Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 1 / 2009

Transkriptio

1 auppisviesti Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 1 / 2009

2 KauppisViesti Sisältö Perustietoa sukuseurasta...2 Pääkirjoitus...3 Mistä tulee nimi Kauppinen?...3 Haavoittunut metsäkauris kylvetti jalkaansa joella...4 Runnin lähdevesi ainutlaatuista Euroopassa...5 Kauppisten sukukokous Runnilla Kauppisten Sukuseura ry:n toimintakertomus Asko teki julkaisun omasta sukuhaarastaan...9 Saunareissu ynnä muita juttuja...10 Vanhan albumin uusi elämä...11 Suuret ikäluokat risteilevät...12 Leo Kauppi(nen) levytti 40 iskelmää USA:ssa...15 Amerikan Kauppisista tehty julkaisu 70-luvulla...15 Tero J. Kauppinen 60 vuotta...15 Kirjoituskilpailuja aikuisille ja lapsille...15 Ilmari Kososen kova väite: Kauppisten esi-isät balttilaisia ja mukana Sammon ryöstössä...16 Runebergin vänrikit sotivat jälleen...19 Suruviestejä...20 Täydennä tietojasi Ylä-Savon Kauppisten toiseen sukukirjaan...21 Jäsenten viestejä sukuseuralle...21 Sukuseuran hallitus Liity mukaan sukuseuran toimintaan...23 Monipuolisia Kauppistuotteita tarjolla...24 Kannen kuva: Kaksi vanhaa rouvaa Istanbulin satamassa: m/s Kristina Regina Kotkasta ja Kaija Kauppinen Vantaalta. Perustietoa sukuseurasta Kauppisten sukuseura ry on perustettu vuonna Sukuseuran tarkoitus on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä. Suvun tunnus on Yhtä puuta. Sukukokoukset pidetään kolmen vuoden välein. Seuraava sukukokous on elokuun alussa 2010 Ylä-Savossa Runnilla. Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500 henkilöä. Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran jäsenmäärä on hieman alle 400 maksavaa jäsentä. Kun jäsenyys on perhekohtainen, kokonaisjäsenmäärä on yli Sukuseuran jäsenmaksu on 15 euroa/vuosi (koko perhe). Puheenjohtaja eli suvun vanhin Risto Kauppinen, Kaunisharju 6 A, Vantaa. Puhelin (09) tai Sähköposti: risto.kauppinen@wiltrain.fi. Sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, Kuopio. Puh Sähköposti: antero.kauppinen@iki.fi. Sukututkija Jarmo Ahlstrand, Pirttipolku 9 A, Helsinki. Puh Sukuseuran lehden Kauppisviestin toimituskunta: Risto Kauppinen (päätoimittaja), Mirjami Kauppinen ja Annikki Saari-Kokkonen. Sukuseuran lehti Kauppisviesti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Kaikenlainen suvun jäsenten lähettämä aineisto on tervetullutta. Pyydetään lähettämään joko puheenjohtajalle tai sihteerille. Sukuseuralla on tarjota suvun jäsenille ostettavaksi erilaisia artikkeleita. Erillinen luettelo niistä hintatietoineen lehden takakannessa. Sukuseuran jäsenmaksutili: Sukututkimustili, johon otetaan vastaan lahjoituksia. Lahjoitusvarat käytetään vain uusiin sukututkimuksiin. Lahjoitustilin tiedot: Julkaisemme aika ajoin lahjoittajien nimet lehdessämme, jollei lahjoittaja ole sitä kieltänyt. Sukuseuran kotisivut osoitteessa:

3 KauppisViesti Pääkirjoitus: Muistoja Veikko Lavista ja Väinö Linnasta Kun mies täyttää 63 vuotta ja alkaa nauttia ansaitsemaansa työ-/vanhuuseläkettä, sallittakoon hänelle pieni muistelus elettyihin vuosiin. Olin nuorena innokkaana sanomalehden toimittajana 1960-luvun lopussa Kotkassa pienehkössä maakuntalehdessä nimeltään Etelä-Suomi. Lehden levikkialue oli Kotka, Karhula, Kymi, Pyhtää ja Vehkalahti. Silloin tällöin päätoimittaja Risto O. Koskisen luo marssi iso, korsto mies, jonka pakinoita nimimerkillä VePa silloin tällöin julkaistiin. Mies oli Veikko Lavi, joka eli silloin elämänsä vaikeita vuosia. Monia ammatteja oli sahateknikko Lavi kokeillut, takana oli 50-luvun alun jonkinmoinen menestys iskelmälaulajanakin. Kotkan Kerttu ja Väärä vitonen iskelmät olivat aikanaan soitettuja kappaleita. Nyt Veikko yritti elättää itsensä ja vaimonsa Sypän (niin hän taisi vaimoaan kutsua) suurkanalan pitäjänä. Pientä sivutuloa hankittiin pakinoiden kirjoittamisella. Ja eikös vaan nuoren toimittajan uutisnenä herännyt. Juttua tekemään Veikon luo. Mieleen jäi miten alamaissa Veikko Lavi oli. Silloin Mainos-TV:ssä esitettiin ohjelmaa Pitäjien parhaat. Veikko esitti, että hän voisi tulla yhdeksi esiintyjäksi Kymin pitäjien parhaat osioon. Vaan ei mies kelvannut kunnan päättäjille. Taidettiin mies laittaa renkutusiskelmien tekijöiden joukkoon, olihan Lavi levyttänyt rahapulassaan myös isojen poikien lauluja. Mutta muistan haastattelun, vaikka mollivoittoista tarinaa Veikolta tulikin Sypän säestämänä, että huumorissa löytyi. Ja eikä mennyt kauaakaan tapaamisestamme, kun Veikon ja Veikon laulut löysi Pekka Gronov uudelleen. Vuonna 1968 Lavi palasi levystudioon ja teki silloin ajankohtaisen levyn Kaljahanat aukes. Lavi luopui kanafarmin pitämisestä ja teki levyjä ja keikkoja aina kuolemaansa 1994 asti, jolloin hän oli 82-vuotias. Ja Lavin laulut jalostuivat myöhäistuotannossa koskettamaan laajoja piirejä; Lavi sanoitti ja sävelsi itse lauluja pienestä ihmisestä usein huumorin kera. Mikä oli tarinan opetus minulle. Nuoren toimittajan uutisnenä oli kunnossa, mutta en osannut nähdä silloin Veikko Lavin masennuksen taakse, syvemmälle. Juttukin tuli tehtyä hieman huitaisemalla. xxx Toinen muisto liittyy Väinö Linnaan. Joskus 1970-luvulla menin haastattelemaan kansakunnan tunnetuinta kirjailijaa Tampereelle mielessä tehdä Linnalle kysymys: Olisiko vänrikki Koskela pärjännyt esimiehenä siviilissä. Muistan elävästi kun Väinö Linna istui asuntonsa sohvalla toinen käsi niskan takana. Kysymykseni herätti Linnassa ensimmäisenä herakan naurun: Ei Koskela, torpparin poika olisi sillä koulutuksella päässyt muuta kuin korkeintaan E-liikkeen sivuliikkeen hoitajaksi. Mutta sitten Linna vakavoitui ja meillä oli mielenkiintoinen keskustelu aiheesta, jonka lopputuloksena oli: Kyllä Koskelan tavassa toimia oli paljon sellaista joka olisi ja on yleispätevää suomalaisessa johtamisessa. Koskelaan luotettiin. Sodassa Koskelan miehet tajusivat: tuon miehen johdolla saatetaan selvitä jopa hengissä. Nyt jälkikäteen kun olen yritysvalmentajana pyrkinyt opastamaan satoja suomalaisia esimiehiä ihmisten johtamisen taidoissa, voitaneen myös sanoa: Koskelan johtamisote oli erinomainen siihen toimintaympäristöön. Mutta ajatellaanpa, että Koskela olisi siirretty syystä tai toisesta vaativampiin tehtäviin vaikkapa divisioonan esikuntaan. Tuskin mies olisi niissä toimintaympäristöissä viihtynyt ja menestynyt. Vielä yksi muisto yli 30 vuoden takaisesta haastattelusta. Kyselin Tuntemattoman sotilaan syntyprosessia. Väinö Linnahan hankki elantonsa ennen menestystä kirjailijana isossa tamperelaisessa tehtaassa korjausmiehenä. Kirjaa kirjoitettiin kahvin ja tupakan voimin töiden jälkeen iltamyöhään. Minä olin päättänyt, että minusta tulee kirjailija. Millään muulla ei ollut mitään väliä. Se oli elämäni tärkein suuntaviitta. Ja kyllä kai minä olin aika huono korjausmies. Työstäni ei jaksanut innostua. Hoidin välttämättömimmän. Ajattelin koko ajan kirjoittamista ja että töiden jälkeen pääsen siihen. Jotain tällaista Väinö Linna sanoi. Risto Kauppinen Päätoimittaja Mistä tulee nimi Kauppinen? Pirjo Koskinen (o.s. Kauppinen) on lähettänyt Kauppisten sukuseuran kotisivujen ( kautta seuraavan kysymyksen: Haluaisin tietää Kauppinen-nimen alkuperän: - miltä vuodelta on tiedossa - ensimmäiset Kauppiset Suomessa ja - mistä nimestä se on käännetty Ja tässä sukututkija Jarmo Ahlstrandin vastaus: Asiakirjoja, joissa esiintyy muiden kuin aatelisten sukunimiä on säilynyt tässä maassa vähäisin poikkeuksin vuodesta 1541 lähtien. Tuolloin löytyy useampiakin Kauppisia. Sukunimi Kauppinen on kuitenkin paljon vanhempi. Se on tyypillinen itäsuomalainen sukunimi, joka on muodostunut patronyymistä. Kauppinen on alun perin tarkoittanut Kauppi-nimisen esi-isämme poikaa, myöhemmin hänen jälkeläistään. Samalla tavalla patronyymistä on syntynyt sukunimiä myös muissakin kristityissä maissa, esimerkiksi Venäjällä, Irlannissa ja Skotlannissa.

4 KauppisViesti Mistä idea vesihoitoihin? Haavoittunut metsäkauris kylvetti jalkaansa joella Itävaltalaisen maalaistalon poika katseli kotinsa lähellä 1800-luvun alkupuolella, kuinka haavoittunut metsäkauris kävi joka päivä joella kylvettämässä kipeää takajalkaansa. Kun tämä 15-vuotias Vinzenz Priessnitz myöhemmin satutti sormensa, niin hän muisti metsäkauriin käynnit joella ja hoiti ruhjoutuneen sormensa kylmällä vedellä ja kylmillä kääreillä. Kun Vinzenz pari vuotta myöhemmin putosi vankkureilta ja niiden pyörät ruhjoivat hänen rintaansa, niin lääkäri ei antanut mitään toivoa parantumisesta. Poika kuitenkin paineli tuolin selustan avulla katkenneet kylkiluut jotenkuten paikalleen ja pyysi äidiltään kylmään veteen kastetun pyyheliinan. Sen päälle hän pani kuivan villaisen vaatteen. Vuoden verran hän vaihtoi tällaisen kääreen kahdesti päivässä ja vähitellen kunto palasi sitkeän hoidon tuloksena. Tieto parantumisesta levisi kylälle ja pian kotitalo oli täynnä vaivoihinsa apua hakevia eri tavoin sairaita ihmisiä. Kun Priessnitz täytti 40 vuotta, niin hänen perustamassaan Gräfenbergin hoitolaitoksessa oli 1700 potilasta. Hänet mainitaan nykyaikaisen luontaishoidon uranuurtajana. Vesihoitoihin hän lisäsi liikuntahoidot, valo- ja ilmahoidot sekä yksinkertaisen ruoan. Potilaat koetettiin saada omaksumaan myös moraalisesti terveet elämäntavat. Eri puolilla Eurooppaa monet lääkärit jo 1700-luvulla suosittelivat vesihoitoja, mutta ne eivät vakuuttaneet lääkärikuntaa eikä viranomaisia. Vasta kun Vinzenz Priessnitz, oppimaton itävaltalainen talonpoika, tuli kuuluisaksi vesihoidoillaan, niin muutkin alkoivat kiinnittää huomiota näihin hoitotapoihin. Näin on asiaa kuvannut prof. Toivo Rautavaara kirjassaan Miten luonto parantaa. Epilepsia hellitti vesihoidolla Elias Lönnrotin kirjassa Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri kerrottiin jo 1800-luvun puolivälissä vesihoidoista. Kylmän veden tulee olla 8-20 asteen välillä, millä vähitellen kehoa jäähdytetään. Lämpimän veden tulee olla asteen välillä. Vesi laitetaan kuhneammeeseen, joka on peltinen irrallinen istuma-amme, ja istuja peitetään kaulasta alaspäin lakanalla. Siinä istutaan puolisen tuntia. Sen jälkeen kylpijä menee lämpimään vuoteeseen lepäämään. Ohjeita sovellettiin eri tauteihin tarpeen mukaan. Jyväskylässä 1930-luvulla vieraili vastaanottoa pitäen aikanaan tunnettu vesiparantaja Järvelä. Vanhempani päättivät viedä epilepsiaa sairastavan velipuoleni Järvelän vastaanotolle. Velipuoleni oli silloin alle kymmenvuotias. Järvelä katsoi ensin pojan silmien iiristä ja sanoi pojan vielä voivan parantua. Järvelän ohjeiden mukaan kuhneammeeseen pantiin aluksi lämmintä vettä, jota hoitokertojen myötä kylmennettiin. Pojalla oli sukat jalassa ja myös yläruumis vaatetettu, mutta muutoin hän oli alasti. Järvelän ohjeiden mukaan vettä piti koko ajan pitää liikkeessä kädellä sekoittaen. Kylpyhetken jälkeen poika söi voileipää ja meni väsyneenä vuoteeseen nukkumaan. Hoitokertojen myötä epilepsiakohtaukset vähenivät ja viimein loppuivat kokonaan eivätkä uusiutuneet koskaan. Mitkään muut hoitoyritykset eivät olleet tehonneet. Pojan elämä pelastui vesihoidon avulla. Kertomani tapaus ei vakuuttanut tämän päivän neurologia. Hän väitti, ettei kyseessä voinut olla varsinainen epilepsia. Niin tai näin, apu tuli. Suolistosyöpään tehosivat kuumat vesikääreet Toivo Rautavaaran kirjassa Miten luonto parantaa nimimerkki Annukka kertoo äitinsä vesiparannuksesta, johon hän otti ohjeet saksalaisen itseoppineen Louis Kuhnen kirjasta. Se ilmestyi 1800-luvun puolivälissä Saksassa ja suomennettiin jossakin vaiheessa. Annukan äidin ystävä oli saanut lääkäriltä tuomion, suolistossa on kasvain, jolle ei enää voi tehdä mitään, kotiin vain kuolemaan. Ystävykset päättivät kuitenkin yrittää parannusta vesihoidolla. Annukan äiti alkoi laittaa kättä polttavan kuumia vesikääreitä vatsan päälle. Tätä jatkettiin tunti tunnilta päiväkausia. Potilas laihtui, kun ei voinut syödä mitään. Eräänä päivänä jotain puhkesi vatsan sisällä ja se tuli pois runsaana ulosteena. Tämän jälkeen potilas alkoi toipua ja elämä voitti. Annukka sanoi tavanneensa tervehtyneen naisen ja kuuli tämän kertovan usein tapahtuneesta. Nainen eli parantuneena kymmeniä vuosia. Annukan äitiä kutsuttiin monen sairaan auttajaksi ja hänen ainoa lääkkeensä oli vesi. Vesiputousten vedessä parantavia aineita Kansatieteen tutkija Helina Rautavaara tutki aikanaan Brasiliassa ja Afrikassa ihmeitä tekevien vesiputousten ja lähteiden vaikutuksia. Hänen mielestään vesissä saattoi olla liuenneena erilaisia kivennäisaineita, kuten magnesiumsuoloja, mangaaniyhdisteitä, jodisuoloja ja vastaavia aineita, jotka ovat suoranaisesti parantavia useissa taudeissa. Vesiputouksen äärellä ilma on usein täynnä hienonhienoja vesipisaroita, joiden parantavat ainekset imeytyvät keuhkoista elimistöön hengityksen myötä vielä nopeammin kuin vedessä juotuina. Veden ryöppyäminen synnyttää ilmaan myös negatiivisia ioneja, joilla on lukuisiin sairauksiin tervehdyttävä vaikutus, ne antavat yleisen hyvänolon tunteen ja virkeän olon. Putouksen alla vesiryöppyyn menevät saavat ihollensa vielä virtaavan viileän veden hyödyllistä ärsytystä, mikä edistää verenkiertoa. Ihon kautta samalla imeytyy lisää veden parantavia ainesosia. Väitetään, että myös entisajan saunankiukaat, joissa ei ollut muuta kuin luonnonkiveä, tuottivat löylyyn samoja hyvää tekeviä negatiivi-

5 KauppisViesti sia ioneja kuin vesiputoukset. Rautaa sisältävät kiukaat tuottavat väitteen mukaan positiivisia ioneja. Kun parantavien lähteiden ja putousten fysioterapiaan lisätään vielä musiikkia, tanssia ja muita rituaaleja, niin ei ole ihme, että ihminen saa todellista lievitystä oloonsa sekä uskoa oman elinvoiman riittämiseen. Luontaishoidot suosittuja edelleen Luontaishoitoja on tarjolla edelleen, kenties lisääntyvässä määrin. Lääkärikunta on huolestunut vain silloin, jos vakavasti sairaat eivät hakeudu nykyaikaisen lääkintähoidon apuun ajoissa. Heidän mielestään olisikin suotavaa, että luontaishoitajat tällaisissa tapauksissa kehottaisivat potilaitaan hakeutumaan lääkäreiden hoitoon ja myöntäisivät omien keinojensa riittämättömyyden vaikeisiin sairauksiin. Viimeksi näkemäni televisio-ohjelma luontaishoidoista antoi aiheen olettaa, että lääkärikunta hyväksyy monenlaiset hoidot, jos niitä käytetään virallisen lääketieteellisen hoidon ohella niin, että ne eivät syrjäytä vakavien sairauksien välttämätöntä hoitoa tai kun niistä ei ole mitään haittaa potilaalle eikä lääketieteellisille hoidoille. Kenties luontaishoidot, tai uskomushoidot, kuten niitä myös kutsutaan, antavat potilaille jotakin sellaista henkilökohtaisen jaksamisen tukea, jollaista ihmiset jäävät kaipaamaan muuten erinomaisessa lääketieteellisessä hoidossa. Osaa luontaishoidoista voinee nimittää hemmotteluhoidoiksi, jotka rentouttavat ja tuottavat mielihyvää, sellaisellehan on aina kysyntää. Annikki Saari-Kokkonen Kuvassa vasemmalla Runnin vanha juomahuone, oikealla sauna. Juomahuoneen edustalla on talonpoikaista väkeä, saunan edustalla säätyläisiä asuissa, jotka kertovat yhteiskunnallisesta asemasta. Kylpylöiden tavoitteena oli kaikkien vieraiden vaatimaton pukeutuminen, jotta kaikki voisivat arastelematta seurustella keskenään. Runnin lähdevesi ainutlaatuista Euroopassa 1800-luvun lopulla Suomessa oli viisi varsinaista piirilääkärien ja siten lääkintähallituksen valvomaa kylpylää, joista Runni oli suosituin. Osittain se johtui siitä, että Runnille tuli myös talonpoikasväki, ei vain säätyläisiä. Vuonna 1912 tutkimuksissa paljastui, että Runnin vesi oli rautapitoisuutensa lisäksi radioaktiivista. Pitoisuudet olivat toiseksi voimakkaimpia Euroopassa. Vesi sisälsi myös radiumsuoloja, joita oli vain eräässä Portugalin lähteessä, joten Runnin vesi oli todella ainutlaatuista Euroopassa. Vettä juotiin pillillä etteivät hampaat ruostuisi. Kävijät kertoivat, että vesi ja ilma tuntuivat niin voimakkailta, että näläntunne voimistui suuresti, joten he aluksi jaksoivat vain syödä ja nukkua. Vettä nautittiin lähteen päälle rakennetussa juomahuoneessa, jotta rautahydraatti ei ehtisi saostua siitä pois. Prof. Matti Klinge kertoo kirjassaan Iisalmen ruhtinaskunta, että vapaaherratar Sophie Mannerheim kirjoitti Runnilta eräälle ystävättärelleen, että hoito on sellaista, että juodaan vettä seisten tukilla, jota kaikki keinuttavat, niin että vesi huljuu ylös ja alas. Tukilla eli paksulla parrulla seisoessaan juojat virittivät usein jonkin kansanlaulun. Lisäksi oli saatavissa ruostekylpyjä. Ihoon hierottiin kuumaa ruskeaa radiumpitoista sotkua, minkä jälkeen mentiin suihkuun ja kylpyyn. Kirjeessään hän kertoi saaneensa myös veljensä Carl Gustaf Emil Mannerheimin mukaansa kylpylään. Muitakin säätyläisiä Runnilla oli arkkipiispaa myöten. Kesäillan tanssit Runnilla suosittuja Savolainen maalaiskansa tuli kesän alussa kevättöiden jälkeen hoidattamaan reumatismiaan ja muita vaivojaan. He olivat siellä suuriin juhannusjuhliin saakka. Heinätöiden alettua maalaisväki lähti kylpylästä ja tilalle tulivat säätyläiset. Tällöin oli tarjolla monipuolista kulttuuriohjelmaa. Elokuussa kylpylään tulivat vakavammin sairaat, joten sitä kutsuttiin vaivaisten kuukaudeksi. Vaikka tiettyä ajoituseroa oli maalaisväen ja säätyläisten kesken, niin Matti Klingen mukaan Runni pysyi kansan suosimana terveyslähteenä ja kesäisenä huvipaikkana. Joka ilta oli tanssit, arkena ja pyhänä, ja siellä säätyhenkilöt ja kansan lapset tanssivat iloisesti keskenään.

6 KauppisViesti Ajanvirtaukset 1700-luvun Euroopassa suosivat terveydenhoitoa kylpylöissä Runnin vanhan juomahuoneen vahvalla parrulla keinuttelivat sata vuotta sitten huivipäiset talonpoikaisnaiset vaatimattomissa asuissaan sekä säätyläisväki säädyn mukaisissa asuissaan. Oikeassa laidassa pyöreä kaivo, josta terveyslähteen vettä ammennettiin. Kävelytie Runnilla tarjosi vieraille mahdollisuuden kohentaa terveyttään myös ulkoilemalla. Matti Klinge vetää suuria linjoja eurooppalaisissa ajanvirtauksissa, joissa hän näkee terveydenhoitoa suosivia suuntauksia. Niistä ensimmäisenä hän nostaa esille yksilöllisyyden täsmentymisen, naisten aseman voimistumisen ja yksilöllisen terveydenhoidon ja hyvänolon korostumisen. Toinen suuri asia oli työväen terveydestä huolehtiminen. Vaurauden kasvu ja maanviljelyn tehostuminen vaativat runsaasti tervettä ja työkykyistä työvoimaa. Kolmas tärkeä ajanvirtaus oli yhteiskunnan hierarkkisuuden väheneminen ja säätyerojen tasoittuminen. Tämä pyrkimys nosti esiin sellaisia seuraelämän muotoja, joissa yhteisestä sopimuksesta jätettiin väliaikaisesti pois normaalielämän säätyerotusten korostaminen, mikä ilmeni käytöksessä, tervehdyksissä, puhuttelussa, pukeutumisessa, aviosuhteissa, kasvatuksessa ja ajattelussa. Sellaisen mahdollisuuden tarjosi kylpyläelämä. Juuri kylpylöissä ihmisten yhteinen ruumiillisuus, terveydestä ja vaivoista keskusteleminen sekä yksinkertainen maalaispukeutuminen loivat tasa-arvoisuuden tunnetta. Puuterit ja peruukit jätettiin vähemmälle, joten tämä helpotti suhteiden solmimista eri yhteiskuntapiirien välillä. Jo 1500-luvulla terveyslähteiden suosio Euroopassa alkoi kasvaa kun yleisten saunojen kulttuuri alkoi laskea. Terveyslähteitä alettiin tutkia lääketieteellisesti ja niiden vaikutus tunnustettiin yleisesti. Niiden yhteyteen perustetut kylpylät yhdistivät tietynlaiseen sosiaaliseen kulttuuriin kolme terveydellistä asiaa: terveysvedet, liikunnan ja dieetin. Sekä ruoka että elämäntyyli oli yksinkertaista ja tasa-arvoista. Kylpylässä vietetty aika palautti ja ikään kuin uudisti, sekä ruumiin että mielen terveyden puhdistamalla siitä kaupunkielämän, huvittelun, ylensyömisen ja juomisen tuomat haitat. Jo roomalaisessa kulttuurissa terveyslähteillä ja kylpylöillä oli ollut tärkeä asema terveyden, puhtauden ja seuraelämän keskuksina. Runnin komea kahvila.

7 KauppisViesti Kylpylöiden lasku ja nousu Suomessa 1930-luvulla kesämökit valtasivat vähitellen kylpylöiden paikan kesäloman vietossa. Nykyinen Suomessa 1980-luvulla alkanut kiinnostus kylpylätoimintaa kohtaan, mikä alkoi Saksassa ja Ranskassa jo 1970-luvulla, ei perustu enää terveyslähteiden varaan edes Runnilla. Huomattavaa on, että suuri osa kylpylävieraista tulee Venäjältä kuten tulijoita oli sata vuotta sittenkin. Äskettäinen vierailu Savonlinnan kylpylässä osoitti, että lääketieteellisen tutkimisen ja hoidon lisäksi on nykyajan kylpylöissä saatavissa runsaasti rentouttavia hemmotteluhoitoja, tarjolla porealtaita ja suklaakääreitä. Tutustuminen ammattioppilaitoksen lähihoitajakoulutukseen taas osoitti, kuinka jo koulutusvaiheessa erilaiset rentoutus- ja hemmotteluhoidot tulevat tutuiksi ammattilaisille. Saa nähdä mihin suuntaan terveydenhoito ja nykyinen kylpyläkulttuuri kääntyy ilmastonmuutoksen ja taloudellisten mullistusten myötä. Vesi on vanhin voitehista, joten sen arvo voi vain nousta. Annikki Saari-Kokkonen Kauppisten sukukokous Runnilla Seuraava Kauppisten sukuseuran sukujuhla ja -kokous pidetään Iisalmessa Runnin kylpylässä Sukujuhlia varten on varattu pitopaikka ja majoitustilaa Kartanohotellista. Kartanohotellissa on kaikkiaan 14 huolella entisöityä huonetta ja majoitustilaa noin 20 henkilölle. Eli ne jotka haluavat eläytyä (ja ehtivät varaamaan) vanhan ajan glamouriin mm. silloisen valtiohoitajan C.G. Mannerheimin tai Eino Leinon käynteihin näissä huoneissa voivat sen tehdä. Majoitukseen on käytettävissä myös uusi puoli eli Kylpylähotelli. Kylpylähotellissa on kaikkiaan 73 huonetta ja 150 vuodepaikkaa. Sukujuhlien pääpaikkana on Kartanohotellin Ravintola Wesipehtoori. Jokainen sukujuhliin osallistuva maksaa ruokailunsa ja majoituksensa suoraan hotelliin. Tarkemmat hinnat ja ohjeet tulevat myöhemmin. Tässä ohjelmaluonnos, jonka sukukokoustoimikunnan jäsenet Asko ja Pekka Kauppinen ovat laatineet, ja joka hyväksyttiin sukuseuran hallituksen kokouksessa. Ohjelma on kuitenkin vielä luonnos, joten se voi vielä elää ja muuttua. La 7.8. klo klo klo Ilmoittautuminen ja tulokahvit Kartanohotellissa ja Ravintola Wesipehtoorissa Lounas Rantakalailta, Neulatammen kesäkahvilalla (aurinkoisella säällä) Sadesäällä Kartanohotellin ravintola Wesipehtoorissa. Ohjelmassa mm. yhteislaulua, kuoroesityksiä, sketsejä. Rantakalaillan jälkeen mahdollisuus tansseihin Ravintola Mamselin parketilla. Jo parikin lomapäivää tekee ihmeen hyvää, jätä arki hetkeksi ja tulemökkilomalle! Vuokralle tarjotaan persoonallinen lomanviettopaikka viikoksi tai viikonlopuksi kosken tunnelmista kauniista Päijät-Hämeestä. Tutustu: Tiedustelut: Kristiina Mehto (o.s Kauppinen) vieruntila@kolumbus.fi Su 8.8. klo 9.15 klo 11 klo 14 klo Sukututkija Jarmo Ahlstrand on tavattavissa Kartano hotellissa klo Tuotetori Kartanohotellissa, jossa myynnissä mm. sukuseuran tuotteita. Aamupalan jälkeen linja-autot lähtevät Vieremän kirkolle (matkaa sinne on 22 km) jumalanpalvelukseen. linja-autot jatkavat Kauppilanmäkeen, Ylä-Savon Kauppisten kantapaikoille. Linja-automatkojen aikana Asko ja Pekka Kauppinen kertovat suvun asuinpaikoista Ylä-Savossa sekä seutukunnasta yleensä. Sukukokous Ravintola Wesipehtoorissa Kartanohotellissa. Lähtökahvit

8 KauppisViesti Kauppisten Sukuseura ry:n toimintakertomus 2008 Kauppisten Sukuseuran hallituksen Kuopiossa pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus vuodelta Yleiskatsaus Sukuseuramme toiminnassa vuosi 2008 on ollut eräänlainen välivuosi. Mitään suuria, merkittäviä tapahtumia ei ole ollut. Mutta kaiken kaikkiaan sukuseuran toiminta on jatkunut hyvällä mallilla. Yhteyttä sukuseuran jäseniin on pidetty KauppisViesti-lehden avulla, joka lehti on saanut myös kiitosta paitsi lukijoiltaan myös mm. Sukuseurojen Keskusliiton kilpailuissa. Omat kotisivut osoitteessa www. kauppistensukuseura.net ovat myös tuoneet useita yhteydenottoja ja uusia jäseniä. Vuoden 2008 ehkä tärkein asia on ollut, että on sovittu sukututkijamme Jarmo Ahlstrandin kanssa Ylä-Savon Kauppisten sukukirja kahden tekemisestä. Kirja valmistuu sukujuhlille Sukututkimus on kuitenkin sukuseuratoiminnan ydinasia. Pohjan hyvälle toiminnalle jatkossakin antaa myös se, että hallinto (jäsenrekisteri ym. talousasiat) ovat jämptillä mallilla. Tässä yhteydessä haluan puheenjohtajana kiittää sukuseuran hallitusta ja lehden toimituskunnan jäseniä sitoutumisesta ja aktiivisuudesta. Tästä on hyvä jatkaa. Hallintoon liittyvää tarkemmin Hallitus : Risto Kauppinen (puheenjohtaja), Asko Kauppinen (varapuheenjohtaja), Antero Kauppinen (sihteeri-rahastonhoitaja), Jukka Kauppinen, Pekka Kauppinen, Antti Kinnunen ja Marjatta Teittinen. Hallitus kokoontui kaksi kertaa: ja (molemmat kerrat Kuopion Talokeskuksen kokoustiloissa Kuopiossa). Sukututkijalle maksettiin stipendinä 600 euroa käyttötililtä ja 400 euroa sukututkimustililtä. Sukututkijan kanssa allekirjoitettiin sopimus Ylä-Savon Kauppisten sukukirja II julkaisemiseksi sukujuhlilla 2010 hallituksen kokouksen yhteydessä. Matti Kauppinen (Imatra) ja Martti Kauppinen (Iisalmi) toimivat varsinaisina tilintarkastajina ja Olli Lahti ja Timo Kauppinen varatilintarkastajina. Jäsenmäärä 375 Vuoden 2008 lopussa jäsenmaksunsa suorittaneita oli 375. Vuoden 2008 jäsenmaksun jätti maksamatta 36 jäsentä. Kahtena peräkkäisenä vuotena jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet jäsenet poistetaan vuosittain jäsenrekisteristä sääntöjen mukaisesti. Vuoden 2008 aikana poistettiin rekisteristä 20 jäsentä joko maksamatta jättämisen tai eroilmoituksen vuoksi. Kunniajäseniä on kaksi kappaletta ja ainaisjäseniä oli vuoden lopussa 5 kappaletta. Ainaisjäseneksi pääsee maksamalla jäsenmaksun viisitoistakertaisesti. Ainaisjäsenten maksamat jäsenmaksut tuloutetaan 15 vuoden aikana. Ainaisjäsenmaksuja on tulouttamatta 650 euron arvosta. Vuodesta 2008 alkaen jäsenmaksu on 15 euroa/perhe sukukokouksen päätöksen mukaisesti. Jäsenmaksutuloa kirjattiin yhteensä 5452 euron arvosta. Jäsenlehti KauppisViesti ilmestyi ja jaettiin sukuseuran jäsenille kesä- ja marraskuussa. Lehden toimituskuntaan ovat kuuluneet Risto Kauppinen (päätoimittaja), Mirjami Kauppinen, Annikki Saari-Kokkonen sekä Antero Kauppinen, taittajana on toiminut Mari Saarelainen (Viestitär Ky). Lehden painosta ja postituksesta on huolehtinut Kopi-Jyvä Oy Kuopiosta. Uusia jäseniä tulee kotisivujen kautta Sukuseuran kotisivujen ylläpitäminen onnistui pääosin omin voimin, niiden kehittämisestä ei maksettu ulkopuolisille. Kotisivujen kirjanpitoarvosta jää 400 euroa poistettavaksi vuoden 2009 tilinpäätöksessä. Pääosa uusista jäsenistä ilmoittautuu kotisivujen kautta. Sukukirjoja myytiin 1014 euron arvosta. Isännän viirejä ja pöytästandaareja myytiin 400 euron arvosta. Pöytästandaareja hankittiin vuoden aikana lisää 50 kappaletta. Korumyyntiä oli 231 euron arvosta. Muu myynti sisältää lehtien ja sukututkimusvihkosten myynnin ja myyntien postimaksut. Muu myynti oli 647,80 euroa. Bruttomyynti oli siis 2292,80 euroa. Tuotteita myytiin pääasiassa postiennakkomaksutapaa käyttäen. Tilikauden tulos Tilikauden tulos oli vuodelta 2008 alijäämäinen 309,98 euroa (arvioitu tulos 50 euroa). Tuloja sukuseura sai tilivuonna kaikkiaan 7744,80 euroa, joista jäsenmaksuina 5452 euroa. Talous on kuitenkin pysynyt sukukokouksessa 2007 hyväksytyissä raameissa, koska vuodelta 2007 se oli odotettua vähemmän alijäämäinen (-1850 vs.-554,79). xxx Hallituksen kokouksessa todettiin, että uusien jäsenten tulo on hidastunut ja jäsenmäärän pitäminen vuoden 2008 tasolla on haasteellista. Sukuseuran jäsenten keski-ikä on varsin korkea ja mm. kuolemantapausten johdosta jäseniä myös poistuu. Erityisesti nuorempien jäsenten saaminen mukaan sukuseuran toimintaan on tärkeää. Ilahduttava piirre on ollut, että sukuseuran kotisivujen net kautta on ostanut sukututkimuksia ja ilmoittautunut jäseniksi entistä enemmän Kauppisen suvun naisia.

9 KauppisViesti Asko teki julkaisun omasta sukuhaarastaan Sukuseuramme varapuheenjohtaja Asko Kauppinen on tehnyt suurtyön kokoamalla omasta sukuhaarastaan Heikin ja Augustan jälkipolvet vaikuttavan julkaisun. Musta- ja värivalokuvineen ja karttoineen julkaisussa on hieman yli 50 sivua. Asko on Heikin (s ) ja Augusta Marian (s ) nuorin lapsi. Kaikkiaan lapsia Heikille ja Augustalle syntyi neljätoista, 6 poikaa ja 8 tyttöä. Vanhin Aili syntyi 1917 ja nuorin Asko Heikin ja Augustan perhe-elämä alkoi Vieremän Karankamäen Kettulasta, josta muutettiin Palosenjärven rannalle Laajalahteen. Palosenjärven rannalla lähellä lapsuuden maisemia asustaa myös Asko vaimonsa Kaijan kanssa. Sukuselvityksessä on myös kertomuksia tapahtumista, luonnehdintoja ihmisistä, onnittelupuheita ja hautajaispuheita kuvien kera. Asko perheen nuorimpana on joutunut pitämään monta saattopuhetta sisaruksilleen. Puheista käy ilmi millaisia henkilöitä poisnukkuneet ovat olleet. Kirjojen toimitteleminen onkin Askolle mieluinen eläkepäivien harrastus. Valmiina on kyläseuran kustantama Palosenjärven kyläkirja. Vuosirenkaita kirjaan Asko on puolestaan koonnut nelisenkymmentä pitämäänsä puhetta tai kirjoitusta neljältä vuosikymmeneltä kotiseutu- ja henkilöhistorian lisäksi. Kaija-vaimo puolestaan tekee käsikirjoituksia näytelmiin ja kuvatuotoksiin, viimeisin dvd-tallenne on Vieremän miehet talvisodassa. Millainen urakka tämän Heikin ja Augustan jälkipolvet julkaisun tekeminen on ollut? Miten kauan tekeminen kesti ja miten paljon tietoteknistä osaamista tarvitaan? Onnistuuko tekeminen omin voimin? Heikki ja Augusta Kauppisten jälkeläisiä neljässä polvessa on yhteensä Tätä urakkaa olen tehnyt 15 vuotta. Kesällä 1994 sisarusparvemme jälkipolvineen kokoontui yhteiseen tapaamiseen Vieremän Kyrönniemen vanhaan pappilaan kun isä-heikin syntymästä oli kulunut tasan sata vuotta. Silloin oli paikalla noin 150 henkeä. Toinen tapaaminen oli kesällä 1999 kun äiti-augustan syntymästä oli kulunut tasan sata vuotta. Kolmas tapaaminen oli kesällä 2005 Palosenjärvellä perheemme kotimaisemissa. Tällöin Heikin ja Augustan lasten lukumäärä oli kutistunut kuuteen elossa olevaan. Jälkipolvea oli paikalla lähes sata, kertoo Asko Kauppinen. - Tuohon kesän 1994 tapaamiseen pyysin sisaruksiltani kultakin oman perheensä sukuselvityksen. Tämän aineiston kirjoitin sitten tietokoneelleni ja olen siitä lähtien sitten päivittänyt tietoja. Nyt viimeisen päivityksen jälkeen Heikin ja Augustan jälkipolvea on 126 poikaa ja 131 tyttöä eli yhteensä 257 jälkeläistä neljässä sukupolvessa. Näissä luvuissa ei ole miniät eikä vävyt mukana. - Tietoteknistä osaamista ei julkaisun tekeminen vaadi erikoisemmin. Tekstit kirjoitetaan tavan mukaisesti ja valokuvat skannataan valmiista kuvista tai kamerasta. Tähän tarvitaan erikseen skanneri, joka kannattaa ottaa väritulostimella niin saa valokuvat värikuvina. Julkaisun tekemiseen monisteena ei muuta tarvita. Mikäli sitten haluaa tehdä sukukirjan kirjana joutuu hankkimaan tietokoneeseen ns. taitto-ohjelman, jolla saa sivut painovalmiiksi. Kirjapainot tekevät kyllä taitonkin eri maksusta, kirjan painattaminen digipainoksena on nykyisin suhtkoht edullista. Tarjouksia painopaikoista kannattaa toki pyytää. - Itse pidän suvun kirjaa monisteena koska siihen tulee päivityksessä muutoksia ja paperiversiona saa aina ajan tasalla olevan tulosteen. Suvun jäsenille kannattaa tulostaa oman koneen tiedostosta sukukirja muistitikulle ja lähettää se. Siitä vastaanottaja saa omalle koneelleen koko tiedoston ja voi vaikka poimia oman perheensä tarinan ja jatkaa sitä. Tiedonsiirto on nykyisin helppoa, tekstit ja kuvat kulkevat sähköisesti, toteaa Asko.

10 10 KauppisViesti Aku muistelee Saunareissu ynnä muita juttuja Tuttu työmies on viisikymmenluvulla ojankaivutöissä kotonani. Hän on harras uskovainen ja saarnaa usein kyläreissuilla. On lokakuinen lauantai-ilta. Talon miesväki, isä-hannes, Jaakko-setä ja me pojannatiaiset, menemme saunaan työmiehen kanssa. Kömmimme lauteille. Löylyvedet Jaakko on sekoitellut jo aikaisemmin, häkälöylyjä lyödessään. Otetaan huljakat löylyt. Lämmin vesi on padassa eteisessä. Jaakko hakee sitä peseytymistä varten. Mutta voi kauhistus, vesi on kuin tervaa. Renki höpöttää ja rukoilee: ei pitäisi olla pahuuden voimalla sellaista valtaa, että veden muuttaa tervaksi. Huuhtasemme kylmällä vedellä hätäisesti. Juoksemme sisälle. Ihmetellään, siunaillaan: mitä pahaa on tehty, kun vesi muuttuu tervaiseksi. Naiset jäävät kylpemättä. Aamun hiukan valjettua Jaakko menee katsomaan saunalle. Mysteeri selviää. Sodanaikainen suksivoidepurkki oli pudonnut hirren päältä padan puiselle kannelle. Vesiä valmiiksi laitettaessa tervapurkki oli muljahtanut veteen ja liuennut. Odotettavissa on Jaakolla hikinen urakka: padan putsaus. Oivariinin keksijä Kaksi setääni muuttavat jo neljäkymmenluvun lopulla Helsinkiin. He asuvat samassa asunnossa. Molemmat ovat päivätöissä Elannolla. He ostavat ruokatarvikkeet vuoron perään. Toinen sottailee, että rasvan käyttö tulee halvemmaksi, kun sekoittaa tasan margariinia ja voita. Hän ostaa palan voita ja margariinia ja tekee niistä sekoituksen. Velipoika on iltatöissä Linnanmäellä. Tullessaan yöllä kämpille, hän tekee voileivän. Hän ihmettelee voin eriskummallista makua ja notkeutta. Aamulla ihmettely jatkuu ja Taavetti tunnustaa sekoituksen. Huumori silmäkulmassa toiset veljekset oivaltavat vuosien päästä, että jo tällöin keksittiin nykyisin käytetty Oivariini. Leningradin-matka Sonkakoskelaiset kävivät Neuvostoliiton aikoina bussimatkoilla Leningradissa. Reissuilla ei ollut puutetta rahasta eikä juomasta. Toisille halpa alkoholi kelpasi koko matkan ajan. Hygieniapuolesta ei tuolloin oltu niin nokonnuukia. Eräällä kyläläisellä meno maistui. Jo alkupäivänä mies tuoksahti siltä iteltään. Eikä lemu ollut vähenemään loppumatkallakaan, liekö unohtunut vaihtoalusvaatekerta kotiin. Asiasta riitti puhetta aina kotikylälle saakka. Mikäs sen mukavampaa kuin pilailla toisten kustannuksella ja samaan syssyyn korostaa omaa erinomaisuuttaan. Kului muutama kuukausi. Ilmoiteltiin taas turistimatkasta Leningradiin. Yksi kylän kälämi, naama virneessä, kysäisee baarilla kansan läsnäollessa viimekertaiselta tehomatkalaiselta: lähetkö nauttimaan ystävämme Neuvostoliiton antimista. Matkailijamme ei ole moksiskaan, virkkaa rauhallisesti: en taeja lähtee, siellä on nii miejot juomat. Kyselijän suu loksahtaa kiinni. Lettupadan siirto Lettujen mieliteko palaa. Kesä on aluillaan. Keväällä siirretään suuri vesipata saunan eteisestä kosken rannalle muurinpohjalettujen tekoa varten. Jaakko odottelee veli-hannesta avuksi. Isäni on juuttunut postinhakureissulla jutusteluun kyläläisten kanssa, liekö mennyt kyläänkin. Nuori mies tuskastuu odottamiseen. Hän alkaa pyörittää pataa kyljittäin alemmas kosken rantaan. Pata on painava ja karkaa Jaakon käsistä ja lojahtaa kiveen. Iso pala irtoaa. Jaakon surkutellessa pelosta kankeana tapahtunutta, isä saapuu vihdoin. Nähtyään tapahtuneen, hän palkitsee omatoimisuuden pitkällä saarnalla: mitä sinä pöljä menit tekemään, pata on kallis, mistä revitään rahat uuden ostamiseen. Äitikin voivottelee aluksi hyvän padan särkymistä, mutta lopulta hän kehuu astiaa. Sillä on hyvä paistaa lettuja. Pohja säilyi ehjänä ja lohjenneen reunan kohdalta on helppo käännellä lettuja. Asioilla taitaa olla aina kaksi puolta. Setä-Jaakon kertoman mukaan mukaillut Aku

11 KauppisViesti 11 Kahden vanhan hankasalmelaisen albumin kuvat on monistamalla tehty uudeksi versioksi, jonka sivut on sidottu yhteen muovikierteellä. Kaikkiin kuviin tehtiin ennen monistusta kuvatekstit, joista selviää nimet ja sukuyhteys. Vanhan albumin uusi elämä Vanhan maalaistalon sukualbumi kiinnostaa useita perijöitä suuresti. Albumin kuvat saattavat ajan kuluessa kadota kiinnostuneiden talteen niin, että vanhasta arvokkaasta albumista on jäljellä vain vähiten kiinnostavat kuvat tai albumin on yksi perijöistä ottanut omakseen. Kaipaus albumin vanhojen kuvien katselun luomaan tunnelmaan saattaa elää sivulliseksi jääneiden mielissä. Siis se unelma, joka tulee siitä, että saa pidellä käsissään vanhaa albumia ja katsella sitä kaikessa rauhassa vaikka kesäiltana aitan rappusilla ilman minkään sähköisen välineen apua. On vain katsoja ja albumi, silmissä näkyvä, sormissa tuntuva. Omistuksessani on äitini kaksi vanhaa albumia. Toinen on täynnä vanhoja arvokkaita ns. visiittikuvia, joita sata vuotta sitten suvun ja paikkakunnan nuoret lahjoittelivat toisillensa. Toisessa on kiertävien ammattivalokuvaajien erinomaisia otoksia talojen pihatantereilta, jonne talonväki on aseteltu liinalla peitetyn pöydän ympärille. Ilmeet ovat arvokkaat kaikilla. Kuvassa on mukana isännän, emännän ja lasten lisäksi myös talon palkolliset. Savonlinnan kaupungin monistamon hoitajan erinomainen ammattitaito mahdollisti sen, että perimistäni albumeista voitiin saada aikaan uudisversio, jossa sivut on kuvattu kokonaisuutena ja sidottu kierrerenkaalla yhteen. Vanhoista sukukuvista kiinnostuneilla sukulaisillani on nyt mahdollista katsella vanhojen albumien sivuja aitoina versioina. Valokopion kustannukset pysyvät myös kohtuullisina. Kenties idea kiinnostaa muitakin sukuhaaroja tekemään oman sukunsa vanhoista albumeista uudisversioita erityisesti ikääntyneempien suvun jäsenten iloksi, joilla ei ole tietotekniikka hallussa. Albumin katselu auttaa muistelemaan omaa nuoruuttaan ja siitä virkistäytymään. Annikki Saari- Kokkonen Huutokallionkatu 15 as. 3, Savonlinna, sähköposti: PS. Viestissään Annikki kertoi myös, että hänen äitinsä Fannyn vaiheista tekemänsä kirjan kolmaskin painos on loppunut. Koska serkut kyselevät kirjaa edelleen, Annikki on päättänyt ottaa kirjasta neljännen, pienen painoksen.

12 12 KauppisViesti Kristina Reginalla Välimerellä Suuret ikäluokat risteilevät Jos haluat matkustaa turvallisesti suomalaisessa laivassa muiden suomalaisten seurassa ja siirtyä mukavasti kohteesta toiseen Välimeren alueella, Kristina Cruiserin risteilyt ovat sinua varten. Huhtitoukokuun vaihteessa Istanbulin satamassa odottavaan Kristina Reginaan kiirehtii charter-lennolta 200 matkustajaa, joita palvelee noin 50 hengen miehistö. Eipä kotkalainen Partasen suku osannut arvata kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäiset risteilyt ulotettiin Itämeren ulkopuolelle millaiseen kultasuoneen he iskivät. Muistan kun nuorena toimittajana joskus luvun vaihteessa Kotkassa mentiin Partasen vesibusseilla Kaunissaareen. Siitä kai se alkoi. Tässä omakohtaisia havaintoja ja tuokiokuvia Kristina Reginalla tehdystä risteilystä Kreikan saaristossa ja Kroatiassa matkareittinä Istanbul, Lesvos/Mitilini, Patmos, Santorini, Korintin kanava, Itea/Delfoi, Korfu, Dubrovnik. Laivan kapteenina toimi Aku Kaikkonen. Moni ollut mukana jo useita kertoja Lento Istanbuliin meni sujuvasti. Koko kone oli täynnä Kristina Reginalle menijöitä. Keski-ikä 60 paikkeilla, mukana kymmenkunnan venäläisenkin seurue omine oppaineen. Noin 200 matkustajan joukossa oli useita kymmeniä, jotka ovat olleet Kristina Cruiserin risteilyillä Välimerellä, Punaisella merellä, Itämerellä tai Saksan joilla useita kertoja. Haastattelemani yksin matkustava helsinkiläinen nainen kertoi olevansa seitsemännellä matkallaan. Jokin tässä kiehtoo. Lieneekö tämä suomalainen vastine Karibian meren loistoristeilyille. Nyt se on taas todistettu, mikä mainos toimii parhaiten: kun tuttava tai ystävä kertoo positiivisia kokemuksia herää kiinnostus. Tuttavan suosituksen mainitsi moni jututtamani matkustaja. Mikä tekee Kristina Cruiserin matkoista sitten niin suositun suurten ikäluokkien piirissä. Tässä kirjoittajan omakohtaisia arvioita ja havaintoja. Suurin osa matkustajista oli täyttänyt 60 vuotta. Siis suurten ikäluokkien edustajia, jotka ovat tehneet pitkän työuran ja siirtyneet tai ovat siirtymässä eläkkeelle. Ja elämänkokemusta on kertynyt melkoisesti. Matkalla halutaan rauhallista ja turvallista etenemistä, ei mitään pitkälle yötä riekkumista. Suomalainen miehistö loi myös turvallisuutta. Ja suomalainen ruoka, jonka hygieniataso oli kotimaista luokkaa. Ei tarvinnut pelätä vatsatauteja yms. sellaista, joka olisi pilannut loman. Eikä tarvinnut pelätä varkaita. Ravintola- ym. palvelussa kiinnitti huomiota mutkattoman ystävällinen suomalainen tarjoilu. Ei aina niin tavallista. Ja kaikista tärkein asia tietysti oli se, että yön aikana siirryttiin paikasta toiseen mukavasti, kun itse nukkui hytissä. Aamulla odotti uusi kohde, jos halusi sille lähteä. Toinen mahdollisuus oli jäädä paistattelemaan päivää vaikkapa hyvän kirjan kanssa laivan kannelle. Suomalainen pelkää monesti sitä, että Menossa Johanneksen luolaan, jossa Johannes saneli Raamatussa olevat ilmestyksensä. Luola, jonka ympärille on tehty kirkko on upealla paikalla Patmoksen saaren rinteellä. Pienellä Patmoksen saarella (10 km x 2 km) on 400 kirkkoa ja kappelia. Siniseen moskeijaan oli jatkuva turistien jono niin paikallisia kuin ympäri maailman.

13 KauppisViesti 13 hän nolaa itsensä. Ettei hän tiedä mitä pitää tehdä. ja muut katsovat, että mikähän tuokin on Tästä ei ole Kristina Reginalla huolta. Ohjeet tulevat selkeästi ja useampaan kertaan. Samoin laivan oppaat selittivät matkakohteissa paikallisen oppaan avustamana hyvin oleellisia asioita. Joskus mentiin ohjeistuksessa kuin olisimme olleet alakoululaisia, mutta annettakoon se anteeksi. Tärkeäähän oli ettei ryhmä hajoa kesken matkakohdetta. Vuosien myötä palvelu on hioutunut asiakkaiden tarpeiden mukaan. Esim. raskaat matkalaukut olisi ollut monella hankala raahata kapeita portaita omaan hyttiin tai pois laivasta. Nyt koko miehistö aina soittajia myöten oli organisoitu laukun kantoon. Kaikki sujui sutjakasti. Suurten risteilijöiden välissä satamassa Hieman hymyilytti, kun muutamassa satamassa ankkuroitiin laituriin suurten loistoristeilijöiden väliin. Ainakin toisessa, englantilaisessa sanottiin olevan noin 3000 matkustajaa. Kristina Regina oli vain kooltaan korkeintaan kolmasosa suurista risteilijöistä. Mutta on pienuudella hyvätkin puolensa. Laivalla vallitsi leppoisa perhetunnelma. Suuria ruuhkia ei ollut missään. Ja tulipa tutustuttua muutamaan uuteen ihmiseenkin. Parin sadan matkustajan siirtyminen maissa olevissa kohteesta toiseen sujui myös varsin sujuvasti ja Kristina Regina (pituus 100 m, leveys 15 m) sopi juuri ja juuri Korintin kanavasta. Kokemus sekin. Entä ne miinuspuolet. Kristina Regina on modernisoitu vanhan ajan laiva. Se tarkoittaa esim. sitä, että hyttitilat eivät anna myöten esim. parisängyille kuin muutamaan hyttiin. Aivan huonokuntoinen ei pääse turvallisesti yläpetille. Ja sängyt olisivat voineet olla hieman leveämmät. Samoin monet tutustumiskohteet ovat monen kiipeämisen ja portaan takana. Liikkumisen ja kunnon pitää olla ainakin kohtalaiset. Oheisohjelma kuten iltatanssit olisi voinut olla myös monipuolisempaa. Nyt oltiin liikaa 50- ja 60-luvun alun vanhan veräjän luona. Mutta tämä on tietenkin makuasia. Ja tietysti kun kotkalaisesta laivasta oli kyse, laivan risteilyisäntä ja myös muusikko Olli Iivonen pakinoi ja esitti Junnu Vainion lauluja. Monikerroksinen, kiehtova Istanbul Istanbul oli ainakin minulle mielenkiintoisin kohde. Monivivahteinen ja kerroksinen historia ja kulttuuri kiehtovat. Bysantilaisuudesta (Itä-Rooma) on paljon merkkejä samoin tietysti ottomaanien perinteestä keskellä nykyaikaista Turkkia. Päivä on liian lyhyt aika tutustua Konstantinopoliin/Istanbuliin. Tuli kuitenkin nähtyä ja saatua jonkinlainen käsitys kokopäiväretkellä Sinisestä moskeijasta, Hagia Sofiasta (yksi kristikunnan suurimmista kirkoista, nykyään museona) ja Topkatin palatsista. Valloitettuaan Konstantinopolin sultaani Mehmed (Muhamed) II rakennutti Topkapin palatsialueen asuinsijakseen Ja pitihän sitä käydä pikaisesti tutustumassa myös haaremiin, jonne oli erillinen pääsymaksu. Ilman opasta olin eksyä lukuisiin sivukäytäviin ja ristikkoikkunoihin. Mielikuvitus alkoi laukata ja saatoin kuvitella millainen juonittelun pesä tämä satojen naisten lepokoti oli. Kun muuta tekemistä oman kauneuden hoitamisen lisäksi ei juuri ollut, oli runsaasti aikaa erilaisiin juonitteluihin. Vahvoilla olivat tietysti ne, jotka olivat päässeet sulttaanin suosioon tai olivat voittaneet eunukin luottamuksen. Vartijoina toimivilta eunukeilta saattoi saada tärkeää tietoa, mitä oli oikein tapahtumassa. Tieto oli valtaa jo silloin. Oman mielenkiintoisen lisänsä Istanbuliin tutustumiseen toi samanaikaisesti lukemani Mika Waltarin kirja Hippodromin puisto ja taustalla Hagia Sofian museo/ kirkko ovat mieluisia kuvauskohteita myös Istanbulin asukkaille. Vanha pappakin teki pientä bisnestä Santorinissa. Turisti sai istua aasin selkään. Maksu vapaaehtoinen

14 14 KauppisViesti Johannes Angelos, Hänen päiväkirjansa Konstantinopolin valloituksesta v Kristuksen maailmanajan päättyessä. Ihmetellä vain täytyy Waltarin eläytymiskykyä noihin päiviin. Totta vai tarua. Minulle totta. Ja kun seilattiin pitkin Kreikan saaristoa Pentti Saarikosken suomentama Oduseia auttoi eläytymään tunnelmaan. Santorini on näkymiltään ainutlaatuinen. Puolet saaresta räjähti tai vajosi aikoinaan mereen.tästäköhän lienee Atlantis taru lähtenyt liikkeelle. Jostakin syystä Sissi oli mieltynyt Akhilleukseen. Kesäpalatsissa on mahtava Akhilleuksen patsas ja myös tämä kantapäähän haavoittunutta kuolevaa Akhilleusta kuvaava veistos. Itävalta-Unkarin keisarinna Sissi oli kaunis nainen. Kuvassa Sissi 17-vuotiaana, joihin aikoihin hänestä tuli keisarin puoliso, keisarinna. Valitettavasti vain Sissi elokuvista mieleen jäänyt romanttinen kuva Sissistä ja keisari Frans Josefista särkyi. Sissin avioliitto ei oppaan mukaan ollut onnellinen. Yksi tärkeä lepopaikka mm. pakoon anoppia ja hovielämän tiukkoja sääntöjä Sissille oli Korfussa sijaitseva kesäpalatsinsa Akhilleion. Delfoin oraakkeli maailman ensimmäinen konsulttitoimisto Delfoin oraakkelin raunioille retki jäi väliin, koska olen käynyt siellä parikymmentä vuotta sitten. Mutta kerrottakoon tarina, joka silloin jäi mieleen. Delfoin oraakkeli oli aikansa kansainvälisin konsulttitoimisto. Delfoista tultiin kysymään neuvoa tärkeisiin ratkaisuihin. Ja maksu oli aina etukäteen, sisään tultaessa aarrekammioon. Delfoin oraakkeli mutisi rikkihöyryissä jotain epämääräistä, mutta taustalla oli silloisen ajan paras tietämys. Papit, joilla oli tietoa Välimeren alueen tapahtumista tulkitsivat oraakkelin mutinan neuvoksi. Kun Libanonin paikkeilla sijainneen valtakunnan kuningas, rikas Kroisos ajatteli hyökätä heikkouden tilassa olevan naapurinsa kimppuun lisätäkseen omaisuuttaan, purjehti hän ensin Delfoihin kysyäkseen neuvoa. Neuvo oli: Tulet hävittämään suuren valtakunnan. Kroisos oli mielissään (kalliista) neuvosta, palasi takaisin ja aloitti sodan. Ja hävisi sen ja samalla hävitti oman valtakuntansa. Konsulttitoimisto Delfoi osasi jo silloin antaa neuvoja, joista ei koskaan jäänyt neuvonantaja kiinni. Näkemiin Kristina Regina, mukavalla tavalla vanhanaikainen laiva. Ja kun matkalaukkujamme kannettiin bussiin, seuraava risteily Italian ympäri oli alkamassa parin tunnin kuluttua; miehistön kertoman mukaan vieläkin täydempänä kuin meidän risteilymme. Teksti ja kuvat: Risto Kauppinen PS. Kaikenlaista sitä matkalta jää mieleen, mm. se että Lesvoksen tai Lesboksen saarella on 11 miljoonaa oliivipuuta.

15 KauppisViesti 15 Leo Kauppi(nen) levytti 40 iskelmää USA:ssa Viime vuonna Kotkassa avattu Merikeskus Vellamo ( on mielenkiintoinen paikka paitsi arkkitehtuuriltaan myös monipuoliselta sisällöltään. Suomen merimuseo antaa niin fakta- kuin tarinatietoakin suomalaisen merenkulun ja siihen liittyvien ihmisten vaiheista. Rakennus pitää sisällään myös Kymenlaakson museon, jossa osa on varattu merivartiomuseolle. Ja eikös vaan sieltä löytynyt myös pieni pala Kauppisten historiaa. Eräässä nurkkauksessa kerrottiin Rapakon taakse, Ameriikkaan menneistä ihmisistä matkareitteineen. Muutamassa henkilöstä oli myös tietoa enemmän, mm. Hiski Salomaasta, Lännen Lokarista laulunäytteineen eli lauluja pystyi kuuntelemaan kuulokkeilla. Samassa yhteydessä oli seuraava tieto. Leo Kauppi eli Kauppinen, syntynyt Kotkassa. Hän katosi Petroskoin työleirille v Leo Kauppi levytti USA: ssa 40 laulua ( ). Merikeskus Vellamossa oli kuunneltavissa seuraavat Leo Kaupin laulut: Heitä huolesi pois. Juhannustanssit Paksulassa. Ma odotan sua. Leo Kauppinen oli ilmeisesti yksi niistä sadoista suomalaisista Yhdysvaltoihin lähteneistä siirtolaisista, jotka saatiin innostumaan ja houkuteltua sosialistisen ihanneyhteiskunnan rakentamiseen Neuvostoliittoon. Amerikkaan oli menty kultaa vuolemaan, mutta luvun vaihteen työttömyys ja työnantajien ylivalta teki houkutuksen lähteä rakentamaan työläisten ihannevaltiota vastikään perustettuun Neuvostoliittoon. Ihanne ja utopia koki useimpien kohdalla rajun haaksirikon Stalinin vainoharhaisen johdon alla. Näin kävi myös Leo Kaupille. Olisi mielenkiintoista saada enemmän tietoa Leo Kauppisen vaiheista. - RTK Tero J. Kauppinen 60 vuotta Kansainvälisesti toimiva konsultti Tero J. Kauppinen täytti 60 vuotta helmikuussa VIA Group konsulttiryppään perustaja juhli merkkivuosiaan asiakkaiden ja ystävien kanssa Espoon toimitalossa. Tunnelmaa ja nostalgiaakin loi Seppo Hovi muusikkoystäviensä kanssa. Musiikin voimin seurattiin niin suomalaisen yhteiskunnan, Teron ja musiikin kehittymistä aina vuodesta 1949 lähtien. Amerikan Kauppisista tehty julkaisu 70-luvulla Sukuseuran aktiivi jäsen Tapio Kauppinen Ruotsista (Tapio oli mukana vaimonsa Gretan kanssa sukujuhlilla 2007) lähetti toimitukseen seuraavan tiedon. Amerikan ja Kanadan Kauppisista on tehty joskus 1970-luvulla oma kirja. Juttelin yhden siskoni kanssa tästä kirjasta, joka hänellä on. Niin että siinä kirjassa näitä Kauppisia sitten on vaikka millä mitalla. Olisi mukava tietää, onko tämä kirja teillä tiedossa. Monin sukulaisterveisin Tapio ja Greta Kauppinen PS. Eipä ole ollut tiedossa, että tällainenkin julkaisu on tehty. Siitä voisi tehdä jutun johonkin seuraavista KauppisViesteistä, jos voisi saada kirjan lainaksi. Sukuseurojen Keskusliitto 30 vuotta Kirjoituskilpailuja aikuisille ja lapsille Sukuyhteisöni, väriä ja uskoa elämään nimellä julistaa tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Sukuseurojen Keskusliitto kirjoituskilpailun aikuisille. Oletko toiminut aktiivisesti sukuseurassasi tai muussa sukuyhteisössäsi vai oletko tarkkaillut sivusta muiden toimintaa. Kummassakin tapauksessa olemme kiinnostuneita kokemuksistasi. Kirjoitukset, maksimipituus 4 liuskaa on lähetettävä Sukuviestin toimitukseen mennessä. Jokainen voi käsitellä aihetta haluamallaan tavalla. Parhaat kirjoitukset palkitaan lokakuussa Vantaalla Kuulutko sukuuni tapahtuman yhteydessä ja julkaistaan Sukuviesti lehden tulevissa numeroissa. Myös lapsille on oma kirjoituskilpailunsa. Minun aikuisuuden sukuni. Mitä, keitä nämä aikuisuuden suvussa oikein ovat? Miltä luulet sinun sukusi näyttävän vuonna 2050? Mitä teet itse ja millaisten asioiden parissa askartelevat muut sukulaisesi? Päästä mielikuvitus valloilleen ja anna laukata muutama vuosikymmen eteenpäin. Kilpailussa on neljä sarjaa: alle 9-vuotiaat, 9-11 vuotiaat, vuotiaat sekä vuotiaat. Lisätietoja kirjoituskilpailuista tai sukuviesti@suut.fi

16 16 KauppisViesti Ilmari Kososen kova väite: Suomalaisromanttisen aikakauden komea taulu oli Akseli Gallen-Kallelan v maalaama Sammon puolustus. Maalauksessa Väinämöinen miehineen puolustaa Pohjolasta ryöstettyä sampoa Louhelta ja hänen miehiltään. Kososen mukaan Sammon ryöstö oli todellisuudessa Pihkovan ruhtinaan järjestämä aarrelaivan kaappaus. Kauppisten esi-isät balttilaisia ja mukana Sammon ryöstössä Oheisen artikkelin on kirjoittanut ja lähettänyt lehdellemme metsänhoitaja Ilmari Kosonen Jyväskylästä. Kosonen on kirjoittamassa historiallisten löytöjensä pohjalta laajaa teosta balttilaisista asuttajista Suomessa rautakaudella ja ja 1300-luvuilla ja Kalevalan runoista noiden tapahtumien kuvaajina. Tiukkaa tieteellistä tarkastelua Kososen väitteet ja johtopäätökset eivät sukututkija Jarmo Ahlstrandin mukaan täytä. Siksi artikkeli pitää Ahlstrandin mukaan ottaa enemmänkin fiktiona kuin faktana. Sen verran mielikuvitusta kiehtova artikkeli on, että julkaisemme sen lyhennettynä. Jokainen lukija muistakoon, että varma tieto Kauppisista meillä on luvulle, mutta mitä on tapahtunut sitä ennen, kuka tietää. Olisiko tässä yksi vaihtoehto? Kauppisten esi-isät ja -äidit ovat tulleet Suomeen sotapakolaisena muinaispreussilaisten Kaup-kauppakeskuksesta ajalla , jolloin Saksan ristiritarit valloittivat ja alistivat muinaispreussilaisten maita Itämeren kaakkoisrannoilta. Kauppiset kuuluvat niihin moniin sukuihin, joiden esivanhemmat voidaan nimistönsä perusteella jäljittää tuolta Itämeren kaakkoisrannalta, mistä noina aikoina oli Suomeen ja Karjalaan suoranainen kansanvaellus Novgorodin ja Pihkovan ruhtinaiden ohjaamana. Tuo Kauppisten esi-isä on saattanut vuonna 1282 olla mukana siinä Pihkovan ruhtinaan järjestämässä valtavan rikkaan aarrelaivaston kaappauksessa takaisin Venäjälle, kun muuan vallasta syöty ruhtinas yritti ryöstää nuo aarteet viedäkseen ne ryöstösaaliina Ruotsiin. Tuo aarrelaivaston kaappaus oli se sampo-retki ja sampo-aarre, joka kuvataan Kalevalan sampo-runoissa. Suomen ja Savon nimistössä on kaksi kerrostumaa outoa nimistöä, joista toinen kertoo balttikielisenä jo rautakaudella jo vuodesta 500 ekr. alkaen - tulleista balttiasuttajista ja toinen, keskiaikainen kerrostuma, joka kertoo suuresta kansainvaelluksesta Suomeen Itämeren kaakkoisrannoilta ja 1300-luvuilla, jolloin myös suomensukuisten liiviläisten heimon enemmistö muutti Inkeriin ja Karjalaan. Jopa maannimi Suomi on sekin balttikieltä, tulee siitä, että Itämeren etelärannoilta tulleet kauppiaat ja eränkävijät jo parituhatta vuotta sitten ottivat Viron pohjoisrannikon vesillä suunnan luoteeseen, jonka ilmansuunnan yksi nimitys balttikielessä oli suomi-nis. Turun rannikko oli heille luoteismaa ja ilmansuuntanimestä sitten kehittyi maannimi. Samboi-kansan vaellus Suomeen Balttitulokkaita ei tullut tänne vain rautakaudella, sillä myös Saksan ristiritarien valloittaessa kansanmurhalla Itämeren kaakkoisrantoja 1200-luvulla, tuhansien pakolaisten joukkoja pakeni sieltä Suomeen ja Karjalaan noille vanhoille tutuille kauppa-alueilleen. Kaikki heimot eivät alistuneet saksalaisvalloittajille, vaan heimojen asukkaita pakeni meritietä pohjoiseen tai Liettuaan ja sieltä Suomeen ja Karjalaan hevoslaumoillaan. Tulivat Karjalaan jalostamallaan sweik-hevosella, jota nyt sanotaan suomenhevoseksi. Tämän kaiken osoittavat myös historiateoksissa mainitut tiedot siitä, että Novgorodin ja Liettuan tuonaikaiseen sotaliittoon liittyi sotajoukkojen tuominen Liettuasta Karjalaan. Historiadokumentit kertovat, että Liettua ohjasi mailleen tulleita pakolaisia asukkaiksi Novgorodin ja Pihkovan alueille, solmittuaan valtioiden yhteistyöliiton. Pihkovaan tullut ruhtinas Daumantas oli itsekin pakolainen ja toi Pihkovaan tuhansia pakolaisia vuodesta 1265 alkaen. Suomen ja Karjalan asukasluku kaksinkertaistui ja maanviljelysasutus laajeni voimakkaasti juuri 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla. Tämä ei ole ollut mahdollista ilman asukasvirtaa muualta ja tuota asukasvirtaa oli liiviläisten muutto tänne ja balttien lisävaikutus asutukseen, kieltä vaihtaen. Tässä vaiheessa lukija tietysti jo ymmärtää, että me suomalaiset itsekin olemme noiden balttiasuttajien ja liiviläisten perillisiä, osin jo varhaiselta rautakaudelta, osin sittemmin 1200-luvulta tulleiden perillisinä, mutta aika äsket-

17 täin koko joukon osalta suomen kielen omaksuneina. Sekä Suomen että Savon historiakirjoissa on ollut hyvin pahoja aukkoja ja virhetietoja. Nämä tässä esitetyt tiedot ja monet muut tässä julkistamattomat uudet tiedot - balttiasuttajista antavat aiheen kirjoittaa uudestaan kaikki aikaisemmat Suomen keskiaikaa koskevat kirjat, paikkakuntien historiat, uudet paksut paikannimikirjat, sukunimikirjat, suomenkielen historiakirjat ja varsinkin historian oppikirjat. Kauppinen oli kauppiastalonpoika Kaupin kauppakeskuksesta Kauppisten suvun piirissä osataan kertoa suvun historiaa 1400-luvulta alkaen. Mutta ei osata kertoa, mistä kantaisä oli kotoisin. Sellainenkin suku Suomessa kyllä löytyy, joka osaa kertoa, että suku tuli hevosineen Itämeren rannoilta juuri kuten edellä on esitetty. Suomalainen kirja Sukunimet yrittää esittää, että nimi Kauppi muka tulee tulee skandinaavisesta Jokaupr-nimestä. Toisaalta viralliset tutkijat yrittävät selittää, että sana kauppa on muka germaanilaina. Noita molempia selityksiä pidän törkeinä virheinä ja erittäin törkeinä siksi, että niitä esittävät korkeilla tutkintotitteleillä varustetut auktoriteetit. Nimittäin sana kauppa on perimmältään latinankieltä. Jo yli vuotta sitten Itämeren kaakkoisrantojen balttikauppiailla oli kauppayhteyksiä aina Roomaan saakka. Oman, hyvin laajan kauppasanaston ohella he omaksuivat kauppaa tarkoittavaksi sivistyssanaksi latinankielen kaupere käydä kauppaa. Tämä sana tuli myös jo noin 1500 vuotta sitten Sambian (sittemmin jalojen ritarien väärentämänä Samland) kauppakeskuksen nimeksi Kaup, juuri noiden roomalaiskauppasanastojen perusteella. Kuurin laguunin lounaisrannikolla sijainnut Kaup oli sitten varhaisena keskiaikana kaakkoisen Itämeren tärkein kauppakeskus, mistä todistavat erittäin runsaat ja rikkaat arkeologiset löydöt Kaupin kumpujen muinaishaudoissa, aika myöhään esiinkaivetut. Oma vahva käsitykseni on, että Kauppisten esi-isä oli niitä Sambian niemimaan samboi-asukkaita, jotka pakenivat tuolta niemimaalta heti, kun Saksan ritarit olivat verisillä sodillaan vallanneet alueen ja perustivat sinne Königsbergin kaupungin ja ritarivaltionsa. Kauppinen sampo-retkellä Tuo Kauppisten esi-isä on aivan ilmeisesti ollut vuonna 1282 olla mukana siinä Pihkovan ruhtinaan Daumantasin järjestämässä valtavan rikkaan aarrelaivaston kaappauksessa takaisin Venäjälle. Vladimir-Perezlavlin ja Novgorodin vallasta syösty Dmitri Aleksandrovits yritti ryöstää nuo valtionaarteet viedäkseen ne ryöstösaaliina Ruotsiin. Hänellä oli tieto valtionaarteiden kätköpaikoista ja hän ryösti nuo aarteet heti itselleen. Aarteita hän oli jo vienyt laivaston lastiksi Laatokalle. Mutta Pihkovan ruhtinas järjesti laivaston suomalaisista miehistä ja noista Sambiasta tulleista samboi-laivamiehistä. Kaappaus onnistui, aarteet vietiin Laatokkaan, Nevaa ja Suomenlahtea pitkin Inkerin rannikolle Narva-joen suulle ja sieltä edelleen Pihkovan linnoituksiin, kuten erään valtion arkistossa säilytetyt varmat kertomukset osoittavat. Pidän aivan ilmeisenä, että Kauppisten esi-isät ovat olleet tuossa kaappausretkikunnassa mukana ja saaneet palkkioksi urotyöstään suuret maa-alat asuttavakseen Karjalan Kannakselta ja KauppisViesti 17 samalla ne eräalueet Karjalan sisämaasta, joita suku sitten myöhemmin asutti Kauppisina. On ollut monia sukuja, joiden esi-isät sitten esiintyvät osa Kauppisina, osa nimellä Kauppi, jotkut taas nimellä Kauppila jne. Tuo aarrelaivaston kaappaus oli muuten se kuuluisa sampo-retki ja sampo-aarre, joka kuvataan Kalevalan sampo-runoissa. Kansan keskuudessa yli 500 vuotta säilyneissä, ennen kuin ne kirjattiin paperikirjaan runonlaulajilta. Nyt sekin sampo-tapaus on vihdoin selvinnyt. Vaikka tuo sampo-aarre on ollut arvoitus lähes 200 vuotta, Kalevalan julkaisemisesta alkaen. Satakunta erilaista selitystä on esitetty tuon sammon ratkaisuksi. Vasta nyt tuotiin esiin oikea selitys, joka on paljon mahtavampi kuin itse runojen selostus. Itse asiassa käsite sampo sisältää sekä nuo rautakautiset tulokkaat heidän lähtömaansa Sambia ja heidän heimonimityksensä samboi perusteella. Sisältää jo sen kaupan, jota sieltä oli kivikauden alusta käyty tänne Pohjolaan, tuoden aina uutta ja ihmeellistä tavaraa, uusia viljalajeja, kaikenlaisia keksintöjä ja uusia taitoja ja tietoja. Me suomalaiset olemme siis oikeasti sampokansa heimotaustamme perusteella, vaikka porukka vaihtoikin kielensä balttikielestä suomenkieleen siksi, että mukana tuli noita liiviläisiä ja heidän kielensä oli yksinkertaisesti parempi. Vaikka Kauppisilla on jo olemassa sinänsä hyvä vaakuna ja logo, menee se uusiksi, sillä siinä ei näy tuo suvun balttitausta. Kauppiset eivät olekaan vain savolaissuku, vaan lähes vuotta sitten Sambian niemimaalta tullut kauppiastalonpoikien suku, pakolaissuku pohjoisiin maihin tulleena. Ilmari.Kosonen@kolumbus.fi Jarmo Ahlstrandin kommentti Kososen artikkeliin Kososen väitteet eivät ole tiedettä Lukuisia sukututkimuksia mm. Kauppisten ja Ylösten suvusta tehnyt Jarmo Ahlstrand on tutustunut Kososen artikkeliin ja tyrmää sen täysin. Tämä Kososen artikkeli ei ole lainkaan tiedettä. Tieteessä esitetään asioita, joita pystytään kiistattomasti todistamaan luotettavista lähteistä. Näin ei tässä Kososen artikkelissa ole tehty, toteaa Ahlstrand. Historiasta löytyy myös luotettavia tutkimuksia niin Savon historiasta, kuin koko Suomen, Euroopan tai koko maailman historiasta. Kirjastoista niitä saa ellei suoraan hyllystä niin kaukolainauksin. Suomalaiset ovat asuneet täällä Suomessa ainakin muutama tuhat vuotta. Mitä taas Kalevalaan tulee, niin Elias Lönnrot sepitti puolet siitä eli täydensi puuttuvat osat ja loppu on vain tarinaa niin kuin tämä Kososen juttu.

18 18 KauppisViesti Firman paita kaikkien päällä ei synnytä vielä tiimiä Tiimit ja tiimimäinen toiminta ovat olleet vahvasti esillä viime vuosina. Ohimenevä muoti-ilmiökö? Kukaties, mutta takana ovat syvemmät syyt. Organisaatioiden toimintaympäristöt ovat niin voimakkaassa muutoksessa, että hyvät yksittäissuoritukset eivät enää riitä. Globalisaatio, yritysostot, nopeat muutokset kilpailutilanteessa ja tekniikassa ovat muutamia niistä asioista, jotka asettavat organisaatioille aivan uusia vaatimuksia. Tarvitaan entistä enemmän yhteen pelaamista, moniosaamista, joustavuutta, kykyä oppia nopeasti uusia toimintatapoja, erilaisissa rooleissa toimimista jne. Tähän tarpeeseen ovat syntyneet tiimit ja tiimimäinen toiminta. Kyse on suomalaisittain sanottuna porukalla tekemisestä. Milloin sitten voidaan puhua tiimistä ja tiimimäisestä toimintatavasta? Käsite tuntuu olevan hyvinkin laaja. Toisessa ääripäässä on autoritäärinen esimies, joka hankkii firman paidat ryhmänsä jäsenille ja julistaa joukon tiimiksi. Työryhmän jäsenet ovat olevinaan samaa mieltä, kun eivät muuta uskalla. Ja entinen esimieskeskeinen johtaminen jatkuu. Toisessa ääripäässä on tilanne, jossa vilpittömästi ja hieman lapsenomaisestikin ihmisten kasvamiseen uskova esimies antaa uudelle ja vain vähän kokemusta omaavalle porukalleen täyden vastuun kaikista asioista: onhan itseohjautuva tiimi hänen ihanteensa. Seurauksena saattaa olla melkoinen kaaos ja paluu varsin selkeään esimieskeskeiseen johtamiseen. Tiimin toiminnan kulmakivet Mitkä ovat sitten ne kulmakivet, joiden varaan tiimi syntyy ja mitä tarvitaan siihen, että joukko yksilöitä voisi aidosti kutsua itseään tiimiksi? Ensinnäkin tiimi on kiteyttänyt toimintansa tarkoituksen. Tiimi tietää, keitä ovat sen asiakkaat, ulkoiset tai sisäiset, ja mitä asiakkaat heiltä odottavat. Samoin yhteistyökumppanit ja heidän odotuksensa on määritelty. Tiimin jäsenet pystyvät vastaamaan selkeästi kysymykseen: Miksi olemme olemassa tiiminä, mikä on toimintamme tarkoitus? Timantit syntyvät paineessa ja kuten tiedetään timantit ovat varsin harvinaisia. Samoin on huippusuoritustiimi. Syntyäkseen se vaatii haasteellisen tavoitteen, johon on aidosti sitouduttu. Sen lisäksi monien muiden asioiden on myös loksahdettava paikoilleen. Moni organisaatio on määritellyt arvonsa, mutta valitettavasti ne ovat jääneet liian usein vain hienoiksi iskulauseiksi johdon esittämiin dioihin. Toinen tiimitoiminnan kulmakivi on, että tiimi on tulkinnut arvot pelisäännöiksi. Mitä esimerkiksi arvo asiakastyytyväisyys tarkoittaa juuri meidän varastotiimillemme? Onko se sitä, että lupaamme toimittaa tilatun tavaran 24 tunnin sisällä ja reklamaatioita ei ole yhtään? Kun tiimi on työstänyt arvoille selkeät pelisäännöt, jokainen tiimin jäsen tietää, miten tiimissä toimitaan ja kohdellaan toinen toistaan. Se synnyttää turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista. Moni menee hautaan musiikin soinnit vielä sisällään Kun ihminen kokee käyttävänsä työssään syvintä osaamistaan, hänen tyytyväisyytensä kasvaa. Kyse ei ole vain työtehtävien suorittamisesta, vaan jostakin enemmästä. Voidaan itse asiassa puhua tiimin jäsenten lahjoista. Joku tiimin jäsen on hyvä matemaattisessa ajattelussa, joku toinen on hyvä äitihahmo, joka pitää huolta ilmapiiristä, kolmas on erinomaisen kätevä käsistään. Kun jokaisen vahvuudet, lahjat, on tiedostettu, hyväksytty ja otettu käyttöön, tiimillä on mahdollisuus edetä kohti huippusuoritusta. Tässä lienee yksi suurimmista kehittämiskohteista. Vieläkin meitä vaivaa turha arkuus ja ujous tunnustaa omat lahjakkuutemme. Oma kehu haisee ajattelu vallitsee vielä liikaa. Moni menee hautaan musiikin soinnit vielä sisällään. Kaikki ainekset upeaan sävellykseen (= omien lahjojen täysimääräiseen hyödyntämiseen ja omaan tyytyväisyyteen onnistumisen kautta) ovat olleet olemassa, mutta syystä tai toisesta niitä ei tuotu esille eikä osattu käyttää hyväksi. Tiimin visio ja tavoitteet: paras henkivakuutus Hyvä tiimi on yhdessä määritellyt, mitä se haluaa olla 2-3 vuoden kuluttua. Mitä kirkkaampi ja selkeämpi tiimin visio on, sitä paremmin tiimin jäsenet kestävät myös epävarmuutta. Selkeä, kiehtova visio synnyttää luovaa jännitettä ja energiaa ihmisiin. Vaikka tämän hetken realismia saattaa olla, että tiimi voi hajota muutoksen yhteydessä, paras henkivakuutus tiimille ja tiimin jäsenille on selkeä oma tahto, visio ja sieltä johdetut lyhyen aikavälin tavoitteet. Pahinta on jäädä ajopuuksi muutosten mylläkässä. Em. asioiden selkeyttäminen tiimissä eivät vielä takaa tiimin huippusuoritusta, mutta helpottavat matkaa sinne. Näiden asioiden aito yhdessä pohtiminen lisäävät luottamusta, joka on vuorovaikutuksen lisäksi se öljy ja voiteluaine, joka pitää tiimin toimivana. Tiimi tarvitsee sekä muotoa (rakenteet ja järjestelmät) että henkeä (yhteenkuuluvaisuutta, sitoutumista, energiaa). Tärkeätä näyttää olevan, että tiimin kaikki jäsenet myös tiimin hiljaisimmat jäsenet saavat antaa oman panoksensa näiden asioiden pohdinnassa. - RTK

19 KauppisViesti 19 Runebergin vänrikit sotivat jälleen Sillat, virrat ja rannat Runebergin päivänä pari vuotta sitten pääkaupunkilehden kulttuurisivujen otsikko Runebergin vänrikit sotivat taas, lennätti ajatukseni pieneen yläsavolaiseen entiseen koti- ja koulukaupunkiini Iisalmeen, jonka profiili on piirtynyt tajuntaani osaksi identiteettiäni niinä vuosina kun taivalsin Eteläntietä kohti kahta tornia ja kolmea koulua kirkon mäellä 1960-luvulla. Kun olisin kymmentä vaille kahdeksan Paloisvirran ylittävällä Virran sillalla, ehtisin vielä aamunavaukseen. Nelikerroksisen vaaleankeltaisen tyttölyseon ylimmän kerroksen ikkunoista avautui huikaisevat näkymät vesistöjen rikkomaan vihreään kotiseudun maisemaan. Sieltä ylhäältä saattoi paikantaa tuttuja paikkoja, kuroa omaa elinpiiriään yhteen ja samalla kaivata siintävien horisonttien tuolle puolen: jotakin muuta on jossakin tuolla. Sieltä jostain ulottui Napoleonin varjo myös näille tutuille silloille ja rannoille kaksisataa vuotta sitten. Koljonvirran sillalla taistelivat svenduuvat, erämaiden mökkiläisten jälkikasvu ruotsalaisten vänrikkien komennossa venäläisiä vastaan. Sen räiskeen ja paukkinan seurauksena Ruotsi menetti Suomen ja sventuuvien maasta tuli autonominen ruhtinaskunta Venäjän keisarin alamaisena. Joku Döbeln ja Dolgoruk Korkealta mäeltä koulumme ylimmän kerroksen ikkunoista me suurten ikäluokkien tyttölyseolaiset opimme näkemään enemmän kuin pelkän koulutien ja kauniin vehmaat maisemat. Ymmärsimme koulunkäynnin merkityksen, vaikkakin Runebergit, Sandelsit, Dolgoruukit, Döbelnit, Zidenit ja Sven Dufat olivat samanlaista mylläkkää kuin historian läksyn Suomen sotakin. Sodan dramaattisin lopputulos jäi monen kohdalla hämärän peittoon. Joku Dolgorukin patsas Mansikkaniemellä, luodin tai jonkun ammuksen reikiä jossain Koljonvirran aitan seinässä, hajanaisia tarinanpätkiä sieltä täältä venäläisistä ja ruotsalaisista ja suomalaisista urheista sotapäälliköistä ja sotamiehistä. Suomen kielen tunnilla pänttäsimme ulkoa Vänrikki Stoolin paatoksellisia säkeitä, vaikka Runebergin ylevä kieli ja runojen jambinen poljento oli jo luvun oppikoululaisille vierasta. Laulutunnilla laulettiin ponnekkaasti Sotilaspoikaa. Hehkutettiin isien urhoollisuutta. Kirjani laidassa on merkintöjä, kuinka säkeitä oli lausuttava seuraavalla tunnilla ulkoa: hitaasti, hartaasti, jotkut sydämestä. Mun isäin oli sotamies, ja nuori kauniskin Ranskan kielen piskuisessa seitsemän tytön ryhmässä lauloimme Marseljeesia alkukielellä. Opettajamme Anni Krogeruksen hajuvedet ja kaulaan kiedotut värikkäät huivit toivat tuulahduksen maasta, missä trikolorit hulmuavat Ranskan kansallispäivänä. le 14 juillet oli myös äitini syntymäpäivä. Se oli hyvä muistisääntö historian tunnille. Ja Sandelsin valkoisen ratsun nimi oli Bijou. Koru. Niiralanniemi ja tuulisen niemen tyttö Ennen ratkaisevaa taistelua Koljonvirralla everstiluutnantti Malm lähti ratsain tarkkailemaan venäläisten liikkeitä Niiralanniemestä, samalta niemeltä, jonka kärkeen sahatyömies Lauri Balk rakensi pienen mökin suurelle perheelleen sata vuotta myöhemmin. Tämä äitini vaatimaton kotimökki nökötti niemen kärjessä Poroveden rantatörmällä kaikkien tuulien armoilla ja katsoi joka ilman suuntaan lasiruuduistaan. Äitini sanoi lukeneensa kansakoulun läksyjään välitunnilla talollisen tyttären olan yli. Mökkiläisten kakaroille ei kirjoja jaeltu. Eikä ollut itse vara ostaa. Ei ainakaan kaikille kymmenelle. Tämä tuulisen niemen tyttö osasi ulkoa pätkiä Runebergiltä vielä vanhana mummuna matkien soraäänistä luokkatoveriaan ja hän r-rr-l-akasti me-r-l-rl-ta ja rl-aikkaita merlituulia. Aivan pienenä hän oli ollut kesäpiikana runoilija Toivo Lyyn mökillä, joka oli parin niemen päässä länteen kotimökiltä. Esi-isäni soldat Pehr Balk i Idensalmi companiet Koljonvirralta Pietariin lähettämässään kirjeessä runoilija Batjuskov ei enempää eikä vähempää kuin Pushkinin oppilas - kuvaa maamme oloja hyytävästi. Täällä on niin kylmä, että ajan siivetkin ovat jäätyneet. On hirvittävän yksitoikkoista. Ikävyys hiipii lumikenttiä pitkin ja tässä villissä hedelmättömässä erämassa, jossa ei ole kirjoja, ei seuraa, eikä aina viiniäkään, on niin surullista, ettemme voi erottaa keskiviikkoa sunnuntaista. Näiden hedelmättömien seutujen mökkiläisten lapsikatraista on aikoinaan riittänyt sventuuvia Ruotsi-Suomen armeijaan monen vuosisadan ajan. Yksi heistä on todennettu mikrofilmille, joka kertoo sotilas Pekka Balkista (Pehr Balck), joka palveli i Idensalmi Companie 14 vuotta, oli 5 jalk. 8 1/2 tuumaa pitkä, oli läsnä, naimisissa, asui Ulmalan kylän talossa n:o 9. Hän oli esi-isäni Peltosalmen sahan tuntumasta. Lapsia yksitoista heti kohta Ison vihan päätyttyä Kaikki oli aloitettava alusta, pirttiviljelykin. Iisalmen verisauna valmis heti kello kun yksi lyö Sillä hetkellä kun everstiluutnantti Malm ratsasti etelämmäksi Niiralanniemeen tarkkailemaan Poroveden yli venäläisten siirtymistä Paloisilta kirkonkylään ja hautausmaan eteläpuolelle, alkoi Iisalmen verisauna olla valmis

20 20 KauppisViesti Koljonvirralla heti kello kun yksi lyö. Sinne ratsasti eversti Sandels valkoisella Bijoullaan syötyään ensin huoletta suuruksensa Partalassa. Sinne marssivat tavalliset sotamiehet hurjapäinen Sven Tuuva joukoissaan. Ratkaiseva taistelu käytiin Mansikkaniemellä Iisalmen pohjoispuolella lähellä pappilaa. Kuussataa miestä nyt rynnistää alas ryssihin ylpehin; pois parvi parvelta syöstähän nuo, kunis sortuvat sillan luo. Paljon myöhemmin (1958), Sandels, tuo komea Sven Tuuva -filmin Leif Wager istui sotisovassaan valkoisen ratsunsa selässä Iisalmen graniittikivisellä laivalaiturilla. Seisoin lumoutuneena tutun uimarannan paksussa hiekassa katsomassa tuota ryhdikästä ilmestystä, jonka kypärän valkoiset töyhdöt hulmusivat tuulessa. Tahdoin nähdä lisää. Poljin uudella viininpunaisella ensimmäisellä polkupyörälläni kymmenkunta kilometriä filmauspaikalle Kilpivirralle. Istuin rantatörmällä ja katselin kuinka puinen silta lensi palasina ilmaan, hevoset ja miehet putosivat veteen pärskyen. Kuului huutoa ja rytinää. Oli taistoa, ryskyä, paukkinaa, mutta Sandels, hän yhä liikkumaton, ylväänä hän istuvi vaan; Napoleonin graniittiarkku Sotien jälkeisten suurten ikäluokkien monisatapäisessä tyttökatraassa istuimme tipulassa opettelemassa ulkoa sotien syitä ja seurauksia, taivuttelemassa vieraitten kielten verbejä ja laulamassa Du gamla, du friaa ja Marseljeesia alkukielellä. Ja jotakin muuta oli jossain. Muun muassa Napoleonin punagraniittinen arkku Pariisin des Invalides-kirkossa. Matkailuesite kertoi, että kupolin alla olevassa kryptassa olevan arkun päällimmäinen kuori on veistetty suomalaisesta punaisesta graniitista. Siinä se seisoi vihreällä graniittijalustalla kiiltävänä valokuvana albumissamme vuodelta Siellä lepäävät pienen miehen tuhkat, miehen, jonka varjo heittyi Koljonvirralle asti. Sen seurauksena Ruotsin nykyinen hovi sai esi-isän Ranskasta. Runebergin jambisäkeinen Vänrikki Stoolin tarinat Paavo Cajanderin suomentamana oli 1960-luvun koululukemistoamme, jota nykylukija tuskin ymmärtää, josko mekään silloin oppikouluikäisinä. Säkeitten poljento kuvastaa sen ajan henkeä. Vuonna 2007 ovat vänrikit saaneet nykyaikaisen sotisovan Juhani Lindholmin käännöksenä: Tehtäväni täytin loppuun asti, voittoisaan. Eikä ihan käsittämätön liene vanha käännöskään: Työ tehty on, mä pääsin voittajaksi. Muistelmakuvauksen on kirjoittanut Kaija Kauppinen (o.s. Lappalainen, synt. 1945). Sähköposti: Suruviestejä Joulukuun 16. viime vuonna sukuseuramme hallituksen jäsentä Antti Kinnusta kohtasi suuri menetys. Hänen vaimonsa Helvi Kinnunen kuoli pitkälle edenneeseen sairauteen. Kuollessaan hän oli 70-vuotias. Siunaus- ja muistotilaisuus pidettiin Kutsun takakannessa oli oheinen kuva Helvi Kinnusesta runon kera. KauppisViesti sai helmikuussa toisenkin suruviestin. Tervehdys täältä Andorrasta. Valitettavasti tällä kertaa minulla on surullista kerrottavaa: tätini Pirkko-Liisa Aknar, isäni Voitto Kauppisen sisar nukkui pois Hampurissa Hän oli ylpeä kauppislainen ja vietti miehensa Turhanin kanssa kesät Halsualla Vanhassa tuvassa. Vanhatupa on rakennettu vuonna 1856 ja oli paappani ja siis Pirkko-Liisan isän Oskari Kauppisen synnyinkoti. Irmeli Kauppinen Irmeli Kauppinen on ollut mukana useilla sukujuhlilla, viimeksi 2007 Hankasalmella. Kauppisten Sukuseura ottaa osaa suruunne. Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla. Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä. Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.