Lääkärin perustoimintaan kuuluvat etenkin. Pahoinpitelyvammojen arviointi oikeuskäsittelyä varten. Näin tutkin

Transkriptio

1 Näin tutkin Pia Wahlsten ja Hannu Laaksonen Pahoinpitelyvammojen arviointi oikeuskäsittelyä varten Epäiltyjä pahoinpitelyvammoja tutkiessaan ja arvioidessaan lääkärin tulee tiedostaa tutkimuksen ja siitä laadittavan lausunnon merkitys myös mahdollisesti seuraavassa oikeuskäsittelyssä ja suhtautua asiantuntija asemaansa siihen kuuluvalla vakavuudella. Kaikki löydökset ja havainnot vaikka ne eivät varsinaista hoitoa vaatisikaan on dokumentoitava erittäin huolellisesti ja niin tarkasti, että kuvausta myöhemmin tarkasteleva voi merkintöjen perusteella muodostaa vammoista selvän käsityksen. Lääkärin on tutkimushavaintojensa perusteella pyrittävä myös arvioimaan objektiivisesti vammojen syntytapaa, laatua, vaikeusastetta ja mahdollista hengenvaarallisuutta, otettava kantaa ristiriitaan tai ristiriidattomuuteen löydösten ja esitietojen välillä sekä arvioitava vammoista koituneita ja tulevaisuudessa ehkä edelleen koituvia seurauksia. Lääkärin perustoimintaan kuuluvat etenkin sairauksien diagnosointi ja hoito, mutta yhä useammin kohdataan myös tilanteita, joissa viranomainen pyytää arviota ja lääkärinlausuntoa esimerkiksi vastaanotolla käyneen potilaan pahoinpitelyvammoista mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Jostain syystä lääkärien keskuudessa tuntuu edelleen vallitsevan epäselvyyttä tällaisen lausunnon sisällöstä. Lausunnon laatiminen on kuitenkin tärkeä osa lääkärin työtä, ja kyseessä on katsottava olevan niin yhteiskunnallinen kuin virkavelvollisuus, jonka täyttäminen palvelee eri osapuolten oikeusturvan toteutumista. Lausuntoa laatiessaan lääkäri toimii eräällä tavalla niin yksityisen ihmisen kuin yhteiskunnankin luottohenkilönä ja hänen on siksi pyrittävä ehdottomaan puolueettomuuteen ja objektiivisuuteen antamatta sen vaikuttaa, mihin oikeudellisiin ratkaisuihin tai oikeustoimiin päätelmät saattavat johtaa. Annetun lausunnon tulee perustua yksinomaan tutkimustuloksiin ja Duodecim 2007;123:81 7 lääkärin itsensä tekemiin havaintoihin tai asiakirjamerkintöihin, joiden paikkansapitävyydestä hän on vakuuttunut. Vaikka anamnestiset tiedot luonnollisesti kertovat tapahtuneen taustaa, ainakin yhtä versiota siitä, ei niiden saa koskaan antaa johtaa itseään harhaan. Lausunto on aina syytä laatia erillisenä dokumenttina; pelkästään kopiota epikriisistä ei pidä koskaan käyttää»lausuntona» eikä edes kutsua sitä sellaiseksi. Lisäksi epikriisin»lausuntona» käyttäminen saattaa vakavasti vaarantaa salassapidon ja potilaan tietoturvan, sillä sairauskertomusmerkinnät sisältävät useimmiten potilaasta paljon muutakin tietoa kuin oikeudellisessa tutkinnassa tarvittavaa ja kuin mihin pyytäjällä edes on oikeutta. Yleisestikin lausunnon laatijan tulee käyttää tervettä järkeä ja varmistaa, että hän ottaa oma aloitteisesti kantaa kaikkiin olennaisiin seikkoihin. Ei pidä esimerkiksi luottaa siihen, että poliisi osaa tilatessaan yksilöidä tarvitsemansa medisiiniset tiedot ja kysyä juuri»oikeita» asioita. 81

2 Aivan aluksi lausunnon laatijan on hyvä tehdä itselleen selväksi, että tällaista lausuntoa tulevat lukemaan ja sen sisältöä arvioimaan etenkin maallikot (poliisit, juristit, lautamiehet jne.), minkä vuoksi lausunnossa on syytä käyttää selkeää ja moitteetonta kieltä ja sellaisia kielellisiä ilmaisuja, jotka todella mahdollistavat sen hyödyntämisen oikeuskäsittelyssä. Lausunnon kieli on siis (tutkittavan äidinkielen mukaan) suomi tai ruotsi, ei»lääkärilatina», ja sen sisältö on voitava ymmärtää ilman lääketieteellistä koulutusta tai sanakirjaa. Lausunnoksi on turha lähettää tekstiä, jossa vilisee medisiinisiä diagnooseja ja termejä. Tarvittaessa kuvaus tietenkin voidaan kirjoittaa ensin maallikolle ymmärrettävällä suomella tai ruotsilla ja selvyyden niin vaatiessa lisätä sulkuihin latinankielinen diagnoosi. Sosiaali ja terveysministeriö sekä entinen lääkintöhallitus ovat antaneet lääkärintodistuksia ja lausuntoja koskevat yleiset ohjeet (Lääkintöhallituksen ohjekirje 6736/02/80, jonka sosiaali ja terveyshallitus saattoi voimaan ). Niiden lisäksi Suomen Lääkäriliitto on antanut ohjeistoja ja suosituksia lääkärintodistuksille asetettavista yleisistä muotovaatimuksista (esim. Näitä ohjeita on yleensä syytä noudattaa, vaikka poliisille toimitettuja lausuntoja tarkastellessa eittämättä huomio on kiinnittynyt siihen, että jo vuosikymmeniä vanhaa ja vakiintunutta lausuntokaavaa lääkärit eivät jostain syystä edelleenkään osaa tai halua johdonmukaisesti käyttää. Määrämuotoisena lausuntokaava kuitenkin jopa helpottaa lausunnon laatijan tehtävää varmistaen, että kaikki asiaan kuuluvat seikat tulevat mainituksi ja että todistus näin todella palvelee sitä tarkoitusta, mitä varten se on laadittu. Tutkimuksessa on syytä edetä järjestelmällisesti ja koko ajan muistiinpanoja tehden, jolloin kaikki oleelliset löydökset tulevat huomioiduiksi. Ongelmia tulee silloin, kun lausuntoja joudutaan esimerkiksi lääkäreiden suuren vaihtuvuuden takia antamaan ilman, että lausunnonantaja itse olisi suorittanut potilaan kliinistä tutkimusta. Tällöin ensihoitovaiheessa tarkasti kirjatut muistiinpanot ovat lausunnon lopulliselle kirjoittajalle kullan arvoisia ja usein myös ainoa dokumentti tapahtuneesta. Huonosti dokumentoiduista tutkimuslöydöksistä on mahdotonta kirjoittaa hyvää tai edes hyväksyttävää lausuntoa, joka palvelisi ketään asianosaista. Tällöin oikeuden toteutuminen voi lääkärin toiminnan puutteiden vuoksi jopa estyä. Lausunnon johdanto osa Lausunnon nimi ja tarkoitus ilmaisee, mitä viranomaista, millaisessa asiassa ja mitä käyttöä varten lausunto on laadittu. Nämä tiedot saadaan joko tutkittavalta tai viranomaiselta. On syytä muistaa, että lääkärinlausunnon käyttäminen on usein täysin sen saajan harkinnassa. Ilmaisemalla lausunnon luonne selkeästi voidaan ehkäistä ainakin karkeimmat väärinkäsitykset ja mahdollinen väärinkäyttö. Johdanto sisältää lausunnon antamisen kannalta oleelliset lähtökohdat, ja myös siinä on syytä mainita, mistä tutkimuksesta on kysymys. Tutkimusajankohdasta on hyvä kirjata päivämäärän lisäksi myös kellonaika. Lausunnon pyytäjästä, joka on joko tutkittava itse tai jokin viranomainen (poliisi, syyttäjä, tuomioistuin), tehdään merkintä. Tutkittavan henkilöllisyyden selvittämisen tärkeys lienee itsestään selvää, ja täydellisen nimen lisäksi mainitaan aina myös henkilötunnus. Kun tutkimus tehdään tutkittavan omasta pyynnöstä, on lausuntoa antava lääkäri todella myös vastuussa tutkittavan henkilöllisyyden kunnollisesta toteamisesta. Jos sen sijaan tutkittavan tuo tutkimukseen viranomainen, tämä huolehtii henkilöllisyyden varmistamisesta. Tapa, jolla henkilöllisyys on varmistettu (henkilöllisyystodistus, passi, ajokortti jne.), on syytä kirjata. Vakuuttavammaksi asian tekee, jos mainitaan vielä esimerkiksi passin numero tai ajokortin myöntäjä ja myöntämispäivä. Paremman puutteessa voidaan todistukseen pyytää tutkittavan nimikirjoitus. Tutkimuksessa läsnä olleiden nimien mainitseminen voi tilanteen mukaan olla aiheellista. Esitiedot Esitiedoista on selvästi mainittava, mitkä tiedot on saatu tutkittavalta itseltään ja mitkä ovat pe 82 P. Wahlsten ja H. Laaksonen

3 Kuva. Lausunnon lisänä kannattaa käyttää valokuvia ja kaavapiirroksia. räisin muista lähteistä. Esitiedot voidaan aloittaa mm. sanoilla»tutkittava kertoo». Esitietoja kysyttäessä on tietenkin vältettävä johdattelemasta tai painostamasta niiden antajaa kysymyksillä millään tavoin. Oleellinen tapahtumien kulku sekä tapahtumapaikka ja aika kerrotaan lyhyesti. Lääketieteellisessä yleisanamneesissa pitäydytään vain tekeillä olevan lausunnon kannalta oleellisissa asioissa. Vammoista mainitaan niiden kerrottu syntytapa, välittömät seuraukset ja kuljetus ensimmäiseen hoitopaikkaan. Kerrottujen tietojen totuudellisuuteen lausunnon antajan ei tarvitse ottaa kantaa. Pahoinpitelyvammojen arviointi oikeuskäsittelyä varten Tutkimushavainnot Lääkärin tekemät tutkimushavainnot ovat luonnollisesti lausunnon keskeinen kohta. Tutkittavan suhtautumisesta tutkimukseen ja yleisestä käyttäytymisestä tehdään asianmukaiset merkinnät. Yleiset kliiniset löydökset mainitaan vain lausunnon kannalta oleellisten löydösten osalta. Todetut vammat sen sijaan on syytä kuvata erityisen tarkasti (sijainti, koko, muoto, merkit syntyajasta). Tutkimusaikaan otetut valokuvat vammoista ovat myöhemmin usein osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi ja havainnollisiksi, ja 83

4 Nykypäivänä vastaanoton varustukseen pitäisi kuulua digikamera nykypäivänä vastaanoton varustukseen pitäisikin kuulua myös esimerkiksi digikamera, jolla kuvat on helppo ottaa ja edelleen tallentaa. Vähintään mittauksia ja selventäviä piirroksia on pyrittävä aina mahdollisuuksien mukaan käyttämään. Löydösten kuvausten tulee olla niin tarkkoja, että lausuntoa myöhemmin lukeva voi muodostaa itselleen selvän käsityksen kuvatuista vammoista ja tehdä niiden perusteella omat ratkaisunsa. Tällöin lausunnolla on merkitystä silloinkin, kun lausunnon antaja on syystä tai toisesta itse tehnyt virheellisiä päätelmiä. On myös syytä kirjata päätelmien tai lausunnon kannalta tärkeät normaalilöydökset, ja joskus on hyvä mainita jopa tiettyjen vammojen puuttuminen. Mahdollinen humala tai huumaustila arvioidaan; tarvittaessa suoritetaan puhalluskoe tai otetaan tutkittavan luvalla verinäyte alkoholin tai lääke tai huumausaineiden toteamiseksi. Päätelmät Päätelmät perustuvat aina lääkärin omakohtaisiin tutkimushavaintoihin ja muihin hänen käytettävissään oleviin tietoihin (potilasasiakirjat, kuvantamistutkimukset jne.). Pelkän mielipiteen ilmaiseminen ilman perusteluja on turhaa, vaikka olisi miten arvostettu asiantuntija omalla alallaan. On muistettava, että maallikkolukijoiden kannalta tämä on lausunnon ehdottomasti tärkein osa, sillä hehän eivät lääketieteellisen tietämyksen puuttuessa välttämättä kykene itse tekemään oikeita päätelmiä pelkkien tutkimushavaintojen perusteella. Päätelmäosaa voi selkeyttää sen alussa esitetyllä tiivistelmällä todetuista vammoista. Näin kannattaa tehdä erityisesti silloin, kun vammoja on runsaasti ja niitä kuvaileva osa on pitkä. Päätelmäosassa tulee antaa arvio vammojen laadusta ja vaikeusasteesta. Tällöin lääkärin tulee tiedostaa, että tietyillä vamman vaikeusastetta kuvaavilla sanonnoilla on lakikielessä aivan oma merkityksensä, mikä jo sinänsä saattaa vaikuttaa oikeusseuraamuksiin. Rikoslaki (luku 21, pykälät 5 7 ja 10 12) puhuu vaikeasta ruumiinvammasta ja sen rinnalla vakavasta sairaudesta sekä hengenvaarallisesta tilasta. Sen sijaan laissa ei ole erityistä nimitystä vammalle tai sairaudelle, joka vaikeusasteeltaan jää vaikean ja vähäisen välille. Laki ei myöskään tarkemmin määrittele, mitä oikeastaan ymmärretään vaikealla tai vähäisellä vammalla. Vamman vaikeusasteella voi olla merkitystä tekijän tuomion suuruuteen tahallisissa pahoinpitelyrikoksissa, joissa teon törkeyden yhtenä tunnusmerkkinä on»aiheutettu vaikea ruumiinvamma». Sen lisäksi myös tuottamusrikoksissa vamman vaikeusasteella on merkitystä. Vähäisen vamman tuottamusta ei ole edes kriminalisoitu, kun taas vammantuottamus (jolloin kyseessä on siis vähäistä vaikeampi vamma) on asianomistajarikos, josta syyte nostetaan vain asianomistajan eli vammautuneen vaatimuksesta. Sen sijaan törkeä vammantuottamus jossa vamman vaikeusaste on siis yksi osa tunnusmerkistöä on aina virallisen syytteen alainen rikos. Edellä olevan perusteella lienee siis selvää, että adjektiiveja»vaikea» ja»vähäinen» ei lausunnossa tule käyttää varomattomasti. Näin tehdessään lääkäri saattaa nimittäin tahtomattaan vaikuttaa tuomion suuruuteen tai jopa siihen, eteneekö asia tuomioistuimeen lainkaan. Päätelmiin kirjataan myös lääkärin arvio vammojen syntytavasta. Tällöin on hyvä pitää mielessä, että etenkin tylppään väkivaltaan liittyvissä vammoissa voidaan harvoin tarkasti arvioida vamman aiheuttajaa. Liian tarkkoja mielipiteitä vamman mahdollisesta aiheuttajasta, esimerkiksi käytetystä lyöntivälineestä, tuleekin siis välttää. Tarpeen mukaan lääkäri voi esittää vammojen synnylle myös esitiedoista poikkeavia mahdollisia vaihtoehtoisia mekanismeja. Vammojen yhteensopivuudesta saatujen esitietojen kanssa tulee myös antaa arvio. Syy yhteyksiä käsitellessään lääkäri voi vain äärimmäisen harvoin lausua mitään täysin varmaa, vaan hän joutuu laatimaan arvionsa todennäköisyyksien pohjalta. Lääkäriliitto suosittelee ohjeistossaan syy yhteyden varmuuden ilmaisemista viisiportaisella asteikolla.»erittäin todennäköinen» on suurin varmuus, jolloin syy yhteyttä käytännössä voidaan pitää todistettuna. Vastaavasti»erittäin epätodennäköinen» merkitsee, ettei 84 P. Wahlsten ja H. Laaksonen

5 syy yhteyttä ole olemassa.»mahdollinen» on mitäänsanomaton syy yhteyden aste, eli tällöin syy yhteys voi olla olemassa tai yhtä hyvin olla olemattakin. Väliin jäävien syy yhteyden asteiden»jokseenkin todennäköinen» ja»jokseenkin epätodennäköinen» merkitys on riippuvainen muusta todistusaineistosta, jolloin samansuuntaiset todisteet tietenkin puhuvat syy yhteyden puolesta ja vastakkaiset todisteet voivat puolestaan kumota sen koko olemassaolon. Selvä ristiriita tutkimuslöydösten ja esitietojen välillä on aina syytä mainita erikseen. On syytä korostaa, että pahoinpitelyn epäiltyä uhria ensimmäisenä tutkineella lääkärillä on ehdottomasti parhaat ja usein myös ainoat edellytykset arvioida asianmukaisesti mahdollista ristiriitaa ilmoitetun vammamekanismin ja löydösten välillä. Sama pätee tietysti myös vamman iän määritykseen. Vamman seuraukset tulee mainita niin laajalti kuin ne ovat tutkimushetkellä tiedossa (täysin tuoreessa tilanteessa on tietenkin usein vaikea antaa pitkälle meneviä ennusteita). Mahdollisen sairaalahoidon pituus tulee aina mainita, samoin tärkeimmät suoritetut hoitotoimenpiteet. Nämä molemmat vahvistavat silloin myös kuvaa vamman vaikeusasteesta. Samaan liittyy työkyvyttömyysaika, jolla on monesti muutenkin merkitystä tuomioistuinkäsittelyssä. Kipuun ja särkyyn on lausunnossa myös otettava kantaa. Vahingonkorvauslain mukaan pahoinpitelyn uhrilla on mahdollisuus saada näistä korvausta, ja sitä oikeudessa myös yleensä vaaditaan. Lausuntoon tulisi kirjata vähintään kipulääkityksen tarve. Kivun ja säryn astetta miettiessään lääkäri voi myös käyttää apunaan Liikennevahinkolautakunnan suosituksia ja normeja vihkosta, josta ilmestyy painos vuosittain (tilausosoite: Liikennevakuutuskeskus, Bulevardi 28, Helsinki, puh tai www. liikennevakuutuskeskus.fi). Uhrilla on mahdollisuus saada ja monesti hän myös hakee korvausta mahdollisista psyykkisistä seurauksista. Näihinkin lääkärin tulee ottaa kantaa, jos hän katsoo sen aiheelliseksi ja itsensä päteväksi niitä arvioimaan. Hän voi myös esittää erikoislääkärin lausunnon pyytämistä psyykkisten seurausten arvioimiseksi. Lääkärinlausunto Lausunnon nimi ja tarkoitus Mille viranomaiselle, mihin käyttöön, millaisessa asiassa Perustuuko kliiniseen tutkimukseen vai sairauskertomukseen Johdanto Mitä missä milloin on tapahtunut Tutkimuksen pyytäjä Tutkittavan henkilötiedot ja henkilöllisyyden varmistus Esitiedot Oma kertomus / saattajan kertomus / poliisin tiedot Käytetyt asiakirjat Tutkimushavainnot Yleishavainnot soveltuvin osin (sisältää tutkittavan suhtautumisen ja käyttäytymisen) Paikallisstatus: vamman laatu, sijainti, koko, muoto ja merkit syntyajasta, tarkka kuvaus Lisätutkimusten tulokset Päätelmät Vamman laatu, syntyaika ja syntytapa Yhteensopivuus tai ristiriita tapahtumien kuvauksen kanssa Vaikeusaste ja hengenvaarallisuus Hoitotoimenpiteet ja jatkohoito, ennuste»minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan» Päiväys, allekirjoitus sekä nimen selvennys ja virkaasema Muista Älä johdattele äläkä painosta selvittäessäsi esitietoja Älä anna esitietojen johtaa harhaan Selvitä lyhyesti olennainen Tutki huolellisesti ja järjestelmällisesti Mahdolliset rikostutkintanäytteet otetaan ennen diagnostisia Tee selkeä, kantaa ottava lausunto Ole objektiivinen ja puolueeton Älä ylitä asiantuntemustasi Konsultoi, jos olet epävarma Pahoinpitelyvammojen arviointi oikeuskäsittelyä varten 85

6 Mahdolliset pysyvät viat ja haitat (myös kosmeettiset) on tietysti syytä mainita, sillä näistä tuomioistuimessa vaaditaan usein huomattaviakin korvauksia. Ellei lääkäri ole ottanut kantaa näihin lausunnossaan, asia saattaa jäädä pelkästään ilman lääketieteellistä näkökulmaa toimivan tuomioistuimen harkinnan varaan. Hengenvaaraa arvioidessaan lääkärin tulee kiinnittää huomionsa ainoastaan konkreettiseen hengenvaaraan eli kudosvaurioiden perusteella suoranaisesti tai välillisesti syntyneeseen tilaan, joka vallinneissa olosuhteissa kokemuksen mukaan usein aiheuttaa potilaan kuoleman. Tällöin lääkäri voi tukeutua kliiniseen kokemukseen ja tilastotietojen mukaisiin kuolleisuuslukuihin. Esimerkkejä hengenvaarallisiksi katsottavista vammoista ovat kaikki perforoivat ja useimmat penetroivat aivovammat, kallonsisäiset verenvuodot, yli 24 tunnin tajuttomuuden aiheuttanut aivoruhje, rintakehän epästabiiliudesta johtuva varstarinta, sarjakylkiluumurtumat (yli seitsemän), vaikea veri ilmarinta, pallean repeämä, sydämen tamponaatio, maksan ja haiman vaikea repeämä sekä kahden tai useamman vatsaelimen samanaikainen vaurioituminen. Myös potilaan pelastamiseksi tehdyt elvytystoimenpiteet antavat hyvän kuvan mahdollisesta hengenvaarasta. Mitä vaativampaa primaarihoitoa on tarvittu, sitä vaikeammista vammoista on ollut kysymys. Lähinnä on tällöin syytä mainita toimenpiteet, jotka on suoritettu potilaan vitaalitoimintojen eli hengityksen ja verenkierron ylläpitämiseksi (esim. hengitysputken asettaminen, henkitorviavanteen teko, avustettu hengitys, sydänelvytys, mittavat verensiirrot tai elämän ylläpitämiseksi välttämättömät rintakehän tai vatsaontelon avausleikkaukset). Abstraktisella hengenvaaralla ymmärretään käsitteellistä uhkaa, jonka olemassaolo voidaan todeta kokemuksen antamien tietojen ja reaalisten näkökohtien kuten aseella uhkaamisen tai surmaamisen aikomuksen nojalla. Sen arviointi ei kuitenkaan kuulu lääkärille vaan ainoastaan tuomioistuimelle. Päätelmäosan lopuksi mainitaan, ovatko lisälausunnot erikoislääkäreiltä tarpeen ja liittyykö vammoihin vielä jatkohoitoa, kuten myöhemmin tehtäviä korjausleikkauksia. Vakuutus ja oikeudellinen vastuu Allekirjoituksen lisäksi tuomioistuimelle tai muulle julkiselle viranomaiselle menevä lausunto on lain (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 23 ) mukaan aina vahvistettava sanoin»minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan». Tällöin lausunto vastaa luonteeltaan tuomioistuimen edessä annettavaa valaehtoista asiantuntijan todistusta ja pätee siellä poikkeuksellisesti sellaisenaan ilman kirjoittajan kuulemista (tarve haastaa lääkäri henkilökohtaisesti tuomioistuinkäsittelyyn riippuu usein lausunnon y d i n a s i a t Pahoinpitelyvammojen tutkimus tulee tehdä järjestelmällisesti, ja löydökset on dokumentoitava tarkasti ja johdonmukaisesti. Lausunto on laadittava selkeästi ja huolellisesti käyttäen ilmauksia, jotka ovat ymmärrettävissä myös ilman lääketieteellistä koulutusta. Päätelmissä tulee ottaa kantaa mm. vammojen laatuun, vaikeusasteeseen ja niistä aiheutuneeseen mahdolliseen hengenvaaraan sillä asiantuntemuksella, joka lausunnon laatijalla on. Tärkeää on huomioida mahdollinen ristiriita tutkimuslöydösten ja esitietojen välillä. Lääkärinlausunto vastaa valaehtoista asiantuntijan todistusta. Se on aina syytä laatia erillisenä dokumenttina ja käyttäen vakiintunutta lausuntokaavaa, ja se on vahvistettava sanoin»minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan». 86

7 laadusta). Tämän vahvistuksen aiheuttamat vaatimukset ja myös mahdolliset seuraamukset lääkärin tulee aina pitää mielessään ja asennoitua oikein lausuntojen sisältöön ja muotovaatimuksiin eikä koskaan ryhtyä kirjoittamaan lausuntoa»vasemmalla kädellä», harkitsemattomasti ja ohimennen. Päiväyksen ja allekirjoituksen alle tulee vielä nimen selvennys (leimasimen käyttö on suositeltavaa), maininta lääkärin pätevyydestä ja virka asemasta sekä yhteystiedot mahdollisten lisäselvitysten varalta. Lopuksi Vaikka lääkärinlausunto nauttii yhteiskunnassamme ja oikeusjärjestelmässämme suhteellisen suurta luottamusta, ei sitä tuomioistuimessakaan toki pidetä ehdottomana ja ainoana totuutena vaan sitä kohdellaan oikeudellisesti asiantuntijalausuntona, jonka arvon, merkityksen ja todistusvoiman ratkaisee kuitenkin lopulta yksin tuomioistuin. Silloin kun lausunnon laatija on dokumentoinut löydökset hyvin ja johdonmukaisesti ja antanut niistä oman objektiivisen, puolueettoman, perustellun ja selkeän arvionsa, hänen voidaan katsoa omalta osaltaan suorittaneen velvollisuutensa ja osoittautuneen asiantuntija asemansa arvoiseksi. Pia Wahlsten, FM, LL, oikeuslääketieteen erikoislääkäri, yliassistentti Turun yliopisto, oikeuslääketieteen laitos Kiinamyllynkatu Turku Hannu Laaksonen, LKT, dosentti, oikeuslääketieteen erikoislääkäri, lääninoikeuslääkäri Länsi-Suomen lääninhallitus, sosiaali- ja terveysosasto PL 22, Turku 87