VESINEIMI SORJOLA HIRVISEURUE RY HISTORIIKKI 50- VUOTISJUHLASSA URPO VIRTANEN

Transkriptio

1 VESINEIMI SORJOLA HIRVISEURUE RY HISTORIIKKI 50- VUOTISJUHLASSA URPO VIRTANEN Hirvenmetsästyksen alkuvaiheita Puumalassa: Hirvenmetsästys toimintaa käynnistettiin pitäjän alueella 1950 luvulla. Tällöin käynnistettiin myös hirvitutkinnot Suomen Metsästäjä Liiton toimesta. Hirviammuntakoe oli vapaaehtoinen, ampumakokeen suorittaja sai siitä merkin. Monen metsästäjän suusta kuulee vieläkin, että olen suorittanut merkin. Hirvenmetsästys toimintaa kehitettiin edelleen 50 luvulla siten, että tutkinto tuli pakolliseksi vuonna Alkuun tutkintoa suoritettiin Puumalassa Hylkeenlahden montulla, jossa ammuttiin seisovaan hirvikuvioon, jossa oli osuma- alueita. Kuusiosumaa tarvittiin merkkiin. Muistitieto kertoo sen olleen vaikea monelle. Hirvikoetoiminta ja ammuntatoiminta meni ison askeleen eteenpäin, kun Hugo Kyhyräiseltä vuokrattiin nykyinen ampumarata alue. Vanhojen I - maailmansodan juoksuhautojen päälle ampumarata tehtiin talkoilla. Näin saatiin uudet liikkuvan hirven tutkinnot ammuttua. Hirvenmetsästys käynnistyy! Hirvenmetsästystä käynnistettiin Muuramäessä vuonna Muuramäessä ollut sakki hajosi pian, kun Enson Gutzeitin organisaatiossa tapahtui muutoksia. Tässä yhteydessä Artturi Sopanen muutti Luukkosenkylälle ja näin alkoi muotoutua oma Artturi Sopasen hirviseurue. Vesiniemen, Oritsalon ja Sorjolan alueella oli jo merkittävä määrä Enso Gutzeitin maita, jotka saatiin seurueen metsästysalueiksi. Vuonna 1958 käynnistyi Artturi Sopasen hirviseurueen toiminta. Seurueen perustaja porukkaan kuuluivat Enso Gutzeitin henkilökuntaa Artturi Sopanen, Y.A.Huttunen, Esko Lipo, Eino Pulkkinen, Erkki Kitunen, sekä muita asiantuntija jäseninä Arvo Viitikko, joka toimi lahtimestarina sekä Tauno Matiskainen, joka toimi metsästyksen vartijana. Lisäksi hän oli myös mukana riistahoitoyhdistyksen toiminnassa.. Ensimmäiset jahtivuodet eivät saaliiltaan ollut mainittavia. Tällöin hirvikanta oli pieni ja näin ollen hirvi oli varsin harvinainen näky. On jäänyt mieleen Artturin, Taunon ja Pertin kertomana, että neljä ( 4 ) ensimmäistä syksyä meni ilman saalista. Jahtiin lähdettiin, kun saatiin edes jonkinlaista vihiä hirvien liikkumisista. Saalista alkoi pikkuhiljaa tulemaan. Syksyllä 1962 tehtiin seurueen ensimmäinen kaato, jolloin seurueella oli yhden aikuisen lupa. Voi arvata, että riemu oli seurueessa rajaton. Seurueen ensimmäisen kaadon suoritti Artturi Sopanen. Hirvi kaatui Kuokkajärven ja Sorlahden väliselle kannakkeelle. Artturin kertoman mukaan hirvi oli kulkenut häntä kohden mäkeä ylös. Artturi oli jonkin kiven tuntumassa passissa. Kunnon osumakohtaa kohtisuoraan tulleessa hirvessä ei löytynyt, Artturi oli ampunut suoraan otsaluuhun silmien väliin. Passiin jouduttiin kulkemaan pitkät matkat kävellen. Joskus saalis kaatui erittäin hankalaan maastoon, jonne ei päästy kuin jalkaisin, sillä metsäautotiet olivat tällöin tuntematon käsite. Saalis kannettiin miesvoimin tienvarteen. Myöhemmässä vaiheessa saatiin saaliin hakuun apua traktoreista.

2 Metsästyksen käynnistyessä Muuramäessä saatiin saalistakin, joskus hirvi kaatui pahaan ja hankalaan paikkaan. Ruho piti hakea pois veneellä. Taru kertoo, että Artturi Sopanen ja Hugo Kontinen lähtivät saaliinhaku matkalle. Liekö vene ollut minkä kokoinen, mutta lasti oli niin painava, että vesi tuppasi tulemaan laitojen yli veneeseen. Hugo Kontinen oli hyvin huolissaan, eikä tietysti syyttä, koska pelkäsi hukuvansa lastin kanssa. Artturi oli todennut Huugolle, kun olet hiljaa ja huutamatta, kyllä me selviämme. Soutumatkan tramatiikkaa lisää se, että hirvenruhoa jouduttiin hakemaan täysin säkkipimessä syysyössä. Lupahakemuksia ja yhteislupia Alkuvuosina näytti asiakirjojen mukaan, olleen tapa, että metsästysvuokrasopimuksista tuli tehdä ilmoitus Riistanhoitoyhdistykselle vuosittain. Merkille pantavaa oli se, että ne piti kirjoittaa nimenomaan käsin. Metsästyslupahakemukset jätettiin vuosittain riistanhoitoyhdistykselle ja varsinaiset luvat myönsi lääninhallitus. Kuusikymmenluvulla oli myös yhteisiä metsästyslupahakemuksia Artturi Sopasen ja Reino Parkkisen hirviseurueen kanssa joka myöhemmin oli Terho Kaipaisen ja Aatto Sopasen nimellä. Tällöin oli myös tehtävä ilmoitus piirin poliisipäällikölle hirvenmetsästykseen osallistuvista ampujista. Yhteinen metsästyslupahaku menettely lopetettiin Aatto Sopasen hirviseurueen kanssa Asiakirjojen mukaan pitäjän yhteislupa menettely käynnistyi vuonna Metsästäjä määrä kasvaa Muutaman metsästysvuoden jälkeen metsästäjien määrä kasvoi. Mukaan tulivat Enso Gutzeitin väkeä mm. Pertti Hyvärinen vuonna 1962 muuttaessaan Puumalaan. Pertti ampui Siikjärven kannakkeelle hiton ison sonnin. Vuosi oli Mukaan tulivat myös Ensosta Pertti Turunen, Matti Suhonen, joka toimi ajomiehena Alkuun hirvenmetsästys toimintaa seurueessa yllä pidettiin Enso Gutzeitin henkilöstön voimin. Puhuttiin Gutzeitin porukasta, joka vieläkin joskus singahtaa esille. Vuosien saatossa hirviseurueeseen tuli mukaan myös paikallisia maanvuokraajia vahvistamaan metsästäjä joukkoa. Maanvuokraajista mukaan tulivat: Leevi Viisanen, Viljo Pohjalainen, Aarre Hupli, Oivi Vesterinen, Matti Ikonen ja Kalevi Puttonen. Hirvikanta vaihtelee Hirvenmetsästyksen historian vuosikymmeninä hirvikannat ovat vaihdelleet melko runsaasti. Metsästyksen alkuvuosikymmeninä kanta oli olematon. Vielä 1960 luvulla hirvikanta oli hyvin vaatimaton. Vuosi 1969 oli täydellinen rauhoitus, mutta noin vuodesta 1972 hirvikannat kasvoivat rajähtämällä. 80- luvun hirvimäärät olivat merkittävän suuria. Vuonna 1980 talvi tuli aikaisin, joka aiheutti sen, että olosuhteet olivat varsin huonot liikkumisen kannalta. Seurueella oli kaatolupia 32, joista käytettiin 27. Vuonna 1983 lehtileike kertoo otsikolla: Mikkelin läänissä ennätysmäinen hirvenkaato kiintiö. Kaatolupia oli tuolloin läänissä Seuraavana vuonna lehtileike kertoo otsikolla: hirvikanta romahti! Näin ne asiat muuttuvat hetkessä. Vieläkin kannat vaihtelet vuosittain. Isoja vaihteluja on myös kunnan alueella.

3 Peijaisia vuosikymmenien varrella Peijaiset ovat olleet seurueen toiminnassa merkittävä tapahtuma. Ensimmäiset peijaiset vietettiin Sahalla Eino ja Aune Pulkkisen asunnolla. Sieltä siirryttiin Kontilanhoviin, jossa peijaisia järjestettiin useita vuosia. Noina vuosina hirvikeittoa keittelivät päivän mittaan ainakin Pulkkisen Aune ja Jukaraisen Toini. Keitto ja valmiit voileivät tuoksuivat hyvissä ajoin iltapäivällä pihalle saakka. Kitusen Erkki kanteli ja kiinnitteli havuja koristeeksi ikkunoiden peileihin. Silloin peijaiset olivat hiljaisen Kontilan vuoden kohokohta. Syötiin keittoa ja juotiin kahvia.. Tuohon aikaan ei puhuttu päästöistä. Öljylyhdyt ja purkit paloivat pihassa ja tien varrella aina tien laitaan saakka. Nuoriso juoksenteli pihalla ja vähän kauempanakin pilkkopimeässä. Peijaisten ohjelmasta vastasivat Tauno Matiskainen kronikallaan, Leevi Viisanen paikallisella sotahistorialla ja Artturi Sopanen tervehdyssanoillaan ja puheillaan jahdin edistymisestä. Leevin perinnettä jatkoivat myöhemmin Sepon tytöt Krista ja Mirka Viisanen esiintymisillään. Tytöt lauloivat monet kerrat peijaisissa ja toivat lasten iloista olemusta koko sakkiin. Eeva Ikonen esitti myös oman runonsa, jossa hirvimiesten mielialoja tunnusteltiin emännän näkökulmasta. Kontilasta siirryttiin Sahanlahdelle. Hirviporukan emännät pääsivät viettämään peijaisia ilman järjestely vastuuta. Sahanlahdelta siirryttiin Rokansalon koululle. Siellä peijaisia emännöi Johanna Laamanen Parkkilasta. uusia esiintyjiä nähtiin. Hyvärisen Karin bändi soitteli ja ilahdutti peijaisväkeä. Syyskokouksessa 1994 kartoitettiin vuosien varrelta seurueen peijaisiin osallistuvien maanomistajien osallistumis aktiivisuutta. Tällöin oli merkittävä havainto, että maaomistajien osuus oli varsin pieni. Valtaosa oli metsästäjiä ja heidän perheenjäseniä Maanomistajien vähäiseen osallistumiseen löytyi myös hyvin perusteltu syy. Tilojen omistus suhteissa tapahtui muutoksia. Omistajasukupolvi oli vaihtunut tai vaihtumassa, havaittiin, että tiloja siirtyi myös ulkopaikkakuntalaisten omistukseen. Tällöin tehtiin ehkä rohkea päätös olla pitämättä peijaisia, joihin maanomistajat voivat osallistua. Maanomistajia päätettiin kuitenkin muistaa ja huomioida hirvimakkaralla. Tehdyn päätöksen perusteella seurattiin tilannetta kuin myös maanomistajien kommentteja. Palaute oli hyvin myönteistä ja näin ollen tätä perinnettä on jatkettu maanomistajien muistamiseksi. Tällä muistamistavalla tavoitetaan kaikki maanomistajat. Rokansalon koululta siirryttiin oman porukan peijaisiin muutamaksi vuodeksi Terttu ja Urpo Virtaselle Kaijansaloon. Sieltä oli lyhyt matka seuraavaan peijaispaikkaan, eräpeijaisiin seurueen Torikonkodalle, josta Kontilanhoviin ja Luukkosenkylän Sopasen kautta Mannilanniemeen. Arkistoja selatessani sattui silmiini Artturi Sopasen tervehdyspuhe hirvipeijaisväelle. Lainaan siitä joitakin lauseita, koska tuntuu, että se on lähes tähän syksyyn sattuvaa tekstiä: Monella maanviljelijällä on tänä kuluneena vuotena ollut vastoin käymisiä sadon korjuuseen nähden. Satanut on paljon, jolloin korjuut on hitaasti edistynyt, onpa monella vielä seipäillä viljaa ja toisilla jopa maassakin. Tämä meidän korjuumme on paremmin tällaista syksyn satoa, jota haaveillaan jo keväästä alkaen ja anotaan lupia. Tosin kanta on ollut pienempi tänä vuonna ja niin anomuksia sekä lupia on tullut vähemmän. Mielestäni tämä lainaus sopii tähän syksyyn, vaikka vilja ei olekaan enää seipäillä.

4 Seurueen hallintoa Seurueen puheenjohtajana ja sihteerinä toimi Artturi Sopanen vuoteen 1977 saakka. Tämän jälkeen tehtäviä jaettiin niin, että Artturi jatkoi seurueen puheenjohtajana ja Pertti Hyvärinen hoiti sihteerin tehtäviä vuosina 1978 ja Artturi Sopanen jatkoi seurueen johtajana vuoteen 1981, jonka jälkeen vuonna 1982 seurueen johtoon siirtyi Pertti Hyvärinen toimien samalla metsästyksen johtajana ja talousasioiden hoitajana. Matti Pohjalainen toimi seurueen sihteerinä kymmenen vuoden ajan Vuodesta 1991 sihteerin tehtäviä on hoitanut Urpo Virtanen ja samalla hänelle siirtyi myös seurueen taloushallinnon tehtävät.. Seurueen kokonaisvaltaista sääntöasiaa käsiteltiin vuosikokouksessa Mallisääntöjä päätettiin valmistella syyskokoukseen mennessä. Kokous valtuutti sääntöasiaa hoitamaan Pertti Hyvärisen ja Urpo Virtasen. Sääntöasia saatiin käsiteltävään kuntoon keväällä 1995, jolloin voitiin pitää Vesiniemi Sorjola hirviseurueen perustava kokous Perustava kokous pidettiin Pertti ja Vappu Hyvärisen silloisella kesäasunnolla, joka nyttemmin on heidän vakituinen asunto Rokansalossa, jossa päätettiin perustaa em. niminen yhdistys ja ilmoittaa se yhdistysrekisteriin. Näin henkilövastuulla ollut seurue voitiin siirtää yhdistysvastuulle. Asia katsottiin erittäin tärkeäksi ja merkittäväksi. Perustettiin yhdistykselle hallitus, jonka puheenjohtajaksi valittiin Pertti Hyvärinen sekä jäseniksi Viljo Pohjalainen, Urpo Virtanen ja Seppo Viisanen. Yhdistysrekisteriin Vesiniemi Sorjola hirviseurue ry. on merkitty Seurueen puheenjohtajana toimiessaan Pertti Hyvärinen oli myös metsästyksenjohtajana vuoteen Oli tullut aika jakaa vastuullisia tehtäviä. Seppo Viisanen aloitti metsästyksenjohtajana toimien myös suurpetoyhdyshenkilönä ja hoitaa tehtävää edelleen. Tämän vuoden 2008 vuosikokouksessa pitkäaikainen puheenjohtaja Pertti Hyvärinen ilmoitti luopuvansa puheenjohtajan tehtävästä ja hirviseurueesta. Seurueen puheenjohtajaksi valittiin vuodesta 1996 hallituksen toiminnassa ollut Matti Pohjalainen. Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Unto Pasanen. Pertti Hyvärinen nimitettiin seurueen kunnia puheenjohtajaksi. Seurueen keskuuteen on luotu myös säännöt metsästystä silmälläpitäen, jotka koskevat seurueen jäseniä sekä seurueeseen tulevia uusia jäseniä. Uusilla jäsenillä on kahden vuoden koeaika, jolloin metsästäjän on osoitettava sopivuutensa metsästyslain, seuruetoiminnan ja jahdin edellyttämiin vaatimuksiin. Säännöt edellyttävät metsästäjiä osallistumaan aktiivisesti metsästykseen sekä muuhun siihen liittyvään toimintaan. Hankintoja ja talkoita Seurueen toiminnassa talkootoiminta on ollut hyvin merkittävää. Talkootoiminnalla on voitu kehittää paljon jahti toimintaa, kuin myös parantaa olosuhteita. Kaikki tämä vaatii hyvin yhtenäistä metsästäjäjoukkoa.

5 Metsästys alueille on rakennettu ampumatorneja, kunnostettu passilinjoja ja pidetty talkootoimintaa eri muodoissaan. Merkittävä talkooponnistus oli 1993 Torikonkodan rakentaminen. Kodan vihkiäismaljoja nautittiin klo perhetilaisuutena. Seurueen käyttöön hankittiin ensimmäiset radiopuhelimet vuonna Vuosien varrella puhelimia on hankittu lisää, osa vanhoista puhelimista on tullut jo matkansa päähän ja poistettu käytöstä. Ko. puhelimet ovat tämän päivän jahtitoiminnassa erittäin tärkeä ja merkittävä apuväline. Yhdeksänkymmentä luvulta alkaen seurue on hankkinut jahtitoimintaa tarvittavaa kalustoa, joilla ruhoja voidaan joustavasti käsitellä. Toiminnan parantamiseksi on hankittu mm. vannesaha, lihamylly, sähkösahat, pakastin, tarvittava määrä pöytiä ym.pienempää tarve-esinettä.. Edelleen jahtitoimintaa kehitettiin merkittävästi. Lahtipaikan kunnostustyö Kontilassa toteutettiin vuosina Kunnostus oli hyvin perusteellinen, jolloin uusittiin lattiat, tehtiin viemärit/ imeytyskentät, vesipumppu, vesijohdot, lämmin ja kylmävesi, rakennettiin kylmiö, parannettiin valaistusta, hankittiin vinssi hirven nylkyyn sekä ruhojen liikutteluun kuljetinkisko. Hyvin merkittävän työn ruhonkuljettimen rakentamisessa teki Tuomo Pulkkinen. Ammattitaitoaan ja vuosilomaansa käyttäen hän rakensi, hitsasi ja maalasi Kontilan lahtipaikalla ko. rakennelmaa. Työtunteja tämän ruhonkuljettimen rakentamiseen kertyi n. 50 tuntia. Palkkien kuljettamisessa Puumalaan apuaan antoivat Sopasen Arto ja Antero. Kuljettimen ylösnostossa olivat mukana Matti Pohjalainen, Arto Sopanen ja Marko Puttonen Seurueen omat koirat Seurueen ensimmäinen seisauttavaan hirvenhaukkuun erikoistunut koira hankittiin Pohjalaisille vuonna Koira oli nimeltään Pessi, rotu oli jämhund, sen jälkeen kaksi jämhundia ja kolme norjan harmaata. Alkuaikoina koirat eivät jahtiin päässeet se ei ollut muotia. Piki niminen norjan harmaa oli monen hirven viimeksi näkemä koira, seuran ehdottomasti paras. Viitikon Arvo hankki myös jämhundin 1970 luvun tienoissa. Tänä päivänä koiralla on suuri merkitys hirvijahdissa ja voi sanoa, että koiralla hoidetaan pääasiassa jahtitoiminta. Alkuvuosina jahti tapahtui pääsääntöisesti ajomiesmetsästyksenä. Tuolloin oli vielä innokasta väkeä lähtemään ajomieheksi hirvijahtiin ja hyvä näin. Täytyy tässä kyllä todeta, että vaikka väkeä oli joskus runsaasti, määrä ei aina korvannut laatua. Mukana oli joukossa sellaisia henkilöitä, jotka olivat oppineet kulkemaan kaupungissa eivätkä hallinneet metsässä kulkua, kun ajoketjun äänet hävisivät, samalla hävisi myös ajomies. Suuntavaisto on hyvä ominaisuus olemassa ihmisellä, liikuttiin sitten metsässä tai kaupungissa.. Joskus on jouduttu metsästysaikaa uhraamaan puolikin päivää ja runsaamminkin ajomiehen etsintään. Hirvenjälkien etsiminen ja havainnointi on jahtitoiminnassa tärkeä tehtävä. Tässä hommassa olivat aikoinaan Eino Pulkkinen ja Erkki Kitunen mestari nuuskijoita. Aamulla, kun jahtiporukka tuli kokoontumispaikalle tiedettiin mihin suuntaan lähdetään. Kitusen Erkki ei kunnolla malttanut tulilla syödäkään, kun hän oli jo uusia jälkiä vainuamassa.

6 Ajomiesmetsästyksessä tulee antaa erityismaininta Toivo Kontiselle. Hän on ollut seurueen ajomiesjohtajana vuodesta1984 alkaen. Toivo Kontinen on ollut aina valmis opastamaan nuoria ajotehtävässä. Topin ohjauksessa on ollut ns. Kolkkapoika osasto, josta on kasvanut joukkoomme täysverisiä metsästäjiä. Hän on myös vierailevien koiramiesten maastoasiantuntija. Metsästysalueen maastotuntemus on Topilla sitä luokkaa, että hän voi kulkea maastossa eksymättä vaikka silmät ummessa. Ammuntaharrastus, hirvihölkkä ja hiihto Tauno Matiskainen ja Viljo Pohjalainen ovat seurueemme ainoita hirvikokeiden ammuttajia. Näitä miehiä työllistettiin kun ammuntaharrastus oli vasta alkamassa ja ammuttajia vähän. Välineet ja tilatkin olivat puutteellisia. Pohjalaisen Viljo vei ampumakoppiin ensimmäisen asetelineen mopolla. Siellä Sitten Tapani ja Matti saivat kimmokkeen kilpa ammuntaan ja Tapani voittikin riistanhoitoyhdistyksen kilpailut kymmenellä kympillä. Siihen aikaan ampujia oli koko päiväksi. Rhy:n hirvenhiihto ja hölkissä parhaiten on menestynyt Kyösti Vesterinen, Pohjalaisen Matilla on mm. yksi hölkkämestaruus Yhdeksänkymmentä luvun puolivälissä käytiin kilpailua ammunnassa Hamulan hirviseuruetta vastaa useana vuonna, mutta se tyrehtyi jostakin syystä. Kiertopalkintokin on vielä jossakin matkalla. Olisiko suuri haaste viritellä asiaa uudelleen henkiin? Seurueen jäsenten ja perheiden kesken on pyritty ylläpitämään erilaista toimintaa johon kaikki voivat osallistua ja samalla ne lisää seurueen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.. Kevätjäille kokoonnutaan vuosittain kaloja narraamaan eli pilkille. Kalasaalis arvioidaan kisan jälkeen ja kalajutut kerrotaan nuotiolla nuotiokahvin kera. Yhteiset peijaiset on perheille suosittu tapahtuma. Joitakin vuosia sitten pidettiin kesän aikana ns. perheleiri, jotka kokosivat seurueen jäsenet perheineen viettämään yhteistä aikaa kesäisenä viikonloppuna. Leirejä pidettiin mm. Hyvärisellä, Sopasella ja Puttosella. Miten hirvenmetsästyksen tulevaisuus Tänä päivänä käydään monella taholla keskustelua hirviseurueiden ukkoutumisesta, joka on myös todellisuutta monen seurueen kohdalla. Onko sitten seurueiden säännöissä tai muissa periaatteissa tarkistamisen tarvetta, että saadaan nuoria asiasta kiinnostuneita metsästäjiä metsästystä oppimaan. Meidän Vesiniemi Sorjola hirviseurue ry:ssä ei ole näköpiirissä ukkoutumisen vaaraa. On mittavasti nuoria osaavia, innokkaita ja aktiivisia metsästäjiä. Seurueen säännöt antavat mahdollisuuden siihen, että saadaan nuorta verta metsästäjä joukkoon. Vesiniemi Sorjola hirviseurueen keski-ikä on tällä hetkellä 40 vuotta, joka kertoo erittäin hyvin seurueen ikärakenteen. Viiden vuosikymmenen aikana on kaadettu erinäinen määrä hirviä. Seurueen suurimman sarvipään kaatoi Viisasen Seppo vuonna Sonnilla oli piikkejä sarvissa 20.

7 Seurueen hihamerkki, viirit ja valokuvat Hallituksen kokouksessa tehtiin päätös, seurueen hihamerkin sekä viirin valmistamisesta. Asiaa hoitamaan nimettiin Heikki Matiskainen ja Unto Pasanen. Syyskokouksessa Heikki Matiskainen esitteli hihamerkkiin liittyvää aineistoa. Mallistosta löytyi sopiva, joka päätettiin toimittaa graafikolle. Hihamerkkiin hyväksyttiin kuva Seppo Viisasen ampumasta 20 piikkisestä uroksesta. Hihamerkit päätettiin luovuttaa osakkaille ja seurueen jäsenille pidettävien pilkki kilpailujen yhteydessä. Syksyn 2008 aikana hallitus valmisteli seurueen viirin hankkimiseen liittyviä toimenpiteitä, sekä tarvittavat säännöt viirin luovuttamiseen. Syyskokouksessa hyväksyttiin hallituksen laatimat säännöt. Viirejä päätettiin tilata 25 kpl. Viiriin liittyvät tilaukset valtuutettiin Matti Pohjalaisen hoidettavaksi. Viirit numeroidaan juoksevalla numeroinnilla alkaen numero yhdestä. Seurueen historian aikana on kertynyt erittäin mittava määrä valokuvia. Valokuvia on kerätty useamman vuoden ajan arkistoon, jota on yllä pitänyt Matti Pohjalainen. Tästä laajasta ja historiallisesta arkistosta Matti Pohjalainen on valmistanut valokuva kokoelman cd-levylle, joka jää muistoksi kaikille seurueen jäsenille. Seurueen osakkaat ja metsästäjät Vuonna 2008 seurueessa on osakkaita 12. Osakkaiden perheeseen kuuluvia henkilöitä on ampujina seurueessa. Mukana ovat: Matti Pohjalainen Seppo Viisanen Urpo Virtanen - Santtu Virtanen - Samu Virtanen - Janne Virtanen Petri Hupli Tapani Ikonen - Jari Ikonen Toivo Kontinen Heikki Matiskainen Unto Pasanen - Kalle Pasanen Tuomo Pulkkinen Marko Puttonen Arto Sopanen -Antero Sopanen - Jaakko Sopanen - Jan Muuronen Kyösti Vesterinen - Antti Vesterinen

8 Historiikin kokoaminen Seurueen historiikkiä on koottu seurueen arkistoista. Alkuvuosina ei asioiden muistiin panoja ole taltioitu kovin tarkasti, mutta tietoja on koottu myös muistelmista kuin myös erilaisten keskustelujen ja kuuntelujen perusteella. Merkittävä osa seurueen toiminnallisesta historiasta löytyy asiakirjoista. Tämän historiikin kokoamisessa ovat olleet allekirjoittaneen lisäsi suurena apuna ja tietäjinä Pertti Hyvärinen, Heikki Matiskainen ja Matti Pohjalainen. Lopuksi Ne kaksi vuosikymmentä, mitä olen saanut olla mukana tässä hirviseurueessa, haluan kiittää seurueen jäseniä erittäin hienosta ja hyvästä yhteishengestä, jouhevasta toiminnasta, lupsakkaasta huumorintajusta ja täsmällisestä tekemisestä. En voi unohtaa myöskään meidän metsästäjien tukijoukkoja, seurueen hengettäriä, meille niin tärkeitä vaimoja, tyttöystäviä, seuralaisia. He ovat kannustaneet meitä tässä harrastuksessa vuosia ja vuosikymmeniä. He ovat järjestäneet ja loihtineet porukan peijaisiin suussa sulavat vatsaa täyttävät ateriat. Monitaitoisina ihmisinä peijaisiltojen ohjelmat ovat syntyneet heidän ideoistaan ja toteutuksena Kiitokset Teille arvoisa naisjoukkueemme!! Hyvät juhlavieraat tässä on muutaman arkin mittainen läpileikkaus Vesiniemi Sorjola hirviseurue ry:n historiaa. Jääköön tämä jälkipolville muistoksi. Toiminta jatkuu, historiaan tulee joka vuosi uusi lehti. Hyvä juhlaväki kiitos! Puumalassa 8 päivänä marraskuuta 2008 Urpo Virtanen sihteeri / rahastonhoitaja