3/2007. syyskuu september

Transkriptio

1 3/2007 syyskuu september

2 Sisältö Perusturva / Grundtrygghet Nro / nr 3/2007 Tiedote ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisija Suomen Kuntaliitto Sosiaali ja terveys -yksikkö Toinen linja Helsinki Puh. (09) Koonnut Heli Sahala Jaana Viemerö Painopaikka Savion Kirjapaino Oy Kerava Kannen kuva Future Image bank Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla soster Tilaukset ja osoitteenmuutokset Perusturva-tiedote jaetaan jokaiseen kuntaan, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymiin ja eräille muille alan toimijoille maksutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma uusia sosiaali- ja terveyspoliittisia linjauksia 3 Utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården nya sosial- och hälsopolitiska riktlinjer 4 Uutta lainsäädäntöä 5 Kalleusluokituksen poistuminen vaikuttaa toimeentulotukeen 5 Ajankohtaista 5 Hallituksen talousarvioesitys vuodelle Palveluseteli käyttöön myös kotisairaanhoidossa 6 Kansaneläkelainsäädäntö uudistuu vuoden 2008 alusta 6 Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishanke käynnistynyt 8 Päihdetapauslaskenta Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tietohallinnon neuvottelukunta 9 Vuoden 2008 Hyvinvointikunta-foorumin lämmittelyä Hyvinvointikeitaalla 9 Kunta- ja palvelurakenneuudistus 10 PARAS etenee hyvää vauhtia toista aaltoa odotetaan 10 Kuntien toimeenpanosuunnitelmien arviointi sosiaali- ja terveydenhuollossa 11 Hallinto ja asiakkaat 12 Ajankohtaista sosiaalihuollon asiakirjahallinnosta 12 Kuntien sosiaali- ja terveystoimen hallinto Henkilöstö 15 Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteesta suositus 15 Terveydenhuolto 16 Terveydenhuollon kustannukset nousivat edelleen 16 Terveydenhuoltomme edullinen ainakin muihin maihin verrattuna 17 HOPE-asiantuntijavaihto 19 Lapset ja nuoret 20 Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi 20 Kelan lastenhoidon tuen uudet kuntalisäehdot alkaen 20 Vanhukset 22 Selvitys vanhuksille suunnattujen ehkäisevien kotikäyntien toteutuksesta 22 Uutta henkilöstöä 23 Jaana Viemerö erityisasiantuntijaksi 23 Svenska sidor 24 Statens budgetproposition för år Servicesedlar också inom hemsjukvården 24 Uusia julkaisuja 25 Koulutusta 25 Ilmoituksia 28 Lisätilaukset ja muiden kuin Kuntaliiton jäsenyhteisöjen tilaukset ovat maksullisia. Vuosikerran hinta on jäsenyhteisöille 17 euroa ja muille 34 euroa (yli 5 tilauksesta alennus). Seuraava tiedote Ilmestyy joulukuussa ISSN Perusturva 3/2007

3 Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma uusia sosiaali- ja terveyspoliittisia linjauksia Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelman valmistelu on käynnistynyt peruspalveluministeri Risikon johdolla. Ohjelman on tarkoitus valmistua syksyn kuluessa ja sitä toimeenpannaan vuosina Ministeri Risikko on todennut, että kansallisella kehittämisohjelmalla pyritään konkreettisin toimenpitein kehittämään sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja tukemaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteita. Ohjelman tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä, edistää väestön terveyttä ja vähentää terveyseroja sekä parantaa palvelujen saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta. Ohjelma tulee täsmentämään hallitusohjelman linjauksia ja olemaan valtion talousarvion kanssa yhteensopiva asiakirja. Se tulee sisältämään lähivuosien keskeisimmät sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet ja painopisteet sekä ohjelman toimeenpanoa tukevat toimenpiteet, kuten lainmuutokset ja suositukset. Keinovalikoima on perinteinen ja perustuu ennalta ehkäisyn ja varhaisen puuttumisen vahvistamiseen, henkilöstön osaamisen ja hyvinvoinnin parantamiseen sekä palvelurakenteen ja -tuotannon uudistamiseen. Uutta on tavoitteiden ja keinojen täsmentämisprosessi: syksyn kuluessa järjestetään viisi alueellista ja yksi järjestöjen kuulemistilaisuus. Tilaisuuksissa kootaan alueellisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen näkemyksiä kehittämisohjelman painopisteistä ja kehittämistarpeista. Tilaisuuksissa haetaan yhteistä näkemystä, johon kaikki toimijat voivat sitoutua. Näissä tilaisuuksissa kuntien ääni kuuluu ja paikalliset kehittämistarpeet nousevat esille. Erittäin keskeistä on, että alueiden näkemykset välittyvät ohjelmaan sisältöihin ja ohjelmasta muodostuu toimijoiden kannalta uskottava, tavoiteltava ja realistinen. Yhtenä riskinä on toiminnan fokusoitumisen vaikeus. Kehittämistarpeet ovat lähes loputtomat, joten kohteet ja painopisteet tulee rajata rohkeasti. Toisena riskinä on se, ettei alueiden näkemyksille anneta riittävää painoarvoa, eikä ohjelma saa kiinnekohtaa kentän toimijoihin. Norsunluutornista ohjattu ohjelma ei ole uskottava, eikä sen toteuttaminen ole realistista. Kehittämisohjelman valmistelusta ja toimeenpanosta vastaa ministeri Risikon vetämä neuvottelukunta. Neuvottelukunnan työtä tukee kolme jaosta; konsernijaos, aluejaos ja järjestötoimijoista koostuva kansalaisjaos. Aluejaos koostuu pääasiassa kuntien ja kuntayhtymien toimijoista. Sen alaisuudessa toimivat erikoissairaanhoidon erityisvastuualueiden maatieteellisen jaon mukaiset alueelliset johtoryhmät. Johtoryhmien tehtävänä on käydä dialogia jaosten ja neuvottelukunnan kanssa ohjelman sisällöistä sekä laatia alueelleen kehittämissuunnitelma. Suunnitelman tulisi olla paikallisten tarpeiden ja resurssien määrittämä tulkinta ohjelman yleisistä tavoitteista. Näin yleiset tavoitteet saavat paikallisen ja relevantin konkretisoinnin ja ovat realistisia toteuttaa. Neuvottelukunnan, jaosten ja alueellisten johtoryhmien tehtävät ovat määritelty jokseenkin tarkkaan ja järkevästi valtioneuvoston päätöksellä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoimintaan varattujen valtionavustusten kohdentamismekanismia ei kuitenkaan ole selkeästi määritelty. Ohjelman toimeenpanon kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että alueellisille johtoryhmillä olisi keskeinen rooli määrärahojen kohdentamisessa. Kehittämisohjelman valmistelu antaa aihetta optimismiin; ohjelmassa tavoitellaan yhteistä valtakunnallista näkemystä, joka muodostuu keskushallinnon ja kentän toimijoiden dialogissa. Optimismin ylläpitämiseksi ja toteuttamiskelpoisen ohjelman aikaansaamiseksi tätä dialogia tulee vaalia. Jussi Merikallio Perusturva 3/2007 3

4 Utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården nya social- och hälsopolitiska riktlinjer 4 Perusturva 3/2007 Beredningen av det nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården har inletts under ledning av omsorgsminister Risikko. Det är meningen att programmet ska bli klart under hösten och genomföras år Minister Risikko har konstaterat att man genom det nationella utvecklingsprogrammet strävar efter att med konkreta åtgärder utveckla social-, hälso- och sjukvården och stödja målen i kommun- och servicestrukturreformen. Programmet har som mål att förebygga utslagning, främja befolkningens hälsa och minska skillnaderna i hälsa samt öka servicetillgången och förbättra servicens kvalitet och verkan. Programmet kommer att precisera regeringsprogrammets riktlinjer och vara förenligt med statsbudgeten. Det kommer att innehålla de viktigaste social- och hälsopolitiska målen och tyngdpunkterna för de närmaste åren samt åtgärder som stödjer programmets genomförande, såsom lagändringar och rekommendationer. Urvalet av metoder är sedvanligt och grundar sig på ökat förebyggande arbete och tidigt ingripande, förbättrad kompetens och välbefinnande bland personalen och reformering av servicestrukturen och serviceproduktionen. Nytt är processen med att precisera mål och metoder: under hösten arrangeras fem regionala samrådsmöten och ett för organisationer. Vid mötena sammanställs de regionala aktörernas och medborgarorganisationernas synpunkter på tyngdpunkterna och utvecklingsbehoven i utvecklingsprogrammet. Vid mötena eftersträvas ett gemensamt synsätt som alla aktörer kan omfatta. Vid dessa möten blir kommunernas röst hörd och de lokala utvecklingsbehoven lyfts fram. Det är speciellt viktigt att regionernas synpunkter förmedlas till programmets innehåll och att programmet blir trovärdigt, eftersträvansvärt och realistiskt för aktörerna. En av riskerna är svårigheten med att fokusera verksamheten. Utvecklingsbehoven är nästan oändliga och därför måste man avgränsa utvecklingsobjekten och tyngdpunkterna ordentligt. En annan risk är att regionernas synpunkter inte ges tillräckligt stor vikt och programmet inte får något fäste bland aktörerna inom fältet. Ett program som styrs från ett elfenbenstorn är inte trovärdigt och genomförandet är inte realistiskt. För beredningen och genomförandet av utvecklingsprogrammet ansvarar en delegation som leds av minister Risikko. Delegationens arbete är uppdelat i tre sektioner: koncernsektionen, regionsektionen och medborgarsektionen som består av organisationer. Regionsektionen består huvudsakligen av kommunernas och samkommunernas aktörer. Under denna sektion arbetar regionala styrgrupper enligt den geografiska indelningen i upptagningsområden för högspecialiserad sjukvård. Styrgruppernas uppgift är att föra en dialog med sektionerna och delegationen om programmets innehåll och att utarbeta en utvecklingsplan för sina områden. Planen bör vara en tolkning av programmets allmänna mål utgående från lokala behov och resurser. Därigenom konkretiseras programmets allmänna mål på ett lokalt och relevant sätt och genomförandet blir realistiskt. Delegationens, sektionernas och de regionala styrgruppernas uppgifter definieras ganska noggrant och förnuftigt genom statsrådets beslut. Mekanismen för anvisandet av statsbidrag som reserverats för utveckling av social-, hälso- och sjukvården har dock inte definierats klart. Med tanke på genomförandet av programmet är det av största vikt att de regionala styrgrupperna har en central roll när anslag anvisas. Utvecklingsprogrammets beredning ger anledning till optimism; programmet eftersträvar en gemensam riksomfattande syn som utformas i en dialog mellan centralförvaltningen och aktörerna inom fältet. För att upprätthålla denna optimism och åstadkomma ett genomförbart program bör man slå vakt om denna dialog. Jussi Merikallio

5 UUTTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Kalleusluokituksen poistuminen vaikuttaa toimeentulotukeen Kuntien kalleusluokituksen poistuminen vaikuttaa perustoimeentulotuen määrään alkaen. Toimeentulotuen perusosat määräytyvät vuoden 2008 alusta kaikissa kunnissa ensimmäisen kalleusluokan mukaan. Laki kuntien yleisestä kalleusluokituksesta (1125/2005) on voimassa vuoden 2007 loppuun. Kalleusluokituksen poistumisen johdosta toimeentulotukilain 9 on muutettu siten, että viittaukset kuntaryhmiin on poistettu ja perusosa nousee kaikissa kunnissa ensimmäisen kuntaryhmän mukaiseksi. Vuoden 2008 alusta toimeentulotuki muutetaan ilman hakemusta muutetun 9 :n mukaan maksettavaksi. Toimeentulotuen muutosta koskevat säädökset (583/2007) sisältyvät lakipakettiin, jossa muutettiin kansaneläkelakia ja useita sellaisia sosiaaliturvaa koskevia lakeja, joihin sovelletaan kuntien kalleusluokitusta (HE 90/2006). Toimeentulotuen menojen on arvioitu lisääntyvän muutoksen johdosta siten, että lisäys valtion menoihin olisi noin 10 miljoonaa euroa ja kuntien menoihin noin 11 miljoonaa euroa. Menojen arvioinnissa on otettu huomioon muiden sosiaalietuuksien korotuksista aiheutuva toimeentulotukimenojen säästö. Kuntien kalleusluokituksen poistumista on selostettu tarkemmin Kuntatataloustiedotteessa 3/ 2007 Lisätiedot: Sirkka-Liisa Karhunen, puh. (09) AJANKOHTAISTA Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2008 Hallituksen esitys vuoden 2008 talousarvioksi on käsitelty hallituksen budjettiriihessä ja menossa eduskuntakäsittelyyn Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta talousarvioesityksen keskeisimmät kysymykset liittyvät valtionosuuksiin. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjettilait painottuivat sosiaalivakuutukseen ja niiden heijastusvaikutukset kuntatalouteen ovat varsin vähäiset. Talousarvioesitys perustuu sekä hallitusohjelmaan että peruspalveluohjelmaan. Peruspalveluohjelma on uusi lakisääteinen suunnitteluinstrumentti, jonka tarkoituksena on tuoda tasapaino kuntien tehtävien ja rahoituksen välille. Peruspalveluohjelman tulee kehittyä koko valtionhallintoa ohjaavaksi kuntapolitiikan välineeksi, joka osaltaan turvaa kestävän kuntatalouden varmistamalla kuntien tehtävien ja rahoituksen tasapaino. Hallitusohjelma sisältää lukuisia sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevia kirjauksia, joiden kustannusvaikutuksia ei ole arvioitu. Hallitusohjelmaa toimeenpantaessa tulevat suuret pitkän aikavälin hankkeet korostumaan, joten hallitusohjelman suorat kuntiin kohdistuvat kustannusvaikutukset tulevat näkymään vasta hallituskauden lopulla. Talousarvioesityksessä valtionosuuksia tullaan korottamaan ja korotukset perustuvat kustannustenjaon tarkistukseen ja indeksitarkistukseen. Kustannustenjaon tarkistus tuo kunnille ensi vuodelle lisärahoitusta 252 miljoona euroa ja täysmääräinen indeksitarkistus 310 miljoonaa euroa. Toisaalta kuntien valtionosuutta vähentää edellisen kustannustenjaon tarkistuksen viimeisen erän hyvittäminen verotuloina 2007, aiemmin leikattujen indeksien palautus kustannuksiin ja kasvavaa asiakasmaksukertymää vastaava leikkaus. Vaikka korotukset ovat euromääräisesti suurempia kuin vähennykset, kuntien menojen kasvun takia valtionosuusprosentti laskee 2,39 % (33,88 %:sta 31,49 %:iin). Siksi euromääräisen muutosten takia valtionosuuksia tulisi arvioida niiden rahoitusosuuden mukaan. Kuntien taloutta rasittaa kustannusten ja väestön palvelutarpeen kasvu ja tätä kustannuspainetta lisää valtionosuuksien rahoitusosuuden merkittävä lasku. Perusturva 3/2007 5

6 Rahoitusosuuden laskun ohella vuoden 2008 valtionosuusmuutoksessa huolestuttava piirre on valtionosuuden leikkaus asiakasmaksujen korotuksesta kertyvää lisätuloa vastaavasti. Leikkauksen rahoitusosuuden laskua merkittävämpi on periaatteellinen ratkaisu. Kuntien keräämät asiakasmaksutulot siirtyvät tältä osin hallitusohjelman muiden toimenpiteiden rahoittamiseksi. Kuntaliiton ehdoton näkemys on se, että kuntien keräämien asiakasmaksujen tulee jäädä kuntien käyttöön palvelujen rahoittamiseksi. Valtionavustus kuntien ja kuntayhtymien kehittämistoimintaan laskee 31 miljoonasta eurosta noin 25 miljoonaan euroon. Jotta kehittämistoiminnan myönteiset vaikutukset voidaan turvata jatkossa vähenevin määrärahoin, tulee avustusten myöntämiskäytäntöjä uudistaa. Kehittämisrahan kohdentamisen uudistamistyö on käynnistynyt sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelmassa ja suotavaa olisi, että kehittämisohjelman yhteydessä perustettavat alueelliset johtoryhmät saavat merkittävän roolin kehittämisrahoja kohdennettaessa. Lisätiedot: Jussi Merikallio, puh. (09) Palveluseteli käyttöön myös kotisairaanhoidossa Kansanterveyslakia ja sosiaalihuoltolakia esitetään (HE 34/2007) muutettaviksi siten, että palveluseteliä voitaisiin käyttää kotisairaanhoidossa samoin perustein kuin sosiaalihuollon kotipalveluissa. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2008 alusta. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettävän palvelusetelin käyttöalan laajentamista. Työryhmän tehtävinä on arvioida palvelusetelin soveltuvuutta eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, tehdä ehdotukset palvelusetelijärjestelmän käyttöalan laajentamiseksi sekä valmistella ehdotukset tarvittaviksi lainsäädäntömuutoksiksi siten, että muutokset voisivat tulla voimaan vuonna Työryhmän tulee käsitellä ainakin palvelusetelin omavastuun ja asiakasmaksulain suhde, verotuskysymykset ja kuntien elinkeinotoiminnan sekä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö. Työryhmän toimikausi on Lisätietoja: > muut sosiaalipalvelut Kansaneläkelainsäädäntö uudistuu vuoden 2008 alusta Kelan maksamia eläkkeitä ja vammaisetuuksia koskeva lainsäädäntö muuttuu vuoden 2008 alusta. Kansaneläkelainsäädännön uudistus on osa sosiaaliturvalainsäädännön kokonaisuudistusta. Vaikka kyseessä on pääsääntöisesti lainsäädäntötekninen uudistus, lakeihin sisältyy myös useita asiallisia muutoksia tulevat voimaan uusi kansaneläkelaki (568/2007), laki kansaneläkelain voimaanpanosta (569/2007), laki vammaisetuuksista (570/2007) ja laki eläkkeensaajan asumistuesta (571/2007). Myös maahanmuuttajan erityistuesta annettua lakia ja eräitä muita lakeja on muutettu. Kansaneläkelaki sisältää säännökset kansaneläkkeestä, perhe-eläkkeestä ja lapsikorotuksesta. Vammaisetuuksia koskevat säännökset sisältyvät vammaisetuuksista annettuun lakiin. Eläkkeensaajan asumistuesta säädetään erillisellä lailla. KUNTAKALLEUSLUOKITUS POISTUU Asuinkunnan kalleusluokka ei enää vaikuta vuoden 2008 alusta kansaneläkkeen, leskeneläkkeen, maahanmuuttajan erityistuen, pitkäaikaistyöttömien eläketuen eikä eräiden muiden tukien määrään. Toisessa kuntakalleusluokassa asuvien eläkkeet korotetaan nykyisen 1. kuntakalleusluokan tasolle. Noin kansaneläkkeen saajan ja Kelan leskeneläkettä saavan eläke korottuu enimmillään 21 euroa kuukaudessa. Muutos korottaa myös muiden kansaneläkkeeseen sidottujen etuuksien kuten toimeentulotuen perusosan määrää. ELÄKKEISIIN TASOKOROTUS Kuntakalleusluokituksen poistumisen lisäksi kaikkiin edellä mainittuihin Kelan maksamiin etuuksiin on vuoden vaihteessa tulossa hallitusohjelmassa luvattu 20 euron tasokorotus ja sen saa yli Kelan eläkkeensaajaa. Myös Kelan maksaman lapsen perhe-eläkkeen täydennysmäärää korotetaan noin yhdeksän euroa kuukaudessa. Lisäksi eräiden veteraanien kansaneläke nousee, kun sotilasvammalain mukaisen elinkoron omaiskorotus ei enää pienennä kansaneläkkeen määrää. LESKEN ALKUELÄKE MUUTTUU Alle 65-vuotiaalle leskelle tai sen jälkeen myönnettävä alkueläke on kaikille samansuuruinen. Sen määrä vuonna 2007 olisi 261 euroa kuukaudessa. Siihen ei makseta enää tulojen perusteella määräytyvää täydennysmäärää. Leski saa 6 Perusturva 3/2007

7 alkueläkettä kuuden kuukauden ajalta edunjättäjän kuolemasta. OMAISUUDEN VAIKUTUS MUUTTUU Omaisuus ei enää ensi vuonna vaikuta leskeneläkkeen täydennysmäärään, maahanmuuttajan erityistukeen eikä sotilasavustukseen. Omaisuuden tuotto kuitenkin pienentää edelleen mainittujen etuuksien määrää. Eläkkeensaajan asumistukeen ja yleiseen asumistukeen omaisuus ja sen tuotto vaikuttavat kuitenkin edelleen. KULUTUSLUOTTOJEN KORKOJEN VÄHENNYSOIKEUS POIS ELÄKKEEN- SAAJAN ASUMISTUESTA Kulutusluottojen korkoja ei vuoden 2008 alusta saa vähentää asumistukeen vaikuttavista tuloista. Ennen lainmuutosta myönnetyistä asumistuista kulutusluottojen korkojen vaikutus poistetaan asteittain viidessä vuodessa. Poistaminen toteutetaan siten, että jokaisen vuoden alussa kulutusluottojen korkojen yhteismäärää pienennetään 20 %, kuitenkin vähintään 250 euroa. Korkojen poistaminen aloitetaan ja se koskee noin asumistuen saajaa, joista suurimmalla osalla asumistuen maksettava määrä pienenee. Muutoksesta annetaan asumistuensaajalle päätös. Asumistuessa huomioon otettavan lapsen ikäraja korottuu 16 vuodesta 18 vuoteen. Jos lapsi on jo lain voimaantullessa täyttänyt 16 vuotta, ikärajan korotus huomioidaan vasta seuraavassa lainmuutoksen jälkeen tehtävässä asumistuen tarkistuksessa. VAMMAISETUUKSIEN MUUTOKSIA Vammaisetuuksien nimet muuttuvat lapsen hoitotuki muuttuu alle 16-vuotiaan vammaistueksi, vammaistuki 16 vuotta täyttäneen vammaistueksi ja eläkkeensaajien hoitotuki eläkettä saavan hoitotueksi. Etuudet ovat edelleen kolmiportaisia eikä niihin tule muita korotuksia kuin indeksikorotus. Keliakiaa sairastaville henkilöille voidaan erillisenä vammaisetuutena maksaa ruokavaliokorvausta. Vuoden 2008 alusta vammaistukea voidaan maksaa 65 vuotta täyttäneelle henkilölle, jos hän ei saa eläkettä. Vammaistuki lakkaa, kun henkilö jää vanhuuseläkkeelle esimerkiksi 63-vuotiaana. Eläkettä saavan hoitotuki voidaan puolestaan jatkossa myöntää myös sellaiselle alle 65-vuotiaalle henkilölle, joka saa työeläkkeenä maksettavaa vanhuuseläkettä. Ulkomailla asuttu aika ei enää vaikuta eläkettä saavan hoitotuen määrään. Nykyistä useammilla ulkomailta Suomeen muuttaneilla henkilöillä voi jatkossa olla oikeus hoitotukeen, asuttuaan Suomessa kolme vuotta. Alle 16-vuotiaan vammaistukea (entinen lapsen hoitotuki) ei lukien voi enää myöntää yksinomaan taloudellisen rasituksen perusteella. TAKAUTUVA HAKUAIKA Kansaneläkelain ja vammaisetuuksista annetun lain mukaisissa etuuksissa, eläkkeensaajan asumistuessa ja pitkäaikaistyöttömien eläketuessa takautuva hakuaika muuttuu nykyisestä yhdestä vuodesta kuuteen kuukauteen. Etuuksia ei näin ollen voida yleensä myöntää pidemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta takautuen. ELÄKE- JA VAMMAISETUUKSIEN MAKSAMINEN KUNNALLE MUUTTUU Eläke- ja vammaisetuudet voidaan maksaa kunnan sosiaalihuollon toimielimelle käytettäväksi etuudensaajan ja hänen perheenjäsentensä elatukseen, jos maksaminen etuudensaajalle itselleen vaarantaa hänen tai hänen perheenjäsentensä toimeentulon. Myös eläkkeensaajan asumistuki voidaan maksaa kunnalle vastaavasti asumismenojen korvaukseksi. Kunnalle maksaminen ei enää lukien edellytä etuudensaajan antamaa suostumusta. Esityksen etuuden maksamisesta kunnan toimielimelle voi tehdä etuudensaaja, hänen avio- tai avo-puolisonsa, muu omainen tai hänestä pääasiallisesti huolehtiva henkilö taikka kunnan sosiaalihuollon toimielin. Esitys tehdään nykyiseen tapaan Kelan lomakkeella 241N (Esitys etuuden maksamisesta kunnalle) ja siinä on esitettävä selkeät perustelut sille, miksi etuuden maksamisen etuudensaajalle itselleen voidaan katsoa vaarantavan hänen tai hänen perheenjäsentensä toimeentulon. Kela kuulee etuudensaajaa esityksen johdosta ja tekee päätöksen kunnalle maksamisesta vasta tämän jälkeen. Ajalta ennen etuutta ei voida maksaa kunnalle ilman etuudensaajan suostumusta. MUUTOSTEN TOTEUTTAMINEN Kansaneläkkeeseen, perhe-eläkkeeseen, pitkäaikaistyöttömien eläketukeen ja maahanmuuttajan erityistukeen korotukset tehdään Kelassa ilman hakemusta. Etuudensaajalle annetaan päätös vain hänen pyynnöstään. Määrät selviävät maahanmuuttajan erityistukea lukuun ottamatta eläkkeensaajalle tammikuussa lähetettävästä vuosi-ilmoituksesta. Jos maahanmuuttajan erityistuen saaja saa myös kansaneläkettä tai Kelan maksamaa leskeneläkkeen täydennysmäärää, erityistuki tarkistetaan vuodenvaihteessa ja tulot otetaan huomioon korotettuna. Tarkistuksesta annetaan päätös. Perusturva 3/2007 7

8 Lukuun ottamatta edellä mainittuja korotuksia ja eläkkeensaajan asumistuen korkojen vähennysoikeuden muutosta ennen vuotta 2008 myönnettyjen eläke- ja vammaisetuuksien maksaminen jatkuu pääsääntöisesti ennallaan kunnes etuus lakkaa tai se tarkistetaan. Lainsäädäntömuutosten johdosta Kelan eläkeja vammaisetuuksien käsittelyajat saattavat vuoden vaihteessa olla normaalia pidempiä. Kehittämishanke työttömien terveydenhuoltokäytäntöjen kehittämiseksi on käynnistynyt. Hankkeen tavoitteena on kehittää uusia toimintamalleja pitkäaikaistyöttömien terveydenhuolto-, kuntoutus- ja aktivointipalveluihin. Valtion vuoden 2007 talousarviossa on hankkeelle varattu 1,5 miljoonaa euroa. Hanke toteutetaan yhteistyössä paikallisten kumppaneiden kanssa. Hankerahoituksen piiriin on valittu 17 paikallista ja seudullista osahanketta. Kunnat, terveyskeskukset, TYP:t ja muut toimijat, jotka haluavat seurata hankkeen toteutumista ja osallistua toimintojen kehittämiseen, voivat ilmoittautua kehittämiskumppanuuden valtakunnalliseen verkostoon ja sillä tavoin saada käyttöönsä hanketta koskevan informaation. Hanketta johtaa sosiaali- ja terveysministeriö. Hankkeen johtoryhmässä ovat mukana: sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö, Stakes, Kansaneläkelaitos, Työterveyslaitos, Kansanterveyslaitos, Kuntaliitto, Työvoiman palvelukeskus Vantaalta, Terveyden edistämisen keskus ja Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö. Stakes vastaa hankkeen hallinnoinnista, koordinoinnista ja arvioinnista. Hanke kestää huhtikuun loppuun Lisätiedot: Päihdetapauslaskenta LAITOSHOITORAJOITUKSEN POISTO SUUNNITTEILLA Suunnitteilla on myös laitoshoitorajoituksen poistuminen kansaneläkkeestä, leskeneläkkeen täydennysmäärästä, maahanmuuttajan erityistuesta ja pitkäaikaistyöttömien eläketuesta. Uudistuksen jälkeen edellä mainittujen etuuksien määrää ei alennettaisi henkilön jouduttua laitoshoitoon. Eläke maksettaisiin samansuuruisena sekä avo- että laitoshoidon asiakkaille. Laitoshoidon vaikutuksen poistaminen korottaisi noin henkilön eläkettä. Vammaisetuuksien ja eläkkeensaajan asumistuen maksamiseen laitoshoito vaikuttaisi kuitenkin edelleen. Laitoshoitorajoituksen poistuminen on alustavan tiedon mukaan suunniteltu poistuvan vuoden 2008 alusta. Marjukka Turunen Etuuspäällikkö, Kansaneläkelaitos, eläke- ja toimeentuloturvaosasto Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishanke käynnistynyt 8 Perusturva 3/2007 Stakes tekee lokakuussa kuudennen päihdetapauslaskennan. Laskennassa pyritään kirjaamaan kaikki yhden vuorokauden aikana tapahtuvat päihde-ehtoiset asioinnit sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Päihdetapauslaskentoja on tehty neljän vuoden välein vuodesta 1987 lähtien. Tänä vuonna laskentavuorokausi on Laskennassa saadaan tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen päihde-ehtoisesta käytöstä, asiakaskunnan ominaisuuksista ja käytetyistä päihteistä sekä näissä tapahtuneista muutoksista. Laskennassa ovat mukana kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon kunnalliset ja yksityiset palvelut mukaan lukien päihdehuollon erityispalvelut. Laskennan kohteena ovat päihdetapaukset eli päihde-ehtoiset asiointikerrat tai palvelujen käytöt. Laskenta on kohtalaisen kevyt ja toistaiseksi ainoa menetelmä, jolla saadaan kattavasti tietoa päihde-ehtoisesta palvelujen käytöstä koko palvelujärjestelmässä. Laskentojen avulla voidaan seurata päihdetilanteen kehitystä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä ja kehittää palveluja saatujen tulosten pohjalta. SUKUPOLVENVAIHDOS KÄYNNISSÄ Edellisessä, vuoden 2003 päihdetapauslaskennassa kirjattiin yhden vuorokauden aikana lähes päihde-ehtoista asiointia. Keski-ikäiset miehet olivat edelleen päihdepalveluja eniten käyttävä ryhmä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sukupolven vaihdos on käynnistymässä. Nuorempien ikäryhmien osuus oli selvässä kasvussa ja näille asiakkaille on aika yleistä myös huumeiden ja lääkkeiden käyttö. Alkoholi on ehdottomasti suomalainen valtapäihde, yhdeksän kymmenestä päihdetapauksesta käytti sitä. Kuitenkin vähintään kahta eri päihdettä käytti lähes kaksi viidestä luvulla vaikeutunut huumetilanne näkyi myös päihdepalvelujen käytössä. Kun laittomia huumausaineita käyttäviä todettiin vuonna prosenttia niin tämä osuus oli vuonna 2003 noussut 27 prosenttiin. Näistä tapauksista käytti ainakin viidennes huumeita pistämällä. Myös lääkkeiden päihdekäyttö näytti kääntyneen nousuun ja oli 27 prosenttia vuonna 2003.

9 Naisten päihde-ehtoinen asiointi on jatkuvasti tasaisesti lisääntynyt noin kahden prosentin vauhdilla. Kun heidän osuutensa oli vuonna prosenttia, niin vuonna 2003 naisia oli 26 prosenttia. Vuoden 2003 laskennassa kysyttiin ensimmäistä, onko asiakkaalla todettu jokin muu kuin päihteisiin liittyvä mielenterveyden häiriö. Tällaisia häiriöitä raportoitiin lähes kahdella viidestä. Naisilla näitä häiriöitä esiintyi melkein puolella ja miehillä kolmasosalla. Lisätiedot: Yrjö Nuorvala, Stakes, puh. (09) Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tietohallinnon neuvottelukunta Valtioneuvosto asetti sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tietohallinnon neuvottelukunnan. Neuvottelukunnan asettaminen perustuu lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007) sekä sen nojalla annettuun asetukseen (683/2007). Neuvottelukunta kokoontui ensimmäisen kerran ja sen työtä organisoidaan syksyn aikana. NEUVOTTELUKUNNAN TEHTÄVÄT Neuvottelukunnan tehtäväksi on säädetty: edistää valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen toteutusta ja kehittämistä sekä palvelujen käyttäjien sähköisten tietojärjestelmien yhtenäistämistä ja kehittämistä; osallistua sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tietohallinnon alaan kuuluvien säädösten, ohjeiden ja määritysten valmisteluun sekä seurata ja arvioida niiden kehittämistarpeita; seurata ja arvioida valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen toteutuksen, talouden ja muiden voimavarojen sekä käyttäjämaksujen kehitystä; seurata sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon alaan kuuluvaa kansainvälistä kehitystä; sekä hoitaa muut sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelukunnalle antamat valmistelutehtävät. LAAJA KOKOONPANO Neuvottelukunnassa ovat edustettuina sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, Kela, TEO, tietosuojavaltuutetun toimisto, Kansanterveyslaitos, Kuntaliitto, sairaanhoitopiirit, kuntien perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi, yksityiset sosiaali- ja lääkäripalvelujen tuottajat, apteekit. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii kansliapäällikkö Kari Välimäki. Sihteereinä toimivat neuvotteleva virkamies Annakaisa Iivari ja hallitussihteeri Päivi Salo STM:stä. Kuntaliiton edustajana neuvottelukunnassa on varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen ja hänen varajäsenenään projektipäällikkö Heli Sahala. KANSALLINEN TIETOJÄRJESTELMÄ- PALVELU RAKENTEILLA Sosiaali- ja terveydenhuoltoon rakennetaan kansallinen tietojärjestelmäpalvelu, joka mahdollistaa potilasturvallisuuden, hoidon jatkuvuuden ja laadun parantamisen sekä kustannustehokkaampien toimintamallien käyttöönoton. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä velvoittaa kaikki terveydenhuollon julkiset toimijat liittymään 4 vuoden siirtymäajan kuluessa kansalliseen sähköiseen potilasasiakirjojen arkistopalveluun. Sähköistä lääkemääräystä koskevan lain mukaan kaikilla terveydenhuollon organisaatioilla sekä apteekeilla on oltava valmius ereseptiin 4 vuoden siirtymäajan kuluessa. Neuvottelukunnasta ja tietojärjestelmien kehittämisestä löytyy lisätietoja ministeriön kotisivuilta > vastuualueet > sosiaali- ja terveysalan tiedonhallinta. Lisätiedot: Heli Sahala, puh Vuoden 2008 Hyvinvointikunta-foorumin lämmittelyä Hyvinvointikeitaalla Toimittaja Arto Tuominen toimi puhemiehenä, kun pari sataa kuntien hyvinvointityön johtajaa, päättäjää ja tekijää treffasi ministeri Paula Risikon Hyvinvointikeitaalla Kuntamarkkinoilla. Syrjäytymisen ehkäisy, terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen sekä hyvinvointityön vaikuttavuus ovat keskeisiä sisältöjä valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa. Ministeri kiertää keskustelemassa kuntien edustajien kanssa ohjelmaan tarvittavista ehdotuksista. Risikko kehotti kuntia järjestämään myös avoimia keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia kuntien Paras-suunnitelmista, sillä muutostyöhön tarvitaan kuntalaiset mukaan. Keitaan osallistujat muistuttivat, että sosiaalija terveydenhuollolla on vain rajalliset keinot vaikuttaa syrjäytymiskehitykseen tai hyvinvointieroihin ja siksi tarvitaan laajaa kokonaisnäkemystä ja yhteistyötä mm. yhdyskuntarakentamisen, työhal- Perusturva 3/2007 9

10 linnon, opetus- ja kulttuuritoimen kanssa kunnissa ja seuduilla sekä maakunnissa. Tämän myös ministeri myönsi. Suuri haaste onkin tiivistää eri ministeriöiden yhteistyötä. Tähän pyritään esimerkiksi hallituksen politiikkaohjelmilla. Lasten, nuorten ja perheiden sekä terveyden edistämisen ohjelmat kokoavat eri ministeriöt yhteistyöhön. Ehkäisevä työ, varhainen puuttuminen ja vaikuttavuus eri toimintojen yhteistyön tuloksena, on ministeri Risikon keskeinen missio ministerintehtävässään. Toimittaja Arto Tuominen toivoikin, että ministeri antaisi joka vuosi Kuntamarkkinoiden Hyvinvointikeitaalla välitilinpäätöksen miten hänen missionsa on edennyt. ONNEA HÄMEENLINNAN TEKIJÖILLE! VUODEN 2008 FOORUMISSA TAVATAAN. Hyvinvointikunta-kilpailuun vastanneiden mielestä Hämeenlinna ansaitsee Hyvinvointikunta-tittelin. Kilpailuvastauksissa annettuja kuvauksia siitä, miksi jokin kunta koetaan hyvinvointikunnaksi, hyödynnetään kun Hyvinvointikunta-foorumin järjestäjät työstävät arviointiperusteita, joilla tämän tittelin voisi jatkossa voittaa. Vuoden 2008 Hyvinvointikunta-foorumi kokoontuu helmikuussa teemalla Urbaani hyvinvointikunta miltä se näyttää ja miten se tehdään? Ennakkoesite löytyy tämän tiedotteen sivuilta. Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasian neuvottelukunta yhteistyöjärjestäjien kanssa järjestää kutsuseminaarin erityisesti kuntien sote-toimijoille ja avoin Hyvinvointikunta-foorumi kokoontuu seuraavana päivänä. Lisätietoja: > ajankohtaista KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUS PARAS etenee hyvää vauhtia toista aaltoa odotetaan Kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS) on edennyt odotettuakin paremmin. Puitelain voimassaolon ensimmäisessä aallossa 44 kuntaa on jo ilmoittanut, että ne ovat mukana vuonna 2009 toteutuvassa kuntaliitoksessa. Päätöksen tehneiden lisäksi kuntaliitosselvityksiä on tekeillä liki sadassa kunnassa ja tällaisten määrä näyttää olevan edelleen lisääntymässä. Kuntien oli jätettävä lakisääteiset selvitykset ja toimeenpanosuunnitelmat palvelujen järjestämisestä valtioneuvostolle elokuun loppuun mennessä. Tämän velvoitteen kunnat täyttivät kiitettävästi. Ministeriöillä ja Kuntaliitolla on nyt vaativa tehtävä suunnitelmien analysoinnissa. Kuntienkaan tehtävät eivät loppuneet suunnitelmien tekoon. Päinvastoin. Uudistusprosessi on vasta alkamassa ja suunnitelmat on nyt vietävä taitavasti toteutukseen. Puitelain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne. Kuntaliitokset ovat keskeinen keino edetä tähän tavoitteeseen. Erityisesti monikuntaliitokset tarjoavat aikaisempaa huomattavasti leveämmät hartiat mm. peruspalvelujen, kuten terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtävien järjestämiseen. VARMISTETAAN LAADUKKAAT PALVELUT Eheän kuntarakenteen lisäksi puitelain tavoitteena on laadukkaiden ja asukkaiden saatavilla olevien palvelujen varmistaminen koko maassa. Tähän antavat kuntaliitosten ohella mahdollisuuden yhteistoiminta-alueiden muodostamiset. Yhteistoiminta-alueen organisaationa tulee kysymykseen kaksi vaihtoehtoa: kuntayhtymä tai kuntien väliseen sopimukseen perustuva yhteistyö, jossa yksi kunta huolehtii tehtävistä sekä oman että muiden sopijakuntien puolesta (ns. isäntäkuntamalli). Puitelaki asettaa kunnille peruspalvelujen järjestämiselle varsin tiukat edellytykset. Poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta alle asukkaan kunta ei yksin voi huolehtia perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä. Aikaa järjestelyjen tekemiseen on enintään vuoden 2012 loppuun, jolloin puitelain voimassaolo päättyy. Järjestelyjen kanssa ei sovi kuitenkaan viivytellä, sillä monissa tapauksissa järjestelyt eivät ole yksinkertaisia ja vaativat huolellista suunnittelua. HAASTEITA JOHTAMISELLE Hankaluutena uusien sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostamisessa ovat monissa tapauksissa jo olemassa olevat yhteistoimintarakenteet, jotka eivät täytä puitelain edellytyksiä. Tämä johtaakin monissa tapauksissa tilanteeseen, jossa suunnitelmaan kuuluu ensin esimer- 10 Perusturva 3/2007

11 kiksi kuntayhtymän purkaminen ja vastaavan uuden organisaation valmistelu. Näiden rinnalla on koko ajan kuitenkin eri organisaatioiden huolehdittava siitä, että palvelujen järjestämisestä pidetään huolta. Käytännössä näiden muutosten läpivienti edellyttää erittäin taitavaa johtamista. Puitelain sanamuoto perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät on herättänyt kysymyksen, mitä sosiaalitoimen tehtäviä säädöksellä käytännössä tarkoitetaan. Vastaus on, että kunnat voivat itse harkita, mitä tehtäviä on tarkoituksenmukaista hoitaa yhdessä. Yhteistyö on tärkeää ainakin vanhenevan väestön palvelujen, mielenterveystyön, päihdehuollon sekä lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Rakenteellisissa uudistuksissa muutoksen kohteeksi joutuu aina myös henkilöstö, jolla on keskeinen merkitys hallitun uudistuksen toteutuksessa. Henkilöstön asemaa on turvattu puitelain säädöksin. Puitelain mukaisia organisaatiomuutoksia tehtäessä henkilöstöllä on viiden vuoden irtisanomissuoja. Tällä on hyvät perusteet, jolla uudistusten toteutus voidaan turvata. Joidenkin mielestä tämä säädös jarruttaa todellisten muutosten aikaansaamista. Totuus on kuitenkin toinen. Uudistusten aikaväli vuoden 2013 asti kuuluu kuntien henkilöstön kiivaimpaan eläköitymisjaksoon. Suurin ongelma tänä jaksona tulee olemaan nykyisen henkilöstön työssä jaksamisen varmistaminen ja uuden riittävän ja ammattitaitoisen henkilöstön rekrytoiminen kuntien palvelukseen. Rakenneuudistusten takia irtisanomisiin ei ole tarvetta eikä varaa. HYVIÄ ESIMERKKEJÄ ON JO Muillekin kunnille esimerkiksi kelpaa Salon seudun kymmenen kunnan kuntajakoselvitys. Kunnat solmivat selvitykseen kuuluvana osana hallinnon ja palvelujen järjestämissopimuksen. Siinä tuli korostetusti esiin henkilöstön aseman turvaaminen. Irtisanomissuojaa täsmennetään henkilöstösopimuksella, johon sisältyy mm. irtisanomissuoja myös sellaisissa tapauksissa, jos työntekijöitä siirretään liikelaitokseen tai kunnan osakeyhtiöön. Henkilöstön palkat on sovittu harmonisoitavan ylöspäin siten, että työn vaativuudeltaan samaa tehtävää tekevät työntekijät saavat samansuuruista palkkaa. Palkkojen tarkistuksiin on sovittu varattavaksi 2,5 miljoonan euron määräraha, joka voidaan irrottaa osana valtion myöntämästä yhteensä yli 17 miljoonan euron yhdistymisavustuksesta. Tähän mennessä sovitut kuntajaon muutokset ja yhteistoiminta-alueiden muodostamiset ovat lähtökohta ja esimerkki myös tuleville rakennemuutoksille niille kunnille, jotka tässä vaiheessa eivät vielä ole kypsyneet uudistusten toimeenpanoon. Kuntakentällä odotetaan muutaman vuoden sisällä vielä toista aaltoa, joka vahvistaisi nyt alkanutta muutosprosessia. Ratkaisevia askeleita odotetaan erityisesti kaupunkikeskuksilta ja niiden yhdessä naapurikuntiensa kanssa muodostamilta kaupunkiseuduilta. Puitelaissa niiltä edellytettiin tässä vaiheessa suunnitelmia yhteistoiminnan parantamisesta erityisesti maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä. Toivottavaa on, että nämä suunnitelmat ovat lähtökohta laajoille rakenteellisille uudistuksille kuntakentän eheyttämiseksi ja laadukkaiden palvelujen varmistamiseksi. Lisätietoja: Mauri Marjamäki, puh. (09) , Kuntien toimeenpanosuunnitelmien arviointi sosiaali- ja terveydenhuollossa TYÖKOKOUS PUREUTUU TILANTEESEEN JA JATKOTYÖHÖN Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön ja sosiaalija terveysministeriön Paras-sote yhteistyöryhmä analysoi kuntien toimeenpanosuunnitelmat sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Suunnitelmien analysointi ja arviointi on organisoitu eri ministeriöiden ja Kuntaliiton eri yksiköiden kesken. Alustava analyysi toimeenpanosuunnitelmista esitettiin eri ministeriöiden ja Kuntaliiton yhteistiedotteella Kuntamarkkinoiden alla. Lisäksi Parastilannekuvaa käsiteltiin useissa Kuntamarkkinoiden seminaareissa. Ministeri Paula Risikko esitteli sosiaali- ja terveydenhuollon ensivaiheen tietoja tarkempi analyysi esitetään työkokouksessa. Ensivaiheessa arvioitiin mm. syntyykö perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtäviin kunta- ja palvelurakennelain edellyttämä vähintään asukkaan väestöpohja. Tähän suurin osa kunnista vastasi, että tarvittavat väestöpohjat syntyvät kuntayhtyminä tai vaihtoehtoisesti isäntäkuntamallilla. Myös kuntaliitokset ovat monen kunnan ratkaisu. Päätös kuntaliitoksesta on tehty 44 kunnassa ja 92 selvityshanketta on käynnissä. Osa kunnista suunnittelee järjestävänsä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät niin, että koko sote-toimiala järjestetään yhteisesti. Osa taas aikoo järjestää sote-toimialan tehtävät yhteisesti lukuun ottamatta päivähoitoa. Näissä kunnissa suunnitellaan päivähoidon sijoittamista opetus- ja sivistys- Perusturva 3/

12 toimialalle. On myös suunnitelmia, jonka mukaan perusterveydenhuollon ohella vain yksittäisiä sosiaalihuollon tehtäviä hoidettaisiin yhteistyönä. Selvä enemmistö kunnista aikoo hoitaa yhdessä ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Väestöpohjavaatimus on vain yksi arvioinnin peruste. Jokaisen kunnan toimeenpanosuunnitelmaa tullaan arvioimaan myös sosiaali- ja terveyspoliittisesta näkökulmasta, eli miten hyvin suunnitelmissa esitetyillä keinoilla pystytään vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin. Jatkotyöstä keskustellaan lokakuun valtakunnallisessa työkokouksessa HALLINTO JA ASIAKIRJAT Ajankohtaista sosiaalihuollon asiakirjahallinnosta Tällä hetkellä sosiaalialan asiakirjahallinnon osaalueilla keskustelua herättäviä asioita ovat sähköinen toimintaympäristö, sähköinen arkistonmuodostussuunnitelma (eams), kansallinen tehtäväluokitus, asiakasasiakirjojen arvonmääritystyö sekä palvelujen järjestämiseen liittyvät organisaatiomuutokset. Näistä myös kysellään paljon ohjeistusta ja ajantasaista tietoa. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysministeriövetoisen sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeen tuloksista voidaan odottaa apua sähköisesti käsiteltävän tiedon hallintaan ja säilytykseen ( mutta siihen asti on asiakirjahallintoa hoidettava voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sähköinen toimintaympäristö asettaa erityisvaatimuksia arkistonmuodostuksen suunnittelulle. Keskeistä on oman toiminnan kehittäminen ja yhdenmukaistaminen kansalliset kehittämishankkeet huomioon ottaen. Hyvän tiedonhallintatavan mukaiseen asiakirjallisten tietojen hallintaan päästään pääsääntöisesti vain asiakirjallisten tietojen käsittelyprosessien kuvaamisella ja niiden kehittämisellä sekä käsittelykäytäntöjen huolellisella suunnittelulla. Tämän tiedostaminen on tärkeä askel kohti voimassa olevan lainsäädännön mukaista sähköistyvää tiedon- ja asianhallintaa. Avuksi tähän työhön on arkistolaitos uudistanut aiemmin laaditun AMS-oppaan, jonka tarkoituksena on nyt opastaa sekä perinteisemmän toimintaympäristön että sähköisen arkistonmuodostussuunnitelman (eams) laadintaa ( Opas ohjaa ams:n laadintaa tämän päivän lainsäädännön vaatimuksia toteuttaen. Sen on tarkoituksena ohjata julkishallinnon arkistonmuodostajia laatima tietosisällöltään yhtenäisiä suunnitelmia, jotka tukevat entistä paremmin operatiivisissa tietojärjestelmissä käsiteltävien asiakirjallisten tietojen elinkaaren hallintaa. Oppaassa on käytetty esimerkkeinä käsittelyprosessien kuvaamisessa syntyvissä asiakirjatiedoissa valtionhallinnon asiakirjallisten tietojen säilytysaikoja, joten niitä ei kunnallishallinnossa noudateta. Kunnallishallinnolla on omat voimassa olevat arkistolaitoksen päätökset ( Arkistonmuodostuksen suunnittelu ja erityisesti sähköinen arkistonmuodostussuunnitelma vaatii toimintatapojen yhtenäistämistä. Keskeistä yhtenäistämisessä on tiedonhallinnan, asianhallinnan ja arkistoinnin rakenteellinen yhdenmukaisuus ja tietojärjestelmien toimivuus. Lisäksi arkistonmuodostussuunnitelmaa varten tarvitaan tehtäväluokitus, jotta sähköiset asiakirjat voidaan kirjata lain mukaisissa palvelutehtävissä syntyneiksi sekä tehostaa tietojen nopeaa organisaatioriippumatonta haettavuutta ja käytettävyyttä. Tulevaisuudessa kansallinen yhteinen tehtäväluokitus edesauttaa myös keskitettyjen sähköisten arkistojen käyttöä. Kansallinen yhtenäinen sosiaalialan palvelutehtävien kirjaamiseksi tarvittavan tehtäväluokituksen laadinta on myös yksi tietoteknologiahankkeen suunnitteilla olevista toimenpiteistä vuosien aikana. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti tulee arkistonmuodostussuunnitelman sisältää ajantasaisten tehtäväkuvausten ja asiakirjojen lisäksi myös sähköiset tietojärjestelmät sekä niihin sisältyvät tiedot ja tietojen suojaamista koskevat käsittelysuunnitelmat ja ohjeet (tietojen poisto, tulostus, tietojärjestelmän lopettamissuunnitelma). Kuten arkistolaki edellyttää tulee arkistotoimen vaatimukset ottaa huomioon kaikessa tieto- ja asiakirjahallinnossa (ArkL 7.3 ). Tämä tarkoittaa sitä, että jo olemassa olevissa arkistonmuodostussuunnitelmissa tulee olla merkinnät siitä, miten tietojärjestelmissä olevat tiedot poistetaan kun säilytysajat ovat tietojen osalta umpeutuneet sekä pysyvästi säilytettävien otosten osalta siitä, missä vaiheessa tiedot tulostetaan pysyvään säilytykseen ja mille säilytysvälineelle. 12 Perusturva 3/2007

13 Sosiaalihuollon asiakasakasiakirjojen säilytysarvon määritystyö käynnistyi sosiaalihuollon tietototeknologiahankkeen asiakirjahallinnon työryhmätyönä elokuussa Sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen käsittelystä ja säilyttämisestä ei ole olemassa erityissäännöksiä ja niiden puute on koettu ongelmalliseksi. Työryhmän tavoitteena on luoda pohja sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen käsittelyä ja säilyttämistä koskevalle sääntelylle ja muulle valtakunnalliselle ohjaukselle. Palvelualakohtaisten säilytysaikojen arvonmääritystyön eteneminen ja valmistuminen tapahtuu todennäköisesti vuosien aikana. Tilannetta voi seurata sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeen kotisivulta yllä mainitusta osoitteesta. Sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen säilytysaikaohjeena käytetään vielä voimassa olevaa arkistolaitoksen päätöstä kunnallisten asiakirjojen hävittämisestä 5/1989 (ent. valtionarkisto). Sosiaalihuollon palvelutehtäviä koskevat asiakasasiakirjatiedot eivät uusien palvelutehtävien vuoksi kaikki löydy tästä vanhasta päätöksestä, joten näitä asiakirjatietoja ei voida hävittää ennen kuin arkistolaitos on tehnyt päätöksensä niiden mahdollisesta pysyvästi säilytettävyydestä. Arkistonmuodostussuunnitelmia laadittaessa näiden uusien palvelutehtävien asiakasasiakirjatietojen kohdalle merkitään säilytysajaksi toistaiseksi. Palvelujen uudelleen järjestämisen ja palvelujen järjestämisvastuun siirtäminen herättävät myös melko usein kysymyksiä oikeudesta asiakastietojen siirtämiseen uudelle palvelujen järjestäjälle. Tietosuojavaltuutettu on ottanut kantaa rekisterinpitäjän vastuista sekä oikeuksista siirtää tietoa uudelle palvelun järjestäjälle. Kannanotto koskee lähinnä asiakkaiden tietosuojan toteutumista palveluja uudelleen järjestettäessä kuntien kesken ( Arkistolain arkistotoimelle asettamien velvoitteiden toteuttaminen tarkoittaa organisaatiomuutosten yhteydessä sitä, että arkistonmuodostajan arkisto on säilytettävä omana kokonaisuutensa, jota ei provenienssiperiaatteen mukaan voi yhdistää toimintaa jatkavan organisaation arkistoon. Arkistossa asiakirjat säilytetään siinä keskinäisessä järjestyksessä, johon ne arkistonmuodostussuunnitelman ohjeiden mukaan on sijoitettu sen jälkeen, kun niiden sisältämät asiat on käsitelty. Lopettavan palvelutehtävän tai koko organisaation asiakirjalliset tiedot järjestetään, seulotaan ja luetteloidaan sekä tehdään tarvittavat merkinnät arkistonmuodostussuunnitelmaan (mahdolliset asiakirjojen lainaukset tai siirrot mukaan lukien). Lakkautetun organisaatioyksikön arkistosta siirretään käytössä tarvittavat asiakirjat pitkäaikaislainoina uudelle organisaatiolle (katso yo. tietosuojavaltuutetun kannanotto). Näin menetellään myös silloin, kun vain osa viranomaisen tehtävistä siirretään toiselle. Pitkän ajan tarvittavat asiakirjalliset tiedot, joita ei voida jakaa, voidaan kuitenkin pysyvästi jättää uudelle arkistonmuodostajalle. Toimintaa jatkavalle yksikölle jäävät myös asiakirjat, joiden perusteella se tekee päätöksen asiassa, joka on pantu vireille lakkautetun organisaation aikana. Kun kunnallishallinnon toimintoja yksityistetään tai yhtiöitetään, ei aikaisemmin muodostunutta arkistoa siirretä yksityiselle yrittäjälle tai yhtiölle, vaan arkisto päätetään ja siirretään keskusarkistoon. Pitkäaikaislainaksi voidaan tarvittaessa antaa sellaisia asiakirjoja, joihin ei sisälly salassa pidettäviä tietoja. Yrityksen tai yhtiön on pidettävä lainaamansa asiakirjat erillään omasta muodostuvasta arkistostaan voidakseen myöhemmin palauttaa ne alkuperäiseen yhteyteensä. Sosiaalihuollon asiakastietojen käsittelyssä tulee ottaa huomioon niiden salassa pidettävyys, luovutuksessa tarvittava asiakaan lupa ja asiakkaan informointi rekisterinpitäjän vaihtumisesta. Lisäksi tarpeettomat asiakasta koskevat asiakirjalliset tiedot tulee poistaa tietojärjestelmästä (tietojen tulostaminen pysyvään säilytykseen, tietojen hävittäminen ja näistä vastaavat henkilöt). Käytöstä poistettavalle tietojärjestelmälle tehdään lopettamissuunnitelma, jossa määritellään tietoaineistojen ja ohjelmistojen arkistointi- ja hävittämismenettelyt mm. järjestelmän käyttöaika, vastuuhenkilö/t tietojen saatavuuden, käytettävyyden ja ylläpidon turvaamiseksi sekä tarpeettomien tietojen poistosuunnitelma (säilytysaikapäätösten mukaisesti). Tietojärjestelmässä olevien tietojen varmuuskopioinnista on myös huolehdittava suunnitellusti koko sen käyttöajan. Lisätietoja: Maaret Botska, puh: (09) , tai Kuntien sosiaali- ja terveystoimen hallinto 2007 Kuntaliiton selvitys sisältää tiedot Manner-Suomen kuntien, yhteensä 400 kuntaa, sosiaali- ja terveystoimen hallinnosta vuonna Kansanterveystyöstä vastaavia kuntayhtymiä oli vuoden alussa 57. Kuntayhtymä vastasi 193 kunnan kansanterveystyöstä. Näissä kunnissa sosiaalihuollon tehtävistä vastasi kunta. Kunnassa sosiaalihuollosta vastaava toimielin oli lautakunta, josta käytetään yleensä nimeä sosiaalilautakunta tai perusturvalautakunta. Näiden lisäksi Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä vastaa kah- Perusturva 3/

14 deksan kunnan sosiaalihuollosta ja kansanterveystyöstä. Kun kunnalla on oma terveyskeskus, sosiaalija terveydenhuollosta vastaa yleensä yhteinen toimielin, sosiaali- ja terveyslautakunta tai perusturvalautakunta. Manner-Suomessa 158 kunnassa on yhteinen luottamushenkilöhallinto. Väestöstä 48 prosenttia asuu näissä kunnissa. Lautakunnan toimialaan voi kuulua sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös muita tehtäviä. 18 kunnassa toimii erikseen sosiaali- ja terveyslautakunnat. Yhdessä kunnassa, Velkualla, sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaava toimielin on kunnanhallitus. Kunta voi jakaa vastuuta sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä useammalle toimielimelle kunnassa. Tampereen tilaaja-tuottajamallissa sosiaalija terveydenhuollon tehtävistä vastaa kolme tilaajalautakuntaa elämänkaarimallin mukaisesti. 13 kuntaa on tehnyt sosiaali- ja/tai terveydenhuollon järjestämisestä sopimukseen muun kunnan, niin sanotun isäntäkunnan kanssa. Yhteistoiminta-alueita ja isäntäkuntia on kuusi, joten isäntäkuntamallin mukaisessa toiminnassa on mukana yhteensä 19 kuntaa. Kainuun hallintokokeiluun osallistuu kahdeksan kuntaa. Hallintokokeiluun osallistuvien kuntien terveydenhuollosta ja pääosin sosiaalihuollosta vastaa Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaalija terveyslautakunta. SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON HALLINNON JÄRJESTÄMISTAPA 2007 Kuntien lkm Kunnassa sosiaalihuollosta vastaa sosiaalilautakunta, ja kuntayhtymä vastaa kansanterveystyöstä 193 Kunnassa sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaa yhteinen lautakunta 158 Kunnassa erikseen sosiaali- ja terveyslautakunnat 18 Kunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon toimielimet muodostettu elämänkaarimallin mukaisesti 1 Kunnassa muu toimielin vastaa toiminnasta 1 Muun kunnan toimielin vastaa toiminnasta 13 Kuntayhtymä vastaa sosiaalihuollosta ja perusterveydenhuollosta 8 Kainuun hallintokokeilu 8 Kunnat yhteensä, Manner-Suomi 400 Manner-Suomen kunnissa oli vuoden alussa yhteensä 237 terveyskeskusta, joista 58 on kuntayhtymien ja 178 kuntien terveyskeskuksia. Kainuun hallintokokeiluun osallistuvat kahdeksan kuntaa muodostavat hallinnollisesti yhden terveyskeskuksen. Väestöpohjaltaan alle asukkaan terveyskeskuksia on 172 ja yli asukkaan terveyskeskuksia on 65. TERVEYSKESKUKSET 2007 Lkm Kuntayhtymien terveyskeskukset 58 Kuntien terveyskeskukset 178 Kainuun maakunta -kuntayhtymän terveyskeskus 1 Terveyskeskukset yhteensä, Manner-Suomi 237 Tiedot sosiaali- ja terveystoimen hallinnosta kuntien, yhteistoiminta-alueiden, terveyskeskusten ja sairaanhoitopiirien mukaan lajiteltuina ovat saatavilla osoitteessa > hallinto ja kuntayhtymät. Lisätietoja ja ilmoitukset hallinnon muutoksista: Mari Sjöholm, etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi, puh. (09) Eevaliisa Virnes, etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi, puh. (09) Perusturva 3/2007

15 HENKILÖSTÖ Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteesta suositus Sosiaalialan tehtävärakenteiden ja mitoituksen kehittämistä pohtineen työryhmän työ valmistui keväällä ja raportti julkaistiin heinäkuussa. (Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus, STM:n julkaisuja 2007:14) Suosituksen tavoitteena on selkiyttää sosiaalihuollon keskeisten ammattiryhmien työnjakoa ja kehittää sosiaalialan tehtävärakennetta vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin sekä hyödyntää uudistuneen koulutuksen tuottamaa osaamista. Suositus on valmisteltu työryhmätyönä sosiaali- ja terveysministeriössä, puheenjohtajana neuvotteleva virkamies Pirjo Sarvimäki sosiaali- ja terveysministeriöstä. Työryhmässä olivat mukana alan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, Stakes, Oulun lääninhallitus, Kuntaliitto, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto sekä edustus osaamiskeskuksista. Henkilöstön saanti, osaaminen ja työolojen kehittäminen on osa Sosiaalialan valtakunnallista kehittämishanketta. Tehtävärakenteen kehittämistä koskeva suositus on osa tämän hankkeen tuotteista. Muita hankkeen julkaisuja ovat mm. täydennyskoulutusopas ja kelpoisuuslain soveltamisohje. TAVOITTEET JA TOTEUTUS Tehtäväjaon yhtenä tavoitteena on sosiaalihuollon asiakasprosessien nykyistä parempi hallittavuus ja palvelun vaikuttavuuden parantaminen. Asiakasprosessia ehdotetaan vaiheistettavaksi siten, että prosessi etenee vireilletulosta palvelutarpeen arviointiin, palvelusuunnitelman laatimiseen, päätöksentekoon ja palveluiden toteutukseen sekä vaikutusten arviointiin ja asiakkuuden päättämiseen. Prosessimallit on laadittu sosiaalityön, lastensuojelun, vanhustenhuollon, vammaispalvelujen, aikuissosiaalityön ja päiväkodin tehtäviä varten. Prosessin eri vaiheissa on aina myös vastuuhenkilö, joka vastaa prosessin toimivuudesta ja viime kädessä asiakkaan saamasta vaikuttavasta palvelusta. Asiakasprosessin eri vaiheissa kunkin ammattiryhmän osaamista hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti sosiaalihuollon eri toimialueilla. Avaintekijä prosessissa on eri vaiheisiin osallistuvien ammattiryhmien yhteistyö. Suosituksen tarkoituksena on selkeyttää sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja lähihoitajien työnjakoa. Erityisen tärkeänä pidetään sitä, että sosiaalityön asiakasprosesseista saadaan toimiva kokonaisuus, jossa eri henkilöillä on selkeä vastuu prosessin eri vaiheissa. SEURANTA JA ARVIOINTI Suosituksen toimeenpanoa seurataan ja arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön johtamassa pilottiprojektissa yhteistyössä kuntien kanssa. Pilotissa on tavoitteena myös valmistella henkilöstön mitoitussuositukset siten, että suositukset annettaisiin vuoden 2008 lopussa. Suositus on tarkoitettu kuntien sosiaalihuollon käyttöön, mutta sitä voivat hyödyntää henkilöstönsä tehtävärakenteiden suunnittelussa myös yksityiset palveluntuottajat, jotka kuuluvat yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain piiriin. Lisätiedot: neuvotteleva virkamies Pirjo Sarvimäki, STM Perusturva 3/

16 TERVEYDENHUOLTO Terveydenhuollon kustannukset nousivat edelleen Suurten ja keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset ovat edelleen kasvussa. Menojen kasvu vaihtelee huomattavasti kaupunkien välillä nollakasvusta jopa 10 prosenttiin. Vuonna 2006 terveydenhuolto vei yhä suuremman osuuden kaupunkien tuloista. Keskimäärin terveyspalvelujen kustannukset olivat euroa asukasta kohden suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa vuonna Terveydenhuoltoon on tässä laskettu sosiaalitoimen puolelta vanhusten kotipalvelu ja ympärivuorokautinen hoito. Kun otetaan lisäksi huomioon tarvetekijät nousevat Espoon kustannukset Helsingin kustannuksia suuremmiksi ja Vantaan kustannukset kolmanneksi suurimmiksi. Korkeimmat palveluntarpeisiin suhteutetut terveyden huollon kustannukset olivatkin edelleen pääkaupunkiseudulla. Kuvioissa on esitetty ns. lisätyn terveydenhuollon kustannukset asukasta kohti ikäryhmittäin. Espoon ja Vantaan terveyspalvelujen tarvetekijät arvioituna muun muassa asukkaiden tulotason, työkyvyttömyystietojen, ahtaasti asuvien osuuden, kuolleisuus- ja muuttoliiketietojen avulla ovat keskimääräistä selvästi pienemmät. Sama on tilanne myös esimerkiksi Keravalla. Keskimääräistä suurempi palvelutarve oli Kemissä ja Kainuun maakuntakuntayhtymässä. Kainuun ja Imatran kustannukset tarvevakioituna olivat kaikkien 25 vertailukaupunkien pienimmät. Menojen kasvu on kiihtynyt viime vuosina. Suurten kaupunkien asukasta kohden laskettujen kustannusten keskimääräinen nousu vuonna 2006 oli 6,3 prosenttia, kun kasvu vuonna 2003 oli 4,4 prosenttia. Viime vuoden kustannusten reaalinousu palkka- ja hintataso poislaskettuna oli 3 prosenttia. Keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset nousivat viime vuonna 5,2 prosenttia, joka vastaa 2,2 prosentin reaalinousua. Terveyspalvelut ja vanhustenhuolto ovat luvulla rasittaneet yhä enemmän kaupunkien taloutta. Kaupunkien tuloista meni yhä suurempi osuus terveydenhuoltoon. Osuus on kasvanut keskimäärin noin 6 prosenttiyksiköllä vuodesta 2000 vuoteen 2005, jolloin se vastasi 41 prosenttia veroja valtionosuustuloista. Euroa/asukas 2100 (mukana kotipalvelun ja ympärivuorokautisen hoidon kustannuksia sosiaalitoimesta) Hki Oulu Kemi Tre KUSTANNUSTEN NOUSU PERUSTERVEY- DENHUOLLOSSA ERIKOISSAIRAAN- HOITOA VOIMAKKAAMPAA Kustannusten kasvu on perusterveydenhuollossa ollut voimakkaampaa kuin erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu jäi vuon- Vantaa Rovaniemi Espoo Porvoo KuopioMikkeli Turku Lohja Vaasa Joensuu Salo J:kylä Rauma Kotka Pori L:ranta Kerava Kainuu Lahti Imatra Raisio Ikävakioidut Tarvevakioidut Suurten ja keskisuurten kaupunkien lisätyn terveydenhuollon ikä- ja tarvevalikoidut kustannusket vuonna Perusturva 3/2007

17 ne prosenttiin. Psykiatriassa avohoidon kustannukset alenivat edellisvuodesta ja laitoshoidon kasvu jäi yhteen prosenttiin. Somaattisen avohoidon kasvu oli 8,2 ja laitoshoidon 3,4 prosenttia edellisestä vuodesta. Perusterveydenhuollon kustannukset mukaan lukien yli 65-vuotiaiden kotihoito ja ympärivuorokautinen hoito nousivat viime vuonna 8 prosentilla. Perusterveydenhuollon kustannusten nousua selittävät lisäykset perusterveydenhoidon ympärivuorokautiseen hoitoon ja hammashuoltoon. VÄESTÖN IKÄÄNTYMINEN EI NOSTANUT KUSTANNUKSIA Vanhusten kustannukset ikäryhmän asukasta kohden tarkasteltuna ovat nousseet jonkin verran hitaammin kuin keskimääräiset kustannukset asukasta kohden. Vaikka viime vuonna yli 85 vuotiaiden kustannukset nousivat ikäryhmistä eniten, lähes 10 prosenttia, eivät yli 65 vuotiaiden terveydenhoitoon kohdistuneet kustannukset nousseet kokonaisuudessaan keskitasoa enempää. Vähiten, 3,6 prosenttia nousivat alle 6 vuotiaiden ikäryhmään kohdistuneet kustannukset. Kustannusten nousuun vaikuttavat hinta- ja palkkakehityksen lisäksi monet syyt. Väestön ikääntyminen on yksi kustannuspaineiden aiheuttaja, mutta sen merkitystä voidaan pitää melko vähäisenä lääketieteen ja hoitomenetelmien kehityksen rinnalla. KAUPUNKIEN VÄLILLÄ EDELLEEN SUURIA KUSTANNUSEROJA Helsingin terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2006 edelleen muita kaupunkeja korkeammat. Ero muihin on kuitenkin tasoittunut, sillä Helsingissä kustannukset ovat pysyneet reaalisesti vuoden 2002 tasolla. Vantaalla ja Espoossa reaalikustannukset ovat nousseet vastaavassa ajassa 12 prosenttia. Helsingin jälkeen suurimmat kustannukset olivat Oulussa, Kemissä, Vantaalla ja Tampereella. Pienimmät kustannukset olivat vuonna 2006 Raisiossa, Imatralla, Lahdessa, Kainuun maakunta kuntayhtymässä ja Keravalla. Viime vuonna kaupunkien väliset kustannuserot kääntyivät kasvuun, kun ne aiempina neljänä vuonna olivat kaventuneet. Kustannusero oli 328 euroa asukasta kohden laskettuna. KUSTANNUSVERTAILUT VUOSITTAISIA Kuntaliitto on tehnyt vuosittaisen kustannusselvityksen suurille kaupungeille vuodesta 1996 ja keskisuurille kaupungeille vuodesta 2000 lähtien. Tavoitteena on ollut tuottaa luetettavia ja ajankohtaisia vertailutietoja käytetyistä resursseista. Näissä selvityksissä on terveydenhuollon kustannuksiin laskettu mukaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lisäksi yli 65-vuotiaiden ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu. Kustannusten laskenta ikäryhmittäin on välttämätöntä, jos halutaan saada luotettavaa kuvaa eri ikäryhmien osuuksista ja jos halutaan ikävakioida vertailukaupunkien kustannukset. Osa kaupungeista pystyy kohdentamaan erikoissairaanhoidon NordDRGryhmien avulla ikäryhmille, mutta osa käyttää suoritemääriä perusteena, jolloin kohdistus erikoissairaanhoidon osalta on selvästi karkeampaa. Keskisuurten kaupunkien kustannusvertailu laajennettiin nyt kolmatta kertaa myös sosiaalitoimen kustannuksiin, jolloin saatiin kokonaiskuva sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto, vaikka ne hallinnolliset ovat lähes kaikissa kaupungeissa yhdistetty, ovat kustannuksiltaan toisistaan riippumattomia. Lisäksi kaupunkien kustannusrakenteet eroavat toisistaan. Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa ovat mukana Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kotka, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa. Keskisuurten kaupunkien vertailussa ovat Imatra, Joensuu, Kemi, Kerava, Lappeenranta, Lohja, Mikkeli, Porvoo, Raisio, Rauma, Rovaniemi, Salo ja Vaasa. Lisäksi vertailussa on mukana Kainuun maakunta -kuntayhtymä. Kotka on mukana myös suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa. RAPORTIT: Lahtinen Yrjö, Mikkola Teija: Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto Lahtinen Yrjö, Mikkola Teija: Keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveystoimen kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto Lisätiedot: Yrjö Lahtinen, puh. (09) Terveydenhuoltomme edullinen ainakin muihin maihin verrattuna OECD Health Data 2007 kertoi tutun tiedon. Suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisesti vertaillen edullinen. Olemme hoitaneet leiviskämme kohtuudella ja niin otaksun monien ulkomaiden silmissä mallikkaasti. Siitä huolimatta terveydenhuoltoa moititaan tuhlariksi ja pelotellaan pahimmillaan aukoksi, jossa ei ole äärtä eikä laitaa. Perusturva 3/

18 OECD HEALTH DATAsta poimittua: Terveydenhuollon kokonaismejojen bkt-osuudet OECD-maissa ja osuuksien muutokset %-yksikköinä ja prosentteina Vuosi 2005: laskeva järjestys Total expenditure on health. % GDP. muutos %-yks. % USA 11,9 13,3 13,2 15,2 15,3 3,4 28,6 Sveitsi 8,3 9,7 10,4 11,5 11,6 3,3 39,8 Ranska 8,4 9,9 9,6 11,0 11,1 2,7 32,1 Saksa 8,3 10,1 10,3 10,6 10,7 2,4 28,9 Belgia **) 7,2 8,2 8,6 10,2 10,3 3,1 43,1 Itävalta 7,0 9,8 10,0 10,3 10,2 3,2 45,7 Portugali **) 5,9 7,8 8,8 9,8 10,2 4,3 72,9 Kreikka 5,8 7,5 9,3 9,6 10,1 4,3 74,1 Kanada 8,9 9,0 8,8 9,8 9,8 0,9 10,1 Australia *) 7,5 8,0 8,8 9,5 9,5 2,0 26,7 Islanti 7,8 8,2 9,3 10,0 9,5 1,7 21,8 Alankomaat *) **) 8,0 8,3 8,0 9,2 9,2 1,2 15,0 Norja 7,6 7,9 8,4 9,7 9,1 1,5 19,7 Ruotsi 8,3 8,1 8,4 9,1 9,1 0,8 9,6 Tanska **) 8,3 8,1 8,3 9,2 9,1 0,8 9,6 Uusi-Seelanti **) 6,9 7,2 7,7 8,6 9,0 2,1 30,4 Italia 7,7 7,3 8,1 8,7 8,9 1,2 15,6 Iso-Britannia, UK 6,0 7,0 7,3 8,1 8,3 2,3 38,3 Luxemburg *) **) 5,4 5,6 5,8 8,3 8,3 2,9 53,7 Espanja **) 6,5 7,4 7,2 8,1 8,2 1,7 26,2 Unkari *) **) 7,0 7,3 6,9 8,1 8,1 1,1 15,7 Japani *) **) 6,0 6,9 7,7 8,0 8,0 2,0 33,3 Turkki 3,6 3,4 6,6 7,7 7,6 4,0 111,1 Irlanti 6,1 6,7 6,3 7,5 7,5 1,4 23,0 Suomi 7,7 7,5 6,6 7,4 7,5-0,2-2,6 Tsekin tasav. 4,7 7,0 6,5 7,3 7,2 2,5 53,2 Slovakian tasav. ***) 5,7 5,7 5,5 7,2 7,1 1,4 24,6 Meksiko 4,8 5,6 5,6 6,5 6,4 1,6 33,3 Puola **) 4,8 5,5 5,5 6,2 6,2 1,4 29,2 Korea 4,3 4,1 4,8 5,5 6,0 1,7 39,5 OECD 6,9 9,0 2,1 30,4 Suomen BKT mrd euroa 89,7 95,9 132,3 152,3 157,2 Lähde: OECD HEALTH DATA 2007, tiedot päivitetty *) = 2005 tieto edellisen vuoden tieto; osa aikaisempien vuosien tiedoista myös laskennallisia tietoja **) = 2005 tieto on estimoitu ***) = 1990 ja 1995 ovat 1997 tieto Bkt-osuuksien laskentaperusteet eivät ole kaikissa maissa aivan yhteneviä. Kotisivuiltamme ( ja terveys>>sosiaali- ja terveydenhuollon tilastot ja vertailutietoa>>oecd Health Data 2007 taloustietoja) löytyy lisää tekstiä ja taulukoita, osa myös englanninkielisinä. Lisätiedot: Heikki Punnonen, puh. (09) Perusturva 3/2007

19 Tiedoista paljastui jälleen, että suomalainen terveydenhuolto ei kansainvälisesti vertaillen ole ollut viime vuosikymmenen eikä vuoden 2005 aikana se usein parjattu tuhlari. Tarkemmin tarkasteltaessa terveydenhuoltomme on ollut suhteellisesti voimakkaimman säästämisen kohteena OECD-maista, kun lähtökohtana pidetään vuotta Maamme terveydenhuoltomenot ovat OECDmaista ainoana supistuneet suhteessa BKT:hen vuosina Tämä ei selity pelkästään kansantuotteen kasvun kautta. OECD-maista Tsekin tasavalta, Slovakian tasavalta, Meksiko, Puola ja Korea ovat vuonna 2005 käyttäneet terveydenhuollon kokonaismenoihin kansantuotteestaan vähemmän kuin Suomi, joka käytti 7,5 %. Muiden Pohjoismaiden osuudet olivat vuonna 2005 välillä 9,5 9,1 %. Jos maamme terveydenhuolto olisi käyttänyt yhtä suuren siivun kansantuotteestamme kuin muut Pohjoismaat, sen menot olisivat olleet 2,5 3 mrd euroa toteutunutta suuremmat. Meillä on pääosin veropohjaiseen rahoitukseen pohjautuva terveydenhuolto - eli suurelta osin terveydenhuoltomme on julkista. Terveydenhuoltomme julkisen rahoituksen osuus kansantuotteesta on reilussa kymmenessä vuodessa selvästi supistunut. Julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista oli 80,9 % vuonna 1990 ja 77,8 % vuonna Kotitalouksiemme ja yksityisen rahoituksen osuus terveydenhuollon menoista on kasvanut runsaan vuosikymmenen aikana ja on selvästi suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Itse asiassa USA käyttää julkista rahaa kansantuotteestaan suuremman suhteellisen osuuden terveydenhuoltoonsa kuin Suomi. Ostovoimapariteetilla korjattuna terveydenhuoltomme kokonaismenot asukasta kohti ovat kasvaneet OECD-maista hitaimmin vuodesta Nykynäkymin terveydenhuoltomme menot kasvavat suhteellisesti nopeammin kuin kansantuote. Toivottavasti kansantuotteemme kasvu on muita maita ripeämpää ja terveydenhuollon kustannusten kasvu edelleen maltillista. Lisäksi palvelu- ja tuotantorakenteita, prosesseja ja verkostoja on pystyttävä uudistamaan. Näin terveydenhuoltomme menojen kansantuoteosuus on vastedeskin pienempi kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, minkä turvin pystytään vastaamaan myös palvelujen kysynnän kasvuun. On virheellistä ja vastuutonta moittia terveydenhuoltoamme moolokin kidaksi, jolle uhrataan kaikki. Niin ei tulla tekemään. Väite tai edes uhkakuva ei ole totta. Vertailutietoja - miten muualla - on syytä käyttää vastattaessa terveydenhuoltomme kalleutta koskeviin väittämiin. Oheinen taulukko hahmottaa tilannettamme muihin maihin. HOPE-asiantuntijavaihto Terveydenhuollon HOPE-asiantuntijavaihto-ohjelman tarkoitus on lisätä terveydenhuollon toiminnan ymmärtämystä Euroopan unionin jäsenmaissa ja erityisesti helpottaa henkilöstön vapaata liikkuvuutta, yhteistyötä ja vaihtoa. Suurin osa Euroopan maista tarjoaa vaihtopaikkoja ja hakija voi esittää oman toiveensa kohdemaasta. Kuntaliitto etsii myös isäntäorganisaatioita Suomeen tuleville asiantuntijoille. Vuoden 2008 HOPE-vaihto-ohjelma on noin kuukauden mittainen ja ajoittuu poikkeuksellisesti jo toukokuulle ( ). Ohjelma on tarkoitettu terveydenhuollon hallinnossa toimiville ammattihenkilöille, jotka ovat työskennelleet vähintään kolme vuotta johtamistehtävissä tai ovat olleet muulla tavoin vastuussa toiminnan ja palvelujen kehittämisestä omassa organisaatiossaan. Kyseessä on hallinnollinen vaihto-ohjelma, jonka aikana perehdytään kohdemaan sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoon ja palvelujärjestelmään. Hakuaika ohjelmaan päättyy Sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset voivat osallistua ohjelmaan toimimalla isäntäorganisaationa Euroopasta Suomeen tuleville vieraille. Suomeen on ollut vuosittain sijoitettuna henkilöä. Mukana olleet suomalaiset sairaalat ja terveyskeskukset ovat kokeneet vierailijoiden rikastuttavan terveydenhuollon arkea ja yhteistyö heidän kanssaan on jatkunut usein vuosia jälkeenpäin. Hakemusasiakirjat löytyvät HOPE-organisaation sivuilta ( exchangefirstpage.html) englanniksi ja ranskaksi. Henkilövaihdon ja isäntäorganisaation hakemukset tulee palauttaa kahtena allekirjoitettuna kappaleena lokakuun loppuun mennessä Kuntaliittoon osoitteella Kuntaliitto, Sosiaali- ja terveysyksikkö/ HOPE-vaihto, PL 200, Helsinki Lisätietoja: Viestintäpäällikkö Arto Salo Turun kaupungin terveystoimi PL 1, Turku puh etunimi.sukunimi@turku.fi Perusturva 3/

20 LAPSET JA NUORET Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi Oikeusministeriö on julkaissut ohjeen lapsen elatusavun suuruuden laskemiseksi. Ohje on luonteeltaan elatusavun määräytymisperusteita koskeva suositus. Ohje on laadittu oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä. POHJANA AIKAISEMPI MIETINTÖ Se perustuu oikeusministeriön asettaman työryhmän työhön, jonka mietintö Lapsen elatusavun suuruuden arvioiminen (työryhmämietintö 2006:10) valmistui Mietintö lähetettiin valmistuttuaan laajalle lausuntokierrokselle, minkä jälkeen lausuntopalautteen huomioon ottamisesta lopullisessa ohjeessa päätettiin ministeriöiden yhteistyönä. SUOSITUKSELLA YHDENMUKAISUUTEEN Ohje perustuu lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) säännöksiin. Koska ohjeen antaminen ei perustu laissa olevaan valtuutukseen, sillä ei ole viranomaisten toimintaa sitovaa vaikutusta, vaan se on oikeudelliselta luonteeltaan elatusapujen määräytymisperusteita koskeva suositus. Ohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kuntien sosiaaliviranomaisten toimintaa, kun ne opastavat vanhempia elatusavun oikean määrän arvioimisessa ja harkitsevat, voidaanko vanhempien tekemä sopimus elatusavusta vahvistaa lapsen elatuksesta annetun lain 8 :n 2 momentin nojalla. Vaikka ohje on laadittu kuntien sosiaaliviranomaisia varten, voidaan sitä käyttää apuna lain tulkinnassa silloinkin, kun elatusavun suuruus vahvistetaan tuomioistuimessa. Lapsen elatusavun laskuohjeen lisäksi opas sisältää ohjeen perustelut. Lisäksi oppaan lopussa on liitteenä lomakepohja, joka on tarkoitettu helpottamaan ohjeen mukaisen elatuslaskelman tekemistä. 20 Perusturva 3/2007 ELATUSAVUN MÄÄRÄN LASKEMINEN Elatusavun suuruutta laskettaessa lähtökohtina ovat lapsen elatuksesta annetun lain 1 ja 2 :n mukaisesti lapsen elatuksen tarve ja vanhempien elatuskyky. Näille laissa väljästi kuvatuille kriteereille on pyritty löytämään ohjeessa täsmentävä tulkinta. Vanhemman elatuskyky määräytyy ohjeen mukaan hänen tulojensa pohjalta. Eräissä tapauksissa otetaan lisäksi huomioon vanhemman mahdollisuudet hankkia tuloja ja vanhemman varallisuus. Ohjeen mukaan elatusavun suuruus lasketaan jakamalla lapsen elatuksen tarve vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Lapsesta erossa asuva vanhempi vastaa lapsen elatuksesta enintään elatuskykynsä mukaisella määrällä. Kun elatusavun suuruus on laskettu ohjeessa osoitetuin tavoin, on lopuksi vielä arvioitava, onko lopputulos kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen. Arvioinnin sitä edellyttäessä voidaan lasketun elatusavun määrää pienentää tai suurentaa. Elatusavun laskemista koskevan ohjeen lisäksi opas sisältää myös ohjeen siitä, milloin vahvistettua elatusapua on perusteltua muuttaa olosuhteiden muutoksen perusteella. Lisätietoja asiasta saa STM:n Kuntatiedotteesta 7/2007 sekä oppaasta, jonka ministeriö on lähettänyt kaikkiin kuntiin. Oikeusministeriön julkaisuun on linkki myös kotisivuiltamme soster > lainsäädäntö > muulla verkossa (oikea palkki). Kelan lastenhoidon tuen uudet kuntalisäehdot alkaen Kelassa otetaan käyttöön uusia lastenhoidon tuen kuntalisäehtoja alkaen. Uudet kuntalisäehdot pohjautuvat Kuntaliiton tekemään selvitykseen, jossa kartoitettiin kuntien kuntalisän maksamisen nykytilannetta ja uusien kuntalisäehtojen tarpeita. YLEISTÄ UUSISTA EHDOISTA Kuntalisä voidaan Kelan toimeenpanemana maksaa sekä kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen hoitorahan tai hoitolisän korotuksena. Lastenhoidon tuen voimaan tulleen lain muutoksen mukaan voidaan tuen piirissä oleville perheille maksaa samanaikaisesti kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea. Uusien kuntalisäehtojen myötä voi kunta kuitenkin määritellä ehdon, että per-