ENNAKOINTISELVITYS METSÄTEOLLISUUDEN JA KEMIANTEOLLISUUDEN LAADULLISISTA OSAAMISTARPEISTA

Transkriptio

1 ENNAKOINTISELVITYS METSÄTEOLLISUUDEN JA KEMIANTEOLLISUUDEN LAADULLISISTA OSAAMISTARPEISTA Maija Pohjakallio, Katme Consulting Oy Opetushallitus 2012

2 2

3 Tiivistelmä Selvityksessä tarkastellaan kemianteollisuuden ja metsäteollisuuden henkilöstön laadullisia osaamistarpeita 5-10 vuoden ennakointinäkökulmasta. Tavoitteena on koota tietoa kemian sekä paperi- ja puualan ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen kehittämiseen. Peruskemikaalien ja öljytuotteiden lisäksi muovi- ja kumiteollisuus sekä lääketeollisuus ovat tärkeitä ja omaleimaisia kemianteollisuuden osa-alueita. Näitä sekä kemianteollisuuteen läheisesti liittyvää bioteollisuutta tarkastellaan tässä tutkimuksessa omina alatoimialoinaan. Metsäteollisuuden osalta tarkastellaan erikseen kemiallista ja mekaanista metsäteollisuutta. Alatoimialoista on pyritty kuvaamaan kasvavia liiketoiminta-alueita, tärkeitä teknologioita sekä henkilöstön osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti. Kemianteollisuuden ja metsäteollisuuden osaamistarpeet laajenevat. Luonnontieteellinen ja teknologinen osaaminen ovat edelleen menestyksen perusta, mutta muiden osaamisalueiden, kuten liiketoimintaosaamisen, kestävän kehityksen vaateiden ymmärtämisen, yleisten työelämätaitojen ja ryhmätyötaitojen, painoarvo työelämässä tarvittavan substanssiosaamisen lisänä on kasvanut. Työelämän ja oppilaitosten välisen yhteistyön merkitys korostuu. Kehitystä ja muutoksia tapahtuu jatkuvasti, joten työelämässä ei menesty ilman uuden oppimiskykyä ja halua. Tulevaisuuden työntekijä on oma-aloitteinen, itseään ja työtään kehittävä ammattilainen, joka on yhteistyökykyinen, kantaa vastuun työstään, työturvallisuusosaamisestaan ja työympäristöstään sekä on ylpeä työstään ja sen tuloksista. Elämänhallinnan taidot ja stressinsietokyky nousevat. keskeisimpien osaamisalueiden joukkoon, koska ne ovat edellytyksiä kaiken muun osaamisen käytölle ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä menestymiselle. Työyhteisöt ovat yhä kansainvälisempiä. Kielitaito ja vieraiden kulttuurien ymmärtäminen ovat tärkeitä työelämätaitoja organisaation kaikilla tasoilla. Metsäteollisuus ja kemianteollisuus ovat vientivetoisia aloja, joten kansainvälisen kaupan erityisosaaminen on keskeistä. Globalisoituneessa taloudessa kilpailu kiristyy ja yritykset tarvitsevat innovaatioita toimintansa kaikilla tasoilla. Kaivataan rohkeita visionäärejä, jotka ovat moniosaajia ja joilla on valmiuksia jatkuvasti päivittää osaamistaan. Ympäristövaatimukset tiukentuvat ja tarkentuvat. Cleantech eli ekologisesti kestävän kehityksen saavuttamiseksi käytettävä tekniikka on tärkeä tulevaisuuden osaamisalue. Näkymissä on, että cleantech saa rinnalleen cleanservicen. Puulle ja sen ainesosille etsitään uusia käyttömuotoja entistä enemmän myös biokemian ja kemian keinoin. Materiaaliteknologia kehittyy, ja erilaiset uudet komposiitit, kuten puun ja muovin yhdistelmät, valtaavat alaa. Verkostomainen toimintatapa yli toimialojen ja tieteen rajojen lisääntyy, minkä vuoksi yhteistyötä tulisi lisätä eri alojen koulutuksen suunnittelussa. Myös eri alojen opiskelijoiden väliset yhteiset projektit ovat toivottavia. Pienessä maassa koulutuksen tiivis sitominen osaksi innovaatiojärjestelmää on tärkeää. Korkeakoulutusta tulisi suunnata valtakunnallisesti ja alueellisesti tärkeille osaamisalueille, joita on määritelty mm. strategisen huippuosaamisen keskittymien (SHOK) ja osaamiskeskusohjelman (OSKE) klusterien kautta. Avainasemassa on, että opetushenkilökunta on tietoinen näistä painopistealueista. Jatkotutkimusehdotuksena on selvittää tuotantotöiden (teollisuustöiden) kehitysnäkymiä: miten ammatillisen koulutuksen asema muuttuu automaation lisääntyessä ja työtehtävien monimutkaistuessa? Suomi ei ole erillinen saareke koulutuksellisestikaan, vaikka koulutus vielä pitkälti nähdäänkin kansallisena kysymyksenä. Monet oppilaitokset ovat rakentamassa kansainvälisiä yhteyksiä. Myös osaamistarpeiden ennakointia tulisi tulevaisuudessa tehdä entistä enemmän kansainväliseltä pohjalta. 3

4 Keskeiset tulokset Elinvoimaisten metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden avulla Suomella on edellytykset menestyä biotalouden edelläkävijänä. Metsä- ja kemian sektoreiden merkitys on suuri etsittäessä ratkaisuja globaaleihin kysymyksiin kuten ilmastonmuutokseen, tehokkaaseen sekä puhtaaseen energian- ja materiaalientuotantoon sekä veden ja ruoan riittävyyteen. Metsäteollisuudella ja kemianteollisuudella on laajoja rajapintoja paitsi keskenään myös muiden toimialojen kanssa. Monien toimialojen kehityksessä materiaalien kehitys on avainasemassa, mikä liittää ne läheisesti mm. biojalostamoihin, puutuoteklusteriin sekä muoviteollisuuteen. Materiaaleja pystytään räätälöimään nanotasolla, mikä mahdollistaa niille uusia käyttösovelluksia Toimialarajat ovat ehkä häviämässä kokonaan. Esimerkiksi metsäteollisuus, raskas kemia ja energiantuotanto ovat käytännössä jo yhtä prosessiteollisuutta toimintatavoiltaan ja henkilöstön osaamisvaatimuksiltaan. Näiden tuotteissakin on päällekkäisyyksiä mm. biodieselin myötä. Tulevaisuuden kehityssuuntia Tulevaisuudessa lisääntyy paine huomioida yhteiskunnalliset ja kaupalliset näkökulmat teknologisen kehitystyön peruslähtökohtina. Täten yhteiskunnan ja liike-elämän osaaminen korostuvat teknologia-alojen kilpailutekijöinä. Myös viestintä on yhä tärkeämmässä roolissa, koska uusille teknologioille, tehtaille ja tuotteille pitää saada sosiaalinen hyväksyntä. Monet tulevaisuuden teknologioista kehitetään asiakaslähtöisesti korostaen ihmislähtöistä suunnittelua, prototyyppejä, kokeilua ja testaamista (design-thinking). Teknologioihin myös liittyy yhä useammin palvelutoimintaa, jopa palveluinnovaatioita. Yksittäisten tuotteiden sijaan kysyntä kohdistuu valmiisiin ratkaisuihin siten, että palvelu on tiivis osa tuotetta. Yrityksillä on oltava tehokas koneisto tiedonlouhintaan. Organisaation kaikilla tasoilla henkilöstöllä tulee olla valmiudet käyttää tietokoneita ja tietojärjestelmiä. Materiaalivirtojen lisäksi on hallittava myös tietovirtoja ja tunnettava IPR-alaa (intellectual property rights). Globalisoituneessa taloudessa kilpailu kiristyy. Tämä pakottaa yritykset leikkaamaan kustannuksia ja kehittämään jatkuvasti uusia tuotteita, jotka ovat entistä parempia tai täysin uudenlaisia. Yritykset tarvitsevat innovaatioita toimintansa kaikilla tasoilla. Sekä kemianteollisuudessa että metsäteollisuudessa kaivataan rohkeita visionäärejä, jotka ovat moniosaajia ja joilla on valmiuksia jatkuvasti päivittää osaamistaan. Puhutaan niin sanotuista T-tyypin osaajista, joilla on laaja osaamispohja, mutta samalla jonkun alueen syvällinen asiantuntemus. 4

5 Suomi ei ole erillinen saareke koulutuksellisestikaan, vaikka koulutus vielä pitkälti nähdäänkin kansallisena kysymyksenä. Monet oppilaitokset ovat rakentamassa tiiviitä kansainvälisiä yhteyksiä. Myös osaamistarpeiden ennakointia tulisi tehdä tulevaisuudessa entistä enemmän kansainväliseltä pohjalta. Tulevaisuuden työyhteisö on yhä kansainvälisempi. Kielitaito ja vieraiden kulttuurien ymmärtäminen ovat keskeisiä työelämätaitoja organisaation kaikilla tasoilla. Metsäteollisuus ja kemianteollisuus ovat vientivetoisia aloja, joten kansainvälisen kaupan erityisosaaminen on keskeistä. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat tulevaisuutta muokkaavia megatrendejä. Ympäristövaatimukset tiukentuvat ja tarkentuvat jatkuvasti. Esimerkiksi tuotteiden alkuperä ja elinkaaritiedot on dokumentoitava entistä tarkemmin. Yrityksille tulee merkittävää lisäarvoa kyvystä kehittää tuotteiden ja prosessien energia- ja materiaalitehokkuutta. Ympäristön huomioimisesta voidaan kehittää ympäristöliiketoimintaa. Tunnettuja suomalaisia tuotteita ovat muun muassa puhtaat liikennepolttoaineet, vedenpuhdistuskemikaalit sekä jätehuoltojärjestelmät. Cleantech eli ekologisesti kestävän kehityksen saavuttamiseksi käytettävä tekniikka on tärkeä tulevaisuuden osaamisalue. Näkymissä on, että cleantech saa rinnalleen cleanservicen. Osaamistarpeet laajenevat Yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Se tarkoittaa sitä, että tulevaisuuden työntekijä on oma-aloitteinen, itseään ja työtään kehittävä ammattilainen, joka on yhteistyökykyinen, kantaa vastuun työstään, työturvallisuusosaamisestaan ja työympäristöstään sekä on ylpeä työstään ja sen tuloksista. Elämänhallinnan taidot ja stressinsietokyky nousevat. keskeisimpien osaamisalueiden joukkoon, koska ne ovat edellytyksiä kaiken muun osaamisen käytölle ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä menestymiselle. Nuoren sukupolven uusien työtapojen, tiimityön lisääntymisen sekä jatkuvan muutoksen tilan vuoksi esimiestyö on muuttumassa. Tarvitaan taitoja muutosjohtamiseen sekä ihmisten ja osaamisen johtamista asioiden johtamisen sijaan. Johtaminen muuttuu enemmän dialogiseksi, suorasta johtamisesta tiimejä valmentavaan suuntaan. Tulevaisuuden työssä jokainen johtaa, vähintään itseään, usein myös osaamista, verkostoja ja muita ihmisiä. Verkostomainen toimintatapa yli toimialojen ja tieteen rajojen lisääntyy ja innovaatioita syntyykin usein rajapinnoilla. Verkostoituminen edellyttää kykyä kansainväliseen yhteistyöhön, myös muiden kuin oman alan ihmisten kanssa. Jo opiskeluaikana eri alojen opiskelijoiden tulisi kommunikoida enemmän keskenään, ja opiskelijoilla pitäisi olla parempi mahdollisuus opiskella joustavasti eri opintoalojen osia. 5

6 Kemianteollisuus ja metsäteollisuus muutoksessa Suomen kemianteollisuudessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut selkeä rakennemuutos. Muutoksen keskeisenä trendinä on erikoistuminen: yritykset toimivat entistä enemmän kapeilla niche-alueilla. Erikoiskemikaalien sekä muovien ja komposiittien osuus tuotannosta on kasvanut, samalla kun peruskemikaalien tuotanto on vähentynyt. Erikoiskemikaalit ovat korkean lisäarvon tuotteita, joiden kysynnän kasvu on nopeaa. Tuotteita ovat muun muassa elektroniikassa käytettävät kemikaalit (mm. orgaaninen elektroniikka, painettu elektroniikka, sähköautojen ladattavat akut), teollisuuskaasut, liimat ja tiivisteet sekä pinnoitteet, puhdistuskemikaalit ja katalyytit sekä maalit, musteet, väriaineet ja pigmentit. Erikoiskemikaalien tuotannon menestymistä Suomessa puoltavat tehtaiden korkea automaatioaste, tuotannon ja tuotteiden korkea laatu ja toimitusvarmuus. Myös hyvä työturvallisuus on osa prosessin laatua. Metsäteollisuus on maailmanlaajuisessa murroksessa, jonka seurauksena myös Suomen metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat muuttuneet. Yksi keskeisistä tavoitteista on entistä monipuolisempi metsien, puun ja puun ainesosien käyttö. Puupohjaiset tuotteet, jotka on valmistettu uudistuvasta raaka-aineesta, voidaan kierrättää ja käyttää elinkaarensa päätteeksi bioenergian tuotantoon. Biojalostamon integrointi metsäteollisuuden arvoketjuun tarjoaa mahdollisuuksia liiketoiminnan laajentamiseen. Puubiomassaa voidaan hyödyntää esimerkiksi erikoiskemikaalien, lääkeaineiden, terveysvaikutteisten kemikaalien ja biomuovien raaka-aineiden valmistuksessa. Korkeakoulutuksessa tulisi painottaa uusia osaamisalueita kuten älyn yhdistäminen painotuotteisiin ja pakkaamiseen, komposiittimateriaalit (esim. puumuoviyhdistelmämateriaalit), älykkäät tuotteet sekä biojalostamot. Puurakentamisen opetusta tulisi lisätä kaikilla rakentamisen koulutusasteilla ja täydennyskoulutuksessa. Ehdotukset koulutuksen kehittämiseen Luonnontieteellinen ja teknologinen osaaminen ovat edelleen kemianteollisuuden ja metsäteollisuuden menestyksen perusta, mutta substanssiosaaminen ei enää yksinään riitä millään koulutusasteella. Muiden osaamisalueiden, kuten liiketoimintaosaamisen, kansainvälisen toiminnan ja kestävän kehityksen vaateiden ymmärtämisen, yleisten työelämätaitojen, innovatiivisuuden ja ryhmätyötaitojen, painoarvo työelämässä tarvittavan substanssiosaamisen lisänä on kasvanut. Osaamisvaatimusten laajentuminen edellyttää oppisisältöjen priorisointia. Kaikista taidoista ei tarvita erillisiä kursseja vaan niitä voidaan oppia läpäisyperiaatteella monipuolisten opetusmenetelmien avulla. 6

7 Kaikilla koulutusasteilla tulisi vahvistaa opettajien pedagogista osaamista ja pedagogisen johtajuuden kulttuuria. Tämä on keskeinen tekijä, jolla voidaan parantaa muun muassa koulutuksen läpäisyastetta. Työssäoppiminen ja yhteistyö yritysten kanssa on keskeistä kaikilla koulutusasteilla. Systemaattista työssäoppimista tulisi tehostaa ammatillisen koulutuksen lisäksi myös korkea-asteella. T&K-toiminnan poikkitieteellisyys, toimialojen rajapintojen leveneminen ja yhteistyön lisääntyminen toimialojen välillä edellyttää entistä enemmän yhteistyötä eri alojen koulutuksen suunnittelussa. Oppilaitosten tulisi profiloitua osaamisalueilleen ja verkostoitua keskenään. Myös koulutuksen alakohtaista valtakunnallista koordinointia tulisi lisätä. Korkeakoulutusta tulisi suunnata valtakunnallisesti ja alueellisesti tärkeille osaamisalueille, joita on määritelty mm. strategisen huippuosaamisen keskittymien (SHOK) ja osaamiskeskusohjelman (OSKE) klusterien ja alakohtaisten tutkimustrategioiden kautta. Koulutuksen, ei pelkästään tutkimuksen, sitominen osaksi innovaatiojärjestelmää on tärkeää. Strategia- ja ennakointitietoa tulisi hyödyntää enemmän oppilaitoksissa. Opetushenkilökunnan tulisi saada riittävästi tietoa määritellyistä painopistealueista (esim. SHOKit, OSKE, tutkimusstrategiat), jotta he osaisivat suunnata opetustaan näiden mukaisesti. Mikään koulutus ei voi antaa kaikkia työuran aikana tarvittavia tietoja ja taitoja. Työelämässä tapahtuu jatkuvasti kehitystä ja muutoksia, joten elinikäisen oppimisen asenne on keskeinen. Useampia oppilaitosten kursseja voisi kehittää palvelemaan myös työelämän täydennyskoulutustarpeita. Koulutuksen vetovoimaisuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Laadullisten tavoitteiden toteutumisen edellytyksenä on, että alojen eri asteen koulutuksilla on riittävästi vetovoimaa. Tulevaisuuden tuotantotöiden (teollisuustöiden) kehitysnäkymiä ja laadullisia sekä määrällisiä osaamistarpeita tulisi selvittää systemaattisesti. Miten ammatillisen koulutuksen asema muuttuu automaation lisääntyessä ja työtehtävien monimutkaistuessa? 7

8 Sisällys Tiivistelmä... 3 Keskeiset tulokset Selvityksen tausta ja tavoitteet sekä menetelmät Metsäteollisuus ja kemianteollisuus Suomessa Metsäteollisuuden rakenne ja tunnuslukuja Kemianteollisuuden rakenne ja tunnuslukuja Toimialojen rajapinnat Liiketoiminnan toimintaympäristö ja siitä nousevat osaamistarpeet Luonnonvarat Yksilöt ja työyhteisö Informaatio ja tieto Tiede ja teknologia Yhteiskunta Kansainväliset verkostot Opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuus, opintojen kansainvälinen suunnittelu ja vastaavuus Tutkimusyhteistyö ja regulaatio Yritysten kansainvälistyminen Kemianteollisuuden osaamistarpeet Kemian perus- ja tuoteteollisuus Muoviteollisuus Kumiteollisuus Lääketeollisuus Bioteollisuus Metsäteollisuuden osaamistarpeet Kemiallinen metsäteollisuus Mekaaninen metsäteollisuus Tutkintokohtaista tarkastelua Laboratorioalan tutkinnot Insinööritutkinnot Yhteenveto ja johtopäätökset...71 Lähteet...75 LIITE: AINEISTOMATRIISIT

9 1 Selvityksen tausta ja tavoitteet sekä menetelmät Tämä Opetushallituksen rahoittama selvitys on tehty opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämän kemian alan ja paperi- ja puualan koulutustoimikunnan toimeksiannosta. Työssä on tehty osaamistarpeiden laadullisen ennakoinnin näkökulmasta ko. alojen yleisten ja ammatillisten osaamistarpeiden kuvaus rajapintojen tarkastelu suhteessa muihin aloihin Ennakoinnin aikajänne on 5-10 vuotta. Selvityksen alkuosassa on kuvattu niiden toimintaympäristöjen muutoksia, joista uudistuvat osaamistarpeet kumpuavat. Tavoitteena on koota tietoa kemian sekä paperi- ja puualan ammatillisen koulutuksen sekä AMK- ja yliopistoasteen koulutuksen kehittämiseen. Ongelmana on ollut, että monet ilmiöt tunnistetaan jo aikaisessa vaiheessa mutta niiden vaikutuksia osaamistarpeisiin ei analysoida riittävästi. Oppilaitosten ja muiden koulutusalan toimijoiden tulisi vahvistaa ennakointitiedon hyödyntämistä. Tutkimusmenetelmänä on meta-analyyttinen lähestymistapa. Tämä tarkoittaa tutkimusotetta, jossa kerätään tutkimuksen kohteena olevista teemoista kirjallinen aineisto, ja analysoidaan sen sisältöä. Kirjallista tutkimusaineistoa täydennettiin muutamilla toimialaliittojen ja yritysten asiantuntijoiden haastatteluilla. Tutkimuksessa käytettiin tuoreita, vuonna 2003 tai myöhemmin julkaistuja, tunnettujen asiantuntijatahojen tuottamia ja valtakunnallisesti kattavia ennakointeja. Aineistoon sisällytettiin myös muutama alueellisesti tehty ennakointi, joiden tulokset olivat yleistettävissä valtakunnallisesti. Erilaisista metsä- ja kemianteollisuuden alatoimialoista kerätty materiaali ei ollut homogeenistä. Osasta aloja oli saatavissa yksityiskohtaisempaa ennakointitietoa kuin toisista, mikä näkyy tämän selvityksen tuloksissa. Selvitys sisältää useita taulukoita, jotka on koottu aineistomatriiseissa ilmoitettujen lähteiden ja haastattelujen perusteella. Jos taulukon tiedot on otettu vain yhdestä lähteestä, lähde on mainittu taulukon yhteydessä. Tutkimuksen ohjausryhmään osallistuivat johtaja Riitta Juvonen (Kemianteollisuus ry), tutkimus- ja koulutusasiantuntija Anne Kettunen (Metsäteollisuus ry), opetusneuvos Pirkko Laurila (Opetushallitus) ja kehittämispäällikkö Hannu Siltala (TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry). Kyseessä on uusi kokonaisuus, sillä selvitystä, jossa kemian ja metsäsektorin osaamistarpeita tarkastellaan yhdessä, ei ole tehty aiemmin. 9

10 2 Metsäteollisuus ja kemianteollisuus Suomessa Metsäteollisuus ja kemianteollisuus kuuluvat Suomen suurimpiin teollisuuden toimialoihin (kuvat 1 ja 2). Henkilöstön osaaminen on molemmille yksi keskeinen kilpailukykytekijä. Alat panostavat voimakkaasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Toinen tärkeä kilpailukykytekijänä on keskittyminen omaan kapeaan erikoisalueeseen eli nichealueeseen, jolla voidaan saavuttaa merkittävä maailmanmarkkina-asema. Niche-markkinoilla toimiminen edellyttää asiakastarpeen mukaisia, teknisesti laadukkaita tuotteita, menetelmiä niiden valmistamiseksi ja palveluja markkinointiin ja myyntiin. Myös raaka-aineiden saatavuus ja kestävän kehityksen mukainen toiminta ovat keskeisiä. Sähkö- ja elektroniikkateollisuus 20,3 % Muu 0,6 % Elintarviketeollisuus vaatetus- ja Tekstiili-, 10,2 % nahkateollisuus 1,0 % Metsäteollisuus 19,2 % Metalliteollisuus 31,5 % Kemianteollisuus 17,2 % Kuva 1. Teollisuuden tuotannon bruttoarvon (yhteensä noin 106 mrd ) jakautuminen vuonna Lähde: Tilastokeskus. Elinvoimaisten metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden avulla Suomella on edellytykset menestyä biotalouden edelläkävijänä. Biotaloudessa kulutuksen painopiste on hiiltä sitovissa ja biohajoavissa tuotteissa, jotka valmistetaan biomassasta esimerkiksi puusta tai maatalouden sivuvirroista. Tuotteet ja tuotannon sivutuotteet myös kierrätetään tehokkaasti sekä arvokkaita raaka-aineita käytetään säästeliäästi. Metsä- ja kemian sektorin merkitys on suuri etsittäessä ratkaisuja globaaleihin kysymyksiin kuten ilmastonmuutokseen, tehokkaaseen sekä puhtaaseen energian- ja materiaalientuotantoon sekä veden ja ruoan riittävyyteen. 10

11 2.1 Metsäteollisuuden rakenne ja tunnuslukuja Metsäteollisuuden tuotteita ovat sellu-, paperi- ja kartonkituotteet sekä paperin jatkojalosteet ja pakkaukset. Metsäteollisuuteen kuuluu myös puurakentaminen ja puutaloteollisuus, saha- ja levyteollisuus, puusepänteollisuus sekä puubiomassan ja biopolttoaineiden jalostus. Puuhun ja sen jalostamiseen perustuva osaaminen ja yritystoiminta ovat Suomessa laajempaa ja monipuolisempaa kuin missään muussa maassa. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus koko metsäteollisuuden liikevaihdosta on noin 15 prosenttia. Puutuoteteollisuudessa pk-yritysten osuus on selvästi suurempi, noin kolmannes liikevaihdosta. Massa- ja paperiteollisuus on puolestaan suurimittakaavaista prosessiteollisuutta. Metsäteollisuus työllistää suoraan noin henkilöä Suomessa, joista työskentelee paperiteollisuudessa ja puutuoteteollisuudessa. Lisäksi vajaa henkilöä saa toimeentulonsa huonekalujen valmistuksesta. Merkittäviä metsäsektoriin liittyviä työllistäjiä ovat alan kunnossapitoyritykset, kone- ja laitevalmistajat, puunkorjuu-urakoitsijat, energiasektori ja kemianteollisuus sekä alan tutkimuslaitokset. Kun välillinen työllistäminen huomioidaan, arvioidaan, että metsäklusteri antaa työtä jopa suomalaiselle. Metsäklusteriin kuuluu metsäteollisuuden ja metsätalouden lisäksi kemianteollisuutta, kone- ja laitetoimittajia, viestintäalaa, pakkaamista ja rakentamista Metsäklusteri on Suomen suurin klusteri ja sen arvioidaan pysyvän suurimpana myös tulevaisuudessa. Suomessa toimii 49 paperi-, kartonki- ja sellutehdasta sekä yli 240 teollista sahaa, levytehdasta tai muuta puutuotealan yritystä. Metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo Suomessa vuonna 2010 oli yhteensä noin 20,6 miljardia euroa, joka jakaantuu puutuoteteollisuuteen sisältäen huonekaluteollisuuden (6,6 miljardia euroa) sekä massa- ja paperiteollisuuteen (14 miljardia euroa). Metsäteollisuuden osuus Suomen kokonaisviennistä on noin 20 % (kuva 2). Puutuoteklusteri on puun mekaanisen jalostuksen ympärille keskittynyt kokonaisuus, osa metsäklusteria. Siihen kuuluu saha- ja puulevyteollisuuden, rakennus- ja puusepänteollisuuden sekä talo- ja huonekaluteollisuuden, koneiden ja laitteiden valmistuksen, kemianteollisuuden sekä metsätalouden osaamista ja liiketoimintaa 11

12 Kuva 2. Eri toimialojen tuotteiden osuus Suomen kokonaisviennistä vuosina Lähde: Tullihallitus 2.2 Kemianteollisuuden rakenne ja tunnuslukuja Kemianteollisuuteen kuuluvat kemian perusteollisuus, öljy-, kaasu- ja petrokemianteollisuus sekä muovi- ja kemiantuoteteollisuus. Tärkeitä tuotteita ovat muun muassa vesi- ja metsäkemikaalit, lääkkeet, maalit ja lakat sekä öljypohjaiset tuotteet. Suuri osa tuotteista menee muun teollisuuden ja tuotannon käyttöön, mutta osa myös suoraan kuluttajalle. Muihin toimialoihin verrattuna ulkomaalaisomistuksen osuus on suuri kemianteollisuudessa. Esimerkiksi metsäteollisuudessa ja rakentamisessa omistus on pysynyt huomattavasti enemmän kotimaassa. Merkittävä osa kemianteollisuuden tuotannosta menee vientiin joko suoraan tai vientituotteisiin käytettyinä raaka- ja tarveaineina. Vastaavasti tuodaan sekä tuotannon raaka-aineita että erikoistuotteita. Kemianteollisuuden osuus Suomen kokonaisviennistä on noin 20 % (kuva 2). Ala työllisti vuonna 2010 noin henkilöä ja sen tuotannon bruttoarvo oli 17,3 miljardia euroa. 12

13 Kumituotteet 3 % Muovituotteet 13 % Öljytuotteet 47 % Muut 5 % Peruskemikaalit 20 % Lääkkeet 8 % Maalit ja lakat 3 % Pesuaineet ja kosmetiikka 1 % Kuva 3.. Kemianteollisuuden tuotannon bruttoarvon (yhteensä 17,3 mrd ) jakautuminen alatoimialoittain vuonna Lähde: Tilastokeskus. Peruskemikaalien ja öljytuotteiden lisäksi muovi- ja kumiteollisuus sekä lääketeollisuus ovat tärkeitä ja omaleimaisia kemianteollisuuden osa-alueita (kuvat 3 ja 4). Niitä sekä kemianteollisuuteen läheisesti liittyvää bioteollisuutta tarkastellaan tässä tutkimuksessa omina alatoimialoinaan. Muoviteollisuuteen kuuluu muovituotteiden ja pakkausten valmistus, esimerkiksi muovilevyjen, - kalvojen, -putkien ja -profiilien valmistus sekä rakentajien ja kuluttajien muovituotteiden valmistus. Kumiteollisuus käsittää kumituotteiden valmistuksen kuten renkaiden valmistuksen, renkaiden pinnoituksen sekä kuluttajien kumituotteiden valmistuksen. Lisäksi toimialoihin sisältyvät muoviaineiden ja synteettisen lateksin valmistus sekä muovien ja kumin kierrätys. Suomessa on noin 600 muovituotealan yritystä, joista 230:ssa työntekijöitä on vähintään viisi. Ala on kansainvälinen: noin 300 yritystä vie tuotannostaan ulkomaille yli puolet. Suomen muovituotevalmistuksen liikevaihto on noin 2 miljardia euroa ja muoviaineen valmistuksen noin 1 miljardin. Muovialalla on tällä hetkellä noin työntekijää. Kumialan yrityksiä on noin 90, joista noin 20 on kumituotteiden valmistajia ja loput pääasiassa rengaspinnoitusalaa sekä rakentamiseen tarvittavien komponenttien valmistajia. Alalla työskentelee noin 2300 henkilöä. Vuonna 2010 kumituoteyritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 720 miljoonaa euroa. Kaksi kolmasosaa suomalaisesta kumituotteiden tuotannosta menee vientiin. 13

14 Kuva 4. Kemianteollisuuden henkilöstö alatoimialoittain vuonna Bioteknologialla eli biotekniikalla tarkoitetaan eliöiden elintoimintojen, solujen, solujen osien tai solussa esiintyvien molekyylien toimintojen hyödyntämiseen perustuvaa tekniikkaa. Bioteknologian avulla pyritään löytämään ratkaisuja sellaisiin kysymyksiin kuin viljelykasvien satomäärien kasvattaminen, lääkkeiden ja rokotteiden kehittäminen, ympäristön puhdistaminen ja elämän laadun parantaminen. Suomessa on noin 200 bioalalla toimivaa yritystä, joista yli puolet on bioteknologiaa tai siihen läheisesti liittyviä tekniikoita hyödyntäviä yrityksiä. Muut ovat toimintaa tukevia yrityksiä, pääasiassa alihankinta- tai konsulttiyrityksiä. Valtaosalla yrityksistä on omaa tutkimustoimintaa tai ne tekevät tutkimusta alihankintana muille. Kaupallista tai tutkimukseen tarvittavaa tuotantoa on noin kolmasosalla. Määrällisesti noin neljäsosa bioalan yrityksistä on lääkekehityssektorilla. Saman verran yrityksiä toimii diagnostiikan parissa. Biomateriaali-, elintarvike-, rehu- sekä entsyymisektoreille kuuluu kuhunkin noin 10 prosenttia kaikista yrityksistä. Bioinformatiikkayrityksiä on noin viisi prosenttia ja ympäristösovelluksiin keskittyviä yrityksiä alle viisi prosenttia. 3 Toimialojen rajapinnat Metsäteollisuudella, kemianteollisuudella ja bioteollisuudella on paljon rajapintoja keskenään sekä yhteyksiä muihin toimialoihin. Metsäteollisuuden rakennemuutoksen myötä puulle etsitään uusia käyttömuotoja entistä enemmän myös kemian ja biokemian keinoin. Metsä- ja kemianteollisuuden osaamistarpeiden yhteinen ennakointityö on siten erittäin perusteltua. Se parantaa tiedonkulkua sekä mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuden menestykseen oikeanlaista osaamista kehittämällä. 14

15 Kemianteollisuuden tärkeimpiä asiakkaita Suomessa ovat metsäteollisuus sekä liikenne ja rakentaminen. Myös metallien jalostamisessa tarvitaan paljon erilaisia kemikaaleja. Perusmetallien jalostus ja kaivospuoli on kasvanut viime aikoina paljon. Bioteollisuus puolestaan kytkeytyy läheisesti hyvinvointi- ja elintarvikesektoreihin ja muoviteollisuus tieto- ja viestintä, elintarvike- ja ympäristöaloihin. Monien toimialojen kehityksessä materiaalien kehitys on avainasemassa, mikä liittää ne läheisesti mm. biojalostamoihin, puutuoteklusteriin sekä muoviteollisuuteen. Kuva 5. Metsä-, kemian- ja bioteollisuuteen läheisesti liittyviä toimialoja. Ympäristöalan määritelmä on laaja, sillä se kattaa periaatteessa kaiken tuotannon, joka tavalla tai toisella vähentää ympäristöhaittoja. Ympäristöalan tuotanto voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat päästöjen hallinta (esimerkiksi puhdistimet ja jätevesihuolto), puhtaammat ja säästävät tuotteet ja teknologiat (esimerkiksi puhtaammat polttoaineet, sähköautot, veden kierrätys) sekä luonnonvarojen säästö ja kestävä tuotanto (esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käyttö, energian säästö, uusiotuotteet). On ilmeistä, että varsinaisen ympäristötoimialan lisäksi ympäristöalaan liittyvää toimintaa harjoitetaan paljon erityisesti kemian-, bio- ja metsäteollisuuden piirissä. Metsä- ja kemianteollisuus ovat riippuvaisia monista muista toimialoista. Esimerkiksi energian saatavuus ja kustannukset ovat kriittisiä tekijöitä. Metsä- ja kemianteollisuus ovat suuria kuljetuspalvelujen ostajia, jotka tarvitsevat kilpailukykyiset ja kustannustehokkaat logistiikka- ja kuljetusratkaisut. Tuotteet on voitava toimittaa häiriöttä asiakkaille, jotka pääosin toimivat vientimarkkinoilla. Moni kemianteollisuuden yritys profiloituu asiakkaansa toimialaan. Esimerkiksi on useita muoviteollisuuden yrityksiä, jotka profiloituvat voimakkaammin elintarvike- tai ympäristöalaan kuin 15

16 muoviteollisuuteen. Asiakaslähtöisyys lisääntyy, ja esimerkiksi suuri osa tutkimus- ja kehitys- eli t&k-toiminnasta tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa. Myös metsäteollisuus pyrkii entistä voimakkaammin kytkeytymään asiakkaisiinsa, mikä merkitsee siirtymistä pois raaka-aine- ja tuotantolähtöisestä toimintamallista. Arvoketjuun kytkeytyminen merkitsee siirtymistä ja integroitumista uusille liiketoiminta-alueille, joiden toimintalogiikat ja liiketoimintamallit eroavat metsäteollisuuden tunnetuista toimintatavoista. Esimerkiksi sahateollisuudessa suuntaudutaan jaloste- ja järjestelmätuotteisiin kytkemällä liiketoiminta rakentamisen arvoketjuun. Bioenergiasta on tulossa Suomen sahateollisuudelle uusi menestyvä liiketoiminta-alue. Puutuoteklusterilla on erityisen kiinteä yhteys energiasektoriin, rakennus- ja kiinteistöalalle sekä sisustusalaan. Yleisenä globaalina trendinä on teollisuuden toimialojen rajapintojen leviäminen ja yhteistyön lisääntyminen eri toimialojen välillä. Tästä huolimatta eri alojen koulutusta suunnitellaan vielä pitkälti erikseen. Esimerkiksi puutuoteteollisuus ja talonrakennus liittyvät kiinteästi toisiinsa, mutta alojen koulutus tapahtuu erillään. Puun käytön ja puusta rakentamisen edistämiseksi näiden alojen koulutusta tulisi kehittää yhteistyössä. Toinen esimerkki on ympäristötekniikan yhteys kemianprosessi- ja energiatekniikkaan. Lahden ammattikorkeakoulun miljöösuunnittelun, ympäristötekniikan ja ympäristöbiotekniikan suuntautumisvaihtoehdoista valmistuneille suunnatussa vuonna 2007 toteutetussa kyselytutkimuksessa vastaajat peräänkuuluttivat tutkintoon enemmän kemian ja ympäristökemian opintoja, laboratorioharjoituksia sekä energiatekniikkaa. Toimialarajat ovat ehkä häviämässä kokonaan. Esimerkiksi metsäklusterin tarkka rajaaminen on hankalaa, koska metsäteollisuus, raskas kemia ja energiantuotanto ovat käytännössä jo yhtä prosessiteollisuutta toimintatavoiltaan ja henkilöstön osaamisvaatimuksiltaan. Niiden tuotteissakin on päällekkäisyyksiä mm. biodieselin myötä. 4 Liiketoiminnan toimintaympäristö ja siitä nousevat osaamistarpeet Osaamisen ja koulutuksen merkitys yritysten ja yhteiskunnan strategisena menestystekijänä on suuri. Ennakoimalla osaamistarpeita voidaan tuottaa tietoa, jonka avulla koulutusta voidaan kehittää vastaamaan entistä paremmin elinkeinoelämän tarpeita. Elinkeinoelämän toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tämä merkitsee, että myös osaamistarpeet muuttuvat. Jotta koulutus pysyy mukana kehityksessä, myös oppimisympäristöjä on kehitettävä. Liiketoiminnan toimintaympäristö on kuvassa 6 jaettu viiteen osaan. Osat eivät ole erillisiä vaan linkittyvä toisiinsa kansainvälisin verkostoin. Verkostoja on myös osien sisällä. Muutos on jatkuva 16

17 tila kaikissa toimintaympäristön osissa. Osa muutoksista, kuten ilmastonmuutos ja talouskehitys, ovat vaikeasti ennakoitavissa. Tämä edellyttää joustavuutta niin järjestelmiltä kuin yksittäisiltä ihmisiltä. Seuraavassa tarkastellaan eri osien tulevaisuuden näkymiä. Kuva 6. Liiketoiminnan toimintaympäristön osat. 4.1 Luonnonvarat Tarve ratkaista puhtaaseen ympäristöön ja luonnonvarojen riittävyyteen liittyvät haasteet kasvaa. Globaaleihin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen sekä energian ja puhtaan juomaveden riittävyyteen, etsitään globaaleja ratkaisuja. Ympäristön huomioimisesta voidaan kehittää ympäristöliiketoimintaa. Tunnettuja suomalaisia tuotteita ovat muun muassa puhtaat liikennepolttoaineet, vedenpuhdistuskemikaalit sekä jätehuoltojärjestelmät. Osaamisen kannalta suomalaisella teollisuudella on erinomaiset edellytykset olla edelläkävijä kansainvälisillä markkinoilla ympäristöliiketoiminnassa ja uusiutuvissa energianmuodoissa. Tekesin mukaan aloittavien yritysten ja kasvuyritysten tukemisen fokusta tullaan kohdentamaan ympäristöliiketoimintaan. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat tulevaisuutta muokkaavia megatrendejä. Ympäristövaatimukset tiukentuvat ja tarkentuvat jatkuvasti. Esimerkiksi tuotteiden alkuperä ja elinkaaritiedot on dokumentoitava entistä tarkemmin. 17

18 Sekä yleistä että erityistä ympäristöosaamista tarvitaan kaikilla aloilla. Yleisosaamisella tarkoitetaan sitä, että kaikki toimivat niin, että vaikutukset ympäristöön ovat mahdollisimman pieniä ja erityisosaamisella lähinnä ympäristöpolitiikan, -vaikutusten ja -juridiikan asiantuntemusta. Materiaalien ja raaka-aineiden käyttö kasvaa, kun maailman väkirikkaat kansat vaurastuvat. Luonnonvaroista käytävä kilpailu kiristyy, ja energia kallistuu, mistä visioidaan puuraaka-aineelle kilpailuetua. Puutuotteiden etuna on, että niiden työstämisessä ja tuotannossa tarvitaan vain vähän prosessin ulkopuolista energiaa. Elinkaariajattelu, kierrätys ja uusiomateriaalien käyttö tehostuvat. Materiaalien tehokkaaseen käyttöön, jätteiden minimointiin, kierrätykseen ja hyödyntämiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Suomen talouden vahvuutena ovat perinteisesti olleet luonnonvarat: metsä, vesi ja kaivannaiset. Suomella on maine puhtaana, korkean teknologian maana. Puhdas vesi ja ilma, maa, metallit, energia ja uusiutuva kuitu ovat uuden vuosisadan valttikortteja. Vielä muutama vuosi sitten uskottiin voimakkaasti dematerialisaatioon. Vaikka tulevaisuudessa pyritään tuottamaan lisäarvoa vähemmällä materialla, on kuitenkin osittain siirrytty neokolonialismiin, eli ajattelemaan, että se, jolla on luonnonvaroja, hallitsee. Se, jolla on puhdasta vettä, puhdasta ilmaa, energiaa, viljelysmaata, uusiutuvia raaka-aineita ja metalleja, voi myös paremmin kehittää langatonta liiketoimintaansa. Keskeistä on, että pystytään yhtaikaa ohjaamaan sekä informaatio- että resurssivirtoja. Koulutuksella on tärkeä rooli työelämässä tarvittavan vihreän osaamisen aikaansaamisessa. Tulisi panostaa ympäristöosaamiseen ja elinkaariajatteluun sekä osaamiseen, jolla kehitetään ja jalostetaan uusiutuvia materiaaleja ja uusiutuvaa, paikallista energiantuotantoa kuten polttokennoja ja aurinkokennoja. Esimerkiksi puurakentamisen opetusta tulisi tehostaa, ja huomioida myös puun myönteinen vaikutus sisäilmaan sekä älykkäät puutuotteet. Yhä useamman tulisi myös tuntea ympäristöalan lainsäädäntö sekä kemikaalilainsäädäntö. Varsinaisen ympäristö- ja kemikaalitiedon lisäksi koulutuksen tulisi vaikuttaa asenteisiin, haastaa kyseenalaistamaan ja kannustaa innovoimaan. 4.2 Yksilöt ja työyhteisö 2020-luvun työelämää on hahmotettu Elinkeinoelämän keskusliiton koordinoimassa Oivallushankkeessa. Oivallus eli Oppivien verkostojen osaamistarpeet tulevaisuuden Suomessa alkoi vuonna 2008 ja päättyi elokuussa Yksi hankkeen lähtökohdista oli, että osaamistarpeet muuttuvat, koska tavat tehdä työtä muuttuvat. Hypoteesina on, että elinkeinoelämä on 2020-luvulla yhä verkostuneempi. Toimialat ja yritykset eivät menesty yksin, vaan tarvitaan prosessiajattelua, 18

19 laaja-alaista yhteistyötä ja verkostoitumista jopa niin pitkälle, että toimialat lähentyvät toisiaan muodostaen liiketoiminnan arvoketjuja. Teollisuusyhteiskunnasta on siirrytty tietoyhteiskuntaan. Työn tekemisen tulevaisuudennäkymistä käytetään kirjallisuudessa sellaisia käsitteitä kuten itseorganisoituva, itsejohdettu, voimaantunut, demokraattinen, ihmiskeskeinen, parvimainen ja vertaisverkostomainen. Työtehtävien uskotaan kehittyvän yksilöllisistä yhteisöllisiksi, rutiininomaisista vaihteleviksi ja konkreettisista abstraktimpaan suuntaan. Moni työ irtautuu rutiineista. Päämäärä tiedetään, mutta tarkat nuotit tavoitteen pääsemiseksi puuttuvat. Toinen trendi on, että harvoja töitä tehdään yksin. Työelämä perustuu tiimeihin, jotka työskentelevät yhdessä ratkoakseen ongelman tai luodakseen uutta. Organisaatiot muuttuvat hiearkisista kohti väljempiä rakenteita. Siirtyminen tiukoista linjaorganisaatioista löyhemmiksi matriiseiksi nähdään yhteistyötä vauhdittavaksi tekijäksi. Organisaation hierarkian madaltuminen hajauttaa päätöksentekoa. Työpaikoilla on entistä keskeisempää osata koota oikeanlaisia ryhmiä. Erilaisia osaamisia tuodaan yhteen sekä sisäisesti organisaatiota muokkaamalla tai tiimejä sekoittamalla että hankkimalla osaamista yrityksen ulkopuolelta. Nuoren sukupolven suhtautuminen työhön on erilaista kuin vanhemman. Nuorille on tärkeää löytää työstä henkilökohtainen merkitys jopa kutsumus. Myös jatkuva itsensä kehittäminen on monille nuorille tärkeää. Työssä suoriutuminen ei riitä motivaatioksi vaan kaivataan työn imua, mistä seuraa uudenlaisia osaamistarpeita johtamiseen. Tarvitaan ihmisten ja osaamisen johtamista asioiden johtamisen sijaan. Johtaminen muuttuu enemmän dialogiseksi, suorasta johtamisesta tiimejä valmentavaan suuntaan. Tulevaisuuden työssä jokainen johtaa, vähintään itseään, usein myös osaamista, verkostoja ja muita ihmisiä. Työyhteisötaidot kaikilla tasoilla korostuvat. Esimiesten on osattava vetää projekteja, mutta yhtä lailla kaikilla tasoilla tiimityötaidot ja projektin osallisena olemisen taidot ovat keskeisiä. Oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa tunteminen (esim. työsopimusasiat) työpaikalla on tärkeää. Individualistinen näkökulma lisääntyy. Toisaalta verkostoidutaan laajalti, mutta ei yhtä vahvasti kuin ennen sitouduta staattisiin yhteisöihin kuten työyhteisöön. Puhutaan yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden rinnakkaisesta kasvusta. Esteettinen ja elämysympäristö korostuvat. Yksilöt arvostavat käyttökokemuksia. Tuotteiden aistittavien ominaisuuksien ja muotoilun merkitys kasvavat. Vuosina syntyneet, eli niin sanottu Y-sukupolvi arvostaa vapaa-aikaa, mutta toisaalta on valmis viemään töitä kotiin. Toimistotyössä perinteiset työajat ovat jäämässä historiaan. Tulevaisuuden työntekijöitä, vuoden 1990 jälkeen syntyneitä, eli niin sanottua D-sukupolvea on 19

20 tutkittu vähemmän, mutta ainakin tietoteknisiltä ja verkostoitumistaidoiltaan he eroavat edukseen vanhemmista sukupolvista. On muistettava, että sukupolven lisäksi myös elämäntilanne vaikuttaa voimakkaasti yksilön suhtautumiseen työhönsä. Nuorella perheettömällä on elämässään enemmän vapausasteita kuin perheellisellä keski-ikäisellä. Tulevaisuuden työelämässä yhä useampi vaihtaa työtä monta kertaan. Oman osaamisen markkinointi, usko omiin kykyihin sekä elinikäisen oppimisen asenne nousevat keskeisiksi. Kyvystä nähdä suuremmat tavoitteet tekemisen taustalla on hyötyä. Yksilön ammatti-identiteetti korostuu, sillä yhdelle alalle yhtenäistä ammatti-identiteettiä on entistä vaikeampi luoda. Tulevaisuuden työyhteisö on yhä kansainvälisempi. Kielitaito ja vieraiden kulttuurien ymmärtäminen ovat keskeisiä työelämätaitoja organisaation kaikilla tasoilla. Tarvitaan ymmärrystä, ei vain tietoa siitä, miten muualla toimitaan ja ajatellaan. Myös tuotannossa työskentelevät lukevat entistä enemmän englanninkielisiä käyttöohjeita ja muuta materiaalia sekä työskentelevät yhteisöissä, joissa on eri maalaisia ihmisiä. Koulutus voi tukea kansainvälisyyden kehittymistä esimerkiksi opiskelija- ja opettajavaihdon avulla. Myös ammatillisen tutkinnon opiskelijoita tulisi kannustaa lähtemään ulkomaille opiskelun ja työuran aikana. Sekä kemian että metsäalalla kaivataan rohkeita visionäärejä, jotka ovat moniosaajia ja joilla on valmiuksia jatkuvasti päivittää osaamistaan. Puhutaan niin sanotuista T-tyypin osaajista, joilla on laaja osaamispohja, mutta samalla jonkun alueen syvällinen asiantuntemus. Myös tuotannossa työskentelevillä pitäisi olla riittävän laaja osaamispohja, jotta he selviävät tulevaisuuden haasteista. Ammattikoulutusta ei tulisi lyhentää vaan entistä enemmän tulisi kiinnittää huomiota perusteiden opettamiseen esimerkiksi luonnontieteiden ilmiöistä. Tämä luo perustan elinikäiselle oppimiselle, mahdolliselle alan vaihdolle sekä uralla etenemiselle. On visioitu, että ammatillinen sivistys ja yleissivistys lähestyvät toisiaan monilla alueilla. Tämän perusteella olisi perusteltua suorittaa ammatillinen ja lukiotutkinto yhtaikaisesti. Toisaalta syrjäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta voisi olla tarpeen tarjota heikommin opinnoissa menestyville myös lyhytkestoista käytännönläheistä koulutusta, jolla he voisivat työllistyä. Yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Se tarkoittaa sitä, että tulevaisuuden työntekijä on oma-aloitteinen, itseään ja työtään kehittävä ammattilainen, joka on yhteistyökykyinen, kantaa vastuun työstään, työturvallisuusosaamisestaan ja työympäristöstään sekä on ylpeä työstään ja sen tuloksista. 20

21 4.3 Informaatio ja tieto Internetin ja muiden sähköisten verkostojen ansiosta informaatiota on paljon ja helposti saatavilla. On arvioitu, että suurimmat maailmaa mullistavat globaalit trendit ovat internet ja digitaalisuus. Digitaalisuuden on arvioitu 50-kertaistuvan seuraavan 10 vuoden aikana Informaatiota on kaikki fyysisesti tai digitaalisesti koodattu tieto: kirjat, lehdet, kuvat, tietokannat ja niin edelleen. Informaatiosta tulee tietoa, kun joku henkilö tulkitsee sen oman viitekehyksensä ja kokemustensa kautta. Tieto syntyy siis kontekstualisoimalla informaatio tarvittavaan käyttöyhteyteen. Tieto on aina persoonallista ja yksilöön sidottua. Tämä ei tarkoita, että tieto olisi subjektiivista; monilla ihmisillä voi olla runsaasti yhteistä tietoa Verkostoituminen on tulevaisuuden tapa toimia. Yksilöiden ja yritysten verkostoituminen johtaa parhaimmillaan informaatiovirtojen yhdistymiseen. Yhden ihmisen sijaan ryhmän ja verkoston pitää osata laajasti ja syvästi. Kemian- ja metsäteollisuuden haasteina on uuden tiedon luominen ja sen soveltaminen kokonaan uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. Tässä prosessissa on toimittava globaalissa yhteistyössä uuden tiedon tuottajien kanssa toimipaikan sijainnista riippumatta. Henkilökohtainen työskentely ulkomailla on edelleen paras tapa päästä aidosti käsiksi muualla olevaan uuteen tietoon, niin tehokkaita kuin tietoverkot ovatkin. Innovaatiot kytkeytyvät monilla tavoilla tietoon ja sen käyttöön. Innovaatio on yksinkertaisesti ilmaisten uusi hyödyllinen asia, joka on otettu käyttöön. Innovaation kohteena voi olla uusi tuote tai palvelu, uusi toimintamalli tai prosessi. Asiantuntijoiden tiedosta osa on eksplisiittistä ja analyyttistä, ja osa taas on periaatteessa ilmaisematonta tietoa, joka paljastuu asiantuntijan toimintaa tarkkailtaessa. Tämä koskee kaikkia asiantuntijoita, niin koneenkäyttäjiä, suunnittelijoita kuin johtajiakin. Myös tieteen tekemisessä on hiljainen komponentti. Monen asiantuntijan tieto voidaan siten oppia vain tekemällä ja seuraamalla mestarin toimintaa. Tässä mielessä työssäoppiminen on erittäin tärkeä oppimisen tapa. Yrityksissä on oltava osaamista, jonka avulla tietoa pystytään etsimään ja omaksumaan. On keskeistä löytää taho (henkilö, yritys, tutkimuslaitos tai vastaava), jolla on tarjolla sellaista täydentävää erityisosaamista, jota yritys tarvitsee mutta jota sillä itsellään ei ole. Yhtä keskeistä on myös, että yritys kykenee yhdistämään saamansa uuden osaamisen olemassa olevaan osaamiseen niin, että tuloksena on aidosti uutta osaamista ja innovaatioita. Myös kyky muodostaa kytkentöjä eri ilmiöiden välillä on tärkeä osaamistarve 21

22 Esimerkiksi lääketeollisuus ostaa paljon tutkimusta yrityksen ulkopuolelta. Henkilöstön on kyettävä seuraamaan muiden tutkimusta, poimimaan sieltä tärkeät tulokset, sen sijaan, että aina tutkisi itse. Samaa trendiä visioidaan biotaloudessa, esimerkiksi biopolttoaineita kehittävissä suurissa yrityksissä. Tietovirtojen myötä immateriaalioikeuksien hallinta nousee keskeiseksi. Verkostoituminen edellyttää kykyä yhteistyöhön myös muiden kuin oman alan ihmisten kanssa. Jo opiskeluaikana eri alojen opiskelijat voisivat enemmän kommunikoida keskenään, ja opiskelijoilla pitäisi olla parempi mahdollisuus joustavasti opiskella eri opintoalojen osia. Yrityksillä on oltava tehokas koneisto tiedonlouhintaan. Tähän tarvitaan paitsi tietokoneita myös osaavia ihmisiä. Organisaation kaikilla tasoilla henkilöstöllä tulee olla valmiudet käyttää tietokoneita ja tietojärjestelmiä. Materiaalivirtojen lisäksi on hallittava myös tietovirtoja. Pelkät tiedon haun taidot eivät riitä, tarvitaan kykyä erottaa oleellinen epäoleellisesta sekä kykyä arvioida kriittisesti tiedon lähteitä, laatua ja luotettavuutta. On myös osattava luovasti tiivistää ja yhdistellä tietoa eri lähteistä. Koulutuksen pitäisi tiedon välittämisen rinnalla kehittää valmiuksia tiedon soveltamiseen ja hyödyntämiseen. Lisäksi yritykset peräänkuuluttavat asennetta. Rohkeilla ajattelijoilla ja toimeen tarttujilla on kysyntää. Uutta aikaansaavilla ihmisillä on sellaisia ominaisuuksia kuten havainnointi, kyseleminen, assosiointi, kokeileminen ja verkostoituminen. 4.4 Tiede ja teknologia Kun yksinkertaisista ja toistuvista suorittavan tason tehtävistä yhä suurempi osa hoituu tietokoneilla ja muulla automaatiolla, tarkoittaa se sitä, että ihmisten tekemä työ muuttuu yhä vaativammaksi ja monimutkaisemmaksi. Ihmisiltä vaaditaan siten syvällisempää osaamista sekä enemmän kokonaisuuksien hallintaa. Teknologiaan liittyvissä ammateissa korostuu tulevaisuudessa erilaisten osaamisalojen konvergenssi. Tarvitaan moniosaajia, jotka yhdistelevät luovasti eri aloja ja osaavat siten työssään hyödyntää useita näkökulmia. Moniosaajia tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla tuotannosta johtotehtäviin. Moniosaajien kouluttaminen asettaa erityisiä haasteita koulutusjärjestelmälle esimerkiksi yhteismitallisten tutkintojen ja riittävien vapausasteiden takaamisessa. Erilaisten osaamisten yhdistely on tärkeää myös, koska innovaatioita syntyy erityisesti eri tieteen alojen ja teknologioiden rajapinnoilla. Kestävien teknologioiden kehittäminen ja sivutuotevirtojen hyödyntäminen nousevat entistä keskeisimmiksi. Resurssitehokkuus on tärkeää. Tavoitteena on kehittää radikaalisti uudenlaisia teknologioita ja niihin perustuvia tuotteita, prosesseja, palveluja ja liiketoimintamalleja. Uudenlaisia teknologioita kaivataan muun muassa biojalostamoihin. 22

23 (Biojalostamo on tuotantolaitos, joka tuottaa biomassasta kuten puusta tai maatalouden sivuvirroista kuitua, energiaa, polttoaineita ja kemikaaleja eri yhdistelminä.) Vuonna 2003 toteutettiin Keys to Futures -tutkimus kauppa- ja teollisuusministeriön ja opetusministeriön toimeksiannosta. Tutkimuksessa analysoitiin tulevaisuuden keskeisimpien teknologisten kehityslinjojen (avainteknologiat) yhteiskunnallisia, koulutuksellisia ja ammatillisia vaikutuksia. Tutkimuksessa avainteknologioiksi määritettiin informaatio- ja kommunikaatioteknologia, bioteknologiat sekä materiaali- ja nanoteknologiat. Tulevaisuudessa on lisääntyvää painetta huomioida yhteiskunnalliset ja kaupalliset näkökulmat teknologisen kehitystyön peruslähtökohtina. Täten yhteiskunta- ja liike-elämän osaaminen korostuvat teknologia-alojen kilpailutekijänä. Myös viestintä on yhä tärkeämmässä roolissa, koska uusille teknologioille, tehtaille ja tuotteille pitää saada sosiaalinen hyväksyntä. Monet tulevaisuuden teknologioista kehitetään käyttäjälähtöisesti korostaen ihmislähtöistä suunnittelua, prototyyppejä, kokeilua ja testaamista (design-thinking). Teknologioihin myös liittyy yhä useammin palvelutoimintaa, jopa palveluinnovaatioita. Yksittäisten tuotteiden sijaan kysyntä kohdistuu valmiisiin ratkaisuihin siten, että palvelu on tiivis osa tuotetta. Kun käyttäjälähtöisyys kasvaa, tarvitaan kykyä ennakoida asiakkaiden tarpeita. Tähän sisältyy markkina- ja kuluttajasignaalien rekisteröinti. Käyttökokemukset ja syntyvät mielikuvat ovat tärkeitä. Tulevaisuuden innovaatiot kehittyvät tyypillisesti vuorovaikutuksessa käyttäjän kanssa, siksi heidän kanssaan on osattava tehdä yhteistyötä. 4.5 Yhteiskunta Yhteiskunta on tärkeä osa liiketoiminnan ja siihen liittyvän innovaatiotoiminnan toimintaympäristöä. Aikaisemmin puhuttiin kansallisesta innovaatiojärjestelmästä, jolla viitattiin teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä edistävään kansallisten instituutioiden järjestelmään. Sen osia ovat muun muassa pääministerin johtama tutkimus- ja innovaationeuvosto sekä yliopistot, tutkimuslaitokset, välittäjäorganisaatiot ja rahoittajat. Nykyään puhutaan enemmän innovaatioympäristöistä ja korostetaan yritysten paitsi yleisiä (kuten verotus ja sääntely) myös paikallisia toimintaedellytyksiä. Suomessa julkistettiin vuonna 2008 kansallinen innovaatiostrategia. Markkinalähtöisyys ja signaalien tulkinta, koulutusjärjestelmän uudistaminen ja ylätason strategian yhdistäminen ruohonjuuritason toimintaan ovat esimerkkejä strategian sisällöstä. Suomen keskeisiä t&krahoittajia ovat Tekes ja Suomen Akatemia, joilla on omat strategiset linjauksensa. Tekesin 23

24 ohjelmissa tuetaan teknologian kehityksen lisäksi verkostopohjaisten liiketoimintamallien kehittymistä. Pk-yritysten mukanaolo, poikkitieteellisyys ja kansainvälinen verkostuneisuus ovat jo kauan olleet Tekesin painopisteinä, mutta liiketoimintamallien kehityksen asettaminen tasaarvoiseksi teknologian kehityksen kanssa on uutta. Kansallisesti tärkeiden alueiden ympärille on vuosina perustettu strategisen huippuosaamisen keskittymiä (SHOK). Ne tarjoavat huipputason tutkimusyksiköille ja tutkimustuloksia hyödyntäville yrityksille uuden tavan tehdä tiivistä ja pitkäjänteistä yhteistyötä keskenään. Keskittymissä toteutetaan yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhdessä määrittelemää tutkimusstrategiaa. Strategian tavoitteena on vastata yrityslähtöisiin tarpeisiin 5 10 vuoden aikavälillä. Keskittymät ovat siis sovelluslähtöisiä ja ne tukevat monitieteisyyttä. Valtio on sitoutunut rahoittamaan SHOKien perustamista ja niissä tehtävää tutkimusta. Yritykset rahoittavat keskittymissä tehtävästä tutkimuksesta keskimäärin 40 prosenttia. Merkittävimpiä julkisia rahoittajia ovat Tekes ja Suomen Akatemia. Keskittymät pyrkivät hyödyntämään myös EU:n tutkimusohjelmia. SHOKien ideana on, että yhdistämällä voimavarat saadaan suuria tutkimuskokonaisuuksia, joilla voidaan tavoitella huippuosaamista ja globaaleja läpimurtoja. Vertaamalla taulukon 1 ja kuvan 5 alueita, havaitaan, että monet SHOKit liittyvät metsä- ja kemianteollisuuteen suorasti tai epäsuorasti. Ensimmäinen perustettu SHOK oli Metsäklusteri Oy. Sen tutkimusohjelmien teemaalueita ovat älykkäät ja resursseja säästävät tuotantoteknologiat, tulevaisuuden biojalostamo sekä tulevaisuuden asiakasratkaisut. CLEEN Oy:n visioina on, että vuonna 2050 energia- ja ympäristöteollisuus on Suomen johtava teollisuudenala ja maailmanlaajuinen markkinajohtaja valikoiduilla liiketoiminta-alueilla. FIMECC Oy:n painopisteitä ovat palveluliiketoiminta, käyttäjäkokemus, globaalit verkostot, älykkäät ratkaisut sekä läpimurtomateriaalit ja SalWe Oy:n käytännön työ painottuu kehittämään tuotteita ja palveluja sekä toimintamalleja kansantaloutta rasittavien sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon (mm. ylipaino ja siihen liittyvät sairaudet, neurodegeneratiiviset ja psyykkiset sairaudet, syövät sekä tartunta- ja tulehdussairaudet). RYM Oy:n tutkimusstrategian teema-alueita ovat energiatehokkuus, toimintamallit ja prosessit, kilpailukykyyinen yhdyskuntainfra sekä käyttäjälähtöiset tilat. Se pyrkii vaikuttamaan myös siihen, miten ilmastomuutoksen haasteet otetaan rakentamisessa huomioon. TIVIT Oy:n ensimmäisten tutkimusohjelmien aiheita ovat tulevaisuuden internetin teknologian kehitys, kehittyneet sähköiset palvelut, joissa on erityisesti huomioitu paikallinen tuotanto, älykkäiden laitteiden ja tilojen verkottuminen ja uustodellisuus, seuraavan sukupolven tieliikenne ja matkustaminen. Oleellinen osa SHOKien toimintaa ovat kehitysympäristöt ja ekosysteemit, joissa uusia innovaatioita testataan ja pilotoidaan mahdollisimman todenmukaisissa käyttötilanteissa. 24

25 Keskittymillä on laaja kansallinen ja kansainvälinen verkosto, jonka kautta yhteistyökumppanit voivat osallistua keskittymän ohjelmiin ja hankkeisiin. Taulukko 1. Suomen strategisen huippuosaamisen keskittymät. SHOKit Energia ja ympäristö CLEEN Oy, Metallituotteet ja koneenrakennus FIMECC Oy, Metsäklusteri Oy, Tieto- ja viestintäteollisuuden tutkimus TIVIT Oy, Rakennettu ympäristö RYM Oy, Terveys ja hyvinvointi SalWe Oy, Valtioneuvostolla on myös määräaikainen ( ) osaamiskeskusohjelma (OSKE), jonka tavoitteena on suunnata toimenpiteitä tärkeille painopistealueille ja hyödyntää Suomen eri alueiden osaamista. Osaamiskeskusohjelmaa toteuttavat 13 kansallista osaamisklusteria (taulukko 2), joista kuhunkin kuuluu 4-7 alueellista osaamiskeskusta. Osaamisklusteri on siinä toimivien osaamiskeskusten verkosto ja yhteistyöfoorumi, joka toimii johdettuna verkostona yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Taulukko 2. Osaamiskeskusohjelman klusterit. OSKE-klusterit Asuminen Digitaaliset sisällöt Elintarvikekehitys Energiateknologia HealthBIO Hyvinvointi Jokapaikan tietotekniikka Matkailu ja elämystuotanto Meri Nanoteknologia Uusiutuva metsäteollisuus Ympäristöteknologia Älykkäät koneet On kritisoitu, että koska kemianteollisuudelle ei ole omaa klusteria, todellinen yhtenäisyys alan t&ktoiminnassa puuttuu. Kemia liittyy eri tutkimus- ja teknologiaohjelmiin ja yhteistyöverkostoihin, mutta alaan kohdistetut t&k-toimet ovat jääneet osin hajanaisiksi. Toisaalta Suomi voi erikoistua vain tiettyjen tuotealueiden t&k-maaksi. Yksi tällainen alue voisi olla biopohjaiset polttoaineet ja biomassan jalostus kemikaaleiksi. 25

26 Sanotaan, että Suomen nykyinen koulutuspolitiikka on tuloskeskistä. Tätä ovat edeltäneet kansallishenkinen ja järjestelmäkeskeinen vaihe. Niin ammatillista kuin korkea-asteen koulutusta on kehitetty voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana. Nykyinen koulutusjärjestelmämme on esitetty kuvassa 7. Kuva 7. Suomen koulutusjärjestelmä. Lähde: Opetushallitus. Vuonna 2009 kansainvälinen arviointiryhmä tarkasteli suomalaista innovaatiojärjestelmää ja esitti tärkeäksi kehityskohteeksi hajanaisen, liian pirstoutuneen ja heikosti kansainvälistyneen korkeakoululaitoksemme. Korkean tason saavuttaminen opetuksessa ja tutkimuksessa edellyttää riittävän suurien keskittymien synnyttämistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää korkeakoulujen 26

27 kansainvälistymisen vahvistamiseen (mm kansainvälisten kumppanuuksien luomiseen), sirpaloituneen korkeakoulukentän kokoamiseen ja painoaloihin panostamiseen sekä toimintarakenteiden uudistamiseen. Yritykset peräänkuuluttavat tutkintojärjestelmään joustavuutta, joka mahdollistaisi erilaisia etenemispolkuja eri koulutusasteiden välillä. Koulutusjärjestelmää onkin pyritty kehittämään joustavammaksi uudella yliopistolailla (hyväksyttiin 2009), siirtymällä korkea-asteella kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen (vuonna 2005) sekä luomalla ammattikorkeakoulujärjestelmä jatkotutkintoineen ( luvuilla). Uutta näkökulmaa edustavat Teknillisen korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistäminen Aalto-yliopistoksi vuonna 2010 sekä VTT:n ja Keskuslaboratorion yhdistäminen vuonna Toisella asteella otettiin vuonna 2010 käyttöön prosessiteollisuuden perustutkinto, joka yhdistää entiset paperi-, levy-, sahateollisuuden sekä bio- ja kemiantekniikan tutkinnot laajaksi koko prosessiteollisuuden tarpeita palvelevaksi ammatilliseksi tutkinnoksi. Oppilaitosten profiloituminen omiin vahvuusalueisiinsa sekä oppilaitosten välinen yhteistyö on tärkeää. Erityisesti ammatillisella puolella profiloitumisessa tulisi huomioida paikalliset yritykset. Oppilaitokset ja yritykset voivat yhteistyössä kehittää opiskelijoiden osaamista parhaalla mahdollisella tavalla. Yritysyhteistyön kautta opiskelijat pääsevät esimerkiksi kosketuksiin alansa uusimman teknologian kanssa. Ammatillisessa koulutuksessa onkin lisätty työelämälähtöisyyttä kehittämällä työssäoppimista ja lisäämällä näyttöihin perustuvaa arviointia. 4.6 Kansainväliset verkostot Kuvassa 6 esitetyt liiketoiminnan toimintaympäristön osat eivät ole erillisiä vaan linkittyvät toisiinsa kansainvälisin verkostoin. Verkostoja on myös osien sisällä. Globaalissa maailmassa toimiminen edellyttää eri markkina-alueiden kulttuurien ja toimintatapojen syvällistä tuntemusta, kielitaitoa ja kansainvälisen kaupan erityisosaamista. Paikan asettamat rajoitukset liiketoiminnalle ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Eri maiden talous on globaalisti verkostoitunutta. Päätökset ja suhdanteet muissa maissa vaikuttavat Suomeen. Suomi ei ole erillinen saareke koulutuksellisestikaan, vaikka koulutus vielä pitkälti nähdäänkin kansallisena kysymyksenä. Innovaatiotoiminta perustuu verkostoihin ja yhteistyöhön klusterien sisällä ja klusterien välillä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Ideat hioutuvat tyypillisesti ryhmissä. Joku keksii alkuperäisen ajatuksen, mutta yleensä tarvitaan erilaisia osaamisprofiileja, jotta idea jalostuu kaupalliseksi 27

28 tuotteeksi. Vahvasti rakennettu verkosto tietämyksensiirtämisessä varmistaa kokonaisuuden toimivuuden ja jättää tilaa luovuudelle, epämuodollisille kontakteille ja muutoksiin sopeutumiselle. Suomella on maine puhtaana, korkean teknologian ja tasa-arvoisen, korkeatasoisen koulutuksen maana. Sekä kemian- että metsäteollisuuden aloilla Suomen vahvuus on ollut, että olemme tiiviisti keskenämme verkottuneita, ja että tietämys on kulkenut klusterien sisällä. Tiivistä Suomen sisäistä verkostoitumista tulisi entisestään tiivistää halki klusterien, myös oppilaitoksissa, samalla kun verkostoidutaan kansainvälisesti Opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuus, opintojen kansainvälinen suunnittelu ja vastaavuus Monet oppilaitokset ovat rakentamassa kansainvälisiä yhteyksiä metsä- ja kemian aloille. Esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä paperialan kaksoistutkintoa Euroopan ja USAn välille (Trans Atlantic Paper Science Double Degree). Vuosina TKK:n (nykyään osa Aalto-yliopistoa) puu- ja paperitekniikan (nykyään biotuoteteknologian) opetusta muutettiin siten, että kaksivuotiset maisteriohjelmat opetetaan englanniksi. Tämä on mahdollistanut kurssiohjelmayhteistyön ja tutkintojen vaihtokelpoisuuden monien alan johtavien ulkomaalaisten yliopistojen kanssa. Tavoitteena on monipuolistaa opiskelijoiden osaamista hyödyntämällä eri yliopistojen erikoisosaamista ja kurssitarjontaa. Suomen metsäteollisuus on ollut aktiivisesti valmistelemassa Euroopan metsäteollisuuden strategista tutkimusohjelmaa (SRA). Siihen liittyvään Forest Based Sector Technology Platform (FTP) -yhteistyöhön sisältyy myös metsäsektorin kansainvälisen koulutuksen kehittäminen. Ulkomaille suuntautuvat opiskelija- ja opettajavaihdot tulevat entistä tärkeämmiksi. Suomeen toivottaisiin myös enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Kansainvälistymiselläkin on rajansa, sillä esimerkiksi muovialalla on tunnistettavissa esimerkkejä eurooppalaisista yliopistoista ja kouluista, jotka ovat erikoistuneet kouluttamaan Aasian ja Itä- Euroopan maista tulevia opiskelijoita, jolloin riskinä on saadun tiedon ja oppien hyödyntäminen Aasiassa tai Itä-Euroopassa eikä siellä, missä koulutus on annettu ja tuettu esimerkiksi verovaroin. EU:lla on useita ohjelmia, joilla tuetaan yhteistyötä sekä opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuutta kaikilla koulutustasoilla. Esimerkiksi Leonardo da Vinci -ohjelman kautta tuetaan projekteja, joiden tavoitteena on kehittää eurooppalaista yhteistyötä ammatillisessa koulutuksessa. Erasmus on vastaava ohjelma korkea-asteen opetuksen puolella. Molemmat ohjelmat ovat osa EU:n Elinikäisen oppimisen ohjelmaa (Lifelong Learning Programme, LLP), jonka kohderyhmänä ovat oppilaiden ja opiskelijoiden lisäksi opetushenkilökunta sekä erilaiset koulutuksen parissa toimivat 28

29 organisaatiot ja tahot. Tavoitteena on paitsi tukea koulutusjärjestelmien välistä vaihtoa ja yhteistyötä myös edistää EU:n kehittymistä osaamisyhteiskunnaksi. Kansainväliset yhteydet lisääntyvät kaikilla koulutustasoilla. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) avulla kytketään yhteen eri maiden tutkintojärjestelmiä. EU-tason suositus viitekehyksestä annettiin vuonna 2008 elinikäisen oppimisen edistämiseksi. OECD puolestaan on käynnistänyt AHELO-hankkeen (Assessment of Higher Education Learning Outcomes), jossa pyritään kehittämään mittareita eri maiden korkeakouluopiskelijoiden osaamisen vertailuun. Engineering on hankkeessa yhtenä osaamisalueesta. Ammatillisella puolella toimii ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET), jonka avulla eri maissa suoritettuja opintoja tai muutoin hankittua osaamista voidaan hyödyntää osana tutkintoja yhdenmukaisella tavalla Euroopan alueella. Oppimistulosten ja osaamisen kuvaamisessa hyödynnetään EQF-viitekehystä. Opintosuoritusten siirtojärjestelmä pyrkii siihen, että eri koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmat ovat ymmärrettävämpiä ja keskenään vertailtavampia. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon on helpompi lähteä, kun opiskelija ja koulutuksen järjestäjä tietävät, mitä vaihdossa suoritettuja opintoja voi hyödyntää osana tutkintoa. Ensimmäisessä vaiheessa päämääränä on koulutuksessa olevien liikkuvuuden edistäminen. Ajan mittaan tavoitellaan laajaa opintosuoritusten ja muutoin hankitun osaamisen tunnustamista maiden välillä. Yliopistotason koulutuksessa siirryttiin kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen (Bolognan sopimus) vuonna 2005, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon (esim. luonnontieteiden/tekniikan kandidaatti) ja jatkavat vasta sen jälkeen ylempään korkeakoulututkintoon (esim. FM/ DI). Tutkintorakenteen uudistaminen kaksiportaiseksi liittyy Euroopassa meneillään olevaan korkeakoulutuksen tutkintorakenteiden harmonisointiin, jonka tarkoituksena on luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue EHEA. Euroopan kemianteollisuuden työmarkkinaosapuolet ovat käyneet vuodesta 2004 alkaen vuoropuhelua EU:n komission perustaman ns. sosiaalidialogikomitean puitteissa (Sectoral Social Dialogue Committee of Chemical Industry). Sosiaalidialogikomiteassa ovat edustettuina työnantajien järjestö ECEG ja alan palkansaajia edustava EMCEF sekä työnantajien ja palkansaajien kansalliset järjestöt EU-maista. Suomesta työskentelyyn osallistuvat Kemianteollisuus ry, TEAM Teollisuusalojen Ammattiliitto ry sekä Ammattiliitto Pro ry. Komitean alaisena toimii kolme työryhmää, joista yksi keskittyy koulutukseen ja työvoimakysymyksiin kemianteollisuudessa. (Working Group Education, training and lifelong learning). Kemianteollisuuden sosiaalidialogikomitean koulutustyöryhmän tavoitteena on mm. varmistaa osaavan työvoiman saatavuus, edistää työvoiman liikkuvuutta, nostaa alan osaamistasoa ja 29

30 ennakoida osaamistarpeita. Vuoden 2012 aikana työryhmä tekee komission rahoittaman selvityksen Eurooppalaisen koulutuksen ja osaamisen ennakointineuvoston perustamisesta EU:n komission alaisuuteen (Sector Skills Council). Tämä Euroopan tasoinen toimielin mm. kokoaisi EU:n jäsenmaista ennakointitietoa sekä tietoa alan koulutuksesta ja osaamisen kehittämisestä. Lopullinen päätös neuvoston perustamisesta tehtäneen vuoden 2012 loppuun mennessä Tutkimusyhteistyö ja regulaatio Euroopan yhteisössä on useita instrumentteja tutkimusyhteistyön tukemiseksi. Tällaisia ovat muun muassa Euroopan komission puiteohjelmat ja teknologia-platformit. Platformien tavoitteena on koota yhteen olennaisiksi koetuille alueille vahvoja ja eteenpäin katsovia yhteenliittymiä, jotka luovat Euroopan tason ja kansallisen tason tutkimusagendoja ja siirtävät ne käytäntöön. Esimerkiksi FTP (Forest Based Sector Technology Platform), BTP (Biofuels Technology Platform) sekä SusChem (Sustainable Chemistry Platform) liittyvät keskeisesti metsä- ja kemianteollisuuden aloihin. Niissä on myös päällekkäisyyttä erityisesti biopolttoaineiden ja biojalostamoiden alueilla. Tietämyksensiirron parantaminen näiden platformien välillä on ratkaisevan tärkeää Euroopan elinkeinoelämän kannalta. Euroopan Unioni haluaa johtajaksi biopohjaisen yhteiskunnan rakentamisessa ja innovaatioiden hyödyntämisessä. Tutkimushankkeita käynnistettäessä on tärkeää huolehtia paitsi eurooppalaisesta yhteistyöstä myös yhteyksistä esimerkiksi Kiinaan, Japaniin, Intiaan, USA:an ja Kanadaan. Ympäristöön liittyvien innovaatioiden ja liiketoiminnan kehitystä vauhdittaa REACH. Vuonna 2007 voimaan astunut REACH on Euroopan unionin asetus kemikaalirekisteröinnistä, kemikaalien arvioinnista, lupamenettelyistä sekä rajoituksista (REACH = Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals). Sen tavoitteina on parantaa terveyden- ja ympäristönsuojelua kemikaalien aiheuttamilta vaaroilta, tehostaa EU:n kemianteollisuuden kilpailukykyä, edistää vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä aineiden vaaranarvioinnissa sekä varmistaa aineiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoilla. Regulaatio, eli julkisen vallan säätely, tuo yrityksille uusia toiminta- ja teknologiamahdollisuuksia, mutta toisaalta se voi rajoittaa yritysten toimintaa ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset kohtaavat usein vaikeuksia monimutkaisen kansainvälisen ja kansallisen sääntelyn vuoksi. Regulaatio voi myös vaikeuttaa uusien yritysten syntymistä. 30

31 4.6.3 Yritysten kansainvälistyminen Globalisaatio merkitsee paitsi eri maiden talouksien keskinäistä riippuvuutta myös taloudellisten voimavarojen liikkuvuutta. Esimerkiksi elintason nousu Aasiassa ja Itä-Euroopassa luo uudet voimakkaasti kasvavat markkinat korkean teknologian tuotteille. Yritystoiminnan kansainvälistyminen pitää yllä epävarmuutta tuotannon säilymisestä Suomessa. Osa tuotteiden valmistuksesta siirtyy alemman kustannustason maihin ja kasvavan kysynnän läheisyyteen Aasiaan ja Itä-Eurooppaan. Massatuotannon kustannusten leikkaus ei ole loputtomasti mahdollista, mutta silti visioidaan, että massatuotannon tehokkuudella on ulottuvuuksia, joita ei vielä hallita. Toisaalta tuotteiden elinkaaret lyhenevät, jolloin kypsää tuotantoa ei aina ehditä siirtämään halvemman kustannustason maihin. Vaikka työn hinta on Suomessa korkealla, tuotannon säilymistä Suomessa tukevat laatu, tuotantovarmuus sekä huomion kiinnittäminen kestävään kehitykseen. On havaittavissa, että työntekijöiden palkkataso alkaa nousta Aasiassa. Näitä voidaan pitää heikkoina signaaleina siitä, että tuotantoa voisi siirtyä Aasian maista jopa takaisin Suomeen. Suomessa on myös perinteikkäitä pieniä ja keskisuuria perheyrityksiä, jotka eivät ole monikansallisia, ja joilla tuotannon siirtäminen kotimaan ulkopuolelle ei ole näköpiirissä. Pääomat hakeutuvat sinne, missä tuotto on korkein. Väestöltään suurimmat maat- Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä- ovat aktiivisesti kytkeytyneet maailmantalouteen ja niiden talouskasvu on ollut voimakasta. Metsäteollisuuden perinteisillä markkinoilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kasvu on ollut hidasta. Suomalainen metsäklusteri on ollut alansa teknologiajohtaja, mutta esimerkiksi vakiotuotteiden teknologia on helposti siirrettävissä. Suomalaisvalmisteisia paperikoneita ja selluprosesseja ajetaan tehokkaasti niin Suomessa kuin Brasiliassa tai Kiinassa. Massatuotannon tehokkuus on välttämätön edellytys yritysten selviämiselle, mutta yksinään se ei enää riitä, sillä globalisaation oloissa kilpailu kiristyy. Tämä pakottaa yritykset leikkaamaan kustannuksia ja kehittämään jatkuvasti uusia tuotteita, jotka ovat entistä parempia tai täysin uudenlaisia. Yritykset tarvitsevat innovaatioita toimintansa kaikilla tasoilla. Prosessi-innovaatioilla parannetaan tuottavuutta ja tuotannon laatua, tuoteinnovaatiot tavoittelevat uusia asiakkaita ja markkinoita, liiketoimintainnovaatioilla hyödynnetään globaalin talouden hajautuneita resursseja ja luodaan uusia liiketoimintamalleja. Innovaatioista on tullut yritysten keskeinen kilpailutekijä. Osaamisen taso nousee nopeasti kehittyvissä talouksissa, kuten Kiinassa, Intiassa, Taiwanissa ja Etelä-Koreassa. Ne tarjoavat houkuttelevan ympäristön yritysten t&k-toiminnalle, joka hyötyy koulutetun työvoiman saatavuudesta ja kasvavien markkinoiden läheisyydestä. Monet yritykset ovat perustaneet t&k-yksiköitä kehittyviin maihin. 31

32 Globalisaation ja verkostoituneen toimintatavan myötä yritykset myös entistä enemmän ulkoistavat t&k-toimintaansa teettämällä sitä kaupallisissa tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa ympäri maailmaa. Esimerkiksi uusia lääkkeitä testataan usein Intiassa. Globaalissa taloudessa on käynnissä samanaikaisesti kaksi prosessia. Toisaalta henkisen tietotyön merkitys lisääntyy innovaatioiden muodostuessa keskeiseksi kilpailukykytekijäksi. Toisaalta raaka aineiden niukkuus ja lisääntynyt kysyntä nostavat materiaalisten tuotantopanosten kustannuksia. Kolme I:tä eli informaatio, ideat ja innovaatiot saavat rinnalleen luonnonvarojen hallinnan. Yrityksille tulee merkittävää lisäarvoa niiden kyvystä kehittää tuotteiden ja prosessien energia- ja materiaalitehokkuutta. 5 Kemianteollisuuden osaamistarpeet Kemianteollisuus on monipuolinen ja kansantaloudellisesti merkittävä toimiala Suomessa. Ala on keskeinen myös Euroopan tasolla, vaikka viime vuosina Aasia on vallannut Euroopalta kemianteollisuuden ykkösaseman (kuva 8). EU:n kemianteollisuus työllisti 1,2 miljoonaa työntekijää vuonna Suurimmat kemikaalien tuottajamaat Euroopassa ovat Saksa, Ranska, Italia ja Englanti. Suomi edustaa 1,6 prosenttia EU:n kemianteollisuuden myynnistä. Suomen kemianteollisuus on pk-yritysvaltaista. Suuria toimijoita on vähän. mrd eur Kuva 8. Kemianteollisuuden liikevaihdon globaali jakautuminen vuonna

33 Suomen kemianteollisuudessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut selkeä rakennemuutos. Muutoksen keskeisenä trendinä on erikoistuminen: yritykset toimivat entistä enemmän kapeilla niche-alueilla. Erikoiskemikaalien sekä muovien ja komposiittien osuus tuotannosta on kasvanut, samalla kun peruskemikaalien tuotanto on vähentynyt. Uutta korkean jalostusarvon kysyntää on syntynyt sähköteknisen teollisuuden yhteyteen. Myös puunjalostuksen kemikaalitarve on lisääntynyt ja samalla vahvasti erikoistunut. Toinen tärkeä trendi on, että kemianteollisuus toimii nyt lähempänä asiakasta kuin ennen. Tutkimusta ja tuotekehitystä tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa, heidän tarpeisiinsa ja toiveisiinsa vastaten. Palvelutoiminta korostuu, pelkkien tuotteiden sijaan myydään kokonaisratkaisuja. On vaarana, että niin sanottu chemofobia lisääntyy. Sosiaalisen hyväksynnän saamiseksi on tärkeää huolehtia oikeanlaisesta tiedotuksesta. Kemianteollisuuden trendejä ja visioita sekä niistä kumpuavia osaamistarpeita on koottu taulukkoon 3. Taulukko 3. Alueita, joilla kemianteollisuuden osaamista tulisi erityisesti vahvistaa. Trendi Visioita Vahvistettava osaaminen Tuotannon erikoistuminen Automaation kehittyminen ja lisääntyminen tuotannossa Kestävän kehityksen mukainen toiminta Asiakaslähtöisyyden ja palvelutoiminnan korostuminen Verkostomainen toimintatapa myös yli toimiala- ja tieteen rajojen lisääntyy, innovaatioita syntyy Keskittyminen entistä enemmän omaan ydinosaamiseen yleistyy. Tutkimusta ja tuotekehitystä vahvistetaan ja kohdennetaan entistä suppeammille alueille. Automaation avulla työvoimakustannukset pysyvät aisoissa ja tuotannon laatu korkeana. Uudistetaan teknologioita entistä kestävämpään suuntaan (mm energiatehokkuus, bioteknologioiden hyödyntäminen). Raaka-ainepohjat uudistuvat ympäristöystävällisimmiksi. Sivutuotevirtojen hyödyntäminen yleistyy. Materiaalien uusiokäyttö lisääntyy. Asiakkaiden tuotteiden ja prosessien osaaminen ja niihin integroituminen korostuvat. Ala on voimakkaasti tuotteistunut ja suuntautunut asiakkaan kokonaispalveluun Tuotteen valmistajat ja käyttäjät toimivat yhdessä samassa t&kketjussa. Toisen alan sivutuote on toisen alan raaka-aine. Yliopistot ja korkeakoulut luovat Luonnontieteellinen huippuosaaminen omalla erikoisalalla. Niche-markkinaosaaminen. Perusäätöjärjestelmien osaaminen. Kyky hallita ja oppia uusia teknologioita. Ympäristöjärjestelmien tuntemus. Ympäristö- ja kemikaalilainsäädännön tuntemus. Perusluonnontieteellinen ja - prosessiosaaminen. Materiaalikemian ja teknologioden osaaminen. Elinkaaren ja riskien hallinta Kyky yhteistyöhön eri alojen ihmisten kanssa. Palveluosaaminen. Verkosto-osaaminen. Kyky yhteistyöhön eri alojen ihmisten kanssa. Eri tieteenalojen innovatiivinen yhdistäminen; tarvitaan sekä osaamisen monipuolisuutta 33

34 rajapinnoilla Globaalin kilpailun kiristyminen edellyttää yrityksiltä kansainvälistymistä, nopeaa reagointikykyä toimintaympäristön muutoksiin ja jatkuvasti uusia innovaatioita Innovaatioiden kaupallistamisen nopeuttaminen Yrityksen imago on entistä tärkeämpi kilpailutekijä Johtamiskulttuurin muutos Henkilöstöllä on entistä enemmän mahdollisuuksia ja vastuuta tehdä päätöksiä. edellytyksiä klusterirajoja ylittävälle osaamiselle mm. kehittämällä koulutusohjelmia Pystytään reagoimaan nopeasti suhdannevaihteluihin. Ala uudistuu jatkuvasti ja on proaktiivinen asiakkaiden tarpeiden ennakoinnissa. Syntyy innovaatioita, joilla on kysyntää sekä asiakastoimialoilla että ratkaistaessa yleisiä globaaleja kysymyksiä (esim. ilmastonmuutos, puhtaan juomaveden riittävyys). Löydetään tuotteille uusia sovellusalueita. Yritykset ovat omilla erikoistuneilla liiketoiminta-alueillaan menestyviä maailmanlaajuisia toimijoita Saadaan globaaleille markkinoille useita uusia menestyviä erikoistuotteita ja palveluita. Yrityksillä on hyvä maine niin asiakastoimialoillaan (laatu, toimitusvarmuus, kestävä kehitys) kuin yhteiskunnassa yleisesti (sosiaalinen hyväksyntä) Johdetaan ihmisiä ja osaamista. Koko henkilöstö on aktiivinen toimija ja osaaja perinteisten rajattujen työtehtäväroolien sijaan. että vahvaa erikoisosaamista tietyillä aloilla Ennakointiosaaminen. Kansainvälisen kaupan osaaminen (raaka-aineet ja markkinat pääasiassa ulkomailla) Asenne: jatkuva pyrkimys vallata uusia markkinoita, muutosvalmius, rohkeus kyseenalaistaa ja visioida uutta. Vahva t&k-osaaminen (mm kyky hyödyntää nanoteknologioita) Liiketoimintaosaaminen, tuotteistamiseen ja markkinointiin liittyvä osaaminen ja yrittäjyys Kestävän kehityksen osaaminen. Tiedotus- ja viestintäosaaminen. Brändäys-osaaminen Esimiesosaaminen. Muutosjohtaminen Ihmisten kohtaaminen.ja työhyvinvointiin panostaminen Yrittäjämäinen asenne. T-tyypin laaja-alainen osaaminen. Elinikäinen oppiminen Kemianteollisuuden tulevaisuuslinjaus 2021 nostaa alan tärkeiksi aihekokonaisuuksiksi alan painoarvon, rakenteet, uudistumisen, kehitystoiminnan tehostamisen, kemian osaamisen monipuolisen hyödyntämisen ja uudistumista tukevat asenteet. Kilpailun kiristyminen johtaa siihen, että innovatiivisuuden merkitys kaikilla toiminnan tasoilla korostuu. Organisaatiolta vaaditaan avoimuutta ja aloitemyönteisyyttä, jotta innostetaan ideoimaan ja ideat saadaan käyttöön. Koko henkilöstön on myös osattava hakea tietoa ihmisten ja informaation verkostoissa. Tärkeiksi henkilökohtaisiksi taidoiksi listataan ihmissuhdeosaaminen, yhteistyötaidot, kielitaito, oma-aloitteisuus, vastuullisuus ja huolellisuus. Kemianteollisuuden toimialapohjaisten ammattiryhmien keskeisiä osaamistarpeita on esitetty taulukossa 4. 34

35 Taulukko 4. Kemianteollisuuden toimialapohjaisten ammattiryhmien keskeisiä osaamistarpeita. Lähde Kemia lisää vetovoimaa, Kemianteollisuus ry ja Sari Stenvall- Virtanen (2003). Ammattiryhmä Laborantit Prosessinhoitajat Työvälinevalmistajat Muovityöntekijät Koneenasentajat Automaatioasentajat Keskeisiä osaamistarpeita Kemian osaaminen Raaka-aine- ja materiaalituntemus Laadulliset perusanalyysit, huolellisuus Koneiden ja laitteiden tuntemus Näytteenotto, analyysien tulkinta Kielitaito, viestintätaidot, oma-aloitteisuus, itsenäisyys Projektinhallinta, neuvottelutaidot Lait ja viranomaismääräykset Prosessien ymmärtäminen ja kehittäminen, prosessitekniikka Työ- ja laiteturvallisuus Moniosaaminen Vastuullisuus, huolellisuus Ongelmanratkaisukyky Kielitaito, yhteistyötaidot, joustavuus Tekninen osaaminen, muottitekniikka, hitsausosaaminen CNC-koneistus, CAD- ja CAM-tekniikka Työvälinealan valmistustekniikat Konepiirustusten ja osaluetteloiden lukeminen Huolto- ja kunnossapito-osaaminen Työ- ja laiteturvallisuus, laadunvalvonta Moniosaaminen Ongelmanratkaisukyky Kielitaito, oma-aloitteisuus, huolelllisuus, Muutoksen hallinta, stressin hallinta Työstökoneiden hallinta Muovien testausmenetelmät, mittausosaaminen ja mittavälineet Tuotantoprosessin ymmärtäminen, moniosaaminen Huolto- ja kunnossapito-osaaminen Ympäristöosaaminen, laadunvalvonta Työ- ja laiteturvallisuus Oma-aloitteisuus, huolellisuus, vastuullisuus Yhteistyötaidot, viestintätaidot Ongelmanratkaisukyky Muutoksen hallinta, oman työn suunnittelu Kone- ja laiteosaaminen, prosessitekniikka Moniosaaminen Huolto- ja kunnossapito-osaaminen Työ- ja laiteturvallisuus Ongelmanratkaisukyky Oma-aloitteisuus, huolellisuus, vastuullisuus Yhteistyötaidot, viestintätaidot, joustavuus Tekninen osaaminen, sähkö- ja automaatio-osaaminen Elektroniikan komponentit, vianmääritys Prosessitekniikka, hydrauliikka Digitaalitekniikka, konepiirustusten tulkinta Analyyttiset taidot Moniosaaminen Työ- ja laiteturvallisuus 35

36 Ongelmanratkaisukyky Kielitaito, oma-aloitteisuus, huolellisuus,vastuullisuus, joustavuus Oman työn suunnittelu Alan yritys-oppilaitosyhteistyö on tiivistä kaikilla koulutusasteilla. Tulevaisuuden haaste koulutuksen kehittämisessä on riittävän nopea reagointi jatkuvasti muuttuvaan työelämään ja sen toimintaympäristöön. Tämä edellyttää paitsi jatkuvaa ja intensiivistä yhteistyötä teollisuuden, julkisen sektorin ja koulutuksen järjestäjien kesken myös joustavia modulaarisia koulutuksen rakenteita. On muistettava, että merkittävä osa tarvittavasta osaamisesta karttuu työelämässä. Koulutustarjonnan on vastattava yritysten ja yksilöiden tarpeisiin työelämän eri vaiheissa. Kemianteollisuuden henkilöstön koulutus aloittain on esitetty kuvassa 9. Kuva 9. Kemianteollisuuden henkilöstön koulutus aloittain vuonna Lähde: Kemianteollisuus ry. 36

37 Tulevaisuuden skenaarioissa visioidaan, että pidemmällä aikavälillä jako työntekijöihin ja toimihenkilöihin muuttuu, minkä myötä osaaminen ja vastuut järjestyvät työpaikoilla uudella tavalla. Uusi jako jaottelee henkilöstön näkijöihin, soveltajiin ja tekijöihin. Itsensä johtaminen korostuu. Tämän suuntainen signaali on havaittavissa esimerkiksi alati automatisoituvassa tuotannossa, jossa työntekijöiltä edellytetään entistä itsenäisempää työskentelyä. On ennakoitu, että kemianteollisuuteen rekrytoitavasta uudesta työvoimasta 41 % on ammatillisen koulutuksen saaneita henkilöitä, 30 % yliopistotutkinnon tai akateemisen jatkotutkinnon suorittaneita ja 25 % AMK-tutkinnon suorittaneita. Ilman koulutusta olevia henkilöitä rekrytoidaan hyvin vähän. 5.1 Kemian perus- ja tuoteteollisuus Suomen kemianteollisuus nojaa vahvasti peruskemikaalien ja öljytuotteiden valmistukseen. Yhtenä maamme kemianteollisuuden heikkoutena on pidetty sen liiallista keskittymistä peruskemikaalien tuotantoon. Tulevaisuuden trendinä on, että peruskemikaalien tuotanto Suomessa vähenee. Kasvavia liiketoiminta-alueita ovat mm. erikoiskemikaalit ja uudet ympäristöön liittyvät liiketoimintamahdollisuudet. Myös kaivostoiminta ja metsäteollisuus tarvitsevat jatkossa yhä enemmän kemian tuotteita. Erikoiskemikaalit ovat korkean lisäarvon tuotteita, joiden kysynnän kasvu on nopeaa. Tuotteita ovat muun muassa elektroniikassa käytettävät kemikaalit (mm. orgaaninen elektroniikka, painettu elektroniikka, sähköautojen ladattavat akut), teollisuuskaasut, liimat ja tiivisteet sekä pinnoitteet, puhdistuskemikaalit ja katalyytit sekä maalit, musteet, väriaineet ja pigmentit. Erikoiskemikaalien tuotannon menestymistä Suomessa puoltavat tehtaiden korkea automaatioaste, tuotannon ja tuotteiden korkea laatu ja toimitusvarmuus. Esimerkiksi lääketeollisuuteen ja elintarviketeollisuuteen myytävien tuotteiden valmistuksessa on ensiarvoisen tärkeää noudattaa GMP-järjestelmää (Good Manufactory Practise). Myös hyvä työturvallisuusosaaminen on osa prosessin laatua. Erikoiskemikaaleja tuotetaan pienissä määrissä, ja niitä valmistavat yritykset ovat usein erikoistuneet kapeisiin tuotesegmentteihin. Erikoistumisen myötä yritysten on entistä tarkemmin ja pitkäjänteisemmin määritettävä ja ennakoitava osaamistarpeitaan. Henkilöstön osaaminen ja sen kehittäminen ovat tärkeitä strategian osatekijöinä. Ympäristöliiketoiminta ja uusiutuvat energiamuodot on yksi kemianteollisuuden tulevaisuuden painopistealueista. Tunnettuja suomalaisia tuotteita ovat muun muassa puhtaat liikennepolttoaineet ja vedenpuhdistuskemikaalit. Globaalin ennusteen mukaan biopolttoaineiden, 37

38 tuulivoiman ja aurinkoenergian kasvu kolminkertaistuu vuoteen 2018 mennessä. Tekesin vuonna 2009 tekemän selvityksen mukaan suomalaisen kemianteollisuuden saasteettomuuden maineessa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Ympäristöliiketoiminnan sekä siihen liittyvän konsultoinnin rooli vientituotteena tulee ymmärtää, ja ympäristöliiketoiminnalle pitäisi löytyä nykyistä paremmin koordinoitu kokonaisuus. REACH-lainsäädäntö vauhdittaa ympäristöliiketoiminnan kehitystä. Kemian perusteollisuudelle on tyypillistä heterogeenisyys ja korkea teknologiataso. Eri yrityksillä on toisistaan poikkeavat tuotteet ja siten myös käytössään erilaiset teknologiat. Tämä asettaa haasteita alan koulutukselle. Oppilaitoksissa voidaan opettaa kemianteollisuuden perusprosessit yleisellä tasolla, mutta yksityiskohtaiseen prosessien oppimiseen päästään työssäoppimisen kautta. Opiskelijoiden työssäoppimisjaksot ja näyttötutkinnot hyödyttävät yritystä myös muun muassa rekrytoinnissa. Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyydestä tulisi pitää kiinni, ja jopa lisätä sitä. Oppilaitosten opetussuunnitelman painotuksissa tulisi huomioida paikalliset yritykset. Ammatillisen tutkinnon suorittaneilta vaaditaan moniosaamista, koska tuotannossa on entistä vähemmän tehtäviä, joissa voisi keskittyä vain yhden tietyn työpisteen hoitamiseen. Korkea-asteella on keskeistä huolehtia kemian opetuksen tasosta ja määrästä sekä integroida opintoihin esimiestaitoja ja projektin vetämisen taitoja. Prosessiteollisuuden laadunvalvonnassa ja suunnittelutehtävissä työskentelevien korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osaamistarpeissa korostuvat myös simulaatio- ja mallinnusosaaminen ja sen myötä matemaattinen osaaminen. 5.2 Muoviteollisuus Koko materiaaliteknologian alan tulevaisuuden painopisteitä ovat jalostusarvon kasvattaminen, materiaalien toiminnallisuus, älykkyys ja yhteensopivuus sekä elinkaaren hallinta. Materiaaleja pystytään räätälöimään nanotasolla, mikä mahdollistaa myös muoveille uusia käyttösovelluksia. Esimerkiksi materiaalien kehittäminen ääriolosuhteisiin mahdollistuu nanotäyteaineiden avulla. Muovi- ja kumisektorin tuotteille on löydettävissä enenevässä määrin uusia sovellusalueita perinteisen metalliteollisuuden alueilta. Ympäristöjärjestelmien ja sertifikaattien vaade yleistyy. Kestävän kehityksen osoittaminen on usein vaatimuksena materiaalitoimittajille. Muovien kierrätys ja käyttö energiajätteeksi yleistyvät. Muovialalla syntyy jatkuvasti uusia materiaaleja ja tuotteita. Uusimpia muovimateriaaleja ovat erilaiset muovikomposiitit ja bioperäiset sekä biohajoavat muovit. Esimerkiksi puolustusväline- ja 38

39 turvatuoteteollisuus hyötyvät uusista keveistä ja kestävistä komposiittirakenteista. Uudet materiaalit antavat mahdollisuuksia muillakin aloilla, samoin älyn ja elektroniikan integrointi tuotteisiin. Koulutuksen merkitys kaikilla organisaation tasoilla kasvaa myös muovialalla. Ilman alan peruskoulutusta ei jatkossa enää muovialalle helposti työllisty. Samoin muoviyrityksissä ilmenee nopeita uusia henkilöstön koulutustarpeita siirryttäessä uusiin toimintamalleihin. Koulutusorganisaatioiden tulee kehittää myynti- ja markkinointikoulutusta, erityisesti asiakasprosessien osaamista, tuotekehitysosaamista sekä kaupallistamisosaamista. Koulutuksen tulisi innostaa ja antaa eväitä soveltaa olemassa olevia uusia teknologioita innovatiivisella tavalla ja auttaa ymmärtämään uusien materiaalien ja teknologioiden mahdollisuudet. Peruskemian ja fysiikan osaaminen on tärkeää, sillä raaka-aineosaamisen merkitys on suuri. Trendinä on, että kyky ottaa käyttöön uusia vaativampia raaka-aineita korostuu esimerkiksi asiakasvaatimusten, erikoistumisen, komposiittimateriaalien ja monikerrostekniikan myötä. Myös matemaattisen mallinnuksen taitoja tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Mallien avulla kyetään esimerkiksi ymmärtämään ja ennakoimaan uusien nanotäytteiden vaikutuksia matriisiaineisiin tai toisaalta muotoilemaan muotit, työvälineet ja itse tuotteet jo alussa oikein ja toimiviksi. Öljyraaka-aineen saatavuus ja hinta vaikuttavat ratkaisevasti uusien muovimateriaalien kehitykseen. Materiaali- ja energiatehokkuutta ei voi ylikorostaa Uhkana on, että massatuotanto vähenee Suomessa. Esimerkiksi tiukat ympäristösäädökset kuten REACH ja WEEE (Waste Electrical and Electronic Equipment Directive), vaikuttavat tuotannon siirtoon EU:n ulkopuolelle, missä tuotanto voidaan järjestää ilman näiden säädösten aiheuttamia lisäkustannuksia. On kuitenkin visioitu, että älykkäät itseohjautuvat tuotantoprosessit mahdollistavat kilpailukykyisen tuotannon säilymisen myös Länsi-Euroopassa. Esimerkkinä mainittakoon työkaluteollisuudessa älymuottien kehittäminen, jolloin työkalu pystyisi itse ohjaamaan tuotantoa joustavasti ja kontrolloimaan koko tuotantoketjun laadun. Myös joidenkin tuotteiden, esimerkiksi jäteveden käsittelyjärjestelmien, suuri koko tukee paikallista valmistusta. Näyttäisi myös, että erikoismuovien tuotanto pysyisi Suomessa. Alalle on tulossa jopa uusia yrityksiä. Yhteenvetona voidaan todeta, että merkittäviä tulevaisuuden trendejä muovialalla ovat uusien raaka-aineiden ja materiaalien kehittäminen, materiaaliyhdistelmät eli komposiitit, nanoteknologioiden hyödyntäminen sekä älykkyyden lisääminen tuotteisiin. Tuotannossa keskeistä on automaation lisääntyminen ja robotiikan hallinta. Alan kasvavia liiketoiminta-alueita ja tärkeitä teknologioita on listattu taulukkoon 5. Supistuvia liiketoiminta-alueita ovat työvoimavaltainen, yksinkertainen massatuotanto sekä pakkaava teollisuus. Erityisesti työkalujen valmistus on siirtynyt 39

40 Aasiaan ja yksinkertaisten työvoimavaltaisten muovituotteiden valmistus Itä-Eurooppaan. Taulukko 5. Suomen muoviteollisuuden kasvavia liiketoiminta-alueita ja tärkeitä teknologioita. Kasvavia liiketoiminta-alueita Uudet komposiittimateriaalit, esimerkiksi muovin ja puun yhdistelmät sekä muoviin upotettu elektroniikka Bio- ja nanomateriaalit, erityisesti pakkausteollisuudessa Jätteiden käsittelyjärjestelmät (säiliöt, putkistot, paalaus, murskaus jne) Hoidolliset välineet, turvatuotteet, Vapaa-aika- ja rakennusteollisuus sovelluskohteina Muovialan palvelutoiminnot kuten kuvannus, suunnittelu, logistiikka Tärkeitä teknologioita Lastuava työstö (sorvaus, hionta) Ruiskuvalu, rotaatiovalu, ekstruusio Puhallusmuovaus, lämpömuovaus Lujitemuovityöskentely, Laser Painatustekniikat Automaatio ja robotiikka On line -koristelu, kuten maalaus, painatus ja muotissa tapahtuva koristelu Puhdastilatuotannon hallinta Pikamallinnus (3D tulostus), pikatuotanto LEAN Yritysten vastuulla on erityisesti tutkimustulosten hyödyntäminen ja soveltaminen, tulevaisuuden asiakkaiden ja markkinoiden vaatiman osaamisen kehittäminen ja liiketoimintamahdollisuuksien etsiminen sekä oman niche-osaamisen tunnistaminen. Vuonna 2004 toteutetun omistajuuskyselyn mukaan kolmannes muoviteollisuuden yrityksistä etsii tai aloittaa lähivuosina uuden omistajan etsinnän. Tämä seikka aiheuttaa paineita myös alan koulutukselle. Muovialan ammatillisessa koulutuksessa tulee entistä enemmän huomioida yrittäjyyteen liittyviä asioita ja erityisesti muokata asenteita yrittäjyysmyönteisemmiksi. Yrittäjämäinen asenne ei välttämättä tarkoita yrittäjäksi ryhtymistä vaan merkitsee ennen kaikkea vastuunottamista työstä ja työyhteisöstä. Se merkitsee kokonaisuuksien hahmottamista ja halua ohjata itse asioita kohti onnistumista sekä tietysti saada onnistumisesta tunnustus. Asenne on tärkeä kaikilla organisaation tasoilla. Alalla on paljon pieniä yrityksiä, joissa kukaan ei voi keskittyä kapeasti yhteen asiaan. Muovialan henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Muovialan henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti Ammatillinen koulutus AMK-tutkinto Yliopistotason tutkinto Käsillä tekemisen taito (tarkkuus, hienomekaniikka, kyky käsitellä työstökoneita) Spatiaalinen näkökyky Asenne: joustavuus, oma- Robotiikka ja muu automaatio Materiaalien tuntemus ja työstö Laskentaohjelmien ja muiden työtä edistävien uusimpienkin Materiaalikemian osaaminen: kyky yhdistellä eri materiaaleja (esim.muovit/puu/kivi/metallit) Mallinnus ja simulointi Tuotantotalouden osaaminen 40

41 aloitteisuus, ymmärrys yrityksen tavasta palvella asiakkaita ja menestyä Halukkuus edistyä ja oppia uusia asioita. Työturvallisuuden ja oman työkyvyn ylläpito (mm päihteettömyys, aikataulut) ohjelmistojen käyttö Laatu ja standardit Mielen joustavuus eri asioille, ryhmätyötaidot, asiallinen innostava esimieskäytös jne. Markkinakanavaosaaminen Design-orientaatio Kansainvälisyys: yrityksen verkottuminen ulospäin; kansainvälisen ilmapiirin/liikkuvuuden luominen Asenne: haetaan jatkuvasti uusia kontakteja, ulospäin suuntautuneisuus, yhteistyökykyisyys Kyky visioida rohkeasti Taulukoiden 5 ja 6 mukaisia alan erityisiä osaamistarpeita ovat raaka-ainetuntemus, kyky innovoida uusia komposiittimateriaaleja sekä 3D-tulostuksen hallinta. Yliopistotason osaajien tulisi hallita materiaalikemiaa laaja-alaisesti. Tärkeitä trendejä ovat biomimiikka sekä kyky yhdistellä erilaisia materiaaleja. Suomessa on esimerkiksi kehitetty takan tuotannon sivukiveä hyödyntävä polypropeeni-vuolukivi-komposiitti, joka on raskas, huonosti palava materiaali. Poikkitieteellistä materiaalien yhdistämistä tulisi painottaa myös jatko-opinnoissa, esimerkiksi tutkijakoulujen teemoissa. Puhdastilatuotannon joustava hallinta tulee keskeiseksi kilpailukykytekijäksi, kun nanoja mikromateriaalien sekä mikro-osien käyttö lisääntyy ja komponenttien koko tulee pölyhiukkasta pienemmäksi. Tietotekniset valmiudet ovat tärkeitä, mutta varsinaisia ohjelmointitaitoja tarvitaan vähemmän. Tietokoneen ohjelmia pitää osata käyttää, mutta ohjelmointilogiikkaa ei tarvitse kaikkien ymmärtää. Tiedonhaku ja verkostoituminen ovat helpottuneet ja nopeutuneet. Sähköinen verkostoituminen korvaa osittain henkilökohtaisen verkottumisen. Erityislainsäädännön tuntemuksessa muovituotteiden valmistajat tukeutuvat raaka-ainetoimittajiin. REACHin lisäksi esimerkiksi FCM (food contact materials) ja lääkealan lainsäädäntö voivat vaikuttaa muovituotteisiin. REACH koskee aineita ja seoksia, ei tuotteita. Se voi hidastaa materiaali-innovaatioita Euroopassa ja siirtää tutkimustoimintaa Aasiaan. Uhkana on, että Aasiassa kehitetään uusi materiaali ja siitä tuote, ja tuodaan materiaali tuotteena Eurooppaan, jolloin REACH ei koske sitä. On kuitenkin huomattava, että REACH myös lisää innovaatiotoimintaa ohjaamalla yrityksiä kehittämään entistä kestävämpiä ratkaisuja. Muovialalla on paljon kooltaan suhteellisen pieniä, tuotteiltaan ja tuotantomenetelmiltään monipuolisia ja omistajavetoisia yrityksiä. Toisaalta esimerkiksi Pirkanmaalla on myös suuria yksiköitä. Muovi- ja kumialan tärkeitä asiakastoimialoja ovat esimerkiksi perinteinen koneenrakennusteollisuus, tieto- ja viestintäteollisuus, elektroniikkateollisuus, ympäristöteollisuus, 41

42 elintarvike- ja pakkausteollisuus sekä rakennusteollisuus. Moni yritys profiloituu asiakaskuntansa toimialaan ennemmin kuin muoviteollisuuteen. Tämän vuoksi ala on varsin hajanainen. On myös muistettava, että muovien valmistajilla, joita Suomessa on kolme (Borealis Polymers Oy, Styrochem Oy, Ashland Chemicals Oy), on erilaisia osaamistarpeita kuin muovituotteiden valmistajilla. Muovien valmistuksessa korostuvat esimerkiksi molekyylitason polymeerikemian hallinta ja tuotannon laadunvalvonnassa laboratoriotaidot. 5.3 Kumiteollisuus Kumiteollisuuden tulevaisuuden trendejä ovat kansainvälistyminen, perusraaka-ainepohjan laajentuminen ja automaation lisääntyminen. Kansainvälistyminen nähdään toisaalta uhkana, jonka myötä tuotantoa siirtyy pois Suomesta sellaisiin maihin, joissa raaka-aineet ja markkinat ovat lähempänä, toisaalta mahdollisuutena laajentaa verkostoja ja markkina-alueita. Kumialalla Kiina on nouseva maa. Se on muun muassa perustamassa kumilaaksoa (rubbey valley). Perusraaka-ainepohja on muuttumassa. REACH ohjaa joitakin kemikaaleja poistumaan käytöstä. Uusia raaka-ainemahdollisuuksia etsitään luonnosta: tutkitaan esimerkiksi sellupohjaisia raakaaineita sekä Guayule-pensaan ja voikukan maitiaisnesteen käyttöä luonnonkumin raaka-aineena. Suomessa on kehitetty alan koulutusta voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana. Esimerkiksi muovi- ja kumialan ammatillinen perustutkinto, jossa voi opiskella muovituote- tai kumituotevalmistajaksi lanseerattiin vuonna Ennen tätä ammatillinen osaaminen oli pääasiassa työssä opittua. Ongelmana on ollut alan huono vetovoima, mutta se on kohentunut.. Parhaillaan ( ) on käynnissä opetushallituksen rahoittama muovi- ja kumiteollisuuden vetovoimahanke MUKUVE. Ammattikorkeakoulututkintoa alalla ei ole, mutta yliopisto-opetus kehittyi merkittävästi vuonna 2001, jolloin perustettiin elastomeerialan professuuri Tampereen teknilliseen yliopistoon. Suomesta ei vielä ole valmistunut alan väitelleitä, mutta yksi väitöskirja on tekeillä. Alan diplomi-insinöörejä valmistuu 3-4 vuodessa, mikä on riittävästi. Kumialan henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Kumialan henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti (alalla ei ole AMK-tutkintoa). Ammatillinen koulutus Automaatio; Koneistustaidot (sorvaus, hionta vanhanaikaisilla koneilla; ei pelkkä CNC Yliopistoasteen tutkinto Materiaalikemian syvällinen tuntemus: kumit, silikonit, muovit, luonnonkuidut Monimateriaalikomponentit: esimerkiksi muovi- 42

43 sorvaaja) Työkaluosaaminen Tietotekniikka Englannin kieli (venäjän osaaminen nouseva tarve) Materiaalituntemus Materiaalitehokkuus ja laatu Tiimityötaidot Elämänhallinta (mm päihteettömyys; aikataulut) Kirjallinen ja suullinen ilmaisu Kokonaisuuksien ymmärtäminen teräs-kumi-luonnonkuitu-yhdistelmät Automaatio Teknisten suunnittelutyökalujen/ohjelmien hallinta materiaalikehityksen ja prosessien suunnittelun apuna 3D mallinnus Muotoilu Materiaalitehokkuus ja laatu Reologia Palveluosaaminen Työelämätaidot, johtaminen: vuorovaikutustaidot Markkinointi ja vientimyyntiosaaminen Kustannusrakenteen osaaminen Logistiikka Alan keskeinen lainsäädäntö Suomen kumiala on pieni. Esimerkiksi Kumiteollisuus ry:ssä on 15 jäsenyritystä, jotka harjoittavat kumituotteiden valmistusta. Suuri osa yrityksistä on pieniä, joilla on mahdollisuus pieniin sarjoihin ja täten mahdollisuus räätälöidä tuotteita asiakkaille. Oppilaitos-yritysyhteistyö tiivistä Yritykset ovat mukana myös opetuksen suunnittelussa ja ovat lahjoittaneet laitteistoja oppilaitoksiin. Ala on aktiivinen verkostoitumisen ja koulutuksen kehittämisessä. Suomessa toimii muun muassa kumiinstituutti, joka järjestää alan seminaareja kaksi kertaa vuodessa kaikille alasta kiinnostuneille sekä Elastopoli Oy, joka tekee sekä kokeellista että kirjallista palvelututkimusta. Vaikka ala on pieni, se on tärkeää säilyttää Suomessa jo huoltovarmuudenkin kannalta. Myös alueellinen merkitys on suuri erityisesti Pirkanmaalla. Pirkanmaalla on alan ammattikoulutusta. Täydennyskoulutusta tulisi kehittää siten, että siihen osallistuminen olisi mahdollista muuallakin kuin Pirkanmaalla, esimerkiksi Oulussa, Keravalla ja Hyvinkäällä. Koska koneet teknistyvät ja automatisoituvat täydennyskoulutustarpeita on erityisesti automaatio-osaamisessa ja konetekniikassa yleisesti. Muita täydennyskoulutusta vaativia alueita ovat uudet kumiraaka-aineet sekä hankintatoimen ja ostamisen koulutus. Ensimmäinen vaihe kumituotteiden valmistusprosessissa on raaka-aineiden sekoitus (compounding). Muut vaiheet ovat työstö, vulkanointi ja viimeistely. Avainasemassa on oikeanlaisen kumiraaka-aineyhdistelmän käyttäminen. REACHin myötä joitain aineita on poistunut käytöstä ja raaka-ainesekoitukset ovat muuttumassa. EU-lainsäädäntö kokonaisuudessaan on tärkeä tuotekehitystä ohjaava tekijä. Esimerkiksi vuonna 2012 otetaan käyttöön uusi renkaiden merkintäjärjestelmä, jonka mukaan on merkittävä muun muassa märkäpito, polttoaineen kulutus ja melu. Näihin tekijöihin voidaan vaikuttaa materiaalivalinnoilla ja muotoilulla. 43

44 5.4 Lääketeollisuus Suomalainen lääketeollisuus on kokenut kahden viime vuosikymmenen aikana suuren rakennemuutoksen. Perinteisen lääketeollisuuden rinnalle on syntynyt pieniä bioteknologiaa hyödyntäviä lääkekehitystä harjoittavia yrityksiä. Alan yrityksille on tyypillistä henkilöstön korkea koulutustaso ja osaamisintensiivisyys, jolla tarkoitetaan sitä, että liiketoiminta pohjautuu pitkälti henkilöstön osaamiseen ja sen jatkuvaan kehittymiseen. Peruskoulutusvaihe ei voi millään koulutusasteella tuottaa kaikkea sitä osaamista, mitä työuran aikana tarvitaan. Elinikäisen oppimisen asenne on tärkeä. Teollisissa maissa vanhusten osuus väestöstä nousee, mikä lisää lääkkeiden kysyntää. Tulevaisuutta on yksilölle räätälöity ja täsmälääkehoito. Lääketeollisuuden kehitysnäkymät ovat hyvät. Yksi kasvava alue on puubiomassan hyödyntäminen lääketieteen sovelluksissa. Poikkitieteellisyys korostuu, mikä tulisi huomioida esimerkiksi riittävän laaja-alaisena peruskoulutuksena. Lääketeollisuuden toimintamalli on vahvasti verkottunut. Osaamista ostetaan myös oman yrityksen ulkopuolelta. Yksi ihminen on mukana eri rooleissa useissa verkostoissa samanaikaisesti. Tämä vaatii uutta toimintatapaa. Etenkin korkea-asteen koulutus on perinteisesti tuottanut vahvoja yksilöosaajia. Keskiöön nousevat nyt oppimisen tavat. Työelämään on helpompi astua, jos verkostomaista työskentelyä esimerkiksi ryhmätöiden ja projektien muodossa, toteutetaan jo opiskeluaikana. Visioissa on, että eri yliopistot voisivat profiloitua vahvuusalueilleen ja opiskelijat liikkua yliopistojen välillä osaamista keräämässä. Eri yliopistojen opiskelijoiden välistä yhteistyötä peräänkuulutetaan, ja yhteistyössä voisi hyödyntää myös virtuaalisia verkkoja. Tulevaisuutta on myös entistä tiiviimpi opettajien välinen yhteistyö. Ammatillisessa koulutuksessa työharjoittelujaksoja hyödynnetään systemaattisesti. Tätä kulttuuria voisi levittää myös korkea-asteen opiskeluun esimerkiksi järjestämällä opintokursseja, joilla opiskelijat pääsisivät (joutuisivat) reflektoimaan, jakamaan ja raportoimaan kokemuksiaan ja oppimaansa alansa harjoittelusta. Muuttuvissa verkostoissa toimiminen edellyttää vahvoja sosiaalisia taitoja ja epävarmuuden ja erilaisuuden sietokykyä. Kaikkia lankoja ei voi pitää omissa käsissään eikä tehdä itse vaan on luotettava toisten kykyyn tehdä ja toimia. Myös kyky seurata oman alansa kehitystä, etsiä tietoa ja oppia toisilta korostuvat. Verkostot ovat usein kansainvälisiä, joten on hyväksyttävä myös erilaisia tapoja toimia. Suomalaisella lääketeollisuudella on paljon toimintaa esimerkiksi Aasiassa, ja paikallisten kulttuurien ymmärtäminen on eduksi. 44

45 Taulukko 8. Lääketeollisuuden henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti. Ammatillinen koulutus Kemian ja biokemian perusteet Käytännön laboratoriotyötaidot (myös kädentaidot, esim. pipetointi) Orgaaninen syntetiikka Analyysilaitteiden käyttö: esim. kromatografiset menetelmät, massaspektrometria,ir, PCR, elektroforeesi Laatujärjestelmien perusteet ja niiden noudattaminen: Laadunvarmistusjärjestelmien käyttö (esim. LIMS) Tuotannonohjausjärjestelmien käyttö (esim. SAP) Vuorovaikutustaidot Kielitaito (englanti) AMK- tai yliopistotason tutkinto Kemian ja biokemian osaaminen: ymmärrys molekyylitasolla Orgaaninen syntetiikka Laskennallisen kemian, tietokonejärjestelmien ja -- mallinnuksen hyödyntäminen syntetiikassa Analyysilaitteiden käyttö ja toimintaperiaatteiden hallinta: esim. kromatografiset menetelmät, massaspektrometria, IR, NMR, PCR, elektroforeesi IPR-osaaminen (immateriaalioikeudet, esim. laadukas dokumentointi, patentit) Laatujärjestelmien osaaminen: mm GMP (good manufactory practise), GLP (good laboratory practise) Validointiosaaminen (laitteet, menetelmät, tuotantoprosessit) LIMS, SAP Statististen menetelmien ja tietokoneohjelmien hallinta (esim. SPSS-ohjelma) Insinööritaitojen ja syntetiikan yhdistäminen: skaalausosaaminen, tuotannollisen tekemisen perusteet Tuotekehitysosaaminen, mm. tuotteen formulointi Projektinhallinta Verkosto-osaaminen (mm. vuorovaikutustaidot, muuttuvissa tiimeissä toimiminen) Esimiestaidot (ihmisten johtaminen/valmentaminen) Liiketoiminnan periaatteiden ymmärtäminen Neuvottelutaidot Kielitaito (englanti) Lääkeala on tarkkaan säädelty, joten laatujärjestelmäosaaminen ja dokumentointi on erittäin keskeistä kaikilla toiminnan tasoilla. Monissa alan yrityksissä suuri osa dokumenteista laaditaan englanniksi. Tietokonejärjestelmien ja mallien hyödyntäminen on arkipäivää lääkemolekyylien kehityksessä. Vaikka laskennallisen kemian merkityksen ennustetaan kasvavan, säilyttää käytännön laboratorioosaaminen paikkansa. Kädentaitojen merkitys on suuri erityisesti ammatillisen tutkinnon suorittaneella henkilökunnalla. Usein myös tutkijat osallistuvat laboratoriotyöskentelyyn. Osaamisintensiivisen alan menestys edellyttää huippuosaavia tiimejä. On keskeistä, mitä ryhmä yhdessä osaa. Jotta ryhmä toimii ja voi kehittyä, sitä on johdettava hyvin. On osattava johtaa ja valmentaa ihmislähtöisesti. 45

46 Vaikka henkilöstön osaamistarpeet laajenevat, ja substanssiosaamisen lisäksi mm vuorovaikutustaidot ja kielitaito (englanti) tulevat entistä tärkeämmiksi, ei pidä unohtaa, että myös tulevaisuudessa koko toimiala perustuu vahvaan luonnontieteelliseen osaamiseen. 5.5 Bioteollisuus Suomessa on monipuolista bioteollisuutta ja siihen liittyvää tutkimusta. Painopistealueet on esitetty taulukossa 9. Ala leimaa vahva osaamisintensiivisyys. Yritysten yhteistyö yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa on tiivistä. Taulukko 9. Suomen bioteollisuuden ja siihen liittyvän tutkimuksen painopistealueet. Alue Biotekninen lääkekehitys Diagnostiikka Biomateriaalit Elintarvikebioteknologia ja ravitsemusbiotekniikka Bioprosessiteknologia Tyypillisiä piirteitä ja esimerkkejä Teollisissa maissa vanhusten osuus väestöstä nousee, mikä lisää lääkkeiden kysyntää. Suomessa on korkean tason osaamista ja tutkimusta, mutta edelleen ongelmana on, ettei tutkimuksesta synny liiketoimintaa. Ihmisen genomi on kartoitettu, teknologiat kehittyneet ja niiden hinta laskenut niin, että geenitestit tulevat pian kaikkien ulottuville. Tästä seuraa uusi ajattelutapa, yksilöity terveydenhoito. Se on mahdollista, kun jokaisesta yksilöstä määritetään genomi (esim. jo syntyessä), jolloin jokaiselle pystytään räätälöimään lääkehoito henkilökohtaisesti (kokeiltu esim. syöpähoidoissa). Teollisissa maissa vanhusten osuus väestöstä osuus nousee, mikä lisää taloudellista tarvetta panostaa ennakoivaan terveydenhuoltoon. Biomarkkerien käyttö lisääntyy, sillä niiden avulla voidaan ennakoida sairauksien puhkeamista, ja aloittaa mahdollinen ennakoiva hoito jo ennen sairastumista. Tutkimus- ja kehitystyö on nopeampaa kuin esim. lääkealalla Biosirut Keinoelimet: Suomessa on vahvaa osaamista solu- ja kudosteknologian alueilla Biomassasta jalostetut materiaalit ja komposiitit ovat kasvavia alueita Sovellusten kehittäminen edellyttää biomateriaaliosaamisen ja insinööritaitojen yhdistämistä. Elintason nousu kasvattaa alojen kysyntää. Ravitsemus tulee terveydenhuollon tapaan yksilöitymään. Kysyntää on enenevässä määrin terveysvaikutteisille ja funktionaalisille elintarvikkeille. Biomassan (käsittää puun lisäksi maatalouden sivuvirrat, levät jne) bioteknologinen jalostus, esim. entsyymien ja mikrobien avulla on kasvava ala. Biomimetiikka (luonnon toimintojen ja rakenteiden jäljittely) on kasvava trendi. 46

47 Globaalisti tärkeä bioteollisuuden alue on viljelykasvien geneettinen muuntelu (GM). Sen painoarvo Euroopassa on kuitenkin pieni, koska GM-kasvien kehitystä ja viljelyä rajoitetaan tiukasti lainsäädännöllä, ja koska Euroopassa on jo nykyisellään ylituotantoa maataloudessa. GM kasvien viljely on suosittua erityisesti USA:ssa, Brasiliassa, Etelä- Amerikassa ja Kanadassa. Maailmantuotannossa muuntogeenisen sadon osuus on puuvillassa 64 %, maississa 29 %, soijassa 81 % ja rapsissa 23 %. Ala pohjautuu korkean tason tieteelliseen osaamiseen ja tarkkuutta vaativaan laboratoriotyöskentelyyn. Tutkimusta ja tuotekehitystä tehdään paljon. Trendinä on, että suuri osa alalle työllistyvistä on suorittanut AMK- tai yliopistotason tutkinnon. Ammatillinen koulutus ei usein riitä pohjaksi vaativien analyysilaitteiden käyttöön ja huoltoon. Osaamisvaatimukset ovat entisestään kasvaneet kuluneen kymmenen vuoden aikana. Vahva luonnontieteellinen osaaminen on perusta, mutta se ei yksinään riitä millään koulutusasteella. Esimerkiksi sosiaalinen osaaminen ja kielitaito ovat tärkeitä jo ensimmäistä työpaikkaa haettaessa. Työelämässä on entistä vähemmän aikaa koulutukseen, odotetaan, että vastavalmistuneetkin ovat monialaisia osaajia jo rekrytointivaiheessa. Bioteollisuuden henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti on esitetty taulukossa 10. Taulukko 10. Bioteollisuuden henkilöstön keskeisiä osaamistarpeita koulutustasokohtaisesti Ammatillinen koulutus Biokemian perusteet Analyyttinen kemia: erityisesti perusanalyysilaitteiden käyttö Laatujärjestelmien perusteet: mm. laadukas laboratoriotyön dokumentointi Sosiaalinen osaaminen AMK- tai yliopistotason tutkinto Biokemian osaaminen Analyyttinen kemia: tärkeitä menetelmiä ovat mm massaspektrometria, HPLC, kaasukromatografia, IR, NMR, kapillaarielektroforeesi Analyysilaitteiden huolto IPR-osaaminen (immateriaalioikeudet, esim. laadukas dokumentointi, patenttien hakeminen) Laboratorioiden laatujärjestelmät: GMP (good manufactory practise), GLP (good laboratory practise) Kemian perusteet: aineiden ja ilmiöiden ymmärrys molekyylitasolla ( tärkeää esim. biomassan jalostamisessa) Insinööritaitojen ja biotieteiden yhdistäminen (esim. solu. ja kudosteknologiassa) Molekyyligeneettisten tekniikoiden osaaminen/hallinta (hallittava perusmenetelmät esim. PCR) Bioinformatiikan perusteet (mm. tietokantojen käyttö) Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen (miten yritys toimii, miten yritys perustetaan jne) Sosiaalinen osaaminen Kielitaito 47

48 Bioalalla käytetään paljon erilaisia laboratorion analyysilaitteita. Niiden hallinta on alan keskeistä osaamista. Myös huoltotoimenpiteitä tulisi hallita, sillä laitevalmistajien huoltosopimukset ovat usein kalliita ja huoltohenkilöstö yhteispohjoismaista, mikä vaikeuttaa aikataulutusta. Biologisen datan määrä on valtava, ja se kasvaa eksponentiaalisesti. Jotta datasta olisi hyötyä, se on osattava järjestää ja analysoida. Bioinformatiikan, jossa yhdistyvät informaatioteknologian- ja bioalan taidot, osaamisen merkitys kasvaa. Alan yritykset ovat tyypillisesti pieniä. Yrittäjäksi ryhtymistä tulisi kannustaa entistä enemmän. On kuitenkin muistettava, että ala on hyvin osaamisintensiivinen ja toiminta edellyttää usein kalliita laitehankintoja. Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii siis yleensä tietopohjaa ja rahoitusta paljon enemmän kuin esimerkiksi IT-alan yrittäjyys. Suomen bioteollisuuteen on voimakkaasti vaikuttanut SITRAn vuoden 2005 päätös lopettaa life science-alan rahoitus. Tilalle ei ole tullut uusia suuria pääomasijoittajia ja erityisesti yritystoiminnan alkuvaiheen rahoituksesta on pulaa. Tilannetta vaikeuttaa se, että monilla ulkomaalaisilla sijoittajilla rahoituksen ehtona on, että yrityksellä on kotimaista alkupääomaa. Toimiala on sirpaleinen, ja sitä lisää se, että moni bioalan yritys profiloituu asiakaskuntansa toimialaan (esim. elintarvike, hyvinvointi) ennemmin kuin bioteollisuuteen. Sama trendi on havaittavissa useilla muilla toimialoilla, mitä voidaan pitää signaalina toimiala-ajattelun muuttumisesta. Toimialojen rajat hämärtyvät. Tulevaisuutta voi olla esimerkiksi puubiomassasta bioteknologisesti eristettyjen molekyylien jalostaminen lääkkeeksi. Tällaista innovaatiota on vaikea luokitella yhden tietyn toimialan alle. Poikkitieteellistä näkökulmaa tulisikin korostaa bioalan perusja jatkokoulutuksessa, esimerkiksi tutkijakoulujen teemoissa. 6 Metsäteollisuuden osaamistarpeet Suomessa on yksi maailman johtavista puunjalostamisen osaamiseen perustuvista klustereista asiakastoimialoineen. Merkittäviä metsäklusteriin liittyviä työllistäjiä ovat muun muassa pakkausala ja graafinen teollisuus, kunnossapitoyritykset, kone- ja laitevalmistajat, puunkorjuu-urakoitsijat, energiasektori ja kemianteollisuus, alan tutkimuslaitokset sekä rakentaminen. Metsäteollisuus on maailmanlaajuisessa murroksessa, jonka seurauksena myös Suomen metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat muuttumassa. Suuret, omistukseltaan kansainvälistyneet suomalaiset metsäyritykset kuuluvat oman alansa suurimpiin yrityksiin ja toimivat maailmanlaajuisesti. Ne kohtaavat kansainvälisen kilpailun nyt ja myös lähivuosina 48

49 ennennäkemättömän voimakkaana. Klusterin kolme keskeisintä kehittämisaluetta ovat klusterin uudistuminen, yritysten ja metsätalouden kilpailukyky sekä kestävä kehitys. Metsäklusterin toiminta perustuu uusiutuvaan raaka-aineeseen, jota voidaan muokata ja yhdistää komposiiteiksi, joten materiaalitieteen uudet teknologiat ovat keskeisiä. Metsäklusterin uudistamiseksi tulee tutkimuksella luoda uutta tietoa, teknologiaa ja uusia tuotteita. Paperi-, pakkaus- ja puutuotteet muodostavat vielä pitkään liiketoiminnan perustan ja niistä tulee kehittää jatkuvasti uusia sukupolvia. Bio- ja nanoteknologia sekä eri materiaalien yhdistelmät antavat mahdollisuuksia kehittää puu- ja kuitutuotteisiin uusia ominaisuuksia ja toiminnallisuutta. Esimerkiksi entsyymien avulla puukuitu saadaan johtamaan sähköä tai hylkimään vettä. Uusia rakentamisen ratkaisuja kehitettäessä puupohjaisten materiaalien kehittäminen on avainasemassa. Kilpailukyvyn parantamiseksi tutkimuksen tulee tuottaa uusia ratkaisuja tuotantokustannusten alentamiseksi ja tuotteiden jalostusarvon nostamiseksi. Kestävän kehityksen edistäminen tarkoittaa kattavaa näkemystä ja arviointia metsäklusterin toiminnan sekä syntyvien innovaatioiden vaikutuksista. Kestävällä kehityksellä on ulottuvuuksia klusterin arvoketjuihin metsätaloudesta tuotantoon ja tuotteiden loppukäyttöön. Yksi tärkeä osaamisalue on metsäbiomassan hankinta eri muodoissaan. Puunhankinnan ja puulogistiikan osaajista, kuten metsäkoneenkuljettajista, on pulaa. Metsäbiomassan hankintaan liittyviä kestäviä teknologioita tulisi tutkia, kehittää ja tuotteistaa vientimarkkinoille asti ja alan koneenvalmistusta Suomessa lisätä. Metsänhoitoa harjoittavia palveluyrittäjiä kaivattaisiin lisää, sillä entistä pienempi osa metsänomistajista asuu metsänsä lähellä. Myös metsien moninaiskäytön osaajia, kuten luontomatkailun ammattilaisia, on Suomessa liian vähän. Suomen metsäklusterin tutkimusstrategian seitsemän painopistettä ovat älykkäät puu- ja kuitutuotteet, puusta ja sen ainesosista valmistetut materiaalit, puuta monipuolisesti hyödyntävä biojalostamo, metsien kestävä käyttö, puubiomassan lisäarvon hyödyntäminen, älykkäät ja resursseja säästävät tuotantoteknologiat sekä tulevaisuuden asiakasratkaisut Metsäteollisuuden rakenne muuttuu voimakkaasti ja se on tulevaisuudessa erilainen ala kuin tänä päivänä. Alan pääoma-, kauppa-, teknologia- ja osaamisvirrat ovat muuttumassa pysyvästi. Klusteriajattelumallin sisäistäminen on tärkeää koulutuksen suunnittelussa, ohjauksessa ja toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa sektorin koulutuksen käsittämistä katkeamattomana arvoketjuna ekologiasta ja metsien monikäytöstä metsäteollisuustuotteiden loppukäyttöön asti. 49

50 Pyrkimyksenä on tehdä Suomesta vahva toimintaympäristö metsäteollisuuden tuotannolle ja innovaatioille. Osaamista on vahvistettava erityisesti taulukossa 11 esitetyillä alueilla. Suomen metsäklusterin tutkimusstrategian mukaan tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä kaksinkertaistaa metsäklusterin tuotteiden ja palveluiden arvo vuodesta 2006 siten, että arvosta vähintään puolet perustuisi uusiin tuotteisiin ja palveluihin. Pyrkimyksenä on myös kaksinkertaistaa klusterin tutkimus- ja kehityspanokset. Onnistuminen vaatii visionäärisyyttä ja vanhojen menestysoppien ravistelua. Kansainvälisyyden ja yrittäjämäisen asenteen oltava itsestäänselvyyksiä. Taulukko 11. Alueet, joilla metsäalan osaamista tulisi erityisesti vahvistaa. Trendi Visioita Vahvistettava alue Entistä monipuolisempi metsien, puun ja sen ainesosien käyttö Uudet raaka-aineet ja materiaalit sekä materiaaliyhdistelmät eli komposiitit, (esimerkiksi pakkauksissa) valtaavat alaa. Keksitään uusia käyttökohteita puupohjaisille materiaaleille: esimerkiksi aurinkoenergian kerääminen, maanpeitteet maatalouteen. Materiaalien uusiokäyttö tehostuu. Paperintuotannon sivuvirtojen käyttö tehostuu. Puu- ja kuitumateriaaliosaaminen, metsäbiomassan käsittelyyn liittyvät prosessit, puukemian perustutkimus (molekyylitasolla), uusien teknologioiden (esim. bio- ja nanoteknologiat) hyödyntäminen Kestävän kehityksen mukainen toiminta Verkostomainen toimintatapa myös yli toimiala- ja tieteen rajojen lisääntyy, innovaatioita syntyy rajapinnoilla Globaalin kilpailun kiristyminen edellyttää yrityksiltä kansainvälistymistä, nopeaa reagointikykyä toimintaympäristön Metsäteollisuus profiloituu biotalouden suunnannäyttäjäksi Tuotteisiin lisätään älykkyyttä (esimerkiksi elintarvikkeiden ja lääkkeiden. älykkäät pakkaukset, joissa ominaisuudet ja käyttötiedot linkitetty pakkaukseen painetun elektroniikan avulla). Eri alojen yhteiset tutkimushankkeet ja verkottuminen lisääntyvät. Yliopistot ja korkeakoulut luovat edellytyksiä klusterirajoja ylittävälle osaamiselle mm. kehittämällä koulutusohjelmia Kehitetään joustavia pakkauslinjoja. Uusien biotuotteiden valmistusta integroidaan olemassa oleviin tuotantolaitoksiin. Suunnitellaan teknologiaa kehittyvien maiden olosuhteisiin (esim. Intian raaka-aineiden mukaan sovitettu Ympäristöalan osaaminen Koko tuotekierron resurssitarpeiden ymmärtäminen Elinkaariosaaminen Eri tieteenalojen innovatiivinen yhdistäminen; tarvitaan sekä osaamisen monipuolisuutta että vahvaa erikoisosaamista tietyillä aloilla Tuotantotalouden ja automaatioosaamisen uudenlainen yhdistäminen sekä perustuotteiden että pidemmälle jalostettujen tuotteiden valmistuksessa 50

51 muutoksiin ja jatkuvasti uusia innovaatioita Asiakaslähtöisyyden ja palvelutoiminnan korostuminen Puutuotealan vahvistuminen Innovaatioiden kaupallistamisen nopeuttaminen Yrityksen imago on entistä tärkeämpi kilpailutekijä Johtamiskulttuurin muutos Henkilöstöllä on entistä enemmän mahdollisuuksia ja vastuuta tehdä päätöksiä. tehdasteknologia) Erikoistuminen ja toimiminen kapeilla niche-alueilla lisääntyvät. Verkostomainen toimintatapa ja keskittyminen entistä enemmän omaan ydinosaamiseen yleistyvät. Asiakkaiden tuotteiden ja prosessien osaaminen ja niihin integroituminen korostuvat Markkinoille tulee uuden sukupolven puutuotteita. Puurakentaminen yleistyy. Saadaan globaaleille markkinoille useita uusia menestyviä tuotteita Yrityksillä on hyvä maine niin asiakastoimialoillaan (laatu, toimitusvarmuus, kestävä kehitys) kuin yhteiskunnassa yleisesti (sosiaalinen hyväksyntä) Johdetaan ihmisiä ja osaamista. Koko henkilöstö on aktiivinen toimija ja osaaja perinteisten rajattujen työtehtäväroolien sijaan. Kuluttajien ja muiden asiakkaiden tarpeiden entistä parempi tunnistaminen ja ennakointi. On tärkeää ymmärtää tuotteiden käyttötapoja ja tottumuksia sekä esimerkiksi ympäristöargumenttien merkitys tuotteiden valinnassa Palveluosaaminen Muotoilu, puusta rakentamisen ja puuarkkitehtuurin osaaminen. Liiketoimintaosaaminen, tuotteistamiseen ja markkinointiin liittyvä osaaminen ja yrittäjyys Kestävän kehityksen osaaminen. Tiedotus- ja viestintäosaaminen. Brändäys-osaaminen Esimiesosaaminen. Muutosjohtaminen Ihmisten kohtaaminen ja työhyvinvointiin panostaminen Yrittäjämäinen asenne. T-tyypin laaja-alainen osaaminen. Elinikäinen oppiminen Metsäsektorin osaaminen on Suomessa perinteisesti painottunut metsäalalle ja perustuotteiden valmistukseen. Taulukossa 11 esitetyt vahvistuskohteet merkitsevät alan osaamisen ja koulutuksen suuntaamista uusille alueille. Nyt puuperäisille materiaaleille etsitään uutta käyttöä. Tarvitaan uutta osaamista alan uudistamiseen sekä kehitystyön tulosten nopeaan saamiseen yritysten ja muiden toimijoiden käyttöön. Joustavat, muutosvalmiit moniosaajat ovat kysyttyjä. Metsäteollisuuden uudistuminen ja verkottunut toimintatapa ovat luoneet uusia tehtäviä ja urapolkuja sekä muuttaneet myös teollisuusalojen välisiä rajoja. Uusi metsäteollisuus on nähtävä kokonaisuutena, ja kemiallisen ja mekaanisen puunjalostuksen välisiä verkostoja on vahvistettava. Nyt alan ammatteihin kouluttautuvat tulevat töihin uudenlaiseen metsäteollisuuteen. Alan 51

52 työtehtäviä on listattu taulukkoon 12. Metsäteollisuudessa kasvualueita ovat mm. rakentaminen ja sisustaminen, pakkaukset ja pehmopaperit sekä biopohjainen energia. Taulukko 12. Tulevaisuuden työtehtäviä metsäsektorilla. Lähde: Maailmanluokan osaamista nyt ja tulevaisuudessa, Metsäteollisuuden ja klusterin koulutuslinjaus, Metsäteollisuus ry (2010). Työtehtävä Puunhankinnan ammattilainen Prosessiammattilainen Esimies Rakentamisen osaaja (rakennusinsinööri tai arkkitehti, joka tuntee puun käytön ja sen monipuoliset mahdollisuudet) Liiketoiminnan kehittäjä Myynnin ja markkinoinnin ammattilainen Tutkija Tutkimuslaborantti Avainosaamisalueet Itsenäiset puun korjuu- ja kuljetustehtävät Logistiikka, työmaasuunnittelu ja laadunvalvonta Metsänhoitopalvelujen markkinointi, puun osto ja asiakaspalvelu Bioenergian hankinta ja uudet menetelmät Moniosaaminen Prosessien käyttö- ja kunnossapitotehtävät Kustannustietoisuus, laatu ja asiakaslähtöisyys Tekninen osaaminen ja prosessien tuntemus Ihmisten, verkostojen ja osaamisen johtaminen. Tilannetaju ja muutosvalmius Liiketoimintakokonaisuuksien tunteminen ja yritysten tavoitteiden purkaminen oman ryhmän tavoitteiksi Puun käyttö rakennusmateriaalina ja rakennusratkaisuna Uudet puurakentamisen ratkaisut Asiakkaiden tarpeet ja liiketoiminta Out-of-the-box-ajattelu ja yrittäjähenkisyys Liiketaloudellinen ajattelu ja kaupallistaminen Asiakkaiden tarpeet ja liiketoiminta Kansainvälisyys Liiketalouden ja biotuotteiden osaaminen Poikkitieteellisyys Rohkeus visioida uutta Kyky kommunikoida tuloksia yrityksen muulle henkilökunnalle Tiedonetsintätaidot Verkostoituminen Analyysilaiteiden hallinta Laatu ja dokumentointi Tarkkuus Metsäteollisuus profiloituu biotalouden suunnannäyttäjäksi Suomessa. Biotaloudessa kulutuksen painopiste on hiiltä sitovissa ja biohajoavissa tuotteissa. Tuotteet ja tuotannon sivutuotteet myös kierrätetään tehokkaasti sekä arvokkaita raaka-aineita käytetään säästeliäästi. Sellutehtaiden kehittäminen joustaviksi biojalostamoiksi, jotka tuottavat erilaisia tuotteita kysynnän mukaan, on suuri haaste. Metsäsektorin ja työelämän uudistuminen asettaa koulutukselle monia haasteita, joista tärkeimpiä on listattu taulukkoon

53 Taulukko 13. Tulevaisuuden haasteita metsäsektorin koulutukselle. Lähde: Maailmanluokan osaamista nyt ja tulevaisuudessa, Metsäteollisuuden ja klusterin koulutuslinjaus, Metsäteollisuus ry (2010). Tutkinnot joustaviksi kaikilla tasoilla (modulaarisuus) AMK- ja tiedekorkeakoulujen yhteistyön tiivistäminen Ammattikorkeakoulujen resurssien keskittäminen muun muassa metsätalouden osalta. Ammattikorkeakoulujen koulutus entistä selvemmin työelämälähtöiseksi. Puurakentamisen opetuksen lisääminen kaikilla koulutustasoilla ja täydennyskoulutuksessa. Puurakentamisen huippuosaamisen turvaaminen professuureilla: lisää professuureja tarvitaan erityisesti puurakenteiden ja paloturvallisuuden opetukseen Aikuiskoulutuksen tukeminen osaamistarpeiden lisääntyessä. Työvoima- ja opetusviranomaisten yhteistyön vahvistaminen Uudistuva metsäteollisuus tarvitsee vahvat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Koulutuksen sisältöjä tulisi päivittää ja laaja-alaistaa. Koska koulutuksen sisältöjen tulisi vastata ennakoivasti tulevaisuuden osaamistarpeisiin, oppilaitosten olisi kehitettävä sisältöjä yhdessä työelämän kanssa. Metsäsektorille yhteisiä osaamistarpeita ovat muun muassa oman alan vahva tekninen, taloudellinen ja ekologinen perusosaaminen, vahva materiaali- tuote- ja laatuosaaminen sekä entistä vahvempi prosessi-, automaatio- ja käynnissäpidon osaaminen. Lisäksi korostuvat yrittäjyyteen liittyvä osaaminen, energia- ja ympäristöalan osaaminen sekä kestävän kehityksen mukainen toiminta. Tekniikan alan ammatillisessa koulutuksessa perusosaamiseen (fysiikka, kemia, matematiikka, tietotekniikka) on panostettava riittävästi. Puuteollisuuden etujärjestöt ovat olleet erittäin huolestuneita puutekniikan AMK-aloituspaikkojen määrän vähentymisestä. Vuoden 2012 yhteishaussa ei ole jäljellä enää yhtään puutekniikan koulutusohjelmaa. Puutekniikkaa voi opiskella vain Lahdessa materiaalitekniikan koulutusohjelmassa ja Ylivieskassa tuotantotalouden sisällä. Ongelmana myös on, että aloituspaikkoihin ei ole riittävästi hakijoita. Alalla on ajauduttu tilanteeseen, jossa viralliset koulutusjärjestelmät eivät tuota osaajia yritysten palvelukseen vaan yritykset joutuvat hankkimaan mm esimiehiä muiden koulutusalojen osaajien joukosta. Nämä koulutusongelmat vaikeuttavat puutuotealan ja erityisen huonekalujen valmistuksen kehittymistä. Koko metsäsektorin imago kaipaa kohennusta. Alan huonon imagon vuoksi koulutuksen vetovoima ei ole ollut hyvä. Tämä on vaikuttanut myös siihen, että koulutukseen ei monissa oppilaitoksissa ole panostettu parhaalla mahdollisella tavalla. Koulutuksen läpäisyasteen nostamiseen ja metsäklusterin koulutuksen vetovoiman kasvattamiseen tulee kiinnittää huomiota kaikilla koulutusasteilla. Alan imago muuttuu positiivisemmaksi vain ihmisten välityksellä, joten jo koulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota positiivisen imagon luomiseen. 53

54 Korkea-asteen koulutuksen ongelmia ovat muun muassa metsäsektorin koulutuksen sirpaleisuus monen koulutusalan sisällä ja eri oppilaitoksissa, pienet koulutusyksiköt ja alan huono vetovoima nuorison keskuudessa. Alueellinen kattavuus on hyvä, mutta valtakunnallinen koordinaatio metsäsektorin koulutuksessa ja oppilaitosten profiloitumisessa on puutteellista. Niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojen olisi valittava vahvuusalueensa ja panostettava niihin. Teollisuuden kannalta tärkeitä alueita ovat muun muassa puun käyttö rakentamisessa, pakkaukset, painettu viestintä, energia, uudet biopohjaiset tuotteet, puunhankinta ja metsätalous. Puutuotealan korkeakouluihin tarvittaisiin teollisuuden eri liiketoiminta-alueille suunnattuja koulutusprofiileja, kuten perusjalostusprosessit, rakennusteollisuus, teollinen puurakentaminen ja huonekaluteollisuus. Tavoitteena on myös alan jatko-opintojen ja tohtorintutkintojen lisääminen. Kuva xx. Metsäsektorin henkilöstön koulutus. - Kuva 10. Metsäsektorin henkilöstön koulutus aloittain. Lähde: Metsäteollisuus ry Kuva 10. Metsäteollisuuden henkilöstön koulutus aloittain. Lähde.Metsäteollisuus ry. Metsäsektorin monialaisuus ja koulutuksen hajanaisuus on johtanut siihen, ettei selkeää valtakunnallista koulutusvisiota ole ollut olemassa työelämän eikä opetushallinnon puolella. Koulutukseen liittyviä toimenpiteitä on suunniteltu esimerkiksi useiden eri ministeriöiden ohjelmissa (mm. maa- ja metsätalousministeriön Kansallinen metsäohjelma (KMO), työ- ja elinkeinoministeriön Metsäala 2030 hanke ja Metsäalan strateginen ohjelma (MSO)) sekä Metsäteollisuus ry:n, Metsäklusteri Oy:n ja alan yritysten kehitysohjelmissa. Nyt valtakunnallinen koordinointirooli on Kansallisella metsäohjelmalla, jonka alaisuudessa toimii koulutustyöryhmä. Keskeistä metsäsektorin tulevaisuuteen varautumisessa on nykyisen osaamisetumatkan säilyttäminen. Suomi on vuosikymmenien aikana noussut metsäsektorin koulutuksen kärkimaaksi. 54