jokaisen elämä on luova teos

Transkriptio

1 jokaisen elämä on luova teos Kokemuksia kulttuuri- ja hyvinvointityön kohtaamisesta Artteli-projektissa Artteli-projektin loppuraportti Oulun läänin taidetoimikunta

2 Jokaisen elämä on luova teos Kokemuksia kulttuurin ja hyvinvoinnin kohtaamisesta Artteli-projektissa Tekstit: Marjo Pääkkö Taitto: Mari Wuolio Kannen kuva: Henna Hanhineva Yliopistopaino, Oulu 2011

3 SISÄLLYS 1 Esipuhe 5 2 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ehdotus toimintaohjelmaksi Arttelin tausta Projektin rahoitus ja opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävänanto Arttelin idea, aikataulu ja tavoitteet 7 4 Oulun läänin taidetoimikunta 9 5 Arttelin yhteistyökumppanit Hyvän mielen talo Kulttuuripesula Oulun Palvelusäätiö Nuorten Ystävät Maaseudun Sivistysliitto Pohjois-Suomen aluekeskus Oulun kaupungin asukastupaverkosto ESKO-hankekokonaisuus JoJo Oulun Tanssin Keskus 12 6 Arttelin työntekijät ja -kuvat Kulttuurituottaja Jaakko Padatsu, Hyvän mielen talo Tanssitaiteilija Henna Hanhineva, Kulttuuripesula Taidetoiminnan ohjaaja Mia Korhonen, Oulun Palvelusäätiö Taidetoiminnan ohjaaja Elina Kopsa, Nuorten Ystävät Teatteri-ilmaisun ohjaaja Mika Kiviniemi, Maaseudun Sivistysliitto Kulttuurituottaja Kaisa Kinnunen, Oulun kaupungin asukastupaverkosto Kulttuurituottaja Marjo Pääkkö, ESKO-hankekokonaisuus 27 7 Arttelin nuorten ryhmätoiminta 30 8 Nuorten työkokemusten onnistumiset Hyvä vastaanotto ja luottamus työpaikoilla Positiivinen palaute omasta työstä Verkostoituminen kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyssektoreilla Ammatillisen itsetunnon kasvaminen ja henkinen kasvu Ihmisten kohtaaminen ja hetkien tärkeys Kulttuurialan työn näkyväksi tekeminen Jatkotyöllistyminen ja -hankkeet 34 9 Nuorten työkokemusten haasteet Projektin lyhytkestoisuus Kokemuksen puute sosiaali- ja terveysalalta Työn loppumisen vaikutukset kohderyhmään Ihmisten osallistuminen ja sitoutuminen kulttuuritoimintaan Oman työn markkinointi ja tiedottaminen Työnantajien palaute Koontia: toteutuivatko Arttelin tavoitteet? Päätössanat 40 Lähteet 42 3

4 4

5 1ESIPUHE Alueelliset taidetoimikunnat saivat opetus- ja kulttuuriministeriöltä keväällä 2010 lisämäärärahan nuorten kulttuuri- ja sosiaalialan ammattilaisten työllistämiseen kulttuurin hyvinvointipalvelujen kehittämistehtäviin. Raha oli määrä jakaa alueen toimijoille valtionavustuksina, jotka kattoivat 80 % työllistettävien nuorten palkkakuluista. Alueelliset taidetoimikunnat ovat toteuttaneet lisämäärärahan jalkauttamisen toimijoille eri tavoin. Oulun läänin taidetoimikunta toteutti rahalla kehittämisprojekti Arttelin, jonka kautta työllistettiin seitsemän nuorta kulttuurialan ammattilaista puolen vuoden ajaksi tekemään kulttuuri- ja sosiaalialan yhdistävää työtä erilaisissa toimintaympäristöissä. Arttelin valmisteluprosessi käynnistettiin nopealla aikataululla, ja käytännön toteutuskin vietiin läpi hyvällä sykkeellä. Maininnan ansaitsee myös projektin kustannustehokkuus: innostuneen verkoston keskuudessa on saatu pienilläkin panostuksilla paljon aikaan. Oulun läänin taidetoimikunta kiittääkin Arttelissa mukana ollutta toimijoiden joukkoa sujuvasta yhteistyöstä. Arttelin kautta haluttiin törmäyttää kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyssektori toisiinsa ja saada käytännön tutkimustietoa ja kokemusta taidepohjaisen työn käytöstä hyvinvoinnin edistämisessä. Käsissäsi olevassa loppuraportissa esitellyt kokemukset avaavat osaltaan kulttuurin hyödyntämisen laajoja mahdollisuuksia ja erilaisia toimintamalleja osana hyvinvointityötä. Taide, soveltava taide ja taidepohjaiset menetelmät tarjoavat voimavaroja ihmisten hyvinvointiin eri ikäkausina ja erilaisissa elämäntilanteissa. Ne luovat yhteisöllisyyttä, dialogia ja merkityksellisyyttä elämään vuorovaikutteisella tavalla. Oulussa Helena Jäykkä Oulun läänin taidetoimikunnan puheenjohtaja 5

6 2TAITEESTA JA KULTTUURISTA HYVINVOINTIA EHDOTUS TOIMINTAOHJELMAKSI Kulttuurin ja taiteen merkitys hyvinvoinnin edistäjänä on noussut viime vuosina esille kasvavalla tahdilla. Kulttuurin hyvinvointinäkökulman tärkeys on huomioitu myös poliittisella tasolla, ja opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2010 aiheen kehittämiseen keskittyvän julkaisun Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ehdotus toimintaohjelmaksi Ohjelman on koonnut VTT Hanna-Liisa Liikanen, ja se on osa Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa. (Liikanen 2010, 3.) Toimintaohjelmaehdotuksen tavoitteena on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kulttuurin ja taiteen keinoin sekä osallisuuden lisääminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Ohjelman painopistealueet ovat: 1) kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä, 2) taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä 3) työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Toimintaohjelma esittää 18 toimenpide-ehdotusta, jotka on jaoteltu 1) lainsäädäntöä, hallintoa ja rahoitusta, 2) julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä, 3) tutkimuksen ja tietopohjan lisäämistä, 4) koulutusta ja 5) tiedon levittämistä koskeviin ehdotuksiin. (Liikanen 2010, 3.) Toimintaohjelmaehdotukseen sisältyy lisäksi taustamuistio, joka kuvaa ohjelmatyön lähtökohtia ja aihepiiriin liittyviä hyviä käytäntöjä. Taustamuistiossa avataan myös kulttuurin ja hyvinvoinnin hallinnointia ja rahoitusta Suomessa ja muualla maailmassa sekä esitellään aiheeseen liittyvää tutkimusta. (Liikanen 2010, 3.) 6

7 3ARTTELIN TAUSTA Artteli-projektin tausta ja rahoitus kytkeytyy edellä esiteltyyn OKM:n toimenpideohjelmaan. Arttelin punaisena lankana ja johtoajatuksena kulkee kulttuurin hyvää tekevä voima, ja projekti on osaltaan edistänyt Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimenpideohjelman linjauksia. 3.1 Projektin rahoitus ja opetus- ja kulttuuriministeriön tehtävänanto Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi alueellisille taidetoimikunnille keväällä 2010 miljoonan euron lisämäärärahan käytettäväksi nuorten taiteilijoiden ja kulttuurija sosiaalialan ammattilaisten työllistämiseen kulttuurin hyvinvointipalveluiden tuotteistamistehtäviin. Summa jakaantui kolmentoista alueellisen taidetoimikunnan kesken, jolloin jokaisen toimikunnan käyttöön osoitettiin käytettäväksi seuraavasti: jaettavaksi edelleen valtionavustuksina alueen toimijoille nuorten taiteilijoiden, tuottajien ja/tai muiden kulttuuri ja sosiaalialan ammattilaisten työllistämiseen tuottamaan ja kehittämään kulttuurin hyvinvointipalveluja selvitystyöhön ja alueellisen yhteistyön kehittämiseen. Ministeriöltä tulleiden ohjeiden mukaan nuoria ammattilaisia voitiin hyödyntää alueellisen yhteistyön kehittämisessä kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämiseksi Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman toimenpide-ehdotus 4:n mukaisesti. Lisämäärärahan myöntämisen jälkeen Oulun läänin taidetoimikunnassa alkoi itää ajatus kulttuurin hyvinvointipalvelujen kehittämiseen keskittyvästä projektista, jossa nuorten työllistämisen kautta saataisiin luotua ja juurrutettua alueelle aiheeseen liittyvää verkostoa ja toimintaa. Samalla tutkittaisiin taidelähtöisten menetelmien ja kulttuurityön soveltamista sosiaalialalla sekä kulttuuri- ja hyvinvointisektorin vuoropuhelua käytännössä. Oulun läänin taidetoimikunta kutsui projektia suunnittelemaan ja valmistelemaan FM Marjo Pääkön, joka teki työtään toimeksiannolla OKM:n myöntämän lisämäärärahan :n osiolla. Projektin käytännön toteutuksen valmistelun ohella esiselvitysaikana koottiin sähköpostikyselyn kautta kerätyn aineiston avulla selvitys kulttuurin hyvinvointipalvelujen tilasta ja tarpeesta Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Kyselyllä kartoitettiin kulttuuri- ja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kokemuksia, toiveita, käsityksiä, asenteita, ideoita ja ongelmakohtia kulttuurin hyvinvointipalveluihin keskittyen. Arttelin ohjausryhmään ovat kuuluneet Oulun läänin taidetoimikunnasta puheenjohtaja Helena Jäykkä, pääsihteeri Ulla Lassila ja suunnittelija Kimmo Suortamo. Sihteerinä toimi FM Marjo Pääkkö. 3.2 Arttelin idea, aikataulu ja tavoitteet Arttelin lähtökohtana oli työllistää samanaikaisesti seitsemän nuorta kulttuurialan ammattilaista kehittämään kulttuurin hyvinvointinäkökulmaa edistävää toimintaa seitsemään eri organisaatioon Oulun seudulle. Nuorten työllistymisjaksot kestivät kuusi kuukautta, ja niiden aikana saatiin nuorten tekemän työn kautta tietoa ja kokemuksia siitä, mitä kulttuuri- ja hyvinvointityön yhdistäminen käytännössä voi tarkoittaa. Arttelin tarkoituksena on ollut törmäyttää sosiaali- ja terveys- sekä kulttuuritoimijat toisiinsa, ja tutkia, mitä tässä kohtaamisessa voi syntyä. Arttelin tavoitteina oli juurruttaa ja tuottaa kulttuurin hyvinvointipalveluihin keskittyvää toimintaa alueelle sekä työllistää taide- ja kulttuurialan nuoria ammattilaisia. Aihepiiriin liittyvän toimijaverkoston luominen alueelle sekä hyvien toimintamallien tutkiminen ja käytännön kokeilut olivat olennaisia projektin lähtökohtia. Arttelin puitteissa kartoitettiin kulttuurin hyvinvointipalveluiden tilaa ja tarvetta alueella sekä pyrittiin tuomaan kulttuurin hyvinvointinäkökulman hyötyjä esille käytännön kautta. Tavoitteina oli luonnollisesti myös nuorten ammattilaisten jatkotyöllistyminen ja tulevaisuuden uran urkeneminen kulttuurin ja hyvinvoinnin parissa sekä aihepiiriin perehtyneiden tekijöiden saaminen alueelle. Tavoitteiden saavuttamisen tärkeänä tukikohtana nähtiin Artteliin työllistettyjen nuorten keskinäinen ryhmätoiminta, jonka puitteissa eri paikkoihin työllistetyt nuoret säännöllisesti tapasivat toisiaan, pitivät kirjaa työstään ja raportoivat työnsä vaiheista ja tapahtumista 7

8 toisilleen. Kirjallisen raportoinnin ja kasvokkaisten tapaamisten seurauksena saatiin arvokasta tietoa jokaisen työn kulusta ja kokemuksista sekä luotiin vertaisryhmä nuorten työn tueksi. Arttelia suunniteltaessa lähdettiin liikkeelle avoimin mielin, ja odotukset hankkeen tulosten suhteen olivat toiveikkaan varovaiset. Kulttuurista hyvinvointia -yhteistyö ei ole alueellamme vielä vakiintunutta, joten kulttuuri- ja sosiaali- ja terveyssektorin konkreettista vuoropuhelua Arttelin kautta käytynä odotettiin uteliaisuudella ja innolla. Artteli eteni aikataulullisesti seuraavasti: Esiselvitysvaihe : alueellisen selvitystyön tekeminen ja Artteli-projektin suunnittelu- ja valmistelutehtävät Projektin käytännön osio : Nuorten työllistymisjaksot Loppuraportin koostaminen ja selvitystyön viimeistely Projektin esiselvitysvaiheeseen kuuluivat yhteistyökumppanien etsintä, työllistettävien nuorten työnkuvien hahmottaminen, nuorten rekrytointiprosessi sekä muut projektin käynnistystehtävät. Esiselvitysvaihe toteutettiin Oulun läänin taidetoimikunnassa. Arttelin yhteistyökumppaneita etsittiin Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun sosiaali- ja terveys- sekä kulttuuritoimijoille suunnatun tiedottamisen ja yhteistyöneuvottelujen kautta. Lähtökohtaisesti työnantajatahojen tuli sitoutua projektin tavoitteisiin ja nuorten työllistämiseen näitä tavoitteita palveleviin tehtäviin sekä 20 % omavastuuosuuden maksamiseen nuorten palkkakuluista. 80 % palkkakuluista katettiin opetusja kulttuuriministeriön myöntämällä lisämäärärahalla. Kiinnostuneet tahot nuorten työllistäjiksi löytyivät Oulun seudulta, ja ne ovat Hyvän mielen talo, Nuorten Ystävät, ESKO-hankekokonaisuus, Oulun Palvelusäätiö, Oulun kaupungin asukastupaverkosto, Kulttuuripesula ja Maaseudun Sivistysliitto Pohjois-Suomen Aluekeskus. Arttelin loppuraportti laadittiin JoJo Oulun Tanssin Keskuksen siipien suojassa. Karkeasti jaotellen Arttelin työpaikkojen tehtävät jakaantuivat taidetoiminnan ohjaajien ja kulttuurituottajien tehtäviin työnkuvien keskinäisen kirjon ollessa laaja. Osa tehtävistä kytkeytyi suoraan käytännön ytimeen ja ruohonjuuritason taidetoiminnan ohjaamiseen, osa taas kulttuuritoiminnan suunnittelu- ja tuottamistehtäviin. Työtehtävien kautta on päästy vaikuttamaan välittömästi erilaisten kohderyhmien arkeen, mutta myös kehitetty toimintaa, jonka vaikutukset näkyvät suuremmalla viiveellä ja välikäsien kautta. Kaikilla organisaatioilla oli omanlaisensa tarpeet ja kehittämisajatukset, joiden kautta projektissa huomioitiin monipuolisesti erilaisia kohderyhmiä, esim. ikäihmiset, nuoret, maahanmuuttajat, kehitysvammaiset, lapset, nuoret, työikäiset sekä mielenterveyskuntoutujat. Kohderyhmien ja työnkuvien monipuolisuus oli erityisen hedelmällinen lähtökohta projektin tavoitteita ajatellen. Työntekijöiden rekrytointi tapahtui syyskuussa Hakemuksia paikkoihin saapui määräaikaan mennessä yhteensä 106 kpl. Yksittäisiä hakijoita oli 61 eli osa hakijoista oli kiinnostunut useammasta työpaikasta. Työnantajatahot tekivät päätökset työhaastatteluihin kutsuttavista ja omaan organisaatioon työllistettävästä henkilöstä. Murresana Artteli tarkoittaa työ- tai osuuskuntaa, ja nimi kuvaa projektissa työllistettävien nuorten ryhmää sekä projektin taide- ja kulttuuripainotteista sisältöä. Artteli-nimeen sisältyy projektin sydän eli nuorten ammattilaisten tekemä työ, joka pohjaa taiteen ja kulttuurin rajoja rikkovalle hyödyntämiselle. Arttelin henkeen on vahvasti kuulunut ajatus ihmisten arkeen kohdistuvan kulttuuritoiminnan edistämisestä. Taide ja kulttuuri on viety ruohonjuuritasolle arjen tueksi ja iloksi erilaisten kohderyhmien keskuuteen. Arttelin punaiseksi langaksi nostettiinkin kulttuurin hyvää tekevää voima ja arjen luovuuden korostaminen. 8

9 4OULUN LÄÄNIN TAIDETOIMIKUNTA Arttelia koordinoi Oulun läänin taidetoimikunta, joka on yksi kolmestatoista alueellisesta taidetoimikunnasta Suomessa. Alueelliset taidetoimikunnat toimivat Taiteen keskustoimikunnan ja opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa. Oulun läänin taidetoimikunta koostuu toimikunnasta, johon kuuluu yhdeksän kulttuurialan vaikuttajaa Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta sekä vakituisesta taidetoimikunnan henkilöstöstä ja läänintaiteilijoista, jotka edistävät oman taiteenalansa toimintaa mm. erilaisten projektien kautta. Tällä hetkellä Oulun läänin taidetoimikunnassa toimivat kirjallisuuden ja näyttämötaiteen läänintaiteilijat, ja syksyllä 2011 joukko täydentyy kuoromusiikin ja visuaalisen taiteen läänintaiteilijoilla. Alueellisten taidetoimikuntien tehtävänä on seurata ja arvioida taiteen yleistä kehitystä toimialueellaan, edistää taiteen harjoittamista ja harrastamista sekä tähän liittyvää tiedotus- ja julkaisutoimintaa, edistää yhteistyötä taide- ja kulttuurielämän ja muiden toimijoiden kesken toimialueellaan, edistää kansainvälistä toimintaa alueellaan sekä antaa lausuntoja ja selvityksiä taidetta koskevissa asioissa. Alueelliset taidetoimikunnat jakavat määrärahoistaan taiteilija-apurahoja ja kohdeapurahoja, valtionavustuksia yhteisöille, palkkaavat läänintaiteilijoita sekä toteuttavat itse tai yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa erilaisia hankkeita. Alueelliset taidetoimikunnat kytkeytyvät aiemmin mainittuun Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmaan mm. toimenpide-ehdotus neljän kautta, jossa kehotetaan kehittämään alueellisia yhteistyömalleja ja strategioita kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämiseksi. Alueelliset taidetoimikunnat koordinoivat Kulttuurista hyvinvointia -verkoston kokoamista ja järjestävät yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa (aluehallintoviranomaiset, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, maakuntaliitto) aiheeseen liittyvän teemaseminaarin. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueiden TAIKU-seminaari järjestetään Sotkamon Vuokatissa

10 5ARTTELIN YHTEISTYÖKUMPPANIT Arttelin yhteistyökumppaneina toimii yhteensä kahdeksan sosiaali- ja terveys- sekä kulttuurialan toimijaa, jotka ovat toimineet projektin kautta työskennelleiden nuorten työllistävinä tahoina. Nuorten työnkuvien sisällöt kussakin työpaikassa esitellään seuraavassa luvussa. 5.1 Hyvän mielen talo Hyvän mielen talo ry on mielenterveysyhdistys, joka auttaa toiminnallaan mielenterveyskuntoutujia ja heidän omaisiaan. Yhdistyksen kotipaikkana on Oulu, mutta Hyvän mielen talo tekee myös alueellista yhteistyötä Oulun ja Lapin mielenterveysyhdistysten kanssa. Tämä yhteistyö tunnetaan nimellä Hyvän mielen verkosto. Hyvän mielen talo ry:n toiminnan avulla lisätään mielenterveyskuntoutujien ja heidän omaistensa vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia. Yhdistys sai alkunsa vuonna 1989 omaisten vertaisryhmätoiminnasta. Hyvän mielen talolla työskentelee henkilökunnan ohella vapaaehtoistyöntekijöitä erilaisissa tehtävissä mm. ryhmänvetäjinä, kokemuskouluttajina sekä tapahtumien suunnittelu- ja järjestelytehtävissä. Hyvän mielen talolla tehdään ennaltaehkäisevää, korjaavaa ja vahvistavaa mielenterveystyötä. Omaistoiminta on yhdistyksen yksi tärkeä perustehtävä. Hyvän mielen talo saa toimintaansa tukea Raha-automaattiyhdistykseltä, ja toiminta on osallistujille pääosin maksutonta. Talolla kokoontuu erilaisia ryhmiä, ja sieltä on mahdollista saada henkilökohtaista keskusteluapua, neuvontaa ja atk-ohjausta. Hyvän mielen talo järjestää lisäksi vuosittain useita tapahtumia sekä kaksi suurta teemaviikkoa: Hyvän mielen viikon ja Mielenterveysviikon. Talosta löytyy myös Hyvän mielen galleria, ja kulttuuria hyödynnetäänkin monipuolisesti talon toiminnassa. perusopetusta esittävissä taiteissa, harjoittaneet esitystoimintaa sekä tuottaneet kulttuurin hyvinvointipalveluja. Kulttuuripesula on päättänyt toimintansa Värtössä, mutta tiloissa toimineet tahot jatkavat toimintaansa. Kulttuuripesulassa on opiskeltu tanssia ja musiikkia ympäri vuoden. Pesula on järjestänyt taidetyöpajatoimintaa esimerkiksi virkistyspäivien, juhlien ja kulttuuritapahtumien ohjelmaksi. Kulttuuripesulassa on kehitetty myös taidelähtöisiä menetelmiä sovellettavaksi vanhustenhoidossa, sosiaali- ja terveydenhuollossa, kouluissa ja päiväkodeissa. Kulttuuripesulassa on kehitetty mm. esteetöntä tanssia. 5.3 Oulun Palvelusäätiö Oulun Palvelusäätiö on perustettu vuonna 1982, ja sen tarkoituksena on tuottaa vanhusten, eläkeläisten, vammaisten ja muiden erityisryhmien palveluja. Säätiö ylläpitää palvelutaloja, -koteja ja -keskuksia sekä tuottaa niissä ikääntyvälle väestölle omatoimisuutta tukevia, toimintakykyä ylläpitäviä ja kuntouttavia palveluja. Säätiöllä on 362 palvelutaloasuntoa, joista omistusasuntoja on 37. Palvelukotiasuntoja on 81 asukkaalle. Oululaisille eläkeläisille ja vanhuksille avopalveluja tuottavia palvelukeskuksia on viisi. Säätiöllä on palvelukeskusten ja palvelukotien palveluista ostopalvelusopimus Oulun kaupungin kanssa. Palvelukeskusten järjestämillä palveluilla pyritään ylläpitämään ja lisäämään asiakkaan toimintakykyä ja säilyttämään omatoimisuutta. Näin asiakasta autetaan asumaan ja selviytymään itsenäisesti mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Palvelukodit tarjoavat kodinomaisen asuinympäristön niille muistisairaille ja/tai fyysisesti huonokuntoisille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa. 5.2 Kulttuuripesula Kulttuuripesula on toiminut esittävän taiteen keskuksena Oulun Värtössä. Kulttuuripesulan päätoimijoina ovat olleet Oulun Balettiopisto, Tanssikoulu Tango sekä Tanssi- ja Liikuntapalvelu Into. Tiloissa on toiminut myös Musiikkikoulu Sointupesula ja monia muita esittäviin taiteisiin tai erilaisiin liikuntamuotoihin keskittynyttä toimijaa. Toimijat ovat tarjonneet varhaiskasvatusta ja 5.4 Nuorten Ystävät Nuorten Ystävät ry on vuonna 1907 perustettu sosiaalija terveysalan asiantuntija- ja vaikuttajajärjestö, jonka keskustoimisto sijaitsee Oulussa. Yhdistys toimii laajasti sosiaalialan julkisten palvelujärjestelmien yhteistyökumppanina ja kehittäjänä sekä omistamiensa yhtiöiden kautta lastensuojelun, päihdetyön, kehitysvamma- ja mielenterveystyön toimijana. Nuorten Ystävien tehtä- 10

11 vänä on vaikuttaa ja edistää lasten, perheiden, nuorten, nuorten aikuisten sekä vammaisten hyvinvointia ja oikeuksia ylläpitämällä myös vahvaa kehittämistoimintaa. Arttelissa mukana olleet yhteistyökumppanit olivat Nuorten Ystävien vammaispalveluiden puolelta toimintakeskus Villavakka sekä asumisyksikkö Kotiranta Muhoksella. Toimintakeskus VillaVakka tarjoaa tavoitteellista työja päivätoimintaa sekä työvalmennusta palveluja tarvitseville asiakkaille. Lähtökohtana on mielekäs työelämän perustaitoja sekä sosiaalisia taitoja harjaannuttava toiminta. Toiminnan tavoitteena on asiakkaan valmiuksien kehittyminen, itsenäistyminen, realistisen itseluottamuksen saavuttaminen sekä työelämän ja vastuunkantamisen taitojen opetteleminen sekä harjaannuttaminen. Toimintakyvyn ja taitojen karttuessa asiakas voi osallistua työvalmennusryhmään, ja sitä kautta valmistautua siirtymään työharjoitteluun tai ammatilliseen koulutukseen. VillaVakassa asiakkaat voivat harjoitella ryhmädynaamisin menetelmin työskentelyä keittiötöiden, puutyön, erilaisten kädentaitojen, ulkotöiden tai kiinteistönhoidon saroilla. Työtehtävät räätälöidään jokaisen asiakkaan toimintakykyyn ja taitoihin sopiviksi. Puutöiden ja kädentaitojen ryhmissä valmistetaan erilaisia tilaus- ja myyntituotteita. VillaVakassa toimii myös pieni tuotemyymälä. Ryhmäkoti Kotiranta on tarkoitettu nuorille aikuisille ja aikuisille, joilla on monitahoisia tuen ja avun tarpeita. Ne johtuvat kehitysvammasta ja siihen yhdistyvistä muista vaikeuksista, joita ovat esimerkiksi neuropsykiatriset vaikeudet sekä kommunikaatio- tai mielenterveysongelmat. Kotirannassa on yhteensä 15 asiakaspaikkaa. 5.5 Maaseudun Sivistysliitto Pohjois-Suomen aluekeskus Maaseudun Sivistysliiton (MSL) tavoitteena on aikuiskasvatuksen ja kulttuuritoiminnan keinoin edistää tasa-arvon, ihmisyyden ja maaseutukulttuurin päämäärien toteutumista. MSL tuottaa koulutus- ja kulttuuripalveluja jäsenistölleen ja yhteistyökumppaneilleen. MSL:n opintokeskus ylläpitää maaseudun, kylien, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen toiminnan kehittämistä. MSL:n kulttuuripalvelut tuottavat näyttelyitä, monitaiteellisia kulttuuritapahtumia, seminaareja ja kirjoituskilpailuja. Maaseudun Sivistysliitto tunnetaan myös ITEtaiteen esille nostamisesta. ITE on lyhenne sanoista Itse tehty elämä. Nykykansantaiteeseen viittaava termi kehitettiin Maaseudun Sivistysliiton ja Kaustisen kansantaiteen keskuksen järjestämän keräilyprojektin ( ) tuloksena. Projektin kautta löydettiin yli kolmesataa kansantaiteilijaa eri puolilta Suomea. ITEtaiteilijoilla on harvoin koulutusta perinteisen taiteen tekemiseen, ja nykykansantaide onkin arjen luovuutta ja kätten taitoja. (Liikanen 2010, 34.) MSL:n Pohjois-Suomen Aluekeskus toimii yhteistyössä jäsenjärjestöjen ja alueen maaseudun toimijoiden kanssa. Toiminnan tavoitteena on aikuiskasvatuksen ja erilaisten kehittämishankkeiden kautta edistää maaseutukulttuurin, ihmisyyden ja kansalaisaktiivisuuden toteutumista Pohjois-Suomessa. Pohjois-Suomen aluekeskuksella on ollut kehittämishankkeita mm. maaseudun monikulttuurisuuteen, maaseututiedotukseen ja paikalliskulttuuriin keskittyen. 5.6 Oulun kaupungin asukastupaverkosto Oulussa on kolmetoista tietotyötorein varustettua asukastupaa - Rajakylässä, Lintulammella, Oulunsuun suuralueella, Kaukovainiolla, Karjasillalla, Maikkulassa, Myllyojalla, Puolivälinkankaalla, Kaakkurissa, Tuirassa ja Keskusta - Nuottasaaren alueella, Ylikiimingissä ja Koskelan suuralueella. Asukastupien tarkoituksena on toimia alueen asukkaiden olohuoneena ja kohtaamispaikkana. Asukastuville jokainen on tervetullut vaikka lukemaan lehteä tai juttelemaan ajan kuluksi. Asukastuvat ovat vapaaehtoistyön paikkoja, joissa asukkaat saavat itse omaehtoisesti järjestää tapahtumia, kerhoja, työpajoja ja muuta ajanviettoa. Asukastuvilta saa myös monenlaisia palveluita arjen helpottamiseksi ja piristämiseksi. Näitä ovat muun muassa kotipalvelu, siivous- ja asiointiapu, ompelupalvelu, atk-neuvonta ja koulutus, ateriapalvelu, kurssi- ja kerhotoiminta, lähiliikunta ja kulttuuritoiminta. Asukastupien yhteisenä työntekijänä Arttelin kautta työskennelleen kulttuurituottaja Kaisa Kinnusen kotipesäksi muodostui Koskelan suuralueen asukastupa Alvari, jonka toiminnasta vastaa Kulttuurivoimala ry. Kulttuurivoimala Culture Power Station ry on yhteisö-, ympäristö- ja mediataidetta edistävä yhdistys, joka toimii paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kulttuurivoimala ylläpitää Kemissä vaihtoehtokauppa Laituria, Galleria Voimaa ja Lapin Mediapajaa sekä Oulun Meri-Toppilassa asukastupa Alvaria yhdessä Toppilan omakotiyhdistyksen ja Oulun kaupungin kanssa. Kulttuurivoimala on käynnistänyt 11

12 Meri-Toppilassa sijaitsevan vanhan Alvar Aallon suunnitteleman hakesiilon kunnostamisen Kulttuurisiiloksi. 5.7 ESKO-hankekokonaisuus ESKO on Oulussa toteutettava sosiaali- ja terveysjärjestöjen sekä Oulun kaupungin yhteinen ehkäisevän työn hankekokonaisuus, jonka tavoitteena on lisätä oululaisten hyvinvointia elämän eri vaiheissa. Hanke toteutetaan vuosina Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana. Ehkäisevällä työllä tähdätään yksilön tai yhteisön hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen pyrkimällä estämään ongelmien syntymistä tai niiden pahenemista. ESKO tekee ehkäisevää työtä näkyväksi ja levittää hyviä toimintamalleja. ESKO koostuu neljästä eri osahankkeesta, joista jokaista koordinoi eri sosiaali- ja terveysjärjestö. Osahankkeet hallinnoivine tahoineen ovat Koordinaatio-ES- KO (Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto), Voimaperhe (Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pohjois-Pohjanmaan piiri ry), Työikäiset-ESKO (Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiiri ry) sekä Ikä-ESKO (Oulun Seudun Setlementti ry). ESKO perustuu verkostoyhteistyöhön, jossa järjestöjen ja kaupungin resursseja ja osaamista yhdistetään ehkäisevän työn kehittämiseksi. Hankkeen aikana kehitetään toimintaa ja yhteistyörakenteita järjestökentän sekä Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kanssa. 5.8 JoJo Oulun Tanssin Keskus JoJo - Oulun Tanssin Keskus on pohjoisen Suomen elinvoimainen ammattitanssin tuotantokeskus. JoJosta löytyy monilajinen tanssitaiteen ohjelmisto ympäri vuoden, ja vakiintuneeseen ohjelmistoon kuuluu syksyinen Tanssia Tyrkyllä -festivaali. Vuodesta 1998 toiminut tuotantokeskus on kansallisesti ja kansainvälisesti verkostoitunut, ja se on aktiivisesti luonut innovatiivista perustaa eri tanssitaiteen alueella toimiville tekijöille. JoJo - Oulun Tanssin Keskus kuuluu valtion teatteri- ja orkesterilain piiriin ja on yksi Pohjoisen tanssin aluekeskuksen jäsenorganisaatioista. Marjo Pääkkö kirjoitti Arttelin loppuraportin JoJon työntekijänä. Lisäksi hänen työtehtäviinsä kuului hyvinvointiselvityksen viimeistely sekä Kulttuurista hyvinvointia -verkostotapaamisen järjestelytehtävät. 12

13 6ARTTELIN TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNKUVAT Seuraavaksi esitellään Arttelissa työskennelleet nuoret sekä valotetaan heidän työnkuviensa sisältöä. Jokaiselta nostetaan esille keskeisiä esimerkkejä työn tuloksista, jotka kertovat näkyvimmät etapit kunkin työntekijän aikaansaannoksista omassa työpaikassaan. Esittelyjen yhteydessä käytetään kommentointiapuna suoria lainauksia jokaisen työpäiväkirjoista ja -raporteista, joita Arttelilaiset ovat puolen vuoden työjaksonsa aikana laatineet. Lainaukset tuovat esille nuorten kokemusten, ajatusten ja käytettyjen metodien kirjon sekä toiminnan vaikutuksen eri kohderyhmiin. 6.1 Kulttuurituottaja Jaakko Padatsu, Hyvän mielen talo Jaakko on 28-vuotias filosofian maisteri, joka valmistui vuonna 2009 Oulun yliopistosta pääaineenaan kulttuuriantropologia. Kulttuurin teoriapohjaisen koulutuksen lisäksi Jaakko harrastaa vapaa-ajallaan musiikkia ja valokuvaamista, jotka molemmat ovat näkyneet hänen työssään Hyvän mielen talolla. Jaakko on työskennellyt ennen Artteli-projektia Hyvän mielen talon kulttuurisihteerinä, joten talo tapoineen ja toimintoineen oli hänelle tuttu. Jaakon tehtävät Arttelin kautta työllistettynä ovat keskittyneet Hyvän mielen talon kulttuuritoiminnan kehittämiseen, galleriatoiminnan hoitamiseen, graafiseen suunnitteluun ja markkinointiin. Hän on järjestänyt erilaisia ryhmätoimintoja, tapahtumia ja kulttuurivierailuja, osallistunut talon galleriatoiminnan kehittämiseen, tehnyt mainoksia (esim. Karmeat Karnevaalit, Mielenterveysviikko) ja valokuvannut Hyvän mielen talon tapahtumia ja näyttelyitä. Kulttuuriin keskittyvää kehittämistä Jaakko on Arttelin kautta työskennellessään tehnyt työparina Hyvän mielen talon järjestötyöntekijä ja taidegraafikko Kari Tervon kanssa. Olen oppinut paljon kuluneen puolen vuoden aikana toimiessani Artteli-hankkeessa. Valmiuteni tapahtuman järjestämisen kokonaisuuteen ovat kehittyneet huomattavasti. Artteli-hankkeessa työskentely toi esille tapahtumien ja toimintojen suunnitteluun, organisointiin ja toteuttamiseen liittyvät osa-alueet ja niiden huomioimisen. Omien tapahtumien ja toimintojen lisäksi tein paljon muiden järjestämien toimintojen tiedottamiseen ja mainostamiseen liittyvää työtä, ja koen valmiuteni niihin liittyvien tehtävien suorittamisessa kehittyneen merkittävästi. Kuvassa Arttelin työntekijöiden poppoo: Elina Kopsa, Kaisa Kinnunen, Marjo Pääkkö, Henna Hanhineva, Mia Korhonen, Jaakko Pudatsu ja Mika Kiviniemi. kuva: elisa heikkilä. Hyvän mielen galleria Hyvän mielen galleria on Hyvän mielen talolla toimiva matalan kynnyksen taidegalleria, jonka tarkoituksena on tarjota laadukkaita taide-elämyksiä. Galleria pyrkii tarjoamaan näyttelytilaa sekä taiteen harrastajille että ammatikseen taidetta harjoittaville. Galleria ei ole keskittynyt pelkästään mielenterveysteemaan, vaan sekä taiteilijoiksi että vierailijoiksi on toivottu laajempaa yleisöä. Hyvän mielen gallerian keskeisenä tavoitteena on tarjota helposti lähestyttävässä muodossa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä tukevia taidekokemuksia sekä tarjota virikkeitä mielenterveyskuntoutujille. Jaakko on toiminut Arttelin aikana gallerian organisointi-, tiedotus- ja mainostustehtävissä sekä näyttelyiden pystytyksessä, purkamisessa ja muissa käytännön asioiden hoitamisessa. Visuaalisen lukutaidon kurssi Jaakko ja Kari järjestivät syksyllä 2010 yhteistyössä Hyvän mielen talon ja Aivovammaliiton kanssa visuaaliseen lukutaitoon keskittyvän ryhmän, joka keskittyi pitkälti kuvan tulkintaan, kuvan lukemisen taitoihin ja kuvan merkityssisällöistä keskustelemiseen. Ryhmässä käytiin läpi myös kuvankäsittelyyn liittyviä perustyökaluja tietokoneiden avustuksella. Ryhmän tarkoituksena oli tuoda kuva osaksi ihmisten arkea, ja tätä kautta edistää osallistujien hyvinvointia. Ryhmässä autettiin ihmisiä vuorovaikutteisesti tarkastelemaan kuvan kautta asuinympäristöään uudella ja oi- 13

14 valtavalla tavalla sekä opeteltiin digi- ja kännykkäkameran käyttöä, kuvan katsomista ja tulkintaa sekä kuvien siirtämistä koneelle. Osallistujina oli sekä Hyvän mielen talon että Aivovammaliiton toiminnassa mukana olevia ihmisiä (jäseniä, vapaaehtoisia, työharjoittelijoita). Syksyllä aloitettu kurssi sai jatkoa keväällä 2011, jossa jatkettiin samojen aihepiirien käsittelyä sopivammalla ryhmäkoolla. Jatkokurssilla jalkauduttiin myös kodin ulkopuoliseen ympäristöön tarkastelemaan sitä itse kuvaamalla sekä ympäristön historian kautta. Ryhmä on kuvannut esimerkiksi Oulun keskustan pohjoista alikulkua ja tarkastellut ryhmäläisten omia tuotoksia peilattuna alueen historiaan. Visuaalisen lukutaidon ryhmästä saatu palaute on ollut positiivista. Ryhmä on tuonut osallistujille hyvinvointia ja voimaantumista sekä lisännyt joidenkin kohdalla esimerkiksi yhteistä tekemistä oman perheen sisällä. Kurssi on vaikuttanut osallistujien tarkempaan havainnointikykyyn, aktiivisempaan ajankäyttöön, vuorovaikutukseen muiden ryhmäläisten kanssa, parempiin teknisiin valmiuksiin sekä jopa oman motorisen toimintakyvyn paranemiseen. Ryhmässä on tutkittu omaa menneisyyttä, ja ryhmä on toiminut osan kohdalla ponnahduslautana oman kuvataideharrastuksen aloittamiseen. Kurssilaiset kehittyivät kurssin edetessä kuvantulkintaan liittyvissä aiheissa sekä varsinaisessa kuvankäsittelyssä. Myös tekniset laitteet ja vaikeilta vaikuttavat ohjelmat ovat ajan myötä tulleet tutuiksi ja hallittaviksi kokonaisuuksiksi. Työjaksoni positiivisimmat kokemukset tulivat juuri kurssimuotoisesta työskentelystä. Koin pitkän kurssin vastaavan toiminnalleni asettamiani tavoitteita kaikkein parhaiten. Kurssi antoi ideoita omaan luovaan työskentelyyn ja kurssilaiset innostuivat tarkastelemaan ympäristöään ja tallentamaan sitä myös vapaa-ajallaan. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä, vaan vaati pitkää ja kärsivällistä opettelua. Asiakkaiden kannalta pidän erityisen tärkeänä omaan luovaan toimintaan kannustamista ja sen mahdollistamista. Tämä vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä, jota ei voida saavuttaa yhtä onnistuneesti yksittäisillä tapahtumilla tai toiminnoilla. Kurssimuotoinen opetus osoittautui tavoitteideni kannalta hyväksi työmenetelmäksi, mutta kurssimuotoisen opetuksen suunnitteleminen vaatii puolestaan pidempää suunnittelua ja ideointia. Tarkastellessani kulunutta puolta vuotta ja sinä aikana saavutettuja tavoitteita, olisi ollut parempi kohdistaa työskentelyä enemmän kursseihin ja ryhmiin, joissa pitkäjänteinen työ on mahdollista. Visuaalisen lukutaidon ryhmän lisäksi Jaakko suunnitteli äänimaisemaryhmän toimintaa Hyvän mielen talolle, joka ei käynnistynyt Arttelin aikana. Valon päivän juhla Valon päivää on vietetty pääkaupunkiseudun mielenterveystoimijoiden järjestämänä vuodesta Hyvän mielen talo juhli Valon päivää ensimmäistä kertaa, jolloin tapahtuman järjestelyvastaavina toimivat Jaakko ja Kari. Valon päivä korostaa rohkaisun ja keskinäisen vuorovaikutuksen merkitystä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Hyvän mielen talon Valon päivän juhlan teemana oli taide ja luova toiminta henkisen hyvinvoinnin tukena. Tapahtuma toteutettiin Hyvän mielen talon ja Valveen elokuvakoulun yhteistyönä. Valoa ja kevään odotusta luotiin tapahtumaan Valveen elokuvakoulun lyhytelokuvien sekä teemaan keskittyvän keskustelutilaisuuden kautta. Valon päivän tapahtuman keskeisenä sisältönä tulee olemaan Valveen videotyöpajan tapahtumaa varten tehty video- ja valoteos, joka tullaan heijastamaan Hyvän mielen talon ikkunoihin. Valo- ja videoteos näkyy siten sekä talon sisällä että ulkona. Pimeän aikaan esitettävä teos pyrkii esittämään päivän teemoja mukaillen Hyvän mielen talon tai ennen kaikkea sen toimintaan liittyvän sisällön yhtenä mahdollisena valon lähteenä muuten pimeän vuodenajan keskellä. Taide- ja kulttuurivierailut Jaakko ja Kari järjestivät maaliskuussa 2011 kaikille avoimia taide- ja kulttuurivierailuja, jotka suuntautuivat Oulun Taidemuseoon sekä taiteilijoiden asuin- ja työhuonealueena tunnettuun Pikisaareen. Oulun Taidemuseoon 11.3 suuntautunut vierailu sisälsi tutustumisen esteettömään Aistikaaos-näyttelyyn. Taide kuuluu kaikille -teemaan pohjautuvan näyttelyn teosvalinnoissa ja esillepanossa otettiin huomioon erityisesti aisti- ja liikuntavammaiset, kehitysvammaiset sekä muut ns. erityisryhmät. Erityispainotuksista huolimatta näyttely oli tarkoitettu ihan kaikille, ja se toi taiteen esille kosketeltavalla tavalla. Toisena osiona vierailussa Taidemuseoon oli enolaisen taiteilija Reima Hirvosen kanssa toteutettu taiteilijatapaaminen. Hän kertoi työnsä lähtökohdista ja elämäntarinastaan, ja tilaisuudessa keskusteltiin yhteisesti myös taiteen ja kulttuurin merkityksestä mielenterveydelle. Toinen kulttuurivierailu suuntautui Oulun Pikisaareen ja taidegraafikko Lauri Rankan ateljeehen. Lauri Rankka esitteli työmenetelmiään ja -tilaansa sekä lähtökohtiaan oman taiteensa tekemiselle. Vierailu jatkui tutustumiskierroksella Pikisaaren maisemiin ja rakennushistoriaan sekä tarinoina Pikisaaresta oululaisen taiteilijaelämän kehtona Kari Tervon johdattamana. Kaikille avoimiin kulttuurivierailuihin osallistui pääasiassa Hyvän mielen talon asiakkaita ja vapaaehtoisia. 14

15 Kulttuurimieli-jatkohanke-idea Jaakko ja Kari ovat työnsä aikana valmistelleet Kulttuurimieli-nimeä kantavaa jatkohanketta, joka keskittyy uusien hyvinvointia tukevien toiminnan muotoihin visuaalisen kulttuurin keinoin. Hankkeelle etsitään parhaillaan rahoitusta. Työnantajan palaute Jaakko on ollut työyhteisössään pidetty, ja hänen harkitseva ja pohtiva työotteensa saa työnantajalta kiitosta. Itsenäinen työskentelytyyli ja uudet ryhmätoiminnat on koettu positiivisina ja sopivina lisinä Hyvän mielen talon toimintaan. Jaakko on saanut työskentelystään hyvää palautetta sekä työyhteisöltä että niiltä ihmisiltä, joiden kanssa hän työskenteli esim. ryhmämuotoisesti ohjaajan roolissa. Erilaisen osaamisen tuominen vuorovaikutukseen on yksi tärkeä asia, mutta tärkeää on myös se, että Jaakko työntekijänä osasi luontevasti antautua kohtaamisiin ihmisten kanssa. Jaakko on työssään pohtiva ja harkitseva, ja tässä kyseisessä työtehtävässä se oli eduksi. Työssään Jaakko tarttui erilaisiin tehtäviin hyvin itsenäisesti. Hänen työskentelytyylinsä soveltui kokonaisuudessaan hyvin Hyvän mielen talon toimintaan. Yksittäisinä asioina nousivat esiin visuaalisuuteen liittyvät asiat (toiminnassamme melko tärkeässäkin roolissa) ja toisaalta äänityöskentelyyn ja äänimaailmoihin liittyvät asiat, jotka ovat Hyvän mielen talossa uutta asiaa. Varsinaisesti äänimaailmoihin liittyvä toiminnallisuus jäi tämän työjakson kuluessa lähinnä ideaksi ja iduksi, ei vielä toimintaan siirtyväksi. ohjaaja Merja Männikön kanssa. Henna kuuluu myös Luotain - monitaiteelliseen ryhmittymään. Oli luontevaa, että Henna jatkokehittelisi Arttelin kautta työskennellessään jo aiemmin Kulttuuripesulassa aloittamiaan ideoita ja käytäntöjä. Puolen vuoden aikana Henna on ohjannut tanssillista ja musiikillista muistelua erilaisille ryhmille sekä butotanssin ryhmiä ja koordinoinut ja suunnitellut Kulttuuripesulan avoimet ovet -tapahtuman Taide jättää jäljen. Tilaisuus tutustutti Pesulan toimintaa yleisölle mm. erilaisten työpajamaistiaisten kautta. Graafinen suunnittelu ja oman työn markkinointi ovat olleet myös osa Hennan työnkuvaa. Arttelin paikoista Hennan työ suuntautui kaupallisimmin, ja kulttuuritoiminta on tuotteistettu ostettavaksi palveluksi. Hennaa kiinnostaa tanssin vieminen erilaisiin paikkoihin, mitä hän on myös työssään kehittänyt ja ideoinut. Työjaksonsa aikana hän on lisäksi esiintynyt esim. Luotaimen Tyttö ammeessa -butotanssiteoksessa, jota esitettiin mm. erityisnäytöksinä koululaisille. Työtehtävänäni on kehittää soveltavaa tanssitoimintaa luoden erilaisia työpaja- ja esityskonsepteja, joita palveluiden tavoin voidaan tarjota laitoksille tai toteuttaa harrastusryhminä Kulttuuripesulan tiloissa. Toimin myös ohjaajana tai esiintyjänä ideoimissani kokonaisuuksissa. Henna käyttää tanssillisen ja musiikillisen muistelun tuokioissaan apuna erilaista rekvisiittaa. Kuvassa Heinäpelto-teemaan sopivia tunnelmanvirittäjiä. kuva: merja männikkö. 6.2 Tanssitaiteilija Henna Hanhineva, Kulttuuripesula 26-vuotias Henna on aloittanut tanssimisen kuusivuotiaana. Hän on opiskellut alasta itselleen ammatin Outokummussa Pohjois-Karjalan ammattiopistossa. Henna valmistui tanssijaksi vuonna 2008, jonka jälkeen hän on tehnyt monipuolisia töitä tanssitaiteen parissa. Hän on kouluttautunut myös tanssin ohjaajaksi. Hennan osaaminen on painottunut nykytanssiin, uuden tanssin tekniikoihin sekä butotanssiin. Henna on ennen Arttelia työskennellyt Kulttuuripesulassa ja kehittänyt siellä tanssilliseen ja musiikilliseen muisteluun keskittyvää konseptia yhdessä esteettömän tanssin 15

16 Tanssillinen ja musiikillinen muistelu Tanssillinen ja musiikillinen muistelu tarjoaa osallistujille iloa ja virkistystä taiteen keinoin. Muistelutuokiot pohjautuvat osallistujien omiin kokemuksiin, joiden kautta tarkastellaan elettyä elämää. Tuokioissa herätellään tanssin, musiikin ja materiaalityöskentelyn keinoin osallistujien muistoja yhteisestä aiheesta, esimerkiksi lapsuuden leikeistä, saunasta, talvisesta luonnosta tai nuoruuden rakkaudesta. Muistelu soveltuu erilaisille ryhmille. Arttelin aikana ja ennen sitä Henna on toteuttanut tanssillisen muistelun tuokioita mm. vanhusten kanssa. Menetelmänä se on oivallinen myös sosiaali- ja hoiva-alan työntekijöille tarjoten elämyksen ja kokemuksellisuuden kautta virikkeitä omaan työhön. Henna on tehnyt yhteistyötä tanssillisen muistelun merkeissä erilaisten hoivakotien (esim. Intiön hoivakoti, Päivölä Yli-Kiimingissä) ja sosiaali- ja terveysalan järjestöjen (esim. Oulun seudun Muistiyhdistys) kanssa. Muistelutuokioissa kuunnellaan aiheeseen liittyvää musiikkia ja keskustellaan sen mukanaan tuomista muistoista, tanssitaan ryhmänä ja pareittain, herätellään muistoja esineiden ja kuvien avulla, liikutaan eri materiaalien kanssa sekä rentoudutaan mielikuvien avulla. Muistelu menetelmänä on tunnerikas, ja se saattaa tuoda osallistujista esiin henkilökohtaisia asioita. Ryhmät ovat antoisia ja opettavaisia myös ohjaajalle unohtamatta tuokioihin osallistuneita työntekijöitä. Työntekijöiden osallistumisen kautta toimintaan saadaan myös työhyvinvoinnin näkökulma. Ryhmiä ohjatessa olen oppinut uutta; huomioimaan sitä, mitä ryhmäläiset tarvitsevat, millä keinoin esim. vanhuksia voi aktivoida osallistumaan enemmän sekä ohjaajana reagoimaan hetkestä nouseviin impulsseihin. Tämä on sellaista hienovireistä, kokemuksen kautta oppimista, jossa myös intuitiolla on tärkeä osa joskus täytyy olla valmis muuttamaan omaa suunnitelmaa nopeasti. Ohjaamisen, käytännön tekemisen kautta, varmuus ja taito myös pääsevät kehittymään ja jatkavat kehittymistään. Viikko alkoi uuden muisteluryhmän kanssa ystävyys-teemalla. Muistoissa nousi esiin lapsena menetettyjä siskoja ja veljiä. Ryhmä on keskenään tuttu, mutta tuntui luottamuksen osoituksella, että he kertoivat näin henkilökohtaisia muistoja ensimmäisellä kerralla. Kuvakortit toivat nämä muistot heille mieleen. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen muistelutuokio, jonka aiheena oli ensirakkaus/ ensi-ihastuminen. Aihe oli selvästi hykerryttävä ja sai hymyn huulille, myös hoitajat olivat tällä kertaa erityisellä tavalla mukana: he olivat laittaneet muisteluun varatun aulatilan valmiiksi ennen kuin saavuin, lisäksi he osallistuivat tuokioon; lauloivat, auttoivat tanssissa sekä kuuntelivat muistoja. Ensirakkaudesta kerrottiin monia muistoja ja letkautuksia, jotka naurattivat kaikkia. Tuokion jälkeen oli tunne, että hyvää mieltä oli tullut kaikille; vanhuksille, hoitajille, minulle. Vaikka muistelutuokiot ovat ensisijaisesti vanhuksille, on erittäin tärkeää, että hoitajat ovat tuokioissa mukana; nähdäkseen vanhukset eri tavoin, saadakseen mahdollisesti uutta tietoa heistä sekä takaamassa hoidollisen turvallisuuden, jos joku yhtäkkiä tarvitsee jotakin erityistä tai väsyy kesken kaiken ja haluaa lepäämään. Samalla toivon, että tuokiot voisivat toimia myös hoitajille pieninä lepohetkinä tai tuoda piristystä heidän työpäiväänsä. Hoivakodeissa hoitajat ovat sanoneet, että tuokioista on tykätty. Joskus myös hoitajat ovat liikuttuneet, kun joku vanhuksista on yllättäen yhtynyt lauluun tai kertonut jonkin muiston. Hoivakotien vanhusten palautetta: Tulethan taas joskus käymään, minä olen virkistynyt niin kovasti Keittäkää nyt kahvit ennen kuin tuo vieras lähtee Kyllä minä sinut muistan, no mitä kuuluu? Muistiyhdistyksen kotona asuvat ryhmäläiset: Näitä ei edes mieti, ellei joku kysy johdonmukaista ja selkeää, oli jatkanut muistelua vielä kotonakin piristystä, erilaista, lapsuus tuli mieleen Muistiyhdistyksen muistiryhmän omilta ohjaajilta tullutta palautetta: Sinulla on luova ote työhön ja uskallus kokeilla erilaisia juttuja ei varovaisuutta, että voiko näin tehdä vaan kokeilun kautta Aiheet olivat tunnerikkaita. Niitä käsiteltiin monin tavoin (liike, musiikki, kuvat ja esineet), joten uskoisin, että jokainen sai jotakin. Oli mukava olla vaihteeksi enemmän vain havainnoijan roolissa Sain vinkkejä omaan työhön, ja hyödynsinkin jo saamaani tietoa toisessa ryhmässä. Vedenalainen maailma Vedenalainen maailma on Hennan kehittämä osallistava tanssituokio ja -esitys, joka on suunnattu lapsille. Teoksessa merenneito johdattaa seikkailuun vedenalaiseen maailmaan, jossa lapset voivat osallistua esityksen tekemiseen. Yleisö johdatellaan vedenalaiseen maailmaan, ja he pääsevät kertomaan keitä siellä asuu. Henna toteuttaa tanssilliseen muotoon yleisöstä esille nousevat veden asukkaat. Osallistava tanssiesitys on kehitetty Hennan keväällä 2010 suunnittelemasta Vedenalainen maailma -esityksestä, jonka kanssa hän vieraili sairaalan lastenosastoilla 16

17 Oulussa. Arttelin aikana Vedenalainen maailma - osallistava tanssiteos vieraili Karjasillan ja Kaukovainion seurakuntien lastenkutsuilla osana perhekerhon toimintaa. Paikalla oli parisenkymmentä aikuista ja useita pieniä lapsia sylivauvoista nelivuotiaisiin. Esitys meni hyvin, lapset osallistuivat kertomalla keitä vedenalaisessa maailmassa asuu ja minä tanssin nämä asukit. He sanoivat mm. merihevosen, mustekalan, ravun ja simpukan. Seurakunnan naiset olivat myös koristelleet kappelin tiloja meriaiheisesti kankain ja kalojen kuvin. Se riemastutti aivan erityisesti, että he olivat ajatelleet kokonaisilmettä niin paljon ja sai tuntemaan, että vierailu oli tärkeä. Henna Hanhineva merenneitona Vedenalainen maailma -osallistavassa tanssiesityksessä. kuva: heidi kesti. 17

18 Butotanssin kurssit Työkaverin palautetta hennasta Arttelin aikana Henna on ohjannut Kulttuuripesulassa butotanssin ryhmiä. Buto on Japanissa toisen maailmansodan jälkeen syntynyt improvisaatioon pohjautuva taidemuoto, joka ottaa vaikutteita kuvataiteista ja performanssista lävistäen koko ihmiselämän syväluotaavalla ajattelullaan. Butossa ihminen nähdään vahvasti osana luontoa. Estetiikaltaan ja ajattelultaan buto pyrkii monimuotoisuuteen, jossa rumuus ja kauneus, elämä ja kuolema ovat rinnakkain, jokaista ihmistä ja asiaa ilmentävinä eri puolina. Butossa liike pyrkii paljastamaan tanssijan sisäisen maailman mielikuvien avulla. Hennan butotunnit pohjautuvat lempeään liikkeeseen. Kursseilla on tutkittu hitautta ja hiljaisuutta, herkistetty eri aisteja, tanssittu sisäisten mielikuvien avulla sekä tehty pari- ja rentoutusharjoituksia. Kursseille osallistuneet ovat kommentoineet tanssin tuoneen omaa aikaa, keskittymistä käsillä olevaan hetkeen sekä kykyä hyväksyä itsensä. Butokurssilaiset ovat usein ilmaisseet kiitollisuutta ryhmää kohtaan, yhteishenki on näkynyt myös yhteisenä nauramisena ja ryhmän keskinäisenä palautteen antamisena toisilleen. Syksyn kursseilta kerättyä palautetta: Buto on ihanan inhimillistä ja läsnäolevaa! Alussa väkinäiseltäkin tuntuva oma liikkuminen ja tanssi vapautui hiljalleen parhaimmillaan nautinnolliseksi luovaksi itseilmaisuksi. Buto antaa mahdollisuuden hyväksyä itsensä. Merkityksellisintä oli oma aika sekä keskittyminen tähän hetkeen. Mielikuvien avulla sain pois ajatukset, miltä kehon tulisi näyttää, mikä on kaunista tai sopivaa liikettä. Hitaassa butokävelyssä käveli omaan sisimpäänsä. Oli tärkeää saada tuntemus, että jättää jälkeensä jälkiä ja merkkejä. Taide jättää jäljen - avoimien ovien viikonloppu kulttuuripesulalla Henna koordinoi Arttelin aikana Taide jättää jäljen - avoimet ovet -tapahtuman Kulttuuripesulalla, jolloin talossa toimivat tahot esittelivät toimintaansa yleisölle. Viikonlopun aikana oli mahdollista tutustua eri toimijoiden tanssi- ja musiikkiopetukseen maksuttomissa työpajoissa, joihin kuului mm. balettia aikuisille ja lapsille, tanssin vanhempi-lapsi-ryhmiä, naisten tangobiciä, ikäihmisille suunnattua musiikillista ja tanssillista muistelua, esteetöntä tanssia, suomalaista ja argentiinalaista tangoa sekä jazz- ja butotanssia. Päivään osallistuivat toimijoina Oulun Balettiopisto, Tanssikoulu Tango, Musiikkikoulu Sointupesula, Tanssi- ja liikuntapalvelu Into ja Kulttuuripesulan soveltavan tanssin tekijät. Hennan työtoveri kuvaa Hennaa ennakkoluulottomaksi ja määrätietoiseksi työntekijäksi, jonka kanssa on luontevaa tehdä töitä. Henna raivaa tietä kulttuurin ja tanssin esillä ololle eri muodoissa, ja hänen vahvuuksiaan ovat mm. syrjään jäävien huomiointi ja heidän löytämisensä tanssin kautta. Henna vie mielellään ja rohkeasti tanssia erilaisiin paikkoihin ja kohderyhmiin. 6.3 Taidetoiminnan ohjaaja Mia Korhonen, Oulun Palvelusäätiö Mia on valmistunut Hollannissa taiteiden kandidaatiksi ja opiskellut mm. psykologiaa, esittävää taidetta ja filosofiaa. Hän luonnehtii itseään runoilevaksi, akateemisesti koulutetuksi tanssijaksi. Mia on 23-vuotias maailmanmatkaaja, joka toi työhönsä Palvelusäätiössä mukanaan maailman tuulia ja uusia luovan toiminnan muotoja. Mian tehtävänä Oulun Palvelusäätiössä oli tuottaa taidetoimintaa säätiön palvelukeskuksissa, -kodeissa ja -taloissa asioiville ja asuville vanhuksille. Palvelusäätiössä käytetään kulttuurin eri muotoja monipuolisesti osana yksiköiden toimintaa. Työntekijää haettaessa painotettiin tanssin osaamista, mutta Mia on työssään kehittänyt ja ohjannut myös muihin taidemuotoihin liittyvää toimintaa. Runous, kuvataide, musiikki, tanssi ja draama ovat kuuluneet hänen työnsä sisältöihin vaihdellen sen mukaan, mitä ohjaustuokioiden aikaan on haluttu ikäihmisten toiveet huomioiden tehdä. Mian työhön on kuulunut paljon hetkessä elämistä sekä ohjattavien vanhusten kuuntelemista, heidän mielentilojensa aistimista ja niihin mukautumista. Taidetoimintaa on sovellettu ja kehitetty näiden hetkien tunnelman ja mielenliikkeiden pohjalta, ja työ onkin vaatinut tekijältään herkkää korvaa, intuitiota, joustavuutta ja heittäytymiskykyä. Olen oppinut heittäytymään asukkaiden arkeen, kuuntelemaan ja ymmärtämään. Olen oppinut olemaan läsnä ja antamaan itseni täysin työlleni, keskittymään ja jakamaan. Ehkä tiedän nyt paremmin, mitä tehdä rauhoittaakseni ihmisiä (laulu on hyvä keino), miten kääntää itku hymyksi, hymy nauruksi. Olen oppinut, kuinka pienet asiat vaikuttavat ihmisten mielialaan ja kuinka nopeasti ne muuttuvat ja reagoivat ympäristöönsä. Omaa avoimuuttani hyödyntäen olen parhaani mukaan luonut lämmintä ja kuuntelevaa dialogia, tarjonnut nasevia vastauksia ja puhaltanut tuulia maailman meriltä. On riittänyt yhteistä ihmeteltävää. Musiikkia olen myös koettanut tuoda kaukaa ja läheltä sohvalla elelevästä kitaristista Afrikan viidakkorytmeihin. Tanssituokiot ovat olleet vapaamuotoisia, joten uskoisin monella ihanan oman luovuuden lähteneen liikkeelle. 18

19 Taidetoiminnan tuokiot Mia on ohjannut Palvelusäätiön yhdeksässä eri toimipisteessä taidetuokioita eri-ikäisille ja -kuntoisille vanhuksille sekä palvelukeskuksissa että -kodeissa. Mia on suunnitellut työtään yhteistyössä Palvelusäätiön toimintaterapeuttien kanssa, ja molemmat osapuolet kertovat oppineensa toisiltaan työtä tehdessä. Toimintaterapeutit kertovat Mian tuoneen taiteellista ulottuvuutta heidän työhönsä esimerkiksi elävöittämällä perinteisiä tuolijumppia. Mia taas kertoo omaksuneensa toimintaterapeuteilta esimerkiksi sen, millaisiin liikkeisiin vanhukset kykenevät ja mitä heidän kanssaan on liikunnallisesti mahdollista tehdä. Käytännön neuvot ja esimerkit sekä ideoiden jakaminen ovat auttaneet suunnittelemaan taidetoimintaa ja houkuttelemaan vanhuksia mukaan tekemiseen. Mia on pitänyt kulttuurituokioita sekä yksittäisille ikäihmisille että ryhmille, ja hänen kohderyhmänsä on pitänyt sisällään esim. muistisairaita vanhuksia. Taidetoimintaa minun kuuluisi siis suunnitella ja ohjata hyvinkin eri-ikäisille ja -kuntoisille vanhuksille. Ryhmäkodeissa asuvat, jotkut vaikeastikin muistisairaat vanhukset tarvitsevat lakkaamatonta huomiota toiminnan parissa ja toiset hoksaavat äkkiä omaehtoisuuden, muistavat, kuinka ennen on käyty joogassa ja piirtämässä kyllä, joukosta löytyy monta suurta taiteilijaa, sopraanosta lavataiteilijaan. Toiset eivät ehkä kykene enää kuin katsomaan ja kokemaan toisten kautta, mutta yhtä tärkeää on heillekin järjestetty elämys. Vaikkei hyviä kokemuksia tietoisesti muista, ne painuvat kyllä syvälle aivojen kartastoon ja saattavat salakavalasti kuntouttaa kehoa ja mieltä. On monenkuntoista ja monitaitoista neitoa ja nuorukaista, jotka ovat vain unohtaneet hiukan nykyelämän tulon. Oli koskettavaa nähdä iloon syttyviä kasvoja ja kostuneita silmäkulmia, kun valssattiin Katri Helenan tahtiin tai piirrettiin vanhoja kesämökkimaisemia. Mian ohjaama taidetoiminta on pitänyt sisällään monipuolista tanssimista (flamenco, reggae, tuolitanssit, salsa jne.), luovaa muistelua, muistelurasioiden tekoa, maalausta, käsinukkien tekemistä puukapustoista, draamatuokioita, kirjoittamista, runopiiriä, laulua, musiikkia, elämänpuiden askartelua, valokuvien näyttämistä vanhasta Oulusta, mielikuvamatkailua, ulkoilua, maailman musiikin kuuntelemista ja Mian omien matkamuistojen jakamista. Materiaalihankintoja varten Mia on kierrellyt kirpputoreja ja kolunnut vinttejä, joista on löytynyt mm. vanhoja esineitä, vaatteita ja muita tarvikkeita taidetoiminnan toteuttamiseen. Mia on taiteillut vanhusten kanssa puukapustoista tehtyjä kauniita nukkeja Oulun Palvelusäätiössä. kuva: mia korhonen Tunnin aikana harjoittelimme rytmin taputusta, keinuimme ja kierittelimme ranteita itämaiseen tapaan ja tanssimme salsaa espanjalaisen Jari Sillanpään parissa. Vihdoin taas ohjattiin tuolitanssia, sitä tulee jo ikävä, jos ei pariin päivään pyörittele ranteita ja keinahtele ja heilahtele leppoisasti. Mummojumpissa on jotenkin ihanan luontainen rytmi, jota en kutsuisi hitaaksi, vaan juuri sopivaksi. Askartelimme yhdessä paperikransseja. Sitten vedin tunnin tanssia palvelukeskuksen puolella, joka osoittautui kaikkien tähän astisten aikojen huimimmaksi karnevaaliksi! Tila täyttyi osanottajista jo alussa, ja kun rummutuksemme varmaankin kantautui lähimaastoon, niin henkilökunnan väki liittyi tunnelmaan, ja kun kajautin ilmoille muissa kerroissa ohi hyppäämäni brasilialaisen samba-kappaleen, oli tunnelma kohonnut jo riehakkaaksi, ja kuulin ihania kommentteja ja paljon naurua ympäriltäni. Ilo oli tarttuvaa ja energia oli valtoimenaan. Jälkeenpäin jopa kaksi hiukan vastahakoisesti aluksi saliin laahautunutta pappaakin kiittelivät kädestä pitäen hienosta tilaisuudesta. Mikä arvokas hetki jaettua iloa. 19

20 Poltin toisen maailmanmusiikkilevyn, jota tanssittiin Höyhtyällä. Palvelukodeissa on enemmän yksilötoimintaa, ollaan mm. lausuttu runoja, tanssahdeltu, ulkoiltu, laulettu, soitettu erilaisia helistimiä ja tehty piirustuksia. Retket ja juhlat läheisyys. Minulla on aikaa olla, hoitajia on kovin vähän ja heillä on paljon työnsaraa. Usein tekemäni tuokiot ovat jollain tavalla uusia, tuovat sitä tarvittavaa piristystä muuten hyvin säännölliseen arkeen. Viime viikkoina hankkimani värikkäät silkkihuivit ovat olleet kovasti käytössä, niiden revontulimainen lepatus on otettu hämmästyksellä ja hymyllä vastaan. Olen antanut niitä tanssiin mukaan tai viuhkonut itse isoja kuvioita ympäri huonetta eli esiintynyt itse hieman enemmän kuin tähän mennessä. Olen varovainen, etten itse tee liikaa, jotta yhdessä tekemisen maku säilyy, ja että kokemus on aina samanarvoinen seikkailu kaikille. Keskustassa olen vetänyt muisteluryhmää Susannan kanssa, ja se on ollut erittäin mukavaa. Rouvat, jotka siihen ovat osallistuneet, ovat erittäin hupaisia ja lähtivät hyvin mukaan mm. kouluaiheiseen teatteri-improon ja muihin pieniin tehtäviin, joita keksimme muistivirikkeiksi. Palvelukodeissa olen askarrellut elämänpuita. Sellaisia pahvisia puita, jonne tulee juuriin lapsuuden koti (äidin ja isän nimet + sisarukset, kotipaikan nimi) ja ylös oksistoon sydämiin ja pilviin ja muihin pieniin koristeisiin sitten oma perhe, harrastukset ja muut saavutukset tai unelmat. Tarkoituksena on paitsi se oman elämän muistelu, niin siitä jäävä historia, joka olisi huoneessa seinällä, kertoisi myös (tiheään vaihtuville) hoitajille jotain muuta ihmisistä kuin potilaskertomuksen. Esimerkiksi lempilaulun sanat rauhoittavat pelokasta vanhusta ja yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat luonteva jutusteluaihe tuntemattomalle vierailijalle. Mia nostaa työnsä tärkeimmäksi tehtäväksi läsnäolemisen ja kuuntelemisen, jotka ovat vanhusten kanssa toimiessa nousseet erityisen olennaisiksi. Monilla riittää hienoja tarinoita elämän mutkilta ja matkoilta, niitä on jännittävää kuunnella. Olipa keskustelun aihe mikä tahansa, aktiivinen kuunteleminen ja muutenkin läsnäolo on tärkeintä. Mitä heikompi puhekyky, sitä enemmän ihminen kaipaa ymmärrystä. Eniten haluan kuitenkin vain jakaa yhteistä aikaa, kuunnella ihmisiä yksilöinä, koettaa luoda heille itseluottamusta kaikesta sairauden tuomasta pelosta ja heikkoudesta huolimatta. Pitelen mielelläni kädestä kiinni ja olen vaan vieressä, tekeminen ei ole niin olennaista, vaan Mia on työssään järjestänyt erilaisia retkiä vanhuksille sekä ryhminä että yksittäin. Hän on vienyt Palvelusäätiön asiakkaita kirkkoon, Aistikaaos-taidenäyttelyyn Taidemuseolle, Turkansaareen katsomaan vanhan ajan joulua sekä katsomaan lukiolaisten Wanhojen tansseja. Sunnuntaina käytin erästä mummoa kirkossa, ja se oli hänelle hieno kokemus, jonka muistaa lopunikää (ja oli ainakin seuraavana päivänä vielä puhunut). Itselleni oli haastavaa kuljettaa pyörätuolia juuri sataneen lumen yli ja varsinkin kirkon rinnettä ylös, mutta sisällä saimme sitten paljon apua. Ensi sunnuntaina menen taas erään toisen mummon kanssa, häntä kun ei mikään muu tunnu liikuttavan ylös ja ulos asti. Mia on järjestänyt myös ohjelmaa erilaisiin juhlapäiviin esim. joulun puurojuhliin, Ystävänpäivään ja Kalevalan päivään. Työnantajan palaute Mian työnantajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä Mian toimintaan, ja häntä kuvailtiinkin palautepalaverissa ilon lähettilääksi ja raikkaaksi tuulahdukseksi maailmalta. Kiitosta saivat myös Mian valoisa elämänasenne sekä lämmin suhtautuminen asiakkaisiin. Mian ja Palvelusäätiön asiakkaiden väliltä on puuttunut hoitoalan työntekijöistä poiketen hoito- ja hoivasuhde, mikä on koettu uudenlaisen kohtaamisen mahdollistajana. Myös omaisilta tullut palaute on ollut positiivista. Työntekijällä oli aikaa olla asiakkaiden kanssa ja tuottaa kulttuurielämyksiä asiakkaillemme. Mialla oli uusia menetelmiä ja ideoita, joita hän toi rohkeasti esille ja otti käyttöön. Uusia menetelmiä olivat mm. mielikuvamatka-rentoutus ja vapaa tanssi. Mia käytti paljon runoja ja asiakkaat pitivät siitä. Mian tuokioista muistisairaat asiakkaat saivat hyvän olon ja pätemisen tunteita. Palvelukeskuksissa toteutettu Luovan muistelun ryhmä yhdessä toimintaterapeuttien kanssa antoi ryhmäläisille mahdollisuuden muistella turvallisessa ympäristössä lapsuuden ja nuoruuden tärkeitä asioita. Ryhmässä asiakkaat saivat myös heittäytyä luovaksi, tekemään jotain uutta. Mian elämänasenne on avoin, rohkea, positiivinen ja hänen kanssaan oli todella hyvä tehdä yhteistyötä. Mia suunnitteli ryhmät ja työnsä kokonaisuutena hyvin. 20