LAPPEENRANNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

Transkriptio

1 LAPPEENRANNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Kesäkuu 2015

2 Saatteeksi Lappeenrannan varhaiskasvatuksen suunnittelujärjestelmä muodostuu kokonaisuudesta: Valtakunnan taso - Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005) (suositus) - Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) (normi) Kaupungin taso - Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelma (2015) (paikallinen normi) - Lappeenrannan esiopetussuunnitelma (2015) - Lappeenrannan varhaiskasvatuksen strategia Päiväkodin taso - Varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelma (sisältää sekä varhaiskasvatuksen että esiopetuksen vuosisuunnitelman sekä varhaiskasvatuksen strategian) - Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma - Lapsen oppimissuunnitelma Pedagogisten prosessien suunnittelussa lapset nähdään riittävän kompetentteina käyttämään kykyjään ja hyödyntämään ympäristön tarjoamia resursseja. Myös käytettävät menetelmät mahdollistavat lasten aktiivisuuden ja osallisuuden. Lapsilla on riittävästi valinnanvapautta ja mahdollisuuksia myös itsenäisiin päätöksiin. Suunnittelussa lähtökohtana on lasten ja kasvattajien yhteinen suunnittelu ja päätöksenteko. Kasvattajat rikastuttavat lasten elämää auttamalla heitä kasvu-, liekki- ja oppimisympäristöjen rakentamisessa, kuten tiedon hankinnassa, materiaalien ja välineiden valinnassa ja hankinnassa. Kasvattajien tehtävä on syventää lasten kokemusmaailmaa sekä mahdollistaa lasten tutustuminen tavoitteiden mukaisiin uusiin asioihin, joista heillä ei vielä ole kokemuksia. Kasvatuksessa merkityksellisiä ovat toimintaympäristön sosiaaliset rakenteet ja olosuhteet. Toiminnassa tärkeitä periaatteita ovat mm. tasa-arvoisuus, yhteisten päämäärien asettaminen, yhteistoiminta, ilmapiirin avoimuus ja toistensa arvostaminen. Henkilökunta dokumentoi ja arvioi sekä reflektoi yhdessä lasten ja vanhempien kanssa toimintaa vuoden kuluessa. Toimintaa muutetaan tavoitteiden suunnassa arvioinnin pohjalta. Lappeenrannassa Päivi Virkki varhaiskasvatusjohtaja 2

3 SISÄLLYS 1 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoite Varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjoja Verkostoyhteistyö 6 2 VARHAISKASVATUS Mitä varhaiskasvatus on Varhaiskasvatuksen arvopohja Kasvatuspäämäärät 9 3 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN Tavoitteena hyvinvoiva lapsi Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Kasvattaja varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatusympäristö Oppimisen ilo Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa Perustarpeet, -toiminnot ja terveyden edistäminen Lapselle ominainen tapa toimia 17 Leikkiminen 17 Liikkuminen 19 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen 20 Tutkiminen Sisällölliset orientaatiot 23 Matemaattinen orientaatio 23 Luonnontieteellinen orientaatio 24 Historiallis- yhteiskunnallinen orientaatio 24 Esteettinen orientaatio 24 Eettinen orientaatio 24 Uskonnollis- katsomuksellinen orientaatio 24 Jatkumo esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden oppimiskokonaisuuksiin Lasten työtehtävät, juhlat ja retket Mediakasvatus 27 4 VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA Kasvatuskumppanuus Vanhempien osallisuus yksikön toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja sen arviointi 29 5 ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA Lapsen tuen tarve ja sen arviointi Tuen järjestämisen periaatteet ja varhaiskasvatuksen tukitoimet 32 3

4 5.3 Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminen Tukipalvelujen toteutus varhaiskasvatuksessa KIELI- JA KULTTUURINÄKÖKOHTIA VARHAISKASVATUKSESSA Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessa Kielikylpy, vieraskielinen varhaiskasvatus ja vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuva varhaiskasvatus 38 7 ARVIOINTI 39 LÄHTEET, KIRJALLISUUS JA MATERIAALI 40 LIITTEET 42 Liite 1. Esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelman sisällys 42 Liite 2. Tasa-arvoisen kasvattajan muistilista 43 Liite 3. KIVA OLLA Kiusaamisen ehkäisemisen ja puuttumisen suunnitelma 44 Liite 4. Hyvä alku päivähoitopolulla 49 Liite 5. Nämä asiat kehittyvät, kun saan leikkiä ja liikkua 50 Liite 6. Suositeltavia käytänteitä päivähoidon siirtymävaiheissa 51 4

5 1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoite Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on valtakunnallinen varhaiskasvatuksen ohjauksen väline. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjana ovat valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksymät varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset, jotka sisältävät yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen painopisteet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa, ohjata sisällöllistä kehittämistä ja luoda osaltaan edellytyksiä varhaiskasvatuksen laadun kehittämiselle yhdenmukaistamalla toiminnan järjestämisen perusteita. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on lisätä varhaiskasvatushenkilöstön ammatillista tietoisuutta, vanhempien osallisuutta lapsensa varhaiskasvatuksen palveluissa ja moniammatillista yhteistyötä eri palvelujen kesken, joilla tuetaan lasta ja perhettä ennen lapsen oppivelvollisuuden alkamista. Yhdessä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden kanssa varhaiskasvatussuunnitelman perusteet muodostavat valtakunnallisesti lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävän kokonaisuuden. Kunnilla on laajat mahdollisuudet organisoida varhaiskasvatuspalvelut perheitä parhaiten palvelevalla tavalla. Kuntien erilaisuuden vuoksi on tärkeää, että jokaisessa kunnassa tarkennetaan varhaiskasvatuksen kuntakohtaiset strategiset linjaukset, jotka otetaan huomioon varhaiskasvatussuunnitelmia laadittaessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat kaikkia palvelumuotoja yhteiskunnan järjestämässä ja valvomassa varhaiskasvatuksessa. Kuntien tehtävänä on arvioida varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta kuntansa varhaiskasvatuksen palvelujen toteutumista ja konkretisoida omassa suunnitelmassaan varhaiskasvatuksen sisällöt ja toimintatavat eri toimintamuodoissa. Kasvatus on sidoksissa kulttuuriin ja yhteiskunnan jatkuvaan muutokseen, jonka tulee osaltaan vaikuttaa varhaiskasvatuksen toteutuksen jatkuvaan arviointiin, tavoitteiden asettamiseen ja toteuttamiseen. Kasvatuksen perinteinen, ihanteellinen tehtävä on pyrkiä myös kehittämään entistä parempaa yhteiskuntaa ja maailmaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ymmärtämisessä on keskeistä nähdä perusteet puitteiksi, joista keskustellaan ja jotka täsmennetään yhteisesti sovituiksi toimintaperiaatteiksi ja käytännöiksi kunnissa ja varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa ja yksiköissä. Hallinnollisen päätöksenteon ohella toiminnasta vastaavien poliittisten päättäjien sitoutuminen kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan on oleellista jatkuvan prosessimaisen työskentelyn ja varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen takaamiseksi. 1.2 Varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjoja Varhaiskasvatusta ohjataan sekä valtakunnallisilla että kunnan omilla asiakirjoilla. Kuntatasolla varhaiskasvatuksen ohjaus on monimuotoista ja asiakirjojen nimet voivat vaihdella kunnasta riippuen. Valtakunnallinen ja kunnallinen ohjaus muodostavat prosessimaisen kokonaisuuden. VALTAKUNNALLINEN OHJAUS: Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetukset määrittävät varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esiopetuksen toteuttamista. Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset sisältävät yhteiskunnan järjestämän ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen painopisteet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisältöä, laatua ja kuntien varhaiskasvatussuunnitelmien laatimista. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaavat valtakunnallisesti esiopetuksen sisältöä, laatua ja paikallisten opetussuunnitelmien laatimista. KUNNALLINEN OHJAUS: Kunnan varhaiskasvatuksen linjaukset ja strategiat voivat olla osana kunnan lapsipoliittista ohjelmaa, tai ne löytyvät muista lasta ja perhettä koskevista asiakirjoista. 5

6 Niistä ilmenevät kunnan varhaiskasvatuksen järjestämisen keskeiset periaatteet, kehittämisen painopisteet ja kunnan varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä. Kunnan tai useamman kunnan yhdessä laatiman varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana ovat valtakunnalliset varhaiskasvatuksen perusteet. Varhaiskasvatussuunnitelman tekemisessä otetaan huomioon kunnan omat linjaukset, strategiat ja tavoitteet sekä määritellään eri palvelumuotojen sisällölliset tavoitteet. Kunnan ja yksikön varhaiskasvatussuunnitelma ja esiopetuksen opetussuunnitelma muodostavat kokonaisuuden, ja niiden välillä on selkeä jatkumo. Yksikön varhaiskasvatussuunnitelma on kunnan suunnitelmaa yksityiskohtaisempi, ja siinä kuvataan yksikön varhaiskasvatuksen - hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuuden - lähtökohdat sekä niiden toteutuminen arjen kasvatuskäytännöissä. Siinä kuvataan myös alueen tai yksikön erityispiirteitä ja painotuksia. Myös eri palvelumuotojen tarkennetut tavoitteet kirjataan yksikkökohtaiseen suunnitelmaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen esiopetuksen suunnitelma laaditaan yhdessä vanhempien kanssa ja ne ohjaavat lapsikohtaisesti varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttamista. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden välinen ero on se, että varhaiskasvatussuunnitelma on valtakunnallisella tasolla ohjaava asiakirja. Esiopetuksen opetussuunnitelma on perusopetuslakiin perustuvaa normiohjausta. Kuntatasolla päätetyt kunnan omat linjaukset ja strategiat varhaiskasvatussuunnitelman osalta on päätetty lautakuntatasolla ja ne ovat toimintaa sitovia. Yksikön esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelman sisällys on liitteenä Verkostoyhteistyö Laadukas varhaiskasvatus on monimuotoista toimintaa, joka edellyttää eri tahojen yhteistyötä. Verkostoyhteistyötä tehdään varhaiskasvatuksen linjausten mukaisesti koko laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa ja tarvittaessa seudullisesti. Keskeisiä yhteistyötahoja ovat opetus-, sosiaali-, terveys-, kulttuuri- ja liikuntatoimi, yksityiset palveluntuottajat, seurakunnat, järjestöt, oppilaitokset ja sosiaalialan osaamiskeskukset, joiden kanssa tulee sopia yhteistyökäytännöistä ja periaatteista. Verkostotyöskentelyn tavoitteet ja toteuttamistavat kirjataan kunnan ja yksikön varhaiskasvatussuunnitelmaan. Opetustoimen kanssa yhteistyön keskeisenä sisältönä on yhteistyömuotojen ja rakenteiden luominen ja kehittäminen niin, että varmistetaan lapsen kasvatuksellinen ja opetuksellinen jatkumo. Lastenneuvolatoiminnan kanssa yhdessä luodaan ja kehitetään järjestelmä, jolla voidaan yhteistyössä vanhempien kanssa seurata lapsen kasvua ja kehitystä ja tarvittaessa ohjata perhettä hakeutumaan eri palveluihin. Verkostoyhteistyön yhtenä keskeisenä tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen riskitilanteissa. Lastensuojelun, perhetyön, perheneuvolan, kotipalvelun ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa tulee olla sovitut lapsen etua palvelevat yhteistyökäytännöt ja periaatteet neuvoteltaessa yksittäisen lapsen asioista ja myös viranomaispuuttumista edellyttäviä tilanteita varten. Lapsi sairaalassa Lapsen sairaalahoidon aikana varmistetaan varhaiskasvatuspalvelujen ja sairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöllä toiminnan jatkuvuus mahdollisimman hyvin lapsen tarpeiden mukaan. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen turvallisten ihmissuhteiden säilyttämiseen ja muodostumiseen ja lapsen yhteyksiä häntä hoitaviin aikuisiin ja lapsiin ylläpidetään. Yhteistyön merkitys vanhempien kanssa korostuu. Sairaalassa tai muussa laitoksessa järjestettävässä varhaiskasvatuksessa noudatetaan soveltuvin osin varhaiskasvatuksen valtakunnallisia linjauksia ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. 6

7 Neuvolan kanssa tehtävä yhteistyö Neuvola ja päivähoito ovat yhdessä suunnitelleet lomakkeet, joita käytetään lapsen 1½- vuotisja 4-vuotisneuvolatarkastuksen yhteydessä. Lomakkeiden tarkoitus on kehittää päivähoidon ja neuvolan moniammatillista yhteistyötä lapsen parhaaksi. Lomakkeilla kerätään tietoa vanhemmilta, päivähoidosta ja neuvolasta. Päivähoidossa käydään lomakkeitten ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta keskustelu vanhempien kanssa. Muut tukipalvelut Lapsen tilannetta arvioitaessa voi osoittautua, että lapsi ja vanhemmat on syytä ohjata päivähoidon ulkopuolisiin tukipalveluihin. Tällöin asiaa pohtimassa on ryhmän työntekijöiden lisäksi usein myös varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja/tai puheterapeutti. Perheen ohjaaminen tukipalveluiden piiriin edellyttää mm. riittävästi havaintoja lapsesta, riittävää yhteisymmärrystä työntekijöiden ja vanhempien kesken havaintojen merkityksestä sekä vanhempien riittävää motivaatiota hakeutua ehdotettuihin palveluihin. Lappeenrannassa muita palveluja tarjoaa. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (EKSOTE). 2 Varhaiskasvatus 2.1 Mitä varhaiskasvatus on Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Tarvitaan vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä, kasvatuskumppanuutta, jotta perheiden ja kasvattajien yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden. Yhteiskunnan järjestämä, valvoma ja tukema varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Se on suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. Lähtökohtana on kasvatustieteelliseen, erityisesti varhaiskasvatukselliseen, mutta myös laaja-alaiseen, monitieteiseen tietoon ja tutkimukseen sekä pedagogisten menetelmien hallintaan perustuva, kokonaisvaltainen näkemys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Varhaiskasvatuksen keskeinen voimavara on ammattitaitoinen henkilöstö. Laadukkaan varhaiskasvatuksen kannalta on olennaista, että koko kasvatusyhteisöllä ja jokaisella yksittäisellä kasvattajalla on vahva ammatillinen osaaminen ja tietoisuus. Varhaiskasvatusta järjestetään valtakunnallisten linjausten mukaisesti varhaiskasvatuspalveluissa, joista keskeisimpiä ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä erilainen avoin toiminta. Varhaiskasvatuspalveluja tuottavat kunnat, järjestöt, yksityiset palveluntuottajat ja seurakunnat. Esiopetus on vuotta ennen oppivelvollisuuden alkamista tarjottavaa suunnitelmallista opetusta ja kasvatusta. Varhaiskasvatus, esiopetus osana varhaiskasvatusta ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevän jatkumon 1. Varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat myös oppivelvollisuusikäiset lapset, jotka käyttävät varhaiskasvatuspalveluja. 2 Lappeenrannassa varhaiskasvatus ymmärretään paitsi käytännön toiminnaksi myös toimintaa ohjaavaksi ajatteluksi. Varhaiskasvatusajattelu heijastuu erilaisissa käsityksissä ja merkityksenannoissa: asenteissa, suhtautumisessa, tulkinnoissa, kuvauksissa jne. Varhaiskasvatusajattelu heijastuu myös varhaiskasvatusta koskevassa päätöksenteossa. 1 Opetushallitus päättää esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. 2 Oppivelvollisuusikäisten lasten toiminnan suunnittelussa otetaan huomioon perusopetuksen opetussuunnitelman kerhotoimintaa koskevat perusteet ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnalle laaditut suunnitelmat. 7

8 LASTEN VARHAISKASVATUKSEN VAIHTOEHDOT LAPPEENRANNASSA KOTIHOITO Yleinen kotihoidontuki Yksityisen hoidon tuki KUNNALLINEN VARHAIS- KASVATUS Päiväkodit Perhepäivähoito Leikkitoiminta YKSITYINEN VARHAIS- KASVATUS Päiväkodit Perhepäivähoito Yksityisen hoidon tuki Alle kouluikäisen lapsen vanhemmilla on lakiin perustuva oikeus valita hoitomuoto. Lappeenrannassa jokaisen lapsen lapsuutta arvostetaan, lasta suojellaan ja hänelle turvataan hyvät kasvuolosuhteet. Kotihoito Kaupunki tukee lasten kotihoitoa avoimilla varhaiskasvatuspalveluilla. Avoimet varhaiskasvatuspalvelut tarjoavat ohjattua toimintaa lapsille ja lapsiperheille avoimissa päiväkodeissa ja leikkikerhoissa. Toiminta on maksutonta ja tarkoitettu kaikille sekä kunnallisen että kunnan tukeman päivähoidon ulkopuolella oleville alle kouluikäisille lapsille, heidän vanhemmilleen ja hoitajilleen. 8

9 2.2 Varhaiskasvatuksen arvopohja Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 arvoista keskeisin on lapsen ihmisarvo. Tähän perusarvoon liittyneenä sopimus kattaa neljä yleisperiaatetta, jotka ovat: syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoisen kohtelun vaatimus lapsen etu lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen lapsen mielipiteen huomioon ottaminen Suomen perusoikeussäännöksistä, muusta oikeussääntelystä ja asiakirjainformaatiosta voidaan johtaa lapsen oikeuksia konkretisoivat varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet. Näitä ovat lapsen oikeus turvallisiin ihmissuhteisiin turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti saada tarvitsemaansa erityistä tukea omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen Lisäksi noudatetaan Lappeenrannan kaupungin, kasvatus- ja opetustoimen sekä varhaiskasvatuksen strategioihin kirjattuja arvoja. Kasvatus- ja opetustoimen arvot Oikeudenmukaisuus Oppiminen ja ihmisenä kasvaminen Oman itsensä, toisten sekä ympäristön kunnioittaminen Välittäminen Yhdessä kasvaminen Varhaiskasvatuksen arvot Oikeudenmukaisuus Oppiminen ja ihmisenä kasvaminen Oman itsensä, toisten sekä ympäristön kunnioittaminen Välittäminen Yhdessä kasvaminen Leikin ja lapsuuden arvostaminen Kestävä kehitys 2.3 Kasvatuspäämäärät Varhaiskasvatuksessa on tärkeää painottaa lapsuuden itseisarvoista luonnetta, vaalia lapsuutta ja ohjata lasta ihmisenä kasvamisessa. Varhaiskasvatuksen toimintaa suuntaavat yksittäisten kasvatus- ja sisältötavoitteiden yläpuolelle sijoittuvat kokoavat kasvatuspäämäärät. Kasvattajien tehtävänä on huolehtia, että seuraavat koko elämää koskevat ihmisenä kasvamisen kolme kasvatuspäämäärää viitoittavat toimintaa tasapainoisesti ja riittävän syvällisesti: henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen itsenäisyyden asteittainen lisääminen Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisessä keskeistä on, että jokaisen lapsen yksilöllisyyttä kunnioitetaan. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämisellä luodaan perusta sille, että kukin lapsi voi toimia ja kehittyä omana ainutlaatuisena persoonallisuutenaan. Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen tarkoittaa kasvatuspäämääränä sitä, että jokainen lapsi oppii ottamaan muita huomioon ja välittämään toisista. Lapsi suhtautuu myönteisesti itseensä, toisiin ihmisiin, erilaisiin kulttuureihin ja 3 Lasten inhimillistä kasvua ja kehitystä turvaava lapsen oikeuksien yleissopimus tuli laintasoisena säädöksenä Suomessa voimaan vuonna

10 ympäristöihin. Varhaiskasvatus luo omalta osaltaan edellytyksiä hyvän yhteiskunnan ja yhteisen maailman muodostumiselle. Itsenäisyyden asteittainen lisääminen kasvatuspäämääränä tarkoittaa sitä, että lapsi edellytystensä mukaisesti kykenee huolehtimaan itsestään ja läheisistään sekä tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja. Lapsi saa iloita oppiessaan huolehtimaan itsestään ja hän saa luottaa omaan osaamiseensa. Hän saa oppia omatoimisuutta niin, että tarpeellinen huolenpito ja turva ovat kuitenkin koko ajan lähellä. Lappeenrannan varhaiskasvatuksen strategia

11 3 Varhaiskasvatuksen toteuttaminen 3.1 Tavoitteena hyvinvoiva lapsi Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Hän nauttii yhdessäolosta lasten ja kasvattajien yhteisössä, sekä kokee iloa ja toimimisen vapautta kiireettömässä ja turvallisessa ilmapiirissä. Lapsi on kiinnostunut ympäristöstään, ja hän voi suunnata energiansa leikkiin, oppimiseen ja arjen toimiin itselleen sopivin haastein. Hyvinvoinnin edistämiseksi lapsen terveyttä ja toimintakykyä vaalitaan ja lapsen perustarpeista huolehditaan. Lapsi kokee, että häntä arvostetaan, hänet hyväksytään omana itsenään, hän tulee kuulluksi ja nähdyksi ja hän saa vahvistusta terveelle itsetunnolle. Lapsi uskaltaa yrittää ja oppii sosiaalisia taitoja. Lapsi kohdataan yksilöllisten tarpeiden, persoonallisuuden ja perhekulttuurinsa mukaisesti ja hän kokee olevansa tasa-arvoinen riippumatta sukupuolestaan, sosiaalisesta tai kulttuurisesta taustastaan tai etnisestä alkuperästään. Lapsen hyvinvointia varhaiskasvatuksessa edistävät mahdollisimman pysyvät ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsen suhteita vanhempiin, kasvattajiin ja muihin lapsiin vaalitaan ja hän kokee kuuluvansa vertaisryhmään. 3.2 Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Nämä varhaiskasvatuksen ulottuvuudet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Samoin niiden merkitys vaihtelee erilaisissa tilanteissa. Mitä pienempi lapsi on sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteissa. Ne ovat myös kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen tilanteita, joilla on merkitystä sekä lapsen yleiselle hyvinvoinnille että oppimiselle. Hyvä hoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle varhaiskasvatuksessa. Hyvin hoidetun lapsen perustarpeista on huolehdittu, ja lapsi voi suunnata mielenkiintonsa toisiin lapsiin, ympäristöön ja toimintaan. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen huolenpitoa. Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä, lapsen ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Lapsen päivä muodostuu erilaisista arkeen liittyvistä tilanteista, jotka ovat selkeän mutta tarvittaessa joustavan päivärytmin perusta. Lapsen päivään kuuluvat hoito- ja muut vuorovaikutustilanteet sekä arjen pienet työtehtävät, leikki ja muu lapselle ominainen toiminta ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen tilanteita. Kasvattajat tuovat lapsen päivän eri vaiheisiin kasvatuksen ja opetuksen ulottuvuuden. 3.3 Kasvattaja varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatuksen henkilöstö muodostaa moniammatillisen kasvattajayhteisön, jonka toiminta pohjautuu suomalaisen yhteiskunnan määrittelemissä asiakirjoissa oleviin ja yhteisesti sovittuihin arvoihin ja toimintatapoihin. Neuvotellessaan arvoista ja toimintatavoista kasvattajayhteisö rakentaa yhteistä toimintakulttuuria. Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuus ja sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet. Oman työn pohtiminen ja arviointi auttavat kasvattajaa toimimaan tietoisesti eettisesti ja ammatillisesti kestävien toimintaperiaatteiden mukaisesti. Kasvattajalta edellytetään sitoutuneisuutta, herkkyyttä ja kykyä reagoida lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kasvattajat mahdollistavat aikuisten ja lasten yhteisössä hyvän ilmapiirin, jossa lapset voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta. Kasvattajat vaalivat lapsen ystävyyssuhteiden ja hoito- ja kasvatussuhteiden jatkuvuutta. Tietoinen ja tavoitteellinen kasvatus ja opetus merkitsevät kasvattajalle ja kasvattajayhteisölle valintojen tekemistä. Kasvattajien tehtävänä on suunnitella toimintaa ja rakentaa ympäristö, jossa näkyvät sekä lapsille ominaisin tapa toimia että sisällölliset orientaatiot 4. Näkemys hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta ohjaa kasvattajan toimintaa ja kasvattaja tiedostaa 4 Katso luku

12 lapsen kasvun ja oppimisen mahdollisuudet. Kasvattaja kannustaa lasta omatoimisuuteen niin, että lapsi kokee iloa osaamisestaan, mutta saa myös tarpeen mukaisen avun. Kasvattajat myös välittävät lapsille ympäristön avulla ja yhteisessä toiminnassa aiempien sukupolvien kokemuksia ja kulttuuriperintöä sekä eri tieteenalojen tuottamaa tietoa. Kasvattajat kunnioittavat lapsen, lapsen vanhempien ja toistensa kokemuksia ja mielipiteitä ja työskentelevät kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti. Ammatillinen ja koulutuksen tuottama tieto ja kokemus luovat perustan osaamiselle. Kasvattajayhteisö dokumentoi, arvioi ja pyrkii jatkuvasti kehittämään toimintaansa. Kasvattajat ylläpitävät ja kehittävät ammatillista osaamistaan ja tiedostavat varhaiskasvatuksen muuttuvat tarpeet. Kasvattajat tiedostavat teknologisen kehityksen uudet mahdollisuudet sekä ottavat harkiten huomioon tieto- ja viestintätekniikan hyödyt ja mahdollisuudet työssä. Kasvatustietoisuus Kasvatustietoisuudessa on kysymys kasvattajan ajattelusta, pedagogisesta ajattelusta. Se voidaan määritellä kasvattajan tajunnan tilaksi, jolle on tyypillistä tietoisuus toimimisesta kasvattajan tehtävässä ja tietoisuus tähän liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Kasvatustietoisuus voidaan karkeasti jaotella tietoisuudeksi (1) kasvatuksen tavoitteista, mikä on kiinteästi yhteydessä kasvattajan maailmankatsomukseen, (2) keinoiksi ja (3) tuloksiksi. Kasvatustietoisuuden voidaan nähdä myös koostuvan (1) päämäärä-, (2) menetelmä- ja (3) tilannetiedosta. Kasvatustietoisuuden laatu näkyy kasvatusteoissa, kasvatustoiminnassa ja kasvatuskäsityksissä. Kasvatustietoisuus on osa ihmisen yleisempää tietoisuutta. Tietoisuuden vastakohta on ei-tietoisuus. Ei-tietoinen kasvatustoiminta ei ole tavoitteellista. Tietoinen kasvatustoiminta on sitä, että kasvattaja pohtii omaa tapaansa kasvattaa, miettii kasvatustyönsä arvoja ja päämääriä ja tekee tietoisia valintoja. Kasvatustietoisuus mahdollistaa oman kasvatustoiminnan itsesäätelyn. Kasvattajayhteisön/-yhteisöjen keskustelu- ja kehittämisfoorumit: pedagogiset kahvilat suunnittelupäivät tiimipalaverit yksikköpalaverit perhepäivähoitajien tapaamiset Ammatillinen kehittyminen: täydennyskoulutus oman työn reflektointi kehityskeskustelut esimiehen kanssa työnohjaus ammatillinen kuntoutus Tasa-arvoinen varhaiskasvatus Tasa-arvoisessa varhaiskasvatuksessa on seuraavat pääteemat: Minä ja kulttuuri Kieli ja vuorovaikutus Toiminta ja arki Tilat ja välineet Tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen suunnitelma sisältyy yksikön esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmaan. Tasa-arvoisen kasvattajan muistilista on liitteenä 2. Lasten osallisuutta mahdollistavat työskentelytavat Lapset ovat luontaisesti aktiivisia. Kasvattajien tehtävänä on hyödyntää lasten aktiivisuutta toiminnassa ja sen suunnittelussa. Oma aikuinen -käytäntö Oma aikuinen -käytäntö on käytössä kaikissa lapsiryhmissä Lappeenrannassa. Oma aikuinen - käytännöllä luodaan pohja vanhempien ja päivähoidon väliselle kasvatusyhteistyölle. Jokaiselle lapselle nimetään oma aikuinen. Oman aikuisen merkitys on erityisen suuri lapsen aloittaessa päivähoidon. Läsnä oleva, lapsen yksilöllisen kokemuksen mahdollisimman hyvin tavoittava vuorovaikutus kaikissa arjen tilanteissa luo pohjan lapsen turvalliselle kiinnittymiselle päivähoitoon. 12

13 Oman aikuisen karttuva tietämys lapsen yksilöllisistä tarpeista ja ominaisuuksista lisää oman aikuisen mahdollisuuksia tukea yhdessä vanhempien kanssa lapsen suotuisaa kehittymistä ja hyvinvointia. Pienryhmätoiminta Pienryhmätoimintaa toteutetaan kaikissa lapsiryhmissä. pienryhmätoiminta mahdollistaa arjen sujumisen pienryhmätoiminta luo turvallisen toimintaympäristön, jossa lapsen on hyvä olla ja toimia pienryhmä mahdollistaa keskustelun, vuorovaikutuksen sekä havainnoinnin Opetuksen eheyttäminen Opetuksen eheyttämisellä tarkoitetaan opetettavan aineksen kokoamista laajemmiksi kokonaisuuksiksi, esimerkiksi teematyöskentely ja pedagoginen projekti. Niitä avataan enemmän lapselle ominainen tapa toimia -luvun kohdassa Tutkiminen. 3.4 Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta. Varhaiskasvatusympäristöön kuuluvat rakennetut tilat, lähiympäristö sekä toiminnallisesti eri tilanteisiin liittyvät psyykkiset ja sosiaaliset ympäristöt sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Kun ympäristö suunnitellaan joustavaksi, sitä voidaan muuttaa ajan tarpeiden mukaan. Oppimiseen innostava monipuolinen ja joustava ympäristö herättää lapsissa mielenkiintoa, kokeilunhalua ja uteliaisuutta ja kannustaa lasta toimimaan ja ilmaisemaan itseään. Ympäristö tuo myös lasten ja kasvattajien yhteiseen toimintaan erilaisia tiedollisia, taidollisia ja kokemuksellisia aineksia. Varhaiskasvatusympäristön suunnittelussa tulee ottaa huomioon sekä toiminnalliset että esteettiset näkökulmat. Hyvin rakennettu ympäristö on viihtyisä sekä kannustaa lasta leikkimään, tutkimaan, liikkumaan, toimimaan ja ilmaisemaan itseään monin eri tavoin. Lapset voivat osallistua tilojen ja välineiden suunnitteluun osana erilaisten sisältöjen ja teemojen toteuttamista. Varhaiskasvatusympäristön ilmapiirin tulee olla myönteinen. Ympäristön tulee olla turvallinen ja ottaa huomioon lasten terveyteen ja muuhun hyvinvointiin liittyvät tekijät. Tilojen suunnittelulla voidaan edesauttaa erilaisten ja erikokoisten vertaisryhmien toimintaa sekä vaikuttaa lasten ja kasvattajien väliseen vuorovaikutukseen. Hyvin suunniteltu varhaiskasvatusympäristö kannustaa toimimaan pienryhmissä, joissa jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Lappeenrannassa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen varhaiskasvatusympäristön kokonaisuus muodostuu turvallisista ihmissuhteista, turvallisesta liikkumisesta ja turvallisista rakennuksista. Turvallisuusnäkökulma sisältyy varhaiskasvatusympäristön kaikkiin eri elementteihin. Luonto Saimaa, luonnon läheisyys, vanha historiallinen ympäristö, sekä iloinen ja välitön karjalainen ilmapiiri ovat tunnusomaista Lappeenrantaa. Kasvattajien tehtävänä on tutustuttaa lapsia heidän elinympäristöönsä monipuolisesti ikätason mukaan, aloittaen lapsen lähipiiristä ja laajentaen lapsen ympäristöä hänen edellytystensä mukaan. Ympäristöään voi oppia kunnioittamaan ja arvostamaan vain jos siihen on mahdollisuus tutustua. Arjessa toimitaan yhdessä kestävän kehityksen arvojen mukaisesti. Monimuotoinen luonto on tärkeä elementti lapsen kasvulle ja kehitykselle. Luonto tarjoaa tilaa ja rauhaa leikeille, tutkimuksille ja havainnoille. Lappeenrannan varhaiskasvatusympäristöt ovat monipuolistuneet kuntaliitosten myötä. Haja-asutusalueilla lapsi pääsee elämään ja toimimaan luonnon keskellä. Lähimetsät ja puistot ovat kaava-alueen lasten luontokohteita. Rakennettu ympäristö Kaavoitus vaikuttaa ihmisen rakennetun elinympäristön turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Lapsiperheiden Lappeenrannassa kaavoituksessa tulee ottaa huomioon laadukkaan varhaiskasvatusympäristön säilyttäminen ja kehittäminen. 13

14 Varhaiskasvatuksen toimitilojen kunto ja turvallisuus ovat tärkeitä asioita sekä lapsille, että työntekijöille. Lapsilla on mahdollisuus osallistua myös fyysisen kasvu- ja oppimisympäristön suunnitteluun ja muokkaamiseen. Varhaiskasvatusyksiköissä on laadittu seuraavat turvallisuuteen liittyvät suunnitelmat: turvallisuussuunnitelma ja riskien kartoitus kriisisuunnitelma hygieniaohjeet lähietsintäsuunnitelma Kulttuuriympäristö Lappeenranta lasten kulttuuriympäristönä näkyy lapsille suunnattujen kulttuuripalvelujen muodossa. Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään mm. teatterin, kirjaston ja taiteen perusopetuksen lapsille suuntaamia kulttuuripalveluja. Yksiköiden omat juhlat, laulu- ja leikkihetket ovat merkittävä osa lastenkulttuuria. Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metku kehittää ja monipuolistaa lastenkulttuuritarjontaa. Ilmapiiri Lapsen näkökulmasta kasvattaja on tärkein ympäristötekijä. Psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen hyvinvointi toteutuu, kun lasten ja kasvattajien keskinäinen vuorovaikutus on aitoa ja avointa. Turvalliset, pysyvät ihmissuhteet tukevat lasten, ryhmän ja työyhteisön oppimista ja kehittymistä ja luovat edellytyksiä hyville kokemuksille yksilöllisesti ja vertaisryhmässä. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, hyväksytyksi tuleminen yhteisön jäsenenä, kasvattajan läsnäolo ja turvallisuudentunne ovat lapsen oikeuksia. Varhaiskasvatuksen kiusaamisen ehkäisyn ja siihen puuttumisen suunnitelma on liitteenä 3. Ekologinen lähestymistapa Oppimista ja kasvatusta voidaan tarkastella myös ekologisesta näkökulmasta. Ekologiselle lähestymistavalle on luonteenomaista kokonaisvaltainen ja uutta luova ajattelu. Ekologinen ajattelu korostaa oppimisen ja kasvatuksen ilmiöiden monitahoista keskinäistä riippuvuutta ja vuorovaikutusta. Ekologinen tarkastelu voidaan ulottaa oppimiseen ja kasvatukseen yleensä ja siinä voidaan erottaa osa-alueina mm. varhaiskasvatusympäristön fyysisen ekologian pohdinta, yhteisön ja yksilön ekologian pohdinta lapsiryhmän, kasvattajan tai lapsen toiminnassa. Tarkastelu oppimisen ja kasvatuksen ekologisesta kestävyydestä on eettinen ja varhaiskasvatuspoliittinen kannanotto: varhaiskasvatuksen tulee turvata ihmisyksilön ja hänen edustamansa sosiaalisen yhteisön jatkuva kehittymisen ja sopeutumisen mahdollisuus. Ekologisesti kestävä kasvatus perustuu ympäristön muutoksesta johtuvaan todettuun oppimistarpeeseen ja oppijan sisäiseen motivaatioon. Ekologisen tarkastelun tarpeellisuutta kasvatuksessa voidaan perustella erityisesti nykyisen informaatiotulvan asettamilla kriittisyyden vaatimuksilla. Kestävä kehitys Tavoitteena on, että yksiköt laativat strategiakauden loppuun mennessä omat kestävän kehityksen suunnitelmansa, joka sisältyy yksikön esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmaan. (Ks. Keke päiväkodissa Kestävän kehityksen opas). 3.5 Oppimisen ilo Lapsi on synnynnäisesti utelias, hän haluaa oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma. Lapsi harjoittelee ja oppii erilaisia taitoja, ja kohdatessaan uusia asioita lapsi käyttää oppimisensa apuna kaikkia aistejaan. Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa lapset liittävät asioita ja tilanteita omiin kokemuksiinsa, tuntemuksiinsa ja käsiterakenteisiinsa. Lapsi oppii parhaiten ollessaan aktiivinen ja kiinnostunut. Toimiessaan mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla lapsi voi kokea oppimisen ja onnistumisen iloa. Turvalliset ihmissuhteet ovat hyvän oppimisen ja myönteisen oppimisasenteen perusta. Kasvattajan sitoutuminen kasvatus- ja oppimistapahtumaan näkyy herkkyytenä lapsen tunteille ja emotionaaliselle hyvinvoinnille. Kasvattaja kuuntelee lasta, antaa lapselle mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimintojaan, tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan. Varhaiskasvatuksessa luodaan myönteiset asenteet oppimiselle. 14

15 Varhaiskasvatusympäristöt tarjoavat lapsille oppimisen iloa ja merkityksellisiä kokemuksia monipuolisessa toiminnassa. 3.6 Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa Pieni lapsi on alusta lähtien kiinnostunut ympäristöstään ja rakentaa kuvaa ympäröivästä maailmasta ja paikastaan siinä. Tässä prosessissa kielen merkitys on keskeinen. Kieli tukee lapsen ajattelutoimintojen kehitystä ja kommunikaation kehitystä merkitysten välittäjänä. Kielen tehtävä ajattelutoimintojen tukena korostuu lapsen kasvaessa, jolloin se liittyy ongelmanratkaisun, loogisen ajattelun ja kuvittelun alueille. Kielen hallintaan liittyvät valmiudet ovat perustana oppimisvalmiuksille. Leikillä ja saduilla on varhaislapsuudessa erityinen merkitys lapsen kielen kehitykselle ja maailmankuvan syntymiselle. Kielen oppiminen on aina luova ja persoonallinen prosessi, jossa jäljittelyllä on tärkeä merkitys. Aikuis - ja vertaissuhteissa lapset oppivat kulttuurisia ja sosiaalisia tapoja ja kommunikaatiomalleja. Aluksi pieni lapsi ilmaisee aikomuksiaan kokonaisvaltaisesti elein, ilmein ja liikkeiden avulla. Pieni lapsi tarvitsee lähelleen kasvattajan, joka tuntee lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida. Kasvattaja eläytyy ja reagoi lapsen kontaktialoitteisiin ja näin rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen. Samalla hän vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja itsensä hyväksymistä. Vähitellen lapsi oppii luokittelemaan asioita käsittein ja ymmärtämään niiden välisiä suhteita. Lapsi oppii kysymään ja vastaamaan. Päivittäiset toimintarutiinit opettavat pienille lapsille eri tilanteisiin liittyvää kieltä. Kasvaessaan lapset liittävät leikissään kielen toimintaan, jolloin omien kokemusten, erityisesti leikin merkitys kielen oppimisessa korostuu. Kielen avulla lapset muotoilevat leikkinsä tarkoitusta, kuvailevat sen etenemistä ja säätelevät suhteitaan. Lapsella on luontainen taipumus sanoilla leikittelyyn. Riimittelyt ja hassut merkityksettömät sanat ohjaavat lapsen huomiota merkityksestä kielen muotoon ja harjaannuttavat kielellisen tietoisuuden aluetta. Lapset pitävät myös tarinoista. Lapsen itsensä keksimät tarinat sekä luova toiminta kasvattajan kertomien satujen ja tarinoiden pohjalta kasvattavat luottamusta omiin kykyihin ja jatkuvaan itsensä ilmaisemiseen. Kirjallisuuden eri lajit kuuluvat alusta lähtien pienten lasten maailmaan. Ne tutustuttavat lasta monipuolisesti ympäröivään maailmaan, kielen rikkauksiin ja harjoittavat kuuntelutaitoja. Kasvattaja ohjaa lapsen havaintoja, opettaa toimintatapoja sekä kuvailee ja selittää tapahtumia. Lapselle tarjotaan malleja kielen ja käsitteiden oppimiseen ja puhetta, jota hän ymmärtää. Lapsi tarvitsee kielen kehitystä tukevan virikkeellisen ja toiminnallisen kasvuympäristön, jossa hän voi havainnoida sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista viestintää kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Kielellä on keskeinen merkitys lapselle ominaisessa tavassa toimia. Lapsi tarvitsee kieltä toiminnassaan ja kieli kehittyy leikkimisen, liikkumisen, tutkimisen sekä taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen myötä. Puhe, kieli ja kommunikaatio Lappeenrannan varhaisvastuksessa Puhe, kieli ja kommunikaatio kehittyvät vain ja ainoastaan vuorovaikutuksessa. Kasvattaja puhekumppanina on lapselle mallina vuorovaikutuksesta ja sitä kautta puheesta, kielestä ja kommunikaatiosta. Lapsi on yhdenveroinen vuorovaikutus- ja keskustelukumppani, jolla on yhtäläinen oikeus kommunikaatioon kuin kasvattajallakin. Lapset ovat siis tasavertaisia vuorottelevia puhekumppaneita suhteessa kasvattajaan ja suhteessa toisiinsa. Lasten keskinäisissä puhetilanteissa kasvattaja seuraa ja havainnoi tilanteita ja tarvittaessa tuo niihin oman aineksensa. Arvostava vuorovaikutus ja keskustelu ovat kuuntelevaa. Kasvattaja huomioi ja toimii lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä mallintaen lapselle kommunikaatiota omilla puheenvuoroillaan, jotka ovat luonteeltaan kertovia ja kuvailevia. Pienryhmätoiminta mahdollistaa hyvien vuorovaikutustilanteiden syntymisen. Turvallinen vuorovaikutukseen kannustava ilmapiiri edistää lapsen puheen, kielen ja kommunikaation kehitystä. Oma aikuinen oppii tuntemaan hyvin lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida. Hän ottaa erilaisissa arjen vuorovaikutustilanteissa vastaan lapsen ilmaisemaa kokemusta ja auttaa omilla 15

16 kysymyksillään ja vastauksillaan lasta tunnistamaan ja sanallistamaan tunteitaan. Näin lapsen itsesäätely kehittyy. Kasvatusyhteistyöllä edesautetaan lapsen tasapainoista puheen, kielen ja kommunikaation kehitystä sekä tätä kautta ajattelun, oppimisen, itsetunnon ja minän kehittymistä. 3.7 Perustarpeet, -toiminnot ja terveyden edistäminen Suuri osa lapsen päivähoitopäivästä koostuu perustoiminnoista. Perustoiminnot liittyvät ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen. Perustoimintoja ovat mm. ruokailu, lepo, siirtymät, ulkoilu sekä wc- ja peseytymistilanteet. Ne ovat sekä kasvatuksellisia että hoidollisia tapahtumia. Perustoiminnot ovat merkityksellisiä pedagogisia tilanteita, joissa tulisi toimia lasta kunnioittaen. Ei ole samantekevää, miten niitä toteutetaan. Kasvattajat ovat läsnä ja he toimivat sensitiivisesti lapsen tarpeet ja tilanteen huomioiden. Ilmapiiri on lämmin, hyväksyvä, ymmärtävä, kannustava ja kiireetön. Lasta kannustetaan omatoimisuuteen huomioiden hänen tunne- ja vireystilansa. Lapsen osallisuus ja yksilöllinen huomioiminen sekä kasvatusyhteistyö vanhempien kanssa ovat erityisen tärkeitä. Lapsiryhmän kasvattajat, erityisesti lapsen oma aikuinen, tuntevat lapsen, hänen rytminsä, tapansa, tottumuksensa ja tarpeensa. Lepotilanteet tuovat lapsen mieleen kodin ja omat vanhemmat, mikä ilmenee lapsen kaipauksena vanhempia kohtaan ja toiveena päästä kotiin. Lasta voidaan tukea esim. siten, että vanhempien tai perheen valokuva on lapsen mukana lepohetkellä Lepohuoneessa tulisi olla päivälevon aikana riittävän valoisaa, jotta lapsi kokisi olonsa turvalliseksi. Lapsen yksilölliset levon tarpeet huomioidaan. Osa lapsista tarvitsee päiväunet, osalle riittää hetki rauhoittumiseen. Rauhoittumishetkissä voidaan hyödyntää erilaisia rentoutumismenetelmiä. Ravitsemus- ja ruokakasvatusta tukee säännölliset ja kiireettömät ruokailutilanteet, joissa lapsille tarjotaan monipuolista ruokaa riittävästi. Päiväkotiruoka on suomalaista perusruokaa. Ruokailutilanteissa vahvistetaan hyviä tapoja ja ruokailukulttuuria sekä toimitaan kestävän kehityksen arvojen mukaisesti. Päivähoidossa ruokakulttuurin edistämiseen ja ravitsemuskasvatukseen liittyvät teemat/ilmiöt lomittuvat luontevasti lasten jokapäiväiseen toimintaan mm. leikin ja ohjattujen tilanteiden yhteydessä. Päiväkotiruoka edistää lapsen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia sekä ylläpitää vireyttä päivän aikana. Ruokailun tavoitteena on turvata lapselle riittävät ja tasapainoiset ateriat sekä ohjata lasta monipuoliseen ja vaihtelevaan ruokavalioon. Ateriat ovat terveellisiä, turvallisia, täysipainoisia, vaihtelevia ja monipuolisia. Kokopäivähoidossa olevalle lapselle tarjotaan aamupala, lounas ja välipala. Vuorohoidossa oleville lapsille tarjotaan lisäksi päivällinen ja iltapala. Lounaaseen ja päivälliseen kuuluu: pääruoka pääruoan kanssa tarjottava peruna, riisi- tai pastalisäke leipä ja kasvirasvalevite ruokajuoma salaatti tai muu kasvislisäke sekä öljypohjainen salaatinkastike jälkiruoka ruokalistan mukaan Lappeenrannassa päivähoidon henkilöstölle on järjestetty syksyllä 2009 koulutusta Sapere - menetelmän käyttämiseen ravitsemus- ja ruokakasvatuksen tukena. Lähdeluettelosta löytyy linkki Sapere -oppaaseen. Lapsiryhmien pukeutumistilanteet ja ulkoilut tapahtuvat mahdollisuuksien mukaan porrastetusti. Ulkoilussa kasvattaja toimii aktiivisesti lasten toimintaa ja leikkiä tarvittaessa ohjaten. Varhaiskasvatuksessa ulkoillaan päivittäin. Pidetään huoli siitä, että ulkoiluissa on riittävä määrä kasvattajia. 16

17 3.8 Lapselle ominainen tapa toimia Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. Lapselle luonteva toiminta vahvistaa hänen hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen osallistumismahdollisuuksiaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kun kasvattajat toimivat ja keskustelevat yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa, heille avautuu kanava lasten ajatteluun ja maailmaan. Lapselle ominaiset toiminnan tavat otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksen muodoissa ja ne ohjaavat kasvattajayhteisön tapaa toimia lasten kanssa. Niissä toteutuvat kielen merkitys, sisällölliset orientaatiot ja lapsen oppiminen. Varhaiskasvatusta kehitetään kokonaisvaltaisesti lapsen ja kasvattajayhteisön toimintaa sekä varhaiskasvatusympäristöä arvioimalla. Yksiköiden varhaiskasvatussuunnitelmat ilmentävät yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin lapselle ominaisia tapoja toimia. Kasvattajat ovat oman yksikkönsä ja lasten näkökulmasta miettineet lapselle ominaisia tapoja leikkiä, liikkua, kokea ja ilmaista taiteellisesti sekä tutkia. Liitteessä 5 on havainnollistettu osa-alueita, joihin liikkuminen ja leikkiminen vaikuttavat. Leikkiminen Lapselle merkitykselliset kokemukset Lapset leikkivät leikkimisen itsensä vuoksi ja parhaimmillaan se tuottaa heille syvää tyydytystä. Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Leikki on pikemminkin asenne kuin määrätynlaista toimintaa ja sama toiminta voi olla toiselle lapselle leikkiä, toiselle ei. Koska leikki on luonteeltaan sosiaalista, vertaisryhmä vaikuttaa merkittävästi leikin kulkuun. Pienimpien lasten leikki toteutuu vuorovaikutuksessa kasvattajan tai isomman lapsen kanssa. Lapset aloittavat varhain myös esineympäristönsä aktiivisen tutkimisen, mikä osaltaan pohjustaa kuvitteluleikkiin siirtymistä. Kuvitteluleikit merkitsevät tästä hetkestä irtaantumista ja mielikuvituksen sekä abstraktin ajattelun alkua. Sääntöleikit houkuttelevat erityisesti isompia lapsia. Lapset käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Leikissään lapset jäljittelevät ja luovat uutta. Reaalimaailman sekä fantasian ja fiktion piiristä he poimivat itselleen merkityksellisiä asioita, jotka kääntävät leikin kielelle. Kaikki, mikä näkyy leikissä, on lapselle merkityksellistä, vaikka kaikki lapselle merkityksellinen ei leikissä näykään. Kasvattajayhteisön toiminta Tyydytystä tuova leikki on usein riippuvainen kasvattajien toiminnasta. Lasten leikin tukeminen vaatii huolellista havainnointia ja kykyä eritellä leikkitilanteita. Sensitiiviset ja sitoutuneet kasvattajat tunnistavat lasten sanallisia ja sanattomia aloitteita ja aikomuksia ja vastaavat niihin. Kasvattajat antavat leikkiville lapsille vapautta mutta onnistunut leikki vaatii usein myös suoraa ja epäsuoraa ohjausta. Lasten iästä, leikkimisen taidoista, leikin lajista ja muista tilannetekijöistä riippuen kasvattajan tehtävä vaihtelee leikkiin osallistumisesta ulkopuoliseen havainnoimiseen. Epäsuoran ohjauksen tavoitteena on rikastuttaa leikkiä esimerkiksi mielikuvin tai välinein. Kasvattajat ymmärtävät vertaisryhmän merkityksen lasten omaehtoisen leikin mahdollistajana. He osoittavat arvostustaan leikkiä kohtaan kuuntelemalla lapsia, mikä merkitsee sekä leikin havainnointia että kielellistä kommunikointia lasten kanssa. Kasvattajat tutustuvat myös siihen todellisuuteen, jota lasten leikit heijastavat. Kasvattajat seuraavat esimerkiksi lasten populaarikulttuuria, johon media kuuluu nykypäivänä oleellisena osana. Kasvattajat osaavat eritellä leikkejä myös oppimisen näkökulmasta. He ymmärtävät leikin merkityksen esimerkiksi kuvittelun kyvyn, toisen asemaan asettumisen, sosiaalisten taitojen, kielen oppimisen ja liikunnallisten taitojen kannalta. Kasvattajat tiedostavat ja osaavat käyttää hyväkseen leikin kytkentöjä kaikkiin toiminnan osa-alueisiin, mutta antavat tilaa myös lapsesta lähteville, hetkellisesti rajuillekin leikki-ideoille. Varhaiskasvatusympäristö Leikkiympäristön tietoinen luominen, ylläpitäminen ja uudistaminen ovat olennainen osa varhaiskasvatusta. Rikkaan leikkiympäristön rakentaminen perustuu kasvattajien 17

18 asiantuntemukseen lasten leikin kehitysvaiheista ja leikkikulttuurista. Leikkiympäristön muokkaamisessa otetaan huomioon myös lasten ajankohtaiset kiinnostuksen aiheet. Lapset osallistuvat ympäristön ylläpitämiseen ja uudistamiseen kykyjensä mukaan. Leikkiympäristön rikastuttaminen tarjoaa luontevan yhteistyömahdollisuuden myös vanhemmille. Sekä sisä- että ulkotilojen suunnittelussa otetaan huomioon lasten ikä ja kehitys sekä erilaisten leikkien vaatimat aika-, tila- ja välineratkaisut. Välineiden tulee olla monipuolisia sekä muunneltavia ja niitä tulee olla riittävästi. Leikkiympäristöä laajennetaan lähiympäristöön ja luontoon mahdollisuuksien mukaan. Lapselle merkitykselliset kokemukset Leikki on lapselle mielekästä ja merkityksellistä. Se tukee ajattelun ja muistin kehitystä. Leikin avulla lapsi ilmaisee ja käsittelee tunteitaan. Leikkiprosessi sinänsä on merkittävä siihen sisältyy itsensä muuttamista, joustavuutta ja itsensä uudistamista. Leikin kautta lapsi muodostaa merkityksiä ja yleistyksiä ympäröivästä maailmasta. Pienelle alle kolmevuotiaalle lapselle on luontaista, että tuntiessaan olonsa turvalliseksi hän lähtee tutkimaan ympäristöä. Omaa aikuista turvapesänä käyttäen lapsi lähtee tutustumaan ryhmän muihin kasvattajiin ja toisiin lapsiin sekä ympäristön esineisiin ja toimintamahdollisuuksiin. Tarvitessaan oman aikuisen hoivaa, lapsi haluaa palata tämän luo. Kasvattajayhteisön toiminta Kehittyäkseen leikki vaatii kasvattajan osallistumista yhteiseen toimintaan lapsen kanssa. Kasvattajan tulee tukea leikkiä ja tuntea leikin kehityksen vaiheet, jotta tulevan ennakointi mahdollistuisi ja kasvattaja pystyisi luotsaamaan lasta eteenpäin. Siirtyminen leikin kehitysvaiheesta toiseen tapahtuu vähitellen ja vaiheet myös limittyvät. Vaiheesta toiseen siirtyessään kasvattajan merkitys korostuu. Leikin toteutuminen edellyttää leikin kehitysvaiheiden mukaisesti suunniteltua ja järjestettyä leikkiympäristöä, pienryhmätoimintaa sekä kasvattajan välitöntä leikin ohjausta. Ohjatessaan pienten lasten leikkiä kasvattaja antaa esineille ja toiminnoille merkityksiä, johdattaa mielikuvien käyttämiseen ja kannattelee lasten omia leikki-ideoita matkalla pidempikestoiseen leikkiin. Kasvattajan läheisyys ja hyväksyvä katse mahdollistavat pienten lasten leikkejä. Kehityspsykologisten (mm. Piaget, Bateson) ja toiminnan (Vygotski) teorioiden lisäksi on tärkeä pitää mielessä myös kulttuurihistoriallisiin teorioihin (Huizinga, Caullois) perustuvat käsitykset leikistä. Piaget kuvaa teoriassaan varsin kattavasti leikin kehitystä varhaisista esineellisistä kehäreaktioista mielikuvitus- ja sääntöleikeiksi. Leikkiessään lapsi on aktiivinen ja kehittää taitoja, joiden avulla hän pyrkii ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Bateson näkee leikin metaviestinnän harjoituskenttänä. Leikissä lapsi oppii, että on olemassa monenlaisia tilanteesta riippuvia käyttäytymismuotoja ja -tyylejä. Leikissään lapsi oppii käsitteellisiä rakenteita kuten sen, että rooleissa on kysymys suhteista. Vygotski pitää leikkiä lapsen keskeisenä kehityksen lähteenä ja johtavana toiminnan muotona ennen kouluikää. Leikki on todellisuuden sisäistämistä, jolloin ulkoinen suoritus muuttuu aktiivisen omaksumisen kautta sisäiseksi suoritukseksi. Siltana sisäistämisprosessissa toimivat erilaiset merkkijärjestelmät kuten kieli. Lapset ilmaisevat leikissä sellaisia asioita, joita he eivät vielä muutoin ymmärrä. Kuvitteellisen leikin avulla lapsi siirtää ulkoisena kokemiaan asioita kohti sisäistettyä ymmärtämistä. Huizinga pitää leikkiä yhtenä inhimillisen toiminnan peruskategoriana. Hän ajattelee, että inhimillisen kulttuurin ydin on leikissä. Kuten Huizinga myös Caillois määrittelee leikin vapaaehtoiseksi toiminnaksi. Leikkiin ei voi pakottaa, sillä silloin leikki menettää jotakin sille olennaista. Vaikka lapsen kasvaessa toisten lasten merkitys leikkikavereina lisääntyy, jatkuu kasvattajan tärkeä tehtävä leikin taustavaikuttajana; leikkiympäristön kehittäjänä, leikin havainnoijana ja edellytysten luojana. Kasvattajan tulee olla tietoinen leikin merkityksellisyydestä lapselle ja havainnoida leikkiä systemaattisesti. Varhaiskasvatusympäristö Leikkimateriaaleja tulee olla riittävästi ja niiden sijoittelun tulee mahdollistaa luonteva leikin käynnistyminen ja eteneminen. Varsinkin toisella vuodella olevat lapset tarvitsevat myös runsaasti tilaa leikkeihinsä. Toimintaa suunnitellaan ja leikkiympäristöä muokataan sekä ylläpidetään yhdessä lasten kanssa. Kasvattajan tehtävä on tukea lasten leikkiä varaamalla tarpeeksi aikaa, rauhaa ja tilaa 18

19 leikeille. Kasvattajan tehtävä yli 3-vuotiaiden lasten leikeissä vaihtelee mukana olijasta ulkopuoliseen havainnoijaan. Media tuo lasten leikkiin aineksia, jotka kasvattajan on hyvä tiedostaa. (Ks. luku mediakasvatuksesta.) Liikkuminen Lapselle merkitykselliset kokemukset Päivittäinen liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta. Liikkuminen on myös vauhtia ja elämyksiä, hikeä ja hengästymistä. Liikunnallisen elämäntavan kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Liikkuminen on lapselle luonnollinen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lapsen tietoisuus omasta kehostaan ja sen hallinnasta luo pohjaa terveelle itsetunnolle. Kasvattajayhteisön toiminta Kasvattajayhteisön toiminnassa ja arjen valinnoissa on tärkeää, että lapsille annetaan mahdollisuus päivittäiseen liikkumiseen. Kasvattajien tehtävänä on luoda lapsille liikuntaan virittävä ympäristö, poistaa liikkumiseen liittyviä esteitä ja opettaa turvallista liikkumista lapsen toimintaympäristössä. Vähän liikkuvien lasten kannustaminen liikkumiseen on tärkeää. Säännöllisellä ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselle oppimiselle. On tärkeää, että kasvattajat osaavat hyödyntää rinnakkain erilaisia opetustyylejä ja että jokaisen lapsen motorista kehittymistä havainnoidaan säännöllisesti. Motorisen aktiivisuuden yhdistäminen toimintaan ja opetukseen lisää lasten oppimisen mahdollisuuksia. Kasvattajayhteisön yhteinen pohdinta liikunnan merkityksestä lasten oppimiselle luo perustan laadukkaalle liikunta- ja terveyskasvatuksen toteutukselle ja liikuntamyönteiselle toimintakulttuurille. Varhaiskasvatusympäristö Hyvä varhaiskasvatusympäristö vahvistaa lapsen luonnollista liikkumisen halua, herättää lapsessa halun oppia uusia asioita ja innostaa kehittämään omia taitojaan. Ympäristön tulee olla sopivan haasteellinen, liikkumaan ja leikkimään motivoiva. Piha on lapsen keskeisin liikuntapaikka, joten sen tulee olla liikkumiseen houkutteleva. Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Ympäröivän luonnon ja alueen liikuntapaikkojen mahdollisuudet hyödynnetään. Tilojen suunnittelussa ja käytössä avainsana on muunneltavuus, sillä liikkuva lapsi tarvitsee tilaa. Lapsilla tulee olla myös sisätiloissa mahdollisuus vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkiin ja peliin. Lapselle merkitykselliset kokemukset Lapsella on oikeus liikkua. Liikunnan tulee olla luonteva ja merkittävä osa lapsen päivän toimintoja. Liikkuminen on lapselle ominainen tapa kehittyä, olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja oppia tarvitsemiaan taitoja. Liikunnan avulla lapsi oppii motorisia perustaitoja ja päivittäisen elämän vaatimia taitoja. Hänen minäkuvansa ja itseluottamuksensa vahvistuvat sekä sosiaaliset ja kognitiiviset taidot kehittyvät. Terveyttä edistävät tavat ja tottumukset opitaan ja omaksutaan jo lapsena. Kasvattajayhteisön toiminta Kasvattaja havainnoi lasten motorisia taitoja ja niiden kehittymistä. Ohjatussa liikunnassa kasvattaja tarjoaa suunnitelmallista toimintaa ja monipuolisia kokemuksia lapsille. Lapsi tarvitsee ympäristönsä tukea liikkuakseen ja siksi on tärkeää, että kasvattajat ymmärtävät liikunnan merkityksen lapsen kasvulle ja kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja ovat valmiit mahdollistamaan sen toteutumisen. Kasvattajalla on vastuu rakentaa ympäristöstä sellainen, että se mahdollistaa lapsen liikkumisen. Kasvattaja on salliva lapsen omaehtoiselle liikkumiselle. Materiaalia ja koulutusta tarjoavat Valo ry sekä Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu ry (EKLU). Linkit löytyvät kohdasta Lähteet, kirjallisuus ja materiaalit. 19

20 Varhaiskasvatusympäristö Liikuntaa yhdistetään muuhun toimintaan. Kasvattajan ja ympäristön tulee mahdollistaa lapsen liikkuminen, jotta lapsen luontainen tarve liikkumiseen säilyy. Käytössä olevat tilat hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla, tila ei ole este liikkumiselle. Liikuntavälineiden tulee olla lasten saatavilla, esim. tällä viikolla pallot, ensi viikolla hernepussit jne. Lapsen elinympäristöä suunniteltaessa otetaan huomioon lapsen liikunnalliset tarpeet. Lähiympäristö ja siinä olevien liikuntapaikkojen mahdollisuuksia käytetään hyväksi. Yksikkökohtaiset esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmat sisältävät vuosittaisen liikuntasuunnitelman. Liikuntasuunnitelman laatimisessa hyödynnetään sosiaali- ja terveysministeriön laatimia varhaiskasvatuksen liikuntasuosituksia. (Ks. Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset.) Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Lapselle merkitykselliset kokemukset Taiteelliset peruskokemukset syntyvät musiikillista, kuvallista, tanssillista ja draamallista toimintaa, kädentaitoja sekä lasten kirjallisuutta vaalivassa lapsen kasvuympäristössä. Taiteellisten kokemusten intensiivisyys ja lumous virittävät lapsen toiminnallisuuden ja tempaavat mukaansa. Taidetta tekevän ja kokevan lapsen esteettisessä maailmassa on oppimisen iloa, taiteellista draamaa, muotoja, ääniä, värejä, tuoksuja, tuntemuksia ja eri aistialueiden kokemusten yhdistelmiä. Taiteessa lapsella on mahdollisuus kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta. Taiteeseen sisältyy myös lapsen oppimiseen ja harjoitteluun liittyvää säännönmukaisuutta. Lapsi nauttii taiteesta, taidoista ja ilmaisusta sekä tehdessään yksin että osallistuessaan erilaisiin tuotoksiin yhdessä muiden kanssa. Taiteellisen kokemisen ja tekemisen kautta lapsi kehittyy yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Varhaislapsuudessa saatujen taiteellisten peruskokemusten varaan rakentuvat lapsen myöhemmät taidemieltymykset ja valinnat sekä hänen kulttuuriset arvostuksensa. Kasvattajayhteisön toiminta Kasvattajayhteisö mahdollistaa lapsen taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen lapsen omia persoonallisia valintoja ja havaintoja kunnioittaen. Kasvattaja antaa tilaa, aikaa ja rauhaa lapsen omalle mielikuvitukselle ja luovuudelle. Luovat ideat ja ilo yhdessä tekemisestä ohjaavat kokonaisvaltaisten toiminnan prosessien toteutusta ja ajankäyttöä. Lapsella tulee olla mahdollisuus toimia monipuolisesti taiteen eri alueilla ja hänen tulee saada esimerkiksi maalata, piirtää, soittaa, laulaa, rakentaa, näytellä, tanssia, nikkaroida, askarrella, ommella, kuunnella tai keksiä satuja ja runoja. Kasvattaja ohjaa lasta teknisessä osaamisessa ja myös harjoittelussa, jossa keskitytään lapsen itsensä asettamiin arvokkaisiin tavoitteisiin. Kasvattaja dokumentoi lasten taiteellista toimintaa ja järjestää tilaisuuksia lasten taiteellisten tuotosten esittämiseen. Kasvattajayhteisön tulee keskuudessaan tukea myös kasvattajien erilaisia ammatillisia taitoja, luovuutta, spontaanisuutta ja uskallusta improvisointiin. Kasvattaja löytää taiteesta myös välineen ihmisyyteen kasvamisessa ja kasvattamisessa. Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristössä lapsella on mahdollisuus kokea taiteellisia elämyksiä sekä aikaa ja tilaa tutkia vapaasti taiteellisia materiaaleja, ideoita ja käsitteitä ja harjoittaa monipuolisesti taitojaan. Ympäristön esteettisyys sellaisenaan voi olla lapselle taide-elämys. Varhaiskasvatusympäristössä lapsen taiteellinen ilmaisu ja osaaminen tuodaan esille. Taiteellisen asiantuntemuksen laatua voidaan rikastuttaa yhteistyöllä paikallisen kulttuuritoimen tai muiden lastenkulttuuria edistävien asiantuntijoiden kanssa. Taiteesta iloitseva ja nauttiva kasvattaja luo ympäristössään innostavan ilmapiirin ja antaa samalla asenteellisen esikuvan taiteeseen suhtautumisen tavoista. 20

21 Lapselle merkitykselliset kokemukset Toiminta lähtee lapsen kiinnostuksen kohteista pyrkien monipuolistamiseen. Tuotosta tärkeämpää on itse tekeminen. Kasvattajayhteisön toiminta Tavoitteena on vahvistaa monipuolista lastenkulttuuria lappeenrantalaisten lasten elämässä. Kasvattajan osaaminen ja pedagoginen taito korostuvat. Kasvattajan tavoitteena on tukea lapsen omaa kulttuuria suuntaamalla huomionsa lapsen maailmaan ja näkemyksiin, syventyen lapsen tapaan ajatella, toimia ja kommunikoida. Kasvattajan ja lapsen tasa-arvoisen vuorovaikutuksen muotojen kehittämisen lisäksi tarvitaan lapsen osallisuuden tunnistamista. Varhaiskasvatusympäristö Materiaalit ja tarvikkeet ovat lasten käyttöön sopivia. Varhaiskasvatusympäristön esteettisyyteen kiinnitetään myös huomiota: Sitä suunnitellaan ja siitä pidetään huolta yhdessä lasten kanssa. Varhaiskasvatuksessa pyritään kehittämään yhteistyötä Lappeenrannan kaupungin kulttuuritoimen ja koulujen kanssa. Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus METKU on koko maakunnan laajuinen lastenkulttuurin verkosto. Metkun tavoitteena on monipuolistaa ja kehittää lasten ja nuorten kulttuuripalveluja Etelä-Karjalan alueella. Tutkiminen Lapselle merkitykselliset kokemukset Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä saakka luontaista. Tutkiessaan lapsi tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokee osallisuutta ympärillään olevaan maailmaan ja yhteisöön. Lapsen oma kokemusmaailma sekä vuorovaikutus muiden lasten ja aikuisten sekä lähiympäristön kanssa toimivat eri-ikäisten lasten oman tutkimisen innoittajina. Lapsi kokee, että hänen tutkiva ihmettelynsä, kysymyksensä, pohdintansa ja toimintansa on merkityksellistä. Hän voi itse sekä yhdessä muiden kanssa rauhassa kokeillen tutkia uusia asioita. Yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kokemus ylläpitää ja vahvistaa lapsessa oppimisen iloa. Kasvattajayhteisön toiminta Kasvattajat luovat tutkimiselle innostavan, avoimen ja kannustavan ilmapiirin omilla asenteillaan ja toiminnallaan. Kasvattajat mahdollistavat lapsille monipuolisia, lasten omaa mielenkiintoa ylläpitäviä kokemuksia ja antavat aikaa tutkimiselle ja ihmettelylle. Yhdessä lasten kanssa oppien ja tutkien kasvattajat ohjaavat ja kannustavat lapsia erilaisissa hoivan, kasvatuksen ja opetuksen tilanteissa kokeilemaan, etsimään selityksiä maailman ilmiöihin. Omalla toiminnallaan kasvattajat mahdollistavat ja kannustavat lasten omaa ajattelua, ongelmanratkaisua ja mielikuvitusta. Varhaiskasvatusympäristö Myönteinen ja kannustava varhaiskasvatusympäristö tukee lapsen tutkivaa toimintaa. Tutkimiseen innostava varhaiskasvatusympäristö on monipuolinen. Se tarjoaa lasten käyttöön runsaasti erilaisia lasten mielenkiintoa herättäviä materiaaleja ja välineitä. Lähiympäristö ja luonto ovat oleellinen osa tutkimisen ympäristöä. Ympäristö myös tuo lasten ja kasvattajien yhteiseen toimintaan tiedollisia ja kokemuksellisia aineksia. Monipuolinen ja joustava varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa kaikkien aistien ja koko kehon käytön tutkimisen, kokeilemisen ja oivalluksen välineinä. Lapselle merkitykselliset kokemukset Lasten tekemät löydöt/havainnot luovat oivan tilaisuuden projektin käynnistämiseen. Kehkeytyvä pedagoginen projekti on valittu Lappeenrannan varhaiskasvatuksessa kehkeytyvää suunnittelua tukevaksi lasten ja kasvattajien yhteisen toiminnan järjestämistavaksi. Pedagogisessa projektissa on kysymys eheyttävästä kokonaisopetuksellisesta tavasta 21

22 muodostaa oppimisen kohteena olevista asioista lasten kannalta mielekkäitä ja paremmin hahmotettavissa olevia kokonaisuuksia. Kehkeytyvyyden idea tarkoittaa, että projektia ei ole suunniteltu valmiiksi alusta loppuun, vaan suunnitelma tarkentuu matkan varrella koko ajan. Jokainen päivä tuo kasvattajalle uutta tietoa siitä, mitä ja miten lapset ovat oppineet ja mikä ehkä estää oppimista. Projektin kuluessa pyritään löytämään ammatilliset ratkaisut lapsen kasvun ja kehityksen tarpeisiin. Pedagogisessa projektissa sekä yksilöllisyyden että yhteisöllisyyden ilmiöt pääsevät hyvin esille. Siinä on mahdollisuus oppia yksilöllisesti ja samalla hyvässä vuorovaikutuksessa lasten ja kasvattajien kesken. Arviointi antaa vihjeitä siitä mihin suuntaan toimintaa tulee kehittää. Näin suunnitelma tarkentuu, siihen tulee uusia aineksia, kenties rönsyillään uusiin suuntiinkin. Projekti elää aikansa, mahdollisesti synnyttää uuden projektin, ja loppuu aikanaan. Lopuksi tehdään yhteenveto, jossa arvioidaan, mitä on saatu aikaan, mitä on opittu ja mitä tavoitteita toiminta on palvellut. Kuva kehkeytyvän pedagogisen projektin kulusta Pedagoginen projekti Ensimmäisten päivien toiminta ja arviointi Nopea lähtö aloitteesta toimintaan Aihe lasten omasta elämänpiiristä, parhaimmillaan lasten aloitteesta Toimintaa näkemyksen mukaisesti Näkemys siitä miten toiminta kehkeytyy, mitä ohjausta ja materiaalia tarvitaan Toimintaa uuden näkemyksen mukaisesti Uusi näkemys siitä miten toiminta kehkeytyy, mitä ohjausta ja materiaalia tarvitaan Yhteenveto, arvio siitä mitä tavoitteita ja päämääriä projekti palveli Jatkuvaa dokumentointia lasten tuotosten, valokuvien jne. avulla projektin eri vaiheissa Kasvattajayhteisön toiminta Kasvattajan tehtävänä on mahdollistaa monipuolinen ja haasteellinen varhaiskasvatusympäristö, jossa lasten ikä- ja kehitystaso, sekä erilaiset kiinnostuksen kohteet otetaan huomioon. Kasvattajalta edellytetään herkkyyttä huomata tutkimiselle hedelmälliset hetket. Parhaimmillaan lapsi nostaa esiin ilmiöt, joihin kasvattaja tarttuu antaen lapselle tutkimiseen tarvittavaa aikaa ja tilaa. Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristön tulee innostaa lasta ihmettelemiseen, tutkimiseen ja kokeilemiseen. Lapsi tutustuu itseensä ja ympäristöönsä havainnoimalla ja tutkimalla sitä eri aistein. Mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä useammin tutkiminen tapahtuu leikeissä ja arjen työtehtävissä tutuilla välineillä. Lapsen kasvaessa tutkimista voidaan syventää ja laajentaa tapahtuvaksi erilaisilla tutkimisvälineillä. 22

23 3.9 Sisällölliset orientaatiot 5 Lapset oppivat koko ajan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa lapset käsittelevät ja jäsentävät tietoa olemassa olevien käsiterakenteidensa avulla ja ovat aktiivisia oppijoita. Kasvattaminen toimintana edellyttää kasvattajalta aina arvovalintoja, mikä näkyy esimerkiksi varhaiskasvatusympäristön rakentamisessa tehdyissä valinnoissa. Varhaiskasvatuksessa lasten erilaisten toimintojen kirjossa on tarpeen saavuttaa kehityksellinen tasapaino niin, että kasvattajalla on selvä kuva siitä, miten kunkin lapsen kasvutapahtuma etenee. Varhaiskasvatuksen sisältöjen välistä tasapainoa voidaan tarkastella eräiden inhimillisen ymmärryksen, tiedon ja kokemisen perusmuotojen avulla. Perusmuotoja on useita ja ne täydentävät toisiaan. Tämän viitekehyksen avulla pyritään turvaamaan lapselle maailmasta syntyvän kuvan monipuolisuus, eheys ja kokonaisvaltaisuus. Lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat seuraavien orientaatioiden muodostaman kokonaisuuden varaan: matemaattinen orientaatio luonnontieteellinen orientaatio historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio esteettinen orientaatio eettinen orientaatio uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä. Kullakin orientaatiolla on omat kriittisen ajattelun tapansa, omat luovuuden ilmentämisen keinonsa, omat mielikuvituksen harjaannuttamisen menetelmänsä ja omat ratkaisumallinsa jalostaa tunteita ja suunnata toimintaa. Orientaation käsitteen käytöllä korostetaan myös sitä, että niihin kuuluvien sisältöjen varsinainen valinta ja muokkaaminen ovat ympäristö- ja tilannesidonnaisia. Kasvattajayhteisöllä tulee olla käytettävissä lasten yleinen ikäkausididaktinen ja kehitysvaiheisiin liittyvä tietämys ja sen lisäksi sisältöjen valinnan ja muokkaamisen kannalta välttämätön lapsiryhmän sekä toimintaympäristön ja -olosuhteiden tuntemus. Onnistuneiden sisältöjen valintojen seurauksena lapsille parhaimmillaan alkaa avartua käsityksiä niistä perustavoista, joilla inhimillisiä kokemuksia muokataan ja selitetään historiallisen kehitysprosessin tuloksena. Eri orientaatioiden aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lasten lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin niin, että lapset voivat tehdä asioista havaintoja ja muodostaa omia käsityksiään. Aineksia eri orientaatioiden sisällöiksi on saatavissa myös kirjastoista, teattereista, näyttelyistä jne. Lisäksi informaatioteknologia eri sovellutusalueineen tarjoaa monimuotoisia sisältöjä työskentelyyn. Yksittäisten, konkreettisten sisältöjen valinnassa lasten omilla kiinnostuksen kohteilla, tarpeilla ja paikallisilla olosuhteilla on ratkaiseva merkitys. Varhaiskasvatuksessa lapsi ei opiskele eikä suorita eri orientaatioiden sisältöjä tai oppiaineita eikä lapsille aseteta suoriutumisvaatimuksia. Orientaatiot muodostavat varhaiskasvatuksesta vastaavalle henkilökunnalle kehyksen siitä, millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä aikuisten tulee etsiä, muokata ja tarjota lasten ja lapsiryhmien toimintaa ja oppimista varten. Kieli on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline kaikkien orientaatioiden alueilla. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että kaikissa varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus- ja opetustilanteissa käytetään mahdollisimman hyvää ja tarkkaa kieltä sekä myös avataan uusia käsitteitä lapsille. Matemaattinen orientaatio Matemaattinen orientaatio perustuu suljetussa käsitejärjestelmässä tapahtuvaan vertaamiseen, päättelemiseen ja laskemiseen. Varhaiskasvatuksessa vertaaminen, päätteleminen ja laskeminen tapahtuvat arkielämän tilanteissa leikinomaisesti konkreettisten, lapsille tuttujen ja heitä kiinnostavien materiaalien, esineiden ja välineiden avulla. 5 Orientaatiot muodostuvat perusolemukseltaan toisistaan eroavista suuntautumis- ja suhtautumistavoista ilmiöihin ja asioihin. Sisällöllisten orientaatioiden järjestys asiakirjassa etenee yhden totuuden tai oikean vastauksen sisältävistä orientaatioista kohden moniulotteisia ja moniarvoisia orientaatioita. 23

24 Luonnontieteellinen orientaatio Historiallis- yhteiskunnallinen orientaatio Esteettinen orientaatio Eettinen orientaatio Uskonnollis- katsomuksellinen orientaatio Havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla syvennytään elollisen luonnon ilmiöihin. Tämänkin orientaation aiheet moninaisine ilmiöineen, eläimineen ja kasveineen eri vuodenaikoina ovat lapsen lähiympäristössä sisällä ja ulkona. Luonnontieteelliselle orientaatiolle on ominaista kokeellisen menetelmän käyttö. Kontrolloiduissa olosuhteissa perehdytään syy-seuraustyyppisiin vaikutussuhteisiin, joiden kautta luonnon ilmiöt ja niihin vaikuttavat tekijät alkavat vähitellen avautua lapsille. Historiallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa rakennetaan lasten kanssa kuvaa menneisyydestä samoin kuin nykyisyydestä niistä kertovien esineiden ja dokumenttien avulla. Lähiympäristön ja kotiseudun kohteet ja nähtävyydet saavat aikaulottuvuuden ja merkityksiä. Näkökulmia menneisiin tapahtumiin ja siltaa niistä nykyaikaan voivat avata myös vanhemmat ihmiset, lasten vanhemmat ja lapset itse. Esteettinen orientaatio on laaja ja monitahoinen. Se avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen ja luomisen, mutta myös kuvittelun ja intuition avulla. Orientaation kohteista ja sen kohteisiin lapsille syntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon, mutta myös niiden vastakohtien kautta omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Lapsen arvostukset, asennoituminen ja näkemykset alkavat hahmottua. Ihmisenä ja ihmisyyteen kasvun kannalta samastuminen on yksi orientaation tärkeä prosessi. Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä. Lasten jokapäiväinen elämä sisältää tilanteita ja tapahtumia, joita voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän, hyvän ja pahan, totuuden ja valheen näkökulmista. Myös oikeudenmukaisuuden, tasaarvon, kunnioituksen ja vapauden kysymyksiä voidaan käsitellä luontevasti päivittäisten tapahtumien yhteydessä. Olennaista on ottaa huomioon lasten kehitystaso. Pelot, ahdistus ja syyllisyys kuuluvat myös lasten elämään. Niitä käsitellään lasten kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi. Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä. Lappeenrannan varhaiskasvatuksessa toimimme perustuslakivaliokunnan, eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen sekä opetushallituksen antamien ohjeiden mukaisesti: indoktrinaation kielto, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus huomioidaan. Indoktrinaatiolla tarkoitetaan sellaista opettamista ja kasvattamista, jossa asenteita, uskomuksia ja käyttäytymisvalmiuksia siirretään tai pyritään siirtämään lapselle/oppilaalle ohi hänen kriittisen harkintansa. seurakunnan järjestämiä uskontokasvatukseen liittyviä hetkiä kutsutaan seurakuntahetkiksi. Ne voivat sisältää tunnustuksellisia elementtejä, kuten lasten virsiä, hengellisiä lauluja ja rukouksen. seurakuntahetket ovat lapsille vapaaehtoisia ja osallistuminen perustuu vanhempien lupaan seurakuntahetket sisältävät varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetuksen opetussuunnitelman mukaisia teemoja, kuten perhejuhlat, ystävyys, hiljaisuus, kiusaaminen, pelot yms. Ne sisältävät tietoa myös suomalaisen kulttuuri- ja juhlaperinteen mukaisista juhlista. 24

25 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT Orientaatiot muodostuvat perusolemukseltaan toisistaan eroavista suuntautumis- ja suhtautumistavoista ilmiöihin ja asioihin MATEMAATTINEN ORIENTAATIO matematiikka arjessa ympärillämme suhteet lukujen luetteleminen lukukäsitteet (laskutaito) ESTEETTINEN ORIENTAATIO kokemuksia, elämyksiä mahdollisuus luoda itse kuvallinen ilmaisu, musiikki, teatteri, kirjallisuus ja juhlat LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO lähiympäristö eri vuodenaikoina luonnontieteelliset käsitteet tiedon etsintä Saimaa Saimaan kanava Linnoitus taajama ja maaseutu HISTORIALLIS- YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO menneisyys ja nykypäivä juhlat media museot nähtävyydet USKONNOLLIS- KATSOMUKSELLINEN ORIENTAATIO perheen vakaumuksen ja eri uskontojen kunnioittaminen mahdollisuus hiljentymiseen, pohdintaan ja kyselemiseen kirkolliset juhlapyhät LEIKKIMINEN EETTINEN ORIENTAATIO toisten ihmisten huomioonottaminen, arvostaminen ja kunnioittaminen, myönteinen elämänasenne, kyky erottaa oikea ja väärä, anteeksiantaminen, vastuun ottaminen, toisten auttaminen TUTKIMINEN KIELI JA KOMMUNIKAATIO LIIKKUMINEN TAITEELLINEN KOKEMINEN JA ILMAISEMINEN Sisällölliset orientaatiot määritellään tarkemmin yksiköiden omissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. 25

26 Jatkumo esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden oppimiskokonaisuuksiin Sisällöllisten orientaatioiden kautta lapsille avautuu vähitellen inhimillisen ymmärryksen, tiedon ja kokemisen monimuotoista kirjoa ja siihen liittyviä prosesseja. Orientaatiot on muotoiltu oppiaineita laaja-alaisemmiksi. Myöskään esiopetuksessa ei ole varsinaisia oppiaineita. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppiaineiden sijaan käsitellään esiopetuksen yhteisiä oppimistavoitteita ja oppimiskokonaisuuksia Lasten työtehtävät, juhlat ja retket Lasten työtehtävät Lasten työtehtävät ovat työkasvatusta. Lasten työ on toimintaa, jolla lapsi saavuttaa asettamansa tai yhdessä kasvattajan kanssa asetetun tavoitteen tarkoituksenmukaisin keinoin. Juuri tavoitteellisuus erottaa työn leikistä. Pienten lasten työkasvatus liittyy luontoon, ihmiseen ja yhteiskuntaan historiassa, nykyisyydessä sekä tulevaisuudessa. Työkasvatus vaikuttaa lasten henkilökohtaisiin taitoihin, kuten sosiaalisuuteen ja kykyyn toimia yhdessä toisten kanssa. Parhaimmillaan työkasvatus vaikuttaa myönteisesti lasten itsetuntoon sekä kykyyn toimia omatoimisesti ja itsenäisesti. Se vaikuttaa myös lasten ponnistelukykyyn, yrittämiseen ja avuttomuudesta selviytymiseen. Lapsille on merkityksellistä tehdä oikeita työtehtäviä. Työskennellessään yhdessä toisten lasten kanssa lapsi on aktiivinen toimija ja osallinen laajemmassa kokonaisuudessa. Lasten mukaan ottaminen erilaisiin pieniin työtehtäviin kasvattaa heitä vastuullisiksi yhteisön jäseniksi ja lisää heidän tunnettaan yhteisöön kuulumisesta. Työ on myös taitoa aktiivisesti muuttaa ja muokata omaa lähiympäristöään. Juhlat Juhlat ovat osa suomalaista kulttuuriperinnettä ja niillä luodaan arjen keskelle tärkeitä hetkiä ja elämyksiä. Juhlat voidaan jakaa almanakan mukaisiin vuotuisjuhliin tai yksilön ja yhteisön elämänkaareen liittyviin juhliin. Juhla on arjen, työn, aherruksen ja rutiinin vastakohta. Juhlassa arjen aineksista syntyy uusi kokonaisuus (leikit, laulut, tarjoilut). Vuosittain vietetään paljon erilaisia juhlia, jotka liittyvät kirkollisiin juhlapyhiin tai valtiollisiin juhlapäiviin. Vuotuisjuhlista merkittävimmät ovat kristilliseen kirkkovuoteen kuuluvat joulu ja pääsiäinen. Juhlia voidaan leikkien mm. perhe-elämään liittyviä elämänkaarijuhlia, kuten ristiäisiä tai häitä. Lasten syntymä- ja nimipäiviä voidaan juhlia yhdessä. Lasten kanssa voidaan viettää erilaisia teema- tai elämysjuhlia, jotka nousevat toiminnan sisällöistä tai perustuvat vanhoihin suomalaisiin tai kansainvälisiin traditioihin. Myös jonkin teeman tai projektin päätöstä voidaan juhlia. Toimintakauden päättymistä juhlitaan yleensä yhdessä vanhempien kanssa. Juhlien viettäminen on monella tavalla merkityksellistä. Juhlat ja juhliin valmistautuminen tarjoavat lapsille mahdollisuuksia osallisuuden kokemiseen. Lapset voivat olla mukana suunnittelemassa ja valmistamassa ohjelmaa, koristelemassa juhlatilaa sekä osallistua itse juhlaan. Juhlien yhteinen rakentaminen vahvistaa myös lasten itsetuntoa ja lisää lapsiryhmän yhteenkuuluvuutta. Retket Retket ja tutustumiskäynnit luontoon sekä ihmisen muokkaamaan ympäristöön ovat tärkeä toimintamuoto. Ne monipuolistavat kasvatustoimintaa ja siten tukevat lasten kokonaisvaltaista kasvua. Retket edistävät lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä, kartuttavat tieto- ja käsiterakenteita sekä tyydyttävät lapsen luontaista liikunnan tarvetta. Lähiympäristöön tutustuminen ja havaintojen tekeminen voi toimia pontimena lasten halulle olla mukana suunnittelemassa ja muokkaamassa omaa lähiympäristöään. Osallistumisella on keskeinen merkitys myös ympäristövastuullisuuden lisäämisessä. Ympäristövastuullisuudessa lapsen tiedot, taidot ja halu toimia yhdistyvät aktiiviseksi toiminnaksi ympäristön puolesta. Retket antavat lapsille kokemuksia sekä elämyksiä ja herättävät tiedonhalua sekä harjaannuttavat heitä liikkumaan liikenteessä ja luonnossa havaintoja tehden. Retket tarjoavat myös vaihtelua ja virkistystä. 26

27 3.11 Mediakasvatus Media on näkyvä osa lasten varhaiskasvatusympäristöä. Se näkyy esimerkiksi lasten leikeissä, puheessa ja sosiaalisissa suhteissa ja on osa lapsen elämää ja arkea. Kuten varhaiskasvatusympäristö, myös mediakasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta. Mediakulttuuri on lasten keskeinen toiminta- ja oppimisympäristö, jossa lapset viihtyvät, oppivat ja ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Siksi onkin tärkeää nähdä mediakulttuuri kasvatuksen voimavarana ja olennaisena osana varhaiskasvatusta. Lapsen ja median kohtaamisessa kasvattajalla on tärkeä rooli. Lasten vanhemmilla on päävastuu lastensa mediankäytöstä, ja on tärkeää, että varhaiskasvatuksessa tuetaan kotien mediakasvatustyötä ja luodaan yhteisiä toimintamalleja ja pelisääntöjä. Kasvattajien tulee tiedostaa median tarjoamat monet mahdollisuudet ja samalla huomioida mediaan liittyvät asiat, joilta pientä lasta pitää suojella. Vaikka lapset ovat jo alle kouluikäisinä kokeneita mediankäyttäjiä, he tarvitsevat ohjausta mediaviestien ja niiden sisältöjen tulkitsemiseen. Tavoitteet / Lapselle merkitykselliset kokemukset Mediakasvatus on tärkeä osa varhaiskasvatusta. Mediakasvatus kehittää lapsen ymmärrystä mediakulttuurista ja vahvistaa lapsen mediataitoja. Mediakasvatuksen kautta kehitetään lapsen mediatajua eli kykyä analysoida, tulkita, luoda, ilmaista, osallistua, kyseenalaistaa ja käyttää mediaa valikoiden omiin ja yhteisiin tarpeisiin. Lasten mediataju kehittyy lapsen kasvaessa, ja mediakasvatuksella on tärkeä rooli sen rakentumisessa. Mediakasvatus pohjautuu elämykselliseen, kokemukselliseen, toiminnalliseen ja leikilliseen oppimiseen, mikä tukee lapsen mahdollisuuksia toimia aktiivisesti yhteisössään ja edesauttaa osallisuuden tunteen syntymistä. Median parissa toimitaan lapsilähtöisesti ja toiminnassa korostuu lapsen hyvinvointi ja turvallisuus. Mediakasvatus integroituu muuhun varhaiskasvatukseen ja eri sisältöalueisiin rikastaen toimintaa. Sitä voidaan toteuttaa tavoitteellisesti erillisissä toimintatuokioissa tai arjen hoidon, opetuksen ja kasvatuksen lomassa. Toiminta / Varhaiskasvattajien toiminta Tärkeää on, että lapsi pääsee toimimaan median käyttäjänä, tuottajana ja vastaanottajana. Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa voi sisältää mediaesitysten pohjalta keskustelua ja niiden analysointia, jolloin lapsen kriittinen ajattelu kehittyy ja lapsi oppii huomioimaan myös median esteettiset ja eettiset näkökulmat. Parhaiten lapset oppivat toiminnan ja kokeilun kautta, jolloin on tärkeää, että lapset pääsevät opettelemaan erilaisten mediavälineiden, kuten digikameran tai tietokoneen käyttöä ja tuottamaan itse mediasisältöjä omista lähtökohdistaan. Mediaesitysten analysoinnin ja tuottamisen pohjalta lapsi oppii, että media on täynnä valintoja ja erotteluja. Eräs tärkeä varhaiskasvatuksen mediakasvatuksellinen tavoite jo hyvin pienten lasten kohdalla on se, että lapsi oppii ymmärtämään näkemäänsä sekä erottamaan toden ja kuvitellun aineksen. Mediakasvatuksen toteuttaminen ei välttämättä edellytä erityistä välineistöä, vaan sitä voidaan toteuttaa tavallisessa varhaiskasvatusympäristössä. Lapset voivat itse osallistua mediakasvatusympäristön luomiseen. Kun ympäristö on ilmapiiriltään avoin ja turvallinen, on siinä helppo käsitellä erilaisia mediakokemuksia ja se innostaa yhdessä toimimiseen ja itseilmaisuun. Laaja-alaisia mediataitoja opetellaan vähitellen harjoittelemalla. Suosikkiohjelmasta keskusteleminen, uutisten esittäminen pahvitelevisiosta tai toiminnan dokumentoiminen voivat olla erinomaisia mediakasvatuksellisia toimintoja. Tärkeintä on huomioida sekä kielellinen, visuaalinen että auditiivinen mediaympäristö ja lasten mediataitojen kehittyessä hyödyntää niitä kasvatuksessa koko ajan monipuolisemmin. Lähdeluettelosta löytyy linkkejä mediakasvatuksen internetsivustoille. 27

28 4 Vanhempien osallisuus lasten varhaiskasvatuksessa 4.1 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuudella varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu ja oman lapsensa tuntemus. Henkilöstöllä on koulutuksensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen sekä vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisen yhteistyön edellytysten luomisesta. Kasvatuskumppanuus lähtee lapsen tarpeista, ja varhaiskasvatuksen toimintaa ohjaa lapsen edun ja oikeuksien toteuttaminen. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyvät lapselle kahden tärkeän tahon, vanhempien ja varhaiskasvatuksen kasvattajien tiedot ja kokemukset. Vanhempien ja kasvattajien tiedot lapsesta luovat yhdessä parhaat edellytykset lapsen hyvinvoinnin turvaamiselle. Kasvatuskumppanuuteen liittyvistä arvoista, näkemyksistä ja vastuista tulee keskustella sekä kasvattajayhteisön kesken että vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuudessa on kysymys paitsi vanhempien ja henkilöstön asennoitumisesta yhteiseen kasvatustehtävään myös sen konkreettisesta organisoinnista ja sopimisesta molemmille osapuolille sopivalla tavalla. Henkilöstöllä on ensisijainen vastuu sisällyttää alusta alkaen perhekohtaisesti kasvatuskumppanuus luontevaksi osaksi lapsen varhaiskasvatusta. Vanhemmille järjestetään mahdollisuuksia kasvatuskeskusteluihin paitsi oman lapsen osalta myös yhdessä muiden vanhempien ja koko henkilöstön kanssa. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on myös edistää vanhempien keskinäisen yhteistyön muotoja ja tapoja. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on tunnistaa herkästi ja mahdollisimman varhain lapsen jollakin kasvun, kehityksen tai oppimisen alueella mahdollinen tuen tarve ja luoda yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa yhteinen toimintastrategia lapsen tukemiseksi. Myös ongelmatilanteissa lapsen vanhempien ja henkilöstön väliselle yhteistyösuhteelle tulee luoda kasvatuskumppanuuden ilmapiiri. Kasvatusyhteistyötä tukevat työvälineet Lappeenrannassa Kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogi ovat keskeisiä periaatteita kaikissa Lappeenrannassa käyttöön otetuissa kasvatusyhteistyötä tukevissa työskentelytavoissa. Pienille Parasta -toimintamalli Pienille Parasta -toimintamalli on Lappeenrannan kaupungin Kasvatus- ja opetustoimelle rekisteröity tavaramerkki. Oma aikuinen -käytännöstä ja Pienille Parasta -toimintamallista on laadittu materiaali. Kasvattajat ovat saaneet perehdytystä toimintamallin käyttöön. Kaikkien kasvattajien vastuulla on toimintamallin ylläpitäminen ja kehittäminen. Oma aikuinen -käytäntö Kaikissa päivähoitomuodoissa on käytössä oma aikuinen käytäntö. Se tarkoittaa, että kaikille lapsille on päivähoidossa nimetty oma aikuinen, johon lapsi voi päivähoidon alkaessa turvallisesti kiinnittyä. Tutustumiskäytännöt Turvallisen kiinnittymisen varmistamiseksi päivähoito alkaa kiireettömällä, lapsen ja vanhempien tarpeiden mukaisesti suunnitellulla tutustumisella. Lapsen saadessa päivähoitopaikan, ensimmäisen yhteydenoton perheeseen tekee päivähoidon kasvattaja eli lapsen oma aikuinen. Lapsen ja perheen päivähoitoon tutustumisen suositeltavasta käytännöstä on laadittu malli Hyvä alku päivähoitopolulle. (Liite 4.) Kasvatuskumppanuusmenetelmä -koulutus Lappeenrannassa on vuodesta 2006 lähtien järjestetty kasvatuskumppanuusmenetelmäkoulutusta, johon Lappeenrannan kaupunki kouluttaa vuosittain 24 henkilöä. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa työntekijän vuorovaikutustaitoja ja antaa konkreettisia työvälineitä ja valmiuksia perheiden kohtaamiseen ja tukemiseen. Lisäksi koulutuksen 28

29 tavoitteena on antaa valmiuksia varhaiskasvatuksen työntekijöille vanhemmuuden vahvistamiseen ja perheiden osallistamiseen kasvatusyhteistyössä. Lapsen kasvun ja kehityksen jatkumo Kasvatusyhteistyössä pyritään jatkumoon lapsen siirtyessä toiseen päivähoitopaikkaan, esiopetukseen ja kouluun. Lapsen päivähoitopaikan vaihtumiseen ja muihin siirtymävaiheisiin on laadittu Lappeenrannassa siirtymäkäytänteitä tarkasteleva asiakirja. (Liite 6.) 4.2 Vanhempien osallisuus yksikön toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa Henkilöstö vastaa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman sisältöön ja osallistua sen arviointiin yhdessä muiden vanhempien kanssa. Lähtökohtana vanhempien ja lasten suorittamalle arvioinnille on, että varhaiskasvatussuunnitelma on koko kasvatusyhteisön yhdessä laatima, se on aktiivisessa käytössä ja sen sisältö perusteineen on koko henkilöstön ja vanhempien tiedossa. Vanhempien ja lasten suorittama toiminnan arviointi on osa varhaiskasvatuksen jatkuvaa kehittämistä. Vanhemmat seuraavat ja arvioivat varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteiden toteutumista ja henkilöstö arvioi ja kehittää suunnitelmaa sekä määräajoin että aina tarvittaessa Varhaiskasvattajien ja lasten vanhempien välisiä yhteistyömuotoja tulee suunnitella perhekohtaisesti yhdessä lasten vanhempien kanssa. Kaikkia perheitä eivät palvele samanlaiset yhteistyön muodot, vaan jokaisen perheen tulisi voida osallistua yhteistyöhön perhetilanteeseen ja omiin tarpeisiin parhaiten sopivalla tavalla. Kasvatusyhteistyön tulisi näkyä vanhempia osallistavina toimintatapoina, jotka suunnitellaan yksikkökohtaisesti yksikön esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmassa. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa yksikön esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelman sisältöön ja osallistua sen arviointiin. Vanhempien palautetta kerätään aktiivisesti mm. yksiköiden auditointien yhteydessä sekä vuosittain asiakastyytyväisyyskyselyn avulla. 4.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja sen arviointi Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssa ja suunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti. 6 Yksittäisen lapsen varhaiskasvatus perustuu henkilöstön ja vanhempien yhdessä hoitosuhteen alussa laatimaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, jonka tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen toiminnan järjestämisessä. Suunnitelman perusteella koko henkilöstö voi toimia johdonmukaisesti ja lapsen yksilölliset tarpeet tiedostaen. Henkilöstön tehtävänä on havainnoida lapsen kehitystä systemaattisesti ja tietoisesti sekä ottaa havainnointitieto huomioon toiminnan suunnittelussa ja yhdessä vanhempien kanssa tehtävissä lapsikohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Suunnitelmassa otetaan huomioon lapsen kokemukset, tämän hetken tarpeet ja tulevaisuuden näkymät, lapsen mielenkiinnon kohteet, vahvuudet ja lapsen yksilölliset tuen ja ohjauksen tarpeet. Keskustelussa vanhempien kanssa kiinnitetään erityistä huomiota lapsen kehitystä vahvistaviin myönteisiin puoliin. Lapsen hyvinvointiin liittyvät huolen aiheet ja ongelmat tuodaan esille mahdollisimman konkreettisina ja niihin haetaan ratkaisua yhdessä vanhempien kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa yhteistyön toimintatavoista. Lapsi voi myös itse osallistua varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja arviointiin vanhempien ja henkilöstön yhdessä sopimalla tavalla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti sekä henkilöstön kesken että vanhempien kanssa. Henkilöstön tulee huolehtia siitä, että lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen esiopetuksen suunnitelma muodostavat toimivan kokonaisuuden. 6 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/

30 Lapsen vasu on lapsen näköinen, yksilöllinen suunnitelma, jossa näkyy kasvatusyhteistyö ja se sisältää kertomuksia lapsesta ja lapsen kehityksestä lapsen toiveet oma aikuisuus ja kasvatusyhteistyö vanhempien kanssa lapsen ja vanhempien kanssa yhdessä sovitut kasvun ja kehityksen tavoitteet sekä niiden seuranta lapsen ja lapsiryhmän toiminnan dokumentointi, mm. valokuvat lapsen toiminnasta lapsen omat tuotokset, esim. kertomukset, maalaukset ja askartelut moniammatillinen yhteistyö mm. neuvolan kanssa työvälineitä: vasukeskustelu, esiops, Hojks, S2-suunnitelma, kotoutumissuunnitelma liitteenä palvelusopimus Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehdään yhdessä lapsen vanhempien ja lapsen kanssa. Myös arviointi tapahtuu näissä vasukeskusteluissa, joita tulee olla vähintään kaksi kertaa toimintavuoden aikana. Keskustelun konkreettisena tukena voidaan käyttää lapsen kasvun kansiota. Keskustelu voidaan käydä myös lapsen kotona. Myös päivittäiset keskustelut ja palautteet ovat arvokkaita lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sekä vanhempien ja henkilöstön yhteyden ylläpitämisessä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan sisältyvä Kasvun kansio voi olla perinteinen kansio tai se voi olla myös sähköinen. Kasvun kansio voi sisältää: Lapsen omia tuotoksia, valokuvia, kertomuksia tapahtumista, sadutusta, ryhmän muiden lasten kertomuksia lapsesta, vanhempien toteuttamia kotihaastatteluita esim. päiväkotiretkistä, lapselle ja perheelle tärkeiden asioiden ja tapahtumien dokumentteja esim. loma-ajoilta, oman aikuisen/ryhmän toisten kasvattajien kertomuksia lapsesta, haastatteluja mm. viikon lapsi. Lapsi on aktiivinen kasvun kansiota rakennettaessa. Lapsen osallisuus toteutuu lapsen kasvun kansioon valitsemissaan omissa töissä, valokuvissa eri tilanteista, kertomuksissa ja sadutuksissa. Osallisuuden näkökulmasta lapsen mukanaolo vasukeskusteluissa on suotavaa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman arvioinnissa korostuu varhaiskasvatusyksikön toiminnan arviointi suhteessa lapsen tarpeisiin ja kehitykseen. Arvioinnissa on hyvä pohtia ainakin seuraavia asioita: Onko lapsen yksilöllisyyttä huomioitu? Sisältyykö lapsen päivään häntä kiinnostavia asioita? Vastaako toiminta lapsen kehityksellisiä ja kasvatuksellisia tarpeita? Onko lapsella mahdollisuuksia kokea oppimisen iloa? Kun lapsi siirtyy esiopetukseen tai toiseen lapsiryhmään, vanhemmat siirtävät hänen varhaiskasvatussuunnitelmansa uuteen ryhmään. Siirtymävaiheisiin on luotu suositeltavia käytänteitä. (Liite 6). Erilaiset lasta koskevat alkuperäiset dokumentit säilytetään päivähoidossa/esiopetuksessa lapsen kouluikään saakka. Henkilöstörekisterilain mukaan salassa pidettävistä asiakirjoista vanhemmat saavat pyytäessään kopiot. 30

31 5 Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa 5.1 Lapsen tuen tarve ja sen arviointi 7 Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu tai lapsen aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehitystään. Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa ja määritellä lapsen yksilölliset toimintamahdollisuudet eri ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa sekä niihin liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet. Tärkeää on myös luoda tuen suunnittelun pohjaksi kokonaiskuvaa lapsesta, hänen vahvuuksistaan ja häntä kiinnostavista ja innostavista asioista. Tarvittaessa arvioinnin tueksi hankitaan lapsen tuen kannalta tarkoituksenmukaisen asiantuntijan lausunto, mutta varhaiskasvatuksen tukitoimet lapselle aloitetaan heti kun tuen tarve on havaittu. Tarvittaessa konsultoidaan vanhempien kanssa yhdessä sovitulla tavalla varhaiskasvatuksen omia tai muiden tahojen asiantuntijoita. Tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsen tuen tarpeen kasautumista ja pitkittymistä. Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen arvioinnin pohjana ovat vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön havainnot, hyvä tuntemus lapsesta sekä tieto lapsen kehityksestä tai aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantuvat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehitystään. Lapsihavainnointi toimii perustana tavoitteelliselle yhteistyölle kodin ja varhaiskasvatuksen välillä. Kysymys on prosessista, jossa lapsi, vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilökunta yhdessä osallistuvat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen arviointiin sekä tavoitteiden asetteluun. Lapsen tuen tarpeen arviointi, tuen tason määrittely ja tuen järjestäminen kirjataan osaksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Lapsen kuuleminen Ajatusten ja toiveiden esiin tuominen on lapsen oikeus, oli hän minkä ikäinen tahansa. Lapselle on annettava mahdollisuus esittää omat käsityksensä vahvuuksistaan sekä asioista, joita hän haluaa oppia tai joihin tarvitsee aikuisen tukena. Lapsen ajatuksia selvitettäessä tulee huomioida lapsen ikä ja kehitystaso. Ajatusten ja toiveiden selvittäminen on vuorovaikutusta Lapsen ajatusten ja toiveiden selvittäminen on parhaimmillaan enemmän kuin vain toisen ilmaiseman mielipiteen vastaanottamista - se on kuuntelemista, katselemista ja yritystä ymmärtää. Tilanteessa työntekijältä edellytetään aktiivisuutta vuorovaikutuksessa niin, että lapsi kokee puheensa olevan tärkeää ja kiinnostavaa ja että hänellä on vapaus ilmaista itseään. Mikäli lapsi on hyvin pieni tai ei muuten kykene esittämään ajatuksiaan ja toiveitaan suullisesti, niitä voidaan selvittää myös välillisesti; kuulemalla ja keräämällä tietoa esim. lapsen läheisiltä ihmisiltä. Lapsen ajatuksia ja toiveita voidaan selvittää myös seuraamalla lapsen leikkejä ja toimintoja tai piirustuksia tutkimalla (ks. Lastensuojelun käsikirja). Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa ja määritellä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tilanne kokonaisuutena (mm. miten mahdollistuu lapsen toimiminen tasavertaisena ryhmän jäsenenä arjessa ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa), lapsen saama tuki ja arvio sen vaikutuksista sekä mahdolliset muut kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet. Tuen tarpeen suunnittelun pohjana on kokonaiskuva lapsesta, hänen vahvuuksistaan, häntä kiinnostavista ja innostavista asioista sekä kehityksen riskeistä ja suojaavista tekijöistä. Varhaiskasvatuksen tukitoimet lapselle aloitetaan heti kun tuen tarve on havaittu. Tarvittaessa arvioinnin tukena käytetään lapsen tuen kannalta tarkoituksenmukaista asiantuntijalausuntoa tai 7 Laissa lasten päivähoidosta käytetään käsitettä "erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseva lapsi". Tässä asiakirjassa lähtökohtana on laaja-alainen näkemys lapsen tuen tarpeista ja niihin vastaaminen lapsen varhaiskasvatusta tukemalla. 31

32 konsultoidaan vanhempien kanssa yhdessä sovitulla tavalla eri asiantuntijoita. Tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsen tuen tarpeen kasautumista ja pitkittymistä. On tärkeä tunnistaa, milloin varhaiskasvatuksessa toteutuva tuki riittää ja milloin lapsi on ohjattava muihin palveluihin. 5.2 Tuen järjestämisen periaatteet ja varhaiskasvatuksen tukitoimet Tuki järjestetään mahdollisimman pitkälle yleisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Lapsen tarvitsema tuki aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Osana tuen järjestämistä tehostetaan yhteistyötä vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kesken. Varhaiskasvatuksen tukitoimina lapsen fyysistä, psyykkistä ja kognitiivista ympäristöä mukautetaan lapselle sopivaksi. Päivittäistä kasvatustoimintaa mukautetaan eriyttämällä, perustaitojen harjaannuttamisella sekä lapsen itsetunnon vahvistamisella. Lisäksi vahvistetaan suunnitelmallisesti varhaiskasvatuksen arjen kuntouttavia elementtejä, joita ovat esim. struktuuri 8, hyvä vuorovaikutus, lapsen oman toiminnan ohjaus 9 ja ryhmätoiminta. Lapsella on oikeus tulla hyväksytyksi ja osallistua varhaiskasvatukseen ensisijaisesti siinä toimintamuodossa ja paikassa, johon hän osallistuisi ilman tuen tarvettakin. Lapsen arkeen kytkeytyvä tuki toteutetaan lapselle tutussa ympäristössä, lasta kiinnostavin välinen ja päivittäisen toiminnan yhteydessä. Yhteistyö vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kesken korostuu. Lapsen hyvinvoinnin perustana on hyvä vuorovaikutus, lapsen itsetunnon vahvistaminen, osallistaminen toimintaan ja lapsen kuuleminen. Lapsen fyysinen, psyykkinen ja kognitiivinen ympäristö mukautetaan lapselle sopivaksi. Päivittäistä kasvatusta ja opetusta yksilöllistetään suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Varhaiskasvatuksen arjen tukitoimia ovat esim. struktuuri 10, lapsen oman toiminnan ohjaus 11 sekä yksilö- ja pienryhmätoiminta. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy Tällä tarkoitetaan lapsen tuen tarpeen huomaamisesta ja tarvittavien tukitoimien aloittamista. Varhain tapahtuva puuttuminen ennaltaehkäisee lapsen haasteiden kasvamista sekä myöhempiä kehityksen ja hyvinvoinnin ongelmia. Varhainen puuttuminen edellyttää kykyä tunnistaa lapsen kehityksen pulmia ja riskitekijöitä sekä valmiuksia ottaa ne puheeksi vanhempien kanssa. Tavoitteena on toimiva kasvatusyhteistyö, jossa vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö tietoisesti sitoutuvat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen osana lapsen arkea. Se edellyttää vanhempien ja henkilöstön keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Oikea-aikainen kehityksen ja oppimisen tukeminen Lapsen kehityksessä on asioita, joista lapsi selviytyy itsenäisesti, ja asioita, joihin lapsi kykenee aikuisen tai edistyneemmän vertaiskaverin sosiaalisen tuen avulla. Näiden kahden tason väliin jäävää aluetta kutsutaan lähikehityksen vyöhykkeeksi. Oikea-aikainen kehityksen ja oppimisen tukeminen tarkoittaa leikin ja muun toiminnan avulla oppimista juuri tällä lähikehityksen vyöhykkeellä. 8 Päivähoitoympäristön struktuuri käsittää ajan, tilan ja ihmisten selkeän rakenteen siten, että lapsi kykenee ennakoimaan ja oppimaan tapahtumien kulkua. Struktuurin arviointi edellyttää lapsen päivittäisten toimintojen ja toimintatilojen sekä sosiaalisten kontaktien selkeyttämistä. Struktuurin ylläpito kuuluu erityispedagogisen ohjauksen menetelmiin. 9 Lapsen oman toiminnan ohjaus vahvistaa lapsen kykyä arvioida ja kehittää omaa toimintaansa ja käyttäytymistään suhteessa muihin tai esimerkiksi tarkkaavaisuuden ylläpitämistä tukevien työtapojen löytämiseksi. 10 Päivähoitoympäristön struktuuri käsittää ajan, tilan ja ihmisten selkeän rakenteen siten, että lapsi kykenee ennakoimaan ja oppimaan tapahtumien kulkua. Struktuurin arviointi edellyttää lapsen päivittäisten toimintojen ja toimintatilojen sekä sosiaalisten kontaktien selkeyttämistä. Struktuurin ylläpito kuuluu erityispedagogisen ohjauksen menetelmiin. 11 Lapsen oman toiminnan ohjaus vahvistaa lapsen kykyä arvioida ja kehittää omaa toimintaansa ja käyttäytymistään suhteessa muihin tai esimerkiksi tarkkaavaisuuden ylläpitämistä tukevien työtapojen löytämiseksi. 32

33 Tuen kolmiportaisuus Lappeenrannan varhaiskasvatuksessa on käytössä tuen kolmiportaisuus. Yleinen tuki Kaikki lapset tarvitsevat kasvussaan ja oppimisessaan yksilöllistä tukea. Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa edellyttää kasvatusyhteistyötä vanhempien tai kanssa ja kaikissa ryhmissä toimivaa oma aikuinen - mallia. Lapsiryhmän kasvattajat toimivat yhteistyössä. Laadukas varhaiskasvatus rakentuu vahvaan perusosaamiseen ja lapsen kehityksen tuntemukseen. Hyvä perustaso tarkoittaa fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen ympäristön järjestämistä juuri sen hetkistä lapsiryhmää vastaavaksi, toiminnan eriyttämistä erilaisiin pienryhmiin ja toimivaa arkea. Tehostettu tuki Tehostettuun tukeen liittyy ennalta ehkäisevä, lapsen kasvun ja kehityksen riskitekijöiden tunnistamiseen pyrkivä näkökulma. Sitä tarjotaan, kun vanhempien tai varhaiskasvattajien huoli lapsen kehityksestä herää. Tehostetun tuen antaminen aloitetaan heti huolen heräämisen jälkeen. Tehostetun tuen antaminen edellyttää perusosaamisen lisäksi usein erityispedagogista osaamista. Käytännössä tehostettu tuki tarkoittaa lapsen havainnoinnin ja havaintojen kirjaamisen lisäämistä arjessa. Havaintojen perusteella käydään keskustelua lapsen tuen tarpeesta yhteistyössä vanhempien, varhaiskasvatuksen lähityöntekijöiden, varhaiserityiskasvatuksen asiantuntijoiden ja tarvittavien muiden asiantuntijoiden kanssa. Muutostarpeita arvioitaessa kasvattajayhteisö tarkastelee myös omaa toimintaansa ja mahdollisuuksiaan ohjata lasta. Yhdessä mietityt lapsen tukimuodot otetaan käyttöön välittömästi. Tavoitteet ja tukimuodot kirjataan tavoitesivuilla täydennettyyn varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kirjaamisesta vastaa ryhmän lastentarhanopettaja ja lapsen oma aikuinen. Lisäksi on huolehdittava tuen jatkuvuudesta päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä muissa siirtymävaiheissa. Erityinen tuki Erityinen tuki viittaa lapsen vahvempien tukitoimien tarpeeseen. Erityinen tuki edellyttää kasvattajilta perusosaamisen lisäksi aina erityispedagogista osaamista. Lapsi siirtyy erityiseen tukeen, kun tehostetun tuen menetelmät eivät riitä tai tuen tarve osoittautuu pitkäkestoiseksi ja intensiiviseksi. Erityinen tuki on suunnitelmallista ja yksilöllistä lapsen tukemista sekä moniammatillista yhteistyötä. Lapsen tuen tarvetta arvioidaan yhdessä vanhempien kanssa. On tärkeää, että eri tahoilla laaditut kuntoutus- sekä lapsen varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmat sovitetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Lisäksi on huolehdittava tuen jatkuvuudesta varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä muissa siirtymävaiheissa. Lappeenrannassa erityisen tuen lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta käytetään nimeä varhaiskasvatuksen HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma). Siinä kuvataan mm. miten asiantuntija-arvioissa esitetyt suositukset ja tukitoimet toteutetaan, miten lapsen yksilöllinen ohjaus ja varhaiskasvatus sovitetaan yhteen ja mitä muutoksia pedagogisessa toiminnassa ja fyysisessä ympäristössä toteutetaan. Muutostarpeita arvioitaessa kasvattajayhteisö tarkastelee toimintaansa ja mahdollisuuksiaan ohjata lasta. 5.3 Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminen Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan sisällytetään lapsen tuen tarpeen määrittely ja tuen järjestäminen. 12 Suunnitelmassa kuvataan, miten lapsen yksilöllinen ohjaus ja varhaiskasvatus sovitetaan yhteen ja mitä muutoksia kasvatuksellisessa toiminnassa ja fyysisessä ympäristössä toteutetaan. Muutostarpeita arvioitaessa kasvattajayhteisö tarkastelee toimintaansa ja mahdollisuuksiaan ohjata lasta. Eri tahoilla lapselle laaditut kasvatus-, kuntoutus- ja lapsen esiopetuksen suunnitelmat sovitetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä hoitopaikkojen vaihtuessa tai muissa lapsen siirtymävaiheissa tuen jatkuvuudesta huolehditaan. 12 Tämä osa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa muodostaa päivähoitolain tarkoittaman kuntoutussuunnitelman erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle. 33

34 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellään lapsen tuen tarve ja sen järjestäminen. 13 Suunnitelmassa kuvataan, miten lapsen yksilöllinen ohjaus ja varhaiskasvatus sovitetaan yhteen. Varhaiskasvatuksen henkilöstö arvioi ja kehittää toimintaansa tuen järjestämisen näkökulmasta. Tavoitteet ja tukimuodot kirjataan tavoitesivuilla täydennettyyn lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tai varhaiskasvatuksen HOJKSiin. Kirjaamisesta vastaa ryhmän lastentarhanopettaja ja lapsen oma aikuinen. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa lapselle laaditut suunnitelmat sovitetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi mahdollisesti lapselle muualla laadittujen suunnitelmien kanssa. Päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä hoitopaikkojen vaihtuessa tai muissa lapsen siirtymävaiheissa tuen jatkuvuudesta huolehditaan. 5.4 Tukipalvelujen toteutus varhaiskasvatuksessa Lapsen tarpeen mukaan varhaiskasvatukseen voi liittyä muita tukipalveluja, esim. kuntoutusohjaus, terapia ja / tai erityisopetus oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille. 14 Ne järjestetään kokonaiskuntoutuksena siten, että kasvatuksellinen ja lääketieteellinen kuntoutus muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden ja palvelujen yhteensovittamiseen kiinnitetään huomiota. Tämä edellyttää eri viranomaisten yhteistyötä, riittävää ja osaavaa henkilöstöä ja lapsen tarpeita vastaavia tiloja, välineitä ja materiaaleja. Varhaiserityiskasvatuksen asiantuntijat Varhaiserityiskasvatuksen asiantuntijat osallistuvat lapsen havainnointiin ja tuen tason arviointiin sekä tarvittavien tukitoimien suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat (veot) Lasten päivähoidosta annetun lain mukaan kunnan käytettävissä tulee olla erityislastentarhanopettajan (Lappeenrannassa käytämme nimitystä varhaiskasvatuksen erityisopettaja) palveluja lasten päivähoidossa esiintyvää tarvetta vastaavasti. (PhL muutos /1255). Varhaiskasvatuksen erityisopettajien (myöhemmin erityisopettajien) asiantuntemusta hyödynnetään lapsen yksilöllisen tuen tarpeiden varhaisessa tunnistamisessa, erillisten tutkimusten tarpeellisuuden arvioinnissa sekä tukitoimien järjestämisen suunnittelussa yhteistyössä vanhempien sekä mahdollisten lapsen ja perheen kanssa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa. Erityisopettajat toimivat lisäksi lapsiryhmissä toteuttaen yksilö-, pienryhmä- tai samanaikaisopetusta. Heidän asiantuntemustaan voidaan hyödyntää koulutusja konsultaatiotehtävissä liittyen lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tuntemukseen. Erityisopettajan työskentely kirjataan vuosittain yksikön esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmaan. Erityisopettajan työskentely yleisessä tuessa Erityisopettajan työn painopiste on konsultoinnissa. Lapsiryhmän henkilökunta ja erityisopettaja voivat miettiä yhdessä arjen toimivuuteen liittyviä asioita yksilö- ja ryhmätasolla. Erityisopettaja havainnoi yhdessä ryhmän henkilökunnan kanssa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Hän suunnittelee ja antaa tarvittaessa yksilö-, pienryhmä- tai samanaikaisopetusta. Erityisopettaja tukee kasvatusyhteistyötä ja osallistuu tarvittaessa vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Erityisopettajan työskentely tehostetussa tuessa Tehostetussa tuessa erityisopettajan rooli yhteistyössä vanhempien kanssa vahvistuu, joko ryhmän henkilökunnan kasvatusyhteistyötä tukien tai vanhempien kanssa keskusteluihin osallistuen. Erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen arvioimiseen sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja seurantaan. Hän suunnittelee ja toteuttaa yksilö-, pienryhmä- tai samanaikaisopetusta. Erityisopettajan työskentely kirjataan tarvittaessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tarvittaessa yhteistyö lapsen kehitystä tukevien ja tutkivien tahojen kanssa tiivistyy. 13 Tämä osa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa muodostaa päivähoitolain tarkoittaman kuntoutussuunnitelman erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevalle lapselle. 14 Perusopetuslaki (628/1998) 25 ; Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000, 13 34

35 Erityisopettaja työskentely erityisessä tuessa Erityisopettaja on merkittävä yhteistyökumppani vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Hän osallistuu vanhempien kanssa käytäviin keskusteluihin sekä lapsen HOJKSin laadintaan ja seurantaan. Erityisopettaja suunnittelee ja toteuttaa yksilö- tai pienryhmäopetusta. Erityisopettajan työskentely kirjataan lapsen varhaiskasvatuksen HOJKSiin. Yhteistyö lapsen kehitystä tukevien ja tutkivien tahojen kanssa tiivistyy. Varhaiskasvatuksen puheterapeutti tekee yhteistyötä lasten vanhempien, varhaiskasvatuksen henkilökunnan sekä tutkivien tahojen kanssa. Hän on mukana suunnittelemassa lapsen päivähoidon arkeen tarvittavia tukimuotoja, ohjaa henkilökuntaa lapsen tukimuotojen toteuttamisessa sekä tarvittaessa järjestää koulutusta. Puheterapeutti ohjaa lapsia tutkimuksiin. Reppu-lastenhoitajat tarjoavat varhaiskasvatuksen henkilöstölle ohjausta toimivan arjen järjestämiseksi yksilö- ja ryhmätasolla korostaen vuorovaikutusta. Tavoitteena, yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa, on saada ryhmien henkilökunta itse pohtimaan ja arvioimaan juuri heidän ryhmässään parhaiten toimivia käytäntöjä lasten iän ja lähikehityksen mukaisesti. Reppu-lastenhoitajat toimivat erityisopettajan työparina. Varhaiserityiskasvatuksen avustajaresurssi jaetaan tukea tarvitsevien lasten tarpeiden perusteella. Avustajat toimivat joko henkilökohtaisena tai ryhmäavustajana. Jokaiselle avustajalle laaditaan henkilökohtainen työtehtävien kuvaus, jota päivitetään aina työtehtävien muuttuessa. Tehtäväkuvauksen laatimisesta ja päivittämisestä vastaa päiväkodinjohtaja. Tukipalvelujen toteutus varhaiskasvatuksessa Lapsen tarpeiden mukaan varhaiskasvatukseen voi liittyä muita tukipalveluja, esim. tutkivat ja kuntouttavat tahot, yksityiset terapeutit sekä perusopetuksen tarjoama erityisopetus ja oppilashuolto oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille. 15 Ne järjestetään kokonaiskuntoutuksena siten, että kasvatuksellinen, opetuksellinen ja lääketieteellinen kuntoutus muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Tämä edellyttää hyvää moniammatillista yhteistyötä, riittävää ja osaavaa henkilöstöä ja lapsen tarpeita vastaavia tiloja, välineitä ja materiaaleja. Lappeenrannassa muita palveluja tarjoavat mm. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (EKSOTE) sekä yksityiset terapeutit. 15 Perusopetuslaki (628/1998) 25 ; Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000, 13 35

36 6. Kieli- ja kulttuurinäkökohtia varhaiskasvatuksessa 6.1 Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset varhaiskasvatuksessa Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan tässä sekä saamelaisia, romaneja ja viittomakielisiä että maahanmuuttajataustaisia lapsia. Kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla lapsilla tulee olla mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi. Varhaiskasvatus järjestetään tavallisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä siten, että lapsi kuuluu lapsiryhmään ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan. Suomessa julkinen varhaiskasvatus perustuu yleisiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin ja lapsen kulttuurisen taustan ja äidinkielen huomioon ottamiseen. Vaikka sukupuolten asema vaihtelee eri kulttuureissa, suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lähtökohtana on tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvoisuus. Varhaiskasvatuksen toteutuksessa edellytetään hyvää kulttuurista ymmärrystä, jotta erilaisten perheiden lasten tarpeita ja vanhempien kasvatukselle asettamia tavoitteita voidaan käsitellä henkilöstön ja vanhempien kesken tasavertaisesti ja vastavuoroisesti. Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Varhaiskasvatuksessa lasta rohkaistaan käyttämään omaa äidinkieltään. Vanhempien ja lapsen äidinkielisen kasvuympäristön tietoa ja osaamista hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan oman äidinkielen tukemisessa myös varhaiskasvatuksessa. Osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten mahdollisuutta oppia suomea tai ruotsia toisena kielenä luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Lapsi tarvitsee lisäksi järjestelmällistä ohjausta kielen omaksumiseen ja käyttöön. Lapsen kielen ja kulttuurin tukemisesta sovitaan vanhempien kanssa tehtävässä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa. Varhaiskasvatuksessa lapsen omaan kulttuuriin, elämäntapoihin ja historiaan perehdytään, niitä arvostetaan ja ne näkyvät varhaiskasvatuksen arkipäivässä. Yhteistyössä vanhempien ja eri kulttuuriyhteisöjen kanssa edistetään lapsen kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lapsen mahdollisuutta ilmentää omaa kulttuuritaustaansa varhaiskasvatuksessa. Näin tuetaan lasten oman identiteetin vahvistumista. Varhaiskasvatuksessa otetaan edellä olevan lisäksi huomioon eri kulttuuriryhmien erityispiirteet ja omat painotukset seuraavasti: Saamelaisten lasten varhaiskasvatus Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Lasten vanhempien ja saamelaiskulttuurin edustajien kanssa tehdään yhteistyötä saamen kielen tukemiseksi sekä saamelaiskulttuurin tuntemiseksi varhaiskasvatuksessa. Saamenkielisten lasten varhaiskasvatus toteutetaan ensisijaisesti yhdessä muiden saamenkielisten lasten kanssa. Romanilasten varhaiskasvatus Romanikulttuurin edustajien kanssa luodaan yhteistyöverkostoja ja lisätään henkilöstön romanien kulttuurin tuntemusta. Romanilasten varhaiskasvatukseen osallistumista lisätään romanivanhempien kanssa yhteistyössä. Romanilasten tulee saada tukea suomen tai ruotsin kielessä. Viittomakielisten lasten varhaiskasvatus Viittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Varhaiskasvatus toteutetaan ensisijaisesti viittomakielisten ryhmässä tai sekaryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä, viittomakommunikaatiota ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista. Tavoitteena on myös, että lapsi tutustuu tulkin käyttöön varhaiskasvatuksen eri tilanteissa. Maahanmuuttajataustaisten lasten varhaiskasvatus Maahanmuuttajataustaisten lasten varhaiskasvatuksessa on erityisen tärkeää tiedottaa ja keskustella vanhempien kanssa suomalaisen varhaiskasvatuksen tavoitteista ja periaatteista. Samalla kun edistetään maahanmuuttajataustaisten lasten suomen/ruotsin kielen omaksumista, vanhemmille kerrotaan lapsen oman äidinkielen kehittämisen merkityksestä ja keinoista. Näin luodaan pohjaa toiminnalliselle kaksikielisyydelle. Myös varhaiskasvatuksessa edistetään lasten kotoutumista. 36

37 Lappeenrannan varhaiskasvatuksessa on eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia. Lapsilla on mahdollisuus kasvaa ja kotoutua suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttäen. Lapsia tuetaan heidän vahvan identiteettinsä kehittymisessä sekä suomen kielen oppimisessa. Perheitä kannustetaan vaalimaan omaa kieltään ja kulttuuriaan. Varhaiskasvatukselle on tehty maahanmuuttajatyön kehittämissuunnitelma, jota seurataan ja päivitetään joka toinen vuosi. Suomi toisena kielenä opetus Suomi toisena kielenä oppimisen suunnitelma MONIKULTTUURINE, KLOPPAALI, PÄRJÄÄVÄ LAPS Suomenkielen oppimisen systemaattinen seuranta ja dokumentointi Kielipajat Suomi toisena kielenä seurantalomake Valmistava opetus lapsen vahvan identiteetin tuki Yhteistyö vanhempien kanssa koulutettu, motivoitunut henkilökunta moniammatillinen yhteistyötyö kotoutumissuunnitelma Lähiympäristö tutuksi Kaveri- ja ystävyyssuhteet Suomalaiseen kulttuuriin tutustuminen ja oman kulttuuriperinnön vahvistaminen Lapsen kotoutumissuunnitelma Kotoutumissuunnitelma tehdään kaikille juuri Suomeen muuttaneille lapsille, jotka aloittavat päivähoidossa sekä niille Suomessa pitempään asuneille lapsille, jotka eivät vielä osaa suomea ja ovat huonosti tutustuneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Kotoutumissuunnitelmaa tehtäessä on mukana lapsen ryhmän lastentarhanopettaja/oma aikuinen/perhepäivähoitaja ja tarvittaessa varhaiskasvatusneuvoja. Neuvolan terveydenhoitaja pyydetään myös mukaan. Keskusteluissa käytetään virallista tulkkia, jos vanhemmat tai toinen heistä ei osaa suomen kieltä, jotta kaikki tulevat ymmärretyiksi. Näin ei jää epäselvyyksiä, jotka vaikeuttavat yhteistyötä. Eri kieli ja kulttuuritaustaisten lasten identiteetin tukeminen Lapsen minäkuva muotoutuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Käsitys omasta itsestä, omasta toiminnastaan, omasta arvostaan ja sen vaikutuksesta muihin rakentuu koko lapsuuden ja nuoruuden ajan peilisuhteessa muiden ihmisten parissa. Lapsen minäkuvan kehittymisessä on tärkeää vankka perheen tuki sekä koulutettu motivoitunut ja moniammatillinen henkilökunta. Suomi toisena kielenä opetus Suomi toisena kielenä opetus (S2) on eri kieli- ja kulttuuritaustaiselle lapselle annettavaa suomen kielen tavoitteellista ja säännöllistä opetusta. Se on suunnitelmallista lapsen arjessa tapahtuvaa toiminnan ohjausta. Opetuksen lähtökohtina ovat lapsilähtöisyys, toiminnallisuus ja leikki. Ummikkolasten kielen oppimisen tukena käytetään kuvia. Varhaiskasvattajat havainnoivat säännöllisesti lasten suomen kielen taitoja ja oppimista arjen tilanteissa sekä dokumentoivat havaintojansa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Alle kolmivuotiaiden maahanmuuttajalasten suomen kielen ja puheen kehityksen seuranta toteutuu osana kaikille lapsille tehtävää varhaiskasvatussuunnitelmaa, erillistä seurantalomaketta ei käytetä. 37

38 Kolmivuotiaille eri kieli- ja kulttuuritaustaisille lapsille, tehdään tarvittaessa alkukartoitus 3- vuotiaiden puheen ja kielen kehityksen arviointimenetelmällä, Kettu-testillä. Yli kolmivuotiailla Suomen kielen kehitystä arvioidaan Pienten Kielireppu tasolta toiselle materiaalilla. Kielen tason -seurantalomaketta päivitetään vähintään kaksi kertaa vuodessa. Tarvittaessa apuna voidaan käyttää Kettu-testiä. Esiopetusikäisille maahanmuuttajalapsille tehdään tarvittaessa alkusyksystä 3-vuotiaiden puheen ja kielen kehityksen arviointimenetelmä, Kettu-testi (jos tulos on aiemmin ollut alle 60 pistettä tai arviointia ei ole vielä aiemmin tehty). Esiopetusikäisten lasten arviointien, Kielireppu materiaalin sekä kasvattajien havaintojen perusteella lasta suositellaan esiopetukseen kaksikielisenä lapsena tai lapsena, joka tarvitsee suomi toisena kielenä opetusta tai valmistavaa opetusta, kun lapsen äidinkieli on jokin muu kuin suomi ja lapsen suomenkielen taitotaso jää Kielireppu arviointimenetelmän mukaan alle A2.1. Lasten henkilökohtaiset S2-oppimissuunnitelmat Yli kolmivuotiaille lapsille varhaiskasvattajat tekevät suomen kielen oppimissuunnitelman, joka löytyy Monikulttuurisuuden käsikirjasta osa 4 Työvälineet ja esitteet. Oppimissuunnitelma on osa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Oppimissuunnitelmaa laatiessa apuna käytetään Lappeenrannan suomi toisena kielenä opetus -suunnitelmaa. Valmistavaa opetusta tarvitsevien lasten opetussuunnitelama löytyy perusopetuksen valmistavan opetuksen suunnitelmasta omana osuutenaan. Suomi toisena kielenä kielipajat Lapsille, joilla on joku muu kuin suomi äidinkielenä, pidetään suomi toisena kielenä Kielipajatoimintaa n. 1-2 kertaa viikossa. Lapsille tehdään kielen tasotestaukset, jonka mukaan heidät jaetaan Kielipaja -ryhmiin, joissa he saavat omatasoistaan systemaattista suomen kielen opetusta. Kielipajatoimintaa annetaan pienryhmätoimintana yksiköiden omien vahvuuksien mukaan eri tavoin, esimerkiksi musiikkia, draamaa, Kili-tuokioita (Kieli ja liikunta kielen oppimisen materiaali), Sanasäkki- metodia jne. käyttäen. Kielipajoissa opetus tapahtuu Suomen kirjakielellä. Valmistava opetus Valmistavassa opetuksessa noudatetaan Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelmaa esiopetuksessa. Koulutettu ja motivoitunut henkilökunta Osa opettajista on käynyt Suomi toisena kielenä opetuksen (6 op) koulutuksen. Opettajien hakeutumista vastaaviin koulutuksiin tuetaan jatkossakin. Osa henkilökunnasta on osallistunut Monimuotoinen Kaakkois-Suomi (Moks) Koulutuksiin. Kasvattajia on koulutettu Pienten Kielireppu-tasolta toiselle kielen arviointi materiaalin käyttöön. Joka päiväkodissa on ainakin yksi asiaan perehtynyt henkilö. Moniammatillinen yhteistyö Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten perheiden kanssa työskentelevien kasvattajien tukena on moniammatillinen verkosto: varhaiskasvatusneuvoja, varhaiskasvatuksen erityisopettajat, puheterapeutti ja neuvolan terveydenhoitajat. Siirtymävaiheessa kouluun tehdään tiivistä yhteistyötä perusopetuksen työntekijöiden kanssa. 6.2 Kielikylpy, vieraskielinen varhaiskasvatus ja vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuva varhaiskasvatus Kielikylvyssä, vieraskielisessä tai vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuvassa varhaiskasvatuksessa sovelletaan varhaiskasvatuksen valtakunnallisia linjauksia ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. Näitä ratkaisuja käytettäessä on tärkeää, että lapsen vanhemmat saavat riittävästi tietoa käytettävästä toimintafilosofiasta ja varhaiskasvatuksen erityistavoitteista. Kielikylpy Kielikylpyä voidaan järjestää toisella kotimaisella tai vähemmistökielellä kolmen vuoden iästä lähtien pääsääntöisesti lapsille, joiden äidinkieli on paikkakunnan enemmistön kieli. Tällöin hyödynnetään kaksikielisen ympäristön mahdollisuus tukea lapsen toisen kotimaisen tai vähemmistökielen oppimista. Varhaiseen täydelliseen kielikylpyyn yksikielinen lapsi voi osallistua noin kolmen ikävuoden jälkeen, jolloin äidinkielen taidot ovat kehittyneet niin, ettei uuden kielen oppiminen vaikuta kielteisesti äidinkielen kehitykseen. Kielikylvyssä tulee yhdessä 38

39 vanhempien kanssa turvata lapsen oman äidinkielen ikätasoinen kehittyminen. Kunnan tulee varmistaa, että varhaiskasvatuksessa aloitettu kielikylpy voi jatkua perusopetuksessa. Vieraskielinen varhaiskasvatus Vieraskielinen varhaiskasvatus tapahtuu jollain muulla kuin kotimaisella kielellä. Vieraskielisessä varhaiskasvatuksessa olevien lasten vanhemmilla on vastuu lapsen äidinkielen kehittymisestä. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai kasvatusfilosofiaan perustuva varhaiskasvatus Varhaiskasvatus voi perustua erilaisille pedagogisille tai kasvatusfilosofisille ratkaisuille, joita ovat mm. Steiner-, Montessori-, Freinet- ja Reggio Emilian pedagogiset ratkaisut. 7 Arviointi Lappeenrannan varhaiskasvatusta arvioidaan seuraavilla tavoilla: Esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelma /toimintakertomus toimiyksikköjen itsearviointi/auditointi, johon myös lapset sekä vanhemmat osallistuvat työtyytyväisyyskyselyt asiakastyytyväisyyskyselyt lasten haastattelu/kysely puolivuosikatsaukset TA/TP 39

40 LÄHTEET, KIRJALLISUUS JA MATERIAALI Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metku Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu ry Huttunen, R Habermas ja indoktrinaation ongelma. Kasvatus-lehti nro Härkönen, U Pienten lasten työkasvatus. Jyväskylä: Gummerus. Kalliala, M Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä: leikkikulttuuri ja yhteiskunnan muutos. Helsinki: Gaudeamus. Kalliala, M Lapsuus hoidossa? Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidosta. Helsinki: Gaudeamus. Keke päiväkodissa Kestävän kehityksen opas. Kettukangas, T The concept of basic activities in the Finnish early-childhood education curricula. Teoksessa Härkönen, U. (toim.) Reorientatiton of teacher education towards sustainability through theory and practice. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities, and Theology No Kinos, J Kohti lapsilähtöistä varhaiskasvatusta. Pedagogiikan jatkumomalli. Teoksessa Kankaanranta, M. & Tiihonen, E. (toim.): Joustavasti oppimaan. 5-8 vuotiaiden kasvatuksen ja opetuksen kehittämishankkeita. Jyväskylä: Kopi-Jyvä Oy Kiusaavatko pienetkin lapset loppuraportti 31/Kiusaavatko%20pienetkin%20lapset.pdf Kyrönlampi-Kylmänen, T Arki lapsen kokemana eksistentaalis-fenomenonoginen haastattelututkimus. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. 154,193. Lastensuojelun käsikirja Paaso, M Moni aikuinenkin pelkää pimeää: Mitä jos tuolla on joku. Artikkeli. Yle. Sapere-menetelmä: Tasa-arvoinen varhaiskasvatus Tieteen kuvalehden artikkeli: Valo ry Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset iskasvatuksen_liikunnan_suositukset_fi.pdf Värri, V-M Hyvä kasvatus kasvatus hyvään: dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta. Tampereen Yliopisto. Mediakasvatusmateriaali Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa Stakes ja Opetusministeriön Mediamuffinssi-hanke atuksessa_verkkoversio.pdf Mannerheimin lastensuojeluliitto 40

41 Saimaan mediakeskuksen kotisivuille on koottu monenlaisia linkkejä mediakasvatusmateriaaleihin. Mediakasvatusseuran monipuoliset materiaalit Yleisradion Mediakompassi-sivusto Koulukinon sivuilta esikouluun sopivat elokuvat ja niihin liittyvät materiaalit Kerhokeskuksen tuottamia aineistoja ja raportteja mediakasvatuksesta (HUOM! Muffe ja kadonnut avain) Pelastakaa lapset ry:n erityisesti esi- ja alkuopetukseen suunnattu materiaali Aikakauslehtien liiton oppimateriaalit Sanomalehtien Liiton oppimateriaalit Mediasmart Aineistoa mainonnan ja mainosten tarkastelua varten Tietoturvakoulu Viestintäkasvatuksen hyvä oheismateriaali Päiväkodissa toteutettuja projekteja ja niiden kuvauksia Opettaja-TV:n sivuilta materiaalia sovellettuna myös esimerkiksi esiopetukseen 41

42 LIITTEET Liite 1. Esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelman sisällys 1. Yleistä... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Arvot... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Lappeenrannan kaupungin arvot... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Varhaiskasvatuksen arvot... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Muut yksikön toimintaa ohjaavat arvot... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Yleiskuvaus päivähoitoyksiköstä... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Työtavat... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kiusaamisen ennaltaehkäisyn suunnitelma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Varhaiserityiskasvatus ja erityisopetus... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Suomi toisena kielenä eli S2-opetus... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 2. Varhaiskasvatussuunnitelma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Lapselle ominaiset tavat toimia... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kieli ja kommunikaatio... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Leikkiminen... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liikkuminen... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Tutkiminen... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 3. Esiopetussuunnitelma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Oppimiskokonaisuudet... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Ilmaisun monet muodot... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Musiikillinen toiminta... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Käsitöiden tekeminen... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kuvallinen ajattelu ja kuvailmaisu... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Suullinen ja kehollinen ilmaisu... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kielen rikas maailma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kielelliset taidot... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Minä ja meidän yhteisömme... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Historiallinen näkökulma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Yhteiskunnalliset asiat... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Eettisyys... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Katsomuksellisuus... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Tutkin ja toimin ympäristössäni... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Matemaattiset taidot... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Ympäristönäkökulma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Teknologia... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kasvan ja kehityn... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liikunta... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Ruoka... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kuluttajuus... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Terveys ja turvallisuus... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Suunnitelma esi- ja alkuopetuksen yhteistyöstä Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Oppilashuolto... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Kuvaus kodin ja esiopetuksen yhteistyöstä... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Yksikkökohtainen oppilashuoltoryhmän toimintasuunnitelma ja toimintakäytänteet... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Perusopetukseen valmistava opetus esiopetuksessa... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 4. Strategia Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Strategian toteuttamissuunnitelma : toimenpiteet toimintakaudella/lukuvuonna Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Tavoite 1. YHTEINEN MYÖNTEINEN LAPPEENRANTALAINEN KASVU- JA OPPIMISKOKEMUS Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Tavoite 2. OSALLISTAMINEN JA VUOROVAIKUTUS... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Palvelualueen sisäisen yhteistyön suunnitelma Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Pedagogisen kehittämisen organisointi... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Muut yksikön kehittämishankkeet ja toiminnan painotukset (kuten yrittäjyyskasvatus)... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. ESIVASUVUSUN LIITTYVÄT MUUT ASIAKIRJAT... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 1. Kestävän kehityksen suunnitelma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 42

43 Liite 2. Liikuntasuunnitelma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 3. Tiimisopimus... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 4. Turvallisuuteen liittyvien asioiden huomioiminen päiväkodissa toimintakauden aikanavirhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Liite 5. Työhyvinvointisuunnitelma... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 43

44 Liite 2. Tasa-arvoisen kasvattajan muistilista 44

45 Liite 3. KIVA OLLA Kiusaamisen ehkäisemisen ja puuttumisen suunnitelma Kiusaamisen ehkäisemisessä oleellista on tavoitteellinen ja suunnitelmallinen toiminta. Kiusaamisen ehkäisemisen ja puuttumisen suunnitelman tavoitteena on edesauttaa kiusaamista ennalta ehkäisevää toimintaa varhaiskasvatuksessa. Jokaisessa päivähoitoyksikössä olisi hyvä laatia yksikkökohtainen ja/ tai ryhmäkohtainen kiusaamisen ennaltaehkäisemisen suunnitelma (ks. Päiväkodin/ Ryhmäkohtainen kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelma). Lähtökohtana lapsi Lappeenrannan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa todetaan, että lapsuutta tulee arvostaa, lasta tulee suojella ja hänelle on turvattava hyvät kasvuolosuhteet. Lapsen tulee kokea, että häntä arvostetaan, hänet hyväksytään omana itsenään, hän tulee kuulluksi ja nähdyksi ja hän saa vahvistusta terveelle itsetunnolle. Kun lapsi hyväksytään omana itsenään, hän uskaltaa yrittää ja hänellä on mahdollisuus oppia sosiaalisia taitoja. Kasvattajalta edellytetään herkkyyttä ja kykyä reagoida lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Lisäksi kasvattaja mahdollistaa aikuisten ja lasten yhteisössä hyvän ilmapiirin muodostumisen. On tärkeää, että lapsen suhteita vanhempiin, kasvattajiin ja muihin lapsiin vaalitaan ja hän kokee kuuluvansa vertaisryhmään. (Vasu 2010.) Mitä kiusaaminen on? Kiusaaminen on yleensä tietoista, toistuvaa, tahallista, systemaattista ja ryhmässä tapahtuvaa negatiivista toimintaa. Siihen liittyy usein voimasuhteiden epätasapaino, jossa kiusattu on puolustuskyvytön kiusaajaansa/ kiusaajiinsa nähden. Kiusaaminen loukkaa ihmisen fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista koskemattomuutta. (Vasu 2010.) Kiusaaminen on kuitenkin aina yksilöllinen kokemus eikä sen välttämättä tarvitse olla toistuvaa, vaan ratkaisevaa on lapsen reagointi tai oma kokemus siihen. Joskus kiusattu itse ei koe olleensa kiusattu, vaikka kiusaamista on havaittu tapahtuvan. Tällöin on aikuisten velvollisuus puuttua asiaan. Kiusaaja voi olla lapsi tai aikuinen. Kiusaaminen voi olla sekä sanallista, fyysistä että sosiaalista. (Vasu 2010.) Esimerkkejä erilaisesta kiusaamisesta Sanallinen Nimittely Haukkuminen Lällättäminen Matkiminen Pilan tekeminen Sosiaalinen Leikkien ulkopuolelle jättäminen Määrääminen Uhkailu Kiristäminen Pomottaminen Ilmeily Fyysinen Nipistäminen Lyöminen Töniminen Pureminen Leikkien sotkeminen Tavaroiden omiminen Kuinka ennaltaehkäisemme kiusaamista? Kiusaamisen ehkäisy on vaikuttamista lapsiryhmän toimintaan, turvallisen ryhmän luomista sekä vuorovaikutustaitojen vahvistamista. Kiusaamisen ehkäisyyn on luotava toimintatavat, jotka sopivat kullekin lapsiryhmälle ja kiusaamisen ehkäisy tulisi nähdä osana arjen pedagogiikkaa. Lähtökohtana voidaan pitää myönteistä vuorovaikutusta (ks. vuorovaikutuksen kehäprosessit). 45

46 Kiusaamiseen voidaan vaikuttaa jatkuvan havainnoinnin kautta. Havainnoimalla saadaan paljon tietoa lasten sosiaalisista suhteista, lapsiryhmän dynamiikasta sekä yksittäisen lapsen vuorovaikutustaidoista. Vuorovaikutuksen kehäprosessit. (Keskinen & Saaristo 2012, Laineen & Neitolan, 2001 negatiivisen vuorovaikutuksen kehäprosessia soveltaen.) Kasvattaja ja työyhteisö Kasvattajien tietoisuus omasta toiminnastaan on lähtökohta kiusaamisen ennaltaehkäisylle. Työ alkaa yhteisellä arvokeskustelulla, siitä millaisia kasvatusarvoja yksiköllä on ja miten nämä arvot näkyvät arjessa. Esimerkkejä arvokeskustelusta Miten voimme tässä yksikössä ja lapsiryhmässä konkretisoida seuraavia käsitteitä? Millainen on käsitys pienestä lapsesta, hänen oikeuksistaan ja tarpeistaan? Millä tavoin osoitamme kunnioitusta lapsia, työtovereita, lasten vanhempia kohtaan? Miten tasa-arvoinen kohtelu ja erilaisuuden arvostaminen näkyy arjessamme? 46

47 Jokainen kasvattaja vaikuttaa ilmapiiriin ja on osaltaan vastuussa myönteisen ilmapiirin luomisesta. Turvallisessa ja sallivassa ilmapiirissä lapsen on mahdollista harjoitella sosiaalisia taitoja. Kasvattajan on muistettava, että lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitoja ja tarvitsevat siihen aikuisen tukea. Miten työssäni toteutuvat seuraavat asiat? Annan aikaa lapsille ja olen oikeasti läsnä Huomioin ja kohtaan jokaisen lapsen Kuuntelen lapsen sanottavan loppuun saakka Havainnoin ja dokumentoin lapsia ja lapsiryhmää Lapsi ja lapsiryhmä Hyvät sosiaaliset taidot ja emotionaaliset taidot omaavat lapset pystyvät yhteistoimintaan muita paremmin ja pystyvät solmimaan ja ylläpitämään hyviä ystävyyssuhteita. Sosiaaliset ja emotionaaliset taidot voidaan jakaa erilaisiin valmiuksiin, kuten empatiakyky, ongelmanratkaisutaidot ja impulssin hallinta sekä itsehillintä. Näitä taitoja harjoitellaan lasten kanssa yhdessä, esim. tunnistamalla ja nimeämällä tunteita sekä luomalla sopimuksia ja sääntöjä yhdessä. Lapsella on oikeus kokea itsensä tärkeäksi ja olonsa turvalliseksi lapsiryhmässä. Lapsen tulee voida luottaa aikuisen apuun. Vanhemmat ja muut lähikasvattajat Kiusaaminen on aina kodin sekä päivähoidon yhteinen asia. Vanhemmille tulee tiedottaa päivähoidon toimintatavoista kiusaamistilanteissa, esim. tutustumiskeskustelussa ja vanhempainillassa. Lisäksi vanhemmat tarvitsevat tietoa päivähoidon arvoista ja kiusaamisesta ilmiönä. Hyvä kasvatusyhteistyö luo edellytykset avoimelle keskustelulle. Havaintojen dokumentointi on hyvä menetelmä, kun keskustellaan vanhempien kanssa siitä, mitä päivähoidossa tapahtuu. Vanhempien kanssa voidaan yhdessä sopia pelisäännöt erilaisiin tilanteisiin, esim. syntymäpäiväkutsut ja omat lelut. Yhteiset sopimukset helpottavat arjen sujuvuutta ja vähentävät eriarvoisuutta. Kuinka puutumme ja käsittelemme kiusaamistilanteita? Kiusaamistilanteeseen puututaan välittömästi ja siihen reagoidaan sovitulla tavalla lapsen ikätaso huomioiden. Kiusaamiseen puuttuminen on tehtävä hienovaraisesti, sillä tarkoituksena on ennaltaehkäistä kiusaaja-kiusattu-roolien muodostuminen ja ylläpitää luottamuksellista sekä turvallista suhdetta lasten ja aikuisten välillä. (Ks. Päiväkodin/ Ryhmäkohtainen kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelma) Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelman ja toiminnan arviointi Kiusaamisen ehkäisy vaatii suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Kun suunnitelmaa tehdään ja toteutetaan, arviointi on tärkeä osa prosessia. Suunnitelmaa tulee arvioida aina, kun siihen on tarvetta, esim. muutokset lapsiryhmässä, vanhempien palaute, aikuisten vaihtuminen. Suunnitelmaan perehdyttäminen ja tiedottaminen Uusi työntekijä perehdytetään suunnitelmaan hänen aloittaessaan työt. Perehdytys on lähimmän esimiehen vastuulla. Suunnitelmasta tiedotetaan vanhemmille päivähoidon alkaessa. Suunnitelma säilytetään perehdytyskansiossa ja varhaiskasvatus-suunnitelmassa. 47