TEM raportteja 13/2012
|
|
- Aapo Pakarinen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 TEM raportteja 13/2012 Muuttuvan työelämän tila ja tarpeet Suomessa Päivi Järviniemi Työllisyys- ja yrittäjyysosasto Julkaisuaika
2 1 Päivi Järviniemi Työ- ja elinkeinoministeriö Muuttuvan työelämän tila ja tarpeet Suomessa Sisällys sivu Alkusanat 2 1. Työelämän nykytila Työvoimavarat Työllisyys ja työttömyys Työvoiman riittävyys Työvoiman kysyntä Työn tuottavuus ja siihen vaikuttavia tekijöitä Työvoiman käyttötavat ja työelämän laadun muutos Työvoiman käyttötavat ja työn tekemisen muodot Työelämän laadun muutos 11 Työnteon ehdot ja niistä sopiminen 11 Työolot ja työterveys Työelämän vahvuudet ja tarpeet Riittävät työvoimavarat Tuottava työ Hyvinvointi työssä ja työelämän laatu Tiivistelmä 20 Kirjallisuus ja muut lähteet 25 Liitteet:1. Työn tuottavuuden muutos päätoimialoilla Suomessa vuosina (%) Työn tuottavuus tehtyä työtuntia kohti EU-maissa vuosina : muutos edellisestä vuodesta (%) 30 Kuviot ja taulukko: Kuvio 1. Työllisyysasteet ja yrittäjien osuus työllisistä vanhimmissa ikäryhmissä vuosina Kuvio 2. Työn tuottavuuden muutos kaikilla toimialoilla vuosina Kuvio 3. Palkansaajien työsuhteen tyypit vuosina Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä palkansaajaa kohti vuosina Taulukko: Työelämään vaikuttamisen päätavoitteet ja niiden saavuttamisen edellytykset 15
3 2 Alkusanat Tämän raportissa kuvataan työelämän nykytilaa, sen vahvuuksia ja tarpeita. Tarkoituksena on ollut koota tietopohjaa työelämän kehittämisstrategian valmistelun tueksi. Raportti pohjautuu aiemmin julkaistuun selvitykseen 1 ajantasaistetuin tutkimus- ja tilastotiedoin sekä vertaamalla Suomea joiltakin osin muihin Euroopan maihin. Tarkastelun kohteena ovat työvoimavarat, työn tuottavuus sekä työelämän laatu ja työhyvinvointi, joiden riittävyyttä ja parantamista työelämän kehittämisellä tavoitellaan. 1. Työelämän nykytila 1.1. Työvoimavarat Työelämän kehittäminen pohjaa viime kädessä korkeaan työllisyyteen sekä määrällisesti ja laadullisesti riittäviin työvoimavaroihin. Väestön ikääntymisen vuoksi vuotiaiden määrä vähenee henkeä vuodessa siitä huolimatta, että kokonaisväkiluvun ennustetaan olevan kasvussa myös tulevina vuosikymmeninä. Ainoa kasvava ikäluokka on vuotiaat, johon kuuluu mm. parin vuosikymmenen kuluessa Suomeen tulleita maahanmuuttajia. Uudenmaan maakunnassa kasvaa myös vuotiaiden ikäluokka. (Myrskylä 2012a.) Etenkin nuorten eli alle 29-vuotiaiden, ikääntyvien eli yli 55-vuotiaiden, maahanmuuttajien ja vajaakuntoisten ts. osatyökykyisten työhön osallistumisen edellytyksiin on kiinnitettävä huomiota Työllisyys ja työttömyys Koko väestön työllisyys nousi tasaisesti kaikissa maakunnissa 2000-luvun taloustaantumaan saakka. Työllisyysaste oli Suomessa vuoden 2012 alussa 66,9 % (trendi 68,9 %) ja työttömyysaste 7,8 % (trendi 7,5 %). Naisten työllisyysaste nousi edellisen vuoden aikana 0,7 %-yksikköä ja miesten laski 0,5 %-yksikköä. Vastaavasti naisten työttömyysaste oli matalampi kuin miesten (6,9 %/8,6 %). Keskipitkällä aikavälillä vain vanhimpien eli ja vuotiaiden työllisyys on noussut, mikä on helpottanut osittain työvoiman tarjonnan vähenemistä. Merkille pantavaa on, että miesten työttömyys on kuitenkin yleisintä vuotiaiden keskuudessa, mikä liittyy 1990-luvun laman jälkeen muodostuneeseen rakennetyöttömyyteen. Lisäksi kaikista vuotiaista miehistä on työelämässä vain 80 %, kun ennen lamaa osuus oli yli 90 %. Naisten työllisyys sen sijaan on parantunut enemmän kuin miesten vastaavasta ajankohdasta lähtien. Pitkäaikaistyöttömiä oli vuoden 2012 alussa 22,4 % ja ulkomaan kansalaisia 7,5 % kaikista työttömistä. Näitä helpommin työllistyviä on arviolta yhteensä n Puolestaan alle 25-vuotiaiden työttömyysaste oli vuoden 2012 alussa korkein eli 20,4 % (trendi 19.9 %). Se liittyy mm. maahanmuuttajien suureen määrään tässä ikäryhmässä. (TEM 2012; TK 2011c; Tuomaala 2012; Myrskylä 2012a ja b.) Maahanmuuttajien työllisyys on ollut alhaisella tasolla lähtömaasta, etnisestä taustasta ja sukupuolesta riippuen, joskin paranee selvästi maassaolovuosien myötä. Heidän työttömyysasteensa on noin kolminkertainen kantaväestöön verrattuna, suurissa kaupungeissa yli 50 %. Epävakain työmarkkina-asema on pakolaistaustaisilla ja naispuolisilla 1 Suomen työelämän muutoskuvia 2000-luvulla Tutkimuksesta vaikuttavaan kehittämiseen? TEManalyyseja 35/2011.(
4 3 maahanmuuttajilla. (Setu 2009, ) Sellaiset, jotka haluaisivat tehdä ansiotyötä ja olisivat siihen käytettävissä, mutta eivät ole etsineet töitä - koululaiset, opiskelijat, eläkeläiset ja kotitaloustyötä tekevät ovat piilotyöttömiä ja kuuluvat työvoimareserviin. Heidän määränsä on arvioitu olevan n Muusta syystä kuin työttömyyden vuoksi työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevia on alle 50-vuotiaista lähes joka kymmenes. Tätä vanhemmista arviolta % on työttömänä tai kotitaloustyössä eläkeikäänsä saakka. Siten vähintään puolet näistä ikäluokista siirtyisi eläkkeelle työelämän ulkopuolelta. (Tuomaala 2012; Myrskylä 2012a.) Vuonna 2010 eläkkeellesiirtymisiän odote työeläkejärjestelmässä oli 60,4 vuotta noussen noin puolitoista vuotta työeläkelakien vuoden 2005 uudistusta edeltävästä tasosta. Sukupuolten väliset erot ovat tässä jatkuvasti kaventuneet. Koska ikääntyneiden työvoimaosuudet ovat kasvaneet viime vuosina, työvoiman tarjontapotentiaalia nähdään olevan jatkossakin ikääntyvissä ja jopa yli 65-vuotiaissa. Tästä on pääteltävissä työurien pidentymisen loppupäästä olevan jatkossakin todennäköistä. Se voi puolestaan tapahtua muutenkin kuin palkkatyöhön osallistumisen kautta. Yrittäjyyden on havaittu yleistyneen 2000-luvulla eniten vuotiaiden joukossa, mikä liittyy osittain yrittäjyyteen aiempaa enemmän kannustaviin eläkesääntöihin vuodesta 2007 lähtien. Ikääntyneiden yrittäjyys on Suomessa lisääntynyt enemmän kuin EUmaissa keskimäärin. (TK 2011a ja c; Tuomaala 2012; Myrskylä 2012a; Järnefelt 2011, ) Kuvio1. Työllisyysasteet ja yrittäjien osuus työllisistä vanhimmissa ikäryhmissä vuosina (Lähde: Järnefelt 2011/Työvoimatutkimus)
5 Työvoiman riittävyys Työajanodote, jolla kuvataan toteutuneen kuolleisuuden ja työllisyyden perusteella odotettavissa olevaa työssäoloaikaa, on pidentynyt 2000-luvulla kaikissa ikäryhmissä, erityisesti yli 40-vuotiailla naisilla ja yli 50-vuotiailla miehillä. Taloustaantumat tosin lyhentävät sitä. Kun elinajanodote kasvoi 2000-luvulla miehillä 2,6 vuotta ja naisilla 2,4 vuotta, työajanodote kasvoi miehillä 2 vuotta ja naisilla 3,6 vuotta. Vuosituhannen alkuun verrattuna oli 15-vuotiaan miehen työajanodote kasvanut vuodella ollen 34,2 vuotta ja saman ikäisen naisen 2,8 vuotta ollen 33,8 vuotta. Sukupuolten väliset erot ovat tässä kansainvälisesti vertaillen erittäin pienet. Lisäksi ennuste työllisenä vietetyn ajan osuudesta vuotiaana osoittaa pitenemistä vastaavana ajanjaksona miehillä pari prosenttiyksikköä (69 %) ja naisilla jopa seitsemän prosenttiyksikköä (70 %). Merkittävintä tämä on ollut kaikkein iäkkäimmillä ja naisilla. Vastaavasti koko työelämän ulkopuolella vietetty aika on vähentynyt miehillä yli vuoden ja naisilla jopa yli 2 vuotta. (Nurminen 2011.) Nuorten työhöntuloikä on toisen asteen ammatillisen koulutuksen jälkeen keskimäärin 22 vuotta ja korkeakoulutuksen jälkeen 28 vuotta (TK 2011c). Huomionarvoista on kuitenkin opiskelijoiden melko runsas työssäkäynti, joka todellisuudessa pidentää heidän työuriaan luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen vajaa kaksi kolmannesta (63 %) yliopistoopiskelijoista, runsas puolet (58 %) ammattikorkeakoulua käyvistä, yli kaksi viidennestä (42 %) toisen asteen ammatillista tutkintoa suorittavista, yli viidennes (22 %) lukiolaisista ja lähes kymmenesosa peruskoulun ylimpien luokkien oppilaista oli työssä opiskelulukukausien aikana. Lomakausien aikana määrät ovat tätäkin suuremmat. Työssä käyviä koululaisia ja opiskelijoita on ollut enemmän kuin kaikkia työttömiä yhteensä (n ), joskin heidän työllisyysasteensa vaihtelee suhdanteiden mukaan. Vaikka taantuman aikana se on ollut jonkin verran alempi, silloinkin opiskelevien työntekijöiden osuus työllisistä oli n. 15 %. Siten monilla aloilla ja ammateissa yllättävän suuri osa työvoimasta on koostunut opiskelijoita: myyjistä yli neljännes, useissa muissa palvelualan ammateissa viidennes sekä kaikista asiantuntijatyötä tekevistä yli kymmenesosa. Työn etsintä ja piilotyöttömyys ovat olleet opiskelijoiden keskuudessa niin ikään melko yleisiä. Lisäksi opiskelijoiden työtehtävistä valtaosa on ollut muita kuin kaikkein vaatimattomimpia rutiinitöitä. Työssä olevista yliopisto-opiskelijoista peräti kaksi kolmesta, ammattikorkeakoulussa opiskelevista kaksi viidestä ja toisen asteen ammattitutkintoa suorittavistakin joka neljäs toimi johto- tai asiantuntijatehtävissä. (Aho 2010, 72-73; Myrskylä 2012a.) Nuorten syrjäytymisellä tarkoitetaan kokonaan työvoiman ja vähintään toisen asteen tutkintoon johtavan koulutuksen ulkopuolelle jäämistä. Tällaisia tilastojen ulkopuolella olevia nuoria on arvioitu vuonna 2010 olleen , joista vajaa kaksi kolmannesta miehiä. Pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden nuorten miesten joukossa syrjäytyneitä on 15 %, naisten joukossa puolestaan 9,8 % (molemmista yhteensä 12.6 %). Koko tästä joukosta 80 % ei myöhemminkään suorita muuta tutkintoa. Merkitystä tällä on työurien pituudelle siten, että kun vain perusasteen koulutuksen saaneilla 18-vuotiailla työvuosien odotearvo on 24,5 vuotta, se on korkea-asteen koulutuksen saaneilla 37 vuotta. Viimeksi mainitut aloittavat työuransa aiemmin ja ovat todennäköisemmin työelämässä 63-vuotiaiksi. Jo keskiasteen tutkinnon suorittaminen nostaa työvuosien odotetta nuorilla yli kahdeksan vuotta, naisilla miehiä enemmän. Vaikka opintojen keskeyttäminen on yleisintä alle 20-vuotiailla, se johtaa vain harvojen kohdalla pysyvään työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolelle jäämiseen. (Myrskylä 2011a ja 2012b.)
6 5 Koulutuksesta ja työmarkkinoilta syrjäytymisen riskin on havaittu siirtyvän sukupolvelta toiselle samoissa perheissä. Perhemuodon ohella vanhempien, etenkin äidin koulutustaso sekä elin-, ja asumisolot ovat yhteydessä nuorten koulutuksessa ja työmarkkinoilla pysymiseen. Esimerkiksi huostassa oleminen nostaa nuoren ulkopuolisuusriskiä nelin-, viisinkertaiseksi. Tähän liittyy molemmilla sukupuolilla mm. selvästi varhaisempi vanhemmuus muihin nuoriin verrattuna. Työmarkkinoilta ja koulutuksesta syrjäytyneiden nuorten osuus ei ole 1990-luvun alun jälkeen kuitenkaan juuri noussut (vaihtelua 5-9 %), eivätkä tähän joukkoon kuulu pitkään kaikki samat yksilöt. Viiden vuoden kuluttua (seuranta ) heistä noin 60 % on aloittanut työn tai opiskelun. Ulkopuolisuusriski kasvaa 20. ikävuoteen saakka ja alkaa laskea tästä kahden vuoden kuluttua. Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä on havaittu olleen positiivinen vaikutus sekä tutkinnon suorittamiseen että työllistymiseen. (Myrskylä 2012b.) Suomeen ennustetaan tulevan vuosittain noin uutta ulkomaalaista maahanmuuttajaa, jolloin tämä väestönosa kaksinkertaistuisi 2010-luvulla. Maahanmuuttajien joukossa on arvioitu olevan henkilön työvoimareservi. Toisaalta esimerkiksi maahanmuuttajanaiset eivät aina edes hakeudu työmarkkinoille kulttuurisista syistä ja heidän ulkopuolisuusriskinsä on siten kolminkertainen kantaväestöön verrattuna. Lisäksi maahanmuuttajista yli 70 % on ollut nuoria, työikäisiä aikuisia. Vuosina äidinkielenään kotimaisia kieliä puhuvien nuorten määrä on vähentynyt :lla, mutta vieraskielisten määrä kasvanut :lla eli yli 18-kertaiseksi. Kaikista syrjäytyneistä, perusasteen koulutuksen varassa olevista nuorista neljännes on maahanmuuttajataustaisia. Kun kantaväestöön kuuluvista nuorista syrjäytyneitä on joka kahdeksas, vieraskielisistä kouluttamattomista nuorista heitä on joka kolmas. Kotoutumista haittaa myös se, että viiden vuoden kuluessa vieraskielisistä siirtyy viidennes takaisin ulkomaille. Tilapäinen ulkomainen työvoima (vuosittain n ) työskentelee pääasiassa rakennus-, puutarha- ja viljelyalalla sekä metalli- ja konepajateollisuudessa kausivaihteluiden aiheuttaman tarpeen tasaamiseksi. Lisäksi se keskittyy maantieteellisesti rajatuille alueille. Sen tarkoitus on ollut täyttää työvoiman määrällisiä ja laadullisia aukkoja pikemminkin kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi kuin varsinaisten työvoimapula-alojen helpottamiseksi. (Myrskylä 2011,15; 2012a ja 2012b; von Hertzen-Oosi ym. 2009, ) Myös työkyvyttömyyseläkkeen saajissa, joita on vuotiaissa yhteensä n , on nähty työvoimapotentiaalia. Täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavista joka kymmenes onkin käynyt töissä ja noin viidennes haluaisi työhön. Osatyökyvyttömyyseläkettä saavilla vastaavat osuudet ovat noin kaksi kolmannesta ja seitsemän prosenttia. Eläkejärjestelmän ansaintarajat ovat vähentäneet näiden ryhmien työhön osallistumista. Toisaalta työkyvyttömyyseläkkeellä olevat muodostavat muita työelämän ulkopuolelle olevia pienemmän ja vaikeammin työllistettävän joukon. (Tuomaala 2012; Gould ym. 2010, 26-28; Myrskylä 2012a, 212.) Työoloselvitysten mukaan palkansaajien työkyky on hyvä jopa pitkäaikaisista sairauksista huolimatta. Tällainen lääkärin toteama sairaus tai vamma on joka kolmannella palkansaajalla ja noin joka kymmenennellä kaksi tai kolme. Muutos kielteisempään suuntaan on ollut hidasta. Vuonna 2010 pitkäaikaissairaista tai vammautuneista työssäkäyvistä 87 % ei kokenut estettä terveydentilansa puolesta normaaleista työtehtävistä suoriutumiselle. Lopuille vastaavaan joukkoon kuuluville eli noin joka kymmenennelle työn keventäminen, kuten osa-aikatyö tarjoaa mahdollisuuden normaaliin työssäkäyntiin. Toimialoittaiset erot ovat vähäisiä ja nekin liittyvät työntekijöiden keski-iän vaikutukseen. (Ylöstalo Jukka 2011, 147.)
7 Työvoiman kysyntä Työelämän toimiala-, ammatti- ja sukupuolirakenteiden muutokset heijastuvat työvoiman kysyntään pidemmällä aikavälillä. Koko henkilöstömäärä on jatkanut vähenemistään teollisuudessa ja kuljetus- ja varastointialalla sekä alkanut vähentyä myös informaatio- ja viestintäalalla ja rahoitusja vakuutustoiminnassa. Eniten henkilöstömäärä on kasvanut terveys- ja sosiaalipalveluissa (9 %) sekä seuraavaksi eniten hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa (4 %). Rakentamisessa on tapahtunut muutosta tältä osin puoleen tai toiseen vuosittain. Teollisesta ja työntekijätyöstä on siirrytty yhä enemmän palvelutyöhön ja toimihenkilötyöhön. Näiden välinen rajanveto on kuitenkin työelämässä häilyvä. Väestön sosioekonomisen jakautumisen kriteerinä on pidetty kuulumista työntekijöihin tai eri toimihenkilö- ja yrittäjäryhmiin. Ensin mainittu joukko on tilastollisesti pienentynyt ja viimeksi mainitut kasvaneet. (TK 2011c.) Tähän liittyy myös koulutustason nousun vaatimus. Kun vuosina vain perusasteen koulutusta edellyttävien työpaikkojen määrä on vähentynyt :lla ja alimman korkea-asteen :lla, keskiasteelle koulutettujen työpaikat ovat lisääntyneet :lla, alemman korkeakoulutuksen saaneiden :lla ja ylemmän korkeakoulutuksen saaneiden :lla. (Myrskylä 2012b, 15,) Suomen työmarkkinoille on edelleen ominaista voimakas ammatillinen jakautuminen sukupuolen mukaan. Naisista 40 % työskentelee julkisella sektorilla, mutta miehistä vain 14 %. Naisten ja miesten osuuksien erot eri ammateissa on Suomessa n. 29 %, mikä on Euroopan neljänneksi korkein luku. Tämä heijastuu myös naisten ja miesten palkkatilastojen keskiansioihin. Naisia on kuitenkin samalla yhä enemmän johtotehtävissä. Kun vuonna 2010 viidennes kaikista palkansaajista toimi esimies- tai työnjohtotehtävässä, naisista sellaisia oli runsas kymmenesosa ja miehistä noin neljännes. Naisvaltaisen kuntasektorin esimiehistä on naisia kuitenkin 60 %. Yleensä sukupuolten tasa-arvon koetaan työelämässä parantuneen, joskin kunnissa vähemmän kuin muilla sektoreilla. (EK 2011; TK 2011a; Aho - Mäkiaho 2012, 15.) Työvoiman kysynnän on havaittu vuonna 2010 kasvaneen taloustaantuman jälkeen. Tätä osoittaa mm. se, että yrityssektorilla yli puolet rekrytoinneista johtui uusien työpaikkojen syntymisestä etenkin pienissä toimipaikoissa. Julkisen sektorin toimipaikoissa rekrytoinneilla korvattiin puolestaan työvoiman poistumaa. Rekrytointiongelmia oli noin neljänneksellä työvoimaa hakeneista toimipaikoista sekä varsinaista työvoimapulaa koki noin joka kymmenes toimipaikka vakinaisen ja muutama prosentti määräaikaisen henkilöstön haussa. Yritysten kasvuodotukset ja työntekijöiden osaamiseen liittyvät syyt lisäävät rekrytointiongelmien riskiä jatkossakin. (Räisänen 2011, 21.) 1.2. Työn tuottavuus ja siihen vaikuttavia tekijöitä Suomen kansantalouden kehityksessä vuosina työn tuottavuuden kasvuvauhti hidastui kolmesta kahteen prosenttiin. Näin tapahtui paitsi toimialoilla yhteensä, myös johtuen korkean tuottavuuden toimialoille siirtymisen heikentymisestä. (Pohjola 2009, 256.) 1990-luvun laman jälkeen työn tuottavuus kasvoi, mutta kasvu hidastui taas 2000-luvulla. Tehtyjen työtuntien määrien muutokset suhteessa työllisten tai tuotantomäärien muutoksiin vaikuttavat työn tuottavuuteen makrotasolla (Kuvio 2.). Talouden laskusuhdanteessa vuonna 2009 vallitsi eräänlainen vajaatyöllisyys. Tarkasteltaessa työn tuottavuuden muutosta päätoimialoilla,
8 7 kuva muuttuu monimutkaiseksi (liite 1 2 ). Vuodesta 2009 vuoteen 2010 merkittävin nousu on tapahtunut teollisuudessa ja seuraavaksi merkittävin majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä kuljetuksessa, varastoinnissa ja tietoliikenteessä. Rahoitus- ja vakuutustoiminnassa työn tuottavuus on puolestaan laskenut. Verrattaessa muihin EU-maihin (liite 2) Suomessa työn tuottavuus tehtyä työtuntia kohti on kasvanut selvästi vuodesta 2010 vuoteen Näin on tapahtunut erityisesti myös eräissä Itä-Euroopan maissa sekä tätä jonkin verran vähemmän Tanskassa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Kuvio 2. Työn tuottavuuden muutos kaikilla toimialoilla vuosina ,0 % 4,0 % 3,0 % 2,0 % 1,0 % 0,0 % 1,0 % 2,0 % 3,0 % 4,0 % 5,0 % (Lähde: Tuomaala 2012/Kansantalouden tilinpito) Työn tuottavuuden ja laadun arvioinnin on todettu vaihdelleen näiden käsitteiden operationalisoinnista johtuen, mistä on seurannut hyvin erilaisia mittaustapoja erilaisine tuloksineen. Taloustieteilijät ovat tähdentäneet tuotantoteknologian merkitystä yritystason tuottavuuden kasvulle ja yhteiskuntatieteilijät ja käyttäytymistieteilijät puolestaan työn organisoinnin ja laajemmin organisaatioinnovaatioiden merkitystä. Viimeksi mainituilla tarkoitetaan yritysten liiketoiminta- ja työskentelyprosessien, henkilöstöjohtamisen, organisaatiorakenteiden ja kannustinjärjestelmien uudistuksia. Edellytyksinä tehokkaalle ja vaikuttavalle työelämän tuottavuuden ja laadun kehittämiselle pidetään aitojen tarpeiden ja muutosprosessien yhteensovittamista sekä eri käytänteisiin samanaikaisesti kohdistettavia, laajoja muutoksia. Haasteena tuottavuuden ja laadun mittaamiselle on ollut myös yritysten erilaisuus ja erilainen tilanne toimintaympäristössään. (Mäenniemi 2008, 9 ja ) Työpaikkatasolla työn tuottavuuteen vaikuttavat paitsi uuden tuotantoteknologian käyttöönottotavat myös työssä oppimista ja innovatiivisuutta edistävät työn organisointitavat ja johtamisen käytännöt. Näissä on havaittu kuitenkin toimiala- ja henkilöstöryhmäkohtaista vaihtelua. Organisaatiorakenteet ovat muuttumassa hierarkkisista mataliin sekä johtaminen työn valvonnasta työntekijöitä 2 Työn tuottavuutta on tässä mitattu suhteuttamalla tuotannon arvonlisäys tehtyihin työtunteihin.
9 8 valmentavaan ja itseohjautuvuutta korostavaan. Ositetusta työnteosta ja yksin työskentelystä on siirrytty yhä enemmän tiimityöhön ja ehjiin työprosesseihin, joskin näitä esiintyy myös rinnakkain. Tiimityön positiivisia vaikutuksia ovat organisaation tavoitteisiin sitoutuminen, työn vastuullisuuden kokeminen ja itsenäinen työote sekä osaamisen tarkoituksenmukainen käyttö (esim. Mamia - Koivumäki 2006, 250). Verrattaessa EU27-maita Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa on toteutettu työpaikoilla eniten tuotantoteknologiaan, työprosesseihin ja/tai työn organisointiin kohdistuvia uudistuksia. Ne ovat koskeneet yli kahta kolmannesta palkansaajista. Itseohjautuvaa, itsenäistä tiimityötä on tehty useimmin Pohjoismaissa ja muihin Euroopan maihin verrattuna vähiten Portugalissa. (Eurofound 2011, ja ) Erityisesti tietotekniikan ja sen sovellusten käytön yhä yleisempi hallinta ja sen mahdollistama verkostoituminen sosiaalisen pääoman kasvuineen sekä tiimityö parantavat työn tuloksellisuutta. EU:n vuoden 2010 työoloselvityksen (emt.108) mukaan neljännestä Euroopan palkansaajista voi kutsua e-nomadeiksi, jotka tekevät työtään työnantajan osoittamien toimitilojen ulkopuolella ainakin osan työajasta sekä käyttävät yleisesti työssään tietotekniikkaa. Tässä on kuitenkin huomattavaa vaihtelua eri maiden välillä. Yleisintä se on Suomessa (45 %), Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa (yli 40 %) sekä harvinaisinta eräissä Kaakkois-Euroopan maissa (n. 5 %). Työelämän tuottavuuden/tuloksellisuuden ja laadun samanaikainen parantaminen edellyttää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ainakin omaan työhönsä ja oikeudenmukaiseksi koettua palkitsemista. Muutoksen suuntaa palkansaajien vaikuttamismahdollisuuksien osalta omaan asemaansa työssä tai työtehtäviinsä on arvioitu positiivisesti. Vuodesta 2001 lähtien arvio on ollut kuitenkin kerta kerralta niukemmin myönteinen. (Aho - Mäkiaho 2012, 13). Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomessa on ollut kuitenkin kolmanneksi yleisimmin eli noin kahdella kolmesta palkansaajasta mahdollisuuksia vaikuttaa työmenetelmiin, työtahtiin ja työtehtävien suorittamisjärjestykseen (Eurofound 2011, 79). Miehistä noin kaksi viidestä ja naisista noin joka kolmas on kokenut työtehtäviin liittyvien vaikutusmahdollisuuksiensa kasvaneen ainakin melko paljon, yleisimmin yksityisillä palvelualoilla. Tätä useammalla on puolestaan ollut mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työtahtiin. Myös vaikutusmahdollisuudet itseä koskeviin asioihin työpaikalla, työn tavoitteiden selkeys, esimiestyön tasapuolisuus ja työilmapiiri ovat parantuneet. Tyytyväisimpiä ovat olleet toimihenkilöt. Kunnissa ja teollisuudessa vaikutusmahdollisuuksien suunta on kuitenkin kääntynyt laskuun ja samalla työn fyysinen rasittavuus koettu suurimmaksi, noin kaksi viidestä molemmilla sektoreilla. (Ylöstalo - Jukka 2011, ) Myönteisenä työelämän tuottavuuden ja laadun kehittämiselle voi pitää myös moniammatillisuutta sekä mahdollisuuksia kehittyä työssä ja osallistua henkilöstökoulutukseen. Itsensä kehittäminen työssä onkin suomalaisille tärkeämpää kuin vertikaalinen urakehitys. Koko palkansaajakunnassa yli kaksi viidennestä on pitänyt omia mahdollisuuksiaan työssä kehittymiseen hyvinä. Eniten eli yli puolelle sellaisia on tarjonnut opetusalan työ ja hallinnollinen johtotyö. Positiivisia muutoksia on tapahtunut kuitenkin vähemmän ammatillisen hierarkian alemmilla tasoilla ja perinteisesti johdetuissa organisaatioissa. Esimerkiksi teollisessa työssä olevien naisten keskuudessa omia kehittymismahdollisuuksiaan on pitänyt hyvinä vain vajaa viidennes ja miesten keskuudessa noin kolmannes. (Lehto - Sutela 2008, ) Muihin Euroopan maihin verrattuna, Suomessa on työhön kuulunut uusien asioiden oppimista (n. 90 %) ja työnantajan tarjoamaan henkilöstökoulutukseen osallistumista viimeksi kuluneen vuoden
10 9 aikana (n. 52 %) kaikkein useimmin (Mustosmäki ). Palkansaajien käsitys itsensä työssä kehittämisen mahdollisuuksien suunnasta on muuttunut vuodesta 2001 lähtien kuitenkin vähemmän myönteiseksi. Näiden mahdollisuuksien paranemiseen uskotaan useimmin nuorimmissa ikäryhmissä. (Aho Mäkiaho 2012, 13 ja 19.) Vuonna 2010 palkansaajista yli puolet oli osallistunut kolmen vuoden aikana työnantajan kustantamaan koulutukseen (ka 5,3 päivää). Sen on kuitenkin vanhastaan todettu kasautuvan ylemmille toimihenkilöille, naisille ja julkisella sektorilla toimiville. Ylemmistä toimihenkilöistä yli kaksi kolmannesta (68 %), alemmista toimihenkilöistä yli puolet (57 %), ja työntekijäammatissa toimivista alle kolmannes (30 %) oli voinut osallistua tällaiseen koulutukseen. Lisäksi naisten osallistuminen oli ollut vähenemään päin. Toimialoista työnantajan kustantamaa koulutusta oli annettu useimmin valtion palveluksessa oleville (70 %) ja seuraavaksi useimmin kuntatyöntekijöille (65 %), kun taas yksityisillä palvelualoilla vajaalle puolelle (48 %) ja teollisuudessa neljälle viidestä (40 %). Vuonna 2011 puolestaan palkatonta sivutoimista koulutusta työn ohessa oli hankkinut runsas kymmenesosa (14 %) palkansaajista. Tavallisinta tämä oli nuorten aikuisten keskuudessa ja kuntasektorilla, eikä sukupuolten välillä ollut eroa. Työnantajan kannustuksella oli ollut selvä positiivinen vaikutus tällaiseen kouluttautumiseen. Tärkeintä on mahdollisuus käyttää hankittua osaamista ja ammattitaitoa työssä. Se on parantunut joka neljännellä palkansaajalla. (Ylöstalo - Jukka 2011, ; Aho - Mäkiaho 2012, ) 1.3. Työvoiman käyttötavat ja työelämän laadun muutos Työvoiman käyttötavat ja työn tekemisen muodot Työsuhteiden luonteen muuttuminen on ollut hidasta, koska kolme neljännestä palkansaajista on tehnyt edelleen säännöllistä kokoaikaista päivätyötä, valtaosa vakituisessa työsuhteessa. Määräaikaisia tai/ja osa-aikaisia on palkansaajista ollut viimeisimpien tilastojen mukaan noin Määräaikaisten työsuhteiden käyttö ei ole 2000-luvulla enää trendimäisesti lisääntynyt (kuvio 3). Se on ollut Suomessa muihin EU-maihin verrattuna kuitenkin keskimääräistä yleisempää, mutta vuonna 2011 vähentynyt hieman (n. 13 %). Etenkin korkea-asteen tutkinnon suorittaneet naiset ovat rekrytoituneet toistuviin määräaikaisiin työsuhteisiin. Kyse on tällöin ollut useimmiten sijaisuuksien hoitamisesta julkisella sektorilla. Noin kaksi kolmesta määräaikaisesta tekisi mieluummin vakinaista työtä, kun taas noin neljäsosa on määräaikaisena omasta tahdostaan. (TTL 2010,10; Eurofound 2011, 9; TK 2012b.) Myös nuorten määräaikaiset työsuhteet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentyneet hieman. Alle 20-vuotiaista tekee määräaikaista työtä vapaaehtoisesti kaksi kolmesta ja vuotiaista kaksi viidestä. Ne ovat yleisimpiä palvelu-, myynti- ja hoitoaloilla, joilla nuoret naiset työskentelevät useammin kuin nuoret miehet. Esimerkiksi kaikista nuorista opiskelijoista 6 % ja yliopisto-opiskelijoista 15 % on pitänyt jopa pääasiallisena toimenaan palkkatyötä, eikä siis opiskelua. (Myllyniemi 2009,16.) Kuten vakinaista ja määräaikaista, myös kokoaikaista ja osa-aikaista työtä tehdään yksilön työuralla peräkkäin tai vuorotellen. Vuonna 2010 kolmella neljästä palkansaajasta säännöllinen työaika oli tuntia viikossa. Eri palkansaajaryhmien väliset erot ovat tässä pienehköjä. 3 Perustuu Euroopan työolotutkimusaineistoon vuosilta : European Working Conditions Survey. The European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions, Dublin. (
11 10 Jatkuvan osa-aikatyön tekeminen on kuitenkin lisääntynyt neljänneksellä 2000-luvulla liittyen osittain opiskelijoiden työssäkäyntiin ja osa-aikaeläkkeiden käyttöönottoon. Vuonna 2010 Suomessa osa-aikaisten osuus palkansaajista oli noin 15 % (naisista 19 % ja miehistä 11 %), kun muissa EU-maissa se oli yli 19 % (naisista 32 % ja miehistä 9 %). Lähes kolme neljäsosaa osaaikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla osuuden ollen suurin naisvaltaisilla tukkuja vähittäiskaupan sekä toisaalta sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialoilla. (TK 2011a; Pärnänen Sutela 2011, 52; Eurofound 2011, 9-12.) Osa-aikatyötä tekevistä neljä kymmenestä pitää työn kokopäiväisyyttä tärkeänä, mikä osoittaa erilaisten elämäntilanteiden asettavan erilaisia vaatimuksia työajoille. Kokoaikaisen työn arvostus vähenee myös koulutuksen myötä. Parhaassa työiässä olevista ( vuotiaat) kolmannes haluaisi enemmän vapaa-aikaa työajan kustannuksella ja neljä kymmenestä olisi valmis jopa palkanalennukseen sen myötä. (Haavisto 2010, 29 ja ). EU-maita koskevassa työoloselvityksessä suomalaisista n. 58 % toivoi työajan pysyvän ennallaan, vajaa kolmannes sen lyhenevän ja runsas kymmenesosa pitenevän. Viimeksi mainittu oli tavallisempi toive miehillä, nuorilla, osa-aikatyötä tekevillä ja vähän ansaitsevilla (Eurofound 2011, 43.) Kuvio 3. Palkansaajien työsuhteen tyyppi vuosina ,0 % 90,0 % 80,0 % 70,0 % 60,0 % 50,0 % 40,0 % 30,0 % 20,0 % 10,0 % 0,0 % Määräaikainen osa aikatyö Määräaikainen kokoaikatyö Jatkuva osa aikatyö Jatkuva kokoaikatyö (Lähde: Tuomaala 2012/Työvoimatutkimus) Määräaikaisiin ja osa-aikaisiin työntekijöihin on havaittu kohdistuneen syrjintää ja eriarvoista kohtelua työpaikoilla verrattain paljon. Tilapäinen työvoima koostuu useammin nuorista ja naisista kuin ikääntyneistä ja miehistä. (Ylöstalo - Jukka 2011, ) Lisäksi esimerkiksi työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistuminen on ollut selvästi harvinaisempaa määräaikaisten ja osa-aikaisten kuin vakinaisten ja kokoaikaisten työntekijöiden keskuudessa. Ensin mainittuihin kuuluvien kohdalla työsuhdetyypin vastentahtoisuus on vielä heikentänyt tilannetta. Pysyvää kokoaikatyötä tekevät osallistuvat noin puolitoista kertaa todennäköisemmin tällaiseen koulutukseen. Osa-aikatyötä tekeviin kuuluu eniten pelkästään perusasteen koulutuksen saaneita ja työntekijäasemassa olevia. Korkeakoulutettuja on puolestaan eniten määräaikaisissa ja pysyvää kokoaikatyötä tekevien keskuudessa. Vaikka työnantajan kustantama koulutus on yleistynyt
12 11 kaikissa näissä joukoissa vuosina , em. erot eri työsuhdetyyppeihin kuuluvien välillä ovat säilyneet ennallaan. Tulokset vastaavat eräistä muistakin maista saatuja. (Kauhanen ym ) Erityisen ryhmänsä muodostavat vuokratyötä tekevät, joiden asemasta ja kokemuksista työpaikoilla on esitetty vaihtelevia näkemyksiä (esim. Viitala - Mäkipelkola 2005 ja Viitala ym. 2006). Vuokratyösuhteessa olevien määrä on noin yksi prosentti palkansaajista, joskin täsmällisen määrän arviointiin vaikuttaa esim. työsuhteen ja työajan pituus. Lisäksi sama henkilö voi olla useiden yritysten palveluksessa samanaikaisesti. Vuokratyövoimaa on käyttänyt noin neljännes toimipaikoista vuonna Se on yleistynyt kaikilla sektoreilla siten, että eniten sitä käytetään teollisuudessa (40 %) ja vähiten valtiolla (5 %). Tavallisinta ja nopeimmin yleistynyttä vuokratyön käyttö on ollut keskisuurissa yrityksissä (35 %) ja seuraavaksi tavallisinta suurissa yrityksissä (31 %), joissa suunta on ollut viime aikoina kuitenkin vähenemään päin. (Aho Mäkiaho 2012, ) Työntekijöiden lisääntyneeseen autonomisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin liittyen on alettu puhua myös yrittäjämäisestä työotteesta. Pidemmälle edenneenä se merkitsee uutta työnteon muotoa yrittäjyyden ja palkkatyön välillä. Palkkatyö ja itsensä työllistäminen ovat myös rinnakkaisia ilmiöitä ja niissä voidaan toimia alasta riippuen peräkkäin tai vuorotellen. Itsensä työllistäjiä ammatinharjoittajia, freelancereita ja yksinyrittäjiä oli vuonna 2010 noin ja heidän määränsä on kasvanut kymmenessä vuodessa Suhteellinen osuus kaikista vuotiaista työllisistä on 6 %. Myös yksinyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä (62 %) on kasvanut luvun lopusta lähtien. Suhdannevaihtelut kuitenkin vaikuttavat yksinyrittäjien määrään enemmän kuin työnantajayrittäjien. Itsensä työllistämisen on arvioitu olevan riittävä toimeentulon takaava valinta noin 80 %:lle tähän joukkoon kuuluvalle. (Yrittäjyyskatsaus 2011,106; Pärnänen - Sutela 2011, ) Työelämän laadun muutos Palkansaajien näkemys työelämän laadusta Suomessa on viime vuosina ollut keskimäärin hyvä ja parantunut lukuun ottamatta työpaikan varmuutta. Sen on arvioitu heikentyneen lähes erinomaisesta tasosta vuoden 2010 jälkeen. Hyvällä tasolla nähdään olevan työelämän kannustavuuden, innovatiivisuuden ja luottamuksen, tätä hieman alemmalla puolestaan koettujen voimavarojen ja tasapuolisen kohtelun työssä. Parhaimmaksi kokevat työelämänsä laadun yksityisellä palvelusektorilla toimivat ja heikoimmaksi teollisuudessa työskentelevät. Ikäryhmistä alle 25-vuotiaiden arvio on positiivisin. Toimialoittaiset, ikäryhmittäiset ja eri sukupuolten mukaiset näkemyserot ovat tässä kuitenkin vähäisiä. Käsitys työnteon mielekkyyden ja työhalun yleisestä muutossuunnasta oli vuonna 2011 sen sijaan selvästi aiempaa huonompi etenkin julkisella sektorilla ja vanhemmissa ikäryhmissä. (Aho - Mäkiaho 2012, 7-13.) Työnteon ehdot ja niistä sopiminen Työelämän laadun kannalta tärkeä positiivinen muutos on tapahtunut työaika- ja palkitsemisjärjestelmissä, jotka ovat Suomessa yhä joustavampia ja monimuotoisempia. Vastavuoroisuus tässä on työntekijöiden työpaikkaan ja työhön sitoutumisen edellytys. Työntekijöille vähäisetkin työajan liukumat merkitsevät parempia mahdollisuuksia työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi. Samalla ne koituvat myös työnantajan eduksi työntekijöiden
13 12 valmiutena joustaa jopa viikoittain työtehtävien niin edellyttäessä. (Uhmavaara 2006, ) Vuonna 2011 noin neljä viidestä palkansaajasta koki, että työnantaja huomioi heidän elämäntilanteensa työaikojen joustoista sovittaessa ja lähes kolme neljästä, että näin tapahtui työtehtävien määrän suhteen (Aho - Mäkiaho 2012, 28-30). Kuitenkin vielä kaksi kolmannesta on pitänyt tärkeinä säännöllisiä työaikoja ja työn tekemistä pääasiassa työpaikalla. Perustyöntekijäammatissa toimivat noudattavat pitkälti edelleen työnantajan kanssa sovittuja, ns. normaalityöaikoja. Kotona tehtävää etätyötä on arvostanut puolestaan neljä kymmenestä. (Haavisto 2010, 46.) Vaikka yksilölliset työaikajoustot eivät ole enää juuri lisääntyneet 2000-luvulla, henkilöstöryhmien ja toimialojen välillä on tässä kasvavia eroja. Eniten joustavat ylemmät toimihenkilöt ja vähiten palvelu-, myynti- ja hoitotyötä tekevät. Neljännes toimihenkilöistä joustaa esimiehen tai työtehtävien vaatimuksesta työajoissa säännöllisesti kuukausittain. Erityisen paljon merkitystä ajankäytölle yleensä on koulutuksella, ei niinkään tuloilla tai ammatilla. (Työterveyslaitos 2010,10). Kiire ja pitkät työajat kasautuvat korkeammin koulutettujen perheille. Tietotyötä tekevien perheissä toisaalta myös kotityöt jaetaan tasaisemmin sukupuolten kesken. (Nätti ym. 2005, ). Vuonna 2011 työskenteli kotona päätyönsä parissa ainakin joskus noin kaksi viidennestä palkansaajista. Yleisintä kotona työskentely oli noin 40-vuotiaiden ikäryhmässä sekä toimialoista yksityisissä palveluissa ja kuntasektorilla (perhepäivähoitajat yms.). Yli puolet (57 %) tällaisesta työstä oli palkattomaksi ja runsas neljännes (27 %) korvatuksi ylityöksi luokiteltua. Varsinaista etätyötä teki puolestaan 15 % ja se oli kaksi kertaa yleisempää yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Kotona tehtävä palkaton ylityö oli tavallisempaa miesten kuin naisten keskuudessa. Hyvin yleistä se oli valtiosektorin työpaikoissa. Korvattua ylityötä tehtiin sen sijaan yleisimmin yksityisellä palvelusektorilla ja kuntasektorilla. (Aho - Mäkiaho ) Työaikojen joustoista on sovittu paikallisesti. Palkkausasioissa paikallinen sopiminen on tarkoittanut työehtosopimusten sallimia sovelluksia ja palkkausjärjestelmien kehittämistä. Vähäisemmäksi kohteeksi on jäänyt henkilöstön aseman ja toimenkuvien muutokset sekä henkilöstön määrän vähentäminen yrityksen muutostilanteissa. (Kairinen ym. 2008, ) Yksilöllinen sopiminen on ollut harvinaisempaa keskittyen pieniin toimipaikkoihin, joissa ei ole ollut luottamusmiestä. Työajoista on sopinut yksilöllisesti vajaa kolmannes (29 %) ja palkkauksesta vajaa neljännes (23 %) palkansaajista. Keskustelun avoimuudessa on koettu olleen enemmän ongelmia paikallisen sopimisen piiriin kuuluneilla työpaikoilla kuin muissa. Samalla juuri avoimuuden, keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisuuden ilmapiiriä on pidetty hyvän työpaikan tunnusmerkkinä. (Ylöstalo - Jukka 2011,107 ja 113.) Osaltaan 2000-luvulla uudelleen yleistyneet työtaistelut osoittavat kuitenkin kollektiivisen edunvalvonnan olevan edelleen voimissaan. Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä 191 työtaistelua, kun vuonna 2009 niitä oli 139. Työtaisteluihin osallistui noin työntekijää menetettyjen työpäivien lukumäärän ollessa noin eli lähes kolminkertaisesti edellisvuotta enemmän. (TK 2012a.) Myös suomalaisten palkansaajien ammatillinen järjestäytyminen on edelleen korkealla tasolla (naisilla 72 % ja miehillä 63,4 %). Kuitenkin vuonna 2011 palkansaajien omien vastausten perusteella järjestäytyminen on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, etenkin miehillä (-5,1 % -yksikköä) ja sektoreista valtiolla (-12,1 % - yksikköä). Suhteellisesti vähiten järjestäytyneitä on vanhastaan yksityisellä palvelusektorilla (58,7 %). Samalla pelkästään työttömyyskassoihin kuuluminen on yleistynyt (nyt 15,5 %) ja erityisesti teollisuuden piirissä, jossa sen osuus on kasvanut puolella. Alle 25-vuotiaiden
14 13 joukossa tosin myös työttömyyskassojen jäsenyys on vähentynyt. (Aho - Mäkiaho 2012, ) Suomalaisten arvo- ja asennetutkimuksen (Haavisto Kiljunen 2011, 110) mukaan noin joka viidenneksen (19 %) mielestä työelämän osapuolten edut ovat yhteneväiset. Hieman useamman kuin joka toisen (55 %) mielestä ne eivät sitä ole. Tulos on positiivisen näkemyksen osalta lähes viidenneksen heikompi verrattuna parhaimpaan, vuonna 1996 saatuun tulokseen (37 %). Työolot ja työterveys Työn palveluvaltaistumisen ja toimihenkilöistymisen on nähty muuttavan työn kuormittavuuden luonnetta teollisuusyhteiskuntaan verrattuna. Työn fyysisen rasittavuuden trendin on nähty 2000-luvulla olleen laskeva. Samalla henkistä rasittavuutta on koettu huomattavasti enemmän, julkisella sektorilla jopa kaksi kolmesta. Erityisesti valtiolla työ oli koettu henkisesti yhä rasittavammaksi. Edelleen kuitenkin erityisesti teollisuuden työntekijät ovat kokeneet työntekijöitä olevan liian vähän todelliseen tarpeeseen nähden ja työn fyysisesti raskasta. Niin ikään naisvaltaisilla aloilla, hoito- ja toimistotyössä sekä majoitus- ja ravitsemusalalla työ on koettu fyysisesti aiempaa raskaammaksi. Tämä on liittynyt mm. työn toistoluonteisuuteen, raskaiden nostojen ja toistuvien käden liikkeiden lisääntymiseen sekä hankalissa työasennoissa työskentelyyn. (Ylöstalo - Jukka 2011, ; Työterveyslaitos 2010,12.) Lisäksi verrattaessa muihin Euroopan maihin Suomessa on Norjan ja Ruotsin tapaan työ koettu useimmin hyvin nopeatahtiseksi ja tiukkojen määräaikojen sitomaksi (n. 72 %) (Mustosmäki 2011). Työkyvyttömyyttä aiheuttavat edelleen runsaasti tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, joiden osalta sosiaaliryhmien väliset erot ovat erittäin suuret. Eniten niitä koetaan työntekijäasemassa olevien keskuudessa, joten koulutuksella ja ammattiasemalla on tässä suuri merkitys. Fyysiset työolot selittävät osaltaan kaikkia keskeisiä työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen johtaneita sairauksia ja ovat lisäksi voimakkaasti yhteydessä sosiaaliryhmien välisiin eroihin. Työn hallinnan ongelmat ovat vaikuttaneet puolestaan etenkin mielenterveysongelmiin, joita on koettu eniten alemmissa toimihenkilöryhmissä. (Leinonen ym. 2011, ) EU:n työoloselvityksen mukaan Suomessa on EU27-maiden joukossa korkeimpiin kuuluva bio-kemiallisen altistumisen riski työssä, kun taas esimerkiksi ergonomiset riskit ovat lähellä maiden keskitasoa. Noin neljännes kokee työn vaarantavan terveyden tai aiheuttavan sille riskin, mikä vastaa jotakuinkin EU27-maiden keskiarvoa. Teollisuussektorilla näin on useamman kuin palvelusektorilla työskentelevän kohdalla. Joka kymmenes kokee puolestaan työn vaarantavan mielenterveyden. Muissa em. maissa näin on keskimäärin joka viidennen kohdalla. Toisaalta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa samalla vajaa kolmannes, naisista vähän useampi kuin miehistä kokee työn parantavan terveydentilaa. Tulos on EU-maiden paras. (Eurofound 2011, ja ) EU-maissa epäasiallista kohtelua työssä (laajempi käsite kuin työsyrjintä) on koettu eniten Itävallassa ja Suomessa eli yli viidennes palkansaajista. Useimmin näin on ollut suomalaisten naisten kohdalla (27 %). Sen sijaan suomalaiset miehet ovat ilmoittaneet kokeneensa vastaavaa (16 %) naisiin verrattuna harvimmin muihin maihin verrattuna. (Eurofound 2011, 64.) Kysyttäessä Suomen työolobarometrin yhteydessä työpaikkakiusaamisen havaitsemisesta omalla työpaikalla ainakin joskus, niin ikään naisista selvästi suurempi osuus (36 %) kuin miehistä (22 %) vastasi myöntävästi. Molempien kohdalla havainnot olivat yleistyneet jopa yhdessä vuodessa ja jälleen etenkin naisilla (+7 %-yksikköä). Eniten työpaikkakiusaamista oli havaittu julkisella sektorilla, kuntatyöpaikoilla alle kaksi viidennestä ja valtiolla kolmannes. Ensin
15 14 mainitussa se oli lisääntynyt yhtä paljon kuin viimeksi mainitussa vähentynyt. Myös yksityisellä sektorilla työpaikkakiusaamista omalla työpaikallaan havainneiden määrä oli lisääntynyt noin neljännekseen kaikista vastaajista. (Aho Mäkiaho 2012, ) Työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet tasaisesti ja erityisesti vuonna 2009, jolloin tapaturmariski väheni lähes viidenneksellä (kuvio 4.). Työtapaturmista on sattunut noin kaksi kolmannesta miehille, jolloin heidän riskinsä on lähes 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Miehet työskentelevätkin korkean tapaturmariskin toimialoilla. Työtapaturmataajuudella mitattuna tällaisia olivat saha- ja puutavaran valmistus (31,1), rakentaminen (30,3) ja elintarvikkeiden valmistus (29,1). Kyseessä ovat vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat ilman työkuolemia. Lisäksi miesten tapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä (15-24-vuotiailla), joilla se on yli viisi prosenttia miesten keskimääräistä riskiä korkeampi. Naisten kohdalla runsas kolmasosa (35,5 %) ja miehillä vähän harvempi (29,7 %) työtapaturmista liittyi liikkumiseen työssä eli kaatumiseen, hyppäämiseen, liukastumiseen tai putoamiseen. Toiseksi yleisin syy molemmilla sukupuolilla oli äkillinen fyysinen kuormittuminen (ka 19,8 %). Työtapaturmat johtuvat useista eri tekijöistä, mutta syyt viittaavat vahvasti työn fyysisiin riskitekijöihin. Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä palkansaajaa kohti vuosina (Lähde: Tilastokeskus 2011b) Sairauden aiheuttamia poissaoloja työstä mitataan eri tavoilla, mutta tavallisesti ne jaetaan lyhyisiin ja pitkiin, joista ensin mainitut ovat tavallisimpia. Palkansaajien sairauspoissaoloista on tiedusteltu työolobarometreissa (esim. Ylöstalo Jukka 2011, ). Määrä on vähentynyt vuodesta 2005 lähtien, voimakkaimmin yli 54-vuotiailla ja erityisesti vuonna Muuten sairauspoissaolojen määrä kasvaa iän myötä. Samalla eri vuosina on ollut ikäryhmittäisiä ja toimialoittaisia muutoksia mitattaessa sairauspoissaolopäivien vuosikeskiarvoa. Se on johtunut poissaolojen pituuksien
16 15 vaihtelusta. Koko palkansaajakunnassa vuosikeskiarvo on laskenut viiden vuoden aikana 9,3 päivästä 7,2 päivään. Lukuun vaikuttavat myös sellaisten vastaukset, joilla ei sairauspoissaoloja ole ollut lainkaan. Sairauslomien keskipituus on lyhentynyt 15,3 päivästä 11,4 päivään vuodessa niillä, joilla poissaoloja on ollut. Tässäkin suurin myönteinen muutos on tapahtunut yli 54-vuotiaiden kohdalla. Vuonna 2010 yli puolet palkansaajista oli ollut poissa työstä oman sairauden vuoksi enintään kaksi työpäivää. Vaikka naisilla on ollut poissaoloja enemmän kuin miehillä, naisten keskiarvo on laskenut enemmän. Edullisin tilanne on ollut yksityisillä palvelualoilla, mutta myös teollisuudessa ja kunnissa suunta on ollut laskeva. Valtiolla sairauspoissaolot ovat sen sijaan lisääntyneet. 2. Työelämän vahvuudet ja tarpeet Talouden globalisaatio, väestön ikääntyminen ja monikulttuuristuminen sekä uuden tuotantoteknologian käyttöönotto ovat työelämän tilaan vaikuttavia taustavoimia. Arvioitaessa työelämän kehittämisen edellytyksiä, on otettava huomioon työvoiman alueellinen, ammatillinen ja työtehtävästä toiseen liikkuminen, koulutusjärjestelmän vaikuttavuus yhteiskunnan tasolla ja työssä oppimista parantavien käytäntöjen soveltamiskyky työpaikkatasolla, työelämän sääntelyn vastaavuus toimintaympäristön muutoksien kanssa, työnteon ehdoista sopimisen käytäntöjen toimivuus ja työelämän suhteiden tila työrauhan ylläpitäjinä sekä kaikkien työssä käyvien työolot. Työelämässä vallinnut yhtenäiskulttuuri on sopinut hyvin teolliseen massatuotantoon ja siihen kuuluvaan tapaan järjestää työnteko sekä keskitettyyn työehdoista sopimisen järjestelmään. Muutoksen suunta on kuitenkin moniarvoisuutta ja monikulttuurisuutta, uusia työnteon ja organisoinnin muotoja hyödyntävää palvelutuotantoa sekä työnteon ehtojen paikallista sopimista kohti. Lisäksi palkkatyötä tekevien työelämän laadun voi olettaa eriytyvän edelleen, jos etenkin vähemmän arvostettuihin, raskaisiin töihin rekrytoidaan tulevaisuudessa yhä enemmän maahanmuuttajia. Taulukko: Työelämään vaikuttamisen päätavoitteet ja niiden saavuttamisen edellytykset TAUSTAVOIMAT MAHDOLLISTAJAT KRIITTISET MENESTYSTEKIJÄT Talouden globalisaatio ja suhdannevaihtelut Väestön ikä- ja etninen rakenne/monikulttuuristuminen Uuden teknologian käyttöönotto Työnteon arvostus ja työhön osallistuminen - nuoret - ikääntyneet - maahanmuuttajat - vajaakuntoiset Osaaminen ja innovatiivisuus työssä Uudet työnteon organisointimuodot ja yrittäjämäisyys Työvoiman liikkuvuus/ staattisuus - maiden välinen - alueellinen - ammatillinen - työssä tapahtuva Koulutusjärjestelmä ja työssä oppiminen/ elinikäinen oppiminen Työelämän sääntely, työnteon ehdoista sopiminen/ työelämän suhteet ja työolot TAVOITTEET/ TULOKSET Riittävät työvoimavarat - työurien pituus - työmarkkinoiden kohtaanto Tuottava työ Laadukas työelämä ja hyvinvointi
17 Riittävät työvoimavarat Työvoimavarojen riittävyyteen vaikuttaa paitsi työurien pituus, myös työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaanto. Sitä parantaa työvoiman ammatillinen ja alueellinen liikkuvuus maan sisällä ja maiden välillä. Keskeisiä ovat paitsi koulutus- ja asuntopoliittiset toimenpiteet, myös työvoima- ja yrityspalvelujen monipuolinen kehittäminen mukaan lukien maahanmuuttajien palvelut. Välillisesti työvoimavarojen riittävyyteen vaikuttavat myös työtä koskevat odotukset ja asenteet. Niihin ja työhön sitoutumiseen vaikutetaan valmentavalla johtamisella, käyttämällä työtehtävien kannalta tarkoituksenmukaista tuotantoteknologiaa ja töiden organisointitapaa, huolehtimalla työntekijöiden riittävästä muodollisesta osaamisesta ja vaikutusmahdollisuuksista ainakin omaan työhönsä sekä antamalla mahdollisuuksia osallistumiseen erilaisissa työelämän muutostilanteissa. Selvitettäessä suomalaisten työelämää koskevia arvoja ja asenteita on havaittu työhön sitoutumisen ja työnantajaa kohtaan tunnetun lojaliteetin muuttuneen. Noin puolet suomalaisista tekee työtä lähinnä toimeentulon hankkimiseksi tai rahoittaa sillä vapaa-ajan toimintaansa. Kolmannes kokee työssä liiallista rasitusta ja viidennes ainakin jossain määrin epäoikeudenmukaista kohtelua. Kuitenkin samalla tärkeimmiksi koettuja asioita ovat mielenkiintoinen työ, joka tarjoaa itsensä toteuttamismahdollisuuksia, ilmapiiriltään hyvä työyhteisö sekä vakinainen, mutta työntekijän tarpeiden mukaan joustava työsuhde. Eri ikäluokkiin tai kohortteihin kuuluvat voivat suhtautua eri tavoin työhön ja sen merkitykseen, mutta sosioekonomisilla, ammatillisilla ja koulutuksellisilla eroilla sekä sukupuolella on siihen myös vaikutusta. Työväestöön kuuluvien suhtautuminen työhön on ollut välineellisintä ja kielteisiä kokemuksia painottavaa iästä riippumatta. Varhaiseen eläköitymiseen liittyy niin ikään välineellistä suhtautumista työhön, mitä työelämän toimihenkilöistyessä ei ole työurien pidentämistä koskeneessa keskustelussa korostettu. Vähän koulutettujen nuorten keskuudessa puolestaan vähätellään työn sosiaalista merkitystä johtuen omista työelämäkokemuksista. Työn sosiaaliset merkitykset ovat kuitenkin iän myötä yhä tärkeämpiä kaikille. (Haavisto 2010, ) Viimeisimmän suomalaisten arvo- ja asennetutkimuksen (Haavisto Kiljunen 2011, ) mukaan työhyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääminen nähdään lähes kaikkien (97 %) mielestä vähintään melko hyvänä keinona hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. Kyse on tehdyn työn määrän välillisestä lisäämisestä. Toiseksi parhaana keinona pidetään toimia työttömyysjaksojen lyhentämiseksi (90 %) sekä seuraavaksi parhaimpina nuorten opintojen vauhdittamista työurien pidentämiseksi alkupäästä (84 %) ja iäkkäille tarjottavia taloudellisia kannustimia työurien pidentämiseksi loppupäästä (73 %). Vähiten hyötyä koettiin olevan vuosittaisen ja viikoittaisen työajan pidentämisestä. Seuraavaksi vähiten kannatusta (20 %) saivat varhais- tai työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn rajoittaminen ja vanhuuseläkeiän nostaminen. Näkemyksiin vaikuttavat jonkin verran sukupuoli ja ikä (ikääntyneimmät erottuvat), tätä enemmän koulutus, asuinalue ja sen asukasmäärä sekä eniten sosioekonominen asema, tietyn ammattiliiton jäsenyys ja poliittinen kanta. Työnteon motiiveista ja esteistä keskusteltaessa on olennaista kiinnittää huomiota myös työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen mahdollisuuksiin. Keskeisiä ovat ikääntyneiden työaikajoustojen ja työajan lyhentämisen ohella parhaassa työiässä olevien perhevapaat. Niitä on kehitetty runsaasti viime vuosikymmeninä lainsäädännön avulla, joskin niihin vaikuttavat myös työpaikoilla omaksutut ja sovitut joustavat työaikamallit. Sellaisia puolestaan on kehitettävä yhdessä muiden työolotekijöiden ja työn organisointitapojen kanssa siten, että työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on mahdollista. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomessa
18 17 työn ja muun elämän tasapainon koetaan olleen 2000-luvulla keskimääräisellä tasolla, joskin se oli vuoteen 2010 mennessä hieman laskenut (erittäin hyvä 32 %:lla) (Mustosmäki 2011). Tämä koskee etenkin naisia, joiden kohdalla kokemukseen vaikuttanevat samanaikaisesti sukupuolen mukaan jakautuneet työmarkkinat, noussut koulutustaso ja työelämän vaativuustaso, määräaikaiset työsuhteet ja lakisääteiset perhevapaat. Osaavan työvoiman saatavuuden ja työurien pituuden näkökulmasta perhevapaajärjestelmän vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon työmarkkinoilla sekä naisten työllisyyteen ja työmarkkina-asemaan voikin pitää keskeisenä kysymyksenä. Perhevapaat sekä päivittäisen tai viikoittaisen työajan lyhentäminen kasautuu yksipuolisesti pienten lasten äideille. Puolet naisista haluaa itse hoitaa kotona lastaan jopa kouluikäiseksi saakka, mikäli perheen talous, heidän oma työmarkkinoilla pärjäämisensä ja yleinen asenneilmasto sen sallivat. Samalla noin puolelta kotona olevista naisista puuttuu työpaikka, johon palata perhevapaan jälkeen ja useimmiten he ovat sosioekonomisesti ja koulutuksellisesti muita alemmalla tasolla. Isien vanhempainvapaan käyttämiseen liittyy puolestaan usein puolison korkea ammatillinen koulutus ja siten korkeampi tulotaso. (Salmi ym. 2009, : Luoto ym ) Työvoiman määrän muutoksia ja väestöennusteita arvioitaessa on otettava huomioon myös osittain ennustamaton maahanmuutto. Se on tähän mennessä kohdistunut viiteen tärkeimpään yliopistomaakuntaan eli Uudellemaalle, Pirkanmaalle, Pohjois-Pohjanmaalle, Varsinais-Suomeen ja Keski-Suomeen. Työperäisen maahanmuuton on laskettu puolittavan tällä vuosikymmenellä työikäisten määrän vähenemisen, joka pysähtyisi kokonaan, jos maahanmuuttajien määrä kaksinkertaistuisi. Työvoimavarojen turvaaminen maahanmuuton avulla edellyttää luonnollisesti kotouttamisen onnistumista. (Myrskylä 2012a, 11-12). Suomalaisista kuitenkin noin kaksi kolmannesta pitää työperäisen maahanmuuton edistämistä työn määrän lisäämiseksi melko huonona tai erittäin huonona keinona. Vähintään melko hyvänä sitä pitävä kolmannes koostuu enimmäkseen akateemisesti koulutetuista, johtavassa asemassa työskentelevistä ja poliittiselta kannaltaan vihreistä. Suhtautuminen siis vaihtelee voimakkaasti väestöryhmittäin. (Haavisto Kiljunen 2011, 103 ja 106.) Maahanmuuttajien integroimista työmarkkinoille haittaa osan heistä kokema syrjintä työhönotossa ammattialasta ja etenkin naisten kohdalla myös koulutuksesta riippumatta. (esim. Aalto ym ) Maahanmuuttajia on ajateltu tarvittavan pysyväisluonteisesti mm. työvoimavaltaisten hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Kuitenkaan niidenkään tulevaa tarvetta ei voi tarkkaan ennustaa. Väestön yleisen terveydentilan ja tulotason muutokset vaikuttavat tällaisten palveluiden kysyntään Tuottava työ Hidastuva työn tuottavuuden kasvu voi pidemmällä aikavälillä heikentää myös työelämän laatua. Työorganisaatioiden menestys tuleekin hahmottaa taloudellisen menestyksen ja työhyvinvoinnin kokonaisuutena. Työn tuottamaa lisäarvoa tulisi tulevaisuudessa mitata paitsi yksilöiden siihen käyttämällä ajalla, myös työyhteisössä saavutetuilla tuloksilla. Tuottavuutta nostetaan teknisten innovaatioiden käyttöönoton rinnalla siis työelämän sosiaalisilla innovaatioilla. Innovaatiot edellyttävät korkeaa ja laajasti työelämässä hyödynnettyä osaamista niin yksilöiltä kuin yhteisöiltä. Tällaisen muutossuunnan edellytyksenä on tulevaisuudessa tarvittavien työyhteisötaitojen sisällyttäminen jo ammatilliseen ja muuhun muodolliseen koulutukseen. Lisäksi työelämän
19 18 palkitsemisjärjestelmiä tulisi kehittää. EU:n työoloselvityksen mukaan Suomi jo onkin kärkimaiden joukossa erilaisten tulospalkkioiden käytössä (Eurofound 2011,122). Vaikka väestön keskimääräinen koulutustaso on nuorten ikäluokkien myötä noussut, edelleen matalan koulutustason ammateissa tuottavuus on alhaisempi ja työelämän laadun tai työhyvinvoinnin edellytykset heikommat. Tuottavuutta ja innovatiivisuutta edistetään tietoisesti johtamisella tavallisimmin vaativaa tietotyötä tekevien keskuudessa, joilla on myös korkea koulutustaso. Sen sijaan teollisuudessa ja sitä tukevissa palveluissa toimivat työntekijät ovat usein esimerkiksi perinteisten palkitsemisjärjestelmien piirissä, jolloin innovatiivisuutta edistävien johtamiskäytäntöjenkään kehittämistä ei välttämättä koeta tarpeelliseksi. Modernit henkilöstökäytännöt ja johtamistavat edellyttävät työnantajilta lisäksi entistä suurempaa riskinottokykyä, jota osoitetaan ehkä mieluummin ylempien toimihenkilöiden ja ns. korkean tuottavuuden työn kohdalla. Toisaalta samalla myös kehittyneessä, tuottavassa teollisuudessa ja rakennustoiminnassa tehtävä työ on edellyttänyt tekijöiltään itsenäistä ongelmanratkaisua, hiljaista tietoa, yhteisöllisyyttä ja kokonaisvaltaista sitoutumista. Silti tällaista tuotantoa on lakkautettu, ulkoistettu tai siirretty jossain määrin muihin maihin tuottavuussyistä. Yleistyvän palvelutyön tuottavuuden määritteleminen ja mittaaminen on haasteellista. Erityisen vaikeaa on ollut julkisen sektorin, lähinnä julkisten palveluiden tuottavuuden seuraaminen toimipaikka- ja asiakaskohtaisen tiedon saatavuusongelmien vuoksi. Lisäksi eri palvelusektoreiden tai toimialojen tuotos- ja vaikuttavuustiedon laatu on vaihdellut. Julkisella sektorilla toteutetut rakenne- ja organisaatiomuutokset ovat vielä olleet omiaan huonontamaan tilannetta tässä suhteessa. Myös mittausmenetelmiin liittyviä ongelmia on ollut. Asiasta on hiljattain laadittu selvitys ja annettu kehittämissuosituksia. (VNK 2011.) Tuottavuutta on parannettu paitsi tietotekniikan käyttöönotolla, myös henkilöstöä vähentämällä olettaen, että jäljelle jäävä henkilöstö on tulevaisuudessa yhä osaavampaa ja siten tuottavampaa. Lisäksi asiakaslähtöisyyttä vaativissa palvelutehtävissä, kuten hoitoalalla on työtehtäviä organisoitu uudelleen tuottavuuden nostamistarkoituksessa myös puhtaasti työvoiman riittävyyteen liittyen eikä esimerkiksi uuden teknologian käyttöönoton vuoksi. Tämä on paljastanut mm. muodollisen koulutuksen ja työelämän vaatimusten vastaamattomuutta. Tärkeää on siis muodollisen ammatillisen koulutuksen sopivuus uusiin työnteon organisointimuotoihin. (Ruoholinna 2010, 45-8.) Samalla palvelutyöhön rekrytoidaan myös alalle aiemmin kouluttamatonta työvoimaa tai maahanmuuttajia tilapäistyövoimaksi, joka on vaihdettavissa helposti uuteen. Kaksi kolmannesta kaikista nuorista arvioi joutuvansa vaihtamaan työpaikkaa useita kertoja koko työuransa kuluessa. Työpaikkojen vaihtamisen välttämättömyyttä ei kuitenkaan liitetä automaattisesti jatkuvan muodollisen kouluttautumisen tarpeellisuuteen (esim. Järvensivu 2010). Työssä ja ammatissa oppimista ja sen pohjalta etenemistä voidaan pitää riittävänä, mikä ennustaa työelämän tuottavuuden ja laadun kehittämistoimien olevan tulevaisuudessa myös tästä syystä yhä tärkeämpiä. Keskeinen tulevaisuuden työelämän haaste onkin eläköityvien ikäluokkien mukana katoavan, työkokemuksen myötä karttuneen tiedon ja osaamisen siirtäminen uusille sukupolville. Huomio kohdistuu siten henkilöstön ikääntymisen ja monimuotoistumisen kohtaamiseen esimiestyössä.
20 Hyvinvointi työssä ja työelämän laatu Suomalaiset ovat arvioineet työelämän muuttuvan yhä kiivastahtisemmaksi aiheuttaen työntekijöiden ennen aikaista loppuun palamista. Samalla on kuitenkin uskottu töiden muuttuvan itsenäisemmiksi, kiinnostavammiksi ja henkisesti palkitsevammiksi. Suurin osa palkansaajista onkin ollut tähän saakka tyytyväisiä työhönsä nykyisen työnantajansa palveluksessa ja kokee työssä menestymiseen voivan kunkin itse parhaiten vaikuttaa. (Haavisto 2010, ja 70.) Myös verrattaessa muihin Euroopan maihin eräät keskeiset työelämän laadun tekijät ovat Suomessa ja muissakin Skandinavian maissa paremmalla tolalla. Tällaisia ovat mahdollisuudet kehittää omaa ammattitaitoa eli uusien asioiden oppiminen työssä ja työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistuminen sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, tehtävien suorittamisjärjestykseen. Jos kuitenkin tarkastellaan samanaikaisesti koettua työtyytyväisyyttä ja terveyttä, työn autonomiaa ja kehittävyyttä sekä työn nopeatempoisuutta Suomen työolot näyttävät samantasoisilta kuin Viron, Maltan ja Ruotsin. Tyytyväisyys ja- terveys ovat verrattain matalalla tasolla, kun taas autonomia, kehittävyys sekä intensiteetti ja kiireisyys korkealla. (Mustosmäki 2011.) Joka tapauksessa kaikista työikäisistä noin kolme neljännestä on arvioinut terveytensä puolesta todennäköisesti kykenevänsä työskentelemään nykyisessä ammatissaan ainakin normaaliin eläkeikäänsä saakka. Tämä tulos on pysynyt jokseenkin samana vuodesta 1997 (TTL 2010, 250). Jotta tämä tilanne säilyisi vähintään ennallaan, työoloja on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon fyysiset työolot psykososiaalisten tai henkisten rinnalla. Fyysisesti raskasta työtä tehdään edelleen useissa ammattiryhmissä, nimenomaan sosioekonomisesti ja koulutuksellisesti alemmilla tasoilla. Tehtäviä, joissa työn fyysinen rasittavuus vaikuttaa merkittävästi työkykyyn, on teollisuudessa, rakennusalalla ja eräillä palvelualoilla. Esimerkiksi naisvaltainen hoitotyö ja toimistotyö ovat fyysisesti raskaita eri tavalla kuin miesvaltaisten alojen työt. Fyysisesti raskasta työtä tulee keventää, erilaisiin ulkoisiin haittoihin kiinnittää huomiota sekä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työssä ja työn hallinnan mahdollisuuksia parantaa edelleen. (Rahkonen ym ) Töiden muututtua yhä vaativammiksi, käsitykset työelämän kuluttavuudesta ja työntekijöiden ennenaikaisista loppuun palamisista ovat yleistyneet myös nuorten keskuudessa samalla, kun opiskeluajat ovat pidentyneet (Myllyniemi 2009, 16). Mikäli nuorten halutaan siirtyvän pysyvämmin työelämään nykyistä varhaisemmin, on huomiota kiinnitettävä enemmän myös heidän työoloihinsa. Työperäiset rasitustekijät ovat olleet nuorilla yllättävän tavallisia, mistä huolimatta nuoret ovat uskoneet jaksavansa työssä edelleen hyvin. Nuorten suosima virtuaalinen työympäristökin voi muuttua kuormittavaksi, mikäli kommunikaation ja yhteistyön välineet eivät vastaa hyvin käyttötarkoitustaan tai toimi joustavasti ja kitkattomasti. Myös jatkuva yhteistyökumppaneiden vaihtuminen, kielikysymykset ja uusien tiimien muodostaminen voivat aiheuttaa kuormitusta (esim. Hyrkkänen - Vartiainen 2005, ). Etenkin tuotantoteknologisten innovaatioiden käyttöönoton myötä työolojen kehittämisessä työnteon organisointi- ja johtamismuodot ovat keskeisellä sijalla Työelämän negatiivisten ilmiöiden vähentämisen ohella myönteisten piirteiden, kuten vaikutus- ja kehittymismahdollisuuksien työssä on vahvistuttava. Osaamisen puutteellinen käyttö ja stressiä aiheuttava huono työn organisointi vähentää luottamusta työnantajaa kohtaan ja heikentää työpaikkaan sitoutumista. Positiivisia kokemuksia tuottaa vaihteleva, itsenäinen ja sopivan haasteellinen työ, jossa työntekijä pystyy toteuttamaan itseään. Se edellyttää toiminnallisesti joustavaa organisaatiota sekä luottamukseen perustuvaa johtamistapaa. Johtamisen oikeudenmukaisuuden kokeminen sekä työntekijöiden
TIEDOTE 4/2014 TYÖSSÄKÄYNTI KUOPIOSSA
KUOPION KAUPUNKI Konsernipalvelu Talous- ja strategiapalvelu Elokuu 213 TIEDOTE 4/214 TYÖSSÄKÄYNTI KUOPIOSSA Väestö pääasiallisen toiminnan mukaan Kuopiossa 31.12.212 Tilastokeskuksen keväällä 214 julkaisemien
LisätiedotAikuiskoulutustutkimus 2006
Koulutus 2008 Aikuiskoulutustutkimus 2006 Aikuiskoulutukseen osallistuminen Aikuiskoulutuksessa 1,7 miljoonaa henkilöä Aikuiskoulutukseen eli erityisesti aikuisia varten järjestettyyn koulutukseen osallistui
LisätiedotEducation at a Glance 2013: Sukupuolten väliset erot tasoittumassa
Education at a Glance 2013: Sukupuolten väliset erot tasoittumassa Education at a Glance: OECD Indicators (EaG) on OECD:n koulutukseen keskittyvän työn lippulaivajulkaisu, joka kertoo vuosittain koulutuksen
LisätiedotTYÖOLOJEN KEHITYS. Näin työmarkkinat toimivat 9.11.2015 EVA. Hanna Sutela Erikoistutkija, YTT hanna.sutela@tilastokeskus.fi
TYÖOLOJEN KEHITYS Näin työmarkkinat toimivat 9.11.2015 EVA Hanna Sutela Erikoistutkija, YTT hanna.sutela@tilastokeskus.fi % Palkansaajien koulutusrakenne Työolotutkimukset 1977-2013 100 90 10 13 14 20
LisätiedotMatalasti koulutettujen osallistumisesta koulutukseen ja siihen vaikuttamisesta kansainvälinen ja kansallinen näkökulma
Matalasti koulutettujen osallistumisesta koulutukseen ja siihen vaikuttamisesta kansainvälinen ja kansallinen näkökulma Ari Antikainen & Hanne Laukkanen Joensuun yliopisto email: ari.antikainen(at)joensuu.fi
LisätiedotTilastokatsaus 12:2010
Tilastokatsaus 12:2010 15.11.2010 Tietopalvelu B15:2010 Pendelöinti Vantaalle ja Vantaalta vuosina 2001-2008 Vantaalaisten työssäkäyntikunta Vantaalaisista työskenteli vuonna 2008 kotikunnassaan 44,9 prosenttia.
LisätiedotLäpäisyn tehostamisen tavoitteet 31.10.2012 Elise Virnes
Läpäisyn tehostamisen tavoitteet 31.10.2012 Elise Virnes KOULUTUKSEN VALTAKUNNALLISIA LINJAUKSIA Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelma 17.6.2011 Koulutus ja tutkimus vuosina 2011 2016, KESU Nuorten
LisätiedotTIEDOTE 3/2014 KUOPION MUUTTOLIIKE
KUOPION KAUPUNKI Konsernipalvelu Talous- ja strategiapalvelu Elokuu 214 TIEDOTE 3/214 KUOPION MUUTTOLIIKE Kuopion tulomuutto kasvussa Tilastokeskuksen keväällä julkistettujen muuttajatietojen mukaan Kuopion
LisätiedotTilastokatsaus 6:2014
Tilastokatsaus 6:2014 Vantaa 1 7.4.2014 Tietopalvelu B7:2014 Ulkomaalaistaustaisen väestön pääasiallinen toiminta Vantaalla vuonna 2011 Ulkomaalaistaustaiseen väestöön kuuluvaksi lasketaan henkilöt, jotka
LisätiedotTILASTOKATSAUS 4:2015
Tilastokatsaus 6:212 TILASTOKATSAUS 4:2 1 12.8.2 TIETOJA TYÖVOIMASTA JA TYÖTTÖMYYDESTÄ Työvoiman määrä kasvoi 1 3:lla (,9 %) vuoden 213 aikana Vantaalla työvoimaan kuuluvien joukko on suurentunut vuodesta
LisätiedotAikuiskoulutuksestako hyötyä työelämässä?
Aikuiskoulutuksestako hyötyä työelämässä? Rita Asplund Aikuiskoulutus taantumassa? Kalevi Sorsa -säätiön Perjantaiyliopisto 28.8.2009 ETLA 1 Aikuiskoulutus eli erityisesti aikuisia varten järjestetty koulutus
LisätiedotVÄESTÖN KOULUTUSRAKENNE LAHDESSA JA SUURIMMISSA KAUPUNGEISSA 2010
Tekninen ja ympäristötoimiala I Pauli Mero 15.05.2012 VÄESTÖN KOULUTUSRAKENNE LAHDESSA JA SUURIMMISSA KAUPUNGEISSA 2010 YHTEENVETO Väestön koulutusaste on selvästi korkeampi yliopistokaupungeissa (,, )
LisätiedotAikuiskoulutustutkimus 2006
Koulutus 2008 Aikuiskoulutustutkimus 2006 Kielitaito, tietotekniikan käyttö, ammattikirjallisuus ja koulutusmahdollisuudet Suomalaiset osaavat vieraita kieliä, käyttävät tietokonetta ja seuraavat ammattikirjallisuutta
LisätiedotKeskeiset tulokset paikallisesta sopimisesta yksityisellä sektorilla. Martti Kairinen Turun yliopisto
Keskeiset tulokset paikallisesta sopimisesta yksityisellä sektorilla Martti Kairinen Turun yliopisto Tutkimus paikallisesta sopimisesta Turun yliopiston työoikeuden oppiaineessa on tehty useita selvityksiä
LisätiedotAikuiskoulutustutkimus2006
2007 Aikuiskoulutustutkimus2006 Ennakkotietoja Helsinki 21.5.2007 Tietoja lainattaessa lähteenä mainittava Tilastokeskus. Aikuiskoulutuksessa 1,7 miljoonaa henkilöä Aikuiskoulutukseen eli erityisesti aikuisia
LisätiedotSuomen koulutustaso kansainvälisessä vertailussa
Suomen koulutustaso kansainvälisessä vertailussa Mika Tuononen Suomalaisten koulutustaso on korkea vai onko näin sittenkään? Korkeakoulutuksen laajuudesta ja mahdollisesta ylimitoituksesta on keskusteltu
LisätiedotMiehet haluavat seksiä useammin kuin naiset
Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset Julkisessa keskustelussa nostetaan ajoittain esille väitteitä siitä, haluavatko miehet vai naiset seksiä useammin ja joutuvatko jotkut elämään seksuaalisessa
LisätiedotMielenterveys ja työ. Tapio Lahti apulaisylilääkäri Työterveyslaitos
Mielenterveys ja työ Tapio Lahti apulaisylilääkäri Työterveyslaitos Maailma muuttuu, työ muuttuu Nykypäivän työelämässä pitää koko ajan aloittaa alusta, näyttää jatkuvasti osaavansa ja olevansa hyvä. Työssä
LisätiedotTyövoiman saatavuus, liikkuvuus ja tarjonnan kannustimet Pekka Sinko 20.2.2007 Faktat pöytään, Kitee
Työvoiman saatavuus, liikkuvuus ja tarjonnan kannustimet Pekka Sinko 20.2.2007 Faktat pöytään, Kitee Työvoimapula vai työpula? Lehtitietojen valossa työvoimapula on jo yritysten arkipäivää. Valtiovarainministeriö
LisätiedotTyötulojen osuus tulokakusta pienentynyt
Työtulojen osuus tulokakusta pienentynyt Olli Savela Yritysten saamat voitot ovat kasvaneet työtuloja nopeammin viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Tuotannossa syntyneestä tulosta on voittojen osuus
LisätiedotVajaakuntoisuus työllistymisen esteenä
Vajaakuntoisuus työllistymisen esteenä Nuoret ja työllistymisen esteet seminaari 27.10.2011 Ilona Autti-Rämö Tutkimusprofessori, LKT Mitä ajallisia muutoksia voidaan havaita nuorten työkyvyttömyys- ja
LisätiedotTILASTOKATSAUS 4:2017
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 4:201 1.10.201 TYÖTTÖMÄT VANTAALLA 200 2016 Työttömyysaste oli Vantaalla 11, prosenttia vuoden 2016 lopussa. Laskua edellisvuoteen oli 0,5 prosenttiyksikköä, mikä johtui
Lisätiedottilastoja Työikäiset eläkkeensaajat Helsingissä Työikäiset eläkkeensaajat yleisimmin eläkkeellä työkyvyttömyyden vuoksi
HELSINGIN KAUPUNGIN TIETOKESKUS tilastoja 2010 5 Työikäiset eläkkeensaajat Helsingissä Työikäisten pääasiallisena toimeentulon lähteenä ovat ansiotulot. Kuitenkin pieni, mutta kasvava joukko työikäisiä
LisätiedotTILASTOKATSAUS 12:2015
TILASTOKATSAUS 12:2015 17.12.2015 TYÖPAIKAT VANTAAN OSA-ALUEILLA 31.12. Työpaikkojen määrä kasvoi vuonna eniten Hakunilassa ja Aviapoliksessa Vaikka väheni vuoden aikana koko kaupungissa, oli kaupungin
LisätiedotTYÖTTÖMYYS ALUEITTAIN
TILASTOJA 22 2012 Helsingin kaupunki Tietokeskus HELSINGIN TYÖTTÖMYYS ALUEITTAIN 31.12.2011 Työttömyysaste % ja työttömien lukumäärä Helsingissä osa-alueittain 31.12.2011 Työttömien lukumäärä Helsingin
LisätiedotPalkkamontun umpeenluonti kohti 1800 alinta palkkaa. SAK:n tasa-arvoviikonloppu 8.-9.6.2013/Jarkko Eloranta
Palkkamontun umpeenluonti kohti 1800 alinta palkkaa SAK:n tasa-arvoviikonloppu 8.-9.6.2013/Jarkko Eloranta Toimintaympäristön haasteet Väestön ikääntyminen Palvelujen kysyntä (eläkejärjestelmä, hoito-
Lisätiedot01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ. Juha Rantala ja Marja Riihelä. Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013
01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ Juha Rantala ja Marja Riihelä Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013 Sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen arvo suomalaisessa
LisätiedotLIITE 2 HENKILÖSTÖTILINPÄÄTÖS 2013
LIITE 2 HENKILÖSTÖTILINPÄÄTÖS 2013 1 SISÄLLYSLUETTELO 1.1 Johdanto... 3 1.2 Henkilöstön määrä... 3 1.2.1 Koko- ja osa-aikaisen henkilöstön määrä... 3 1.2.2 Vakinaisen ja määräaikaisen henkilöstön määrä...
LisätiedotHENKILÖSTÖTILINPÄÄTÖS 2010
HENKILÖSTÖTILINPÄÄTÖS 2010 Päivi Hakulinen SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto... 4 2. Tehokas TUKES... 4 Henkilöstö... 4 Keski-ikä... 5 Vaihtuvuus... 6 Työaika... 6 3. Osaava ja oppiva TUKES... 7 Osaaminen ja
LisätiedotHenkilöstöraportti 2014
Henkilöstöraportti 2014 2 Sisällysluettelo 1 Johdanto 3 2 Henkilöstön määrä ja rakenne 3 2.1 Henkilöstömäärä 3 2.2 Henkilöstö sopimusaloittain 4 2.3 Virka- ja työvapaat ja kokonaistyöaika 5 2.4 Ikäjakauma
LisätiedotSisällys. Tekijän esipuhe 7. Luku I: Taustatietoa 11. Luku II: Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 31
Sisällys Tekijän esipuhe 7 5 Luku I: Taustatietoa 11 1.1 Poliittiset ja hallinnolliset rakenteet 11 1.2 Väestö 13 1.2.1 Ikä- ja sukupuolirakenne 13 1.2.4 Kieliryhmät 15 1.2.5 Maantieteelliset erot 15 1.2.6
LisätiedotNaisten ja miesten käsityksiä henkilöstöjohtamisesta, työhyvinvoinnista ja työn muutoksista kasvu- ja muissa yrityksissä
Naisten ja miesten käsityksiä henkilöstöjohtamisesta, työhyvinvoinnista ja työn muutoksista kasvu- ja muissa yrityksissä Kasvuyritysten ketterä henkilöstöjohtaminen toimintamalleja pk-yrityksille (KetteräHR)
LisätiedotHARRASTANUT VIIMEISEN 7 PÄIVÄN AIKANA (%)
1 Johdanto Tämän tutkimusyhteenvedon tehtävänä on antaa tietoja kansalaisten liikunnan ja kuntoilun harrastamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, missä määrin kansalaiset harrastavat liikuntaa
LisätiedotKOULUTUS JA PITEMMÄT TYÖURAT
KOULUTUS JA PITEMMÄT TYÖURAT Noora Järnefelt Tutkimus tutuksi 15.4.2011 KOULUTUS JA PITEMMÄT TYÖURAT Tuoko koulutus lisää työvuosia? Miksi koulutetut pysyvät työelämässä ä ä pitempään? Miten eläkejärjestelmä
LisätiedotOsaamistarpeiden muutos koulutuksen haasteena Kommentti työn, tuottavuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta
Osaamistarpeiden muutos koulutuksen haasteena Kommentti työn, tuottavuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta Matti Pohjola Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Julkinen keskustelu työn murroksesta ja suuri osa
LisätiedotTASA- ARVOSUUNNITELMA
TASA- ARVOSUUNNITELMA Kaupunginhallituksen 2.10.2012 165 hyväksymä Haapajärven kaupungin tasa-arvosuunnitelma Tasa-arvolain 6a.n mukaan tasa-arvosuunnitelma on selvitys työpaikan tasaarvotilanteesta ja
LisätiedotMuutos, kasvu, kuntoutuminen
P Ä Ä K I R J O I T U S Asko Apukka ja Veijo Notkola Muutos, kasvu, kuntoutuminen Lähes kaikissa kokouksissa ja seminaareissa pidetyissä puheenvuoroissa kuntoutukselta odotetaan tuloksia ja vaikuttavuutta.
LisätiedotNaisten osuus teknillistieteellisen alan ylemmässä koulutuksessa kasvanut vuosina 1995 2005
Naisten osuus teknillistieteellisen alan ylemmässä koulutuksessa kasvanut vuosina 1995 25 Erika Sassi ja Piia Simpanen Tinataan-verkostohanke 26 Suomessa naisten osuus tekniikan alalla on ollut kasvussa
LisätiedotHENKILÖSTÖTILINPÄÄTÖS 2009
TURVATEKNIIKAN KESKUS HENKILÖSTÖTILINPÄÄTÖS 2009 Päivi Hakulinen Seppo Vaalavuo SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto... 4 2. Tehokas TUKES... 4 Henkilöstömäärä... 4 Keski-ikä... 5 Vaihtuvuus... 6 Työaika... 7
LisätiedotPK-YRITYS HYVÄ TYÖNANTAJA 2013
PK-YRITYS HYVÄ TYÖNANTAJA 2013 1 PK-YRITYS HYVÄ TYÖNANTAJA 2013 Työolobarometri 2 PK-YRITYS HYVÄ TYÖNANTAJA 2013 SISÄLLYS ESIPUHE... 4 AINEISTO... 5 TIIVISTELMÄ... 6 1. PK-YRITYSTEN ASEMA TYÖNANTAJINA...
LisätiedotNuorten toiveammatit ja työelämän sukupuolittuneisuus
Nuorten toiveammatit ja työelämän sukupuolittuneisuus Mia Teräsaho & Miina Keski-Petäjä Nuoret ja tulevaisuus satavuotiaassa Suomessa -seminaari 7.3.2017 Nuoret eivät tee valintoja tyhjiössä Sukupuoliroolit
LisätiedotSecuritas Oy:n henkilöstöraportti 2004
Securitas Oy:n henkilöstöraportti 24 Securitas Oy:n henkilöstöraportin lukijalle Sertifioitu laatujärjestelmämme on ollut käytössä reilun vuoden ja se on auttanut meitä parantamaan palveluprosessiemme
Lisätiedot50+ TYÖELÄMÄSSÄ Kokemus Esiin 50+ -Seminaari
50+ TYÖELÄMÄSSÄ Kokemus Esiin 50+ -Seminaari 22.4.2015 Vantaa Kirsi Rasinaho koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija SAK ry 22.4.2015 SAK 1 IKÄÄNTYNEIDEN JAKSAMINEN SAK:LAISILLA TYÖPAIKOILLA 22.4.2015
LisätiedotTILASTOKATSAUS 16:2016
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 16:2016 1 26.8.2016 PITKÄAIKAISTYÖTTÖMÄT VANTAALLA Pitkäaikaistyöttömiä oli Vantaalla vuoden 2015 lopussa 4 850. Heistä useampi kuin kaksi viidestä oli ollut työttömänä
LisätiedotTallamaria Maunu, erikoissuunnittelija työ- ja elinkeinoministeriö puh. 050 433 1011 Liittyy: HE 51/2015 vp
Eduskunnan työelämä- ja tasaarvovaliokunnan kuuleminen 19.11.2015 klo 12.15 Tallamaria Maunu, erikoissuunnittelija työ- ja elinkeinoministeriö puh. 050 433 1011 Liittyy: HE 51/2015 vp Vuorotteluvapaasijaisena
LisätiedotPalkitsemisen tila ja muutos Suomessa 2008
Palkitsemisen tila ja muutos Suomessa 2008 Toteuttajat: Tutkijat Aino Salimäki & Tina Sweins Tutkimusassistentit Jouko Heiskanen & Antti Salimäki Ohjaajat: Professorit Matti Vartiainen & Tomi Laamanen
LisätiedotJULKISTAMISTILAISUUS 11.3.2009, HELSINKI. Harri Melin, Tampereen yliopisto Ari Hautaniemi, Tampereen yliopisto Mikko Aro, Turun yliopisto
Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan osaaminen, työ ja hyvinvointi -jaoston esiselvitys 4 Osaamisen merkitys työvoimavarojen, JULKISTAMISTILAISUUS 11.3.2009, HELSINKI Harri Melin, Tampereen yliopisto Ari
LisätiedotOsatyökykyiset ja työssäkäynti
Osatyökykyiset ja työssäkäynti Mikko Kautto, johtaja Tutkimus, tilastot ja suunnittelu 8.3.2016 Mikko_Kautto@etk.fi Esityksen aiheita Näkökulma osatyökyvyttömyyseläkkeiden suunnasta Työurien pidentämisen
LisätiedotVEROKIILAN OSIEN VAIKUTUS YRITYSTEN
VEROKIILAN OSIEN VAIKUTUS YRITYSTEN KASVUMAHDOLLISUUKSIIN Mikko Martikainen Selvitys Palvelutyönantajien jäsenyritysten näkemyksistä työntekijän tuloverotuksen, työnantajan sosiaalivakuutusmaksujen ja
LisätiedotTyöhyvinvointikysely 2014. Henkilöstöpalvelut 2.1.2015
RAAHEN SEUDUN HYVINVOINTIKUNTAYHTYMÄ Työhyvinvointikysely 2014 Henkilöstöpalvelut 2.1.2015 Yleistä Työhyvinvointikyselyyn 2014 vastasi 629 työntekijää (579 vuonna 2013) Vastausprosentti oli 48,7 % (vuonna
LisätiedotTILASTOKATSAUS 15:2016
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 15:2016 1 25.8.2016 TYÖTTÖMÄT VANTAALLA 31.12.2015 Työttömyysaste oli Vantaalla 12,4 prosenttia vuoden 2015 lopussa. Työttömien määrä kasvoi kaikilla suuralueilla,
LisätiedotVisio: Suomessa Euroopan paras työelämä vuonna 2020
Visio: Suomessa Euroopan paras työelämä vuonna 22 Tilanne 217 neljän mittarin pohjalta Erno Mähönen Suomen työelämä Euroopan paras 22 Visio saavutetaan, kun työpaikat uudistavat ja kehittävät toimintaansa
LisätiedotYHDISTYMISSELVITYS JUANKOSKI- KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ
YHDISTYMISSELVITYS JUANKOSKI- KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ 1 Juankosken ja n kaupungin toimintaympäristöselvitys (213) Toimintaympäristön muutoshaasteet Juankosken ja n kaupunkien toimintaympäristön muutokseen
LisätiedotTILASTOKATSAUS 23:2016
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 23:2016 1 13.12.2016 VANTAALAISTEN TYÖLLISTEN KESKIMÄÄRÄISET VALTIONVERON- ALAISET VUOSITULOT ERI TOIMIALOILLA VUOSINA 2011 2014 Vantaalaisten työllisten miesten keskitulot
LisätiedotHenkilöstövoimavarojen arviointi. suositus henkilöstöraportoinnin kehittämiseen
Henkilöstövoimavarojen arviointi suositus henkilöstöraportoinnin kehittämiseen Suosituksen tavoitteet Tämä suositus tukee strategista henkilöstöjohtamista sekä henkilöstön ja työyhteisöjen jatkuvaa kehittämistä
LisätiedotJOUTSASOPIMUS JA LOMAUTUKSET
JOUTSAN HENKILÖSTÖKERTOMUS VUODELTA 2015 SISÄLLYSLUETTELO JOUTSASOPIMUS JA LOMAUTUKSET 1 1. HENKILÖSTÖN MÄÄRÄ JA JAKAUMA SEKTOREITTAIN. 2 2. IKÄ-JA SUKUPUOLIJAKAUMA.. 3 3. IKÄRAKENNE 4 4. PALVELUSSUHTEEN
LisätiedotJulkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018
Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018 #Kevatutkii #työkyky #työhyvinvointi Laura Pekkarinen työelämäasiantuntija Finlandia-talo 14.12.2018 Julkisen alan työhyvinvointi -tutkimus 2014 2018 Työolot ja
LisätiedotParikkalan kunta Henkilöstöhallinto. Tasa-arvosuunnitelma 2016 2017. Yhteistyötoimikunta 11.11.2015 / 11 Henkilöstöjaosto 10.12.
Parikkalan kunta Henkilöstöhallinto Tasa-arvosuunnitelma 2016 2017 Yhteistyötoimikunta 11.11.2015 / 11 Henkilöstöjaosto 10.12.2015 / 18 1 Tasa-arvosuunnitelma vuosille 2016-2017 Tasa-arvotilanteen selvitys
LisätiedotTYÖHYVINVOINTI ESPOON KAUPUNGIN TYÖPAIKOILLA 2008
TYÖHYVINVOINTI ESPOON KAUPUNGIN TYÖPAIKOILLA 2008 Tietoisku 13/2009 Kuva: Samu Mäkelä Tuula Miettinen Konserniesikunta Kehittämis- ja tutkimusyksikkö Sinikka Niska-Virta Konsernipalvelut Henkilöstöpalvelut
LisätiedotMitä haluamme ammatillisen koulutuksen olevan 2025?
Mitä haluamme ammatillisen koulutuksen olevan 2025? Toimitusjohtaja Petri Lempinen Tammikuu 2017 Täältä tulemme Ammattikorkeakoulujen irtaantuminen Ammattitutkintolaki 1994 > laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta
LisätiedotTuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys - kommenttipuheenvuoro
Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys - kommenttipuheenvuoro Tuottavuus ja työhyvinvointi Toimihenkilöiden työsuhdepäivät 0.2.20 M/S Silja Symphony Johtaja Jukka Ahtela EK 2 3 Suomi on palvelutalous
LisätiedotSivu 1 JOHDANTO 1 2 MIELIPITEET ALKOHOLIJUOMIEN MYYNNIN JÄRJESTÄMISESTÄ MAASSAMME 1 LIITEKUVAT 5
MIELIPITEET ALKOHOLIJUOMIEN MYYNNISTÄ Sisällysluettelo: Sivu JOHDANTO MIELIPITEET ALKOHOLIJUOMIEN MYYNNIN JÄRJESTÄMISESTÄ MAASSAMME LIITEKUVAT TNS Gallup Oy, Miestentie C, ESPOO, Finland, tel. int+- ()-,
LisätiedotDI - KATSAUS 2009. Toukokuu 2009. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL
DI - KATSAUS 2009 Toukokuu 2009 Sivu 2 (15) YHTEENVETO Rakennus- ja kiinteistöala työllisti vuonna 2008 Tilastokeskuksen mukaan noin 250 000 henkilöä. Heistä rakennusalan diplomi-insinööri -tasoisen koulutuksen
LisätiedotTyöelämä Toimintaympäristön seuranta. Maija Lyly-Yrjänäinen, Päivi Järviniemi
Työelämä 2020 Toimintaympäristön seuranta 2012 2017 Maija Lyly-Yrjänäinen, Päivi Järviniemi Työelämän toimintaympäristön kehitys hankkeen painopisteiden mukaan Kehittämistoimet työpaikalla Vaikutusmahdollisuudet
LisätiedotEspoon kaupunki Pöytäkirja 94. Kaupunginhallitus 31.03.2014 Sivu 1 / 1
Kaupunginhallitus 31.03.2014 Sivu 1 / 1 1405/01.00.02/2014 94 Henkilöstökertomus vuodelta 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Jere Kunnas, puh. 046 877 3285 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Kaupunginjohtaja
LisätiedotNuorisotakuun tulevaisuuspaja 14.-15.5.2014
Nuorisotakuun tulevaisuuspaja 14.-15.5.2014 Maahanmuuttajanuorten tilanne Pirkanmaalla selvityksen alustavia tuloksia Projektikoordinaattori Lilli Rasilainen Tampereen kaupungin ALMA Alueellisen maahanmuuton
LisätiedotNäyttötutkinnot 20 vuotta, , klo
Näyttötutkinnot 20 vuotta, 21.10.2014, klo 10.45 15.30 NÄYTTÖTUTKINTOJEN VAIKUTTAVUUDEN KYSYMYS? Mitä rekisteriaineistot ja vertailuasetelmat kertovat? Asko Suikkanen, emeritusprofessori (YTT), Lapin yliopisto
LisätiedotKESÄTYÖNTEKIJÄT JA LOMAT PK-YRITYKSISSÄ
tutkimus KESÄTYÖNTEKIJÄT JA LOMAT PK-YRITYKSISSÄ 2009 1 Tiivistelmä Yrittäjien lomat Suomen Yrittäjien maaliskuun 2009 lopussa tekemässä jäsenkyselyssä tiedusteltiin yrittäjiltä lomista ja lomatoiveista
LisätiedotPirkanmaan työllisyyskatsaus Tammikuu 2014
NÄKYMIÄ HELMIKUU 2014 PIRKANMAAN ELY-KESKUS Pirkanmaan työllisyyskatsaus Tammikuu 2014 Julkaisuvapaa tiistaina 25.2.2014 klo 9.00 Pirkanmaan tilanne ennallaan Työttömien työnhakijoiden määrä oli lähes
LisätiedotYksilötutka - Työhyvinvoinnin tulokset
YKSILÖTUTKAN YHTEENVETOA FIRMA OY 15.2.2019 Raportin tekijä ossi.aura@gmail.com www.ossiaura.com Yksilötutkan yhteenvetoraportti voidaan ladata yrityskohtaisen käyttäjälinkin kautta. Kuvassa 1 on yhteenveto
LisätiedotLappeenrannan toimialakatsaus 2015
Lappeenrannan toimialakatsaus 2015 26.10.2015 Tilaaja: Lappeenrannan kaupunki Toimittaja: Kaupunkitutkimus TA Oy Tietolähde: Tilastokeskus, asiakaskohtainen suhdannepalvelu Kuvaajat: Yhteyshenkilöt: Yritysten
LisätiedotKaikki hyvin työssä ja riskipyramidissa?
Kaikki hyvin työssä ja riskipyramidissa? Valtio-Expo 7.5.29 Irma Väänänen-Tomppo Henkilöstöriskien johtamisen mittaristo, Valtio (Budjettitalouden virastot ja laitokset) Työkyvyttömyyseläkealkavuus,77
LisätiedotSECURITAS OY HENKILÖSTÖRAPORTTI 2001
SECURITAS OY HENKILÖSTÖRAPORTTI 21 Henkilöstöraportin tarkoitus Ihmiset ovat palvelutuotantomme keskeisin voimavara. Henkilöstöön liittyvien muutostrendien seuraaminen on taas yksi keskeinen yhteistoiminnan
LisätiedotTilastotietoa aikuiskoulutustuen hakijoista ja käytöstä 9.10.2015
Tilastotietoa aikuiskoulutustuen hakijoista ja käytöstä 9.10.2015 Aikuiskoulutustuki 2 Aikuiskoulutustuki 3 MEUR Aikuiskoulutustuen rahoitusvastuu on jaettu kolmikantaisesti. Työttömyysvakuutusmaksuista
LisätiedotPalvelualojen taskutilasto
Palvelualojen taskutilasto 2009 Sisältö PAMin jäsenet... 3 Palkansaajien määriä... 4 Yritysten lukumääriä palvelutoimialoilla... 9 Ansiot...10 Työsuhdemuodot...11 Lisätietoja...14 PAMIN taskutilasto 2009
LisätiedotLiite Länsi-Suomen ESR-haun 17.12.2014 16.2.2015 hakuohjeeseen. Varsinais-Suomen alueen painotukset
Liite Länsi-Suomen ESR-haun 17.12.2014 16.2.2015 hakuohjeeseen Varsinais-Suomen alueen painotukset 2 ESR-haussa etusijalla ovat hankkeet, jotka perustuvat todelliseen tarpeeseen ja joissa jo hakuvaiheessa
LisätiedotLappeenrannan toimialakatsaus 2014
Lappeenrannan toimialakatsaus 2014 14.10.2014 Tilaaja: Lappeenrannan kaupunki Toimittaja: Kaupunkitutkimus TA Oy Tietolähde: Tilastokeskus, asiakaskohtainen suhdannepalvelu Kuvaajat: Yhteyshenkilöt: Yritysten
LisätiedotPohjanmaan ELY-alueen alle 30 vuotiaat työttömät. Pohjanmaan ELY-alueen alle 30 - vuotiaat työttömät kuukauden lopussa
Pohjanmaan ELY-alueen alle 30 vuotiaat työttömät 3000 Pohjanmaan ELY-alueen alle 30 - vuotiaat työttömät kuukauden lopussa 2500 2294 2000 1500 1000 500 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 2009 2010 2011 2012
LisätiedotPalvelutyönantajien koulutustarveselvityksen tulokset ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarpeesta
Palvelutyönantajien koulutustarveselvityksen tulokset ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen tarpeesta Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä Tilastokeskuksen mukaan ammattikorkeakoulututkinnon
LisätiedotHenkilöstörakenteet Palkkatilasto
Henkilöstörakenteet 217 Palkkatilasto LOKAKUU 218 Henkilöstörakenteet 217 H enkilöstörakenteet 217 antaa yleiskuvan EK:n edustamilla aloilla työskentelevistä palkansaajista eri taustamuuttujien kuten toimialan,
LisätiedotSOSIODEMOGRAFISET TEKIJÄT JA ELÄMÄNTAVAT SOSIOEKONOMISTEN TERVEYSEROJEN TAUSTALLA SUOMESSA
SOSIODEMOGRAFISET TEKIJÄT JA ELÄMÄNTAVAT SOSIOEKONOMISTEN TERVEYSEROJEN TAUSTALLA SUOMESSA Suvi Peltola Kandidaatintutkielma (keväältä 2011) Kansanterveystiede Ohjaajat: Markku Myllykangas ja Tiina Rissanen
LisätiedotAivovuoto ei selitä koulutustason laskua
Aivovuoto ei selitä koulutustason laskua 1/7 20.10.2017/ HK,AK Aivovuoto ei selitä koulutustason laskua Hannu Karhunen & Aleksi Kalenius Nuorissa ikäryhmissä korkea-asteen tutkintojen suorittaneiden osuus
LisätiedotSijoittuminen koulutuksen jälkeen 2013
Koulutus 2015 Sijoittuminen koulutuksen jälkeen 2013 Vastavalmistuneiden työllistyminen jatkoi heikkenemistään Tilastokeskuksen mukaan vastavalmistuneiden työllisyys huonontui myös vuonna 2013. Lukuun
LisätiedotKunta-alan työolobarometri 2009
Kunta-alan työolobarometri 2009 Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin 2009 kuntatyöpaikkojen osatarkastelu Muutossuuntia Työolojen polarisoituminen jatkuu kunta-alalla Työpaikan taloudellinen tilanne
LisätiedotOSAAMINEN JA TYÖKYKY TYÖOLOBAROMETRIN VALOSSA. Pekka Ylöstalo
Osaaminen osana työkykyä seminaari Kuntoutussäätiö 21.1.2010 OSAAMINEN JA TYÖKYKY TYÖOLOBAROMETRIN VALOSSA Pekka Ylöstalo Erityisasiantuntija pekka.ylostalo@tem.fi We can see our forests vanishing, our
LisätiedotBryssel 13. toukokuuta 2011 Nuoret liikkeellä -hanketta koskeva Flash-Eurobarometri
MEMO/11/292 Bryssel 13. toukokuuta 2011 Bryssel 13. toukokuuta 2011 Nuoret liikkeellä -hanketta koskeva Flash-Eurobarometri Nuorista eurooppalaisista 53 prosenttia muuttaisi ulkomaille töihin Yli puolet
LisätiedotParempi työelämä uudelle sukupolvelle
Parempi työelämä uudelle sukupolvelle strategia 2013 2016 1 Kannen kuva: Samuli Siirala ISBN 978-952-5628-61-6 2 Visio: Parempi työelämä uudelle sukupolvelle Akavan opiskelijat ovat olemassa jotta uusi
LisätiedotSAK:n työolobarometri 2012. Sairastavuus ja työkyky työpaikoilla
SAK:n työolobarometri 2012 Sairastavuus ja työkyky SAK:laisilla työpaikoilla 1 SAK:n työolobarometri 2012 Sairastavuus ja työkyky SAK:laisilla työpaikoilla ISBN 978-951-714-280-9 Painokarelia Oy 2012
LisätiedotKoulutukseen hakeutuminen 2014
Koulutus 2016 Koulutukseen hakeutuminen 2014 Uusien ylioppilaiden välitön pääsy jatko-opintoihin yhä vaikeaa Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan uusia ylioppilaita oli vuonna 2014 noin 32 100. Heistä
LisätiedotHenkilöstökertomus 2014
Henkilöstökertomus 2014 Sairaanhoitopiirin valtuusto 8.6.2015 Juha Jääskeläinen Henkilöstöjohtaja Henkilöstökertomus 2014 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän 17. henkilöstökertomus henkilöstökertomuksen
LisätiedotYli Hyvä Juttu Nuorisotoimenjohtaja Pekka Hautamäki
Yli Hyvä Juttu 21.11.2012 Nuorisotoimenjohtaja Pekka Hautamäki Valtaosa nuorista on tyytyväisiä elämäänsä, vaikka tyytyväisyys vapaa-aikaan ja erityisesti taloudelliseen tilanteeseen vähenee. Nuoret ovat
LisätiedotMiten huomioida asiakaskunnan lisääntyvä monikulttuurisuus työterveyshuollossa? Perjantai-meeting 5.9.2014 Kirsi Yli-Kaitala
Miten huomioida asiakaskunnan lisääntyvä monikulttuurisuus työterveyshuollossa? Perjantai-meeting 5.9.2014 Kirsi Yli-Kaitala Maahanmuuttajien määrä kasvaa 2 Maahanmuuttajien terveys ja työkyky tutkimustietoa
LisätiedotKuntien työvoimatarve 2010-2025
Kuntien työvoimatarve 2010-2025 Luoteis- ja Ylä-Pirkanmaan seutukunnat Jyrki Käppi http://www.immigratum.fi/doc/kuntaselvitys.pdf Sisällysluettelo Kuntien työvoimatarve 2010-2025 Luoteis- ja Ylä-Pirkanmaan
LisätiedotTyöolojen kehityslinjoja
Työolojen kehityslinjoja Anna-Maija Lehto anna-maija.lehto@stat.fi Työolotutkimukset! Työolosuhdetiedustelu 1972 - postikysely, koetutkimus! Työolosuhdetiedustelu 1977 - käynti, otos 7500 työllistä - vastausprosentti
LisätiedotTILASTOKATSAUS 5:2018
Tilastokatsaus 6:12 TILASTOKATSAUS 5:18 1 10.9.18 TYÖTTÖMÄT VANTAALLA 08 17 Työttömyysaste oli Vantaalla tasan 10 prosenttia vuoden 17 lopussa. Laskua edellisvuoteen oli peräti 1,9 prosenttiyksikköä, mikä
LisätiedotProjektien maailmassa. Valtiosihteeri Katariina Poskiparta Mahis työhön projektin väliseminaari 11.11.2009
Projektien maailmassa Valtiosihteeri Katariina Poskiparta Mahis työhön projektin väliseminaari 11.11.2009 Erityisryhmien työllisyys Nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys: Syyskuun lopussa alle 25-vuotiaita
LisätiedotPalvelualojen taskutilasto 2012
Jäsenyys ja liittyminen 030 100 600 Jäsenten työsuhdeasiat 030 100 620 Työttömyysturvaneuvonta 020 690 211 Vaihde 020 774 002 (ma pe klo 9 16) www.pam.fi pam@pam.fi etunimi.sukunimi@pam.fi Keskustoimisto
LisätiedotEspoon kaupunki Pöytäkirja 101. Kaupunginhallitus 21.03.2016 Sivu 1 / 1
Kaupunginhallitus 21.03.2016 Sivu 1 / 1 1116/2016 01.00.02 101 Henkilöstökertomus vuodelta 2015 Valmistelijat / lisätiedot: Jere Kunnas, puh. 046 877 3285 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Kaupunginjohtaja
LisätiedotArtikkeleita työolotutkimuksesta Tilastokeskus
Artikkeleita työolotutkimuksesta Tilastokeskus Julkistamisseminaari 2.6.26 Työelämän tutkija Ulla Aitta AKAVA Artikkelissa käytetyt vertailuasetelmat Ylemmät toimihenkilönaiset 1) ylemmät ylemmät toimihenkilönaiset
LisätiedotSegregaatio ja (2/2007 4/2008) TKn, ETLAn ja PTn yhteishanke Rahoittaja: ESR / STM (S 02239)
Segregaatio ja sukupuolten väliset v palkkaerot (2/2007 4/2008) TKn, ETLAn ja PTn yhteishanke Rahoittaja: ESR / STM (S 02239) www.tilastokeskus.fi/segregaatio SUKUPUOLTEN PALKKAEROT SUOMESSA Yksityisen
Lisätiedot