys vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeksi. Kun Suomella puheenjohtajana on edessään Haagin ohjelman haastava väliarvio, on ajankohtaista myös tarkastella, miten ihmisoikeudet on otettu huomioon kyseisessä prosessissa, ja erityisesti, kuinka yksilön oikeuksia on vaalittu terrorismin vastaisissa toimissa. Terrorismiin liittyvät oikeustapaukset ja tietyt kansalliset terrorismilait osoittavat, miten tärkeää on puuttua perusoikeuksien turvaamiseen rikosprosesseissa. Näitä oikeuksia ovat oikeus asianajajaan, oikeus saada tapauksensa oikeuden käsiteltäväksi nopeasti ja kidutuksen avulla saatujen todisteiden kieltäminen. On kulunut jo vuosia siitä, kun EU ensimmäisen kerran lupasi luoda menettelytapasäännöt oikeuskäsittelyyn liittyvistä perusoikeuksista, kuten oikeudesta asianajajaan ja tulkkiin niille, jotka joutuvat rikosprosessiin EU:n alueella. Komission ehdotus esiteltiin vihdoin vuonna 2004 ja siitä on keskusteltu neuvostossa siitä lähtien. Mitään konkreettisia odotuksia ehdotuksen hyväksymiseksi ei ole. On erittäin tärkeää, että Suomi puheenjohtajana lähettää vahvan poliittisen viestin näiden keskustelujen uudelleen herättämisen puolesta. Keskeisintä olisi luoda EU:lle yhteiset vähimmäisvaatimukset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi syytetyille koko EU:n alueella ja kehittää muita laillisesti sitovia välineitä, jotta oikeus oikeudenkäyntiin ja perusoikeuksiin sisällytettäisiin EU:n oikeudelliseen yhteistyöohjelmaan. Amnesty vaatii Suomea EU-puheenjohtajana: Varmistamaan jäsenmaiden täydellisen yhteistyön tehtäessä parhaillaan käynnissä olevia selvityksiä Yhdysvaltain terrorismin vastaisiin toimiin liittyvistä laittomuuksista ja eurooppalaisten maiden mahdollisesta osallisuudesta niihin. Tutkimusten pohjalta on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Vahvistamaan yksiselitteisesti kidutuksen ehdotonta kieltoa, ja vastustavan pakkopalautuksia diplomaattisten takuiden turvin maihin, joissa harjoitetaan kidutusta. Takaamaan, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet kidutuksen vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan vuoden 2006 loppuun mennessä tai ainakin esittäneet aikataulun ratifioinnille. 5

7 3. Pakolaisten suojeleminen Seitsemän vuotta Tampereen Eurooppa-neuvoston jälkeen Suomi on EU-puheenjohtajamaana vaikean haasteen edessä, sillä sen on saatava liikkeelle yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen toinen vaihe. Pakolaisten suojeluun liittyvä poliittinen ilmapiiri keskittyy tällä hetkellä maahanmuuton rajoittamiseen. Siksi keskustelu yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta on erittäin tärkeää myös pakolaisten kansainvälisen suojelujärjestelmän kannalta. Vuoden 1951 Geneven yleissopimus on tämän järjestelmän ydin. Riippumatta jäsenmaiden vahvoista sitoumuksista vuoden 1999 Tampereen huippukokouksessa, kokonaisarvio turvapaikkapolitiikan yhdenmukaistamisprosessin ensimmäisestä vaiheesta vuosien aikana on ihmisoikeuksien näkökulmasta melko heikko. Prosessin aikana ei ole kyetty puuttumaan turvapaikkaprosessin sattumanvaraiseen luonteeseen yksittäisen hakijan kannalta, sillä koko EU:n alueelle ei ole onnistuttu luomaan samanlaista pakolaisten suojelun tasoa. Jo hyväksytyissä asiakirjoissa turvapaikka- ja maahanmuuttomenettelyt uhkaavat sekoittua toisiinsa. Yhteisen turvapaikkajärjestelmän tavoite, suojelun tarjoaminen sitä tarvitseville, on jäänyt maahanmuuton hallinnan jalkoihin. Monissa tapauksissa jäsenvaltioiden turvapaikkakäytännöt ovat tällä hetkellä jopa heikompia kuin EU:ssa sovitut vähimmäisvaatimukset. Näin on siitäkin huolimatta, että turvapaikkahakemusten määrä on EU:ssa vähentynyt jatkuvasti viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Määrä on pudonnut vuoden 1988 tasolle. Pakolaisten suojelun kriisi EU:n etelärajalla on tuonut esiin jatkuvia ja laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia, jotka liittyvät kolmansien maiden kansalaisten (mukaan lukien turvapaikanhakijat) kiinniottoon, säilöönottoon ja käännyttämiseen. Tämän synkän kuvan perusteella Amnesty uskoo, että laaja poliittinen keskustelu yhteisen turvapaikkajärjestelmän tulevista tavoitteista on tarpeen. Kun edelliset puheenjohtajamaat käsittelivät turvapaikkakysymyksiä pääasiassa teknisestä näkökulmasta, Suomen tulisi luoda tilaa poliittiselle dialogille yhteisen turvapaikkajärjestelmän yleisistä humanitaarisista tavoitteista. Tällaisten keskustelujen pitäisi pyrkiä kuromaan umpeen kuilua, joka tällä hetkellä vallitsee ihmisoikeustyökaluksi tarkoitetun yhteisen turvapaikkajärjestelmän ja EU:n globaalin humanitaarisen agendan välillä. Suomen tulee myös muistuttaa jäsenvaltioita niiden ensisijaisista velvollisuuksista kansainvälistä suojelua tarvitsevia ihmisiä kohtaan. Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän rakenteelliset puutteet Ilman poliittista uudelleenarviointia tämänhetkiset keskustelut käytännön yhteistyön vahvistamisesta jäsenvaltioiden välillä saattavat johtaa pelkkiin kosmeettisiin parannuksiin yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä. Sen sijaan tulee korjata järjestelmän rakenteelliset puutteet: YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ja eurooppalaisten pakolaisjärjestöjen kattojärjestön ECRE:n osoittamat Dublin II -asetuksen ongelmat on ratkaistava. Ei riitä, että jäsenmaat keskustelevat vastuunjaosta vain suurten hakijamäärien saapumiseen liittyvien hätäapumekanismien suhteen. Jatkotyössä menettelytapojen yhdenmukaistamiseksi on keskityttävä päätöksentekoprosessin laadun parantamiseen. Tässä yhteydessä EU:n tulee jäädyttää turvallisia alkuperämaita koskevan listan käsittely, ja odottaa EY-tuomioistuimen päätöstä Euroopan parlamentin käynnistämään käsittelyyn menettelydirektiivin laillisuudesta. Yhteisen, riippumattoman alkuperämaatietoa koskevan järjestelmän tavoitteena tulee olla samanlaisen suojelun tason varmistaminen koko EU:n alueelle. Haavoittuvien ryhmien suojelemiseksi on kehitettävä hyviä käytäntöjä, joissa kiinnitetään erityisesti huomiota sukupuoleen perustuvaan vainoon, mutta myös yksin matkustavien alaikäisten, ihmisoikeuksien puolustajien ja aseellisia konflikteja paenneiden ihmisten tilanteeseen. 6

8 Määritelmädirektiivin mukaan pakolaisen määritelmää tulee tulkita myös sukupuolinäkökulma huomioiden. Jotta vaatimus toteutuisi käytännössä, EU:n tulee naispuolisten turvapaikanhakijoiden suojelemiseksi laatia ohjeistus sukupuoleen perustuvan vainon huomioimisesta turvapaikkamenettelyssä. Turvapaikkapolitiikan ulkoinen ulottuvuus Yhteisen eurooppalaisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan ulkoinen ulottuvuus on Suomen puheenjohtajakauden prioriteetti. Alueellisten suojeluohjelmien pilotin käynnistyessä testataan, löytyykö Suomelta ja muilta jäsenmailta poliittista tahtoa vaikuttaa pakkosiirtolaisuuden perimmäisiin syihin ja noudattaa kansainvälisiä velvollisuuksiaan täysimääräisesti. Pilotin mahdollinen käynnistäminen läntisissä entisen Neuvostoliiton alueen maissa herättää erityistä huolta. Ukrainassa turvapaikanhakijat kohtaavat jatkuvia vaikeuksia. Ihmisoikeustilanne Moldovassa ja Valko-Venäjällä on erittäin hankala, eikä EU:lla ole muodollisia suhteita Valko-Venäjään. Suomen on puheenjohtajamaana varmistettava, että alueellisista suojeluohjelmista kiinnostuneiden kolmansien maiden valmius tarjota todellista suojelua pakolaisille tutkitaan huolellisesti. Tämä on tehtävä läheisessä yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kanssa. Amnesty vaatii Suomea EU-puheenjohtajana: Aloittamaan poliittisen keskustelun yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevista tavoitteista. Vahvistamaan pakolaisten suojelua EU:ssa tarkistamalla huolellisesti vastuun jakamisen mekanismeja, yhteistä lähtömaatietojärjestelmää ja hyvien käytäntöjen kehittämistä haavoittuvien ryhmien suojelemiseksi, mukaan lukien ohjeistus sukupuoleen perustuvan vainon huomioimisesta turvapaikkamenettelyssä. Varmistamaan, ettei alueellisista suojeluohjelmista missään tilanteessa muodostu vaihtoehtoa vuoden 1951 Geneven pakolaissopimuksen ja muiden ihmisoikeussopimusten, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen, suojeluvelvoitteiden kunnioittamiselle. 4. Maahanmuuton hallinta Laillisen maahanmuuton tarvetta koskeva keskustelu on Euroopassa käynnistymässä juuri oikeaan aikaan. Vaikka maahanmuuton myönteisistä vaikutuksista puhutaan kansainvälisellä tasolla yhä enemmän, keskustelun taustalla ovat yhä liian usein valvontaan, hallintaan, jopa rikollisuuteen liittyvät teemat. EU:n puheenjohtajamaalla on ensisijainen vastuu huolehtia siitä, että siirtolaisten ihmisoikeudet ovat tämän keskustelun ytimessä. Siirtolaiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä, jolla on suuri riski joutua alkuperämaissaan toimivien, usein väkivaltaisia ja häikäilemättömiä menetelmiä käyttävien rekrytoijien uhreiksi. He saattavat joutua ihmissalakuljetuksen tai ihmiskaupan kohteeksi, saada matkansa aikana vakavia fyysisiä tai psyykkisiä vammoja tai joutua pakkotyöhön tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Näistä syistä on erittäin tärkeää, että kun laillista maahanmuuttoa koskeva vuoropuhelu aloitetaan uudelleen, myös ihmiskaupan vastainen työ otetaan huomioon. Suomen tulee puheenjohtajakaudellaan edistää YK:n ja Euroopan neuvoston määrittelemien standardien käyttöönottoa ratifioimalla Euroopan neuvoston vuonna 2005 hyväksymä ihmiskaupan vastainen yleissopimus. Maahanmuuttajilla ei usein ole tehokasta mahdollisuutta viedä asiaansa oikeuteen tai hakea korvausta, vaikka heidän työolosuhteensa rikkoisivat heidän taloudellisia ja sosiaalisia perusoikeuksiaan. Tulevien puheenjohtajakausien aikana tulisikin varmistaa, että laillisesta maahanmuutosta käytävä keskustelu tukee omalta osaltaan kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien toteutumista tavalla, johon ei liity syrjintää. Näitä oikeuksia koskevan vuoden 1990 YK:n yleissopimuksen tulee siis myös olla keskustelun ytimessä. Maahanmuuton hallinta vs. pakolaisten suojelu 7

9 Espanjan erillisalueiden ja Marokon järkyttävien tapahtumien jälkeen EU:n jäsenvaltiot sopivat yhteisistä operatiivisista painopisteistä. Painopisteiden on tarkoitus tukea laittoman maahanmuuton vastaista taistelua sekä sisä- ja oikeusasioiden ulkoista ulottuvuutta koskevan strategian kehittämistä. Rabatissa, Marokossa pidetään heinäkuussa 2006 maahanmuuttoa ja kehitystä käsittelevä konferenssi, jossa pyritään luomaan konkreettisia toimintasuunnitelmia sekä strategiset puitteet erityisesti Afrikkaa ja Välimeren maita koskevalle maahanmuuttopolitiikalle, Eurooppa-neuvoston vuoden 2005 joulukuussa antamien päätelmien mukaisesti. Tässä yhteydessä on luotava pohja laillisen maahantulon väylien kehittämiselle. EU on vakuuttanut pyrkivänsä tasapainoiseen lähestymistapaan, jolla sekä hallittaisiin paremmin maahanmuuttovirtoja kauttakulkumaissa että parannettaisiin pakolaisten suojelua lähtöalueilla. Unionin etelärajojen viimeaikaisten tapahtumien vuoksi Amnesty on kuitenkin esittänyt huolensa siitä, että jäsenvaltioilta näyttää puuttuvan poliittista tahtoa tämän lupauksen toteuttamiseksi. Ilmeinen solidaarisuuden puute ja ihmisoikeuksia loukkaavat käytännöt eivät tue julkilausuttua päämäärää, eli siirtolaisuuden syihin puuttumista ja kestävien ratkaisujen löytämistä. EU:n uskottavuus kärsii, kun unioni pyytää muita ottamaan vastaan taakan, jota se ei ole itse valmis kantamaan. Laittomien maahanmuuttajien palauttaminen Unionissa luvatta oleskelevien kolmansien valtioiden kansalaisten palauttaminen on myös EU:n painopistealueita. Suomen puheenjohtajakaudella keskustellaan direktiiviluonnoksesta, joka käsittelee yhteisiä standardeja ja menettelytapoja unionin alueella laittomasti oleskelevien kolmansien valtioiden kansalaisia palautettaessa. Puheenjohtajavaltiolla on keskeinen vastuu siitä, että EU:n standardit eivät jätä ketään niin sanottuun limbotilaan eli vaille laillista asemaa ja keskeisiä oikeuksia. EU:n käytäntöjen on myös noudatettava täysin kansainvälisen oikeuden vaatimuksia. Näihin vaatimuksiin kuuluvat muun muassa syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatteet sekä kollektiivisten karkotusten kielto. Kaikkien jäsenmaiden tulee välittömästi ratifioida Euroopan ihmisoikeussopimuksen IV lisäpöytäkirja, joka kieltää muiden maiden kansalaisten kollektiiviset karkotukset. Tämän lisäksi Euroopan komissiota tulisi kehottaa tekemään ehdotus sitovista käytännesäännöistä, jotka määrittelevät lainvalvontaviranomaisten pakkokeinojen käytön rajat YK:n ja Euroopan neuvoston suuntaviivojen mukaisesti. Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät noudata EU:n vähimmäisvaatimuksia maahanmuuttajien kohtelusta tulisi joutua myös vastuuseen laiminlyönneistään, erityisesti kun kyseessä on ehdoton periaate, kuten palautuskielto. Amnesty kehottaa Suomea EU-puheenjohtajana: Vahvistamaan maahanmuuttajien oikeuksien suojelua ratifioimalla YK:n siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Edistämään Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen sopimuksen ratifiointia. Varmistamaan, että palauttamista koskevat yhteiset standardit hyväksytään, ja ne ovat täysin kansainvälisen oikeuden mukaisia. 5. Laajentuminen ja naapuruuspolitiikka Suomen puheenjohtajakaudella tehdään lopulliset päätökset Romanian ja Bulgarian liittymisestä unioniin. Päätökset vaativat koko loppuvuoden ajan tuekseen näiden maiden ihmisoikeustilanteen säännöllistä tarkkailua. Romania on edistynyt yrityksissä luoda riippumaton, ammatillinen ja tehokas oikeusjärjestelmä. Järjestelmän täytäntöönpanoa ei kuitenkaan ole vielä viety loppuun. Ihmiskauppa on edelleen ongelma, vaikka joitakin verkostoja onkin onnistuttu lopettamaan. Lastensuojelun tilanne on parantunut, mutta joitakin vakavia ongelmia esiintyy edelleen, varsinkin kehitysvammaisten lasten kohdalla. Romanivähemmistön integroiminen vaatii jatkuvia ponnisteluja. Romaniasta tulee edelleen raportteja myös poliisien tekemistä pahoinpitelyistä. Bulgaria on onnistunut ainoastaan osittain uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä ja taistelemaan korruptiota vastaan. Maassa tapahtuu samantyyppisiä ihmisoikeusloukkauksia kuin Romaniassa; esimerkiksi pahoinpitelyjä, 8

10 joissa syyllisinä ovat poliisit. Myös ihmiskauppa on edelleen vaikea ongelma. Bulgarialla on ollut vaikeuksia integroida vähemmistöjään. Erityisen ongelmallista tämä on ollut romanivähemmistön kohdalla. Neuvottelut Turkin kanssa ovat meneillään ja EU:n tulisi käyttää hyväkseen kaikkia mahdollisia vaikutuskanavia, jotta ihmisoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä voitaisiin edelleen uudistaa, ja sen täytäntöönpanoa tehostaa. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti ilmaisun- ja yhdistymisvapauden täydelliseen toteutumiseen. Turkin rikoslain uusi artikla 301 ei turvaa ilmaisunvapautta ja tulisi siksi kumota. Ellei tässä onnistuta, EU:n tulee valvoa, että Turkin oikeusjärjestelmä tulkitsee tätä lainkohtaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti. Myös kidutuksen torjuntaan, kidutuksen rankaisematta jättämiseen ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn täytyy kiinnittää erityistä huomiota. EU päätti lokakuussa 2005 aloittaa liittymisneuvottelut Kroatian kanssa, sen jälkeen kun unioni oli todennut maan täyttäneen ehdon, jonka mukaan sen tuli osoittaa täyttä yhteistyötä entisen Jugoslavian sotarikoksia käsittelevän kansainvälisen tuomioistuimen kanssa. EU:n tulee edelleen rohkaista Kroatian viranomaisia pidättämään ja luovuttamaan tärkeimpiä sotarikollisia tuomioistuimelle. Maata tulee lisäksi rohkaista uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä, joka kaipaa myös tukea, jotta kaikki sotarikolliset voidaan saada oikeuden eteen, riippumatta rikollisten ja heidän uhriensa etnisestä taustasta. EU:n tulisi myös käyttää hyväkseen kaikkia Euromed-kumppanuuden tarjoamia mahdollisuuksia ja sitoumuksia, jotta saataisiin aikaan uudistuksia, joiden kautta ihmisoikeustilanne paranisi koko Välimeren alueella. Naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman ihmisoikeuksia koskevat luvut avaavat uusia väyliä, joiden kautta Euromed-kumppanit voivat pyrkiä kestävään yhteistyöhön. Viime aikoina on myös pyritty varmistamaan, että tätä toimintasuunnitelmaa toteuttavan kahdenvälisen institutionaalisen rankenteiston osaksi saadaan luotua ihmisoikeuksia käsitteleviä työryhmiä tai alakomiteoita. Suomen tulisikin puheenjohtajakaudellaan pyrkiä siihen, että tätä elementtiä vahvistettaisiin entisestään nykyisiä toimintasuunnitelmia kehitettäessä. Yhteistyösopimusten yhteydessä tulisi myös varmistaa, että näitä lukuja käytetään hyväksi mahdollisimman laajasti ja ihmisoikeudet integroidaan osaksi kahdenvälisiä poliittisia keskusteluja. Amnesty kehottaa Suomea EU-puheenjohtajana: Varmistamaan, että ehdokasmaiden ihmisoikeustilannetta valvotaan säännöllisesti ja tarkasti. Ottamaan ihmisoikeudet järjestelmällisesti osaksi naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia ja poliittista vuoropuhelua. 6. Huippukokoukset suurvaltojen kanssa: ihmisoikeudet vs. reaalipolitiikka EU:lla on säännöllisiä huippukokouksia kolmen Euroopan ulkopuolella sijaitsevan valtion kanssa, jotka ovat YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä: Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen. Suhde kaikkiin kolmeen maahan on unionille tärkeä, ja sitä kuvastavat paitsi merkittävät yhteiset intressit, myös erilaiset näkemykset strategisissa kysymyksissä sekä painava ihmisoikeuksia koskeva asialista. Kaikissa kolmessa maassa tapahtuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Usein EU:n muut tavoitteet kuitenkin vesittävät poliittisen tahdon pysyä vahvana ja johdonmukaisena ihmisoikeusongelmien suhteen, oli kyse sitten läheisen suhteen säilyttämisestä, kuten Yhdysvaltojen kohdalla, tai strategisen kumppanuuden luomisesta, kuten Kiinan ja Venäjän suhteen. On selvää, että EU:n tulee puolustaa ihmisoikeuksia ja ottaa kantaa väärinkäytöksiä vastaan myös suurvaltojen kohdalla, ei ainoastaan suhteessaan pieniin valtioihin. Kokemus on osoittanut, että asiantunteva, pitkän aikavälin painostus on tehokasta, sekä yksittäisissä tapauksissa että pyrittäessä pitkän tähtäimen rakenteellisiin muutoksiin. EU:n uskottavuus ihmisoikeuksien puolustajana riippuu sen tavasta keskustella suurimpien kumppaneidensa kanssa. Kiina 9

11 Kiinassa tapahtuu edelleen laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia, jotka koskettavat hyvin monia ihmisiä. EU:n ja Kiinan välisestä, kymmenen vuotta jatkuneesta ihmisoikeusdialogista on seurannut kiintoisaa mielipiteiden vaihtoa ja vaatimattomia myönnytyksiä lainsäädännön puolella, mutta sillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta ihmisoikeustilanteeseen käytännön tasolla. Amnesty on tästä syystä säännöllisesti vedonnut Euroopan unioniin, jotta se huomioisi ihmisoikeudet tehdessään päätöstä Kiinan asevientikiellon jatkamisesta. On erittäin tervetullutta, että vuonna 2005 EU:n johtajat alkoivat julkisesti painottaa ihmisoikeuksien merkitystä suhteessa asevientikiellon jatkamiseen, ja esittivät kriteerejä, joita voidaan käyttää edistysaskelien mittaamiseen. Venäjä EU:n suurimmassa naapurimaassa on edelleen vakavia ihmisoikeusongelmia luvun myönteisen kehityksen tulokset ovat vaarassa, varsinkin mitä tulee ilmaisun- ja yhdistymisvapauteen. Näiden oikeuksien rajoittaminen vaikeuttaa myös ihmisoikeuksien puolustajien toimintaa. Rasistiset rikokset ovat Venäjällä yleisiä, samoin naisiin kohdistuva väkivalta. Tshetshenian konflikti synnyttää edelleen laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia, joihin syyllistyvät sekä Venäjän armeija että aseistetut tshetsheenijoukot. Väkivalta on myös levinnyt muualle Pohjois-Kaukasuksen alueella. EU:n ja Venäjän välisten, vuonna 2005 alkaneiden ihmisoikeuksia koskevien konsultaatioiden tulee olla ensisijainen kanava, jonka kautta ongelmiin puututaan. Konsultaatioiden lisäksi ihmisoikeudet on kuitenkin otettava esille myös muissa tapaamisissa Venäjän edustajien kanssa, myös kaikkein korkeimmalla tasolla. Vuonna 2006 tähän on erityisiä syitä, sillä Venäjä toimii G8-kokouksen isäntänä ja Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana. Venäjä liittyi Euroopan neuvostoon kymmenen vuotta sitten, mutta ei ole edelleenkään ratifioinut Euroopan sosiaalista peruskirjaa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen VI lisäpöytäkirjaa. Se ei myöskään suostu tekemään varauksetonta yhteistyötä Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean kanssa. Yhdysvallat Transatlanttinen kumppanuus Yhdysvaltain kanssa on eurooppalaisen ulkopolitiikan kulmakivi. Kuolemanrangaistus on perinteisesti ollut suurin EU:n ja Yhdysvaltain välejä hiertävä ihmisoikeuskysymys, ja se onkin otettu säännöllisesti esille osapuolten välisissä tapaamisissa. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen kumppanuutta on hallinnut terrorismin vastainen taistelu ja erilaiset näkemykset siitä, kuinka tätä taistelua voidaan käydä kaikkein tehokkaimmalla tavalla. On yhä enemmän merkkejä siitä, että Yhdysvallat on järjestelmällisellä tavalla rikkonut sekä ihmisoikeuksia että oikeusvaltioperiaatetta vastaan terrorismin vastaisten toimiensa yhteydessä. Amnesty toteaa myönteisenä merkkinä, että EU on alkanut kyseenalaistaa Guantánamo Bayn laittomat vangitsemiset. Unioni ei kuitenkaan ole vielä puuttunut suoraan ja epäröimättä kidutukseen liittyviin kysymyksiin, sillä se on tietoinen epäilyksen varjosta, joka ulottuu Euroopan maiden mahdolliseen osallisuuteen CIA:n laittomissa toimissa. Amnesty kehottaa Suomea EU-puheenjohtajana: EU:n ja Kiinan välisessä huippukokouksessa syyskuussa 2006 edelleen painostamaan Kiinaa uudistamaan ihmisoikeuslainsäädäntöään ja muuttamaan toimintaansa. EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa marraskuussa 2006 edelleen painostamaan Venäjää lopettamaan järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset ja sitoutumaan Euroopan neuvoston ihmisoikeustyöhön aidolla tavalla. Painostamaan Yhdysvaltoja sulkemaan Guantánamo Bayn vankilan, lopettamaan kiertelyn kidutuksen suhteen ja auttamaan totuuden selvittämisessä CIA:n laittomista toimista Euroopassa. 7. EU:n ihmisoikeussuuntaviivojen toteuttaminen käytännössä 10

12 EU:n ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat ovat tärkeitä ja konkreettisia ulkopolitiikan työkaluja, joita voidaan käyttää niin EU:n tasolla kuin jäsenvaltioissa ja varsinkin edustustotasolla muissa maissa tapahtuvassa toiminnassa. Suuntaviivojen tehokas toteuttaminen ei ole ollut helppoa, mutta kokemus osoittaa, että määrätietoinen ja järjestelmällinen työ johtaa tuloksiin. Siksi onkin yhä ongelmallisempaa, että päävastuu suuntaviivojen käytännön toteutuksesta lepää edelleen jo muutenkin ylityöllistetyn puheenjohtajamaan harteilla. Paremmin strukturoidun ja organisoidun lähestymistavan luomiseksi olisi syytä ryhtyä mahdollisimman ripeästi tarkastelemaan näiden vastuiden jakamista jäsenvaltioiden kesken eri tasoilla. Amnesty on tarkastellut lähemmin ihmisoikeuksien puolustajia koskevia suuntaviivoja ja havainnut niiden toimeenpanossa tiettyjä ongelmia, jotka on ratkaistava. Tärkeintä on lisätä tietoisuutta suuntaviivoihin kirjatuista toimintaohjeista sekä EU:n ja jäsenvaltioiden koko henkilöstön keskuudessa kaikilla tasoilla että etenkin edustustoissa muissa maissa. Myös ihmisoikeuksien puolustajien ja tärkeimpien paikallisten kansalaisjärjestöjen tietoisuutta aiheesta on lisättävä. Toinen huolta herättävä seikka on avoimuuden puute eri suuntaviivojen toteutuksessa. Yksittäistapauksia koskeva palaute ja tieto toimista, joihin on ryhdytty, antaisi kansalaisjärjestöille mahdollisuuden osallistua tehokkaammin suuntaviivojen toteuttamiseen. Kuolemanrangaistus Britannia pyrki puheenjohtajakaudellaan edistämään kuolemanrangaistuksen lopettamista uusin keinoin. Se keskittyi 14 maahan, joiden myönteiseen tai kielteiseen kehitykseen oli sen näkemyksen mukaan mahdollista vaikuttaa. Itävalta jatkoi saman menetelmän käyttöä omalla puheenjohtajakaudellaan. Amnesty kehottaa Suomea jatkamaan menettelyä omalla puheenjohtajakaudellaan ja täydentämään tätä työtä reagoimalla kiireellisesti diplomaattisella viestillä, kun hallitus saa tiedon tulevasta teloituksesta jossain maassa. Valittujen maiden luetteloa on mahdollisesti arvioitava uudestaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maihin, jotka ovat väliaikaisesti lakanneet panemasta kuolemanrangaistuksia täytäntöön mutta saattavat muuttaa linjaansa vuonna 2006 tai Jotta kansalaisjärjestöt pystyisivät osallistumaan sopivien yksittäistapauksien löytämiseen, Suomen tulee harkita kertovansa puheenjohtajakaudellaan, mitkä maat ovat erityisten toimien kohteena. Amnesty ehdottaa, että Suomi hyödyntää puheenjohtajakaudellaan syyskuussa 2006 pidettävän Aasian ja Euroopan valtionpäämiestason Asem-kokouksen tarjoamia mahdollisuuksia ja käy aasialaisten kumppanien kanssa laajaa keskustelua kuolemanrangaistuksen käytöstä kyseisissä maissa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää maihin, joissa ei ole havaittu myönteistä kehitystä kuolemanrangaistuksen poistamisen tai sen täytäntöönpanon lopettamisen suhteen. Ihmisoikeuksien puolustajat Ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen tehokkaaseen toteuttamiseen on pyritty voimakkaammin kuin minkään muun EU:n ihmisoikeusohjeiston toteutukseen. Suuntaviivat otettiin käyttöön vuonna Sen jälkeen puheenjohtajamaat ovat ryhtyneet moniin eri toimiin niiden panemiseksi täytäntöön. Itävallan puheenjohtajakaudella järjestetty arviointi tarjosi yleiskuvan tämänhetkisestä tilanteesta. Arviointi osoitti, että vaikka suuntaviivat on selvästi otettu käyttöön, niiden seurannassa ja raportoinnissa edustustojen ja delegaatioiden kautta on paljon parantamisen varaa. Sama koskee tehokkaita toimia vangittujen tai uhattujen ihmisoikeuksien puolustajien puolesta. Arvioinnissa kävi ilmi, että tietoisuutta suuntaviivojen olemassaolosta ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista on lisättävä entistä järjestelmällisemmin sekä EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten keskuudessa että kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeusaktivistien keskuudessa. Amnesty pitää tervetulleena Itävallan puheenjohtajakaudellaan tekemää esitystä luoda järjestelmällinen tietokanta EU:n yksittäisistä aloitteista, jotka koskevat ihmisoikeuksien puolustajien asemaa. Tämä helpottaisi ajantasaisen yleiskuvan saamista EU:n toimista. Näin EU voisi arvioida toimiensa tehokkuutta ja parantaa vainottujen suojeluun käyttämiään keinoja. Suomen odotetaan puheenjohtajakaudellaan pyrkivän arvioinnin yhteydessä laadittujen suositusten tehokkaaseen toteuttamiseen. Lisäksi on tutkittava edelleen, miten suuntaviivoja voitaisiin käyttää niin, että ne edistäisivät vaarassa olevien yksittäisten henkilöiden suojelun lisäksi myös voimavarojen kehittämistä maissa, joiden kansalaisyhteiskuntaa on vahvistettava ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden edistämiseksi. 11

13 Kidutus Kidutuksen lopettamiseen tähtäävät suuntaviivat hyväksyttiin vuonna Suuntaviivojen tarjoamia keinoja eli poliittista keskustelua, julkilausumia ja démarcheja eli diplomaattisia viestejä on kuitenkin käytetty hyvin vähän tämän tavoitteen edistämiseksi. Lasten asemaa aseellisissa konflikteissa ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat suuntaviivat on arvioitu perusteellisesti. Suomen olisikin aiheellista aloittaa puheenjohtajakaudellaan vastaava arviointi- ja suunnitteluprosessi kidutuksen vastaisten suuntaviivojen kehittämiseksi. Suomen tulisi pyrkiä suuntaviivojen laajempaan toteuttamiseen ja etenkin kehittää keinoja tunnistaa valituissa maissa tapahtuvia yksittäistapauksia sekä ryhtyä toimiin niiden kohdalla. Kaikkia maita, jotka eivät ole allekirjoittaneet tai ratifioineet kidutuksen vastaista yleissopimusta ja/tai sen lisäpöytäkirjaa, tulisi painokkaasti vaatia allekirjoittamaan ja ratifioimaan se esittämällä virallinen démarche puheenjohtajakauden alussa. Jotta tällainen lähestymistapa toimisi tehokkaasti, on tärkeää, että myös kaikkia EU:n jäsenvaltioita vaaditaan samaan aikaan entistä painokkaammin ratifioimaan lisäpöytäkirja viipymättä. Toukokuussa 16 unionin 25 jäsenvaltiosta oli allekirjoittanut lisäpöytäkirjan, mutta vain kuusi niistä oli ratifioinut sen. Ihmisoikeusdialogit Vuonna 2001 hyväksytyt ihmisoikeusdialogeja koskevat suuntaviivat laadittiin säätelemään nimenomaisesti ihmisoikeuksia koskevaa keskustelua EU:n keskushallinnon ja yksittäisten kolmansien maiden välillä. EU:n ja Kiinan välisten keskustelujen jatkuttua useita vuosia uusiin keskusteluihin ryhdyttiin Iranin (keskeytetty) ja Venäjän kanssa. Amnesty on yleensä suhtautunut kriittisesti tällaiseen muodolliseen keskusteluun, joka muuttuu helposti itsetarkoitukselliseksi rituaaliksi. Siksi onkin rohkaisevaa huomata, että EU on entistä innokkaampi käsittelemään ihmisoikeuksia kolmansien maiden kanssa luomalla säännöllisiä yhteyksiä, eri tasoilla tapahtuvaa keskustelua ( valtavirtaistaminen ) sekä EU:n edustustojen kautta järjestettäviä paikallisia vaihtohankkeita. Erityistä huomiota tulee kiinnittää suuntaviivojen määräyksiin, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia osallistua keskusteluihin. Lapset ja aseelliset konfliktit Lapsia ja aseellisia konflikteja koskevat suuntaviivat osoittavat, että EU on sitoutunut puuttumaan siihen, kuinka aseelliset konfliktit vaikuttavat lasten elämään. Huhtikuussa 2006 Itävallan puheenjohtajakauden aikana hyväksyttiin näiden suuntaviivojen toteutusstrategia, joka on selkeä edistysaskel ja käsittää yksityiskohtaisia toimintasuosituksia. Strategiassa mainitaan erityisesti, että ihmisoikeuskysymykset tulisi ottaa järjestelmällisesti huomioon jo kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelun alkuvaiheissa ja että EU:n käytössä olevien poliittisten työkalujen (kuten démarche-toimien ja poliittisen keskustelun) luomia mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty täysimääräisesti suuntaviivojen vuonna 2003 tapahtuneen hyväksymisen jälkeen. Amnesty kehottaa Suomea EU-puheenjohtajana: Varmistamaan, että EU:n ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat pannaan aktiivisesti täytäntöön, sekä laajentamaan niiden käyttöä etenkin EU:n edustustojen tasolla lisäämällä tietoisuutta suuntaviivoista sekä luomalla kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuus osallistua niiden toteuttamiseen. Ottamaan kuolemanrangaistuksesta luopumisen esiin Suomen puheenjohtajakaudella syyskuussa 2006 pidettävässä Asem-huippukokouksessa Helsingissä. 8. Konfliktinesto ja kriisinhallinta 12

14 Euroopan unioni on koko maailman turvallisuuteen vaikuttava toimija, jolla on velvollisuus osallistua konfliktien ratkaisuun ja sodan repimien maiden auttamiseen. Euroopan unionin toiminta kriisinhallinnan ja konfliktineston alueella on lisääntynyt dramaattisesti viime vuosien aikana. Siksi on hyvin tärkeää, että ihmisoikeuksien turvaaminen ja ihmisoikeuskoulutus ovat keskeisesti esillä EU:n toiminnassa kolmansissa maissa. Kentältä saatu kokemus osoittaa, että konflikteja on pyrittävä estämään, rajoittamaan ja hallitsemaan. Vuonna 2003 laadittu Euroopan turvallisuusstrategia on askel tähän suuntaan. Sen tarjoama käsitejärjestelmä voi toimia yhteisenä viitekehyksenä kriisinhallinnan alueella. Eräs vuonna 1999 laaditun Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan luomiseen johtaneista syistä oli tarve kehittää nopean toiminnan valmiuksia lyhytaikaiseen kriisinhallintaan. Euroopan unioni on todennut siviilijoukkojensa tärkeimpiä toiminta-alueita olevan poliisitoiminta, oikeusvaltion vahvistaminen, siviilihallinto sekä siviilien suojelu. Näiden alueiden valmiuksia voidaan käyttää joko EU:n itsensä hallinnoimissa missioissa tai muiden suurten kriisinhallintaorganisaatioiden kuten YK:n johtamissa operaatioissa. Ihmisoikeusloukkaukset ovat yleensä ensimmäinen merkki alkavasta kriisistä. Jos tilanne pystytään ratkaisemaan varhaisessa vaiheessa, sotilaallisia toimia ei tarvita. Jos kriisi on kuitenkin jo puhjennut, ihmisoikeusnäkökohtien tulee olla etusijalla kaikessa toiminnassa sekä konfliktin aikana että sen jälkeen. Käytännössä tämä merkitsee perusturvallisuudesta huolehtimista, pienaseiden leviämisen pysäyttämistä ja ylimääräisten aseiden keräämistä pois, loukkauksiin syyllistyneiden tuomista oikeuden eteen, maan sisäisten pakolaisten suojelemista ja turvallisten paluumahdollisuuksien takaamista. Euroopan ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on selvästi ymmärretty ja myönnetty ihmisoikeuksien keskeisyys konfliktien estämisessä ja kriisinhallinnassa. Lisäksi on kuitenkin jaettava ja levitettävä tietoa konkreettisista keinoista ja menetelmistä, joilla ihmisoikeuksien kunnioittaminen voidaan taata, sekä parhaista käytännöistä. Jäsenmaiden on varmistettava tarvittavien asiantuntijoiden ja voimavarojen saatavuus sekä luotava toimivia rekrytointikanavia ja ihmisoikeustietoa sisältäviä koulutusohjelmia. EU:n joukkojen lähettäminen Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja Kosovoon tarjoaa mahdollisuuden varmistaa, että näiden operaatioiden toimintaohjeet sisältävät vahvan ihmisoikeusmandaatin ja että niiden toteutuksessa otetaan huomioon aiemmista operaatioista saatuja kokemuksia. Vuonna 2005 laadittiin toimintaohjeet naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän YK:n päätöslauselma 1325 toimeenpanosta EU:n kriisinhallintatoiminnassa. Näitä ohjeita ei ole julkistettu. Seuraavaksi EU:n tulisi laatia toimintasuunnitelma päätöslauselman 1325 panemiseksi täytäntöön. Tämän suunnitelman tulisi huomioida tasa-arvokoulutuksen tarve ja myös varmistaa, että enemmän naisia saadaan rekrytoitua osallistumaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin. On myös tärkeää, että EU:n seuraavissa operaatioissa otetaan riittävästi huomioon vuonna 2003 hyväksytyt alustavat toimintaohjeet siviilien suojelusta EU:n johtamissa kriisinhallintaoperaatioissa ja vuonna 2005 hyväksytyt operaatioiden henkilökunnan yleiset käytösohjeet. Lisäksi Suomen tulee käyttää hyväkseen sitä työtä, jota kansalaisjärjestöt ovat tehneet selventääkseen kansalaisyhteiskunnan roolia, ja luoda raamit sille miten paikallinen kansalaisyhteiskunta ja kansainväliset kansalaisjärjestöt voivat osallistua EU:n kriisinhallintaoperaatioihin. Amnesty vaatii Suomea EU-puheenjohtajana: Edistämään edelleen ihmisoikeuksien keskeistä roolia konfliktien estämisessä ja kriisinhallinnassa, mukaan lukien ihmisoikeuskoulutuksen tarjoaminen operaatioihin osallistuville. Kehittämään toimintasuunnitelman naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän YK:n päätöslauselman 1325 toteuttamiseksi käytännössä. Suunnitelmassa on erityisesti huomioitava tasa-arvokoulutus ja tehostettu naisten rekrytointi. Toimeenpanemaan EU:n toimintaohjeet siviilien suojelusta EU:n johtamissa kriisinhallintaoperaatioissa. Laatia toimintaohjeet paikallisen kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen osallistumisesta kriisinhallintaan. 13