InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Teräspaalut. Luku on muuttunut kauttaaltaan, hyväksytty julkaistavaksi TK

Transkriptio

1 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Luku on muuttunut kauttaaltaan, hyväksytty julkaistavaksi TK Teräspaalujen materiaalit Esivalmistetut teräspaalut ovat CE-merkittyjä. Mikäli paalulla ei ole CE-merkintää, valmistuksen tulee olla dokumentoitua ja kolmannen osapuolen - ilmoitetun laitoksen tai ympäristöministeriön hyväksymän toimielimen - valvonnassa. Teräspaalujen materiaalit ovat PO-2011 osan 2 mukaisia. Kuormia siirtävien teräspaalujen mittojen toleranssivaatimukset ovat standardin SFS-EN tai SFS mukaisia, ks. PO-2011 Osa 2 LIITE1. Eurokoodistandardin SFS-EN mukaisuus tässä luvussa sisältää myös sen kansallisen liitteen mukaisuuden. SFS-EN A1 Teräs- ja alumiinirakenteiden toteutus. Osa 1: Vaatimukset rakenteellisten kokoonpanojen vaatimustenmukaisuuden arviointiin SFS-EN A1 Teräs- ja alumiinirakenteiden toteutus. Osa 2: Teräsrakenteita koskevat tekniset vaatimukset SFS-EN Teräs- ja alumiinirakenteiden toteutus. Osa 3: Alumiinirakenteita koskevat tekniset vaatimukset SFS-EN AC Eurokoodi 7: Geotekninen suunnittelu. Osa 1: Yleiset säännöt SFS-EN AC Eurokoodi 3. Teräsrakenteiden suunnittelu. Osa 5: Paalut SFS-EN Kuumamuovatut seostomattomista teräksistä ja hienoraeteräksistä valmistetut rakenneputket. Osa 1: Tekniset toimitusehdot SFS-EN Kuumamuovatut seostomattomista teräksistä ja hienoraeteräksistä valmistetut rakenneputket Osa 2: Toleranssit, mitat ja poikkileikkaussuureet SFS-EN Kylmämuovatut hitsatut seostamattomista ja hienoraeteräksistä valmistetut rakenneputket. Osa 1: Tekniset toimitusehdot SFS-EN Kylmämuovatut hitsatut seostamattomista ja hienoraeteräksistä valmistetut rakenneputket. Osa 2: Toleranssit, mitat ja poikkileikkaussuureet Uudelleen käyttöön otettavien teräspaalujen dimensiot ja materiaaliominaisuudet vastaavat suunnitelma-asiakirjojen arvoja. Teräspaaluissa ei ole vaurioita tai vahingollisia aineita, jotka voivat vaikuttaa lujuuteen tai säilyvyyteen. Uudelleen käyttöön otettuja teräspaaluja käytetään suunnitelmaasiakirjojen mukaisesti. Lyötävien paalujen kärjet suojataan yleensä joko maa- tai kalliokärjellä. Paalukärjet kiinnitetään paaluun kitkaliitoksin tai hitsaamalla. Kalliokärjet ovat PO-2011 osan 2 ( ) vaatimusten mukaisia. Kalliokärkien valmistuksen tulee olla kolmannen osapuolen valvonnassa. Paalut voidaan asentaa myös avoimina ilman kärkikappaleita. Tarvittaessa avoimissa paaluissa voidaan käyttää kärkivahviketta suojaamaan paalun alapäätä. Teräspaalu voidaan jatkaa joko hitsaamalla tai mekaanisella jatkoksella.

2 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Hitsaajilla on standardin SFS-EN mukainen pätevyys. Paalujen jatkoksille vaaditut hitsiluokat ovat PO-2011 osan 2 ( taulukon 3.3) taulukon 13212:T1 mukaisia ellei suunnitelmaasiakirjoissa toisin edellytetä. Taulukko 13212:T1. Paalujen jatkoksille vaaditut hitsiluokat (SFS-ISO 5817). Paalutustyöluokka Seuraamusluokka CC1 CC2 CC3 PTL3 C C B PTL2 C C C PTL1 D - - : SFS-EN Hitsaajan pätevyyskoe. Sulahitsaus. Osa 1: Teräkset. SFS-EN 5817 Hitsaus. Teräksen, nikkelin, titaanin ja niiden seosten sulahitsaus (paitsi sädehitsaus). Hitsiluokat Jos suunnitelma-asiakirjoissa ei toisin edellytetä, teräspaalun mekaaniset jatkokset täyttävät EN ja PO-2011 osan 2 vaatimukset. Jos teräspaalut betonoidaan, noudatetaan betonin valmistuksessa standardia SFS-EN Betonin, juotoslaastin ja injektointiaineen valmistuksessa käytettävän rakennussementin on oltava CEmerkittyjä ja standardin SFS-EN vaatimusten mukaista. Betoni, juotoslaasti ja injektointiaine ovat suunnitelma-asiakirjojen mukaisia. : SFS-EN Sementti. Osa 1: Tavallisten sementtien koostumus, laatuvaatimukset ja vaatimustenmukaisuus SFS-EN A1 + A2 Betoni. Osa 1: Määrittely, ominaisuudet, valmistus ja vaatimustenmukaisuus SFS-EN AC Eurokoodi 3. Teräsrakenteiden suunnittelu. Osa 5: Paalut Paalujen raudoitteina käytettävät betoniteräkset ovat standardien SFS 1215 ja SFS 1216 vaatimusten mukaisia. : SFS 1215 Betoniteräkset. Hitsattava kuumavalssattu harjatanko A500HW SFS 1216 Betoniteräkset. Hitsattava kuumavalssattu harjatanko A700HW. Paalujen valmistaja toimittaa paalumateriaalista standardin SFS-EN tyypin 3.1 mukaiset ainestodistukset rakennuttajalle ennen paalutustyön aloittamista. : SFS-EN Metallituotteiden ainestodistukset Teräspaalutustyön alusta Työmaa-alueen tulee olla riittävän laaja, jotta työmaan kaikki toiminnot voidaan suorittaan turvallisesti ja aiheuttamatta vaaraa ympäristölle. Paalutusalusta on aina suunniteltava tapauksittain maaperän lujuuden ja paalutukseen käytettävän kaluston mukaan.

3 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Työskentelytaso tehdään sellaiseksi ja pidetään sellaisessa kunnossa, että paalutustyö voidaan suorittaa turvallisesti ja tehokkaasti: - työskentelytason vakavuus ja tila tulee olla riittävä valitulle paalutuskalustolle - laitteet ja olemassa olevat maanalaiset ja mahdolliset yläpuoliset asennukset tulee tunnistaa ja poistaa tarvittaessa. Paalutustyössä tarvittavista telineistä ja väliaikaisista siltarakenteista laaditaan erilliset suunnitelmat, jotka esitetään tarkastettavaksi Teräspaalutuksen asentaminen Teräspaalujen asentaminen, yleistä Paalutustyön toteuttaja laatii ennen paalutustyön aloitusta kohdekohtaisen paalutuksen toteutussuunnitelman. Toteutussuunnitelma laaditaan kirjallisena työselostuksena ja kuvina. Siinä esitetään paalutustyöluokan edellyttämät työtavat ja koneet, jolla saavutetaan pohjarakennesuunnitelmassa esitetyt vaatimukset. Toteutussuunnitelmassa otetaan huomioon työn toteutushetkellä vallitsevat todelliset olosuhteet. Ennen paalutustyöhön ryhtymistä voi olla tarpeen tehdä lisäpohjatutkimuksia paalujen tukeutumistason selvittämiseksi. Toteutussuunnitelman työselostus tehdään julkaisun PO-2011 osan 2 luvun 5 mukaan. Paalutustyön tekijöillä, valvojalla ja työnjohtajalla tulee olla koulutus työhön ja kokemusta siitä. Paalutuskoneen käyttäjällä tulee olla ammatillinen pätevyys tai riittävä kokemus ja perehdytys paalutuskaluston toimintaan ja käytettyyn paalutusmenetelmään sekä paalutustyöluokkaan Lyöntipaalutuskalusto Käytettävät lyöntipaalukalustot ovat julkaisun PO-2011 osan 2 kappaleen mukaisia Paalujen varastointi ja käsittely työmaalla Vaatimukset Paalut ja niissä käytettävät varusteet varastoidaan ja niitä käsitellään työmaalla siten, että niihin ei synny vaurioita. Paalujen kuljetuksessa, varastoinnissa työmaalla ja käsittelyssä noudatetaan valmistajan ohjeita. Paalut ja niissä käytettävät varusteet tarkastetaan ennen asennusta. Materiaalit, jotka eivät täytä niille asetettuja laatuvaatimuksia, hylätään ja toimitetaan pois työmaalta. Paalujen ja niiden varusteiden vastaanottotarkastus tehdään välittömästi toimituksen tullessa työmaalle. Ennen asennusta tapahtuvassa tarkastuksessa varmistutaan vielä, että paalut eivät ole vahin-

4 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys goittuneet työmaalla tapahtuneen käsittelyn tai varastoinnin aikana. Hylätty materiaali merkitään selkeästi ja poistetaan työmaalta Teräspaalujen lyönti Lyönnit ohjataan paalujen pituusakselin suuntaisesti ja keskeisesti paalun päähän. Jos paalut ovat riittämättömästi tuettuja vaakasuunnassa, otetaan asennuksenaikainen nurjahdusriski huomioon esimerkiksi valitsemalla sopiva asennuskalusto ja elementtipituus paalulle. Paalu asennetaan välittömästi alkureiän tekemisen jälkeen. Alkureiän halkaisijan tulee olla kooltaan mahdollisimman lähellä paalujen halkaisijaa, jotta paalujen nurjahduspituus kasvaa mahdollisimman vähän. Järkälekalustoa käytettäessä on iskusuojassa käytettävä lyönnin keskittävää sovitekappaletta. Jos teräspaalua lyödään ulkopuolinen holkki tai muhvi ylöspäin, on sovitekappaleella kohdistettava isku holkin sisäpuolelle paaluputken päähän, ellei paaluvalmistaja anna muuta ohjetta. Pohjasta lyötävän paalun pohjan tulee olla riittävän luja jotta se kestää järkäleen iskuvoimat ja tulpan paaluun aiheuttamat voimat. Teräspaalujen loppulyönneissä on käytettävä vastaavan pohjarakennesuunnittelijan hyväksymiä tai määrittelemiä pudotuskorkeuksia ja lyönninaikaisten jännitysten täytyy pysyä julkaisun PO-2011 osan 2 kohdan rajoissa. Paalun valmistaja luotettaviin selvityksiin perustuen määrittelee paalun rakenteen kestävyyden kannalta hyväksyttäviä enimmäislyöntikorkeuksia. Vastaava pohjarakennesuunnittelija määrittelee tarvittaessa tietyissä kohteissa, erityisesti paalutustyöluokassa PTL3, paalun geoteknisen kestävyyden saavuttamiseksi vaaditut loppulyöntikorkeudet ja vastaavat paalun painumat ja tarkentaa näin paaluvalmistajan antamia ohjeita. Paalutustyöluokat esitetään julkaisun PO-2011 osassa 2. Vaativin paalutustyöluokka on PTL3. Paalutustyöluokassa PTL3 paalujen loppulyöntiohje laaditaan dynaamisen koekuormituksen perusteella. Paalutuskalusto valitaan siten, että vaadittava lyöntienergia saavutetaan. Usein on kuitenkin tarkoituksenmukaista erityisesti suuriläpimittaisilla teräsputkipaaluilla suorittaa paalujen upotus kevyemmällä kalustolla ja varsinainen dynaaminen koekuormitus tehdään eri lyöntilaitteella. Vinopaaluja asennettaessa on kaltevien johteiden vaikutus otettava huomioon iskupituutta määrättäessä. Apupaalua käytettäessä, iskunpituus määräytyy julkaisun PO-2011 osan 2 mukaan.

5 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Tukipaalun lyönti lopetetaan, kun paalun kärki on lähellä suunnitelmissa arvioitua tavoitetasoa ja kun ennalta määritetyt loppulyöntiehdot täyttyvät. Jos paalu ei tunkeudu riittävän syvälle, suunnitelmaa tarkistetaan tältä osin. Koepaalutusvaiheessa on hyödyllistä lyödä paaluja eri loppulyöntiehdoilla tai vastaavasti kitka- ja koheesiopaaluilla eri syvyyteen. Koekuormitusvaiheessa voidaan tällöin valita riittävä loppulyöntiehto tai paalupituus, jota käyttäen tehdään varsinainen paalutustyö. Kallioon ulottuva lyöntipaalu voi pomppia kalliota vastaan lyötäessä niin, että kärki irtoaa iskun jälkeen kalliopinnasta. Tällöin paaluun lyödään viimeisen loppulyöntisarjan jälkeen muutamia iskuja matalaa pudotuskorkeutta käyttäen, jotta paalun kärki jää kiinni kallioon. Erityistapauksissa voidaan laatia erillinen ohje paalun kärkitapin lyömisestä kallioon, jossa noudatetaan paaluvalmistajan ohjeita ja suosituksia. Käytettäessä mekaanisilla jatkoksilla varustettua teräspaalua, pehmeissä maakerroksissa käytetään sellaista lyöntienergiaa, että painuma iskua kohti on kohtuullinen ja suuruusluokaltaan noin 100 mm. Jos painuma on suurempi, riski mekaanisten jatkosten aukeamiselle kasvaa. PO-2011 osan 2 vaatimusten mukaiset mekaaniset jatkokset sulkeutuvat lopullisesti yleensä vasta loppulyöntien aikana tai kun paalun kärki on tiiviissä maakerroksessa. Päältä lyötävän paalun pää on oltava tai katkaistava kohtisuoraksi paalun akselia vastaan ennen paalun asentamista. Yläpäästä lyötävien teräspaalujen pää on peitettävä tiiviisti yhteensopivalla teräskehyksellä, joka estää paalun yläpäätä vaurioitumista. Kitkapaalut lyödään tavallisesti pohjatutkimusten perusteella tehdyn suunnitelma-asiakirjojen mukaiseen sekä dynaamisten koekuormitusten ja koepaalutuksen perusteella määritettyyn tasoon. Koheesiopaalut lyödään pohjasuhteiden edellyttämää varovaisuutta noudattaen suunnitelmaasiakirjojen mukaiseen tasoon. Paaluja ei lyödä sellaisten maa- tai täyttökerrosten läpi, jotka aiheuttavat paalun vaurioitumisriskin, ellei ennen asennusta esteitä syrjäytetä tai poisteta paalujen edestä tai maakerrosta vaihdeta. Esteiden syrjäyttäminen tai läpäisy tehdään teräksisellä piikillä tai poraamalla paalulle alkureikä. Tällöin varmistetaan, etteivät syrjäytettävät esteet vaurioita jo asennettuja paaluja ja että tehty reikä pysyy auki. Teräspaalujen kestävyys on suuri ja lyöntijännitysten pysyessä sallittuina, teräspaalut pysyvät ehjinä hankalissakin maakerroksissa. Pieniläpimittaisilla (yleensä d < mm) teräsputkipaaluilla vaurioitumisriskiä hankalissa, kivisissä pohjaolosuhteissa lisää paalujen pienehköstä jäykkyydestä aiheutuva paalujen taipuminen. Tällöin voi olla tarkoituksenmukaista valita kohteeseen pohjasuhteiden perusteella riittävän jäykkä teräsputkipaalu. Radan ATU-alueella liikennekatkon aikana työskenneltäessä on kairauksin ennen asentamista varmistettava jokaisen halkaisijaltaan yli 400 mm:n teräsputkipaalun kohdalta, että paalutustyö voidaan suorittaa loppuun esteettä. Paalujen yläpään korkeusasema mitataan loppulyöntien jälkeen. Tarvittaessa tehdään tarkistus- tai jälkilyönnit.

6 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Paalutukseen käytettävän lyöntikoneen tulee täyttää julkaisun PO-2011 osan 2 kohdassa esitetyt laatuvaatimukset. Aikaisemmin lyötyjen paalujen sijaintia ja korkeustasoa seurataan, kun niiden läheisyydessä paalutetaan. Tarkastuslyönnit tehdään suunnitelma-asiakirjojen ja työmaalla vallitsevien olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Teräspaalujen suoruus tarkistetaan suunnitelma-asiakirjojen mukaan esimerkiksi taskulamppukokeella tai inklinometrillä. Paalut katkaistaan suunnitelma-asiakirjojen mukaisesta katkaisukorkeudesta kohtisuoraan paalun pituusakselia vastaan. Katkaisun suoruuspoikkeama on (1:50) 2 % paalun akselin kohtisuoruuteen nähden, ellei suunnitelma-asiakirjoissa toisin mainita. Teräsputkipaalujen päät suljetaan katkaisun jälkeen, jotta paaluputkeen ei joudu sinne kuulumattomia aineita. Suuriläpimittaisissa paaluissa pitää heti asennuksen jälkeen estää paaluihin putoaminen. Jos teräsputkipaalu betonoidaan, tarkistetaan paaluputken puhtaus ennen betonointia ja paaluputki tyhjennetään ja puhdistetaan tarvittaessa. Rakenteiden betonoinnin yhteydessä huolehditaan, että pienpaalujen paaluhatut pysyvät paikallaan. Teräspaalut jatketaan suunnitelma-asiakirjojen ja/tai paaluvalmistajien ohjeiden mukaisesti. Jos teräspaalut jatketaan hitsaamalla, laaditaan osana työ- ja laatusuunnitelmaa hitsaussuunnitelma. Hitsaussuunnitelmassa esitettävät asiat on esitetty PO 2011 osassa 2 kohdassa Hitsaajilla on standardin SFS-EN mukainen pätevyys. Kohteen seuraamusluokasta riippuvat hitsiluokkavaatimukset ovat taulukon 13212:T1 mukaiset. Hitsaajan pätevyydestä on lisätietoja Ratu-kortissa RATU : PO-2011 Paalutusohje 2011, RIL SFS-EN Hitsaajan pätevyyskoe. Sulahitsaus. Osa 1: Teräkset Kone-Ratu Rakennustyömaan hitsaukset. Hitsaajan pätevyyden toteaminen Valmis teräspaalutus Lyötävät pieniläpimittaiset (d 300mm) on asennettava seuraavien toleranssien mukaan, ellei suunnitelmissa toisin ole määrätty: - yksittäinen pysty- ja vinopaalu, paalulaatta tai paaluhatturakenne e < e max = 0,10 m - pienen paaluryhmän (4-8 paalua) yksittäinen paalu e e max = 0,15 m, tätä suuremman paaluryhmän yksittäinen paalu e e max = 0,2 m, kuitenkin koko ryhmän painopisteen e e max = 0,20 m - paaluperustuksissa e e max = 0,15 m, erityisen vaikeissa olosuhteissa, kuten esilävistettävien täyttöjen, kevennyskairauksen tms. alueilla e e max = 0,20 m

7 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys paalurivin yksittäisen paalun e e max = 0,15 m, kuitenkin koko rivin painopisteen e e max = 0,05 m riviin nähden kohtisuorassa suunnassa (paaluriviksi käsitetään pitkänomaisen anturan alla olevat paalut, kun paaluja on vain yksi kappale poikkileikkauksessa) - yksittäiset pystypaalut tai vinopaalut i i max = 0,04 (0,04 m/m) samansuuntaisten paalujen ryhmässä i i max = 0,02 (0,02 m/m) - kaltevien paalujen horisontaalisuunta (projektio vaakatasossa) saa poiketa korkeintaan 10 suunnitelmassa esitetystä suunnasta. Suuriläpimittaiset (d 300mm) lyötävät teräsputkipaalut on asennettava seuraavien geometristen rakentamistoleranssien puitteissa, ellei suunnitelmissa toisin ole määrätty: - pysty- ja vinopaalut: sijainti vaakatasossa mitattuna työskentelytasolta: e e max = 0,10 m paaluille, joiden d 1,0 m e e max = 0,1 x d paaluille, joiden 1,0 m < d < 1,5 m e e max = 0,15 m paaluille, joiden d 1,5 m - pystypaalut tai vinopaalu, joiden kaltevuus n 15 (Θ 86 ): kaltevuuden poikkeama i i max = 0,02 (0,02 m/m) - vinopaalut, joiden kaltevuus 4 n < 15 (76 Θ < 86 ): kaltevuuden poikkeama i i max = 0,04 (0,04 m/m) (katso soveltuvin osin kuva 13250:K1) laajennusten keskipisteiden poikkeama vaakasuunnassa verrattuna paalun akseliin e e max = 0,1 x d, Θ suunnitellun keskilinjan ja vaakasuoran välinen kulma. e= työtasossa mitattu poikkeama, ks. kuva 13250:K1 i= kulmapoikkeaman tangentti (suunnitellun ja toteutuneen paalun keskilinjan välillä), ks. kuva 13250K1. Pienin hyväksytty lyöntipaalun maassa oleva pituus riippuu paalun halkaisijasta/sivumitasta, d, seuraavasti: d 250 mm 1,5 m 250 mm < d 350 mm 2,0 m 350 mm < d 610 mm 2,5 m d > 610 mm 3,0 m Teräspaalutuksen kelpoisuuden osoittaminen Paalutustyöhön kuuluvia töitä tulee valvoa standardin SFS-EN lukujen 4 ja 7 ja standardin SFS-EN mukaan. Valvonta-aikataulun tulee olla saatavilla työmaalla. Tässä aikataulussa tulee ilmoittaa vähintään seuraavat seikat: - kunkin tarkastuksen toistumistiheys - kunkin tarkastuksen sisältö Jos työmaavalvonta tai asiakirjojen tarkastukset paljastavat epävarmuuksia asennettujen paalujen laadussa, tulee tehdä tutkimuksia paalujen laadun ja parannustoimenpiteiden tarpeen määrittämiseksi.

8 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Materiaalien laadunvalvonnalla osoitetaan dokumentoidusti, että käytetyt materiaalit ja varusteet ovat suunnitelmien mukaisia ja täyttävät PO-2011 osan 2 luvussa 3 esitetyt vaatimukset. Paalumateriaalista dokumentoidaan standardin SFS-EN tyypin 3.1 mukaiset ainestodistukset. Jokaisesta paalusta pidetään paalutuspöytäkirjaa, johon sisältyvät standardin SFS-EN mainitut rakentamiseen liittyvät seikat julkaisun PO-2011 osan 2 mukaan. Seuranta- ja mittaustarkkailu paalujen asennustyön aikana toteutetaan julkaisujen SFS-EN ja PO-2011 mukaan. Poikkeamat ja toimenpiteet mahdollisten poikkeamien varalta on eritelty julkaisun PO-2011 osan 2 luvussa 6.2. Paalujen tunkeutumisen ja geoteknisen murtokestävyyden toteutuminen arvioidaan julkaisun PO osan 2 kohdissa ja esitetyllä tavalla loppuvaiheen painumien perusteella. Hitsaussaumojen vaatimukset ja niiden kelpoisuuden osoittaminen esitetään suunnitelmaasiakirjoissa. Paalutustyöluokan 1 kohteissa paalujen hitsausliitokset tarkastetaan vähintään silmämääräisesti. Silmämääräisessä tarkastuksessa tutkitaan mm. hitsin mitat, sovitusvirheet, reunahaava ja mahdolliset pintaan ulottuvat virheet. Paalutustyöluokan 2 kohteissa edellytetään yleensä, että hitsaaja tekee ennen työn alkua ns. työkokeen, jossa asennusolosuhteita vastaavissa olosuhteissa hitsataan kaksi paaluputkea toisiinsa hitsausohjeen mukaisesti. Tuloksen on täytettävä vaaditun hitsiluokan vaatimukset havaittavien virheiden osalta. Työkokeen tulokset kirjataan paalutustyön tarkastusasiakirjaan. Paalutustyöluokan 3 kohteissa edellytetään työkokeen ja silmämääräisen tarkastuksen lisäksi yleensä, että vähintään 10 % hitseistä tarkastetaan rikkomattomilla aineenkoetusmenetelmillä (NDT), kuten ultraäänitarkastuksella. Tarkastuspituus on koko hitsi eli yksi hitsi kymmenestä tarkastetaan kokonaan, ellei muuta erikseen sovita. Taulukko 13212:T2: Puristuskuormitettujen teräspaalujen hitsausjatkosten NDT-tarkastusten määrä. Paalutustyöluokka NDT-tarkastusten määrä (%) hitseistä CC1 CC2 CC3 PTL PTL : SFS-EN ISO 5817 Hitsaus. Teräksen, nikkelin, titaanin ja niiden seosten sulahitsaus (paitsi sädehitsaus). Hitsiluokat. Työmaalla jatkuvasti ajan tasalla pidettävään kelpoisuusasiakirjaan liitetään seuraavat asiakirjat: - paalutuspöytäkirjat - paalujen mittaus- ja sijaintitiedot - raportti koekuormituksista - raportti hitsien tarkastuksista - toteutumapiirustukset - laatupoikkeamaraportit.

9 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Paalutustyön kelpoisuus todetaan paalutustyön aikana tehtyjen tarkemittausten ja paalutuspöytäkirjojen avulla. Paalujen koekuormitukset tulee suorittaa standardin SFS-EN ao. osan tai suunnitelmien mukaisesti. Pieniläpimittaisilla teräsputkipaaluilla paalutustyöluokassa PTL3 tehdään aina koekuormituksia tai valvontakokeita paalun geoteknisen kestävyyden ja paalun rakenteen laadun varmistamiseksi. Suurpaalujen geotekninen kantokyky ja loppulyöntiohjeet määritetään dynaamisella koekuormituksella. SFS-EN AC Eurokoodi 7: Geotekninen suunnittelu. Osa 1: Yleiset säännöt SFS-EN Metallituotteiden ainestodistukset SFS-EN Pohjarakennustyöt. Maata syrjäyttävät paalut. Paalujen geoteknisen kantokyvyn varmistavien loppulyöntien aikana paalun painuma mitataan painumattomalta pohjalta. Loppulyöntien aikana painuma mitataan joko 10 lyönnin sarjoista tai nopeaiskuisilla lyöntilaitteilla 30 sekunnin sarjoista lyöntiä välillä pysäyttämättä. Tällöin sarjaa kohti mitatun painuman mittaustarkkuus on 1 mm Teräspaalutuksen ympäristövaikutukset Paalutuksen vaikutuksia läheisiin herkästi vaurioituviin rakennuksiin, pohjaveden pintaan tai epästabiileihin luiskiin tulee tarkkailla. Tarkkailumenetelmiä ovat tärinän, huokosvedenpaineen, muodonmuutoksen ja kallistumisen sekä sijainnin mittaus. Paalutustyöstä aiheutuvat häiriöt ja ympäristöhaitat pidetään mahdollisimman vähäisinä annettujen rajojen puitteissa. Paalutustyössä noudatetaan ympäristön suojauksen ja päästörajojen osalta kansallisia ohjeita ellei eurooppalaisia standardeja ole. Käytettävien materiaalien soveltuvuus ympäristöön tulee olla osoitettavissa. Tästä tulee sopia tilaajan kanssa, joka vahvistaa materiaalien tai apuaineiden käytön. Häiriöitä tai ympäristöhaittoja ovat: maakerrosten siirtyminen tai tiivistyminen maakerrosten häiriintyminen ja huokosvedenpaineen kasvu pohjaveden pinnan aleneminen tärinä melu maan, veden ja ilman saastuminen. Mahdollisen häiriön tai ympäristövaikutuksen laatu ja laajuus riippuu: paalutuspaikasta ja sen pohja- ja pohjavesisuhteista paalutyypistä ja paalutusmenetelmästä työvaiheesta.

10 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Vesi- ja pohjavesialueilla tai niiden läheisyydessä työskenneltäessä tehdään työalueella ja sen läheisyydessä riittävät suojatoimenpiteet, jotta käytettävien haitallisten injektointi- ja huuhteluaineiden pääsy vesistöön voidaan estää. Veden pystysuora liike ja vesikerrosten sekoittuminen estetään suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, että paalutuskoneen rikkoutumisen tai muun syyn takia vuotava öljy, huuhtelu- tai injektointiaine voidaan nopeasti kerätä talteen ja estää sen pääsy vesistöön tai maaperään. Infra STM Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta. Suomen säädöskokoelma 205/2009.

11 InfraRYL osa 1 Väylät ja alueet päivitys Hydraulikoneiden voimansiirtojärjestelmässä suositellaan käytettäväksi vesialueella ja pohjavesialueilla sekä niiden välittömässä läheisyydessä helposti luonnossa hajoavaa ympäristöystävällistä öljyä. Savukaasupäästöjä voidaan vähentää käyttämällä uudenaikaista ja tehokkaita hydraulikoneita. Paalutuskoneeseen kehitettyjen melusuojaimen avulla voidaan estää myös öljyn roiskumista ja pakokaasujen leviämistä. Käsiteltäessä työmaalla ympäristölle vaaraa aiheuttavia kemiallisia aineita niiden käyttöturvallisuustiedotteet pidetään työntekijöiden saatavilla. Työnjohto huolehtii, että työntekijöillä on tiedossa aineisiin liittyvät vaaratekijät. VNa 205/2009 Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta.