Toisen asteen koulutus ja PIRKO

Transkriptio

1 Tampereen kaupunkiseudun tarkastuslautakuntien yhteisarviointi vuonna 2011 Toisen asteen koulutus ja PIRKO Kangasala/ Isto Kaarne Lempäälä/ Juha Kuisma Nokia/ Kalevi Heinonen Pirkkala/ Hannu Routamaa Tampere/ Matti Heinivaho Tampere/ Erja Viitala Vesilahti/ Anne Hakkinen Ylöjärvi/ Minna Sorsa Orivesi / Markku Kallio

2 Sisällys 1. Taustaa Toisen asteen koulutus kunnallisena palveluna Valtakunnallinen yhdistymistilanne Kaupunkiseudun yhdistymistilanne Toisen asteen koulutuksen rahoitus ja yksikköhinnat Lukiokoulutus Kaupunkiseudun lukiokoulutus Kunnallinen lukiokoulutus Yksityinen lukiokoulutus Ammatillinen koulutus Kaupunkiseudun ammatillinen koulutus Ammatillinen oppilaitosmuotoinen peruskoulutus Toisen asteen koulutuksen omistajaohjaus ja tavoitteet Omistajaohjauksesta vastaavat tahot Valtion toisen asteen koulutukselle asettamat tavoitteet Toisen asteen koulutus kuntien strategioissa Toisen asteen koulutus kuntien vuositavoitteissa Erilliskysymyksiä Raportointi ammatillisesta koulutuksesta Lukioiden erikoistuminen Toisen asteen koulutuksen yhteistyö Nuorten syrjäytyminen Ammatillinen koulutus ja elinkeinoelämä Toisen asteen koulutuksen tulevaisuus Suositukset... 13

3 1. Taustaa Tampereen kaupunkiseudun tarkastuslautakunnat arvioivat yhteisenä arviointikohteena vuonna 2011 toisen asteen koulutusta ja Pirkanmaan koulutuskonsernia Pirkoa. Arvioinnin tavoitteena on tehdä kartoitus toisen asteen koulutuksesta kaupunkiseudulla. Arvioinnissa selvitetään kuntastrategian ja valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumista siltä osin kuin tavoitteita toisen asteen koulutukselle on asetettu. Lisäksi selvitetään omistajaohjauksen toimivuutta. Selvitys on rajattu mahdollisuuksien mukaan nuorten ammatilliseen koulutukseen. Arvioinnissa ei oteta kantaa valmisteilla olevaan työhön Pirkanmaan ammatillisen koulutuskuntayhtymän Pirkon ja Tampereen ammattiopiston TAO:n yhdistämiseksi. Arviointityö tehdään aineistoanalyysinä ja haastatteluina. Haastateltavina ovat kunkin kunnan toisen asteen koulutuksesta vastaava virkahenkilö, toisen asteen koulutuksesta vastaavan toimielimen puheenjohtaja ja elinkeinoasioista vastaava henkilö. Arviointihankkeen ohjausryhmänä toimii kaupunkiseudun tarkastuslautakuntien puheenjohtajakokous Toisen asteen koulutus kunnallisena palveluna Lainsäädännön mukaan kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää toisen asteen koulutusta, mutta ne ovat kuitenkin velvollisia osallistumaan toisen asteen koulutuksen rahoitukseen. Kuntien asukaskohtainen maksuosuus ja koulutuksen järjestäjille tuleva kustannusten kattaminen hoidetaan valtionosuusjärjestelmän kautta. Toisen asteen koulutuksen valtionosuudesta kunnan maksuosuus on 58,11 %. Lukiokoulutus kuuluu 242 kunnan peruspalveluihin ja ammatillista koulutusta järjestää 12 kuntaa sekä 39 kuntayhtymää. Ammatillisen koulutuksen järjestäjissä on huomattavan paljon säätiöitä ja rekisteröityjä yhdistyksiä. Sillä on kaikkiaan 139 järjestäjää, joista säätiöitä ja yhdistyksiä on 86. Opiskelijoita säätiöillä ja yhdistyksillä on selvästi kunnallisia oppilaitoksia vähemmän, vain reilu viidesosa kaikista ammatillisista opiskelijoista. Lukiokoulutus on pääosin kunnallista toimintaa. Muita kuin kunnallisia lukiokoulutuksen järjestäjiä on 37. Koulutuksen järjestämiseen tulee saada lupa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Koulutusaloista ja opiskelijamääristä sovitaan opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa käytävissä tavoiteneuvotteluissa tai erillisessä lupamenettelyssä. Toisen asteen koulutuksessa opiskelijoilla on vapaa hakeutumisoikeus yli kuntarajojen. 1.2 Valtakunnallinen yhdistymistilanne Keväällä 2006 opetusministeriö käynnisti hankkeen ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamiseksi ja koulutuksen kehittämiseksi kokonaisuutena. Koulutuksen järjestäjistä muodostetaan alueellisia tai muutoin vahvoja ammattiopistoja. PARAS-laki edellytti asukkaan väestöpohjaa ammatillisen koulutuksen järjestäjille. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut fuusioita vuodesta 2007 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriön suositus järjestäjäverkon kehittämiseksi Tampereen kaupunkiseutua koskien on ollut, että TAO ja Tampereen ammatillinen aikuiskoulutuskeskus TAKK yhdistetään. Samoin on esitetty Pirko:n ja Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymän yhdistämistä. TAO:n ja Pirko:n yhdistäminen on seutukunnan oma 1

4 idea. Aikuiskoulutuksen järjestämiseen ja työnjakoon liittyvä selvitystyö TAO:n, Pirko:n ja TAKK:n toimesta on valmistunut vuonna Jyväskylän seudulla toisen asteen koulutuksen yhteistyössä ovat mukana niin lukiot kuin ammatilliset oppilaitokset ja sama on kehitteillä Hämeenlinnan seudulla. 1.3 Kaupunkiseudun yhdistymistilanne Tampereen ammattiopisto syntyi vuonna 2000, kun Tampereen kaupungin ylläpitämät neljä ammatillista oppilaitosta, eli Tampereen ammattioppilaitos, Tampereen talouden ja tekniikan oppilaitos, Kurun metsäoppilaitos ja Tampereen terveydenhuolto-oppilaitos yhdistyivät yhdeksi oppilaitokseksi. Tuolloin Tampereen ammattioppilaitos muodostui Hervannan ja Pyynikin ammattioppilaitoksista ja yhdistymisen myötä Tampereen talouden ja tekniikan oppilaitos sai Tampereen kauppaoppilaitos -nimen takaisin oman yksikkönsä nimeksi. Pirkanmaan Ammatillisen koulutuskuntayhtymä Pirko syntyi vuonna 2007 viiden ammatillisen oppilaitoksen pohjalta (Pirkanmaan Taitokeskus, Kangasalan ammattioppilaitos, Nokian ammattioppilaitos, Pohjois-Pirkanmaan ammatti-instituutti ja säätiöpohjainen Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto). Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän tilaaman toisen asteen koulutuksen jatkoselvityksen pohjalta on käynnistynyt Pirko:n ja Tampereen Ammattiopiston TAO:n yhteen liittämiseen tähtäävä valmistelutyö. Tavoitteena on yhdistyä alkaen. Yhdistymisvalmistelusta on päättänyt kaupunkiseudun kuntajohtajakokous. Vastuu valmistelusta on Tampereen kaupungilla, jonka on määrä toimia uudessa ammatillisessa oppilaitoksessa isäntäkuntana. Isäntäkuntamallissa sopijakuntien osallistuminen päätöksentekoon tapahtuu yhteislautakunnassa. Selvityshenkilönä toimii Tampereen kaupungin osaamis- ja elinkeinopalvelujen tilaajajohtaja Pekka Kivekäs, joka valmisteli myös PIRAMK:n ja TAMK:n vuonna 2010 tapahtuneen yhdistämisen. Kaupunkiseudun teettämässä selvityksessä kävi ilmi, että kaikki kunnat tavoittelevat omien lukioiden vetovoimaisuuden lisäämistä, joten yhdistymisvalmistelussa lukiot eivät Tamperetta lukuun ottamatta ole mukana. 1.4 Toisen asteen koulutuksen rahoitus ja yksikköhinnat Valtio ja kunnat rahoittavat yhdessä ammatillisen peruskoulutuksen. Ammatillisen peruskoulutuksen laskennalliset kustannukset ovat valtion talousarvioesityksen mukaan vuonna 2011 arviolta 1,6 miljardia euroa. Valtion rahoitusosuus ammatillisen peruskoulutuksen kustannuksiin on noin 682 milj. euroa ja kuntien rahoitusosuus noin 930 milj. euroa. Kuntien rahoitusosuus perustuu asukasmäärään. Tiettyjen opetus- ja kulttuuritoimen palvelujen kuntarahoitusosuus on 347 euroa per asukas. Näistä palveluista merkittävin on peruskoulun jälkeinen koulutus. Kunkin kunnan asukaspohjainen omarahoitusosuus toisen asteen koulutukseen otetaan huomioon valtionosuuslaskelmissa. Laskelmat eivät ole läpinäkyviä. Tampereen TAO:n osalta nähdään, mitkä ovat valtionosuuspohjaan v hyväksyttävät kustannukset, euroa, mutta vähennettävä kunnan rahoitusosuus on yhdessä suuressa summassa koko opetus- ja kulttuuritoimen osalta euroa. Tampere saa opetusja kulttuuritoimeen valtionosuutta n. 10 milj. euroa, koska sillä on niin paljon järjestettäviä 2

5 palveluja. Naapurikunnilla sen sijaan tämä valtionosuus on miinuksella asukaskohtaisen vähennyksen vuoksi ja summa vähennetään niille lasketusta peruspalvelujen valtionosuudesta. Näin ne kunnat, jotka eivät järjestä ammatillista koulutusta, tavallaan maksavat siitä välillisesti valtionosuusjärjestelmän kautta. Lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen rahoitus eli valtionosuusjärjestelmän laskentapohjaan hyväksytyt kustannukset perustuvat koulutuksen järjestäjien tilastointiajankohtina ilmoittamiin opiskelijamääriin. Oppilaskohtaiset yksikköhinnat perustuvat koulutusmuodon keskimääräisiin valtakunnallisiin toteutuneisiin käyttökustannuksiin. Valtionosuuden laskentaperusteisiin ei hyväksytä kaikkia kustannuksia. Koulutuksen järjestäjien yksikköhinnoissa otetaan huomioon erilaiset palveluiden kustannuksiin vaikuttavat olosuhde- ja muut tekijät, jotka vaihtelevat koulutusmuodoittain, kunnittain ja koulutuksen järjestäjittäin. Jokaisen oppilaitoksen eri koulutuslinjoilla on siis todellisuudessa kullakin omat yksikköhintansa. Vuonna 2011 lukion keskimääräinen yksikköhinta oli 6136,17 euroa/opiskelija. Ammatillisen koulutuksen keskimääräinen arvonlisäveroton yksikköhinta oli 10624,23 euroa/opiskelija. Tampereen lukioiden yksikköhinta oli 5739,77 euroa ja kehyskunnissa Orivettä lukuun ottamatta 5605,25 euroa. Vain Orivedellä oli valtakunnallista tasoa korkeampi yksikköhinta eli 6524,51 euroa. Pirko:n yksikköhinta oli 10250,76 ja TAO:n 10052,56 euroa eli molemmissa yksikköhinta oli valtakunnallista tasoa alempi. Perustamishankkeisiin ei enää myönnetä erikseen valtionosuutta, vaan niiden rahoitus sisältyy laskennallisesti yksikköhintaan. Niihin voi hakea valtionavustusta. 2. Lukiokoulutus 2.1 Kaupunkiseudun lukiokoulutus Tampereen kaupunkiseudun kunnissa on kaikilla oma lukiokoulutus Vesilahtea lukuun ottamatta. Tampereen kaupungilla on seitsemän omaa lukiota, neljä yksityistä ja yksi valtion omistama opettajankoulutukseen liittyvä lukio. Yksityisiä ovat Kalevan lukio, Tampereen yhteiskoulun lukio, Svenska samskolan i Tammerfors ja Tampereen steinerlukio. Tampereella uusia tiloja rakennetaan Sampolassa ja Hervannassa, ympäryskunnissa Ylöjärvellä ja Kangasalla. Kaupunkiseudulla peruskoulunsa päättävälle 3151 nuorelle oli vuonna 2010 tarjolla 2213 lukion aloituspaikkaa, joissa opiskelunsa aloitti kaksi opiskelijaa enemmän. Tampereen lukioissa aloitti enemmän opiskelijoita kuin mitä oli paikkoja ja kehyskunnissa asia oli päinvastoin eli paikkoja oli enemmän kuin mitä hyväksyttyjä opiskelijoita. Tampereen kaupungin lukioihin tulee neljännes opiskelijoista muualta kuin Tampereelta, mistä kehyskuntien osuus on ollut n. 20 % ja muualta tulleiden n. 5 %. Teoreettisesti näiden lukujen valossa kaupunkiseudulla on lukiopaikka 70 %:lle peruskoulunsa päättäneistä. Tampereen tavoitteena on, että lukioon menee noin 55 % koulunsa päättäneistä. (tietoa aloituspaikoista: Kunnallinen lukiokoulutus 3

6 Kuva 1. Lukioiden laskennalliset kustannukset ja valtion osuuden laskentaperusteisiin hyväksytyt kustannukset per opiskelija vuonna Lähde: Tampereen kaupunkiseudulla opiskeli vuonna 2010 kunnallisissa lukioissa 4995 nuorta. Tässä luvussa ei ole mukana aikuisopiskelijoita. Lukiokoulutus on halvinta Pirkkalassa ja kalleinta Orivedellä. Tässä tilastossa on mukana vain ne kustannukset, jotka hyväksytään mukaan valtionosuuslaskentaan. Keskimäärin lukiolainen maksaa tämän tilaston valossa 5610 euroa vuodessa. Laskennallinen valtionosuus riittää näihin kustannuksiin Tampereella, Pirkkalassa ja Ylöjärvellä. Verrattaessa Tampereen kaupungin ja kehyskuntien yhteenlaskettua lukiokoulutuksen opiskelijakohtaista kustannusrakennetta niissä on joitakin selviä eroja. Tampereella on kehyskuntia suuremmat hallinto- ja kiinteistömenot, mutta pienemmät menot opetuksessa ja ruokailussa. Hallintomenot ovat Tampereella kolmanneksen suuremmat kehyskuntien opiskelijakohtaisiin hallintomenoihin verrattuna. Kiinteistömenot ovat Tampereella selvästi suuremmat, kun sisäiset pääomavuokrat huomioidaan, mutta kehyskuntia pienemmät ilman niitä. Opetuksen menot ovat Tampereella opiskelijaa kohden 12,5 % pienemmät kuin kehyskunnissa ja ruokailun kustannukset neljänneksen pienemmät. Opiskelijaa kohden Tampereen menot vuonna 2010 olivat 20 euroa kehyskuntien lukiolaisen menoja pienemmät. Keskimääräinen koulukoko lukioissa Tampereella oli 436 opiskelijaa ja kehyskunnissa 227 opiskelijaa. Tampere Kehyskunnat Kangasala Lempäälä Nokia Orivesi Pirkkala Ylöjärvi Opetus Ruokailu Muu oppilashuolto Hallinto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Yhteensä Kuva 2. Lukiokoulutuksen käyttömenot per opiskelija vuonna Näissä kustannuksissa on mukana edelliseen taulukkoon verrattuna kaikki kustannukset eli nekin, joita ei hyväksytä valtionosuusperusteisiin. Tällaisia menoja ovat esim. perustamiskustannukset, opiskelijoiden matkustuskustannukset, tavaroiden ja palvelujen hankintoihin sisältyvä alv, lainojen hoitokustannukset, maksullinen palvelutoiminnan kustannukset, muita kuin välittömästi koulutuksen järjestämisestä aiheutuneita hallintokustannuksia. 4

7 Lähde: Yksityinen lukiokoulutus Kuva 3. Yksityisen lukiokoulutuksen laskennalliset kustannukset ja valtionosuuden laskentaperusteisiin hyväksytyt kustannukset vuonna Lähde: Yksityinen lukiokoulutus on kokonaisuutena kunnallista kalliimpaa. Poikkeuksen tekee Kalevan lukio, jossa opiskelijakohtainen kustannus on näissä vuoden 2010 tilastoissa muita selvästi alhaisempi, vain 4699 euroa vuodessa. 3. Ammatillinen koulutus 3.1 Kaupunkiseudun ammatillinen koulutus Tampereen kaupunkiseudulla on kaksi suurta nuorisoasteen ammatillisen koulutuksen järjestäjää Pirko ja TAO. Näiden lisäksi koulutusta järjestävät säätiöpohjaiset Ahlmanin ammattiopisto, Tampereen konservatorio ja Varalan Urheiluopisto sekä Talouskouluyhdistys ry:n ylläpitämä Tampereen palvelualan ammattiopisto. Pirko:lla on 12 toimipistettä, joista Tampereella on neljä, Nokialla kaksi ja toimipisteet Ikaalisissa, Kangasalla, Lempäälässä, Orivedellä, Virroilla ja Ylöjärvellä. (Ruovedellä tiloja, jotka vuokrattu SPR:lle.) Toimipisteitä on siis kahdeksassa kunnassa, kun kuntayhtymään kuuluu 14 kuntaa. TAO:lla on Tampereella viisi toimipistettä ja Ylöjärvellä Kurun Metsäoppilaitos. Yhdistymisen jälkeen oppilaitosverkko on tarkoitus säilyttää viisi vuotta entisellään. Molemmissa oppilaitoksissa voi opiskella liki kaikkia koulutusaloja. Suurin koulutusala molemmilla on ylivoimaisesti tekniikka ja liikenne. TAO:ssa toisena tulee sosiaali- ja terveysala ja Pirko:ssa majoitus-, ravitsemus- ja talousala. Kummassakaan ei ole humanistisen tai kasvatusalan koulutuspaikkoja ja Pirko:ssa ei voi opiskella luonnonvara ja ympäristöalaa. Pirko:ssa ja TAO:ssa oli vuonna 2010 tarjolla yhteensä 1190 opiskelupaikkaa. Opiskelupaikkaa hakeneista hyväksyttiin koulutukseen 1509 henkilöä eli yli neljännes enemmän kuin mitä oli paikkoja. Teoriassa kaupunkiseudulla löytyy opiskelupaikka joko Pirko:sta tai TAO:sta 48 %:lle peruskoulunsa päättäneistä ja yllä mainitut muutkin toisen asteen ammatilliset oppilaitokset mukaa lukien 59 %:lle koulunsa päättäneistä. 5

8 Pirkossa oli 3592 opiskelijaa ja TAO:ssa 4313oppilaitosverkko vuonna 2011 valtionosuuslaskennan yksikköhintaraporttien mukaan. Pirkossa oli 39 opiskelijaa edellisvuotta enemmän ja TAO:ssa 103 opiskelijaa enemmän. Edellä mainituissa muissa toisen aseen kouluissa oli 715 opiskelijaa vuonna Pirko:n opiskelijoista tuli vuonna 2009 Tampereelta 44 % ja kaupunkiseudulta 86,8 %. TAO:n vastaavat luvut ovat 62,5 % ja 88,6 %. Kaupunkiseudulta tulevien opiskelijoiden osuus on molemmissa liki samansuuruinen. Nuorisoasteen koulutuksen lisäksi molemmat oppilaitokset järjestävät myös ammatillista aikuiskoulutusta. Lisäksi Pirkanmaan Oppisopimuskeskus on hallinnollisesti osa Pirko:a. Pirko:ssa oli vuonna 2010 yhteensä 3705 opiskelijaa ja TAO:ssa Molemmissa oli n aikuisopiskelijaa ja Oppisopimuskeskuksen kirjoilla Pirko:sssa 4019 oppisopimusopiskelijaa. Pirko:n toimintamenot olivat 48,16 milj. euroa ja TAO:n 49,95 milj. euroa. TAO on hallinnollisesti Tampereen kaupungin tilaaja-tuottajamallissa osa toisen asteen koulutusta yhdessä lukiokoulutuksen kanssa. Yhteiset kustannuspaikat on jaettu vuoteen 2011 saakka periaatteella lukiot 40 %, ammattikoulutus 60 %. Vuonna 2011 kustannusten jakoa on tarkennettu työaikaseurantamenetelmin. TAO:n toimintamenotietoja ei pysty yksiselitteisesti tuottamaan kaupungin tietojärjestelmästä. Tieto TAO:n kokonaiskustannuksista on peräisin toisen asteen koulutuksen talouden ja toiminnan seurantaraportista. Kaupunkiseudun kunnista vain Ylöjärvi kuuluu Pirkon lisäksi toiseen ammatilliseen koulutuskuntayhtymään (Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä). 3.2 Ammatillinen oppilaitosmuotoinen peruskoulutus Vertailukelpoista tietoa Pirko:sta ja TAO:sta saa parhaiten keskittymällä siihen, mikä on molempien ydintehtävä eli ammatillinen peruskoulutus. Vuoden 2010 vertailutaulukko valtionosuusperusteisiin hyväksytyistä kustannuksista ja valtionosuuksista kertoo, että Pirko on opiskelijakohtaisilta kustannuksiltaan TAO:a kalliimpi. Sisäiseen vuokraan sisältyviä pääomakorvauksia ei lasketa näihin kustannuksiin mukaan. Pirko sai myös opiskelijakohtaista valtionosuutta TAO:a enemmän. Kuva 4. Ammatillisen koulutuksen laskennalliset kustannukset ja valtionosuuden laskentaperusteisiin hyväksytyt kustannukset vuonna Lähde: Seuraavaan on verrattu molempien kustannuksia vuodelta Näissä ovat mukana kaikki kustannukset eli nekin, joita ei hyväksytä valtionosuusperusteisiin. Tässä vertailussa TAO käyttää opiskelijaa kohden rahaa enemmän kuin Pirko, mikä johtuu pääosin suuremmista kiinteistökustannuksista. Tampereen kaupungilla on keskitetty tilahallinto, jolta TAO vuokraa tilat. Pirko toimii omissa tiloissa. TAO:n kiinteistömenot sisältävät Tilakeskukselle maksettuja pääomavuokria 6,2 milj., joita ei huomioida valtionosuuden 6

9 laskentaperusteisiin. Pirko:lla on pääosin omat tilat eikä lainkaan pääomavuokria. Kun kiinteistömenoja ei huomioida lainkaan, TAO:n opiskelijakohtainen hinta jää tässä laskelmassa silti 60 euroa vuodessa suuremmaksi kuin Pirko:ssa. Pirko:n kiinteistöt on aiottu yhdistysmisprosessin myötä yhtiöittää. Pirko TAO Opetus Ruokailu Majoitus 1 58 Kiinteistöt Yhteiset toiminnot Hallinto Yhteensä Kuva 5. Ammatillisen koulutuksen käyttömenot per opiskelija vuonna Näissä kustannuksissa on mukana edelliseen taulukkoon verrattuna kaikki kustannukset eli nekin, joita ei hyväksytä valtionosuusperusteisiin. Tällaisia menoja ovat esim. perustamiskustannukset, opiskelijoiden matkustuskustannukset, tavaroiden ja palvelujen hankintoihin sisältyvä alv, lainojen hoitokustannukset, maksullinen palvelutoiminnan kustannukset, muita kuin välittömästi koulutuksen järjestämisestä aiheutuneita hallintokustannuksia. Lähde: Opetus on TAO:ssa opiskelijaa kohden kalliimpaa kuin Pirko:ssa, mihin vaikuttanee se, että opetustunneista lähiopetustunteja vuonna 2010 oli TAO:ssa 90 %, kun vastaava luku oli Pirko:ssa 80 %. TAO:lla oli muutoinkin selvästi enemmän oppitunteja opiskelijoita kohden kuin Pirko:ssa (suhdeluku vuonna 2010 TAO:lla 81, Pirko:lla 68). Opintoviikkoja opiskelijaa kohden Pirko:ssa suoritettiin 34 ja TAO:ssa 30. Pirkossa opiskelijaruokailuun käytettiin enemmän rahaa, vaikka opiskelijoita oli määrällisesti vähemmän. Opiskelijaruokailuun käytettiin Pirkossa vuodessa 489 euroa opiskelijaa kohden ja TAO:ssa 358 euroa. Pirko:ssa on omat keittiöt ja TAO:ssa on ollut kolmessa toimipisteessä ulkoistettu ruokailu, kunnes vuonna 2010 syksyllä koko muu opiskelijaruokailu siirrettiin Tampereen Aterialle. Yhteiset toiminnot sisältävät kirjastopalvelut, tietotekniikkapalvelut, markkinointi- ja viestintäpalvelut, ammattiosaamisen näyttöjen toimielimen kustannukset ja opetuksen hallinnon. Yhteiset toiminnot ovat Pirko:lla reilun viidenneksen TAO:a suuremmat. Koulutuksen järjestäjän hallintomenot ovat erikseen ja sen opiskelijakohtaiset kustannukset ovat molemmilla samansuuruiset. Ammatillisia näyttöjä suoritettiin Pirko:ssa hieman TAO:a enemmän. Pirko:sta ei ole ilmoitettu lainkaan lukiokoulutuksen järjestäjiltä ostettuja kursseja, vaikka myös siellä voi suorittaa ns. kaksoistutkinnon. Vuoden 2010 tietojen perusteella TAO:ssa kiinteistömassa oli m2 suurempi kuin Pirko:ssa, yhteensä m2. Investointeja tehtiin TAO:ssa hieman enemmän. Muita kuin rakennuksiin kohdistuvia investointeja tehtiin Pirko:ssa 2 milj. eurolla ja TAO:ssa 2,4 milj. eurolla. Valtionosuudesta vuonna 2011 noin kolme prosenttia oli ns. tuloksellisuusrahaa. Vuoden 2010 sen osuutta nostettiin 20 milj. eurosta 40 milj. euroon. Samalla myös rahan kriteereitä osin muutettiin. Kyse ei siis ole mistään erillisestä rahasta, vaan se on osa laskettavaa yksikköhintaa. Tuloksellisuusrahan mittareina ovat vaikuttavuus, opettajien 7

10 kelpoisuus ja panostus henkilöstön kehittämiseen. Vaikuttavuusmittarin painoarvo on 90 %. Vaikuttavuutta mitataan sillä, miten opiskelijat läpäisevät koulutuksen. Aiemmin vaikuttavuutta mitattaessa huomioitiin myös työllistyminen, jatko-opinnot ja keskeyttäminen. Pirko on saanut tuloksellisuusrahaa joka vuosi enemmän kuin TAO. Pirko on saanut vuosina tuloksellisuuteen perustuvaa valtionosuutta 4,7 milj. euroa, kun TAO:n osuus on ollut 2,3 milj. euroa. Osasyynä tuloksellisuusrahoituksen erotukseen on, että TAO:n yhdistelmätutkintoa (ammatillinen perustutkinto ja lukio) opiskelevien määrä on Pirkoa suurempi. Neljä vuotta opiskelevat tulkitaan tutkinnossaan viivästyneiksi ja he alentavat osaltaan tuloksellisuusrahoitusta. Mittareissa yksi selvä ero oli siinä, paljonko henkilöstön kehittämiseen käytettiin rahaa. Pirko:ssa henkilöstön kehittämiseen käytettiin 5,1 % henkilöstömenoista ja TAO:ssa 1,4 %. Tuloksellisuusrahaa voi pitää jonkinlaisena laadun mittarina. TAO on kuitenkin kunnostautunut laadun mittaamisen kehittäjänä, sillä se sai valtakunnallisen laatupalkinnon työstään laadunarviointijärjestelmän kehittäjänä vuonna Toisen asteen koulutuksen omistajaohjaus ja tavoitteet 4.1 Omistajaohjauksesta vastaavat tahot Toisen asteen ammatillisen koulutuksen omistajaohjauksesta vastaavat niin valtio kuin kunnat, jotka molemmat rahoittavat toimintaa ja myös asettavat tavoitteita toiminnalle. Pirkon omistajaohjaus kuntayhtymänä toimii toisin kuin kaupungin omistaman TAO:n. Valtion omistajana määrittelemät ammatillisen koulutuksen ja yleissivistävän koulutuksen tavoitteet koskevat kaikkia toisen asteen oppilaitoksia. Pirko:n hallintoon kunnat voivat osallistua yhtymäkokousedustajien ja hallituksen jäsenten välityksellä. Kunkin jäsenkunnan kunnanvaltuustot valitsevat Pirko:n yhtymäkokousedustajat, jotka edelleen valitsevat kuntayhtymän hallituksen. Yhtymäkokousedustajat edustavat selvästi kutakin kuntaa, mutta kuntayhtymien hallitusten jäsenten rooli on aiheuttanut Tampereella keskustelua siitä, onko hallituksen edustaja ensi sijassa kunnan vai kuntayhtymän edustaja. Tampereen kaupungin omistajapoliittisten linjausten mukaan kuntayhtymien yksityiskohtaisempiin omistajapoliittisiin kysymyksiin otetaan kantaa erillisten asiakirjojen ja päätösten kautta (kh ). Tampere lähtee siitä, että merkittävimmät kysymykset tuodaan kuntayhtymistä kuntien päätettäväksi tai kunnille annetaan mahdollisuus ottaa kantaa asioihin. Luottamushenkilötasolla omistajaohjauksesta vastaa Tampereella kaupunginhallitus. Viranhaltijatasolla Tampereen toisen asteen koulutuksen omistajaohjaus on jakaantunut oman tuotannon eli TAO:n osalta hyvinvointipalvelujen omistajaohjaukselle ja kuntayhtymämuotoisena toimivan Pirko:n osalta talous- ja strategiajohtajalle. Strategisten kysymysten osalta roolia on myös kaupunkikehitysryhmän johtajalla. Pirko:n osalta omistajaohjauksesta vastaavat viranhaltijat ja Pirko:n edustajat ovat kokoontuneet muutaman kerran vuodessa. Operatiivisen toiminnan osalta TAO on hallinnollisesti osa toisen asteen koulutuksen tuotantoaluetta. Palveluista sopii tuottajan kanssa tilaaja, joka toimii koulutuksen 8

11 järjestäjänä (mm. hakee opetusministeriöltä syksyisin mahdollisia lisäpaikkoja). Toisen asteen koulutuksella on oma johtokunta ja tilaajan osalta toisen asteen koulutus kuuluu osaamis- ja elinkeinolautakuntaan. Isäntäkuntamalli selkeyttää Tampereen osalta toisen asteen omistajaohjausta, kun kuntayhtymän omistajaohjaus edustajien välityksellä loppuu ja koko koulutus saadaan toisen asteen johtokunnan alaisuuteen. Myös kehyskunnissa lähdettiin siitä, että omistajaohjauksesta vastaavat ylimmät luottamuselimet. Kangasalla toisen asteen omistajaohjaus nähtiin kunnanhallituksen ja tarvittaessa kasvatus- ja opetuslautakunnan tehtäväksi. Orivedellä nähtiin omistajaohjauksen vahvana linkkinä se, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja vaikuttaa Pirko:n hallituksessa. Nokialla arveltiin, että toisen asteen koulutuksen omistajaohjausta ei ole virallisesti mitenkään määritelty, mutta sen katsottiin kuuluvan kaupunginvaltuustolle ja -hallitukselle. Ylöjärvi ja Nokia toivat esille seutusivistystyöryhmän merkitystä niin informaatiokanavanana Pirko:n asioista kuin sen mahdollisuuksista toimia foorumina omistajaohjauksellisten näkökantojen muodostajana. Ainakin Orivesi, Kangasala ja Lempäälä ovat kokoontuneet erilliseen neuvotteluun Pirko:n edustajien kanssa. Lempäälässä todettiin yhteistyön tiivistyneen viime vuosina ja paikallisia oloja otettavan paremmin huomioon. Lempäälässä toisen asteen omistajaohjaus on sivistystoimen /opetuspalvelujen tehtävänä ja siitä vastaa sivistyslautakunta. Pirkkalassa ei ole toisen asteen koulutuksen toimipistettä, mutta omistajaohjaus nähtiin kunnanhallituksen tehtäväksi ja tapahtuvan pirkkalalaisen Pirko:n hallituksen jäsenen välityksellä. 4.2 Valtion toisen asteen koulutukselle asettamat tavoitteet Valtion talousarviosta voidaan lukea valtion asettamat tavoitteet ammatilliselle koulutukselle. Tavoitteeksi asetetaan että perusopetuksen vuonna 2011 päättävistä 42,5 % sijoittuu samana vuonna ammatilliseen perustutkintoon johtavaan koulutukseen ja 3 % ammatillisen koulutuksen yhteydessä järjestettäviin valmistaviin koulutuksiin. että vuonna 2010 ammatillisen perustutkinnon opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa suorittavista 66,5 % työllistyy ja 9,5 % siirtyy jatko-opintoihin ja vastaavasti näyttötutkintona perustutkinnon suorittavista 69 % työllistyy ja 3 % siirtyy jatko-opintoihin vuoden 2011 loppuun mennessä. että ammatillisen peruskoulutuksen keskeyttämisaste laskee 7,5 prosenttiin vuonna 2011, kun se oli 9 % vuonna Läpäisyastetta pyritään nostamaan 62,5 prosenttiin vuonna 2011, kun se oli alle 58,5 % vuonna Lukioiden osalta tavoitteet ovat ympäripyöreämpiä ja ne on etsittävä muun yleissivistävän koulutuksen kehittämisen joukosta. Talousarviossa 2011 todetaan, että lukioverkkoa kehitetään ottaen huomioon laajempi alueellinen koulutustarve ja -tarjonta. Lukiokoulutus toteutetaan laadukkaasti ja tuloksellisesti siten, että oppilaat saavuttavat jatko-opintojen edellyttämät valmiudet ja koulutuksen keskeyttäminen vähenee. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta kuvataan kansallisilla ja kansainvälisillä arviointi- ja tutkimustuloksilla. 4.3 Toisen asteen koulutus kuntien strategioissa Tampereen kaupunkiseudun kuntien strategioissa toisen asteen koulutuksesta ei juuri ole mainintaa Tamperetta lukuun ottamatta. Oriveden kuntastrategiassa paikkakunnan 9

12 oppilaitokset ja koulutusmahdollisuudet on mainittu kunnan vahvuutena. Ylöjärvellä yrittäminen ja työ näkökulmassa on toivottu työvoiman tarpeen ja tarjonnan kohtaavan toisensa kaupunkialueella. Lempäälässä kunta lupaa tukea osaltaan nuorten siirtymistä toisen asteen koulutukseen. Tampereen kaupungin strategisena päämääränä on, että kaupunki on korkeatasoisen koulutuksen ja tutkimuksen keskittymä. Strategiassa on meneillään olevalle valtuustokaudelle asetettu kaksi myös toista astetta koskevaa tavoitetta. Toinen koskee koulutuksen kansainvälisyyden ja työelämälähtöisyyden lisäämistä ja toinen tamperelaisten oppilaitosten vetovoimaisuutta. Edellistä mitataan sillä, miten koulutus kohdentuu kasvavan työvoimakysynnän alueille, paljonko on kansainvälistä opiskelijavaihtoa ja vieraskielistä opetusta. Oppilaitosten vetovoimaisuutta mitataan sijoittumisella oppilaitosten suosituimmuustilastoissa. 4.4 Toisen asteen koulutus kuntien vuositavoitteissa Valtuustotasoisena vuositavoitteena muutamalla kehyskunnalla on selvitystyön tekeminen toisen asteen koulutuksesta Tampereen kaupunkiseudulla (Kangasala, Ylöjärvi, Lempäälä). Orivedellä asia todetaan suunnitelmakauden ( ) painopisteenä. Nokialla kasvatus- ja opetuskeskuksen toimintasuunnitelmassa vuoteen 2016 odotetaan ratkaisua toisen asteen koulutuksesta. Tampereella kaupunkiseutua rakennetaan kokonaisuutena yhdessä naapurikuntien kanssa. Erillistä mainintaa toisen asteen selvityksestä ei ole. Tampereella vuositavoitteena 2010 toisen asteen koulutuksessa oli se, että toisen asteen koulutusta on suunnattu työelämän kysyntää vastaavaksi. Vuonna 2010 TAO järjesti yhdessä Pirko:n kanssa yhteisen ennakointiseminaarin. TAO pohti koulutustarjontaa pormestarin nimittämässä työryhmässä ja mm. päätti lopettaa jalkinealan koulutusohjelman ja suunnata koulutuspaikat lähihoitajakoulutukseen. Vuonna 2011 Tampere vastasi työelämälähtöisyyden tavoitteeseen hyväksymällä TAO:n kampussuunnitelman, jossa koulutus keskitetään tulevaisuudessa teknisten koulutusalojen osalta Hervantaan, kaupallisten osalta Kalevaan ja sosiaali- ja terveysalojen osalta Pyynikille. Lisäksi oppimisympäristöjä on kehitetty lentokoneasennuksen ja metsäalan koulutuksessa ja oltu aktiivisesti mukana valtakunnallisessa kehittämistyössä lähihoitajakoulutuksen osalta. Tässä yhteydessä mainitaan myös TAO:n ja Pirkon laatima selvitys aikuiskoulutuksen järjestämisestä. Kuntien välinen aiesopimus TAO:n ja Pirkon toimintojen yhdistämisestä isäntäkuntamallilla on hyväksytty. Vuonna 2013 aloittavaan organisaatioon tulee mukaan myös Tampereen kaupungin lukiokoulutus. Vuonna 2011 Tampereen tavoitteena oli myös opiskelijavaihdon lisääminen. Vaihtoopiskelijaksi lähti lukuvuonna lukioista 34 opiskelijaa (edellisenä vuonna 38) ja TAO:sta 125 opiskelijaa (edellisenä vuonna 89). Koulutuksen vetovoimaisuuden lisäämiseen vastataan ns. TOP School kehittämishankkeella. Toisen asteen koulutuksessa tämä tarkoittaa Hervannan ammatillisen koulutuksen kampusrakentamiseen liittyvää verkostoyhteistyötä Ylöjärven, Valkeakosken ja Tampereen välillä. Koulutuksen kansainvälisyyden lisäämiseen TAO vastaa suunnittelemalla yhteistyötä mm. Mwanzan kaupungin kanssa sekä aloittamalla elokuussa 2012 englanninkielisen liiketalouden perustutkintokoulutuksen. Kangasalla toisen asteen koulutuksen tavoitteena on uusien lukion tilojen rakentaminen. Nokialla ja Pirkkalassa ja Lempäälässä on vuoden 2011 tavoitteena ollut lukioiden 10

13 yhteistyön lisääminen. Lempäälän lukion vetovoimaisuuteen pyritään mm. mahdollisella uudella sijainnilla kuntakeskuksessa ja huolehtimalla toimivista tukipalveluista, kuten erityisopetuksesta ja koulukuraattoripalveluista. Lempäälässä on lisäksi oma tavoitteensa ammattiopistolle oppilaanohjauksen kehittämisestä. Orivedellä on toisen asteen koulutuksen tavoitteena mm. korkeatasoiset oppimistulokset, ammattitaitoisen opettajakunnan säilyttäminen, ammattilukiotoiminta ja opiskelijoiden jaksaminen tukeminen. Ylöjärven tavoitteena on, että kaupungin ja Pirkanmaan koulutuskonsernin yhteistyösopimus Ylöjärven koulutuskeskuksen yhteisistä toiminnoista laaditaan ja hyväksytään v kuluessa. Ylöjärvellä on yrittäjyyskasvatukseen liittyviä tavoitteita mm. oppilaiden osallistuminen lukion yrittäjyyslinjan toimintaan, Nuori Yrittäjyys ry:n ohjelmien käyttö ja henkilökunnan osallistuminen yrittäjyyskasvatuskoulutuksiin. Vuoden 2010 tavoite laatia yhteisöllisyyttä edistävä hankesuunnitelma Pirko:n ja Ylöjärven koulutuskeskuksen kanssa ei toteutunut. 5. Erilliskysymyksiä 5.1 Raportointi ammatillisesta koulutuksesta Raportointi Pirko:n toiminnasta hoitui vuosittaisen tilinpäätösraportoinnin ja hallinnollisen esityslista- päätöspöytäkirjaraportoinnin välityksellä. Muutamilla kunnilla oli ollut suoria neuvotteluja Pirko:n edustajien kanssa. Orivedellä tiedettiin, että Pirko kysyy vuosittain lausuntoa talousarvion tavoitteisiin. Tampereen kaupunki saa omistajana TAO:n toiminnasta kolme kertaa vuodessa talouden ja toiminnan seurantaraportin, joka käsitellään valtuustossa. 5.2 Lukioiden erikoistuminen Lukioiden eri suuntautumisvaihtoehtoja ei kehyskunnissa juuri ollut, siellä pyrittiin monipuolisilla kurssivalikoimilla hyviin yleislukioihin. Poikkeuksen muodosti Ylöjärvi, jossa lukiossa on painopisteenä yrittäjyyskasvatus ns. y-linjalla. Uuden koulutuskeskuksen yhteyteen on tulossa aloittavien yritysten innovaatiokeskus, Ylötehdas. Nokialla lukiossa on tavallista suurempaa osuutta liikunnalla ja kansainvälisyydellä, mikä tarkoittaa opiskelijavaihtoja ja monipuolista kielivalikoimaa. Erityisestä painotuksesta ei kuitenkaan voida puhua. Tampereen kaupungilla on kolmessa lukiossa opetusministeriön määrittelemä valtakunnallinen erityistehtävä: Tammerkosken lukiolla kuvataide, Sammon keskuslukiolla urheilu ja viestintä sekä Tampereen lyseon lukiolla englanninkielinen kansainväliseen ylioppilastutkintoon tähtäävä IB -linja. Näiden lisäksi omina painotuksina on Hatanpäällä musiikki, Hervannassa matematiikka-tietotekniikka ja lyseon lukiossa Eurooppa-painotus. Tammerkosken ja Kaarilan lukiot yhdistetään luovien alojen lukioksi ja toiminta siirtyy syksyllä 2012 Sampolan peruskorjattuun kiinteistöön. Oppilaitoksen nimi on Tammerkosken lukio ja sillä on OKM:n myöntämä kuvataiteen erityistehtävä. Hervannan lukion nimi on syksystä 2012 Tampereen teknillinen lukio ja sille valmistuu uusi kiinteistö vuoden 2013 lopussa TAO:n Hervannan kampusalueelle. 5.3 Toisen asteen koulutuksen yhteistyö 11

14 Toisen asteen koulutuksen yhteistyöstä eniten saa mainintoja kehyskuntien lukioiden välinen yhteistyö. Yhteistyö sisältää mm. erilaisten vertailujen tekemistä, verkko-oppimisen materiaalien vaihtoa ja yhteisten opettajien käyttöä. Kangasalan ja Lempäälän lukiot tekivät yhteistyötä kehyskuntien lisäksi Pälkäneen ja Valkeakosken lukioiden kanssa. Kangasala mainitsi yhteistyötä olevan myös Tampereen kanssa kansainvälisyystoiminnassa. Pirko:n kanssa yhteistyötä ei juuri ole ollut, niin kuin ei muillakaan kehyskuntien lukioilla. Tästä Ylöjärvi muodosti poikkeuksen, sillä uuden koulutuskeskuksen rakentaminen yhteistyössä Pirko:n kanssa on tuottanut tiivistä yhteistyötä. Uuteen koulutuskeskukseen tulee sekä Ylöjärven lukio että Pirko:n toimipiste. Lempäälä mainitsee vuonna 2008 olleen yhteistyötä Pirko:n kanssa kaksoistutkinnon suorittamisessa audiovisuaalisen viestinnän linjan kanssa. Nokialla oli ollut yhteistyötä tamperelaisen aikuislukiotoiminnan kanssa. Muutoin Nokialla todetaan lukioiden yhteistyön näkyvän ammatillisen koulutuksen suuntaan muutamina kaksoistutkintoina. Tampereen Aikuislukiolla on yhteistyötä Pirko:n ja Ahlmanin kanssa. Tampereen TOP School hanke on synnyttänyt yhteistyötä Tampereen, Hervannan ja Valkeakosken lukioiden kesken. Tampereella toisen asteen hallinnon kokoaminen syksystä 2008 on luonut puitteet ikäluokan hallinnalle ja koko toisen asteen palveluiden järjestämiselle sekä vaiheittaiselle yhdenmukaistamiselle. Psykososiaalisen opiskelijahuollon ja ohjauksen käytänteet, yhteinen opiskelijakirjastotietokanta, hanke- ja kansainvälisten toimintojen järjestäminen ja yhteiset hankkeet, yhteinen ICT- ja pedagoginen kehittäminen sekä yhteiset tukipalvelut ovat luoneet selkeitä synergiaetuja. Varsinaisen opetuksen osalta määrällisesti runsainta on edelleen ammatilliselle koulutukselle tarjottava lukio-opetus. Lukiokoulutukselle räätälöity ammatillisen opetuksen tarjonta on lisännyt selvästi lukio-opiskelijoiden valintoja ammatillisesta koulutuksesta. Tampereen toisen asteen koulutuksen koordinoima Pirkanmaan avoin oppimiskulttuuri - hanke (ESR) on koonnut maakunnallisesti sekä ammatillisen että lukiokoulutuksen yhteiseen kehitystyöhön erityisesti ICT:n opetuskäytössä. Tampereen teknillisen lukion valmistuminen ammatillisen koulutuksen kampukselle avaa uusia yhteistyömahdollisuuksia eri yhteistyötahojen kanssa. 5.4 Nuorten syrjäytyminen Kaikissa kunnissa nuorten syrjäytymisen ehkäisy nähtiin tärkeänä ja ennalta ehkäiseviä toimia oli käytössä lukuisia: etsivät nuorisotyö, kymppiluokat, työllisyystyöryhmät, moniammatilliset työryhmät pudokkaiden tukena. Ammattistartit toimivat sekä TAO:ssa että Pirko:ssa. Näissä nuori, joka ei ole saanut opiskelupaikkaa, voi aloittaa ammattikoulun tutustumalla eri aloihin ja kypsyttelemällä uravalintaansa. Myös todistuksen numeroita on mahdollisuus korottaa. Vuonna 2012 TAO:ssa aloittaa erillisrahoituksella ns. Starttipaja-hanke. Ylöjärvellä oli tavoitteena, että koulunsa keskeyttäneitä ei olisi 5 % enempää. Tampereella toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskimääräinen keskeyttämisprosentti on noussut ja vaihtelee aloittain %:n välillä. Kun tästä vähennetään ns. positiiviset keskeyttämiset eli siirtymiset toiseen opiskelupaikkaan tai työelämään, jäljelle jää negatiiviseksi keskeyttämisprosentiksi alasta riippuen 6,6 8,6 %, kun tavoitteena on 4,5 %. Orivedellä keskeyttäneiden määrä vaihtelee 5-10 %:n välillä. 12

15 5.5 Ammatillinen koulutus ja elinkeinoelämä Kuntien elinkeinojohtajilla ei ollut selkeää roolia toisen asteen koulutuksen omistajaohjauksessa. Tampereella elinkeinopalvelujen strategisesta ohjauksesta vastaa kaupunkikehitysryhmän johtaja konsernihallinnossa ja operatiivisesta sama tilaaja, joka tilaa sekä elinkeinopalvelut Tredea Oy:ltä että sopii toisen asteen koulutuksesta tuotantojohtajan kanssa. Elinkeinojohtajien kontakteja yrityselämään ja tietämystä koulutus- ja rekrytointitarpeista voisi hyödyntää nykyistä enemmän. Ammattialakohtaiset neuvottelukunnat ovat toiminnassa vielä TAO:ssa, mutta Pirko:ssa niitä ei enää ole. Näiden kautta yrittäjillä on ollut mahdollisuus seurata ja vaikuttaa oman toimialansa koulutuksen kehittymiseen. Neuvottelukuntien kautta on toteutunut myös luonnollinen yhteys yrittäjien ja oppilaitosten kesken. Ylöjärvellä elinkeinojohdon yhteys toisen asteen koulutukseen on toteutunut luonnollista tietä koulutuskeskuksen suunnittelussa, jossa Ylötehdas ja yrittäjyyskasvatus on osa keskuksen tulevaa toimintaa. Myös Nokialla on yhteystyötä Pirko:on yrittäjyyskasvatuksen merkeissä, sillä ko. työryhmässä ovat mukana sekä elinkeinopäällikkö että Pirko:n edustaja. Elinkeinoelämä odottaa oppilaitoksilta aktiivisempaa roolia yhteydenpidossa. Ammatillinen koulutus vastaa hyvin työelämän tarpeisiin. Tampere vetoaa asiassa juuri valmistuneeseen selvitykseen. Kehyskunnan elinkeinojohtaja arvelee, että määrällisesti kyllä, mutta työelämävalmiuksissa ja ammattiosaamisessa on kehittämistä. Koulutus ei tuota työelämään tarpeeksi valmiita osaajia. 5.6 Toisen asteen koulutuksen tulevaisuus Hallitusohjelman tavoite toisen asteen koulutuksen yhteistyön lisäämisestä tulee toteutumaan sitä mukaa kun oppimisympäristöt uusiutuvat. Hervannan ja Ylöjärven koulutuskeskuksista uskotaan muutoksen alkavan. Tehdään mahdolliseksi se, että lukioja ammattikoulutuksen eri oppisisältöjä voidaan helposti valita puolin ja toisin. Ammattilukiosta tulee todellinen vaihtoehto. Oppilaitosten koon kasvamiseen uskottiin sen vuoksi, että tällä mahdollistetaan kalliiden oppimisvälineiden ja -laitteiden tehokas käyttö. Tästä esimerkkinä ovat erilaiset simulaattorit koulutuksen tukena, kuten rekkasimulaattori, joka on vasta tulossa Suomeen. Myös kansainvälistyminen ja opiskelijavaihdot lisääntyvät. Opettajakunnalta vaaditaan yhä enemmän, mm. säännöllisin väliajoin tehtävää tietojen päivitystä työelämässä. Ammattikoulutuksen yhteydet työelämään lisääntyvät mm. erilaisten räätälöityjen koulutusten ja lisääntyvien oppisopimuskoulutusten muodossa. Ammatillisesta koulutuksesta tulee ennakoivampaa, joustavampaa, nopeammin reagoivaa. Oppisopimuskoulutukseen kehitetään monityönantajaisia sopimuksia. Tuloksellisuusrahoitus tulee myös lukioihin ja niissä valmistaudutaan viestintätekniikan käyttöön ylioppilaskirjoituksissa. 6. Suositukset 13

16 Kuntien on syytä terävöityä toisen asteen koulutuksen tavoitteiden asettamisessa. Valtion asettamat tavoitteet on hyvä ottaa seurattavaksi, minkä lisäksi on mietittävä, mitä tavoitteita kunnat voivat asettaa oman alueensa koulutukselle paikallisesta näkökulmasta. Pirko:n ja TAO:n yhdistyessä erityistä huomiota tulee kiinnittää kustannusten seurantaan. Valtionosuusjärjestelmä on opetuspalvelujen osalta hyvin vaikeaselkoinen eikä korvamerkittyä rahaa ammatillisen koulutuksen järjestämiseen ole. Valtionosuuslaskennan kautta kaikki kunnat kuitenkin osallistuvat sen rahoittamiseen. Tampereella toinen aste on hallinnollinen kokonaisuus eli lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus ovat saman johdon alaisuudessa. Ympäristökuntien osalta lukiokoulutus pysyy kuntien omana toimintana, joten Tampereen tulee pystyä selkeästi erottamaan lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kustannukset toisistaan. 14