LAUSUNTO TYÖELÄKEJÄRJESTELMÄKILPAILUN TOIMIVUUTTA KOSKEVASTA ARVIOMUISTIOSTA

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysministeriö PL Valtioneuvosto Viite: STM/4585/2011 LAUSUNTO TYÖELÄKEJÄRJESTELMÄKILPAILUN TOIMIVUUTTA KOSKEVASTA ARVIOMUISTIOSTA Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt sidosryhmiltä lausuntoa työeläkejärjestelmäkilpailun toimivuutta koskevasta arviomuistiosta. Finanssialan keskusliitto (FK) esittää lausuntonaan seuraavaa. Toteamme lisäksi, että FK:n jäsenenä olevat työeläkevakuutusyhtiöt esittävät lausunnoissaan omia näkökohtiaan arviomuistiosta. Sosiaali- ja terveysministeriön laatima arviomuistio on laadittu kokonaisuutena arvioiden onnistuneesti. Laaja-alaisesta ja vaativasta asiakokonaisuudesta on pystytty muodostamaan selkeä kokonaiskuva ja johtopäätökset ovat pääpiirteissään oikeansuuntaisia. Arviomuistio toimii siten näkemyksemme mukaan hyvänä lähtökohtana jatkovalmistelulle. Yleisiä taustanäkökohtia ministeriön muistioon Työeläkejärjestelmä muodostaa kokonaisuuden, joka toteuttaa hajautetulla hallintomallilla laissa määritettyä eläketurvaa. On tärkeää huomata, että tähän lakisääteiseen eläketurvaan liittyy muun muassa seuraavia elementtejä: - toimilupasääntely kieltää työeläkeyhtiöitä harjoittamasta muuta kuin laissa säädettyä lakisääteistä eläkevakuutusliikettä (ja siihen suoranaisesti liittyvää jälleenvakuutusliikettä), - eläketurvan osalta on painotettu turvallista ja etuusperusteista mallia, jossa kaikille vakuutetuille taataan samoilla perusteilla määritelty turva, ja - eläketurvan rahoituksessa tukeudutaan huomattavan suurelta osin jakojärjestelmään, sekä - työeläkeyhtiöitä koskeva voitonjaonrajoite rajoittaa voimakkaasti alalle tulon halukkuutta. Edellä mainitun lisäksi voimassa olevan lain tulkintaan liittyy eräs keskeinen lakisääteisen eläketurvan elementti. Tähän asti ministeriön tulkinnan mukaan voimassa oleva laki ei juurikaan salli vahvistettavan yhtiökohtaisia eroja vakuutusmaksujen laskuperusteisiin. Nämä seikat merkitsevät, että työeläkekilpailussa on pidettävä voimassa monia tärkeitä työeläketoimintaa koskevia reunaehtoja. Erityisesti tämä tarkoittaa, että kaikkia täysin vapaan kilpailun elementtejä ei voida työeläkekilpailussa toteuttaa: kilpailu onkin itsetarkoituksellisuuden sijasta nähtävä tekijänä, jota käytetään tehostamaan työeläkejärjestelmän perusperiaatteiden toteutumista ja eläkevarojen tehokasta käyttöä. 1

2 Yhtiökohtainen työeläkemaksun hoitokustannusosa työeläkevakuutusyhtiöiden välisen kilpailun lisääjänä 1. Katsotteko, että arviomuistio sisältää asiavirheitä? Mikäli sisältää, kuvailkaa virheet ja niiden vaikutukset Arviomuistio ei sisällä olennaisia asiavirheitä. Tekstissä asiat on kuitenkin esitetty tiiviisti ja osin tulkinnanvaraisesti, jolloin toteamukset antavat mahdollisuuden erilaisille johtopäätöksille ja ne saattavat johtaa väärinkäsityksiin. Osaan tällaisia viitataan seuraavassa mutta kaikkia tällaisia kohtia emme lausunnossamme mainitse. Muistion sivulla 11 viitataan siihen, että Teoriassa kuitenkin jokaisen työeläkevakuutusyhtiön on tällä hetkellä tarkoituksenmukaista tavoitella hoitokustannusosan optimoimiseksi sellaista vakuutuskantaa, joka koostuisi vain palkkasummaltaan suuremmista vakuutuksista. Tässä yhteydessä on todettava, että yhteisten hoitokustannusosan laskuperusteiden rakenteiden valmistelussa (vuonna 2006) hoitokustannustariffille asetettiin tavoitteet, joilla pyrittiin minimoimaan muistiossa mainitun optimoinnin mahdollisuutta. Yksittäisenä muuhun kuin työeläkevakuuttamiseen liittyvänä kommenttina toteaisimme, että toisin kuin sivulla 6 mainitusta tekstistä voisi päätellä, nykyisin tapaturma- ja liikennevakuutusmaksun hinnoittelu on yhtiökohtaista ja vapautettua. Sitä kuitenkin koskee kohtuusperiaate, joka tarkoittaa, että hinnoittelun tulee olla vakuutuskohtaisesti oikea ja että asiakkaita on kohdeltava yhdenvertaisesti. Tämä toteutuu yhtiöittäin erillisillä perusteilla. Muistion sivulla 18 esitetty vaatimus siitä, että samanlaisia vakuutusasiakkaita tulisi kohdella samalla tavoin, on perusteltu hoitokustannusosa-asiassa edellyttäen, että sen ymmärretään tarkoittavan asiakkaiden kohtelua samassa työeläkeyhtiössä. 2. Katsotteko, että arviomuistio tarjoaa oikeansuuntaisen lähtökohdan ja peruslinjauksen asian läpikäymiseen? Mikäli ette katso, kuvailkaa ne seikat, joihin tulisi keskittyä Yleisiä näkökohtia FK katsoo, että työeläkejärjestelmän keskeinen tehtävä on toteuttaa laissa määriteltyä eläketurvaa yhteiset eläkevarat parhaalla mahdollisella tavalla turvaten. Suomalaisessa eläkejärjestelmässä on korostettu tasavertaisuutta, ts. kaikille vakuutetuille turvataan lain mukaisesti kohtuulliseksi katsottu eläketurva. Tämä rajaus merkitsee, että työeläkejärjestelmän kilpailulle asetetaan rajoja. Kaikkia sinänsä kilpailua lisääviä toimia ei näin ollen tule ottaa käyttöön vaan kilpailulta etsitään nimenomaan tukea ja tehostusta valitun eläkeratkaisun toteuttamiselle. Muistion sivulla 4 todetaan, että Toimiva kilpailu ei siis ole sosiaaliturvan toimeenpanon itsetarkoitus, mutta se vähentää tehokkuustappioita ja tukee järjestelmän kestävyyttä tukevien palveluiden kehittämistä sekä toisaalta ehkäisee työeläkejärjestelmä keskeisten sosiaaliturvaelementtien hyväksikäyttöä epäasiallisina kilpailukeinoina. Jo edellä todetun lisäksi on huomattava järjestelmän ominaisuuksiin kuuluvan se, että pääosan turvasta kustantaa työnantaja, joka 2

3 myös tekee valinnan vakuutusvaihtoehdosta. Palvelun viimekätisenä saajana on kuitenkin kolmas osapuoli eli vakuutettu (työntekijä tai eläkkeensaaja). Mikäli yhtiökohtaisiin hoitokustannusosiin siirrytään, on tärkeää, että vakuutettujen ja eläkkeensaajien palvelu turvataan. Vakuutusalan aloitteita Muistion yleisessä osiossa sivujen 5 ja 6 taitteessa todetaan yhtiökohtaisen hoitokustannusperusteen käyttöönoton tarkoittavan sitä, että yhtiöille olisi mahdollista vahvistaa yhtiökohtaiset, laskuperusteiksi kutsutut toimintaehdot, sen sijaan, että yhtiöt yhdessä valmistelevat ja hakevat kaikkia yhdessä koskevan laskuperusteen. Tämän osalta haluamme korostaa, että yhtiöillä on ollut halua liikkua yhtiökohtaisuuden suuntaan ja rajoittaa yhteistyötä, mutta lainsäädännön (TyEL 167 ja 172 ) on katsottu toistaiseksi estävän tämän. Tosin arviomuistiossa sivulla 17 todetaan, että voimassa oleva lainsäädäntö ei menettelyä lähtökohtaisesti kiellä. Vakuutusala on ollut asiassa kahdesti aloitteellinen. Yhtiöt ovat esittäneet ministeriölle vuonna 2008 kannanoton (LIITE 1), jossa on esitetty mahdollisuutta yhtiökohtaisiin laskuperusteisiin muuttamalla voimassa olevaa lakia. Tätä ennen vuonna 2006 vakuutusala teki ministeriölle esityksen siitä, että hyvitysten jakaminen maksujen ja rahastojen suhteen muutettaisiin yhtiökohtaiseksi samalla, kun hyvityssiirron kokonaismäärään lisättiin puolet hoitokustannusylijäämästä. Tuolloin ministeriö katsoi, ettei se voi sallia tällaista laskuperustemuutosta voimassa olevan lain puitteissa. Muun muassa tämä seikka on johtanut vakuutusalan vuoden 2008 kannanottoon. Sittemmin hallitusohjelmaan on kirjattu työeläkekilpailua koskevat lausumat, joihin perustuen sosiaali- ja terveysministeriö on käsityksemme mukaan laatinut nyt käsillä olevan arviomuistion työeläkejärjestelmäkilpailun toimivuudesta. 3. Miten yhtiökohtaisen hoitokustannusosan käyttöön pitäisi siirtyä? Esittäkää perusteltu näkemyksenne ehdotuksesta ja sen reunaehdoista Muistion sivulta 5 alkavassa osassa käsitellään yhtiökohtaista hoitokustannusosaa sekä mahdollisen maksuylijäämän palautusta. Muistio on oikeassa siinä, että mekanismin läpinäkyvyyttä ja kohdentumista ei voida pitää parhaana mahdollisena (tämä todetaan oikein muistion sivulla 10). Kannatamme muistion ajatusta siirtyä hoitokustannusosassa yhtiökohtaisuuteen edellyttäen, että seuraavat reunaehdot toteutuvat: 1) samalla hyvitysten osittamisessa asiakkaiden kesken tulee siirtyä yhtiökohtaisuuteen, 2) pienten vakuutusten maksun tasaaminen säilyy ja 3) jatkovalmistelussa selvitetään huolellisesti mallien olennaiset vaikutukset. Viittaamme tältä osin vuoden 2008 aloitteeseemme (LIITE 1), jossa todetaan seuraavaa: Työeläkevakuutusyhtiöt katsovat, että pienten vakuutusten maksun muotoutuminen kohtuuttoman suureksi tulee estää sillä, että tasausjärjestelmä tasaa edelleen näiden vakuutusmaksua. Tältä osin laskuperusteiden on oltava yhteiset. Yhtiöt katsovat kuitenkin, että tähän liittyvälle maksuperusteelle on syytä selvittää myös vaihtoehtoisia malleja. Muilta osin yhtiöt katsovat, että hoitokustannusosan tulee perustua yhtiökohtaiseen laskuperusteeseen. Tästä poiketen Etera katsoo, johtuen sen 3

4 vakuutuskannan erilaisuudesta, että hoitokustannusosan tulee perustua yhteiseen laskuperusteeseen tätä laajemmin. Mikäli hyvitysten osittamisessa mennään yhtiökohtaisuuteen, hyvitysten enimmäismäärää on syytä edelleen rajoittaa yhteisellä perusteella vakuutettujen etujen turvaamiseksi. Kohtuullisuusperiaate tulee säilyttää yleisenä periaatteena, mutta hyvitysten jaon lähtökohtana tulee kuitenkin olla erityisesti, että sitä tarkastellaan työeläkelaitosten kilpailun edistämisen lähtökohdasta. Hyvitykset tulisi silloin voida osittaa asiakkaiden kesken yhtiön vahvistaman hyvitys- tai ylijäämänjakopolitiikan mukaisesti. Viitaten edellä mainitsemaamme kohtaan 3, katsomme seuraavien elementtien olevan keskeisiä jatkovalmistelussa: a. Palveluiden turvaaminen. Kuten edellä kysymyksen 2 yhteydessä on jo todettu, katsomme, että vakuutettujen, vakuutuksenottajien ja eläkkeensaajien asianmukainen palvelu on turvattava. Kuitenkin on huomioitava, että voimassa oleva lainsäädäntö, mm. TyEL ja hallintolaki, asettaa oikeusturvan toteutumiselle ja hyvälle hallinnolle jo nyt selkeät kriteerit. Käytännössä työnantajat pitävät myös työntekijöidensä saamaa palvelutasoa kilpailutekijänä kiristyvillä työntekijöiden markkinoilla. Tämä on omiaan vaikuttamaan työeläkeyhtiöiden tarjoaman palvelun sisältöön. b. Muutosten vaikutukset yhtiöiden kustannuksiin. Yhtiökohtaiseen hoitokustannusosaan siirtyminen edellyttää hoitojärjestelmän muutostarpeita (esimerkiksi it-järjestelmän muuttaminen mm. vuosilaskentojen osalta ja maksuosan hallinnoinnin uudet käytännöt), mistä syntyy yhtiöille kustannuksia.. c. Yhtiökohtaisen hoitokustannusosan mitoittaminen. Yhtiökohtaisen hoitokustannusosan asiallinen ja asianmukainen käyttö tulisi varmistaa mm. ratkaisemalla yhtiökohtaisen hoitokustannusosan mitoittamisen reunaehdot, hoitokustannusylijäämän tai alijäämän käsittely, ja asiakashankinnan pelisäännöt. d. Laskuperusteiden julkisuus. Kuten olemme vuoden 2008 kannanotossamme esittäneet, laskuperusteet vaativat edelleen sosiaali- ja terveysministeriön ennakkovahvistuksen ja läpinäkyvyyden toteutuminen edellyttää laskuperusteiden julkisuutta. Näkisimme, että laskuperusteiden valmisteluprosessin kannalta mahdollinen yhtiökohtaisuuteen siirtyminen selkiyttäisi merkittävästi nykyisin vaikeaa neuvottelu- ja hakuprosessia. Lisäksi pidämme voimassa olevan sääntelyn muuttamisen kautta tapahtuvaa järjestelmän uudistamista hallitsemattomien yhtiökohtaisten ratkaisujen sijasta myönteisenä tapana edistää sitä, että yhtiökohtaisuuteen siirryttäisiin hallitusti. 4. Katsotteko, että yhtiökohtaisen hoitokustannusosan käyttöönotto edistäisi kilpailua ja siten tehokkuutta lakisääteisen tehtävän hoidossa työeläkealalla? Perustelkaa kantanne Muistion sivulla 3 todetaan: Kilpailun keskeisin tehtävä on saada hajautetusta toimeenpanomallista kaikki mahdollinen tehokkuus irti. Tämä säästää oletettavasti vakuutuksenottajien ja vakuutettujen varoja sekä parantaa palvelua ja eläketurvan tasoa. Yhdymme tähän toteamukseen. Kilpailulla 4

5 tavoitellaan yleisesti resurssien optimaalista allokoitumista, jolloin asiakas hyötyy voidessaan valita itselleen parhaiten sopivan palveluntarjoajan. Työeläkejärjestelmässä erityisesti johtuen sen voimakkaasta tukeutumisesta jakojärjestelmään ei ole mahdollista purkaa sääntelyä radikaalisti. Kun näin on, tulee etsiä ne elementit, joissa vapaampi kilpailu on mahdollista. Toimivan kilpailun on tarkoitettava sitä, että vakuutuksenottajat voivat siirtyä parhaimmaksi kokemaansa työeläkevakuutusyhtiöön edellyttäen kuitenkin, että tämä johtaa toimeenpanokustannusten kokonaissäästöihin ja ettei tämä vaaranna eläkejärjestelmän kokonaistehokkuutta. Kilpailuelementtien ei kuitenkaan tule olla liian yksiulotteisia, koska tällöin erilaistuminen ei ole mahdollista. Työeläkeyhtiöiden tuleekin voida valita toisistaan poikkeavia ratkaisuja myös muulta osin kuin vain hoitokustannusosassa. Näkemyksemme mukaan osana kilpailun tehostamista tulisi pohtia myös, minkälaisilla tunnusluvuilla yhtiöitä voitaisiin verrata toisiinsa. Toimivien tunnuslukujen löytäminen edistäisi järjestelmän läpinäkyvyyttä, kilpailua ja tehokkuutta. 5. Katsotteko, että yhtiökohtainen hoitokustannusosa olisi sopimaton tai vaarantaisi nykyisen työeläkejärjestelmän eli vakuutettujen, vakuutuksenottajien ja eläkeläisten edut? Perustelkaa kantanne Mikäli yhtiökohtaiseen hoitokustannusosaan liittyvät reunaehdot on asianmukaisesti tutkittu ja ratkaistu edellä kuvatulla tavalla, on mahdollista toteuttaa sekä yhtiökohtaiseen hoitokustannusosaan siirtyminen että työeläkejärjestelmän etujen huomioiminen ilman ristiriitoja näiden kahden tavoitteen välillä. 6. Katsotteko, että yhtiökohtaisen hoitokustannusosan käyttöönotto olisi muutoin ristiriidassa työeläkejärjestelmän toimivuuden kanssa? Mikäli vastaatte kysymykseen myöntävästi, kuvailkaa ristiriita ja sen vaikutukset Emme katso, mikäli yhtiökohtaiseen hoitokustannusosaan liittyvät reunaehdot on asianmukaisesti tutkittu ja ratkaistu edellä kuvatulla tavalla. 7. Mitä muita seuraamuksia yhtiökohtaisella hoitokustannusperusteella voisi mielestänne olla? Perustelkaa kantanne Viittaamme tältä osin edellä oleviin vastauksiin. 8. Miten varmistettaisiin se, että muutos kohtelisi niin suuria kuin pieniä asiakkaita tasapuolisesti? Nykytekniikassa on katsottu tarpeelliseksi, että pienien asiakkaiden työeläkevakuutusmaksu ei nouse hoitokustannuskulujen vuoksi kohtuuttoman korkeaksi. Myös vakuutusalan kannanotossa vuodelta 2008 viitataan siihen, että tätä asiaa tulee tarkastella myös siirryttäessä yhtiökohtaiseen hoitokustannusosaan: Työeläkevakuutusyhtiöt katsovat, että pienten vakuutusten maksun muotoutuminen kohtuuttoman suureksi tulee estää sillä, että tasausjärjestelmä tasaa edelleen näiden vakuutusmaksua. Tältä osin laskuperusteiden on oltava yhteiset. Yhtiöt katsovat kuitenkin, että tähän liittyvälle maksuperusteelle 5

6 on syytä selvittää myös vaihtoehtoisia malleja. Muilta osin yhtiöt katsovat, että hoitokustannusosan tulee perustua yhtiökohtaiseen laskuperusteeseen. Tästä poiketen Etera katsoo, johtuen sen vakuutuskannan erilaisuudesta, että hoitokustannusosan tulee perustua yhteiseen laskuperusteeseen tätä laajemmin. On syytä myös varmistaa, että uudistus ei pelkästään luo uusia kannustimia isoista yrityksistä käytävään kilpailuun Työkyvyn ylläpito ja työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteet Muistion työkyvyn ylläpitoon tähtäävän toiminnan kuvauksessa todetaan hyvin itse toiminnan tärkeys. Siksi on tärkeää, että siihen liittyvää sääntelyä täsmennetään, jotta toiminnan asianmukaiselle jatkamiselle on hyvät edellytykset. Tämän osalta yhdymme muistion sivun 22 toisen kappaleen päätelmiin. 1. Katsotteko, että arviomuistio ei sisällä asiavirheitä? Mikäli sisältää, kuvailkaa virheet ja niiden vaikutukset Arviomuistio ei sisällä olennaisia asiavirheitä. Tekstissä asiat on kuitenkin esitetty tiiviisti ja osin tulkinnanvaraisesti, jolloin toteamukset antavat mahdollisuuden erilaisille johtopäätöksille ja ne saattavat johtaa väärinkäsityksiin. Osaan tällaisia viitataan jatkossa, mutta kaikkia tällaisia kohtia ei mahdollisesti seuraavassa tule mainittua. Sivulla 25 esitetään että työkyvyttömyysriskin hallintaosasta on säädelty laskuperusteilla, vaikka tosiasiassa vain sen määrä on säädelty laskuperusteessa. Määräykset siitä, mitä kuluja työkyvyttömyysriskin hallintaosalla voidaan kattaa ja kirjaamismääräykset annetaan FIVA:n määräyksissä. 2. Katsotteko, että arviomuistio tarjoaa oikeansuuntaisen lähtökohdan asian läpikäymiseen? Mikäli ette katso, kuvailkaa ne seikat joihin tulisi keskittyä Yleisiä näkökohtia Järjestelmän ensisijaisena tavoitteena on alentaa työkyvyttömyyseläkemenoa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarkoituksenmukaisinta on, että varoja kerätään mahdollisimman laajasti vakuutuksenottajilta ( poolausperiaatteella ) ja tämän jälkeen varojen käyttö kohdennetaan mahdollisimman läpinäkyvästi ja tasapuolisesti siten, että varojen käytöllä saavutetaan parhain mahdollinen tulos niin työeläkejärjestelmän kuin asiakkaiden työkyvyn ylläpidon kannalta. Katsomme tämän periaatteen säilyttämisen keskeisenä pohdittaessa sitä, miten työkyvyn ylläpitoa koskevaa sääntelyä tulisi kehittää. Työkyvyn ylläpitoon tarkoitettujen varojen käytöstä Muistion sivulla 24 kysytään, muodostuuko vakuutettujen työkyvyn ylläpitoon tarkoitettujen varojen tosiasialliseksi käyttötarkoitukseksi asiakashankinta ja asiakkuuksien säilyttäminen, vai aito työhyvinvoinnin edistäminen. Mikäli varat eivät kohdistu työhyvinvoinnin edistämiseen, niin voidaan selkeästi todeta, että koko toiminnan perustelu raukeaa tyhjiin. Kun otetaan huomioon asian tärkeä 6

7 merkitys työeläkejärjestelmän kannalta, on syytä varmistaa, että varat kohdistuvat oikein ja että varat käytetään nimenomaan toimiin, jotka tosiasiallisesti vaikuttavat työntekijöiden työssä jatkamiseen ja siten tavoitteeseen eläkkeellesiirtymisen myöhentymisestä. Työkyvyttömyyseläkemenojen kasvun hillitsemistä ja työkykyä ylläpitäviä toimia edistää parhaiten nykyisen kaltainen järjestelmä edellyttäen, että toiminta on läpinäkyvää ja että kerätyt varat ja niihin liittyvät palvelut kohdistetaan oikein. Näkemyksemme mukaan työeläkejärjestelmän on perusteltua toimia työkyvyn ylläpidon alueella, koska sillä syntyy toimintansa myötä kokemusta työkyvyttömyysriskin torjumiseen tähtäävästä toiminnasta ja sen tehokkuudesta. Tässä mielessä työeläkeyhtiö voi kustannustehokkaasti siirtää parhaita käytäntöjä asiakasyhtiöstä toiseen. Työeläkevakuutusyhtiöille muodostuu toimintansa kautta myös paras käsitys palveluiden asianmukaisesta kohdistamisesta eli siitä, minkälaista palvelua on kulloinkin tarpeellista tarjota eri asiakkaille. Asiaa tarkasteltaessa on myös otettava huomioon, että käytännössä työeläkejärjestelmän roolin tulisi lähinnä olla ensisijaisesti suunnitelmallisten toimien käynnistämistä ja koordinoimista päävastuun työhyvinvointitoimista ollessa asiakkaalla itsellään ja työterveyshuollolla. Kilpailusta työkyvyn ylläpitotoiminnassa Muistion sivulla 26 todetaan, että työkyvyn ylläpitoa koskeva toiminta on sellaista sosiaaliturvan ydinaluetta, jonka voi katsoa kuuluvan työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnan tarkoitukseen mutta jolla sen sosiaaliturvaluonteesta huolimatta voidaan kilpailla. Toteamme lisäksi, että asian arvioinnissa on otettava huomioon se, että työkyvyn ylläpidon palveluja tarjoavat myös yksityiset palvelujen tarjoajat työeläkeyhtiöiden lisäksi. Tämä seikka on huomioitava, arvioitaessa sitä, miten työkyvyn ylläpitoa koskevia säännöksiä tulisi kehittää jatkossa. Sääntelyn on oltava sellaista, että se mahdollistaa muun muassa työeläkeyhtiöiden kehittää palvelujaan asiakkaiden muuttuvien tarpeiden mukaisesti. 3. Katsotteko, että työhyvinvointipalveluiden tarkempi sääntely edistäisi kilpailua työeläkealalla? Perustelkaa kantanne Muistion sivujen 25 ja 26 taitteessa pohditaan työttömyysriskin hallintaosan sääntelyn oikeaa paikkaa. Katsomme, että itse työkyvyttömyysriskin hallintaosan tason sääntely kuuluu laskuperusteisiin ja on osa maksutasoa koskevaa kolmikantaisesti sovittavaa päätöstä. On merkillepantavaa, että työmarkkinajärjestöillä on tässä asiassa erityinen rooli sen määrittämiseksi, kuinka paljon varoja tähän toimintaan halutaan panostaa. Tämä periaate on syytä säilyttää jatkossakin, mutta laskuperusteiden valmisteluun liittyvää prosessia on kuitenkin kehitettävä. Sen sijaan työkyvyn ylläpitoon tähtäävän muut toiminnan reunaehdot eivät kuulu laskuperusteisiin. Muistion sivulla 27 katsotaan, että Edellä mainitun johdosta pitäisi siis 1) määritellä uudelleen se, mihin tyhy-rahaa voidaan käyttää / säädellä käyttötarkoituksen rajaus ja 2) tyhy-rahan hallintaosa ei saisi ylittyä asiakaspanostuksissa. Ylittäminen rasittaisi tietyllä monikerralla asiakashyvityksiä. Kannatamme edellä kohdassa 1 mainittua, kuten jäljempänä kysymyksen 4 yhteydessä toteamme. Sen sijaan kohdassa 2 esitetyn sanktiomallin hyviä ja huonoja puolia olisi syytä tarkastella myös tässä lausunnossa tuonnempana luonnehdittujen vaihtoehtojen rinnalla. 7

8 Katsomme, että varsinaisena ongelmana asiassa on tasoitusmäärän käyttäminen työkyvyn ylläpitotoimintaan. Käytännössä nimittäin tasoitusmäärää ei tule voida purkaa yhtiön harkinnassa olevalla tavalla. Jatkotyössä on keskeistä selvittää, miten tyhy-rahan asiallinen käyttö turvataan ja estetään vastaavasti rahan kohtuuton käyttö esimerkiksi asiakashankinnassa. 4. Kuvailkaa perusteellisesti sitä, millaista sääntelyä ja sääntelyratkaisuja tulisi edistää Kuten edellä kysymyksen 3 yhteydessä toteamme, työkyvyttömyysriskin hallintaosan tason määrittely kuuluu laskuperusteisiin. Lain tasolla voitaisiin sen sijaan periaatteellisella tasolla säätää työkyvyn ylläpitoon tähtäävästä toiminnasta, asiakkaiden oikeudenmukaisesta ja tasavertaisesta kohtelusta ja varojen ja palveluiden käytön reunaehdoista, joiden puitteissa yhtiöiden tulisi käytännössä toimia. Laissa tulisi siten määrittää, mitä työhyvinvointipalvelujen tarjoamisella tarkoitettaisiin, mutta ei siitä, miten työhyvinvointipalveluita käytännössä toteutettaisiin. Työeläkeyhtiöille tulisi jäädä päätäntävalta siitä, miten toimintaa käytännössä harjoitetaan ottaen huomioon laissa säädetyt periaatteet. On tärkeää, että sääntely jättää sijaa kilpailulle, jolla saadaan aikaan toimivimmat ratkaisut eri yrityskokoluokissa. Näin saavutettaisiin kokonaisuutena arvioiden paras lopputulos työeläkejärjestelmän kannalta. Lakitasolla TyEL:ssä voitaisiin käsitellä esimerkiksi seuraavia seikkoja: - määrittää, mitä työkyvyttömyysriskiä vähentävällä toiminnalla tarkoitetaan ja toiminnan tavoitteet; - säätää työeläkeyhtiöiden oikeudesta ja velvollisuudesta harjoittaa määritelmän mukaista työkyvyttömyysriskiä vähentävää ennaltaehkäisevää toimintaa; - määrittää toiminnan ja siihen kohdistettujen varojen ja palveluiden käytön reunaehdot siten, että asiakkaiden kohtelu on oikeudenmukaista ja tasavertaista tavalla, joka yhtiön omien arvioiden mukaan tuottaa yhtiön vakuutuskannan piirissä parhaat tulokset. Arviomuistiossa ei ole pohdittu työhyvinvointitoiminnan rahoitusvaihtoehtoja. Katsommekin, että jatkovalmistelussa olisi syytä tutkia myös vaihtoehtoisia rahoitusmalleja ja niiden seuraamuksia mm. vakuutusmaksuihin. Tällaisia vaihtoehtoisia malleja ovat esimerkiksi seuraavat: 1) nykymuotoinen toiminta sillä muutoksella, että mahdollinen ylite katetaan tasoitusmäärän sijasta liikekuluista, 2) siirrytään kokonaan siihen, että varat peritään osana yhtiökohtaista hoitokustannusosaa ja kulutkin ovat silloin luonnostaan liikekuluja, tai 3) kustannukset sinänsä sisällytetään liikekuluihin, mutta (työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisukulujen tapaan) vakuutusmaksun työkyvyttömyysosaan sisältyvä työkyvyttömyysriskin hallintaosa siirretään yhtiön hoitokustannustuloon, jolla katetaan liikekulut. Mallit 1) ja 3) johtavat samaan lopputulokseen, jossa työkyvyttömyysriskinhallintaosan tulojen ja menojen erotus katetaan hoitokustannusylijäämällä ja tehokkuustavoitteet luonnollisesti johtavat yhtiöt vartioimaan varojen käyttöä. Malli 2) voi johtaa ainakin osin palvelukohtaiseen hinnoitteluun. Eri rahoitusvaihtoehtoja arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon yhtiökohtaisia laskuperusteita koskevat mahdolliset ratkaisut siten, että hoitokustannuksia, asiakashyvityksiä ja työhyvinvointitoimintaa koskeva sääntely johtaa tasapainoiseen kokonaisuuteen. 8

9 Finanssivalvonnan voimassa olevan kannanoton ( , Dnro 1/401/2005) mukaisesti työeläkevakuutusyhtiöllä on oltava yhtiön hallituksen hyväksymät kirjalliset ohjeet yhtiön ja vakuutuksenottajien välisissä liiketoimissa ja sopimussuhteissa noudatettavista periaatteista. Katsomme, että vallitseva oikeustila voitaisiin vahvistaa lakitasoisella sääntelyllä siten, että laissa säädettäisiin hallitukselle velvollisuus vahvistaa kirjalliset työhyvinvointitoiminnan periaatteet. Lisäksi näemme eduksi sen, että nykyisen käytännön mukaisesti työeläkeyhtiöt tekevät sopimukset ja suunnitelmat asiakkaiden kanssa työhyvinvointitoiminnasta. 5. Katsotteko, että työhyvinvointipalveluiden tarkempi sääntely olisi liian byrokraattinen tapa ratkaista asia? Perustelkaa kantanne Viittaamme edellä kysymysten 3 ja 4 kohdalla todettuun. 6. Katsotteko, että työhyvinvointipalveluiden tarkempi sääntely olisi muutoin ristiriidassa työeläkejärjestelmän toimivuuden kanssa? Mikäli vastaatte kysymykseen myöntävästi, kuvalkaa ristiriita ja sen vaikutukset. Emme katso. Muistion sivulla 27 pohditaan työkykytoiminnan harjoittamista keskitetysti. Katsomme, että muistion johtopäätös hajautetusta hallinnosta on oikea. 7. Kuvailkaa niitä seuraamuksia, joita tarkemmalla sääntelyllä voisi / pitäisi olla Kuten olemme edellä todenneet, työhyvinvointipalvelujen tarjoaminen on tärkeää toimintaa ja se tukee hyvin työeläkejärjestelmän tavoitteita. Siksi myös siihen liittyvää sääntelyä olisi syytä täsmentää, jotta toiminnan asianmukaiselle jatkamiselle on hyvät edellytykset riippumatta siitä, tarkastellaanko toimintaa kansallisesta tai EU-sääntelyn näkökulmista. Suomen jäsenyyssopimuksen liitteessä mainittu kirjaus työeläkeyhtiöiden erityisasemasta on syytä turvata kaikissa yhteyksissä. Myös tässä tarkoituksessa on erityisesti tarpeen, että sääntelyä täsmennetään siten, työeläkeyhtiöiden tarjoamat työhyvinvointipalvelut ovat selvästi osa työeläkeyhtiöiden toimiluvan piiriin kuuluvaa toimintaa. FINANSSIALAN KESKUSLIITTO 9

10 Muistio Työeläkevakuutusyhtiöiden laskuperusteiden yhtiökohtaisuus TELA:n vakuutusyhtiöasiain toimikunta ja FK:n työeläkevakuutuksen johtokunta ovat selvittäneet mahdollisuuksia saada aikaan suurempaa yhtiökohtaisuutta työeläkevakuutuksen laskuperusteisiin. Käsittelyn pohjalta on laadittu seuraava yhteenveto työn tuloksesta saatettavaksi viranomaisten ja sidosryhmien tietoon ja toimenpiteitä varten. Keskeiset tulokset ovat seuraavat: työeläkevakuutusyhtiöt suhtautuvat myönteisesti yhtiökohtaisuuden tuomiseen laskuperusteisiin ja katsovat, että tätä kautta yhtiöiden välinen kilpailu voi tehostaa työeläketurvan toimeenpanoa yhtiöiden kesken suoritettu itsearvio osoitti kuitenkin, että työeläkejärjestelmän perustehtävän ja sen rahoituksen turvaamisen kannalta valtaosassa laskuperusteita yhdenmukaisuus on edelleen perusteltua työeläkejärjestelmän perustehtävän hoito ei edellytä työeläkemaksun hoitokustannusosan yhdenmukaisuutta, joten sen osalta voitaisiin siirtyä yhtiökohtaisiin laskuperusteisiin sama koskee laskuperusteita siltä osin kuin niissä säädellään asiakashyvityksiä varten siirrettävän määrän osittamista asiakasyritysten kesken perusteiden yhteisyyttä koskevaa lainkohtaa tulee täsmentää siten, että siitä käy ilmi, miltä osin perusteiden on lakisääteisen eläketurvan hoidon kannalta oltava välttämättä yhteisiä ja miltä osin ne voivat olla yhtiökohtaisia, koska sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että nykylaki liian epätarkkana suhteessa perustuslain vaatimuksiin estää suuremman perusteiden yhtiökohtaisuuden laskuperusteet vaativat edelleen sosiaali- ja terveysministeriön ennakkovahvistuksen ja läpinäkyvyyden toteutuminen edellyttää laskuperusteiden julkisuutta. Selvityksessä tarkasteltiin myös, miten lakia tulisi muuttaa, jotta ainakin syksyllä 2006 mahdottomaksi osoittautunut hyvityksiin liittyvä uudistus saadaan toteutettua (yhtiökohtainen painotus toisaalta rahaston ja toisaalta maksun käytölle hyvitysten osittamisessa). Työeläkevakuutusyhtiöt katsovat, että TyEL:n 169 :ään on mahdollista kirjoittaa yksinkertainen muotoilu, jonka perusteella perustehakemus olisi mahdollista vahvistaa. Työeläkeyhtiöt katsovat, että kohtuullisuusperiaate tulee säilyttää yleisenä periaatteena, mutta hyvitysten jaon lähtökohtana tulee kuitenkin olla erityisesti, että sitä tarkastellaan työeläkelaitosten kilpailun edistämisen lähtökohdasta. Tämän puitteissa ylijäämän osittamiseen voidaan vahvistaa eroja perustuen esimerkiksi kilpailun aiheuttamaan yhtiöiden erilaistumiseen. Hyvitysten osittamisen vapautuessa on mahdotonta vaatia, että päättyneille vakuutuksille tulee jakaa nykyiseen tapaan ns. jälkihyvityksiä. Sen sijaan hyvitysten kokonaismäärän osalta kohtuullisuusperiaatetta ei tarvita, koska lainsäädäntö on jo nykyisellään täsmentänyt työeläkevarojen omistuksen. Työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin rahoituksen turvaamiseksi hyvitysten kokonaisenimmäismäärä tulee edelleen määritellä yhteisellä laskuperusteella. Työeläkevakuutusyhtiöt katsovat, että pienten vakuutusten maksun muotoutuminen kohtuuttoman suureksi tulee estää sillä, että tasausjärjestelmä tasaa edelleen näiden vakuutusmaksua. Tältä osin laskuperusteiden on oltava yhteiset. Yhtiöt katsovat kuitenkin, että tähän liittyvälle maksuperusteelle on syytä selvittää myös vaihtoehtoisia malleja. Muilta osin yhtiöt katsovat, että hoitokustannusosan tulee perustua yhtiökohtaiseen laskuperusteeseen. Tästä poiketen Etera katsoo, johtuen sen vakuutuskannan erilaisuudesta, että hoitokustannusosan tulee perustua yhteiseen laskuperusteeseen tätä laajemmin. 1