Barents. Road. Uusi bussiyhteys Venäjälle. 15. Rannikon viihdekeskuksessa Luulajassa. 11

Transkriptio

1 Barents Kesä 2003 Road Inspiraatiota ja vinkkejä matkalle Pohjois-Atlantilta Jäämerelle. Siivekkäiden ja taistelukoneiden seurassa. 6 Hollantilainen vauhdittaa matkailua Pohjois-Suomeen. 13 Uusi bussiyhteys Venäjälle. 15 Rannikon viihdekeskuksessa Luulajassa. 11 BODØ FAUSKE ROGNAN SALTDAL JUNKERDAL ARJEPLOG ARVIDSJAUR ÄLVSBYN LUULAJA KALIX HAAPARANTA TORNIO ROVANIEMI KEMIJÄRVI SALLA KANTALAHTI MURMANSK

2 Barents Road. Bussimatka Atlantilta Jäämerelle. Tervetuloa mielenkiintoiselle ja pitkälle matkalle läpi neljän maan, neljän ilmastovyöhykkeen ja monien kulttuurien. Tästä lehdestä saat hyvät eväät matkallesi Barents Roadilla, uusien löytöjen ja jännittävien kokemusten tiellä. BARENTS ROAD. Barents Road lähtee Norjan Bodöstä Atlantin rannikolta ja kulkee Sallan kautta Jäämeren rannikolle Murmanskiin, Venäjälle. Tien linjaus noudattelee vanhoja polkuja ja kuljetusreittejä, joita ihmiset ovat kautta aikojen matkanneet jalan, porojen vetämissä pulkissa tai hevoskärryillä. Ennen kylmää sotaa tämä 1500 km pitkä tie oli tärkeä kauppatie. Tavoitteena on nyt palauttaa se entiseen asemaansa. BARENTS ROAD ON ENEMMÄN KUIN TIE. Matkalla pitkin napapiiriä vastaan tulee erilaisia kulttuureja, ruokaperinteitä, vuorimaisemia, taigaa ja tundraa. Täällä on erämaata ja kaupunkeja, seikkailuja ja hiljaisuutta, lempeän valoisia kesiä ja kylmiä, pimeitä talvia. Alueen eksoottisuus ja ainutlaatuisuus tekevät siitä uuden jännittävän matkakohteen kaikille uusia tutkimattomia seutuja etsiville. BARENTS ROAD KANSAINVÄLINEN YHDISTYS. Vuonna 1997 perustettu Barents Road Kansainvälinen yhdistys pyrkii lisäämään alueen kehitystä ja rauhanomaista rinnakkaiseloa. Toimivat liikenneyhteydet maiden välillä täyttävät paikallisväestön matkustusja kuljetustarpeet, ja myös elävä matkailueleinkeino tarvitsee niitä. Yksi yhdistyksen tehtävistä onkin parantaa maiden välisiä joukkoliikenneyhteyksiä Barents Roadilla. JOUKKOLIIKENNETTÄ RANNIKOLTA RANNIKOLLE. Vuodesta 1997 lähtien on reitillä Bodö-Arvidsjaur-Luulaja-Haaparanta ajettu päivittäisiä bussivuoroja. Suomen rajalta Torniosta Venäjän rajalle Sallaan kuljetukset hoituvat suomalaisilla bussiyhteyksillä. Säännölliset bussiyhteydet Kemijärveltä Venäjän Kantalahteen ja Murmanskiin käynnistyvät kesäkuun 2. päivänä Silloin joukkoliikenneverkosto yhdistää koko Barents Roadin sekä matkustaja- että tavarakuljetusten käyttöön. JOUSTAVA LIIKENNEVERKKO. Reitillä liikennöi yhteensä 14 bussiyhtiötä, joista yksi Bodön ja Arjeplogin väliä, kuusi Ruotsissa, kuusi Suomessa sekä yksi venäläisyhtiö. Vuorotiheys ja matkustajien mahdollisuudet valita lähtöaika vaihtelevat eri osuuksilla. Voimassa olevista aikatauluista voit itse valita, milloin haluat matkustaa ja missä haluat pysähtyä. YHTEINEN LIPPUJÄRJESTELMÄ. Nyt Barents Roadin matkoilla Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa otetaan käyttöön yhteinen lippuvihko. Lippujen värit ja nimellisarvot ovat erilaiset maasta riippuen. Matkapalvelusta saat tarkan lipputaksan aikomallesi matkalle. Mukavaa matkaa Barents Roadille! Murmansk Bodø Saltdal Arvidsjaur Luulaja Haaparanta/Tornio Rovaniemi Salla TÄÄLTÄ SAAT KAIKKI TARVITSEMASI TIEDOT. Matkapalvelu vastaa kysymyksiisi lähtöajoista, matkan kestosta, vuorotiheydestä ja hinnoista Barents Roadilla. Norja: Ruotsi: (Ruotsissa) Suomi: (Suomessa) BARENTS ROAD VASTAA KYSYMYKSIISI. Onko sinulla kysyttävää tai mielipiteitä Barents Road -yhteistyöstä, matkatarjonnasta tai lehdestä? Ota yhteys Stig Kerttuun, kansainvälisen Barents Road -yhdistyksen johtajaan. Osoite: Barents Road Internationell förening, Box , Haparanda, Ruotsi. Puh: Gsm: Fax: Sähköposti: Lisätietoja Barents Roadista saat Internetistä STIG KERTTU Lehteä julkaisee kansainvälinen Barents Road -yhdistys tavoitteenaan lisätä tietoa Barents Roadin matkailumahdollisuuksista ja -tarjonnasta. Lehdessä julkaistua aineistoa voi lainata vapaasti ilmoittamalla selkeästi lähteen. VASTAAVA TOIMITTAJA: Stig Kerttu. TOIMITUSKUNTA: Stig Kerttu, Barents Road, Ruotsi, Heidi Robertsen, Saltenin yhteistyöelin, Norja, Jukka Haavikko, Suomen linja-autoliitto, Soumi, Kenneth Mikko, BarentsKultur ja Ann-Sofi e Boman, Vinter Reklambyrå. KIRJOITTAJAT: Ann-Sofi e Boman, Kenneth Mikko ja Max Piltz. TUOTANTO: Vinter Reklambyrå. KANSIKUVA: Mats Fjellström. MUUT KUVAT: Per Pettersson, Kenneth Mikko, Luleå Kommun Fritid, Bodøn Ilmailumuseo, Johner Bildbyrå, Getty Photo Disc, Timo Lindholm. REPRO: LM Repro. PAINO: GTC toukokuussa

3 Turska, seiti ja ravut ovat esimerkkejä tuotteista, jotka nyt pääsevät nopeinta mahdollista reittiä tuntu rin yli, mereltä Bodön edustalta ja Lofooteilta asiakkaille Norr- ja Västerbotteniin. Päivällä merestä nostetut kalat pakataan jäähileillä jäähdytettyinä erikoismuovilaatikoihin, toimitetaan bussilla seuraavana aamuna ja saapuvat asiakkaalle jo saman päivän iltana. Aiemmin norjalainen kala on toimitettu pohjoiseen Etelä- Ruotsin kautta, mistä syystä se toisinaan on päätynyt lautaselle lähes viikon vanhana. TUORE KALA AMMATTIYLPEYS. Norjassa me myymme kalat suoraan laivoista. Meidän ammatissa on kunnia-asia huippulaatuinen tuore kala, jota ei kuljeteta tarpeettomasti paikasta toiseen. Uskomme lujasti tähän järjestelyyn, sanoo Harald Lorentzen kalojen myynnin ja kuljetukset Ruotsiin organisoivasta Bofiskin kalaliikkeestä. Ajatus kalojen kuljettamisesta bussilla syntyi bussiyhtiö Salten Bilruterissa. Norjasta lähdettäessä SilverXpressenin rahtitila on jatkuvasti tyhjillään täyttyäkseen Ruotsin rannikkoseudulla tavarasta, jota kuljetetaan harvaan asutuille seuduille Norjan rajan tuntumaan. Olemme kevään aikana tehneet muutamia koelähetyksiä hyvin tuloksin. Meillä on kapasiteettia kuljettaa 4 5 tonnia kalaa päivässä, joten nyt ruotsalaisten on korkea aika lisätä kalan syöntiään, kehottaa Salten Bilruterin Morten Mörkleby. SilverXpressen tuo kalat ja äyriäiset tuoreina ruokapöytään. Bodössä nousevat tuoreet ravut ja vasta pyydetyt merikalatkin bussiin. Matkan määränpäänä ovat Pohjois- Ruotsin myymälät, tunturikeskukset ja ravintolat, joissa kaloista valmistetaan maittavia ruokalajeja. Tämä norjalaisen kalaliikkeen, Bofiskin, bussiyhtiöiden ja Ruotsin tukkureiden välinen ainutlaatuinen yhteistyö tarjoaa pohjoisruotsalaisille kalat ennätystuoreina ja SilverXpressenille taas uuden elämäntehtävän. SILVERXPRESSEN ALUEEN ELINHERMO. Arjeplogin ja Rognanin välisellä tiellä on mittaa noin 200 km ja tienvarren harvoille asukkaille bussi on eräänlainen elinhermo, nopea ja kätevä yhteys muuhun maailmaan. Bussi tuo postin, varaosat korjaamoihin, elintarvikkeet myymälöihin ja kaiken muun tarpeellisen. Nyt tuoreen kalankin. Kaikki tavarat tulevat bussilla, olemme t ysin riippuvaisia siitä, kertoo Jäckvikissä maalaiskauppaa pitävä Anne-Kersti Westerlund, joka palvelee kylän 31 asukasta ja alueella vuosittain vierailevia tuhansia turisteja. MUKAVA MYÖS MUILLE KUIN KALOILLE. Barents Road pujottelee ylöspäin jyrkkiä tunturinseinämiä puhkoen sen jälkeen kilometri toisensa jälkeen metsäistä maisemaa. Niinpä myös matkustajat osaavat arvostaa tätä rentoa matkantekoa. Olemme menossa tyttäremme luo Tanskaan ja jatkamme matkaa lentokoneella Skellefteåsta. Tämä on ensimmäinen matkamme SilverXpressenillä, mutta ei varmasti viimeinen. Bussi on halpa ja mukava tapa matkustaa, ja ehdimme kokea paljon matkan aikana, sanovat Rognanissa asuvat Torill ja Björn Stavpåmo. He uskovat palaavansa Barents Roadille jo ensi kesänä, silloin luultavasti vuoden 1964 Mercedes Pagodalla, jonka he aikovat hakea Tanskasta. Veteraaniautoklubimme suunnittelee matkaa Barents Roadilla, Bodöstä Murmanskiin. Toivottavasti se tehdään jo ensi kesänä, he kertovat toiveikkaina. 3

4 Aitoa erämaata. Matkalla Norjan ja Vuosien haaveilun, monenlaisten järjestelyjen ja huolellisen suunnittelun jälkeen seikkailusta tuli lopultakin totta. Vaelluksesta Norjasta Ruotsiin keskellä Norjan dramaattisia vuoria ja Ruotsin leppoisia tuntureita. Matkasta tuli seitsemän päivän ja kahdeksankymmenen kilometrin koettelemus hiertymineen ja päätä huimaavine korkeuksineen. Lisämausteita tunturiseikkailulle tarjosivat puhdas erämaa ja majesteettiset näkymät, jotka avautuivat vaeltajien ihasteltaviksi. Jimmy Bystedtin unelma palata vielä kerran jalkaisin Sulitelman maagisiin jääluoliin syttyi eräällä talvisella retkellä Sulitelman jäätikölle. Harkittuaan huolellisesti vaihtoehtoisia vaellusreittejä hän päätti matkustaa ensin bussilla Rognaniin ja sieltä edelleen paikallisbussilla Sulitelman kylään, joka toimisi vaelluksen lähtöpisteenä. Ensimmäinen osuus oli niin huonosti merkitty, että emme olleet suinkaan varmoja, pysyisimmekö reitillä. Onnistuimme kuitenkin liftaamaan erään suomalaisen kyytiin, joka vei meidät Låmin majalle. Yövyim me siellä ja aamulla vedimme vain vaatteet päälle, söimme aamiaisen ja lähdimme matkaan, kertoo Jimmy, jolla on leipätyö Lääninhallituksessa Luulajassa kuten vaelluskaverilla Peter Nergårdillakin. Jimmy on ollut paljon tuntureilla ja saanut varusmiesaikoinaan tunturijääkärin koulutuksen, mutta Peter itse oli tunturissa ensimmäistä kertaa. Kyllähän minua aluksi epäilytti, olisiko minusta siihen? Sain kuitenkin paljon hyviä neuvoja tavaroiden pakkaukseen ja itse vaellus sujui hyvin. Ensimmäinen suurempi ongelma oli, että minua alkoi todella pyörryttää suurissa korkeuksissa, kertoo Peter. JÄÄLUOLAT ULOTTUVILLA. Ensimmäisen tuntureilla vietetyn yön jälkeen he lähestyivät ensimmäistä välietappia Sulitelman jääluolia. Lämmin kesä piti vedenpinnat alhaalla useimmilla paikkakunnilla, mutta jäätikön sulamisvedet täyttivät lähistön vesistöt ääriään myöten. Meidän piti päästä yhden jäätikön yli, mutta sula oli aivan liian syvä, leveä ja vuolas. Veisi päivän kiertää sula, mutta meistä se kannatti. Jälkeenpäin minusta kuitenkin tuntuu, että meidän olisi pitänyt yrittää suoraan yli, sanoo Jimmy. Nukuttuaan yön epätasaisella teltan pohjalla kuumaisessa kivimaisemassa he jatkoivat vaellustaan Lairodalenin kautta Pieskejaureen, joka on kuuluisa vihertävästä vedestään ja mahtavista kalansaalistaan. Päivän ohjelmassa oli kiertää Pieskejaure vasemmalta puolelta, matkaa päivän etapilla oli noin 18 kilometriä. Reitti kulki jyrkkää tunturinrinnettä tiheässä Jimmy selässään väliaikainen kotinsa. Raskaimmasta päästä? Pura rinkka, pystytä teltta, syö, nuku, syö aamiainen, pakkaa ja jatka vaellusta. Sama juttu joka päivä. 4

5 PIESKEJAURELTA AVAUTUVAT NÄKÖALAT OVAT LEPOA SIELULLE. Ruotsin tiettömällä seudulla. sumussa, joten eteneminen oli todella vaikeaa. Vaelsimme noin tunnin kerrallaan ja pidimme sen jälkeen minuutin juomatauon ja lepuutimme samalla helliä jalkojamme, kertoo Peter. RINKASSA GASTRONOMISIA LÖYTÖJÄ. Tunturivaelluksen ruokalistalla oli puuroa tai ruusunmarjakeittoa aamiaiseksi, ja lämmintä kevyttä keittoa lounaaksi, ja päivälliseksi meillä oli yleensä pastaa ja jotain helppoa kastiketta. Toisinaan herkuttelimme syömällä pastan kanssa makrillia ja tomaattikastiketta. Minulla oli mukana myös pala makkaraa, jota säästin niin, että siitä riitti koko matkalle, kertoo Peter. Minun parasta matkaevästä oli kuitenkin viskillä täytetty taskumatti. Peterillä oli Mummelmannia, eräänlaista katkeroa. Pienet hömpsyt kahvin päälle tuntuivat todella makoisilta rankan päivän jälkeen. Sitten pitikin vain painua pehkuihin latamaan akut seuraavaa päivää varten, usein jo kahdeksan tai yhdeksän kieppeillä, Jimmy muistelee. Päivän paras hetki Peterin hellille ja väsyneille jaloille. Aamiaisen jälkeen löimme kamppeen kasaat, laastaroimme jalat ja aloitimme päivän vaelluksen näihin aamutoimiin kului usein parikin tuntia. KOHTI MAVASIN PARATIISIA. Viikon vaelluksella tunturimaailma näytti kaikki puolensa sumun, sateen, tuulen ja loistavan auringonpaisteen. Kohokohta oli vaelluksen neljäs päivä, joka tarjosi kaunista ilmaa ja häivähdyksen sivistyneestä maailmasta tiettömän Mavasin kylän, jossa kaksi perhettä asuu ympäri vuoden. Kun näin Mavasin edessäni, oli kuin olisin saapunut paratiisiin. Menimme veneellä järven eteläpuolelle ja leiriydyimme sinne. Teimme nuotion ja kuivasimme vaatteet ensimmäistä kertaa, Jimmy ui ja kalastelikin, mutta minä vain nautin olostani, kertoo Peter. MAHTAVA LOPPU. Vaelluksen loppu oli helppoa ja mukavaa. Reitit oli merkitty selvästi ja kohtasimme muita vaeltajia useita kertoja päivässä. Nyt Hopeatie oli lähellä ja meillä oli paljon aikaa, siksi hidastimme kulkuamme, nautiskelimme, kalastelimme ja juttelimme vastaan tulleiden kulkijoiden kanssa. Viimeisenä päivänä lämmintä oli noin 25 astetta, päivä oli aivan ihmeellinen, muistelee Jimmy. Tällaisella matkalla parasta on leiriytyminen, se että saa lepuuttaa jalkojaan ja vain nauttia suurenmoisesta ympäristöstä. Kävellessä toisinaan kaikki ympärillä oleva unohtuu, joten aina välillä kannattaa pysähtyä, toteaa Peter. KOKEMUSTA RIKKAAMPI. Nyt jälkeenpäin on helppo sanoa, että rinkkaa olisi pitänyt keventää ja ottaa vähemmän ruokaa kannettavaksi. Matka on aina raskaampi todellisuudessa kuin kartalla, joten pitemmille tunturivaelluksille tarvitaan hyvää fysiikkaa. Internetistä ja kirjoista saa paljon tietoa. Kannattaa jakaa ruoka päiväannoksiin, sillä se helpottaa ruoanlaittoa. Taskumatillisen viskiä ja joka päiväksi puhtaat sukat aion kyllä ottaa seuraavalle matkallekin, päättää Jimmy, joka suunnittelee jo uusien haasteiden nujertamista. VINKKEJÄ TUNTURIVAELLUKSELLE ENNEN VAELLUSTA: Testaa varusteet kotona ennen lähtöä. Näin vältyt ikäviltä yllätyksiltä tee pieni lenkki rinkka pakattuna ja kävele vastahankitut jalkineet sisään. Valmistele matkasi hyvin. Matkan pituus? Mahdolliset ongelmat? Vaihtoehtoiset reitit? Suunnittele matka omien fyysisten edellytystesi mukaan. Opettele varusteiden käyttö ennen lähtöä, esim. GPS, kartta ja kompassi. VAELLUKSEN AIKANA: Käytä mukavaa, tukevaa rinkkaa l päiväretkille, l usean päivän vaelluksille. Pakkaa raskaat varusteet ylös ja lähelle selkää, jolloin rinkka on tasapainoisempi ja sitä on mukavampi kantaa. Pakkaa varusteet vesitiiviisiin pusseihin. Näin ne pysyvät kuivina ja löytyvät helpommin. Valitse varustus asumistavan mukaan: matkalakana/kevyt makuupussi mökkivaelluksille, kunnon makuupussi, makuualusta ja retkikeitin/ polttoaine telttavaelluksille. Pakkaa ensiapupakkaukseen laastaria, rakkolaastaria, haavavoidetta, ideaaliside, särkylääkettä. Jätä hyvä-olla-mukana-tavarat kotiin. Kevyellä rinkalla kilometrit taittuvat helpommin ja retkimuonaa voit ostaa useilta Ruotsin matkailuyhdistyksen (STF) tuvilta. VAATETUS: Pukeudu niin, että pysyt lämpimänä ja kuivana ja olet suojassa viimalta. Kerrospukeutuminen toimii parhaiten. Villasukkien käyttö ihoa lähimpänä sukkana vähentää hiertymiä. Varaa mukaan lämmintä vaatetta kylmien päivien varalle. Pipoa ja käsineitä voit tarvita myös kesällä. MUISTA: Kartta, kompassi, termos, puukko, pilli, tulitikut, korjausvälineet pieniä korjauksia varten, kamera, tunturikasvisto, kiikarit, hygieniatuotteet ja hyttyssuoja. (Lähde: Ruotsin matkailuyhdistys) 5

6 Norjan ilmailumuseo kaksine rakennuksineen on kuin kaksilapainen potkuri, joka työntyy esiin muusta ympäristöstä Bodön laitamilla. Se on eräänlainen eldorado kaikille, jotka unelmoivat lentämisestä tai ovat muuten joutuneet ilmailun pauloihin. Museossa vierailevat voivat tutustua lentämisen tekniseen ja kulttuurihistorialliseen kehitykseen aina ensimmäisestä yrityksistä saada ilmaa siipien alle tämän päivän korkeateknologisiin ilmalaivoihin. Lepakkojen, lentämisen uranuurtajien ja suihkukoneiden seurassa. Norjan ilmailumuseo valmistui vuonna 1995 ja se tarjoaa jännittävän ja opettavaisen matkan siviilija sotilasilmailun historiaan. Siellä kerrotaan tarina Andréen kuumailmapallomatkasta, Roald Amundsenista, joka jo 1920-luvulla turvautui lentokoneeseen matkallaan Pohjoisnavalle, sekä lentämisestä liikennevälineenä. Museon pysyviä näyttelyitä Lentämisen unelma, Unelmasta tulee totta sekä museon siviili- ja sotilasilmailunäyttelyitä täydennetään kiertävillä näyttelyillä. Meidän tehtävämme on tutkia ilmailuhistoriaa sekä kerätä ja säilyttää siihen liittyvää materiaalia. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on välittää tietojamme eteenpäin ja tänä vuonna panostamme pedagogiseen toimintaan. Tänä vuonna museossa käy koululaista, ja räätälöimme esittelyt lasten iän mukaan, kertoo museon markkinointipäällikkö Elisabeth Langeland. KAKSI TÄYDENTÄVÄÄ OSAA. Museon sotilasilmailuosa toimii Oslossa sijaitsevan Puolustusvoimien museon alaisuudessa. Näyttely ulottuu ajasta, jolloin lentäminen oli lähinnä vihollisen vakoilua, tämän päivän tehokkaaseen ilmapuolustukseen. Esillä on hyvin säilyneitä ja alasammuttuja taistelukoneita muistoja toisesta maailmansodasta, jolloin vastarintaliike taisteli Norjan vapauttamiseksi saksalaisten miehitysvallasta. Museon sisällä oleva hirsirakennus on kopio messirakennuksesta norjalaisten koulutusleiriltä Kanadan Muskokasta, jossa norjalaisia lentäjiä koulutettiin tehtäviinsä. Historiaa elävöitetään kuvin ja kertomuksin. Muistan eräänkin vierailijan, joka purskahti itkuun mentyään sisälle messiin, sillä käynti herätti hänessä niin voimakkaita muistoja, kertoo Elisabeth Langeland. Museon siviiliosaa hallitsevat vesitasot, etenkin vanhemmissa koneissa, sillä Norjan karu vuorimaisema on vaikeuttanut kiitoratojen rakentamista. Meri ja vuonot pysyivät kuitenkin avoimina vuoden ympäri golf-virran ansiosta. Täällä on osastoja, joissa vieras voi syventyä esim. moottoreihin, navigointiin, pelastuspalveluun ja meteorologiaan. Meillä on myös kaksi lentosimulaattoria, joissa voi itse kokea, miltä lentäminen tuntuu, hän kertoo. MIELEKÄSTÄ TEKEMISTÄ AKTIIVISILLE ELÄKELÄISILLE. Viereisessä rakennuksessa paiskitaan töitä hartiavoimin. Sinne nimittäin toimitetaan aavoilta vuoriseuduilta ja jäätiköiltä löydetyt lentokoneenosat. Sodan vaurioittama kalusto saa siellä tarvittavaa hoitoa ja huolenpitoa, ennen kuin se lopulta päätyy museon näyttelyihin. Tähän arvokkaaseen kunnostukseen kuluu monta työntäyteistä vuotta. NORJAN ILMAILUMUSEO (NORSK LUFTFARTSMUSEUM) SIJAITSEE SAMALLA PAIKALLA KUIN SAKSALAISTEN LENTOKENTTÄ MIEHITYSAIKANA. 6

7 Barents Roadista tulee maailman mittavin taidereitti. MUSEON KONSERVAATTORILLA BIRGER LARSENILLA ON PALAVA KIINNOSTUS VANHOIHIN TAISTELUKONEISIIN. TÄMÄN VENÄLÄISEN YLPEYDEN ENTISÖINTI ON MAKSANUT MONTA LOMAA, PYHÄÄ JA TYÖTUNTIA. Käytämme entisöitävissä koneissa mieluiten alkuperäisosia. Itse olen uhrannut kymmenen vuoden lomat ja vapaa-ajat löytääkseni kaikki osat erääseen harvinaiseen kaksimoottoriseen taistelukoneeseen. Pääosat olen saanut Vardøn pohjoispuolelta ja loput on haettu viideltä muulta paikkakunnalta, kertoo konservaattori Birger Larsen. Hän on entisöintiosaston ainoa vakituinen työntekijä, muut ovat projektitöissä tai harjoittelijoina. Lisäksi osastolla on avustanut joukko Bodön ilmailuhistoriallisen yhdistyksen eläkkeellä olevia lentoteknikkoja, jotka ovat henkeen ja vereen kiinnostuneita historiasta. Heistä kaksi tekee kopiota Lokista, lentokoneesta, jolla Norjan järjestyksessä toinen naislentäjä Gidsken Jacobsen lensi. He ovat perehtyneet lentokoneeseen pienintä yksityiskohtaa myöten saadakseen kopiosta täysin alkuperäisen kaltaisen. Olemme tehneet sitä joka päivä vuodesta 1996 lähtien, ja näillä näkymin saamme sen valmiiksi parin vuoden kuluttua. Minulle tämä on elämäntapa ja harrastus, eipä tule löhöttyä TV:n edessä, vaan pysyy aktiivisena, kertoo eläkkeellä oleva lentomekaanikko Ivan Kristiansen. VIREÄ MUSEO. Norjan ilmailumuseon toiminta on vilkasta, sillä siellä järjestetään te toja, luentoja ja elokuvaesityksiä. Muutamia kertoja vuodessa järjestetään myös perhetapahtumia, joissa on erityistä ohjelmaa lapsille. Kesällä museo on yleensä suosittu koko perheen kohde, erityisesti sadepäivinä. Kesäisin järjestämme joka päivä paljon ilmaisia opastettuja kierroksia, myös lapsille. Enimmillään meillä on ollut 1400 vierasta päivässä, ja silloin talossa kyllä oli vilskettä. Minusta on mukava, että niin moni arvostaa hienoa museotamme, sanoo Elisabeth Langeland lopuksi. Barents Roadista tulee kesällä ainutlaatuisen taideprojektin näyttämö. Kuukauden aikana kahdeksan Barentsin alueelta kotoisin olevaa taiteilijaa matkaa bussilla pitkin Barents Roadia ja pystyttää taideteoksia neljälletoista paikkakunnalle. Taideteoksia nousee tienvarteen lännen Bodøstä koillisen Murmanskiin. Lopputuloksena syntyy lajissaan maailman mittavin 1500 km pitkä yhtenäinen taidereitti! Projektin nimenä on Trans Barents Highway Symposium of Art. Luomistyössään taiteilijat tulevat käyttämään vain tienvarrelta keräämiään materiaaleja. Paikkakuntien erilaiset maisemat ja luonteet tulevat näin näkymään taideteoksissa. Installaatioiden/veistosten pystyttämisen lisäksi taiteilijat pitävät myös yleisöluentoja. Konkreettinen työ tehdään workshopeissa, joihin kiertävien taiteilijoiden lisäksi osallistuu paikallisia taiteilijoita ja taiteen harrastajia. Tarkoituksena on luoda kontaktiverkosto alueen taiteilijoiden, taideyhdistysten ja kuntien välille. Tämän toivotaan kehittävän alueen kulttuurimatkailua ja tuovan sille taloudellista hyötyä. Projektin alullepanija on Norrbottenin läänintaiteilija Florian Kynman. Haaparannan kunta järjestää EU:n tukeman taidetapahtuman 21. Toukokuuta kesäkuuta Veistoksia ja installaatioita pystytetään seuraaville paikkakunnille: Bodø, Saltdal/Fauske, Arjeplog, Arvidsjaur, Älvsbyn, Luulaja, Kalix, Haaparanta/Tornio, Kemi, Rovaniemi, Kemijärvi, Salla, Kantalahti ja Murmansk. www. theartcircle.net Katsaus Kjerringøyn historiaan. Kjerringøyn vanha kauppakaupunki tarjoaa katsauksen 1800-luvun pohjoisnorjalaiseen rannikkokulttuuriin. Kaupunki perustettiin jo 1700-luvun lopussa ja oli aina 1800-luvun lopulle asti Pohjois- Norjan rikkain kauppakaupunki, kiitos Lofoottien runsaiden kalansaaliiden. Tuolle ajalle tyypillisessä ympäristössä, keskellä aitoja puurakennuksia ja vehreyttä, on kuvattu useita elokuvia. Kjerringøy on aivan Bodön naapurissa. BODÖN ILMAILUMUSEOSSA ON MONTA JÄNNITTÄVÄÄ ILMA-ALUSTA KOULULAISTEN TUTKITTAVAKSI, KESKELLÄ ERIK ANDERSEN JA MALIN SMODAL RØNVIKIN KOULUN 1B-LUOKALTA. Tie auki Venäjälle. Sallan rajanylityspaikka on vihdoinkin avattu liikenteelle. Sallan/Kelloselän raja-asema vihittiin juhlallisin menoin käyttöönsä 27. syyskuuta Uusi rajaasema yhdistää vanhan kauppatien, joka tuo tuntemattoman Venäjän läheltä ja kaukaa saapuvien matkailijoiden ulottuville. Rajan pitää yhdistää enemmän kuin erottaa, sanoi pääministeri Paavo Lipposen kanssa vihkiäisiin osallistunut Venäjän pääministeri Kasjanov. Vihkiäisissä toivottiin myös uudesta raja-asemasta ensimmäistä askelta kohti Rovaniemelle mahdollisesti perustettavaa Venäjän konsulaattia, mikä edelleen vahvistaisi maiden välisiä suhteita. Yhtäjaksoinen ja avoin tie Suomen ja Venäjän välillä avaa ovia yhteistoiminnan lujittumiselle ja turitivirtojen kasvulle koko Barentsin alueella molem- piin suuntiin. Suomessa ja etenkin Lapissa vierailevien venäläisten määrä on kasvanut tasaisesti vuosien mittaan. Tavoitteena on, että jo ensimmäisenä vuotena rajan ylittäisi Sallassa henkilöä. VIISUMIPAKKO. Venäjälle matkustettaessa tarvitaan passin lisäksi viisumi ja matkustajavakuutus. Viisumin voi anoa esimerkiksi matkatoimiston tai Suomi-Venäjä -seuran kautta. Viisumin saamiseen menee aikaa noin viikko, tosin lisämaksullisen pikaviisumin voi saada nopeamminkin. Usein Venäjälle matkustava voi anoa toistuvaisviisumia, joita myönnetään 2 12 kuukaudeksi. Viisumin anomista varten on toimitettava mm. täytetty viisuminanomuslomake, alkuperäinen passi ja 1 passikuva. Venäjän matkalle tarvittavista asiakirjoista saa lisätietoja esimerkiksi lähimmästä matkatoimistosta tai Internetistä. Viisumin hinnat vaihtelevat n. 30 eurosta ylöspäin. Kalasta Saltströmmenissä. Kokeile kalastusonneasi maailman vuolaimmassa murtovedessä, Saltströmmenissä Bodön eteläpuolella. Uusi vuolas virta syntyy aina kuuden tunnin välein. Silloin murtovesi aloittaa miltei 400 miljoonan kuutiometrin voimin matkansa Saltenfjordenin ja Skjerstadfjordenin välisen kolme kilometriä pitkän ja 150 metriä leveän salmen läpi. Veden virtausnopeus nousee 20 solmuun ja siihen muodostuu 4 5 metriä syviä pyörteitä, joilla on läpimittaa lähes kymmenen metriä. Täällä matkailijat voivat poiketa museossa tai vain nauttia mahtavista näkymistä ja fantastisista urheilukalastusvesistä. 7

8 AINA 1870-LUVULTA LÄHTIEN OVAT TUNTURIN YLI VAELTANEET KULKIJAT SAANEET YÖSIJAN JA RUOKAA VUOGGATJÅLMESSA. Erämaan ritarit. Ruotsin Arjeplogin ja Norjan Rognanin välinen Hopeatie halkoo 200 kilometrin matkalta erämaata, karuja tuntureita ja syrjäisiä kyliä. Maisema kiehtoo ja lumoaa ympäri vuoden, kunhan vain aurinko hymyilee ja säänhaltijat ovat armollisia. Mutta kun rajuilma yllättää ja erämaassa sattuu onnettomuus, joutuvat tien varren asukkaat kovalle koetukselle. Heistä tulee tunturin ritareita, palomiehiä ja sairaanhoitajia, jotka auttavat hätään joutuneita. kasvattilapsia vaikeista kotioloista, ja kun Norja miehitettiin toisen maailmansodan aikana, tänne vaelsi tunturin yli pakolaisia etsimään turvaa ja suojaa, kertoo Björn. Kuusi seitsemän vuotta sitten meille tuli eräs nainen, joka itse oli ollut vasta sylivauva, kun hänen isänsä oli paennut tänne sodan aikana. Isä oli jäänyt leskeksi ja vaivalloinen matka tunturin yli oli ottanut kovin sekä tytön että isän voimille. Lopulta he kuitenkin pääsivät perille, ja nainen halusi vielä kerran nähdä paikan, josta he olivat saaneet apua, kertoo Monica Helamb. Jo vuonna 1870 Ruotsin valtio rakensi tunturitupia Ruotsin ja Norjan välisen erämaareitin varrelle. Silloin jauhoja, sokeria ja muita peruselintarvikkeita oli helpompi hankkia Norjan leudolta rannikolta kuin Perämeren rannoilta. Tupia oli parinkymmenen kilometrin välein ja niiden velvollisuutena oli tarjota ruokaa ja yösija sekä ohikulkeville ihmisille että heidän eläimilleen. Merkenes, Ballastviken ja Vuoggatjålme ovat kaikki aikoinaan toimineet tunturitupina, mutta sittemmin niin rakennukset kuin niiden käyttötarkoituskin ovat muuttuneet. Velvollisuus pitää talvitie kuljettavassa kunnossa on yhä voimassa. Olen itse ollut merkitsemässä ylikulkupaikkoja järvillä ja kun lumikulkupelimme oli rikki, meidän piti tampata reitti suksilla hiihtokuntoon, kertoo Björn Helamb, joka nykyisin hoitaa Vuoggatjålmen tunturikeskusta yhdessä vaimonsa Monican kanssa. 8 KOLMAS SUKUPOLVI REMMISSÄ. Björnin isoisä muutti tänne jo vuonna 1922 vaimon ja seitsemän lapsen kanssa. Vaatimatonta korvausta vastaan pieni vuokra, vapaa kalastusoikeus ja vapaat jahtimaat hän otti tehtäväkseen tuvan ylläpidon pitäen ovet auki suojaa tuulelta ja tuiskulta hakeville. Björnin äiti Mimmi hoiti tupaa ensin veljensä ja sen jälkeen yhdessä miehensä kanssa. Kun mies kuoli, tuli 18-vuotiaasta Björnistä miehenpuoli taloon. Mimmi piti ovet aina auki. Hän otti hoitoonsa ARVOKAS MONITAITURI. Vuonna 1975 avattiin tunturin ylittävä autotie, joka lisäsi tuntuvasti sekä läpikulkuliikennettä että matkoja läheisille tunturialueille. Nykyään Merkenesin raja-aseman kautta kulkee päivittäin noin 220 ajoneuvoa, joten on selvä, että alueella tapahtuu yhtä sun toista. Matkailu on houkutellut tänne paljon väkeä. BJÖRN JA MONICA HELAMB VUOKRAAVAT VUOGGATJÅLMESSA MÖKKEJÄ, VENEITÄ JA ASUNTOVAUNUPAIKKOJA JA HOITAVAT HELIKOPTERIKULJETUKSET TUNTUREILLE. HE OVAT TÄÄLLÄ PERHEEN KOLMAS SUKUPOLVI BJÖRNIN VANHEMPIEN JA ISOISÄN JÄLKEEN.

9 Niinpä täällä asuvien ja yritystä pyörittävien on oltava eräänlaisia jokapaikan höyliä. Meidän täytyy rientää apuun auto-onnettomuuksissa, kelkkaonnettomuuksissa, etsimään tunturiin eksyneitä ja olla valmiina, kun apua tarvitaan, sanoo Bodöstä kotoisin oleva Terje Johansen, joka on asunut Vuoggatjålmessa vuodesta Hän hoitaa huoltoasemaa, kauppaa ja asuntovaunucampingia Napapiirillä, vain muutaman kilometrin päässä Vuoggatjålmen asunnostaan. Eniten ihmiset kuitenkin arvostavat hänen pajaansa, jossa hän korjailee autoja, lumikelkkoja ja venemoottoreita ympäri vuoden. Hätätilanteissa ihmiset soittavat myöhään illallakin, niin että kyllä minä olen pelastanut monen lomat paiskimalla töitä iltaisin, öisin ja pyhinä. Yksinyrittäjänä en itse juuri lomille ehdi, sanoo Terje nauraen. AUTTAMISESSA TARVITAAN TAITOA. Niin Terje kuin Helambin pariskuntakin ovat hankkineet ensiapukoulutuksen pystyäkseen antamaan apua silloin, kun sitä tarvitaan. Terje ja Björn ovat myös tunturiritareita, mikä tuntuukin luonnolliselta, ovathan he molemmat valinneet erämaan ympärivuotiseksi asuinpaikakseen. Jos ihminen joutuu vaikeuksiin, on oltava valmis auttamaan parhaansa mukaan. Olemme olleet mukana auttamassa ojaanajoissa, lentokoneiden maahansyöksyissä ja asuntovaunupaloissa, ja onhan se rankkaa, kun joku on vaikeasti loukkaantunut ja ambulanssin tulo kestää kahdesta kolmeen tuntia. Yritämme lievittää tuskia niin hyvin kuin osaamme, mutta kerran lennätin erään palovammoja saaneen helikopterilla sairaalaan, kertoo Björn. He ovat nähneet traagisia onnettomuuksia, joissa ihmisiä on menehtynyt, mutta toisaalta he muistavat myös pelastustoimia, jotka ovat päättyneet onnellisesti. Kerran kokonainen koululuokka vuotiaita oli eksynyt lyhyellä tunturiretkellä rajan pinnassa ilman varusteita ja ruokaa. Etsimme pitkään helikopterilla, ennen kuin löysimme ryhmän syyspimeässä, minkä jälkeen palasin pelokkaiden ja itkevien lasten kanssa takaisin tielle, jossa heidän bussinsa odotti. Silloin tuntuu uskomattoman mukavalta, kun pystyy auttamaan, kertoo Terje. KOVAA TYÖTÄ JA ELÄMISEN LAATUA. Pyhistä tulee arkipäiviä ja työpäivistä pitkiä erämaan yrittäjille. Mutta vapaus asua ja elää keskellä suurenmoista tunturimaailmaa korvaa ne haitat, joita kaukana yhteiskunnan palveluista asuminen merkitsee. En voi sulkea paikkoja milloin tahansa, joten 1975, SAMANA VUONNA KUIN TIE VALMISTUI, TULI TERJE JOHANSEN BODØSTÄ VUOGGATJÅLMEEN. TÄNNE HÄN JÄI, JA TÄÄLLÄ HÄN ON SAANUT PALKINNOKSI VAPAUDESTA JA LUONNONLÄHEISYYDESTÄ PALJON TYÖTÄ JA VÄHÄN VAPAATA. kyllähän tämä rajoittaa. Mutta saan paljon arvostusta, sillä näillä lakeuksilla ihmiset ovat täysin riippuvaisia autoistaan ja lumikelkoistaan, sanoo Terje. Sekä Terjellä että Helambin pariskunnalla on aikuisia lapsia, mutta ei ole suinkaan varmaa, että nuorempi sukupolvi jatkaisi toimintaa, kun he itse jäävät eläkkeelle. Meistäkin oli vaikea lähettää lapsia koulukyydillä 210 kilometrin päähän joka päivä, mutta jos aikoo asua täällä, siihen täytyy tottua. Siksi on epävarmaa, jääkö meidän suvustamme tänne Vuoggatjålmeen neljättä sukupolvea, toteaa Björn. Taianomaisten hopea-aarteiden museo. Arjeplogin hopeamuseon perusti vuonna 1965 Lapinmaan tohtori Einar Wallkvist, joka on kerännyt kulttuuriesineitä koko työelämänsä ajan. Museossa on todisteita metsästäjistä ja kalastajista, jotka hakeutuivat tänne tuhansia vuosia sitten, uudisrakentajien elämästä ja historiasta sekä saamelaisten juhlasta ja arjesta. Suuren, hyvinhoidetun museon tunnetuin osasto on Hopeasali, jossa on noin 700 saamelaista hopeaesineitä mm. hopeisia kuksia, hopeakauluksia, siroja vyökoristeita, pikareita, lusikoita keskiajalta 1900-luvulle asti. Kokoelma on lajissaan maailman suurin. Hyvin säilynyt lappalaiskaupunki jatkaa elämäänsä. Arvidsjaurin lappalaiskylä on yksi Ruotsin vanhimmista kirkkokaupungeista ja maan parhaiten säilynyt lappalaiskaupunki. Täällä on kymmenkunta hyvin säilynyttä kotaa ja aittaa 1700-luvun lopulta. Niitä käytettiin yösijoina markkinoiden ja kirkkopyhien aikaan, joiden perinne elää edelleen. Lappalaiskaupunki on aivan 1902 rakennetun kirkon tuntumassa. Opastettuja retkiä järjestetään kesällä päivittäin. Talo uutta etsiville. Luulajan Tekniikan Talo on todellinen mekka kaikenikäisille uteliaille, tietoa janoaville ja tekniikasta kiinnostuneille. Siellä on todenmukaisia malleja koneista, joita käytetään paperin valmistukseen, sähkön tuottamiseen, kaivoskuilujen poraamiseen, malmin rikastamiseen, metsänhakkuuseen jne. Tekniikan talossa vieraat saavat sekä kuunnella että kosketella. 9

10 Villi ja kaunis Storforsen. Storforsen on yksi Norrbottenin suosituimmista matkailukohteista. Storforsenin kaltaisen houkuttimen luomiseen kuluu aikaa, Storforsenilta itseltään siihen meni pari tuhatta vuotta. Mannerjää ja sulamisvedet ovat kovertaneet ja kuluttaneet vähitellen syvän kourun syvemmäksi kivikovaan kallioperään ja kasvattaneet koskea vuosien mittaan vähän kerrallaan suuremmaksi. Muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana koski on alkanut saada ansaitsemaansa huomiota ja matkailijat ovat bussilasti toisensa jälkeen käyneet katsomassa veden rajua leikkiä. Luonto tarjoaa mahtavan näytelmän. Kesällä vesi virtaa koskessa milloin pehmeästi vaahdoten, milloin taas täydellä raivollaan pauhaten. Ympäröivä kuusimetsä luo koskelle aaltoilevat kehykset ja mustat kalliot antavat sille tukevan lattian veden maalatessa maiseman sinisen eri vivahteilla kuin ekspressionistisessa taulussa. Ja kuinka erilaiselta vesi voikaan kuulostaa! Se tippuu, tihkuu, poreilee, suihkuaa, jyrisee, pauhaa ja jos sanat vain riittäisivät kertomaan, se kuulostaisi siltäkin. Vyöryessään eteenpäin yli paasien ja kallionkielekkeiden on veden säännöstelemätön alkuvoima todella kiehtova näky. Viiden kilometrin matkalla vesi putoaa runsaat 80 metriä, joista 60 kahden viimeisen kilometrin aikana. VAPAATA PUDOTUSTA DÖDA FALLETILLA. Keskellä kallioita on Döda fallet, alkuperäinen joenuoma. Todellinen miehuuskoe on heittäytyä kalliolta 12 metriä alaspäin maagisen sysimustaan veteen. Täysin mahdollista se on, mutta jos haluat kokeilla sitä itse, suosittelemme, että kysyt ensin lupaa paikalla olevalta henkilökunnalta. Döda falletin lähellä on luonnon muokkaamia pyöreitä luolia, joista pyörivä vesi on hionut pois kivet. Joillakin luolista on läpimittaa metri ja syvyyttä useita metrejä! Storforsen on myös maailmankuulu ulkonäyttämöstään ja Trolltagen-tanssiesityksestään, jota perinteisesti esitetään joka kesä. Näyttämö on kuohuvan kosken päällä ja katsojat istuvat paljailla paaseilla ja pehmeiksi pyöristyneillä kallioilla. Täällä paljaan taivaan alla ja paikkakunnan oman pojan Ralph Lundstenin säveltämän musiikin säestyksellä esitetään näytelmä veden ja elämän kunniaksi. Aluetta on järjestelty niin, että se soveltuu myös liikuntaesteisille. Grillikatoksia ja istumapaikkoja on useita. 10

11 Vaelluksella Luulajan rannikkokaupungissa. M/S LAPONIA ANKKUROITUU NORRBOTTENIN TEATTERIN EDUSTALLE POHJOISSATAMAAN. Sanotaan, että Luulajassa tuulee. Tuulenviima pyyhkii kaupungin läpi Pohjoissatamasta Eteläsatamaan. Toinen satamista on Luulajanjoen suulla ja toinen Perämeren rannalla. Ehkäpä tuuli onkin satamien syytä. Mutta jos satamia ei olisi, ei luultavasti olisi Luulajaakaan. Ainakin se olisi huomattavasti pienempi, sillä juuri merenkulun ja sen ahtamistarpeiden vuoksi kaupunki on kasvanut niin suureksi. Luulaja perustettiin virallisesti 1621 Gammelstadin keskiaikaisen kirkon ympärille, joka on seisonut vanhalla paikallaan 1400-luvulta lähtien. Kahdeksan vuoden kuluttua kaupunki oli pakko siirtää kymmenen kilometriä lähemmäksi rannikkoa nopean maankohoamisen vuoksi. Ihmeellistä mutta totta. Nyt satamat ovat toinen toisella puolella kaupunkia. Kaupungilla vetää mutta näköalat ovat mahtavat. Vesi ympäröi kaupunkia ja antaa sille välkehtivät puitteet. Bussi pysähtyy aivan näyttämön etupermannolle, siihen päähän kaupunkia, josta Storgatan alkaa. Sieltä alkaa myös kaupunkikierroksesi, jonka teet omaan tahtiisi ja oman pääsi mukaan. Matkalla kannattaa tarkkailla erityisesti ravintoloita, liikkeitä ja yökerhoja. STORGATANIA MENNEN TULLEN. Jos aloitat kierroksen linja-autoasemalta aamupäivällä, saat auringon suoraan eteesi ja luultavasti tuulen selkäsi taakse. Liput Storgatanin varren talojen katolla vahvistavat nämä epäilyt, mutta ei se niin vaarallista ole. Päinvastoin, etenkin keväisenä päivänä se tuntuu oikeastaan mukavalta, sillä ilmassa on jo kesän ensimmäisiä merkkejä. Sille, joka on RALPH ERSKINEN SHOPPING LUULAJAN KLASSINEN MAAMERKKI. IHMISVILINÄÄ LUULAJAN KÄVELYKADULLA. väsynyt, nälkäinen tai joka tarvitsee pienen hetken huuhtoakseen matkan pölyt kurkustaan ja kotiutuakseen uuteen ympäristöön, on jo ensimmäisessä korttelissa useita ravintoloita ja kahviloita. Intialaisia, kiinalaisia, thaimaalaisia, tulet bussista suoraan Luulajan pieneen Aasiaan. Muutaman sadan metrin päässä kadun toisella puolella kimaltelee kaupungin korkein rakennus. Katso tarkasti, sillä näet siinä maailman virallisesti vanhimman kauppakeskuksen ja Vuoden 2002 parhaan kauppakeskuksen Ruotsissa. Shopping on Ralph Erskinen käsialaa vuodelta 1954 ja se on viime vuonna laitettu täysin uusiin kuoseihin. Englantilaissyntyinen Erskine tuli Ruotsiin juuri ennen toista maailmansotaa ruotsalaisen funktionalismin houkuttelemana. Se oli hyvää aikaa arkkitehdeille tarvittiin yhdyskuntasuunnittelua, uusia kaupunginosia, moderneja asuntoja kiitos poliittisen optimismin ja taloudellisen noususuhdanteen. Erskine piirsi ja rakensi vahvalla sosiaalisella otteella ja kuunnellen oman filosofiansa mukaisesti jo suunnitteluvaiheessa niitä, jotka taloissa toimisivat, asuisivat ja työskentelisivät. Se näkyy myös Shoppingissa, jossa asiakkaiden tarpeet ovat keskeisiä ja jonka johtotähtinä ovat läheisyys ja saatavuus. Kauempana Storgatanilla on toinen kaunis rakennus, jonne ovat majoittuneet matkailutoimisto ja kulttuurikeskus Ebeneser. Sieltä saat tietoa kaikista ajankohtaisista kulttuuritapahtumista. SHOPPAILUA JA HUVITUKSIA. Jatka eteenpäin ja ylitä katu suojatien kohdalta muistaen katsoa ensin oikealle nähdäksesi Luulajanjoen, sitten vasemmalle nähdäksesi häivähdyksen Perämerta. Kulmassa on toinen kauppakeskus, Vasacity, jossa juuri nyt on meneillään suuri kunnostustyö. Seinän takana on Åhléns ja sen jälkeen yökerhokuja! Kuja ei ole kovinkaan pitkä, mikä toisaalta on hyvin kiitollinen havainto vieraille, jotka keskellä yötä navigoivat ravintoloiden välillä yrittäen pitää kurssin suorassa. Cleo on klassinen keidas, samoin Statt ja sen takatasku Bishop Arms. Suoraan vastakkaisella puolella on Stadsparken ja lähteen tavoin erottuva Kaupungintalo, joka on lähes kopio YK:n pilvenpiirtäjästä New Yorkista. Kaupungintalo ottelee urhoollisesti tuomiokirkon kanssa Luulajan korkeimman rakennuksen tittelistä ja sen ylätasanteelta avautuu mahtava näköala aina Gammelstadiin asti. Siellä, minne Storgatan päättyy (tai oikeastaan alkaa, ellet aloita linja-autoasemalta), on Norrbottenin museo. Sisään pääsee ilmaiseksi ja ympäröivä Museiparkenin puisto niin kaunis, että jo se on riittävä syy poiketa museossa. Sitten onkin aika palata samaa tietä takaisin kohti linja-autoasemaa, tosin kadun toista puolta. Heti kaupungintalon puiston jälkeen on yksi kaupungin kiinnostavimmista taloista, valkoiseksi rapattu 100-vuotias valtionpankkitalo. Tyyliltään se on viktoriaanista kermakakkuarkkitehtuuria ja talon mahtaileva ilme oli sopiva julkisivu pankin entiselle johtajalle, joka aikoinaan työskenteli ensimmäisessä kerroksessa ja piti yksityisasuntonaan koko GAMMELSTADIN KIRKKOKYLÄ LUULAJAN LAITAMILLA ON UNESCO:N MAAILMANPERINTÖKOHDE. seuraavaa kerrosta. Jatka matkaasi kohti Smedjanin kauppakeskusta ja viereisiä pikkuliikkeitä, jotka näyteikkunoillaan kutsuvat sinua uumeniinsa samalla, kun ravintoloiden toinen toistaan houkuttelevammat ulkoterassit vetävät sinua vastustamattomasti puoleensa. Aurinkoisella tyynellä ilmalla ne ovat paras paikka suunnitella seikkailun seuraavaa siirtoa, vaikkapa keskustan yöelämään tai kaupungin kiehtovaan ympäristöön. Aivan kaupungin laitamilla on Gammelstad ja sen ainutlaatuinen kirkkokylä, joka on otettu UNESCO:n maailmaperintöluetteloon. Siellä on myös Hägnanin ulkoilmamuseo. Poikkea myös Luulajan fantastisessa saaristossa, jonne pääsee helposti vuorolaivalla. Maailman ainoassa murtovesisaaristossa on sadoittain saaria ja lukemattomia uimarantoja ja grillipaikkoja. Jos menet saaristoon mieluummin omin voimin, suosittelemme purjevenettä. Luulajan tuulilla ja viimoilla on näet hyvätkin puolensa! M/S RONJA ON YKSI NIISTÄ VUOROLAIVOISTA, JOTKA VIEVÄT SINUT SAARISTOON. 11

12 Menolippu uuteen elämään. Syyskuussa 1997 Carola Holmgren matkusti bussilla uuteen elämään. Yksitoista vuotta Tukholman kiihkeässä rytmissä vaihtui raikkaaseen ilmaan, keskiyön aurinkoon ja Bodötä ympäröivien korkeiden vuorten ja syvien vuonojen kiehtovaan luontoon. Vuosien mittaan on päivittäisestä bussiyhteydestä Ruotsiin tullut tärkeä linkki perheen luokse Malå hon. Viihdyn hyvin, mutta ilman SilverXpresseniä olisin luultavasti asunut täällä vain vuoden. Bussi on minun napanuorani, hän sanoo. CAROLA VIIHTYY UUDESSA KOTIKAUPUNGISSAAN. HYVÄ TYÖ, MUKAVAT IHMISET, KAUNIS LUONTO JA KÄTEVÄ BUSSIYHTEYS KOTIIN RUOTSIIN. Carola Holmgren lähti 80-luvun puolivälissä apuhoitajan töihin Tukholmaan. Yhdentoista vuoden kuluttua hän palasi pohjoiseen sairaanhoitajana, mutta viransijaisuus Norrlannin yliopistollisessa sairaalassa ei ollut aivan sitä, mitä hän oli paluultaan odottanut. Uutuuden viehätys sekä sairaanhoitohenkilöstön huutava pula ja paremmat palkat naapurimaassa Norjassa saivat hänet etsimään itselleen uuden kotipaikan Bodöstä. Kun soitin Nordlandssykehusetiin ja kysyin, onko siellä töitä sairaanhoitajalle, sain vastaukseksi Saat tehdä töitä niin paljon kuin haluat koko loppuelämäsi. Viikon kuluessa minulla oli vakituinen työ kirurgian osastolla, jossa vieläkin olen, hän sanoo nauraen. 63 MATKAA SILVERXPRESSENILLÄ. Suunnilleen niihin aikoihin, jolloin Carola aloitti työnsä Bodössä, oli myös SilverXpressen aloittanut päivittäiset vuorot Bodön ja Skellefteån välillä Skelleftebussin ja Salten Bilruterin välisenä yhteistyönä. Bussimatkan helppous ja edullisuus tekivät siitä hänelle luonnolliseen matkustustavan kotiin sukulaisten ja ystävien luo. 63 matkallaan hänestä on tullut tämän bussiyhteyden ahkerin käyttäjä, joka on viettänyt bussissa lukemattomia tunteja lukien, nukkuen ja rentoutuen. Jokainen matka on seikkailu. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu säitä on joka lähtöön, tiet ovat mutkaisia, kuljettajat mukavia, tunturin yli ajetaan letkassa, olen jopa auttanut erästä sijaiskuljettajaa postin jakamisessa, hän kertoo innokkaasti. BODÖLLÄ ON PALJON ETUJA. Carola viihtyy työssään uudessa kotikaupungissaan, josta hän on löytänyt Jonin, poikaystävän, ja paljon uusia ystäviä. Työtahtikin on hieman verkkaisempaa kuin kotona Ruotsissa. Tunnen oloni kotoisaksi täällä meren, vuonojen ja Saltströmmenin rannalla, raikkaassa ilmassa, keskiyön auringossa ja luonnossa ylipäätään, toteaa Carola, joka vapaapäivinään mielellään patikoi tunturissa tai kalastaa. Vuosipalkka oli aluksi noin kruunua parempi kuin Ruotsissa, mutta tänä päivänä häntä pitävät aloillaan lähinnä muut edut. Minulla on vapaata viikko jouluna ja viikko pääsiäisenä, viiden viikon vuosiloman lisäksi. Sairaanhoitohenkilökunnasta on edelleenkin kova puute, joten useampien pitäisi uskaltaa kokeilla täällä, hän sanoo. PYSYY ALOILLAAN NIIN KAUAN KUIN BUSSI KULKEE. Toki hän on tuntenut koti-ikävää ja harkinnut paluuta Ruotsiin. Mutta SilverXpressen päivittäiset vuorot Ruotsiin ovat turva, joka saa hänet levolliseksi. Minulla on täällä poikaystävä, mutta kyllä minä tuntisin oloni epävarmemmaksi, jos päivittäinen bussiyhteys loppuisi. Nyt tiedän, että voin palata milloin tahansa kotiin, Carola sanoo. Jännittävää golfi a rajajoen yli. Keskellä kaunista Tornionlaaksoa on ainutlaatuinen kansainvälinen golfkenttä, joka vetää joka vuosi puoleensa tuhansia vierailijoita. Ruotsin ja Suomen valtionraja kulkee suoraan kentän poikki ja sen 18-reikäistä rataa hoitaa yhteistuumin kaksi seuraa; noin 1000-jäseninen Haaparannan golfklubi ja lähes 600-jäseninen Tornion golfklubi. Huolehdimme molemmat yhdek-sästä reiästä, joten Ruotsin klubilla on oma green keeperinsä ja meillä omamme. Työnjako sujuu hyvin, sanoo Meri-Lapin golfklubin puheenjohtaja Paul Henriksson. Radalla on kaksi aikavyöhykettä. Kun kello jo pyörähtää seuraavalle vuorokaudelle Suomessa, on Ruotsissa vuorokauden vaihtumiseen vielä tunti aikaa. Raja ylitetään pelin aikana neljä kertaa, ja kun pallon lyö toiselle aikavyöhykkeelle, se voi aikaeron vuoksi pudota maahan vasta yli tunnin kuluttua lyönnistä, tai tuntia aiemmin. REI ILLÄ TUPLANUMEROT. Pelaajat voivat aloittaa pelin Ruotsin tai Suomen puolelta, joten reiät on numeroitu kahdella tavalla. Valkoinen numero tiillä tarkoittaa suomalaista ja sininen ruotsalaista numerointia. Kun on päässyt pelinsä puoleen väliin ja kohtaa pelaajia, jotka ovat vasta aloittamassa omaa kierrostaan, jatketaan peliä vuorotellen. Meneillään olevia kierroksia jatketaan aloiteltavien välissä eräänlaisella vetoketjuperiaatteella. Se toimii yleensä hyvin, sanoo Haaparannan Golfklubin puheenjohtaja Örjan Pekka. ALOITA KESKELLÄ YÖTÄ. Keskikesän sesonkiaikana kenttä on auki ympäri vuorokauden. Aloituksen voi ajoittaa myöhäiseen iltaan ja peliä jatkaa keskeytyksettä auringon laskiessa horisontin taa, josta se hetken kuluttua taas nousee taivaalle. Näiden valoisten päivien aikana klubit järjestävät 60 ja 90 reiän maratonkilpailuja. Kilpailuja jatketaan keskeytyksettä useita päivä, kunnes voittaja saadaan selville. Valon puute alkaa rajoittaa yögolfia vasta myöhäiskesällä. VAIHTELEVA PELIYMPÄRISTÖ. Lähes jokainen väylä on veden ympäröimä. Niinpä raffit ovat hankalia ja sivuvesiesteitä on paljon. Draiverin innokas käyttäjä tekee viisaasti varaamalla mukaan paljon varapalloja. 18-reikäiselle radalle tulee mittaa yhteensä metriä keltaiselta tiiltä ja metriä punaiselta tiiltä. Kenttä on herättänyt suurta kiinnostusta kansainvälisessä mediassa, ja siellä on vieraillut lehtiä ja television kuvausryhmiä useista maista. Eräässä kiinalaisessa tvvisailussa 64 miljoonaa katsojaa sai oppia, miten golfpallo voi pudota kuppiin vasta tunnin kuluttua lyönnistä. Ehkäpä Green Zone Golfin olisi aika varautua todelliseen vierailijoiden invaasioon? Haaparannassa voit nauttia rajattomasta golfista. Voit aloittaa pelin, kun muut ovat jo painumassa pehkuihin. Voit lyödä avauslyönnin, joka putoaa maahan vasta yli tunnin kuluttua. Täällä voit pelata radalla, jonka Svensk Golf -lehti arvioi yhdeksi Pohjois-Ruotsin parhaista. 12

13 Barend Braafhart, suurkaupungin poika Rotterdamista, valittiin Vuoden lappilaiseksi Täällä riittää tilaa hengittää, sanoo Bart, jonka viehtymyksestä Lapin luontoon ja ihmisiin on tullut myös hänen ammattinsa. Uusiin ympyröihin kotiutunut hollantilainen on asunut Sallan rajapitäjässä vuodesta 1999 lähtien ja onnistunut houkuttelemaan seudulle myös maanmiehiään ja muita turisteja. Toimelias hollantilainen vauhdittaa matkailua. Bartin kiinnostus Euroopan arktisiin osiin heräsi jo varhain. Ensimmäisen matkansa pohjoiseen hän teki seikkailunhaluisena teininä ja on sen jälkeen käynyt useita kertoja Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa, jossa matkakohteina ovat olleet lähinnä Lofootit ja Nordkap. Lofoottien maisemat tekivät häneen vaikutuksen, mutta Suomen Lapin valtavat, asumattomat lakeudet syöpyivät hänen sieluunsa jo ensimmäisellä Sallan vierailulla. Sallaan hän palasikin kymmenenä kesänä ja seitsemänä talvena, kunnes hän neljä vuotta sitten asettui sinne pysyvästi. Olen kasvanut Rotterdamissa, jossa on asukasta ja maailman suurin satama. Siellä asuu ihmistä neliökilometrillä, kun meillä täällä Sallassa neliökilometrille riittää tuskin yhtäkään, kertoo Bart, joka rakastaa valkoisia lakeuksia, revontulia ja rauhaa. Lapin hulluudesta on tullut myös hänen ammattinsa. Itä-Lapin matkailuelinkeinon koordinaattorina hän pyrkii houkuttelemaan tänne vierailijoita kaikkialta Euroopasta ja tuntee hyvin sekä alueen että eurooppalaisten toiveet. EI HIERARKIOILLE. Lappi ei kuitenkaan ole vain luontoa. Täällä on myös ystävälliset, avoimet ja vieraanvaraiset ihmiset. Kyky saada vieraat tuntemaan olonsa kotoisaksi on erittäin tärkeää matkailualalla. Paikkakuntalaiset itse tarjoilijat, siivoojat, vastaanottovirkailijat ja ohjelmapalvelujen tuottajat vastaavat alueen tarjonnasta ja hyvästä palvelusta. Siksi meillä ei saa olla minkäänlaisia arvoasteikoita, kaikki ovat yhtä tärkeitä. Itse aloitin työni PRmiehenä luomalla lumet toimitilamme edustalta, jotta vieraat tuntisivat olevansa tervetulleita. Monilla keksieurooppalaisilla on loma elokuussa, englantilaiset tulevat mielellään joulun alusviikolla, venäläiset matkustavat tammikuussa, kun taas suomalaiset matkustavat pohjoiseen hiihtolomalla ja ruskan aikaan, jolloin Lapin metsät hehkuvat syksyn väreissä. Matkailukeskuksiin olisi kuitenkin saatava väkeä myös muulloin. SUORA LENTO AMSTERDAMISTA KUUSAMOON. Bart on onnistunut hyvin Lapin markkinoinnissa, sillä hollantilaiset ovat nykyisin hallitseva matkailijaryhmä Sallan seudulla. Äskettäin Finnair allekirjoitti hollantilaisten matkailuyritysten kanssa sopimuksen suorasta lentoyhteydestä Amsterdamin ja Kuusamon välillä vuoden 2004 tammikuusta alkaen. Yhteistyö onkin avain matkailualan menestykselle Sallassa, jossa kesällä 2002 kävi ja talvella noin 500 vierasta. Täällä kuntien pitää tehdä yhteistyötä eikä kilpailla keskenään. Yhdessä voimme luoda laajan tarjonnan, sillä täällä luonto ja erikoisuudet vaihtelevat. Sitä paitsi myös kohderyhmissä on eroa, sanoo Bart. KYMMENEN MILJOONAA LUKIJAA. Lapin Kansan lukijat valitsivat tammikuussa hollantilaisen Vuoden 2002 lappilaiseksi. Voitto tuli vakuuttavalla marginaalilla, ja useimmat esittivät perusteluksi, ett hän organisoi hollantilaisten matkailua, uskoo tulevaisuuteen ja on luonut kipeästi kaivattuja työpaikkoja alueelle. Uutinen levisi myös kansainväliseen mediaan, mikä teki Bartista kuuman uutisen kotimaassa. 32 hollantilaista lehteä julkaisi uutisen, seitsemän radio- ja tv-asemaa teki haastattelun ja pääsin samoille palstoille prinsessojen ja julkkisten kanssa. Kaiken kaikkiaan uutinen saavutti kymmenisen miljoonaa lukijaa, ja jos olisin julkaissut vastaavan määrän mainoksia, se olisi maksanut lähes kymmenen miljoonaa euroa, arvioi Bart, joka tietää hyvin median merkityksen matkailijoiden houkuttimena. YRITTÄJÄNÄ BARTILLA ON MONTA RAUTAA TULESSA, HÄNELLÄ ON MM. VETOKOIRIA. BARENTS ROAD. Mitä mieltä sitten Barend, jolla todistetusti on herkät tuntosarvet matkailualalla, on Barents Road -projektista? Tie menee Sallan kautta rajan yli Kantalahteen päin. Uskon, että lentoyhteyksiin yhdistetyt bussi- tai automatkat saattaisivat kiinnostaa Manner-Euroopan matkailijoita, jos he voisivat lentää Rovaniemelle tai Kuusamon ja jatkaa sieltä eteenpäin kohtuulliseen hintaan. Hänestä Venäjälle myönnettävien viisumien käsittelyä pitäisi myös helpottaa, jotta itään suuntautuvaan matkailuun saataisiin volyymiä. Tänä päivänä viisumin hankkiminen Venäjälle on niin kallista, aikaa vievää ja byrokraattista, että rajalla myönnettävät pikaviisumit lisäisivät matkustusta. Hotellien, ravintoloiden ja palvelun tasoa on myös parannettava, mutta toki Bart on kiinnostunut järjestämään tulevaisuudessa esimerkiksi kolmen päivän retkiä Venäjälle. Raja on kaikesta huolimatta yksi Sallan vetonauloista ja jo kesällä aloittavat ensimmäiset vuoroliikenteen bussit liikennöinnin Kemijärven ja Kantalahden välillä. MUSTA PEKKA. Aivan kylän laitamilla on Sallan Poropuisto, kahden sadan hehtaarin suuruinen alue, jossa matkailijat voivat katsella poroja ja tutustua perinteiseen poronhoitoon. Porotokassa on Bartilla on myös oma Zwartie Piet (Musta Pekka), jonka hän onnistui ostamaan käytyään asiasta ensin kovaa kädenvääntöä viranomaisten ja saamelaiskylien kanssa. Pian kävi myös ilmi, että mustan kaunottaren ruokintaan kuluu joka vuosi vähintään ostohinnan verran rahaa. Me hoidamme ruoat Zwartie Pietille, niin sinä järjestät matkailijat puistoon, Poropuiston hoitajat ehdottivat. Bart tarttui syöttiin ja nyt Zwartie Pietistä julkaistaan kirjakin. Käsikirjoitus on valmis ja kaikenikäisille tarkoitettu kirja porosta ja Lapista lähtee pian maailmalle. Jos suunnitelmat loksahtavat kohdalleen, nähdään Sallan poroaidalla pian monta uteliasta turistia. 13

14 Matkustettaessa Barents Roadia itään on Kantalahti ensimmäinen suuri kaupunki rajan jälkeen. Se sijaitsee kauniilla paikalla Vienanmeren rannalla lähellä Suomen itärajaa. Kaupungin historia on täynnä dramatiikkaa ja siellä onpaljon nähtävää matkailijalle. Kaunis Kantalahti uusi, tuntematon matkailukohde Vienanmeren rannalla. Sanotaan, että jo tie sinänsä on matkan arvoinen, mutta Kantalahdesta puhuttaessa ei matkan kohdettakaan sovi unohtaa. Tie Sallan rajanylityspaikan jälkeen on täynnä muistoja Suuresta Isänmaallisesta Sodasta, joksi toista maailmansotaa Venäjällä kutsutaan. Suuret kukitetut kivimuistomerkit, ruostuneet granaatinhylsyt ja kypärät muistuttavat rajanpinnassa käydyistä taisteluista. Matkan ensimmäinen osuus kulkee Suomelle aiemmin kuuluneen alueen halki, sillä sodan jälkiselvittelyssä Kuolajärven vanha kirkonkylä ja raja-alue jäivät Neuvostoliitolle. Seitsemänkymmenen kilometrin ajon jälkeen tien vasemmalle puolen ilmestyy Alakurtin pieni varuskuntakaupunki. Vasemmalle käännyttäessä taakse jää suuria vuokrataloja ja pieni markkinapaikka, jossa on myyntikojuja ja kioskeja. Kauempana häämöttää aivan uusi asuntoalue nykyaikaisine asuintaloineen se on upseerikylä, joka on rakennettu saksalaisten rahoilla entisessä Itä-Saksassa palvelleille venäläisupseereille. Kantalahteen on täältä matkaa 120 kilometriä. KATUKAUPPIAAT OVAT TAVALLINEN NÄKY KANTALAHDEN KAUPUNKIKUVASSA. Tie on hyvässä kunnossa ja se puikkelehtii mukavasti mäkisen metsämaiseman läpi. Viimeinen osuus ajetaan alamäke Vienanmeren pieneen poukamaan sen perimmäisessä osassa, ympärillään valtavat tunturit ja edustallaan kaunis saaristo on Kantalahden kaupunki. Tämä on Vienanmeren kauneinta seutua Barents Roadin kaakkoiskulmassa. POROJEN LAIDUNMAA. Strategisella paikalla Imandran vesistön suulla syvällä merenlahdessa sijaitseva Kantalahti on yksi Kuolan niemimaan vanhimmista kaupungeista. Paikka on mainittu asiakirjoissa jo 1000-luvulla, mutta virallisesti se perustettiin 1500-luvulla. Kaupunkioikeudet se sai vasta 1938, jolloin Karjalaan kuuluneesta kaupungista tuli osa vasta perustettua Murmanskin lääniä. Oppineet ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä Kantalahden nimen alkuperästä. Yksi hypoteesi on, että nimi (Kandalakša) on peräisin saamen kielestä ja tarkoittaa kuivaa paikkaa lahden rannalla, siis poroille sopivaa laidunmaata. Kaupungin suomenkielinen nimi Kantalahti taas johtaa ajatukset muinaispohjoismaalaiseen Gandvikiin, jonne norjalainen ruhtinas Ottar purjehti 800-luvulla varhaisella viikinkiajalla. Vuonna 1589 Ruotsi-Suomen joukot hyökkäsivät tähän strategisella paikalla sijaitsevaan kaupunkiin ja polttivat mm. sen luostarin. Uudemman ajan sotatoimista on muistoja myös Kantalahden keskuksessa. Keskellä toria korkealla jalustalla seisoo pitkä tykki tanassa T-34 taisteluvaunu. Tänä päivänä Kantalahti on asukkaan koristeellinen ja rauhallinen teollisuuskaupunki ja tärkeä rautateiden, maanteiden ja meriväylien solmukohta. Häivähdyksen vanhasta Kantalahdesta saa lahden rannan kaupunginosasta ja sen venäläisistä hirsitaloista ja keittiötarhoista. Täällä on myös Vienanmeren suosittu uimaranta, jossa alueen asukkaat aina kun mahdollista viettävät aikaansa. ALUMIINIA JA VOTKAA. Etäällä, kaupungin itäosassa häämöttävät alumiinisulattamon korkeat punavalkoiset savupiiput. Satamassa laivoihin lastataan tavaroita kuljetettaviksi Dudinkaan, Tiksiin ja muille Koillisväylän arktisille syrjäisille seuduille. Sisällä nimettömässä rakennuksessa kaupungin laitamilla kilahtelee Virma-votkatehtaan kuljetushihna. Tehtaassa valmistetaan toistakymmentä eri votkalaatua, joissa useissa on mausteina pohjoisia aineksia. Nyt tehtaan johto pyrkii panostamaan myös entistä suosituimpiin mie- 14

15 Bussilinja Venäjälle. Kesäkuun 2. päivänä aloittavat bussit säännöllisen vuoroliikenteen Kemijärven, Kantalahden ja Murmanskin välillä. Reitillä aloittaa venäläinen bussiyhtiö Murmansk Autotrans, jonka tarkoituksena on ajaa vuoro viitenä päivänä viikossa molempiin suuntiin. Maanantaisin ja torstaisin bussit ajavat koko Kemijärven ja Murmanskin välisen osuuden. Tiistaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin bussit liikennöivät vain Kantalahteen. Lippu Kemijärveltä Murmanskiin maksaa noin 68 euroa ja Kantalahteen noin 31 euroa. Barents Roadin yhteinen lippujärjestelmä ei kata Venäjää. Taidemuseo Tornionjoella. Suomen puolella Tornionjokea on Aineen taidemuseo, jossa taiteesta kiinnostuneet voivat nauttia sekä arvostetusta suomalaisesta että kansainvälisestä taiteesta. Taidemuseossa on laaja kokoelma Eila ja Veli Aineen keräämää suomalaista ekspressionistista taidetta 1900-luvun alusta sekä pohjoissuomalaista taidetta ja 1960-luvuilta. Niitä täydennetään suomalaisen ja etenkin Barentsin alueelta peräisin olevan ulkomaisen taiteen näyttelyillä. Täällä on myös Tornion kaupungin taidekokoelmia ja kirjasto. VANHA KANTALAHTI SIJAITSEE KAUNIILLA PAIKALLA VIENANMEREN POHJUKASSA. toihin juomasekoituksiin. Ruotsin Piittimen kanssa käytävä ystävyyskaupunkitoiminta on Barentsin alueen vilkkaimpia. ABF (TSL)Piteå on panostanut Ruotsin mallin mukaiseen kansansivistykseen ja perustanut kaupunkiin mm. vireän sisarorganisaation Kantalahti ABF:n, jossa järjestetään mm. kieli- ja ruoanlaittopiirejä. Hyödyllistä tietoa kaupungin historiasta on esillä kaupungin historiallisessa museossa, joka sijaitsee muutaman korttelin päässä torilta. Siellä voi lukea ilmalaiva V-6:n tuhosta kaupungin ulkopuolella 1938, miten alumiinitehdas avattiin 1951 ja miten seutua ravisteli 1955 kaksi voimakasta maanjäristystä. KANSALLISPUISTO SAARISTOSSA. Autolla on mukava tehdä retki kaupungin itäpuolelle kaupunkia ympäröivän mahtavan vuoren yli. Sieltä avautuvat laajat näköalat mäntyvaltaiseen saaristoon. Saaristo on vuodesta 1932 toiminut kansallispuistona, jossa on suuri lintukanta. Lintutieteilijöiden perustamalla tutkimusasemalla on laskettu runsaat kaksi sataa lintulajia, joukossa suuri haahkayhdyskunta. Alhaalla merenrannalla on valtava kivilabyrintti, joka on samantyyppinen kuin Perämeren rannikon yleiset kivilabyrintit. Parikymmentä kilometriä kaupungin itäpuolella on kaunis Kolvitsan pomorikylä, jonka vanhuksista osa edelleenkin puhuu karjalan kieltä. Ajettaessa muutama kymmen kilometriä Turjanrantaa saavutaan Umbaan, joka tunnetaan maailmalla Kuolan niemimaalta Hiipinätunturilta alkunsa saavasta lohijoestaan. Tie muuttuu yhä kapeammaksi, ja jos matkaa jatketaan vielä runsaat sata kilometriä saavutaan Varzugan kylään, joka on kuuluisa mahtavasta puukirkostaan. Kantalahtea voi kutsua Kuolan niemimaan portiksi. Täällä Barents Road kääntyy pohjoiseen kohti päätepistettään Murmanskia. Tie kulkee kaivoksista ja metalliteollisuuslaitoksista muodostuvan teollisuusseudun läpi. Suurenmoinen luonto on kuitenkin aina lähellä. Hieman pohjoisempana on Hiipinätunturi, jossa on yksi Euroopan puoleisen Venäjän harvoista talviurheilukeskuksista, Kirovskin kaupunki. Kauempana on Laplandskin kansallispuisto, jonka tuntureilla edelleen vaeltaa villiporoja. Matka on vasta aluillaan. Rovaniemi Pohjoiskalotin kulttuurikeskus. Lokakuussa 1944 saksalaiset polttivat koko Rovaniemen kaupungin muutamia taloja lukuunottamatta. Nykyinen Rovaniemi on jälleenrakennettu Alvar Aallon 1950-luvun alussa piirtämään asemakaavaan asukkaan Rovaniemi on yksi Pohjoiskalotin suurista kaupungeista kulttuurin, koulutuksen ja palvelujen keskus. Rovaniemellä vierailevan kannattaa tutustua mm. Arktikumiin. Se on tiedekeskus ja museo, joka on keskittynyt arktisten alueiden esittelyyn ja tutkimukseen. Rakennuksen erikoinen arkkitehtuuri ja mainiot näyttelyt miellyttävät niin esteetikkoa kuin tiedonhaluistakin. Täällä on myös yksi Pohjoiskalotin suosituimmista matkailukohteista, SantaPark. Tästä luvun alussa vaatimattomalla mökillä aloittaneesta elämyskohteesta on kehittynyt kokonainen kaupunki joulupukkimuseoineen, myymälöineen, käsityöläisineen, kivimuseoineen, posteineen, postimuseoineen, ravintoloineen ja tiedotustoimistoineen. Vuosittain täällä käy noin vierasta ja ohjelmaa riittää niin kesällä kuin talvellakin. ARKTIKUM I ROVANIEMI. 15

16 Kesätapahtumat Norja Ruotsi Suomi 28. KESÄKUUTA 6. HEINÄKUUTA SULITJELMA. Mons Petter Festival. Kulttuurifestivaali, jonka ohjelmassa on paljon konsertteja, näyttelyitä, konferensseja jne. puh (0) ELOKUUTA BODÖ. Nordland Musikfestival. Vuosittain järjestettävä 10-päiväinen festivaali. Festivaalin tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Bodö hön, mutta osa konserteista pidetään läheisissä kylissä. puh (0) ELOKUUTA STEIGEN. Steigen Sagaspill. Tule mukaan matkalle Viikinkiaikaan. Tutustu Viikinkien historiaan seminaareissa, näyttelyissä ja teatterissa KESÄKUUTA KALIX. Haukiuistelu Bondersbynissä klo Suurimman hauen pyytäneet palkitaan yleisessä ja nuorten sarjassa. puh (0) KESÄKUUTA LUULAJA. Midnight Sun Air Show. Ruotsin puolustusvoimien lentonäyttely, jonka järjestää Norrbottenin lentolaivue F KESÄKUUTA HAAPARANTA. Kalottjazz & Blues Festival. Festivaali järjestetään nyt jo 20. kerran Haaparannalla ja Torniossa. Festivaalien päänäyttämönä toimii jazzteltta luonnonkauniissa Pikisaaressa keskellä kaunista Tornionjokea. puh (0) HEINÄKUUTA ARJEPLOG. Festspelen i Arjeplog. Klassista ja kansanmusiikkia. Konserteissa useita tunnettuja artisteja, muun muassa pianisti Matti Hirvonen KESÄKUUTA KEMI. Lohigames-tapahtuma Kemijokisuulla puh (0) KESÄKUUTA ROVANIEMI. Jutajaiset. Monipuolista ohjelmaa tarjoavat musiikki- ja kansanjuhlat! puh (0) KESÄKUUTA KEMIJÄRVI. Yöttömän yön turnaus jalkapallossa. puh (0) HEINÄKUUTA SALLA. Salla-viikko. Kansanjuhlat, markkinahumua, artisteja ja hauskuuksia! puh (0) ELOKUUTA ROVANIEMI. Roots n River Blues Festival. Blues-festivaali, esiintyjinä sekä uusia että vanhoja tuttavuuksia. puh (0) SYYSKUUTA KEMIJÄRVI. 15. Ruskaswing. Syksyn suuri musiikki- ja jazzfestivaali puh (0) ELOKUUTA ROGNAN. Rognanin puuvenepäivät. Tapahtuma veneilijöille! Esillä vanhoja puuveneitä, käsitöitä ym. Myös soutukilpailu on ehdottomasti koettava! puh (0) HEINÄKUUTA ÄLVSBYN. Sommarfest. Viime vuoden menestysjuhla otetaan uusiksi! Kokonaisen viikon ajan Älvsbyn poreilee erilaisia aktiviteetteja, markkinoita, esiintymisiä ja tapahtumia. Juhlat alkavat Älvsbyn markkinoilla ja päättyvät Storforsenilla Trolltagen-balettiin. puh (0) ELOKUUTA LUULAJA. Lulekalaset. Useiden artistien tähdittämä viihdeja kulttuuritapahtuma satamasta satamaan. Matkailutietoa ja lisää tapahtumia löydät osoitteesta Matkailutietoa ja lisää tapahtumia löydät osoitteesta Matkailutietoa ja lisää tapahtumia löydät osoitteesta