Ammatillisen kuntoutusprosessin tehostaminen sähköisen asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla loppuraportti

Transkriptio

1 Ammatillisen kuntoutusprosessin tehostaminen sähköisen asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla loppuraportti Kuntoutussäätiö Arviointi- ja koulutusyksikkö 2011

2 Sisällys 1. Johdanto Selvityksen toteutus Selvitystehtävä Selvityksessä hyödynnetyt aineistot ja menetelmät Keskeisimmät havainnot Ammatillisen kuntoutuksen sähköisten tietojärjestelmien nykytila Ammatillisen kuntoutuksen tehtäväjako Johtopäätöksiä sähköisen tiedonsiirron nykytilasta Ammatillisen kuntoutuksen sähköisten järjestelmien kansainväliset mallit Suomalaisen sähköisen järjestelmän kehittäminen - KanTa-hanke Kyselyn tulokset Tietojen yhteiskäyttöön liittyvät tietosuojakysymykset Mihin suuntaan tietojen yhteiskäytön kehittämisessä tulisi edetä? Toimijoiden suositukset Yhteenveto ja johtopäätökset Lähdeluettelo Liite 1. Ammatillista kuntoutusta koskeva lainsäädäntö Liite 2. Lista työpajan osallistujista

3 1. Johdanto Kuntoutukselle on asetettu Suomessa isoja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Kuntoutus nähdään merkittävänä yhteiskunnallisena investointina, jonka avulla voidaan tukea työssä jaksamista ja jatkamista, työhön paluuta sekä ehkäistä syrjäytymistä. Lähivuosina työikäinen väestö vähenee ja vanhusväestön sekä suhteellinen että absoluuttinen määrä kasvaa. Erityisen keskeisessä asemassa on ikäluokka vuotiaat, joiden määrässä tapahtuu selkein kasvu. Pitkään on ollut tiedossa, että väestön ikääntyminen on Suomessa lähes nopeinta Euroopassa. On arvioitu, että elatussuhteen säilyttäminen nykytasolla edellyttäisi pitkällä aikavälillä työllisyysasteen nostamista 78 %:iin. Kuntoutuksen tehostamiseen halutaan panostaa nykyistä enemmän, mikä edellyttää asiakkaan viivästyksetöntä pääsyä kuntoutukseen, toimivia kuntoutuspalveluja ja palveluketjuja sekä kuntoutuksen eri toimijoiden välisen tehtävänjaon selkeyttä ja sujuvaa yhteistyötä. Kuntoutuksen pitää tukea työuria ja edistää työelämässä pysymistä. Tavoitteena pitää olla kuntoutujalähtöinen ohjausmalli, jossa asiakas on kuntoutusprosessin keskeisin toimija. Henkilön pitää päästä kuntoutukseen silloin, kun hänellä on siihen tarve. Kuntoutuksen tulee toteutua johdonmukaisesti, viiveettömästi ja tietyn aikarajan puitteissa. 1 Yksi kuntoutuksen vahvuuksista on sen monipuolisuus. Asiakkaan asemasta ja tilanteesta riippuen keskeisenä toimijana saattaa olla esimerkiksi kunta, erikoissairaanhoito, sosiaalitoimi, Kansaneläkelaitos (Kela), työeläke- ja vakuutuslaitos tai TE-toimisto. Kuntoutuksen moninaisuus on myös sen yksi heikkous. Asiakkaan näkökulmasta kuntoutusjärjestelmä vaikuttaa usein liian monimutkaiselta. Nykyisessä toimintamallissa kuntoutujalla ei ole aina nimettyä yhdyshenkilöä, joka kantaisi kaikissa vaiheissa vastuuta kuntoutujasta. Esimerkiksi pitkään työttömänä olleiden henkilöiden kuntoutus saattaa olla satunnaista ja katkonaista eikä siitä kukaan kanna kokonaisvaltaista vastuuta. 2 Myös ammatillisen kuntoutuksen työnjaossa on edelleen ongelmia eri toimijoiden näkökulmasta. 3 Sata-komitean kuntoutustyöryhmän raportissa 4 päädyttiin siihen, että terveyshuollon ja kuntoutuspalvelujen tuloksellisuutta voitaisiin edistää merkittävällä tavalla, jos kuntoutussuunnitelma ja kuntoutuksen seurantaa koskevat tiedot kulkisivat sähköisesti osana potilaskertomusta sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimijoiden välillä. Samassa raportissa todettiin, että kuntoutuksen vaikuttavuutta edistettäisiin myös kehittämällä kuntoutusjärjestelmän käyttöön sähköinen asiakaskohtainen tietojärjestelmä (kuntoutusprosessia ohjaava potilastietojärjestelmien kokonaisuus). Järjestelmän avulla voitaisiin seurata kuntoutusprosessin käynnistymistä, ratkaisujen toteuttamista ja työnjakoa. Samoja tietoja voitaisiin käyttää myös kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin. 1 Sata-komitea 2009, Valtiontalouden tarkastusvirasto 2008, Hallitusohjelma Sata-komitea Gould ym Sata-komitean kuntoutustyöryhmän raportti

4 Sähköiseen järjestelmään kertyisi tietoa kaikista kuntoutukseen liittyvistä tapahtumista ja kaikista kuntoutusjärjestelmistä. Järjestelmän avulla voidaan ohjata kuntoutusprosessia, välttää päällekkäistä työtä ja sen avulla voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa asiakkaasta ja edesauttaa näin kuntoutuksen vaikuttavuutta. Myös Kuntoutusasiain neuvottelukunnassa on nähty sähköisten järjestelmien kehittäminen tarpeellisena asiakasprosessien sujuvoittamiseksi, tiedonkulun parantamiseksi eri toimijoiden välillä sekä kuntoutuksen vaikuttavuustiedon lisäämiseksi. Nykyisen IT-arkkitehtuurin ja kehitteillä olevien laajojen tietojärjestelmien näkökulmasta tällaisten sähköisten järjestelmien kehittämisessä on kysymys tietojen yhteiskäytöstä eri toimijoiden kesken. Tavoitteena ei ole rakentaa uutta erillistä sähköistä tietojärjestelmää, vaan sellainen käyttöliittymä ja rakenteistettu infrastruktuuri, jonka avulla eri toimijat saisivat käyttöönsä asiakasta koskevia tarpeellisia tietoja ja voisivat välittää tietoja keskenään. 3

5 2. Selvityksen toteutus 2.1 Selvitystehtävä Selvityshankkeen johtajana toimi dosentti, toimitusjohtaja Veijo Notkola. Hanketiimiin kuuluivat hänen lisäkseen koulutuspäällikkö Matti Tuusa, arviointipäällikkö Tuomas Koskela ja kehittämiskoordinaattori Mona Särkelä. Selvityshanke ammatillisen kuntoutusprosessin tehostamisesta sähköisen asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla toteutettiin vuoden 2011 aikana. Selvitystyöllä oli viisi päätavoitetta. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää ammatillisen kuntoutuksen eri toimijoiden sähköisten järjestelmien nykytilanne ja sitä kautta päästä kiinni eri toimijoiden esille nostamiin kehittämistarpeisiin. Nykytilanteen osalta kartoitettiin (1) mitä tietoja eri järjestelmiin eri toimijoiden toimesta kerätään (esimerkiksi Kela, työ- ja elinkeinohallinto, työeläkelaitokset, työterveyshuollot ja kunnat), (2) miten toimijat tekevät yhteistyötä sekä (3) millaista yhteistyötä tulevaisuudessa kaivataan. Nykytilaselvityksen aikana kartoitettiin myös eri toimijoiden tarpeet eri järjestelmiin kerättyjen tietojen yhdistämiseen. Nykytilanteen kartoittamisen jälkeen selvitettiin, millaisia vastaavia järjestelmiä on käytössä Suomen ulkopuolella. Suomeen verrattuna joissakin maissa on edetty tämäntyyppisissä ratkaisuissa selvästi pidemmälle ja myös EU:n tasolla sähköisten järjestelmien kehittämistyötä tehdään tällä hetkellä paljon. Kansainvälisten kokemusten kautta voidaan analysoida sitä, minkälainen Suomeen mahdollisesti kehitettävän ammatillisen kuntoutuksen sähköisen järjestelmän tulisi olla (keskitetty tai hajautettu tietovarantojärjestelmä vai jokin muu). Kansainvälisistä malleista tarkasteltiin erityisesti pohjoismaisia malleja. Hankkeessa kartoitettiin myös, tarvitsevatko ammatillisen kuntoutuksen toimijat uutta sähköistä toimintajärjestelmää/mallia, jossa asiakasta koskevaa tietoa voitaisiin vaihtaa soveltuvin osin eri toimijoiden välillä vai ovatko he tyytyväisiä nykyisiin toimintatapoihin eli tiedonsiirtoon puhelimitse, faksilla, postitse tai tapaamisissa. Samalla selvitettiin mahdollisesti kehitettävään järjestelmään liittyviä hyötyjä ja haittoja. Tämän jälkeen paneuduttiin siihen, mitä erityyppisiä ongelmia tietosuojaan, lainsäädäntöön tai asiakkaan oikeuksiin liittyen mahdollisesti kehitettävässä järjestelmässä voi syntyä, ja mitä toimenpiteitä ongelmien ratkaiseminen kunkin toimijan näkökulmasta edellyttää. Lopuksi tarkasteltiin, mitä tai minkä tyyppisiä tietoja kustakin kuntoutustapahtumasta eri toimijoiden näkökulmasta olisi syytä, tarvetta tai mahdollista järjestelmään viedä. Hankkeen selvityksen lähtökohtana oli ammatillisen kuntoutusprosessin sujuva hoitaminen ja siihen liittyvä ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma, jonka perusteella arvioidaan oleelliset tiedot. Keskeistä oli analysoida nykyisten järjestelmien välisen yhteistyön mahdollisuuksia ja vaikutuksia sekä sitä, löytyykö eri toimijatahojen kesken yhteistä näkemystä siitä, miten sähköisten järjestelmien avulla voidaan arvioida ammatillisen kuntoutuksen vaikutuksia. 4

6 2.2 Selvityksessä hyödynnetyt aineistot ja menetelmät Selvitystyötä tehtäessä on hyödynnetty kattavaa lähestymistapaa, jossa on kerätty ja analysoitu sekä laadullisia että määrällisiä aineistoja rinnakkain. Menettelyn avulla on pyritty varmistamaan monipuolisen ja todenmukaisen kuvan saaminen selvityskohteesta. Selvityksessä on hyödynnetty seuraavia aineistoja: Keskeisten toimijoiden haastattelut ammatillisen kuntoutuksen sähköisten järjestelmien nykytilanteesta Kartoitus kansainvälisten toimijoiden sähköisten järjestelmien tilasta Sähköinen kysely ammatillisen kuntoutuksen sähköisen asiakastietojärjestelmän tarpeesta Selvitys tietosuojakysymyksistä Työpajan materiaali järjestelmän tarpeista ja haasteista Sähköinen kysely ammatillisen kuntoutuksen sähköisen järjestelmän suosituksista Muu kirjallinen ja tilastollinen aineisto Selvityshankkeen alussa haastateltiin keskeisiä toimijoita ammatillisen kuntoutuksen sähköisten järjestelmien nykytilanteesta. Haastatteluja tehtiin yhdeksän kappaletta. Haastatellut toimijat olivat Avirekuntoutus oy, Kuntoutus Peurunka, Keva, Kansaneläkelaitos, Vakuutuskuntoutus (VKK), työ- ja elinkeinoministeriö, Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, Logica oy sekä Työeläkevakuutusyhtiö Varma. Toimijoiden lisäksi haastateltiin myös KanTa-hankkeen edustajia Terveydenja hyvinvoinnin laitoksella. Kansainvälisten toimijoiden sähköisten järjestelmien kartoituksessa pääpaino oli Pohjoismaisissa malleissa. Kirjallisen aineiston lisäksi hyödynnettiin Ruotsin ammatillisen kuntoutuksen edustajien haastattelun ja tapaamisen materiaalia, it-konsultti Hanna Pohjoisen sekä Norjan ja Tanskan ammatillisen kuntoutuksen edustajien haastatteluita. 5 Selvityksen aikana tehty ensimmäinen kysely ammatillisen kuntoutuksen sähköisen asiakastietojärjestelmän tarpeesta toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselynä, joka lähetettiin 480 vastaajalle henkilökohtaisina sähköpostilinkkeinä. Vastaajat valittiin ammatillisen kuntoutuksen kentältä eri organisaatioista. Selvityksen aikana toteutettu toinen kysely ammatillisen kuntoutuksen sähköisen järjestelmän suosituksista toteutettiin ensimmäisen kyselyn kaltaisesti. Kyselyn vastaajaksi valittiin ensimmäiseen kyselyyn vastanneet eri organisaation edustajat ja vastaajajoukkoa täydennettiin lisäksi selvityshankkeen työpajassa mukana olleilla. Kysely ammatillisen kuntoutuksen sähköisen järjestelmän suosituksista lähti 209 henkilölle. Kyselyistä tarkemmin luvussa 3.4. Selvityksen aikana pyrittiin keräämään laajasti tietoa mahdolliseen ammatillisen kuntoutuksen sähköiseen asiakastietojärjestelmään vaikuttavasta lainsäädännöstä sekä tietosuojakysymyksistä. Tästä tehtiin erillinen selvitys 6, jonka keskeiset havainnot on raportoitu luvussa 3.5. Selvitystyön tueksi järjestettiin myös työpaja järjestelmän haasteista ja tarpeista, johon kutsuttiin ammatillisen kuntoutuksen edustajia eri organisaatioista. Tarkempi lista osallistujista löytyy liitteestä 2. Selvitystä tehtäessä on hyödynnetty laajasti kirjallista ja tilastollista aineistoa ammatillisesta kuntoutuksesta, sähköisistä järjestelmistä, kansainvälisistä malleista sekä muuta selvitystä tukevaa kirjallisuutta. 5 Osaa haastatteluista oli tekemässä Sinikka Peurala. 6 Selvityksen toteutti Rekisteritutkimuskeskuksen päällikkö Irma-Leena Notkola 5

7 3. Keskeisimmät havainnot Seuraavassa on esitelty selvityksen keskeisimmät havainnot aihealueittain jaoteltuna. 3.1 Ammatillisen kuntoutuksen sähköisten tietojärjestelmien nykytila Ammatillisen kuntoutuksen tehtäväjako Ammatillinen kuntoutus on osa kuntoutuksen kokonaisuutta. Sen avulla tuetaan vammaisten, osatyökykyisten ja vajaakuntoisten henkilöiden työelämään pääsyä, työssä jaksamista ja jatkamista. Ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksena on parantaa tai ylläpitää kuntoutuvan henkilön työkykyä ja ansiomahdollisuuksia. Lakisääteisen ammatillisen kuntoutuksen järjestäjinä ovat Kela, työeläkelaitokset, työ- ja elinkeinotoimistot sekä liikenne- ja tapaturmavakuutuslaitokset. Myös julkisella terveydenhuollolla ja työterveyshuollolla on merkittävä rooli kuntoutustarpeen tunnistamisessa, kuntoutukseen ohjauksessa ja vajaakuntoisen työntekijän työssä selviytymisen seurannassa ja tukemisessa. Suomalaista kuntoutusjärjestelmää on rakennettu normalisoinnin ja integroinnin periaatteella osana hyvinvointipalveluja. Tämä merkitsee sitä, että kuntoutus järjestetään yleisten palvelujen ja sosiaalivakuutusjärjestelmän osana, se ulottuu usealle hallinnonalalle ja se on rahoitukseltaan monikanavaista. Sosiaali- ja terveydenhuolto, opetustoimi ja työhallinto järjestävät palvelu- ja koulutustehtäväänsä kuuluvaa kuntoutusta. Kela ja lakisääteistä vakuutusta hoitavat työeläkelaitokset ja vakuutuslaitokset vastaavat puolestaan sosiaalivakuutukseen perustuvasta kuntoutuksesta. Samalla kun kuntoutus on integroitunut osaksi yleisiä palveluja ja sosiaaliturvaa, on se oma erikoistunut lohkonsa näiden järjestelmien sisällä. Yksittäisen ihmisen kuntoutus ja palveluprosessi muodostuvat usein monen eri tahon palveluista ja etuuksista, ja käytännön kuntoutustyössä liikutaan usein näiden järjestelmien rajapinnoilla. 7 Nykyinen kuntoutusjärjestelmämme ja eri toimijoiden välinen vastuu- ja tehtäväjako pohjautuu vuonna 1991 tehtyyn kuntoutuslainsäädännön kokonaisuudistukseen. Vuonna 2004 lainsäädäntöä uudistettiin edelleen säätämällä työeläkekuntoutus lakisääteiseksi oikeudeksi. Samalla myös edelleen täsmennettiin eri kuntoutusjärjestelmien välistä tehtävänjakoa ja yhteistyötä. Käytännön kuntoutustyötä ja siihen liittyvää yhteistyötä säätelevät lainsäädännön lisäksi eri toimijoiden väliset sopimukset. Sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole aivan selvää, kenelle kuntoutuksen järjestäminen kuuluu, korostuu eri toimijoiden yhteistyön merkitys. Tätä yhteistyötä säätelee laki kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä. 7 Paatero ym

8 Suomen kuntoutuspalveluja valtakunnan tasolla koordinoiva Kuntoutusasiain neuvottelukunta totesi toimintakertomuksessaan vuonna 2007, että kuntoutusta järjestävien tahojen erilaiset järjestämis- ja rahoitusperusteet lisäävät kuntoutuksen monimutkaisuutta eikä vastuunjako eri kuntoutusta järjestävien tahojen välillä ole käytännössä riittävän selvä. Tämä haittaa mm. kuntoutusprosessin oikea-aikaista käynnistymistä ja sujuvuutta sekä tarpeellisten kuntoutuspalvelujen saatavuutta. 8 Eri toimijoiden välisen tiedonkulun kehittäminen on keskeinen keino lisätä asiakkaiden kuntoutuksen oikea-aikaisuutta että prosessien sujuvuutta Johtopäätöksiä sähköisen tiedonsiirron nykytilasta Sähköisten tietojärjestelmien nykytilan selvittämiseksi hankkeessa haastateltiin yhdeksää eri toimijaa. Haastateltavina oli keskeisiä ammatillista kuntoutusta järjestäviä organisaatioita, kuntoutuspalveluja tuottavia organisaatioita, sosiaali- ja terveyspalveluja järjestävä kuntayhtymä sekä sosiaali- ja terveysalan sähköisiä tietojärjestelmiä toteuttava yritys. Haastattelujen tavoitteena oli luoda kokonaiskuva siitä, miten nykyiset eri toimijoiden käytössä olevat sähköiset tietojärjestelmät toimivat. Näitä asioita lähestyttiin seuraavanlaisten kysymysten avulla: millaista tietoa asiakkaista järjestelmiin kerätään ja tallentuu? millainen on järjestelmien oma sisäinen tiedonkulkuprosessi? miten tieto siirtyy tarvittaessa toimijalta toiselle? mitä tietoja asiakasprosesseihin liittyen saadaan nykyisin sähköisessä muodossa? millaiset tietosuojakäytännöt järjestelmissä on käytössä? olisiko yhtenäisestä asiakastietojärjestelmästä hyötyä? mitä pitäisi ottaa huomioon järjestelmän kehittämisessä? Jokaisella haastatellulla ammatillisen kuntoutuksen organisaatiolla on oma sähköinen tietojärjestelmänsä, jonka avulla hallinnoidaan omia sisäisiä asiakasprosesseja. Käytössä olevat tietojärjestelmät vaihtelevat suuresti laajuudeltaan ja toiminnoiltaan. Useimmissa kuntoutusta järjestävien organisaatioiden tietojärjestelmissä ammatillinen kuntoutus on vain yksi osa järjestelmän kokonaisuutta. Järjestelmät on siis rakennettu organisaation ydintoimintojen kautta. Esimerkiksi työeläkekuntoutusta toteuttavissa eläkelaitoksissa järjestelmät on rakennettu eläkeprosessin ja TE-toimistoissa työvälityksen näkökulmasta. Useissa järjestelmissä on tehty, käynnissä tai tulossa isoja ja aikaa vieviä uudistustöitä. Tällaisia isoja järjestelmämuutoksia on käynnissä esimerkiksi Kevassa, Kelassa ja useissa työeläkevakuutusyhtiöissä. Monet haastatelluista korostivat, että ammatillisen kuntoutuksen prosessit pyritään huomioimaan aiempaa paremmin järjestelmien kehittämisessä. Organisaatioiden omiin asiakasprosesseihin liittyvät tiedot (esimerkiksi asiakkaan taustatiedot, kuntoutussuunnitelmat, kuntoutuspäätökset ja prosessien lokitiedot) ovat useimmiten sähköisessä ja organisaation oman toimintalogiikan mukaisessa rakenteistetussa muodossa. Kelan tietojärjestelmä on laajin ja monipuolisin, ja se sisältää eri palveluja koskevat tarkat vaiheittaiset työprosessikuvaukset sekä laajan asiakirjahallintajärjestelmän. Uusi aiempaa monipuolisempi ja nopeammin toimiva asiakirjahallintajärjestelmä OIWA otettiin Kelassa käyttöön huhtikuussa TE-hallinnossa on puolestaan 8 Kuntoutusasiain neuvottelukunnan toimintakertomus vuodelta 2007, STM

9 käytössä laaja ja monipuolinen URA-tietojärjestelmä. Tämän lisäksi työvoiman palvelukeskuksissa on oma erillinen TYP-tietojärjestelmä, joka on keskuksissa työskentelevien TE-hallinnon, kuntien ja Kelan työntekijöiden yhteiskäytössä. TYP-tietojärjestelmä toimii kuitenkin lähes kaikilta osiltaan organisaatioiden omista tietojärjestelmistä erillään, koska palvelukeskuksissa toimivien tietosuojakäytäntöjä ei ole pystytty yhtenäistämään. Yksi haastatelluista organisaatioista oli maakunnallinen sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä PKSSK, jonka tietojärjestelmä on hyvä esimerkki huolella suunnitellusta ja kehittyneestä järjestelmästä. Järjestelmässä kaikki asiakasta koskeva tieto on integroitu samalle alustalle ja tämä mahdollistaa monipuolisen tiedonvälityksen eri toimijoiden välillä. Järjestelmä on seudullinen ja siinä ovat kaikki kuntatoimijat mukana. Järjestelmän integrointi ulkoisiin toimijoihin on myös teknisesti mahdollista. Vastaavia seudullisia järjestelmiä on kehitetty myös muissa sairaanhoitopiireissä. Kuntoutuslaitoksissa ja muissa palveluntuottaja-organisaatioissa on käytössä sähköisiä asiakashallintojärjestelmiä, jotka ovat toiminnallisuuksiltaan ja käytettävyydeltään hyvin eritasoisia. Monissa näistä organisaatioista on käynnissä vanhentuneiden tietojärjestelmien uudistaminen. Tässä uudistustyössä pyritään ennakoimaan KanTa-hankkeen vaatimukset esimerkiksi järjestelmien yhteensopivuuden ja asiakastietojen rakenteistamisen osalta. Sähköisen tiedonkäsittelyn rinnalla näissä organisaatioissa tehdään edelleen runsaasti asiakastyöhön liittyvää manuaalista kirjaamista, skannaamista, asiapapereiden tilaamista ja lähettämistä postitse ja faksilla. Tämä työ vaatii paljon tukipalveluresursseja. Tarvittavien taustatietojen puuttuminen ja niiden saannin viivästyminen usein pitkittää ja mutkistaa asiakkaiden palveluprosesseja. Tällä hetkellä ainoa käytössä oleva eri toimijoiden välinen sähköinen tietojärjestelmä on Vakuutuskuntoutus VKK ry:n hallinnoima KuntoutuNET -palvelu. Tämä extranet-palvelu on kehitetty yhteydenpito- ja työvälineeksi työhönkuntoutuksen palveluverkostoon kuuluville kuntoutuspalveluiden tuottajille ja tilaajille. Järjestelmään on hiljattain tehty perusteellinen uudistustyö. Järjestelmää käytetään liikenne- ja tapaturmavakuutuksen sekä työeläkekuntoutuksen asiakasprosesseissa kuntoutuksen järjestäjäorganisaatioiden tilatessa palveluja ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Järjestelmä mahdollistaa myös suojattujen viestien ja sähköisten liitetiedostojen lähettämisen. KuntoutuNET on järjestelmänä integroitu joidenkin isoimpien järjestäjäorganisaatioiden omiin tietojärjestelmiin. Palveluntuottajapuolella sitä ei ole integroitu, vaan asiakaskohtainen tieto syötetään sinne erikseen. KuntoutuNET:n käyttö on luonteeltaan lähinnä lähete/vastaus-toimintaa, eikä se toimi varsinaisena sähköisenä palvelualustana. Verkkopalveluun ei myöskään liity omaa arkistointia ja tietovarantoa, vaan asiakaskohtaiset tiedot poistuvat järjestelmästä 6 kuukauden kuluttua toimenpiteen päättymisestä. Vuosittain järjestelmän kautta tehdään 1800 toimeksiantoa. Työeläkekuntoutuksen noin 8000 vuosittaisesta asiakkaasta noin 10 %:n kuntoutusprosesseissa hyödynnetään VKK:n järjestelmää. VKK:n ja sille toimeksiantoja tekevien vakuutuslaitosten välillä on myös käytössä Vekki-verkkopalvelu, jonka avulla asiakaskohtainen tiedonkulku hoidetaan sähköisesti. 8

10 Muilta osin ammatillisen kuntoutuksen organisaatioiden tietojärjestelmien välinen sähköinen kommunikointi on nykyisellään hyvin rajallista. Sähköistä tiedonsiirtoa tapahtuu esimerkiksi työttömyysturva-asioissa Kelan ja TE-hallinnon välillä ja eläkeratkaisuprosesseihin liittyen Kelan ja työeläkelaitosten välillä. Varsinaiseen ammatilliseen kuntoutukseen liittyen eri järjestelmien välillä ei ole käytännöllisesti katsoen mitään sähköistä tiedonvaihtoa, asiakasta koskeva tiedonvaihto eri organisaatioiden välillä tapahtuu kirjepostina, faksilla, puhelimitse tai yhteisissä asiakasneuvotteluissa. Tietoturvaongelmien vuoksi sähköposti ei ole sallittu viestintäväline. Valtaosa palvelun tilaajien- ja tuottajien välisestä asiakasviestinnästä liikkuu edelleen kirjepostina. Kaikissa ammatillista kuntoutusta järjestävissä organisaatioissa asiakasta koskeva ulkopuolelta tuleva tieto skannataan ja arkistoidaan omaan järjestelmään. Organisaatioiden sisäinen asiakaskohtainen tietovaranto koostuukin suurelta osin laajasta skannatusta tietomassasta. Ammatillisen kuntoutuksen asiakasprosesseissa on yhteistä rajapintaa eniten Kelan ja TE-toimistojen välillä. Asiakkaan kuntoutusprosessiin saattaa sisältyä kuntoutuspalveluja molemmista järjestelmistä. Joissakin tapauksissa asiakas ohjataan järjestelmästä toiseen tai selvitetään yhdessä, minkä järjestelmän piiriin asiakas kuuluu. Työeläkekuntoutuksessa asiakaskohtaista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa on eniten työnantajien ja työterveyshuollon kanssa. Työeläkekuntoutuksessa ulkopuolisten palveluntuottajien käyttö vaihtelee sangen paljon. Joissakin organisaatioissa lähes puolelle asiakkaista tilataan oman asiakaspalvelun täydentäjäksi ulkopuolisia palveluja. Joissakin organisaatioissa ammatillisen kuntoutuksen prosessit hoidetaan lähes pääsääntöisesti omana toimintana ja alle 5 % asiakkaista ohjataan ulkopuolisiin palveluihin. Kaikilla ammatillisen kuntoutuksen toimijoilla on säännönmukaista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa terveydenhuollon kanssa. Millään organisaatiolla ei ole sähköistä tiedonsiirtoa terveydenhuollon kanssa, vaan tieto kulkee kirjeitse tai faksilla. Eri organisaatioiden tietojärjestelmät ovat avautumassa nopeasti palvelujen käyttäjien suuntaan. Esimerkiksi Kela ja TE-hallinto ovat kehittämässä palvelun käyttäjille mahdollisuuksia kuntoutusprosessiensa seuraamiseen ja sähköiseen asiointiin. Järjestelmät avautuvat palvelujen käyttäjille suojatusti pankkitunnusten avulla, ja esimerkiksi Kelan verkkosivuilla kuntoutuja voi seurata oman kuntoutusasiansa käsittelyn etenemistä ja useimpien kuntoutuspalvelujen osalta valita itselleen parhaiten sopivan palveluntuottajan. Johtopäätöksenä tehtyjen haastattelujen perusteella voidaan nykytilanteesta todeta, että eri toimijoiden välinen tiedonkulku hoidetaan pääosin perinteisin menetelmin (kirjeitse, faksilla, puhelimitse), mikä aiheuttaa viivästymisiä ja katkoja asiakkaiden kuntoutusprosesseissa sekä teettää paljon ylimääräistä ja päällekkäistä manuaalista työtä eri organisaatioissa. Hyvin harvoissa asiakastilanteissa sama tieto on reaaliaikaisesti kaikkien toimijoiden käytettävissä. Eri toimijoiden välistä yhteistyötä haluttaisiin tiivistää hyödyntäen siinä sähköisiä järjestelmiä niin paljon kuin mahdollista. Nykyisten tietosuojakäytäntöjen ja järjestelmien yhteensopimattomuuden vuoksi tämä koetaan kuitenkin mahdottomaksi. Asiakkaan kuntoutusprosessin sujuvan etenemisen kannalta kaikki tarpeellinen asiakaskohtainen tieto pitäisi olla eri toimijoiden yhteisessä käytössä. Tämä on ensisijaisesti asiakkaan etu. Tietosuojakysymysten ei pitäisi olla kehittämistyössä esteenä. Useimmat asiakkaat antaisivat mitä todennäköisimmin luvan tietojensa yhteiskäytölle, jos se olisi teknisesti mahdollista. 9

11 3.2 Ammatillisen kuntoutuksen sähköisten järjestelmien kansainväliset mallit Kansainvälisten mallien analyysissä on keskitytty Euroopan unionin linjauksiin sekä Pohjoismaisten, lähinnä Ruotsin, Norjan ja Tanskan mallien analyysiin. Aineistoa on kerätty tapaamalla ja haastattelemalla eri maiden edustajia, asiakirja-aineistoa analysoimalla sekä konsultoimalla Rosaldo oy:n konsulttia Hanna Pohjolaista. Yleisesti voidaan todeta, että sähköisiin järjestelmiin liittyvät projektit ovat Euroopassa suuria kansallisen tai alueellisen tason projekteja ja niitä johtavat korkean tason päättäjät. Terveydenhuollon IT-ratkaisut ovat osa isompaa sähköisten järjestelmien kehittämiskokonaisuutta. Myös julkisen ja yksityisen sektorin rajat ylittyvät yhteiskäytössä. Sähköisten järjestelmien kehittämiselle on eri maissa yhteistä korkeat tavoitteet, isot investoinnit ja nopea aikataulu. Tällä hetkellä Virossa on jo valmis kansallinen alusta tietojen yhteiskäytölle yli organisaatiorajojen. Ruotsissa on lähdetty kehittämään kansallista rekisteriä ja heillä on viitteet tiedoista jo olemassa. Norjassa on ostoprosessi alkamassa ja Tanskaan ollaan rakentamassa keskenään yhteen toimivat viisi alueellista kokonaisuutta. 9 Euroopan unionilla on selkeä halu muodostaa eurooppalaisen sähköisten terveyspalvelujen kokonaisuus. Tarkoituksena on luoda yhtenäinen sähköinen potilasjärjestelmä sekä kehittää terveysalan tietoverkkoja. Lisäksi pyritään kehittämään hoitopisteiden välisiä terveysalan tietoverkkoja ja takaamaan terveysalan verkkopalvelut kehittämällä mm. etäkonsultointia, sähköisiä lääkemääräyksiä ja lähetteitä. Komissio on antanut vuonna 2008 suosituksen sähköisten terveyskertomusjärjestelmien rajat ylittävästä yhteen toimivuudesta 10. Tällä hetkellä jäsenvaltioiden terveys- ja muut sähköiset viestintäjärjestelmät ovat kuitenkin vielä yhteensopimattomia. Euroopan unionin tasolla on käynnissä useita sähköisten järjestelmien kehittämiskokonaisuuksia. Näistä keskeisimpänä voidaan pitää terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistä. Käynnissä olevan ehealth - ohjelman on tarkoitus sisältää kaikki tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvat välineet, joita käytetään sairauksien ehkäisyssä, diagnosoinnissa, hoidossa, terveydentilan seurannassa sekä elämäntapojen hallinnassa. 11 Sosiaalipalveluissa ei ole EU:n tasolla yhtä vahvaa sähköistämisen perinnettä kuin terveydenhuollossa ja tältä osin muutos on hitaampaa kuin terveydenhuollon puolella. Joissain maissa sähköiset sosiaalipalvelut sijaitsevat joko kokonaan tai osittain ehealthin alla 12. ehealthin osana on viidessä jäsenmaassa ewelfare tai esocial services-osiot. EU:ssa on käynnissä myös erilaisia einclusion ja echallenge hankkeita, jotka liittyvät yhteiskunnalliseen tasa-arvoon sähköisten palveluiden käytössä ja saavutettavuudessa. 13 Tanskan terveydenhuollosta ovat vastuussa terveyden ja ehkäisevän työn ministeriö (Ministerie for Sundhed og Forebyggelse) sekä sosiaaliministeriö (Indenrigs- og socialministeriet). Ministeriöiden alainen terveyshallitus, Sundhedsstyrelsen, ohjaa terveydenhuollon kansallista tasoa käytännössä. Tanskan esimmäinen eterveysstrategia laadittiin vuonna 1996 ja sen painopisteenä olivat sähköiset 9 Pohjola H. Esitys ammatillisen kuntoutuksen tietojen yhteiskäytöstä KOM (2007) Sosiaalialan tietojärjestelmästandardien kartoitus (2007) 13 Salmivalli L. (2010) Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon ICT-palveluiden Euroopan unionin tasoisesta kehittämisestä sekä alan standardeista. 10

12 potilaskertomusjärjestelmät. 14 Uusin eterveysstrategia on laadittu vuosiksi ja on nimeltään National Strategy for Digitalisation of the Danish Healthcare Service to promote public health as well as prevention and treatment. Strategiassa painotetaan terveydenhuoltohenkilöstön työn sähköistämistä terveydenhuollon laadun parantamiseksi, terveydenhuollon palvelutason parantamista kansalaisille ja potilaille sähköistämisen kautta, sähköistämisen koordinointia sekä hankkeiden priorisointia toimialarajat ylittävän yhteistyön tukemiseksi. 15 Tanskassa on käytössä terveystietoverkko MedCom, jonka tavoitteena on tehokas tiedonsiirto useiden terveyden- ja sosiaalihuollon toimijoiden kesken. MedCom on aloittanut toimintansa hankkeena vuonna MedCom on eri ministeriöiden, alueiden, paikallishallinnon toimijoiden ja Tanskan apteekkariliiton rahoittama organisaatio, joka toimii kansallisena koordinaattorina Tanskan eterveyshankkeissa. 17 Siinä ovat mukana niin sairaalat, apteekit, ensihoito-, yleis- ja erikoislääkäreitä sekä laboratorioita. Kunnista tietoverkkoa käyttää noin 20 %. Järjestelmässä liikkuu päivittäin yli viestiä, kuten esimerkiksi sähköisiä lähetteitä ja hoitokuvauksia. Tanskassa on toiminnassa MedComin lisäksi sundhed.dk niminen eterveysportaali, joka yhdistää kansalaiset, eri palvelutarjoajat sekä viranomaistahot. eterveysportaali toimii ensisijaisesti tiedotuskanavana, mutta sitä kautta kansalaiset pääsevät myös tarkastamaan henkilökohtaiset terveystietonsa ja lääkärit voivat portaalin kautta tarkastella potilaittensa laboratorio-tietoja. Portaalissa on huomioitu erilaiset tietosuoja-kysymykset tarkasti ja kansalaisilla on esimerkiksi oikeus muokata omia tietosuoja-asetuksiaan sekä nähdä listaus heidän tietojansa käsitelleistä henkilöistä. Tanskan järjestelmä eroaa Suomen järjestelmästä niin teknisesti että hallinnointimalliltaan ja sen järjestelmä on monessa suhteessa Suomea edellä, esimerkiksi sähköiset reseptit sekä lähetteet ovat olleet maassa käytössä jo pitkään. 18 Ruotsin ja Tanskan kehityshankkeissa on paljon samankaltaisuutta. Ruotsin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on kolmiportainen ja kuntajärjestelmä muodostuu kahdesta tasosta eli kunnista ja maakäräjistä. Kunnat vastaavat sosiaalipalveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimii sosiaalihallitus (Socialstyrelsen), joka vastaa sosiaali- ja terveyspolitiikan käytännön toteuttamisesta. Ruotsin eterveys-hankkeet käynnistyivät 1990-luvulla, jolloin alettiin ensimmäistä kertaa kiinnittää huomiota palveluiden sähköistämiseen. 19 Vuonna 2006 laadittiin Ruotsin tämänhetkinen eterveysstrategia: Nationell IT-strategi tillgänglig information inom vård och omsorg. Strategiassa ovat mukana niin terveydenhuolto kuin osa sosiaalihuollosta. 14 Salmivalli L. (2010) Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon ICT-palveluiden Euroopan unionin tasoisesta kehittämisestä sekä alan standardeista ISO (2007) Sosiaalialan tietojärjestelmästandardien kartoitus Salmivalli L. (2010) Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon ICT-palveluiden Euroopan unionin tasoisesta kehittämisestä sekä alan standardeista. 19 Salmivalli L. (2010) Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon ICT-palveluiden Euroopan unionin tasoisesta kehittämisestä sekä alan standardeista. 11

13 Ruotsissa on käytössä terveydenhuollon tietoverkko Sjunet 20, jonka tietoturvaan on kiinnitetty paljon huomiota. Sjunet muodostaa yhdessä muiden palveluiden ja toimintojen kanssa perustan terveydenhuollon sähköiselle asioinnille. Siihen kuuluvat kaikki maakäräjät, suuri joukko kuntia ja yksityisiä palveluntarjoajia, verovirasto, IT-operaattoreita sekä Ruotsin apteekki. Tietoverkko mahdollistaa digitaalisen aineiston siirtämisen Ruotsin alueella. Potilailla on oikeus saada apteekkien kautta ja internetistä yhteenveto hänelle määrätyistä lääkkeistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten järjestelmien kehitystyö kohdistuu alueellisten kehityshankkeiden harmonisoimiseen kansallisella tasolla. Koordinaatiosta vastaa Tanskan mallin mukaisesti koordinoiva organisaatio Carelink. Suomen ja Ruotsin kehitystyö on alkanut suunnilleen samoihin aikoihin, mutta Ruotsissa ollaan Suomea paljon pidemmällä. 21 Norjassa on tehty terveydenhuollon IT-puolella kehittämistyötä jo muutaman vuosikymmenen ajan. Kehittämistyössä on huomioitu kansainväliset standardit. 22 Norjan hallintoministeri on laatinut hallinnolle yhteisen IT-strategian sekä siihen liittyvät standardit. Tavoitteena on lisätä hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä. Ensimmäinen kansallinen IT-kehityssuunnitelma lanseerattiin vuonna Suunnitelmalliselle It-alan kehittämistyölle on Norjassa pitkät perinteet. Norjassa vastuunjako ja asioiden hoidon marssijärjestys näyttää suomalaista järjestelmää selkeämmältä. Ammatillisesta kuntoutuksesta Norjassa vastaa The Norwegian Labour and Welfare (NAV) eli työvoima- ja hyvinvointivirasto yhdessä kuntien kanssa. NAV:lla on koko maan kattava paikallistoimisto/ -yksikköverkosto, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä kuntien kanssa. Ammatillisen kuntoutuksen kehittämisen prioriteetti on sisäisen tiedon jakamisessa. Muiden maiden arkkitehtuurikonsepteilla ja kehittämisen suunnalla näyttää olevan useita yhteisiä tekijöitä. Konsepteissa on käytetty kansainvälisiä standardeja ja standardiprofiileja. Operationaaliset järjestelmät on erotettu tiedon arkistoinnista ja hallinnasta. Myös kommunikointi ja tallennusformaatti on erotettu toisistaan. Arkistoinnissa yhdestä erikoisalasta on siirrytty kaiken potilastiedon arkistointipalveluun ja arkistointipalvelusta on muodostunut kliininen käyttöpalvelu, ei pelkästään päätearkisto. Arkistointi tarjoaa mahdollisuuden käyttää yhtä portaalia kaiken potilastiedon tarkasteluun. 23 Suomessa muiden Pohjoismaiden tyyppistä sähköisten järjestelmien kehittämistä tehdään KanTa-hankkeen alla. 3.3 Suomalaisen sähköisen järjestelmän kehittäminen - KanTa-hanke Kansallinen terveysarkisto (KanTa) on terveydenhuollon, apteekkien ja kansalaisten valtakunnallinen tietojärjestelmäkokonaisuus. KanTa-hankkeen tarkoituksena on kerätä kaikki potilaskohtainen terveystieto keskitettyyn tietovarastoon, josta potilasta hoitava ammattilainen voi suostumuksella käyttää tietoa riippumatta käytettävästä tietojärjestelmästä ja organisaatiosta. Tietojärjestelmäkokonaisuus koostuu ereseptistä, earkistosta, potilaskohtaisesta tiedonhallintapalvelusta sekä kansalaisille suunnatusta omien tietojen katselukokonaisuudesta. Palvelut tulevat käyttöön vaiheittain koko Suomessa niin, että eresepti otetaan käyttöön ensin ja tämän jälkeen sähköinen potilastiedon arkisto earkisto Salmivalli L. (2010) Selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon ICT-palveluiden Euroopan unionin tasoisesta kehittämisestä sekä alan standardeista. 22 ISO (2007) Sosiaalialan tietojärjestelmästandardien kartoitus. 23 Pohjonen H. Esitys ammatillisen kuntoutuksen tietojen yhteiskäytöstä

14 Sosiaali- ja terveydenhoitoon liittyvän sähköisen tiedonhallinnan strategisesta ohjauksesta vastaa sosiaalija terveysministeriö (STM). KanTa-hankkeen operatiivisesta ohjauksesta ja hankkeessa käytettävästä koodistosta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja siellä OPER-yksikkö. Kansaneläkelaitos vastaa eresepti- ja earkisto -tietojärjestelmäpalveluiden sekä kansalaisten omien tietojen katselun rakentamisesta. KunTo -toimiston tehtävänä on tukea ja edistää tietojärjestelmäpalveluiden käyttöönottoa. 24 Väestörekisterikeskus puolestaan vastaa terveydenhuollon varmennepalvelusta ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto rooli- ja attribuuttipalvelusta sekä siihen liittyvästä koodistosta. KanTa-hankkeen tavoitteena on edistää potilasturvallisuutta, hoidon jatkuvuutta sekä myös parantaa terveydenhuollon tuottavuutta. Sujuvan tiedonkulun nähdään parantavan hoidon laatua. Kanta-hanke edistää terveydenhuollon palveluprosessien kehittämistä ja terveydenhuollon muuttumista kansalaisille entistä läpinäkyvämmäksi. KanTa-hanke mahdollistaa kansalaisille heidän omien tietojensa katselun ja tietojen käytön valvonnan. Tarkoituksena on, että tulevaisuudessa järjestelmä voisi antaa hoitosuosituksia sekä varoittaa lääkkeiden haitallisista yhteisvaikutuksista. 25 Sähköistä reseptiä ja potilastiedon arkistoa käytetään apteekki- ja potilastietojärjestelmien kautta. Kansaneläkelaitos ei rakenna niille erillisiä käyttöliittymiä, joten palvelujen käyttöönotto edellyttää apteekkien ja terveydenhuollon tietojärjestelmien muutoksia. 26 KanTa-hankeen kehittämistyössä huomioidaan vahvasti laki- ja tietosuojakysymykset. Erityisesti kehittämistyöhön vaikuttavat laki sähköisestä lääkemääräyksestä sekä laki 27 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. Laki sähköisestä lääkemääräyksestä säätää ereseptin käyttöönoton pakolliseksi apteekeille, terveydenhuollon toimintayksiköille ja terveydenhuollon toimintayksikön tiloissa vastaanottoa pitäville ammatinharjoittajille. Lain tavoitteena on potilas- ja lääketurvallisuuden parantaminen sekä lääkkeen määräämisen ja toimittamisen helpottaminen ja tehostaminen. Laki sosiaalija terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä velvoittaa julkiset terveydenhuollon organisaatiot tallentamaan potilastiedot valtakunnallisesti keskitettyyn arkistoon. 28 KanTa-hankkeessa on käyty Kelan kanssa keskusteluja siitä, miten erilaista asiakasprosesseihin liittyvää materiaalia voisi lähettää suoraan terveydenhuollon puolelta Kelalle. Kelalla ei ole tällä hetkellä oikeutta päästä arkistoon katselemaan tietoja. Sillä on kuitenkin oikeus saada näitä tietoja asiakkaan etuuksien päätöksentekoon. Kaikki KanTa-arkistoon (earkisto) tallennettavat tiedot tuotetaan potilasjärjestelmistä. Tietojen rakenteellistaminen on yhtenäisen arkistoinnin onnistumisen kannalta oleellinen kysymys. Tietoja on tarkoitus rakenteellistaa mahdollisimman paljon, mutta niin, ettei rakenteellistaminen supista tai muuten vaikeuta toiminnan toteuttamista. Esimerkiksi eri nimikkeiden yhdenmukaistaminen yhdenmukaistaa myös varsinaista toimintaa ja helpottaa näin tietojen vertailtavuutta. 24 Ks. esim KanTa-hankke: 26 KanTa-hanke: 27 laki sähköisestä lääkemääräyksestä 28 laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 13

15 KanTa-hanke pitää sisällään terveydenhuollon kokonaisuuden eikä siihen sisälly sosiaalipalvelujen kokonaisuutta. Sosiaalihuollon puolella on käynnissä sosiaalialan tietoteknologia-hanke (Tikesos), jonka tarkoituksena on kehittää tietoteknologiaa sosiaalialan lähtökohdista. Hanke on käynnistynyt vuonna 2005 ja päättyy vuoden 2011 lopussa. Hankkeeseen liittyen yhtenäistetään sähköisten asiakirjojen sisältöjä ja rakenteita sekä asiakirjahallintoa 29. Tikesos-hankkeen päätyttyä hankkeeseen liittyvät tehtävät siirtyvät THL:n OPER-yksikölle, jonka tehtävänä on pyrkiä sosiaalihuollon puolella samanlaiseen kokonaisratkaisuun kuin KanTa-hankkeessa. Kun KanTa-palvelut on saatu rakennettua, alkaa varsinainen sosiaalihuollon KanSahankkeen sisällön rakentaminen. Tarkoituksena on, että sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät saadaan toimimaan yhteen. Ammatillisen kuntoutuksen näkökulmasta KanTa-arkisto ei ratkaise tiedonsaannin ongelmia, silloin kun tietojen tarpeessa mennään eri terveydenhuollon rajojen yli. Kuntoutuslaitokset, joilla on terveydenhuollon toimintaa, voivat liittyä Kanta-arkistoon ja hyödyntää sinne kerääntyviä tietoja. KanTa-hankkeen tavoitteena on, että vuonna 2014 tietojen käytön luovutuksen piirissä on terveydenhuollon osalta jo suuri kokonaisuus, mutta tällä hetkellä ei ole olemassa päätöstä erillisjärjestelmien sisällyttämisen aikataulusta. KanTa-hankkeen toimijoiden näkökulmasta on tärkeää pohtia sitä, mitä ammatillisen kuntoutuksen järjestelmien kehittäminen tarkoittaa lainsäädännön kannalta eli voidaanko kehittämistyötä viedä eteenpäin nykyisellä lainsäädännöllä tai lainsäädännön tulkinnalla vai tarvitaanko uutta lainsäädäntöä kehittämistyön mahdollistamiseksi. Ammatillisen kuntoutuksen sähköisten järjestelmien kehittämisen kannalta on tärkeää tarkastella sitä, mitkä ovat sellaisia tietosisältöjä, joihin KanTa-hanke tuo ratkaisuja ja mitkä sellaisia, joita KanTa-hanke ei ratkaise? Jos ammatillisessa kuntoutuksessa päädytään kehittämään valtakunnallinen järjestelmä, tällöin KanTa-hanke ja THL:n OPER-yksikkö on otettava mukaan kehittämistyöhön. Huomionarvoista on se, että THL:lla on mahdollisuus ohjata valtionavustuksia kehittämistyöhön, joka palvelee heidän tavoitteitaan sähköisessä kehittämisessä. 3.4 Kyselyn tulokset Selvityksen aikana toteutettiin kysely, jossa tarkasteltiin tarvetta ammatillisen kuntoutusprosessin tehostamista sähköisen asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää: (1) Tiedonkulkua ja toimintatapojen yhdenmukaisuutta (2) Asiakasmääriä ja asiakkaisiin liittyvää tiedonkulkua (3) Mahdollisesti kehitettävän järjestelmän tarvetta (4) Käyttäjätahoja (5) Tiedonsiirtoa Kyselyssä ammatillinen kuntoutus määriteltiin osaksi kuntoutuksen kokonaisuutta: Ammatillisen kuntoutuksen palvelujen ja toimenpiteiden avulla tuetaan vammaisten, osatyökykyisten ja vajaakuntoisten henkilöiden työelämään pääsyä, työssä jaksamista tai jatkamista. Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on parantaa tai ylläpitää kuntoutuvan henkilön työkykyä ja ansiomahdollisuuksia. Kysely lähetettiin 480 vastaajalle eri organisaatioissa. Taulukossa 1. kuvataan tarkemmin vastaajatahot, joille kysely osoitettiin. 29 Sosiaalialan teknologiahanke: 14

16 Taulukko 1. Kyselyn saaneet vastaajatahot Vastaajataho Lähetetty (kpl) Kansaneläkelaitos 100 TE-hallinto 100 Vakuutusyhtiöt (työeläke-, tapaturma- ja liikenne, VKK) Kuntoutuslääkärit ja suunnittelijat 40 Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmät 30 Työterveydenhuolto 40 Palveluntuottaja 40 TYP Vastauksia saatiin vastausajan päättymiseen mennessä 197 kappaletta, vastausprosentin ollessa 41. Kuten taulukosta 2 näkee, vastaukset jakautuivat suhteellisen tasaisesti vastaajatahoittain jakaumaa verratessa organisaatioiden/toimijoiden kokoluokkaan. Ammattinimikkeiltään vastaajat jakautuvat johtoportaaseen sekä muihin asiantuntijatehtäviin. Tarkasteltaessa johtoportaan vastausten sijoittumista organisaatioittain, voidaan todeta, että suhteellisesti eniten johtoportaan vastauksia on saatu palveluntuottajien ryhmästä. Koska johtoportaan vastaukset eivät jakaudu tasaisesti eri organisaatioiden alle, kyselyn vastaukset on analysoitu yhtenä kokonaisuutena erottelematta johtoportaan ja muiden asiantuntijatehtävissä olevien vastauksia toisistaan. Taulukossa 3 on esitetty vastaajien tarkemmat ammattinimikkeet ja niiden osuudet kokonaisvastaajamäärästä. Taulukko 2. Vastauksien jakautuminen organisaatioittain Taho, jota ensisijaisesti edustaa Vastaajia (kpl) % Kansaneläkelaitos 59 29,9 Te-hallinto 39 19,8 Työeläkevakuutusyhtiö 20 10,1 Tapaturma- ja liikennevakuutusyhtiö 0 0 VKK 7 3,6 Työterveyshuolto 7 3,6 Terveydenhuolto 27 13,7 Palveluntuottaja 19 9,6 Sosiaalitoimi/TYP 14 8,6 Muu

17 Taulukko 3. Vastaajien ammattinimikkeet Vastaajien ammattinimikkeet kpl % Lääkärit, hoitajat Sosiaalityöntekijät 11 6 Ammatinvalintapsykologit, psykologit 18 9 Ohjaajat, neuvojat, valmentajat Sihteerit, käsittelijät Asiantuntijat, suunnittelijat, koordinaattorit Johtajat, päälliköt Muu 3 2 Tiedonkulkuun ja toimintatapojen yhdenmukaistamiseen liittyen vastaajilta kysyttiin oman työn näkökulmasta (1) missä määrin toimijoiden toimintatapojen pitäisi yhdenmukaistaa, (2) missä määrin toimijoiden välistä välitöntä yhteistyötä pitäisi lisätä ja (3) missä määrin eri toimijoiden välistä tiedonkulkua pitäisi oman työn näkökulmasta parantaa ammatillisessa kuntoutuksessa? Kuviossa 1 on esitetty vastausten jakautuminen asteikolla ei lainkaan, vähän, siltä väliltä, melko paljon, erittäin paljon ja en osaa sanoa. Kuvio 1. Eri toimijoiden välisen tiedonkulun ja yhteistyön lisääminen ja toimintatapojen yhdenmukaistaminen 16

18 Vastaajista 83 % oli sitä mieltä, että eri toimijoiden välistä tiedonkulkua pitäisi ammatillisessa kuntoutuksessa parantaa melko paljon tai erittäin paljon. Ammatillisen kuntoutuksen yhdenmukaisten toimintatapojen nähtiin tuovan lisäarvoa oman organisaation toiminnalle melko paljon (42 %) tai erittäin paljon (27 %). Yhteistyön lisääminen nähtiin myös tärkeäksi, sillä 71 % vastaajista piti sitä melko tai erittäin tärkeänä. Myös vastakkaisia näkemyksiä nousi esiin, sillä 9 % vastaajista piti toimintatapojen yhdenmukaistamista, 8 % yhteistyön lisäämistä ja 5 % tiedonkulun parantamista ei lainkaan tai vähän tärkeänä. Kysyttäessä vastaajilta, kuinka hyödyllinen yhteinen asiakaskohtainen ammatillisen kuntoutuksen sähköinen tietojärjestelmä olisi, 40 % näki tietojärjestelmän melko hyödyllisenä ja 37 % erittäin hyödyllisenä. Vain 2 % vastaajista ei pitänyt yhteistä asiakaskohtaista ammatillisen kuntoutuksen sähköistä tietojärjestelmää lainkaan tärkeänä. Vastaajien mukaan eri organisaatioiden tuottaman kuntoutusprosesseihin liittyvän tiedon tulisi olla muiden käytettävissä melko paljon 55 % ja erittäin paljon 27 %. Myös yhdenmukaisten toimintatapojen nähtiin tuovan lisäarvoa kuntoutusprosessille melko paljon tai erittäin paljon (69 %). Vastaajista 2 % ei nähnyt minkäänlaista lisäarvoa yhdenmukaisissa toimintatavoissa ja 3 % ei osannut sanoa, toisivatko yhdenmukaiset toimintatavat lisäarvoa ammatilliseen kuntoutukseen. Kuviossa 2 on esitetty tarkemmin jakaumat yhdenmukaisten toimintatapojen lisäarvosta, yhteisen sähköisen tietojärjestelmän hyödyllisyydestä ja kuntoutusprosessitiedon yhteiskäytöstä. Kuvio 2. Yhdenmukaisten toimintatapojen lisäarvo, yhteisen sähköisen tietojärjestelmän hyödyllisyys ja kuntoutusprosessitiedon yhteiskäyttö 17

19 Kyselyssä selvitettiin tarkemmin vastaajien organisaatioiden asiakasmääriä sekä tiedonkulkua. Kuviossa 3 näkyy ammatillisen kuntoutuksen asiakasmäärien arviot prosentteina kaikista kuntoutusasiakkaista vuosittain. Suurimmalla osalla, yhteensä 71 vastaajaa, ammatillisen kuntoutuksen asiakkaita oli n % kaikista asiakkaista. Kaiken kaikkiaan ammatillisen kuntoutuksen asiakkaita voidaan nähdä olevan kuitenkin suhteellisen iso osa kaikista asiakkaista. Kuvio 3. Ammatillisen kuntoutuksen asiakasmäärät kuinka paljon kaikista kuntoutusasiakkaista teillä on ammatillisen kuntoutuksen asiakkaita vuosittain Vastaajia pyydettiin kyselyssä arvioimaan, kuinka monta prosenttia heidän ammatillisen kuntoutuksen asiakkaistaan on sellaisia, jotka vaativat yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Tahoiksi kyselyssä oli listattu Kansaneläkelaitos, TE-hallinto, Työeläkevakuutusyhtiö, Tapaturma- ja liikennevakuutusyhtiö, VKK, Työterveyshuolto, terveydenhuolto, palveluntuottajat, sosiaalitoimi sekä jokin muu taho. Eniten yhteistyötä tehdään terveydenhuollon, Kelan ja TE-hallinnon kanssa. Terveydenhuollon kanssa yhteistyötä vaativia ammatillisen kuntoutuksen asiakkaita on noin 60 prosenttia asiakkaista, Kelan kanssa vähän yli puolet asiakkaista ja Te-hallinnon kanssa noin puolet. 18

20 Pyydettäessä vastaajia tarkemmin erittelemään muut tahot, joiden kanssa ammatillisen kuntoutuksen asiakkaat vaativat yhteistyötä, tahoja nousi esiin useita. Tällaisiksi tahoiksi lueteltiin eri oppilaitokset ja erityisoppilaitokset, hoito- ja kuntoutusyksiköt, kuntien vammaispalvelu, asiakkaiden omaiset, päihdehuolto, mielenterveyspalvelut, sairaalat, kriminaalihuolto sekä vankilat, kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmät, työnantajat ja työpaikat sekä kolmas sektori. Kyselyssä pyydettiin vastaajia ottamaan kantaa myös yhteistyön laatuun ja tärkeyteen asiakasprosessien näkökulmasta (kuvio 4). Laatuun liittyen vastaajia pyydettiin erittelemään ammatillisen kuntoutuksen yhteistyö laatu eli tehdäänkö eri tahojen kanssa yhteistyötä postitse tapahtuvalla tietojen vaihdolla, puhelinneuvotteluilla, sähköisellä tietojenvaihdolla ja/tai yhteisillä asiakastapaamisilla. Selkeästi yleisimmäksi yhteistyön laadun muodoksi eri toimijoiden kanssa nousivat puhelinneuvottelut: Kansaneläkelaitoksen kanssa 36 %, TE-hallinnon kanssa 33 %, Työeläkevakuutusyhtiön kanssa 42 %, VKK:n kanssa 37 %, työterveyshuollon kanssa 37 %, palveluntuottajien kanssa 36 %, sosiaalitoimen kanssa 39 % ja muun tahon kanssa 36 %. Tapaturma- ja liikennevakuutusyhtiön kanssa tietoja vaihdettiin eniten postitse (40 %), samoin terveydenhuollon kanssa (35 %). Sähköistä tiedonvaihtoa eri toimijoilla on vähiten terveydenhuollon, työterveyshuollon ja sosiaalitoimen kanssa. Kuvio 4. Yhteistyön laatu eriteltynä eri toimijoiden kanssa Vastaajat näkivät tärkeänä yhteistyön tekemisen muotona erityisesti sähköisen tiedonvaihdon ja puhelinneuvottelut kaikkien eri toimijoiden kanssa. Yhteistyötahoilta tarvitaan eniten kuntoutustietoja sekä tietoja terveydestä sekä työ- ja toimintakyvystä. 46 % vastaajista oli sitä mieltä, että ammatillisen kuntoutuksen sähköinen tietojärjestelmä voisi edistää tiedonkulun parantamista ja 57 % sitä mieltä, että se 19

21 voisi edistää tiedonkulun nopeuttamista. 51 % vastaajista näki, että tietojärjestelmä voisi edistää asiakasprosessin sujuvuuden lisääntymistä ja nopeutumista. Kuvio 5. Missä määrin sähköisestä tietojärjestelmästä olisi hyötyä (n=194) Kuviossa 5 on kuvattu vastaajien näkemykset sähköisen tietojärjestelmän hyödystä palvelun tuottajille, tilaajille/toimeksiantajille sekä vastaajan omalle organisaatiolle. Vastaajien mukaan sähköisestä tietojärjestelmästä olisi melko tai erittäin paljon hyötyä niin palvelun tuottajille, tilaajille kuin omalle organisaatiolle. Vain prosentti vastaajista näki, ettei sähköisestä tietojärjestelmästä ole lainkaan hyötyä. Kysyttäessä tahoja, joiden olisi erityisesti hyvä kuulua ammatillisen kuntoutuksen sähköiseen asiakastietojärjestelmään, 96 % vastaajista nosti tärkeimmiksi tahoiksi Kelan ja TE-hallinnon. Kolmantena (90 % vastaajista) nousi esille Työeläkevakuutusyhtiö. Vastaajien oman organisaation näkökulmasta mahdolliseen sähköiseen tietojärjestelmään tulisi sisällyttää erityisesti Kuntoutussuunnitelma (89 %), ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteet (88 %) ja ammatillisen kuntoutuksen selosteet (84 %). Muita järjestelmään sisällytettäviä tietoja olisivat lääkinnällisen kuntoutuksen selosteet, lääkinnällisen kuntoutuksen toimenpiteet, palveluntuottajat, toimeksiantajat, kuntoutustiedot ja toimenpiteet. Terveyteen ja työ- ja toimintakykyyn liittyen järjestelmässä voisi olla tietoja myös asiakkaan sosiaalisesta tilanteesta, lakisääteisen ammatillisen kuntoutuksen vastuutahosta ja motivaatiosta. Kuntoutustiedoissa ja toimenpiteissä olisi hyvä näkyä mm. ammatillisen kuntoutuksen päätökset, myöntämis- ja hylkäysperusteet, apuvälinetoimittajan ja käytönohjaajan palautteet sekä keskusteluketjut eri toimijoiden välillä. 20