Rakkaudella on monet kasvot. Tutkimus: Hyvää vanhemmuutta lapsettomuuden jälkeen. Edunvalvontaa yhteistyössä

Transkriptio

1 Simpukka L A P S E T T O M I E N Y H D I S T Y S S I M P U K K A R Y : N J Ä S E N L E H T I Rakkaudella on monet kasvot Tutkimus: Hyvää vanhemmuutta lapsettomuuden jälkeen Edunvalvontaa yhteistyössä

2 Pirren veljenlapset tarjoavat Artolle unohtumattomia matkailuelämyksiä. Haikara lentää edelleen Pirre Saarion Haikara lentää ohi -kirjan ensijulkaisusta on kulunut lähes kaksikymmentä vuotta. Uusintapainoksessa kymmenisen vuotta myöhemmin Pirre päivitti tarinaansa. Mutta mitä kuuluu Pirren ja Arton elämään nyt? sinut nyt kohdunpoistojonoon, mukava gynekologini sanoo todettuaan, että Laitan vajaa vuosi aikaisemmin rutiinitarkastuksessa löytynyt myooma on kasvanut, ja nyt löytyy jo toinenkin. Kotimatkalla olen hieman järkyttynyt, mutta eri syystä kuin voisi luulla. Joudun sairaalaan ja leikkaukseen! Olen ollut sairaalassa vain kerran aikaisemmin, yhdeksänvuotiaana keuhkokuumeen takia. Nyt olen 42. On kesäkuu Olemme eläneet lapsettoman parin elämää jo 14 vuotta ja vatvoneet asiaa niin perusteellisesti kuin 2 Simpukka 4/2008 ikinä voi: ensin Haikara lentää ohi -kirjassani, sitten kohtalotovereiden kanssa Lapsettomien tuki -yhdistyksen (nykyisen Simpukan) tapahtumissa ja vertaistukiryhmissä. Olen tehnyt aiheesta materiaalia, etsinyt tietoa, pitänyt esitelmiä, puhunut ja puhunut. Nyt kun kohtua ollaan viemässä, huomaan vain ajattelevani, että toivottavasti pääsen leikkaukseen pian. Myoomat aiheuttavat rajuja kuukautisvuotoja, jotka pahenevat kuukausi kuukaudelta. Kun minut syyskuussa kutsutaan ennakkotarkastukseen Kätilöopistolle, hemoglobiiniarvoni on pudonnut noin 140:sta 95:een. Ei ihme, että tunnen olevani harvinaisen saamaton ja hidasjärkinen! MITÄ NOPEAMMIN, SITÄ PAREMPI Saan onneksi jo syyskuussa tietää, että minut leikataan uudenvuoden aattona. Kun tilanne menee koko ajan huonommaksi, tiedän ainakin päivän, josta kaikki lähtee kohti parempaa. Alan tehdä leikkauksesta toipumisekseni sen mitä itse voin: teen joka päivä tunnin pituisen kävelylenkin säässä kuin säässä. Kävellessä kelaan ajatuksiani, ja huomaan edelleen ajattelevani lähinnä

3 Usein ei osuta yhdessä kuvaan, sillä jompikumpi on aina kameran takana. Tämän kuvan on ottanut 8-vuotias kummityttö Emilia vuonna sairaalassa oloa ja leikkausta. Miten sairaalassa ollaan ja toimitaan? Etsin kohdunpoistosta tietoa netistä ja löydän tieni amerikkalaiselle HysterSister-sivustolle, nettivertaistukeen. (Kohdunpoisto on englanniksi hysterectomy.) Alan vaihtaa innokkaasti ajatuksia Tenneseessä asuvan Judyn kanssa, jolla on samanlainen leikkaus edessä. Kun tulen kotiin sairaalasta, siellä odottaa lahja Amerikasta! (Seuraavana kesänä Yhdysvaltain-matkalla tapasimme Judyn ja hänen miehensä!) HELPOTUKSEN KYYNELEITÄ Leikkaukseni menee hyvin, ja toivun lääkärin mielestä hämmästyttävän pikaisesti. Minulle ei tule pienintäkään komplikaatiota, kun taas vastaavassa leikkauksessa olleet valittavat viereisissä sängyissä. Mutta leikkausta seuraavan päivän iltana alan kyynelehtiä. Itken moneen otteeseen viisipäiväisen sairaalassaoloni aikana. Tiedän hoitohenkilökunnan ajattelevan, että siinä se itkee menetettyä kohtuaan. Mutta tunnen itseni niin hyvin, että tiedän itkun olevan enimmäkseen helpotusta. Olen tsempannut itseäni sairaalassaoloon ja leikkaukseen niin perusteellisesti, ja nyt jännitys purkautuu näin. Yritän miettiä, minkä uuden näkökulman lapsettomuuteen voisin tässä tilanteessa vielä löytää. En keksi enää mitään, en kerrassaan mitään! Sitä paitsi olen juuri täyttänyt 43, mikä alkaa jo olla hoitojen onnistumisessakin kriittinen yläikäraja. Jossittelujen aika nyt vaan on lopullisesti ohi. Lopputarkastuksessa kuulen, että myoomien määrä oli kasvanut räjähdysmäisesti viime kuukausina. Leikkaus oli ainoa mahdollisuuteni. Käy vielä ilmi, että minut leikannut lääkäri on ollut kuuntelemassa gynekologipäivillä esitystäni lapsettomuuskriisistä! Kun on kulunut kuukausia, nyt jo vuosia leikkauksesta, voin vain olla kiitollinen. Mikään ei ole muuttunut huonommaksi, elämänlaatu on vain parantunut. Kuukautiset eivät enää rajoita elämääni. Työmatkoillani Afrikassakaan ei ole enää väliä, vaikkei matkan varrelta löytyisi vessaa. KESKITALVEN SYNKÄT UUTISET Arto saa 50-vuotisterveystarkastuksessa puhtaat paperit. Vain muutama viikko myöhemmin, helmikuussa 2006, häneltä leikataan kivessyöpä. Järkytykseen sekoittuu muutakin suurta surua, mutta myös pientä hilpeyttä. Surua siksi, että Arton isä kuolee tammikuussa ja hautajaiset pidetään juuri ennen Arton leikkausta. Hilpeyttä sikäli, että kivessyöpä on tyypillisesti nuorten miesten sairaus. Googlaamalla saamme tietää asian, josta Arton olisi kuulunut tietää jo vuosia: miehillä, joilla on syntyessään ollut laskeutumaton kives (tai molemmat), on huomattavasti suurempi todennäköisyys saada kivessyöpä kuin muilla miehillä. Samaan taustaan juontaa myös hedelmättömyytemme. Olisiko jotain voitu tehdä asian korjaamiseksi Arton lapsuudessa? Todennäköisesti ei. Artolla on henkisesti rankkaa: syöpädiagnoosi ja isän kuolema parin viikon välein. Alan nähdä itseni mahdollisena leskenä, ja itkeskelen joskus. En toivo mitään muuta niin paljoa, kuin että saisimme elää yhdessä vielä vanhuudessakin. Lohtua tuo se, että kivessyövän ennuste on erinomainen, mikäli syöpä ei ole ehtinyt vielä levitä. Arto jää parin kuukauden sairaslomalle ja saa pari lyhyttä sytostaattikuuria. Hän alkaa käydä säännöllisesti kuvauksissa ja labrakokeissa. Seuranta kestää monta vuotta, ja se luo turvallista oloa. Jossain vaiheessa voimme jopa naureskella sille, että kaikki meitä koskevat lääketieteelliset ongelmat liittyvät SINNE. EI HAAMUSÄRKYÄ Elokuussa vietimme 22-vuotishääpäivää, syyskuussa tahattoman lapsettomuutemme muistopäivää paitsi että jälkimmäisen taisimme muistaa vasta jälkikäteen (päivämäärä tulee lääkärin tuomion sanoista ). Meidän on hyvä olla yhdessä, olemme toistemme parhaat ystävät. Kumpikaan ei tunne lapsettomuuden takia haamusärkyä, eikä kotimme tunnu puolityhjältä. Emme ole katkeria Jumalalle. Olemme saaneet monin tavoin tuntea hänen rakkauttaan ja elää täyttä, kiinnostavaa elämää. Nautimme sisarustemme lasten ja kummilastemme seurasta, nautimme vapaudestamme. On mukavaa olla kotona, on kivaa matkustella kaksin minä matkustelen tosin työmatkoilla yksinkin pitkin maailmaa. Kunpa emme koskaan unohtaisi, ettei tähän tasapainoon ole tultu oikotietä. Olemme puskeneet eteenpäin kiukunpuuskien ja kyynelten läpi mutta ennen kaikkea yhdessä toisten lapsettomien kanssa. Ilman Simpukka-ystäviämme emme varmasti olisi siinä onnellisessa olotilassa, missä nyt olemme. Teksti ja kuvat: Pirre Saario Simpukka 4/2008 3

4 Simpukka 4/08 Simpukka on Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n jäsenlehti. Se lähetetään yhdistyksen jäsenille jäsenetuna. ILMOITUSHINNAT ¼ sivu 82,50 euroa, ½ sivu 159,50 euroa, 1/1 sivu 308 euroa Värillinen ilmoitus euroa LEHDEN HINTA MUILLE KUIN JÄSENILLE Vuosikerta 20 euroa Irtonumero 6 euroa (+ postikulut), Irtonumero jäsenelle 4 euroa SIMPUKAN TOIMITUS Anne Lindfors, päätoimittaja anne.lindfors@simpukka-yhdistys.fi Pirjo Lääperi, Miia Mikkonen ja Päivi Metsola Postiosoite Åkerlundinkatu 3, Tampere SIMPUKAN TILAUKSET, OSOITTEET JA JÄSENASIAT: simpukka@simpukka-yhdistys.fi SIMPUKAN AIKATAULU Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava Simpukka ilmestyy viikolla 9. Aineisto lehteen tulee olla toimituksessa mennessä Kannen kuva: Anneli Heikkinen Ulkoasu ja taitto: Reija Jokinen Painopaikka: Kopio Niini, Tampere 2008 ISSN SISÄLLYS 4/2008 Rakkaus Haikara lentää edelleen... 2 Puheenjohtajan palsta... 5 Toiminnanjohtajan terveiset... 7 Edunvalvontaa yhteistyössä... 8 Kolme kertomusta rakkaudesta...10 Vertaistukijoiden tapaaminen...12 Tasaista tahtia parisuhdeviikonlopussa...13 Vauvakuume on lapsen kaipuuta...14 Erosta voi selviytyä...16 Rakkauden monet kasvot...20 Haluttaako?...23 Kirja-arviot...24 Lapsettomuus valmentaa vanhemmuuteen...26 Uskon helmi: Suurin on rakkaus...29 Tutkimuskatsaus...30 LAPSETTOMIEN YHDISTYS SIMPUKKA RY Toiminnanjohtaja Anne Lindfors anne.lindfors@simpukka-yhdistys.fi, Toimisto Åkerlundinkatu 3, Tampere Hallitus hallitus@simpukka-yhdistys.fi Puheenjohtaja Miia Mikkonen, miia.mikkonen@simpukka-yhdistys.fi Seksin hurmaa ja harmia...32 Simpukka-postia ulkomailta...33 Lukijan kirjeitä...34 Vertaistukiryhmät...37 Yhdistys tiedottaa...38 JÄSENMAKSUT 26 euroa/henkilö 6 euroa/perhejäsen 260 euroa/ainaisjäsen 10 euroa/kannatusjäsenmaksu 50 euroa/kannatusyhdistysmaksu Tilinumero Simpukka 4/2008

5 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Parantava rakkaus Elämäni synkimmällä hetkellä meille muutti hengenpelastajakissa. Olimme toivoneet ja yrittäneet lasta useampia vuosia. Ne vuodet olivat aluksi täynnä intoa ja kepeää odotusta, mutta lopulta pelkoa, pettymyksiä, epätoivoa ja surua. Siinä alkoivat loppua usko, toivo jopa välillä rakkauskin. Elämä tuntui loputtoman mustalta, ilottomalta ja toivottomalta. Silloin saapui pieni ruskea hurmurikissa, joka muutti asuntomme kodiksi kodikseen ja kodiksemme. Pikkuisen kissanpennun kasvun ja leikkien seuraaminen toi ilon ja valon takaisin jokaiseen päivään. Myöhemmin ilo kaksinkertaistui, kun saimme kissapojalle kaverin. Oikeastaan se moninkertaistui: saimme kahden kissan kiintymyksen lisäksi ilon seurata kissojemme yhteisiä touhuja. Lupaa kysymättä kissamme ovat asettuneet syliimme ja sydämeemme, jotka eivät ole enää sen jälkeen tuntuneet tyhjiltä. Kissamme rakastavat meitä ehdoitta, eivätkä ne kysy, rakastammeko niitä, vaan ne pitävät sitä itsestäänselvyytenä. Päivittäin hengenpelastajakissani hyppää olkapäälleni ja hieroo poskeaan poskeani vasten. Selvä rakkaudentunnustus! Toinen kissamme on puolestaan erikoistunut mieheni hellittelyyn: tahtoessaan se menee hänen syliinsä nukkumaan, istuipa tämä missä tahansa. Onko hellyttävämpää kuin kehräävä kissa, joka nukahtaa syliisi, ja kuulet sen kehräyksen vaimenevan hiljaiseksi unituhinaksi? Kissamme osaavat olla myös omanarvontuntoisia: ne vaativat rakkautta ja huomiota, jonka ne katsovat kuuluvan itselleen. Jos emäntä jää hoitamaan yhdistysasioita tietokoneen ääreen liian pitkäksi aikaa, alkaa kuulua vaativa huuto (naukumiseksi sitä ei voi kutsua ): Minä! Täällä! Rapsuta! Heti! Hetket kissojeni kanssa ovat todistaneet minulle, että rakkaus parantaa. Se tuo elämään kauneutta, iloa ja voimaa. Rakkaus todella ylläpitää elämää, vie sitä eteenpäin, kannattelee ja tekee elämästä elämän. Ilman rakkautta elämä on puolinaista, tahdotonta, voimatonta. Lapseton huomaa usein vain rakkauden puutteen: en saa lasta, jota rakastaisin ja joka rakastasi minua. Rakkaus voi kuitenkin saada monenlaisia kohteita ja muotoja. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on vain yksi niistä. Rakkaus ympäröi sinua tälläkin hetkellä et ehkä vain aina huomaa sitä. Kaikesta huolimatta lähelläsi on joku, edes yksi ihminen, jota rakastat ja joka rakastaa sinua: puolisosi, perheenjäsenesi tai ystäväsi. Rakkautta voi tuntea ja löytää yllättävistäkin asioista: joku löytää sen luonnonrauhasta, toinen monimutkaisten ristipistomallien opettelusta, kolmas taas maratonilta oman fysiikkansa äärirajoilta. Mistä sinä löydät ja saat rakkautta? Ota se vastaan; heikoimmalla hetkelläsi tarvitset sitä. Huomaat, kuinka rakkaus täyttää sinut, ja että sitä riittää sinulta toisillekin annettavaksi. Elämä näyttää taas elämisen arvoiselta. Ja muista rakastaa myös itseäsi sellaisena kuin olet, vaikka se välillä vaikealta tuntuisikin! Miia Simpukan helmi Pauliina Pihlaja-Mikkonen Aiemman pitkäaikaisen puheenjohtajamme jäädessä pois hallituksesta haluamme kiittää häntä Simpukan Helmellä. Pauliina on ollut yhdistyksen voimahahmo, hengenluoja ja sitkeä puurtaja lähes kymmenen vuoden ajan. Hän on tehnyt paljon näkymätöntä työtä tietokonejärjestelmistä tilikarttaan luoden yhdistykselle toimintamahdollisuudet. Näkyvää Pauliinan kätten jälkeä ovat mm. yhdistyksen nettisivut, monet lehtijutut, jäsentapaamiset ja ties mitä muuta. Edes välimatka ei ole ollut esteenä, vaikka VR menikin lopettamaan yöjunan Kajaanista Kiitos kaikesta Pauliina! Ja niin kuin itsekin tiedät, kyllä me vielä jatkossakin sinua tarvitaan. Simpukka 4/2008 5

6 Simpukka-projekti on perustanut lapsettomuuteen perehtyneitten terapeuttien verkoston. Tältä listalta voit löytää siihen kuuluvien terapeuttien palvelutiedot. TERAPIAPALVELUITA Espoo Kirsi Juutilainen Vauvaperhetyöntekijä, terveydenhoitaja, psykoter. (koul.) Yhteystiedot: Puh Soukanahde 7, Espoo Palvelut: Hoidolliset keskustelut ja vuorovaikutushoidot Hinta sopimuksen mukaan Mirja Sarkkinen Vauvaperhepsykologi; varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapia (vet) ja aikuisten yksilöpsykoterapia (yet) Yhteystiedot: Puh ; Fallåker 10 talo 5, Espoo Palvelut: Vuorovaikutushoidot, konsultaatio, työnohjaus, kouluttaminen, asiantuntijapalvelut Hinta sopimuksen mukaan Helsinki Irma Siltanen Psykodraamaohjaaja, työnohjaaja, yksilöille ja pariskunnille kriisitapaamisia Yhteystiedot: Alppikatu 2, Helsinki Puh. (09) Hinta: yksilö 40 e/50 min, pari 65 e/1½ h Nina Tapio Psykoterapeutti (TEO, Kela), perheneuvoja, kriisi- ja traumapsykoterapeutti, EMDR-terapeutti Yhteystiedot: , etunimi. sukunimi@hotmail.com, Suovakuja 6, Helsinki. Palvelut ja hinta: 65 e/yksilö- ja 110 e/pariaika. Lisäksi vertaisryhmät ja parisuhdekurssit. Riikka Toivanen Laillistettu psykologi ja psykoterapeutti. Yhteystiedot: Puh riikka.toivanen@tunnetila.net, Pitkänsillanranta 9 d 122, Helsinki. Palvelut: Psykologin käynnit, konsultaatiot, psykoterapia, kriisiterapia. Hinta: Yksilökäynti 70 e/45 min, parikäynti 130 e/90min. Maiju Tokola psykologi ja psykoterapeutti (TEO, Kela) Yhteystiedot: Väestöliiton klinikat Oy Fredrikinkatu 47, Helsinki Vaihde (09) tai , maiju.tokola@tunnetila.net, Palvelut: Psykologin käynnit, konsultaatiot, psykoterapia, kriisiterapia. Hinta: Yksilökäynti 70 e/45 min, parikäynti 130 e/90 min. Maija Tulppala Psykoterapeutti (yksilö-, pari- ja perheterapeutti) sekä synnytysten- ja naistentautien erikoislääkäri Yhteystiedot: Puh. (09) , Felicitasklinikka, U. Kekkosenkatu 4 6 A, 5. krs, Helsinki. Palvelut ja hinta: Lapsettomuuteen liitt. neuvonta, yksilö- ja pariterapia Yksilöaika 80 e/1 h, pariaika 2 x 80 e/ 1½ h. Käynneistä normaali sairausvakuutuskorvaus Jyväskylä: Kaija-Leena Kaijaluoto Psykologi, työnohjaaja Yhteystiedot: , kaija-leena.kaijaluoto@elisanet.fi, Vapaudenkatu 79 B 14, Jyväskylä Palvelut: Yksilö- ja pariterapia. Maksuton ryhmä keskenmenon kokeneille. Luennot ja työnohjaus ammattilaisille. Hinta: Yksilö 75 e/1½ h, pari 85 e/1½ h, lahjoitushoitoneuvonta 2 x 1½ h yht. 160 e, Simpukan jäsenille -5 e/kerta Kuopio Pirkko Hänninen Psykologi ja psykoterapeutti Yhteystiedot: Puh sähköposti pirkko.hanninen@pstt.fi. Psykologian TietoTaito Oy, Sepänkatu 1 rak. 2, Kuopio. Palvelut ja hinta: Yksilökäynnit: Psykologin vastaanottokäynnit ja psykoterapia. Yksilökäynnit 75 e, pari- ja perhekäynnit 130 e. Lisäksi perheneuvolapalvelut tarpeen mukaan työryhmän toteuttamana Lappeenranta Kaisa Forsman-Behm Auktorisoitu ( NACS) erityistason seksuaaliterapeutti, psykoter. (koul.) Ratkaisu- ja voimavarakesk. yksilö- ja pariterapia, myös muille kuin oman klinikan asiakkaille Felicitas-Klinikka Lappeenranta Toikankatu 4, Lappeenranta Puh: etunimi.sukunimi@felicitas.fi lappeenranta@felicitas.fi Matti J. Kuronen Pari- ja perheterapeutti Seksuaaliterapeutti Yksilö- ja pariterapia, myös muille kuin oman klinikan asiakkaille Felicitas-Klinikka Lappeenranta Toikankatu 4, Lappeenranta Puh: etunimi.sukunimi@felicitas.fi lappeenranta@felicitas.fi Juha Kemppinen Psykiatrian erikoislääkäri Psykoterapeutti Felicitas-Klinikka Lappeenranta Toikankatu 4, Lappeenranta Puh: etunimi.sukunimi@felicitas.fi lappeenranta@felicitas.fi Pirkko Varis Pastori, perheneuvoja, psykodraamaohjaaja CP, työnohjaaja Yhteystiedot: Puh. (05) Lappeenrannan perheasiain neuvottelukeskus, Valtakatu pirkko.varis@evl.fi Rovaniemi Paula Yliniemi Psykoterapeutti ja pari- ja seksuaaliterapeutti Yhteystiedot: Lapin perheklinikka Kansankatu 9, Rovaniemi Puh Tampere Anne Sarja, YTM, pariterapeutti, työnohjaaja, psykoter. (koulutuksessa) Vastaanotto ja ajanvaraus Hämeenkatu 25 A, Tampere Puh Palvelut: yksilö- ja pariterapia, työnohjaus, syvärentoutus, mielikuvatyöskentely ja hypnoosi. Hinta: sopimuksen mukaan, Simpukan jäsenille -5 e/kerta Sari Tuomaala-Keskinen Laillistettu psykologi, pariterapeutti, YET psykoter. (koul) Yhteystiedot: sari.tuomaalakeskinen@avaclinic.com. Ajanvaraus: AVA-klinikka, puh , Vastaanotto: Rautatienkatu 27 C, Tampere. Palvelut: Psykologin palvelut, yksilö- ja pariterapia sekä lahjasoluhoitoihin liittyvä neuvonta Hinta: Yksilökäynti 60 e/45 min, 95 e/1½ h, parikäynti 95 e/1½ h. Pirjo Vesterinen Psykologi ja perheterapeutti Yhteystiedot: Puh. (03) , Pinninkatu 53 B, Tampere. pirjo. vesterinen@pirko.fi. Palvelut: Pari- ja perheterapia, ohjaus ja neuvonta sekä psykologiset tutkimukset. Hinta: 60 e/45 min 120 e/1½ h Simpukan jäsenille -5e 6 Simpukka 4/2008

7 TOIMINNANJOHTAJAN TERVEISET Juhlavuosi paketissa Simpukka-yhdistys on viralliselta asemaltaan potilasjärjestö, vaikka lapsettomat eivät koe olevansa potilaita. Potilasjärjestönä meillä on kuitenkin mahdollisuus ja oikeastaan velvollisuuskin tehdä edunvalvontatyötä. Edunvalvonta ei ole helppoa eikä yksinkertaista, ja usein olen tuntenut sen vuoksi huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyttä. YHTEISTYÖTÄ EDUNVALVONNASSA Pieni potilasjärjestö jää helposti isompien toimijoiden varjoon, eivätkä epäkohdat muutu vain huutamalla, että maailmassa on vääryys (vaikka toki sekin on joskus terapeuttista). Tehokkaaseen edunvalvontaan tarvitaan yhteistyökumppaneita, joilla kaikilla on samat intressit. Tarvitaan myös kontakteja poliitikkoihin, jotka osaavat neuvoa, miten asiaan voi vaikuttaa. Lisäksi tarvitaan julkisuutta. Tänä syksynä juuri sopivasti Lapsettomat yhteiskunnassa -teemavuoden päätteeksi nämä kaikki palaset yhdistyivät. Saimme yhteistyökumppaneiksi eri alojen asiantuntijoita, kontaktihenkilöksi kansanedustaja Satu Taiveahon ja pääsimme tapaamaan ministeri Paula Risikkoa. Häneltä saimme mandaatin viedä asiaa eteenpäin (s. 8-9). Helsingin Sanomat julkaisi näkyvimmällä paikalla mielipidekirjoitukseni Hedelmöityshoidoista on tullut eliittihoitoja. Näin pääsimme vaikuttamaan hedelmöityshoitojen Kelakorvauksiin mutta ennen kaikkea tuomaan esiin lapsettomien yhteiskunnallista asemaa laajemminkin. Kuluneen vuoden aikana olemme halunneet herättää keskustelua lasten saamisesta: kuka saa ja kenen pitää lisääntyä? Onko vanhemmuus velvollisuus? kysyttiin Katse tulevaisuuteen -paneelikeskustelussakin (s. 8-9). Anna Rotkirch on tutkinut vauvakuumetta (s ). Lapsetonkin voi joskus pysähtyä pohtimaan, mistä se koko elämän täyttävä lapsitoive kumpuaa: onko se biologista tarvetta, sosiaalista painetta vai yhteiskunnallista velvollisuuden tunnetta? RAKKAUTTA JA TAIDETTA Tämän lehden teemana on Rakkaus. Rakkaudella on monet kasvot, toteaa filosofi Eero Ojanen (s ). Uskon Helmessä pastori Marita Hakala rohkaisee meitä rakastamisen tielle (s. 29). Joskus rakkaus ei kuitenkaan kestä ja päädytään eroon (s ). Lapsellisille lapsettomille rakkauden kohteita ovat hartaasti toivotut lapset (s ). Myös Pirre Saarion kirjoitus (s. 2-3) kuvaa, miten rakkaus kantaa vaikeidenkin aikojen yli. On muuten tosi mukava lukea Pirren elämästä nyt, kaksikymmentä vuotta Haikara lentää ohi -kirjan ensipainoksen jälkeen. Pirre ja Arto ovat hyvä esimerkki siitä, että kaksin voi elää täyttä elämää. Edessämme on rakkauden juhla, joulu. Joulu on tunnetusti monelle lapsettomalle vaikeaa aikaa. Perhejoulun idyllistä kuvaa on omalta osaltaan ollut luomassa taitelija Martta Wendelin lukuisin tunnelmallisin piirroksin. Mutta kuinka moni mahtaa tietää, että Wendelin oli tahattomasti lapseton ja piirsi kuviin sellaista elämää, mitä ei itse koskaan päässyt kokemaan? Wendelin eli mielenkiintoisen elämän, jota lapsettomuus ohjasi monella tavalla, mutta siitä lisää ensi kerralla Seuraavan lehden teemana on nimittäin Taide. Nimimerkki Nuppu kertoo jo tässä lehdessä, miten tärkeäksi eräs laulu on muodostunut hänelle (s.38). Toivomme seuraavaan lehteen teiltä lukijoilta lisää kirjoituksia taiteen merkityksestä. Valoa ja rakkautta elämäänne! Anne ps. Ensi vuoden teemaksi olemme valinneet Miehen. Suunnitelmissa on mm. Lapseton mies -opasvihkosen kokoaminen. Miehet hoi, vinkatkaapa meille, millaista toimintaa tai materiaalia kaipaatte! Simpukka 4/2008 7

8 Katse tulevaisuuteen -paneelikeskustelu järjestettiin Tampereella. Kuvassa vasemmalta Eero Varila, Satu Taiveaho, Miia Mikkonen ja Mirka Paavilainen. Vanhemmuus ei saa olla varallisuudesta kiinni Kuluneena vuonna on Simpukka-yhdistyksessä pidetty esillä lapsettomien asemaa yhteiskunnassa. Teema huipentui loppuvuonna hedelmöityshoitojen Kela-korvauksia koskevaan edunvalvontatyöhön, Helsingin Sanomien julkaisemaan Hedelmöityshoidoista on tullut eliittihoitoja -mielipidekirjoitukseen ja Katse tulevaisuuteen -paneelikeskusteluun. Kuten edellisessä Simpukka-lehdessäkin kerrottiin, Kela on muuttanut hedelmöityshoitojen korvausperusteita. Käytännössä Kela korvaa suoraveloituksella enää vain kolme koeputkihedelmöitystä, tehtiinpä ne sitten yksityisellä tai julkisella puolella. MINISTERI HYSSÄLÄ VASTASI KIRJALLISEEN KYSYMYKSEEN Tiedotimme tästä epäkohdasta kansanedustaja Satu Taiveahoa, joka teki aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä totesi vastauksessaan, että Kansaneläkelaitoksen mukaan korvausedellytysten tiu- kentamisesta ei ole sovittu, vaan hoidon korvaamisen arvioinnin lähtökohtana ovat kiireettömän hoidon perusteet. Hyssälän mukaan korvauskriteerit eivät ole muuttuneet: vaikka suorakorvausta ei myönnetä yli kolmesta koeputkihedelmöityksestä, korvausta voi yhä saada jälkikäteen. Lapsettoman näkökulmasta vaikutus on kuitenkin sama, kuin jos korvaus olisi kokonaan evätty. Hoitoon mennessä ei ole mitään takuita siitä, tuleeko korvausta vai ei. TAPAAMINEN MINISTERI RISIKON KANSSA Väestöliiton Tampereen klinikan ylilääkäri Eero Varila kokosi epävirallisen asiantun- tijaryhmän, johon kuuluvat hänen lisäkseen ylilääkäri Martin Renlund HUS:n vastasyntyneiden teho-osastolta, Suomen Fertiliteettiyhdistys ry:n puheenjohtaja Miia Savander ja johtava lääkäri Henri Kurunmäki Helsingin Felicitas-klinikalta. Minä edustin ryhmässä Simpukka-yhdistystä ja potilasnäkökulmaa. Tällä kokoonpanolla pyysimme audienssia ministeri Hyssälälle, joka ei kuitenkaan sitä myöntänyt. Sen sijaan pääsimme tapaamaan peruspalveluministeri Paula Risikkoa. Hänellehän Kela-korvaukset eivät varsinaisesti kuulu, mutta saimme esittää kokonaisnäkemyksemme asiasta. Kerroimme, että jos korvattavien hoitojen määrää rajoitetaan, tulee houkutus tehdä hoitoja väärällä tavalla tehokkaammin: käyttää enemmän hormoneja, jotta yhdellä hoitokerralla saadaan mahdollisimman paljon munasoluja. Silloin riskinä on munasarjojen hyperstimulaatio. Samoin kahden alkion siirrot tulevat houkuttelevimmiksi, mikä aiheuttaa riskejä äidille ja syntyville lapsille. Ylilääkäri Renlund kertoi, mitä pienten keskosten hoitaminen teho-osastolla maksaa. Viestinämme oli, että nykyisellään hedelmöityshoitojen aiheuttamat kulut 8 Simpukka 4/2008

9 Liisa Hyssälä Paula Risikko Satu Taiveaho yhteiskunnalle ovat varsin pieniä. Vuonna 2007 kaikkien hedelmöityshoitojen kokonaiskustannukset olivat noin 1,68 miljoonaa euroa, joista Kela maksoi korvauksia euroa. Jos suhteutetaan luvut siihen, että vuosittain syntyy pelkästään koeputkihedelmöityksen avulla 2000 lasta, tulee yhden lapsen hinnaksi yhteiskunnalle 840 euroa, joista Kelakorvauksen osuus on 320 euroa. Melko halpa hinta lapsesta, kun verrataan sitä ruotsalaisen tutkijan Maria Granbergin laskelmaan, jonka mukaan jokainen lapsi tuottaa elämänsä aikana yhteiskunnalle kaksi miljoonaa euroa. Kerroimme ministeri Risikolle, että mielestämme Kelassa tulkitaan väärin kiireettömän hoidon perusteita. Niissä edellytetään, että raskauden alkamisen todennäköisyys täytyy olla vähintään 10 prosenttia, jotta korvausta voi saada. Todennäköisyyttä voivat heikentää useat tekijät, esimerkiksi yli kolme tuloksetonta koeputkihedelmöitystä. Perusteissa ei kuitenkaan mainita sitä, että usein onnistumismahdollisuudet ovat kolmannen kerran jälkeenkin yli tuon 10 prosentin. Ministeri Risikko vaikutti kiinnostuneelta ja kutsui meidät selvittämään asiaa työryhmälle, joka päivittää kiireettömän hoidon perusteita. KANSANEDUSTAJA TAIVEAHO PANEELIKESKUSTELUSSA Aiheesta keskusteltiin myös yhdistyksen syyskokouksen yhteydessä järjestetyssä Katse tulevaisuuteen -paneelissa. Mukana oli Satu Taiveaho, jolla on omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta: hän on juuri aloittanut adoptioprosessin yhdessä miehensä, kansanedustaja Antti Kaikkosen kanssa. Taiveaho kertoi arvostavansa Simpukka-yhdistyksen edunvalvontatyötä. Se on juuri sitä, mitä potilas- ja etujärjestöjen kuuluu tehdäkin. Eero Varila kertoi kuulumisia ministeritapaamisesta. Hän esitteli lukuja hedelmöityshoitojen tuloksista ja kustannuksista. Lapsi on itseisarvo, jolla ei ole hintaa. Mutta poliittisen leiman saatuaan tällekin asialle tulee hintalappu. Politiikassa kaikella pitää olla hinta. Päättäjät ymmärtävät asian vasta, kun puhutaan kustannuksista, vahvisti Satu Taiveaho. Hän oli huolissaan myös siitä, että Kela-korvausten tiukentamisen myötä lapsettomien eriarvoisuus lisääntyy entisestään. Vanhemmuuden vastuu ei saa olla varallisuudesta kiinni. Kiireettömän hoidon perusteet hedelmöityshoidoissa Hoitotuloksen todennäköisyys on oltava vähintään 10 %. Hoitotulosta huonontavat mm. huono vaste stimulaatiolle naisen yli 39 vuoden ikä hankala kohdun epämuodostuma yli 3 munasolujen keräystä hormonihoitoineen Lähde: STM 2005 Lapsettomien yhteiskunnallisesta asemasta keskusteltiin myös laajemmin. Simpukka-yhdistyksen puheenjohtaja Miia Mikkonen nosti esiin kaksin elävien aseman: he eivät ole mitään luovuttajia, vaan elävät hyvää elämää. Julkisuuteen tarvittaisiin positiivinen malli kaksin elävän parin elämästä, hän pohti. Onko äitiys velvollisuus, kysyttiin myös yleisön joukosta. Yhdistyksen hallituksen jäsen, adoptioäiti Mirka Paavilainen kaipasi Suomeen keskustelua siitä, millainen lapsi on oma ja siitä, voisiko sijaislapsi olla riittävän oma. Suomessahan on kansainvälisesti vertaillen paljon pieniä lapsia laitoksissa. Hän kaipasi myös lisää resursseja adoptiotoimintaan mm. uusien kansainvälisten adoptiokontaktien etsimiseen. Taiveaho puolestaan viittasi omaan kokemukseensa lastensuojelutyössä ja ihmetteli, miksi adoptiovanhemmiksi haluavia tutkitaan ja testataan niin tarkkaan. Keskustelua syntyi myös siitä, onko oikein olla hoidoissa ja adoptioprosessissa yhtä aikaa. Teksti: Anne Lindfors Kuvat: Satu Rautakallio-Hokkanen ja Lehtikuva Oy Kelassa valmistellaan parhaillaan uutta ohjetta hedelmöityshoidoista. Seuraa kotisivujemme ajankohtaista -palstalta, mihin tulokseen Kelassa tultiin. Palstalta löydät myös kaikki asiaan liittyvät dokumentit. Simpukka 4/2008 9

10 Miten lapsettomuus vaikuttaa parisuhteeseen ja millaista eri tilanteissa olevien lapsettomien pariskuntien elämä on? Kolme paria kertoo ajatuksistaan. Kolme kertomusta rakkaudesta Haaveilemme oman lapsen kohtaamisesta Olena ja Vassuska, lapseton pari Lapsettomuus merkitsee paitsi sitä, ettemme saa sitä, mitä niin paljon haluaisimme, myös tapaa katsoa elämää. Olemme lapsettomuuden myötä muuttuneet ainakin varovaisemmiksi ja vähemmän naiiveiksi. Ajatus siitä, että elämällä on tummempikin puolensa, on konkretisoitunut viime vuosina. Lapsettomuudesta on tullut kuin krooninen sairaus: välillä se ei pitkiin aikoihin tunnu juuri missään, toisinaan se on niin tulehtuneessa vaiheessa, ettei millään muulla ole mitään väliä. Rakkauden voisi määritellä siksi, mihin kohdistaa aikansa, energiansa ja huomionsa. Silloin, kun kaikki on hyvin, sitä rakastaa ja samaistuu koko maailmaan: muiden ilot ja murheet tulevat omiksi. Kun taas on liki äärimmilleen venytetty esimerkiksi lapsettomuuden vuoksi, ei rakkautta riitä kovin laajalle jaettavaksi, eikä ainakaan niihin osoitteisiin, joista lapsettomuus on noin valovuoden päässä. Rakkaus suuntautuu tärkeimpään eli puolisoon ja lisäksi työhön elämänalueeseen, joka on mahdollisimman kaukana lapsettomuudesta. Parisuhde Jos lapsettomuudessa on jotain hyvää, niin ainakin se on vahvistanut parisuhdettamme. Voimme olla varmempia nyt kuin muutama vuosi sitten siitä, että yhdessä selviydymme. Monet 10 Simpukka 4/2008 ystävämme ovat sanoneet tulleensa perheeksi lapsia saatuaan me olemme tulleet vankaksi yksiköksi, ehkä perheeksi, lapsen puuttumisen vuoksi. Haaveilemme tällä hetkellä lapsen saamisesta ja elämästä lapsiperheenä, mutta myös siitä, että elämä säilyisi jotakuinkin onnellisena lasta odottaessamme. Olemme huomanneet, kuinka tärkeää on ylläpitää ja vahvistaa muitakin toiveita kuin lapsen tuloon liittyviä haaveilemme matkoista, innostavasta työelämästä, harrastuksista, ajan viettämisestä ystävien kanssa... Toivelistalla tietenkin korkeimmalla on kohtaaminen oman lapsen kanssa, joko synnytyslaitoksella tai jossakin maailmalla.

11 Pohdimme lapsien tuomaa muutosta Suvi ja Samu, tulevat vanhemmat Parisuhteessamme elämme jännittäviä aikoja, kun vuosien lapsettomuuden jälkeen odotamme kaksosia syntyväksi perheeseen. Suhteemme on lähentynyt ja tunnemme suurta kiintymystä toistamme kohtaan. Toisaalta olemme myös pohtineet lapsien tuomaa muutosta suhteeseen ja yrittäneet henkisesti varautua siihen. Yli 14 vuoden kahdestaan olon jälkeen tämä on tietysti merkittävä askel. Lapsettomuus on ollut henkisesti hyvin raskasta ja lapsettomuuden tunne ei ole poistunut, vaikka odotamme nyt perheenlisäystä. Emme pidä asioita itsestään selvinä ja asennoituminen on hyvin jalat maassa -henkistä. Olimme raskaudesta pitkään hissukseen, eikä meidän vieläkään tee mieli kuuluttaa asiaa kovaan ääneen joka tutulle ja kaverille, kun muistamme miltä sen hehkutuksen kuunteleminen epätoivon hetkellä itsestä tuntui. Rakkaus merkitsee meille ennen kaikkea läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitoutumista, me-henkeä ja yhteisiä asioita, nyt ja tulevaisuudessa. Haaveilemme tasapainoisesta ja rauhallisesta perhe-elämästä. Olemme olleet niin pitkään kahdestaan, ettemme oikein vieläkään ole kunnolla sisäistäneet, että kohta meitä onkin neljä. Yllätyksellinen yhteinen elämä Helmi ja Heikki, kaksin Parisuhde merkitsee ennen kaikkea jatkuvuutta ja elämän kiinnekohtaa. Kun työ ja harrastukset vievät maailmalle, on aina ihana palata kotiin puolison luokse. Olemme onnellisia, että olemme toistemme parhaita ystäviä ja rakastettuja. Lapsettomuus on meille aika arkipäiväinen asia. Se näkyy tietenkin elämässämme päivittäin, sillä elämmehän kahden aikuisen elämää ilman lapsia. Lapsettomuus on kuitenkin meille enemmän mennyttä kuin tätä hetkeä. Enää se ei tee kipeää, vaan koemme sen kriisiksi, jonka olemme yhdessä käyneet läpi. Nyt voimme sanoa, että nautimme elämästämme juuri sellaisena kuin se on. Rakkaus merkitsee meille aikaa ja tahtoa moneen: olla yhdessä puolison ja läheisten kanssa, tehdä hyvää itsellemme ja toisille ihmisille, intohimoa tehdä asioita. Haaveemme liittyvät lähinnä työhön, itsemme kehittämiseen sekä uusiin kokemuksiin, kuten matkoihin. Kaikki haaveet eivät voi toteutua: silloin niistä täytyy luopua ja etsiä uusia. Ehdottomasti suurin haaveemme on se, että voisimme elää pitkän, terveen, aktiivisen, yllätyksellisen ja ennen kaikkea yhteisen elämän. Teksti: Miia Mikkonen Kuvat: haastateltavat Simpukka 4/

12 Vertaistukea, virkistystä ja vilkasta keskustelua Lokakuussa Simpukan vertaistukijat kokoontuivat virkistyspäivään Tampereelle LuonnonHyvä Instituuttiin. Mukana oli vanhoja konkareita ja uusia innokkaita. Tapaamisessa parasta oli Lapsettoman identiteetin vahvistuminen Oikeus tulla otetuksi vakavasti Huomasin, että vaikka lapsettomuus yhdistää, ovat elämäntilanteet kovin erilaisia Keskustelut muiden ryhmänvetäjien kanssa Vertaistuki! Uudistaja, suorittaja vai kyseenalaistaja? Päivän ohjelmaan kuului myös enneagrammin teko. ENSIKERTALAISEN KOKEMUS LuonnonHyvä Instituutti oli ihana paikka, se hehkui lämpöä ja kotoisuutta. Tarjoilusta myös lämmin kiitos, sekin oli erittäin onnistunut. Ohjatun ohjelman avulla saimme keskittyä itseemme ja rentoutua. Tosin oli aikamoisia vaikeuksia lopettaa keskustelu edes hetkeksi hiljaisia hetkiä ei tässä ryhmässä koettu. Tärkein päivän anti oli kuitenkin mielestäni jälleen kerran vertaistuki. Saimme keskustella meitä askarruttavista lapsettomuuteen, adoptioon, keskenmenoon ja parisuhteeseen liittyvistä asioista. Päivän aikataulu oli hyvin joustava ja leppoisa. Itse juuri eron kokeneena mietin pitkään, uskallanko mennä tapaamiseen. Uskallanko mennä ja olla oma itseni suruni, tuskani ja itkuni kanssa. Kuulunko joukkoon tässä tilanteessani? Olen todella kiitollinen, että menin. Sain olla oma itseni ihan paljaana ja muut kohtasivat minut oikeasti. Oli lohduttavaa huomata, että kenenkään surua ja tuskaa ei tässä ryhmässä pelätty, vaan se otettiin vastaan ymmärryksellä ja myötätunnolla toinen toista tukien. Nämä päivät ovat todella tärkeitä vertaistukijoiden jaksamisen kannalta. Keskustelua herät- Puhuimme myös siitä, miten hoitohenkilökunta osaa kohdata lapsettoman pariskunnan. Jaoimme myös ilon ja onnistumisen kokemuksia ja saimme kaikki toisiltamme vinkkejä siitä, mitä ryhmissä voi tehdä. Oli mukava ja tärkeä nähdä toisia vertaisia kasvotusten. Jotenkin se, että ei ole yksin tämän asian kanssa, konkretisoituu ti mm. Kelan päätös siitä, että lapsettomuushoitoja Kiinnostaako parhaiten tapaamalla toisia samantapaisia asioita kokenei- vertaistukijana toimimita ihmisiä. korvataan vain nen? Ota yhteyttä toiminnanjohtajaan! Seuraava koulu- Kiitos Simpukalle täs- kolme kertaa. tä tärkeästä päivästä! Mitä hoitoja tähän kolmeen tus järjestetään maaliskuussa Heidi kertaan sisältyy? Lisätietoja Simpukka- Kuva: Anne Lindfors Mitä sitten, lehdestä 1/09 ja netistä. jos eroaa ja löytää uuden kumppanin? 12 Simpukka 4/2008

13 Syyskuussa viisi pariskuntaa kokoontui Keski-Suomen kauniisiin maisemiin, Kannonkosken Piispalaan viettämään lapsettomien parisuhdeviikonloppua. Syyssäässä oli vielä kesän tuntua, ja lämmin oli tunnelma muutenkin vertaisten seurassa. Veto! Veto! Yhdessä vertaisten kanssa matka taittuu sutjakkaasti, totesivat parisuhdeviikonloppuun osallistuneet pariskunnat. Tasaista tahtia parisuhteeseen parisuhdeviikonlopusta Viikonlopun vetäjät Liisa ja Juha Välilä tarjoilivat runsaan ja mieltä kutkuttavan parisuhdepaketin. Kokeneet parisuhdekouluttajat kertoivat leppoisasti painavaa asiaa ja höystivät sitä esimerkeillä omasta arjestaan. Tieto-osuuksien lomassa pidimme pariporinoita, ja välillä keskityimme pitemmäksikin aikaa kahdenkeskisiin tehtäviin oman puolison kanssa. Saimme muistella, mihin toisessa alun alkaen ihastuimme. Muistelimme ja piirsimme yhteisen tähänastisen elämänpolkumme sen tärkeine tapahtumineen. Piirroksen avulla pystyimme tarkastelemaan sitä, miten lapsettomuus on vaikuttanut elämäämme. Piirros toimi pohjana myös sunnuntain keskusteluille, joissa pohdimme tarpeitamme ja niiden esittämistä sekä rakkauden näyttämistä arjessa. Lauantai-iltapäivän yhteisen souturetken jälkeen hikeä pukkasi pintaan myös saunan löylyissä. Rohkeimmat hurjat pulahtivat vilvoittelemaan syyskylmään järveen. Kerrankin naistensauna, jossa ei keskustella raskausarvista ja -kiloista! totesi eräs naisista ilahtuneena. Saunan Parasta oli muiden parien kanssa juttelu. Se selvittää ja rauhoittaa omia ajatuksia kaikkein eniten. hämärässä pääsimme puhumaan niistä syvemmistäkin tunnoista, mitä lapsettomuus herättää. Iltaa jatkoimme parisuunnistuksella, jonka tehtävärasteilla pohdimme puolison kanssa suhdettamme koskevia kysymyksiä. Saimmepa helliä parempaa puoliskoa hartiahieronnallakin. Ilta huipentui naisten ja miesten väliseen leikkimieliseen sanalliseen kaksintaisteluun. Syysyön pimetessä jäimme vielä istuskelemaan takkatulen lämpöön. Juuri, kun päästiin juttelemaan, olikin aika mennä nukkumaan! Osallistujat kiittelivät tapaamisen ohjelmaa ja paikkaa, mutta kaipasivat lisää vapaamuotoista yhdessäoloa. Toivottiin luontoretkeä ja makkaranpaistoa tai jotakin yhteistä liikuntaa. Ensi vuonna yhdistys aikookin järjestää ainakin yhden tapaamisen, jossa pääpaino on rennolla yhdessäololla. Seuraattehan lehden ja internetsivujen ilmoittelua tervetuloa mukaan! Teksti ja kuva Miia Mikkonen Simpukka 4/

14 Toukokuussa Simpukka-yhdistyksen 20-vuotisjuhlaluennolla puhunut Anna Rotkirch kuvaa vauvakuumetta jatkumoksi: toisessa ääripäässä se tarkoittaa kepeää ja iloista haaveilua lapsesta, toisessa taas kipeää surua lapsitoiveen toteutumattomuudesta. Tunnetko vauvakuumetta? Vauvakuume on kaipuuta saada oma lapsi. Se iskee useammin naisiin kuin miehiin, mutta ei ole tuntematon miehillekään. Jotkut naiset unelmoivat vauvasta jo teini-iässä aloittaessaan seurustelun. Toinen ryhmä ovat kolmikymppiset naiset, joilla biologinen kello alkaa tikittää, ja tulee aika miettiä, haluaako ja voiko saada lapsia ollenkaan, erikoistutkija Anna Rotkirch Väestöliiton Väestöntutkimuslaitokselta sanoo. Vauvakuumeen herääminen edellyttää sekä halua saada lasta että jonkinlaista estettä: työ- tai rahatilanne ei ole sopiva, kumppani ei halua, oma ruumis ei suostu tai adoptiolapsen saanti viivästyy. Tartunnasta kerrotaan yhä useammassa kirjassa ja elokuvassa. Mistä vauvakuumeessa on kyse? Monien mielestä se tarttuu ennen kaikkea sosiaalisesta paineesta. Biologinen kello on puhtaasti sosiaalinen laite. Miten se muuten voisi tikittää eri tahdissa eri yhteiskunnissa ja joillakin yksilöillä ei lainkaan? NAISILLA USEAMMIN VAUVAKUUMETTA KUIN MIEHILLÄ Rotkirch pyysi Helsingin Sanomien kolumnissaan lukijoiden kokemuksia vauva- 14 Simpukka 4/2008

15 kuumeesta ja sai niitä toista sataa, mutta vain viisi miehiltä. Tästä hän päätteli, että vauvakuumeen ilmaisut ovat vahvasti sukupuolittuneet. Myös Väestöntutkimuslaitoksen Perhebarometrin 2007 tulokset ovat samansuuntaisia. Sen mukaan puolet naisista ja 45 prosenttia miehistä kertoo kokevansa vauvakuumetta joskus, ja usein sitä tuntee 28 prosenttia naisista ja vain 13 prosenttia miehistä. Vain 22 prosenttia naisista ilmoittaa, ettei tunne ollenkaan vauvakuumetta, mutta miehistä jopa 42 prosenttia on sitä mieltä. Rotkich sai naisilta hyvin vaihtelevia kuvauksia vauvakuumeesta. Muutamat kokivat sylin tyhjäksi jo teinitytöstä asti, toiset ohittivat hedelmälliset vuotensa kaipaamatta koskaan lasta. Monet innostuvat vauvoista rakastumisen myötä. Vielä useammin vauvakuume ilmeni vasta toisen tai kolmannen lapsen kohdalla. Tällöin vauvakuumeen laukaisi ensimmäinen lapsi tai lähisukulaiselle syntynyt vauva. Tarve tulla raskaaksi on suorastaan pakottava, toista lastaan yrittävä nainen sanoo. Toinen suuri ryhmä koostui naisista, jotka nuorina eivät olleet ajatelleet lapsia lainkaan. Sitten tapahtui jotain: Kun olin täyttänyt 28 vuotta, aloin tuntea sisälläni, keskellä rintakehää voimakasta tunnetta, jota en ole kokenut ennen enkä sen jälkeen. Se toi mukanaan hyvin voimakkaita ajatuksia omista lapsista. Vauvakuumeeni oli täysin vailla romanttisuutta, sosiaalisia paineita tai luonteeseeni liittyvää äidillisyyttä, eräs nainen kuvailee. PERSOONALLISUUS VAIKUTTAA Monet asiat vaikuttavat lasten hankintaan. Perimä ja ympäristö vaikuttavat yhdessä persoonallisuuteen ja sitä kautta arvomaailmaan ja tunteisiin. Jos kirkko, valtio ja aviomies määräävät naisen ruumiista, hänen omat mielipiteensä eivät paljon paina. Mikäli valinnan varaa on, naisen omalla tahdolla on enemmän vaikutusta siihen, synnyttääkö hän vai ei. Persoonallisuuden piirteet vaikuttavat lasten saantiin. Jos henkilö on huolimaton raskauden ehkäisyn suhteen, hän voi saada enemmän lapsia. Toisaalta myös halu hoivata näyttää lisäävän lapsilukua. Naisen oma mielipide näkyy nykyisin enemmän kuin ennen. Aikaisemmin sosiaaliset normit määrittelivät, että ihmiset menivät nuorina naimisiin ja saivat lapsia miltei heti. Nyt lasten saantia lykätään eri syistä, ja myös oma ja kumppanin halu vaikuttavat asiaan, Rotkirch sanoo. VAUVAKUUMETTA VAIN TEOLLISUUSMAISSA Toisena johtopäätöksenä Rotkirch esittää, että vauvakuume ei ole muuttumaton asia, eikä mikään oikeiden naisten tunnusmerkki. Se ilmenee joillakin naisilla joissain yhteiskunnissa muiden tekijöiden rinnalla. Vauvakuume näyttää nousevan erityisesti silloin, kun se voi vaikuttaa empivään kumppaniin tai naiseen itseensä suuren päätöksen edessä. Samalla Rotkirch muistuttaa, että suurimmalle osalle maailman naisista tämä valinnanvapauden tuottaman tunnetila on vielä kaukaista tulevaisuutta. Suomessa raskauden ehkäisykeinot ovat niin hyviä, ettei lapsia tule, jollei niitä haluta. Maailmanlaajuisesti naisilla ei-toivotut raskaudet ja liian tiheät synnytykset ovat suurempi ongelma kuin vauvakuume, joka koskee lähinnä kehittyneitä teollisuusmaita. Teollisuusmaissa myös lapsettomuus on kasvava ongelma. VITSAILU LOUKKAA LAPSETTOMIA Vauvakuumeesta puhutaan kevyesti ja leikitellen, mutta se voi olla myös rankka, kokonaisvaltainen kaipuu. Vauvakuumeeseen voi liittyä vitsailua, piikittelyä, painostusta, kyyneleitä tai uhkailua. Varsinkin tahattomasti lapsettomat kokevat utelut vauvasta kiusallisina, koska haluavat lasta, mutta eivät voi saada. Lapsettomien suhtautuminen vauvoihin vaihtelee: aluksi ihaillaan suloisia vauvoja, mutta jos lasta ei toiveista huolimatta saada, aletaan suorastaan vältellä vauvojen näkemistä. Tahattomasti lapsettomien vauvakuumetta ei ole tutkittu. Vauvakuumeen seuraukset vaihtelevat: sillä ei ole erityistä seurausta, tai sitten syntyy lapsi tai tunnetta kokeva tekee muita elämänmuutoksia. Tunne voi myös kasvaa esteen edessä, jolloin nainen alkaa painostaa tai etsiä kumppania. Nainen voi uhata neuvottelussa erolla tai huijata miestä jättämällä ehkäisyn pois. Vauvakuume voi myös muuttua suruksi tai masennukseksi. Teksti: Pirjo Lääperi Kuva: Kirsikka Bondsdorff saksittua Ensimmäinen lapsi voi olla pariskunnalle kuin lottovoitto. Todella harvinainen sattuma. Sitten kun toista lasta ei kuulu, pariskunta lähtee tutkimuksiin. Helsingin Felicitas-Klinikan johtava lääkäri Henri Kurunmäki Iltalehden Yksi lapsi ei takaa toista -jutussa Munasoluilla ja spermalla ei rikastu. Auttamisen ilo on pääpalkinto munasolujen tai sperman luovuttamisesta. Pikku-uutinen Aamulehden Pennoset & tavarat -palstalla, Wagner: Leffat eivät enää mahdu hyllyyn. Viivi: Myy muutama. Wagner: Mahdotonta. Ne ovat kaikki rakkaita lapsia. Viivi: Hieno perhe: isä, äiti ja kolmetuhatta dvd:tä. Juba Tuomolan piirtämä Viivi ja Wagner -sarjakuvastrippi Minulla on neljä lasta, joilla on kolme isää ja kolme äitiä. Kaikki lapseni ovat eläneet perheessäni hiukan vaihtelevin jaksoin vauvasta johonkin elämänvaiheeseensa. Minusta biologinen vanhemmuus on ylikorostettua. Näin -kolumni, JP Lammi, Aamulehden Asiat -liite, Ei ollut loppujen lopuksi vaikeaa tehdä päätös elää ilman omaa lasta. Olimme jo käyneet läpi niin paljon ja olimme aivan lopussa. Tunsin itseni todella vapaaksi päätöksen tehtyäni, jälleen täydeksi naiseksi. Ruotsalainen Ramona Fransson teki päätöksen hoitojen lopettamisesta yritettyään 16 vuotta tulla raskaaksi. Damernas Värld 8/2008, suom. Virve Nygård Siellä se meidän perheen nelisoluinen alkio nyt viilettää. Nainen laskettelurinteessä lapsettomuuslääkäri Kari Ratsulalle, Vita 5/2008 Simpukka 4/

16 Ei ole enää meitä, on vain minä Toiveiden ja pettymysten kanssa taistellessaan moni lapseton pari alkaa miettiä ja pelätä: kestääkö parisuhteemme lapsettomuuden? Joskus jäljelle jää vain kipeä vaihtoehto: ero. Kirje sinulle Entinen kotimme. Sen ajatteleminen saa minut itkemään Menetin sinut, kotiympäristöni, kotini, unelmat meistä. Suren Enkeliämme yksin. Olen menettänyt niin paljon, mukanani kulkee vain suru. Kyyneleet valuvat Mihin katosi elämästäni yhdeksän vuotta? Lapsettomuus on rankkaa, hoidot olivat rankkoja. Keskenmenot olivat rankkoja. Hylätyksi tulemisen tunne on ollut sanoinkuvaamattoman kamala kaiken kokemamme jälkeen, puhumattakaan huonouden ja epäonnistumisen tunteesta naisena, puolisona. En koskaan uskonut, että todella eroaisimme. En, koska olimme lähteneet hoitoihin. Toisaalta pelkäsin sitä, varsinkin kun hoidot vaikuttivat minuun rankasti ja koimme suuria menetyksiä. Jollain tasolla ymmärrän, että kaikki oli sinulle niin vaikeaa, että et voinut muuta. Et osannut muuta kuin pyyhkiä minut muistoineni pois. Mutta toisella tasolla en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä toiselle näin. En ehkä koskaan saa siihen vastausta. Tuleva joulu ja uuden vuoden aatto pelottaa: viimeiset kahdeksan joulua yhdessä. On ensimmäinen joulu ilman meitä moneen vuoteen, ja joulun alla on toisen keskenmenon vuosipäivä. Kuka voisi ymmärtää menettämäämme unelmaa paremmin kuin sinä? Mutta en saa jakaa tätä surua kanssasi. Yritän antaa anteeksi. Kenelle? Itselleni? Vai sinulle? En tiedä. Kai molemmille. Mutta eikö vielä ole liian aikaista? Eihän minun vielä pidä pystyä antamaan anteeksi? Saanhan vielä surra? Saanhan vielä kaivata? Saanhan vielä rakastaa ja vihata? En voi muuta kuin ottaa vastaan tämän surun ja menetyksen tunteen. Ottaa vastaan, vaikka pelottaa ja välillä tuntuu, että hajoan sen alla hiekaksi tuhkaksi. Pitää vain kestää se ja päästää irti. Joka kerta se on vähän helpompaa vähän. Enää ei ole meitä, on vain minä. Ei ole meihin liittyviä unelmiani, vaan minun on luotava omat unelmani minänä. En voi enää jakaa mitään kanssasi. Piste. Mitä meille tapahtui? Yritimme lasta vuoden ennen hoitoja, joihin pääsimme nopeasti, koska minulla oli vaikea ja kivulias endometrioosi ja täytin 35 vuotta. Tammikuussa 2007 olin avoleikkauksessa endometrioosin vuoksi, ja maaliskuussa oli ensimmäinen IVF, josta emme saaneet alkioita pakkaseen. Negatiivinen tulos. Toukokuussa toinen IVF: saimme pakkaseen 2 alkiota ja kaksi viivaa! Juhannus oli odotusta täynnä, odotusta, että näemme pienen sydämen sykkeen ultrassa. Näimme sykkeen, mutta pienen Enkelimme sydän ei jaksanut: keskenmeno todettiin Lääkkeellistä tyhjennystä seurasi kohtu- ja munasarjatulehdus. Pakastealkionsiirto syyskuussa nega. Kolmas IFV lokakuussa: ei taaskaan pakkaseen, mutta plussa! todettiin tuulimuna. Lääkkeellinen tyhjennys ei taaskaan onnistunut, vaan piti tehdä kaavinta. Erosta selviytyminen lapsettomuuden, minusta johtuvan lapsettomuuden, ja keskenmenojen jälkeen on ollut todella rankkaa. Ero tuntui paljon kipeämmältä kuin keskenmenot, aluksi. Aluksi tuntui siltä, että en voi selvitä. Ahdistus ja fyysinen paha olo olivat niin kokonaisvaltaisia, että minusta tuntui, että en jaksa edes fyysisesti. En voinut syödä, sillä mikään ei pysynyt sisällä. Ihan kuin silloin, kun olin raskaana Taas muistutus menetyksistä 16 Simpukka 4/2008

17 MITEN SELVISIN? Tärkein apu ovat olleet ihanat ystäväni, mieletön tukiverkostoni. Aina on löytynyt joku, joka on jaksanut kuunnella minua mihin vuorokauden aikaan tahansa. Olen puhunut ja itkenyt, puhunut ja itkenyt loputtomiin. Tapahtunutta ei vain voinut käsittää eikä hyväksyä. Enkö voinut tehdä enää mitään pelastaakseni meidän suhteemme? En voinut. Saatoin pelastaa vain itseni. Häntä minulla ei ollut edes oikeutta pelastaa. Myös terapialla on ollut suuri merkitys toipumisessani joka siis on edelleen kesken oleva prosessi. Olen usein ajatellut, että olisin varmaan romahtanut aivan täysin ilman ihania ystäviäni ja terapeuttiani. Itkut, puhumisen tarve ja suru jatkuvat yhä, vähenemässä määrin jo, pikkuhiljaa. Olen saanut ystäviltäni ja vanhemmiltani kaiken sen tuen, jota tarvitsin ja saan edelleen sen tuen, jota vieläkin tarvitsen. Olen siitä kiitollinen. Saan surra, itkeä ja kiukuta, ja aina joku jaksaa kuunnella ja rakastaa. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä sanonut minulle, että nyt pitää jo alkaa lopettaa sureminen. Kaikki ovat sen sijaan sanoneet, että suru vie oman aikansa, eikä sitä voi hoputtaa. He ovat rohkaisseet minua puhumaan ja kohtaamaan kaikki tunteet, joita olen kohdannut. Nekin tunteet, joita en olisi uskaltanut kohdata. Ystäväni ja terapeuttini ovat myös toimineet minulle peilinä sen suhteen, että he ovat huomanneet edistymiseni silloin, kun en itse ole huomannut. He ovat kertoneet minulle tästä silloin, kun uskoni omaan jaksamiseeni on ollut kadoksissa. He ovat myös kertoneet minulle, että olen hyvä ja rakastettava ihminen, silloin kun olen kokenut syyllisyyttä, huonommuutta ja epäonnistumisen tunteita. Tämän kuuleminen keskellä lapsettomuuden ja eron kriisiä on ollut korvaamattoman tärkeää. Kiitos. Lapsettomuudesta voi selvitä pariskuntana! Mutta joskus käy niin, että yhdessä ei selvitä ja matkaa pitää jatkaa yksin. Mutta siitäkin selviää uskon niin, täytyy uskoa. MITÄ KAIPAAN JA TOIVON? Hän sanoi eromme alkutaipaleella haluavansa tukea minua. Mutta näin ei käynyt. Hän ei ehkä osannut ja pystynyt omalta kivultaan. Minulle olisi ollut todella tärkeää selvittää eroon johtaneet todelliset syyt. Epävarmuus jäi. Edelleen ikävä on toisinaan suuri. Tuntuu, että olen menettänyt arvokkaan ihmisen sen menettämäni pienen ihmisen lisäksi. Elämästäni katosi monta muutakin ihmistä, jotka olivat tulleet minulle tutuiksi ja olivat tärkeä osa elämääni. Nämä ihmiset olivat tulleet elämääni hänen kauttaan. Tämäkin vaatii surutyönsä. Ikävöin hänen äitiään, mutta olen kiitollinen, että sain tuntea hänet. Olisin toivonut, että ex-mieheni suku olisi ollut minuun enemmän yhteydessä. Takana oli kuitenkin lähes yhdeksän yhteistä vuotta. Olisin toivonut, että joku heistä olisi kysynyt minulta, miten minä jaksan, ja sitten kuunnellut. Jotkut eivät osaa ja uskalla kohdata toisen suurta surua. Se ei olekaan helppoa, ymmärrän heitä. Jos meillä olisi ollut lapsia, minua ei olisi unohdettu. Lapsettoman arvottomuuden tunne nostaa päätään Ystävien rakkaus on ollut kantava voima, mutta silti tunteet pitää kohdata yksin. Olen myös joutunut hyväksymään sen, että elämään kuuluvat hyvät ja huonot asiat ja ajat. Kaiken surun keskellä tunnen jo välillä kiitollisuutta, koska olen huomannut, että minä selviän. Näistä hetkistä saan voimaa jaksaa vaikeiden hetkien yli, joita on ja tulee olemaan pitkään. Heidi Jutun kirjoittaja on kiinnostunut järjestämään tapaamisia pääkaupunkiseudun eronneille lapsettomille. Yhteystiedot saat toiminnanjohtajalta. Miten selviätte lapsettomuudesta yhdessä? Kuuntele itseäsi todella. Vain siten pystyy kuulemaan toista. Etsikää tietoa. Ottakaa selvää siitä, mitä on lapsettomuus kriisinä. Siitä on erittäin hyvä kirja, Linda Salzerin Lapsettomuus kriisinä. Vaikka ongelmia parisuhteessa ei vielä olisikaan, silti kirja kannattaa lukea yhdessä. Yrittäkää jaksaa ja rohkaistua mennä vertaistukiryhmiin, molemmat, sekä sinä mies, että sinä nainen. Tuki, jonka vertaiset voivat antaa, on hyvin tärkeää. Myös hoidoista kannattaa kysellä paljon, varsinkin hoidot läpikäynneiltä. Kuunnelkaa onnistumisia ja epäonnistumisia. Hoitohenkilökunta osaa neuvoa hoitojen kliinisestä puolesta, mutta vain vertaiset voivat ymmärtää. Voisitteko käydä juttelemassa jollekin psykologille tai terapeutille, vaikka ongelmia ei vielä olisikaan? Silloin ette kaada kaikkea toistenne niskaan, vaan saatte keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka on ammattilainen ja jota asia ei kosketa niin syvältä. Muistakaa, että lapsettomuus kriisinä nostaa esille tunteita ja muistoja, joita ei ymmärtänyt olevan olemassakaan. Niillekin tunteille pitää antaa tilaa. Simpukka 4/

18 saksittua Enemmän kuin joka toisen suomalaismiehen siittiöiden laatu on huono. Se ei ole mikään kiva luku. Professori Jorma Toppari, Aamulehden Asiat-liite Yritämme omalta osaltamme korostaa vanhemmille, että tällainen lapsi on yhtä lailla niin oma kuin lapsi voi ikinä olla. Lapsettomuuslääkäri Tarja Ristolainen luovutettujen sukusolujen käytöstä, Aamulehden Asiat-liite Joskus lapsettomuuden jatkuessa mietin omalta osaltani, oliko kyse oikeasti enää halusta saada lapsi, vai vain halusta kokea raskaus tai voittaa taistelu lapsettomuutta vastaan. Adoptioperheet ry:n vs toiminnanjohtaja Seija Poikonen, Adoptioperheet-lehti 3/08 Biologia saa aikaan jatkuvuutta ja genetiikkaa, mutta se ei synnytä tunteita. Rakkaudesta voi haaveilla ja sitä voi yrittää projisoida, mutta oikea tunne syntyy jakamisesta ja huolenpidosta. Läsnäolosta. Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs, joka on kirjoittanut kirjan adoptiolapsuudestaan. Anna On vaikea kysymys, millaisen hinnan elämälle laittaa. Surullisinta on, jos hoitoennuste olisi hyvä, mutta talous ei anna periksi. On pariskuntia, joissa otetaan aikalisä ja kerätään rahaa ennen hoitoja. Mutta ne jotka saavat lapsen, eivät koskaan sano sanallakaan, että se tuli kalliiksi. Se ei lopulta ole oleellista. Fertinova-klinikan vastaava lääkäri Niklas Simberg, Helsingin Sanomien Lapsettomuuden hoitaminen vaatii rahaa -jutussa Aina on korostettu ehkäisyn tarpeellisuutta, mutta toinen puoli on jäänyt vähemmälle huomiolle. Entä kun lasta ei kuulu yrityksestä huolimatta? Keskenmenon jälkeen esikoistaan odottava näyttelijä Maria Kuusiluoma, MeNaiset Meillä ei ole oikein tuotu esiin, että yhtälailla mies voi haluta lapsia. Mun naispuoliset ystävät ovat sanoneet, että he eivät tiedä, tapaavatko he koskaan sitä täydellistä prinssiä, joka antaa heille sen täydellisen lapsen. Silti heillä on luontainen halua saada lapsia. Miksi mä en ihan yhtä lailla voisi haluta samaa? Mun haave on olla mukana perheessä, siinä pienessä, omassa yhteisössä tai kehässä, missä sitä asiaa ja arkea jaetaan. Näyttelijä ja juontaja Jani Toivola, Image 8/ Simpukka 4/2008

19

20 Rakkaus tuo useimmille mieleen romanttisen parisuhderakkauden. Rakkaus on kuitenkin laajempi käsite: se sisältää perherakkauden, lähimmäisenrakkauden ja ystävyyden. Lisäksi siihen kuuluvat rakkaus luontoon, kotiseutuun tai isänmaahan. Taiteesta nauttiminen on henkistä rakkautta, hyvän ruoan nautinto taas aineellinen rakkauden muoto. Rakkauden monet kasvot Kirjailija Eero Ojanen puhuu kirjassaan Rakkauden filosofia neljästä rakkauden lajista: parisuhderakkaus, perherakkaus, lähimmäisen rakkaus ja ystävyys. PARISUHDERAKKAUS KAIPAA ONNELLISUUTTA Parisuhderakkaudelle eli Erokselle on ominaista halu, intohimo, kaipaus ja onnellisuuden tavoittelu. Se on yleensä kahden ihmisen suhde. Rakkaus on jonkin puuttumista minulta itseltäni. Rakkauden kaipuu on halua saada rakkautta. Tämä liitetään usein rakastumiseen. Kiihkeän rakastumisen ja kestävän, pitkäaikaisen rakkauden välinen suhde on Eroksen ikuisia kysymyksiä. Ojanen ei kuitenkaan korosta ensi sijassa parisuhderakkautta, vaan häntä kiinnostaa rakkauden ilmiön moninaisuus. Rakkauden merkitys on suuri ja toisen tai toisten kaipaus on keskeinen piirre ihmisyydessä. Miten ihmiset toisensa kohtaavat, on olennainen kysymys ihmisyyden kannalta, mutta rakkaus ei ole vain ihmisten välinen asia vaan myös laajempi, hän sanoo. Ruumiillisen ja henkisen suhde rakkaudessa on ikuinen kysymys. Rakkauteen kuuluu voimakas henkinen tunne ja kiintymys. Henkistä rakkautta kutsutaan usein platoniseksi rakkaudeksi. Tämä on jälkimaailman luoma väärinkäsitys, sillä Platon kannatti aisti-iloja. Hänellä ruumiillinen ja henkinen rakkaus eivät olleet vastakkaisia. Hän piti rakkautta prosessina, jossa pinnallisen tavoittelusta kasvettiin henkisyyteen. Ihmisen kohdalla tuntuu hassulta puhua rakkaudesta ilman henkisyyttä, Ojanen selventää. PERHERAKKAUS ILMENEE HOIVANA Perherakkaus eli vanhempainrakkaus ilmenee hoivana ja huolenpitona lapsista. Myös sisarusrakkaus ja sukurakkaus kuuluvat tähän ryhmään. Perherakkaus on ensimmäinen, jonka vauva kohtaa hoivaavassa vanhemmassa. Rakkaus takaa sen, että vastasyntynyttä hoivataan ja hän jää henkiin. Rakkauden voima kantaa ihmisen elämän alkuun. Jos vauva ei näe äidin hymyileviä kasvoja, hän ei pääse oikein elämän alkuun. Perherakkaus on pitkäaikaisin rakkauden muoto. Ihmiset elävät perheessä pitkään ja suhde jatkuu lasten aikuistuttua kuolemaan asti. Sisarussuhteet ovat monen ihmisen pitkäaikaisimpia ihmissuhteita. Ojanen ihmettelee, että niitä on tutkittu hyvin vähän. Perherakkaus on väheksytty alue muihin rakkauden muotoihin verrattuna. LÄHIMMÄISENRAKKAUTEEN LIITTYY MYÖTÄTUNTO Lähimmäisenrakkaus tuo mieleen Raamatun. Se on toisen auttamista, erityisesti pulaan joutuneen tai kärsivän ihmisen auttamista. Tähän liittyy myötätunto. Lähimmäisenrakkautta ilmenee kaikkialla, kun se nähdään väljästi. Sitä ajatellaan yleensä poikkeusilmiönä, kuten laupiaan samarialaisen toiminta oli. Sen ei tarvitse olla vain pyyteetöntä itsensä uhraamista, vaan riittää, että ihminen tekee 20 Simpukka 4/2008

21 Kirjailija Eero Ojanen uskoo hyvyyteen, rakkauteen ja kauneuteen. Häntä kiinnostavat rakkauden monet muodot ja niiden ilmeneminen arjessa. työnsä kunnolla, vaikkapa palveluammatissa palvelee ihmisiä hyvin. Jos maailma olisi niin kova ja raaka paikka, kuin jotkut sanovat, olisimme tuhonneet toisemme jo aikoja sitten. Riittää, kun katselee kaupungin katuvilinää: siellä vieraat ihmiset kulkevat toistensa ohi sovussa, eikä kukaan yritä kampittaa toisia. Tämä osoittaa välittämistä, pelisääntöjen tajua ja myös hyvyyttä, jota ihmisten kesken on olemassa, Ojanen sanoo. Lähimmäisenrakkaus ilmenee myös vapaaehtoistyössä, jota useat ihmiset tekevät eri muodoissa. Ihmiset osallistuvat monenlaisiin kampanjoihin ja keräyksiin hädänalaisten hyväksi. Myötätunto on hyvä sana kuvaamaan lähimmäisenrakkautta, joka on laajempaa kuin perherakkaus. Kuka on lähimmäinen? Agape-rakkauden esikuva on Jumalan rakkaus luomakuntaa kohtaan, joka kohdistuu kaikkeen ja on rajaton. Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat lähimmäisiämme. Lähimmäisenrakkaus kannattelee koko maailmaa, Ojanen toteaa. YSTÄVÄT KUULUVAT YHTEEN Ystävyys eli veljeys tai sisaruus voi kohdistua yhteen tai useampaan ihmiseen. Se ilmenee tasaveroisten ihmisten vastavuoroisena auttamisena. Ihmiset kokevat tietoisesti, että olet ystäväni ja siksi teen näin, ja että on suorastaan velvollisuuteni auttaa. Toisaalta voin odottaa ystävältäni apua ja myötätuntoa, kun itse sitä tarvitsen. Ystävyydellä on yhtymäkohtia perherakkauteen. Erona on se, että sukulaisiaan ei voi valita, mutta ystävät voi valita. Porukkahenki voi olla voimakas. Ongelmia tulee, jos veljeys tarkoittaa torjuntaa ja vihamielisyyttä ulkopuolisia kohtaan. Rikollisporukkakin voi tuntea vahvaa veljeyttä keskenään, Ojanen erittelee. Ystävyydelle on tyypillistä yhteenkuuluvuuden kokemus. Ystävyys on vapaaehtoista ja molemminpuolista. Yleensä ajatellaan, että ystävyys velvoittaa, kun siihen on lähtenyt mukaan, eikä suhdetta voi katkaista miten tahansa. Rakkaus johonkin asiaan voi olla monenlaista. Uhrautuva rakkaus ilmenee haluna omistautua asialle. Toisaalta rakkaus voi ilmetä nautinnon etsimisenä, kun se kohdistuu hyvään ruokaan ja viiniin. Kotiseutu- tai isänmaanrakkaus ilmentää kuulumista johonkin paikkaan. Rakkauden eri lajit liittyvät yhteen, ja ne ilmenevät voimakkaina tunteina. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. ITSEN JA TOISEN RAJAT EROTETTAVA Rakkaudessa on kysymys myös itsen ja toisen rajoista. Rakastaessaan jotain ihminen tuntee myös itsensä vahvana. Itsen ja rakkauden kohteen rajat ylittyvät tai menevät sekaisin, tai ainakin hetkittäin tullaan hyvin lähelle niitä. Ihminen kokee olevansa jollain tavalla yhtä rakkauden kohteen kanssa, Ojanen toteaa. Simpukka 4/

22 Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Joku voi rakastaa työtään niin paljon, ettei erota itseään työstä. Se tuo ongelmia, kun henkilö ei malta pitää vapaapäiviä ja lomia ja haalii kaikki työt itselleen. Tämä johtaa lopulta uupumiseen. Rakkauteen liittyy myös omistamisen halu ja mustasukkaisuus, jotka aiheuttavat tuhoa ja ikävyyksiä, kun ihmisen ja rakkauden kohteen rajat hämärtyvät. Rakkauden suhde aikaan voi olla mikä tahansa. Romanttinen höpötys korostaa rakastumista hetkellisenä huumana ja lyhytaikaisena ilmiönä. Rakkaus on kuitenkin pitkäkestoista, järkevää ja käytännöllistä. Esimerkiksi luonnonrakkaus ilmenee ihmisen elämänasenteena koko ajan. Luonnonsuojelu tai vapaaehtoistyö tarkoittaa käytännön työtä ja pienten asioiden tekemistä arjessa. Jos rakkaus loppuu, työstä tulee pelkkää rutiinia. Kannattaa ottaa vakavasti sanonta, että rakkaus on ikuista. Se tarkoittaa, että rakkaus on pysyvästi olemassa oleva asia, ei pelkästään tässä hetkessä, vaan se ylittää ajan. Mielipuuhassa ajan kuluminenkin unohtuu, Ojanen lopettaa. teksti ja kuvat: Pirjo Lääperi Eero Ojanen: Rakkauden filosofia. Kir- japaja Simpukan Helmi Ripusta Simpukan Helmi ikkunaan ja näe, miten valo loistaa prismojen läpi sateenkaaren väreissä. Simpukan Helmen on Simpukka-yhdistykselle suunnitellut ja valmistanut taidekäsityöläinen Noora Rosberg ( Taid eos (halkaisijaltaan 21 cm) toimit aan kauniissa lahjapakkauks a. Hinta 27 euroa sisältäen postituskulut. Toimitusaika on 2-3 viikkoa. Tilaa itselle tai lahjaksi! Tilauks : www. simpukka-yhdistys.fi 22 Simpukka 4/2008

23 KIRJA-ARVOSTELU Rakkaudesta seksiin: faktatietoa seksuaalisesta halusta Seksuaalinen halu parisuhteessa on lähestulkoon käsittämätön ilmiö. Pariskunnan välillä voi olla riittämiin rakkautta, mutta silti seksihalut ovat hukassa. Toisilla taas halua on muidenkin tarpeiksi, mutta rakkaus kuitenkin uupuu. Rakkaus ja halu ovat olemukseltaan monella tapaa myös samanlaisia: kumpaakaan ei voi väkisin tuottaa, pakottaa esiin tai täysin hallita. Toisaalta taas sekä rakkautta että seksuaalista halua voi kahden ihmisen suhteessa vaalia, ylläpitää ja tarvittaessa myös houkutella uudelleen esiin. Mistä seksuaalisessa halussa lopulta on kyse? Mitä haluttomuus pohjimmiltaan tarkoittaa? Voiko haluttomuutta hoitaa? Millaista seksuaalisuus on parhaimmillaan? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan seksologi Leena Hattunen kirjassaan Haluttaako? Seksuaalisen halun ääriviivoja. Hattusen teos on kattava katsaus seksuaalisen halun olemuksesta ja merkityksistä kautta aikojen. Hattunen painottaa, että halu on paljon monivivahteisempi ja monimutkaisempi ilmiö, kuin mitä arkielämässä ja julkisessa keskustelussa yleensä annetaan ymmärtää. HALUN MÄÄRITTELYÄ Historiallisesti on pohdittu paljon sitä, onko seksuaalinen halu vain miesten yksinoikeus ja naisille täysin tuntematon ilmiö. Nykyään puhutaan paljon myös naisen halusta, ja kynnyskysymykseksi on noussut pikemminkin normaalin ja epänormaalin halukkuuden määrittely sukupuolesta riippumatta. Mediassa otsikoidaan tiuhaan tahtiin monenlaisia tutkimustuloksia eri kansallisuuksien yhdyntäfrekvensseistä ja seksuaalisista mieltymyksistä. Näin pyritään luomaan normeja siitä mitä, miten usein ja kenen kanssa yksilön tulisi haluta ollakseen normaali. Hattunen viittaa kirjassaan kintaalla yhdyntäfrekvensseille ja muullekin yh- dyntäkeskeiselle ajattelulle. Sen sijaan hän korostaa, että seksuaalinen halu on kahden yksilön välinen ilmiö, joka on kuitenkin samalla niin yksityinen, ettei kukaan voi määritellä toisen puolesta, mikä on normaalia tai riittävää tai oikeanlaista aalista seksu- halukkuutta. HÄIRIÖT HALUSSA Toisaalta Hattunen kuitenkin huomioi, että seksuaalinen halu on herkästi vaurioituva tarve. Halua heikentävät monet sairaudet, elämänmuutokset, parisuhdevaikeudet, traumat, menetykset ja surut. Toisilla taas halu vinoutuu vastakkaiseen suuntaan, joskus jopa kasvaen hallitsemattomaksi seksiriippuvuudeksi tai muita ihmisiä vaurioittavaksi voimaksi. Kirja käsittelee seksuaalista halua vinouttavia tekijöitä varsin laveasti ja yksityiskohtaisesti. Näiltä osin teos onkin selkeästi seksologista ammattikirjallisuutta, joka ei välttämättä houkuttele aihepiiriin vihkiytymättömiä. Kirjan myöhemmissä osissa Hattunen kuitenkin perehtyy syvemmin parisuhteen seksuaalisuuden arkipäivään ja seksuaalisuuden hoitoon. Näiltä osin kirja tarjoaa hyvinkin arvokasta tietoa kaikille, joita oman seksuaalielämän kehittäminen kiinnostaa. HALU VAATII TILAA Hattusen tekstin ydinajatuksena on, että seksuaalinen halukkuus parisuhteessa vaatii tietynlaisen tilan: parin molempien osapuolten on pystyttävä olemaan toisilleen läsnä omana itsenään, erillisinä ihmisinä, ilman tarvetta miellyttää toista, ilman vaatimusta olla aina samaa mieltä asioista ja ilman tarvetta tukahduttaa mitään tunteita, olivat ne sitten iloa, surua, kaipausta tai vaikkapa vihaa. Seksuaaliselle halulle suotuisan tilan saavuttaminen parisuhteessa voi vaatia paljon työtä, mikä käytännössä tarkoittaa omaan itseen tutustumista, rehellistä keskustelua, kuuntelua, huumoria ja uskallusta heittäytyä. Joillekin kaikki tämä tapahtuu kuin itsestään, toiset edistyvät kovan työskentelyn ansiosta ja osa saa apua tilanteeseensa ammattilaisilta. Kirjailijan viesti seksuaalisuuden kanssa kamppaileville on kuitenkin lohdullinen: hyvä parisuhde ja antoisa seksuaalielämä ovat mahdollisia myös vaikeissa elämäntilanteissa, joissa menettäminen ja suru ovat läsnä. Hattunen kuvailee surun voimaa oikein osuvasti: Parhaimmillaan juuri surun avulla tulee kohdatuksi, jolloin parisuhde ja sen seksuaalisuus siinä mukana kasvaa täyteen kukoistukseensa, kauneuteensa ja lujuuteensa. Suosittelenkin kirjaan tutustumista kaikille, joita lapsettomuus tai jokin muu suru koskettaa. Mirka Paavilainen Kirjoittaja on psykologi ja seksuaalineuvoja. Leena Hattunen: Haluttaako? Seksuaalisen halun ääriviivoja. Kirjapaja Simpukka 4/

24 KIRJA-ARVOSTELU Siekailematon isku uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei välttämättä olisi halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun. Anna-Leena Härkösen uusimman maanin Ei kiitos julkaiseminen ei todella- rokaan jäänyt medialta huomiotta. Koska Härkönen on ollut jo yli kaksikymmentä vuotta julkisuuden valokeilassa sekä näyttelijänä että kirjailijana, hänen edesottamuksiaan seurataan tarkasti. Olin jo aikaisemmin harkinnut Härkösen kirjojen lukemista, ja kun tämä suorastaan tuotiin käsiini, innostuin heti. Kirjan päähenkilö on nelikymppinen, esipuberteetti-ikäisen tytön äiti ja Matin aviovaimo Heli Valkonen. Hän on saksan kielen opettaja, asuu hyvämaineisessa kaupunginosassa ja on epätoivoisesti rakastunut mieheensä. Helillä on välillä melko ristiriitaisiakin tunteita miestään kohtaan. Hän tuntee suurta rakkautta, suurta intohimoa ja suurta nöyryytystä. Vaikka rakkaus roihuaa, aviomiehen intohimo on kadoksissa. Meidän tarpeet ei kohtaa, Matti tiivistää osuvasti. Helin lapsuudenystävä Manna on päinvastaisessa tilanteessa. Mannalla on pieni lapsi ja mies, joka on välillä liiankin aktiivinen seksin suhteen. Heli tuntee kateutta ystäväänsä kohtaan. Manna on kuitenkin ainoa, jolle hän voi puhua asioistaan. Kotona murkkuikää lähestyvä tytär on pikkuhiljaa itsenäistymässä, ja Heli huomaa jäävänsä kohta Matin kanssa kahden. Tytär on lähdössä ulkomaille kesäksi, ja tyhjyys valtaa kodin. Vaatekaappi pursuaa erivärisiä alusasuja, Heli näkee vaivaa miehensä viettelyn eteen, mutta vastauksena on vain Tää ei oo hyvä hetki. Helin päässä vilistävät villit fantasiat. Hän on aina ollut vähän flirtti, ja hän herää ajattelemaan, että on toisenlaisiakin miehiä. Helin elämä alkaa muistuttaa pelin pelaamista, mutta kenestä tulee voittaja ja kenestä häviäjä? Härkösen teksti on todella rikasta ja kuvailevaa. Se on herättänyt mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Mutta aikuiset puhuvat asioista keskenään niiden oikeilla nimillä, ja mielestäni se on luonnollista. Aiheena miehen haluttomuus on vähän käsitelty asia, ja tässä se tulee naisen näkökulmasta. Milloin saisimme lukea siitä myös miehen näkökulmasta? Kirja oli niin mukaansatempaava, että luin sen kahdessa illassa. Ja heti perään luin muitakin Härkösen kirjoja, koska tykästyin hänen tyyliinsä. Jos siis olet vauhdikkaiden, mutta samalla pohtivien, suorapuheisten ja realististen kirjojen ystävä, lue tämä. Kirjasta löytyy sekä suurta rakkautta että tummaa vihaa Ihan niin kuin oikeastakin elämästä. Anteeksianto vapauttaa voimavaroja Pahimmatkin teot, kuten syvät loukkaukset, puolison uskottomuus, jopa väkivalta tai surma voidaan antaa anteeksi. Helppoa se ei ole ja voi vaatia aikaa jopa vuosia, mutta lopulta anteeksianto vapauttaa tunnekoukuista ja tekee tilaa uusille, myönteisille asioille. Anteeksiantamattomuus on tuhoisinta meille itsellemme. Se vie elämästä ilon ja jopa tarkoituksen. Musta mieli aiheuttaa masennusta ja purkautuu ulos jatkuvana valittamisena sekä tuottaa myös ruumiillisia sairauden oireita. Elämänkohtalo ei aina toteudu toiveiden ja suunnitelmien mukaisesti: kaikki odotukset eivät täyty, vaan tulee yllätyksiä, joihin emme osanneet varautua. Tärkeät ihmissuhteet voivat kariutua, sairastumme vakavasti, menetämme läheisiä, kohtaamme työttömyyttä tai lapsettomuutta. Näissä tilanteissa mitataan, jämähdämmekö katkeruuden, vihan ja koston koukkuun vai pääsemmekö vapauttavaan anteeksiantoon. Omia virheitä on joskus vaikea antaa anteeksi itselleen. Virheet ovat meille kuitenkin tarpeellisia, sillä niiden kautta opimme uusia ongelmanratkaisutaitoja, pääsemme käyttämään luovuuttamme ja ymmärrämme paremmin elämän inhimillistä puolta. Anteeksianto ei edellytä, että meitä loukannut henkilö katuu ja pyytää anteeksi, vaan voimme antaa yksipuolisesti anteeksi jopa kuolleille ihmisille. Pekka Hämäläinen neuvoo kirjassaan kuuden askelen ohjelman anteeksiantamiseen muille ja itselle. Anteeksianto vapauttaa mielen turhista taakoista ja antaa tilaa uusille asioille. Pirjo Lääperi Pekka Hämäläinen: Elämä on epäreilua. Hyväksy ja anna anteeksi. Minerva kustannus Satu Rautakallio-Hokkanen Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos. Otava Simpukka 4/2008

25 Siksakia lapsettomuuden ja äitiyden pyörteissä Ursula on vaimo, äiti, tytär ja sisko. Moninaisista rooleista viriää muistoja, joista syntyy monisäikeinen kudelma. Tarina on unenomaisen utuinen, erikoinen sekoitus proosaa ja runoutta: lyyriset palat rikkovat ja rytmittävät muistelmanomaisia kertomuksia naisen elämän rooleista. Muistojen tilkut lomittuvat ja sotkeutuvat toisiinsa, kerronta ei ole systemaattisen kronologista. Ursula alkaa prosessoida lapsettomuuttaan jo nuorena opiskelijana, kun hän vasta etsii sopivaa elämänkumppania. Hän pohtii, onko hänessä edes olemassa vauvansiemeniä ja paikkaa, jossa vauva voi kasvaa, tai voiko kukaan mies koskaan haluta hänet lapsensa äidiksi. Myöhemmin aikuisena gynekologiset vaivat julistavat tylyn tuomion: et voi saada lasta luomusti! Pienikin reikä tai repeämä kankaassa voi suurentua ja pilata kankaan. Tuleeko hoitojen avulla lapsen saaneen naisen olla jonkinlainen myyttien äiti, johon ei mikään paha tartu ja joka kestää lapsettomuuden jälkeen kaiken äitiyden mukanaan tuoman? Kuitenkin hoidokkiäitikin kokee väsymystä, joka vyöryy päälle hyökyaaltona. Superäiti suorittaa ja järjestää kutsut tuttavilleen, vaikka järki on jo sumenemassa. Pelottava neuvottomuus, kun ei osaa auttaa itkevää lasta, lyö voimattomaksi. Kirjailija Mirjam Lohi tuntuu perehtyneen lapsettomuuden sekä henkisiin että fyysisiin vaikutuksiin, näiden kuvaukset nimittäin kuulostavat kuin kenen tahansa meikäläisen elämästä lainatulta todellisuudelta. Tämä herättää kysymyksen: onko kaikki omakohtaisesti koettua? Jossain syvällä sisälläni, keskellä, uumenissa, kätkettynä pimeään, kudos kudosta vasten, oli pienen pieniä eläviä hippuja, nelisoluinen ja kaksisoluinen. Nyt, mies sanoi ja otti minua kädestä, meitä on neljä. Äherrän kangaspalojen kimpussa, hiplaan pintoja, leikkaan tilkkuja, sommittelen, ompelen, silitän ja kun katson kauempaa syntyy maailmoja. Tunnistan kirjan päähenkilön itsessäni. Eittämättä toiminnassa on jotain terapeuttista ja lohdullista: vanha rakas t-paita, miehen lempivaatteen rippeet, kangas kirpputorilta... Järjestelen elämääni uusiksi pala palalta, ommel ompeleelta. Lopulta uusi elämä on valmis. P.M. Mirjam Lohi: Nuttu. Teos Romaani oli ehdolla tämän vuoden Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Herkkää hömppää lapsen kaipuusta Seattlen Blossom Streetillä olevan lankapuodin omistaja, kolmekymppinen Lydia, perustaa kudontapiirin, jossa hän tutustuu kolmeen hyvin erilaiseen ja eri-ikäiseen naiseen. Heistä yksi on lapsesta haaveileva pörssimeklari Carol, joka kahden epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen jälkeen lähinnä toivoo ihmettä. Kukaan ei voisi kuvitella, mihin näiden naisten ystävyys johtaisi. Kioskikirjallisuus täyttää harvoin hyvän ja arvostetun kirjallisuuden määreitä. Naisille suunnattu ns. hömppäkirjallisuus käsittelee tunteita ja oikean kumppanin etsintää, ja kielellisistä ja sisällöllisistä puutteistaan huolimatta ne usein onnistuvat liikuttamaan lukijan tunteita ja ajatuksia. Lapsettomuus esiintyy näissä kirjoissa yllättävän usein, mutta yleensä sitä kuvataan hyvin pintapuolisesti ja kliseisesti. Junamatkalukemiseksi ostamani Debbie Macomberin Pieni puoti Blossom Streetillä yllättikin minut todelliselta tuntuvalla kuvauksella lapsettomuudesta ja lapsettoman parin tavasta käsitellä yhteistä suruaan. Tarina kuvaa hyvin aidon oloisesti monia hoitovaiheeseen liittyviä tunteita: toivon ja epätoivon vaihtelua, intohimon katoamista, riittämättömyyttä, pelkoa ja pettymystä ja nettiryhmästä saatua vertaistukea. Carol ei ollut koskaan kuvitellut, että raskaaksi tulo olisi niin vaikeaa. Lapset olivat olleet hänelle itsestäänselvyys. Hänen miehensä Doug olisi suurenmoinen isä. Tutkimusten jälkeen todettiin, että korkean iän lisäksi Carolilla oli spermaa hylkiviä vasta-aineita. Hedelmättömyys aiheuttaa jatkuvaa stressiä Carolin ja Dougin suhteessa. Carol jää myös tunteineen yksin, sillä hän ei osaa eikä uskalla kertoa Dougille pahaa oloaan. Kun Carol tulee lopulta kolmannesta hoidosta raskaaksi, rakkaus ja huolenpito saavat uusia muotoja. Romahdus on melkoinen, kun Carol menettää lapsen jo alkuraskaudessa. Lohduttajana ja ymmärtäjänä toimiva Doug paljastaa myös todelliset tunteensa: Carol nousi vuoteesta, meni lastenhuoneeseen ja seisoi keskellä pimeää huonetta. Silloin hän huomasi seinän. Hän lysähti polvilleen lattialle nähdessään seinässä miehensä nyrkiniskun tekemän reiän. Vaikka lapsettomuuden kuvaus onkin kirjassa yllättävän onnistunut ja todentuntuisen oloinen, loppuratkaisu on pettymys. Apu lapsensaantiin tulee yllättävältä taholta, eikä normaalikäytännöillä ole sijaa tarinan päätöksessä. Suosittelen kirjaa lämpimästi niille, jotka haluavat kohdata lapsettomuuden myös helposti luettavan, Simpukka tunteita 4/2008 herättävän 25 ja viihdyttävän hömppäkirjallisuuden muodossa.

26 Hyvää vanhemmuutta lapsettomuuden jälkeen Lastenpsykiatri Leena Repokari väitteli elokuussa vanhemmuudesta lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen. Aiemmin on ajateltu, että lapsettomuustausta rasittaa merkittävästi vanhempia ja on siten riski myös lapsen hyvinvoinnille. Uuden tutkimuksen tulosten perusteella lapsettomuus voi päinvastoin valmentaa vanhemmuuteen. Monipuolisen pitkittäistutkimuksen aineistoa kerättiin jo vuodesta 1999 lähtien. Tutkittavien ryhmä (jatkossa T-ryhmä) koostui 367 lapsettomuustaustaisesta, hedelmöityshoidoilla raskaaksi tulleista parista. Ryhmä kerättiin viideltä lapsettomuusklinikalta, jotka olivat Diacor, HUS sekä Väestöliiton Helsingin, Tampereen ja Oulun klinikat. Verrokkiryhmään (V-ryhmä) saatiin 379 paria, jotka olivat käyneet Helsingin naistenklinikalla keskiraskauden ultraäänitutkimuksessa. Laajat kyselylomakkeet täytettiin kolmessa eri vaiheessa: raskausviikolla ja kun lapsi oli noin kahden kuukauden ja vuoden ikäinen. Koska lapsen varhainen psykologinen ympäristö vaikuttaa voimakkaasti lapsen hyvinvointiin, tutkimuksella haluttiin selvittää, millainen on vanhempien mielenterveys ja parisuhde sekä heidän kokemuksensa vanhemmuudestaan. Lisäksi tutkittiin syvällisemmin pitkän lapsettomuuden ja useita epäonnistuneita hedelmöityshoitoja kokeneiden vanhempien ryhmää mm. observoimalla vanhempi lapsisuhdetta. Repokari tutki niin miehiä kuin naisia, mikä on kiitettävää, koska miesten osuudesta on vain vähän tutkimuksia. LAPSETTOMUUSTAUSTASTA EI HAITTAA VANHEMMUUDELLE Repokarin tulokset yllättävät positiivisuudellaan T-ryhmän eduksi. Vastausprosentti oli huomattavan korkea, joten tuloksia voi pitää luotettavina, mitä vahvistaa myös niiden keskinäinen samansuuntaisuus. T-ryhmän äideillä oli vähemmän masennusta raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Myös miehet oireilivat vähemmän ja mm. vauvan itku rasitti heitä vähemmän. Parisuhdekin vaikutti olevan T-ryhmässä paremmassa kunnossa. T-ryhmän äidit olivat aluksi vähemmän sensitiivisiä vauvasuhteessaan kuin V-ryhmän äidit, mutta sensitiivisyys koheni vuoden aikana. Pitkäkestoisen lapsettomuuden jäljet näkyivät mm. siinä, että tämän kokeneilla äideillä oli vaikeuksia muodostaa yhtä varhain mielikuvia lapsesta kuin muiden. Kokonaisuudessaan T-ryhmän naiset kokivat äitiyden myönteisempänä, vaikka useat V-ryhmän äideistä olivat kokeneita uudelleensynnyttäjiä. Miesten kokemus isyydestä koheni molemmissa ryhmissä vuoden aikana. T-ryhmän vanhemmat eivät rasittuneet lapsen vaativistakaan omi- naisuuksista yhtä paljon kuin V-ryhmän vanhemmat. Tutkimus kumoaa ennakkoluuloja ja oletuksia siitä, että lapsettomuustaustasta johtuvat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset rasitukset haittaisivat vanhemmaksi kasvua. Tulokset puhuvat sen puolesta, että T-ryhmän vanhemmilla on jopa etuja, joiden avulla he selviytyvät haasteista. TUTKIMUS EI SELITÄ SYITÄ EIKÄ KUVAA PROSESSIA Tutkimus perustui edustavan suuren otoksen tilastolliseen analyysiin. Tällaisella tutkimuksella saadaan laajalle yleistettävissä olevaa tietoa, mikä on hyvin arvokasta. Näin laaja psykologinen tutkimus oli työläs, ja kun tutkija hallitsi hyvin valitsemansa keinot, häntä voi kiittää onnistumisesta. Tulkinnat ovat kuitenkin rajallisia. Mielestäni ei voi esimerkiksi sanoa, että kaikkien mielenterveys kartoitettiin, jos vain masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta selvitettiin mittareilla. Tutkimuksessa ei tule esiin tutkimukseen osallistuneiden mielenterveyden olennaiset voimavarat, kuten hoitoapu sukulaisilta, vertaistuki tai terapia, eli mitä keinoja he käyttivät selvitäkseen ongelmistaan. Tuloksista ei pidä tehdä syvällisiä johtopäätöksiä siitä, miksi tulokset ovat sellaisia kuin ovat. Tutkimus ei kuvaa vanhemmaksi tulon psykologista syiden ja seurausten prosessia. Syvällisyyden puute ja tulkintojen rajallisuus eivät kuitenkaan tarkoita, että tutkimus olisi jotenkin huono, vaan mihin lajiin se kuuluu. Tutkijankin mukaan tuloksiin on voinut vaikuttaa myös se, että erityisesti T-ryhmään kuuluvat pyrkivät antamaan 26 Simpukka 4/2008

27 Vanhemmuutta voi toteuttaa monella tavalla Repokarin tulokset ovat yllättäviä. Olisin olettanut, että lapsettomuustausta asettaisi enemmän lisähaasteita vanhempien jaksamiselle, mm. menettämisen pelkoa, parisuhteen jäämistä taka-alalle ja täydellisen vanhemmuuden loputonta tavoittelua ilman lupaa väsyä ja hermostua. sosiaalisesti suotavia vastauksia. Toisin sanoen, vaikka vastaajat olisivat ahdistuneita tai masentuneita, he haluavat ylläpitää mielikuvan onnellisuudesta. Repokari ei kuitenkaan arvioi, miten paljon tämä tekijä selittäisi ryhmien välisiä eroja. Muita mahdollisia tuloksia vinouttavia seikkoja voi olla se, että ryhmät on koottu eri alueilta. Lisäksi V-ryhmä poimittiin julkisen sektorin asiakkaista, kun taas T- ryhmä pääasiassa yksityisiltä klinikoilta. Tutkija ei myöskään kerro, suljettiinko tutkimuksesta pois sairaan tai vammaisen lapsen saaneet, ja jos ei, poikkesivatko heidän vastauksensa eri ryhmissä toisistaan. Positiiviset tilastolliset keskiarvot kätkevät sisälleen yksilöllisiä poikkeavuuksia eli sen, että jokainen kokee vanhemmaksi tullessaan haasteita joillain alueella. Luultavasti kaikki T-ryhmän äidit ovat kokeneet menettämisen pelkoa alkuraskauden aikana V-ryhmän äitejä enemmän. Koska kysely tehtiin vasta raskausviikoilla, ei pelkojen osuutta kuitenkaan voi arvioida. T-ryhmässä keisarileikkauksia oli enemmän. Kun sen tiedetään olevan merkittävä rasitus, voidaan sen olettaa heikentävän T-ryhmän vanhemmuutta. T- ryhmän vanhemmat siis selvittivät monet haasteet parhain päin. Lapsettomuustausta sinällään ei ole uhka hyvälle vanhemmuudelle, vaan sen vaativat vaiheet ovat voineet jopa koulia selviytymään vanhemmuuden haasteista. TARVITAANKO TUKEA? Jos lapsen saaminen pyyhkii pois aiemmat kriisin seuraukset näin hyvin, tarvitsevatko lapsettomat henkistä tukea? Vai selviytyivätkö T-ryhmän vanhemmat omin avuin ylivertaisten henkisten ominaisuuksiensa ja parisuhteensa ansiosta? Olen tehnyt auttamistyötä tahattomas- Ehkä syynä lapsettomuuden kokeneiden vanhempien pärjäämiseen on juuri tuo Kaija-Leenan ehdottama pitkittyneen lapsitoiveen aiheuttama elämänsuunnan selkiytyminen. Tätä ajatusta tukee myös Repokarin eräässä luentotilaisuudessa kertoma havainto: varsinkin pitkän lapsettomuuden kokeneet osasivat vastata vaikeisiinkin haastattelukysymyksiin ja analysoida omaa vanhemmuuttaan, kun taas verrokit ihmettelivät kysymyksiä, koska eivät olleet koskaan joutuneet miettimään näitä asioita. Oli virkistävää saada kerrankin havainnoida hyvää vanhempien ja lapsen välistä vuorovaikutusta, sillä kliinisessä työssäni kohtaamat ihmiset ovat usein hyvin vaikeassa tilanteessa, kertoi Repokari tutkimusaineiston keräämisestä. ysyin Repokarilta, mitä aihetta hän haluaisi tutkia syvemmin. Häntä kiinnostaisi tutkia erityisesti sitä, mikä auttaa selviytymään lapsettomuuskriisistä: miksi toisista tulee tasapainoisia ja hyviä vanhempia ja miksi toisille kriisi jää päälle. Mikä merkitys esimerkiksi tukiverkostolla on? Repokari esitti toiveen, että klinikoilla otettaisiin aiemmin puheeksi hoitojen lopettaminen ja muut mahdollisuudet, myös kaksin eläminen. Hoitojen lopettaminen ei ole luovuttamista, Repokari huomautti. Vanhemmuutta voi toteuttaa muutenkin kuin olemalla biologinen vanhempi, esimerkiksi toimimalla kummi- ja tukivanhempana. Anne Lindfors Simpukka 4/

28 ti lapsettomien parissa noin 15 vuotta, enkä ole tavannut sellaisia, joille henkisen avun eri muodoista ei olisi selkeätä hyötyä. Niiden, joilla on ongelmia, on saatava nopeasti apua, olipa apua tarvitsevia viisi tai kaksikymmentä prosenttia tai saako pari lapsen hoidoilla vai ei. Tutkimus antaa toivoa niille, jotka omalla henkisellä vuoristoradallaan pelkäävät tunnettujen lääketieteellisten riskien lisäksi lapsettomuustaustan aiheuttavan erityisen riskin vanhemmuudellekin. Heitä rauhoittaa tieto, että hyvä vanhemmuus on saavutettavissa. Tietoa arvostetaan myös hedelmöityshoitoyksiköissä, joissa työskennellään joka vuosi tuhansien lasta toivovien parien kanssa. KRIISI SELKIYTTÄÄ ELÄMÄNSUUNTAA Mielestäni Repokarin tutkimustuloksia selittää eräs asia, joka tuntuu itsestäni hyvin loogiselta ja jota toivoisin jatkossa tutkittavan. Nimittäin lapsettomuushoidoilla vanhemmaksi tulleilla on selkeä elämänsuunta: toivottuaan lasta yhä uudelleen, ja lopulta siinä onnistuessaan, he ovat jäsentäneet niin parisuhteensa, psyykkisen tilansa kuin arkielämänsä lapsen kannalta suosiollisesti! Verrokkiryhmän spontaanisti raskaaksi tulleisiin pareihin kuuluivat sen sijaan myös ne, jotka eivät olleet raskautta suunnitelleet ja joille lapsi sinänsä oli toivottu, mutta ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Osan epävarmuus johtui parin keskinäisestä erimielisyydestä lapsitoiveen suhteen, ja osalle toivottukin vanhemmuus on lopulta ylivoimainen tehtävä. Näin ollen V-ryhmä koostui elämänsä suunnan kannalta hyvin epäyhtenäisestä joukosta. T-ryhmässä sen sijaan oli vain myönteisesti lapsen tuloon suuntautuvia, yhdessä siihen pitkään valmentautuneita pareja. Pari oli löytänyt toisensa kokemusten vuoristoradalla niin onnen kuin epäonnen jakamisessa ja kyvyssä ratkaista Lapsettomuuden kokeneet saattavat pyrkiä antamaan sosiaalisesti suotavia vastauksia: vaikka he olisivat ahdistuneita, he voivat haluta ylläpitää mielikuvaa onnellisuudesta. solmuja. Tämä näkyy tuloksissa T-ryhmän parisuhteiden kiinteytenä ja pariskuntien yhtenevinä suunnitelmina. Vanhemmuuden onni auttaa suhteuttamaan sen tuomat hankaluudet vaihtelevampaan elämän maastoon. Jos samantapainen tutkimus toistettaisiin, olisi kiinnostavaa, jos verrokkiryhmään valittaisiin vain niitä pareja, jotka olisivat yhtä päättäväisesti ja suunnitelmallisesti halunneet vanhemmuutta kuin lapsettomuustaustaiset parit. Myös selviytymiskeinot ja selviytymättömien alaryhmät voitaisiin löytää paremmin molemmista ryhmistä. Repokarin tutkimuksen arvo on, että lapsettomuustausta sinällään ei ole uhka hyvälle vanhemmuudelle, vaan sen vaativat vaiheet ovat voineet jopa koulia selviytymään vanhemmuuden haasteista. Tulos vastaa omia kokemuksiani asiakastyössä. Vanhemmaksi tulo on yksi suurimpia käännekohtia yksilön elämänkaaressa, eikä vanhemmuuden ihanteita kukaan pysty täyttämään. Lasten varhaisen kehityksen turvaaminen on koko yhteiskunnan tehtävä, ja siksi yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokainen vanhempi saa tukea, kun jokin kriisi uhkaa tasapainoa. Kaija-Leena Kaijaluoto Kirjoittaja on lapsettomuuteen erikoistunut psykologi. Leena Repokari: Transition to parenthood after assisted reproductive treatment: Follow-up study of singleton pregnancies. University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine. 28 Simpukka 4/2008

29 USKON HELMIÄ Suurin on rakkaus Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Näin vahvoihin vakuutuksiin päättyy rakkauden ylistys, jonka kuulemme kirkoissamme avioliittoon vihkimisen yhteydessä. Ja mitä todetaankaan siinä aivan alussa: Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa... Voiko lapsettomuuden kipeydessä elävä ihminen yhtyä tähän? Eikö ole irvokasta kieltää tunteet, jotka sisälläsi kertovat jostain aivan muusta! Tunteet eivät kuitenkaan ole oikeita tai vääriä. Meissä jokaisessa elää kielteisiä tunteita, kun toiveemme romahtavat kerta toisensa jälkeen, kun koemme pettymyksiä ja kun meiltä viedään arvokkaita asioita. Meissä elää silloin vaikeita tunteita, jotka voivat saada aikaan sisällemme jopa pienen helvetin. Eikä Raamattu puhu edes ihmisten välisestä rakkaudesta rakkauden ylistyksessä. Eräs hengellinen opettaja pyysi minua laittamaan rakkaus-sanan tilalle nimen Jeesus. Sitten luin ylistyksen uudelleen ja ymmärsin, mitä rakkaudella tarkoitettiin. Jeesus = rakkaus. Hän on jotain, johon voimme vaikeiden tunteiden keskellä turvautua. Jeesuksen elämä ei ollut onnistuneen ihmisen elämää. Päinvastoin. Hän koki paljon pahaa ihmiseksi syntymänsä alusta lähtien. Hänen elämänsä jäi siihen, mistä aikuiselämässä haaveet vasta alkavat toteutua. Hän kuoli häväistynä julman ristinkuoleman, kun hänet oli ensin otettu laittomasti kiinni, kidutettu kuulustelussa ja ilman laillista syytä tuomittu kuolemantuomioon. Jeesus sai totisesti kokea paljon ikävää, mitä ihmiselle voi sattua. Jumala on avannut meille Jeesuksessa rakkauden lähteen elämässä vastaantu- leviin vaikeisiin tilanteisiin. Jeesus ei ollut vain ihminen. Hän oli myös Jumalan Poika. Hänen rakkautensa tuli jumalalta. Hän oli täynnä armollista rakkautta ihmisiä kohtaan. Ehkä joku kokee tällä hetkellä: minullakin olisi rakkautta, mitä osoittaa! Mutta kun syli on tyhjä. Kenelle sitä rakkautta osoittaisin? Rakkauden kohde voi olla lähempänä kuin arvaatkaan. Raamattu rohkaisee meitä monella tapaa rakastamisen tielle. Jeesus kehotti meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuten itseä. Jumala suostuu rakkautemme kohteeksi. Häntä voimme rakastaa monella tapaa. Joku löytää pienet ja heikot, ne lähimmäiset, jotka eivät muuten saisi tässä maailmassa suojaa ja turvaa. Oman rakastamisen kutsumuksen löytäminen ei ole helppoa. Rakastamisessa ei ole kysymys omistamisesta. Luopuminen kuvaa sitä paremmin. Rakastamisen tie on hieno mahdollisuus opetella kuulemaan omaa sisintään. Ehkä nyt kuljet tuota paljaaksi tulemisen tietä. Siunausta sinulle sen kulkemiseen. pastori Marita Hakala Tampereen tuomiokirkkoseurakunta Simpukka 4/

30 TUTKIMUSKATSAUS Mahdollinen endometrioosin aiheuttaja löydetty Vaihdevuositesti paljastaa hedelmällisyyden Liverpoolin yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet endometrioosia aiheuttavan entsyymin. Endometrioosissa kohdun limakalvon tapaista kudosta esiintyy muualla kuin kohdussa. Se voi aiheuttaa vaikeaa kipua ja hedelmättömyyttä. Tutkijat huomasivat, että endometrioosia sairastavien naisten kohdun limakalvon solut erittävät kuukautiskierron loppuvaiheessa telomeraasientsyymiä. Entsyymin uskotaan vastaavan DNA-jakson kahdentumisesta solujen jakautumisen aikana. Telomeraasia ei ole yleisesti kehon soluissa, mutta se esiintyy tyypillisesti kohdun limakalvon soluissa ja eräissä muissa erityisissä soluissa, kuten siittiöissä ja munasoluissa sekä syöpäsoluissa. Tutkimuksessa havaittiin, että kohdun limakalvon solut tuottavat telomeeraasia kuukautiskierron alkuvaiheessa, jolloin solujen jakautuminen on tärkeää. Terveellä naisella sitä ei kuitenkaan tapahdu kierron myöhemmissä vaiheissa, kun munasolun kiinnittymisestä tulee ensisijaista. Naiset, joilla on endometrioosi, tuottavat entsyymiä sekä alku- että loppuvaiheessa kuukautiskiertoa. Sen vuoksi solut jatkavat jakautumista ja menettävät kykynsä keskittyä tukemaan raskauden alkamista. Kohdun limakalvo saattaa olla vihamielisempi alkuraskaudelle, ja myöhäisessä vaiheessa jakautuvat solut kykenevät paremmin selviytymään kohdun ulkopuolella ja aiheuttavat näin lantioja vatsakipua, selittää lisääntymis- ja kehityslääketieteen osaston tohtori Dharani Hapangama. Telomeraasientsyymi vaikuttaa telomeeriin, kaikkien kromosomien lopussa oleva alueeseen, joka estää kromosomia tuhoutumasta solujen jakautumisen aikana. Tutkimuksessa todettiin, että alue on epänormaalin pitkä endometrioosia sairastavilla naisilla. Kuukautisten aikana telomeerien pituus yleensä lyhenee solujen jakautumisen syklissä, kunnes telomeerit saavuttavat tietyn pituuden, jolloin solu ei voi enää jakaantua. Telomeraasientsyymi voi pidentää telomeerejä niin, että solun jakautuminen voi jatkua. Endometrioosia esiintyy noin 15 prosentilla hedelmällisessä iässä olevista naisista ja noin puolella hedelmättömistä naisista. Endometrioosi on yleisin syy naisten lantiokipuun. Tutkimus auttaa tutkijoita kehittämään uusia teknologioita sairauden diagnosointiin ja hoitamiseen. Tutkimus on julkaistu Human Reproduction -julkaisussa ja siitä uutisoi Science Daily: com/releases/2008/08/ htm Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat kehittäneet vaihdevuositestin, jonka avulla voidaan ennustaa naisen vaihdevuosien alkaminen ja hedelmällisyyden päättyminen. Testistä odotetaan olevan apua varsinkin lapsensaantia suunnitteleville vaihdevuosi-ikää lähentyville naisille. Testin avulla verestä mitataan kolmen eri hormonin pitoisuuksia, jolloin voidaan ennustaa, kuinka monta munasolua naisella on jäljellä munasarjoissaan. Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että kyseisten kolmen hormonin pitoisuudet pienenevät, kun nainen lähestyy vaihdevuosia. Mediuutiset Pakastetuista alkioista terveempiä vauvoja Pakastetuista alkioista näyttäisi syntyvän useammin terveitä ja täysiaikaisia vauvoja kuin tuoreista alkioista, uutisoi BBC. San Franciscossa pidetyssä American Society for Reproductive Medicine -kokouksessa esiteltiin suomalaistutkimusta, jossa havaittiin tuoreista alkioista kehittyneiden vauvojen syntyvän 35 prosenttia useammin ennenaikaisesti ja olevan 64 prosenttia yleisemmin syntymäpainoltaan pieniä kuin pakastetuista alkioista kehittyneiden. Yhdysvaltalaistutkimuksessa todettiin, että tuoreista alkioista syntyneet olivat 51 prosenttia yleisemmin pienipainoisia ja kuolivat pian synnytyksen jälkeen 15 prosenttia todennäköisemmin kuin pakastetuista alkioista kehittyneet vauvat. Australialaistutkimuksessa puolestaan havaittiin, että 11 prosenttia tuoreista alkioista syntyneistä ja 6,5 prosenttia pakastetuista kehittyneistä vauvoista oli syntymäpainoltaan pieniä. Ennenaikaisesti syntyi vastaavasti 12,3 prosenttia ja 9,4 prosenttia. Pakastamisen uskotaan karsivan heikot alkiot. Erojen vauvojen terveydessä epäillään liittyvän istukan laatuun sekä sikiön ruoansulatus- ja hengitysteiden kehittymiseen. Australialaistutkijoiden mukaan tulevaisuudessa kannattaisi luultavasti suosia pakastettujen alkioiden käyttöä. Hedelmöityshoitojen asiantuntija, tohtori Allan Pacey varoittaa kuitenkin liian nopeista johtopäätöksistä. Pakastettujen alkioiden siirrot eivät onnistu raskauden aloittamista ajatellen yhtä hyvin kuin tuoreiden. Voi siis olla, että täytyy tasapainoilla lapsen terveyden ja raskauden onnistumisen välillä. Paceyn mukaan tulokset ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja asiaa kannattaa tutkia jatkossa lisää. Mediuutiset, Simpukka 4/2008

31 Masennuslääkkeet vahingoittavat siittiöitä Yhden alkion siirto tehokas lapsettomuuden hoidossa Suositut masennuslääkkeet alentavat miesten hedelmällisyyttä aiheuttamalla vaurioita siittiösolujen DNA:han. Cornell Medical Centerin tutkimuksessa 35 terveelle miehelle määrättiin viisi kuukautta kestävä kuuri serotoniinin takaisinoton estäjää. Koehenkilöiden siittiöiden laatu tutkittiin ennen lääkekuurin aloittamista ja uudestaan neljän viikon kuluttua. Mikroskooppisesti siittiöissä ei näyttänyt olevan mitään vikaa siittiöiden määrä, ulkonäkö ja liikkuvuus olivat normaalin vaihteluvälin rajoissa. Siittiöiden tarkempi tutkimus kuitenkin osoitti, että DNA:n pilkkoutuminen oli kaksi kertaa suurempaa lääkekuurin aikana kuin sitä ennen. DNA:n lisääntynyt pilkkoutuminen on yhdistetty aikaisemmissa tutkimuksissa hedelmällisyysongelmiin. Vaurioituneet siittiöt eivät kykene hedelmöittämään munasoluja yhtä hyvin kuin terveet ja niiden hedelmöittämät alkiot eivät tahdo kiinnittyä kohdun seinämään. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että serotoniinin takaisinoton estäjät hidastavat siittiöiden kulkua miehen lisääntymiskanavassa, minkä vuoksi sitä käytetään myös ennenaikaisen ejakulaation hoitoon. Koeputkihedelmöityksessä alkion laadulla on olennainen vaikutus raskauden ja synnytyksen mahdollisuuteen. Oulun yliopistossa syyskuussa tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan yhden hyvälaatuisen alkion siirrolla saavutetaan hyvä raskauden mahdollisuus ilman suurta monisikiöraskauden riskiä. Lääkäri Zdravka Veleva tutki viiden suomalaisen lapsettomuusklinikan potilasaineistoja, yhteensä koeputkihedelmöityshoitoa vuosilta Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat hoidon onnistumiseen sekä tutkia yhden alkion siirron tuloksia ja kustannustehokkuutta. Lapsettomuushoitojen suurin ongelma on kasvanut monisikiöraskauksien määrä, joka on merkittävä riski sekä äidin että syntyvän lapsen terveydentilalle. Mikäli hoidon tuloksena saadaan useita hyviä alkioita, raskauden mahdollisuus voi olla jopa yli 50 prosenttia hoitoa kohden. Ylimääräiset hyvät alkiot voidaan pakastaa ja siirtää myöhemmässä vaiheessa kohtuun normaalin kuukautiskierron yhteydessä. Tutkimus osoitti, että yhden alkion siirto yhdessä alkioiden pakastuksen kanssa on tehokas hoitomuoto ainakin alle 40-vuotiaille naisille. Vastoin aiempia käsityksiä yhden alkion siirtoja lisäämällä lapsettomuushoidon kokonaiskustannukset laskivat ja samanaikaisesti täysaikaisten synnytysten osuus kasvoi. Tämä paransi merkittävästi hoidon turvallisuutta. Tutkimuksen mukaan alkion laadulla on olennainen vaikutus raskauden ja synnytyksen mahdollisuuteen, mutta se ei vähennä keskenmenon mahdollisuutta. Keskenmenon riski lapsettomuushoidon jälkeen on lisääntynyt laihoilla, ylipainoisilla, iäkkäämmillä naisilla sekä aikaisempien keskenmenojen jälkeen. Suomen Lääkärilehti ja Mediuutiset Helsingin Sanomat Simpukka 4/

32 Parinvalinta nenällä vai sydämellä? Parinvalintaan vaikuttavat feromonit. Ne voivat olla syynä käsittämättömiin rakkauksiin, joita ei voi järjellä selittää. Feromonien vaikutusta on tutkittu niin, että naiset haistelivat paitoja, joita miehet olivat pitäneet kolme vuorokautta. Naiset pitivät miellyttävimpänä miestä, jonka kudostyyppi poikkesi mahdollisimman paljon hänen omastaan ja oli siis eisukulainen eli antaa jälkeläiselle hyvät geenit. Ehkäisypillereitä käyttävä nainen muistuttaa feromonien aistimisen suhteen raskaana olevaa ja valitsee turvaa, siis sukulaisen. Miehet puolestaan haistavat feromoneista naisen estrogeenitason nousun munasolun irtoamisen lähellä. Lennättääkö? Miehen haluttomuutta voivat aiheuttaa matala mieshormonitaso tai epäonnistumisen pelko. Erektioongelmia hoidetaan mm. tableteilla. Ennenaikaiseen siemensyöksyyn saa apua hoitamalla lantion alueen lihaksia tai tekemällä puristusharjoituksia. Apuvälineet ja masennuslääkkeetkin voivat auttaa. Gynekologi Maija Kajan pitää luentoja seksuaalisuudesta. Kamasutran mukaan parin yhteensopivuuteen vaikuttaa kolme asiaa: Sukupuolielinten koolla ei ole suurta merkitystä, ja rakastamisen taitoja voi opetella. Tärkeintä on seksuaalisten temperamenttien yhteensopivuus. Seksin hurmaa ja harmia Aivojemme aineenvaihdunta vaikuttaa parinvalintaan ja kiintymykseen. Hellät hyväilyt lisäävät seksuaalista nautintoa. Halujen epätasapaino puolestaan aiheuttaa huolta. Gynekologi Maija Kajan kertoo seksuaalisuuden valo- ja varjopuolista. Teksti ja kuva: Pirjo Lääperi Maistuuko? Ihmisille seksi on luonnostaan eri tavoilla tärkeä: joillakin, niin miehillä kuin naisilla, asia on aina mielessä, toiselle seksuaalisuudella ja seksillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Jos parin halun tasapaino muuttuu, kannattaa miettiä syytä. Haluttomuuden syinä voi olla elämäntilanne, jossa kahdenkeskiset hetket häiriintyvät, ehkäisyn puute tai lapsettomuus, hormonaaliset syyt, sairaudet tai lääkkeet. Seksille kannattaa ottaa lisää aikaa, käyttää mielikuvitusta, katsella eroottisia kuvia ja elokuvia tai lukea kertomuksia, etsiä itselle ja toiselle eroottista musiikkia tai kertoa toiselle fantasioita tai unia. 32 Simpukka 4/2008 Mistä nautintoa? Sukupuolinen nautinto on monisäikeinen juttu. Herneen kokoiselta näyttävällä, herkkätuntoisella klitoriksella on isot juuret, ja se on olemassa vain nautinnon takia. Nautinnon kokemiseen vaikuttaa lantion alueen lihasten kunto ja oksitosiini, jota erittyy lähellä olossa, hyväilyissä, yhdynnässä ja erityisesti orgasmissa. Emättimen etuseinässä on hyväilylle erityisen herkkiä alueita, joita sanotaan A-, G- ja U-pisteiksi. Niiden etsiminen on mukava harrastus, vaikkei niitä löytyisikään. Yhdyntä takaapäin hieroo G-pistettä ja tuottaa uudenlaista nautintoa. Luistaako? Naisen hauraat limakalvot voivat tehdä yhdynnästä kivuliaan. Syy voi löytyä hormoneista, pesemisestä tai terveyssiteistä, apu taas hormonikorvauksesta tai paikallisesta estrogeenihoidosta. Fytoestrogeenia sisältäviä metsämarjoja ja kokojyväruisleipää kannattaa syödä päivittäin. Öljyt ja voiteet auttavat, samoin yhdynnässä liukasteet. Jotkut naiset saavat uusiutuvia virtsatietulehduksia yhdynnän jälkeen. Tähän voi auttaa, kun ottaa yhdynnän jälkeen C-vitamiinia ja juo vettä, mikä muuttaa virtsan happamuutta ja bakteerit kuolevat.

33 Simp u k k a - pos t i a u l komailta Givry Ranskan tunnilla Ranskan opiskeluryhmämme on saanut täydennystä. Tunnilla on mukana vauva. Opettajamme Jenny sai pari kuukautta sitten tyttövauvan. Hän halusi palata opettamaan mahdollisimman pian vauva mukanaan. Ryhmä on innoissaan. Kyllähän mukaan aina yksi suloinen vauva mahtuu. Hoidamme porukalla, naiset sanovat. Kaikkihan rakastavat vauvoja. Tyttövauvaa ihastellaan ja hän kiertää naisten sylissä. Elaine on suorastaan hurmaantunut. Hän pitelee vauvaa sylissään, keinuttelee ja lepertelee sille. Luo heidän välilleen rikkumattoman rakkauden ilmapiirin, joka on aina vallinnut vauvojen ja äitien välillä. Huomaan olevani hiukan ärtynyt. Oliko tämä järjestely tarpeellinen? Vauva tulee osallistumaan tunneille jatkossakin, koska vauvaa hoitava isoäiti kuuluu myös ryhmäämme. Lapsi on kyllä suloinen ja hellyttävä, mutta sattuu vain olemaan niin, että en erityisemmin välitä vauvoista. Elaine ojentaa vauvaa minulle, jotta voisin ottaa sen syliin. Kieltäydyn. Saan osakseni muutamia epäluuloisia katseita. Kuulen ilmassa väreilevät sanomattomat kysymykset: Enkö välitä vauvasta? Enkö ylipäänsä pidä lapsista? Olenko kylmä ja kova, kun en heti rakastu vauvan tuoksuun tai ala lässytellä sille hellyttävästi? Päätän vastata ilmassa roikkuviin kysymyksiin. Sanon, että en halua ottaa vauvaa syliin. En oikein välitä vauvoista, koska en ole tottunut heihin ja koen itseni avuttomaksi pienen lapsen kanssa. Kysyn ääneen, onko kaikkien pakko rakastaa vauvoja? Pidän vähän vanhemmista lapsista, joiden kanssa voi jutella ja leikkiä. Heidän kanssaan puuhailu on hauskaa, ja nautin lasten huumorista ja luovuudesta. Pienen vauvan kanssa on vaikea rakentaa kontaktia. Elaine arvelee, että jos uskaltaisin rakentaa suhteen vauvoihin, pystyisin nauttimaan myös heidän seurastaan. Yllättäen saan tukea muilta naisilta. Jill sanoo, että hän ei oikein koskaan pitänyt lastensa vauva-ajoista. Lapset itkivät ja sairastivat paljon, ja hänelle se jäi mieleen raskaana ajanjaksona. Hän on nauttinut lapsistaan vasta vähän myöhemmin. Myös Valerie alkaa puhua. Hän on kertakaikkisen väsynyt pieniin lapsenlapsiinsa, joita hoitaa usein. Omalle tyttärelleen hän ei kuitenkaan uskalla sanoa, että tämän lapset ovat välillä rasittavia. Osa naisista taas muistelee lastensa vauva-aikoja haikeina. Ymmärrän, että vauvat jakavat mielipiteitä. Huomaan, että rehellinen mielipiteeni sai ryhmässämme aikaan keskustelun, jossa naiset purkivat tuntojaan. Minuun ei suhtauduttu epäluuloisesti, vaikka en hurmaantunut vauvasta. En myöskään erottunut joukosta, vaikka itselläni ei ole lapsia. Opettajamme seuraa keskustelua. Välillä joku pyytelee anteeksi, että puhumme näin suoraan. Jennyn mielestä keskustelumme on mielenkiintoinen. Hän ei odota, että hänen rakkautensa keskipiste saisi kaikki muutkin hullaantumaan. Hän arvostaa rehellisiä mielipiteitä ja kokee saavansa vähän kokeneemmalta joukolta arvokkaita ajatuksia äitiyden eri puolista. Minuun ei suhtauduttu epäluuloisesti, vaikka en hurmaantunut vauvasta. En myöskään erottunut joukosta, vaikka itselläni ei ole lapsia. Toteamme, että uusi jäsen on tervetullut ryhmäämme. Osa pitää vauvaa sylissään ja lepertelee. Osa katselee vauvaa sivusta ja suo sille välillä hymyjä. Osa haluaa vain keskittyä ranskan opiskeluun eikä reagoi vauvan läsnäoloon. Tunnin lopuksi puhumme siitä, että voimme tarjota vauvalle sellaisen naisen mallia, jossa nainen ilmaisee tarpeensa ja mielipiteensä suoraan. Naiset kasvattavat naisia jakamalla kokemuksiaan ja kannustamalla toisiaan. Sitäkin voi kutsua rakkaudeksi. terveisin, Anu Tuominen Kirjoittaja on oululainen yhteiskuntatieteiden maisteri, jolla on pitkä työkokemus koulutukseen ja projekteihin liittyvistä asiantuntijatehtävistä. Puolison työ on vienyt hänet Koillis-Ranskaan, Burgundin maakuntaan, missä hänellä on erinomainen mahdollisuus harrastaa kirjoittamista ja elämän tarkkailua. Anu kirjoitti Ranskankokemuksistaan myös viime lehdessä. Simpukka 4/

34 Simpukan 20-vuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailu 3. palkinto Eksynyt haikara EKSYNYT HAIKARA 34 Simpukka 4/2008 Me tapasimme kolme vuotta sitten valtiotieteellisen tiedekunnan bileissä. Meillä oli samanlainen huumori, vaikka muuten olimmekin aika erilaisia: Ville oli hiljainen biologian opiskelija. Minä taas olin Villeä sosiaalisempi ja räiskähtelevämpi. Minä olin silloin 27-vuotias, Ville kaksi vuotta vanhempi. Tavoitteenani oli saada gradu valmiiksi, hyvä työ ja omistusasunto ennen kuin täytän 30 vuotta. Kun aloimme seurustella lisäsin tavoitelistaani vielä lapsen. Sain toteutettua alun perin listaamani asiat tosin työni ei koskaan ollut koulutusta vastaavaa. Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi pääaineenani kansantaloustiede, mutta ammatiltani olen yhä pankin palvelumyyjä. Sen sijaan lasta emme ole onnistuneet saamaan. Kun olimme olleet ilman ehkäisyä kaksi vuotta, eikä raskaudesta ollut tietoakaan, halusin lapsettomuustutkimuksiin. Ville tietysti tyrmäsi ajatuksen saman tien. Ei siksi, että hän ei halunnut lapsia, mutta oletettavasti siksi, ettei hän jaksanut nähdä vaivaa asian eteen. Ei meissä varmaan ole mitään vikaa. Emme vain ole yrittäneet tarpeeksi, hän sanoi leppoisaan ja toppuuttelevaan tyyliinsä. Menin kuitenkin yksin tutkimuksiin. Minulta otettiin verikokeita ja tehtiin hormonimääritykset sekä tutkittiin munajohtimieni aukiolo. Minusta ei löytynyt mitään, mikä viittaisi siihen, etten pystyisi saamaan lapsia. Näytin Villelle tulokset ja sain aikani maaniteltua hänet Väestöliittoon siemennesteanalyysiin. Tuloksena oli ihan kohtalainen määrä hyvänlaatuisia siittiöitä. Meillä ei siis ollut mitään tiettyä syytä lapsettomuuteemme. Ymmärsin kuitenkin, että jos haluamme saada oman lapsen, niin meidän mahdollisuus on saada se lapsettomuushoidoissa. Villen tutkijan apurahalla ja minun pienellä palkallani emme voi jatkaa hoitoja yksityisellä puolella. Siksi pyysin terveyskeskuksen lääkäriä kirjoittamaan lähetteen julkiselle puolelle. **** Kolmen kuukauden päästä kävelemme vihdoin Naistenklinikalle. Naistenklinikan lääkäri on nainen. Hän vaikuttaa kylmältä. Puhuu robottimaisesti läpi kaikki mahdolliset asiat: ristikuulustelee mieheni sitten minut. Ihmettelen tyyliä, sillä lääkärillä on edessään kaikki meidän tutkimustulokset ja hoitoselvitykset. Kaiken kukkuraksi lääkäri yrittää väkisin saada minua tunnustamaan jotain kenties olemattoman sairauden koska olen hoikkarakenteinen. Oletko koskaan painanut enempää, hän kysyy minulta. En ole, vastaan. Miten saisimme sinut lihomaan?, lääkäri tenttaa. Ei mitenkään, koska laihuus on meillä suvussa, vastaan. Leivotko usein? Leivo pullaa, niin mieskin pysyy tyytyväisenä, lääkäri ehdottaa. Oliko tuo vitsi? Ällistyn niin, etten edes vastaa mitään. Lääkärihän on sovinisti. Se terveellisistä elämäntavoista. Lääkäri ei ilmeisesti tiedä, että lihavuus on kansantauti eikä laihuus. Puen takkia päälleni aulassa. Aulan penkeillä istuu vain odottavia pariskuntia. Kuulen, kuinka hoitaja sanoo erittäin lempeästi, että hoitaja Kiiskinen on tänään pois, joten minä ohjaan teitä tällä kertaa. Kaikki voivat sitten siirtyä tänne, niin lähdemme katsomaan synnytyssalia. Oletan, että kyseessä on synnytysvalmennus. Pariskunnat lähtevät iloisesti liikkeelle. Minua taas alkaa ahdistaa. Mahdollisimman pian ulos täältä, koska tänne en kuulu. Minulla ei ole isoa mahaa. Vielä. Ehkä ei koskaan. Minulle tämä odotus ei tule olemaan 9 kuukautta, vaan kuukausia tai paremminkin vuosia pitkä. En tiedä kuinka kauan pitää vielä odottaa. Tuntuu aivan liian ahdistavalta. **** Meidän lapsettomuushoidot Naistenklinikalla alkavat. Päivät kuluvat rutiinin mukaan: pistos tiettyyn aikaan. Ensimmäinen inseminaatio, pettymys. Kahden kuukauden päästä toinen inseminaatio, jälleen pettymys. Tuntuu, ettei elämääni mahdu mitään muuta kuin lapsihaaveet ja työ, jossa en saa edes arvostusta. Kolmannen inseminaation jälkeen minulle tulee jostain kummasta jälleen toivoa. Seuraavina päivinä odotan, odotan ja odotan. En uskalla ottaa edes lasillista viiniä. Leikin ajatuksella, että mitä jos, mitä jos Tulisi jo hetki, kun huomaan, ettei kuukautiset alakaan silloin kuin pitäisi. Mutta sinä päivänä, kun kuukautisten pitäisi alkaa tulee kova vatsakipu. Tuskin raskauden pitäisi tältä tuntua. Ei kai sen pitäisi tuntua vielä miltään? Mietin melkein ääneen. Menen töiden jälkeen jumppaan. Ennen kuin niska-selkä-jumppa alkaa, huomaan, että raskaustoive taas kerran mennä tupsahtaa veren mukana viemäriin. Mieleni tekisi vain huutaa. **** Kun pääsen lopulta kotiin, en pysty enää pitämään tunnetta sisälläni. Menen nopeasti kylpyhuoneeseen, laitan oven lukkoon ja alan huutaa suoraa huutoa. Nyt en jaksa enää pidätellä itkuakaan. Yritän kai saada tuskani tuntumaan myös ruumiissani, sillä alan takoa nyrkkejä tasatahtiin kylpyhuoneen seinälaattoihin. Tunnen kipua nyrkeissäni, mutten välitä siitä. Kuulen jostain kaukaa oman huutoni: Saaaaatanaaaa, voi saatanan saaatanaaaaa, huudan ja raivoan. Kuulkaa nyt joku tämä minun helvetillinen tuskani, kun se tulee nyt kerralla

35 ulos. Näin kovaa en ole koskaan huutanut. Lopulta vajoan maahan kuin pieni lapsi. Sitten täydellinen hiljaisuus. Kunnes Villekin muistuttaa olemassaolostaan. Lotta? Ville koputtaa arasti kylpyhuoneen oveen. Niin, sanon säälittävällä piiperryksellä, sillä kurkustani tuskin lähtee enää ääntä. Mitä sä oikein teet siellä?, Ville kysyy. Tulen hulluksi, vastaan. En osaa kuvitella, mitä muutakaan se voisi olla, kun kyykin maassa viileällä laattalattialla ja heilun sydämeni jyskytyksen tahtiin. Ville on vaiti. Hän menee lukkoon, kun ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. *** Seuraavana päivänä varaan Villen kehotuksesta ajan työterveyteen. En jaksa olla töissä, mutta tätä varten en kai saa edes sairauslomaa. Kuka onkaan keksinyt, että Suomessa lapsettomuutta pitää hoitaa vain fyysisesti? Kun tämä nyt on kuitenkin psyykkisesti paljon raskaampaa. Lääkäri kuuntelee minua nyökytellen. En voi määrätä lomaa vain siksi, että sinulla on henkisesti vaikeaa, mutta univaikeuksien vuoksi voin määrätä. Miten paljon luulet tarvitsevasi sairauslomaa? lääkäri kysyy. Kokonaisen vuoden, ajattelen. En osaa sanoa, sanon kuitenkin. Laitan sinulle kaksi viikkoa, jos se ei riitä, niin tule sitten uudestaan. Sen kahden viikon aikana ehdin miettiä tulevaisuuttani ilman lasta tai lapsen kanssa. Ilman Villeä tai Villen kanssa ja ilman työtä tai työn kanssa. Päätän, ettei kukaan muu määrää elämästäni kuin minä itse. En kuuntele enää, mitä kukaan on minun asioistani mitään mieltä. Jos en pysty saamaan lastani, niin pystyn aikakin tekemään jotain työni suhteen. Niinpä irtisanon itseni töistä. Alan suunnitella elämääni ilman lasta. Pyrin jatko-opiskelijaksi. Jatkamme kyllä lapsettomuushoitoja, mutta lapsi tulkoon sitten, kun sen aika on. Pääasia, että olen onnellinen. Kastehelmi Tuomariston perustelut Teksti on tyyliltään selkeästi ehein kaikista kilpailuun osallistuneista tarinoista. Henkilöt ovat uskottavia alusta loppuun. Toimiva dialogi tuo lisäinformaatiota ja kertoo sellaisia asioita, joita subjektiivinen kertojanääni ei kykene yhtä tehokkaasti ja uskottavasti antamaan. Välillä tekstissä käytetään abstrakteja ilmauksia. Konkreettisempi kuvaus toisi tekstiä lähemmäs lukijaa. Myös otsikko on kulunut. Käytetty kieli on virheistään huolimatta kuitenkin muuten värikästä. Lapsettomuuden aiheuttamia tunteita kuvataan elävästi. Teksti sisältää todentuntuisia kohtauksia, jopa komiikkaa, joka on lapsettomuutta käsittelevissä omakohtaisissa kirjoituksissa harvinaista. Kirjoituksessa tulee esiin kriisin vaikutus lapsettoman arvoihin ja tavoitteisiin, ja avoimeksi jätetty loppu kuvaa hyvin lapsettomuusprosessia. Simpukka 4/

36 Kirjeitä lukijoilta 36 Ei lainaksi vaan lahjaksi lapseksi ikiomaksi Rakkaus kuollut ei Meillä tuli aikoinaan ilmi, että mieheni on hedelmätön. Jokusen kerran kokeilimme icsi-hoitoja kivesbiopsian avulla, mutta koska ne eivät tuottaneet tulosta, aloimme jo melko varhaisessa vaiheessa harkita luovutettujen siittiöiden käyttöä. Nyt olemme onnellisesti raskaana. Lahjasoluihin siirtyminen harkittiin kunnolla ja perusteellisesti. Meillä mies otti lopulta ajatuksen omakseen ihan itsekseen pohtimalla, minun ei tarvinnut häntä pakottaa tai painostaa mihinkään. Itselläni oli enemmän työstämistä aiheessa, kun surin (kylläkin turhaan) mieheni puolesta sitä, ettei lapselle tule isänsä ominaisuuksia. VANHEMMUUS MUUTAKIN KUIN BIOLOGIAA Mies kokee, että kasvatuksen mukanaan tuoma vanhemmuus on ihan yhtä tärkeää kuin biologinen geenitason vanhemmuus. Kyllähän adoptoidutkin lapset lopulta kokevat, että heidän adoptiovanhempansa ovat heidän oikeat vanhempansa, kun he eivät (välttämättä) muista vanhemmista tiedä. Lahjasolulapsilla on se erityinen tausta, että he ovat syntyneet heitä erityisesti toivoneille vanhemmille toivottuina, odotettuina, jo valmiiksi rakastettuina. (Enkä nyt tässä väheksy ollenkaan adoptiovanhempien rakkautta tulevaa lastaan kohtaan, koska kyseessä on ihan erilaiset tilanteet. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa kullekin.) Mieheni on ollut tässä raskaudessa mukana aivan kuin kuka tahansa mies tavis- raskauksissa. Hän ei koe olevansa yhtään vähempi isä tulevalle lapsellemme, vaikka sen alkuperä onkin muualla. YHDENLAINEN TABU Niin harmillista kuin se onkin, niin itselläni on sellainen käsitys, että meidänlaisia pareja alkaa olla aina vain enemmän ja enemmän... Tästä ei vain puhuta niin yleisesti lapsettomuuspalstoilla tai lapsettomien ryhmissäkään, että se jää sen takia yhdenlaiseksi tabuksi. En ole itsekään kaikille ystävilleni ja tuttavilleni kertonut, että meille on tulossa donor-lapsi, vain muutama tarkoin harkittu ja valittu tietää asiasta. Pidän niin äärettömän suuressa arvossa sitä, että jotkut ovat vielä halunneet luovuttaa sukusoluja, lakimuutoksesta huolimatta. Sitä tunnetta, minkä onnistunut hoito aiheuttaa ja sitä onnea, mikä tulvahtaa päälle siitä tiedosta, että meille vihdoin on lapsi tulossa, ei kukaan luovuttaja voi käsittää mutta ajatuksissa lähetän kiitoksen sille ihmiselle, jonka avulla mieheni voi kokea isyyden omasta hedelmättömyydestään huolimatta. Tie on ollut pitkä ja raskas, mutta sen tien läpi käyminen oli meille yksi hieno kokemus, jonka palkinto on vasta tulossa maailmaan. Lauralucas Sillä rakkaus kuollut ei, vaikka vietiin muu pois meiltä, rakkaus kuollut ei kuitenkaan. Rakkaus kuollut ei, perin pohjin pettyneiltä, rakkaus kuollut ei kuitenkaan... Nämä Juha Tapion kappaleen sanat kolahtivat suoraan sisimpääni, kun ne ensimmäisen kerran kuulin. Ihan kuin ne olisivat tehty minulle ja miehelleni. Ihan kuin meidän tarina olisi kerrottu tuossa kappaleessa. Paljon olemme saaneet kärsiä lapsettomuutemme aikana. Olemme käyneet läpi aikamoisen tunneskaalan laidasta laitaan. Olemme surreet, turhautuneet ja kohdanneet pettymyksiä. Olemme raivonneet, riidelleet ja todenneet haaveitten murskautuvan. Mutta silti rakkaus kuollut ei. Nuppu 36 Simpukka 4/2008