TAPAUS ARMO Suomentanut Sami Siltala

Transkriptio

1 Tapaus armo

2

3 Lee Strobel TAPAUS ARMO Suomentanut Sami Siltala

4 2016 Aikamedia Oy ISBN (PDF), ISBN (sid.) Kaikki oikeudet pidätetään. Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2016 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty. Uusintapainokset ja jakelu Suomessa vain Aikamedian kautta. Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1933/1938 käyttöön ottamaa suomennosta, ellei toisin mainita. Graafinen suunnittelu ja toteutus Aikamedia Oy Otavan Kirjapaino, Keuruu Painotuote

5 Omistettu Abigailille, Penelopelle, Brightonille ja Oliverille Jumalan armolahjoille.

6

7 Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (2. KOR. 5:17.)

8 SISÄLTÖ ESIPUHE...11 JOHDANTO: Armoa etsimässä...15 ENSIMMÄINEN LUKU: Erehdys...19 TOINEN LUKU: Orpo...27 KOLMAS LUKU: Huumeiden vanki...55 NELJÄS LUKU: Professori...77 VIIDES LUKU: Pyöveli KUUDES LUKU: Koditon SEITSEMÄS LUKU: Pastori KAHDEKSAS LUKU: Tuhlaajapoika YHDEKSÄS LUKU: Tyhjät kädet EPILOGI: Salattu armo, jaettu armo...207

9 MITÄ RAAMATTU SANOO ARMOSTA? VIITTEET...227

10

11 Esipuhe Jumalan armo on sekä uuden elämän että elävän uskon perusta. STANLEY GRENZ 1 Armon voi selittää näinkin yksinkertaisesti yhdellä lauseella: Armo on Jumalan osoittama suosio syntisille. 2 Tästä lähtökohdasta määrittelyä voisi laajentaa moniosaiseksi kirjasarjaksi asti, mutta armon ydin pysyy samana: se on ansaitsematon ja ehdoton Jumalan rakkauden lahja, jota emme voi koskaan ansaita omilla töillämme. Armo antaa meille mahdollisuuden vastata Jumalalle, se kietoo meidät osaksi hänen perhettään ja antaa meille voimaa muuttua. Teologi Thomas Odenin mukaan armo on välttämätöntä, jotta voisimme tietää totuuden, välttää syntiä, käyttäytyä hyvin, rukoilla oikein, toivoa pelastusta, että voisimme saada uskon ja pysyä siinä kiinni. 3 Hän jatkaa, että juuri armo on eteenpäin ajava voima kristityn elämässä. 4 Määrittelyt ovat tärkeitä, mutta tämä ei ole tietokirja armosta. Tämä on kokoelma kertomuksia, jotka osoittavat, kuinka Jumalan voima voi vallankumouksellisella tavalla muuttaa ihmiselämän kulun, tehdä kodittomasta huumeidenkäyttäjästä pastorin, avionrikkojasta avioneuvojan, holtittomasta kapinallisesta epäitsekkään Jumalan palvelijan, massamurhaajasta armahdetun syntisen.

12 Charles Colson kirjoittaa: Meidän syntejämme ei ole pelkästään annettu anteeksi, vaan meidät on siirretty elämään uutta elämää Jumalan voimassa ja armossa. 5 Philip Yancey taas rohkaisee: Emme voi koskaan vajota niin alas, etteikö Jumalan armo tavoittaisi meitä. Armo ei myöskään jätä meitä sinne, vaan kohottaa meidät uusiin korkeuksiin. 6 Tämä kirja kuvailee hyvin henkilökohtaista matkaani, joka sai alkunsa kriisistä isäni kanssa ja joka on saattanut minut elämän pituiselle tehtävälle ratkaisemaan arvoitusta nimeltä armo. Matkan varrelta olen löytänyt kiistatonta todistusaineistoa armosta monista paikoista: korealaisen orvon elämässä hänen vapistessaan olkipeiton alla ketunkolossa, teini-ikäisen huumeiden orjan elämässä Amarillossa, nuoren, joka ei enää jaksanut välittää tappaisiko seuraava huumepiikki hänet, samoin kodittoman, pitsanjätteitä roskiksista kaivelevan rikollisen elämässä, nöyryytetyn pastorin elämässä Etelä-Carolinassa, sekä kambodžalaisen punakhmerejä pakenevan miehen elämässä hän huomasi elämänsä kietoutuvan kuuluisan sotarikollisen elämään. Jokainen kertomus edustaa pientä palasta armon palapelistä ja osoittaa, kuinka armo kulkee anteeksiantamusta pidemmälle, aina siihen asti, että Jumala hyväksyy ihmisen ja ottaa lapseksensa. Kertomukset osoittavat, kuinka armo tuo toivoa tilanteisiin, joissa sitä ei enää ole, kuinka armo ylettyy hankalimpiinkin olosuhteisiin, ja kuinka armo saa meidät antamaan anteeksi heille, jotka ovat saaneet aikaan syvimmät, salaisimmat haavamme, ja antamaan anteeksi jopa itsellemme. Toisin sanoen, kertomukset tuovat mukanaan oivalluksia, joita kaikki tarvitsemme. Niin kuin kristinusko on ainutlaatuinen maailman uskontojen joukossa, samoin on armo, jonka Kristus tarjoaa. Ymmärtääksemme armon meidän tulee nähdä se kuvailtuna mieluum- 12

13 min kuin vain määriteltynä. Viime kädessä koko Raamattu on kertomus armosta. Kun Jeesus halusi seuraajiensa kokevan täysin armon tunteenomaisen vaikutuksen, hän kertoi vertauksen tuhlaajapojasta. Jeesus puhui paljon armosta, mutta pääosin kertomusten kautta, kirjoittaa Philip Yancey. 7 Tässä on siis sinulle, lukijani, kertomuksia armosta. Ne ovat totuudenmukaisia todistuksia ihmisiltä, joiden muutos ja uudistuminen ovat olleet niin radikaaleja, että paras selitys niihin näyttäisi olevan armollisen Jumalan työ näissä ihmisissä. Uskon, että näiden kertomusten kautta saatat nähdä omankin kertomuksesi uusin silmin. 13

14

15 Johdanto Armoa etsimässä Jumala tahtoo, että hänen yhteyteensä halutaan. Ikävä kyllä monien kohdalla hän odottaa niin kovin pitkään aivan turhaan. A.W. TOZER 1 Hän nojasi taaksepäin puupaneloidun huoneensa nurkassa nahkaisessa laiskanlinnassaan. Hänen silmänsä vilkuilivat hermostuneesti vuoroin minua ja vuoroin televisiota, aivan kuin hän ei välittäisi keskittyä täysin meidän kohtaamiseemme. Nopein ryöpsähdyksin hän läksytti, motkotti ja huusi minulle, mutta ei missään vaiheessa katsonut minua suoraan silmiin. Olin valmistumassa lukiosta seuraavana päivänä, ja isäni oli saanut minut kiinni valehtelusta pahemman kerran. Viimein hän nojasi tuolissaan eteenpäin ja käänsi kasvonsa minua kohti, silmät tuijottivat vihaisina lasien takana. Hän nosti vasemman kätensä ylös, heilutti pikkusormeaan kuin irvaillakseen ja lausui jokaisen sanan harkitun hitaasti: Minä en rakasta sinua pikkurillinkään vertaa! Hän hiljeni, kun oli sylkäissyt sanat suustaan. Hän luultavasti odotti minun taistelevan vastaan, puolustavan itseäni, mutisevan jotakin, pyytävän anteeksi tai ainakin reagoivan jollain tapaa. En kuitenkaan voinut muuta kuin vain tuijottaa häntä kasvot pu-

16 naisina. Vähän ajan päästä hän huokaisi raskaasti ja kaivautui taas laiskanlinnansa uumeniin tuijottamaan televisiota. Käänsin hänelle selkäni ja purjehdin kohti ovea niskojani nakellen. Minä en tarvinnut häntä. Olin röyhkeä, päättäväinen ja kunnianhimoinen. Taistelisin tieni maailmassa ilman hänen apuaan. Olinhan nimittäin päässyt seuraavaksi kesäksi töihin maalaissanomalehden toimittajaksi Illinoisin Woodstockiin. Asuisin omillani ja ansaitsisin lähes sata dollaria viikossa. Mielessäni muotoutui suunnitelma, kun paiskasin oven kiinni perässäni ja lähdin tarpomaan kohti rautatieasemaa hätäisesti pakkaamani merimiessäkki selässäni. Pyytäisin sanomalehteä antamaan minulle töitä kesän jälkeenkin. Moni toimittaja oli tullut toimeen ilman yliopistokoulutusta, miksen siis minäkin? Saisin pian nimeä, tekisin vaikutuksen Chigagon sanomalehtien toimittajiin ja pääsisin viimein suureen kaupunkiin. Pyytäisin tyttöystävääni muuttamaan kanssani. Aioin tehdä kaiken yksin, palaamatta kotiin enää koskaan. Jonakin päivänä saisin kostoni. Jonakin päivänä isäni avaisi Chicago Tribune -sanomalehden eteensä ja hänen silmiinsä osuisi minun nimeeni etusivulla. Sittenpähän tietäisi. Olin suorittamassa tehtävää, polttoaineenani laantumaton raivo. Tosin kävellessäni tuona hikisenä heinäkuun päivänä pitkin valtatien hiekkareunaa en tiennyt aloittavani hyvin erilaista tehtävää kuin suunnittelin. En voinut silloin ymmärtää matkani kulkua. Se saisi minut muuttamaan elämäni tavoilla, joita en koskaan olisi voinut kuvitellakaan. Tuona päivänä sai alkunsa koko elämän kestävä armon tavoittelu. 16

17

18

19 ENSIMMÄINEN LUKU Erehdys Psykoanalyysi... osoittaa meille päivittäin, kuinka nuorehkot ihmiset menettävät uskonnolliset käsityksensä sitä mukaa, kuin heidän isänsä auktoriteetti menettää otetta heidän elämästään. SIGMUND FREUD 1 Vielä jonakin päivänä ymmärrät Vasta kuolinvuoteellaan äitini vahvisti sen, mitä monen vuoden terapiakäyntieni aikana olin arvaillutkin: minä olin vahinko, ainakin isäni silmissä. Vanhempani aloittivat kolmella lapsella, ensin tuli tyttö ja sitten kaksi poikaa, ja isäni heittäytyi vanhemmuuteen täysin siemauksin. Hän valmensi poikien pesäpallojoukkuetta, johti partioryhmää, oli mukana koulun tukiryhmässä, kävi perheen kanssa lomilla, otti osaa kaikkiin lasten urheilutapahtumiin ja valmistujaisjuhliin. Sitten pitkän ajan päästä äitini kertoi isälle yllättävät uutiset: hän oli raskaana, odotti minua. Isäsi oli... sanotaanko vaikka, että hän oli kovin yllättynyt, äitini kertoi minulle viimeisinä elinviikkoinaan, jolloin saatoimme keskustella tuntikausia, hän kun oli vuoteen omana

20 syövän vuoksi. Emme olleet koskaan aiemmin puhuneet tästä asiasta, mutta meillä oli hyvät keskustelut meneillään suvun historiasta ja tahdoin käyttää hyväksi tilaisuuden saada hieman vastauksia. Millä tavoin yllättynyt? Hän oli hetken hiljaa. Ei erityisen hyvällä tavalla, hän sanoi katsoen minua ymmärtävästi. Mikä hän sitten oli? Vihainen? En haluaisi sanoa, että varsinaisesti vihainenkaan. Ehkä turhautunut. Tilanteesta ärsyyntynyt. Tämä ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Sitten suostuttelin hänet hankkimaan vielä yhden lapsen leikkikaveriksi sinulle, jatkoi äiti. Hän puhui pikkusiskostani. Tuo kuulosti järkevältä. Vuosia aiemmin, kun olin kuvaillut terapeutille isäsuhdettani, emotionaalista etäisyyttämme, sitä, että hän ei osallistunut elämääni, jatkuvia tappeluita ja hänen raivonpurkauksiaan, terapeutti oli epäillyt, että minun yllättävä ilmaantuminen perheeseen oli sotkenut isäni tulevaisuudensuunnitelmat. Voin kuvitella, että isäni tunsi ansainneensa lepotauon kasvatettuaan kolme lasta. Hänellä meni taloudellisesti hyvin, ja hän varmasti olisi halunnut matkustaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta. Nyt viimein äitini vahvisti luuloni todeksi. Perheemme asui ylemmän keskiluokan naapurustossa Chicagon luoteisosassa. Isäni työskenteli ankarasti saadakseen liiketoimintansa kukoistamaan. Hän järjesti meille aivan kaiken mitä tarvitsimme taloudellisesti. Hän oli uskollinen aviomies, arvostettu yhteisössään, hyvä ystävä läheisilleen. Kaikesta huolimatta suhteeni häneen oli aina hyytävä. Ehkä olisin tarvinnut enemmän kannustusta ja tunnustusta kuin toiset lapset, en tiedä, mutta minun aikanani ei ollut enää partiota, ei valmentamisia, ei väittelyjoukkueen seuraamisia, eikä hän 20