luonto Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piirin 15. vuosijulkaisu

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "luonto Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piirin 15. vuosijulkaisu"

Transkriptio

1 K y m e n l a a k s o n luonto Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piirin 15. vuosijulkaisu 2009 Kymenlaakson suot

2 K y m e n l a a k s o n luonto Pääkirjoitus Sisällys Pääkirjoitus 3 Suotko surkeita? Miten Kymenlaakson suot ovat syntyneet? Soiden kasvillisuudesta Soiden lihansyöjäkasvit Rahkasammalten ekologiasta Suon marjat ja sienet Suot luonnon ja kulttuurin arkistoina Soilla on monta ulottuvuutta Kymenlaakson soiden sudenkorennot Suoluonto ja turpeen käyttö Suoluonnon alennustila jatkuu Pyhtään suot - Valkmusa Suomi on soiden maa tai ainakin on ollut sellainen. Takavuosien uuttera soiden ojitus, pellonraivaus turv le, tulvasuojelu ja pienvesien, mm. lähteikköjen, kuivatus ovat hävittäneet suoluontoa uskomattomalla tavalla. Alkuperäisestä suoekosysteemistä on jäljellä enää rippeitä. Suoluonnosta on jäljellä vain 1/3 ja osa suotyypeistä on lähes hävinneinä. Tällainen on kehitys koko maassa, eikä Kymenlaakso tee siitä poikkeusta. Ajatus parantaa metsänkasvua kosteikkoja ojittamalla on ryöstäytynyt käsistä, ja ojitusten piiriin on otettu siihen täysin sopimattomia kohteita, kuten Pekka Borg kirjoittaa artikkelissaan suoluonnon alennustilasta. Työllisyyden nimissä on tuhottu arvokkaita suokohteita niiden arvoja edes tutkimatta. Viranomaiset ovat kiitettävästi selvittäneet soiden turvevarat, mutta suoekosysteemin monimuotoisuuteen tai muihin käyttömuotoihin ei vertailukelpoisia tutkimustuloksia juuri löydy. Siksi arvokkaidenkin soiden suojelu yhä vielä kärsii perustietojen puutteesta. menttinä, luontomme arvokkaana arkistona, omaleimaisen suoeliöstön elinpiirinä ja kokemusympäristönä jatkuvasti kaupungistuvalle maallemme on itseisarvo sinänsä. Soiden suojelun tulisi olla tasaveroinen tapahtuma käyttöönotettavien soiden jos käyttöä tulee lainkaan tehostaa - rinnalla. Tietojen karttuessa elinympäristöstä on vesistöjen kunnostus takaisin virkistyskäyttöön käynnistynyt jo vuosia sitten. Myös niiden kelpoisuutta vesieliöille on parannettu. Samanlaisen kohtelun soisi soillekin. Myös tässä maakunnassa on ojitettu tai raivattu soita, joiden merkitys luonnon monimuotoisuuden ja lajiston suojelun kannalta on suuri. Niiden ennallistaminen palauttaisi ainakin osittain entiset arvot. Tämän lehden artikkelien kautta välittyy kuva niistä ympäristöarvoista, joita soihin liittyy. Parhaiten ne näkee, haistaa ja kokee retkeilemällä soille. Soiden ennallistaminen Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin 15. vuosijulkaisu 32 Lehtemme tässä numerossa halutaan tuoda esiin soiden monipuolisuus ja niiden suuri merkitys ihmiselle. Suon käyttömuodoissa puunja turpeentuotto on vain vähäinen osa. Suo suomalaisena luonnonele- Risto Hamari Kannen, sisällysluettelon ja pääkirjoituksen kuvat: Julkaisija: Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry Vastaava toimittaja: Risto Hamari Toimituskunta:, Hanna Majander, Pekka Raukko ja Venla Sainio Taitto: Anniina Rummukainen Painos: kpl Irtonumero: 5 ISSN: Kirjapaino: Solver Palvelut Oy, Kouvola Kannen kuva: 2

3 Miten Kymenlaakson suot ovat syntyneet? Soiden synnyn edellytyksenä on, että ilmasto on humidi, ts. vuotuinen sademäärä on suurempi kuin haihdunta. Kymenlaakson viileässä väli-ilmastossa tämä toteutuu hyvin. Vuotuinen noin 500 mm sademäärä takaa, että meillä on hyvät edellytykset soiden synnylle; ja näin on ollut viimeisen jääkauden päättymisestä lähtien. Muuten soiden synty vastaa samaa kehitystä, joka koskee koko maatamme: Suomi - suomaa! Ylimääräinen vesi kertyy maaston painanteisiin, jolloin suosammalet pääsevät valtaan ja soistuminen alkaa. Osa soista on syntynyt luontaisesti metsämaan soistuessa. Toinen merkittävä syy soiden syntyyn on pienten vesistöjen tuntumassa. Soistuminen etenee niissä joko pinnanmyötäisesti rannoilta käsin tai pohjanmyötäisesti. Myös maankohoaminen aiheuttaa soistumista. Rannikolla se ilmenee selvästi, kun merestä paljastuu hitaasti uutta maata. Alavat kosteat rantaniityt ovat alttiita soistumaan, jolloin aluksi syntyy maaduntanevoja. Myöhemmin kehitys johtaa kohosoiden kehittymiseen; Kymenlaakso kuuluu siihen vyöhykkeeseen, jossa vallitseva suotyyppi on kohosuo. Vastaavanlainen kehitys koskee myös suurien järvien rantoja. Maankohoamisen vuoksi maa kallistuu hitaasti kaakkoon ja järvien luoteisrannat soistuvat, samalla kun vesi kohoaa kaakkoisrannalla. 1=mineraalimaa 2=viljelys 3=minerotrofinen neva 4= minerotrofinen räme 5=heikosti minerotrofinen kasvillisuus 6=reunarämeet 7=allikot ja kuljut 8=kermit 10=veden virtaussuunta 11=suotyyppilyhenne kun antavat selvän kuvan suon ympärillä olevan kasvillisuuden luonteesta. Saraturpeen jälkeen kohosuon rakenteessa seuraa määrällisesti paksuin turvekerrostuma rahkaturve. Rahkasammal kasvaessaan tuottaa sitä tasaisesti niin, että lopulta suon pinta on ympäristöään korkeammalla. Suon keskustan kasvit saavat vettä ainoastaan sadevedestä, mikä ratkaisevasti vaikuttaa suon elämään. Suo ei kuitenkaan ole yksioikoisen tasaista turvemaata. Pinnalla vaihtelevat korkeammat ja kuivemmat kermikohdat ja niiden välillä matalat, vetiset kuljuosat. Myös suoranaisia pikkulampia tai suosilmäkkeitä voi olla aivan suon keskelläkin. Kaikki tämä vaikuttaa kasvien asettumiseen suolla. Siellä kasvavat vierekkäin märässä ympäristössään suoleväkkö ja raate tai vaivaiskoivu ja kanerva. Viimeksi mainitut ovat sopeutuneet kuivaan ympäristöön, edelliset hyvin vetiseen. Edellä kuvattu koskee vanhoja suuria soita. Maakunnassa on kuitenkin runsaasti pieniä suoplänttejä, jotka eivät ole kohosuovaiheessa. Niitä on saariston kalliopainanteissa, metsien notkopaikoissa, vuorten notkelmissa ja lampien rannoilla. Suoeliöiden kannalta niillä on tärkeä asema, sillä ne synnyttävät maakuntaan sen tarvittavan kosteikkoverkoston, joka ylläpitää kosteikkolajien elämää. Onpa meillä hieno erikoisuuskin: suppasuot. Salpausselillä on erityisesti Valkealassa hieno suppa-alue: Halisenromput ja Hunkerinromput. Samaan aikaan, kun rinteellä kukkii kangasvuokko, on supan pohjalla vielä lumen peitossa oleva pikkusuo, jonka suokasvit heräävät kesään vasta noin kuukautta myöhemmin. Palsa Aapa Kohosuo Räme Korpi Neva Kohosuon kehitys Hyvin usein suokairaukset paljastavat kohosuon kehityskulun. Pohjalla voi olla mutaa tai liejua, mikä osoittaa suon syntyneen vesistön umpeenkasvaessa. Korteturve ja saraturve osoittavat suon kehittyneen avoimen nevavaiheen kautta edelleen. Saraturpeen seassa voi olla myös vanhoja kantoja muistona koivuvaltaisesta vaiheesta suon elämässä. Ne ovat säilyneet hajoamattomina, sillä suon hapan, vähähappinen ympäristö säilyttää hyvin orgaanista ainesta jopa vuosituhansia. Tätä tietoa on käytetty tieteessä hyväksi laatimalla soista siitepölydiagrammeja. Eri kerrosten siitepölystöt Kuvat Kimmo Tolosen tutkimuksista Muna- (yllä) ja Kananiemensuolla (alla). Risto Hamari Kuvat: Mika Honkalinna, ja Risto Hamari 1-3 = Keidas- eli kohosuot 4-6 = Aapasuot 7 = Palsasuot Letto

4 Soiden kasvillisuudesta en kanssa synnyttävät rehevän vaikutelman. Tavallisempaa on, että korven valtapuuna on kuusi. Tiheässä korpikuusikossa ei monikaan muu puulaji menesty. Usein kenttäkerroskin on niukkalajinen, vaikka metsäkorte ja harmaasara vielä viihtyisivätkin varjoisassa ympäristössään. Korpikuusikon tyypillinen sammal on korven karhunsammal, mutta myös kerrossammal voi kasvaa, jos valoa suinkin riittää sen tarpeisiin. Laajan rämeen rakenneosissa ilmenee suon monimuotoisuus. Keskellä suota saattaa olla avolampia, hyvin vetisiä kuljuja, rahkaisia ja tasaisia kohtia ja kuivempia kermejä. Kullekin niistä asettuvat omatyyppiset suokasvit. Suolammissa menestyvät lumpeet ja ärviät. Kuljujen lajeja ovat tietyt rahkat, piirtoheinät ja mutasarat. Tasaisella suopinnalla kasvavat suokukat, kihokit, karpalot, pullosarat ja niittyvillat. Kermien pinnalla voi tavata variksenmarjan, karpalon, hillan tai niittyvillan. Nevat, vetisiä ja puuttomia soita lajit korvaavat rapakiven. Niinpä useimmat letot ovat juuri siellä. Joskus suoalue sellaisenaan on lettosuona, mutta tavallisempaa on, että lettosuo on vain osa laajempaa suokompleksia. Hienoja lähdelettoja syntyy Salpausselän rinteiden tyvelle, missä pohjavesi purkautuu maanpintaan. Samalla pintaan virtaa ravinteikasta ja hapekasta vettä, joka ylläpitää vaateliastakin lajistoa. Näkkimistön lähdeletolla kasvaa soikkokaksikkoa ja huopaohdaketta. Selänpään harjanteen tyvellä kämmekkälajeja on enemmänkin: herttakaksikko, maariankämmekkä ja punakämmekkä. Punakämmekkä on myös Kajasuon ja Laurinsuon lajiston hienous. Lettomaisuuden näkee usein jo kaukaa: järviruoko, suokeltto ja hirssisara. Erikoisena lettolajina voi mainita Voijärvensuon kaarlenvaltikan. Voijärvensuolla kasvaa myös runsaasti muuta mielenkiintoista lajistoa, mm. maariankämmeköitä. Risto Hamari Vaivero Soiden kasvillisuus on vahvasti sidoksissa suotyyppiin, sillä osa soista on puuttomia ja varsin avoimia kasvupaikkoja, osa taas puuvaltaisia ympäristöjä. Yhteistä soille onkin lähinnä kasvualusta, joka kaikissa tapauksissa on suoturvetta. Näennäisesti monet suot ovat vetisiä kasvupaikkoja, mutta suokasvien lähempi tarkastelu osoittaa, että niissä on runsaasti kuivakkokasveille ominaisia piirteitä. Tämä on seurausta monien suotyyppien happamista olosuhteista, jotka aiheuttavat fysikaalisen kuivuuden eli kasvien on hankala saada riittävästi vettä. Vain rehevillä lettosoilla tilanne on helpompi. Korpisoiden lajistoa Korvet ovat hyvin puita kasvavia soita, eikä niitä aina suoksi mielläkään. Maallikolle ne näyttäytyvät synkkinä kuusikoina, usein puronvarsiin sijoittuneina. Vain maaperän turvekerros varmistaa, että kyseessä on korpisuo. Rannikolla varsin yleinen puulaji korvissa on tervaleppä. Jopa niin, että se on valtapuuna, jolloin muodostuu komeita tervaleppäkorpia. Esimerkiksi Kotkan Räskissä pienen puron suistossa on hieno tervaleppäkorpi, jossa tervalepän lisäksi kasvaa paatsamaa, suomyrttiä ja pajuja. Kenttäkerroksen saniaiset, kortteet ja lillukat yhdessä heini- Mika Honkalinna Räme, yleisin suotyyppimme Mielikuva suosta liittyy usein rämesoihin. Ne ovat mäntyvaltaisia soita. Suon rakenteesta riippuen ne voivat olla varsin metsäisen oloisia isovarpuisia soita tai sitten kitumäntyisiä melko avoimia paikkoja. Varsinkin kohosuon keskustassa, missä ollaan pelkän sadeveden varassa, kehittyy tyypillisiä kitumäntyisiä rämeitä. Rämeen kasveja ovat esimerkiksi suopursu, vaivero, juolukka ja karpalo. Kanervakin kasvaa rämeillä vastaten rakenteeltaan läheisesti suopursua ja vaiveroa. Molemmat säästävät vettä kapeiden ja nahkeiden lehtiensä ansiosta. Karpalon ohella suomuurain kasvaa rämeillä. Usein ravinteiden niukkuuden vuoksi hillat jäävät pieniksi, mutta suotuisissa oloissa kasvavat hillat Etelä-Suomea myöten muhkeina. Esimerkiksi Kananiemensuolta, Laurinsuolta ja Salmensuolta voi hyvänä kesänä poimia upeat marjat. Nevalla liikkuja voi huoleti suunnata katseensa maahan, sillä puut, eivätkä pensaatkaan häiritse liikkumista. Nevojen lajistossa ehdoton valta-asema on sammalilla ja saroilla. Monet suurista soistamme ovat itse asiassa yhdistelmiä eri suotyypeistä, joten esimerkiksi Kananiemen suolla voi kohdata lyhytkortista nevaa, suursaranevaa, kalvakkanevaa ja silmäkenevaa. Maaduntarantojen suotyyppinä on usein myös neva. Salminlahden NATURA-alueen sisällä on hienosti kehittyneitä rannikkoalueen nevatyyppejä. Erikoista on, että näillä merenrannan hitaasti soistuvilla rannoilla kasvaa merisara ja piukkasara, jotka sisämaassa ovat harvinaisia. Samaisella Salminlahden tulvanevalla kasvaa runsaasti raatetta, joka kukkiessaan on upeana vastakohtana tummalle vedelle. Myös Kymijoen varrella on hienoja tulvarantojen nevoja ja tulvaisuus on juuri niiden elinehto. Rannan lähellä valtalajina on järvikorte, jonka suojassa esimerkiksi irtokellujana kasvavat rimpivesiherneet pystyvät säilymään paikallaan. Valkealassa, Pikkusompasen rantavyöhykkeessä on laajat alueet silmäkenevoina. Karpalonkerääjä liikkuu siellä kastumisen uhalla, sillä rannanmyötäisen umpeenkasvun seurauksena suopinta on pettävän upottava. Pekka Raukko Letot, soittemme aatelia Suokukka Tupasvilla Kaikkein ravinteikkaimpia soistamme ovat letot. Ne ovat myös hyvin harvinaisia, sillä aikojen saatossa niitä on kuivattu peltomaaksi. Kymenlaakson karu maaperä ei muutoinkaan lettoja suosi, joten muutamat jäljellä olevat letot tulisi ehdottomasti säilyttää luonnontilassaan. Pohjois-Kymenlaaksossa rapakivialue päättyy ja muut kivi- Rimpivesiherne

5 Soiden lihansyöjäkasvit S uot ovat usein niukkaravinteisia biotooppeja. Muutamat kasvit käyttävät ravinnokseen hyönteisiä ja muita pikkueläimiä saadakseen typpeä ja fosforia. Suomen soilla kasvaa kolme kihokkilajia: pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia), pitkälehtikihokki (D. anglica) ja pikkukihokki (D. intermedia). Kihokit pyydystävät selkärangattomia lehdillään. Lehtien punainen väri ja pisarat, joissa on hunajainen tuoksu, houkuttelevat otuksia. Eläin tarttuu limaan, lehden karvat taipuvat sen ylle ja koko lehtilapa kääntyy kokoon ärsytyksestä. Lehtien limassa on entsyymejä, jotka sulattavat eläimen. Pyöreälehtikihokki on yleisin laji. Pitkälehtikihokkia tavataan myös koko maassa, mutta se on hieman vaateliaampi ja harvinaisempi. Pikkukihokki on eteläinen laji. Kihokit risteytyvät keskenään. Niiden kukat ovat valkeat ja ne avautuvat vain aurinkoisella säällä. Siemenet ovat hyvin pieniä. Myös yökönlehdet ovat lihansyöjäkasveja. Yleisin laji on siniyökönlehti (Pinguicula vulgaris). Laji on Etelä-Suomessa harvinainen. Yökönlehtien lehdissä on nystyjä, jotka erittävät tahmeaa limaa. Siniyökönlehden kukkia pölyttävät mehiläiset ja kimalaiset. Kukista kehittyy kotahedelmiä, joiden kärkiaukoista siemenet singahtelevat ulos. Kaksi muuta yökönlehteä maassamme ovat Kuusamon ja Lapin lajeja. Soiden lammikoissa ja rimmissä voi tavata vesiherneitä (pikku- ja rimpivesiherne). Vesiherneillä on pyyntirakkuloita, joihin esim. vesikirput joutuvat. Vesiherneet ovat irtokellujia ja niiden kukat ovat keltaiset. Talveksi ne muodostavat talvehtimissilmuja. Kaikkia esiteltyjä lihansyöjiä tavataan koko maakunnassa, mutta siniyökönlehteä vain Valkealassa. Jukka Pehkonen Mika Honkalinna Risto Hamari Rahkasammalten ekologiasta Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä soiden ja soistuvien kangasmetsien pohjakerroksesta rahkasammalet (suku Sphagnum) muodostavat merkittävän osan. Ne ovat karujen soiden huomattavia turpeenmuodostajia ja kasvuympäristönsä kemiallisten olosuhteiden muokkaajina ja kuvaajina tärkeitä sekä ekologisesti että taloudellisesti. Suomalainen suotyyppiluokitus ja sen käyttö metsätaloudessa perustuukin suurelta osin rahkasammalten käyttökelpoisuuteen kasvualustansa ympäristötekijöiden kuvaajana. Risto Hamari uokasvillisuuden koostumukseen vaikuttaa ensisijaisesti kolme tekijää. Näitä ovat kasvupaikan kemialliset ominaisuudet, ennen kaikkea happamuus (ph) ja ravinteisuus (lähinnä happamuutta kontrolloiva kalsiumpitoisuus) sekä kosteus. Suot, joitakin lettotyyppejä (ph > 7) lukuun ottamatta, ovat happamia (ph 3-6) kasvuympäristöjä. Hapan kasvualusta sisältää vähemmän ravinteita ja ne ovat vaikeammin kasvien saatavilla. Ravinteisuudella (trofialla) tarkoitetaan suoekosysteemin fysikaalisten ja kemiallisten kasvutekijöiden summaa. Se jaetaan seuraaviin luokkiin: niukkaravinteisuus eli oligotrofia (mm. ph < 4), keskiravinteisuus eli mesotrofia (ph 4-5) ja runsasravinteisuus eli eutrofia (ph >5). Kasvupaikan kosteudella on suuri merkitys lajikoostumukseen, koska se alentamalla happamuutta lisää kasvien ravinteiden saantia. Suolla kävellessä ei voi olla huomaamatta, kuinka vaihtelevia ovat suon pienipiirteisetkin pinnanmuodot. Suoveden pinnasta yli 20 cm korkeudelle ulottuvia mätäspintoja (ml. kermit), välipintoja (5-20 cm) ja rimpipintoja (0-5 cm, allikot, kuljut, rimmet, puro-ja lähdevesijuotit, lähteet yms.) luonnehtivat kullekin tyypilliset rahkasammallajit. Ravinteisuuden erikoistapauksia soilla kuvataan käsitteillä ombrotrofia (sadevesiravinteinen) ja minerotrofia. Ombrotrofialla tarkoitetaan vain sadeveden sisältämien ja turpeesta saatavien ravinteiden varassa elämistä. Sitä luonnehtii turpeen ja suoveden alhainen ph (<4), sähkönjohtokyky (< 10 ms/m) ja kalsiumpitoisuus (< 2 mg/l). Keidassuon jyrkimmän osan eli reunaluisun ja keskustasanteen ombrotrofinen suokasvillisuus on paksuturpeisena menettänyt kosketuksensa mineraalimailta valuviin vesiin ja vesien kuljettamiin lisäravinteisiin (keskustavaikutus). Siksi näiden alueiden lajisto on niukempi kuin esim. keidassoiden minerotrofisten laiteiden, joilla ph on yli 4 ja ravinnemäärät ylittävät selvästi sadeveden vastaavat arvot ympäröivien mineraalimaiden antaman lisäravinnevaikutuksen johdosta (reunavaikutus). Keidassoiden keskustasanteiden lyhytkorsi- ja kuljunevoilla sekä rämeillä tulevat toimeen vain ombrotrofiaan sopeutuneet lajit, jotka yleensä ovat jonkin kasvupaikkatekijän, esim. ravinteisuuden, suhteen laaja-alaisia eli indifferenttejä. Tälläisiä lajeja edustavat erityisesti rämekasvillisuuden luonnehtimien mättäiden ja kermien rusko-, puna-, räme-, varvikko- ja kangasrahkasammal (Sphagnum fuscum, S. magellanicum, S. angustifolium, S. russowii, S. capillifolium), välipintojen ruso- ja hentorahkasammal (S. rubellum, S. tenellum) sekä rimpipintojen (kuljujen) vajo-, kulju-, pohjanrimpi-, silmäke- ja aaparahkasammal (S. majus, S. cuspidatum, S. jensenii, S. balticum, S. lindbergii). Ombrotrofisilta kasvupaikoilta puuttuu minerotrofiaa ilmentävä lajisto. Keskustavaikutteista kasvillisuutta edustavat soiden ombrotrofisten osien lisäksi muutkin paksuturpeiset mätäspinnat ja useimmiten aapasoiden keskiosien väli- ja rimpipinnat, mikä ilmenee rämeisyytenä, nevaisuutena tai lettoisuutena. Rämeisyyttä esim. isovarpu-, tupasvilla- ja keidasrämeillä edustavat edellä mainitut keidassoiden mätäspintalajit ja nevaisuutta esim. lyhytkorsi-, kulju- ja rimpinevoilla ilmentävät ombrotrofisten väli- ja rimpipintalajien lisäksi mm. kalvakka-, paakku-, sara-, kurjen-, kir- 9

6 jo- ja keräpäärahkasammal (S. papillosum, S. compactum, S. fallax, S. pulchrum, S. subnitens, S. subsecundum). Lettoisuutta ilmentävät kasvupaikat, esim. rimpiletot, lettokorvet ja lettorämeet ovat kasvien ravinteiden oton kannalta helpoimpia, mistä johtuen niillä esiintyy kaikkien muidenkin vaihtelusuuntien lajeja. Se ilmenee tyypillisesti runsasravinteisuutta vaativien aitosammalten esiintymisenä, joskin eräillä rahkasammalilla, mm. kirjo-, hete-, keräpää-, käyrälehti- ja lettorahkasammalella (S. subnitens, S. warnstorfii, S. subsecundum, S. contortum, S. teres) voi olla huomattavakin osuus lajistossa. Reunavaikutus näkyy kasvupaikan lähteisyytenä (pohjavesivaikutus), luhtaisuutena (pintavesivaikutus) ja korpisuutena ( ohutturpeisuus ). Väli- ja rimpipintojen käyrälehti- ja letto- sekä heterahkasammal (S. contortum, S. teres, S. warnstorfii) kertovat lähteisen kasvupaikan runsasravinteisuudesta. Luhtaisuudesta eli puro-, joki- ja järvivesien sekä muiden liikkuvien pintavesien lisäravinnevaikutuksesta (kertovat mm. lajien siro-, kuovin-, viita-, hapra-, lampare-, oka- ja lettorahkasammal (S. flexuosum, S. obtusum, S. fimbriatum, S. riparium, S. platyphyllum, S. squarrosum, S. teres) esiintyminen kasvupaikan (esim. mesotrofisen luhta- ja saranevan tai sarakorven ja rämeen) väli- ja rimpipinnoilla. Ohutturpeisuudesta johtuva lisäravinnevaikutus mineraalimaan läheisyydessä näkyy vaalea-, korpi-, särmäja pallopäärahka-sammalen (S. centrale, S. girgensohnii, S. quinquefarium, S. wulfianum) esiintymisenä mm. aitokorpien mätäspinnoilla. Ojituksen vaikutus kasvillisuuteen Yksittäisen suon kehityksessä pitkällä ajanjaksolla erilaiset kasviyhdyskunnat seuraavat toisiaan. Tämä näkyy Etelä-Suomen paksuturpeisten keidassoiden kerrostumissa siten, että suon pohjalta löytyvät vanhimmat ja ravinteisimmat minerotrofiset turvekerrokset ja yläosista karuimmat ja nuorimmat usein ruskorahkasammalvaltaiset (S. fuscum) kerrokset. Toisin sanoen kasvupaikaltaan runsas- tai keskiravinteisuutta vaativat lajit vähenevät ja katoavat turvekerroksen paksuuntuessa, kun niukkaravinteiseen (oligotrofia, ombrotrofia) ympäristöön sopeutuneet lajit yleistyvät ja jopa kokonaan valtaavat alueen. Samansuuntainen lajiston kehitys seuraa myös suon ojituksesta. Soiden ojituksilla lähinnä metsätalouden tarpeisiin on ollut huomattava vaikutus luonnontilaisten suotyyppien määriin ja niiden keskinäisiin osuuksiin sekä sitä kautta yksittäisten lajien esiintymiin. Metsäojituksillahan pyritään parantamaan puuston kasvua alentamalla suoveden pinnan tasoa, mikä samalla muuttaa ojitetun kohteen happi- ja ravinnetaloutta sekä mikroilmastoa ja vaikuttaa näin myös lajien väliseen kilpailuun. Erot lajien kasvupaikkavaatimuksissa veden korkeuden ja ravinteisuuden suhteen näkyvät lajien kyvyssä kestää näitä muuttuneita olosuhteita. Lähimpänä veden pintaa kasvavat rimpipintalajit ovat herkimpiä suon hydrologisille muutoksille. Niiden on todettu reagoivan muutoksiin myös mätäspintalajeja nopeammin. Joidenkin lajien kohdalla ojitusta seuraa selvä (hetkellinen) runsastuminen. Tälläisiä lajeja edustavat lähinnä mätäspintalajit, mm. puna-, rusko-, kangas- varvikko- ja rämerahkasammal (S. magellanicum, S. fuscum, S. capillifolium, S. russowii, S. angustifolium), jotka valtaavat alaa väli- ja rimpipintalajeilta. Ajan kuluessa ojitetun kohteen lajisto korvautuu metsille tyypillisillä sammalilla (mm. seinä-, kerros-, kynsi- ja karhunsammalilla) alkuperäisen suotyypin ja ojitustehokkuuden sallimissa rajoissa. Keidassuoalueen luonnontilaisilla soilla ojitus näkyy selvimmin karujen puustoisten ja mätäspintaisten soiden ja suotyyppien, mm. keidasrämeiden sekä märkien rimpinevojen suhteellisen osuuden kasvuna. Toisaalta ovat monet keski- ja runsasravinteiset suotyypit, esim. mesotrofiset kalvakkanevat, - suursaranevat ja - sararämeet sekä erilaiset lähteiköt vähentyneet, mikä ilmenee monien meso- ja eutrofisten rahkassammallajien harvinaistumisena. Tälläisiä lajeja edustavat Kymenlaaksossa vaateliaimmat lähinnä letoilla ja lähteiköillä esiintyvät käyrälehti- ja heterahkasammal (S. contortum, S. warnstorfii). Muita harvinaistuneita mesotrofiaa tai mesoeutrofiaa indikoivia lajeja ovat mm. kirjo-, kuovin-, kurjen-, letto- ja keräpäärahkasammal (S. subnitens, S. obtusum, S. pulchrum, S. teres ja S. subsecundum). Risto Hamari rahkasammal (S. contortum, S. inundatum, S. subnitens). Muita vähälukuisia lajeja ovat ranta-, lampare-, pallopää-, särmä-, hete- ja kurjenrahkasammal (S. denticulatum, S. platyphyllum, S. wulfianum, S. quinquefarium, S. warnstorfii, S. pulchrum). Alueelle uusina lajeina on vaalearahkasammalta (S. palustre) sekä S. rubiginosumia löydetty yhdeltä kasvupaikalta (Valkmusalla). Kuultorahkasammalen (S. aongströemii) tilanne on epäselvä (mitä ilmeisemmin Kymenlaaksosta kokonaan kadonnut). Laajoista metsäojituksista huolimatta löytyy halukkaille soilla kulkijoille ja rahkasammalista kiinnostuneille vielä hienoja kohteita. Kymenlaaksossa (36 lajia Suomen 43:sta) lajistollisesti edustavimpia ovat sellaiset suoalueet, joilla on runsaasti erilaisia ombro- ja minerotrofisia suotyyppejä. Valkmusan kansallispuiston keidas- ja aapasuoalueella on suurin lajikirjo (31 lajia). Muita hyviä kohteita ovat Pyhtäällä Järvensuo, Haminassa Rajasuo, Pahanlamminsuo ja Ruokosuo (Summa), Haminan ja Kouvolan Kajasuo, Kouvolassa Karhunsuo Saapaslahti, Enäsuo-Lupansuo, Hangassuo, Alajalansuo, Haukkasuo (eteläinen) ja Miehikkälässä Suurisuo. Hienoja minerotrofisia luhtaisia soita edustavat mm. Miehikkälän Jutuksenjärvi, Kouvolan Hallasenlampi Onkijärvi, Viitalanlahti, Säärystenjärvi, Saaramaanjärven rannat, Harvia ja Matala- Sarkasen itäranta. Pieniä, mutta monilajisia kohteita ovat mm. Kotkan Rajajärvensuon rimpiletto ja lettoräme, Suurisuo, Kivimäen alue sekä Jaalan Sokerimäen letto ja Ahvenistonlammen lähteikkö. Markku Suoknuuti Pekka Raukko Kymenlaakson soilla runsaimpia ja yleisimpiä rahkasammallajeja edustavat ekologialtaan laaja-alaiset, ombrotrofisiin olosuhteisiin sopeutuneet mätäs-, väli- ja rimpipintojen lajit sekä mm. minerotrofisten kasvupaikkojen vaalea-, kalvakka-, sara-, hapra- ja korpirahkasammal (S. centrale, S. papillosum, S. fallax, S. riparium, S. girgensohnii). Erityisesti kalvakkarahkasammal (S. papillosum) on merkittävä laji jopa yli prosenttia peittävyydellään erilaisilla niukka- ja keskiravinteisilla kalvakkanevoilla. Mineraalimaiden (soistuvien) kangasmetsien yleisimpiä lajeja ovat räme-, kangas-, korpi- ja varvikkorahkasammal (S. angustifolium, S. capillifolium, S. girgensohnii, S. russowii). Harvalukuisimpia lajeja Kymenlaaksossa ovat uhanalaisuusluokituksessa silmällä pidettävät käyrälehti-, luhta- ja kirjo

7 Suon marjat ja sienet Marjastus ja erityisesti sienestys ovat suosittuja ja trendikkäitä harrastuksia. Hyvä ja iloinen seura, oikeaoppiset poimintavälineet ja kunnon eväät takaavat onnistuneen luontoretken. Marjojen ja sienten metsästys on jännittävää. Saalista ja sen suuruutta on usein mahdoton ennustaa. Meillä suomalaisilla on ainutlaatuiset jokamiehenoikeudet marjastaa ja sienestää milloin ja missä tahansa. Kohtelias sääntö kuitenkin on, ettei kerätä marjoja ja sieniä toisen asunnon läheisyydestä. Lakka pohjolan appelsiini Lakka (suomuurain, hilla, valokki) on pohjoinen marja, joka kasvaa koko maassa, runsaana etenkin Lapin suurilla soilla. Marja on ensin kova, vihertävänkeltainen, sitten Lakka auringon puolelta punertava ja vihdoin kypsänä keltainen ja hyvin pehmeä. Lakkaa on kutsuttu myös pohjolan appelsiiniksi johtuen sen väristä ja vitamiinipitoisuudesta. C-vitamiinia lakassa on kaksi kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Beetakaroteenia, A-vitamiinin esiastetta, ja kuitua lakassa on erityisen runsaasti. Marja on siis varsinainen vitamiini-, kuitu-, kivennäis- ja hivenainepommi! Isokarpalo Pakastaminen ja hilloaminen ovat yleisimpiä lakan säilöntätapoja. Kotona pakastettaessa on hyvä lisätä marjojen joukkoon hiukan sokeria. Sokeri parantaa huomattavasti marjojen makua ja aromia. Sisältämänsä bentsoehapon vuoksi lakat säilyvät kylmässä paikassa survottuina kuten puolukat. Lakkoja ei koskaan pidä kerätä puolikypsinä, sillä ne eivät kypsy jälkeenpäin eikä niihin tule kypsän marjan aromia. Lakan maku on parhaimmillaan vastapoimittuna sellaisenaan, jäätelö kera tai pannukakun päällä. Kauneimmat lakat koristavat hienoimmat kakut ja jälkiruuat. Karpalo Isokarpalo kasvaa koko Suomessa niukkaravinteisilla ja valoisilla nevoilla ja rämeillä. Karpaloa voi poimia syyskuun loppupuolelta lumipeitteen tuloon asti ja keväällä. Pakkasten tultua marjat jäätyvät ja kevätauringon lämmössä sulavat uudestaan. Ylitalvinen kevätkarpalo on paremman makuista kuin syyskarpalo. Karpaloa kannattaa poimia myös syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin happamuus on jo osittain vähentynyt ja sokeripitoisuus suurentunut. Syyskarpaloista kannattaa tehdä tummanpunaista hyytelöä riista-tai liharuokien säväyttäjäksi. Syyskarpalot sisältävät eniten hyytelöitymistä edistävää pektiiniä. Karpalo sopii tuoremehuksi ja siman kaltaisten juomien valmistukseen. Kotilikööristä tulee kauniin punaista, kun pistelee marjat neulalla ennen viinapulloon upottamista. Karpalon happamuus johtuu sen sisältämästä sitruunahaposta. Karpalossa on runsaasti flavonoideja ja runsaasti kuitua. Karpalomehun virtsatietulehduksia estävä vaikutus on osoitettu potilaskokeissa Suomessa ja ulkomailla. Ennenkokemattoman elämyksen voi kokea retkeilemällä syyspäivänä hyllyvälle nevalle, jossa punaiset karpalot pilkistelevät vihreillä mättäillä.tämän kokeakseen pitää olla ilo, into, hyvä kunto ja suo. Suolla kasvaa monia sienilajeja Suolla kasvaa monia sienilajeja, mm. useita nääpikkä- ja lahokkalajeja, pieniä vahakkaita ja kynsikkäita. Mäntyä kasvavilla rämeillä kasvaa iso- ja kangashaperoita. Rouskuista voi mainita valkokarvarouskun, rutarouskun ja harvinaisen, kalkkia vaativan sinappirouskun. Suolta voi löytää myös valkolehmäntatteja ja harvinaisia renkaallisia suotatteja. Ruokasienistä mainittavin ja käyttökelpoisin on kosteikkovahvero. Kosteikkovahveron poiminta ja puhdistus Kosteikkovahveroa poimiakseen on suunnattava kulkunsa soiden reunamille, jossa niitä voi löytää kasvamassa massoittain monien neliömetrien alueelta. Levinneisyys ulottuu Kuusamoon saakka. Kosteikkovahvero on aloittelijalle vaikea laji löytää, sillä sammalikosta erottuvat vain ruskeat lakit. Kun silmä kerran tottuu sen etsimiseen ja tyypillisen kasvupaikan löytämiseen, on laji helppo ja satoisa.kosteikkovahvero on yleensä toukaton. Itiöemän sisällä voi olla roskia, joten perattaessa sienet on hyvä halkaista. Poimintaa nopeuttaa lajin tapa kasvaa jalat yhteenliittyneinä; nipusta on kätevä katkaista roskaiset tyviosat kerralla vaikkapa saksilla. Kosteikkovahveron tunnistus Lakki on päältä hienonukkainen, väri vaihtelee ruskeanpunaisesta keltaisenruskeaan. Täysikasvuisilla lakin reuna on ohut ja voimakkaasti poimuileva. Heleän keltainen tai oranssi lakin alapinta on jyrkkä vastakohta tummalle yläpinnalle. Haaroittuneet poimut ovat epäselvemmät kuin suppilovahverolla. Ontto jalka on keltainen tai punakeltainen. Jalan ja lakin välinen raja on epäselvä. Kosteikkovahvero tuoksuu miellyttävän hedelmäiseltä. Käyttö ja säilöntä Helppo karpalojäädyke 1 dl kahvijugurttia 2 dl rahkaa 2 dl kuohukermaa 2 dl sokeria 3 dl karpalososetta 1. Sekoita jugurtti ja rahka 2. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sokeri 3. Yhdistä ainekset 4. Kaada seos jäädyke- tai kakkuvuokaan tai pieniin annosvuokiin ja pane pakastimeen 5. Anna jäätyä ainakin 5 tuntia 6. Kumoa jäädyke tarjoiluvadille. Jäädyke irtoaa vuoasta, kun kastat sen hetkeksi kuumaan veteen. 7. Koristele jäädyke tuoreilla marjoilla Haaparousku Pekka Raukko Kosteikkovahvero on erinomainen ruokasieni kaikin tavoin käytettynä. Kerätyt sienet säilyvät ilmavassa ja viileässä paikassa monia muita sieniä paremmin. Käyttökelpoisia säilömistapoja ovat kuivaaminen, pakastaminen ja erilaiset pikkelssit. Maukas ja miedonmakuinen sieni sopii moniin ruokiin ja antaa kaunista väriä ruualle, sillä keltainen jalka säilyttää värinsä kypsennettäessä. Virpi Ikonen KTaO, sienineuvoja Kymenlaakson Martat ry Kosteikkovahveropiirakka Pohja: 1 dl vehnäjauhoja 1 dl grahamjauhoja 1 dl perunasosejauhetta 1 tl leivinjauhetta 100 g margariinia ¾ dl vettä Täyte: 1 l tuoreita kosteikkovahveroita ½ purjosipulia 1 rkl öljyä ½ -1 tl mustapippuria 1 tl oreganoa tai mieleistä yrttiä ½-1 tl suolaa 2 munaa 2 dl kermaa 2 dl juustoraastetta 1. Sekoita keskenään jauhot, perunasosejauhe ja leivinjauhe 2. Lisää rasva ja nypi ryynimäiseksi 3. Lisää vesi ja sekoita taikinaksi 4. Pane taikina jääkaappiin ja valmista täyte 5. Halkaise ja puhdista sienet 6. Halkaise, huuhtele ja silppua purjo 7. Kuumenna rasva pannulla, kypsennä sienet ja purjo 8. Mausta ja jäähdytä 9. Voitele piirasvuoka, painele taikina pohjalle ja reunoille. 10. Pistele pohja haarukalla ja levitä täyte sille 11. Sekoita munat ja kerma ja kaada ainesten päälle 12. Levitä pinnalle juustoraaste 13. Paista 200-asteisen uunin alaosassa noin 30 minuuttia

8 Suot luonnon ja kulttuurin arkistoina Muinaistutkijat puhuvat maan arkistosta, joka on säilönyt menneisyyden vuosituhannet nykytutkimuksen käyttöön. Tuo suunnattoman kansallisarkiston maallemme varsin tyypillinen kerrostuma on suoluontomme. Turvesuolle ominainen kasvukyky, jolla se on vallannut itselleen lampia, järviä ja muinaisia merenrantoja, on tehnyt siitä arvokkaan aikakapselin, jota ilman myös moni orgaaninen muinaislöytö olisi kadonnut jäljettömiin. Suo, monimuotoisin ekosysteemimme on korvaamaton luontomme kehitysvaiheitten, etenkin kasvillisuutemme ja metsiemme kehityksen mittari ja tallettaja. Soitten arkisto on alkanut kehittyä heti jääkauden päätyttyä. Soitten keskeisen merkityksen ymmärtää parhaiten siitä tosiasiasta, että soitten osuus maamme pinta-alasta on ollut ennen ihmisen luontoa muuttavaa valtakautta noin kolmannes. Maankohoamisen vuoksi monista järvistä on tullut vuosituhansien mittaan soita. Tästä johtuen soittemme syvyyksissä on suuri määrä erilaista esineistöä etenkin kivikaudelta, maamme esihistorian pisimmältä ajanjaksolta. Suohapot ja turpeen vähäinen mikroorganismi- ja happipitoisuus ovat säilyttäneet orgaanisistakin aineista kuten puusta ja luusta tehtyjä esineitä. Valitettavasti nykyisen koneellisen turpeennoston vuoksi esineistöä ei enää saada talteen toisin kuin lapiotöiden aikakaudella. Samanlainen kato on tapahtunut kivikirveiden ja -talttojen kohdalla traktorien syrjäyttäessä hevosen peltotöissä. Kivikausi on esihistorian jaksoistamme eniten sidoksissa veteen - kivikautta voisikin kutsua rantakulttuuriksi. Pääosa Kymenlaaksonkin kivikautisista asuinpaikoista on sijainnut pitkälle pohjoiseen työntyvien Litorinameren matalien muinaislahtien rannoilla. Ne on maan kohottua raivattu pelloiksi tai ne ovat soistuneet. Kotkan Laajakosken Niskasuon laaja asuinpaikka-alue sijaitsee tyypillisesti suohon viettävällä rinteellä, jonka alaraja on noin 20 metrin korkeudella nykyisestä merenpinnasta. Pääelinkeinona oli kivikaudella kalastus, rannikolla myös hylkeenpyynti, ja vesireitit vastasivat nykyisiä maanteitä. Vedenjumalille uhrattiin saalisonnen lisäämiseksi esineitä, mm. kirveitä ja talttoja, joita löytyy vesijätöistä. Parhaiten suolöydöt ovat säilyneet, jos ne ovat painuneet turvekerroksen alla olevaan hapettomaan, steriiliin saveen. Klassinen esimerkki tästä on Antrean Korpilahden verkkolöytö, joka on lajissaan maailman vanhin, radiohiiliajoituksen mukaan vuoden ikäinen. Muinaismereen uponnut verkko löytyi suoniityltä pohjasaveen painuneena. Jopa itse pajuniinestä tehtyä verkkoa oli säilynyt kuten myös hirvenluusta tehtyjä talttoja ja joutsenen putkiluu. Savikerroksesta ovat löytyneet myös miltei yhtä vanhat Kirkkonummen luutuura ja Heinolan reenjalas. Matalissa merenlahdissa on ollut varsin paljon veden päälle ulottuvia liiste- eli sälekatiskoja, olihan kalastus kivikaudella pääelinkeino. Niiden löytyminen on kuitenkin ollut hyvin sattumanvaraista. Kymin pitäjästä löytyi aikoinaan suopellosta verkon jäännökset, mutta ne hajosivat tomuksi kuivuttuaan - löytö on voinut olla kivikautinenkin. Yli-Iin Purkajansuosta paljastuneet kampakeraamiset kala-aidat ja katiskat ovat lajissaan merkittävin löytö meillä. Yleisimmät suolöydöt edustavat erilaisia reenjalaksien ja veneiden katkelmia. Niistä tunnetuin on Rääkkylän Koiralammensuota ojitettaessa löytynyt ns. ommeltu vene. Veneen kolme limisaumaista laitalautaa on liitetty toisiinsa ja runkoon puunjuuriompelein, tekniikalla, jota kolttasaamelaiset käyttivät vielä 1930-luvulla. Kapea, lähes seitsemän metriä pitkä alus edustaa jokivenetyyppiä. Ristiretkiajalle, noin 1100-luvulle ajoittuvan veneen löytöpaikka kuuluu muinaiseen Laatokan ja Pohjanlahden perukan yhdistävään ns. Nousija Venäläisen reittiin. Soista löydettyjen reenjalasten levintä viittaa puolestaan kaakkois-luodesuuntaiseen, järviemme geologis-maantieteellisen rakenteen mukaiseen jäitse tapahtuneeseen talviliikenteeseen. Ylistarosta löydetty keskikuurnallinen, uralilaista sembramäntyä edustava jalas voi viitata hyvinkin laaja-alaiseen koiravaljakoilla tehtyyn kaupankäyntiin kivikauden aikana. Lukuisat muinaissuksilöydöt edustanevat puolestaan pronssi- ja rautakautta. kalaiset suoruumiit ovat hedelmällisyyden jumalille uhrattuja ihmisiä. Isonkyrön Leväluhdan suosilmäkkeestä on löydetty kymmenien ihmisten, miesten, naisten ja lapsien jäännöksiä. Mukana olleiden esineitten perusteella pääosin naisia edustavat vainajat ovat peräisin kansainvaellusajalta, 600-luvulta. Suo ei ole paljastanut salaisuuttaan, emme tiedä, onko kyseessä uhripaikka vai kalmisto. Suoturve on säilyttänyt monenlaisia, osin myöhemmin hävinneitä kasvifossiileja. Kivikauden ihmisen ravinnokseen käyttämiä vesipähkinöitä, joiden pohjoisraja on nykyisin Latviassa, on löydetty mm. Miehikkälästä ja Iitistä. Kasvien siitepölyt kuuluvat soiden arkistojen arvokkaimpiin aineksiin. Ne kerrostuvat kasvijätteiden mukana järvien pohjaliejuun ja soiden turvekerroksiin ja säilyvät erittäin vahvan kuorensa vuoksi jopa tuhansia vuosia. Koko viimeisimmän jääkauden jälkeisen ajan kasvistollinen kehitys on luettavissa niiden avulla. Suosta kairattujen näytepatsaitten siitepölyjä tutkimalla voidaan selvittää ihmisenkin vaikutus luontoon. Kivikauden lopulla alkaa niissä ilmetä merkkejä ihmisen toiminnasta. Asuinpaikkojen lähellä viihtyi tunkioita suosivia kasveja kuten savikat, nokkonen ja ratamot. Esihistorian suurin murros, pyyntikulttuurin vaihtuminen elintarvikkeita tuottavaksi maanviljelyksi ja karjanhoidoksi, jätti jälkeensä viljan siitepölyjä. Vehkalahden Kuorsalon Suursuosta on löydetty ohran siitepölyjä ja kaskeamiseen viittaavaa nokea pronssikaudelta 3100 vuoden takaa. Vehkalahdelta ja Valkealasta 1980-luvun puolivälissä tehdyissä siitepölytutkimuksissa on tavoitettu viljelyvaihe, joka asettuu radiohiiliajoitusten mukaan esiroomalaiselle rautakaudelle, ajanlaskun alkua edeltäville vuosisadoille. Vehkalahden Ruotsinsuosta kairatusta turvepilarista löytyi ohran pölyjä ja kaskiviljelyyn viittaavaa nokea. Valkealan Tenjärvestä tavattiin myös samanaikaisia rukiin pölyjä, mutta Ruotsinsuosta vasta viikinkiajan tasolta, aikaväliltä jkr. Kiinteämpi ja laaja-alaisempi viljely näyttää Kymenlaaksossa alkaneen muun kasviston perusteella vasta ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella. tyhjiötä pronssikauden ja varhaiskeskiajan välillä. Tutkitut röykkiöhaudat ja kalmistot ajoittuvat roomalaisajalle, ajanlaskun alkuvuosisadoille ja viikinkiajalle vastaten siitepölytutkimusten tuloksia. Repoveden kansallispuiston alueella sijaitsevan Katajajärven pohjasedimentistä löydettiin 2004 kivikauden lopulle, noin 2300 ekr. ajoittuva yksittäinen ohran siitepöly ja merkkejä nokkosen ja suolaheinän runsastumisesta. Jos se on todiste ohran varhaisviljelystä, löytyy sille vastine vain Varsinais-Suomesta, jossa viljely alkoi meillä jo kivikauden lopulla, Kiukaisten kulttuurin aikana. Koska Etelä-Karjalasta on tavattu ohran pölyjä yli 3000 vuoden takaa, on mahdollista, että viljely on saapunut maahamme kahta tietä, meritse lännestä ja maitse Karjalan Kannaksen kautta. Timo Miettinen Kirjallisuutta: Suomen historia I. Esihistoria Huurre, M.: Kivikauden Suomi Miettinen, T.: Kymenlaakson esihistoriaa Tolonen, M.: Piirteitä Kymenlaakson luonnon kehityksestä. Kymenlaakso III Tanskan varhaisrautakautiset suoruumiit ovat maailmankuuluja esimerkkejä siitä, kuinka hyvin suo voi säilyttää orgaaniset ainekset. Tollundin miehen pää näyttää vain muutaman vuosisadan ikäiseltä. Tans- Kymenlaakson maakuntamuseon röykkiöhautatutkimusten kaivaustulokset vahvistivat 1990-luvun alkupuolella sen, ettei rannikkoalue ole ollut, vastoin aikaisempaa käsitystä, mitään kulttuurista ja väestöllistä 14 15

9 Soilla on monta ulottuvuutta muuton aikainen rauhallisuus olisi kyettävä takaamaan. Tästä syystä näistä alueista tulisi pitää jatkossakin hyvää huolta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kurkien syysmuuton aikana alueilla tulisi välttää häiritsevää toimintaa erityisesti pimeän aikana. S Suot muodostavat oman erityisen ekosysteeminsä, jossa elävät tietyt tähän elinympäristöön sopeutuneet eläin- ja kasvilajit. Vaikka huomattava osa niistä onkin luonnossa liikkujille tuttuja, niin siitä huolimatta näillä alueilla on sellaista monimuotoisuutta, joka jää useimmille meistä täysin tuntemattomaksi ja näin ollen myös vaille sen ansaitsemaa huomiota. Usein on kyse pienistä ja vaatimattomista selkärangattomista eläimistä tai kasveista, joiden tunnistaminen onnistuu vain asiaan perehtyneeltä harrastajalta tai ammattilaiselta. Soilla elää myös suurempia tasalämpöisiä eläimiä, joista näkyvimpiä ovat linnut. Tämän lajiryhmän suurin ja tunnetuin edustaja on komea, pitkäjalkainen ja -kaulainen kurki. Vaikka ne ovat suuria, kuuluvia sekä varsin näkyviäkin lintuja, ei niiden elämänrytmi kaikilta osin ole kovinkaan yleisesti tiedossa. Kurkien muutonaikainen käyttäytyminen toistuu vuodesta toiseen melko samankaltaisena. Kymenlaaksolaisten soiden merkitys korostuu erityisesti syysmuuton aikana. Tämä on seikka, joka on ollut lintuharrastajien tiedossa jo useiden vuosikymmenten ajan. Jo elokuun puolivälin paikkeilla alkavat ensimmäiset kurjet saapua Anjalankosken ja Valkealan rajalla sijaitsevalle Aitomäen kylälle. Linnut kokoontuvat pelloille ja hakeutuvat mieluiten vasta puiduille viljelyaloille. Elokuun loppua kohden niiden lukumäärä kasvaa ja syyskuun alkupuolella kurkien määrät ovat usein huipussaan. Parhaimmillaan lintuja voi olla yli viisisataa yksilöä tällä alueella. Vaikka ruokailu tapahtuu päivisin pelloilla, on suurten lintujen löydettävä lähistöltä sopiva alue, joka tarjoaisi niille turvallisen paikan yön ajaksi. Siinä missä läntiset Vaasan seudulla kokoontuvat kurjet ovat löytäneet rannikolla sijaitsevat puuttomat luodot, ovat nämä itäisen reitin yksilöt joutuneet ratkaisemaan asian hieman toisin. Syysmuuton aikana kurjet yöpyvät soilla Kymenlaaksossa on kurkien syystankkauksen kannalta sopivia peltoaloja runsaasti, mutta täältä puuttuvat turvalliset ja veden ympäröimät pikku saaret. Niiden asemesta meillä on vielä jäljellä joukko luonnontilaisia, laajoja, melko avoimia ja paikoitellen melko kosteita ja upottaviakin suoaloja. Tämä siitä huolimatta vaikka suurin osa kymenlaaksolaisista soista onkin jo ojitettu ja otettu taloudellisen hyötykäytön piiriin. Paine vielä luonnontilaisten soiden ojitukseen on edelleen suurta. Kymenlaaksolaisten kurkien syysmuuton kannalta tärkeät yöpymisalueet sijaitsevat sekä pohjoisessa että etelässä. Pohjoiset alueet ovat Aitomäen tuntumassa. Näistä Alajalansuo, Haukkasuo ja Hangassuo ovat tärkeimmät. Nämä kolme suurta suota muodostavat pohjoiseteläsuuntaisen suurten soiden ketjun. Luonnontilaisina ja melko avoimina sekä pieniä lampareita ja hetteikköjä sisältävinä suoaloina ne toimivat kurkien kannalta turvallisina ja rauhallisina yöpymisalueina. Etelässä vastaava yöpymispaikka on Pyhtään Valkmusan alue. Siirtymällä öiseen aikaan näille alueille voivat kurjet viettää yönsä melko turvassa. On selvää, että suolla pimeässä seisovaa kurkiparvea on minkään maapedon vaikea tavoittaa. Tästä pitää huolen hetteinen ja upottava sammalikko joka estää minkä tahansa nelijalkaisen otuksen nopean ryntäyksen kohti kurkia ja niiden juuri lentokykynsä saavuttaneita poikasia. Näin linnulle jää tiukan paikan tullen riittävästi aikaa pakenemiseen. Suot ovat tärkeitä myös teerien soidinpaikkoina. Useilla kymenlaaksolaisilla avoimilla tai harvapuustoisilla soilla on joka kevät aktiivisia soidinalueita, joissa joskus jopa monikymmenpäiset teerikukkojen joukot mittelevät voimiaan. Kalasääsket pesivät usein matalien rämemäntyjen tuuheissa latvuksissa. Vaikka puut ovat matalia, täyttävät ne silti sääksen ehkäpä tärkeimmän pesäpaikalleen asettaman perusvaatimuksen: pesästä on oltava esteetön näkymä kaikkialle ympäristöön. Soiden merkitys tässä suhteessa korostuu, sillä metsistämme nämä suuret monisatavuotiaat lakkapäämännyt ovat pääosin hävitetty jo kymmeniä vuosia sitten. Nyt parikymmentä vuotta harjoitettu säästöpuuohjelma tulee korjaamaan tilanteen, mutta siihen kuluu vielä kymmeniä, jos ei peräti satoja vuosia. Suuret luonnontilaiset suot muistuttavat elinympäristöinä pohjoisia alueita mistä syystä täällä etelässä voi tavata mm. kapustarinnan ja pikkukuovinkin pesivänä. Myös lapinharakoita näkee näillä laajoilla kymenlaaksolaisilla suoaloilla. Viimeiset riekot on havaittu joskus lukujen tienoilla Haukkasuon reunametsissä mutta nyt laji on kadonnut täältä etelästä kokonaan. Öistä toimintaa soilla on vältettävä Kurkien kannalta kymenlaaksolaisten suurten soiden olemassaolo on siis elintärkeää. Se ei pelkästään riitä, sillä myös soiden Utin lentokentän läheisyys vaikuttaa väistämättä soilla tapahtuvaan toimintaan. Helikoptereiden harjoituslentojen suunnittelussa olisi otettava huomioon suolla yöpyvät kurjet. Kriittistä aikaa on elokuun alusta syyskuun loppuun. Tuona aikana olisi vältettävä pimeälentoja ainakin Alajalansuon, Haukkasuon, Hangassuon ja Valkmusan yllä, sillä suolta lentoon lähtevä satapäinen kurkiparvi on suuri turvallisuusriski, ja pahimmassa tapauksessa voi jopa pudottaa vaarasta tietämättömän lentokoneen tai kopterin. Öiset lentoharjoitukset tulisikin suunnata ensisijaisesti turvetuotantoalojen ylle, joiden luonnontila on jo menetetty aikoja sitten, ja joita on maakunnassamme runsaasti. Myös suolla tapahtuvaa juoksu- tai suunnistusharjoittelua tulisi harrastaa elo-syyskuussa vain valoisaan aikaan ja jättää iltahämärissä tapahtuva toiminta vähemmälle. Näin voitaisiin taata näiden arvokkaiden alueiden rauhallisuus ja niiden soveltuvuus kurkien yöpymisalueina myös pitkälle tulevaisuuteen. Kymenlaaksolaisia kurkia on värirengastettu jo vuodesta 1998 lähtien. Näin ollen niiden muuttoreitit ja talvehtimisalueet alkavat vähitellen paljastua. Osa linnuista muuttaa lounaista reittiä aina Espanjaan saakka ja osa suuntaa eteläkaakkoon päätyen lopulta jopa Tunisiaan Pohjois-Afrikkaan. Muuttomatkat ovat siis pitkiä. Tästä syystä matkan varrelta tulee löytyä sopivin välein sopivia ruokailu- ja levähdyspaikkoja. Tämä ketju ja sen toimivuus on kurkien muuton onnistumisen kannalta hyvin tärkeää. Vastuu tästä jakautuu useiden eurooppalaisten valtioiden kesken. Myös Suomen on kannettava oma osuutensa näistä asioista. Maankäytöllä ja sen suunnittelulla on ratkaiseva merkitys luonnon hyvinvoinnin kannalta. Kurki on vain yksi esimerkkitapaus. Soiden suojelulla pystymme auttamaan myös monia muita tästä elinympäristöstä riippuvaisia eläin- ja kasvilajeja

10 Suo on täynnä elämää Kuvat: 18 19

11 Kymenlaakson soiden sudenkorennot konkorento on yleinen kaikenlaisten vesien laji, mutta suoukonkorento elää jokseenkin harvinaisena vain soilla ja suoreunaisilla lammilla. Lajien erona on mm. keskiruumiin sivujen ja takaruumiin selkäpuolen erilainen kuviointi. Petri Parkko Kuutytönkorennot Maamme 55 sudenkorentolajista osa menestyy hyvin monenlaisissa vesistöissä, mutta osa on varsin tiukasti suolajeja. Tiukimmin suoympäristössä elävät lajit ovat kokeneet elinympäristöissään melkoisia mullistuksia, sillä suurin osa Kymenlaakson soista on ojitettu metsätalouskäyttöön tai turvesoiksi. Kaikenlainen suon vesitaloutta muuttava toimenpide on haitallinen suolla eläville sudenkorennoille, sillä monien lajien toukat elävät soiden allikoissa ja kuljuissa. Yhdenkin suuren veto-ojan kaivaminen saattaa vaikuttaa haitallisesti sudenkorentojen lisääntymispaikkoihin. Suon kuivuminen voi kuivana kesänä tappaa luontaisestikin paljon toukkia, mutta märkien paikkojen pysyvä kuivuminen hävittää vaateliaimmat lajit soilta. Sudenkorennot elävät suurimman osan elämästään toukkana, joten ne ovat herkkiä kaikenlaisille vesistömuutoksille. Suolampien pienet ja sirot Kesäiselle suolammelle suuntautuneella retkellä näkee varmasti pieniä sinisiä hentosudenkorentoja. Monet soiden allikoilla ja pienillä lammilla lentävistä korennoista ovat tavallisia kaikenlaisten vesien lajeja. Soillamme tavataan hyvin yleisinä sirokeijukorentoa (Lestes sponsa) ja keihästytönkorentoa (Coenagrion hastulatum), joihin voi törmätä melkein missä vain muuallakin. Suoukonkorento Petri Metsälä Tytönkorennoistamme selvimpiä suolajeja ovat Kymenlaaksossa harvinainen kuutytönkorento (Coenagrion lunulatum) ja Etelä-Suomessa taantunut taigatytönkorento (Coenagrion johanssoni). Kuutytönkorento on hyvin aikainen lentäjä, joten sitä pitää etsiä jo touko-kesäkuun vaihteessa. Lajin koirailla on takaruumiin selkäpuolella hyvin tunnusomainen kuunsirpin muotoinen kuvio, jonka edessä molemmilla puolilla on lyhyt pitkittäisviiva. Laji on havaittu toistaiseksi vain Pyhtään Munasuolta, mutta Etelä-Karjalassa havaintopaikkoja on löytynyt viime vuosina lukuisia. Uusia kuutytönkorentopaikkoja kannattaa etsiä lisää myös Kymenlaakson soilta ja suoreunaisilta lammilta. Korennoista mahtavimmat Loppukesästä lähtien soiden ilmatilaan ilmestyvät suurimmat ja komeimmat korentomme, ukonkorennot. Soilla voi tavata monia ukonkorentolajeja, mutta suolampien ja allikoiden ympärillä lentelevät lajit ovat yleensä toisiaan suuresti muistuttavia suoukonkorentoja (Aeshna subarctica) tai siniukonkorentoja (Aeshna juncea). Siniu- Petri Metsälä Kymenlaaksosta on löytynyt Pyhtään Valkmusan kansallispuistosta, Haminan Rajasuolta ja Kouvolan Enäsuolta eteläisessä Suomessa hyvin harvinaista pohjanukonkorentoa (Aeshna caerulea). Laji on harvinaistunut suuresti soiden ojitusten takia etelässä, mutta Pohjois-Suomessa se on monin paikoin yleisin sudenkorentolaji. Pohjanukonkorennolle on ominaista muista ukonkorennoista poikkeava tapa laskeutua lyhyen lennon jälkeen lepäämään varvuille tai puunrungolle. Lajin koiras näyttää jo kaukaa heleän siniseltä. Lähempää tarkasteltuna pohjanukonkorennon kylkijuovat ovat hyvin kapeat verrattuna muihin ukonkorentoihin. Pohjanukonkorento elää rimpisillä ja pienilampisilla nevoilla, joita löytyy Kymenlaaksosta enää muutamista paikoista. Kiiltävät korennot Hoikkakiiltokorento Pohjanukonkorento Soilla näkee usein metallinhohtoisia korentoja, jotka lentävät nopeasti reunarämeellä. Vaskikorento (Cordulia aenea) on maassamme yleinen laji, ja sitä pääsee katselemaan jo toukokuulta lähtien. Laji viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä, toisin kuin vaatelias suolajimme hoikkakiiltokorento (Somatochlora arctica), joka on harvinaistunut voimakkaasti Etelä-Suomessa. Kymenlaaksossa siitä on tuoreita havaintoja vain Valkmusan kansallispuistosta ja Rajasuolta. Hoikkakiiltokorennon harvinaistumisen tärkein syy on ollut soiden ojittaminen. Jos koirasta pääsee katselemaan sen lepäillessä vaikka männyn rungolla, näkyy sen muista Somatochlora-lajeistamme erottava tuntomerkki: perälisäkkeet taipuvat kaarevan pihtimäisinä toisiaan kohti. Täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata) on suolaji, mutta se viihtyy hyvin Petri Metsälä monenlaisissa suoympäristöissä, myös erilaisilla rantasoilla. Tästä johtuen laji ei ole ainakaan mainittavasti harvinaistunut, ja sitä tapaa Kymenlaaksossa monilla soilla ja luhdilla. Erityisen hyvä kanta näyttää olevan Kouvolan Haapajärvellä, josta löytyy laajoja luhtia ja nevoja. Täpläkiiltokorennon hyvä tuntomerkki on molemmilta sukupuolilta löytyvät takaruumiin sivujen pienet keltaiset täplät, jotka erottuvat melko hyvin myös lennossa. Suolampien valkonaamat Lampikorentojen sukutuntomerkkinä on niiden valkoinen naama. Tyypillinen suolampien laji on pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia). Laji on lähes koko maassa yleinen, mikä kertoo sen väljistä elinympäristövaatimuksista. Monella suoreunaisella lammella tapaa jo selvästi edellistä lajia harvinaisemman sirolampikorennon (Leucorrhinia albifrons), jonka koiraan takaruumis on sinihärmäinen. Sirolampikorentoa jonkin verran muistuttavaa lummelampikorentoa (Leucorrhinia caudalis) tavataan lammilla, joilla on paljon ulpukkaa ja lumpeita. Lajin koirailla on tapana vartioida reviiriään istuen lehdellä, josta ne tekevät lentopyrähdyksiä saaliiden tai reviiriä uhkaavien vieraiden koiraiden perään. Näiden kahden lajin koiraat on melko helppo erottaa toisistaan siipitäplien värin perusteella: lummelampikorennolle ne ovat valkeat ja sirolampiko

12 rennolla mustat. Molempien lajien muista lampikorennoista erottavana tuntomerkkinä ovat niiden valkoiset perälisäkkeet. Sekä sirolampikorento että lummelampikorento ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja, joten niiden lisääntymispaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Kymenlaakson korentosoita Jo edellä mainitut Valkmusan kansallispuisto ja Haminan Rajasuo ovat osoittautuneet sudenkorentolajistoltaan monipuolisiksi. Ne ovat riittävän laajoja, jolloin tietyn alueen muuttuminen jollekin sudenkorentolajille kelvottomaksi ei vielä tuhoa koko lajin esiintymää. Kouvolan Haukkasuon pohjoisin osa, Alajalansuo, näyttäisi olevan allikoistaan huolimatta lajistoltaan vaatimaton. Ennen turpeenoton aloittamista Haukkasuo on ollut varmasti hyvä korentosuo. Kouvolassa sijaitseva melko laaja suoalue, Enäsuo-Lupansuo, on vielä suurelta osin tutkimatta, joten sieltä saattaa löytyä pohjanukonkorennon lisäksi muutakin vaateliaampaa lajistoa. Suolla on tavattu suolajeista myös taigatytönkorentoa, suoukonkorentoa ja täpläkiiltokorentoa. Myös Kouvolan ja Haminan rajalla sijaitsevan Kajasuon sudenkorentolajisto tunnetaan puutteellisesti, joten sieltä saattaa löytyä vaateliaista suolajeista ainakin hoikkakiiltokorentoa. Suokorentojen tulevaisuus Sudenkorentojen kannalta luonnontilaisten soiden määrä Kymenlaaksossa on aivan liian pieni. Hyvät suot ovat kaukana toisistaan, jolloin yksilöiden siirtyminen suolta toiselle on vaikeutunut. Tämä saattaa hävittää kaikkein vähälukuisimmat lajit, pohjanukonkorennon ja hoikkakiiltokorennon, kokonaan Kymenlaakson sudenkorentolajistosta. Soiden ennallistaminen olisi sudenkorennoille ensiarvoisen tärkeää, ja osa soistamme onkin palautettavissa luonnontilaisen kaltaisiksi. Hyvien soiden riittävän tiheällä verkostolla turvattaisiin suolajiston säilyminen. Laajoja soita, kuten Kajasuota, ei saisi missään tapauksessa ottaa turvetuotantoon, vaan niistä tulisi perustaa luonnonsuojelualueita. Tietoa Kymenlaakson soiden lajistosta tarvitaan lisää, joten sudenkorennoista kiinnostuneilla luontoharrastajilla on nyt monta hyvää syytä suksia suolle. Petri Parkko Kirjoittaja on woikkaalainen luontokartoittaja ja sudenkorentoharrastaja Petri Parkko Suoluonto ja turpeen käyttö Turpeen tuotanto on soiden sammalten ja sarojen yksinoikeus - turvetuottaja on soiden hävittäjä Veden kiusaamaksi joutomaaksi leimattu suoluonto on kokenut lyhyessä ajassa melkoisen hävityksen. Nyt se on jo hälyttävän uhanalainen. Suomaa-Suomessa vasta koneellinen metsäojitus herätti suojelutyöhön. Valtakunnallisen metsien kolmannen inventoinnin aikaan 1950-luvun alussa suoluonto oli vielä 80-prosenttisesti luonnontilassaan. Valtioneuvoston vahvistamat soidensuojelun perusohjelmat vuosilta 1979 ja 1981 olivat ensimmäiset varsinaiset sitovat päätökset soidensuojelun hyväksi, jotka tehtiin jo paitsi metsäojitusten myös turpeenkaivuun kasvavan uhan puristuksessa. Luonnonsuojeluliiton visiossa suomalainen suoluonto on vuonna 2020 korkealle arvostettu ekosysteemipalvelujen tuottaja, jonka alkuperäistä monimuotoisuutta palautetaan aktiivisesti ennallistamalla. Suo on virkistyksen lähde ja luonnontuotteiden aitta. Suometsätaloudessa tehtyjä virheitä on ryhdytty korjaamaan, metsätaloutta harjoitetaan ekologisesti ja kansantaloudellisesti kestävillä tavoilla ja arvokkaan hiilivarannon, turpeen, energiakäyttö on lopetettu. Turpeen paikka suossa Merkittävin jäljellä olevaa suoluontoa säästävä toimi on turpeen polton lopettaminen. Välittömästi on estettävä luonnonarvonsa ja toiminnallisuutensa säilyttäneiden soiden kuivatus turpeennostoa varten. Turpeenottoa ei pidä ohjata myöskään mille tahansa metsäojin häiritylle turvemaalle. Soiden ennallistaminen ojia tukkimalla on tehokas keino parantaa suoluonnon ja koko valuma-alueen tilaa. Metsänkasvatusta varten turhaan ojitettua pinta-alaa on arvioiden mukaan yhteensä jopa kaksi miljoonaa hehtaaria. Soidensuojelu ja ennallistaminen ovat kaikkein kustannustehokkaimpia ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja, on YK:n apulaispääsihteeri Achim Steiner todennut Balin ilmastokokouksessa joulukuussa Mauri Huhtala 22 23

13 Turve on fossiilinen energiaratkaisu Turpeen polton lopettaminen heti tai edes lähitulevaisuudessa pitäisi olla itsestään selvää. Polttoturve on soihin varastoitunutta hiiltä. Lämpölaitoksissa poltetaan tuhansia vuosia vanhaa raaka-ainetta. YK:n ilmastosopimus ja Kioton pöytäkirja määrittelevät suot hiilen varastoiksi, joita sopijaosapuolien, kuten Suomen, tulee suojella ja lisätä kansallisilla ohjelmilla. Toistaiseksi Suomessa on painotettu lähinnä turpeen käytön turvaamista, esimerkiksi sillä verukkeella, että uusiutuvien energiaraaka-aineiden, metsä- ja peltobiomassojen, käytön lisääminen sähkön ja lämmön tuotannossa edellyttää myös turpeen osuuden kasvattamista. Turve ei kuitenkaan ole edes tukipolttoaine vaan useimmiten pääpolttoaine. Kioton sopimus velvoittaa sellaisten käytäntöjen ja menetelmien kehittämiseen ja soveltamiseen, jotka vähentävät ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Lämpölaitoksissa se tarkoittaa turpeen osuuden vähentämistä. Uusia laitoksia turpeen varaan ei pitäisi enää olla mahdollista rakentaa. Turpeen käytön vaikutukset kauaskantoisia Turveteollisuus vähättelee toimintansa vaikutuksia. Turpeenkaivuussa on sen mielestä turvemaista vain noin prosentin verran, kaikkiaan hehtaaria tällä hetkellä. Laskelmassa turvemaa on se kymmenen miljoonaa hehtaaria, joka joskus 1800-luvulla on ollut luonnontilaista. Tosiasiassa kyse ei ole mitättömästä maankäyttömuodosta. Turve on paikallinen polttoaine ja paikallisina on sen vaikutuksia valumaalueellaan tarkasteltava. Turpeenotto on myös hyvin perusteellinen suoluonnon hävittäjä. Vuosittain hehtaaria jää noston piiristä pois. Loppuun kaluttua turvemaata harvoin ennallistetaan suoksi. Valuma-alue jää pysyvästi taas yhtä vettä pidättävää ja turvetta kartuttavaa suota köyhemmäksi. Vaikka turpeen käyttö säilyisi vain nykytasoisena, teollinen turpeenotto kasvattaa edelleen pinta-alaansa. Uusi suokerta tarvitaan 20 vuoden välein. Muun muassa parin viimeisen sateisen kesän tuomaan turvepulaan vedoten turveala vaatii nostoalan kasvattamista. Lisäksi turpeelle kehitetään uusiakin käyttömuotoja, esimerkiksi raaka-aineeksi liikennepolttonesteisiin. Turveala painostaa edelleen menestyksekkäästi hallintoa lisäämään tukea ja helpotuksia turpeen hyödyntämiseksi, vaikka vähintään velvoitteiden ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitäisi vaikuttaa päinvastoin. Lainsäädännön heikkous kiusaa soiden suojelua Maa-aineslaki ei tunne turvetta. Turpeenottoa ja siihen liittyvää ojitusta säädellään ympäristönsuojelulailla. Yli 10 hehtaarin laajuinen nostoalue tarvitsee luvan. Lupa-asia käsitellään ympäristölupavirastossa. Ympäristönsuojelulaki on pilaamislaki. Lain 42 pykälän mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. KHO tulkitsee sen tarkoittavan vain päästöjen vastaanottajaa, kuten alapuolista vesistöä tai lähiasutusta. Sen sijaan ilma ja ilmasto eivät ole päästön kohteita. Ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeydestä huolimatta hiilidioksidipäästöjä ei säädellä luvituksella. Suon fyysinen muuttaminen ei ole myöskään luvan saannin este, ellei kuivatuksella ole kielteisiä vaikutuksia luonnonsuojelulailla suojeltuihin luontoarvoihin, luonnonsuojelualueisiin, suojeltuihin luontotyyppeihin, maisema-alueisiin, erityisesti suojeltaviin lajeihin, luontodirektiivin liitteen IV lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin tai Natura suojeluohjelman kohteisiin. Jotain apua on maankäyttö- ja rakennuslaista. Valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite vaatii, että turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Alueidenkäyttötavoitteen tarkoituksena on lisätä turpeenkaivuun ekologista kestävyyttä ja torjua ilmastonmuutosta sijainninohjauksella. Taustalla ovat turvemaiden maankäyttöä koskevat vertailevat tutkimustulokset. Ne osoittavat yksiselitteisesti muun muassa, että ojittamattoman suon kuivatus turpeenkaivuuta varten on ilmastovaikutuksiltaan selvästi kivihiilen polttoakin huonompi vaihtoehto. Maankäyttö- ja rakennuslailla on mahdollista ehkäistä haittoja ennakolta. Kompastuskivinä ovat riittävät maastotyöt ja turpeen käyttöä suosiva asenneilmapiiri. Suokohtaisiin selvityksiin maakuntaliitot eivät ole valmiita. Toistaiseksi alueidenkäyttötavoitteesta huolimatta turpeenkaivuun ohjaaminen pois ojittamattomilta soilta on onnistunut heikosti. Turvesoiden hankinta on kohdistunut nimenomaan metsäojituksilta säilyneisiin soiden märkiin keskiosiin. Ojittamaton ydinalue sisältyy turvesuovaraukseen aina, vaikka ojitettuakin suota on mukana. Metsäojitukselta välttyneille soille turveyhtiöt on suorastaan ohjattu. Turvetuottajille suot ovat myös saavutettu etu. Ne ovat teknistaloudellisesti edullisimpia. Samaiset suot ovat kuitenkin merkittävin osa soidensuojeluverkon ulkopuolista suoluontoa. Vielä säilyneelle suoluonnolle turpeenotto onkin ratkaiseva kohtalonkysymys. Paikallisesti suoluonnon tuhoa täydentää se, että polttoturpeen nosto pyritään kannattavuussyistä keskittämään käyttäjän läheisille suoalueille. Kansallinen suostrategia - soiden pelastaja vai turpeen käytön hyväksyttävyysohjelma Ristiriidat on nyt kuitenkin nostettu pöydälle. Työn alla on kansallisen suostrategian laadinta. Luonnonsuojeluliitolla on työryhmässä edustajansa, mutta niin on turvealallakin. Työryhmä käsittelee myös suometsätaloutta, joka on joillakin alueilla toki merkityksellisempi kuin turpeenkaivuu. Työryhmän toimeksianto on luoda yhteinen, ajantasainen näkemys soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden monipuolisesta ja kestävästä käytöstä sekä sovittaa yhteen soihin ja turvemaihin kohdistuvia tavoitteita ja tarpeita. Aikaa on annettu syksyyn Pelkona on, että lopputulos on turpeen käytön hyväksyttävyysohjelma. Joka tapauksessa maakuntakaavojen ohjausta turpeenkaivuualojen sijoittumisessa halutaan tehostaa alueiden käyttötavoitteen suuntaviivojen mukaisesti. Kun turpeen käytön mitoitukseen tai lainsäädännön puutteisiin ei haluta kajota, pulmia aiheuttavat vaihtoehtoisten kohteiden löytäminen ja mahdolliset korvauskiistat. Luontoarvonsa menettäneet metsäojitusalat tai jopa suopellot ovat nekin ympäristövaikutuksiltaan huonoja vaihtoehtoja. Hiilivarasto pölläytetään ilmaan lyhyessä ajassa, alapuolinen vesistö saa kuormitusryöpyn, monimuotoisuuden lisääminen ennallistamalla estyy ja mikä pahinta, mahdollisuudet jatkaa turpeen käyttöä energiantuotannossa paranevat. Selkeät tapaukset, ainakin pääosin ojittamattomat luontoarvoiltaan merkittävät suot, saadaan pelastettua, mutta senkin varmistaminen edellyttää jotain suokohtaista suojelupainotteista kaavamerkintää niin kauan, kuin laki ei kiellä hiilivarastojen tai uhanalaisten soisten luontotyyppien tuhoamista. Laajoja, ojittamattomia suoyhdistymiä ei Etelä-Suomesta löydy. Vähintään reunaojat kiertävät soita. Siitä huolimatta suokasvillisuus ja suon kyky tuottaa turvetta ovat usein säilyneet enemmän tai vähemmän häiriintymättöminä. Ennallistamalla on myös lähes aina mahdollista parantaa suon tilaa. Keskeisistä käsitteistä, kuten luonnontilainen, ojittamaton ja luonnonarvosuo, pitää olla selkeät määritelmät ja säilymistä tukevat maankäytön pelisäännöt, jotka pitävät arvosuot pois turhauttavilta kierroksilta eri oikeusasteissa. Kamppailu suoluonnon puolesta jatkuu suo suolta toistaiseksi Lainsäädännön puutteista huolimatta soita turveenkaivuulta pitää ja voi puolustaa niin maakuntakaavoituksissa kuin lupaprosesseissakin. Varsinkin niissä hakijan intressi on esittää vain hakemusta puoltavia seikkoja. Luontoharrastajien vähäisetkin kohdetiedot päihittävät useimmiten tilausselvitykset, joista ei voi päätellä edes, onko suolla luonnonsuojelulain mukaisia esteitä luvan saantiin. Tyypillisesti suo todetaan vain tavanomaiseksi yhden monen lajin kannalta väärään aikaan suolle tehdyn piipahduksen perusteella. Soisten luontotyyppien uhanalaisuus kertoo kuitenkin, että jokainen suo on arvokas. Tällä hetkellä lupavirastot tukehtuvat turpeenoton lupahakemuksiin. Se tarkoittaa myös suoluonnon ystäville töitä suo suolta. Samojen vaatimusten ja epäkohtien esilletuonti tuottavat kuitenkin tulosta ennemmin tai myöhemmin lainsäädännön puutteiden korjaamiseksi. Avainasemassa on myös energia- ja ilmastopolittiikka. Kaavallisen ohjauksen tehostamiseksi haetaan jo ratkaisuja. Muutoksen puolesta toimii myös luonnonsuojeluliiton nettisivustolleen kokoama uhattujen soiden lista, joka ei toivon mukaan enää kauan pitene. Arvottomista joutomaista arvostetuiksi elinympäristöiksi Lakisääteinen suojelu vaatii vielä täydentämistä, mutta kaikkea ei voi eikä tarvitse luonnonsuojelulailla suojella. Se edellyttää, että soiden arvo omaleimaisena alkuperäisluontona tunnustetaan ja tehtävä ekosysteemipalvelujen tuottajana vahvistetaan niiden maankäyttömuodoksi. Suomen erityisvastuu eurooppalaisen havumetsävyöhykkeen soiden, eritoten aapasuoluonnon, suojelusta tulee ymmärtää arvokkaaksi ja mieluisaksi tehtäväksi ja luonnonsuojelun voimavaraksi. Tutustu luonnonsuojeluliiton suosivustoon Turvetuotantoalueen lupahakemuksen luontoselvitykset -opas ja muuta tietoa aiheesta löytyy ympäristöhallinnon sivustolta fi >pohjois-pohjanmaa >ympäristönsuojelu >turvetuotanto ja ympäristö Merja Ylönen aluepäällikkö Suomen luonnonsuojeluliitto Lassi Kuajla 24 25

14 Suoluonnon alennustila jatkuu Suomen ensimmäiset luonnon- ja kansallispuistot perustettiin 1938 ja Luonnon voimaperäinen käyttö metsätalouteen alkoi muuttaa metsiä ja soita siinä määrin, että luotu puistojärjestelmä osoittautui pian täysin riittämättömäksi turvaamaan alkuperäisen luonnon näytteiden säilymisen, monimuotoisuuden ja monikäytön. Varsinkin soiden osalta oli kiire turvata luonnonsoita metsäojitukselta, jonka huippukaudet olivat Alkoivat mittavat valtakunnalliset inventoinnit, joiden avulla etsittiin kullekin luonnonmaakunnalle tyypillisiä ja edustavia luonnonalueita. Rauno Ruuhijärven ja Seppo Eurolan luoma soiden aluejako teki mahdolliseksi alueellisten soidensuojeluohjelmien laatimisen 1960-luvulla. Metsänparannus koitui soiden kohtaloksi monien soidensuojelualueiden ulkopuolella olevien soiden ekologinen tila on huono ojitusten kaukovaikutusten takia. Suolajisto on pitkälti joutunut uhanalaiseksi ja uhanalaistuminen jatkuu, parhaita marjasoita on pilattu ojituksin. Ojitus on ulotettu myös kangasmaille, joiden pienkosteikot on kuivatettu ja samalla tuhottu monille lintulajeille välttämättömät poikueympäristöt. Suot ovat tärkeitä hiilivarastoja: ojittaminen vapauttaa kasvihuonekaasuja ilmakehään. Soidensuojelu vaivalloista Soidensuojelun tie oli pitkä ja vaivalloinen, sillä sama maa- ja metsätalousministeriö oli vastuussa soiden ojittamisesta, ojitustoiminnan rahoittamisesta ja suojelusta. Metsähallitus aloitti valtion omistamien soiden suojelun järjestöjen asettaman soidensuojelutoimikunnan esitysten mukaisesti. Yksityismaalla sitä vastoin kohdattiin suuria vaikeuksia maa- ja metsätalousministeriön edellyttäessä, että suojeltavaksi suunniteltu suo piti hankkia valtiolle tietyn ajan sisällä, muutoin se voitiin ojittaa. Tämä johti ojitusautomaattiin, kun valtiolla ei ollut osoittaa ostoresursseja. Vasta ministeriön soidensuojelutyöryhmän valmistelema soidensuojelun perusohjelma 1977 loi perustan järjestelmälliselle suojelulle. Valtioneuvoston periaatepäätösten ja niukkojen ostovarojen turvin on vähitellen hankittu suojeltavaksi tarkoitettuja soita valtiolle tai korvattu maanomistajalle soidensuojelualueen muodostaminen. Monia tärkeitä suoalueita sisällytettiin luonnon- ja kansallispuisto-ohjelmiin. Suojelutilannetta helpotti se, että metsänparannuslain 1987 mukaan valtion varoja ei voinut myöntää soidensuojeluohjelman soiden ojittamiseen. Sitä ennen suojelu oli hyvin vaikeaa, kun valtion varoja osoitettiin myös suojeluohjelman soiden ojittamiseen. Maanomistajat ovat omatoimisesti ojittaneet ohjelman soista peräti ha. Soidensuojeluohjelman toteutus on vielä hiukan kesken, mikä johtuu etupäässä siitä, että todellinen rahoitusohjelma vahvistettiin vasta Perusohjelmasta on nyt toteutettu 98 % eli noin ha. Soidensuojelualueilla tavoitteena on säilyttää alueiden vesitalous luonnonmukaisena. Puutteita on etenkin suoyhdistymien hydrologisten kokonaisuuksien sekä yhdistymien reunaosien, kuten erilaisten korpien ja lettojen suojelussa, erityisesti keidassoiden alueella. Korpisoista noin 80 % on ojitettu. Lähes kaikenlaiset suot ovat nyt uhanalaisia suojelupäätöksistä huolimatta. Soiden reunaosien metsätalous vesitalouden järjestelyineen, energiaturpeen nosto, tekoallashankkeet ja ojituksen kaukovaikutukset vähentävät jatkuvasti suoluonnon monimuotoisuutta. Soiden ojitus jatkuu eri nimillä Vaikka ojitusperusteet ovat tiukentuneet, Valtiovalta ohjasi ojitustoimintaa lainsäädännöllä ja rahoitusta osoittamalla, ojitusmyönteisyyteen kannustettiin. Ojitustoiminta oli osittain työllisyys- ja aluepoliittista toimintaa, jonka taloudellisesta kannattavuudesta ei ollut niin väliä. Myös metsänparannusorganisaatioiden oma toiminta oli osin vilpillistä ohjattaessa valtion varoja myös ojituskelvottomien suotyyppien ojitukseen. Esiintyi ojituskilometrikilpailua joidenkin metsänparannuspiirien kesken. Myös vesipiirit ojittivat valtion varoin avosoita ja perkasivat puroja. Metsäammattilaisten maine ja kunnia ryvettyivät metsäojituksissa. Turveteollisuus etsii jatkuvasti uusia suoalueita tuotantoaan varten. Tutkimuksen edistyttyä on jälkikäteen havaittu, että 5 miljoonasta ojitetusta suohehtaarista ainakin 1-1½ miljoona hehtaaria on todettu virheojituksiksi, liian karuilla suotyypeillä toteutetuiksi metsäojitusohjeitten vastaisiksi ojituksiksi, joiden taloudelliset perusteet eivät ole pitäviä. Kun noin 40 % ojitetuista soista tuottaa 90 % ojittamalla saadusta puuston lisäkasvusta, ei metsäojituksen suunnittelijoille ja toteuttajille voi kiitosta antaa. Lisäksi on huomattava, että 26 27

15 Pyhtään suot - Valkmusa Pyhtään sijainti Kymijoen suuhaarojen välissä tekee siitä luonnoltaan hyvin monimuotoisen. Parasta antia ovat suot, kalliot ja merenrannat. Suot ovat antaneet minulle eniten elämyksiä. Olen hyvin otettu, jos joskus tapaan ihmisen, joka tunnistettuaan minut pyhtääläiseksi sanoo: Niin, teillähän on se Valkmusa! Onneksi on. Muutettuani 1972 Pyhtäälle suksin suolle viemällä oppilaani tutustumaan rämeplänttiin koulun vieressä. Tuo opetuskohde jäi sitten koulun lisärakennuksen alle ja seuraavana opetuskohteena oli Sammalsuo Kärsäjärven takana. Sen reuna peittyi sitten omakotitalojen alle ja sulkeutui pois opetuskäytöstä. Katsoinkin sitten viisaammaksi hakea sylikaupalla näytteitä luokkaan suurelta suolta, josta sitten tulikin Valkmusan kansallispuisto. Suojelusääntöjen mukaan sieltä saa kerätä marjoja ja hyötysieniä, joten kasvinäytteitten aika on mennyttä. Olen kuitenkin tehnyt pari luontopolkua rasteineen pitkostetun rengasreitin varrelle lakia lievästi rikkoen. Nyt olen täysin lainkuuliainen eläkeläinen. Soita löytyy joka puolelta Pyhtäätä, jopa Munapirtin saarelta kuuluisan Verssonkankaan kupeelta. On Muurainsuo, Heinäsuo, Metsonsoitimensuo, Hevossuo jne. Valkianjärvensuo on turvetuotantoaluetta. Riitinginsuo (74 ha) ja Järvensuo (86 ha) rauhoitettiin v Soita syntyy lisää. Kotoa on matkaa Valkmusan nurkkaan 10 km ja puiston parkkialueelle 13 km. Niinpä piipahdan ainakin pitkospuureitillä kaikkina vuodenaikoina, keväällä ja syksyllä joka viikko. Varsinaisen Valkmusan alueen erottaa Munasuosta kapea puistoon kuulumaton hiekkakangas. Kankaalla kulkee maantie 3562, jolle pääsee E 18-tieltä Siltakylän kohdalta. Matkaa puiston parkkipaikalle on 12 km. Heinlahden kohdalta Suolinnan tietä pääsee puiston itäreunalle Kananiemenharjulle, siellä on pysäköintimahdollisuus. Maisemahaittana on Valkmusan yli kulkeva voimalinja. Valkmusan kansallispuisto on Suomen suursuoluontoa edustava suojeluarvoltaan kansainvälistä tasoa oleva suoalue. Siellä esiintyy 30 erilaista suotyyppiä. Kymenlaaksossa tavatuista 33 rahkasammallajista siellä kasvaa 30 lajia. Alueelta on runsaasti eri alojen tutkimuksia 1960-luvulta lähtien. Ja tutkimukset ja tietojen päivitykset jatkuvat. Suo elää ja kehittyy onneksi laillisesti rauhoitettuna. Kansallispuistokomitea ehdotti jo 1976 mietinnössään 2100 hehtaarin laajuisen Muna- ja Kananiemensuon kansallispuiston perustamista. Valtioneuvoston periaatepäätös oli suojella alue perustamalla Kananiemensuolle 1200 ha suuruinen kansallispuisto ja Munasuolle 630 hehtaarin kokoinen soidensuojelualue. Tavoiterajausta pienensi puolustuslaitoksen tarve rakentaa lento Kaarina Öst Voidaan perustellusti kysyä, olivatko valtion panostukset ojitustoimintaan liiallisia ja puutteellisesti valvottuja? On myös otetmetsäojitus muuttaa ja tuhoaa suomalaista luontoa jatkuvasti. Uudisojitusten tilalla ovat kunnostus- ja täydennysojitukset sekä ojitusmätästykset ja ajourat, joilla kierretään uudisojituskieltoa, mutta jotka ovat vaikutuksiltaan lähes samanlaisia. Kunnostus- ja täydennysojituksia tehdään ainakin taloudellisesti kannattavimmissa kohteissa noin hehtaarin vuosivauhdilla. Kunnostusojitus olisi ohjeiden mukaan tehtävä vuoden välein, jos ojitettu suometsä halutaan pitää puuntuottokunnossa. Metsätalouden vesistövaikutuksia selvittäneessä hankkeessa osoitettiin, että hakkuun jälkeen fosfaatin pitoisuus kasvaa valumisvesissä; raskas auraus ja ojitusmätästys näyttävät lisäävän sitä edelleen. Kaliumhäviö voi olla moninkertaista usean vuoden ajan. Metsäojituksen aiheuttama kiintoainepitoisuuden kasvu voi jatkua useita vuosia. Kunnostusojien kiintoaineshuuhtoumat voivat olla uudisojitusten veroisia. Ojitus ja maanmuokkaus saa liikkeelle myös alumiinia ja raskasmetalleja, esimerkiksi elohopeaa. Lisäksi on huomattava, että suon yhden osan ojitus muuttaa laajan suoalueen vesija ravinnetaloutta; yli 4 % suoalasta eli ha on muuttunut tällaisen kaukovaikutuksen takia. Metsänkasvatuskelpoisten soiden ojittaminen oli aikanaan yhteiskunnan vaatima toimenpide metsämaan ja puuta tuottavan alan lisäämiseksi. Puuntuotannon kannalta toiminta onkin ollut kannattavaa. Mutta laajat virheojitukset, esiin tulleet puunkorjuun ongelmat ojitusalueilla sekä ojituksen aiheuttamat ympäristöhaitat muun muassa vesistöille ja pohjavesille sekä tulvimishaitat Pohjanmaalla näyttäisivät lisäävän ojitustoiminnasta aiheutuvaa taloudellista rasitusta. tava huomioon, että metsäojitustoiminta on aiheuttanut tarpeen soidensuojelualueiden perustamiseen paitsi valtionmaalle myös yksityismaalle. Jälkimmäiset alueet on pitänyt ostaa tai korvata valtion varoin. Lisäksi luonnoltaan arvokkaimmat ojitusalueet joudutaan nyt ennallistamaan valtion varoin. Soiden yksipuolisesti suunniteltu ja varomattomasti toteutettu ojittaminen on tullut kalliiksi kansantaloudelle ja turmioksi luonnon monimuotoisuudelle ja monikäytölle. Pekka Borg Käytetyt lähteet Borg, P Monimuotoisuuden aika. Luonnonnähtävyyksistä Naturaan. Suomen Ympäristösuunnittelu Oy. Heikkilä, R. & Lindholm, T Soidensuojelun vaikeat vuosikymmenet. Terra 120:

16 Kaarina Öst nyt 2009 näyttää lupaavalta. Joskus 1980-luvun alkupuolella olimme poikani kanssa tapamme mukaan keväällä pyöräilleet Suolinnan tien kautta Haukkavuoren maastoon. Aloitimme eväitten nauttimista suon reunalla. Hirvikö tuolla rymyää mäntyjen seassa? Kiikarit ojennukseen. Sehän on kotka, maakotka, nousee männyn latvaan voimalinjan viereen, istuskelee hyvän tovin, olemme mekin hengittämättä hiljaa. Lintuja on parasta tarkkailla nykyään joko Haukkavuorelta tai Lintutornilta käsin. Ihania aamuja! Kerran elokuussa osui kaukoputken sihtiin papukaija, olipa melkein trooppisen lämmintä! Karpaloitten keruu on lisääntynyt. Nykyisin haemme karpalot Munasuon reunalta, jää kurjillekin. Joskus ovat metsästäjät moittineet punaisen vaatetuksen puutteesta, möykkäävät, paimentavat hirviä pois puistosta ammuttaviksi puiston ulkopuolelle. Lakkoja kannattaa etsiskellä Munasuon reunoilta. Kesällä 2008 lakkasato oli olematon. Keväällä Valkmusalla käynnit tihenevät. Kapustarinnan haikea ääni on ehdottomasti kuultava. Nykyisin joutsenkin on alkanut pesiä suolla. Parkkipaikalla on melkein aina useita autoja. Tornilla oleva havaintovihko vaan tahtoo usein kärsiä asiattomuuksista. Yleensä puistossa liikkuu vain luonnonystäviä. Suon liikuttavimpia kasveja ovat karujen mättäiden tuskin metrinmittaiset satavuotiaat männyt. Tosin Valkmusalla on muutamia upeapuisia metsäsaarekkeita. Suo on kauneimmillaan, kun suopursu kukkii, tupasvilla on villavaiheessa ja kihokkikin yrittää tihrustaa ylös valkoisin kukin. Kerran partiolaiset järjestivät syksyllä suosukelluksen Valkmusan yli. Piti löytää mm. kihokki. Muutamat ryhmät ilmeisesti kyntivät koko suon lihansyöjää etsiessään, tulivat rastille pimeän koittaessa. Pilkkopimeässä rymyttiin märkinä, mutta onnellisina Kymijoen rannalta Moronvuoren juurelle päätösasemalle. Soitten kielon, vaiveron, löytää parhaiten Kymijoen rantarämeiköstä puiston koillisnurkasta. Polku taukotuval- ta Kymijoen rantaan on melkein kasvanut umpeen. Onpa siinä ollut muutaman kerran oivallista maastoa harjoitella eksymistä. Hellekesinä suo on ollut rutikuiva, on voinut loikoilla kuivilla mättäillä. Talvet eivät ole olleet pitkiä. Joskus kuitenkin lumen sulettua on ollut vettä pitkospuitten päällä yli saappaan varren. Joittenkin mielestä suot ovat apeita ja ikäviä. Minusta suot ovat upeita. Vuodenaikojen vaihtelu on mielenkiintoista ja etenkin syksyn ruska suurenmoinen, tasaisuus rauhoittaa. Aika kultaa retkimuistot. Suot ovat minun sielunmaisemaani. Kaarina Öst FM, eläkkeellä oleva biologian ja maantieteen lehtori tutka Haukkavuorelle. Alue oli yksityisten omistuksessa. Kaikki eivät rauhoitussuunnitelmaa siunanneet. Moninaisten vaiheitten jälkeen alue lunastettiin valtiolle ja Kananiemen kansallispuisto perustettiin nimellä VALKMUSAN KANSALLISPUISTO. Valkmusa-nimeä on käytetty Kananiemensuon pohjoisosasta. Hyvä nimi viittaa haukkasuohon ruotsiksi. Kenties muuttohaukkakin on joskus pesinyt alueella, nykyisin kalasääsket hallitsevat ilmatilaa. Pinta-ala oli alussa 1180 ha ja siihen kuului Kananiemensuo, Valkmusa, Lamminsuo, Mustanjärvensuo ja osia Munasuosta. V alueeseen liitettiin vapaaehtoisin kaupoin hankittuna koko Munasuon alue 535 ha, joten pinta-ala on 1720 ha. Lehtitiedon mukaan (Kymen Sanomat ) puiston reunoilta on hankittu metsäaluetta rauhoitukseen 90 ha. Puiston alueellahan metsämaan osuus on ollut vain 240 ha ja loput enimmäkseen kitu- ja joutomaata(!). Nykyään Metsähallitus isännöi puistoa. Munasuo on Suomen suurin Saaristo- Suomen laakiokeidassuo. Munasuolla kermit ja kuljut muodostavat epäsäännöllisen verkoston. Reunaluisu on havaittavissa itälänsisuunnassa. Laiteella on rämeitä, nevakorpia, jopa lettoisia suotyyppejä. Tiettävästi ja toivottavasti Munasuo saa olla omassa rauhassaan. Me karpalonmetsästäjät häiritsemme rauhaa syksyisin ja kiikarilla tähtäilemme kurkilaumoja. Kotkan puoleinen kermikeidas Mustanjärvensuo on reunaosiltaan ojitettu luvulla. Sieltä on entisöintitarkoituksessa korjattu puustoa pois. Soitten välissä on Kananiemenharju. Lamminsuo sijaitsee Valkmusan läntisen keitaan eteläpuolella. Pyhtään kunnanhallitus halusi liittää v hoito- ja käyttösuunnitelmaan: onkiminen ja pilkkiminen Lamminsuon lammilla on sallittava. En ole pilkkijöitä nähnyt, tapaamani heinäsorsaemo lienee ollut ongella. Kananiemensuo - Valkmusa on kokonaisuutena keidassuota. Alueella on läntinen keidassuo Simonsaaren tuntumassa (100 ha), keitaan reunassa ravinteinen juotti (120 ha), itäreunalla 150 ha:n kermikeidasalue ja etelässä iso aapa-alue. Haukkavuoren juurella suon reunassa on Kirkaslampi, vesi kelpaa juotavaksi. Moronvuoren kupeessa on jääkautinen rakoluola Moronreikä. Itälaidalla on korkeita rapakivikallioita. Haukkavuorelta (69 m) ja Moronvuorelta katsellen (sulkien silmät voimalinjalta, lentotutka selän takana) voi kuvitella olevansa erämaassa. Haukkavuoren alusmetsässä köllöttää valtavia kuusia lahopuuta einestävien armeijaa odottelemassa. Myös suon toiselta puolen on kaadettu kuivatuksen seurauksena syntynyttä mäntypuustoa. Suon ennallistaminen on käynnissä. Valkmusa rajoittuu Kymijokeen pohjoisessa, mutta jokirannat ja tulvasaaret eivät kuulu puistoon. Metsähallitus on rakentanut Valkmusan luoteisnurkkaan pysäköintialueen, infopisteen ja 2.5 km pituisen pitkostetun rengasreitin varrelle lintutornin penkkipöytineen. Vuonna 2007 kävijöitä oli Pitkospuissa ei ole enää yhtään ehjää jäljellä, joten uusiminen pitäisi tehdä pikaisesti. Hartaasti odotamme pitkosreitille jatkoa esim. Kymijoen rannan kautta suon toiselle laidalle, jonne on rakennettu päivätupa (vanha rakennus), kuivakäymälä, telttailumahdollisuus ja tulisija. Sopiva hiihtolenkki on paarustaa tornilta tuvalle ja takaisin. Hiihtouria ei saa tehdä, mutta umpihankihiihto onkin hauskempaa. Kevättalvella 2006 tulimme siihen tulokseen, että susi oli jolkotellut ladun yli. Teerillä oli sontaisia kieppejä ja näyttävät turnajaiset. V suolle ei umpihankia ilmestynyt, Mika Honkalinna 30 31

17 Soiden ennallistaminen Suomen pinta-alasta on ollut alkujaan noin kolmannes suota. Viime vuosisadan kuluessa yli puolet soista metsäojitettiin ja koetettiin näin tehostaa puuston kasvua ja soiden taloudellista tuotosta. Osa ojituksista epäonnistui. Niitä tehtiin esimerkiksi liian karuilla suotyypeillä, minkä takia puuston kasvu ei lisääntynyt toivotulla tavalla. Osalla ojitetuista soista on maankäyttömuoto muuttunut ojituksen jälkeen metsätalouskäytöstä luonnonsuojelualueeksi. Useimmat soidemme luontotyypeistä ovat uhanalaisia (Raunio ym. 2008). Lähes kaikkien uhanalaisuuteen ensisijainen syy on ojitus. Etelä-Suomessa uhanalaisin suotyyppiryhmä on letot. Maamme uhanalaisista eliölajeista noin 8 % elää soilla (Rassi ym. 2001). Eniten on uhanalaisia putkilotai itiökasveja sekä sieniä. Letot ja korvet ovat tärkeimmät uhanalaisten lajien suoelinympäristöt. Osaa ojitetuista soista pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa eli ennallistamaan. Työn tavoitteena on suojella soiden luontotyyppejä, eliöitä ja suomaisemaa eli suoluontoa kokonaisuudessaan. Pääosa luonnonsuojelualueiden ojitetuista soista pyritään ennallistamaan. Näiden kokonaismääräksi on arvioitu noin ha. Ihan kaikkia ojitettuja soita suojelualueillakaan ei ennallisteta, koska esimerkiksi alueen ojat ovat voineet jäädä perkaamatta ja suo on joskus ennallistumassa itsekseen. Alueelle on voinut myös kasvaa luonnonsuojelullisesti arvokas puusto ja alueen arvo esimerkiksi turvekankaana on puuston takia suurempi kuin suona. Myös metsätalouskäytössä, yksityismailla olevia soita on mahdollista ennallistaa, mikäli maanomistaja on siihen halukas. Ennallistamisessa koetetaan suolle palauttaa luontainen vesitalous. Tämä on edellytyksenä sille, että suo alkaisi jälleen kasvaa turvetta, hiljalleen itse palautua. Palautuminen voi joskus olla hyvinkin nopeaa, mutta hitaimmillaan kestää jopa satoja vuosia. Lopputuloksena ei yleensä ole samanlainen suo kuin ennen ojitusta. Suon vesitalouden ennallistamiseksi kaivetut ojat joko tukitaan kokonaan tai padotaan. Useimmiten tukkimista suositaan varsinkin silloin, jos ojista kaivettua turvetta on täyttömaaksi vielä ojien penkoilla. Toisinaan ojat padotaan, varsinkin pienialaisilla soilla, joille kaivinkoneiden on vaikea tulla hankalan maaston takia tai kaivinkoneen tuonti paikalle maksaisi liikaa suhteessa suon pinta-alaan ja luonnonsuojelulliseen arvoon nähden. Usein tehdään myös leveitä, mutta melko matalia pintavalleja, joiden tehtävänä on levittää vanhojen ojien tuntumassa virtaavia vesiä laajemmin suolle. Yleensä ojitukset ovat onnistuneet lisäämään puuston kasvua. Ojitetulla suolla lisääntynyt puusto haihduttaa vettä ja edelleen kuivattaa suota. Monilla ennallistettavilla soilla ei riitäkään pelkkä ojien tukkiminen tai patoaminen ja pintavallit, vaan tarvitaan myös suolle ojituksen seurauksena syntyneen puuston poistoa. Joskus ennallistetulle suolle nousee myöhemmin kasvukykyinen taimikko, joka on raivattava pois. Toisinaan täytetyt ojat painuvat kasaan tai padot vuotavat, ja ennallistuminen vaatii lisä korjaustoimenpiteitä. Ennallistettu suo vaatiikin seurantaa vielä useita vuosia toimenpiteiden jälkeen. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmassa (METSO) rahoitetaan soiden ennallistamista. Samoin soiden ennallistamista on rahoitettu EU-varoin useassa LIFE luonto hankkeessa. Ensimmäisen MET- SO-kauden aikana vuosien aikana ennallistettiin noin ha soita luonnonsuojelualueilla Etelä-Suomessa, Pohjanmaalla ja Lounais-Lapissa. Kymenlaaksossa näistä ennallistettiin 36 ha, joista pääosa Valkmusan ja Repoveden kansallispuistoissa Myös yksityismailla ja metsätalouskäytössä olevilla mailla on soita ennallistettu, mutta pinta-alat ovat olleet hyvin vähäisiä. Kymenlaakson luonnonsuojeluun varatuilla alueilla on vielä useita ennallistamisen tarpeessa olevia suokokonaisuuksia, joita Metsähallitus lähivuosina ennallistaa toimintaan osoitettujen varojen salliessa. Tällaisia alueita sijaitsee mm. Rajasuolla Haminassa, Enäsuon ja Alajalansuon-Hangassuon-Haukkasuon-Pilkkakorvenmäen Natura 2000 alueilla Kouvolan Anjalankoskella sekä Mustalammenmetsän Natura 2000 alueella Miehikkälässä. Marja Hokkanen, MMM, erikoissuunnittelija, Metsähallitus, Etelä-Suomen Luontopalvelut Lähteet: Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa I: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/

18 Kiitämme tukijoitamme UUSI LOGO Vihreä väri: Pantone 3425 CMYK: c100, m0, y80, k42 Teksti: Futura Std Leikkaukset: Book, Medium ja Bold Kymenlaakson Jäte Oy Ekokaari 50, Anjalankoski puhelin (05) Jätehuolto E. Parkkinen Ky (05) TILA-AUTOLIIKENNE POSTIVAL OY KUUSANKOSKI Kouvolan kaupunki Iitin kunta YMPÄRISTÖPALVELUT Kymenlaakson J Ä T E O Y Futura Std Book Kymenlaakson J Ä T E O Y Futura Std Medium Kymenlaakson J Ä T E O Y Kymenlaakson Paikallisyhdistykset J Elimäen Ä Tluonnonystävät E O ryy Leila Kivimaa p. (05) Kymenlaakson Kaakkois-Kymen Luonto ry Kirsi Leiri J p. Ä T 8719 E O Y Meri-Kymen Luonto ry Annika Aalto-Partanen p Pohjois-Kymen Luonto ry Juha Eskelinen p Piirihallitus Risto Hamari, pj. Meri-Kymen Luonto ry p , varapj. Pohjois-Kymen Luonto ry p Kymenlaakson Neuvoo, J Ä järjestää, T E O palvelee Y Futura Std Bold Futura Std Book Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri 2009 Futura Std Medium Kirsi Kiviranta, sihteeri, Pohjois-Kymen Luonto ry p Juha Eskelinen, Futura Std Bold Pohjois-Kymen Luonto ry p Pekka Raukko Pohjois-Kymen Luonto ry p Anne-Maj Joas, Meri-Kymen Luonto ry p. (05) Matti Kitunen, Pohjois-Kymen Luonto ry p Leila Kivimaa, Elimäen luonnonystävät ry p. (05) Kirsi Leiri, Kaakkois-Kymen Luonto ry p Jukka Pehkonen, Pohjois-Kymen Luonto ry p. (05) Tuula Typpö, Pohjois-Kymen Luonto ry p Juhani Vaittinen, Meri-Kymen Luonto ry p Antti van Wonterghem, Meri-Kymen Luonto ry p antti.van@kymp.net Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin Luontotoimisto ja Puoti sijaitsevat Kouvolassa. Osoite: Varuskuntakatu 8, Kouvola kymenlaakso@sll.fi Luontotoimisto ja Puoti ovat avoinna ti-pe klo Toiminnajohtajana toimii Hanna Majander 34 35

19 Luontokuvakilpailu Kymenlaakson luontokuva 2009 Kuukkelimetsä Kymenlaaksoon on KyLy:n ja Luonnonperintösäätiön yhteinen projekti. Luonnonperintösäätiön keräyslupa OKH&A, myönnetty Säännöt ja ohjeet Kesävisa: Siirtolohkareen etsintä Lahjaksi jotakin ikuista palanen ikimetsää Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri järjestää vuonna 2009 visan, jonka tarkoituksena on löytää laaksokunnan erikoisin siirtolohkare. Kyseessä voi olla joko suurin, paikkansa puolesta erikoinen tai mielenkiintoisen tarinan kertova lohkare. Luonnossa moniin siirtolohkareisiin liittyy kertomuksia. Ovat Pistoolikivet, joiden takana rosvot väijyivät suurella rantatiellä kulkijoita; ovat Papinkivet, joilta saarnattiin lohtua piileskeleville ihmisille. Muutama siirtolohkare on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Siirtolohkareet ovat jääkauden leviämisvaiheessa emokalliostaan irronneita kappaleita, jotka ovat kulkeutunet uusille paikoilleen. Niiden ikä on siis vähintään vuotta. Jään vetäytyessä lohkareet jäivät niille paikoille, joille ne olivat kulkeutuneet. Tyypillinen siirtolohkare on pyöreähkö, kulmiltaan kulunut. Rapakivialueella osa lohkareista on rapautunut muodoltaan hyvinkin erikoisen näköisiksi. Kesävisan ohjeet: 1. Havaintojen ilmoittamisaika on maalis-syyskuu Löydetyt siirtolohkareet (paikat, kokoarvio, tarinat, mahdollinen nimi) ilmoitetaan Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin toimistoon Varuskuntakatu 8, Kouvola tai sähköposti 3. Kuvat ja kertomukset tallennetaan piirin arkistoon. Materiaalia käytetään myös piirin julkaisussa, Kymenlaakson Luonnossa. 4. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan luontoaiheisia tuotteita. Parhaaksi arvioitu kertomus palkitaan erikseen. Anna ylioppilaalle, kummilapselle, hääparille, rippilapselle, merkkipäiväsankarille lahjaksi jotakin, joka kestää ikuisesti. Tee heistä ikimetsänhaltijoita. Tai jätä oma merkkisi maailmaan sijoittamalla kohteeseen, jonka olemassaolosta iloitsevat kaikki tulevat sukupolvet. Jo yhdellä eurolla suojelet n. 1,5 m2 metsää. Kuukkelimetsä Kymenlaaksoon on Suomen Luonnonperintösäätiön ja Kymenlaakson Lintutieteellisen yhdistyksen yhteishanke, jonka tavoitteena on hankkia linnustollisesti arvokas ja edustava metsäkohde suojelukäyttöön. Käytännössä edustavuus tarkoittaa minimissään noin 10 ha:n aluetta. Tee lahjoitus Luonnonperintösäätiön keräystilille OP Kirjoita viestikenttään KUUKKELIMETSÄ KYMENLAAKSOON luonnonperintösäätiö KyLy

20 38 39

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt

Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt Metsäkeskus 2014 Monimuotoisuudelle tärkeät suoelinympäristöt 2014 { 2 } Metsälaki Metsälaissa on lueteltu joukko suojeltuja elinympäristöjä, jotka ovat monimuotoisuuden

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Suot ja kosteikot Suot ja kosteikot 47. Mantereenrahka Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status: Metso soveltuvuus: 4,2 ha Hulaus Yksityinen Arvokas luontokohde Kyllä Mantereenrahka sijaitsee Hulausjärven rannalla Vesilahden ja

Lisätiedot

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab

Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeus PL 204 65101 VAASA Viite: VHO 28.9.2015, lähete 5401/15 Dnro 00714/15/5115 Pirttinevan turvetuotantolupa/oy Ahlholmens Kraft Ab Oy Ahlholmens Kraft Ab:n vastineen johdosta

Lisätiedot

1. Mustikka (Vaccinium myrtillus)

1. Mustikka (Vaccinium myrtillus) 1. Mustikka (Vaccinium myrtillus) 1. Mustikka (Vaccinium myrtillus) Mustikka on tyypillinen havumetsien kasvi, jonka varpu voi kasvaa jopa 30 vuotta. Mustikka on yleinen koko Suomessa. 6-8 mm Lehdet ovat

Lisätiedot

Puustoisten perinneympäristöjen kasvillisuudesta

Puustoisten perinneympäristöjen kasvillisuudesta Puustoisten perinneympäristöjen kasvillisuudesta Esko Vuorinen, Silvestris luontoselvitys oy "Puustoisten perinneympäristöjen monimuotoisuuden ja monikäytön turvaaminen" maastoseminaari 31.8.-1.9.2010

Lisätiedot

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Laitila 4.- 5.9.2012 Hannele Kekäläinen ylitarkastaja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue Maatalousympäristöt Suomen viidenneksi

Lisätiedot

Soiden luonnontilaisuusluokittelu ja sen soveltaminen. Eero Kaakinen

Soiden luonnontilaisuusluokittelu ja sen soveltaminen. Eero Kaakinen Soiden luonnontilaisuusluokittelu ja sen soveltaminen Eero Kaakinen 23.3.2011 Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 23.3.2011 1 Soiden luonnontilaisuuden

Lisätiedot

Suo-metsämosaiikit. Suomen luonnonsuojeluliitto, pj. Esityksen kaikki kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, kansalaisen karttapaikka

Suo-metsämosaiikit. Suomen luonnonsuojeluliitto, pj. Esityksen kaikki kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, kansalaisen karttapaikka Suo-metsämosaiikit Risto Sulkava, FT Suomen luonnonsuojeluliitto, pj Esityksen kaikki kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, kansalaisen karttapaikka Suomi on täynnä erilaisia mosaiikkeja tyypillisesti

Lisätiedot

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala)

335. Laajanneva-Mustasuo (Vaala) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 335. Laajanneva-Mustasuo

Lisätiedot

Jokamiehen oikeudet. Sinulla täytyy olla alueen omistajan lupa, jos haluat:

Jokamiehen oikeudet. Sinulla täytyy olla alueen omistajan lupa, jos haluat: Jokamiehen oikeudet Ilman lupaa saat: Kerätä metsästä marjoja, sieniä, kukkia ja ruohokasveja. Kerätä käpyjä tai kuivia risuja maasta. Kävellä, hiihtää tai pyöräillä luonnossa, ei kuitenkaan pelloilla,

Lisätiedot

SUO. suomalaista luontoa. Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen

SUO. suomalaista luontoa. Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen SUO Kuvaliiteri / Jarmo Saarinen suomalaista luontoa Suokukka on kaunis kanervakasveihin kuuluva varpu. Mikä suo on? Suo on turvetta tuottava suokasvillisuuden peittämä kosteikkoekosysteemi. Suo voi kehittyä

Lisätiedot

Digikasvio. Oleg ja Konsta 8E

Digikasvio. Oleg ja Konsta 8E Digikasvio Oleg ja Konsta 8E Vaahteran parhaita tuntomerkkejä ovat isot 3- tai 5-halkioiset lehdet.vaahtera kasvaa 10 20 metriä korkeaksi. Pvm: 13.9.2011 Paikka: Varisssuo Kasvupaikka: Sekametsä Vaahtera

Lisätiedot

Heinijärvien elinympäristöselvitys

Heinijärvien elinympäristöselvitys Heinijärvien elinympäristöselvitys Kuvioselosteet Kuvio 1. Lehto Kuviolla kahta on lehtotyyppiä. Ylempänä tuoretta runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityyppiä (HeOT) ja alempana kosteaa keskiravinteista

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3048 Lehtosenjärven laajennus, Lestijärvi, Keski-Pohjanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3048 Lehtosenjärven laajennus, Lestijärvi, Keski-Pohjanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3048 Lehtosenjärven laajennus, Lestijärvi, Keski-Pohjanmaa Sijainti Kohde sijaitsee Keski-Pohjanmaalla Lestijärven kunnassa,

Lisätiedot

1. Saaren luontopolku

1. Saaren luontopolku 1. Saaren luontopolku Ulvilan Saarenluoto on vanhaa Kokemäenjoen suistoa, joka sijaitsi tällä seudulla 1300-luvulla. Maankohoamisen jatkuessa jääkauden jälkeen suisto on siirtynyt edemmäs, Porin edustalle.

Lisätiedot

Kohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito

Kohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito Kohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito Piirroakuvat: Jari Kostet ja Tom Björklund. Valokuvat: Sami Tossavainen Vaihettumisvyöhykkeet Tarkoitetaan kahden erilaisen ekosysteemin reuna-

Lisätiedot

Soiden synty, kehitys ja suoala

Soiden synty, kehitys ja suoala Soiden synty, kehitys ja suoala Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari 23. 10. 2009 Säätytalo Suomen suorunsauden edellytyksenä on ollut : * Humidi ilmasto (sadanta > haihdunta ) * Maaston tasaisuus (soita

Lisätiedot

KUITURIKKAAT SIEMENLEIPÄSET (noin 12 kpl) (luontaisesti gluteeniton, maidoton, laktoositon, soijaton, munaton, hiivaton)

KUITURIKKAAT SIEMENLEIPÄSET (noin 12 kpl) (luontaisesti gluteeniton, maidoton, laktoositon, soijaton, munaton, hiivaton) LIITE 1: 1 (20) KUITURIKKAAT SIEMENLEIPÄSET (noin 12 kpl) (luontaisesti gluteeniton, maidoton, laktoositon, soijaton, munaton, hiivaton) 5 ¼ dl vettä 2 tl psylliumkuorijauhetta 2 rkl sokerijuurikashiutaleita

Lisätiedot

Suomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Koonnut Juho Kytömäki

Suomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Koonnut Juho Kytömäki Suomen suot Uhanalaisia hiilivarastoja Tietopaketti soista Koonnut Juho Kytömäki Suomen luonnonsuojeluliitto 2010 1. Mikä on suo? Suo on kosteikko. Suo on ekosysteemi, jonka toiminta synnyttää turvetta.

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

Kurkisuo. Luontotyyppi-inventoinnin tuloksia ja ennallistamistarve Helena Lundén

Kurkisuo. Luontotyyppi-inventoinnin tuloksia ja ennallistamistarve Helena Lundén Kurkisuo Luontotyyppi-inventoinnin tuloksia ja ennallistamistarve 12.02.2014 Helena Lundén Luontotyyppi-inventointi Suolla tehtiin luontotyyppi-inventointi kesän aikana. Inventointialueena oli Metsähallituksen

Lisätiedot

Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle.

Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle. Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle. Tarmo Saastamoinen 2010. Kuva.1 Kaatunut kuusenrunko Nouvanlahdesta. LIITO-ORAVA: Liito-orava (pteromys volans)on

Lisätiedot

Crepes Vonassiennes (Vonnasin perunaletut)

Crepes Vonassiennes (Vonnasin perunaletut) Ranskankermaiset ravunpyrstöt ( 8 annosta ) 1. Valuta 100 g kirjolohen mätiä jääkaapissa yli yön 2. Valuta 2 lasipurkillista ravunpyrstöjä (á noin 200 g) 3. Leikkaa 1 iso tai 2 keskikokoista punasipulia

Lisätiedot

KANNUSJÄRVEN NIITTOSUUNNITELMA

KANNUSJÄRVEN NIITTOSUUNNITELMA KANNUSJÄRVEN NIITTOSUUNNITELMA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 286/2014 Laura Kokko YLEISTÄ 15.8.2014 Tämä työ on osa Kymijoen alueen järvikunnostushankkeessa laadittua Kannusjärven

Lisätiedot

Metsänhoidon perusteet

Metsänhoidon perusteet Metsänhoidon perusteet Kasvupaikkatekijät, metsätyypit ja puulajit Matti Äijö 18.9.2013 1 KASVUPAIKKATEKIJÄT JA METSÄTYYPIT kasvupaikkatekijöiden merkitys puun kasvuun metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn

Lisätiedot

Kasvis-juustopiirakka ( 1 uunipellillinen) Pohja 150-200g margariinia 7 dl vehnäjauhoja 2 ½ dl vettä 40 g hiivaa 1 tl suolaa

Kasvis-juustopiirakka ( 1 uunipellillinen) Pohja 150-200g margariinia 7 dl vehnäjauhoja 2 ½ dl vettä 40 g hiivaa 1 tl suolaa Kasvis-juustopiirakka ( 1 uunipellillinen) Pohja 150-200g margariinia 7 dl vehnäjauhoja 2 ½ dl vettä 40 g hiivaa 1 sipuli 1 valkosipulin kynsi 3 porkkanaa 200 g vihreää papua (pakaste) 2 rkl margariinia

Lisätiedot

Sudenkorentoselvitys 2013

Sudenkorentoselvitys 2013 Pyhäjärvi-Instituutti Sepäntie 7, Ruukinpuisto 2700 Kauttua, Eura Sudenkorentoselvitys 20 Eurajokivarsi Koskeljärven pohjoisranta Erkki Jaakohuhta erkki.jaakohuhta@dnainternet.net Sari Kantinkoski sarikantinkoski@gmail.com

Lisätiedot

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Suot maataloudessa Martti Esala ja Merja Myllys, MTT Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Alussa oli suo, kuokka ja Jussi (soiden maatalouskäytön historiaa) Satunnaisia mainintoja soiden raivauksesta pelloiksi

Lisätiedot

Kantakaupungin yleiskaava. Asutuksen laajenemisalueiden luontoselvitys Kokkolassa. Tammikuu 2010 Mattias Kanckos

Kantakaupungin yleiskaava. Asutuksen laajenemisalueiden luontoselvitys Kokkolassa. Tammikuu 2010 Mattias Kanckos Kantakaupungin yleiskaava Asutuksen laajenemisalueiden luontoselvitys Kokkolassa Tammikuu 2010 Mattias Kanckos Skolbackavägen 70 GSM: 050-5939536 68830 Bäckby info@essnature.com Finland 9. Biskop- Fattigryti

Lisätiedot

Lihakeitto. 500 g naudanlihaa 2 l vettä 10 maustepippuria 1 tl suolaa 2 porkkanaa 100 g lanttua tai naurista 1 sipuli 1 nippu lipstikkaa 8 perunaa

Lihakeitto. 500 g naudanlihaa 2 l vettä 10 maustepippuria 1 tl suolaa 2 porkkanaa 100 g lanttua tai naurista 1 sipuli 1 nippu lipstikkaa 8 perunaa Lihakeitto 500 g naudanlihaa 2 l vettä 10 maustepippuria 2 porkkanaa 100 g lanttua tai naurista 1 sipuli 1 nippu lipstikkaa 8 perunaa Pane liha veteen kiehumaan. Kuori pintaan muodostuva vaahto ja lisää

Lisätiedot

LOS MONTEROS. Espanjalainen ilta RESEPTIKIRJA

LOS MONTEROS. Espanjalainen ilta RESEPTIKIRJA LOS MONTEROS Espanjalainen ilta RESEPTIKIRJA Tumma gazpacho 500 g Kumato-tomaatteja 1 valkosipulin kynsi 1 rkl valkoviinietikkaa 1 dl maalaispatongin pehmeää sisusta 1 tl suolaa 1 tl sokeria Koristeiksi

Lisätiedot

Runebergin päivä lähestyy tässäkö vuoden hittitorttu?

Runebergin päivä lähestyy tässäkö vuoden hittitorttu? Runebergin päivä lähestyy tässäkö vuoden hittitorttu? Vuoden 2012 Runebergin päivä sattuu sunnuntaille, joten valtaosalla suomalaisista on hyvin aikaa leipoa ja loihtia maittavat leivonnaiset itse. Kokeile

Lisätiedot

Soiden luonnontilaisuusluokitus

Soiden luonnontilaisuusluokitus Soiden luonnontilaisuusluokitus YSA 44 :n 3 kohdan tulkinta 7.2.2017 Olli Autio Etelä-Pohjanmaa ELY-keskus Yleistä Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8016 Saarvalampi ja sen lähimetsät, Lieksa, Pohjois-Karjala

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8016 Saarvalampi ja sen lähimetsät, Lieksa, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8016 Saarvalampi ja sen lähimetsät, Lieksa, Pohjois-Karjala Sijainti Kohde sijaitsee Lieksan luoteisosassa, vain 0,5 km

Lisätiedot

Suomen huonosti tunnetut ja uhanalaiset sienet

Suomen huonosti tunnetut ja uhanalaiset sienet Suomen huonosti tunnetut ja uhanalaiset sienet Sienet Sienten lajimäärä on paljon aiemmin ajateltua suurempi Lajit tunnettava, jotta sienten todellisen monimuotoisuuden, uhanalaisuuden ja suojelutarpeiden

Lisätiedot

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro. Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Riittääkö soita? kommenttipuheenvuoro Risto Sulkava, FT, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto Taustalla: Lempaatsuon lettorämettä (CR). Rajauksesta riippuen luonnontilaisuusluokan 2 tai 3 suo. Alueella

Lisätiedot

Kirkkopyhien leivosten reseptit

Kirkkopyhien leivosten reseptit Kirkkopyhien leivosten reseptit Adventin leivos: mantelihyydyke Mantelihyydyke maustekakkupohjalla (pax 100) Maustekakkupohja Voi Kg 0,600 Vehnäjauho Kg 1,800 Sokeri Kg 0,675 Sooda Kg 0,012 Inkivääri Kg

Lisätiedot

Kalkkikallion luonnonsuojelualue

Kalkkikallion luonnonsuojelualue Kalkkikallion luonnonsuojelualue Vantaa 2013 Komeaa geologiaa, vaihtelevia elinympäristöjä Kuninkaalassa sijaitseva Kalkkikallio on saanut nimensä alueen kallioperästä löytyvän kalkkikiven mukaan. Kalkkikallion

Lisätiedot

VIITASAMMAKKOSELVITYS 16UEC VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi

VIITASAMMAKKOSELVITYS 16UEC VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi VIITASAMMAKKOSELVITYS 1.10.2012 VAPO OY Leväsuon viitasammakkoselvitys, Pyhäjärvi 1 Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 ALUEET JA MENETELMÄT 2 3 TULOKSET 4 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 5 5 VIITTEET 5 Pöyry Finland Oy Mika Welling,

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Linnunmaa Oy/ Tiia Grönholm (email) E 5141 28.12.2011 Lähetämme ohessa Endomines Oy:n uusien hankealueiden taustatilanteen selvittämiseen kuuluvan

Lisätiedot

Mistä voit kerätä villiyrttejä?

Mistä voit kerätä villiyrttejä? Mistä voit kerätä villiyrttejä? Puhdas alue, lähellä ei ole tehtaita tai vilkkaita teitä. Lähimpään tiehen matkaa 50 100 metriä, pieniltä teiltä pölyn etäisyys. Ei alueilta, joilla on paljon typpeä, esim.

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

PARHAITA RESEPTEJÄ AMMATTILAISILLE

PARHAITA RESEPTEJÄ AMMATTILAISILLE PARHAITA RESEPTEJÄ AMMATTILAISILLE Omenainen vinaigrette ja juustosalaatti Broilerin rintafileetä mangokastikkeessa Porsaan noisetit omenakermakastikkeessa Aprikoosileivokset Mangojuustokakku Kevyt Melba-jälkiruoka

Lisätiedot

SUOMEN KORKOKUVAAN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ 1. KALLIOPERÄN SUURKORKOKUVA:

SUOMEN KORKOKUVAAN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ 1. KALLIOPERÄN SUURKORKOKUVA: SUOMEN KORKOKUVAAN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ 1. KALLIOPERÄN SUURKORKOKUVA: N. 1/3 suomen kallioperästä 2 500 milj. vuotta vanhaa. Suomesta löytyy Svekofenniidi- ja Kareliidi -vuoristojen juuret. Peneplaani

Lisätiedot

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA : KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS... 2 3 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ... 3 4 ARVOKKAAT

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu 39 25.3.2013 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu 39 25.3.2013 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton MUISTUTUS Kuninkaankatu 39 25.3.2013 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. pily@pily.fi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Viite: Dnro

Lisätiedot

Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto

Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Kokonaiskuormituksesta hajakuormituksen osuus on fosforin osalta n. 60 % ja typen osalta n 80% (SYKE tilastot) Fosfori Typpi Toimenpiteiden kohdentaminen

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2001 Iso-Saares, Ikaalinen, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2001 Iso-Saares, Ikaalinen, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2001 Iso-Saares, Ikaalinen, Pirkanmaa Sijainti Iso-Saareksen alue sijaitsee Ikaalisten itäosassa, Ylöjärven (Kurun) rajan

Lisätiedot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Harjut ja kalliot

LEMPÄÄLÄN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET. Harjut ja kalliot Harjut ja kalliot 52. Sotavallan harju Pinta-ala: Kylä: Omistaja: Status Metso soveltuvuus: 10,7 ha Sotavalta Yksityinen Arvokas harjualue, Pohjavesialue, Opetuskohde, Arvokas luontokohde Kyllä Merkittävä

Lisätiedot

5. Kurittula-Parikka-Jäppilänlahti

5. Kurittula-Parikka-Jäppilänlahti 5. Kurittula-Parikka-Jäppilänlahti Korkeakoskenhaaran ja Koivukoskenhaaran haarautumiskohdassa on laaja kulttuurikeskittymä vanhoilla kylätonteilla sijaitsevine kylineen ja vanhoine peltoineen. Joen niemekkeet

Lisätiedot

LIHANSYÖJÄN KASVISRUOKAKURSSI 17.3.2016 Joensuu

LIHANSYÖJÄN KASVISRUOKAKURSSI 17.3.2016 Joensuu LIHANSYÖJÄN KASVISRUOKAKURSSI 17.3.2016 Joensuu Mausteinen bataatti-kikhernevuoka (noin 4-6 annosta) Tehdään tuplana! Bataattisose: 800 g bataattia 1-2 rkl margariinia kookosmaitoa suolaa Kikherneseos:

Lisätiedot

Kolin kansallispuiston luontopolut ENNALLISTAJAN POLKU OPETTAJAN JA OPPILAAN AINEISTOT. Toimittaneet Eevi Nieminen, Kalle Eerikäinen ja Lasse Lovén

Kolin kansallispuiston luontopolut ENNALLISTAJAN POLKU OPETTAJAN JA OPPILAAN AINEISTOT. Toimittaneet Eevi Nieminen, Kalle Eerikäinen ja Lasse Lovén Kolin kansallispuiston luontopolut ENNALLISTAJAN POLKU OPETTAJAN JA OPPILAAN AINEISTOT Toimittaneet Eevi Nieminen, Kalle Eerikäinen ja Lasse Lovén ENNALLISTAJAN POLKU KARTTA Pohjakartta Maanmittauslaitos,

Lisätiedot

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka)

338. Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksen suojelemattomat kohteet luonnonpuiston koillispuolisia alueita lukuun ottamatta (Hyrynsalmi, Puolanka) Kansallisomaisuus turvaan valtion omistamia suojelunarvoisia metsä- ja suoalueita WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja BirdLife Suomi 2012 wwf.fi/metsat 338. Vaara-Kainuun

Lisätiedot

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi

SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi SYSIVUORI Luontoselvitys asemakaavan pohjaksi 17.1.2013 Willitys tmi Marjo Lindberg Sisältö Selvitysalueen sijainti 3 Yleistä 3 Menetelmät 3 Sysivuoren luonto, yleistä 3 Kartta 4 Kuvaukset Sysivuoren luonnosta

Lisätiedot

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Lappeenrannan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta, tutkimusalue,

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8022 Suurisuo-Ansasuo, Nurmes, Pohjois-Karjala

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8022 Suurisuo-Ansasuo, Nurmes, Pohjois-Karjala Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8022 Suurisuo-Ansasuo, Nurmes, Pohjois-Karjala Sijainti Kohde sijaitsee Nurmeksen kunnan luoteisosassa, noin 6 kilometriä

Lisätiedot

ESIHISTORIA PRONSSIKAUSI (1500 500 EKR.)

ESIHISTORIA PRONSSIKAUSI (1500 500 EKR.) ESIHISTORIA Merkittävimmät aikakaudet löydösten perusteella Nakkilassa ovat pronssikausi ja rautakauden alkuperiodit eli esiroomalainen ja roomalainen aika. Ensimmäiset asukkaat Nakkilan seuduille ovat

Lisätiedot

KOLMENKULMAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS Nokia 2017

KOLMENKULMAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS Nokia 2017 Nokian kaupunki Kaupunkikehityspalvelut Harjukatu 21 37100 NOKIA KOLMENKULMAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS Nokia 2017 LUONTOSELVITYS M. RANTA Hautaantie 295 38120 SASTAMALA p. 050-5651584 /miraranta@hotmail.fi

Lisätiedot

150 RESEPTIÄ NESTLÉLTÄ

150 RESEPTIÄ NESTLÉLTÄ Resepti 33-40 150 RESEPTIÄ NESTLÉLTÄ 18 FITNESS AAMIAISSMOOTHIE Ainesosat - 2 dl pakastevadelmia - Puolikas banaani - Vaniljan makuinen juotava jogurtti - Vähän hedelmätuoremehua - 3-5 rkl FITNESS-muroja

Lisätiedot

1.6.2016. Yleiskuvaus

1.6.2016. Yleiskuvaus Toimenpidesuunnitelma paahde-elinympäristöjen kunnostamiseksi Utajärven Rokuan Natura 2000 alueella (FI1102608) tiloilla Rikkola 10:52 ja Alaperä 13:17 Yleiskuvaus Rokuanvaara on osa harjumuodostumaa,

Lisätiedot

LIITE 10. 5.5.2014, lisätty 18.11.2015. Uudet/Muuttuneet luonnonsuojelualueet:

LIITE 10. 5.5.2014, lisätty 18.11.2015. Uudet/Muuttuneet luonnonsuojelualueet: LIITE 10 Kemiönsaaren kunta Dragsfjärdin itäisen saariston rantaosayleiskaavan muutos Luonnonsuojelukohteet Aineiston alkuperä: http://wwwp3.ymparisto.fi/lapio/lapio_flex.html# Lataus pvm. 5.5.2014, lisätty

Lisätiedot

Suomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Suomen luonnonsuojeluliitto Koonnut Juho Kytömäki

Suomen suot. Uhanalaisia hiilivarastoja. Tietopaketti soista. Suomen luonnonsuojeluliitto Koonnut Juho Kytömäki Suomen suot Uhanalaisia hiilivarastoja Tietopaketti soista Koonnut Juho Kytömäki Suomen luonnonsuojeluliitto 2010 1. Mikä on suo? Suo on kosteikko. Suo on ekosysteemi, jonka toiminta synnyttää turvetta.

Lisätiedot

MARJAISIA RESEPTEJÄ AMMATTILAISILLE

MARJAISIA RESEPTEJÄ AMMATTILAISILLE MARJAISIA RESEPTEJÄ AMMATTILAISILLE MARJAKASTIKKEET korkea marjapitoisuus valmistettu Suomessa aidoista marjoista ruoanlaittoon, jälkiruokiin ja leivonnaisiin OUT OF HOME -MYYNTI Myyntipäällikkö Mika Lund

Lisätiedot

Sodankylän Sota-aavan moottorikelkkareitin Natura-arvioinnin tarveharkinta

Sodankylän Sota-aavan moottorikelkkareitin Natura-arvioinnin tarveharkinta Sodankylän Sota-aavan moottorikelkkareitin Natura-arvioinnin tarveharkinta Luontokartoittaja Pia Kangas ERP Turve ja Lumi Oy 27.09.2015 2 1 Johdanto Sodankylän pohjoisosassa Vuotsosta Kakslauttaseen sijaitsee

Lisätiedot

Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä. Jukka Kauppinen 2010

Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä. Jukka Kauppinen 2010 Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä Jukka Kauppinen 2010 Vesilinnuston pitkäaikaisseurantaa ik i Pohjois-Savon järvien linnustokehityksestä on seuranta-aineistoa 1930-luvun puolivälistä alkaen.

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Sijainti Kohde sijaitsee Lapuan eteläosassa aivan Hirvijärven tekoaltaan pohjoispuolella

Lisätiedot

Koodi FI 130 0908. Kunta. Sodankylä. Pelkosenniemi, Kemijärvi. Pinta-ala. 14 325 ha. Aluetyyppi. SPA (sisältää SCI:n)

Koodi FI 130 0908. Kunta. Sodankylä. Pelkosenniemi, Kemijärvi. Pinta-ala. 14 325 ha. Aluetyyppi. SPA (sisältää SCI:n) Pyhä-Luosto Koodi FI 130 0908 Kunta Sodankylä. Pelkosenniemi, Kemijärvi Pinta-ala 14 325 ha Aluetyyppi SPA (sisältää SCI:n) Pelkosenniemen Natura 2000 -kohteet 3 / Pyhätunturin kansallispuisto 9 / Pyhä-Luosto

Lisätiedot

Luonnonsuojelu on ilmastonsuojelua

Luonnonsuojelu on ilmastonsuojelua Luonnonsuojelu on ilmastonsuojelua MATTI SNELLMAN Suomessa erityisesti metsät ja suot varastoivat suuria määriä hiiltä. Luonnon omista hiilivarastoista huolehtimalla suojelemme sekä luonnon monimuotoisuutta

Lisätiedot

WA-1 WAFFLE MAKER BRUKSANVISNING BRUKSANVISNING BRUGSANVISNING KÄYTTÖOHJE INSTRUCTION MANUAL WWW.WILFA.COM

WA-1 WAFFLE MAKER BRUKSANVISNING BRUKSANVISNING BRUGSANVISNING KÄYTTÖOHJE INSTRUCTION MANUAL WWW.WILFA.COM WA-1 WAFFLE MAKER NO SE DK FI GB BRUKSANVISNING BRUKSANVISNING BRUGSANVISNING KÄYTTÖOHJE INSTRUCTION MANUAL WWW.WILFA.COM KÄYTTÖOHJE WA-1 VOHVELIRAUTA FIN TÄRKEITÄ TURVALLISUUSMÄÄRÄYKSIÄ Sähkölaitteita

Lisätiedot

Gluteeniton leivonta inspiroi nyt kotileipureita

Gluteeniton leivonta inspiroi nyt kotileipureita Kuvia toimitukselliseen käyttöön: www.akvamariini.fi/ffmmedia2016 Gluteeniton leivonta inspiroi nyt kotileipureita Mitä teet, kun juhlavieraasi ilmoittaa noudattavansa gluteenitonta ruokavaliota? Älä hätäänny,

Lisätiedot

SUOMEN HYÖTYTUULI OY PESOLAN TUULIPUISTON KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS

SUOMEN HYÖTYTUULI OY PESOLAN TUULIPUISTON KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS Vastaanottaja Suomen Hyötytuuli Oy Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 16.12.2013 Viite 1510005264-003 SUOMEN HYÖTYTUULI OY PESOLAN TUULIPUISTON KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS SUOMEN HYÖTYTUULI

Lisätiedot

Metsänhoitoa kanalintuja suosien

Metsänhoitoa kanalintuja suosien RIISTAMETSÄNHOITO Metsänhoitoa kanalintuja suosien Riistametsänhoito on helppoa, ja sen menetelmät sopivat tavallisen talousmetsän hoitoon. Metsänhoitotöissä voidaan ottaa riista huomioon läpi metsikön

Lisätiedot

WAD-518 WAFFLE MAKER BRUKSANVISNING BRUKSANVISNING BRUGSANVISNING KÄYTTÖOHJE INSTRUCTION MANUAL WWW.WILFA.COM

WAD-518 WAFFLE MAKER BRUKSANVISNING BRUKSANVISNING BRUGSANVISNING KÄYTTÖOHJE INSTRUCTION MANUAL WWW.WILFA.COM WAD-518 WAFFLE MAKER NO SE DK FI GB BRUKSANVISNING BRUKSANVISNING BRUGSANVISNING KÄYTTÖOHJE INSTRUCTION MANUAL WWW.WILFA.COM KÄYTTÖOHJE WAD-518 VOHVELIRAUTA FIN Wilfa WAD-518 -vohvelirauta on vohvelirautasarja,

Lisätiedot

Ovatko ennallistetut suot suuri metaanin lähde?

Ovatko ennallistetut suot suuri metaanin lähde? Funded by LIFEPeatLandUse LIFE12ENV/FI/1 Anne Tolvanen & Miia Saarimaa Ovatko ennallistetut suot suuri metaanin lähde? Paavo Ojanen (Helsingin yliopisto, paavo.ojanen@helsinki.fi) Kari Minkkinen (Helsingin

Lisätiedot

Korpilahden kunta Lapinjärven ranta-asemakaava

Korpilahden kunta Lapinjärven ranta-asemakaava Raportti 67080546.ABT 5.11.2008 Korpilahden kunta Lapinjärven ranta-asemakaava Luontoselvitys 1 Yhteenveto Tämä ympäristöselvitys on tehty Korpilahden kunnassa sijaitsevalle Lapinjärven alueelle ranta-asemakaavaa

Lisätiedot

EURAJOEN KUNTA. Luontoselvitys. Työ: 26016. Turku, 02.05.2013

EURAJOEN KUNTA. Luontoselvitys. Työ: 26016. Turku, 02.05.2013 EURAJOEN KUNTA Hirveläntien Peräpellontien alueen asemakaava ja asemakaavan muutos Luontoselvitys Työ: 26016 Turku, 02.05.2013 AIRIX Ympäristö Oy PL 669 20701 TURKU Puhelin 010 241 4400 www.fmcgroup.fi

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN SUOSELVITYS

KESKI-SUOMEN SUOSELVITYS 9.1.2013 REIMA VÄLIVAARA KESKI-SUOMEN SUOSELVITYS Soidensuojelutyöryhmän kokous 3/2012 1 KESKI-SUOMEN SUOSELVITYS 3. vaihemaakuntakaavan (turvetuotanto, suoluonto, tuulivoima) taustaselvitys; Turva-hanke

Lisätiedot

Paahda ruisleipäviipaleita ja laita porkkanapestotahnaa leivän päälle, koristele persiljalla.

Paahda ruisleipäviipaleita ja laita porkkanapestotahnaa leivän päälle, koristele persiljalla. MENU 2 Ruisleipää porkkanapestolla Uuniperunaa kirjolohitäytteellä ja vihersalaattia Mustikkapiirakkaa ja tofujäätelöä Ohjeet ovat 4 :lle Ruisleipää porkkanapestolla Paahda ruisleipäviipaleita ja laita

Lisätiedot

++Luontop 2.5.2002 15:04 Page 1

++Luontop 2.5.2002 15:04 Page 1 ++Luontop 2.5.2002 15:04 Page 1 C M Y CM MY CY CMY K ++Luontop 2.5.2002 15:04 Page 2 PL 32, 90015 OULUN KAUPUNKI www.ouka.fi/tekninen PL 124, 90101 OULU, puh. (08) 315 8300 www.vyh.fi/ppo/ppo.htm OULUN

Lisätiedot

HEDELMÄKAKKU VINKKI! 3 4 rkl rommia, viskiä tai konjakkia (baarikaapin pullonpohjat kelpaavat hyvin)

HEDELMÄKAKKU VINKKI! 3 4 rkl rommia, viskiä tai konjakkia (baarikaapin pullonpohjat kelpaavat hyvin) HERKUT HEDELMÄKAKKU 6 dl vehnäjauhoja 1 rkl leivinjauhetta 4 dl vettä 180 g voita tai maidotonta margariinia 4 dl sokeria 180 g kuivattuja aprikooseja pilkottuina 3 munaa 375 g rusinoita 125 g coctailkirsikoita

Lisätiedot

Pieniä ihmeitä keittiössä

Pieniä ihmeitä keittiössä Pieniä ihmeitä keittiössä SAGAn & Vappu Pimiän reseptivinkit MARINOIDUT MUNAKOISOT SAGAN & VAPPU PIMIÄN reseptivinkit KUHAA KAPRIS-SITRUUNAVOISSA Leikkaa munakoiso reiluiksi viipaleiksi (paksuus noin ½

Lisätiedot

Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013. Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola

Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013. Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola Tuulipuisto Oy Kyyjärvi Luontotyyppikartoitus 7.11.2013 Tarkastanut: FM Päivi Vainionpää Laatija: FM Satu Pietola Asiakas Winda Invest Oy Gallen-Kallelankatu 7 28100 Pori Yhteyshenkilö Kalle Sivill Puh.

Lisätiedot

34 suokasvia Helsingissä. Lajeja (40) 7-9 (76) 4-6 (128) 1-3 (317) ei tutkittu (12)

34 suokasvia Helsingissä. Lajeja (40) 7-9 (76) 4-6 (128) 1-3 (317) ei tutkittu (12) 34 suokasvia Helsingissä Lajeja 10-16 (40) 7-9 (76) 4-6 (128) 1-3 (317) ei tutkittu (12) 34 SUOKASVIA TIETEELLINEN NIMI SUOMALAINEN NIMI RUUDUT KARTTA LISÄTIETOJA Phegopteris connectilis Korpi-imarre

Lisätiedot

KOTONA, KOULUSSA JA KAUPUNGISSA

KOTONA, KOULUSSA JA KAUPUNGISSA JAKSO ❶2 3 4 5 6 KOTONA, KOULUSSA JA KAUPUNGISSA 4 OLETKO MIETTINYT: Miten sinä voit vaikuttaa omalla toiminnallasi ympäristöösi? Miten kasvit voivat kasvaa niin monenlaisissa paikoissa? Miten kasvien

Lisätiedot

Viipurilaisen Asikkalan Ratas- ruisleipää, porkkanapestolla Uuniperunaa kirjolohitäytteellä ja vihersalaattia Mustikkapiirakkaa ja tofujäätelöä

Viipurilaisen Asikkalan Ratas- ruisleipää, porkkanapestolla Uuniperunaa kirjolohitäytteellä ja vihersalaattia Mustikkapiirakkaa ja tofujäätelöä VOITTAJAMENU: Viipurilaisen Asikkalan Ratas- ruisleipää, porkkanapestolla Uuniperunaa kirjolohitäytteellä ja vihersalaattia Mustikkapiirakkaa ja tofujäätelöä Ohjeet ovat 4 :lle Ruisleipää porkkanapestolla,

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa Sijainti Kalliojärven Pitkäjärven alue sijaitsee Ylöjärven Kurussa. Alue

Lisätiedot

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Jollaksen rämeen hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus 1 4.1 Hydrologinen tila.............................

Lisätiedot

Mitä uusimmat tulokset hydrologisista ja vedenlaadun seurannoista kertovat soiden ennallistamisen onnistumisesta?

Mitä uusimmat tulokset hydrologisista ja vedenlaadun seurannoista kertovat soiden ennallistamisen onnistumisesta? Mitä uusimmat tulokset hydrologisista ja vedenlaadun seurannoista kertovat soiden ennallistamisen onnistumisesta? Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari 12.-14.6.2018 Anna-Kaisa Ronkanen, Meseret Menberu,

Lisätiedot

ESPANJALAISIA TAPAKSIA

ESPANJALAISIA TAPAKSIA ESPANJALAISIA TAPAKSIA Malmin Martat 17.10.2016 TOMAATTILEIPÄ PERUNAMUNAKAS FRITEERATUT MUSTEKALARENKAAT MELONIA ILMAKUIVATUN KINKUN KERA MARINOIDUT OLIIVIT MANTELIKEKSIT KAHVI / TEE --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätiedot

LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2015

LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2015 Kunnanhallitus 7.12.2015 154 LIITE 98 MYRSKYLÄN SEPÄNMÄKI- PALOSTENMÄKI LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2015 Kuvio 1. Kalliokumpare alueen pohjoisosassa (Kuvio 1). ClT-tyypin kalliometsaa. 1. JOHDANTO Selvitysalue

Lisätiedot

Kuva: Seppo Tuominen

Kuva: Seppo Tuominen Kuva: Seppo Tuominen ! Valtionmaiden soiden säilytyssuunnitelmat 1966 ja 1969 ja Metsähallituksen tekemät rauhoituspäätökset Kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittäminen (VNp:t 1978 alkaen) Valtakunnallinen

Lisätiedot

PISPALAN KEVÄTLÄHTEET

PISPALAN KEVÄTLÄHTEET FCG Finnish Consulting Group Oy Tampereen kaupunki 1 (1) PISPALAN KEVÄTLÄHTEET MAASTOTYÖ Kuva 1 Lähteiden sijainti kartalla Pispalan kevätlähteiden kartoitus suoritettiin 20.4.2011, 3.5.2011 ja 27.5.2011.

Lisätiedot

Linnut ja soidensuojelu - lintuyhdistysten aineistot?

Linnut ja soidensuojelu - lintuyhdistysten aineistot? Linnut ja soidensuojelu - lintuyhdistysten aineistot? Teemu Lehtiniemi Kuva: Margus Ellermaa Linnut Suomen parhaiten seurattu lajiryhmä Pitkät aikasarjat Hyviä muun luonnon monimuotoisuuden ilmentäjiä

Lisätiedot

Rantayleiskaavan muutoskohteet VAHVAJÄRVI 892-401-1-133

Rantayleiskaavan muutoskohteet VAHVAJÄRVI 892-401-1-133 Rantayleiskaavan muutoskohteet VAHVAJÄRVI 892-401-1-133 Uurainen 2016 Mia Rahinantti Sisällys 1. Taustaa... 2 2. Maastoinventointi... 2 3. Vaikutusarviointi... 3 4. Kuvia kohteesta... 4 5. Kasvillisuusluettelo...

Lisätiedot

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010.

Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Tammisaari 110 kv voimajohtolinjauksen Österby-Skarpkulla muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Kustantaja: Tammisaaren Energia 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Historiallinen aika...

Lisätiedot

Punkaharju UPM-Kymmenen omistamien pienvesien muinaisjäännösinventointi 2010.

Punkaharju UPM-Kymmenen omistamien pienvesien muinaisjäännösinventointi 2010. 1 Punkaharju UPM-Kymmenen omistamien pienvesien muinaisjäännösinventointi 2010. Timo Jussila Hannu Poutiainen Kustantaja: Pöyry Finland Oy 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Alueet...

Lisätiedot