UPM KYMMENE OYJ. Pyhäjärven, Karjalanjärven, Suuri-Nivungin ja Valkeajärven ranta-asemakaavan luonto- ja linnustoselvityksen.

Transkriptio

1 UPM KYMMENE OYJ Pyhäjärven, Karjalanjärven, Suuri-Nivungin ja Valkeajärven ranta-asemakaavan luonto- ja linnustoselvityksen täydennys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P22501

2

3 Raportti Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalue Aineistot ja menetelmät Maastotyöt Arvokkaat luontokohteet ja niiden arvottaminen Uhanalaiset ja suojellut lajit Lintudirektiivin liitteen I lajit Kansainväliset vastuulajit Ympäristön yleiskuvaus Maa- ja kallioperä sekä topografia Pohjavedet Pintavedet Kasvillisuus ja eläimistö Kasvillisuuden yleiskuvaus Pesimälinnusto Pesimälinnuston yleiskuvaus Linnustollisesti arvokkaimmat alueet Muu eläimistö Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit, lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset, silmälläpidettävät ja harvinaiset lajit Liito-orava Viitasammakko Lintudirektiivin liitteen I lajit Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja harvinaiset lajit Arvokkaat luontokohteet Yleistä Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat luontokohteet Alustavien rakennuspaikkojen luontoarvot Yhteenveto Lähteet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4 Raportti 2 (63) Rinne Suvi Pohjakartat ja paikkatietoaineistot: Maanmittauslaitos 2014, OIVA/ Suomen Ympäristökeskus 2014 Valokuvat: FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy / Tiina Mäkelä FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 Pyhäjärven, Karjalanjärven, Suuri-Nivungin ja Valkeajärven rantaasemakaavan luonto- ja linnustoselvityksen täydennys 1 JOHDANTO UPM:n omistamille tiloille Pyhäjärven ja läheisten pienempien järvien ranta-alueelle ollaan laatimassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista ranta-asemakaavaa. Kaavoitettavat alueet sijaitsevat Pyhäjärven, Karjalanjärven, Suuri-Nivungin ja Valkeajärven rannoilla Kiteen kaupungin ja Kesälahden kunnan alueilla. Tiloilla rantaviivaa noin 46 kilometriä. Tavoitteena on osoittaa rakennuspaikat parhaiten rakentamiseen soveltuville alueille. Ranta-asemakaavan pohjana on kumottu Pyhäjärven rantaosayleiskaava, missä rakennusten paikat on mietitty valmiiksi. On mahdollista, että rakennuspaikkojen määrää ranta-asemakaavassa vähennetään. Tämä luonto- ja linnustoselvitys täydentää Pyhäjärven rantaosayleiskaava-alueelle vuonna 2006 laadittua luonto- ja linnustoselvitystä. Luontoselvitys on selvitys suunnittelualueen luonnon nykytilasta. Siinä on selvitetty suunnittelualueen olennaiset maiseman ja luonnon piirteet, jotta maankäyttösuunnittelussa voidaan huomioida arvokkaat maisema-alueet tai -kohteet, luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien, eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden ominaispiirteiden säilyminen. Luontoselvitys on laadittu siten, että se on päättäjille, maaomistajille, asukkaille ja muille osalliselle havainnollinen ja ymmärrettävä. Luontoselvityksen on laatinut FM biologi Tiina Mäkelä FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. 2 SELVITYSALUE Selvitysalue sijoittuu Pohjois-Karjalaan Kiteen kaupungin ja Kesälahden kunnan alueille. Kaavoitettavat alueet sijaitsevat Pyhäjärven, Karjalanjärven, Suuri-Nivungin ja Valkeajärven rannoilla. Tiloilla rantaviivaa noin 46 kilometriä. Tilojen rajaukset on esitetty kuvassa 1. Selvitys on laadittu ranta-alueilta.

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 Kuva 1. Selvitysalue sijoittuu Kiteen ja Kesälahden alueille, Pyhäjärven, Karjalanjärven, Suuri- Nivungin ja valkeajärven rannoille. 3 AINEISTOT JA MENETELMÄT Selvitysalueen luonto- ja linnustokartoituksen päivittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä alueella mahdollisesti esiintyvä arvokas lajisto. Luontoselvitysraportissa on kuvailtu alueen luonnon yleis- ja erityispiirteet sekä paikannettu luonnon kannalta arvokkaat kohteet, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti edustavia kohteita, arvokkaita luontotyyppejä tai uhanalaisen, EU:n luonto- ja/tai lintudirektiiveissä mainitun tai muutoin merkittävän kasvilajiston kasvupaikkoja tai eläinlajiston elinympäristöjä. Selvitysalueelle sijoittuvat arvokkaat luontokohteet ja arvokkaan lajiston esiintymät on esitetty kartoilla, kuvailtu pääpiirteissään sekä arvotettu. Luontoselvityksessä on hyödynnetty seuraavia aineistoja ja tietolähteitä maastoselvitysten pohjatiedoiksi sekä selvitysten täydentämiseksi: Pyhäjärven luonto- ja maisemaselvitys 2006 Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot Hertta uhanalaispaikkatiedot ja suojelualuetiedot (ELY-keskus) Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta asiantuntijoille Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet)

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti Maastotyöt Suunnittelualueen kasvillisuutta, luontotyyppejä ja linnustoa kartoitettiin alkukesällä 2014 neljän pitkän maastopäivän ajan (yhteensä noin 40 tuntia). Kartoituspäivät olivat 5.6, 6.6., 7.6. ja Kartoitukset aloitettiin linnuston vuoksi aikaisin aamulla jo kello 3.30, koska lintujen lauluaktiivisuus ja myös havaittavuus on korkeimmillaan aikaisen aamupäivän aikana. Maastossa selvitysalueen ranta-alueet tarkistettiin systemaattisesti. Suunniteltujen rakennuspaikkojen alueet kartoitettiin erityisen tarkasti. Nuorten ikäluokkien tasalaatuiset talousmetsäkuviot kartoitettiin yleispiirteisemmin. Kasvillisuusinventoinneissa tarkasteltiin Metsälain 3 luvun 10 :n erityisen tärkeitä elinympäristöjä (Meriluoto ym. 1998), Vesilain 2 luvun 11 :n kohteita, Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisia arvokkaita luontotyyppejä sekä mahdollisia uhanalaisen, muutoin arvokkaan tai alueellisesti huomionarvoisen lajiston esiintymisalueita (Rassi ym. 2010). Linnuston osalta tarkkailtiin erityisesti uhanalaisen, silmälläpidettävän ja lintudirektiivin liitteen I lintulajiston esiintymistä alueella. Lisäksi kiinnitettiin huomiota erityisesti petolintujen sekä joidenkin niin sanottujen vanhan metsän indikaattorilajien esiintymiseen alueella. Ranta-alueilta havainnoitiin myös vesialueella esiintyvää linnustoa. Arvokkaiden lajien esiintymispaikat merkittiin ylös GPS-paikantimella. Linnustokartoituksen yhteydessä kirjattiin ylös myös linnuston kannalta arvokkaiden elinympäristöjen esiintyminen alueella (mm. rantaluhdat, arvokkaat lintuluodot ja varttuneet metsäalueet). Liito-oravan ja muiden luontodirektiivin liitteen IV(a) lajiston osalta ei suoritettu erillisiä kartoituksia. Näiden lajien esiintymiseen ja etenkin kyseisille lajeille soveltuvien elinympäristöjen esiintymiseen kiinnitettiin kuitenkin erityistä huomiota luontotyyppi- ja linnustokartoituksen yhteydessä. Potentiaalisilta metsäkuvioilta (mm. varttuneet kuusikangasmetsät ja puronvarsimetsät) etsittiin liito-oravan papanoita kookkaiden kuusten ja haapojen tyviltä. Viitasammakon osalta on laadittu erillinen selvitys, josta on laadittu oma raportti. 3.2 Arvokkaat luontokohteet ja niiden arvottaminen Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Metsälain mukaisiksi kohteiksi tässä selvityksessä arvotetut luontokohteet on rajattu selvitysten laatijan asiantuntija-arvion mukaisesti ja ko. kohteet ovat siten mahdollisia metsälain 10 mukaisia kohteita. Metsälain mukaisten kohteiden virallisesta rajaamisesta ja niiden valvonnasta vastaava taho on Metsäkeskus. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 ). Lisäksi selvityksessä huomioitu myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 Luontokohteita suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (Lsl 46 ja 47 ) esiintymät sekä EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a) sisällytettyjen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ). Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Luontokohteiden arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 1996): a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat ja edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3.3 Uhanalaiset ja suojellut lajit Selvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Raunio ym. 2008). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalai-

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 set (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Selvitysalue luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Luontotyypit ovat luokiteltu samalla periaatteella kuin lajit (Raunio ym. 2008). Uhanalaisuusluokka on selvityksessä esitetty koko maan ja Etelä-Suomen osalta. 3.4 Lintudirektiivin liitteen I lajit Lintudirektiivin liite I (79/409/ETY) käsittää yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura verkosto). Suomessa säännöllisesti tavattavista lintulajeista lintudirektiivin liitteessä I on mainittu 63 lajia. Lintudirektiivi koskee Euroopan luonnonvaraisia lintuja ja sen yleistavoite on ylläpitää tietyt lintukannat sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Lintudirektiivi edellyttää sekä lintulajien että niiden elinympäristöjen suojelua. Direktiivi kieltää niissä lueteltujen lintujen tahallisen tappamisen, pyydystämisen häiritsemisen erityisesti pesinnän aikana ja kaupallisen käytön. 3.5 Kansainväliset vastuulajit Kansainväliset vastuulajien (EVA) luettelon ja valintakriteerit on laatinut ympäristöministeriön uhanalaisten lajien toinen seurantatyöryhmä (Rassi ym. 2001). Lajiluetteloa ei muutettu vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin yhteydessä. Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Lajit eivät välttämättä ole uhanalaisia. Lainsäädännössä määriteltyä asemaa vastuulajeilla ei ole. 4 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS 4.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia Selvitysalueen kallioperä on graniittia. Maaperä on alueen pohjoisosissa sekalajitteista moreenia, eteläosassa vallitsevat karkeat maalajit. Järvien rannoilla ja mäkien välisissä notkelmissa on savea ja paikoin turvetta. Maasto on pinnanmuodoiltaan melko vaihtelevaa ja kumpuilevaa. Karjalanjärven eteläpuolelle sijoittuu Karjalansärkän harjujakso joka kulkee alueen poikki luode-kaakko -suunnassa.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 Kuva 2. Selvitysalueen (musta rajaus) kallioperä on pääosin moreenia, savea ja turvetta (Paikkatietoikkuna 2014, GTK 2014, MML 2014). 4.2 Pohjavedet Selvitysalueella ja lähiympäristössä on useita harjujaksoja, joilla pohjavesialueet sijaitsevat. Vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet kuuluvat luokkaan 1, vedenhankintaan soveliaat pohjavesialueet luokkaan 2 ja muut pohjavesialueet luokkaan 3. Selvitysalueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat pohjavesialueet on esitetty kuvassa 3 ja pohjavesialueiden tärkeimpiä tunnuslukuja (mm. antoisuus ja pinta-ala) taulukossa 1.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 Kuva 3. Selvitysalueelle (punaiset rajaukset) ja sen läheisyyteen sijoittuvat pohjavesialueet. Taulukko 1. Selvitysalueelle ja sen läheisyyteen sijoittuvien pohjavesialueiden tunnuslukuja. Tunnus Muodostumisalue tunnus Nimi Lk Antoisuus m 3 /d Pinta-ala (pohjavesialue) Pinta-ala (muodostumisalue) V Ukotii- Papinniemenkangas I ,62 11, V Koivikonkangas II 650 2,84 2, V Suvannonkangas II 600 1,38 0, V Kortteenkangas II 300 0,83 0, V Siansärkkä II ,16 1, V Variskangas I 900 4,58 3, V Hautakangas II 450 1,14 0, V Hukanhaudankangas II ,53 1, V Tasapäänkangas II ,01 4,12 Hongikon V Välikangas II ,49 12, V Seiväslamminsärkkä II ,46 1, V Karjalansärkkä II 600 1,56 0,80

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti Pintavedet Selvitysalue sijoittuu Vuoksen päävesistöalueelle (4) ja siinä pääasiallisesti Pyhäjärven valuma-alueelle (4.39). Pyhäjärven reitin valuma-alueen (4.39) pinta-ala on km 2. Vesistöalueen järvisyys on noin 29 %. Pyhärjärven valuma-alueen 3. jakotason valuma-alueista alue sijoittuu seuraaville: Nivunkijoen (04.397), Mustolanjoen (04.396), Karjalanjoen (04.398) ja Pyhäjärven alueen (04.391) valuma-alueet. Valuma-alueiden rajaukset on esitetty kuvassa 4. Selvitysalueen läntisimmät osat sijoittuvat Puruveden valuma-alueelle (4.18), jonka pinta-ala on km 2. Tarkemmin tämä selvitysalueen osa sijoittuu Puruveden lähialueelle (04.181). Valuma-alueet on esitetty kuvassa 4. Pyhäjärvi Selvitysalueen pohjoisosat rajautuvat Pyhäjärven Hummonselän ja Näsönselän alueisiin, jotka ovat yhteydessä Pyhäjärven Syrjäsalmen kautta. Pyhäjärvi kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Pyhäjärvi koostuu suurten saarten rajoittamista erillisistä altaista ja siihen laskee useita jokia, puroja ja järviä. Suurimmat joet ovat Mustolanjoki, Karjalanjoki ja Nivunkijoki. Karjalanjärvi Karjalanjärvi sijoittuu selvitysalueen länsiosaan. Karjalanjärven pinta-ala on noin 152,5 hehtaaria. Järvi on melko matala (suurin syvyys 5,1 metriä) humuspitoinen, lievästi rehevöitynyt ja ruskeavetinen järvi. Järvessä sijaitsee muutamia pieniä saaria ja luotoja. Suuri-Nivunki Suuri-Nivunki sijoittuu selvitysalueen keskiosiin ja järven kaikki rannat kuuluvat kaavoitettavaan asemakaava-alueeseen. Suuri-Nivungin pinta-ala on noin 272,8 hehtaaria. Suurin syvyys on hieman yli kahdeksan metriä ja järven vesi on lievästi humuspitoista. Järvi on lievästi rehevöitynyt. Valkeajärvi Valkeajärvi on hyvin pieni järvi selvitysalueen eteläosassa. Järven kaikki rannat kuuluvat kaavoitettavaan asemakaava-alueeseen. Lisäksi alueelle sijoittuu useita pienempiä järviä ja lampia (mm. Musta-Nivunki, Mustalampi ja Heinä-Nivunki) sekä muita pieniä pintavesimuodostumia. Alueella virtaavia jokia ovat Nivunginjoki sekä Kortelammesta Karjalanjärveen virtaava Kortteenjoki.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 Kuva 4. Selvitysalueen (punaiset rajaukset) sijoittuminen eri valuma-alueille. Kuva 5. Pyhäjärven vesi on hyvin kirkasta.

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 5 KASVILLISUUS JA ELÄIMISTÖ 5.1 Kasvillisuuden yleiskuvaus Kitee ja Kesälahti kuuluvat eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen alaalueeseen, ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntaan. Selvitysalue sijoittuu Keski-Karjalan lehtokeskuksen alueelle. Suunnittelualueen metsät Selvitysalueella vaihtelevat rehevät ja karuhkot havupuuvaltaiset metsämaat. Yleisimpiä ovat mustikkatyypin (MT) tuoreet kuusi- ja mäntykankaat sekä lehtomaiset kankaat (OMT). Kuivahkoja puolukkatyypin (VT) sekä kuivia kanervatyypin (CT) mäntykankaita esiintyy harjumetsissä sekä kallioilla. Kallioisilla rannoilla esiintyy myös jäkälätyypin (CT) karukkokankaita. Harjurinteiden tyypillisiä lajeja ovat kataja, puolukka, mustikka, kanerva, variksenmarja, kangasmaitikka, kielo, häränsilmä sekä kasvustoja muodostava sianpuolukka. Kuva 6. Selvitysalueelle tyypillistä, nuorta ja harvennettua mäntykangasmetsää. Metsäalueet ovat pääosin melko intensiivisessä metsätalouskäytössä ja osa metsäalueista on uudistettu istuttamalla. Alueelle sijoittuu useita avohakkuualueita sekä runsaasti nuorten ikäluokkien metsää. Nuoret ja keski-ikäiset kasvatusmetsät on pääsääntöisesti harvennushakattu ja puusto on pääosin melko tasaikäistä. Vallitsevia ovat noin vuotiaat, harvennetut, tasaikäisrakenteiset mäntykangasmetsät. Varttuneempaa, kuusivaltaista, tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää esiintyy pienialaisina kuvioina eri puolilla selvitysalueen rantoja mm. Suuri-Nivungin eteläosassa Kiviniemen alueella, Suuri-Nivungin pohjoisosassa Saunakummun alueella sekä selvitysalueen pohjoisosissa Tukkilammen ja Nokinenänlahden rannoilla.

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 Luonnontilaisia lehtoja selvitysalueella ei laajamittaisesti esiinny. Alueen lehdot ovat pienialaisia puronvarsi- ja lähdelehtoja. Lehtokasvillisuus vaihtelee käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) tuoreista lehdoista rehevämpiin käenkaalimesiangervotyypin (OFiT) kosteisiin suurruoholehtoihin sekä saniaistyypin (FT) lehtoihin. Merkittävimmät lehtoalueet on suojeltu. Kuva 7. Avohakkuu rajautuu rannassa kapeaan puureunukseen Hautalammen länsirannalla.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 Kuva 8. Hieman varttuneempaa kuusikangasmetsää Nokinenänlahden pohjoisrannalla. Suunnittelualueen suot Kiteen alueen suot kuuluvat Sisä-Suomen keidassoiden tyyppiin. Selvitysalueen rämeja korpisuot on pääosin ojitettu. Selvitysalueen laajimpia ojitettuja suoalueita rantojen läheisyydessä ovat Suuri-Nivungin itäpuolelle sijoittuva Paksuniemensuo sekä Seiväslammen pohjoispuolinen Kaivannonsuo. Alueet ovat nykyisin mäntyvaltaisia turvekankaita. Ojittamatonta nevaa on Pohjattomansuon alueella. Selvitysalueen luonnontilaiset suot ovat pääosin luhtaisia lampien ja järvien rantanevoja. Alueen laajimmat luhta- ja neva-alueet sijoittuvat Heinä-Nivungin rannoille. Heinä- Nivungin alueella kasvillisuus on monipuolista ja lajistoa edustavat mm. pullosara, tupasvillaa vaivero, suokukka, raate, karpalo sekä rantaviivassa jouhisara. Keskemmällä lampea on kortteikkovaltaista kasvillisuutta. Pienempiä rantaluhtia sijoittuu mm. Nivunkilahden pohjukan rikkonaisen rantavyöhykkeen alueella oleviin suojaisiin lahdenpoukamiin. Ojittamattomia korpia selvitysalueella on niukasti. Niitä esiintyy lähinnä hyvin pienialamaisina kuvioina jokien varsilla ja kangasmetsien painanteissa. Tyypillisiä korpia ovat mustikkakorvet (MK).

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 Kuva 9. Järvenrannan nevareunusta Suuri-Nivungin itärannalla. Suunnittelualueen vesikasvillisuus Niukkaravinteinen ja kirkasvetinen Pyhäjärvi kuuluu vesikasvillisuuden perusteella Lobelia tyypin järviin eli nuottaruohojärviin, joille tyypillistä on pohja- ja uposlehtisten lajien suuri määrä. Vesikasvillisuus vaihtelee alueellisesti johtuen mm. pohjan laadusta, rannan profiilista ja avoimuudesta. Myös Suuri-Nivunki, Karjalanjärvi ja Valkeajärvi ovat karjuja ja lievästi humuspitoisia niukkaravinteisia järviä. Hiekkarannat ovat Pyhäjärvelle tyypillisiä (SKOY 2006). Selvitysalueelle ei kuitenkaan sijoitu laajempia, mahdollisia luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittamia hiekkarantoja, vaan niiden esiintyminen keskittyy Pyhäjärven pääaltaan alueelle (sähköpostiviesti , Mika Pirinen/Pohjois-Karjalan ELY-keskus). Puusto ulottuu selvitysalueen rannoilla monin paikoin rantaan saakka ja rantakasvillisuusvyöhyke on tyypillisesti tuulelle ja aallokolle alttiilla rannoilla kapea ja vaatimaton. Rannat ovat vaihtelevasti kivikko- ja hiekkarantaa, kalliorantaa esiintyy vain vähän. Kivikkorantojen yläosissa kasvaa useimmiten hieskoivua, harmaa- ja tervaleppää sekä paikoin pensaskerroksessa suomyrttiä. Soistuneilla rannoilla esiintyy mm. suopursua ja juolukkaa. Järviruoko muodostaa selvitysalueella useimmin vain kapeita ja harvoja kasvustoja, tiheimmät ruovikot sijaitsevat lahdissa selkeiden kuormituspisteiden (mm. jokien suistot ja peltojen lähelle sijoittuvat rannat) läheisyydessä mm. Nivunkilahden pohjukassa. Ilmaversoisten vyöhykkeen jälkeen on yleensä kelluslehtisten kasvien vyöhyke, jolle tyypillinen laji Pyhäjärvellä on ulpukka. Muita lajeja ovat mm. palpakot, vesitatar ja ratamosarpio. Hiekka- ja hiesupohjilla on pohjalehtisten vyöhyke, jolle tyypillisiä lajeja ovat mm. nuottaruoho, tumma- ja vaalealahnaruoho, äimäruoho, raani ja hapsiluikka.

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 Suunnittelualueen kulttuuriympäristöt Tavanomaista kulttuurikasvillisuutta edustavat mm. pihat, laidunnurmet ja entiset pellot. Hyvin metsävaltaisella selvitysalueella tällaisia alueita on kuitenkin vähän. Kulttuuriympäristön pelto- ja niittykasvillisuutta esiintyy mm. Nivungin alueella. Kuva 10. Kapea saravaltainen rantakasvillisuusvyöhyke..

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 Kuva 11. Vesikasvillisuutta Nivunkijoen rannoilla. 5.2 Pesimälinnusto Pesimälinnuston yleiskuvaus Valtakunnallisessa lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina Suunnittelualue sijoittuu pääasiallisesti atlasruudulle Kitee, Suuri-Nivunki (688:364, selvitysaste tyydyttävä) atlasruutuun, missä havaittiin atlaksen aikana yhteensä 101 lajia. Niistä 32 lajia arvioitiin alueella varmasti, 41 lajia todennäköisesti ja 28 mahdollisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011). On huomioitava, että atlasruudun kattama alue ei vastaa täysin selvitysaluetta, joten kaikki atlasruudulla havaitut lajit eivät välttämättä pesi suunnittelualueella ja toisaalta selvitysalueella voi pesiä lajeja, joita atlaksessa ei havaittu. Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Selvitysalueelle ei sijoitu kansainvälisesti (IBA) (Heath & Evans 2000), kansallisesti (FINIBA)(Leivo ym. 2001) tai maakunnallisesti (MAALI)(Mika Pirinen / Ely-keskus, sähköposti ) arvokkaita lintualueita. Kesän 2014 pesimälinnustoselvitysten yhteydessä selvitysalueella havaittiin yhteensä 62 lintulajia, jotka kaikki arvioitiin selvitysalueella varmasti tai todennäköisesti pesiviksi. Havaittu pesimälajisto on esitetty taulukossa 2. Huomionarvoisten lajien osalta on esitetty myös kartoituksissa havaittujen parien määrä. Kartoituksissa havaittujen lajien lisäksi selvitysalueella esiintyy lähtötietojen perusteella myös mm. uhanalaista selkälokkia (VU)(FCG 2006).

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 Taulukko 2. Selvitysalueella kesällä 2014 tehdyissä kartoituksissa havaitut lajit. Silmälläpidettävistä ja lintudirektiivin liitteen I lajeista on ilmoitettu havaittu parimäärä. (NT=silmälläpidettävä, D=Lintudirektiivin liitteen I laji, EVA=kansainvälinen vastuulaji) Laji Tieteellinen nimi Status Parimäärä/reviiriä Ruokokerttunen Acrocephalus arundinaceus Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Rantasipi Actitis hypoleucos NT 3 Tavi Anas crecca EVA Haapana Anas penelope EVA Sinisorsa Anas platyrhynchos Metsäkirvinen Anthus trivialis Pyy Tetrastes bonasia D 6 Kaulushaikara Botaurus stellaris D 1 Telkkä Bucephala clangula EVA Vihervarpunen Carduelis spinus Puukiipijä Certhia familiaris Korppi Corvus corax Varis Corvus corone Käki Cuculus canorus Laulujoutsen Cygnus cygnus D 3 Käpytikka Dendrocopos major Palokärki Dryocopus martius D Pajusirkku Emberiza schoeniclus Punarinta Erithacus rubecula Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Pikkusieppo Ficedula parva D 5 Peippo Fringilla coelebs Närhi Garrulus glandarius Kuikka Gavia arctica D 10 Kaakkuri Gavia stellata D, NT 1 Kurki Grus grus D 1 Kalalokki Larus canus Naurulokki Larus ridibundus NT 20 Käpylintulaji Loxia sp. Isokoskelo Mergus merganser NT 1 Tukkakoskelo Mergus serrator NT 3 Västäräkki Motacilla alba Harmaasieppo Muscicapa striata Sääksi Pandion haliaetus D, NT 1 Sinitiainen Parus caeruleus Töyhtötiainen Parus cristatus Talitiainen Parus major Hömötiainen Parus montanus Leppälintu Phoenicurus phoenicurus EVA Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT 22 Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Pajulintu Phylloscopus trochilus Härkälintu Podiceps grisegena D 3 Rautiainen Prunella modularis Tiltaltti Pylloscopus collybita Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Hippiäinen Regulus regulus Lehtokurppa Scolopax rusticola Kalatiira Sterna hirundo D 3 Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Lehtokerttu Sylvia borin Pensaskerttu Sylvia communis Hernekerttu Sylvia curruca Teeri Tetrao tetrix D, NT, EVA 7

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 Metso Tetrao urogallus D, NT, EVA 2 Metsäviklo Tringa ochropus Peukaloinen Troglodytes troglodytes Mustarastas Turdus merula Laulurastas Turdus philomelos Räkättirastas Turdus pilaris Kulorastas Turdus viscivorus Metsälinnusto Huomattava osa selvitysalueesta on nuoren ikäluokan metsiä, hakkuualuetta ja ojitettua turvemaata, joilla pesivä linnusto edustaa melko tavanomaista talousmetsiin sopeutunutta havupuuvaltaisten kangasmetsien lajistoa. Koko selvitysalueella esiintyviä ns. metsien yleislintuja ja tavanomaisia havumetsälintuja ovat mm. peippo, pajulintu, metsäkirvinen, hippiäinen, punarinta, harmaasieppo, kirjosieppo, tali- ja hömötiainen, laulu-, kulo-, ja punakylkirastas, tiltaltti, rautiainen, teeri (NT, lintudirektiivi liite I), pyy (lintudirektiivi liite I) sekä käpylintulajit. Varislintulajeista metsäalueilla havaittiin korppi ja närhi ja kahlaajalajeista metsäviklo. Sekametsissä ja rehevämmillä kankailla pesivät mm. niin sanotut lehtimetsälinnut sirittäjä (NT), mustarastas, sinitiainen, peukaloinen, lehto-, herne- ja mustapääkerttu sekä lehtokurppa. Varttuneemmilla havumetsäalueilla esiintyvät vähälukuisina vanhan metsän lajit puukiipijä, kulorastas, metso (NT, lintudirektiivi liite I), palokärki (NT, lintudirektiivi liite I), kanahaukka, viirupöllö (NT, lintudirektiivi liite I) ja pikkusieppo (lintudirektiivi liite I). Suuri-Nivungin pohjoisosan itärannan kuusikossa havaittiin myös todennäköisiä pohjantikan (lintudirektiivi liite I) ruokailujälkiä, mutta lajista ei tehty näköhavaintoa. Pensaikon ja puoliavoimen maan linnuista alueella esiintyvät ainakin hernekerttu, pikkulepinkäinen. Myös viitakerttunen ja luhtakerttunen havaittiin Heinä-Nivungin rantapensaikoissa. Vesilinnusto Selvitysalueella esiintyvä vesilinnusto edustaa ns. karujen sisävesien linnustoa. Alueella havaittiin mm. rantasipi (NT), tavi (EVA), sinisorsa, telkkä (EVA), haapana, kalalokki, kalatiira (lintudirektiivi liite I), tukkakoskelo (NT) ja isokoskelo (NT). Kuikkia (lintudirektiivi liite I) havaittiin yhteensä noin kymmenen paria/reviiriä. Lisäksi alueen vesilintulajistoon kuuluvat härkälintu (lintudirektiivi liite I), laulujoutsen (lintudirektiivi liite I) ja kaakkuri (NT, lintudirektiivi liite I). Heinä-Nivungin alueella esiintyy myös rehevämpien vesien kosteikkolintuja, joita ovat pajusirkku, taivaanvuohi, naurulokki, silkkiuikku, rytikerttunen, ruokokerttunen. Kosteikkolintuihin luetaan myös kalasääski (NT, lintudirektiivi liite I), jonka pesiä selvitysalueelta on tiedossa kaksi kappaletta Keloniemen alueella sekä kaulushaikara (lintudirektiivi liite I), jonka soidinääntelyä kuultiin Suuri- Nivungin pohjoisosassa. Kalasääski havaittiin maastokartoituksissa Keloniemen alueella hakkuulla.

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 Kuva 12. Korppi on selvitysalueelle tyypillinen metsälaji.

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 Kuva 13. Viirupöllöpoikue havaittiin vanhassa kuusikossa Syvälahden rannalla. Peltolinnusto Pellon ja rakennetun maan lintuja alueella havaituista lajeista edustavat mm. räkättirastas, västäräkki, varis, sepelkyyhky, pääskyt, harakka ja viherpeippo Linnustollisesti arvokkaimmat alueet Selvitysalueen linnustollisesti arvokkaimpia kohteita ovat ruovikkoinen lintujärvi Heinä- Nivunki, vesialueelle sijoittuvat lintuluodot (mm. Tiiraluoto), kalasääsken pesäpuut lähiympäristöineen, sorsalintujen ja uikkujen pesimäympäristöinä rauhalliset ja ruohostoiset lahdenpohjukat, pienet rannoiltaan rakentamattomat lammet (etenkin kaakkurin pesimälammet) sekä muusta metsäympäristöstä selvästi erottuvat, varttuneet metsäalueet. Linnuston kannalta arvokkaimmat alueet on esitetty arvokkaina luontokohteina kohdassa 5.5. ja liitekartalla 1. Arvokkaat lintualueet Heinä-Nivunki järven alueella pesii laulujoutsen (lintudirektiivi liite I), härkälintu (lintudirektiivi liite I), sinisorsa, telkkä, haapana ja naurulokki (NT)(noin paria). Rantalinnusto on myös monipuolista. Rantaluhtien pensaikoissa ja ruovikoissa pesivät mm. pensas- ja hernekerttu, viitakerttunen, pajusirkku sekä ruokokerttunen. Tukkilammen ruovikkoinen lahdenpohjukka on rauhallista pesimäaluetta mm. härkälinnulle (lintudirektiivi liite I). Lisäksi naurulokit (NT) etsivät ruokaa alueelta ja niitä nähtiin alueella hyönteisjahdissa kesällä 2014 noin 10 yksilöä.

24 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 20 Varttuneilla metsäalueilla pesii vanhojen metsien tyyppilajeja kuten pikkusieppo (lintudirektiivin liite I), viirupöllö (lintudirektiivi liite I), kanahaukka, puukiipijä ja idänuunilintu. Vanhan metsän alueita (4 erillistä aluetta) sijoittuu Suuri-Nivungin pohjoisosaan sekä Puhoksen alueelle sekä Keloniemen länsirannalle. Useita tunnettuja kaakkurin (lintudirektiivi liite I, NT) pesimäpaikkoja sijoittuu Karjalansärkän harjumuodostelman yhteydessä oleville pienille lammille. Kalasääsken tunnetut pesimäalueet (2 aluetta) sijoittuvat Keloniemen alueelle. 5.3 Muu eläimistö Selvitysalueella tavattava nisäkäslajisto on tyypillistä metsätalousvaltaisen havumetsävyöhykkeen lajistoa, joka koostuu alueellisesti yleisistä ja tavanomaisista lajeista. Alueen yleisimpiä nisäkkäitä ovat hirvi, metsäjänis, orava ja kettu sekä useat eri piennisäkäslajit. Hirvieläimistä alueella tavataan myös valkohäntäpeuraa. Majavan katkaisemia puita havaittiin Karjalanjärven rannoilla. Suurpedoista seudulla tavataan tiettävästi karhua ja sutta (FCG 2006). Kuva 14. Majavan katkaisema puu Karjalanjärven rannalla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on selvittänyt Pyhäjärven kalastoa (Rask ym. 2005). Kalaston pääosa koostuu ahvenesta, särjestä ja salakasta. Ahventa esiintyy järvessä varsin tasaisesti, mutta särjen esiintyminen keskittyy pohjoisosiin. Salakkaa taas esiintyy enemmän Pyhäjärven eteläisissä osissa. Muikkua on hieman. Edellä mainittujen lajien lisäksi Pyhäjärvessä esiintyvät luontaisesti hauki, made, kiiski, siika, taimen, lahna, pasuri, säyne, kolmipiikki, kuore, nieriä, kivennuoliainen, kivisimppu, mutu sekä kuha, jota on myös istutettu. Kuhan lisäksi istutuksista peräisin ovat harjus ja järvilohi (FCG 2006).

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit, lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset, silmälläpidettävät ja harvinaiset lajit Liito-orava Viitasammakko Liito-orava on luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettu ja se kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain (LSL 49 ) perusteella kielletty. Viitasammakkokartoituksen yhteydessä selvitysalueelta etsittiin merkkejä liitooravasta. Ennen maastotyötä mahdolliset liito-oravakohteet rajattiin ilmakuvilta. Liitooravalle sopivat elinympäristöt käytiin läpi papanakartoitusmenetelmällä. Liito-oravien elinympäristöksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä- oleskelu- ja ruokapuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Maastokartoitus suoritettiin välisenä aikana. Selvitysalueella ei havaittu merkkejä liito-oravan olemassa olosta. Selvitysalueen metsät ovat pääasiassa kuivahkon tai kuivan kankaan männiköitä. Harjumaastojen rantaalueet soveltuvat huonosti liito-oravan elinympäristöksi. Selvitysalueen rehevimmillä alueilla on myös järeämpää tuoreen kankaan kuusikkoa. Ranta-alueilla kuusikko muuttuu monin paikooin lehtipuuvaltaisemmaksi ja luo potentiaalisia liito-orava metsiä. Selvitysalueen kuusikot ovat pääasiassa eristäytyneitä toisistaan, eikä laajoja liito-oravalle sopivia alueita ole selvitysalueelta. Maastokartoituksessa käytiin läpi parhaiten liitooravan elinympäristöksi sopivat alueet, mutta merkkejä liito-oravista ei saatu. Viitasammakko on luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettu ja se kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain (LSL 49 ) perusteella kielletty. Alueella välisenä aikana tehdyn viitasammakkokartoituksen perusteella selvitysalueella sijaitsee viitasammakon kutualueita. Viitasammakon kutupaikkoja selvitysalueelta löytyi 6 kohteesta. Kutupaikat sijaitsivat Pyhäjärven Nivunkilahdessa, Heinä-Nivungissa, Leppälammissa, Karjalanjärven Kotilahdessa, Suuri-Nivungin Linjakankaanlahdessa ja Kortelammessa Pyhäjärven Nivunkilahti Pyhäjärven Nivunkilahdessa sijaitsee laajahko viitasammakon kutualue. Nivunkilahdessa on laaja luhtainen alue, johon laskee puro Heinä-Nivungista. Viitasammakko kutee alueella purossa sekä luhta-alueen vesilammikoissa.

26 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 22 Kuva 155: Nivunkilahden kutualuetta Kuva 15a: Nivunkilahden kutualuetta Heinä-Nivunki Heinä-Nivungissa viitasammakkokartoitusta haittasi upottavat rannat, minkä takia vesirajan lähelle oli hankala päästä kuuntelemaan. Heinä-Nivungin pohjoispäässä laskupuron suulla havaittiin viitasammakon kutuääntelyä useasta pisteestä. Heinä-Nivungin ranta-alueet soveltuvat kokonaisuudessaan silmämääräisesti arvioituna viitasammakon lisääntymisalueeksi.

27 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 23 Kuva 16: Heinä Nivungin kutualuetta Kuva 16b: Heinä Nivungin kutualuetta Leppälampi Leppälammessa havaittiin viitasammakon kutuääntelyä lammen etelärannalla kahdessa pisteessä. Leppälammen etelärannalla on kapea saraluhtainen rantavyöhyke, missä viitasammakko kutee. Silmämääräisesti arvioituna vastaavanlaiset kutupaikat sijaitsevat lammen länsi- ja itäpäädyissä. Viitasammakon kutuääntelyä havaittiin kuitenkin selvityksen aikana ainoastaan etelärannalla.

28 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 24 Kuva 17: Leppälammen kutualuetta Kuva 17b: Leppälammen kutualuetta Karjalanjärven Kotilahti Karjalanjärven Kotilahden pohjukassa on pienialainen viitasammakon lisääntymisalue. Alueella havaittiin useita kutevia viitasammakoita.

29 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 25 Kuva 18: Viitasammakon kutua Kotilahdella Kuva 18a: Viitasammakon kutua Kotilahdella

30 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti Suuri-Nivunki Suuri-Nivungin länsirannalla Linjakankaan kohdalla sijaitsee laajahko viitasammakon lisääntymisalue. Alueella on saraluhtaasekä pieniä suojaisia lahdelmia, missä viitasammakolle muodostuu suojaisia kutualueita. Alueella havaittiin useita kutevia viitasammakoita. Kuva 19: Suur Nivungin kutualuetta Kuva 19a: Suuri-Nivungin kutualuetta

31 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti Kortelampi Kortelampi sijaitsee selvitysalueen rajalla Valkialammen länsipuolella. Kapea harju erottaa Valkialammen ja Kortelammen toisistaan. Valkialampi on karu mäntykankaiden keskellä sijaitseva lampi, kun taas Kortelampi on Valkialampea rehevämpi. Kortelammessa havaittiin useita äänteleviä viitasammakoita lammen etelä- ja pohjoispäissä laskupurojen suualueilla. Kortelammen ranta-alueet sopivat silmämääräisesti arvioituna suurelta osin viitasammakon lisääntymisalueiksi. Valkialammella ei saatu havaintoa viitasammakosta. Kuva 20: Kortelammen kutualuetta Kuva 20b: Kortelammen kutualuetta

32 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti Lintudirektiivin liitteen I lajit Suunnittelualueella lähtötietojen ja maastohavaintojen perusteella esiintyviä lintudirektiivin liitteen I lajeja ovat metso, teeri, pyy, palokärki, kurki, laulujoutsen, kuikka, kaakkuri, kalasääski, kalatiira, kaulushaikara, härkälintu, pikkulepinkäinen, pikkusieppo ja viirupöllö. Lintudirektiivilajien esiintyminen on esitetty liitekartalla 1. Seuraavassa on esitetty lajeista tarkemmat kuvaukset: Kuikka (Gavia arctica) Kuikka on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä lintulaji, jonka kanta on taantunut. Syynä tähän pidetään rantojen rakentamista ja retkeilyn aiheuttamaa lisääntynyttä häirintää. Vaikutus on usein välillinen: pesältään paenneen kuikan munat joutuvat helposti variksen tai muiden pesärosvojen saaliksi. Kuikka suosii pesimä-ympäristöinä rauhallisia ja karuja järviä. Hummonselkä-Näsönselkä-Pajarinselkä alueella pesii 3-4 kuikkaparia (mm. Himoniemi, Selkälahti, Sammallahti ja Koivusaari). Ruokailevia yksilöitä havaittiin eri puolilla selvitysaluetta. Kaakkuri (Gavia stellata) Kaakkurit pesivät syrjäisillä lammilla ja pikkujärvillä, joiden koko jää yleensä alle 30 ha. Pesimälampi voi olla hyvinkin pieni. Metsärantaisen lammen on oltava vähintään 1-2 ha kokoinen. Kaakkurit käyvät ruokailemassa lähialueen suuremmissa vesissä. Kaakkuri on arka lintu, joten pesät voivat helposti tuhoutua häirinnän takia. Viimeaikaisen vähenemisen tärkeimmät syyt lienevät pesäpaikkojen tuhoutuminen metsä- ja suoojituksissa sekä haudonta-aikainen häirintä. Kaakkurin tunnettuja pesimälampia ovat Kalvaslampi (reviiriin kuuluvat lisäksi Kaakkolampi, Löytölampi ja Seiväslampi), Saarilampi, Sorsalampi ja Sammakkolampi (P. Hottola /Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 2006). Kalasääski (Pandion haliaetus) Kalasääski pesii harvalukuisena koko Suomessa rauhallisilla metsä- ja suoalueilla, usein kilometrien päässä saalistusvesiltä. Vain pieni osa pareista pesii rannoilla ja pikkusaarissa. Pesäpaikan valinnan ratkaisevat paikan rauhallisuus, sopivan pesäpuun löytyminen ja vesistöjen läheisyys. Pesät sijaitsevat vanhan, tasalatvaisen männyn latvassa. Monilla kalasääskipareilla on 2-3 pesää (vaihtopesät). Selvitysalueelta on tiedossa kaksi kalasääsken pesäpaikkaa: Saarosniemi (Näsöselkä) Sammallahden pieni saari (Hummonselkä) Kalatiira (Sterna hirundo) Kalatiira on sisävesillä yleinen laji. Se suosii suurten selkävesien luotoja ja pikkusaarten rantakallioita, mutta pesii myös pienemmissä vesistöissä karuista metsäjärvistä reheviin lintujärviin. Kalatiira pesii harvakseltaan koko selvitysalueella. Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Kaulushaikaran pohjoisimmat pesimäpaikat ovat Etelä-Suomen järvien ja merenlahtien laajimmissa ruokokasvustoissa. Laji suosii vetisiä, korkeita järviruovikoita. Se keskittyy järville ja jokisuistoihin. Koiraan huutelupaikakseen valitsema kasvusto voi olla alle hehtaarin suuruinen. Koko reviiri on tavallisesti noin 0,5 km 2 ja siihen kuuluu ruovikon lisäksi saraniittyjä, vesiuomia ja avovesialueita.

33 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 29 Kaulushaikara alkoi levittäytyä Suomeen 1800-luvun harvakseltaan etelärannikolla ja Järvi-Suomessa. Vaasa Joensuu-linjan pohjoispuolella laji on melko harvinainen. Suomessa arvioidaan pesivän kaulushaikaraparia ja kanta on kasvussa (Valkama ym. 2011). Kaulushaikaran soidinhuutelua kuultiin Karjalanjärven alueelta. Kurki (Grus grus) Kurki pesii erilaisilla soilla, varmimmin suurilla rimpisillä nevoilla. Laji asettuu usein myös peltojen ympäröimien järvien niityille ja ruovikoihin, pienelle avosuolle tai soistuneelle lammelle, jos lähettyvillä on rauhallisia, ruokailupaikoiksi sopivia rantaniittyjä tai peltoja. Pesivä kurkipari tavattiin kesällä 2014 Nuottilammen etelärannan luhtasuolla. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Laulujoutsen on nykyisin koko Suomen pesimälintu, joka kelpuuttaa syrjäisten suojärvien lisäksi elinpaikoikseen myös viljelyseutujen runsaskasviset lintujärvet ja suorantaiset metsäjärvet. Parhaiten laji viihtyy matalilla kortteikkorannoilla. Joutsen on pitkäikäinen lintu, joka alkaa pesiä vasta 4-6 vuotiaana. Noin 1/3 joutsenkannasta pesii vuosittain. Valtaosa pesimättömistä pareista on nuoria. Laulujoutsenpoikue havaittiin Heinä-Nivungin alueella. Palokärki (Dryocopus martius) Palokärki viihtyy järeäpuisissa männiköissä, sekametsissä, lehdoissakin. Pitkällä aikavälillä laji on taantunut metsätalouden aiheuttamien elinympäristömuutosten vuoksi. Laji elää harvakseltaan selvitysalueella ja tavattiin mm. Syvälahden itäpuolen varttuneella metsäalueella. Pikkusieppo (Ficedula parva) Pikkusiepon suosimia elinympäristöä ovat vanhat, kosteapohjaiset kuusikot ja kuusisekametsät, joissa kannot ja pökkelöt tarjoavat sopivia pesimäpaikkoja. Lajia tavataan myös rantametsissä ja vanhojen kuusikoiden ympäröimissä purolehdoissa. Lajin levinneisyys maassamme on kaakkoinen. Lajin reviirit havaittiin kesällä 2014 Tukkilammen rantametsässä, Nokinenänlahden rantametsässä, Keloniemen alueella, Syvälahden rantametsässä sekä Suuri-Nivungin pohjoisrannalla Kannaksen metsäalueella.

34 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 30 Kuva 21: Kaavoitettavalla alueella havaittiin vuonna 2014 viisi pikkusiepporeviiriä. Pyy (Tetrastes bonasia) Pyy suosii pesimäympäristönään kuusivaltaisia, koivua ja leppää kasvavia sekametsiä. Se suosii etenkin kosteita, suojaa tarjoavia tiheitä kuusisekametsiä ja korpia rannoilla, purojen varsilla, peltojen ja soiden laitamilla. Pyy on suhteellisen yleinen laji alueella. Metso (Tetrao urogallus) Metso viihtyy vanhoissa ja keski-ikäisissä kuusimetsissä, mäntykankailla, korvissa ja rämeillä. Laji tarvitsee sopivan ympäristön vuosikierron eri vaiheissa. Metsokannan heikkenemisen tärkein syy on vanhojen, laajojen metsäalueiden väheneminen ja pirstoutuminen. Selvitysalueella metso havaittiin Keloniemen alueella sekä Karjalanjärven itäpuoleisella metsäalueella Talonpaikka -nimisellä alueella. Teeri (Tetrao tetrix) Lajin suosimia elinympäristöjä ovat metsän ja avomaaston valoisat reunavyöhykkeet soiden laiteilla, peltojen tuntumassa, hakkuuaukeilla ja saarissa. Talviravinnon teeri saa koivikoista. Teeri on varsin yleinen selvitysalueella. Useita teeriä havaittiin mm. Keloniemen alueella. Härkälintu (Podiceps grisegena) Härkälintu on silkkiuikkua harvalukuisempi pesimälaji Etelä- ja Keski-Suomen järvillä ja lammilla. Sitä tavataan myös merenlahdilla. Pesimävesistön valinnassa härkälintu on joustava, mikäli tarjolla on pesää suojaavaa kasvillisuutta. Suomessa pesii

35 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 31 härkälintuparia. Vuonna 2010 tehdyssä uhanalaistarkastelussa härkälintu luokiteltiin elinvoimaiseksi (Valkama ym. 2011). Laji pesii paikoittain selvitysalueella mm. Puhoksen alueella Tukkilammessa sekä Nokinenänlahdella. Kuva 22: Kuikka on selvitysalueen vesistöillä melko yleinen pesimälaji. Viirupöllö (Strix uralensis) Viirupöllö viihtyy etupäässä vanhoissa havu- ja sekametsissä, mutta ei kaihda asettua asutuksenkaan liepeille. Pesäpaikkana voi olla luonnonkolo, vanha petolinnun pesä tai pönttö. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa laji todettiinkin elinvoimaiseksi. Suomessa pesii noin paria (Valkama ym. 2011). Viirupöllöpoikue emoineen havaittiin Nivungin Syvälahden itäpuolelle sijoittuvalla varttuneella metsäalueella. Pesästä lähteneessä poikueessa oli kolme poikasta. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Lajin tyypillistä ympäristöä ovat mm. katajikkoniityt, pusikkoiset/risukkoiset hakkuuaukot, pusikoituvat vanhat pellot ja muut puoliavoimet ympäristöt. Pikkulepinkäisiä pesii myös merensaaristossa rantaniityillä ja katajikoissa. Pikkulepinkäisen levinneisyys ei ole merkittävästi muuttunut viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen. Nykyinen kannanarvio noudattelee 1990-luvun loppupuolen arviota paria (Valkama ym. 2011). Pikkulepinkäinen havaittiin Karjalanjärven lounaispuolen metsäalueella Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja harvinaiset lajit Selvitysalueen edustan järvialueella pesii vaarantunut (VU) selkälokki. Uhanalaisista kasvilajeista alueella tavataan metsänemää (VU) ja harsosammalta (VU). Silmälläpidet-

36 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 32 täviksi (NT) luokiteltuja lajeja alueella ovat metso ja teeri sekä sirittäjä, käenpiika ja ruusuruohomaamehiläinen. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja harvinaisten lajien esiintyminen on esitetty liitekartalla 1. Metsänemä (Epipogium aphyllum) Vaarantunut (VU). Metsänemä on varjoisten vanhojen lehti- ja sekametsien laji. Lajia on tavattu Kotalahden Pajarinselän etelärannalla (mm. S. Hakalisto & P. Heikkinen 1984, M. Könkkölä 1993 /Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä). Harsosammal (Tichocolea tomentella) Vaarantunut (VU). Laji kasvaa lähteiköissä ja kosteissa korvissa. Lajia on tavattu Kotalahden Pajarinselän etelärannalla (mm. S. Hakalisto & P. Heikkinen 1984, M. Könkkölä 1993 /Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä). Kuva 23: Harsosammalta esiintyy Pajarinselän etelärannan metsässä (SYKE 2006). Selkälokki (Larus fuscus) Vaarantunut (VU). Selkälokki on tyypillinen karujen järvien selkävesilintu. Laji pesii luodoilla ja kareilla, sisävesillä myös pienten puustoisten saarten rantavyöhykkeellä ja kallioisissa niemissä. Laji voi pesiä sekayhdyskunnissa mm. harmaalokin, naurulokin, kalalokin sekä kalatiiran kanssa. Pesimättömät tai pesinnässään epäonnistuneet kiertelijät ovat yleisiä. Myöhään pesivän selkälokin kanta on viime vuosina taantunut. Arvio Suomen pesimäkannan nykykoosta on noin 7000 paria, joista noin 5000 pesii merialueilla (Valkama ym. 2011). Hummonselkä-Näsönselkä-Pajarinselkä alueella havaittiin vuonna 2006 kolme pesintää (mm. Koivusaari, Tiirasaari, Mustasaaret)(FCG 2006). Kesällä 2014 lajia ei havaittu. Naurulokki (Larus ridibundus) Silmälläpidettävä (NT). Naurulokki pesii tyypillisimmin yhdyskuntina rehevien lintujärvien ja lahtien ruovikoissa ja rantaluhdissa. Lajin kanta on alkanut vähetä luvulta lähtien. Taantuman syynä voivat olla mm. minkin ja harmaalokin runsastuminen sekä ravinnonsaantia heikentänyt tehomaatalous. Naurulokki on yhdyskuntapesijä, joka pesi rehevillä rannoilla. Se pesii myös puuttomilla kareilla. Koko Suomen nykykannaksi on arvioitu paria.

37 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 33 Naurulokkiyhdyskuntia pesii ainakin Heinä-Nivungin kortteikossa. Ruokailevia yksilöitä havaittiin eri puolilla selvitysaluetta mm. Puhoksen alueella Tukkilammella noin kymmenen yksilön parvi. Käenpiika (Jynx torquilla) Silmälläpidettävä (NT). Käenpiika viihtyy valoisien pihametsiköiden lisäksi puistoissa ja lehtevissä, aukkoisissa rantametsissä. Aiemmin pellonreunojen metsälaitumet olivat lajin suosimia pesimäpaikkoja. Käenpiian reviiri havaittiin kesällä 2014 Suuri-Nivungin pohjoisosassa Säynesaarella. Metso (Tetrao urogallus) Silmälläpidettävä (NT). (katso ) Teeri (Tetrao tetrix) Silmälläpidettävä (NT). (katso ) Kaakkuri (Gavia stellata) Silmälläpidettävä (NT). (katso ) Sääksi (Pandion haliaetus) Silmälläpidettävä (NT). (katso ) Ruusuruohomaamehiläinen (Andrena hattorfiana) Silmälläpidettävä (NT). Laji on tavattu Puhoksentien varrelta karjalaitumen reunan ja tien varren ruusuruohokasvustosta (R. Leinonen 2004 /Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä 2006). 5.5 Arvokkaat luontokohteet Yleistä Suunnittelualueen arvokkaat luontokohteet on esitetty liitekartalla 1. Natura verkostoon kuuluvat kohteet ja luonnonsuojelualueet on esitetty myös kuvassa 18.

38 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 34 Kuva 24: Natura- ja luonnonsuojelualueet. Selvitysalue on rajattu punaisella Kansainvälisesti arvokkaat kohteet 1. Pyhäjärven alueen luontokokonaisuus Maankäyttösuositus: SL/nat ja W/nat Pyhäjärven alueen luontokokonaisuus (FI ) on laaja Natura-alue. Sen pinta-ala on ha. Keskeisin alue on Pyhäjärvi. Pyhäjärvi on veden laadultaan Pohjois-Karjalan ja samalla myös koko Suomen edustavimpia niukkaravinteisia nuottaruohotyypin järviä. Erittäin edustavaksi järven tekee suuri koko ja pääosin erinomainen veden laatu. Pyhäjärven kalataloudellinen arvo ja maisemallinen sekä biologinen merkitys on huomattava. Suomen ja Venäjän rajavesistönä Pyhäjärvi on merkittävä vesistö- ja kalataloustutkimuksen kohde. Alueeseen kuuluvat mm. lehtojensuojeluohjelman kohteet Näsönsalmen harjulehto (LHO070298) ja Kotalahden rantalehto (LHO070297), joka on arvokas, laajojen lähteikköjen/tihkupintojen ja lehtoalueiden muodostama mosaiikki. Pyhäjärvi kuuluu Pohjoismaiden ministerineuvoston esittämiin suojeluvesiin ja erityistä suojelua vaativiin vesiin. Erityissuojelun tavoitteena on vesistöalueen säilyttäminen oligotrofisena ja mahdollisimman luonnontilaisena sekä samalla kalataloudellisen arvon turvaaminen. Suojelu toteutetaan luonnonsuojelu-, vesi- ja rakennuslailla. Suojelu on toteutunut lähes kokonaan. Suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin luontotyyppeihin:

39 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 35 Boreaaliset lehdot Fennoskandian lähteet ja lähdesuot Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit Vaihettumissuot ja rantasuot Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) Puustoiset suot Suojelu kohdistuu seuraaviin lintudirektiivin liitteen I lajeihin: kalatiira, kuikka, palokärki, viirupöllö ja kahteen uhanalaiseen lajiin. Muusta lajistosta voidaan mainita: häränsilmä, isokoskelo, kalliokielo, kevätlinnunherne, kuhankeittäjä, käpytikka, metsänemä, pikkutikka, pohjantikka, punarinta, purolitukka, satakieli, selkälokki, sinisorsa, sinivuokko, telkkä, tukkakoskelo, tuoksumatara ja tuulihaukka. 2. Karjalansärkkä-Seiväslamminsärkkä Maankäyttösuositus: MY/nat Karjalansärkkä-Seiväslamminsärkkä Natura-alue (FI ) on pinta-alaltaan 103,8 ha. Suojelu perustuu luontodirektiivin (SCI) ja suojelun toteutustapa on maa-aines- ja rakennuslaki. Kohde kuuluu harjujensuojeluohjelmaan (HSO070075) (kuva 19). Alue on geologisesti ja maisemallisesti merkittävä harjujakson osa, jonka pääosan muodostaa hyvin tyypillinen ja varsin edustava kapea harjuselänne. Alueella on myös harjukuoppia, kaksoisselänteitä ja sivuharjanteita sekä useita karuja lampia. Suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin luontotyyppeihin: Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit Humuspitoiset lammet ja järvet Puustoiset suot. Alueella on yksi lintudirektiivin liitteen I laji: kaakkuri.

40 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 36 Kuva 25: Karjalansärkkä-Seiväslamminsärkkä Natura-alue (LK 2) sijoittuu itä-länsi-suunnassa Karjalanjärven ja Suuri-Nivungin eteläpuolille. Alue kuuluu harjujensuojeluohjelmaan ja lisäksi alueelle sijoittuu useita maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita luontokohteita. Kuva 26: Muinaista rantakivikkoa Karjalansärkän alueella.

41 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 37 Kuva 27: Karjalansärkälle tyypillisiä ovat kapeat, jyrkkärinteiset harjun mäntykankaat Kansallisesti arvokkaat kohteet 3. Pyhäjärven rantojensuojeluohjelma Pinta-ala: 1 115,5 ha Maankäyttösuositus: SL Pyhäjärven rantojensuojeluohjelma-alueet (RSO050011) sijoittuvat järven etelä- ja pohjoisosiin. Ne ovat edustavia harjusaaria ja -niemiä. Pohjoisosaan sijoittuva osa-alue rajautuu ranta-asemakaava-alueeseen Puhoksen alueella. Rantojensuojeluohjelman alueella on kolme luonnonsuojelualuetta, joista Hiekkaniemen luonnonsuojelualue sijoittuu lähimmillään noin 350 metrin etäisyydelle kaavoitettavista alueista (kuva 22): Naurisniemen-Juilukanlammen luonnonsuojelualue (pinta-ala: 16,2 ha, YSA073222) Sorvanlahden Rantalehdon luonnonsuojelualue (pinta-ala: 0,2 ha, YSA072307) Hiekkaniemen luonnonsuojelualue (pinta-ala: 24,3 ha, YSA073756)

42 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 38 Kuva 28: Pyhäjärven rantojensuojeluohjelman pohjoisin osa-alue rajautuu selvitysalueeseen pohjoisessa. Rantojensuojeluohjelma-alueelle sijoittuu mm. Hiekkaniemen luonnonsuojelualue, Lehtojen suojeluohjelman alue sekä arvokkaita harjualueita. 4. Nivunkijoki - Heinä-Nivunki Pinta-ala: 35,0 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: naurulokki (VU) Maankäyttösuositus: S Linnustokohde ja pienvesi. Nivunkijoki ja Heinä-Nivunki ovat pienvesikohteita. Heinä- Nivunki on linnustoltaan arvokas. Lammella pesii laulujoutsen, sinisorsa, telkkä, haapana ja naurulokki (noin 15 paria). Rannat ovat sara-rytiluhtaa ja keskemmällä lampea on korteikkovaltaista kasvillisuutta. Avo- ja pensaikkoluhdat on luokiteltu Etelä-Suomen alueella silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi (Raunio ym. 2008). Alueelle sijoittuu mahdollinen metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 2e: luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus). Alueen sijainti on esitetty kuvassa 23.

43 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 39 Kuva 29: Nivunkijoki ja Heinä-Nivunki. Kuva 30: Heinä-Nivunki on linnustollisesti arvokas kohde

44 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti Kotalahden rantalehto Pinta-ala: 1,0 ha Maankäyttösuositus: SL Lehtojensuojeluohjelmakohde (LHO070297) Pajarinselän etelärannalla. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 25. Kuva 31: Kotalahden rantalehto (LK 5) on lehtojensuojeluohjelman alue Pajarinselän etelärannalla. Alueelle sijoittuu myös Kotalahdensärkkien arvokas harjualue (LK 8) Maakunnallisesti arvokkaat kohteet 6. Hukanhaudankangas Pinta-ala: 262,4 ha Maankäyttösuositus: MY Hukkahaudankangas on arvokas harjualue. Alueen sijainti on esitetty kuvassa Hukanhaudankangas-Valkialampi Pinta-ala: 189 ha Maankäyttösuositus: MY Hukanhaudankangas-Valkialampi on arvokas harjualue. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 26.

45 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 41 Kuva 32: Hukanhaudankankaan (LK 6) ja Hukanhaudankangas-Valkialammen (LK 7) arvokkaat harjualueet. 8. Kotalahdensärkät Pinta-ala: 62.0 ha Maankäyttösuositus: MY Arvokas harjualue (nro 26012). Alueen sijainti on esitetty kuvassa Sorsalampi Pinta-ala: 0,8 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kaakkuri (NT) Maankäyttösuositus: Luo Arvokas pienvesi, jolla pesii silmälläpidettävä kaakkuri. Alueen itäosaan sijoittuu ojittamatonta rämettä. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 27.

46 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 42 Kuva 33: Sorsalampi (LK 9) 10. Seiväslampi-Kortelampi-Kalvaslampi-Syvälahdenpuro ja Löytölampi Pinta-ala: 113,7 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kaakkuri (NT), kuikka (lintudirektiivi liite I) Maankäyttösuositus: luo Arvokas pienvesi ja linnustokohde (Löytölampi). Löytölampi on kaakkurin pesimälampi. Lammella on pesinyt yksi pari pesinyt vuosina (P. Hottola 1992 /Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä). Kesällä 2006 ei ollut pesintää eikä ilmeisesti myöskään kesällä Kuikka pesii Seiväslammella. Osittain kuuluu Karjalansärkkä, Seiväslamminsärkkä Natura-alueeseen. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 28.

47 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 43 Kuva 34: Seiväslampi-Kortelampi-Kalvaslampi-Syvälahdenpuro-Löytölampi (LK 10). 11. Pohjatonsuo-Sammakkolampi-Saarilampi Pinta-ala: 23 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kaakkuri (NT) Maankäyttösuositus: MY/luo Arvokas pienvesikokonaisuus, joka koostuu kolmesta pienestä lammesta. Lammilla pesii kaakkuri. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 29.

48 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 44 Kuva 35: Pohjatonsuo-Sammakkolampi-Saarilampi (LK 11) Paikallisesti arvokkaat kohteet 12. Ilvosenniemen lehto Pinta-ala: 0,2 ha Maankäyttösuositus: MY Kasvillisuuskohde. Lehtojuotti on saniaistyypin (FT) kosteaa lehtoa Nuoren puuston valtalajina on harmaaleppä, seassa kasvaa tuomea ja pihlajaa. Kohteen reunoilla on varttunutta kuusta ja koivua. Kenttäkerroksen valtalajina on soreahiirenporras. Muuta lajistoa mm. ojakellukka, rönsyleinikki, käenkaali, nokkonen, sudenmarja, metsäkorte ja korpi-imarre. Kosteat keskiravinteiset lehdot on Etelä-Suomessa luokiteltu luontotyyppinä silmälläpidettäviksi (NT)(Raunio ym. 2008). Alueelle sijoittuu mahdollinen metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 3: rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteinä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus).alueen sijainti on esitetty kuvassa Tetrikallio Pinta-ala: 3,1 ha Maankäyttösuositus: S Linnustokohde. Silokallioiset, kituliasta puustoa kasvavat luodot ovat vesilintujen pesimäluotoja. Pesimälinnustoon kuuluvat kalatiira (6 yksilöä), kalalokki (3 paria), harmaalokki (2 paria) ja tukkakoskelo (1 paria). Kohde sijoittuu selvitysalueen edustalle Puhoksen alueella. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 30.

49 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 45 Kuva 36: Iivosenniemen lehto (LK 12) sekä Tetrikallio (LK 13). 14. Saarosniemi Pinta-ala: 0,8 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kalasääski (NT) Maankäyttösuositus: luo Linnustokohde. Maisemallisesti arvokkaan kapean niemen puusto on vanhaa mäntyä. Kalasääski pesii niemen kärkiosassa. Alueen sijainti on esitetty kuvassa Keloniemen lähde Pinta-ala: 0,5 ha Maankäyttösuositus: luo Vesistökohde. Lähdettä ja lähdepuroa ympäröi käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomainen, puustoltaan uudistuskypsä kuusikangas. Kivikkoisessa lähde-ympäristössä tyypillisiä ovat lehväsammalkasvustot. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. käenkaali, metsäimarre, metsäalvejuuri, soreahiirenporras, metsäkorte ja metsäkastikka. Kohde on jätetty hakkuiden ulkopuolelle. Vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi Etelä-Suomen alueella. Alueelle sijoittuu mahdollinen metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 1: lähteiden, purojen ja pysyvien vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen välitön lähiympäristö). Kohde on vesilain 11 :n mukainen kohde. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 31.

50 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 46 Kuva 37: Saarosniemi (LK 14) ja Keloniemen lähde ja puro (LK 15). Kuva 168: Keloniemen lähde

51 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 47 Kuva 39: Keloniemen lähdepuro 16. Sammallahti Pinta-ala: 0,4 ha Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: kalasääski (NT) Maankäyttösuositus: luo Linnustokohde. Kalasääski pesii pienessä mäntyä ja koivua kasvavassa saaressa. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 34.

52 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 48 Kuva 40: Sammallahti (LK 16). 17. Haapalahti Pinta-ala: 0,9 ha Maankäyttösuositus: luo Kasvillisuuskohde. Kapea Suur-Nivungin rannalla oleva tulvametsä. Sen puusto koostuu tervalepästä, harmaalepästä, koivusta ja haavasta. Lahopuuta on runsaasti. Soistumia on siellä täällä ja aluskasvillisuuden tunnuslajit ovat oravamarja, mustikka, nurmilauha, metsäalvejuuri ja suo-orvokki. Sisämaan tulvametsät on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi luontotyypiksi (CR) Etelä-Suomen alueella (Raunio ym. 2008). Alueen sijainti on esitetty kuvassa Kaivannonniemen luhta Pinta-ala: 1,2 ha Maankäyttösuositus: luo Kasvillisuuskohde. Suur-Nivungin rannalla oleva luhtaranta-alue. Kasvillisuus on metsä-, pensas ja avoluhtaa. Metsäluhdat on luokiteltu Etelä-Suomessa vaarantuneiksi (VU) ja pensaikko- ja avoluhdat silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi (Raunio ym. 2008). Alueelle sijoittuu mahdollinen metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 2e: luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus). Alueen sijainti on esitetty kuvassa 35.

53 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 49 Kuva 41: Haapalahden tulvametsä (LK 17) ja Kaivannonniemen luhta (LK 18). 19. Nuottilammen pohjoisrannan luhta ja puro Pinta-ala: 2 ha Maankäyttösuositus: luo Pienvesistö- ja kasvillisuuskohde. Nuottilammen pohjois- ja luoteisrannalle sijoittuu luhtaista, tervaleppä- ja hieskoivuvaltaista luhtametsää. Luhtametsät on luokiteltu Etelä- Suomen alueella vaarantuneeksi luontotyypiksi (VU) (Raunio ym. 2008). Kasvillisuudessa vallitsevat vehka, kurjenjalka, ranta-alpi, järvikorte, korpikastikka, rentukka ja hiirenporras. Nuottilammesta virtaa on luonnontilainen Vesilain 11 mukainen puro. Kaava-alue rajautuu kohteen eteläosiin. Alueelle sijoittuu mahdollinen metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 2e: luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus). Alueen sijainti on esitetty kuvassa 38.