Uusia polkuja teatteri-ilmaisulle

Transkriptio

1 Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti HELMI ry:n jäsenlehti 19. vuosikerta 1 / Tässä numerossa: Teema: Kiusaaminen Suosalo loistaa mielipuolena Kierros osasto 7B:llä Brasilialainen teatteriryhmä UEINZZ Uusia polkuja teatteri-ilmaisulle

2 sisällys teemana kiusaaminen sivu 6-11 Osasto 7B Helmi-lehden tutkimusmatka ratikka 7B:llä läpi talvisen Helsingin. Kierroksella karisteltiin ennakkoluuloja. Sivu 22 y Työpaikkakiusaaminen prosessina. sivu 6 y Mitä tehdä koulukiusaamiselle. Sivu 8 y Diagnoosi ei paranna vaan tieto. sivu 10 Laturi auttaa ja tukee Alvi ry:n tukipiste Laturi on toiminut esimerkkinä jo kymmenen vuotta. Laturi aloittaa uuden juttusarjan, jossa tutustutaan kuntoutujien paikkoihin ja mielenterveysalan toimijoihin. Sivu 19 UEINZZ - teatteria brasiliasta Brasilialanen kuntoutujista koostuva teatteriryhmä piipahti Suomessa. Haastattelimme ryhmän johtajaa. Sivu 24 vakituiset ihmismielen oudot selviytymiskeinot Mielipuolen päiväkirja -monologi nostaa esiin ihmismielen outoja selvitymiskeinoja. Ja Martti Suosalo loistaa! Sivu 18 kuva: Johnny Korkman Puheenjohtajalta 3 Uutisia meiltä ja muualta 4 Sielun helmiä 12 Hullun mylly -mielipiteitä 14 Elävästä elämästä 15 sarjakuva 16 kirja-arvostelut 26 HELMI ry:n järjestösivut 29 Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti, HELMI ry:n jäsenlehti Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tai tuo HELMI-lehdelle tarkoitettu posti toimitukseen, osoitteeseen Pasilan Puistotie 7, Helsinki tai lähetä sähköpostia: helmi@mielenterveyshelmi.fi Päätoimittaja: Minna Jääskeläinen Toimitus, taitto ja kuvat: Arto Mansikkavuori ISSN vuosikerta Painopaikka: Auranen, Forssa Ilmoitusmyynti: Jari Hämäläinen, p Mainosilmoitusaineistot: TJM-Systems Oy: PL 75, Espoo. p. (09) , faksi (09) , sähköposti: aineistot@tjm-systems.fi Kannen kuva: UEINZZ Theatre group Tilaushinta Suomeen: 30 euroa vuodessa (4 numeroa). Tilaukset helmi@mielenterveyshelmi.fi tai Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto KULTTI ry:n jäsenlehti.

3 puheenjohtajalta Helmi-lehti uudistui! Varmaan huomasitkin jo. Kaikki on toisin! Ihan vinksallaan. Ensi vuonna kaksikymppisiään viettävä Helmi-lehti vaihtoi vaatteita ja samalla tyyliä. Lehden ulkoasu on nyt entistä selkeämpi ja nykyaikaisempi. Vaikka lehti näyttää erilaiselta, kyseessä on edelleen sama tuttu ja turvallinen Helmi. Lehden uudistuksen jälkeenkin lähes kaikki lehden artikkelit syntyvät HELMI ry:n jäsenten voimin. Palkattu toimittaja auttaa tekstien ja kuvituksen saattamiseksi painokuntoon. Lehden avustajaryhmässä on jo lähes 30 aktiivista jäsentä. Eniten lehdessä on muuttunut tämä ensimmäinen aukeama. Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n jäsentalojen osoitteet ja henkilökunnan yhteystiedot löytyvät tästä lähtien järjestösivujen lopusta, lehden takaosasta, sivulta 31. Toivottavasti uudistunut Helmi miellyttää ja alkaa nopeasti tuntua tutulta. Otamme myös mielellämme palautetta vastaan. Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen ja tavallista postia osoitteella Helmi-lehti, PL 32, HKI. Helmi lehden toimitus HELMI ry:n toimintaa tukevat RAY ja Helsingin kaupunki Palveluohjaukseen tarvitaan lisää resursseja Elämäämme ja toimintaamme jäsentävät erilaiset ajanjaksot, jotka seuraavat toisiaan niin kuin aamu seuraa yötä. Mittakaavat ja ajanjaksot vain vaihtelevat. Eräs painokkaimmista on kalenterivuosi. Tähän ajanjaksoon kuuluu erilaiset tilinteon hetket. Ensin katsomme mitä saimme aikaan ja sitten siirrämme katsetta kohti uusia haasteita. Mitä teemme tästä eteenpäin? Seuraavaan vuoteen mennään näistä lähtökohdista, näistä lähtöasetelmista ja näillä resursseilla. Viime vuoden aikana HELMI ry:n jäsenmäärä kasvoi ilahduttavasti noin 6 prosenttia. Olemme jo nyt vahvasti toisella tuhannella. Jäsenmäärä on hyvin tärkeä asia. Se osoittaa, että toiminta pitää sisällään tärkeitä ja arvokkaita asioita. Mielenterveyssektorilla se kertoo myös yhteiskunnan ilmapiirin tilasta: asenteista, arvoista, toimista ja valinnoista. Yhdessä me olemme aina vahvempia. Nykyisessä lamailmapiirissä useimmiten vastaantulevat asiat ovat negatiivisia: lomautuksia, irtisanomisia, tuotantojen siirtoja vielä huonommassa tilanteessa oleviin maihin, leikkauslistoja jne. Surkuhupaista on seurata uutisten tavanomaista lähetystä, jossa ensin kerrotaan lamauutisia ja näiden jälkeen johtajille jaetuista jättiläisosingoista. HELMI ry toimii vuosittain anottavien avustusten varassa. Nyt useimmat avustuspäätökset ovat tulleet. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että olemme niiden harvalukuisten järjestöjen joukossa, joiden avustussumma oli edellisvuotta suurempi. Se ei kuitenkaan saa peittää sitä tosiasiaa, että avustuksia saatiin merkittävästi vähemmän kuin anottiin. Toimintoihin ja nouseviin kustannuksiin olisi perustellusti tarvittu enemmän rahaa. Saatujen avustusten määrä on viime vuosina ollut selvästi vähemmän kuin HELMI ry:n toimintojen kustannukset. Tässä tilanteessa nyt eletään. Toimintaympäristössä ei ole merkkejä asiantilan muuttumisesta. Meidän on pakko reagoida tilanteeseen ja suunnitella toiminta sen mukaan. RAY:n avustukset ovat osaltamme muuttumassa yhä enemmän yleisavustuksista kohdeavustuksiksi. Tässä mielessä teimme jo oma-aloitteisesti merkittävän muutoksen. Siirsimme Siilitien toimipisteeseen enemmän kohdennettua avustusta, jotta se paremmin vastaa Siilitiellä tapahtuvaa toimintaa. Valitettavasti rahoitusta ei saatu riittämään palveluohjauksen jatkumiseen Siilitiellä. Palveluohjaus keskittyy toistaiseksi Pasilan jäsentalolle, jossa toimintaa jatketaan yhden palkatun työntekijän voimin. Helmin palveluohjaajaa on kutsuttu myös toisella nimellä rinnallakulkijaksi. Tämä sana kertoo enemmän toteuttamastamme tärkeästä toiminnasta. Moni mielenterveyskuntoutuja tarvitsee henkilökohtaista apua ja hoitojärjestelmästä riippumatonta rinnallakulkijaa saadakseen kiinni elämästä. Palveluohjaajan antaman tuen avulla löydetään jokaisen omat vahvuudet ja kuntoutuminen voi edetä omin voimin. R i n na l l a k u l k ijoit a tarvittaisiin paljon. Juuri tämän tyyppisen tuen tarpeessa on varmasti tuhansia mielenterveyskuntoutujia. Monella ei luohjaajaa on ole puolisoa, sukulaisia kutsuttu myös tai ystäviä, jotka voisivat olla tukena esimerkiksi sairaalasta avohoitoon ja normaaliin arkeen rinnallakulkijaksi. siirryttäessä. Henkilökohtaisella auttamisella ja tsemppaamisella saadaan henkilön omat voimavarat käyttöön. Hoito- ja palvelujärjestelmä ei tsemppaa. Se ratkaisee nämä vaikeat tilanteet järjestämällä kotiin lisää palveluita, kuten ruokapalvelua, siivousta, lääkkeiden jakoa jne. Helmin palveluohjauksessa uskotaan kuntoutujan voimavaroihin. Yhdessä on mahdollista oppia esimerkiksi käymään kaupassa tai apteekissa. Tavoitteet asetetaan lähelle ja edetään rauhassa kohti omatoimisuutta ja oman elämän parempaa hallintaa. Helmin palve- toisella nimellä Tulevaisuudessa olisi hienoa nähdä Helmissä vaikkapa kymmenen palkatun palveluohjaajan / rinnallakulkijan tiimi, joka tekisi kenttätyötä kuntoutujien arjessa. Olen varma, että työ alkaisi tuottaa jo parissa vuodessa mittavia säästöjä yhteiskunnalle ja nostaisi kymmenet kuntoutujat takaisin elämän syrjään kiinni. Näin toteutettaisiin myös puhtaasti yhdistyksen sääntöjen 2 mukaista toimintaa: Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys pyrkii keskinäisen avun ja tuen periaatteella tukemaan ja etsimään ratkaisuja jäsentensä elämänhallintaan, hoitoon, sosiaaliturvaan ja kuntoutumiseen liittyviin kysymyksiin. Juhani Ojala puheenjohtaja HELMI ry Helmi 1/ Kuva: Raimo Kautto

4 Ennakkotietoa rekisteritutkimuksesta: Psyykkisesti sairastuneilla jopa 15 vuotta lyhyempi elämä Kuopiossa helmikuussa pidetyillä kansallisilla mielenterveyspäivillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi dramaattisia ennakkotietoja Kristian Wahlbeckin johtamasta rekisteritutkimuksesta. Tutkimuksessa on havaittu, että psyykkisistä sairauksista kärsivien suomalaisten elinajanodote on huomattavasti lyhyempi kuin koko kansalla keskimäärin. Tutkimuksen mukaan miehillä ero oli 15 vuotta ja naisilla 11 vuotta. Wahlbeckin mukaan yhtenä syynä eroon on psyykkisesti sairaiden hoitamatta jääneet fyysiset sairaudet. Monet vakavat sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit tai diabetes jäävät usein hoitamatta. Fyysistä sairautta ei ehkä huomata ja se jää psyykkisen sairauden varjoon. Wahlbeck sanoo, että mielenterveyspotilaita voidaan myös kohdella huonosti terveyspalveluissa ja että suoranaista syrjintääkin esiintyy. Wahlbeckin mukaan yhtenä syynä eroon on psyykkisesti sairaiden hoitamatta jääneet fyysiset sairaudet. Uutisen tultua julki Helsingin sanomien keskustelupalstalla alkoi vilkas keskustelu elinaikaeron syistä. Monissa viesteissä arveltiin syiksi myös pitkäaikaisen lääkityksen elimistölle aiheuttamaa kuormitusta. Syyt eroihin löydettävä THL:sta ei osattu arvioida, milloin Wahlbeckin raottama rekisteritutkimus julkaistaan. Jos varsinaisen tutkimusraportin mukaan tulokset ovat näin hälyttäviä, elinajanodote-erojen syyt pitää selvittää perin pohjin. Tarvitaan laaja tutkimushanke erojen syiden selvittämiseksi ja toimenpideohjelma, millä elinaikaero saadaan kaventumaan. Ihmistä on hoidettava kokonaisvaltaisesti, sillä usein psyykkisillä ja fyysisillä vaivoilla on yhteys toisiinsa. Arto Mansikkavuori HELMI mukaan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen verkostoon Helmi liittyi vuoden vaihteessa jäseneksi Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen verkostoon (EAPN-Fin). Verkostoon kuuluu nyt 33 järjestöä tai muuta yhteisöä. Tukijäseniksi voivat liittyä myös yksittäiset kansalaiset. EAPN-Fin toimii köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan ja on yhteistyöelin järjestöille, joilla on sama tavoite. Verkosto toimii köyhyydessä elävien, syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhassa olevien kansalaisten aseman parantamiseksi, sosiaalisten oikeuksien ja perusturvan toteutumiseksi ja hyvinvoinnin sekä itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. EAPN-Fin haluaa myös edistää sosiaalipoliittista keskustelua. EAPN-Fin on osa eurooppalaista köyhyysverkostoa, jonka muodostaa kansalliset verkostot kaikissa EU-maissa. EAPN:n toimisto löytyy Brysselistä. Verkoston tavoitteena on saada köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät asiat EU:n asialistoille. EAPN haluaa saada vakuutuksen EU:n ja sen jäsenmaiden halusta ehkäistä köyhyyttä ja syrjäytymistä. Stop köyhyys -teemavuosi 2010 Käynnistynyt vuosi on Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen teemavuosi. EAPN-Fin on mukana järjestämässä teemavuoden tapahtumia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimii teemavuoden toteuttamisen koordinoijana Suomessa. Eri euroopan maat toteuttavat teemavuotta kansallisesti valittujen teemojen pohjalta. Suomessa pääaiheeksi on valittu osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Teemavuoden tapahtumilla ja hankkeilla halutaan vahvistaa osallisuutta ja sen ymmärtämistä, edistää tasavertaisuutta ja resurssien oikeudenmukaista jakoa sekä poistaa osallisuuden sosiaalisia ja kulttuurisia esteitä. Tulevissa teemavuoden tapahtumissa puheenvuoro annetaan köyhille ja syrjäytyneille sekä heidän kanssaan työskenteleville tahoille. Yksi teemavuoden näkökulma on sairas köyhyys, jolla nostetaan keskusteluun pitkäaikaisen sairauden aiheuttamaa merkittävää köyhyysriskiä. Vaikka kansanterveys on yleisesti parantunut, yhteiskunnallinen asema vaikuttaa ihmisen terveyteen. Noidankehä sairaus luo köyhyyttä - köyhyys luo sairautta on totta. Teemavuoden moninaiset tapahtumat löytyvät verkkosivuilta ys.fi Lisätietoa myös EAPN-Finin verkkosivuilta ja euroopan kattojärjestön sivuilta Teksti: Arto Mansikkavuori 4 Helmi 1/2010

5 Työurien pidentämistä pohtineet työryhmät unohtivat osatyökykyiset Suomessa on työttömien lisäksi arviolta hengen suuruinen ihmisryhmä vailla työtä. Tämä joukko koostuu työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutumisrahaa saavista henkilöistä, jotka olisivat kykeneviä ja halukkaita tekemään osa-aikaista työtä. Yhteiskunta ei anna tälle syrjään työnnetylle joukolle mahdollisuuksia ottaa työtä vastaan. osatyökykyisen henkilön pitkäkestoisena työllistymisen tukena. Tuki olisi tarkoitettu Kelan työkyvyttömyyseläkkeen saajan perustuloksi osa-aikaisen työn ohessa. Näin osa-aikaisesti työllistyminen tulisi taloudellisesti mahdolliseksi mm. mielenterveyskuntoutujille. Joustavaa sosiaaliturvaa Edes työurien pidentämistä pohtineet työryhmät eivät ole huomioineet eläkkeellä olevien osatyökykyisten työllistämisen tarjoamia mahdollisuuksia. VATES-säätiön ja Mielenterveyden keskusliiton maaliskuussa julkaisemassa raportissa esitellään toimenpiteitä, miten tämä työvoimapotentiaali olisi mahdollista saada käyttöön. Matti Vanhasen taannoin Rukan lumilla saama idea eläkeikien nostamisesta ei olekaan ainoa tapa lisätä ihmisten työpanosta yhteiskunnassa, vaan mukaan talkoisiin voitaisiin ottaa työkyvyttömiksi leimattuja ihmisiä. Tätä ajatusta on pohdittu viime vuoden aikana useaan otteeseen myös Helmin edunvalvontatyöpajassa. Ajatus on mehevä, sillä osatyökykyisten työllistymisestä hyötyvät kaikki osapuolet. VATES-säätiön ja MTKL:n mukaan työllistämällä halukkaat osatyökykyiset, voitaisiin nostaa koko Suomen työurien pituutta keskimäärin yhdellä vuodella. Tämä olisi jo merkittävä osa hallituksen neljän vuoden työurien pidennystavoitteesta. Raportti on tärkeä keskustelunavaus. Osa-aikatyö mahdolliseksi Raportti Ratkaisuehdotuksia työurien pidentämiseen Työkyvyttömyysetuutta saavat työvoimapotentiaalina esittelee toimenpiteinä mm. tuloloukkujen purkamisen työkyvyttömyyseläkettä saavien osalta. Yhtenä keinona tähän voisi raportin mukaan olla Kelan uusi osatyökyvyttömyysetuus, joka toimisi Raportissa mainitaan tuloloukkujen olevan suuri ongelma työkyvyttömyysetuuksien varassa eläville ihmisille. Tarvitaan joustavaa sosiaaliturvaa, joka joustaa elämäntilanteiden mukaan. Raportti jää valitettavan yleiselle tasolle näiden ongelmien ratkaisuehdotuksissa. Sen mukaan palkkatuloja pitää voida ansaita huomattavasti enemmän työkyvyttömyyseläkettä menettämättä ja asumistukijärjestelmän sekä eläkkeensaajan hoitotuen joustamattomuus pitää korjata. Raportin julkaisutilaisuuden loppukeskustelussa todettiin, että kukaan ei kanna kokonaisvastuuta vaikeasti työllistettävien asioista sekä annettiin perusteltua ja vahvaa kritiikkiä työhallinnon ja työmarkkinajärjestöjen suuntaan. Raportti ladattavissa: Anita Hirvosesta hyvän mielen lähettiläs Mielenterveyden keskusliitto MTKL valitsi viime vuoden lopussa Anita Hirvosen Hyvän mielen lähettilääksi vuodelle Aikaisempia lähettiläitä ovat olleet Petri Lehtinen, Krisse Salminen, Mitro Repo, Jarmo Luttinen, Lauri Karhuvaara ja Samuli Edelmann. Anita Hirvonen on asettanut itsensä usein alttiiksi puhumalla julkisuudessa avoimesti omista vaikeuksistaan. Näin tekemällä hän on kannustanut muita ihmisiä avoimuuteen ja keskusteluun. Anita Hirvonen on tuonut hyvää mieltä, toivoa ja iloa toisten ihmisten elämään. Anita Hirvosen yli 40-vuotisen uran suurimpia hittejä ovat mm. Itke vaan jos helpottaa, Sormet pois, De Va Kukku De, Sydän rakastaa, Maitolavan prinsessa ja Sua liikaa rakastan. Nykynuoriso tutustui Anitaan muutama vuosi sitten, kun hänen laulamansa Älä tule myöhään -kappaletta sämplättiin Spesialistin hiphop-kappa- leeseen. Hän oli myös mukana omaelämäkerrallisessa Anita-musikaalissa, joka pyöri Riihimäellä talvikauden kaksi vuotta sitten. Anita kertoi minulle, että varhaisina vuosina hän oli lehdistön hampaissa ongelmiensa takia, mutta viime vuosikymmeninä hänellä on ollut reilut ja avoimet välit lehdistön suuntaan. Lähettilääksi nimittäminen tapahtui MTKL:n tiloissa joulukuussa 2009 ainutlaatuisen musiikkielämyksen säestyksellä. Kansanmusiikista ideoita ammentava yhtye Piirpauke soitti jazzitettuna perinteisiä suomalaisia virsiä saksofonin ja afrikkalaisen rumpalinsa säestyksellä. Teksti: Olli Stålström Kuva: Inkeri Aalto, MTKL Helmi 1/2010 5

6 Konfliktista henkiseksi väkivallaksi - työpaikkakiusaaminen Mielenterveyden keskusliitto ja HELMI ry toteuttivat viime vuonna kyselyn ihmisten selviämisestä työelämässä. Vakavasta masennuksesta kärsivistä 70 prosenttia ja kaikista vastaajista puolet ilmoitti työuupumuksen olleen ainakin osasyynä senhetkiseen sairastumiseensa. Työpaikkakiusaaminen oli vaikuttanut sairastumiseen joka neljännellä vastaajalla. Kiusaaminen eli henkinen väkivalta työpaikoilla on kuitenkin kielletty työterveyslailla jo vuonna Ingrid oli keski-ikäinen toimistotyöntekijä pienessä yrityksessä. Hänen miehensä työskenteli saman yrityksen keskijohdossa. Työpaikalla asiat sujuivat yleensä hyvin, ja niistä osattiin keskustella asiallisesti. Tilanne muuttui täysin, kun Ingridin mies sairastui ja joutui jäämään eläkkeelle. Ingrid jäi ikään kuin yksin ja joutui ensin työtovereidensa silmätikuksi ja sitten jonkinlaiseksi syntipukiksi, joka eristettiin muusta työyhteisöstä ja jota kuitenkin syyllistettiin työpaikan ongelmista. Ingridin epätoivoinen puolustautuminen aiheutti stressiä, joka vähitellen muuttui depressioksi. Tämä antoi työtovereille tilaisuuden leimata Ingrid henkisesti häiriytyneeksi. Lopulta Ingrid teki itsemurhan. Ingrid piti päiväkirjaa, jossa kuvaili toisaalta työtovereidensa käyttäytymistä ja toisaalta omia riittämättömyyden ja surun tunteitaan tilanteessa, jota hän ei voinut ymmärtää. Tämän päiväkirjan pohjalta Ruotsissa asuva saksalaispsykologi Heinz Leymann kirjoitti vuonna 1988 kirjan nimeltä Ingen annan utväg (Ei muuta ulospääsyä). Siinä työpaikkakiusaamista tarkastellaan ensimmäisen kerran yhtenäisenä ja loogisena prosessina erillisten kiusaamistapahtumien asemesta. Asioita vailla nimeä Pahinta on, että kiusaamistilannetta kuvaamaan ei oikein löytynyt sanoja. "Mobbaustapausten jäljittäminen kesti muutaman vuoden. Mutta se ei tapahtunut suorissa kontakteissa. Mobbauksen uhreilla ei ollut kieltä. Vakiintuneita kielellisiä ilmauksia ei ollut olemassa. Kärsimys saattoi olla lakaistuna maton alle siksi, että sitä ei verbalisoitu ja siksi, että ongelmista oli tehty yksilöongelmia, jotka koskivat vain yksittäisiä henkilöitä, joilla oli tiettyjä ominaisuuksia." Leymannin mielestä koulukiusaamisen ja aikuiskiusaamisen välillä on selvä ero. Aikuiskiusaaminen on tehokkaampi tapa sulkea ihminen ryhmän ulkopuolelle, se merkitsee sitä paitsi hänen sulkemistaan ulos työelämästä - monille siihen saakka menestyksellisestä työelämästä. Ulossulkeminen voi tuoda mukanaan totaalisen psykologisen, sosiaalisen ja taloudellisen katastrofin, jollaista ei juuri voi havaita koululaisten keskuudessa. Lähimpänä toisiaan nämä kiusaamistilanteet ovat silloin, kun matalapalkka-aloilla työskentelevät objektiivinen konfliktin vaihe uhrin aikuiset harrastavat "ajanvietekiusaamista", toisin sanoen valitsevat sopivan työtoverin, jonka kanssa sopii "huvitella", koska työ on niin yksitoikkoista ja ikävää. Leymannin käyttämälle ruotsinkieliselle termille utfrysning on vaikea keksiä vas- käyttäytyminen muiden näkemys uhrista sosiaalinen prosessi alku alku verraten usein OK alku loukkaus, vääryys uhri huomaa tilanteen vaikea psykologiset ja sosiaaliset myytit syntyvät vallankäyttö copingmekanismit aktivoituvat yhteistyökyvytön psykologiset ja sosiaaliset myytit syntyvät oikeuksien rajoittaminen epätoivo täysin hyväksymätön käytös psykologiset ja sosiaaliset myytit kehittyvät kohti syrjäytymistä epätoivoinen oikeuksien etsintä psyykkisesti sairas Vakavanasteisen kiusaamisprosessin eteneminen työyhteisössä (Leymann 1988, 80). sosiaalinen stigmatisaatio ja syylliseksi leimaaminen 6 Helmi 1/2010

7 prosessina t inet ta suomenk i e l e s s ä. Sana tarkoittaa lähinnä heittämistä tai jättämistä ulos pakkasen armoille. Linnunpoikasetkin voivat syrjäyttää pesueen heikoimman putoamaan pesästä. Ehkä Suomessa käsitellään kiusaamista vähemmän kuin muualla Länsi-Euroopassa siksi, että kielen totutut rakenteet ovat täällä usein passiivivoittoisia. Suomessa puhutaan syrjäytymisestä, kun muualla ilmiö käsitetään syrjinnäksi (discrimination, utslagning). Suomessa masennutaan, kun toisaalla tullaan masennetuiksi (be depressed, bli deprimerad). Kuitenkin suomen masentaa-verbi on alun perin yhtä konkreettinen ja sotainen kuin muiden kielten kantamuoto, latinan deprimere). Nämä passiiviset muodot ovat sitä paitsi ajatukseltaan samantyyppisiä kuin sairastuminen. Vielä sentään puhutaan työssäkiusaamisesta eikä työssäkiusautumisesta. prosessin viisi vaihetta Leymannin mukaan kiusaamistilanteen ensimmäinen vaihe alkaa konf liktista. Toiseen vaiheeseen liittyy erilaisia kielteisiä tekoja, kiusaamista ja stigmatisaatiota eli leimaamista. Syntipukkivaiheessa ympäristön tai tilanteen herättämä turhautuminen kohdistetaan yhteen yksilöön, josta tulee työpaikkakiusaamisen uhri ja joka samalla täyttää työyhteisön jäsenten tarpeet. Henkilöstöhallinto tulee kuvaan kolmannessa vaiheessa. Toisessa vaiheessa tapahtunut uhrin stigmatisaatio johtaa helposti siihen, että kolmannen vaiheen vaikeudet katsotaan hänen syykseen. Viimeinen, neljäs vaihe on karkottaminen, kun uhri pakotetaan jättämään työpaikkansa. Eskaloituvaa kiusaamisprosessia on kuvailtu myös menetelminä, joista tulee aikaa myöten yhä vakavampia. Prosessi alkaa epäsuoralla kielteisellä käyttäytymisellä ( juorut, pahaa tarkoittavat tai valheelliset tarinat), joita vastaan on vaikeaa taistella. Sen jälkeen kiusaamisesta tulee välittömämpää, ja uhri voidaan eristää tai tehdä naurunalaiseksi. Työtoverit alkavat vähitellen ajatella, että konf likti on uhrin persoonallisuuden syytä. Uhrilla ei ole enää samaa ihmisarvoa kuin muilla, tilannetta pidetään hänen syynään, ja hänen katsotaan ansaitsevan tulla kohdelluksi huonosti. Tämän mahdollistaa kiusaamisen kollektiivinen luonne. Kiusaajat oikeuttavat käyttäytymisensä halventamalla uhria ja välttävät siten syyllisyydentunteet. Prosessin kahdessa viimeisessä vaiheessa kiusaaminen ilmenee suorina uhkauksina. Uhrin yksityiselämän halventaminen ja hänen mielenterveytensä kyseenalaistaminen ovat loppuvaiheessa tavallisia menetelmiä. Kiusaamisprosessissa on olennaista se, että uhri ei voi tehdä juuri mitään tilanteen ratkaisemiseksi. Kiusaamisen stigmatisoivat seuraukset ja sen jatkuva kiihtyminen ja voimistuminen tekevät uhrista yhä voimattomamman päivittäisissä tehtävissään ja työn edellyttämässä yhteistyössä, hänestä tulee yhä haavoittuvampi. Yhteisön jäsenet voisivat pysäyttää eskalaation aikaisessa vaiheessa, mutta ryhmäpaineen ja itsesuojelun vuoksi ja pelosta, että heistä voisi tulla seuraava uhri, he eivät vastusta kiusaamista tai tue uhria. Myytit hämäävät Ei ole harvinaista, että kiusaamisprosessilla halutaan kiinnittää huomio pois jostakin aivan muusta ongelmasta. Leymann on pannut merkille työpaikkakiusaamisen eri vaiheissa sosiaalisia ilmiöitä, jotka hän tulkitsee ympäristön puolustusmekanismeiksi. Puolustautumisen tarkoituksena vaikuttaa olevan se, että uhrin ympäristössä vaikuttavien ihmisten ei tarvitsisi tunnustaa kiusaajanrooliaan. Näitä puolustusmekanismeja ovat uhria koskevat psykologiset ja sosiaaliset myytit, joiden perusteella oikeutetaan kiusaamisen seuraava vaihe. Koko kiusaamisprosessi kestää yleensä useita vuosia, vähintään neljä tai viisi vuotta. Kymmenenkään vuotta ei ole tavattoman pitkä aika. Merkittävää on, että muutaman vuoden kuluttua konf liktista ympäristö ei enää muista, mistä kaikki alkoi, vaan tuomitsee uhrin senhetkisen tilanteen perusteella. Ennemmin tai myöhemmin ympäristö tuomitsee uhrin 'psyykkisesti sairaaksi' ja on valmis potkimaan tämän ulos työpaikalta tai työelämästä. Uhrin kannalta tilanne on sietämätön. Leymannin tutkimiin tapauksiin mahtuu kaikkea mahdollista karkeista solvauksista suoranaisiin laittomuuksiin. Uhri joutuu emotionaaliseen ja kognitiiviseen tilaan, jossa pitkäaikaiset ja akuutit tapahtumat hallitsevat täysin hänen ajatusmaailmaansa ja käyttäytymistään. Yleistämisvaikutuksen vuoksi hän soveltaa ajatuksiaan muihinkin elämän aloihin, kiusattuna olemisesta tulee elämäntapa. Kamppailu epätoivoisessa tilanteessa johtaa luonnollisesti stressiin. Se tarkoittaa yksinkertaisesti epäonnistumista tilanteeseen sopeutumisessa. Vika ei useinkaan ole sopeutujassa, vaan ratkaisemattomassa tilanteessa. Masennuksestaan kertova henkilö luokitellaan kuitenkin helposti mielialahäiriöiseksi ja hänelle määrätään lääkitystä, vaikka jäsentävä ja ratkaisukeskeinen keskustelu henkilön sopeutumisesta vaikeisiin tilanteisiin voisi olla paremmin paikallaan. Masennusdiagnoosi ja -lääkitys voi vaikuttaa henkilön mielikuvaan omasta terveydentilastaan ja saada hänet liioittelemaan omaa syyllisyyttään elämäntilanteeseensa. Lisätietoa Heinz Leymannin elämäntyöstä: Teksti: Juhani Weijola Kuva: Satu Nykopp Helmi 1/2010 7

8 Koulukiusaaminen on vakava ongelma Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tregedioissa tekijät olivat nuoria miehiä, jotka olivat olleet yksinäisiä ja koulukiusattuja. Näiden tapahtumien jälkeen koulukiusaaminen on ollut paljon otsikoissa. Mistä koulukiusaamisesta tai henkisessä kouluväkivallassa on kyse? Kuinka vakava asia on? Miten ongelmaan on puututtu? Koulukiusaamisesta puhuttaessa tietämättä helposti vähätellään ja vääristetään käsitystä ilmiön vakavasta puolesta. Syynä on kiusaaminen-sanan arkikielessä esiintyvä kevyehkö merkitys. Lasten normaalia ja haitatonta ryhmäkäyttäytymistä, rajua leikkiä, erimielisyyksiä, riitoja, taistelua leluista ym. kutsutaan usein kiusaamisesta johtuvaksi, vaikka kyse on eri asiasta. Mm. Pekka Sauri vaati helmikuussa, että puhuttaisiin suoraan kouluväkivallasta kiusaamisen sijaan. Saurin vaatimuksessa on perusteita, mutta koulukiusaaminen KiVa-koulu toimintaohjelma voidaan myös määritellä uudelleen. Mitä kiusaaminen on? Useimmiten kouluväkivalta ja kiusaamiseksi mielletty toiminta on luonteeltaan henkistä. Tämä henkinen kouluväkivalta on lapsen kehitykselle erittäin tuhoavaa. Koulukiusaaminen tarkoittaa vakavaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jonka yksi tai useampi lapsi tai aikuinen kohdistaa yhteen ja samaan uhriin. Sen muodot voivat vaihdella mutta yhteisenä piirteenä KiVa-koulu-ohjelma on Opetusministeriön rahoittama, Turun yliopistossa kehitetty koulukiusaamista ehkäisevä ja vähentävä toimenpidekokonaisuus. Vahvasti tutkimustietoon perustuva ohjelma on suomalainen sosiaalinen innovaatio. Ohjelma alkoi pilottivaiheella syksyllä 2006 ja se vakiinnutettiin valtakunnallisesti perusopetuksen koulujen käyttöön syksystä 2009 alkaen. Tuolloin 1800 halukkaasta koulusta 1400 mahtui mukaan. Ohjelma on käytössä nyt noin 40 prosentissa kouluista. Koulujen henkilökunnalle, oppilaille ja vanhemmille tarjotaan koulutusta ja tietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Koko kouluyhteisö sitoutetaan kiusaamisen vastaiseen työhön. KiVa-oppitunteja pidetään läpi koko peruskoulun, mutta tehostetusti ensimmäisellä, neljännellä ja seitsemännellä luokalla. KiVa-tiimi selvittää jokaisen kiusaamistilanteen ja tekee siitä raportin. Nämä raportit tutkitaan Turun yliopistossa. Toimintaohjelma on toiveita herättävä malli koulujen kiusaamiskulttuurin murtamiseksi. Ohjelmalla puututaan kiusaamiseen ryhmäilmiönä, eikä vain kiusaajan ja uhrin välisenä asiana. Kiusaamista ruokkii juuri ryhmän kyvyttömyys puuttua tapahtumiin. Usein luokassa kiusaamista seurataan kuin joka päivä toistuvaa näytelmää. Kiusaajalta voidaan jopa odottaa jokapäiväistä kiusaamisnäytöstä. KiVa-koulu -ohjelmalla annetaan ryhmälle itselleen keinoja kiusaamisen lopettamiseen. Ryhmän hiljaisen enemmistön paine ja paheksunta voikin tehokkaasti saada kiusaajan lopettamaan väkivalta. Pilottikouluissa ohjelma on tehonnut ja kiusaaminen vähentynyt. Se miten ajan myötä koulujen kulttuuri muuttuu, on vielä epäselvää. Lisätietoa: on toistuvuus. Ristiriidat ja erimielisyydet ovat aivan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Vakavaa henkistä väkivaltaa ja kiusaamista on sen sijaan tahallinen toiminta, jossa uhrille aiheutetaan toistuvasti pahaa mieltä. KiVa-koulu toimintaohjelman mukaan kiusaaminen eroaa riitelystä ja leikistä siinä, että kiusaaminen on 1) tahallista, 2) toistuvaa ja 3) kiusattu on kiusaajiinsa nähden jollain tavoin puolustuskyvytön tai heikommassa asemassa. Kiusaaminen ei ole viatonta leikkiä, siitä ei selviä antamalla samalla mitalla takaisin eikä se kasvata luonnetta. Kiusaaminen on aina vakavaa toisen ihmisen oikeuksien loukkaamista ja ihmisarvon alentamista. Kiusatuksi joutuminen muodostaa riskin kiusatun hyvinvoinnille ja myöhemmälle kehitykselle. Kiusaamisen aiheuttama tuho Ongelma on kouluissamme varsin yleinen. Kiusatuksi joutuu prosenttia nuorista koululaisista. Ylemmillä luokka-asteilla luvut ovat puolta pienempiä. Vakavasti kiusattujen osuus on kuitenkin koko peruskoulussa 1-2 prosentin luokkaa. Kiusattu oireilee aina yksilöllisesti, mutta perusreaktioita voivat olla psykosomaattiset sairaudet, aggressiivisuus, itsetuhoinen käyttäytyminen tai lamaantuminen ja taantuminen. Pahan olon lisäksi univaikeudet, masentuneisuus ja keskittymisvaikeudet ovat myös tyypillisiä oireita. Usein ensimmäinen oire koululaisella voi olla vatsakivut. Kiusaaminen voi tehdä uhrista myös tavanomaista pelokkaamman. Myös kiusaaja on vaarassa Kiusaaminen on tekijälle lähes yhtä vahingollista kuin uhrille. Vaikutukset voivat näkyä uhrissa konkreettisesti hyvinkin nopeasti, kun taas tekijälle voi tulla on- 8 Helmi 1/2010

9 gelmia vasta pitkän ajan kuluttua. Jos kiusaamiseen ei puututa ja se saa jatkua, tekijän käsitys itsestä ja sosiaalisista suhteista vääristyy. Kiusaamisesta muodostuu kiusaajalle luonnollinen tapa ratkaista sosiaalisia tilanteita ja hankkia valtaa ryhmässä. Asenteet ja uskomukset väkivaltaa kohtaan kääntyvät myös positiivisiksi. Toisten alistaminen ja vahingoittaminen alkaa tuntua tekijästä hyvälle ja hän kokee käyttäytymisensä olevan hyväksyttävää. Norjalaisen tutkimuksen mukaan 70 prosentilla vakavaan kiusaamiseen syyllistyneistä on muutaman vuoden kuluttua koulun päättymisestä rikosrekisteri. Kiusaaminen siis ennakoi rikoksia ja mielenterveysongelmia aikuisena. Kiusaaja ei omin avuin pääse pois kaivamastaan kuopasta. Tämä on huomattu seurantatutkimuksissa. Kiusaaminen ei siis lopu ilman tilanteeseen puuttumista. Koulukiusaaja tarvitsee ehdottomasti apua, jotta hänestä ei kasva aggressiivisuuteen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen tukeutuvaa aikusta. Oikeus turvalliseen kouluun Lain mukaan koulussa jokaisella opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulun ylläpitäjän, eli kunnan pitää siis tarjota kaikille oppilaille turvallinen koulupäivä. Kiusaamisen kitkemisessä kunnilla on siis suurin vastuu. Ei ole vaikea kuvitella, miten levoton koulu olisi mahdollista muuttaa turvalliseksi ja rauhalliseksi. Tarvittaisiin enemmän henkilökuntaa huolehtimaan lapsista ja puuttumaan levottomuuteen ja kiusaamiseen. Suurten ryhmäkokojen kouluissa, joissa sijaisia ei palkata ja joissa erityistarvelapsille ei ole tarjottu riittävää tukea, turvallisen opiskeluympäristön tarjoaminen kaikille koululaisille on miltei mahdotonta. Valvovia silmäpareja on yksinkettaisesti liian vähän. Koulun henkilökunnalla pitäisi olla myös aikaa kuunnella rauhassa lasten huolia ja murheita ja seurata ryhmän käyttäytymistä. Kiireisillä aikuisilla ei koulussa kuitenkaan aikaa ole ja monen lapsen turvallisuus on uhattuna päivittäin. Kiusaamiseen on puututtava Koulukiusaaminen on vakava asia ja sen kustannukset ovat väistämättä mittavat, puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen määrästä. Kiusaamiseen ja koulunkäynnin turvaamiseen ei ole kovin paljoa satsattu voimavaroja viime vuosina, vaikka asiasta on ollut laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Ryhmäkokojen pienentäminen ja henkilökunnan lisääminen koulun arkeen on tietysti tehokas keino kouluympäristön saattamiseksi turvallisempaan suuntaan. Hyviä kokemuksia on saatu myös KiVakoulu toimintaohjelmasta, joka on käytössä 1400 koulussa. Teksti: Timo Pääkkönen & Arto Mansikkavuori Kuva: Satu Nykopp Kommentti! KiVa-koulu toimii, kunhan perusasiat ovat kunnossa Juttelin erään espoolaisen luokanopettajatuttavani kanssa kiusaamisesta. Hän piti lähtökohtaisesti KiVa-koulu ohjelmaa hyvänä asiana ja uskoi sen yleisesti tehoavan kiusaamiseen. Hän kertoi, ettei ohjelma kuitenkaan ei tehoa, jos kouluryhmässä on mukana liian monta vakavasti käytöshäiriöistä lasta. Tuttavani luokan oppilaista noin kolmasosalla on vakavaa häiriökäyttäytymistä ja normaalit käyttäytymissäännöt oppimatta. Hän kertoi, että KiVa-ohjelmaan kuuluvan koulutiimin kiusaamisselvittelyt eivät vain yksinkertaisesti toimi näiden oppilaiden kanssa. Suurin osa koulutiimin selvittämistä kiusaamistapauksista on tuttavani mukaan juuri näiden samojen lasten aiheuttamia. Hienot toimintaohjelmat eivät siis toimi, jos kouluissa ei huolehdita riittävästi erityistä apua tarvitsevista oppilaista. Suuret oppilasryhmät, koulunkäyntiavustajien puute ja niukat resurssit erityisryhmien perustamiseen ovat turvallisen koulupäivän esteenä. Koulujen arki pitää saada rauhoitettua ja rahaa siihen pitää löytyä. Koulussa psyykkisesti rikki menneiden lasten hoito tulevaisuudessa on moninkertaisesti kalliimpaa. Eikä kärsimykselle voi tietenkään mitään hintaa määritelläkään. Ja kysyä voi myös miksi hyväksi havaittua ohjelmaa ei ole sisällytetty kaikkien Suomen peruskoulujen opetusohjelmaan. Arto Mansikkavuori Kokemuksia koulukiusaamisesta Akin (nimi muutettu) kokemukset ensimmäisistä kouluvuosista ovat hyviä. Arki oli turvallista ja opettajat hyviä, elämän täytti laulu ja leikki. Pidän näiden vuosien koulurauhaa erityisesti luokanvalvojan ansiona. Hän oli jämäkkä mies, joka piti nollatoleranssia toisia alentavalle käytökselle. Tämän vuoksi kiusaamista ei esiintynyt. Akin kokemat ongelmat alkoivat heti suurempaan kouluun siirryttäessä. Pidän virheenä sitä, että suuri 38 oppilaan luokka koottiin toisilleen tuntemattomista oppilaista. Luokkaa ei ryhmäytetty vaan toisiin tutustuminen jäi sattumanvaraiseksi. Näin joukko hajosi ajan mittaan moniin pienempiin ryhmiin, Aki muistelee. Kiusaaminen oli pääosin henkistä väkivaltaa. Akia nimiteltiin ja haukuttiin aggressiivisesti. Tämä halventaminen oli jokapäiväistä ja jatkuvaa. Välitunnit olivat vaikeita ja ne muutamat minuutit pitkiä, kun luokassa odotettiin opettajaa. Kiusaaminen jatkui vakavana lukiossa. Kiusaaminen muodosti jatkuvan rasitteen, joka kuormitti minua henkisesti. Ehkä perinnöllinen psykoosialttius johti siihen, että sairastuin jo lukioaikana vakavasti. Helmi 1/2010 9

10 Diagnoosi ei paranna Vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassa Medikalisaatio aikamme sairaus medikalisaatio määritellään kahden yhdensuuntaisen trendin voittokuluksi: Käyttäytyminen alistetaan lääketieteen kontrolliin ja erilaisuus määritellään lääketieteellisesti. Käyttäytymisellä on jokin vaikutus se voi olla terveellistä tai epäterveellistä. Käyttäytyjatkoa... Kiusattu on vastaanotolla epävarma ja neuvoton Aki pitää ryhmäyttämistä tärkeänä erilaisten kouluryhmiä muodostettaessa. Ihan ensimmäinen tapaamisen yhteydessä on tärkeää käyttää aikaa ryhmälle itselleen. Se ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii opettajan ulkopuolista ohjausta. Näin tutustutaan ja opitaan tuntemaan toisten ryhmäläisten nimet. Samalla ryhmän identiteetti alkaa syntyä, Aki sanoo. Pitkittynyt kiusaaminen alkoi heikentää itsetuntoa ja muutti kuvaa itsestä. Ajan myötä aloin ajatella, että mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun, Aki kertoo. Aki on pohtinut paljon kiusaamisilmiön syitä. Hän pitää keskeisenä sitä, että lapset eivät vielä osaa kohdata erilaisuutta. Lapsilla on hyvin erilaiset lähtökohdat nykyään. Esimerkiksi poikkeava pukeutuminen voi olla jo syy kiusaamiseen. Valta ryhmässä voi olla lapsille myös kuin huumetta. Se ajaa kiusaamiseen ja toisten alistamiseen. Koululaiset tarvitsevat paljon enemmän aikuisen ohjausta, jotta sairaat ryhmäilmiöt saadaan loppumaan. Aki on vakuuttunut, että kouluvuosien kiusaaminen laukaisi psyykkisen sairauden. Kiusaamista ei missään tapauksessa saa hyväksyä yhteiskunnassamme. Se rikkoo ja pysyviä vammoja jää väistämättä, Aki sanoo ja myöntää myös tuntevansa katkeruutta tapahtuneesta, koska niin paljon elämää on mennyt sairauden kourissa. Vaikka Aki sairastui psyykkisesti jo 16-vuotiaana, hän sai hoitoa työterveyshuollon kautta useita vuosia myöhemmin. Selviytymistäni on edistänyt se, että olen harrastanut paljon liikuntaa ja elämäntapani ovat olleet kunnossa. Kuntoutumisen peruskivi on ollut 10 vuotta kestänyt terapia, lääkkeet ja aktiivinen toiminta mielenterveysjärjestöissä. Vertaistuki ja ystävät Helmissä ovat olleet korvaamattomia. Nyt asiat alkavat olla jo paremmin, lääkettäkin vaihdettiin ja sivuvaikutukset vähenivät huomattavasti. Arto Mansikkavuori Kun työelämä aiheuttaa stressiä tai työntekijä uupuu kiusaamisesta, on luontevaa ottaa yhteys työterveydenhuoltoon tai terveysasemalle. Ei ole yllättävää, jos diagnoosiksi tarjotaan depressiota. Miten tämä diagnosointi tapahtuu ja mistä ilmiössä on kyse? Kansallisessa Miepäs -suunnitelmassa edellytetään, että mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsee vuoteen 2015 mennessä joustavasti matalakynnyksisen yhden oven periaatteella ensisijaisesti sosiaali- ja terveyskeskuksen ja sen puuttuessa perusterveydenhuollon kautta. Vaikka varsinaisessa sairastavuudessa ei luultavasti ole tapahtunut suurta muutosta viime vuosikymmenten aikana, masennuksen perusteella työkyvyttömyyseläkkeelle yksityisellä sektorilla siirtyneiden määrä on yhdeksänkertaistunut vuosien 1983 ja 2006 välillä. Joskus kuulee sanottavan, että syy on pikemminkin työelämän laadussa kuin ihmisten sairastavuudessa. Seulonta Depression käypä hoito -suosituksen ( ) lähtökohtana on, että masennustila on oireyhtymä. Sen diagnostiikassa on keskeistä yksittäisten masennusoireiden tunnistamisen ohella nimenomaan itse oireyhtymän toteaminen. Masennustilat ovat monitekijäisiä sairauksia, joiden syntyyn liittyy biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaaratekijöitä. Vaaratekijöistä monet liittyvät pidempiaikaiseen yksilölliseen depressioalttiuteen ja jotkin taas ovat luonteeltaan laukaisevia. Keskeisiä ovat perinnöllinen taipumus, altistavat persoonallisuuden piirteet ja laukaisevat stressiä aiheuttavat elämäntapahtumat. Depression seulonta suositellaan kohdennettavaksi niihin potilasryhmiin, joissa depression esiintyvyys on todennäköisesti suuri. Näitä ryhmiä ovat muun muassa sosiaalisesti moniongelmaiset, pitkäaikaistyöttömät ja työuupumuksesta kärsivät. Erotusdiagnoosi Käypä hoito -suosituksen mukaan depressiodiagnoosia ei tehdä, jos kyseessä on lähiomaisen kuolemaan liittyvä normaali surureaktio. Raja surureaktion ja depression välillä todetaan häilyväksi. Muiden menetysten tai stressitekijöiden olemassaololla, laadulla tai potilaan tilan psykologisella ymmärrettävyydellä ei suosituksen mukaan ole erotusdiagnostista merkitystä. Mahdollista kiusaamistilannetta ei siis huomioida. Depressio-oireyhtymän diagnoosi tehdään, kun oirekriteerit täyttyvät. Joka tapauksessa eri hoitomuotojen ohella elämäntilanteen kartoittaminen ja psykososiaalisen tuen tarjoaminen kuuluvat suosituksen mukaan hoidon keskeisiin tehtäviin. toimintakyvyn arviointi ja hoito Masennuspotilaan toimintakyky on lähes aina heikentynyt ja sitä enemmän, mitä vaikeammasta masennuksesta on kysymys. Se vaihtelee huomattavasti masennuksen ajankohtaisen vaikeusasteen mukaisesti. Toimintakykyä arvioitaessa vertailukohtana on potilaan paras pitkäaikainen toimintataso elämän aikana. Mahdollisista muutoksista työpaikassa ajan mittaan suosituksessa ei mainita. Toimintakyvyn arvioinnissa on tärkeätä selvittää konkreettisesti, mistä toiminnoista potilas depressiivisenä selviytyy ja mistä ei, ja kuinka tilanne on muuttunut verrattuna aikaan ennen depressiota. Toimintakykyä arvioidaan usealla eri elämänalueella. Masennustilojen akuuttihoidossa keskeisimpiä hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet ja vaikuttaviksi osoitetut psykoterapiat. Nämä hoidot ovat yhtä tehokkaita lievissä ja keskivaikeissa depressioissa. Samanaikaista päihderiippuvuutta tai päihteiden väärinkäyttöä, esiintyy noin %:lla depressiopotilaista. Hoitoon ohjattaessa on syytä keskustella potilaan kanssa eri hoitovaihtoehdoista, niiden vaikuttavuudesta arvioidusta soveltuvuudesta potilaalle ja potilaan odotuksista ja toiveista hoidon suhteen. Medikalisaatio 10 Helmi 1/2010

11 vakiopalstojen otsikko vaan tieto misellä on jokin ilmiasu, ja se voi olla terve tai sairas. Tässä on tarkemmin katsottuna jotakin tuttua. Suunnilleen samalla tavalla Heinz Leymann totesi, että työpaikoilla kiusaamisen kohde usein määritellään nimenomaan poikkeavaksi ja sairaaksi yksilöksi. Valtarakenteiden ylläpitämisen tarve tuottaa sekä kiusaamista että medikalisaatiota. Kun sairaaksi haukuttu kiusattu työntekijä hakee apua terveydenhuollosta, hän saa todennäköisesti sairaan paperit, halusi sitä tai ei. Petteri Pietikäinen on huomauttanut, että vakaviin mielisairauksiin sairastuvien määrä näyttää ainakin länsimaissa pysyneen varsin vakaana yli sadan vuoden ajan. Toisin on laita niiden mielenterveyshäiriöiden kohdalla, jotka sijoittuvat vakavien mielisairauksien ja psyykkisen terveyden väliselle harmaalle vyöhykkeelle: niitä joko näyttää tulevan koko ajan lisää tai sitten aikaisemmat diagnoosit vaihtuvat uusiin. Kun sairaaksi haukuttu kiusattu työntekijä hakee apua terveydenhuollosta, hän saa todennäköisesti sairaan paperit, halusi sitä tai ei. Juuri tälle harmaalle vyöhykkeelle sijoittuvat hysteria, neuroosit ja nykyiset epidemiat kuten depressio ja paniikkihäiriö. Pietikäisen käsityksen mukaan alati vaihtuvien diagnoosien luonnetta voi ymmärtää historiallisesti tulkitsemalla ne tarttuviksi diagnooseiksi, joiden avulla nimetään sairauden ja terveyden välimaastoon sijoitettuja inhimillisiä käyttäytymistapoja ja luonteenpiirteitä ja tulkitaan ne mielenterveysongelmiksi. Depression vuosisata Aikakautta 1880-luvulta 1980-luvulle voidaan perustellusti kutsua Neuroosin Vuosisadaksi. Depression valtaisa diagnostinen tarttuvuus viimeisen parinkymmenen vuoden aikana puolestaan houkuttelee jo nyt kutsumaan aikakautta 1980-luvulta alkaen Depression Vuosisadaksi. WHO:n mukaan depressiosta on tulossa vuoteen 2020 mennessä koko maailman toiseksi yleisin sairaus! Lääketeollisuuden rooli nykyisten tarttuvien diagnoosien leviämisessä on aivan keskeinen. Kyynikko voisi väittää depression muuttuneen niin tarttuvaksi diagnoosiksi nimenomaan siksi, että masennuslääkkeitä valmistava ja markkinoiva lääketeollisuus tarvitsee asiakkaita tuotteilleen. Kysymyksiä ei tule kuitenkaan kohdistaa pelkästään lääketeollisuuteen ja lääkärien rooliin vaan myös uusien diagnoosien kysyntään. Ehkä lääkärit ovat nykyään ennemminkin medikalisaation uhreja kuin sen airuita! Ja ehkä tilastollisesti ylimääräisten depressioiden yleisyydestä ei kannatakaan syyttää aina vain lääketehtaita, vaan ihmisiä, jotka töissä tai muualla haukkuvat muita sairaiksi, ja niitä jotka uskovat heitä. Teksti: Juhani Weijola Kuva: Jukka Kyrömies Lähteitä: Tuomainen R, Myllykangas M, Elo J, Ryynänen O-P. Medikalisaatio - aikamme sairaus. Vastapaino, Pietikäinen, Petteri: Tarttuvat diagnoosit. Tieteessä tapahtuu 4/2005. Myös verkkojulkaisuna. Helmi 1/

12 sielun helmiä Elämän kevät Yksi päivä Paperi edessäin, kahvi vierelläin. Tein skenaarion paremmasta päivästä Rohkaisin itseäni et huominen olisi parempi Olutkin tekisi terää (muttei täällä) Hoitajat olivat ok; kuuntelivat Ajan myötä vapauksiakin Ota tilanteesta opiksi tsemppaa, ole omalaatuinen itsesi Rentoudu, odota päivällistä Heitä huulta, jos sana taipuu Avaudu, ja saatat selvitä maaliin Tunnit kuluvat, monet etsivät rauhaa Joiltakin on mennyt ruokahalu Valo on sammunut Yhtä pitkää odotusta, Näe se varjopuoli, ja haasta Vaikka löytääksesi itsesi Tomi Larsson Kehto Elämän kevät ja taantuva talvi. Talvelle kihlautuneet lumipälvet empivät. Lämmin päivä sulattaa roudan, ihmisen. Ilo helisee ilmassa. Kiimaiset kollit hyppelevät holtittomasti takapihan tynnyreillä, mouruavat karmeasti, kun viimeinen jääpuikko pudottaa pisaran silkkiselle turkille. Räystäs laulaa hilpeästi. Lämpö herää maan ruskealla vatsalla Valkovuokot ojentavat aran katseensa. Keväästä päihtyneet pääskyset visertävät ikävää ja toivoa, haurasta, kuolematonta. Lämmin on aamuinen aurinko, enkelin peti pilven päällä, ihmisen mieli. Eeva-Maria Hän kaipaa keinua kisailua laulua eksyneistä ystävistä Hän heijaa itsensä uneen missä valo on varjoa tummempi ja kohtaloa hellempi Kehtoa Riitta-Liisa aina hän on kaivannut puusta veistettyä vahvaa ja unettavaa Hyvä lukija! Julkaisemme runoja. Lähetä runosi osoitteella: Helmi-lehti, PL 32, Helsinki. Muista kirjoittaa kirjeeseen myös yhteystietosi, vaikka runot olisivatkin tarkoitus julkaista nimimerkillä. Sairaana Sieluistain sairaana Silmät suurina Tukkaani punoen Sitä miettien Näen äkkiä ikkunasta valon T.T. 12 Helmi 1/2010

13 sielun helmiä Kevät Aurinko lämmittää Luonto puhkeaa kukkaan Linnut laulaa Käki kukkuu Tuuli on lempeä Askel on keveä Siinä se on, kevät! Pirkko R.S. Leikin voikukkaa nurmikolla Tuoksut lupaukselta kimpulta vahvaa uskoa olet tiukasti nyplättyä pitsiä harsoa Olet varjossa kasvavaa kappaletta kiveä hengittävää pölyä lapsuuden lupauksia mullasta nousee kevään uusi ruoho kuinka mahdoton asia valo- ja kaikki Timo Lyytinen Leikin tulevaisuutta keltaista vihreällä odottavaa keinua Riitta-Liisa kuva: Jukka Kyrömies Kevät riipii raapii repii raastaa Haastaa minut aina uudelleen riipimään raapimaan repimään raastamaan rakkauteen Tanja Onko lumella väriä Onko se niin että lumella ei ole väriä Heijastaako se meidät itseensä vai heijastammeko me itsemme läpinäkyvään varjoon ympäröivään sokaisevaan värikylläisyyteen Lumi on se on kantava peti ystävällinen palelevalle Lumi on leikkisää vitiä puuteria ja helmiä Uppiniskaista nuoskaa ja kyltymätöntä sohjoa Sulavia hiutaleita taivaalta putoavaa kiitollisuuden huutoa Riitta-Liisa Helmi 1/

14 Kultti ry ajaa kulttuurija mielipidelehtien asiaa Helmi liittyi mukaan vuodenvaihteessa Vuonna 1991 perustettu Kulttuuri- mielipide- ja tiedelehtien liitto eli Kultti edustaa ja ajaa suomalaisen kriittisen, värikkään ja riippumattoman lehdistön asiaa. Jäsenenä Kultissa on yli 180 lehteä. Suuri osa Kultin jäsenlehdistä ovat levikiltään pieniä ja epäkaupallisia, mutta eivät kaikki. Helmi-lehti liittyi mukaan värikkääseen seuraan vuoden alusta. Mielenterveysalan lehdistä mukana Kultissa on myös Mielenterveys-lehti. Kultin piskuinen toimisto sijaitsee Kaapelitehtaalla. Henkilökuntaan kuuluvat toiminnanjohtaja ja tuottaja. Toiminta rahoitetaan opetusministeriön kulttuurilehtituesta maksettavalla toiminta-avustuksella, apurahoilla ja lehtien jäsenmaksuilla. Kaapelitehtaan toimiston vieressä on myös kaikille avoin kulttuurilehtigalleria, jossa Kultin jäsenlehtien uusimpia numeroita voi lukea. Kultin verkkosivut löytyvät osoitteesta Sivujen kautta voi tutustua jäsenlehtien kirjoon ja tehdä mm. lehtitilauksia. Verkkosivuilla julkaistaan myös paljon eri lehtien artikkeleita. Kultti järjestää edunvalvontatyön lisäksi myös koulutusta, kursseja ja muita tilaisuuksia jäsenlehtiensä tekijöille. Teksti ja kuva: Arto Mansikkavuori Kaapelitehtaan B-portaan viidennessä kerroksessa on Kultin ylläpitämä kulttuurilehtigalleria, jossa on esillä Kultin ja Tidskriftscentralenin kaikkien noin 180 jäsenlehden uusimmat numerot. Avoinna arkisin klo Miksi potilaan kanssa ei jutella? Pari vuotta sitten olin äitini luona käymässä Kuopiossa. Vierailun jälkeen päätin jatkaa matkaa Kajaanin kautta Kemiin junalla ja sieltä edelleen Tornioon bussilla. Ilmoitin kaikille läheisilleni, myös silloiselle miehelleni ja suurelle ystäväjoukolle. Matkan varrelta soitin kuulumiset. Kun seuraavana päivänä palasin kotiin, yllätyin suuresti, kun mieheni soitti lääkärin kotiin. Lääkari tuli tuli kahden nuoren poliisin kanssa. Olin Tornion linja-autoasemalla soittanut miehelleni ja hänen sössötystään kunnellessani, kirosin ja sanoin, etten ehkä kotiin enää tulekaan, vaan jään tänne pohjoiseen. Kotonamme lääkäri pyysi heti reseptini, jotka annoin hänelle. Kysyin, saanko kirjoittaa viestin ystävälleni, jotta hän tietäisi, missä olen. Lääkäri ei sanonut mitään, joten kirjoitin viestin. Sillä aikaa lääkäri kirjoitti pakkohoitomääräyksen, eikä koko aikana keskustellut kanssani mitään. Sitten minua vietiin. Yhä enemmän väkeä lappoi kotiimme. Mihin heitä tarvittiin? Tämä sama naislääkäri on toiminut samoin kaksi kertaa. Ne kaksi kertaa, jolloin mieheni on kutsunut lääkärin kotiin. Ensimmäisellä kerralla minulle vaihdettiin kaikki lääkkeet, jokaikinen lääke. Olin syönyt vääriä lääkkeitä runsaat 20 vuotta. Joten siitä kerrasta oli hyötyäkin. Tällä toisella kertaa minut sitten vietiin ambulanssilla Auroran poliklinikalle. Siellä sain jutella hoitajan kanssa hetken. Polilinikan lääkäri vain käski allekirjoittaa pakkohoitomääräyksen, jolloin sanoin, etten minä sellaista allekirjoita. Sanoin lääkärille, etteikö hän juttele mitään kanssani. Hänen ei tarvitse, koska minun kanssani on jo kotona juteltu, oli lääkärin vastaus. Vastasin tähän, ettei olla. Osastolta sitten löysin itseni ja siellähän pysyin lähes 3 kk eikä hoitohenkilökunta juuri puhunut kanssani. Osastokokemukseni ovatkin jo sitten toisen jutun aihe! Voinkin hyvällä syyllä kysyä, toimiiko tämä järjestelmä, jos potilaan kanssa ei mitään jutella? Pakkohoitomääräyksiä kyllä osataan kirjoitella. Opiskellessani aikoinaan sairaanhoitajaopistossa, sain mainetta hyvänä keskustelijana, joten asianmukainen keskustelu ainakin kanssani olisi sujunut. Toivottavasti tämä naislääkäri muuttaa menettelytapojaan! Ja koko järjestelmä miettii, miten sen pitäisi toimia. ANTSU Mielipidekirjoituksia hullun mylly Hullun mylly -palstalla julkaistaan mielipidekirjoituksia. Lähetä napakka tekstisi osoitteella: Helmi-lehti, PL 32, Helsinki tai sähköpostilla helmi@mielenterveyshelmi. fi. Muista ilmoittaa meille myös nimesi ja yhteystietosi, vaikka mielipide olisikin tarkoitus julkaista nimimerkillä. Kuva muokattu Pertti Luukkosen maalauksesta Tuulimylly ja Suomenlinnan Lelumuseon naudasta. 14 Helmi 1/2010

15 elävästä elämästä Juttusarja hoitosysteemissä koetuista kummallisuuksista ja kommelluksista Hus, hus A-klinikalle! Tämä tapahtui jo monta vuotta sitten. Oma psykiatrian poliklinikkani oli suljettu kesälomien ajaksi, joten jouduin asioimaan naapuripoliklinikalla reseptien uusimiseksi. Tavallisesti uni- ja rauhoittavien reseptit kirjoitettiin kahdeksi viikoksi, mutta nyt sain lääkkeet viideksi viikoksi, kun kerroin aikeistani matkustaa maalle. Olin lääkekoukussa ja nytkin olin valvonut useita vuorokausia lääkkeiden loputtua ennen reseptin uusimista. Kiiruhdin noutamaan apteekista lääkkeet ja kotiin päästyäni otin heti tuhdin annoksen sekä uni- että rauhoittavia. Mutta uni ei tullut. Otin lisää ja kun en vieläkään saanut unenpäästä kiinni, tajusin, että ainut vaihtoehto oli hakeutua Hesperian päivystykseen. Maalle lähdön olin hylännyt mahdottomana jo heti kotiin palattuani. Jäin päivystysosastolle yöksi ja jotain ihmedroppeja saatuani nukahdin. Heräsin siihen kun minua revittiin ylös. Oli kiire Auroraan. Piti ehtiä ennen kahtatoista. Maaginen raja tuo kello kaksitoista. Olin kärsinyt ahdistuksesta johtuvista hengitysvaikeuksista, jotka olivat vieneet minut epätoivon, melkein itsemurhan partaalle. Sairaalaan pääsin vasta, kun oma lääkärini oli sijaispestillä Hesperiassa ja soitti minulle kello yksitoista aamupäivällä ja sanoi että saisin sairaalapaikan, jos olisin ennen kahtatoista sairaalassa. Tohkeissani mukaan tarttui vain hammasharja, mutta olin perillä ajoissa ja pääsin hoitoon. Auroran vapaa vuode Sairaalavaatteissa, omat vaatteet muovikassissa, minut kiidätettiin päivystyksestä Auroraan missä ihmeekseni oli yksi vuodepaikka vapaana. Pian minulle kyllä selvisi, miksi se paikka oli vapaana. Sain lukollisen kaapin tavaroilleni. Illalla toimin niin kuin kotona: laitoin silmälasit ja rannekellon sängyn viereen yöpöydälle. Torkahdin ja havahduin siihen, että joku oli yöpöytäni vieressä. Hämmästyin kun näin huonetoverini sovittamassa silmälasejani päähänsä. Kauhistuin, kapsahdin ylös ottamaan omani pois. Huonekaveri yritti tyrkyttää minulle omia lasejaan selittäen, että hän tarvitsi nimenomaan minun lasini neuvotteluihin, jotka hänellä olisi läheisellä Shellin asemalla. Selitys mielestäni ontui ja pienen käsirysyn jälkeen sain lasini takaisin. Seuraavana iltana olin viisaampi ja laitoin lasini lukolliseen kaappiin. Heräsin yöllä, laitoin yölamppuun valon ja tapailin kädellä kelloani. Mutta se ei ollut yöpöydällä. Katastrofi. Seinällä oli kyllä iso kello, mutta mieleeni ei tullut katsoa siitä aikaa. Tiesin heti syyllisen: huonekaverini oli vienyt kelloni! Hänen sänkynsä oli tyhjä. Lähdin etsimään yöhoitajaa, jonka tapasin käytävältä. Aloin tuohtuneena suureen ääneen valittaa kellovarkautta, kun huomasin että huonekaveri seisoo takanani. Mistä hän siihen ilmestyi? Yöhoitaja, nuori mies, väitti minun valehtelevan ja ajoi meidät molemmat huoneeseemme. Huonekaveri häipyi jonnekin ja minä laittauduin lannistuneena sänkyyn. Koitti seuraava aamu johon heräsin vaikka kelloni oli kateissa. Ruokasalissa selitin suureen ääneen, miten huonetoverini oli kähveltänyt kelloni. Rouvaa ei salissa näkynyt. Olimme jo lopettaneet aamiaisen, kun hän purjehti saliin iso musta kassi mukanaan. Istahti pöytääni, pisti päänsä kassiin ja nosti sieltä, minkäpäs muun kuin kelloni. Viattomasti hän kysyi: Onko tämä sinun? Nyökkäsin nolona ja yritin poistua ruokasalista mahdollisimman arvokkaasti. Sappeni kiehui koko päivän kun muistin yöhoitajan sanat SINÄ VALEHTE- LET. Maltoin tuskin odottaa, että hän saapuisi työvuoroonsa ja pääsisi häntä puhuttelemaan. Hän suostui hyvin vastahakoisesti tulemaan moitittavaksi, mutta totteli kuitenkin. Pidin ensin pienen saarnan siitä, miten sairaita pitää kohdella ja varsinkaan heitä ei saa nimitellä VALEH- TELIJAKSI. Sitten vaadin häntä pyytämään anteeksi. Mutta ennakko-odotuksieni vastaisesti hän ei suostunut pyytämään anteeksi, päinvastoin, hän ryhtyi hyökkäykseen väittäen minua syypääksi kelloni hukkaamiseen, kun en ollut laittanut sitä yöksi lukolliseen kaappiin. Tuohtuneena turhauttavan keskustelun päätesanoiksi lausahdin: Jos en tullessani ollut, niin viimeistään täällä minusta tulee hullu! Sitten A-klinikalle Seuraavana päivänä minut kutsuttiin lääkärin puheille. Minut kotiutettaisiin. Ei ollut enää mitään syytä pitää minua sairaalassa, pärjäisin avohoidossa. Pitäisi lähteä heti. Taasko tuo maaginen kello kaksitoista?! Lääkäri kertoi sopineensa alueeni A-klinikan kanssa jatkohoidostani ja minun piti mennä sinne sairaalasta suoraan, poikkeamatta esimerkiksi kotiin. Olin hieman ymmälläni, kun en ollut aikaisemmin asioinut A-klinikalla, mutta ajattelin, että kai siellä minunkin kaltaisia hörhöjä hoidettaisiin. Eli mikä ettei. Kun astuin sisälle, vastassa oli tuimannäköinen mieshenkilö. Ehdin esitellä itseni ennen kuin mies räjähti. Hän haukkui Auroran pataluhaksi, mistä päättelin, etteivät instituutioiden välit olleet parhaat mahdolliset. Olivat kuulemma faksilla ilmoittaneet tulostani vain viisi minuuttia ennen kuin saavuin. Ei neuvottelua tai sopimista uudesta asiakkaasta. Olin vaiti, koska minulla ei ollut mitään sanottavaa sairaaloiden ja A-klinikoiden yhteistyökuvioista. Miehen rauhoituttua pääsimme keskustelemaan ongelmasta nimeltä minä. Kun olin lopettanut uuvuttavan sairaskertomukseni, hän totesi ykskantaan, ettei voinut auttaa minua. Sitten yhdessä ihmeteltiin mitä tehdä. Lopulta päätimme ottaa aikalisän ja palata ongelmaan nimeltä minä viikon kuluttua. Lääkereseptin hän joutui kirjoittamaan. Viikon kuluttua sama A-työntekijä otti minut vastaan vähemmän yrmeänä.. Viikon aikana kuukausi oli vaihtunut ja oma poliklinikkani oli palannut kesätauolta. Oli sovittu, että hoitoni jatkuisi siellä. Niin kuin se sitten jatkuikin. Täytyy vielä kertoa sen verran, että tuon Auroran keikan jälkeen lääkkeeni vaihdettiin uusiin enkä ole enää sen jälkeen ollut lääkekoukussa enkä sairaalassa tai A-klinikalla. Hyvä lukija! Kelloriippuvainen Onko sinulla kokemuksia kummallisista tilanteista sairaaloissa tai avohoidossa? HELMI-lehti julkaisee tarinoita tällä palstalla nimellä tai nimimerkillä. Lähetä tarinasi osoitteella: HELMI-lehti / elävästä elämästä, PL32, HKI Muista laittaa yhteystietosi mukaan kirjeeseen. Helmi 1/

16 16 Helmi 1/2010

17 Helmi 1/

18 Mielipuolen päiväkirja ja ihmismielen oudot selviytymiskeinot kuva: Johnny Korkman Martti Suosalon huikea yksinpuhelu piti otteessaan Martti Suosalon näyttelemä Popristsin seisoo vanhanaikaisen lampun alla valoympyrässä kostyymiin pukeutuneena. Tukka on taakse kammattu, sliipattu rasvaisen näköisesti mutta takaa se sojottaa kuin kultatöyhtökakadulla varoitussignaali. Tästä valoympyrästä Popristsin ei pääse koko näytelmän aikana, pariin otteeseen hän yrittää, mutta kova ääni katkaisee hänen yrityksensä mennä jonnekin pimeän puolelle, tuntemattomaan. Näyttelijän takana on kolme kuvaruutua joissa vilahtelee näytelmän kuluessa kuvia mm. Francis Baconin tuotannosta, surrealistisia piirroksia, virityskuvaa sekä arkipäiväisiä valokuvia huoneista ym. Kuvat unohtuvat kuitenkin pian sillä kaikki huomio kiinnittyy itse näyttelijään. Vaikka istumme kakkosparvella jossa voisi melkein tuntea lievää korkeanpaikankammoa, emme jää paitsioon, Suosalon läsnäolo yltää hyvin sinne saakka. Välissä hän kuittailee ykkösparven naiselle, jota ei kiinnosta permannon pulska mies vaan paholainen niin kuin kaikkia naisia. Juuri tällaiset tilanteet, esitysten väliset pienet erot, jolloin yleisö saadaan yhtäkkiä tuntemaan itsensä osalliseksi, ovat esityksen herkkupaloja. Tämä esitys myös paranee kerta kerralta. Itse olen nähnyt sen kahdesti ja jo nyt huomasin jälkimmäisessä esityksessä paljon pienenpieniä nyansseja ja hienovaraista säätöä ensimmäiseen kertaan verrattuna. Suosalon Popristsin on sympaattinen häiskä, melkein hellyttävä hiukan suuressa kostyymisään. Hän änkyttää, mumisee itsekseen, laulaa oopperaa paatoksella ja nauraa yksikseen hulluna. Hänen esittämäänsä monologia Gogolin näytelmästä lienee jonkin verran sovitettu ajallisesti neutraalimmaksi. Vaikka se osittain hieman vanhanaikaiselta vivahtaakin, niin periaatteessa näytelmän tapahtumat voisivat sijoittua nykyaikaankin, vaikka esim. Popristsinin harhat tuskin saisivat samanlaisia sisältöjä kuin näytelmässä. Popristsinin suuruudenhullujen fantasioiden alla on mitätön pieni mies, nimineuvos, kyniä teroittava pikkuvirkailija, toki aatelissukuinen muttei kyllin tärkeä jollekin sellaiselle kuin salainen mielitiettynsä johtajan tytär Sofi-neiti. Sofiin liittyvistä unelmista Popristsin kertoilee eläytyen. Jopa Sofi-neidin viehkeästi putoava nenäliina on huomion arvoinen. Mutta. Poprsitsinin logiikka pettää pahasti. Ajatuskulut kulkevat omia latujaan. Päättelyketjut ovat omintakeisia. Päiväkirjamerkintöjen päivämäärät kielivät orientoitumattomuudesta aikaan. Popristsin kuulee koirien keskustelevan ja uskoo niiden olevan kirjeenvaihdossa keskenään (Suosalo on mainio myös koirana). Hän jopa vetää herneet nenäänsä kirjeiden banaaleista koiramaisuuksista. Hau-hau! Ja Espanjan kuningas alkaa nostaa päätään. Yleisö nauraa. Esityksen hiljainen huumori tulee paljolti näyttelijän vuorovaikutuksesta yleisön kanssa, siitä miten asiat tehdään ja sanotaan, rytmistä, tauoista ym. Kohtauksessa, jossa Popristsin tuunaa takkinsa Espanjan kuninkaalle sopivammaksi, Suosalo kiinnittää sangen aidosti itsensä unohtaneen oloisena povarista kaivamaansa nenäliinaa takin helman lievekoristeeksi. Se kuinka keskittyneenä joku puuhailee täysin absurdin asian parissa, sai ainakin minut hykertelemään tuolissani. Ilmiö on varsin tunnistettava. Ei tässä mielenterveyskuntoutujille kuitenkaan ilkeästi naureskella. Ehkä ihmismielen oudoille keinoille yrittää selvitä vaikeista asioista? Ehkä yhteiskunnan byrokraattisuudelle tai sen tavalle käsitellä hulluja? Ehkä jokaisen omalle pienuudelle ja tarpeelle olla jotain? Nauruhan on lopulta erittäin terapeuttista. Espanjan kuninkaalle tosin käy ohraisesti. Popsristsin viedään putkaan ja hakataan. Kun tuoliin piiloutuminen ei onnistukaan, jo tulee äitiä ikävä. Harhamaailma lopulta kuitenkin voittaa pelastaen ihmisen hänen pienuudeltaan. Siinä katsojallakin hymy hyytyy. Mielipuolen päiväkirja Monologi Martti Suosalo Aleksanterin teatteri Seuraavat näytökset 10.4., ja Liput 24/27 euroa L.L. 18 Helmi 1/2010

19 Laturi hoitaa ja tukee 10-vuotias tukipiste on esimerkki hyvästä hoidosta Helsingin Kampissa toimiva tukipiste Laturi auttaa ja tukee mielenterveyskuntoutujia selviytymään sairautensa kanssa siten, että itsenäinen asuminen onnistuu. Laturin toiminta on tukea antavaa, mutta myös hoidollista. Skitsofrenian hoidossa tärkeät lääkkeet jaetaan asiakkaille dosetteihin Laturissa. Paikanpäältä saa apua elämän pulmiin ja vertaistukea toisilta kuntoutujilta. Ohjaajat myös kiertelevät päiväsaikaan ympäri Helsinkiä ja tekevät kotikäyntejä asiakkaiden luona. He auttavat arkisissa asioissa, vaikkapa kaavakkeiden täytössä tai television ostossa. He voivat käydä asiakkaiden kanssa kahvilla tai tehdä pieniä retkiä. Yhteisöllisyyttä Iltaisin Laturin olohuoneeseen Pisteelle kokoontuu väkeä pelaamaan biljardia, lukemaan lehtiä, tapaamaan kavereita tai vaikkapa katselemaan tv:tä. Ohjaajien kanssa voi tietysti myös jutella. Jos joku haluaa olla ihan vaan yksikseen, toiset kyllä antavat rauhaa. Tärkeää on tunne, että kuuluu yhteisöön, jossa kaikki ovat samanarvoisia, sanoo kuusi vuotta Laturin asiakkaana ollut Tanja. Yhteisöllisyyttä vaalitaan myös jokavuotisilla yhteisillä Alvin väen ulkomaanmatkoilla. Matkat ovat olleet yleisesti onnistuneita ja mukavia. Viime vuosina ulkomaanmatkat ovat suuntautuneet Bulgarian aurinkoon. Toimiva hoitomalli Laturilla on myös ympärivuorokautinen puhelinpäivystys, joka tarvittaessa lähtee vaikka avuksi asiaakkan luokse. Laturin kautta kuntoutuja saa tukea ja turvaa juuri silloin kun sitä tarvitsee. Hoitoa ja toiminnan lähtökohtia pidetään mielenterveysväen piirissä yleisesti esimerkkinä hyvin toimivasta ja kuntoutujaa arvostavasta hoitomallista. Laturin hoitomalli on erittäin toimiva ja ilmapiiri yhteisössämme lämmin. Koska meidän jokaisen skitsofrenia on yksilöllinen, hoito puree toisiin hitaammin ja toisiin nopeammin. Ehkä Laturin hoitomallin salaisuus on siinä, että se kohdistuu ns. asiakkaan terveisiin puoliin. Eli pointti on se, että asiakas eläisi mahdollisimman tervettä ja normaalia elämää, itsenäisesti, Tanja pohtii. Laturin asiakkaaksi pääsee vain oman lääkärin tai sosiaalitoimen lähetteellä. Laturin toimintaa ylläpitää Alvi ry, joka myy hoitopalvelua kunnille. Asiakkaat maksavat hoitomaksusta pienen omavastuun. Jokaiselle asiakkaalle laaditaan yksilöllinen palvelusuunnitelma. 10 vuoden kokemus Tänä keväänä Laturi viettää 10-vuotisjuhliaan. Vuosien kokemus on vahvistanut toimintamallia ja myös kunnat ovat vakuuttuneet sen toimivuudesta. Asiakkaita Laturissa on tällä hetkellä 53 ja määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Laturin kaltaisia paikkoja pitäisi olla enemmän - myös muualla Suomessa. Ehkä joskus, jonain päivänä, Tanja sanoo ja toivottaa onnea 10-vuotiaalle sankarille. Arto Mansikkavuori ja Tanja Talaskivi Alvi syntyi auttamaan skitsofreniaa sairastavia Alvi ry:n perustaminen liittyy keskeisesti Seija Järvisen elämään. Idea syntyi kun hänen 70-luvun puolivälissä skitsofreniaan sairastunut viulistipoikansa joutui pois sairaalasta vuonna 1991, vaikka avohoidosta ei ollut todellisuudessa tietoakaan. Lukuisa joukko vakavasti sairaita ihmisiä työnnettiin asuntoloihin ilman selviytymismahdollisuuksia. Skitsofreenikot tarvitsivat ehdottomasti parempaa hoitoa ja jotain oli tehtävä. Sairaalahoidolle piti löytää parempia ja inhimillisempiä vaihtoehtoja. Sairaala ei ole koti. Järvinen perusti vuonna 1993 Alvi ry:n, jonka päämääränä oli luoda turvallinen ja lämminhenkinen koti mielenterveyskuntoutujille. Perustamiskokous pidettiin Alvin nimipäivänä ja siitä yhdistys sai hyvän nimen. Järvisen periksiantamattoman puurtamisen jälkeen toiminnalle saatiin avustusta ja ensimmäinen Alvi-koti avattiin vuonna Ja jo kaksi vuotta myöhemmin ovensa avasi naisille tarkoitettu Elvi-koti. Alvi ry:n toimintaa on pidetty monessa mielessä erityisenä ja se on herättänyt kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Alvin kehittämillä tukimalleilla on vähennetty sairaalahoidon tarvetta. Myös itsenäisen asumisen taidot ovat parantuneet. Perustamisesta lähtien Alvin toiminta onkin koko ajan laajentunut. Tällä hetkellä yhdistys ylläpitää neljää tukiyhteisöä. Ne ovat Alvila-koti Lapinlahdessa, Tukipiste Laturi Kampissa, Kartanoyhteisö Espoossa ja Casa Franca Vantaalla. Henkilökuntaa yhdistyksen toimipisteissä on yhteensä 36. Kaikilla Alvin työntekijöillä on mielenterveys- ja päihdealan koulutus. Seija Järvisellä on myös uusia ideoita. Hän on suunnitellut psykiatrisen musiikkitoimintapisteen perustamista. Toimintapisteessä voisi esimerkiksi tanssia, musisoida, siellä olisi bänditiloja ja äänitysstudiokin. Musiikki on ollut aina Järvisen elämässä keskeisesti mukana. Hän on toiminut musiikinopettajana 37 vuotta ja perustanut yhdessä miehensä Klaus Järvisen kanssa valtakunnallisen pop&jazz leirin, joka juuri täytti 40 vuotta sekä 1972 Oulunkylän pop&jazz opiston, josta on myöhemmiin tullut pop&jazz konservatorio. Alvi ry on tehnyt useita onnistuneita matkoja Bulgariaan. Matkat ovat olleet suosittuja. Tanja Talaskivi Helmi 1/

20 mainossivu