VAPAA TAIDEKOULU VALON VARJOSSA

Transkriptio

1 VAPAA TAIDEKOULU VALON VARJOSSA Porin taidemuseo MAIRE GULLICHSEN ( ) perusti Vapaan Taidekoulun vuonna 1935 Helsinkiin esikuvinaan ja ihanteinaan Ranskan Vapaat akatemiat. Niihin saattoi kirjoittautua sisään periaatteessa kuka tahansa ja opiskella sellaisessa tahdissa kuin koki itselleen tarpeelliseksi. Maire toivoi Vapaan Taidekoulun tuovan uusia raikkaita modernistisia tuulia, kosmopoliitin näkökulmasta Suomen ehkä ummehtuneen tuntuiseen, taide-elämään. Joka tapauksessa Vapaa Taidekoulu oli vaihtoehto Suomen Taideakatemian koululle ja mahdollisuus niille, jotka eivät voineet ottaa osaa akatemian opetukseen. Vapaa Taidekoulu on lisännyt maassamme omalta osaltaan kansainvälisten taide-suuntausten tuntemusta. Sillä on ollut merkittävä vaikutus abstraktin taiteen läpimurrossa Suomessa. Vapaa Taidekoulu on vihkiytynyt maalaustaiteen perinteelle ja uskoo sen uutta luovaan elinvoimaan tänäkin päivänä. VAPAA TAIDEKOULUN näyttely Porin taidemuseossa esittelee koulussa 2000-luvulla vaikuttaneiden opettajien maalauksia. Taidemuseon Siivessä on esillä koulun opiskelijoiden teoksia eri vuosikursseilta viiden eri näyttelyn sarjassa..

2 Miksi on taidekoulutusta? Vapaassa Taidekoulussa 2000-luvulla toimineiden opettajien näyttely Valon varjossa, sekä koulussa tällä hetkellä opiskelevien viisi peräkkäistä näyttelyä johdattelevat katsojaa kysymään, miten perinne jatkuu yhdeltä taiteilijasukupolvelta seuraavalle. Vapaassa Taidekoulussa entisistä opiskelijoista on usein tullut vuorollaan koulun opettajia ja siten voi sanoa, että jotakin aivan koulun alkuajoilta on siirtynyt sukupolvelta toiselle tähän päivään. Näkemykset taiteen tyyleistä ja sisällöistä ovat kuitenkin jatkuvasti uudistuneet vuosikymmeneltä toiselle ja jokainen valmistunut sukupolvi on omanlaisensa. Yksilöinä taiteilijat toteuttavat ajan virtauksia persoonallisella tavallaan. Taidekoulutus seuraa aikaansa, ja on joskus myös aikaansa edellä. Jokin koulu tai koulukunta voi olla uranuurtaja ja uusien mahdollisuuksien avaaja. Tällainen rooli oli Vapaalla Taidekoululla erityisesti 1950 ja 60- luvuilla modernismin tuomisessa Suomeen. Ainakin tällä hetkellä on niin, että itseoppineiden tai virallista taidekoulutusta vailla olevien taiteilijoiden on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta päästä sisään taidemaailmaan. Mutta mitä erityistä taidekoulutus sitten antaa taiteilijaksi haluavalle? Taidekoulutus tähtää tietenkin taiteen tekniikoiden ja taitojen opettamiseen, mutta myös opiskelijoiden havainnon kehittämiseen, oman taiteellisen näkemyksen herättämiseen, taiteen historian ja nykyvirtausten opettamiseen. Tarkoituksena on määritellä opiskelijalle se konteksti jossa hän tulee työskentelemään taiteen ammattilaisena. Taidekoulutuksen tavoite on siis antaa opiskelijoille valmiudet kehittyä hyviksi, keinonsa hallitseviksi ja persoonallisiksi taiteilijoiksi, jotka tuntevat taidekentän kirjoittamattomat säännöt ja osaavat myös rikkoa niitä. Taideopiskelija kehittyy yrityksen ja erehdyksen kautta. Toisten oppimisprosessin seuraaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin omat aikaansaannokset. Kritiikkitilaisuudet ja keskustelut opettavat arvioimaan edistymistään sekä perustelemaan tekemistään. Opiskelija hyväksyy sen, että kehittyäkseen on osattava vaatia itseltään kovaa työtä ja myös kykyä sietää kritiikkiä ja kilpailua, oppia siitä mikä ei onnistunut. On myös niitä ääniä jotka arvostelevat tätä institutionaalista tietä taiteilijaksi. Puristetaanko opiskelijoita kouluissa johonkin valmiiseen muottiin? Kieltämättä taidekoulutus on osa taidekentän vallankäyttöä jolla päätetään siitä ketkä kunakin aikana ovat hyviä ja kiinnostavia taiteilijoita, ja ketkä jotakin muuta. Taiteen perusopetuksessa monet tavoitteet ovat samoja kuin ammattilaisten koulutuksessa, mutta onneksi ilman niitä paineita joita ammattitaiteilijalle asetetaan. Näitä ovat kulttuurisen perinnön siirtäminen ja taitojen opettaminen. Ennen kaikkea tavoitteet liittyvät lapsen kokonaisvaltaiseen kasvun tukemiseen. Museopedagogiikan tavoitteena on näiden lisäksi myös kasvattaa taiteesta nauttivaa uutta yleisöä. Ja tietenkin joillekin onnekkaille syttyy kipinä tulla itsekin ammattimaiseksi taiteilijaksi - sitten isona. Anni Venäläinen

3 Vapaan Taidekoulun historian alkupuolen voi jakaa kolmeen vaiheeseen: [Lähde: KYSE ON AIKAMME TAITEESTA - Maire Gullichsen 100 vuotta 2007/ Artikkeli: Erkki Anttonen, Vapaa Taidekoulu. Porin taidemuseon julkaisuja 85. ] 1 2 I vaihe Opetuksen lähtökohtana oli ranskalaiseen rationaaliseen modernismiin perustuva taidekäsitys. Suuntaa antoivat Sigurd Frosteriuksen kirja Sateenkaarivärien voittokulku sekä William Lönnbergin maalaustyyli. Vaikutteet tulivat neoimpressionisteilta, kuten puhtaasta värimaalauksesta innostuneilta pointillisteilta. Taiteen perusta oli analyyttisyydessä ja älyllisyydessä. Tärkeää oli sommittelu ja rakenne. 1. YNGVE BÄCK Märta valkoisissa, 1933 öljy kankaalle Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma 2. ESTER HELENIUS Näkymä Tähtitorninkadulta, 1919 öljy kankaalle Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma

4 1 2 II vaihe luvuilla Vapaa Taidekoulu oli tärkeä tekijä Eurooppalaisen abstraktin maalaustaiteen saapumisessa suomeen. Sam Vanni ja Unto Pusa perehdyttivät opiskelijat konkreettiseen taiteeseen. Maalauksen lähtökohtina oli plastillisen sommittelun periaatteet, peruselementtien viiva, pinta, volyymi, rytmi, väridynamiikka ja niiden keskinäisten suhteiden tutkminen. Vapaan Taidekoulun maine modernin ja abstraktin taiteen uranaukaisijana Suomessa perustuu pitkälti Vannin ja Pusan yhteiseen opetuskauteen vuosina UNTO PUSA Ympyrä neliössä (Hommage à Delaunay II), 1957 öljy kankankaalle 2. SAM VANNI Violetti ja oranssi tempera, 1957 tempera paperille 3. TORGER ENCKELL Liv lintu kädessä, 1953 öljy kankaalle SEPPO KÄRKKÄINEN Sommitelma, 1968 öljy kankaalle Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma

5 III vaihe luvuilla koulussa vaikuttivat Carolus Enckell ja Tor Arne. Heidän taidekäsityksessään Joseph Albersin väriteorioilla oli keskeinen merkitys Maalaamisen lähtökohtana oli havaintoon perustuva väriilmaisu sekä avoin vastaanottavuus luontoon, valoon ja väriin CAROLUS ENCKELL Triptyykki, 1973 öljy kankaalle 2. TOMMI MÄKELÄ Maisema, 1975 öljy kankaalle 3. OUTI IKKALA Tumma valo, 1976 akryyli kankaalle Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma

6 Josef Albers:Värien vuorovaikutus, 1963 Jotta voisi oppia käyttämään värejä, täytyy ensiksi oivaltaa että värit huiputtavat aina. Värit eivät juuri koskaan näytä silmälle sellaisilta kuin ne ovat fysiologisesti. Yksi väri herättää lukemattoman määrän vaikutelmia. Kaksi erilaista väriä voi saada näyttämään samalta tai melkein samalta. Harjoittelun tavoitteena on yrityksen ja erehdyksen kautta värisilmän kehittäminen. Tämä tarkoittaa havainnon ja ilmaisun kehittymistä. Se millaiseksi väri tulkitaan riippuu muodosta ja paikasta; määrästä eli volyymista tai toistosta. valoisuudesta tai kylläisyydestä ja rinnakkaisista väreistä. Jos huoneessa on 50 ihmistä ja heitä pyydetään ajattelemaan punaista väriä, on hyvin todennäköistä että jokaisen mielessä on erilainen punaisen sävy. Korvan muisti on verrattomasti parempi kuin silmän. Yksittäisiä värejä on lähes mahdotonta muistaa. Jokin melodia voi jäädä mieleen kerta kuulemalta, mutta muistinvaraisesti on hyvin vaikea valita vaikkapa oikeaa Coca-cola etiketin punaista monien punaisten joukosta. Vaikka erilaisia värejä ja niiden sävyjä on lukematon määrä, on värien nimiä vain kolmisenkymmentä. Yksittäiset sävelet hahmottuvat musiikiksi vasta kun kuulemme sävelten väliin jäävät tauot ja sävelten suhteet toisiinsa. Värit taas muodostuvat pigmenteistä ja havaittavista valon aallonpituuksista. Tärkeintä maalaustaiteen kannalta on oppia näkemään se mitä tapahtuu värien välissä. Näemme vain harvoin yksittäistä väriä jolla ei olisi rinnallaan mitään muita värejä. Värit näyttäytyvät meille jatkuvana virtana, aina rinnakkain toisten värien kanssa ja aina muuttuvissa olosuhteissa. Wassily Kandinsky on sanonut, että maalaustaiteen katselemisen kannalta tärkeää ei ole mitä vaan miten. Otteet ovat tiivistelmiä Joseph Albersin kirjasta Interaction of Color, Unabridged text and selected plates. Revised edition. Yale University Press. New Haven and London. 11. painos Suomennos: Anni Venäläinen

7 luvuilla kiinnostus kohdistui mm. amerikkalaiseen värikenttämaalaukseen. Carolus Enckell jatkoi koulun rehtorina vuoteen 1995 saakka. Opetuksen painotus oli edelleen värihavainnon tutkimisessa. Se on koululle tunnusomaista yhä tänään. Koulussa opiskelivat mm. Reijo Viljanen, Veikko Saarivaara, Markku J. Rantala, Kimi Pakarinen ja Raili Tang, jotka myöhemmin ovat itse toimineet koulussa opettajina. Heidän teoksiaan on esillä näyttelyssä. 1 CAROLUS ENCKELL Triptyykki I, hiljaisuus jota etsimme, 1974 Öljy kankaalle PAUL OSIPOW Ops, sininen ja oranssi, 1979 akryyli lastulevylle kiinnitetylle kankaalle Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma

8 HAVAINTOJA NÄYTTELYSSÄ VAPAA TAIDEKOULU Valon varjossa * Vapaan taidekoulun opettajien abstraktin maalauksen perinnettä jatkavaa työtä, kuvapinnan ja tilan hienovaraisia suhteita (esim. Pekka Hepoluhta), maalaamisen prosessia, rytmiä, väriä, tunnetilaa, aikaa, maalimateriaalin tuntua käsitteleviä maalauksia (Reijo Viljanen). * Maalausten maalauksellisuus on rakenteellista, hallittua, muotoa ja sommittelua avaavaa, ei niinkään suoraan, vapaaseen tunneilmaisuun hakeutuvaa läiskyttelyä. * Viitteellisesti myös esittäviin maalauksen lajeihin, maisemaan, asetelmaan, sisä- ja muotokuvaan vihjaavia aiheita abstraktion lähtökohtana. * esim. Johanna Aalto, miten täyttää maalauspinta kohta kohdin mielekkäin, koskettavin siveltimenvedoin, miten puhaltaa nykypäivänä henkeä perinteiseen maisema-abstraktioon (vrt. Monet n lummelammet). Katse imeytyy maalusjäljen pyörteisiin. * esim. Tarmo Paunulla myös ITE-tyyppistä, Henri Rousseaun maalaukset mieleen tuovaa maalausta. * Janne Räisäsellä uusekspressionismin (1980-luvulla) purkautuvaa maalaustapaa kierrättävää maalausta, jossa myös tekstiä, logoja, tuttuja tuotemerkkejä, jotka viittaavat teolliseen valmistuotekulttuuriin ja sitä kautta esine- ja käsitetaiteen perinteeseen, kuten Marcel Duchampin readymadeihin, näyttelyyn tuotuihin teollisiin valmisesineisiin (esim. Polkupyöränrengas) ja Robert Rauschenbergin esinemaalauksiin. Janne Räisäsen työt koskevat tai koskettavat myös ruumiillisella tasolla, ne eivät vetoa pelkästään näköaistiin. Ihmishahmo maalauksissa on usein vinksallaan, ruumiin ääriviivat uhattuina, jokin muodoton tuntuu vyöryvän kohti ja uhkaavan hahmon ykseyttä - ollaan hahmon ja hajoamisen rajalla. * Nykymaalauksessa kritisoidaan usein esittävyyttä, kohta kohdalta vastaavuutta. Hakeudutaan alueelle, jossa hahmo ja kuva menettävät ykseyttään tai kuvataan jotain hankalasti tunnistettavaa ja monella tapaa tulkittavissa olevaa. Myös tällä tavoin abstraktin maalauksen ideat elävät eteenpäin nykyisyydessä. Kulkutauti / Epidemic II vuosikurssin opiskelijoiden näyttely Maalaukset ovat esittävämpiä kuin opettajilla. Ihmishahmo ja viitteelllinen omakuva ovat usein toistuvia aiheita, itsen heijastelua, oman paikan pohdintaa (Rikkinäinen puhelin). Kulkutauti / Epidemic-ripustuksessakin uusekspressiivisyys lähtökohtana, edelleen ihmiskuvaa/ omakuvaa tai eläinhahmon kautta ilmaistuja tunne- ja mielentiloja, mutta nyt esikuvista etäännytetymmin, abstraktimmin, on sisäistyneempää ilmaisua, myös mielenmaisemaa, sisäistä näyttämöä, matkaa. Painopiste on arkkityyppisissä aiheissa: kasvot, eläinhahmot, kulkue, matka, metsä, mielenteatteri (vrt. vaikka Leena Luostarinen). Logojen ja popkulttuuristen merkkien kierrätys ei ole tärkeää. Toisaalta on koristeellisuutta, kuvitusmaisuutta, puoliabstraktia pintaa. Näkyy vaikutteita Osmo Rauhalasta Kandinskyyn, Kalervo Palsasta James Ensoriin. Ripustus antaa vaikutelman sarjallisuudesta, jotkin teoskokonaisuudet ovatkin sarjoja: uniikki taulu -ajattelua puretaan? Kuvan merkitys syntyy merkityksen hakemisesta, kuvien väleissä, katsojan mielessä. Tuijottavat silmät eli toisen katse aiheena useassa teoksessa:) Näyttelyssä vieraili Inkamaija Iitiä, intendentti, Porin taidemuseo

9 Miten liike näkyy Kimi Pakarisen maalauksissa. Mitä merkitsee maalaus tapahtumana ja tilanteena. Mitä merkitsee että maalauksesta tulee maalarin ruumiin jatke. Että maalaus ei ole kuva vaan tapahtuma? Tai teko? Pakarisen teoksen aiheena ovat paitsi värit ja niiden rytmi myös taiteilijan yksilöllinen ruumiin kieli, sen liike, sen asettamat rajat ja ulottuvuudet, käsiala joka on jokaisella omanlainen. Pakarisen töissä liikkeen vaikutelma on selvästi havaittavissa ja se luo maalauksen rytmin ja tunnelman. KIMI PAKARINEN Juhlat jatkukoon öljy kankaalle Vapaa taidekoulu - Valon varjossa Porin taidemuseo

10 Janne Räisäsen maalauksissa tapahtuu monia asioita yhtä aikaa. Ne ovat täynnä yksityiskohtia, isoja ja pieniä maailmoja sisäkkäin ja rinnakkain, jopa osa ylösalaisin. Kuvissa seikkailevat ihmishahmot on kuvattu huterin viivoin, ja monet näyttävät vääristyneiltä. Kuvissa on paljon räiskyntää ja huumoriakin. Tämän maalauksen nimi Half Ronson viittaa ruotsalaiseen taidemaalariin Rolf Hansoniin. Mutta mikä on kuvassa näkyvä pirujen talo, Haus de Teufel, jonka katolla suuri kyltti komeilee? JANNE RÄISÄNEN Half Ronson Vapaa taidekoulu - Valon varjossa Porin taidemuseo

11 Mitä on maalaus väritilana? Raili Tangin, Sini Vihman ja Johanna Aallon maalauksissa värit ja niiden vuorovaikutus ovat pääosassa. Usein töiden niminäkin on vain Maalaus. Värit itsessään ovat maalauksen aihe. Sekä musiikin että maalaustaiteen yhteydessä puhutaan rytmistä. Maalaus on ilmaisua, jossa tyhjillä kohdilla ja jokaisella värillä on oma merkityksensä. Siinä missä kaksi väriä kohtaavat ja sulautuvat yhteen, värien rinnastuessa toisiinsa määrän, sävyn, toiston ja valoisuuden mukaan, syntyy maalaustapahtumia joita usein kutsutaan musiikillisin termein harmonioiksi tai miksei toisinaan riitasoinnuiksikin. Värimaalaus on aistimellinen, silmän tekemään aistimukseen perustuva maalaustapa. Sille on luonteenomaista spontaanisuus, prosessimaisuus ja väriaistimuksesta syntyvä elämyksellisyys. RAILI TANG Maailman ääriin 2008 öljyväri kankaalle Vapaa taidekoulu - Valon varjossa Porin taidemuseo

12 Miten Reijo Viljanen ja Veikko Saarivaara kuvaavat luontoa? Katsele maalauksia eri etäisyyksiltä. Miten maisema hahmottuu tai hahmottuuko se? Ehkä taiteilija onkin maisema-näkymän sijaan kuvannut maisemaa tuntemuksena, elämyksenä tai kokemuksena maisemasta. Olisiko kysymyksessä silloin enemmänkin sisäinen maisema, sielunmaisema? Yhdistelmä elämän varrella nähtyjä ja koettuja maisemia? Maisemasta poimittuja elementtejä kuten valoja ja varjoja, maisemaa tilana, pelkistettynä peruselementeiksi, väriksi ja rytmiksi. VEIKKO SAARIVAARA Paluu siniseen 2008 öljy kankaalle Vapaa taidekoulu - Valon varjossa Porin taidemuseo

13 Voiko minkä tahansa värimaalauksen kokea maisemana? Mitä maisemallisen vaikutelman syntymiseen tarvitaan? Voiko maisema olla myös pinta ja sen struktuuria? Reijo Viljasen maalauksissa vaikutelma tilasta syntyy värin vaihteluista. REIJO VILJANEN Erämaa öljy ja alkydi paperille ja kankaalle Vapaa taidekoulu - Valon varjossa Porin taidemuseo

14 Pekka Hepoluhta ei maalaa mielikuvituksensa vaan havainnon pohjalta. Hän valitsee mallikseen esineitä jotka ovat mahdollisimman tylsiä jotta ne eivät veisi maalauksessa huomiota väreiltä. PEKKA HEPOLUHTA "15.4" 2008 Vapaa taidekoulu - Valon varjossa Porin taidemuseo

15 Tarmo Paunu ja Kari Aapro pitävät vaaran tunteesta. Siitä ettei taituruus mene tuoreuden ja elävyyden edelle. Ettei maalauksen ilmaisuvoima ja rosoisuus kangistu liiallisen näkemyksen ja hienostuneisuuden alle. Molempien maalauksissa värit ovat esittävien aiheiden ohella pääosassa. TARMO PAUNU Vanitas 2008 Vapaa taidekoulu - Valon varjossa Porin taidemuseo

16 KARI AAPRO Ilmoja pitelee 2007 Vapaa taidekoulu - Valon varjossa Porin taidemuseo

17 TEEMAtyöpajat Kolme pääväriä; sininen, keltainen ja punainen. Tutkimme värien vuorovaikutusta. PUNAINEN Katsellaan Tarmo Paunun maalauksia Yön odotus ja Vanitas, joissa punaisella värillä on erityinen merkitys tunnelman luojana ja kuvaa hallitsevana elementtinä. Näyttelyyn tutustumisen jälkeen maalataan punaisen eri sävyihin ja vivahteisiin sekä mustaan ja valkoiseen rajatulla väriskaalalla. Maalauksen aihe on maisema ja toteutus saa olla abstrakti, esittävä tai yhdistelmä näitä molempia. Materiaalit: akryylimaalit, A2 paperi, maalaustelineet, eri kokoisia siveltimiä. SININEN Näyttelyä katsellessa ryhmä tarkastelee Markku J. Rantalan akvarelleja ja toisten taiteilijoiden maalauksia joissa on ohuita läpikuultavia, sinisen värin erilaisia sävyjä. Toteutetaan maalaus sinisen sävyillä, vesivärillä. Tehtävänä on koettaa löytää sinisen värin koko väriskaala! Vaaleasta tummaan, ja kohti punaista ja vihreää. Voi kokeilla myös maalata päällekkäin ohuita kerroksia. Mitä sävyjä tällä tavoin löytyy? Miten akvarelli eroaa öljyväristä? Maalauksen aihe ja tyyli on vapaa. Materiaalit: akvarellivärit, akvarellipaperi, siveltimet, maalaustelineet. KELTAINEN Mistä näyttelyn maalauksista löydät keltaista väriä? Maalataan teos jossa saa käyttää keltaisen lisäksi kahta muuta vapaavalintaista väriä (voi olla myös jokin muu kuin punainen tai sininen). Tee maalaukseen jokin keltainen yksityiskohta, tai käytä keltaista väriä isompina alueina. Keltainen on väri johon kiinnittää helposti huomiota vaikka sitä olisi kuvassa vain vähän. Mieti miten sommittelet maalauksen. Hyödynnä akryylimaalin ominaisuuksia, mahdollisuutta työskennellä kerroksittain. Anna värin peittää pinta niin, ettei paperia jää näkyviin. Materiaalit: akryylimaalit, A2 paperi, maalaustelineet, eri kokoisia siveltimiä. Punainen - sininen - keltainen Toteutetaan maalaus jossa yksi väreistä on pääosassa ja muut säestävät. Aihe on vapaa. Toteutus voi olla esittävä tai abstrakti. Voit toteuttaa työn joka muodostuu yhdestä tai useammasta osasta. Kokeile esimerkiksi sarjaa samasta aiheesta tai värisommitelmasta varioiden. Tai kolmen värin trityykkiä, eli kolme osaista teosta, jonka jokainen osa on omistettu yhdelle värille. Materiaalit: punainen, sininen, ja keltainen akryylivaali, eri muotoisia ja kokoisia papereita.

18 Seuraavissa kahdessa harjoituksessa HETKELLISYYS, KÄDEN LIIKE, MAALARIN RUUMIIN LÄSNÄOLO ja LIIKE sekä kehkeytymässä olevan maalauksen antamat impulssit synnyttävät teoksen. VÄRISOTA Työskennellään 3 hengen ryhmissä. Teipataan lattiaan suuri valkoinen paperi. Jokainen saa yhden kolmesta pääväristä ja asettuu omalle kohdalleen paperia ja pursottaa eteensä ison läntin väriä. Hyökkäys aloitetaan omasta kulmasta maalaten ja koetetaan valloittaa paperin keskusta. Väri ei saa katketa matkan varrella. Väriä ei saa ottaa lisää, eli maalataan niin kauan kuin väriä riittää. Kenen väri pääsee voitolle? Millaisia sekoituksia syntyy kun joukot kohtaavat? Miltä valmis maalaus näyttää? Voiko siitä päätellä miten maalaus on syntynyt? Materiaalit: pullopeitevärit, keskikokoiset siveltimet, rullapaperi, suojatakit. PULLOVÄRIT A LA POLLOCK Teipataan lattiaan ainakin 3 m pitkä paperi. Laitetaan musiikki soimaan. Ryhmä asettuu paperin ympärille varustautuneena maalausvälinein. Jokainen vuorollaan keksii tavan ruiskauttaa, roiskuttaa, sivellä, levittää väriä paperiin. Väriä voi pursottaa suoraan pullosta tai käyttää sivellintä. Musiikki määrää maalausvuoron pituuden; niiin kauan kuin musiikki soi saa vuorossa oleva maalata, tämä on maalauksen keinoin tapahtuvaa improvisointia. Ryhmän tavoitteena on saada paperi maalattua niin täyteen kuin mahdollista. Materiaalit: pullopeitevärit, siveltimet, rullapaperi. Varaa aika Vapaan Taidekoulun TEEMAtyöpajaan perjantaisin kello museolehtorilta, Puh tai tiedustele vapaita aikoja osoitteesta mirja.ramstedt-salonen@pori.fi.