Jyväskylän merkittävät luontokohteet II. Jyväskylän kaupunki Kaupunkirakennepalvelut Ympäristötoimi joulukuu 2009

Transkriptio

1 Jyväskylän merkittävät luontokohteet II Jyväskylän kaupunki Kaupunkirakennepalvelut Ympäristötoimi joulukuu 2009

2 - 2 - Sisältö: sivu 1. Yleistä taustaa 2 2. Arvokkaat elinympäristöt 2 3. Tavoite ja toteutuminen 4 4. Kohde-esittely 5 Kuvaliite Karttaliite Valokuvat Heikki Sihvonen Pohjakartat Jyväskylän kaupunki / Tonttituotanto 1. Yleistä taustaa Tämä kooste on pohja-aineistoa kaupungissa vuonna 2006 aloitetulle ja edelleen vuonna 2009 uuden Jyväskylän perustamisen jälkeen jatkuneelle viherosayleiskaavan valmistelulle. Tieto- ja kuvamateriaalin ja raportin on koonnut kesän ja syksyn 2009 aikana ympäristönsuojelusuunnittelija Heikki Sihvonen. Työ on jatkoa kaupungissa aiemmin laaditulle selvitykselle Jyväskylän merkittävät luontokohteet (2007). Molemmissa koosteissa käsitellään saman taajamaseudun laita-alueille ja osin sisäänkin sijoittuvia luontoalueita. Tällä kertaa selvittelyn kohteena ovat olleet kaupunkiseudun taajamien pohjois- ja itäpuoliset maastot Puuppolan, Palokan ja Vaajakosken suunnilla. Sivuille päätyneiden luontokohteiden ensimmäinen valintavaihe oli paikkatieto-ohjelman (MapInfo, versio 9.5) avulla tehty ilmakuva- ja karttatarkastelu tietokoneen näytöllä ja sitä tukeneeseen kirjallisen ennakkotietoon tutustuminen. Tämän jälkeen käytiin maastossa tutkimassa ja tarkistamassa runsaat 60 eri kohdetta. Näiden laajuus vaihteli hehtaarin läntistä Kanavuoren kaltaiseen yli sadan hehtaarin kokonaisuuteen. Maastokohteiden paikantamisessa käytettiin apuna gpslaitetta (Trimble GeoXH), josta koordinaatit siirrettiin MapInfopaikkatieto -ohjelmaan karttaesitysten laatimista varten. Kirjallisesta ennakkotiedosta tärkeintä ovat olleet entisen Jyväskylän maalaiskunnan aikana tehdyt kaavoituksen luontoselvitykset laatijanaan pääosin FM Tiina Lappalainen. 2. Arvokkaat elinympäristöt Tähän selvitykseen on etsitty luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia elinympäristöjä, joita säästämällä saadaan turvatuksi paikallisen luonnon monimuotoisuutta ja siltä osin yhdyskunnan ekologista kestävyyttä. Käytännössä kyse on pääosin erilaisista metsistä taikka metsäisistä biotoopeista. Kohteita haettaessa ja valittaessa on ensimmäiseksi etsitty luontoa, mikä valtakunnassa muutenkin on katsottu monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi. Tällaista luontoa ovat: - luonnonsuojelulain 29 :n luettelemat suojellut luontotyypit. Jyväskylästä löydettäviä näistä ovat ainakin luontaisesti syntyneet jalopuumetsät (lehmus) ja tervaleppäkorvet; - metsälain 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt. Näitä ovat mm. luonnontilaiset lähteet, purot ja lammet

3 - 3 - lähiympäristöineen, rehevät korvet ja lehdot, ojittamattomat vähäpuustoiset suot, puuntuotannollisesti vähätuottoiset kalliot, jyrkänteet ja niiden alusmetsät sekä kivikot ja louhikot ja rantaluhdat; - Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (MET- SO-ohjelma) mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt. Tällaisina merkille pantavia ovat mm. lehdot, runsaslahopuustoiset kangasmetsät, pienvesien lähimetsät, suot, metsäluhdat ja tulvametsät, kalliot, jyrkänteet ja louhikot; - Suomessa käytössä olevan metsäsertifiointikriteeristön (FFCS) mukaisina harvinaisina tai harvinaistuvina elinympäristöinä tulvametsät ja metsäluhdat, ojittamattomat korvet, paisteiset harjurinteet ja supat sekä hakkuin käsittelemättömät vanhat metsät. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaita luontotyyppejä on käsitelty ja esitelty myös Natura ohjelman yhteydessä (luontotyyppiopas 2001: mm. humuspitoiset järvet ja lammet, pikkujoet ja purot, vaihettumissuot ja rantasuot, lähteet ja lähdesuot, silikaattikalliot, luonnonmetsät, lehdot, jalopuumetsät, puustoiset suot, metsäluhdat) sekä arviossa Suomen luontotyyppien uhanalaisuudesta (Suomen ympäristökeskus 2008). Arvokas elinympäristötyyppi saa lisäarvoa, jos sen puusto on vanhaa ja toisaalta monenikäistä sekä monenlajista, -kokoista ja -näköistä ja jos alalla esiintyy palanutta puuainesta. Havumetsässäkin on mielellään lehtipuusekoitus ja etenkin isoja haapoja sekä lahoa puuta pystyssä ja pitkin maata. Yksittäisen alueen pinta-ala on mielellään vähintään viiden hehtaarin luokkaa. Luontoalueen säästämistä luonnontilassa puoltaa jo sekin, jos alue erityisiä monimuotoisuusarvoja suuremmin sisältämättä kuitenkin sijaintinsa ja metsäisen olemuksensa ansiosta soveltuu asukkaiden lähiretkeilyyn taikka jos alue on sijaintinsa taikka maasto-olojensa (esim. jyrkät rinteet, karuus, vetisyys) vuoksi metsätaloudellisesti taikka muussa tarkoituksessa vaikeasti hyödynnettävissä, mutta voi palvella luontovirkistyksen kohteena. Viheralueilla on suuri merkitys asumisviihtyvyyden kannalta, ja viheraluetyypeistä ihmisille mieluisimmiksi on tutkimuksin todettu nimenomaan metsät ja muut luontoalueet. Maastotyöt eivät sisältäneet tarkkoja lajikartoituksia. Alueella havaitut taikka aiempien luontoselvitysten pohjalta alueella esiintyväksi tiedetyt uhanalaiset, harvinaiset taikka muuten mielenkiintoiset lajit antavat paikan säilyttämiselle lisäperustetta. Useilla alueilla tiedetään esiintyvän mm. liito-oravaa ja suojelun arvoisia putkilokasveja. Lajien merkityksen arvioinnille antavat pohjaa mm. valtakunnallinen selvitys Suomen lajien uhanalaisuus 2000 ja Keski-Suomen uhanalaisista kasveista tehty selvitys (Kylien kaunokit ja soiden sarat 2007). Arvokkaiden elinympäristöjen etsinnässä on pääosin jätetty käymättä ja huomiotta avo- taikka harvennushakkuin käsitellyt metsät, taimikot ja nuoret metsät, pensoittuneet ja heinittyneet metsäalat sekä hakkuutähteitä, ajouria, ojituksia, tuulenkaatorytöjä, pirstaleisia metsäkuvioita ja muita metsätalouden harjoittamisen jälkiä sisältävät alat (kuvaliite sivulla 42). Tällaiset alueet ovat monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta vähäarvoisia.

4 Tavoite ja toteutuminen Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi sen pintaalasta tulisi vähintään noin 10 %:n suuruinen ala jättää hakkuutoimien ulkopuolelle luonnontilaan, ja säästettävät alat tulisi valita niin, että ne edustavat eri elinympäristötyyppejä monipuolisesti ja muodostavat viheryhteyksin toisiinsa kytkettynä toimivan suojelualueiden verkoston. Nyt tarkasteltavana olleen alueen pinta ala on noin ha. Määrästä on vesialaa noin ha. Rakennettua taajamaa, haja-asutusta ja peltomaita on suuntaa antavasti arvioiden yhteensä noin ha. Loppuosa, runsas ha, on rakentamatonta ja pääosin metsäpeitteistä maa-alaa. Selvityksen sisältämien luontoarvoalueiden pinta-ala on yhteensä 393 ha. Tämä määrä on noin 9,5 % em. metsäpeitteisestä maaalasta. Tämän selvityksen sisältämien alojen lisäksi luonnontilaisuutta säästynee kymmeniä hehtaareja mm. liito-oravan esiintymisen, asemakaavan merkintöjen sekä luonnonsuojelulain ja metsälain pykälien kautta. Pinta-alaa olisi siis riittävästi tyydyttämään metsäluonnon monimuotoisuuden vaatimukset. Erityistä huomiota tulee vielä kiinnittää siihen, että säästettävien alueiden välillä säilyy tai saadaan luotua katkeamattomat viheryhteydet. Suojelun tarpeet kaavoituksen toimin huomioon ottamalla toteutuu yhdeltä keskeiseltä osalta luonnonsuojelulain 6 :n vaatimus, että kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. Samalla toteutetaan kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain 3 :n vaatimusta, että kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö. Huomioon otetuiksi tulevat myös maankäyttö- ja rakennuslain (1 ) tarkoittamat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen edistäminen, alueiden käytön suunnittelulle asetetut tavoitteet viihtyisän elinympäristön luomisesta ja luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymisestä (5 ) sekä yleiskaavan laadinnan vaatimus yhdyskuntarakenteen ekologisen kestävyyden huomioon ottamisesta ja luonnonarvojen vaalimisesta (39 ). Luonnontilaisia metsiä ja metsän osia tarvitaan siis myös asukkaiden virkistyskäytön tarpeisiin. Metsiin tulisi olla kulkuyhteys asuinalueilta ja niissä itsessään on mielellään kulkua helpottavia ja ohjaavia reittejä. Viherosayleiskaavan muilla ratkaisuilla on turvattavissa, että suojelualueet muodostavat muiden viheralueiden ja -reittien kanssa verkoston, jossa niin ulkoilijoilla kuin kasvi- ja eläinlajeillakin on mahdollisuus kulkea ja kulkeutua paikasta toiseen.

5 Kohde-esittely Selvitykseen valittujen kohteiden esittely alkaa Palokan länsiosasta. Sieltä suunnataan pohjoiseen Puuppolan tuntumaan. Sitten siirrytään Palokan pohjoisten alueiden, keskustan ja itäisten alueiden kautta kaakkoon Vaajakosken pohjoisiin metsiin ja lopuksi keskustaajaman kautta etelään Päijänteen ja Leppäveden rantamille. Kohteita on yhteensä 35 kpl. Kunkin kohteen esittelylle teksteineen, karttoineen ja kuvineen on varattu yhden sivun mittainen tila. Yksittäisen kohteen koko vaihtelee hehtaarin laikusta kymmenien hehtaarien metsään, joten karttoja ei ole voitu asettaa samaan mittakaavaan, vaan mittakaava vaihtelee epäsäännöllisesti. Kunkin alueen koko hehtaareina on ilmaistu esittelytekstin alussa. Kohteiden sijainti kaupungissa ilmenee lopun karttaliitteestä. Luonnontilassa säilytettäväksi tarkoitettujen luontokohteiden rajat ovat kartoissa punaisella. Kirjainyhdistelmällä SL on merkitty arvokkaimmat alueet, jotka on suojeltu taikka suojeltavissa luonnonsuojelulain nojalla. S-alueet on tarkoitettu säädeltäväksi kaavamääräyksin. Muutamin paikoin on myös vihreitä rajauksia (V). Näissä on kyse luontoalueista, joilla itsellään ei ole merkittäviä monimuotoisuusarvoja. Niiden säästämisellä tuetaan viereisen arvokohteen säilymistä, taikka niiden säilyttämiselle on erityinen peruste virkistyskäytön näkökulmasta. Enimmäkseen on kyse metsäluonnon kohteista ja näiden osalta pääosassa ovat ikääntyneet tuoreiden kankaiden kuusivaltaiset metsät. Lukumääräisesti noin kolmannes metsäluonnosta on karua lakimännikköä kallioineen, louhikkoineen ja jyrkänteineen. Suoluontoa kohteista on neljännes. Yksittäin edustettuja luontotyyppejä ovat lintujärvi, puroluonto ja lehtimetsä. Kohteet ovat: 1. Lammakesuo 2. Rippalan korpi 3. Ruokosenmäki 4. Vasaraisensuo 5. Mannisenmäki 6. Haukkamäki 7. Terttumäki 8. Lintulampi 9. Sakarinmäki 10. Alvajärven lahti 11. Matinmäki 12. Lehesmäentien metsä 13. Karhupuro 14. Touruvuoret 15. Heinämäki 16. Ruunasuo 17. Lastaustien suot ja metsä 18. Telitien kuusikko ja räme 19. Rajamäen tervaleppäkorpi ja kankaat 20. Korpela 21. Ankeriasjärven metsä 22. Saanivuori 23. Kivilammen takametsä 24. Kivilammen suot 25. Kotavuori 26. Saraamäki 27. Jyskän rinne 28. Haapasaari 29. Ristonmäki 30. Tölskän saareke 31. Koskenvuori 32. Kanavuori 33. Majavuori 34. Kairahtan luhta 35. Ruokosaari

6 Lammakesuo SL 3,8 ha Lammakesuolla tarkoitetaan tässä kyseisen suomaaston pohjoisinta, entisen Jyväskylän maalaiskunnan puoleista osaa. Suon laiteet ovat isovarpu- ja tupasvillarämettä, märempi keskusta noin hehtaarin alalla vetistä ja avonaista lyhytkorsi- ja saranevaa. Keskiosalla on myös upottavaa ruoppaa ja pieni avovesilampare. Paikan märkyydestä kertovia kasveja ovat mm. karpalo, kihokki, leväkkö ja mutasara. Suo on ojitettu laiteiltaan ja myös keskustaan on tehty pisto-oja. Etenkin suomaaston luoteisosa on menettänyt luonnontilaansa kuivahtaen metsittyväksi turvekankaaksi, mutta keskiosan ojalinja on pinnanmyötäisesti umpeutunut, ja suo keskusta on säilynyt luonnontilassa. Suo on kaakkoislaidassa olevan latu-uran takaa yhteydessä rehevään korpijuottiin ja ylläpitää sitä valumavesillään. Suon jo kuivaksi käyneitä laita-osia on jätetty aluerajauksen ulkopuolelle. Enemmistä ojituksista pidättäytymällä ja mahdollisesti jo tehtyjä niskaojia umpeen luomalla ja muutoin ennallistamalla suon luonnontilaa on mahdollista huomattavasti kohentaa. Suolla on kulkua ja virkistyskäyttöä palvelevina rakenteina etelästä pohjoiseen johtavat pitkospuut ja pohjoispäässä laavurakennelma. Lammakesuo on yksi harvoista selvitysalueella olevista soista. Alueen merkintänä on osayleiskaavassa luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo-1). Pääosalla suota on yksi yksityinen maanomistaja. Puustoisia reunarämeitä. Rämeen ja nevan välillä. Keskustan vetistä nevaa. Pitkokset suon poikki.

7 Rippalan korpi S, V 1,2 ha + 4 ha = 5,2 ha Kolmisakaraisen suometsäalan ojituksilta ja hakkuilta säästynyt pienialainen ruoho- ja heinäkorpi, jolla on melko monipuolinen kasvilajisto. Lahopuuna alueella on pystyyn kuolevia mäntyjä. Alue on vaatimaton puustoinen kosteikko, mutta kuitenkin tyypillinen metsälakikohde ja eteläisessä Suomessa uhanalainen luontotyyppi. Korven eteläreunasta rajaukseen on sisällytetty suojametsänä mukaan sekapuustoinen kangasmetsäkuvio. Suosta saa alkunsa lounaan suuntaan virtaava puro. Kohde rajautuu itäisillä suunnilla avo- ja harvennushakkuin käsiteltyihin talousmetsiin. Suomaaston luonnontilan ja -tunnun säästämiseksi ja kohentamiseksi sen länsipuolelta olisi hyvä säästää virkistyskäyttöön noin 4 ha:n ala topografialtaan vaihtelevaa metsää, karua kallion lakea ja rinnettä, kosteaa metsäkortekorpea ja kuivaa kangasmetsäpohjaa. Polkujen määrästä päätellen maastolla on jo nyt runsaasti virkistyskäyttöä. Alue on asemakaavoittamaton, osayleiskaavassa suon merkintänä on luo-1. Maanomistajana on suolla kuntayhtymä muualla pankki ja yksityinen. Ruohoja ja heiniä kasvava korpilaikku. Kalliorinne suon länsipuolella. Hakkaamatonta kangaskorpea suon länsipuolen metsässä.

8 Ruokosenmäki SL 8,7 ha Ruokosenmäen koillispuolen laajahko, korkokuvaltaan vaihteleva metsäalue, johon sisältyy niin kuivia, tuoreita kuin kosteitakin luontotyyppejä. Pohjoisimpana on kahden puron yhtymäkohtaan muodostunut lehtipuuvaltainen rehevä puronvarsikorpi (noin 1,5 ha). Muu osa alueesta on pääosin vanhaa tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää. Puusto on paikoin pelkkää kuusta, mutta yleensä mänty- ja koivusekoitteista ja parhaimmillaan ison koivun ja haavan vallitsemaa valoisaa sekametsää. Männyistä vanhimmat ovat yli satavuotiaita kilpikaarnapetäjiä. Alueeseen sisältyy myös kalliopohjaisena puoliavoin männyn vallitsema alue. Monimuotoisuuden kannalta hyvä sekapuusto on lisäksi vaihtelevan ikäistä ja joukossa on runsaasti niin kuolleesta lehti- kuin havupuusta muodostunutta pysty- ja maalahopuuta. Metsässä ei ole hakkuun tai muun käsittelyn jälkiä. Kesäiseen aikaan paikalla on runsaasti lintujen ääniä, ja alueella esiintyy liito-oravaa. Maapohja on alueella pääosin helppokulkuista kangasmaata ja alue sopii siten myös virkistysmetsäksi. Kaavoittamaton alue on yksityisomistuksessa. Rehevää saniaiskorpea. Puronvarren lahopuustoa. Edessä kuusta, takana koivua. Kaunista kalliometsää.

9 Vasaraisensuo SL 9,3 ha Vasaraisensuo on kaupungin pohjoispuoliskon laaja-alaisin luonnontilaisena säilynyt suoalue. Suo rajautuu eteläpäästään Tuomiojärveen ja on siten sen vesien vaikutuspiirissä. Suo on vanhoista ojituksista huolimatta edelleen varsin vetinen, keskiosistaan avointa taikka useita pajulajeja ja koivua kasvavaa luhtanevaa ja laiteiltaan paju- ja koivuluhtaa. Suo on mahdollisesti vähitellen kasvamassa luontaisesti umpeen mm. pajujen levittäytyessä kohti keskiosaa. Kasvilajistosta löytyvät monet soiden peruslajistoon kuuluvat kasviryhmät ja lajit, ja alueen lintulajisto on runsas. Suon itälaitaa reunustaa tuorepohjainen lehtosekametsä, jonka varttuneessa puustossa on mm. monimuotoisuuden kannalta arvokkaita isoja haapoja, raitaa sekä runsaasti lahopuuta sekä pystyssä että maassa. Metsikön poikki valuu muutama noro ja myös lähteisyyttä esiintyy. Mainitut suo- ja metsätyypit ovat eteläisessä Suomessa vaarantuneita taikka silmälläpidon tarpeessa. Alueella esiintyy liito-oravaa. Metsäkaistaleella on ulkoilijoiden käyttämä polku, joka jatkuu etelään Mannisenmäen ulkoilualueen vanhoihin metsiin. Suon merkintänä on osayleiskaavassa luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue), reunametsät on varattu virkistykseen (VL). Eteläosan omistajana on säätiö, pohjoisosan omistajana yksityinen, kaupunki omistaa pienen alan suon pohjoiskärjen pensaikkoluhtaa. Suon keskiosan vetistä nevaa reunustavat pajut, ja etäämpänä on koivua ja muuta suurempaa puustoa. Suon itälaidan rehevässä metsässä on suuria haapoja ja runsaasti lahopuuta.

10 Mannisenmäki SL 2,7 ha Tuomiojärven ja entisen kunnanrajan kulmassa on muutama pienialainen rantarinteeseen sijoittuva metsäpalsta, jotka ovat saaneet viime vuosikymmenet kehittyä omissa oloissaan ilman talousmetsälle tavanomaista käsittelyä. Puusto on vaihtelevassa määrin kuusivaltaista, osin epätasaista ja eri-ikäistä, ja alueella on myös lehtipuuvaltaista alaa, jonka kenttäkerroksessa on runsaasti rehevää ruoho- ja saniaiskasvillisuutta. Puustossa on myös isoja, paksukaarnaisia mäntyjä. Maapohja on lehtoa taikka lehtomaista kangasta. Maastossa on pientä ja isoa lahopuuta runsaasti niin pystyssä kuin maassa ja niin lehtipuuta kuin havupuutakin. Metsiköllä on osin varsin aarniometsäinen ilme. Niinpä siihen oli alkukesästä mieltynyt mm. vanhojen metsien lajina tunnettu ja silmällä pidettäväksi luokiteltu pikkusieppo. Alue on asemakaavoittamatonta. Mannilan osayleiskaavassa metsä on merkitty rantakaistaleen virkistysaluetta lukuun ottamatta pientaloalueeksi. Alue on pääosin yksityisomistuksessa. Kuusia, mäntyjä, koivuja, lahopuuta pystyssä ja pitkällään Metsikön ylälaidan lehtimetsässä tulee maapohjan lehtomaisuus esiin.

11 Haukkamäki S 4,5 ha Rakennettujen alueiden väliin sijoittuva metsäinen mäki kohoaa muutamia kymmeniä metrejä ympäristöä korkeammalle ja on siten selkeä maisemaelementti etenkin länteen ja kaakkoon. Lakialue on kalliopohjainen, muuta ympäristöä karumpi ja puustoltaan mäntyvaltainen. Muualla alueella metsäpohja on pääosin mustikkatyypin tuoretta kangasta. Isot kuuset ovat puustossa vallitsevina, mutta sekapuustona on runsaasti lehtipuuta ja mäntyä. Alueen luoteislaidalla on erityisen isoja ja iäkkäitä kilpikaarnaisia mäntyjä sekä monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, nykymetsissä poikkeuksellisen isoja haapoja. Puustossa on paikoitellen kuollutta lahopuuta; pökkelöitä ja keloja. Mäen jyrkässä itärinteessä on pieni ns. metsälakikohteeksi katsottavissa oleva kalliojyrkänne, jonka alaisessa lehtomaisen kankaan metsässä kasvaa kevätlinnunherne ja koiranheisi. Läntisen Palokan asuinalueiden ainoa luonnontilaisen kaltainen varttuneen metsän ala. Alueella esiintyy liito-oravaa. Alueella on useita polkuja osoituksena alueen ahkerasta virkistyskäytöstä. Metsämäki on oheen rajatuilta osiltaan merkitty asemakaavaan puistoalueeksi (P) ja on kaupungin omistuksessa. Ympäristössään selvästi erottuva metsämäki. Harvinaisen isoja haapoja. Metsässä on monimuotoisuuden kannalta tärkeitä pökkelöitä ja keloja. Länsirinteen polkureitti.

12 Terttumäki V 9,7 ha Uuden asuinalueen tuntumassa sijaitseva matala mäkialue on yläosiltaan varsin karua, kivikko- ja sammalpohjaista kuusikkoa. Alarinteiden maapohja on hienojakoisempaa ja puutkin isompia. Joukossa on harvakseen lehtipuuta, kaakkoisissa osissa jokunen iso haapa. Kuollutta lahopuuta tai keloja metsässä on vähän. Rajauksen länsi- ja pohjoisosan purouoma on aikanaan perattu, mutta sen varrella on pienialaisesti suojelun arvoisia korpikosteikkoja, joissa kasvavat mm. komeat saniaiset kotkansiipi ja hiirenporras. Korvissa on kuusen ohessa puustona koivua. Puro laskee maa-ainesten ottoalueen suunnasta ja sen vesi on ruskean sameaa. Eteläpään kosteikko on ollut mudanottopaikkana. Nykyisellään se on kaivukohtiin syntyneitä allikkoja lukuun ottamatta luonnontilaisen kaltainen korpi. Sen kaakkoislaidassa on pienialaisesti vanhaa kangasmetsää. Metsikön linnustoa ovat mm. perinteiset havumetsän lajit pyy, laulurastas, tiltaltti, hippiäinen, hömötiainen, puukiipijä, peippo ja punatulkku. Alueen ympäri johtava pieni polku kulkee huomattavalta osin kostealla, pehmeällä pohjalla. Asutuksen lisääntyminen lähiympäristössä lisää metsikön virkistyskäyttöä, joten jatkossa maaperän kulumisen välttämiseksi tarvitaan polkureitin uudelleen sijoittamista ja pitkospuurakenteita. Sinne olisi syytä tehdä selkeästi johtava väylä. Alue on asemakaavoittamaton ja mudanottopalstaa lukuun ottamatta kaupungin omistuksessa. Yläosan tavanomaista kuivaa kuusikkoa. Eteläosan luonnontilaisen kaltainen metsäkortekorpi. Muutamat isot haavat tuovat tervetullutta vaihtelua kuusimetsään.

13 Lintulampi S 3 ha Parinkymmenen aarin kokoinen suolampi, jonka välittömät ranta-alueet ja reunametsät ovat varsin luonnontilaisen kaltaiset. Lampi rantoineen on maisemiltaan eheä pikku keidas. Lammen välitöntä rantaa reunustaa kapea, pääosin puuton vyöhyke, joka on suotyypiltään saranevaa ja tupasvillarämettä. Muut rajauksen sisäiset suomaastot ovat erillinen saranevalaikku länsikulmassa ja muutoin mäntyä kasvavaa tupasvillarämettä, ja mm. runsaana vaivaiskoivua ja suopursua kasvavaa isovarpurämettä. Suon pohjakerroksesta löytyvät perinteiset suon kasvit, kuten suokukka, isokarpalo, pyöreälehtikihokki ja hilla. Alue on tyypillisesti metsälain tarkoittama arvokas elinympäristö. Vesilain mukaan toimenpide, joka vaarantaa enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen säilymisen luonnontilaisena, on kielletty. Etäämmällä lammesta olevat suomaastot ovat ojitettua turvakangasta ja osin hakattuja taikka varttuneita metsiä eikä niille ole erityistä suojeluperustetta. Niiden kautta voisi kuitenkin turvata viheryhteyksiä alueen ulkopuolelle. Lammen ympärillä ei ole polkuja, maaston virkistyskäyttö edellyttää pitkosväylien rakentamista. Asemakaavoittamaton alue on kokonaisuudessaan kaupungin omistuksessa. Pienen suolammen rantamilla on pienialaisesti avosuota. Rämemäntyjen alla kukkii alkukesästä mm. suopursu.

14 Sakarinmäki S, S, V 2,7 ha + 1 ha + 1,2 ha = 4,9 ha Sakarinmäen laajahkossa metsämaastosta löytyy kolme keskenään erilaista pientä luontokohdetta, jotka olisi hyvä yhdistää viherkäytävällä toisiinsa. Läntisimpänä on osin lehtopohjainen lehtimetsä. Sen koivu- ja osin kuusivaltaisessa maastossa on puun kaadoista hieman heinittyneen maaston ohessa kosteaa saniaislehtoa ja lähteistä tihkupintaa ja leppä- ja haapavaltaista metsikköä ja pieni kalliojyrkänne aluslehtoineen. Puusto on pääosin keski-ikäistä, mutta yksittäin on vanhaa koivua, jokunen lahopökkelö ja pientä maalahopuuta. Ruohokasvilajistossa ovat edustettuna perinteiset lehdon-lehtokorven tunnuskasvit hiirenporras, kotkansiipi, konnanmarja, näsiä, herukka, velholehti, koiranheisi, sudenmarja. Rehevälle lehtimetsälle ominaisesti alueen linnusto on runsas, tavanomaisten lajien ohessa alueella lauleli selvitysaikana harvinainen idänuunilintu. Alueella esiintyy liito-oravaa. Lehdosta muutama sata metriä kaakkoon on pienialainen luhtainen suo, joka on metsälakikohteena välittömine laitametsineen jätetty luonnontilaan. Reunusmetsä on kuusivaltaista sekametsää, jossa on eri-ikäisyyttä, vanhoja kuusia ja lahopuuta. Suokuvio rajautuu eri suunnilla selvärajaisesti talouskäytössä oleviin taimikkoihin ja harvennus- ja kasvatusmetsiin. Länsipäädyssä kosteikon poikki vedetty latupohja rikkoo kuvion eheyttä. Edellä mainittu idänuunilintu viihtyi myös tällä kuviolla. Suosta edelleen kaakkoon pari sataa metriä on hoitometsien ympäröimänä kuivan kangasmaan varttunut kuusikko. Se sijoittuu hiihtoladun varrelle ja on taustametsänä ladun varrelle pystytetylle kodalle. Metsiköllä ei ole erityisiä monimuotoisuusarvoja, mutta se on syytä säilyttää hakkaamatta taukopaikan suojametsänä ja tunnelmanluojana. Sen lintulajistoon kuuluu tiltaltti, joka vaikka nykyisellään onkin yleinen laji kaupungissa ja koko maassa, on luokiteltu valtakunnassa vaarantuneeksi. Kaikkien kolmen kohteen läpi tai vieritse on vedetty polkutie/latupohja ja alueelle tulee metsätie läheiseltä valtatieltä. Alue on siis helposti saavutettavaa ulkoilumaastoa. Lehto on merkitty osayleiskaavassa suojelualueeksi SL (luonnonsuojelulaki) noin kahden hehtaarin laajuisena. Kaikki kohteet ovat ympäristöineen kaupungin omistuksessa.

15 Koivuvaltaista, osin kuusettuvaa lehtomaista kangasmetsää lahopuineen. Leppäpuuston varjostamaa saniaislehtoa. Erikoisen näköinen pieni luhta. Hiihtoladun taukokota kuusimetsän suojassa.

16 Alvajärven lahti S 12,7 ha Valtatien tuntumassa oleva matala järvenlahti, johon syntyy varhain keväällä sulavesialue lahden luoteispohjukkaan laskevan Laahajoen ansiosta. Paikalle kerääntyy tuolloin runsaasti muuttomatkalla levähtäviä vesilintuja. Alueella myös pesii vesilintuja sekä joitakin naurulokki- (vaarantuneeksi luokiteltu) ja pikkulokkipareja ja rantapensaikkojen lintulajeja. Lahdenpohjukka on kesäisin kauttaaltaan kortteen ja muun vesikasvillisuuden vallassa. Valtatien puoleinen reunus on leveälti pehmeäpohjaista, upottavaa rantaniittyä ja pensaikkoluhtaa, joka on suojaisaa ympäristöä lintujen pesintään. Jokien ja järvenrantojen lehtipuustoiset luhdat ja tulvametsät ovat Metso-ohjelman mukaista monimuotoisuuden kannalta arvokasta elinympäristöä. Alueen merkintänä on osayleiskaavassa luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue). Rannat ovat kauttaaltaan yksityisessä omistuksessa, vesialueet ovat jakamattomia. Matala vesialue on keskikesällä laajalti vesikasvillisuuden peitossa. Valtatien puoleisella laidalla on puustoista ja pensaikkoista luhtaa.

17 Matinmäki S, V 0,8 ha + 1,1 ha = 1,9 ha Palokkajärven pohjoispäähän sijoittuva yhtenäinen metsäalue on pääosin kuusivaltaista metsää. Alueen ytimessä on pieni luonnontilaisen kaltainen vanhan metsän ala, jolla kasvaa isoja kuusia, muutama iso haapa ja on hiukan lahopuuta. Vieressä on nuorta lehtipuuta vallitsevana kasvava kosteapohjainen kangas, jolla on runsaasti leppälahopuuta. Ao. ydinosa on tarpeen jättää erityisesti suojeltavan lajin elinpiirinä koskematta ja sen ympärillä on hyvä säästää laajempi alue kuusivaltaista kangasmetsää ja lehtipuualueita luonnontilaisena suojavyöhykkeenä ja kulkureittinä ja myös viihtyisintä osaa virkistyskäyttöön. Alueella on nykyisinkin muutamia polkupohjia osoituksena virkistyskäyttötarpeista. Alueella esiintyy liito-oravaa. Keskeinen metsäalue on varustettu osayleiskaavassa merkinnällä luo, muutoin aluetta on aiottu pientalorakentamiseen. Asemakaavan luonnoksessa esiintyy samoin laajasti luo-merkintää (alueella sallitaan vain sellaisia metsänhoitotoimenpiteitä, joilla ei vaaranneta alueen ominaispiirteiden säilymistä). Alue on kaupungin omistuksessa. Pienialaisen vanhan metsän isoja kuusia ja lahoavaa lehtipuustoa. Kuusien välissä isot haavat kurottelevat korkeuksiin.

18 Lehesmäentien metsä SL 8,9 ha Kuusivaltainen tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsikkö, joka on mahdollisesti syntynyt alkujaan luontaisesti metsäpalon jälkeiseen metsään ja sittemmin myös saanut kehittyä luontaisesti. Metsikössä on jäljellä muutama palokanto. Paikalla ei näy harvennuksen taikka muunlaisen metsänkäsittelyn jälkiä. Valtapuu kuusi on vielä pääosin keskenkasvuista, vaihtelevankokoista ja tiheässä kasvavaa. Joukossa on yksittäin, ryhminä ja pieninä metsikköinä erityisen runsaasti keskenkasvuisia, mutta myös isohkoja haapoja. Koivuja on myös joukossa, mm. joitakin ylispuurunkoja. Raitaa on kasvavana ja lahonneena keskiosan polun varressa. Lahopuuta on paikoitellen runsaasti. Aluspuuna ollutta ja kuollutta lahopuuta on etenkin tien läheisessä kostean metsän osassa. Toinen metsäinen korpilaikku on rajauksen kaakkoiskulmassa. Metsikkö on ilmeeltään varsin poikkeuksellinen myös puuston tiheyden ja luontaisen olotilan vuoksi. Metsikön poikki menee muutamin paikoin polkuja merkkinä sen soveltuvuudesta virkistyskäyttöön. Alueella on liito-oravaa. Alue on yksityisomistuksessa. Havupuuvaltaista sekametsää, jossa on lahoa puuta pystyssä ja maassa ja joukossa isoja haapoja.

19 Karhupuro S 1,4 ha Alvajärven itarannalle laskevan puron varteen sijoittuu kapea-alainen pääosin kuusta, mutta myös järeitä haapoja kasvava vanhan metsän laikku. Sitä rajaa pohjoispuolella entiselle pellolle istutettu koivikko, eteläpuolella harventaen hakattu lehtomainen, kielopohjainen kangasmetsä. Puron varressa metsikön laidassa kasvaa kotkansiipisaniaista, ja purossa kasvaa purolitukka, levinneisyydessään eteläiseen Suomeen painottunut kasvilaji. Purolla viihtyy koreasti tummansinisenvihreän hohtoinen neidonkorento. Puronvarsi lähimaastoineen on koko pituudeltaan luonteva viherkäytävän sijaintipaikka. Alueella esiintyy liito-oravaa. Asemakaavoittamaton alue on yksityisomistuksessa. Rehevällä saniaispohjalla kasvavaa vanhaa metsää isoine haapoineen. Karhupuro on aikanaan perattu, mutta on paikoin varsin luonnontilaisen kaltainen.

20 Touruvuoret SL 40 ha Laaja Touruvuorten alue on kauttaaltaan samantyyppistä kuivaa taikka kuivahkoa kangasta. Pienpiirteissään ilme vaihtelee mm. maanpinnan muotojen voimakkaan vaihtelun vuoksi. Puusto on vallitsevasti yli satavuotiasta ja paikoin vuoden ikäistä. Valtapuina ovat paikasta riippuen kuusi taikka mänty. Lehtipuuta on varsin vähän, samoin metsien iäkkyydestä huolimatta lahoa puuta. Joitakin keloja, pökkelöitä ja maalahopuita on harvakseen. Metsänpohja on enimmäkseen varpu- ja sammalpeitteistä, mutta karuja kivikko- ja kallioaloja on myös huomattavasti. Alueen linnustossa on havaittu perisuomalaisia havumetsän lajeja, kuten pyy, varpushaukka, varpuspöllö, helmipöllö, viirupöllö, pohjantikka, käpytikka ja palokärki, hömötiainen ja töyhtötiainen. Puuston vanhetessa ja lahopuun lisääntyessä luonnon lajisto monipuolistuu nykyisestään. Alueella on varta vasten perustettu luontopolku, mutta myös muita kulkemisen alla itsestään syntyneitä kinttupolkuja alueella on. Aluetta kiertää pururata. Ilmeeltään kansallispuistomaisena sekä laajana ja rauhallisena alueena Touruvuoret on tärkeä luonto- ja virkistyskohde. Alue on merkitty osayleiskaavassa hieman toisenlaisella rajauksella (mm. taimikkoalueita sisältäen) suojelualueeksi SL. Alue on kokonaan kaupungin omistuksessa. Kuivanpuoleisen kankaan iäkästä mäntypylväikköä. Vuorelta on näkymiä kaukomaisemaan.

21 Heinämäki S 12 ha Rajaus kattaa kuusivaltainen mäkialueen itään laskevan rinnemetsän ja sen alapuolisen Heinälammen rehevine rantoineen sekä lammesta Tuomiojärveen laskevan runsaan metrin levyisen Karjujoen alkuosan rantoineen. Heinämäen tuoreimmat metsätyypit ja vankin kuusipuusto ovat alueen itälaidalla. Siellä metsätyyppi on parhaimmillaan lehtomaista kangasta, jossa kasvavat mm. kevätlinnunherne, kielo, sudenmarja, pohjoislaidalla polun varressa jopa rauhoitettu valkolehdokkikin. Mäen linnustoon kuuluu mm. tiltaltti. Alarinteen kosteammalla pohjalla puustossa on myös koivua, haapaa ja raitaa sekä pienlahopuuta. Lammen rantamat ovat etenkin pohjois- ja itälaidalla turvepohjaista nevaa, pajuluhtaa ja lehtimetsää. Karjujoen kantavilla rantamailla kasvaa koivun ohella mm. haapaa. Alueella esiintyy liito-oravaa. Alue on asemakaavoittamatonta. Osayleiskaavassa mäkialue on pääosin virkistysaluetta VL ja kahden hehtaarin alalla merkintänä on luo. Alue on Karjujoen vesijättöä lukuun ottamatta kaupungin omistuksessa. Jyhkeitä kuusia, polkuja, runsaasti ulkoilukäyttöä. Kivet ja maapohja ovat paikoin yhtenäisen sammalmaton peitossa. Heinälampi on pehmeikkörantojen ympäröimä.

22 Ruunasuo S 5,5 ha Ilmeeltään varsin erikoinen metsäkuvio: puusto on lähes pelkästään kuusta, metsäpohja on periaatteessa lehtomaista kangasta, mutta kuusen happamen neulaskarikkeen vuoksi lähes yhtenäistä sammalmattoa, vähäisessä määrin pohjalla kasvavat myös matalat käenkaali, mustikka, oravanmarja ja metsäimarre. Korkeampaa ruohovartista kasvillisuutta taikka pensaita alueella ei juuri ole. Alueella on joskus ollut metsäpalo, mistä kertovat muutamat isot palokannot. Osin eri-ikäinen ja -kokoinen puusto kasvaa tiheässä. Puusto on ehkä luontaisesti paikalle syntynyt ja saanut kasvaa harventamattomana, mistä johtuen alueella on tietty luonnontilaisuuden leima. Kasvistoa edustavat mm. keltalieko ja yövilkka. Maastot ovat ilmeisesti varpushaukan pesimäpiiriä. Alueella on eri suuntiin johtavia polkuja, joten virkistyskäyttö on säännöllistä. Kuusikkokuvio yhtyy itälaidan kautta luontaisen tiheään ja - asuiseen mustikka- ja muurainkorpeen, joka on luontotyyppinä Etelä-Suomessa uhanalaista. Suolla on pienialaisesti myös vetistä avosuolaikkua. Alueen eheyttä rikkoo kuusikon ja suon liittymiskohdan vaiheilla olevat vanhan sorakuopan arvet (kivi- ja maavallia) rojuineen sekä suon ojalinjalle noussut kuusitiheikkö. Alue on kaupungin omistuksessa. Tukkikuusia, sammalmattoa, palokantoja ja ulkoilupolku. Rajauksen kaakkoisosan mustikkakorpea.

23 Lastaustien suot ja metsä SL, S 7,7 ha Pienteollisuusalueen takamaasto, johon sisältyy kivennäismaan kuusivaltaista kangasmetsää ja sen eri suunnille asettuneet kolme suoaluetta. Länsilaidan suomaasto on männyn ja kuusen vaihtelevasti vallitsemaa korpirämettä ja kangaskorpea. Pohjoislaidassa erilaisia korpityyppejä, mm. ravinteikasta lehtokorpea, sisältävän suon puustoiset laiteet ovat vetistä, mättäikköistä ja hankalakulkuista maastoa. Keskusta on helppokulkuisempaa puoliavointa maisemaa, jossa siinäkin on paikoin upottavaa avovesiruoppaa. Korpialan kostein osa on sen eteläreunalla, missä on lähteisyyttä ja tihkupintaa niille kuuluvine kasvilajeineen. Kohteen itäreunalla puolestaan on erilaisista rämetyypeistä koostuva pikkusuo. Sen laidalla on myös pienialainen luhtakaistale, jossa kasvaa mm. tervaleppää. Suot toisiinsa niiden välissä yhdistävä kivennäismaan metsikkö on tavanomainen mustikkatyypin kuusimetsä ilman erityisiä monimuotoisuusarvoja, mutta on yhdistämiensä soiden kanssa luontokokonaisuus, jota on mahdollista hyödyntää tämän suunnan viheryhteyksien ja ekokäytävien osana. Alue on asemakaavoittamatonta, osayleiskaavan mukaan kohdetta on osin tarkoitus säilyttää MU -merkinnän sisällä luo-alueena, osin se jäisi rakentamisen alle. Alue on kaupungin omistuksessa. Korpisuon puustoista laidetta, missä on havaittavissa lähteisyyttä ja lehtoisuutta. Korpisuon avonaista keskiosaa upottavine avovesi- ja ruoppapintoineen.

24 Telitien kuusikko ja räme V, S 1,5 ha + 0,5 ha = 2,0 ha Niin ikään teollisuusalueiden laitamilla sijaitseva, selvärajaisesti metsätalouskäytössä oleviin nuoriin mäntymetsiin rajautuva metsä. Se on osin sammaleinen, osin mustikkapohjainen kuusikko, joka on maastoltaan helppokulkuinen ja polkuja sisältävä sekä näkymiltään miellyttävä ja soveltuu hyvin virkistyskäyttöön. Alueella on entisestä metsästä muistona muutamia palokantoja. Kuusimetsän vieressä muutaman kymmenen metrin levyisen harvennusmetsäkaistaleen takana on kalliopainaumaan syntynyt pikku räme, jossa kasvavat suon peruskasvit vaivaiskoivu, suopursu, suokukka, juolukka, karpalo, variksenmarja, hilla. Kuusikko on tyyppiään puhtaasti edustava ilman erityisiä monimuotoisuusarvoja, mutta yhdessä rämeen kanssa säilytettynä kohde toimisi osana viherverkostoa. Alue on asemakaavoittamatonta. Osayleiskaavassa rämeellä on luo -merkintä maa- ja metsätalousvaltaisella alueella. Kuusikon kohdalla kaavassa on merkintä (T). Alue on kaupungin omistuksessa. Virkistyskäyttöön erityisen soveliasta viihtyisää kuusikkoa. Jykevät palokannot kertovat menneen ajan suurista puista. Kuusikon länsipuolinen isovarpuräme.

25 Rajamäen tervaleppäkorpi ja kankaat SL, S 6 ha Hiekkamaahan uurtuneen purouoman laakean kohtaan on sijoittunut pieni soistuma, jonka puustona on pääosin tervaleppä. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Korven laidalla ja etelämpänä purouoman rinteillä on yksittäin joitakin jykeviä kolohaapoja. Puronotko rajautuu molemmin puolin tasaisiin kangasmaihin, jonka komeaa puustoa on hakattu osin aukoksi, mutta on mm. kohderajauksen sisällä toistaiseksi luonnontilassa. Ao. vankkapuustoista kuivahkon kankaan luontotyyppiä ei esiinny kaupungissa muualla näin edustavana. Rauhoitetun alueen lounaispuolella on lähteensilmä ja lähdekosteikko, jonka äärellä on saniaislehtoa (hiirenporras, kotkansiipi) pohjallaan lähteikön lehväsammalia ja mm. harvinaisehkoa purolitukkaa. Viereisellä kumpareella kasvaa rauhoitettua valkolehdokkia. Kangasmaat ovat helppokulkuisia, niillä on polkuja, ja niillä kasvaa mm. mustikkaa, mistä syystä ne ovat suosittua virkistysmaastoa. Alueella on liito-oravaa. Puro lähistöineen on osayleiskaavassa suojelualuetta ja MU -aluetta, mutta komeapuustoisia kangasmaita rajauksen pohjoispäässä on kaavailtu osin teollisuus- ja varastoalueeksi. Alue on hiljattain hankittu kaupungille. Vankkaa männikköä mustikkaa ja puolukkaa kasvavalla tasaisella kangasmaalla. Lähteen äärelle syntynyttä saniaiskasvustoa.

26 Korpela S 5,2 ha Laukaantien tuntumassa oleva tuoreen kankaan varttunut metsä, jonka puustossa on monilajisuutta ja eri-ikäisyyttäkin - niin kuusta, mäntyä kuin koivuakin ja jonkun verran myös keskikokoisia haapoja. Rajatulla alalla ei ole havaittavissa hakkuun taikka muun metsänhoidon jälkiä. Maalahopuuta paikalla on vähän. Alueelta on tiedossa liito-oravan jätöspuita ja eläimille soveliaita kolopuita. Muita erityisiä monimuotoisuusarvoja alueelta ei ole tiedossa. Puuston vaihtelevuuden ansiosta alueesta olisi kehitettävissä monimuotoinen vanha metsä mm. virkistyskäytön tarpeisiin. Alue on osayleiskaavassa merkitty maa- ja metsätalousalueeksi luo2 -tarkennuksella (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue/eläimistö). Alue on yksityisomistuksessa. Ei kuvia.

27 Ankeriasjärven metsä S 9,5 ha Kuusivaltainen metsikkö, jonka lounainen osa on saniaispohjaista lehtomaista kangasta. Muu osa on pääosin sammal- ja mustikkapohjaista tuoretta kangasta. Alueen länsilaita rajautuu puroon, jonka uoma on eteläosassa perattu, mutta muilta osin luonnontilainen. Puron laiteen luontotyyppejä ovat kankaan lisäksi pienialaiset lehtokorpi, ruoho- ja heinäkorpi ja koivuluhtakuvio sekä luonnontilainen lähteikkö. Puron varrella kasvaa harvinaisehkoa purolitukkaa, kankaalla on runsaasti yövilkkaa. Puronvartta lukuun ottamatta maasto on pääosin helppokulkuista, ja sellaisena hyvää ja jo nyt käytettyä virkistysmetsää. Maastossa on joitakin laho- ja sahakantoja, mutta muutoin hyvin vähän metsätaloustoimien jälkiä. Puusto on iäkästä, mutta ei vanhaa ja siten lahopuuta on vain paikoin. Koillisosassa on karu männikkö ja sen vieressä mustikkatyypin metsä, jossa on runsaasti koivua ja useita lahopökkelöitä koloineen. Alueen erikoisuus ovat eteläosan monet kookkaat muurahaispesät. joilla on jopa jonkinasteinen nähtävyysarvo. Rajatun alueen lounais- ja koillisosissa esiintyy liito-oravaa. Alueen merkintöjä osayleiskaavassa ovat M ja MU eli maa- ja metsätalousvaltainen alue. Niiden arvokkaimmat luonnon osat on varustettu luo - rajauksella. Lisäksi osalle aluetta ulottuu merkintä LTA (tavaraliikenteen terminaalialue). Kohteen poikki on piirretty katuyhteys. Alue on yksityisomistuksessa. Muurahaiskekojen suuri koko kertoo, että kyseessä on vanha ja hakkuilta säästynyt metsä. Lähteen säilymistä luonnontilaisena ei saa vaarantaa.

28 Saanivuori SL 16,5 ha Vuorimaaston paikoin jyrkästikin Ankeriasjärveen laskeutuvan tuoreista, kuivista ja karuista kankaista sekä kalliomaista koostuvan länsirinteen puusto on kauttaaltaan varsin iäkästä. Puustossa ovat vallitsevina vaihtelevasti kuusi ja mänty. Karuimman männikön kohdalla kallio on rapautunut ja lohkeillut 0,2 ha:n alalla kulkemisen kannalta vaaralliseksi lohkarerinteeksi. Iäkkäästä ilmeestään huolimatta pääosalla aluetta ei ole paljoakaan lahopuuta, mutta ei toisaalta metsän käsittelyn jälkiäkään. Männyissä on kilpikaarnaisuutta. Siellä täällä on vanha palokanto. Yhdessä kohdassa on pieni kalliojyrkänne ja sen alla noin 1,5 ha:n alalla nykymetsillemme poikkeuksellisen runsaasti jykeviä haapoja. Osa niistä on ilmeisen tarkoituksellisesti kaulattu pystyyn, mikä on tuottanut paikalle runsaasti jykevää lahopuuta. Alueen linnustoa ovat mm. suomalaisen metsän mahtilajit metso ja kanahaukka sekä pienemmät pyy, käpytikka ja puukiipijä. Syrjäisyydestään huolimatta maaston halki johtaa muutamia polkuja ja järven rannassa on pidetty nuotiota. Alue on hyvää retkeilymaastoa. Jyrkät ja osin kiviset rinteet ovat paikoin hankalia kulkea, mutta poluilla kulku sujuu. Alue on kaavoittamaton ja yksityisessä omistuksessa. Iäkästä, hitaasti kasvanutta mäntyä ja alla nuorempi kuusikko. Jykevä haapa on metsän eliöille arvokas puu niin kasvavana kuin kuolleenakin.

29 Kivilammen takametsä SL 22,8 ha Vaajakosken Kivilammen luoteispuolen loivapiirteiselle mäkiharjanteelle sijoittuva suuripuustoinen metsikkö, joka erottuu poikkeuksellisena pohjoispuolisen ympäristönsä laajasti avohakkuilla käsitellyistä maastoista. Tämäkin metsikkö jakaantuu kahtia noin 11 ha:n ja 12 ha:n laajuisiin osiin sen puoliväliin tehdyn noin 50 metrin levyisen avohakkuun vuoksi, ja kaakkoissivusta on pirstoutunut paikalle rakennetun metsätien vuoksi. Komeaa metsämaastoa on kuitenkin runsaasti jäljellä. Lakialueen kuivilla ja osin kalliopohjaisilla kankailla puustossa vallitsee mänty, alavilla osilla tuoreen kankaan kuusikot. Havupuuston joukossa on siellä täällä myös isoja koivuja ja haapoja. Puusto on kauttaaltaan varsin iäkästä, talousmetsätermein yli-ikäistä, ja joukossa on runsaasti lahopuuta; keloja ja pökkelöitä. Myös maassa on lahoa puuainesta sekä paikoin vanhojen mahtipuiden palokantoja. Alue on saanut kehittyä pitkät ajat omissa oloissaan ilman hakkuita ja muita käsittelyjä ja on siten luonnontilaisessa ilmiasussaan kaupungin oloissa poikkeuksellisen edustava vanha metsä. Alueella on liito-oravaa. Kyseinen maasto on laajemminkin pääosin helppokulkuista, ja siellä on metsäteiden lisäksi ulkoilureittejä ja pikku polkuja, joten alue on myös hyvää virkistysmetsää. Alue on yksityisomistuksessa. Metsän seinä on vain vihreä ovi, sanoo runoilija. Kääpä kukkii haavan rungolla. Kuolleet puut sammalpeitteen alla. Täällä näkee puita, mutta myös metsän puilta.

30 Kivilammen suot SL 3,0 ha + 4,9 ha = 7,9 ha Kivilammen luoteisrantaan sijoittuu pääosin puustoinen suo, ja lammen länsipuolella puolen kilometrin päässä on samantyyppinen, mutta vähäpuustoisempi Aukeasuo. Rantasuo on ojittamaton ja muutenkin luonnontilainen, Aukeasuon laidoilla on vanhaa ojaa ja syvälle perattu Vääräpuro, joiden vuoksi osa suosta on metsittynyt, mutta rajauksen sisäinen avoin osa on luonnontilaisen kaltainen ja sellaisena säilynee. Aukeasuo on pääasiassa märkää tai kosteaa välipintaa ja tyypiltään saranevaa ja -rämettä ja tupasvillarämettä. Keskellä oleva männikköinen osa on lievästi mättäistä suopursurämettä, ja laiteiden varpuna on vaivaiskoivu. Rantasuo ovat välipintaista saranevaa ja -rämettä sekä tupasvilla-, suopursu- ja vaivaiskoivu- ja variksenmarjavaltaista rämettä. Puuston pääosassa on mänty, paikoin on alla pientä koivua. Molemmilla soilla on paikoin ravinteisuuteen viittaavaa järviruokokasvillisuutta ja ne ovat ilmeisen ohutturpeisia, koska molemmissa kallio pilkistää paikoin esiin. Aukeasuon eteläosan poikki johtaa ratapölkyistä ladottu pitkospuuväylä. Rantasuo on maisemallisesti herkällä paikalla, ja sieltä on hienot näkymät vastapuolelle Savonmäen rinteeseen. Alue on kaavoittamatonta ja suot ovat yksityisomistuksessa. Aukeasuon pitkospuuväylä. Aukeasuon puutonta saranevaa. Rantasuon vähäpuustoista osaa. Rantasuon runsaspuustoista rämettä.

31 Kotavuori S 4,8 ha Kaunisharjun asuinalueen pohjoispuolinen metsämaasto on osin kivinen ja kallioinen, ja karun maaston mäntyvaltainen metsä on pääosin nuorta, hakattu muutama vuosikymmen sitten. Alueen erityisesti mainittavia luontoarvoja ovat muutamat runkolehmukset ja lehmuspensaat länsirinteellä ja lakialueen itälaidan hakkuilta säästynyt kalliometsä. Karttaan rajatun kalliometsän iäkäs mäntypuusto sisältää muodoiltaan valokuvauksellisia vanhoja puita, muutamia harmaita keloja ja kolopuita. Maasto on osin kanerva- ja puolukkavarvuston, osin ehjien sammal- ja jäkäläkasvustojen peittämää kalliota ja luonnontilaisuutensa ansiosta poikkeuksellista. Paikalla on vähäinen kalliokohokkiesiintymä. Kallioalue on metsälain tarkoittamaa karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisempaa kalliota. Sellaisten hoidon ja käytön tulee olla elinympäristön ominaispiirteet säilyttävää. Alueen halki kulkee polkureitti, jolta on näkymiä itään Leppäveden järvenselille. Mahdollisesti laajenevan asutuksen myötä lisääntyvästä ulkoilukäytöstä voi koitua vauriota alueen herkälle kasvipeitteelle. Maastot ovat kauttaaltaan kaupungin omistuksessa. Valkoista jäkälää ja ruskan värittämää varvustoa. Vanhan männyn vänkyräoksia. Harmaantunut kelo koloineen. Järvinäköala.

32 Saraamäki S 10,5 ha Asumisen äärellä hakkuilta säästynyt laajahko metsikkö, jonka pääosin tuoreet ja lehtomaiset kangasmaat kasvavat valtapuuna kuusta. Rajauksen luoteis- ja pohjoisosalla on kallio- ja kivikkopohjaa, kalliojyrkännekin, ja metsäpohja on kuivaa tai paikoin karua kangasta ja puustossa vallitsee mänty. Kuusikoissa on sekapuuna vaihtelevasti mäntyä ja koivua, ja puusto on osin sekaikäistä, joten metsän ilme on huomattavassa määrin luonnontilaista muistuttava. Paikoin on harvennuksen jäljiltä kantoja, risuja ja pientä aukkoisuutta. Keskeisellä lakialueella puusto on osin vanhaa ja kituliastakin ja myös ikääntynyttä koivua ja haapaa sisältävää. Itärinne muuntuu alas mentäessä tuoreesta lehtomaiseen kankaaseen, ja alimpana itälaidalla on varjoisassa kuusikossa metsälakikohteena suojeltava luonnontilainen purouoma, jonka varrella kasvaa mm. kotkansiipeä. Alueella on liito-oravaa. Alue on osoitettu osayleiskaavassa enimmäkseen asuinkäyttöön, vain laitoja olisi säästymässä virkistys/ulkoilumaastona. Alueella on virkistyskäyttöä ja selkeä polkuverkosto. Pääosa on kaupungin omistuksessa, luoteiset osat ovat yksityismaata. Lakialueen vanhaa kuusikkoa koivulahopuineen. Rehevän kuusikon saniaispuro. Hyvä polku metsän halki vie. Kitukuusissa kasvaa naavaa.

33 Jyskän rinne S 2,1 ha Voimakkaasti ja laajalti harvennettujen metsäalueiden alalaidassa on luonnontilaisen kaltaisena säilynyt pienialainen, kuusivaltainen sekametsä, jonka metsätyypit ovat tuore ja lehtomainen kangas. Alueella on lahopuuta ja pohjoiskärjessä rehevällä pohjalla suurirunkoinen haavikko. Rajatun paikan maastossa ei ole metsänkäsittelyn jälkiä. Rajauksen eteläpää on kasvuikäistä männikköä ilman erityisiä luontoarvoja, mutta on viihtyisää virkistysmetsää ja on sellaisena sisällytetty rajaukseen. Luonnontilassa säästettynä metsikkö voisi toimia mm. viereisen päiväkodin satu/opetusmetsänä. Alueen halki kulkee viihtyisä polku, joka alkaa eteläpuolen asuinalueelta ja jatkuu metsikön keskellä sen koilliskulmaan. Päiväkodin suunasta tulee poikittaispolku. Alueella esiintyy liito-oravaa. Rajatun alueen pohjoisosa on asemakaavoittamaton, eteläosalla on puistomerkintä VP ja alueen poikki kulkevaksi on merkitty kevytliikenneväylä, minkä rakentaminen hävittäisi metsikön pääosin. Alue on yksityisomistuksessa. Viihtyisää varttunutta, luonnontilaisen kaltaista sekametsää. Pohjoiskärjen isoja haapoja lehtomaisella pohjalla.

34 Haapasaari SL 27,4 ha Haapasaaren metsäalasta on merkille pantavan suuri osuus pelkästään lehtipuuta - koivua, leppää, haapaa, pihlajaa kasvavaa alaa. Kuivimmilla lakialueilla on myös mäntyä, ja rajatun alan lounaiset kallio- ja kivikkopohjaiset maat ovat puhdasta männikköä; vanhaa ylispuuta ja nuorta aluspuustoa. Kasvupaikkatyyppi on kuivanlainen tuore kangas. Niin länsi- kuin itälaidankin alavammilla paikoilla rannan tuntumassa on lehtomaista kangasta ja pieniä lehtoaloja ja yksittäin selkeitä lehdon kasvilajeja - konnanmarja, punaherukka, linnunherne kuusama, koiranheisi, kurjenkello, valkolehdokki. Rantapuustossa on jokunen tervaleppä ja iso raita, länsirannalla pieni haavikko. Tavanomaiseen talousmetsään verrattuna saaren metsä on laajalti luonnontilaisen kaltainen, kun paikalla ei ole tehty hakkuita eikä ole muitakaan metsänkäsittelyn jälkiä. Puusto ei ole kuitenkaan erityisen vanhaa, joten lahopuuta, pökkelöitä, keloja ja maapuuta on vain paikoin. Saaren keskiosan lehtomaalla oleva entinen peltoalue on kasvanut umpeen, ja paikalle kehittynee jatkossa pienlahopuustoinen lehtimetsä (koivua, leppää, haapaa, raitaa) tarjoamaan elinympäristöä mm. saaressa tavatulle pikkutikalle. Rajattu alue on asemakaavoittamatonta ja varattu yleiskaavassa virkistyskäyttöön ja on tältä osin kaupungin omistuksessa. Valoisia, osin mäntysekoitteisia lehtimetsiä kangasmailla ja lehdoissa, ja karummilla kalliopaikoilla kaarnaisia mäntyvanhuksia. Pientä lahopuuta paikoitellen.

35 Ristonmäki S 5,1 ha Haapaniemen Ristonmäen luoteislaidassa Haapalahden vesialueen ja sähkölinjan välissä on metsäinen rinne, jonka loivapiirteisen pohjoisosan metsäpohja on parhaimmillaan lehtomaista kangasta. Aluskasvillisuudessa on niukasti lehdon tunnuskasveja, kuten punaherukkaa, linnunhernettä, kuusamaa ja sudenmarjaa. Ylispuusto on iäkästä koivua ja mäntyä seassaan muutama kuusi. Aluspuustossa on koivun lisäksi leppää ja pihlajaa. Alueella on kohtalaisesti lahopuuta, mm. useita mäntykeloja ja jokunen maapuu ja jokunen koivupökkelö. Metsää ei ole viime aikoina käsitelty. Aluetta rajaa itään päin sadan metrin pituinen ja noin kymmenen metrin korkuinen kallioseinämä. Metsä karuuntuu ja rinne jyrkkenee etelään mentäessä ja on lopuksi lähinnä männikköä ja sammal- ja jäkäläpeitteistä avokalliota, kallioterassia ja louhikkoa ja pieniä kallioseinämiä - maisemallisesti vaikuttavaa, mutta vaikeata ja vaarallistakin kuljettavaksi ja siten mm. talousmetsänä ja muutenkin hankalasti hyödynnettävissä. Alueen pohjoiskärjessä on merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Alueen helppokulkuisilla osilla pohjoispäässä ja mäen laella on pientä polkua. Asemakaavoittamaton alue on yleiskaavassa metsätalousaluetta, jolla tulee erityisesti ottaa virkistyskäyttö huomioon. Maanomistajana on kaupunki. Pohjoisosan iäkästä mäntykoivusekametsää ja eteläosan jyrkästi veteen viettäviä kallio- ja louhikkometsiä.

36 Tölskän saareke V 3 ha Tölskän asuinalueen itälaidan rinnemetsien harvennushakkuissa on säästetty toimenpiteiden ulkopuolelle pienialainen kalliopohjainen mäkimaasto. Sen karuimmat osat ovatkin metsälain tarkoittamaa vähätuottoista kalliota ja sellaisena suojeltavaa. Rajauksen itälaidalla on matala kalliojyrkännejakso. Rajaukseen sisältyvät myös kalliomäen pohjoispuolinen maisemallisesti monimuotoinen ranta-alue, johon sisältyvät harvennuksilta säästyneet koivun, haavan ja tervalepän muodostamat rantametsät, pikku saari ja sen viereinen kuusikkometsä kalliojyrkänteineen sekä venekatos. Alueella on muutamia laho- ja kolopuita. Kallionlakimetsikössä ei ole jälkiä aiemmista metsänkäsittelyistä. Lakialue on maisemiltaan viihtyisää, rantaviivalla kulkee pikku polku ja itäinen ranta on jätetty noin 10 m leveydeltä hakkaamatta. Maasto on lähiretkeilyyn soveltuvaa. Alueella liikuskelee liito-orava. Alue sisältyy asemakaavassa laajalti puistoalueeksi varattuun maastoon ja on kaupungin omistuksessa. Kalliometsän jäkälä- ja sammalpeitteisen laen alapuolella mäntyjen tyvellä vallitsevat puolukka- ja mustikkavarvusto.