Oulun seutukunnallinen sosiaali- ja potilasasiamiestoiminta Tietoa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksista

Transkriptio

1 Oulun seutukunnallinen sosiaali- ja potilasasiamiestoiminta 2011 Tietoa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksista

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO.3 2 KÄSITTEITÄ Sosiaalihuolto Sosiaalihuollon asiakas Laillinen edustaja Asianosainen Asiakirja Henkilörekisteri 5 3 SOSIAALIHUOLLON JÄRJESTÄMINEN Hyvä hallintotapa Oikeus asioida sähköisesti sosiaalihuollossa Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista Oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun Oikeus saada selvitys toimenpiteistä Oikeus päätökseen tai sopimukseen Käsittelyn viivytyksettömyys kiireettömissä tapauksissa Oikeus kiireelliseen apuun Oikeus palvelu- tai hoitosuunnitelmaan Oikeus käyttää omaa kieltään ja oikeus tulkitsemiseen Kotikunnan muuttaminen 10 4 ASIAKKAAN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja osallistuminen Itsemääräämisoikeus erityistilanteissa Itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta Asiakkaan kuuleminen Asiamiehen tai avustajan käyttäminen asioinnissa Alaikäisen asiakkaan asema..12

3 4.7 Edunvalvonta Edunvalvontavaltuutus.13 5 ASIAKASTIEDOT Tiedonsaantioikeus Tiedonantovelvollisuus Informointi tietojen käsittelystä Rekisteritietojen tarkastusoikeus Rekisteritietojen korjaaminen SALASSAPITOVELVOLLISUUS Salassapito, vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto Asiakkaan suostumus tietojen antamiseen Salassa pidettävien tietojen antaminen hoidon ja huollon turvaamiseksi Salassa pidettävien tietojen antaminen eräissä muissa tilanteissa Sosiaalihuollon viranomaisen oikeus saada salassa pidettäviä tietoja ja virka-apua ASIAKKAAN OIKEUSTURVAKEINOT Oikaisuvaatimus Hallintovalitus Muistutusmenettely Kantelu Muita oikeusturvakeinoja: hallintoriita, vakuutusturva ja vahingonkorvaus.22 8 SOSIAALIASIAMIES...23 KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ.24 LISÄTIETOJA 24 2

4 1 JOHDANTO Sosiaalihuollon tavoitteena on edistää ja ylläpitää kansalaisten sosiaalista turvallisuutta ja selviytymistä ja ehkäistä syrjäytymistä. Sosiaalihuollon järjestäminen on kunnan lakisääteinen velvollisuus. Perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Sosiaalihuollon asiakaslailla on haluttu vahvistaa asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyviä keskeisiä periaatteita. Tavoitteena on turvata asiakkaan asemaa ja oikeutta sosiaalihuollon palveluiden käyttäjänä sekä yhtenäistää asiakkaan ja sosiaalihuollon toteuttajan yhteistyötä. Hallintolaki säätelee viranomaisten toimintaa ja velvoittaa viranomaiset hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn. Tähän oppaaseen on koottu sosiaalihuollon asiakkaiden asemaan ja oikeuksiin liittyviä keskeisiä asioita. Opas on tarkoitettu sekä asiakkaiden että henkilökunnan käyttöön. Sosiaalilainsäädännön laajuuden takia oppaan sisältöä on jouduttu rajaamaan. Oppaaseen on koottu niitä asioita, joita sosiaalihuollon asiakaslaki ja hallintolaki painottavat sekä niitä asioita, joita on tullut esiin käytännön sosiaaliasiamiestyössä. Tämän julkaisun on laatinut Oulun seutukunnallinen sosiaali- ja potilasasiamies Anna Kaisa Friman oikeustieteen opiskelija Anna Kaukon harjoittelutyön pohjalta vuonna Opasta on tekovaiheessa kommentoinut Oulun seutukunnan sosiaali- ja potilasasiamies Pirjo Mäkeläinen. Oppaan ovat lainsäädännön osalta tarkastaneet Oulun kaupungin lakimiehet Jukka Lampén ja Tuomas Möttönen. Opasta on päivitetty vuonna 2011 mm. kotikuntalain, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain ja edunvalvonnan osalta. Oulussa syyskuussa 2011 Anna Kaisa Friman 3

5 2 KÄSITTEITÄ 2.1 Sosiaalihuolto Sosiaalihuoltolaki velvoittaa kuntaa huolehtimaan sosiaalihuollon toimialasta. Sosiaalihuoltoon kuuluvat: 1) sosiaalipalvelut ; 2) toimeentulotuki; 3) sosiaaliavustukset; 4) sosiaalisen luoton myöntäminen; 5) ohjaus ja neuvonta edellä mainittujen ja muuta sosiaaliturvaa koskevien etuuksien hakemisesta ja käyttämisestä; 6) sosiaalihuoltoa koskevan tiedotustoiminnan sekä koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestäminen; Sosiaalipalvelut tarkoittavat sosiaalityötä, kasvatus- ja perheneuvontaa, kotipalvelua, asumispalveluita, laitoshuoltoa, perhehoitoa ja vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa ja työtoimintaa. Kunnan velvollisuutena on huolehtia myös erityisten sosiaalipalveluiden järjestämisestä, joita ovat lapsen päivähoito, omaishoidon tuki, kuntouttava työtoiminta, perheasioiden sovittelu, ottolapsineuvonta, elatussopimukset sekä isyyden selvittämiseen liittyvät toimenpiteet. Lisäksi kunnan on huolehdittava lastensuojelusta, vammaispalveluiden järjestämisestä sekä kehitysvammaisten ja päihteiden ongelmakäyttäjien huollosta. 2.2 Sosiaalihuollon asiakas Sosiaalihuollon asiakkaalla tarkoitetaan sosiaalihuoltoa hakevaa tai käyttävää henkilöä. Asiakkuussuhde syntyy myös silloin, kun asiakkaaseen kohdistetaan tämän tahdosta riippumatta sosiaalihuollon toimenpiteitä. 2.3 Laillinen edustaja Laillinen edustaja on asiakkaan huoltaja, edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutettu. Alaikäisen lapsen huoltajina ja edunvalvojina ovat ensisijaisesti hänen vanhempansa. Joissain tilanteissa huolto ja edunvalvonta voidaan kuitenkin uskoa toisen henkilön tehtäväksi, jolloin kyseisestä henkilöstä tulee alaikäisen laillinen edustaja. Täysi-ikäisen henkilön edunvalvojana ja laillisena edustajana toimii henkilö, jonka holhousviranomainen tai tuomioistuin on kyseiseen tehtävään määrännyt. 4

6 2.4 Asianosainen Hallintomenettelyssä asianosaisella tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka hallintoasiassa on itse varsinainen hakija, valittaja tai muu osapuoli. Tämän lisäksi asianosainen on henkilö, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. 2.5 Asiakirja Sosiaalihuollossa asiakirjalla tarkoitetaan kirjallista, kuvallista tai teknistä tallennetta, joka sisältää sosiaalihuollon järjestämisen yhteydessä käytettäviä, laadittuja tai hankittuja asiakirjoja ja jotka sisältävät asiakasta tai muuta yksityistä henkilöä koskevia tietoja. Viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan asiakirjaa, joka on viranomaisen hallussa, viranomaisen laatima tai toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten. 2.6 Henkilörekisteri Henkilörekisteri muodostuu käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista henkilötietoja sisältävistä merkinnöistä, joissa tiedot on järjestetty siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti. Jokainen sosiaalihuollon asiakasrekisteri on henkilörekisteri. Rekisterinpitäjä on sosiaalihuollon toimeenpanosta vastaava toimielin, yleensä sosiaali- ja terveyslautakunta. Asiakas, jota rekisterissä oleva tieto koskee, on rekisteröity. 3 SOSIAALIHUOLLON JÄRJESTÄMINEN 3.1 Hyvä hallintotapa Viranomaisen kanssa asioivalla on oikeus siihen, että hänen asiaansa käsiteltäessä noudatetaan hyvän hallinnon vaatimuksia. Hyvän hallinnon periaatteet on kirjattu sekä perustuslakiin että hallintolakiin. Hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden mukaisesti hallinnossa asioivia on kohdeltava tasapuolisesti ja viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien tulee olla puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Toimien on suojattava asiakkaan oikeusjärjestyksen mukaan oikeutettuja odotuksia. Viranomaiselta edellytetään hyvää hallintoa ja palveluperiaatteen noudattamista: asiakkaan tulee saada asianmukaisia palveluita, viranomaisen on annettava neuvontaa ja vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, on asiakas pyrittävä 5

7 opastamaan toimivaltaiselle viranomaiselle. Hyvään hallintoon kuuluvat mm. asiakkaan oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, kielelliset perusoikeudet, oikeus tulla kuulluksi sekä oikeus saada perusteltu päätös ja hakea muutosta. 3.2 Oikeus asioida sähköisesti sosiaalihuollossa Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain mukaan viranomaisen, jolla on tarvittavat tekniset, taloudelliset ja muut valmiudet, on niiden rajoissa tarjottava kaikille mahdollisuus lähettää ilmoittamaansa sähköiseen osoitteeseen viesti asian vireille saattamiseksi tai käsittelemiseksi. Tällöin on lisäksi kaikille tarjottava mahdollisuus lähettää sähköisesti viranomaiselle sille toimitettavaksi säädettyjä ilmoituksia, sen pyytämiä selvityksiä tai muita vastaavia asiakirjoja. Edelleen viranomaisen on pyrittävä käyttämään asiakkaan kannalta teknisesti mahdollisimman yhteensopivia ja helppokäyttöisiä ohjelmistoja ja varmistettava riittävä tietoturvallisuus asioinnissa ja viranomaisten keskinäisessä tietojenvaihdossa. 3.3 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista Sosiaalihuollon asiakaslain tavoitteena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Tavoitteena on, että sosiaalihuoltoa toteutetaan asiakkaan omien mielipiteiden ja tarpeiden mukaisesti. Lisäksi lailla pyritään edistämään asiakkaan myönteistä kohtelua sosiaalihuollossa ja asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Tarkoituksena on lisätä asiakkaan omaa aktiivisuutta sekä asiakkaan ja sosiaalihuollon henkilöstön välistä yhteistyötä. Asiakaslaki koskee sekä viranomaisen (valtion, kunnan tai kuntayhtymän) että yksityisen järjestämää sosiaalihuoltoa. Asiakkaan oikeudet on otettava huomioon kaikessa sosiaalihuollossa. Kunta voi järjestää sosiaalihuollon palveluja tuottamalla niitä itse omana toimintanaan, yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai hankkimalla palveluja yksityiseltä palvelun tuottajalta. Yksityisen järjestämästä sosiaalihuollosta on kyse silloin, kun se perustuu täysin asiakkaan ja yksityisen palvelun tuottajan väliseen sopimukseen ilman viranomaisen myötävaikutusta. 6

8 3.4 Oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun Asiakkaalla on oikeus saada laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Ihmisten yhdenvertaisuus on hyvän kohtelun perusedellytys. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään tulee kunnioittaa. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Asiakkaan inhimillinen arvokkuus tulee säilyttää kaikissa olosuhteissa, olipa kyse avohuollosta, laitoshuollosta tai tahdosta riippumattomista toimenpiteistä. 3.5 Oikeus saada selvitys toimenpidevaihtoehdoista Sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Asiakkaalle tulee selvittää myös erilaiset vaihtoehdot ja muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiaansa. Henkilöstön tulee antaa asiakkaalle selvitys oma-aloitteisesti ja siten, että asiakas ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Sosiaalihuollon henkilöstön on myös mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta tai tulkin hankkimisesta, mikäli ei viranomainen hallitse asiakkaan käyttämää kieltä tai tämä ei voi muuten tulla ymmärretyksi esimerkiksi aisti- tai puhevian takia. (Ks. lisää kohdasta 3.10) 3.6 Oikeus päätökseen tai sopimukseen Sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen tekemään päätökseen. Asiakas voi hakea sosiaalihuollon palveluja kirjallisella hakemuksella tai suullisestikin, mikäli viranomainen suostuu siihen. Ennen ratkaisun tekemistä tietyissä tilanteissa asiakkaalle ja lailliselle edustajalle on varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta. (Ks. lisää kohdasta 4.2). Päätös on annettava kirjallisesti. Päätös on perusteltava ja siihen tulee liittää ohjeet oikaisukeinon käyttämisestä tai valitusosoitus. Jos sosiaalihuoltoa järjestetään yksityisesti, sen tulee perustua sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen. 3.7 Käsittelyn viivytyksettömyys kiireettömissä tapauksissa Sosiaalihuollon asiat on käsiteltävä joutuisasti ja ilman aiheetonta viivytystä. Joissain tilanteissa asioiden käsittelyajoista on säädetty erikseen. 7

9 Lastensuojeluilmoituksen saatuaan viranomaisen on ryhdyttävä seitsemän arkipäivän kuluessa toimeen lastensuojelutarpeen selvittämiseksi ellei kyseessä ole kiireellinen asia. (Ks. kohta 3.8). Toimeentulotukipäätökset on tehtävä viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Tarvittaessa toimeentulotuen ja sosiaalityön asiakkaalle tulee järjestää henkilökohtainen asiointiaika viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun asiakas on aikaa pyytänyt. Kunta on velvollinen järjestämään 75 vuotta täyttäneelle pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun yhteyttä on otettu. Vastaavasti pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin on järjestettävä myös Kelan eläkkeensaajan erityishoitotuen saajalle. Vammaispalvelua hakevan asiakkaan palvelutarpeen arviointi on aloitettava viimeistään seitsemän arkipäivän kuluessa tarpeen ilmoittamisesta. Asiakkaalla on oikeus saada vammaispalvelua koskevaan hakemukseensa päätös ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. 3.8 Oikeus kiireelliseen apuun Sosiaalipäivystyksen järjestäminen perustuu perustuslain säädökseen välttämättömästä toimeentulosta ja huolenpidosta. Perustuslain mukaan kunnassa tulee olla valmius vastata kiireelliseen avuntarpeeseen. Sosiaalihuoltolain mukaan kiireellisten sosiaalipalvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Toimeentulotukea myönnettäessä kiireellisen palvelun kriteerit ratkaistaan kunnassa ja yleensä kiireellistä apua on myönnetty mm. äkillisissä ja ennalta arvaamattomissa taloudellisissa tai terveydellisissä kriisitilanteissa. Toimeentulotuen päivystys toimii virka-aikana. Toimeentulotuen kiireellisissä tilanteissa päätös on tehtävä viimeistään seuraavana arkipäivänä. Lastensuojelulaki edellyttää kunnalta valmiutta kiireelliseen sosiaalipäivystykseen ja mahdollisuuteen sijoittaa lapsi lastensuojelulain edellytysten täyttyessä välittömästi. Lastensuojelun sosiaalipäivystys toimii virka-ajan ulkopuolella ohjaten ja neuvoen kiireellisen lastensuojelun sosiaalihuollon tarpeessa olevia. 8

10 3.9 Oikeus palvelu- tai hoitosuunnitelmaan Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on laadittava palvelu- tai muu vastaava suunnitelma palveluiden järjestämisestä, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus. Palvelu- tai muun vastaavan suunnitelman perusteella asiakkaalle ei synny oikeutta vaatia siihen sisältyviä palveluja ja tukitoimia. Kyseessä on toimintasuunnitelma, joka on laadittava yhteisymmärryksessä asiakkaan ja tarvittaessa hänen laillisen edustajansa, omaisen tai muun läheisen kanssa. Suunnitelman tulee olla riittävän yksityiskohtainen ja selkeä ja siinä tulee käydä ilmi asiakkaan yksilölliset olosuhteet ja erityistarpeet. Palvelu- tai asiakassuunnitelmien sisällöistä säädetään mm. asiakaslaissa, vammaispalvelulaissa ja lastensuojelulaissa Oikeus käyttää omaa kieltään ja oikeus tulkitsemiseen viranomaisen luona asioitaessa Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, valtion viranomaisessa ja kaksikielisessä kunnassa. Yksikielisessä kunnassa käytetään kunnan kieltä. Kuitenkin jos kyse on viranomaisen aloitteesta vireille tulevasta asiasta, joka välittömästi kohdistuu asiakkaan tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin tai joka koskee viranomaisen asiakkaalle asettamaa velvoitetta, on asiakkaalla oikeus käyttää omaa kieltään. Viranomaisen on huolehdittava tulkitsemisesta ja kääntämisestä romani- tai viittomakieltä käyttävälle asianosaiselle, jos hän ei osaa suomen tai ruotsin kieltä ja jos kysymys on asiasta, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta. Viranomaisaloitteisissa asioissa tulkitseminen on järjestettävä myös, jos asianosainen ei voi vammaisuutensa tai sairautensa vuoksi tulla ymmärretyksi. Viranomaisen on lisäksi huolehdittava siitä, että muiden pohjoismaiden kansalaiset saavat sen käsiteltävissä asioissa tarvittavan tulkitsemis- ja käännösavun. Muissa kuin viranomaisaloitteisissa tilanteissa, on viranomaisen mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta, jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä tai asiakas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi. Vammaispalvelulaissa on lisäksi omat säännökset tulkkipalvelujen järjestämisestä vaikeavammaisille. 9

11 3.11 Kotikunnan muuttaminen Vuoden 2011 voimaan tulleen kotikuntalain muutoksen mukaan henkilö, joka on viranomaispäätöksellä sijoitettu laitoshoitoon, perhehoitoon tai asumaan asumispalvelujen avulla muun kuin kotikuntansa alueella, on oikeus valita kotikunnakseen myös se kunta, jossa hän tosiasiallisesti asuu. Valintaoikeuttaan voi käyttää, mikäli hoito /asuminen on kestänyt vähintään vuoden. Valintaoikeuden käytöstä tulee ilmoittaa välittömästi maistraattiin. Sosiaalihuoltolain mukaan henkilöillä, jotka ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi eivät kykene asumaan itsenäisesti, on oikeus hakea palveluja ja hoitopaikkaa myös muusta kuin kotikunnastaan. Kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palvelutarve ja tehdä palvelujen myöntämisestä päätös. Palvelutarpeen arvio tulee tehdä yhteistyössä kotikunnan kanssa. Hakijaa tulee kohdella yhdenvertaisesti muiden kunnan asukkaiden kanssa. Saatuaan palveluja ja hoitopaikkaa koskevan päätöksen hakija voi muuttaa kyseiseen kuntaan. 4 ASIAKKAAN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS 4.1 Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja osallistuminen Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava asiakkaan toivomukset ja mielipide huomioon ja muutoinkin on kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan yksilön oikeutta määrätä omasta elämästä ja omaa elämää koskevien päätösten toteuttamista. Asiakkaalle tulee antaa mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Asiakkaalle on annettava riittävästi tietoja ja mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Asiakasta koskeva asiat on ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. 4.2 Asiakkaan itsemääräämisoikeus erityistilanteissa Asiakkaan itsemääräämisoikeus on pääsääntö sosiaalihuollossa. Tilanteessa, jossa asiakas ei kykene sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi osallistumaan ja vaikuttamaan palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen tai ymmärtämään ratkaisuvaihtoehtoja tai päätöstä, on asiakkaan tahto pyrittävä selvittämään yhteistyössä hänen laillisen edustajan, omaisen tai muun läheisen kanssa. Asiassa tulee pyrkiä aina asiakkaan edun kannalta parhaaseen 10

12 ratkaisuun. Jos täysi-ikäinen asiakas on itseään tai varallisuuttaan koskevassa asiassa ilmeisen edunvalvonnan tarpeessa, tulee sosiaalihuollon viranomaisen tehdä ilmoitus holhousviranomaiselle (maistraatti) edunvalvojan määräämiseksi. Myös muilla henkilöillä on oikeus tehdä ilmeisen edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä ilmoitus holhousviranomaiselle. Ilmoitus tehdään vaitiolovelvollisuuden estämättä. Ks. edunvalvonnasta lisää kohta Itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta Itsemääräämisoikeutta voidaan joutua rajoittamaan poikkeustilanteissa. Päihdehuolto- ja lastensuojelulaissa sekä kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa on säännöksiä tahdosta riippumattoman sosiaalihuollon edellytyksistä, menettelytavoista ja oikeusturvakeinoista. Vaikka tahdosta riippumaton sosiaalihuolto puuttuu voimakkaasti asiakkaan vapauteen ja yksityisyyteen, tulee hänen mielipiteensä ja toivomuksensa ottaa silti mahdollisuuksien mukaan huomioon. Asiakkaan inhimillinen arvokkuus tulee säilyttää kaikissa tilanteissa. 4.4 Asiakkaan kuuleminen Asiakkaan oikeus tulla kuulluksi liittyy olennaisesti hänen itsemääräämisoikeuteensa. Asiakkaalle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jos asia koskee hänen oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan. Kuuleminen tarkoittaa sitä, että asiakkaalle annetaan mahdollisuus tutustua pääsääntöisesti kaikkeen päätöksen perusteena olevaan aineistoon, mahdollisuus lausua käsityksensä asiasta ja esittää vastanäyttöä. Eräissä tilanteissa asia voidaan ratkaista myös asianosaista kuulematta: 1) hakemusasioissa, jossa ratkaisu voi lain mukaan perustua yksinomaan hakijan esittämään selvitykseen (esim. toimeentulotukihakemus) 2) hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta 3) vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana 4) kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen (esimerkiksi lapsen kiireellisessä sijoituksessa) tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa esim. ihmisen terveydelle Jos asiakkaan huoltaja tai muu laillinen edustaja käyttää puhevaltaa hänen puolestaan, on myös asiakkaalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Vastaavasti jos asiakas käyttää puhevaltaa, on hänen 11

13 lailliselle edustajalleen varattava tilaisuus tulla kuulluksi, mikäli se on tarpeen asiakkaan edun vuoksi tai asian selvittämiseksi. 4.5 Asiamiehen tai avustajan käyttäminen asioinnissa Hallintoasian käsittelyssä saa käyttää asiamiestä tai avustajaa. Päämiehen on kuitenkin tultava henkilökohtaisesti paikalle, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Asiamiehen on valtakirjalla tai muulla luotettavalla tavalla osoitettava olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä. Asiamies saa käyttää puhevaltaa päämiehen puolesta asian käsittelyssä. Asiamiestä sitoo salassapitovelvollisuus ja hän ei saa paljastaa päämiestä koskevaa salassa pidettävää tai luottamuksellista tietoa. Viranomainen voi kieltää asiamiehen esiintymisen viranomaisessa, mikäli asiamies on tehtävään sopimaton. Kiellosta on ilmoitettava päämiehelle ja päätöksestä voi valittaa. 4.6 Alaikäisen asiakkaan asema Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikäänsä ja kehitystasoaan edellyttämällä tavalla. Pääsääntöisesti huoltajat päättävät alaikäisen lapsen asioista. Huoltajia ovat vanhemmat tai henkilöt, joille huolto on uskottu. Lapsia on kuitenkin aina kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Kaikissa sosiaalihuollon toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Pääsääntöisesti kaikkien alaikäisten toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon heidän ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Sosiaalityöntekijät ovat keskeisessä asemassa, kun selvitetään lapsen mielipidettä ja etua. Hallintolain mukaan 15-vuotiaalla on oikeus käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee häntä tai hänen henkilökohtaista oikeuttaan. Lastensuojelulain mukaan kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella on puhevalta ja oikeus tulla kuulluksi itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. Erityisessä tilanteessa, esimerkiksi tahdonvastaisissa lastensuojelutoimenpiteissä, lapsen ja hänen huoltajansa edut voivat olla keskenään ristiriidassa. Sosiaalihuollon viranomaisen tulee tehdä ilmoitus edunvalvojan määräämiseksi, jos on syytä olettaa, että huoltaja ei voi valvoa lapsen etua puolueettomasti ja edunvalvojan määräämisen katsotaan olevan tärkeää alaikäisen edun turvaamiseksi. Alaikäisen toivomukset ja mielipide tässäkin asiassa on selvitettävä hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. 12

14 Alaikäinen voi painavasta syystä kieltää antamasta itseään koskevia tietoja huoltajalleen. Tämä edellyttää, että lapsi on riittävän kehittynyt ja kypsä perustelemaan asian ja ymmärtämään kiellon merkityksen ja kielto ei ole lapsen edun vastaista. 4.7 Edunvalvonta Edunvalvoja voi olla tarpeen, kun esimerkiksi vaikea sairaus tai korkea ikä ovat heikentäneet asianomaisen henkisiä kykyjä niin, että hän ei itse kykene valvomaan etujaan tai hoitamaan asioitaan. Edunvalvojan tehtävistä päättää maistraatti tai käräjäoikeus. Henkilö itse voi hakea edunvalvontaa, jolloin asiasta päättää maistraatti. Hakemukseen tulee yleensä liittää lääkärinlausunto hakijan terveydentilasta. Tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan täysi-ikäiselle, joka sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Tällöin kirjallinen hakemus edunvalvojan määräämiseksi tehdään käräjäoikeudelle. Hakemuksen käräjäoikeudelle voi tehdä myös päämiehen isä, äiti, aviopuoliso, lapsi tai muu läheinen. Yleensä edunvalvojalle annetaan tehtäväksi hoitaa päämiehensä omaisuutta ja taloudellisia asioita. Taloudellisten asioiden lisäksi edunvalvojan on huolehdittava siitä, että päämies saa sopivan hoidon, huolenpidon ja kuntoutuksen. Edunvalvojan on huolehdittava siitä, että päämies saa varoistaan riittävästi rahaa omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä. Edunvalvojan tulee pitää kirjaa päämiehensä tuloista ja menoista. Edunvalvojan on annettava vuosittain tili maistraatille. Maistraatti valvoo edunvalvojien toimintaa. Lisätietoja tai Edunvalvontavaltuutus Edunvalvontavaltuutuksella tarkoitetaan valtakirjaa, jonka valtuuttaja on etukäteen määrännyt tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn takia kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Edunvalvontavaltuutusta koskevassa valtakirjassa valtuuttaja nimeää valtuuttamansa henkilön ja määrittelee ne asiat, joita valtuutus koskee. Hän voi antaa valtuutuksen huolehtia omaisuuden hoidosta ja myös muista itseään koskevista asioista, kuten terveyden- ja sairaudenhoidosta. Valtuutus tehdään kirjallisesti ja sitä voi muuttaa tai perua. Kahden esteettömän todistajan on 13

15 oltava samanaikaisesti läsnä, kun valtuuttaja allekirjoittaa valtakirjan tai tunnustaa siinä olevan allekirjoituksensa. Lähiomainen ei voi toimia todistajana. Allekirjoitettu valtakirja luovutetaan valtuutetun haltuun tai siitä ilmoitetaan muutoin valtuutetulle. Valtakirjan laatimisessa on hyvä pyytää oikeudellista apua. Valtuutuksen vahvistaa maistraatti valtuutetun pyynnöstä siinä vaiheessa, kun valtuutuksen antanut henkilö ei kykene enää hoitamaan asioitaan. Valtuutetun tulee toimittaa maistraattiin alkuperäinen edunvalvontavaltuutus sekä lääkärinlausunto, josta käy ilmi, ettei potilas kykene hoitamaan valtuutuksen sisältämiä asioita. Lisätietoja 5 ASIAKASTIEDOT 5.1 Tiedonsaantioikeus Sosiaalihuollon asiakaslain ja julkisuuslain mukaan jokaisella on oikeus saada tieto itseään koskevista viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista. Asianosaisena olevalla asiakkaalla on lisäksi oikeus saada asiaa käsittelevältä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka on voinut vaikuttaa asian käsittelyyn. Poikkeustapauksissa tiedonsaantioikeutta voidaan rajoittaa yleisen edun tai lapsen edun tai muun tärkeän yksityisen edun perusteella. 5.2 Tiedonantovelvollisuus Asiakkaalla ja hänen laillisella edustajallaan on velvollisuus antaa sosiaalihuollon viranomaiselle ne tiedot, joita tämä tarvitsee sosiaalihuollon järjestämiseksi. Viranomaisten on hankittava tarvittavat tiedot ensisijaisesti asiakkaalta itseltään. Asiakkaan suostumuksella viranomainen voi myös itse hankkia tarvittavia tietoja. Laissa säädetyin edellytyksin tietoja voidaan hankkia myös asiakkaan suostumuksetta. Asiakkaalle on annettava tieto siitä, mistä muualta ja mitä häntä koskevia tietoja voidaan suostumuksesta riippumatta hankkia ja hänelle on annettava mahdollisuus tutustua hankittuihin tietoihin ja antaa niihin selvitystä. 5.3 Informointi tietojen käsittelystä Ennen tietojen luovuttamista on sosiaalihuollon viranomaisten informoitava asiakasta, miksi hänen antamiaan tietoja tarvitaan ja mihin niitä käytetään, luovutetaan ja minkä rekisterinpitäjän henkilörekisteriin ne tallennetaan. Asiakkaalla ja hänen laillisella edustajallaan on myös oikeus saada tieto siitä, miten hän voi käyttää henkilötietolain mukaisia rekisteröidyn oikeuksia. 14

16 5.4 Rekisteritietojen tarkastusoikeus Asiakkaalla on henkilötietolain mukainen oikeus tarkastaa itseään koskevat asiakirjat. Tarkastuspyynnölle ei tarvitse esittää perusteluita ja pyyntöön on vastattava ilman tarpeetonta viivytystä. Pyyntö esitetään henkilökohtaisesti sosiaaliviranomaisen luona tai omakätisesti allekirjoitetulla tai sähköisesti varmennetulla asiakirjalla. Tarkastusoikeus on maksuton kerran vuodessa. Asiakkaan oikeutta tarkastaa henkilörekisteritietoja voidaan rajoittaa, jos tiedon antamisesta saattaisi aiheutua vakavaa vaaraa rekisteröidyn terveydelle tai hoidolle taikka jonkun muun oikeuksille. Kielteiseen tietopyyntöön on annettava kirjallinen ja perusteltu todistus. Tietopyynnön epäämisenä pidetään myös sitä, jos viranomainen ei ole antanut kirjallista vastausta kolmen kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä. Sosiaalihuollon viranomaisten on informoitava asiakasta mahdollisuudesta saattaa tietopyynnön epääminen tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. 5.5 Rekisteritietojen korjaaminen Henkilötietolain mukaan rekisterinpitäjän on asiakkaan vaatimuksesta tai oma-aloitteisesti korjattava rekisterissä oleva käyttötarkoituksen kannalta virheellinen, tarpeeton, puutteellinen tai vanhentunut henkilötieto. Tiedon korjaamisvaatimus on syytä tehdä yksilöidysti ja kirjallisena ja se toimitetaan ko. viranomaiselle. Mikäli viranomainen ei hyväksy rekisteröidyn vaatimusta, on siitä annettava kirjallinen todistus, jossa asia perustellaan. Rekisteröity voi saattaa hylätyn korjausvaatimuksen tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. Rekisteritietojen tarkastus- ja korjauspyyntölomakkeet ja tietoa rekisteröidyn oikeuksista löytyy tietosuojavaltuutetun sivulta 6 SALASSAPITOVELVOLLISUUS 6.1 Salassapito, vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto Sosiaalihuollon viranomaiset ovat salassapitovelvollisia. Salassapito sisältää asiakirjasalaisuuden, vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon. 15

17 Kaikki sosiaalihuollon asiakirjat, jotka sisältävät tietoa sosiaalihuollon asiakkaasta tai muusta yksityisestä henkilöstä, ovat salassa pidettäviä. Salassapito ulottuu kaikkiin asiakasta koskeviin tietoihin. Salassa pidettävää asiakirjaa ei saa näyttää eikä luovuttaa sivullisille eikä antaa muutenkaan sivullisen nähtäväksi ilman laissa säädetty oikeutta tai asiakkaan suostumusta. Asiakirjan salassapitoaika on 50 vuotta sen henkilön kuolemasta, jota asiakirja koskee. Sosiaalihuollon järjestäjä tai sen palveluksessa oleva tai sosiaalihuollon luottamustehtävää hoitava on vaitiolovelvollinen eli asiakirjan salassa pidettävää sisältöä ei saa paljastaa. Vaitiolovelvollisuus on siis asiakirjasalaisuutta laajempi, sillä se ulottuu asiakirjasta saadun salaisuuden lisäksi myös suullisesti saatuihin tai tallettamattomiin tietoihin. Vaitiolovelvollisuus jatkuu myös sen jälkeen, kun henkilön toiminta tai työsuhde sosiaalihuollossa on päättynyt. Hyväksikäyttökiellolla tarkoitetaan sitä, että vaitiolovelvollinen henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai vahingoksi. Salassapito- ja vaitiolovelvollisuus sekä hyväksikäyttökielto koskevat myös sosiaalitoimessa toimivia harjoittelijoita, siviilipalvelusmiehiä ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Kielto koskee myös asiakkaita, jotka asiakkuutensa perusteella ovat saaneet tietoonsa toisia henkilöitä koskevia salassa pidettäviä tietoja. 6.2 Asiakkaan suostumus tietojen antamiseen Pääsääntönä on, että asiakkaan salassa pidettäviä tietoja luovutetaan vain hänen nimenomaisella suostumuksellaan. Suostumus voi olla kirjallinen tai suullinen, mutta se on varminta aina pyytää kirjallisena. Asiakas voi antaa suostumuksen joko kaikkiin asiakirjoihin tai osaan niistä. Suostumus voi olla voimassa toistaiseksi tai määräajan ja asiakas voi peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa. Silloin, kun asiakas ei itse kykene arvioimaan suostumuksen merkitystä, hänen laillinen edustajansa (huoltaja tai edunvalvoja) voi antaa suostumuksen. Laillinen edustaja ei kuitenkaan voi päättää alaikäistä koskevien tietojen luovuttamisesta silloin, kun alaikäisellä on oikeus kieltää tiedonsaanti lailliselta edustajaltaan. (Ks. kohta 4.6) 6.3 Salassa pidettävien tietojen antaminen hoidon ja huollon turvaamiseksi Tietojen antaminen tulee siis perustua pääsääntöisesti asiakkaan antamaan suostumukseen. Poikkeustilanteissa sosiaalihuollon viranomaiset voivat joutua antamaan salassa pidettäviä tietoja ilman asiakkaan suostumusta tai vastoin hänen kieltoaan. Sosiaalihuollon järjestäjä voi antaa 16

18 salassapidon estämättä asiakirjasta tietoja, jotka ovat välttämättömiä asiakkaan hoidon, huollon tai koulutuksen tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi taikka toimeentulon edellytysten turvaamiseksi. Tätä poikkeussääntöä voidaan soveltaa ja tietoja saa antaa vain, jos: 1) se, jota asiakirja koskee, on hoidon tai huollon ilmeisessä tarpeessa terveytensä, kehityksensä tai turvallisuutensa vaarantumisen vuoksi eikä hoidon tai huollon tarvetta muutoin voida selvittää taikka toimenpiteitä toteuttaa; tai 2) tieto on tarpeen lapsen edun vuoksi; tai 3) tieto on tarpeen asiakkaan välttämättömien etujen ja oikeuksien turvaamiseksi eikä asiakkaalla itsellään ole edellytyksiä arvioida asian merkitystä. Kohdan 1) perusteella tietoja voidaan luovuttaa esimerkiksi kehitysvammaisen erityishuoltoa järjestettäessä tai päihdehuollossa tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättäessä, kun asiakas ei anna suostumusta tai kun hänen mielipidettään ei voida selvittää. Kohta 2) soveltuu muun muassa lastensuojeluun silloin, kun vanhempien ja lapsen edut ovat keskenään ristiriidassa esimerkiksi arvioitaessa lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Tietojen luovuttaminen mahdollistaa yhteistyön muiden viranomaisten esimerkiksi koulun ja terveydenhuollon kanssa vastoin huoltajan suostumustakin. Kohdan 3) tilanne voi tulla kyseeseen esimerkiksi dementiaa sairastavan vanhuksen asioita käsiteltäessä akuutteja toimenpiteitä vaativassa tilanteessa. Tietoja voidaan salassapidon estämättä edellä mainituissa erityistilanteissa luovuttaa mm. toiselle sosiaalihuollon viranomaiselle, terveydenhuollon viranomaiselle tai holhous-, koulu- tai poliisiviranomaiselle. Viranomainen voi antaa tietoja edellä mainituin edellytyksin myös asiakkaan lailliselle edustajalle tai muulle läheiselle henkilölle sellaisessa tilanteessa, jossa asiakkaan suostumusta ei saada. Tiedon antaminen on sidottu tiukkoihin edellytyksiin ja tiedon antaminen voi tapahtua vain akuuteissa tilanteissa. 6.4 Salassa pidettävien tietojen antaminen eräissä muissa tilanteissa Asia, jossa sosiaalihuollon viranomaisella on vireillepano- tai osallistumisoikeus Sosiaalihuollon järjestäjä saa antaa tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta asiakkaan suostumuksesta riippumatta, kun sosiaalihuollon viranomaisella on laissa säädetty oikeus tai 17

19 velvollisuus panna asia vireille taikka osallistua asian käsittelyyn antamalla lausunto tai selvitys. Tiedon antamisen on kuitenkin oltava välttämätöntä lapsen edun tai erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi. Esimerkiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä tuomioistuimen on hankittava selvitys sosiaalihuollosta vastaavalta toimielimeltä. Epäily sosiaalietuuksien väärinkäytöstä Sosiaalihuollon viranomainen saa antaa tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta sosiaalietuuksia käsittelevälle viranomaiselle, esim. Kelalle etuutta koskevan väärinkäytöksen selvittämiseksi, jos väärinkäytöstä on perusteltua syytä epäillä. Ensisijaisesti sosiaalihuollon viranomaisen tulee ohjata asiakas itse ottamaan yhteyttä ko. viranomaiseen ja selvittämään mahdollinen etuuden väärinkäyttönsä. Rikoksen selvittämistä koskeva asia Sosiaalihuollon järjestäjällä tai toteuttajalla on pyydettäessä velvollisuus antaa asiakkaan suostumuksesta riippumatta tieto salassa pidettävästä asiakirjasta poliisille, syyttäjälle tai tuomioistuimelle tietyissä tilanteissa, jos se on tarpeen eräiden rikosten selvittämiseksi. Tällaisia rikoksia ovat rikoslain 15 luvun 10 :ssä luetellut törkeät rikokset sekä rikokset, joista on säädetty enimmäisrangaistus vähintään 4 vuotta vankeutta. Sosiaalihuollon viranomaisella on myös omaaloitteisesti oikeus antaa salassa pidettävä tieto edellä mainituista rikoksista. Sosiaalihuollon järjestäjä ja toteuttaja voi antaa salassa pidettävän tiedon muustakin rikoksesta, mikäli hän arvioi sen olevan välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi. Esim. perheväkivaltatilanteet eivät aina täytä törkeän rikoksen tunnusmerkistöä. Poliisi, syyttäjäviranomainen tai tuomioistuin eivät kuitenkaan voi velvoittaa sosiaaliviranomaisia ilmaisemaan salassa pidettävää tietoa tilanteissa, joissa törkeän rikoksen tai vähintään neljän vuoden enimmäisrangaistuksen edellytykset eivät täyty. 6.5 Sosiaalihuollon viranomaisen oikeus saada salassa pidettäviä tietoja ja virkaapua Sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada salassa pidettäviä tietoja viranomaisilta, laitoksilta ja eräiltä muilta tahoilta. Nämä tahot ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset. Edellytyksenä on, että tietojen saaminen on sosiaalihuollon viranomaisen tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä: 18

20 1) asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi; 2) asiakkaan sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi; tai 3) viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten. Edellä mainituissa erityistilanteissa tiedonantovelvollisia ovat mm. valtion ja kuntien viranomaiset, Kela, eläkelaitokset, vakuutuslaitokset, koulutuksen järjestäjät tai terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittavat yksiköt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Lähtökohtana on kuitenkin aina se, että asiakas luovuttaa tarvittavat tiedot tai antaa suostumuksensa tietojen hankkimiseen. Vasta tämän jälkeen sosiaalihuollon viranomainen voi turvautua laissa säädettyyn tiedonsaantioikeuteensa. Sosiaalihuollon viranomaisella oikeus saada asiakkaan pankkitietoja rahalaitokselta, jos viranomainen ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä asiakkaalta tai edellä mainituilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä asiakkaan antamien tietojen riittävyyttä ja luotettavuutta. Tietopyynnöstä on tehtävä kirjallinen valituskelpoinen päätös ja asiasta on kerrottava asiakkaalle ennen tietopyynnön tekemistä. Pankkitietojen hankkimisen tarkoituksena on estää sosiaalihuollon etuuksien väärinkäytöstilanteita, mutta se on tarkoitettu vain poikkeukselliseksi toimenpiteeksi. Sosiaalihuollon viranomainen voi saada maksun määräämistä ja tietojen tarkastamista varten veroviranomaisilta ja Kelalta teknisen käyttöyhteyden avulla edellä mainittuja henkilötietoja asiakkaan suostumuksesta riippumatta. Tästä mahdollisuudesta tulee ilmoittaa asiakkaalle etukäteen. Sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä lakisääteisten tehtäviensä suorittamiseksi virka-apua muilta viranomaisilta. Virka-apua voivat antaa esimerkiksi poliisi, terveydenhuollon viranomainen tai toinen sosiaalihuollon viranomainen. 7 ASIAKKAAN OIKEUSTURVAKEINOT 7.1 Oikaisuvaatimus Sosiaalihuoltoa koskeviin viranomaisen päätöksiin haetaan muutosta sosiaalihuoltolain ja erityislakien nojalla. Asiakas voi vaatia oikaisua esimerkiksi vammaispalvelua tai toimeentulotukea koskevasta viranhaltijan päätöksestä sosiaalihuollosta vastaavalta toimielimeltä (sosiaali- ja 19

21 terveyslautakunta/ sosiaali- ja terveysjaosto/ perusturvalautakunta). Viranhaltijan on liitettävä päätökseensä ohjeet oikaisuvaatimuksen laatimiseksi. Oikaisuvaatimus tehdään kirjallisesti ja se osoitetaan sille toimielimelle, jonka alainen viranhaltija on tehnyt päätöksen. Oikaisuvaatimuksen perusteena voi vedota päätöksen laillisuuteen tai tarkoituksenmukaisuuteen. Oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa siitä, kun asiakas sai tiedon päätöksestä. Tieto päätöksestä voidaan toimittaa asiakkaalle postitse, jolloin tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi. 7.2 Hallintovalitus Mikäli asiakas on tyytymätön oikaisuvaatimuksen perusteella tehtyyn toimielimen päätökseen esimerkiksi koskien toimeentulotukea tai vammaispalvelua, hän voi valittaa asiasta hallintooikeuteen. Valitus on tehtävä hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Valitus tehdään kirjallisesti ja valituskirjelmässä on ilmoitettava: 1) päätös, johon haetaan muutosta; 2) miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi; 3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan; sekä 4) valittajan tai valittajan puolesta puhevaltaa käyttävän henkilön nimi, kotikunta, osoitetiedot ja puhelinnumero. Jos valitus on puutteellinen, valittajalle on varattava tilaisuus täydentää sitä, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Hallinto-oikeuden on huolehdittava asian riittävästä selvittämisestä ja sen on varattava asianosaisille tilaisuus antaa selityksensä. Hallinto-oikeus käsittelee valitukset pääsääntöisesti kirjallisesti. Jatkovalitus hallinto-oikeuden päätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen voidaan tehdä sosiaalihuoltoa koskevissa asioissa vain poikkeuksellisesti. Hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee sosiaalipalvelun antamista tai siitä määrätyn maksun suuruutta taikka sosiaalisen luoton myöntämistä tai määrää, ei saa hakea valittamalla muutosta. Toimeentulotuen myöntämistä koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, mikäli se myöntää valitusluvan. Vammaispalvelua koskevista hallinto-oikeuden päätöksistä voi 20

22 tietyissä tilanteissa valittaa suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja osassa tilanteita edellytetään valituslupaa. Sosiaalihuollon erityislakeihin (esim. lastensuojelu, päihdehuolto, kehitysvammaisten erityishuolto) sisältyy sosiaalihuoltolaista poikkeavaa päätöksentekoa ja muutoksenhakusäännöksiä. Lastensuojelussa tahdonvastaisesta huostaanotosta päättää hallinto-oikeus sosiaalityöntekijän hakemuksesta. Tietyistä lastensuojelutoimenpiteistä kuten kiireellisestä sijoituksesta, huostassa pidon lakkaamisesta tai rajoitustoimenpiteistä päättää sosiaalityöntekijä/ vastaava sosiaalityöntekijä ja näistä päätöksistä voi valittaa ilman oikaisumenettelyä suoraan hallinto-oikeuteen. Lastensuojelua koskevista hallinto-oikeuden päätöksistä voi pääsääntöisesti hakea muutosta korkeimmalta hallintooikeudelta. 7.3 Muistutusmenettely Asiakkaan ollessa tyytymätön palvelun laatuun ja asiakkaiden kohteluun liittyvissä kysymyksissä on syytä ensisijaisesti ottaa yhteyttä suoraan ko. työntekijään tai hänen esimieheensä ja pyrkiä selvittämään asia. Mikäli se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, asiakaslain mukaisella muistutuksella voi saattaa asiansa käsiteltäväksi. Muistutuksia varten on laadittu lomake, mutta muistutuksen voi tehdä myös vapaamuotoisesti. Muistutus tehdään kirjallisesti ja se osoitetaan sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai ko. toiminnan johtavalle viranhaltijalle. Muistutukseen on vastattava kohtuullisessa ajassa sen tekemisestä. Valviran suosituksen mukaan kohtuullinen aika on 1-4 viikkoa. Vastauksen tulee olla ymmärrettävä ja selkeä ja siitä tulee käydä ilmi, mihin toimenpiteisiin muistutuksen johdosta on ryhdytty. Muistutuksesta annettuun vastaukseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Muistutus ei vaikuta asiakkaan oikeuteen kannella asiasta sosiaalihuoltoa valvoville viranomaisille. Muistutuksen tekeminen ei myöskään rajoita asiakkaan oikeutta hakea muutosta päätöksestä, jos asian käsittelyyn on liittynyt hallinnollinen päätös. 7.4 Kantelu Kantelu on valvontaviranomaiselle tehtävä ilmoitus päätöksen, toimenpiteen tai palvelun lainvastaisuudesta, virheellisyydestä, laiminlyönnistä tai muusta moitittavuudesta. Kantelun voi tehdä kuka tahansa eli kantelijan ei tarvitse olla se, jota asia varsinaisesti koskee. 21

23 Kantelu osoitetaan kyseistä toimintaa valvovalle viranomaiselle tai yleisille lainvalvojille, joita ovat eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskansleri ja aluehallintovirastot. Kantelu on vapaamuotoinen ja se tulee tehdä kirjallisesti. Kantelussa tulee selvittää, mitä toimintaa, päätöstä tai menettelyä kantelija pitää virheellisenä tai epäasianmukaisena. Kantelussa tulee perustella, miksi ja miten kyseinen toiminta on virheellistä. Kantelu ei ole varsinainen muutoksenhakukeino, sillä sen avulla ei voida muuttaa tai kumota päätöstä. Päätöksiin tulee hakea muutosta muutoksenhakumenettelyn avulla. (Ks. kohdat 7.1 ja 7.2.). Kantelun johdosta voidaan antaa huomautus ja hallinnollista ohjausta siitä, miten asiassa olisi tullut menetellä. Se voi myös johtaa kurinpidollisiin toimenpiteisiin. Eduskunnan oikeusasiamies ei tutki kahta vuotta vanhemmista tapahtumista tehtyjä kanteluita. Muilla valvovilla viranomaisilla kanteluaika on ollut pääsääntöisesti viisi vuotta. 7.5 Muita oikeusturvakeinoja: hallintoriita, vakuutusturva ja vahingonkorvaus Hallintoriitamenettelyä voidaan käyttää, jos kyseessä on julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellista oikeutta tai velvollisuutta koskeva riita. Sosiaalihuollossa hallintoriitamenettely voi lähinnä tulla käytettäväksi silloin, kun asiakas itse on hankkinut ja kustantanut palvelun, joka kuuluu kunnan järjestämisvelvollisuuteen, mutta jota kunta ei ole järjestänyt. Hallintoriita pannaan vireille hakemusteitse hallinto-oikeudessa. Joissain tapauksissa asiakkaalle aiheutunut vahinko voi kuulua palvelutuottajan vakuutuksen tai isännänvastuun piiriin. Näitä ovat esimerkiksi jotkut tapaturmat tai asiakkaan omaisuuden tuhoutuminen. Vahingonkorvauslain mukaisen ns. isännänvastuun perusteella työnantaja vastaa työntekijän virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamasta vahingosta. Vahinkotilanteissa on hyvä selvittää myös mahdollisuus hakea korvausta omasta mahdollisesta vakuutusturvasta. Vahingonkorvauslain mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Vahingon korvaaminen edellyttää kuitenkin, että tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Edellytysten täyttyessä myös rikoslain mukaiset oikeusturvakeinot ovat käytettävissä. Todettakoon vielä, että kun kaikki kansalliset oikeusturvakeinot ovat käytetty, asiakkaalla on oikeus viedä asia kansainvälisten tuomioistuinten ratkaistavaksi, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. 22

24 8 SOSIAALIASIAMIES Jokaisella kunnalla tulee olla sosiaaliasiamies, jonka toimialaan kuuluvat sekä kunnallinen että yksityinen sosiaalihuolto. Asiamiehen tehtävänä on neuvoa asiakaslain soveltamiseen liittyvissä sosiaalihuollon asioissa ja avustaa muistutuksen tekemisessä. Asiamies tiedottaa asiakkaan oikeuksista ja toimii muutenkin asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Sosiaaliasiamiehen tulee toimia puolueettomasti ja riippumattomasti. Asiamies ei voi muuttaa viranomaisten tekemiä päätöksiä. Asiakkaiden ja henkilöstön välisissä ristiriitatilanteissa asiamies voi toimia sovittelijana. Asiamies ei toimi asianajajan roolissa ja ohjaa tarvittaessa asiakkaat oikeusapuun tai asianajajien luokse. Asiamies seuraa asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä ja laatii siitä vuosittain selvityksen kunnanhallitukselle. Oulun seutukunnan sosiaaliasiamiestoiminnasta löytyy tietoa osoitteesta 23

25 KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ Hallintolainkäyttölaki /586 Hallintolaki /621 Henkilötietolaki /523 Kielilaki /423 Kotikuntalaki /201 Laki holhoustoimesta /442 Laki toimeentulotuesta / 1412 Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa /13 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista /812 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista /380 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta /621 Lastensuojelulaki /417 Sosiaalihuoltolaki /710 LISÄTIETOJA Eduskunta Sosiaali- ja terveysministeriö Oikeusministeriö Valvira Tietosuojavaltuutetun toimistowww.tietosuoja.fi Oikeuslaitos Maistraatit Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi Oulun seutukunnalliset sosiaali- ja potilasasiamiehet Valtion säädöstietokokoelma Sosiaaliportti 24