VÄKIVALTA ON MORAALISTA TOIMINTAA -perheväkivallan tarinoista turvallisuuden tarinoihin

Transkriptio

1 1 VÄKIVALTA ON MORAALISTA TOIMINTAA -perheväkivallan tarinoista turvallisuuden tarinoihin Timo Rytkönen, vastaava sosiaalityöntekijä, Vantaan turvakoti r.y. Johdanto Kuvaan työtapaani, jossa tarinan rakennekaavan avulla käsitellään perheväkivallan tarinoita ja etsitään väkivaltatilanteisiin liittyviä tekoja, tekoihin liittyviä tunteita ja tunteiden takana olevaa moraalia (arvoja - unelmia) jatkotyöskentelyn pohjaksi turvallisuuden tarinoille, jotta voisi elää arvojensa ja unelmiensa mukaista elämää. Työtapaa on käytetty yksilötyössä ensisijaisesti väkivaltaa käyttäneiden miesten kanssa, mutta soveltaen sitä voi käyttää myös väkivallan kohteiden kanssa työskenneltäessä tai työyhteisöissä, joissa työntekijätiimi tai koko yhteisö käsittelee työntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa. Tämä on vain yksittäinen tapa käsitellä väkivaltatilanteita, eikä pidä sisällään ajatuksia kokonaisesta hoito-ohjelmasta. Tarinan kaavalla luodaan rakenteet tarkastella omaa elämäänsä moraalinsa, tunteidensa ja tekojensa näyttämönä, jossa itse toimii aktiivisena subjektina ja valintojen tekijänä. Työskentelyn aikana liikutaan hissinä teoista tunteisiin, tunteista arvoihin ja takaisin tekoihin jne. Tarkoituksena mm. purkaa jumeja, aiheuttaa luovaa hämmennystä (pistää teot, tunteet ja arvot keskustelemaan keskenään), etsiä vaihtoehtoisia tapoja toimia. Tarkoitus on käsitellä yksittäisiä väkivaltatilanteita tarinoina ja kohtauksina. Tavoitteena ei ole etsiä syitä, eikä vastata kysymykseen miksi, vaan tehdä näkyväksi mitä ja miten tapahtuu, jotta jatkossa voi kysyä miten tehdä toisin? Tärkeää on utelias ote: olemme uteliaita sen suhteen, mitä toinen ajattelee ja on tehnyt. Taustalla luonnollisesti toive, että sama utelias asenne omasta itsestä, tunteistaan ja omasta elämästään siirtyy myöhempäänkin käyttöön. Perheessä saattaa väkivaltatilanne toistua usein saman kaavan mukaan. On tärkeää tehdä tämä tanssikuvio näkyväksi ja konkreettiseksi, ja samalla arvioida, millaiset tanssiaskeleet olisivat parempia. Tarkasteltaessa käsikirjoituksena tilanteita, nähdään käsikirjoituksen jokainen kohtaus ja etenkin tarinan käänteet valintatilanteena: mitä voit tehdä toisin, miten valita toisin? Eli olet vastuussa omasta käytöksestä ja kyse on omista valinnoistasi. Tilanteisiin ei ajauduta ajopuun lailla. Väkivallan tarinan kielioppi on usein passiivissa: tilanteisiin ajaudutaan, maailma on väärä ja minä olen uhri, jolle tapahtuu, kuullaan ulkoapäin imperatiivejä, kieltoja, käskyjä, velvoitteita: miehen häpeä on hyvitettävä yms. Turvallisuuden tarinoissa kielioppi on preesens ja tarinan minä subjekti, valitsija, minä teen ja toimin, otan osaa, vedän rajaa Kyse ei ole työntekijän/yhteiskunnan moraalista, vaan mikä on ihmisen oma moraali. Samalla käydään läpi eri tekojen haittoja ja hyötyjä =toteuttavatko teot niitä arvoja oikeasti, joiden haluaa toteutuvan. Samalla haitallisten tekojen ja niiden herättämien tunteiden tarkastelu samanaikaisesti rinnakkain omien sisäisten arvojen ja unelmien kanssa saa aikaan vuoropuhelua niiden välille. Arvot, unelmat, tunteet ja teot ovat omia, niitä ei ole tuotu ulkoapäin. Silloin myös vastustus ja puolustusreaktiot ovat vähäisiä.

2 2 Väkivaltako moraalista toimintaa? Amerikkalainen kriminologi Jack Katz näkee, että rikollisuus on vähäisessä määrin materiaalista toimintaa. Se on hänen mukaansa ennen muuta sensuaalista toimintaa. Poikkeavan teon tehneeltä perinteisesti kysytään: miksi teit sen? Katzin mukaan pitää kysyä miten teit sen? ja sen jälkeen mitä sitten teit?, jotta saataisiin esille poikkeavan/ei-toivotun teon dynamiikka. (Katz,1988) Väkivaltatilanne on usein joko-tai tilanne, ääritilanne, jossa asianomaisella on tunne siitä, että vaihtoehtoja ei ole. Elämällä tilanteessa kuin maailmanlopun aattona annetaan itselle oikeutus äärimmäisiin tekoihin, otetaan mieluummin suuri riski, jotta päästäisiin ristiriitaisista tuntemuksista eroon. Asianomaisen henkilön taustatekijät ( sosiaalinen asema, lapsuuden kokemukset yms.) eivät voi koskaan selittää, miksi sama henkilö syyllistyy tekoon toisessa tilanteessa ja toisessa taas ei. Kyse on rikollisen teon dynamiikasta. Mikä on pakottava voima, joka saa ihmiset tekemään vakaviakin rikoksia ilman mainittavaa hyötyä? Miksi ihmiset toimivat väkivaltaisesti, vaikka he sitä tehdessään tietävät tekevänsä väärin? Mitä ihmiset pyrkivät tekemään, kun he tekevät rikoksia, ovat väkivaltaisia? Väkivaltaista tekoa ei tee rikokseksi tai poikkeavaksi käyttäytymiseksi se, että siitä on rikoslaissa maininta. Väkivaltatilanteissa ilmenee ihmisillä joukko erilaisia moraalisten tunnetilojen aiheuttamia jännitteitä, joita voi kuvata esim. seuraavin käsittein: nöyryytys, häpäiseminen, seksuaalinen omistajuus, kosto, oikeudenmukaisuus, ylimielisyys, naurettavuus, kyynisyys tai käsitepareina: kaukana - lähellä, vapaussitoutuminen. Näiden jännitteiden aiheuttamia sisäisiä ristiriitoja pyritään toiminnalla ratkaisemaan. Keskeinen vetovoima ja pakottava tekijä rikokseen ja poikkeavaan tekoon on näiden tunnetilojen yksilölle aiheuttama haaste. Se on moraalinen, ei materiaalinen. Siten väkivaltainen toiminta voidaan nähdä rationaalisena ja tunnepohjaisena toimintana samanaikaisesti (tunne on täynnä järkeä ja järki täynnä tunnetta).väkivaltaa käyttävällä voi olla tekohetkellä kokemus jonkun moraalisen arvon loukatuksi tulemisesta. Ei riitä, että teko tuomitaan, on hyvä perehtyä myös siihen dynamoon, joka tuottaa virtaa väkivaltaiseen toimintaan: mikä moraali/arvo/unelma on tunteiden takana? Kolme maisemaa Väkivallan tarinoita käsitellään tässä työtavassa 3:n maiseman avulla. Maisemia käsitellään irrallaan toisista. Kun käsitellään tekoja, puhutaan vain teoista, faktat faktoina. Kun moraali on irrallaan teoista, voidaan tekoja tarkastella ulkopuolelta. Samalla hyvien arvojen pohjalta tarkasteltaessa kärsimystä tuottavia tekoja voidaan konkreettisesti tuomita teot, mutta hyväksyä mies ja tunteet. Juuri moraalilla ja tunteillahan saadaan itselle tekojen puolustus aikaiseksi. Nämä kolme maisemaa ovat seuraavat: 1) teot / toiminnan maisema Ongelmatarinat kerrotaan usein muusta elämästä irrallisina episodeina, toistuvina kehinä vuoristoratana. Itse tarina joko hukkuu detaljitiedon paljouteen ( kaoottinen maailmankuva), se pitäytyy niukoissa toiminnallisissa faktoissa ( toiminnanmaisema vain esillä, koska tunteiden ja arvojen käsittely tuottaisi liikaa ahdistusta yms.) tai virtaa vuolaana, epäloogisesti tunteista toiminnan kuvauksiin eksyen sivupoluille. Mukana on

3 3 myös kohtalonomaisuus: ajopuun lailla ajaudutaan tilanteisiin ja vastuu/syy tilanteisiin on itsen ulkopuolella. Ongelmatarinan kielioppi on passiivissa: minulle vain tapahtuu tai kuullaan vain käskyjä, velvoitteita: minun täytyy, nyt on pakko, tämän on loputtava, ei ole muuta mahdollisuutta. Kokemus uhrina olemisesta voi olla samanaikaisesti samassa tilanteessa niin tekijällä kuin kohteella. Muistikatkokset, epäloogisuudet, asioiden väliset suhteet voivat olla vääristyneet (ei yhteismitallisia ympäristön normien, samassa tilanteessa olleiden kokemusten kanssa). Tarinat eivät oikein pääty eivätkä ala, ovat ns päättymättömiä tarinoita. Kun ensin keskitytään väkivaltatilanteen purkamisessa toimintaan: mitä todella tapahtui ja vain konkreettiseen toimintaan ilman tulkintoja (faktat faktoina), tulee tarinan kertojasta automaattisesti subjekti. Subjekti tekee aina subjektiivisia valintoja, ne ovat hänen valintojaan. Siinä toteutetaan tarinan periaatetta: ihminen ei ole sitä, miten puhuu, vaan MITEN TOIMII. Myös ongelmatarinan aikamuoto muuttuu ajopuun passiivista preesensiksi: MINÄ TOIMIN/ MINÄ VALITSEN. Muistikatkoksia, mustia aukkoja voi täyttää arvailemalla, tarjoamalla tarinaansa purkavalle vaihtoehtoja: mikä olisi todennäköisin toimintasi jälkeenpäin ajateltuna. kun olet nähnyt seuraukset toiminnastasi? Yleensä ns. niin tahalliset kuin tahattomatkin muistikatkokset sijoittuvat toimintatihentymiin, joissa ollaan toisenlaisessa moraalisessa tilassa ja tunteen jännitteet/ristiriita kärjekkäimpänä ja voimakkaampana. On hyvä pysähtyä niihin, eikä kiirehtiä muualle, jos toinen toteaa, ettei muista. Muistia voi viritellä erilaisin vaihtoehdoin, houkutella rauhassa esille. Hyvä muistaa, ettemme etsi totuutta, vaan näkökulmia turvalliselle toiminnalle: etsimme mahdollisia todellisuuksia. Pelkistetyn toiminnan kuvaamisella saadaan selkeimmin itse tekojen dynamiikka/ tanssikuviot/ toistuvat toimintamallit näkyviin. Hyvä kysyä koko ajan MITEN eikä MIKSI : miksi-kysymys herättää puolustuksen, syy-seuraus-ketjut. Syy-seuraus ketjut luovat kohtalonomaisuutta, ne ovat loukkausten ja vastaloukkausten päättymättömiä sarjoja (koira ajaa häntäänsä): kumpi aloitti?,.. en minä mutta, kun vaimo yllytti, ei muuten, mutta kun juhlissa haukkui kaikkien nähden 2) tunteen/ mielen maisema (uskomukset, ydinkokemuksesta muistot) Tunteet näyttävät sosiaalisen toiminnan suunnan. Tunteet voi nähdä sosiaalisina houkutuksina: ne ovat toimia/pakkoja tehdä /velvoitteita, houkutuksia tehdä jotakin. Tunteella siirrymme mielenmaisemaan, jossa USKOMUKSEMME ovat paljaina/ myös ydinkokemuksemme häpeästä / loukkauksesta/kunniasta. Tunteet voivat kertoa ambivalenssista eri vaihtoehtojen välillä: itkeä vaiko lyödä, olla avuton ja säälittävä vai reilusti roisto. Tunteiden takana voi olla myös muita houkutuksia: houkutus unelmasta: hyvä kaunis koti, hyvä ihminen, haluttava nainen/mies ja sitä kautta olen itse arvokas. Rinnan houkutusten ja hyvänä ihmisenä/vanhempana olemisen tarpeen rinnalla ovat samanaikaisesti häpeän, hylätyksi tulemisen, statuksen menetyksen pelot jne. Esimerkiksi mustasukkaisuus ei ole yksi tunne. Se on rykelmä erilaisia,keskenään ristiriitaisiakin, tunteita: pelkoa hylätyksi tulemisesta, sosiaalisen häpeän tunnetta, itsesääliä, oman riittämättömyyden ja huonouden kokemista, voimakasta halua seksuaalisesti omistaa toinen, halua hallita. Tärkeää työskentelyn aikana eritellä erilaisia tunteita ja olla utelias niistä. Niitä ei ehkä aluksi osata tuoda helposti esille, ehkei niitä koskaan ole edes osattu nimetä tai

4 4 tarkasteltu tällä tavoin erillisinä olioina. Tunteiden erittely voi tuntua pelottavalta tai arkisemmin; oudolta. Työskentelemällä tunteiden kanssa luomme yhdessä ominta mallia käsitellä tunteita. Kokemus väkivaltatilanteesta on usein iso, hahmoton möykky, jossa koetaan erittelemättä vain joko suunnatonta pahaa oloa tai hetkellistä helpotusta, kun on päässyt ristiriitaisesta jännitteestä eroon. Tai kuten eräs mies totesi lyönnin jälkeisestä kokemuksesta: se oli hetken helpotus. Sama kuin kusisi housuunsa kovalla pakkasella. Hetken lämmitti ja sitten jäätyy syvälle sieluun asti. Tunteita erillään käsittelemällä saadaan väkivallan ilmapiiri näkyväksi/ ja tuntuvaksi ( ulkoistaminen). Sanoitetaan erilaisia tunteita, jolloin myös sitä kautta saadaan subjektin roolia aikaiseksi: minä hallitsen ja voin valita. Tekojen maisemasta tulevat signaalit ja rituaalit saadaan esille uudessa valossa: valintaparina voi esim olla yllyke vai hillintä. Vastaatko yllykkeen kutsuun ja lyöt vai hillinnän kutsuun ja itket? Tai mitä muita vaihtoehtoja sinä löydät vastauksiksi eri tunteiden kutsuun? Peter Langin sanoin: jokainen ongelma on turhautunut/rikkoutunut unelma. Mikä on sinun rikkoutunut unelmasi, jota yrität väkipakolla saada ehjäksi? Tunteen takaa löytyy myös rationaliteetti, se on moraalin airut, silta moraaliimme ja arvoihimme (unelmiin). Tunne voi myös kertoa kenen käsikirjoitusta elämme: miehen, oman äidin, esikuvan, isän, jonkun muun auktoriteetin. Usein näissä kohdissa ihmisten vastaukset ovat hyvin metaforisia ( ollaan siirrytty jo tunteen maisemasta unelmien, arvojen maisemaan):..juopon isän suuret saappaat, se peikon kuva on pelkona taustalla ollu koko ajan. Niihin olen yrittänyt olla koko elämäni ajan hukkumatta ja sitä kautta on ollu tarve saada kaikki hallintaan. Ja kun en ole onnistunut, olen kohta niissä saappaissa, jos en jo oo, - korvia myöten. Tottakai vaimo ja lapset irvistelee, kun vääpeli tulee kotiin äkseeraamaan, ja, ja sitten vaan ajatteli, että ei ne musta välitä, paskasen nimen saa palkakseen, hölmööhän se, kun ite.... 3) moraalin/ mielen maisema (arvot, moraali, unelmat ) Samalla lailla kuin meillä on erilaisia tunnetiloja, me siirrymme eri tilanteissa ja tunnetiloissa erilaisiin moraalisiin tiloihin. Elämämme ei ole yksitasoinen toiminnanavaruus. Jäljempänä tarkemmin kuvatussa tarinan kaavassa on kaksi käännettä, käänne 1 ja käänne 2. Käänteet voi nähdä portteina väkivaltaan ja ulos väkivallasta. Ne voidaan nähdä myös portteina erilaiseen moraaliseen tilaan, jopa todellisuuteen, jossa vallitsee erilaiset arvot. Siksi on hyvä myös tässä maisemassa käydä erilaiset arvot, periaatteet elämässä, konkreettisesti ja yksityiskohtia elävöittäen läpi. Kun ihminen puhuu arvoistaan ja periaatteistaan, hän samalla puhuu unelmastaan siitä elämästä, jota haluaisi elää. Pettymykset ja väkivaltaisetkin reaktiot voi nähdä haluna raivata esteet unelman toteutumisen tieltä. Esimerkkinä tarina eri moraalisista tiloista: Mies oli päässyt juuri vankilasta. Vapautensa ensimmäisen päivän hän vietti yhteisasuntolassa, koska omaa asuntoa ei vielä ollut. Huoneessaan hän kattoi juhlaillallista itselleen. Yhteiskeittiön liedellä oli paistumassa mehevät pihvit. Kattauksen jälkeen mies meni hakemaan pihvejään, mutta joku toinen asuntolan asukkaista oli ne varastanut ja syönyt. Miehen valtasi raivo. Leipäveitsi aseenaan hän vaati tilille asukkaita. Hän näki oikeutetuksi pistää varkaalta ilmat pihalle, kun saa kiinni ja paljastetuksi.

5 5 Jälkeenpäin vertasimme tätä tapahtumaa hänen kadulla suorittamiin rikoksiin ( kääntämisiä puukolla uhaten, pahoinpitelyjä muutaman satalappusen takia yms.). Hän piti tätä hetkellistä pihvinryöstöä moraalisesti loukkaavampana kuin omia tekojaan kadulla: kadulla vallitsee toiset lait, siellä mä oon tavallaan työssä, jotenkin munkin on tienattava. Näitä kahta maailmaa hänen oli vaikea verrata: ne oli kokonaan eri asioita. Tällaisia toisistaan erilaisia moraalisia tiloja voi olla useita meillä kaikilla. Myös väkivaltatilanteissa ilmenee vastaavia eri moraalisia tiloja. Miten rakentaa siltaa näiden kuilujen välille? Vastaavasti moraaliset tuntemukset ovat hierarkisia ja joudumme päivittäin arkisissakin tilanteissa käymään narratiivisia neuvotteluja itsemme kanssa, mikä moraalilause on kussakin tilanteessa määräävä. Kuvitellaan, että etsin uutta työtä ja olen menossa työhaastatteluun. Paras puku päällä. Bussi on myöhässä ja joudun loppumatkan juoksemaan. Olen hädissäni ehdinkö ajoissa. Vielä pitäisi ylittää risteys liikennevalojen kohdalta, mutta valot ehtivät juuri vaihtua punaisiksi. Sekuntti aikaa miettiä: nopeasti juosten ehtisin tien yli, vaikka onkin punainen päällä, mutta toisaalta lapsia on suojatiellä ( millaista aikuisen mallia annan!)ja kun liikennelaki määrää (ylin liikennemoraali), ettei punaisia päin saa mennä. Toisaalta työpaikka on tärkeää saada ( lapsille ruokaa!). Enkä vaikuta luotettavalta työntekijältä, jos myöhästyn jo heti haastattelusta! Pakko juosta yli! Väkivaltatilanteissa on nähtävissä ja löydettävissä vastaavia hierarkioita, sisäistä neuvottelua ja nämä neuvottelut on hyvä tehdä näkyviksi: koska aina voi neuvotella toisin (valita)! Tarinan purkaminen tarinan kaavalla Lopussa on liitteenä esimerkki yhdestä puretusta tarinasta, joka on ehkä hyvä lukea ennen seuraavaa. Kuva: tarinan rakenne alku käänne 1 käänne 2 loppuratkaisu VIRITYS KOHTAAMINEN RATKAISU Pyydä miettimään, mikä oli pahin tapahtunut väkivaltatilanne kotona, mikä on jäänyt eniten mieleen, mikä oli viimeisin tai jos toistuvia ollut, mikä kuvaisi parhaiten esimerkkinä näitä tilanteita. Käydään esim. fläppitaululle kirjaten seuraavan kaavan mukaan tarina läpi. Ei perusteluja eikä teorioita miksi näin tapahtui tai selityksiä, vaan pelkkä toiminta: mitä tapahtui, mitä kukin teki, missä oli jne. Tärkeää aluksi tilanteen purkaminen toiminnan kielelle. Voi nostaa jo esiin toimivia strategioita ja ratkaisuja. Auttaa näkemään tilanteen ulkopuolisen silmin ( vrt uusi näkökulma). Mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti ja keskeinen toiminta taululle/paperille. Aivan aluksi voi tarinaa hahmottaa kokonaisenakin, luonnosmaisesti, ennen kuin alkaa tutkia sitä yksityiskohtaisemmin. Väkivaltatilanne käydään 3:n maiseman tasolla vaihe vaiheelta läpi:

6 6 ALKU ( A ) eli viritys - mikä oli tilanne juuri ennen väkivaltatapahtumia? - mikä oli MIEHEN TAHDON SUUNTA: mitä hän tahtoi, mitä kohti pyrki? - entä mikä oli vaimon tahdon suunta jne. Entä mahdollisesti muiden asiaan osallisten? - Alku voi olla lyhyt hetki juuri ennen tilannetta tai edeltävien viikkojen/kuukauden tapahtumat. Miten virittäydyttiin väkivaltatilanteeseen? Mitä teit? Missä? Missä vaiheessa, mistä merkistä ensimmäistä kertaa tiesit/tiedät, että tilanne päättyy väkivaltaan? - ensin siis käydään viritysosassa teot läpi(miten kukin toimi), sitten tunteet (mitä tunteita tekoihin liittyi) ja lopuksi arvot: 1) Teot: mitä konkreettisesti tapahtui, missä kukin tapahtumaan osallinen oli ja mitä teki. Väkivaltatapahtumat ovat usein voimakkaan tunnepitoisina muistissa ja itse tapahtumia sarjana eri subjektien suorittamina tekoina/valintoina ei hahmoteta/muisteta. Ei selityksiä, vain faktoja. Jos ei kaikkea muista, mitä todennäköisimmin tapahtui? 2) Tunteet: mitä tunteita kuhunkin vaiheeseen/tekoihin liittyi. Usein tunteet ovat hahmottomina ja ristiriitaisina kokonaisuuksina mielessä. Voi löytyä samanaikaisesti erilaisia tunteita vihan rinnalla on häpeä, häpeän rinnalla itsesääli, pelko jne. Mihin toimiin tunteet kutsuivat? Miksi valitsit juuri noin? Mitä tunteita muilla osallisilla oli? Mitä tunteet (sisäinen puheesi) sanoisivat? Mitkä lauseet, millainen puhe kuvaisi tunnettasi? Tässäkin tärkeää kysyä täsmällisesti ja konkreettisesti. Usein tunteet ja teot ovat hahmottomana ajatuksissa ja ne nimetään jollain yleisellä väittämällä. Usein päällä ovat pakko- ja täytyy- sekä pitää lauseet: nyt pitää puhua, nyt on pakko saada tämä asia ruotuun, nyt täytyy näyttää. Tunteiden erittelyllä saadaan näkyväksi mahdolliset ristiriitaiset tunteet. Lisäksi esim olin mustasukkainen ei ole yksi tunne. Se voi pitää sisällään erilaisia, ristiriitaisia tuntemuksia, kuten pelko menettämisestä, vaimo kuuluu mulle (halu omistaa), viha: se loukkaa mua, häpeä: mä oon niin surkea, ettei se välitä musta. 3) Arvot/Moraali/unelmat. mikä arvo/ unelma/elämääsi johtava periaate/johtoajatus kunkin yksittäisen tunteen takana oli tai mitä arvoa, unelmaasi tekosi rikkoi? Millä arvoilla, periaatteilla toivoisit ihmisten ratkaisevan tuollaiset tilanteet? Mikä mahdollinen hyvä tarkoitus oli tämän/näiden tunteiden ja ikävien tekojen takana. Siirrytään tutkimaan millaisia moraalisia tiloja ja moraalisia hierarkioita tekojen ja tunteiden takan on. Millaista elämää arvojen/unelmiesi tarina kehottaa sinua elämään: millaisiin tekoihin ne kehottavat? Usein väkivaltatilanteiden taustalla on erilaisia syyja seuraus suhteita, joiden katsotaan oikeuttavan tekoon. Esim. vaimo julkisesti nolaa miehen sähköjunassa - mies kostaa kotona väkivallalla tai sen uhalla nöyryyttämällä naista. Mikä on oma vastuusi asiasta riippumatta vaimosi teoista? KÄÄNNE 1(K1) - väkivaltatilanteen alku/ MIKÄ OLI ENSIMMÄINEN MERKKI(signaali/ääni/mitä näki yms. ), josta tiesi, että tilanne kääntyy väkivaltaan Mikä oli se piste, jossa valitsi väkivaltaisen teon/teot jonkun muun teon/tekojen sijaan. Tähän on syytä myöhemminkin keskittyä ja kysyä, miten muuten olisi voinut valita: itkeä? Poistua? Halata? Jne.

7 7 - tämän käänteen kohdalla voi tulla eniten empimistä ja muistamattomuutta. Kannattaa kuitenkin kärsivällisesti eri tahoilta, vaihtoehtoja tarjoten hahmottaa asianomaisen näkemystä tilanteesta. - Kuten viristysosassa, tässä taas käydään käänne ensin tekojen, sitten tunteiden ja lopuksi arvojen/moraalin osalta läpi. KOHTAAMINEN (eli väkivallan teon kuvaus. Se voi olla sarja erilaisia toimia) - minkä esteen miehen tahdon suunta kohtasi, miten toimi esteen poistamiseksi - mitä vaimo teki, mihin pyrki, miten ratkaisemaan ja mitä? - Mitä eri tapahtumia em seurasi, mitä sinä teit, miten vaimosi toimi, mitä muut osalliset tekivät? - Kaikki tapahtumien kulut yksityiskohtaisesti läpi esim. estin pääsemästä ulos-vaimo pakeni vessaan-taoin ovea, huusin, uhkasin potkia oven hajalle-ovi avattiin,revin vaimon ulos olohuoneeseen- pakotin istumaan tuoliin - Tärkeää kysyä täsmällisesti ja tilanne kartoitettava konkreettisesti. - Kuten em. käydään kohtaaminen ensin tekojen, sitten tunteiden ja lopuksi arvojen/moraalin osalta läpi. KÄÄNNE 2 (K2) - mikä signaali/merkki/tapahtuma/ääni/teko tms sai väkivaltatilanteen loppumaan? (esim. lapsi parahti ja alkoi itkeä vaimo lyyhisty maahan ja uikutti kuin lapsi näin verta ja säikähdin kauheasti naapuri tuli ovelle ja ) - käydään läpi toimintoina,miten väkivaltatilanne kääntyi kohti loppuratkaisua - Mikä sai lopettamaan? - mikä oli tahdon suuntasi? Entä vaimon? - Kuten em. käydään ensin tekojen, sitten tunteiden ja lopuksi arvojen/moraalin osalta läpi. LOPPURATKAISU(L) - miten tilanne päättyi? Minne kukin meni? Mitä kukin osallinen teki? Oliko se todellinen ratkaisu, päädyittekö, mihinkään konkreettiseen muutokseen jne.? - mistä tietäisit, että tämä oli viimeinen kerta? - Mitä päätit? Pyysitkö anteeksi? Kenen pitäisi hyvittää jotain ja miten? - Mitä lapset toivoisivat loppuratkaisuksi, mitä vaimosi, mitä itse toivoisit? - Kuten em. käydään ensin tekojen, sitten tunteiden ja lopuksi arvojen/moraalin osalta läpi. Mahdollisia jatkokysymyksiä: - peitetään teko ja tunne puoli ja kerrataan eri kohtien unelmat/arvot. Kysytään: miten aiot näillä hyvillä arvoilla/unelmilla näitä tilanteita parantaa? - Kysytään: kumpaa tarinaa haluat elämässäsi elää, näiden tekojen tarinaa vai unelmien/arvojen tarinaa? Miten voisit alkaa toteuttaa tarinaa? Entä, mitä tarinaa vaimosi ja lapsesi toivoisivat sinun elävän? - Voidaan myös ottaa arvot ja unelmat erikseen ja kysyä: Jos tämä tarina olisi elokuva, minkä nimen antaisit sille? Entä vaimosi?antaisiko saman nimen? Jos ei, niin mitä eroja vaimosi ja sinun tarinoissasi on? - mitä sinun olisi pitänyt tehdä ja missä kohdin, että tarinalla olisi onnellinen loppu? - Keskustelitteko asiasta, mitä päätit, ettei tilanne toistuisi, miten ne ovat toteutuneet?

8 8 - Jne. Jne. Vaihtoehtoja: 1. teko-tunne-unelma systeemiä voi käyttää myös yksittäisten tilanteiden hahmottamisessa:esim a) juuri ennen lyöntiä, mikä tunne/sisäinen puhe?-mikä arvo/ unelma takana? b) lyönnin aikana, mikä tunne/sisäinen puhe? Mitä arvoa/unelmaasi tämä käytös rikkoi? c) entä lyönnin jälkeen,mikä tunne/sisäinen puhe ja mikä arvo/unelma taustalla? 2. Tärkeää ottaa toimivaksi esimerkiksi joku hyvä, yksittäinen kokemus,missä asiakas on kokenut toimineensa ihmissuhteissaan hyvin. Esim. TEKO: juttelin poikani kanssa monta tuntia harrastuksista ja kerroin poikavuosistani. TUNNE/SISÄINEN PUHE: mielihyvä:kuunneltiin toinen toisiamme, rakkaus: tälläistä läheisyyttä pitäisi olla aina, ylpeys: mun poikani ajattelee ja on viisas. UNELMA: läheisiään pitää kuunnella/ läheiset arvostavat ja kunnioittavat toisiaan/rakkaus on kuuntelemista-kunnioitusta-ylpeyttä toisesta. 3. Joitakin toistuvia tunnetiloja voi myös mallittaa tarinan kaavalla eli tehdä näkyväksi sen miten tuottaa esim mustasukkaisuutta-pelkoa- vihaa (taustaoletuksena= tapaa tuottaa tiettyjä tunteita nähdään taitona, joita voi oppia muuttamaan ja parantamaan haluamaansa suuntaan, jos haluaa). Voi esim. Pyytää: opeta minua, miten tullaan oikein mustasukkaiseksi! Mitä pitää ensin ajatella, mllaisessa mielentilassa. Mitä sitten pitää tehdä jne. MUUTAMA ERIMERKKI, MITEN KESKUSTELULLA VOI LINJATA ASIAA VALINTATILANTESEEN Esimerkki 1. Miten etsiä uutta moraalista vastuuta ja siitä, miten pienillä näkökulman vaihdoksilla voi saada aikaan suuri linjauksia. Keskustelua käydään terapeutin ja vaimoaan pahoinpidelleen miehen välillä. Terapeutti(T): Kerro mitä tapahtui? (työntekijä kiinnostunut täsmällisestä toiminnankuvauksesta, eikä siitä, mitä selityksiä teoille voisi olla. Työntekijä ei syyttele, vaan suhtautuu neutraalisti.faktat faktoina ilman tulkintaa) Mies(M); Vaimo teki siten ja siten ja se sanoi...silloin minulla kiehui yli ja löin (miehen puheessa hän ei ole tekojensa subjekti. Vaimon toimien takia hän ajautuu ikään kuin tilanteeseen. Hänellä ei näytä olevan vaihtoehtoja) T: Menetit siis kontrollin. Miltä tuntui? (ei kysymyksiä, miksi löit tai mikset ollut lyömättä) M: Tunsin oloni epätoivoiseksi. Itse asiassa olisin halunnut itkeä. T: Sepä mielenkiintoista! Päätit siis lyödä itkemisen sijaan? (kaksi vaihtoehtoa tarjolla. Kyse onkin miehen valinnasta. Siirrytään puhuman miehestä toimijana, subjektina) M: En voinut itkeä. T: Mikä esti sinua itkemästä? M: Aikuiset lyövät ennen kuin itkevät...äiti käski aina olemaan aikuinen! ( miehen sisäinen kielioppi. Kuuliainen poika toteuttaa äidin arvoja) T: Olen hämmentynyt! En tajua, kuinka sinä AIKUISENA edelleen kuuntelet äitisi ääntä. Miten voit tulevaisuudessa olla aikuinen? ( taas mies subjektiksi, valintatilanne, kuunteleeko yhä äitinsä ääntä vai lähdetäänkö kehittämään unelmaa elämästä, jossa

9 9 vallitsee moraali ja vastuu) (Jokainen ongelma on toteutumaton unelma Eslbeth McAdams, Ratkes 1/2000) Esimerkki 2. Iso Loukkaus ja Iso Kunnia vastinpareiksi Jos sisäisessä kieliopissa tulee esiin jokin voimakas kokemus lähimenneisyydestä tai lapsuudesta, joka sisältää voimakkaan uskomuksen ja käsityksen ihmissuhteista. Sen voi nimetä esim. Isoksi Loukkaukseksi. Eräs mies totesi luottamuksensa menneen ihmisiin alkoholisti-isänsä takia. Lapsena hän oli useita kertoja perjantaina koulun jälkeen mennyt isäänsä vastaan tehtaan portille. Isän kanssa oli jo viikolla sovittu, että tänä perjantaina isä tulee pojan kanssa kotiin, käydään limulla ja munkilla ja kotona koko illan korjataan yhdessä mopoa. Koskaan isä ei pitänyt lupaustaan, vaan tullessaan tehtaanportille, isä hätäisesti, jopa vihaisesti hätisti pojan pois ja painui työkavereiden kanssa suoraan kapakkaan. Isä saapui kotiin joskus jo samana iltana rähisten ja ympäripäissään. Joskus meni useita päiviä ja silloin isä tuli katuvaisena luvaten korjata kaikki tekemänsä vääryydet ja vannoi pojalleen, että ensi perjantaina toteutetaan yhteinen suunnitelma moponkorjauksesta. Koskaan isä ei lupauksiaan pitänyt. Näitä tapauksia ei ollut kovin monta, mutta miehestä tuntui, että tämä tarina täytti koko hänen lapsuutensa ja että nykyisissäkin ihmissuhteissaan (suhteessa vaimoonsakin) hän seisoo yhä siellä portilla, valmiiksi pettyneenä ja tietoisena petetyksi tulemisesta. Ensimmäinen miehen oivallus tarinastaan oli se, että hänen ei enää tarvitsekaan jäädä portille odottamaan isää, vaan hän voi kävellä pois tekemään itselleen jotain hyvää. Vastapainoksi Isolle Loukkaukselle on hyvä etsiä vastinpari: Iso Kunnia. Voi kysyä, milloin sinua on huomioitu ansioistasi niin, että muistat sen vielä tänäänkin. Hyvän ystäväni muistuma oppikouluun pyrkimisestään on kadehdittavan upea esimerkki. Isä ja poika menivät koulun seinältä lukemaan, ketkä olivat päässeet oppikouluun. Isä meni malttamattomana edellä vetäen poikaansa perässään. He tunkivat ilmoitustaulun edessä seisovien ihmisten ohi eteen. Isä luki tuloksia ja näki poikansa päässeen, ei nyt ensimmäisenä, mutta toiseksi parhain pistein kouluun. Isä oli temmannut pojan ylös, istuttanut hänet harteilleen. Isä ja poika olivat ylpeinä (poika kuin kultatuolissa) purjehtineet ihmisjoukon läpi. Ystäväni totesi tarinastaan: se kultatuoli kantaa minua keski-ikäistä miestä vieläkin. Isosta Loukkauksesta ja isosta Kunniasta voi itse kukin valita, kumpaa haluaa omalta osaltaan elämässään toteuttaa. kirjallisuutta: Katz, Jack:Seduction of Crime. Moral and Sensual Attractions in Doing Evil. New York Hyväri, Susanna: Vallattomuudesta vastuuseen Kulttuuri ja psykologia, toim. J.Ihanus Auttamistyö keskusteluna, toim. Jokinen&Suoninen,vastapaino,tampere,2000

10 10 Toiminta, tunteet ja arvot/unelmat -tarinan kaavalla (esimerkki kuvitteellinen) ALKU V i r i t y s KÄÄNNE 1 K o h t a a m i n e n TOIMINTA/TEOT VAIMO JUHLIMASSA. MENNYT SUORAAN TÖISTÄ. SOITIN TÖIHIN PÄIVÄLLÄ. ENSIN VASTASI MIESÄÄNI TÖISSÄ. KUULEN ULKO-OVEN KÄYVÄN. KÄDET VA-PISEE. RYNTÄÄN ETEISEEN ODOTTAMAAN. KUUNTELEN OVEN LÄPI SAATTAAKO SITÄ JOKU MIES? VAIMO AVAA OVEN. PELÄSTYY. OTAN KÄDESTÄ KIINNI JA VEDÄN TAKAISIN SISÄÄN. VAIMO YRITTÄÄ OTTAA TAKKIA PÄÄLTÄ. REVIN TAKISTA KEITTIÖÖN. HUUDAN: NYT JU- TELLAAN JA SEL- VITETÄÄN ASIAT. VAIMO HUUTAA: SÄ OOT HULLU, HULLU! KYSYN: KUKA SE ON? VAIMO EI VASTAA. OTAN VEITSEN JA PAINAN KURKUL- LE: NYT TUNNUSTAT! VAIMO ALKAA ITKEE. TUNNE/AJATUS (Mitä tunne sanoo/ sisäinen puhe) HALU TIETÄÄ, MISSÄ SUHTEESSA MENNÄÄN. VIHA: SE ON MUN KANSSA, EI KENENKÄÄN MUUN. SE ON HUORANNUT PITKÄÄN. ITSESÄÄLI: MÄ OON HUONO MIES. SE EI USKALLA VAAN SANOO, ETTÄ JÄTTÄÄ MUT. VIHA: SE HAISEE VIINALLE,SE ON OLLUT JONKUN KANSSA. humalainen nainen on huora! RAIVO: NYT SE EI LUISTELE, MÄ PISTÄN SEN PUHUU VÄKISIN. EPÄTOIVO: MUN ON PÄÄSTÄVÄ TÄSTÄ, TUNNUSTAIS, PERKELE! PELKO: PERHE ON HAJONNUT, TÄÄ ON MAAILMAN LOPPU. TISKIRÄTTIOLO: MÄ OON HUONO SÄ OLET MUN ARVOT/UNELMAT/ ELÄMÄÄ OHJAAVAT PERIAATTEET AVIOPARILLA OLTAVA AVOIMET VÄLIT JA HE LUOTTAVAT TOISIINSA. MOLEMMAT VÄLIT- TÄVÄT JA ARVOSTAVAT TOISIAAN. ONNELLINEN PERHE, JOSSA LAPSILLA JA VANHEMMILLA KAIKKI HYVIN. VOI OLLA OMA ITSENSÄ. ASIAT PITÄÄ SELVITTÄÄ PUHUMALLA. KETÄÄN EI VOI PAKOLLA PITÄÄ SUHTEESSA. MOLEMMAT ITSENÄISIÄ AIKUISIA, KUMMALLAKIN OMA, VAPAA TAHTO, NIINKU SIINÄ LAULUSSA: EI VAPAATA VANGITA VOI. LÄHEISET VÄLITTÄVÄT TOISISTAAN, EIVÄT UHKAA JA PELOTTELE! K ÄÄNNE 2 LOPPU- RATKAISU OVIKELLO SOI. PE- LÄSTYN. KATSON VEISTÄ. VAIMO IT-KEE. KATSON VEISTÄ. VAIMO ITKEE. PÄÄSTÄN VAIMON. HÄN PAKENEE ULOS. ETEISESSÄ ON NAAPURI. HYVÄ YSTÄVÄ. KEHOTTAA MUA MENEEN ULOS. MENEN. EN KEHTAA KATTOO SILMIIN. VAIMO JÄÄ KOTIIN. PELKO: MITÄ MÄ TEEN? VITUTUS: MITÄ TULI TEHTYY? HÄPEÄ: NAAPURIKIN TULI TAAS PELKO: MUT PISTETÄÄN LAITOKSEEN/MÄHÄN OLISIN VOINUT TAPPAA! VOIMATON OLO: MÄ EN OSAA MITÄÄN. SÄÄLI: MITEN SE PELKÄS! SUHTEESSA PITÄÄ VALLITA LUOTTAMUS. LÄHEISIÄ PITÄÄ RAKASTAA JA ANTAA NIILLE TURVAA. PITÄÄ TEHDÄ ASIOITA, JOTTA VOI KATSOA KAIKKIA REHELLISESTI SILMIIN.