SISÄLTÖ. Painos 125 kpl Painettu Yliopistopainossa

Transkriptio

1 1

2 SISÄLTÖ Päätoimittajan palsta Puhiksen palsta 2. kesätapaaminen Viikissä kesätapaaminen Espoossa Fuksien vastaanotto PM-kisat Ruotsissa Isäntä Amerikassa onnea etsimässä MMYL fuksiaiset Helmiä arkistojen kätköistä Hallituskauden muistelua Ulkomaan excu Amsterdamiin Mukana Lipidi, HotRats ja Oikos Lipidin 45-vuotisvuosijuhlat Seiskaysin impro Lauantai-illan Huumaa Kuvia vuoden varrelta THE END Lipidi-info on Lipidi ry:n epävirallinen tiedotuslehti. Lehden päätoimittajana toimii tiedotusvastaava Marko Ahonen. Kommentit, vinkit yms. voit lähettää osoitteeseen marko.a.ahonen@helsinki.fi Lipidi-info on luettavissa myös Lipidin Painos 125 kpl Painettu Yliopistopainossa 2 nettisivuilla

3 PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA Viimeistä viedään, sanoi piru Tuomiopäivänä. Käsissäsi tai ruudullasi on vuoden 2007 viimeinen Lipidi-info, neljäs laatuaan. Ensimmäisen Infon kanssa tuskaillessani en olisi uskonut, että rahkeet riittävät näinkin pitkälle. Mutta tässä sitä ollaan. Tämänkertaisessa läpyskässä kerrotaan lipidiläisten seikkailuista vierailla mailla, tehdään itäinen Helsinki (tai ainakin sen baarit) tutuksi ja kerrataan PM-kisojen tapahtumia ja tuloksia eikä siinä vielä kaikki! Lisäksi muun muassa muistelemme Lipidin ikimuistoisia 45-vuotisjuhlia ja MMYL:in fuksiaisia sekä analysoimme Lipidin kunniamarssia. Käytän vielä palstamillimetrejä kiittääkseni jokaista, joka on osallistunut Lipidi-infojen tekoon. Ilman teitä nämä neljä Infoa olisivat olleet varsin autioita tekeleitä! Samoin kiitos koko suurelle ja loistavalle lukijakunnalle kiinnostuksestanne lehteä kohtaan. Pidemmittä puheitta siis: kiitos! Tapaamisiin muissa merkeissä, Marko kuittaa ja siirtyy takavasemmalle Ps: ja jaksamista seuraavalle tiedotusvastaavalle ;) Lipidi netissä: Kotisivut Foorumi Galleria <Insert stupid picture here>

4 PUHIKSEN PALSTA Kuluva hallituskausi alkaa olla vuoden 2007 hallituksella pikkuhiljaa pulkassa. Kovin haikeana mietiskelee kulunutta vuotta ja kaikkea ihmeellistä, mitä sen aikana ehti tapahtua. Täyttä vauhtiahan tämä ollut ja aika on kulunut siivillä. No, ompahan jotain, mille voi naureskella vanhainkodin kiikkustuolissa. Henkilökohtaisesti en usko, että yliopistoon on tarkoitus tulla vain opiskelemaan. Täällä on tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin ja hankkia itselleen kokemuksia, joita on kiva muistella jälkeenpäin. Enkä usko, että yliopistosta pitäisi valmistua mahdollisimman nopeasti. Valmistuminen kannattaa jättää siihen hetkeen, kun tuntuu, että on siihen valmis. Takaisin ei olekaan kovin helppo enää tulla kerran täältä lähdettyä! Tällä paatoksella koitan sanoa, että ottakaa opiskeluajastanne kaikki irti, koska joskus se loppuu kuitenkin! PJ-Anne kiittää kaikkia lipidiläisiä kuluneesta vuodesta ja toivottaa mahtavia opiskeluvuosia! Kuukkeli, Anne, Laura ja Hellu 4

5 2. KESÄTAPAAMINEN VIIKISSÄ Teksti: Marko Ahonen Alkusanat: kirjoitan tätä juttua marraskuussa, neljä kuukautta tapahtuman jälkeen, joten voi olla, että muistijälkeni johtavat harhaan tosin muistissani saattoi esiintyä sinivalaan mentäviä aukkoja jo tapahtuman jälkeisenäkin päivänä... Menestyksekkään ensimmäisen kesätapaamisen, joka pidettiin Evoluksen mökillä, jälkeen päätimme kerätä porukan kasaan uudestaan. Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli viettää iltaa sivistyneesti Suomenlinnan linnoitusten suojissa, mutta säiden herrat paheksuivat ajatustamme ja sysäsivät tiellemme tulta, tappuraa ja sadetta (enimmäkseen sadetta). Tästä viisastuneena siirsimme päivämäärää viikolla eteenpäin ja valitsimme uudeksi tapaamispisteeksi Viikin Latokartanon. Päätöksemme oli myös säiden ruhtinaiden mieleen ja saimmekin kesätapaamisessamme kylpeä auringonpaisteessa. Jos jollekulle auringonpaahteesta huolimatta tuli kylmä, saattoi hän lämmitellä koko illan hehkuneen grillin ääressä. Samaisessa grillissä valmistuivat myös herkulliset makkarat, jotka yhdessä sipsien kanssa veivät pahimman nälän seuraavan päivän ongelmaksi. Nestehukka tuskin pääsi puraisemaan ketään, siitä pitivät huolen boolimalja, perinteiset ohrapirtelöt ynnä muut sellaiset ja mallastuotteet sekä viini. Aika riensi rattoisasti seurustellen, mölkkyä viskoen ja itikoita lätkien. Illan viilentyessä siirryimme sisätiloihin C-grundin loisteliaisiin seuratiloihin. Muutama meistä ei ollut saanut vieläkään tarpeekseen mölkystä, tai kenties kyse oli revanssin tapaisesta, ja päädyimmekin pelaamaan kyseistä peliä myös sisällä. Noin viiden minuutin pelin lopputuloksena oli (leikkimielinen) painiottelu mölkkykeilojen päällä... Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös kesätapaamiset. Yöllä, kuka tietää mihin aikaan, poistuimme C-grundilta ja osa porukasta suuntasi vielä keskustan yöelämään, muistaakseni Baker'siin. Itse jäin nauttimaan viimeisistä viinitilkoistani ja kesäillasta samanhenkisessä seurassa. Parin yömyssyn jälkeen uni tuli simmuun ja seuraavaksi heräsin aamulla jonkun solukämpän sohvalta, en varmastikaan ensimmäistä saati viimeistä kertaa. Sen pituinen se. Kiitos kesätapaamisesta järjestäjille ja osallistujille! Y Marko Y Porukkaa nuotiolla. Kuva: Helena Wikman 5

6 3. KESÄTAPAAMINEN ESPOOSSA Teksti ja kuvat: Marko Ahonen Lipidin kolmas kesätapaaminen järjestettiin la-su Espoon Siikajärvellä, Vaaran vaeltajien partiomökillä. Ohjelmassa oli muun muassa erilaisia seurapelejä, kuten petankki, mölkky ja tikanheitto, saunomista ja tietysti syömistä sekä juomista. Ohessa kuvia tapahtumasta. Osa hallituksesta (+muutama muu) tuli mökille jo perjantaina valmistelemaan tapaamista Mölkkyä pelaamassa 6

7 Tapahtumassa järjestettiin kilpailu, jonka yksi osio oli frisbeen heitto Kilpailun tasapelillä voittaneet joukkueet (Pauliina [1], Suvi ja Juho [2] sekä Hellu [1]) palkinnon kera 7

8 FUKSIEN VASTAANOTTO ^ Teksti: Helena Wikman Yksi hallituksen suurimmista haasteista on saada uudet opiskelijat mukaan toimintaan heti fuksivuoden alusta lähtien. Tänäkin syksynä yritimme tehdä fuksien olon kotoisaksi mm. erinäköisten tapahtumien ja Lipidi-infojen avulla. Monille (ainakin minulle) orientoivan- eli fuksiviikon kohokohta on torstainen järjestöiltapäivä (30. elokuuta) ja tietysti illan bileet Viikissä. Torstai iltapäivänä Lipidin ständillä kävi sankoin joukoin kiinnostuneita, jos ei muuten niin ainakin arpajaispalkintojen toivossa. Lipidillä oli myynnissä aivan uunituoreet haalarit, jotka tekivät kauppansa niin hyvin, että jotkut koot loppuivat iltapäivän aikana kesken. Järjestöpäivää seurasi tietysti legendaariset fuksi-bileet c-grundilla, jossa porukkaa oli enemmän kuin koskaan (tai sitten allekirjoittanut oli ensi kertaa liian selvin päin paikalla). Biletys ei tietenkään tähän loppunut. Heti seuraavana keskiviikkona (5. syyskuuta) Lipidi, HotRats, Oikos ja MentorClub järjestivät fuksien vastaanoton Uudella ylioppilastalolla, Alina-salissa. Paikalle tuli ihan ennätysmäärä uusia kasvoja, hienoa! Ruuan, juoman ja ohjelman merkeissä ilta eteni varsin mukavasti ja tunnelmakaan ei enää loppuillasta ollut niin jäykänlainen, kiitos viinin (sekä hallitusboolin) ja Topin jumppatuokion. Alinan illanvietto sujui niin rattoisasti, että osa lipidin tavaroista saattaa vieläkin lymyillä hotran tiloissa No, kuten monissa bileissä, myös näissäkin, juomatarjoilun vedeltyä viimeisiä pisaroitaan suuntasimme porukalla Rautatietorin läheisyydessä olevaan ravitsemusliikkeeseen, missä ilta jatkuikin pikkutunneille asti. LIPIDIN JÄSENEKSI LIITTYMINEN Maksamalla 25 euroa Lipidin tilille Nordea (viite 2040) saat ainaisjäsenyyden Lipidiin ja pääset nauttimaan monista jäseneduistamme. 8

9 PM-KISAT RUOTSISSA Teksti: Jenni Kuukkeli Lemettinen PM-kisat ovat vuosittaiset Pohjoismaisten maatalous-metsätieteellisten väliset "ei niin totiset" urheilukilpailut, jotka järjestetään kiertävästi joka vuosi eri maassa. Kisoilla on jo pitkä historia, sillä tämän vuoden kisat olivat järjestyksessä 61.:set. Tänäkin vuonna meitä lähti kohti Ruotsin Uppsalaa ääriään myöten täynnä oleva bussi, joten mahdollisuuksia tylsistymiselle ei annettu! Ja kuinkas siinä sitten kävikään? Tuttuun tapaan ajoimme ensin Viikistä Turkuun ja vasta sieltä hyppäsimme Viking Linen unohtumattomia risteilyjä tarjoavalle paatille. Innokkaana matkan järjestäjänä suoritin lähtölaskennan tyylillä Simo on paikaton eli kaikki on kyydissä ja voidaan lähteä!. Ulos A-talon parkkikselta kaartaessamme vastaan tallusteli kuitenkin vielä yksi kisailija ja tästä viisastuneena arvoisa joukkueenjohtajamme ja pääorganisaattori Pauliina a.k.a. Pauski a.k.a. Paukku a.k.a. luonnoton värikypärä päätti ottaa ohjat käsiinsä ja siirtää minut nesteytysjoukkoihin. En vastustellut vaan otin uuden tehtäväni innokkaana vastaan. Menomatkalla tutustuimme mm. uusiin kisafukseihin ja myös Papparemmimme edustajat Eugen ja Leipuri kertoivat historiansa. Eugenillehan tämä oli jo 21. kerta kisoissa, joten historiaa riittää. Karaokea köyhänä ja rikkaana Laivalle päästyämme ja tax free:ssä piipahdettuamme osa porukasta viihdytti itseään ja epäilemättä myös muitakin köyhän miehen karaokella hytissä. Naapureiden mielestä olimme ehkä liiankin hyviä, koska he kateuspäissään soittivat laivan henkilökunnan hakemaan meidät pois ja näin ollen olimme pakotettuja siirtymään baarin puolelle jatkamaan iltaa. Baarissa meillä luultavasti oli kivaa ja myös täällä pääsimme nauttimaan karaokesta, kun Kalle päätti käydä näyttämässä taitonsa Britney Spearsin jalanjäljillä. Kovin montaa tuntia ei keretty silmiä lepuuttamaan ennen kuin Stockholmin ranta tuli vastaan ja oli taas aika siirtyä bussiin. Unia jatkettiin vielä bussimatkan ajan Uppsalan yliopistoalueelle ja sinne päästyämme isäntämme tarjoilivat meille aamiaista. Päivän ohjelmaan kuului vierailu Uppsalan keskustaan, jossa suomalaisten ensimmäinen vierailukohde oli tietysti Burger King! Kansainväliset Sampsalaisethan tietysti pärjäsivät suomella jos muuten ei ymmärretä niin kannattaa huutaa vähän kovempaa. Uppsalan kauniista kaupungista nautiskelimme kauppareissun jälkeen puiston nurmikolla, missä Antille ja Jukkikselle syntyi ensimmäinen riita, koska Antti oli ostanut vahingossa Soutujoukkue. Kuva: Johanna Rotikko 9

10 luirusiideriä kaupasta. Myös Antin toiselle onnistuneelle kauppareissulle naurettiin: Antti oli laivalla Tax freestä ostanut illalla karkkia, syönyt niistä puolet ja tämän jälkeen aamulla menny takasi ostamaan lisää kaljaa ja jostain syystä kaivanu samaiset karkit sieltä taskustaan ja maksanu ne uudestaan. Myyjä oli ihan o_0. Soutustrategioita hiomassa Illalla kisat sitten avattiin virallisesti avajaisilla ja avajaislajilla uinnilla. Äänihuulet joutuivat todella koville, koska tanskalaisilla oli etulyöntiasema rumpunsa takia. Avajaismarssimisten jälkeen siirryimme busseilla uimastadionille, jossa käytiin tiukat taistelut avajaisvoitosta. Poistuessamme uimalasta maskottimme Sisu varastettiin ja yksi urhea suomalaisneitokainen säntäsi perään korkea korolliset saappaat viuhuen. Reissu päättyi siihen, että Sisu jäi tanskalaisille ja saappaiden korot nurmikkoon. Tämä kuvastaa hyvin suomalaisten taisteluhenkeä myös urheilukenttien ulkopuolella. Seuraavana päivänä meidät kiskottiin tylysti ylös joskus 7.00 tai jotain muuta yhtä utopistista ja ei muuta, kun raakaa kanamunaa naamaan (tai osa rikkoi ne myös päälleen) ja kentälle. Ainoastaan totaalikieltäytyjä-sampsalaispojat jäivät kämpille pakoilemaan kaikenlaista urheiluun liittyvää. Myöhemmin he kuitenkin rohkaistuivat(ehkä ryypyn avulla) tulemaan paikalle ja räjäyttivät pankin ilmoittautumalla soutujoukkueeseen. Suotu sujuikin erittäin jouhevasti aina silloin kun ei ollut juoma/tupakkatauko. Tanskalaisjoukkueiden naiset Avajaiset. Kuva: Helena Wikman tosin erittäin epäammattimaiset häiriköi Suomen poikia houkuttelemalla ilmaisella kaljalla joen rannalta käsin. Lopulta pojat eivät päässeet maaliin, mutta hurraa huudoista päätellen henkisesti pojat voittivat. Naisilla soutu sujui jopa hieman vauhdikkaammin ja he tajusivat myös käyttää päätään vetäisemällä veneen poikittain jokeen ja näin pakottamalla tanskalaiset kaislikkoon. Itse ruotsalaiset olivat myös sabotoineet veneitämme, sillä penkit lentelivät miten sattuu suomalaisten soudun aikana. Kaikkien näiden asioiden pohjalta Suomi voitaisiin mielestäni kyllä julistaa soudun voittajamaaksi! Illalla juhlittiin teemabileitä, joiden aiheena oli avaruus. Suomesta asti olimme kantaneet mukanamme kasapäin foliota ja siihen kietoutuneina suuntasimme pippaloihin. Osa oli kyllä panostanut pukuun enemmänkin ja kaikkea men in blackeistä vihreisiin miehiin nähtiin. Tanskassa taitaa olla kenkälankki ikuisessa alennuksessa, sillä jälleen kerran he olivat maalanneet itsensä mustiksi esittäen tällä kertaa mustia aukkoja. Syvällisiä keskusteluja käytiin foliohattujen suojissa ja tanssilattialla päästiin taas näyttämään näyttäviä moovsseja. 10

11 Rakkaudesta saunaan Seuraavana aamuna heräsimme taas pirteänä urheiluhenkeä uhkuen uuteen päivään ja tällä kertaa ruotsalaiset tarjoilivat meille aamupalaksi kovia keltuaisia, koska joku oli liimannut valkuaisosat kiinni munan kuoriin. Ruotsalaisilla on ilmiselvästi jonkin asteinen munaongelma. Mutta asiaan eli urheiluun Aamupäivän ajan pelailtiin joukkuepelejä ja tämän jälkeen kaikki siirtyivät iltapäiväksi yleisurheilukentälle, jossa myös jaettiin mitalit yleisurheilussa voittaneille. Tämä hetki osoittautuikin suomalaisten voitonjuhlaksi, sillä vahvuutemme selvästikin löytyi tänä vuonna yleisurheilun puolelta. Täksi illaksi oli ohjelmassa Årsmötet eli virallinen vuosikokous ja Veteransmötet eli iäisyyksiä kisoissa pyörineiden kokous. Itse osallistuin Årsmötetiin ja vastoin odotuksiamme ruotsalaisten yleensä niukka-alkoholisista tarjoiluista, juomaa riitti ja viini virtasi yöhön asti. Valitsimme Pauskin kanssa tähän mennessä kisoissa ansiokkaasti sekä urheilukentillä ja tanssilattialla puurtaneen fuksipoikamme Jannen sekä väliinputoaja Jukkiksen mukaan kokoukseen edustamaan suomalaisten henkeä. Ja hyvinhän se meni! Janne tanssi pöydillä ja Jukkis huuteli tyhmiä juttuja joka väliin itse käyttäydyin erittäin asiallisesti kunnes lähdimme kokouksesta bileisiin, jossa muut kisaajat jo hilluivat täydellä teholla illan bändin tahtiin. Jotenkin siinä kävi niin, että päädyttiin Simon kanssa lavalle ja Simolta lähti vaatteet?! Tämän jälkeen poistuin lavalta vahingossa takaperin, joten jonkinlaisia kisavammoja pääsi tänä iltana syntymään. Tanskalaiset olivat tähän päivään mennessä kerenneet jo täysin rakastua saunomiseen ja haastoivat suomalaiset saunomiskisaan illan päätteeksi. Keräsimme löylytiimin kasaan, mutta kun lopulta pääsimme saunalle asti, oli tanskalaiset jo luovuttaneet. Saimme kuitenkin vielä yhden tanskalaispojan suostuteltua mittelöön ja kisaa otettiin myös siitä kuka uskaltaa hypätä jääkylmään suikulähde-tekolampeen uimaan. Koska tanskalaiset osoittautuivat näin koviksi saunojiksi, alkoivat sampsalais-pojat ideoimaan T-A:n pyörillä kulkevan saunan mukaan ottamista ensi vuonna Tanskaan. Ruotsiin ja Norjaan suomalaisten on täytynyt viedä vain kiuaskivet mukanaan, mutta Tanskaan joudutaan rahtaamaan koko vehje. Arne. Kuva: Helena Wikman Kaikki päättyy Pihlikseen Viimeiseen kisapäivään ainakin itse heräsin hieman vastentahtoisesti. Aamupäivällä luvassa oli viimeiset urheilut, minkä jälkeen alkoikin jo kisojen päätösjuhlaan banquettiin valmistautuminen. Hengen mukaisesti päälle kiskottiin iltapukua ja mustaa pukua ja totta kai asuun sopivat käsilaukut (=lava kaljaa). Taas marssittiin joukkueissa kohti juhlapaikkaa ja kun oltiin jo melkein ovilla, suomalaiset tekevät äkkikäännöksen viimeisiin puskiin piilottamaan näitä käsilaukkujaan. Puskat kokivat kovia, mutta lastia tietysti asianmukaisesti vähitellen tyhjennettiin ja myös tanskalaiset omin lupineen auttelivat meitä tiuhaan tahtiin. Banketissa saimme erikoismaininnan ruotsalaisten rehtorilta, kun hän julisti meidät jo etukäteen banketin voittajaksi, koska ei ollut koskaan ennen nähnyt niin montaa suomalaista tanssimassa niin pienessä tilassa. Hurraa Suomi! Muiden voittojen suhteen ilta olikin melko hiljainen 11

12 Kotimatkalle lähdettiin ehkä hieman väsyneissä ja haikeissa tunnelmissa, mutta onneksi meno vielä piristyi laivalla ja Kalle pääsi jälleen kerran laulamaan meille Britney Spearssia. Tällä kerralla matkasimme päivälaivalla, joten laivakittailun jälkeen siirryimme taas bussikittailuun. Kallen ja Jannen runosuoni alkoi tässä vaiheessa rönsyillä ja tuloksena oli upeaakin upeampi Systembolaget-kipale koreografioineen. Tätä kipaletta hiottiin myöhemmin vielä samana iltana Pihliksen kaduilla, sillä sitkeimmät meistä suuntasivat Viikkiin saavuttuamme vielä jatkoille Juveen. Tämän jälkeen ainakin tämä lintu oli niin rikki ja poikki, että muutaman päivän joutui uhraamaan paranemiselle. Henkisen paranemisen jälkeen sainkin sitten tartuntana kisaflunssan, joka ilmeisesti kiersi läpi jokaisen kisoissa mukana olleen. Tämä on kuitenkin pientä siihen verrattuna miten törkeen hauskaa meillä taas oli! Ensi vuonna kuulunkin jo vanhuksiin kun kierrokseni sulkeutuu viidensillä kisoilla. Kuukkeli ISÄNTÄ AMERIKASSA ONNEA ETSIMÄSSÄ Teksti ja kuvat: Jaakko Savolainen Istuskelen tällä hetkellä täällä Kalifornian auringon alla ja ajattelin kirjoitella teille muille lipideille vähän kokemuksistani työharjoittelussa. Viime elokuun alussa pakkasin tavarani, jätin paikkani Lipidin isäntänä ja suuntasin Atlantin yli kohti uusia seikkailuja. Viimeiset kolme ja puoli kuukautta olen työskennellyt Blackstonen viinitilalla ns. cellarhandina. Tila sijaitsee noin 200 km San Franciscosta etelään, keskellä Kalifornian Central Valleytä pienessä Gonzalesin kylässä. Matka on ollut pitkä ja raskas, mutta sitäkin antoisampi ja ikimuistoisempi. Koko idea sai alkunsa, kun jo edesmennyt (ts. valmistunut), Lipidin vuoden Karju 2004(?) Tuomas Keisteri lähetteli mailia Lipidin sähköpostilistalle. Hän oli niihin aikoihin juuri samalla tilalla työskentelemässä juuri samoissa tehtävissä. Tuomas kertoi mahdollisuudesta työskennellä viinitilalla Yhdysvalloissa ja innostuin välittömästi. Juttelimme myöhemmin Tuomaksen kanssa hommasta useaan otteeseen Lipidin kekkereissä ja olin varma, että tänne pitää päästä. Sopiva ajankohta löytyikin tälle syksylle kandiopintojen perään ja runsaiden paperitöiden jälkeen haave lopulta toteutui. 12

13 Päästäkseen työharjoitteluun Yhdysvaltoihin, pitää hankkia viisumi. Tämä onnistui helposti Communicating for Agriculture vaihto-ohjelman eli CAEPin avulla. Minä olin jo hankkinut paikan Blackstonelta, joka on yhteistyössä CAEPin kanssa, joten järjestelyt olivat hieman yksinkertaisemmat. Järjestö etsii hakijoille sopivan viinitilan Kaliforniasta, jos sitä ei vielä ole, mutta tällöin aikaisempi kokemus on pakollista. Tänä vuonna CAEPin kautta viinitilaharjoitteluun lähti n. 60 henkilöä ympäri maailman. Näiden mukana oli myös kaksi muuta lipidiä: Janne Aikoma ja Lauri Sillantie. Työ viinitilalla Kuvitelmat vinitilasta unohtui heti ensimmäisenä päivänä, voitaisiin puhua ennemminkin viinitehtaasta. Blackstonen viinitila on kapasiteetiltaan valtava. Tänä vuonna rypäleitä puristettiin noin 27 miljoonaa kiloa ja varastointitilaa on noin 91 miljoonalle litralle, mukaan luettuna noin tammitynnyriä. Rypäleitä toimitetaan noin 3200 hehtaarin alalta viinitarhoilta ympäri Central Valleytä. Tehtäväni tämän reilun kolmen kuukauden aikana on sisältänyt pääosin valkoviinien valmistusprosessit: rypäleiden vastaanotto ja puristus, mehun siirto- ja selkiytysprosessit, hiivan inokulointi ja lisäainelisäykset sekä fermentaation seuranta. Tehtäviin sisältyi näytteiden keruuta ja yksinkertaisia laboratorioanalyysejä. Punaviinienkin parissa työskentelin silloin tällöin mm. siirto- ja puristustehtävissä. Viimeiset viikot työskentelin viinin filtteroinnin parissa. Tämän lisäksi työhön kuului tietty pakolliset sanitointi- ja pesutehtävät. Työ oli ajoittain fyysisesti todella rankkaa. Töitä tehtiin kiireisimpänä aikana 12 tuntia päivässä 6 päivää viikossa ja tätä kesti 10 viikkoa. Vähäinen vapaa-aika ja yötyö oli myös henkisesti melko uuvuttavaa. Ennen työharjoittelua en tiennyt viininvalmistuksesta juuri mitään, mitä nyt joskus pikkupoikana kiljua tehnyt. Viikkiläisenä ei kuitenkaan tarvinnut töissä hävetä, sillä hyvän elintarviketeknologian, -kemian ja mikrobiologian osaamisen avulla oli helppo sisäistää viininvalmistuksen teknologiaa. Harjoittelun aikana opin viininvalmistusprosessin alusta loppuun saakka ja sain ainutlaatuista tietoa myös viininkasvatuksesta ja viineistä yleensä. Viinivalmistusmenetelmät eivät suuresti vaihtele maitten välillä, joten tällä kokemuksella voin jatkossa työskennellä viinivalmistustehtävissä missäpäin maailmaa tahansa. Muiden harjoittelijoiden kanssa suoritimme tietty myös runsaasti viininmaistelua. 13

14 Elämä Kaliforniassa Työpaikka oli hankkinut asunnon ja auton harjoittelijoille, joten töiden aloittaminen oli helppoa. Arvokkaan työkokemuksen lisäksi matka on tarjonnut paljon muutakin. Harjoittelun alku- ja loppupuolella oli enemmän vapaa-aikaa ja on ehtinyt matkustella ja nähdä upeita paikkoja, varsinkin Kalifornian luonto on sanoinkuvaamattoman kaunista. Täällä on saanut myös hyvän näkemyksen amerikkalaiseen kulttuuriin. Töissä on tutustunut muihin harjoittelijoihin ja työntekijöihin ja saanut hyviä ystäviä ja suhteita ympäri maailman. Englannin kielitaito on parantunut matkan aikana merkittävästi ja siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Kuitenkin loppujen lopuksi on oppinut arvostamaan Suomea ja suomalaisuutta yhä enemmän. Tästäkin tarinasta voi rivien välistä lukea, ettei opiskelu ole vain kirjojen lukua tai luennoilla istumista. Opiskelu mahdollistaa monia asioita, jotka eivät välttämättä enää työelämässä ole mahdollisia. Kannattaa myös tutustua omiin opiskelukavereihin, sillä nämä ovat ihmisiä, joilla on usein samat mielenkiinnonkohteet kuin itselläänkin ja joskus näiltä saa arvokkaita vinkkejä. Suosittelenkin osallistumaan Lipidin ratkiriemukkaisiin tapahtumiin, sillä Lipidin tehtävä on luoda ja ylläpitää näitä arvokkaita suhteita. Tämän jutun ilmestyessä on hommat täällä jo ohi ja olen luultavasti ajelemassa jossain Pohjois-Kaliforniassa tai ehkä Las Vegasissa pelaamassa säästöjäni. Mutta ei kauaakaan, kun olen takaisin Viikissä, kylmässä luentosalissa muistelemassa näitä hetkiä... Isäntä( evp) Jaska

15 MMYL FUKSIAISET Teksti: Juuso Reinikainen, kuva: Helena Wikman MMYL:n järjestämät perinteikkäät fuksiaiset herättivät jo etukäteen epätietoutta uusissa opiskelijoissamme. Moni pohti niiden sisältöä ja vaatimustasoa, mutta harvapa niitä onneksemme väliinkään uskalsi jättää. Onneksi sana siitä, että helpoimmalla selviytyy osoittamalla riittävää, muttei liiallista kunnioitusta kokeneempia tieteenharjoittajia kohtaan, oli levinnyt varsin laajalle. Niinpä tehtävärasteilla nähtiin lähinnä iloisia, mutta toisinaan hyvin humalaisia kasvoja. Fuksien päänmenoksi oli järjestetty jos jonkinmoista puuhaa. Lipidin tehtävänä oli pitää huolta perinteikkäästä riisuutumisrastista, josta emme nyt hyvän maun vuoksi kuitenkaan välitä kuvamateriaalia tässä lehdessä. Sanotaanko näin, että aivan hyvältä näytti. Riehaantunutta opiskelijakatrasta viilensi illan aikana myös kolea syyssade, jonka viilentävä vaikutus ei varmastikaan ollut pahitteeksi. Haalarit todettiin jälleen erinomaiseksi sadeasuksi. Yksittäiset sankarit ja fuksiryhmät olivat päättäneet puuhastella rasteilla suunniteltua pitempään, mutta pääosa fuksikatraasta paimennettiin hyvissä ajoin juuri avajaisensa nähneelle KY Klubille. Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan nimellä ratsastava klubi todettiin ihan kelpo paikaksi myös maalaismaisemissa viihtyville viikkiläisille. Osalle Lipideistä, sekä fukseista että rasteilla päivystäneistä kokeneemmista tieteenharjoittajista, oli tosin mahdottomuus selviytyä paikan päälle kyseisiin fuksipippaloihin. Selityksiä löytyi monenmoisia, heikko kisakunto niistä ehkä huonoimmasta päästä. Joka tapauksessa fuksiaiset pitivät jälleen paikkansa Lipidin tapahtumakalenterissa. Useita uusia naamoja tuli illan aikana tavattua toivottavasti tapaamme vielä jatkossakin! Juuso Reinikainen Lipidi ry td.pääll. -07 Hellu, Väiski, Kuukkeli ja Mikko Lipidin rastilla Ruttopuistossa 15

16 HELMIÄ ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ Teksti: Loke (Vesa Ahonen) Lipidin kunniamarssi (...eli miksi meidän kaikkien täytyy pelätä ja kunnioittaa kunniakasta ainejärjestöämme) ":,:15-vuotiaana ensi kerran annoin kadun, kun en antanut aiemmin, hei :,: sydäntäni urheilulle, hei sydäntäni urheilulle! Ziko, zako, ziko zako hoi, hoi, hoi! Tana, kele, tana, kele, tu, tu, tu! AIV... REHU REHU REHU! AIV... MARKKU MARKKU MARKKU!" "15-vuotiaana ensi kerran annoin" Laulun ensimmäiseltä riviltä voi satunnainen kuulija tajuta väärin laulun tarkoituksen. On helppo kuvitella hämmennyksen suuruutta, jos moisella antamismentaliteetilla vielä uhotaan julkisella paikalla. Väärinkäsityksien välttämiseksi laulun tätä osaa ei suositella laulettavaksi esimerkiksi mummon 75-vuotissyntymäpäivillä, tai feministisen naispomon läsnäollessa. "kadun, kun en antanut aiemmin, hei" Minkä nuorena oppii, sitä vanhana kaipaa. On mielenkiintoista, miksi tämä ja edellinen rivi vielä kerrataan. Onko kyseessä epävarmuus antamisen kohteen vastaanottohalukkuudesta? "sydäntäni urheilulle, hei sydäntäni urheilulle!" Elintenluovutus on mielenkiintoinen harrastus, joskin sitä kannattaa harrastaa mielellään vasta kuoleman jälkeen. Erityisesti kun kyse on noinkin tärkeästä ja ainutkertaisesta elimestä kuin sydän, luovuttajan olisi melko suotavaa olla jo valmiiksi vainaa. Ellei näin ole asia, kyseessä on useimmissa tapauksissa Suomen lakien mukaisesti murha. Toisaalta jos kyseessä onkin esimerkiksi siansydän saa lause uuden merkityksen, onhan siansydän varsin hyvin urheilijalle soveltuvaa tanakkaa joskin sitkeähköä ruokaa. Herää myös kysymys, mitä urheilu sillä sydämellä sitten tekee... eikö olisi helpompi luovuttaa esimerkiksi rahaa, tai täyskontaktilajeja varten verta. "Ziko, zako, ziko zako hoi, hoi, hoi!" Onkohan sanoittaja käynyt Tsekeissä tai Unkarissa, sillä siltä tämä rivi pahasti vaikuttaa?, Koska Lipidi on pääsääntöisesti Suomessa toimiva järjestö, ei mielestäni ole kaikin tavoin oikein tunkea ei-virallista tuntematonta kieltä näinkin kunniakkaaseen lauluun. Ehkä kyseessä on harras toive Lipidin, ja sen myötä myös EU:n voimakkaasta itälaajenemisesta. 70-luvulla Lipidin kunniamarssi olisi täten ollut ulkopoliittisesti kyseenalainen. Kieli saattaa silti olla aivan arkisesti venäjää. Kieltäydyn laulamasta tätä kohtaa laulusta, kunnes saadaan tarkka selvyys siitä, onko kyseinen laulunpätkä Suuren ja Mahtavan virallista kieltä. En halua saastuttaa kieltäni ja äänihuuliani laulamalla yhtään venäjää. 16

17 "Tana, kele, tana, kele, tu, tu, tu!" Tässä osassa sanoittaja on selvästi yrittänyt saavuttaa ikäänkuin todellisuutta hurjemman opiskelijan mainetta kyseenalaisin keinoin. Agressiivin (ulkopaikallissija, saa hampaat löystymään ja silmät mustumaan) päätteillä ei yleensä korkeatasoisessa tieteellisessä keskustelussa ole sijaa. Ei oikeasti hurjan opiskelijan tarvitse käyttää tuollaista kieltä kaikki tietävät jo ensinäkemältä miten ympäristölleen vaarallinen yksilö on kyseessä. "AIV... REHU REHU REHU!" Tällä rivillä tunnustetaan yhteinen uskomme suurinpaan suomalaiseen biotekniseen keksintöön AIV-rehuun. "AIV... MARKKU MARKKU MARKKU!" On ollut perinteisesti tapana, että Lipidin kunniamarssi päätetään reippaasti ja komeasti (mutta silti vienosti) ylistämällä kulloistakin Lipidin kuraattoria. Aikaisempia laulettuja muotoja tästä rivistä ovat mm. versiot: Yrjö ja Piki. Kuraattorin nimeen yhdistetään tälläkin rivillä suurin suomalainen biotekninen keksintö sitten ensimmäisen talikon keksimisen. HALLITUSKAUDEN MUISTELUA Puheenjohtaja Anne Santavuori Olen jo toisen vuoden hallituslainen, joten tiesin jo puheenjohtajan pestiä vastaanottaessani, että hauskaa tulee olemaan! Turvakseni hommaan sain ihanan innostuneita hallituslaisia, joiden kanssa on ollut hauskaa kokoustella, järjestellä tapahtumia ja muuten vain hengailla. Puheenjohtajana kaitsin siis muita hallituslaisia, järjestin kokouksia (tai enemmin ne olivat kyllä ideointipalavereja ), auttelin tarvittaessa ja hommasin hurjan kasan uusia kavereita ja ystäviä! Taloudenhoitaja Laura Harju Lähdin Lipidin tapahtumiin mukaan vasta toisena opiskeluvuotena. Budapestin exculla päätin lähteä aktiivisemmin mukaan lipidiläisten riehtoihin. Suvin (vuoden 2006 taloudenhoitaja) kannustamana hain taloudenhoitajan hommaan. En ole katunut valintaani kertaakaan, vaikka puolivuositasetta vääntäessä hymy meinasikin välillä hyytyä. Taloudenhoitajan homma on vastuullinen, mutta myös opettavainen ja palkitseva. Vastuu rahoista, kuiteista ja tilinpäätöksestä pelottivat aluksi, mutta onneksi olen voinut ongelmatilanteissa pyytää apua muilta hallituslaisilta. Olen oppinut paljon tämän vuoden aikana. Parasta tässä kaikessa on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen ja eritysesti ystävystyminen ihanien hallituslaisten kanssa. Uskon, että yhteydenpito vuoden 2007 Lipidin hallituslaisten kanssa tulee jatkumaan pitkään hallituskauden jälkeenkin! 17

18 Tiedotusvastaava Marko Ahonen Kaikki alkoi noin vuosi sitten siitä, kun nimeni viekkaasti ja (lähes) tietämättäni laitettiin Lipidin hallituksen ehdokaslistalle. Muita halukkaita - kumma kyllä - ei ilmoittautunut ja niin sain tiedotusvastaavan pestin. Silloin mietin, että mihin soppaan sitä on taas lusikkansa työntänyt, mutta ei ole montaa kertaa kaduttanut. Eniten työtä ovat tuottaneet varmastikin Lipidi-infot. Vaikka sainkin suurimman osan jutuista valmiiksi kirjoitettuina, upposi niiden asetteluun ja kansien suunnitteluun yllättävän paljon aikaa. Foorumin ja gallerian pystyttäminen vaativat etsiväntyötä, nörtin taitoja ja aikaa. Mutta kyllä silti oli hauskaa, ei käy kieltäminen. Tuli pari uutta naamaakin tutuksi. Jotenka, kaikki rohkeasti kokeilemaan siipiään Lipidin hallituksessa! Jos minä pärjäsin, niin kyllä tekin J Isäntä Jaakko Jaska Savolainen Fukseille tämä isäntä onkin vielä tuntematon, sillä tämän vuoden hallituskauteni jäi puolitiehen. Syyn olenkin jo kertonut toisessa tarinassa tässä lehdessä. Jos joku nyt on sattunut seuraamaan, niin yleensä se on ollut minä kovimmassa pierussa Lipidin erinäisissä tapahtumissa. Tämähän johtuu ainoastaan siitä, että kun bileet alkaa, on isännän hommat jo tehty ja on aika rentoutua. Toisin sanoen Hellun, Outin ja Väiskin kanssa olemme tehneet suuren työn tapahtumien onnistumiseksi jo viikkoja etukäteen. Isännän tehtäviin kuului mm. yhteydenpito elintarvikealan yrityksiin (lähinnä lahjoitusten toivossa), bilepaikkojen etsiminen ja varaaminen, kuljetusten järjestäminen, Lipidin alkoholipolitiikan valvonta, tavaroiden noudot ja toimitukset, juhlaväen muonitus ja tapahtumien organisointi. Toinen kausi hallituksessa sujui jo rutiinilla, mutta helvetin hauskaa se oli edelleen! Tuloksena oli useita mahtavia ryyppyreissuja ja kymmeniä piinavia kankkusia, mutta parasta oli, kuinka tuntemattomista tuli tuttuja, tutuista ystäviä ja ystävistä vieläkin parempia. Työelämää varten sain paljon asioiden organisointitaitoja ja monia hyödyllisiä kontakteja. Harmittaa, että jouduin lopettamaan kauden kesken ja missaamaan monia hauskoja tapahtumia, mutta toivotaan, että tuleva hallitus hoitaa hommansa vähintään yhtä hyvin. Kiitos vuoden 2007 hallituskumppaneille ikimuistoisista hetkistä ja lipideille kiitos tapahtumiin osallistumisesta! Pr-henkilö Ilona Kaartinen Niin se hurahti! Ja hurahtipa nopeaan. Tämä vuosi Lipidin arvoisan hallituksen touhuajana on vilahtanut silmissä. Hysteeristen naurujen ja naamaa venyttävien hymyjen lisäksi on vuosi tuonut mukanaan uusia tuttavuuksia sekä arvokasta uutta kokemusta yliopistolaisen elämästä. Kiitoksen haluan välittää hallitustovereilleni; teitte vuodestani ikimuistoisen! 18

19 Tiedotuspäällikkö Juuso Reinikainen Näin hallituskautemme viimeisessä Lipidi-infossa on syytä pohtia mennyttä kauttamme omasta näkökulmastani. Hallituskauteemme lähdettiin suurin haastein ja tavoittein osuivathan hallituskaudelle mm. viiden vuoden välein järjestettävät, jo klassikkomaineessa olevat Lipidi ry:n vuosijuhlat. Lisäksi omia, tiedotuspäällikön tehtäviäni lisäsivät kolmen vuoden välein järjestettävät FoodTec&Pactec-messut. Jälkeenpäin katsottuna urakasta selvittiin vähintäänkin puhtain paperein. Todennäköisesti vielä minimoiden suurimmat notkahdukset Lipidin taloustilanteessa, vaikka suuria menoeriä listalla jo etukäteen olikin. Päällimmäiseksi hallituskaudestamme jäivät kuitenkin ne lukuisat, uudet kontaktit ja ryhmätyöskentely uusien kasvojen kanssa. Toki moni wanha tuttukin tuli entistä tutummaksi näissä kuvioissa. Hallituksemme tiimityöskentely taisi käynnistyä dieselkoneen lailla: alku aina hankalaa, mutta lopussa sitä jo harmittelee kautensa päättymistä, vasta kun vauhtiin päästiin. Omat varsinaiset tehtävät tosin vasta käynnistyvät ETYOlehden toimituksen ollessa täydessä tohinassa. Haluaisin kuitenkin kiittää jokaista hallituskumppaniani yhteisestä elämysmatkasta! :) Kulttuuri- ja ohjelmavastaava Tuulia Niska Huijui, vuosiko siitä tosiaan on kun pääsin Lipidin hallitukseen? Paljon on tehty ja koettu yhdessä koko hallituksen kanssa, ja hetkeäkään en ole pestiäni katunut. Vahvoina muistoina jäivät mieleen Sikajuhlat ja Vuosijuhlat, joihin hankin ohjelman ja jotka pääsin kaiken kukkuraksi juontamaan! Työtä niissä piisasi, mutta tunne onnistuneiden kemujen jälkeen oli kerrassaan mahtava! Yksi hauska roolini oli yleinen leikittäjä Lipidin tapahtumissa (Tässä yhteydessä lupaan ottaa Twisterin mukaan joka pikkujouluihin, ettei enää yhdenkään varpaan tarvitse murtua teippivirityksellä pelatessa) Vuoden varrella tehtiin kulttuuriretkiä niin Semmareiden konserttiin, teatteriin, ohjelmien kuvauksiin kuin stand upiinkin. Kiitos hauskoista kulttuurikäynneistä myös niitä ehdottaneille! Kulunut vuosi on ollut kerrassaan mainio. Olen saanut uusia ystäviä, touhunnut kaikenlaista ja ennen kaikkea oppinut vaikka mitä. Mm. esiintymiskynnys on madaltunut joka lavalla heilumisen jälkeen. Suosittelen hallitustoimintaa ihan jokaiselle, vaikka jännittäisi. Kun tähän kerran heittäytyy mukaan, ei enää pois halua! Kiitos Lipidin hallitus 2007 ja kaikki mukana menossa olleet! Emäntä Helena Hellu Wikman Vuosi on ollut aivan mahtava ja se on mennyt aivan liian nopeasti!! Mietin pitkään viime syksynä olisiko emännyys just se mun juttu, mutta en kyllä ole katunut kertaakaan! Vaikka hommaa on ollut paljon, ja aluksi (kaikkien) lipidin kekkereiden järjestäminen tuntui isolta palalta, on vuosi mennyt yllättävän mutkattomasti. Jaskan, Outin ja Väiskin kanssa on ollut tosi kivaa järjestää juttuja teille! Tämän vuoden aikana olen tutustunut niin moneen uuteen ihmiseen ja saanut paljon hyviä ystäviä. Hallituspestin myötä organisointikyky on kasvanut ja olen myös alkanut oppimaan, että jos jokin asia ei mene täydellisesti niin ei se maailmaa kaada, kunhan porukalla on hauskaa ja juotavaa on riittävästi 19

20 Apuemäntä Outi Martikainen Heipä hei, olen Outi, Lipidi ry:n apuemäntä. Virallisestihan apuemäntä on vain toimihenkilö, mutta ei sillä nyt oikeastaan ole väliä. Koko hallitus kun on yhtä suurta perhettä :P Kun nyt miettii mennyttä hallituskauttaan, tuntuu aika haikealta. Ei tää vielä saa loppua! Eli todella hauskaa on ollut, oikeasti. Vuosi alkoi ikimuistoisesta Karonkasta, mutta ei siitä sen enempää. Paitsi muistan kuinka meillä uusilla emännillä ja isännillä oli aikamoinen stressi, kun ekaa kertaa piti järjestää bileet, vuokrata paikka, tilata bussit, hoitaa viinakset ja ennen kaikkia, apua mitä safkaa tehdään??! Sittemmin hommasta on tullut enemmän tai vähemmän rutiinia, alkujännitystä se vain taisi silloin olla. Vuoden kohokohtia olivat Lipidi-Sampsa-sitsit, perinteiset Sikajuhlat ja viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat. Vielä on edessä pikkujoulut. Suurena haasteena on ollut päästä kaikesta hommasta mahdollisimman pienellä budjetilla. Tämä on vaatinut yhteydenpitoa elintarvikealan yrityksiin ja ruokalahjoitusten jatkuvaa ruinausta. Toivottavasti edes joillekin niistä on Lipidi ry jäänyt positiivisesti mieleen :D Kaiken kaikkiaan on ollut ihanaa olla mukana tämän tapaisessa toiminnassa. Ainakin paljon uusia ihmisiä, valloittavia Lipidi-persoonia, tullut tutuiksi vuoden aikana! Vuosijuhlavastaava Jenni Kuukkeli Lemettinen Vuoden tauon jälkeen palasin täksi vuodeksi Lipidin hallitukseen vietettyäni välivuoden MMYL:in riveissä projektisihteerinä ja Suomen PM-kisojen toimikuntalaisena. Ja eihän se väärin menny! Alkukeväästä olin omilla reissuillani maailmalla, joten en ihan heti päässyt mukaan hallituspiiriin, mutta viimeistään Lipidin Levin reissulla pankki repesi auki ja sitten taas mentiin! Varsinkin tämä syksy on ollut jopa kiireistä kaikkien mahdollisten tapahtumien kanssa, johon on vaan tietysti pakko osallistua Mutta hauskaa on taas ollut ja vaikka vuosijuhlien järjestelyiden kanssa meinasi välillä stressi iskeä, niin näin jälkikäteen on taas helppo muistaa minkä takia tätä tehdään. Eli ensi vuoden hallitukseen oli yksinkertaisesti pakko asettua ehdolle! P.S. Pidän hallussani varmaan jotain epävirallista ennätystä kuulumattomana Maatalous-metsätieteellisen järjestöissä toimijana MMMMMM MWNXK0Okxxkxddddxxxxk00KXNWMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMWNK0kkxkkOO000000KKK000OOOOkkkkk0KNWMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMMMMMMWNKOkxk00KKKKK0K0000KOKXX00000KKKKK00kxkOKNMMMMMMMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMMMMX0kxk0K000000KK00KO0KKXKKXXKXK000K000K0KKK0kxk0XWMMMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMN0kxk0X0O00O00KKXXXKKKXXXXXXXXXXXXXXKK00K0OK0000KOxx0NMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMXOxk000O0O00KXXXXXXK0OkOO0XXXXXX0OOkOKXXXXXXKK0000K0K0kxONMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMNkdOKXXXO0KKXXXXXXXKOxOKKK0OOO0OOOO0KKOk0KXXXXXXXXK0K0KXXKOxONMMMMMMMMM MMMMMMMW0xkKXXXXXXKXXXXXXXXXXK0OOO0KKK0O0KKKK0OOOOKXXXXXXXXXXKXXXXXXKkdOWMMMMMMM MMMMMMXxx0XXXXXXXXK000000XXXXX0Okk0KKKKKKKKK0kxO0KXXXXKOOOOOOKXXXXXXXX0xxXMMMMMM MMMMW0xOXXXXXXXXXX0x0OOOxK00OOO0KKKKK0OO00KKKKK0OOOO0K0x0000xKXXXXXXXXXXOxOWMMMM MMMWkxKXXXXXXXXXXX0kKKK0kO0KKKKKK0OOOO0K0OOOO0KKKKKK0OkkKKK0xKXXXXXXXXXXX0xkWMMM MMWkxKXXXXXXXXXXK0kkKKKKKKKKK0OOOO0KXXXXXXXK0OOOO0KKKKKKKKK0x0KXXXXXXXXXXXKxkWMM MWOd0XXXXXXXX0OOOO0KKKKKKK0OOO0KXXXXXXXXXXXXXXXK0OOO0KKKKKKK0OOOOKXXXXXXXXX0dOWM M0dOXXXXXXXX0xOKKKKKKKKKOk0KXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXK0Ok0KKKKKKKKOxKXXXXXXXXXOdKM WxxKXXXXXXXXX0k0K0OOKKKKkOXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXkkKKK0O0K0k0XXXXXXXXXXKxxW Ko0XXXXXXXXXXX0kOOkkKKKKkOXXXX0KXK0KOO00K0K0O00KX0KXXXkkKKKOxOOk0XXXXXXXXXXXX0o0 kdkxxxxxxxxxxxxkxx0kkkkkkoxxxkkkxkkokk0dok0kkkkkok0xxxkkkkkokxxkxxxxxxxxxxxxxkxk kkxxxxxxxxxxxxxxxx0kkkkkk0xxxkkkxkk0xoookk0kkxxokk0xxxkokkkokxxxxxxxxxxxxxxxxxkk dkxxxxxxxxxxxxxxxx0kkkkkk0xxxko000o0oxxxxo0o0000ko0xxxkokkkokxxxxxxxxxxxxxxxxxkx dkxxxxxxxxxxxxxxxx0kkkkkk0xxxxxx0kxxk00xxxkkxk00kxxxxxkokkkokxxxxxxxxxxxxxxxxxkd kxxxxxxxxxxxxxxxxx0kkkkkk0xxxxxx0kx0kkokkok0kokooxxxxxkokkkokxxxxxxxxxxxxxxxxxkk OdKXXXXXXXXXXXX00X0kKKKKx0XXXXXXKkXK0kkKOOKk0K0OKXXXXXkOKKKOkK00XXXXXXXXXXXXXKdO XdOXXXXXXXXXXX0kOOkkKKKKx0XXXXXXK0XXK0KXK000K0O0KXXXXXkOKKK0xOOkOXXXXXXXXXXXXOoX WkxKXXXXXXXXX0k0KKK0KKKKxOKXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXKxOKKKKKKKKkOXXXXXXXXXXKxkW MXdkXXXXXXXXKOkO0KKKKKKK0OOOO0XXXXXXXXXXXXXXXXXXXK0OOOOKKKKKKK0OOkKXXXXXXXXXOdXM MM0dOXXXXXXXXXXKOOk0KKKKKKKK0OOOOKXXXXXXXXXXXK0OOOO0KKKKKKK0OOO0KXXXXXXXXXX0d0MM MMWOd0XXXXXXXXXXXXkOKKK00KKKKKKK0OOO0KXXXX0OOOO0KKKKKK0KKKKkkXXXXXXXXXXXXX0dOWMM MMMW0d0XXXXXXXXXXXkOKKKkxOOO0KKKKKKKOOOOOOO0KKKKKKOOOkx0KKKkkXXXXXXXXXXXX0dOWMMM MMMMMKxkKXXXXXXXXXkkOOOxOXXK0OOOO0KKKKKKKKKKK0OOOO0KXKxOOOOxOXXXXXXXXXXKkxKMMMMM MMMMMMNOdOXXXXXXXXKKKKKKKXXXXXKOxk0KKKKKKKKK0OkO0KXXXXKKKKXKXXXKKXXXXXOdONMMMMMM MMMMMMMMXxx0XXXXXX00KXXXXXXXX0xkKKKKKK0OO0KKKKKKOx0XXXXXXXXXXK0O0KXX0xxXMMMMMMMM MMMMMMMMMW0xx0XXK000O0KXXXXXXXKOkO0OOOO00OOOO00Ok0XXXXXXXXK00O00OK0xx0WMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMWKkxO00KOOO00K0XXXXXXK0O0KXXXXXXK0Ok0XXXXXXKKO0000O00OxkKWMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMMXOxkO0KKK0OO0K0KKXXXXKXXXXXXXXKXXXXKKK0O00OO0K0OkxOXMMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMMMMWXOkxO00KK00O0K0K00000KKKKK0000K0OOK0OO000OxkOXWMMMMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMMMMMMMMNKOkkkOO0KX0KK0O0O000K00000KKKOOOOxxkOKNMMMMMMMMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMNX0OkkkxkkOOOOOO00OOOOkkkkkOO0XNWMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMMMMMMMMMMNK0OkkkkxooxkkkkO0XWMMMMMMMMMMMMMMMMM 20 tiedekuntaan