KARI KOROLAINEN. Koristelun kuvailu. Kategorisoinnin analyysi

Transkriptio

1

2 KARI KOROLAINEN Koristelun kuvailu Kategorisoinnin analyysi Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology No 32 University of Eastern Finland Joensuu 2012

3 Juvenes Print - Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere, 2012 Sarjan vastaava toimittaja: Jopi Nyman Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto ISSN: ISBN: (nid.) ISSNL:

4 Kari Korolainen Koristelun kuvailu. Kategorisoinnin analyysi Joensuu, University of Eastern Finland, 2012 Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 32 ISSN: ISBN: ISSNL: ABSTRACT: THE DESCRIPTION OF DECORATIONS: AN ANALYSIS OF CATEGORIES Decoration is a common phenomenon observable throughout the world. Whether we like it or not, decorations (i.e., embellishment, adornment, ornament, festive decoration, decorative pieces) are all around us: for example, during the winter, twinkling stars are hung in the windows of many homes. Very often, decorative pieces are placed on shelves amidst the books, photographs, and other small objects. Despite the variety of conventions governing such embellishments, however, the decorations are often ignored. Concomitantly, studies concentrating on the topic of decoration are quite unusual. On the other hand, informal (i.e. non-academic) discussions addressing decoration are numerous and varied. There are, for example, numerous magazines both Finnish and international that focus on the issue of home furnishings and design and hence also on decoration, decorative pieces, and ornaments. In consequence, it is assumed in this study that there is a wide variety of meaning in the sphere of decoration. Hence, a detailed analysis is presented here of the ways in which meaning is constructed in the context of interviews when decoration, art, and furnishing are discussed. The research material draws on 19 interviews conducted in eastern Finland in 2009, which has been subdivided into 97 specimens of interview conversation. These specimens concern topics such as The description of decoration and art, and Differences and similarities discernible in decoration, art, and furnishing. The interview conversation specimens are analysed in detail with the aid of the ethnomethodologically oriented method of Membership Categorization Analysis (MCA). The interviews are seen here as a conversational process where the subject matter is constructed and negotiated. Thus, the interviews are not to be understood as a report of reality as such. (See Baker 2004.) The analysis of categories is based on examination of a few key categories such as decoration, art, and handcraft. In addition, the analysis consists of sorting out in detail the activities and other features bound and attached to the key categories (see Jayyusi 1984; Hester & Eglin 1997a and 1997b; Lepper 2000). Additionally, I have applied the method of specifying The level of the categories, even though, strictly speaking, this methodological extension does not belong to the field of membership category analysis (the level of the categories, see Rosch 1978). The levels of the categories permit specification of the generality of the category under discussion. For instance, there is a difference between talking about art in general and talking about some particular piece of art, i.e., painting. iii

5 The analysis demonstrates that we myself as a researcher / interviewer, and the interviewees are able to discuss decoration, art, and furnishing in a sensible manner, despite the fact, that we have diverse conceptions and experiences of the topics under discussion. It can be observed that a wide variety of flexible conversational practices are deployed in the interview discussions. Firstly, the particular topic under discussion for instance, art can be made more familiar to the speaker by processing the subject matter from a personal point of view. In practice, this is achieved by reminiscing, i.e., recounting memories attached to objects or by pointing at familiar objects around the home. Thus, art can be discussed by describing paintings kept at home and the personal memories attached to these paintings. Secondly, the individual can be distanced from the matters under discussion by contextualising the subject matter in terms of the various kinds of institutional settings, such as museums, galleries, and markets. Similarly, discussions concerning traditions can also function as a means of contextualisation. Furthermore, the method used to compare the items under discussion or the method to establish the conditions for the topics to be discussed (i.e., conditioning) are often used as a resource in interview discussions, especially when the conversation is about the differences or similarities observable in decoration, art, and furnishing. The analysis presented here demonstrates explicitly how such concepts are defined and how the frames of reference related to these concepts simultaneously undergo development, i.e., when their meaning is both focused and expanded at the same time. The categories are analysed in this way in order to discover how the process of the construction of mutual meaning is realised in each particular context. In addition, the broader aim of this study is to bring together notions based on empirical analysis and theoretical discussion. Here, the focus is on the concept of artification, which refers to the processes through which things from outside the sphere of art are transformed into art or are understood as art (see Naukkarinen 2005; Sepänmaa 2008a). Thus, in the present study, artification refers especially to the interaction between everyday life and art. In consequence, the perspective derived from everyday aesthetics has a major importance as an extensive point of reference in a discussion (for everyday aesthetics, see Saito 2007). In pursuance of the interplay between theoretically oriented discussion and empirical analysis, unforeseen viewpoints develop. For example, the distribution of the sensible, a concept used by the French philosopher Jacques Rancière (2004, 2009), is one of the unforeseen concepts that emerged from the analysis. The concept of the distribution of the sensible means, in broad terms, that aesthetic concerns are seen as political concerns. Thus, attention could focus, for example, on who has the ability and power to have his or her voice heard in aesthetic matters. In other words, the publicity accorded to the aesthetic can also be understood as a debated matter, and hence also politicised. (See Rancière 2004, 2009.) Despite the fact that the notion of the distribution of the sensible is a concept originating from aesthetic theory, it is highly appropriate in the study of the construction of meaning. The distribution of the sensible functions as an intermediate concept existing between the theory of artification and related empirical notions since it refers to the concept of perceptivity. This concept, then, contains both a methodological and an epistemological element, iv

6 since the notion of perceptivity refers to the process of knowing something in general. In addition, it is worth noticing that the idea of perceptivity can also be understood as a central concept in aesthetics. It is argued, for example, that aesthetic matters derive their ultimate status (in relation to art) from the fact that there is a fundamental link between perceptivity and the aesthetic (for the primacy of the aesthetic, see Berleant 2010). Thus from an ethnomethodological point of view the meaning of aesthetic matters can be considered to be a question both of process and also of mutual achievement in each particular context. Here, the notion of perceptivity is of major significance, since in interview conversations sensibility and meaning are frequently constructed by dint of accounts. Accounts, or the obligations to provide accounts, occur if the (social) background of the conversations is in some way ruptured. (See Järviluoma & Roivainen 1997; Heritage 1984; Garfinkel 1967.) In consequence, the present analysis demonstrates in detail how mutual meaning is constructed with the aid of varied perceptual practices, including accounts. For example, we rely on the perceptual aspect of the subject matter when we point at familiar objects or when we establish the conditions for items under discussion in the course of a conversation. Accordingly, it is proposed here that, especially in the context of empirical study, it would be worth considering artification as a form of articulation. Articulation refers here to the process of connecting the elements of meaning. (See Grossberg 1992.) Above all, when artification is understood as an articulation, the contextual notion of artification is emphasised. When we point to objects, or when we establish the conditions for the topic of an interview, we are providing accounts, which, by extension, means that in one way or another we render the contexts of the subject matter visible. Eventually, the practice of articulation, on the one hand, and the salience of the perceptivity, on the other, interact within the context of the interview discussion. This interaction unfolds itself when we request or provide accounts, such as when we set expectations (for expectations and artification, see Sepänmaa 2012; Naukkarinen 2005). For example, one of the interviewees said: This utility article is in use. Here, the category of the utility article contains, initially, the feature of the actual use of the article. It then follows that the notion of the utility article in use manifests expectations related to objects and their uses and meanings. This is feasible precisely because the possibility also exists that there is also a utility article that is not in use. Accordingly, in the context of the idea of artification, it must be emphasised that there might also exist undetermined states surrounding categories, as the examples of expectations, the pointing out of objects, and the setting of conditions all illustrate. What is also observable is that, eventually, with the aid of contextual articulation, these undecided states will fill up and settle momentarily. This can be understood as a moment of mutual sense. However, the moment of mutual sense evolves in the course of actual discussions. Finally, when artification is regarded as articulation, it is important that the course of the interpretation not be fixed beforehand. At its best, the variety of meaning inherent in decoration, furnishing or art can saturate the nuances of their interpretations, whether they concern artification, everyday aesthetics, or some other related matter. Keywords: artification, categories, decoration, ethnomethodology, everyday aesthetics v

7 Kari Korolainen Koristelun kuvailu. Kategorisoinnin analyysi Joensuu, Itä-Suomen yliopisto, 2012 Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 32 ISSN: ISBN: ISSNL: TIIVISTELMÄ: KORISTELUN KUVAILU. KATEGORISOINNIN ANALYYSI Koristelu on läsnä elämässä monin tavoin, kuten valosarjoina ikkunoissa, muistoesineinä hyllyissä tai koukeroisina kuvioina kankaissa. Myös koristelusta käytävät keskustelut ovat monipolvisia. Oletan, että koristelun tavoin, taiteessa ja yleensä maailmassamme vallitsee nykyään merkitysten moniulotteisuus ja neuvoteltavuus. Analysoin tutkimuksessani sitä, kuinka haastattelukeskusteluissa tuotetaan merkitsyksiä koristelusta ja taiteesta keskusteltaessa. Tutkimukseni aineiston lähtökohtana on 19 Itä-Suomessa vuoden 2009 aikana toteutettua haastattelua. Varsinaisen tutkimusaineiston muodostavat 97 haastattelukeskustelun katkelmaa, joissa käsitellään koristelun kuvailua, taiteen luonnehdintaa, koristelun ja taiteen eroja ja yhtäläisiä piirteitä. Analysoin aineistoa etnometodologisesti virittyneen jäsenkategorisoinnin analyysin menetelmin. Tutkimuksestani käy ilmi, että kykenemme keskustelemaan mielekkäästi koristelusta ja taiteesta lähtökohtiemme, taustamme ja käsitystemme moninaisuudesta huolimatta. Analyysini osoittaa, kuinka koristelun ja taiteen kategorioiden merkityksiä tuotetaan joustavasti. Esimerkiksi esineiden osoittaminen keskustelussa toimii samoin kuin muistelu ja henkilökohtaistaminen yleensä: ne tuovat käsiteltyjä asioita lähelle puhujan kokemuspiiriä. Toisaalta kontekstualisoimme keskustelua etäämmäksi itsestämme, kuten institutionaalisiin taidemaailmoihin tai juhlaperinteisiin. Kategorioiden joustavuutta tuotetaan lisäksi vertailun ja ehtojen asettamisen keinoin. Tällaiset keskustelun keinot tarkentavat sanojen merkityksiä, mutta samalla tuovat esiin merkitysten taustaa, siis avartavat käsiteltyä aihetta. Kuljetan analyysini rinnalla teoreettista käsiteanalyysia, jonka näkökulma on taiteistumisessa ja arjen estetiikan keskusteluissa. Taiteistumisen idea viittaa tutkimuksessani taiteen ja arkisen elämän (ei-taiteen) vuorovaikutukseen. Analyysin havaintojen ja käsiteanalyysin kohtaamispinnoiksi hahmottuvat esimerkiksi havaittavuuden tai aistisuuden näkökulma, joka on sekä keskustelun mielekkyyden että estetiikankin yksi perusta. Toisaalta mielekkyyttä tuotetaan myös odotusten näkökulmasta. Yksilöllisyytemme ja kulttuuritausta kohtaavat kategorioihin ja niiden käyttämiseen kohdistuvissa odotuksissa. Taiteistumisen kaltaiset siirtymät, reuna-alueet ovat kiinnostavia juuri tällaisen henkilökohtaisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen vuoksi. Tutkimukseni osoittaa, että sovellamme esteettisistä asioista keskustelemisen mahdollisuuksia rikkaasti, siitäkin huolimatta, että emme aina tule pohtineeksi esteettisiä asioita vi

8 tai kiinnittäneeksi niihin huomiota tietoisesti. Tutkimukseni kuvaa sitä, kuinka merkityksiä tuotetaan hetkessä, tilanteissa, joissa koristelun ja taiteen moninaisuuksia ja vuorovaikutusta sekä niiden käsitteistöä pohditaan tässä ja nyt. Käsityksemme koristelusta ja taiteesta ovat moninaisia, mikä ei ole este koristelun, taiteen ja muiden esteettisten asioiden kokemiselle ja jakamiselle. Päinvastoin keskustelujen rikkaus on avartumisessa ja moninaisuudessa. Arjen estetiikan, koristelun ja taiteistumisen tutkiminen on tärkeää, koska sen avulla voidaan tehdä ymmärrettäväksi esteettisten asioiden ja arkisen elämämme moninaisuutta. Rajoitusten sijaan omaa suhdettamme moninaisuuteen on syytä vaalia. Se ei ole aina helppoa, eikä selväpiirteistä, se on kuitenkin vaivan arvoista. Avainsanat: arjen estetiikka, etnometodologia, jäsenkategorisoinnin analyysi, koristelu, taide, taiteistuminen vii

9 viii

10 Esipuhe Aloitin koristelua käsittelevän väitöskirjatutkimuksen tekemisen syksyllä 2008 tarkastelemalla mainoslehtisiä ja niissä esiintyviä koristelukäsityksiä. Kuluneen tutkimusprosessin elävyydestä kertovat tutkimustyön monet erilaiset vaiheet ja sivujuonteet. Tarkastelemani mainokset esimerkiksi jäivät pois lopullisesta väitöskirjasta. Jossakin vaiheessa olin aikeissa tehdä artikkeliväitöskirjan, joten olen käsitellyt väitöskirjan aihepiiriä artikkeleissani eri näkökulmista. Kaikesta huolimatta koristelu on ollut tutkimukseni ydin ja tutkimusprosessin kimalteleva ja kiemurainen johtolanka koko prosessin ajan. Näkökulmien elävyys ja suunnan muutokset eivät johdu kuitenkaan vain tutkimuksen aiheen kiemuroista. Neljä ja puoli vuotta on tapahtumarikas ja pitkä aika, ainakin näin jälkikäteen arvioituna. Lisäksi olen tunnistavinani itsestäni uteliaan ja helposti innostuvan sekä toisinaan levottomankin temperamentin, joten suunnan muutokset eivät ole siinäkään mielessä suuri yllätys. Ensimmäinen kiitos tutkimuksen toteutumisesta kuuluu eittämättä tutkimuksen rahoittajille. Tutkimukseni toteutumisen on mahdollistanut se, että olen saanut jatkoopintojeni alkuvaiheessa (2008) apurahan Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä ja se, että myöhemmin pääsin mukaan Suomen Akatemian rahoittamaan nelivuotiseen ( ) tutkimushankkeeseen Taiteistuminen ja sen vaikutukset taiteeseen. Näin ollen olen voinut keskittyä väitöskirjatutkimukseen yhtäjaksoisesti ja pitkäjännitteisesti, mikä on auttanut muun muassa päämäärien selkeyttämisessä ja aikataulussa pysymisessä. Toiseksi kiitän lämpimästi tutkimukseen osallistuneita haastateltavia. Ilman heidän apuaan tutkimukseni olisi hyvin erilainen. Kohtaamisista haastateltavien kanssa on muodostunut työn kuluessa keskeinen runko ja kiintopiste tutkimukseeni. Tutkimuksen alulle saattamisessa, suuntaamisessa ja toteuttamisessa käytännöllisin ja kattavin tuki on tullut työni ohjaajilta professori Seppo Knuuttilalta ja professori Yrjö Sepänmaalta, joille haluan osoittaa suuret kiitokset. Erityisen arvokkaana olen kokenut sen, että olen saanut ohjaajikseni kaksi hyvin erilaista avarakatseista ja monipuolista asiantuntijaa. Käymämme keskustelut ovat olleet usein opettavaisia ja haastavia sekä ennen kaikkea innoittavia. Työn eri vaiheissa minulla on ollut onni keskustella monien ihmisten kanssa tutkimuksen aihepiiristä. Taiteistuminen ja sen vaikutukset taiteeseen -tutkimushankkeen tapaamiset ovat olleet yksi olennaisen tärkeä ja innostava asia. Kiitokset siis Ossi Naukkariselle (tutkimushankeen johtaja), Yrjänä Levannolle, Pauline von Bonsdorffille, Kaisa Mäki- Petäjälle ja Matti Tainiolle. Tutkimusryhmässä työskentelyn yksi etu on siinä, että ympärillä on olemassa ryhmä, jossa voi keskustella aika-ajoin tutussa porukassa tutkimuksen tekemisestä hiukan eri näkökulmasta kuin kotiyliopistolla. Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen tutkija- ja jatkokoulutusseminaarit ovat olleet yksi tärkeä kohtaamis- ja keskustelupaikka viimeisten viiden vuoden aikana. Seminaareihin kanssaosallistuneille jatko-opiskelijoille sekä muille keskustelijoille ja kommentoijille esitän suuret kiitokset näin kootusti! Joensuun väestä erityiset kiitokset osoitan ix

11 Helmi Järviluoma-Mäkelälle, Sinikka Vakimolle ja Jyrki Pöysälle, joiden kanssa käydyt keskustelut ovat olleet monesti avuksi ja tueksi matkan varrella. Suuret kiitokset myös väitöskirjan esitarkastajille professori Eija Timoselle ja FT Jarno Väisäselle useista tarkkanäköisistä, rakentavista ja kriittisistä huomioista. Väitöskirjan kielen tarkastamisesta ja kommenteista kiitän Maija Surakkaa ja John Stotesburya (englanninkielinen tiivistelmä). Kiitokset myös Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston henkilökunnalle lukemattomista käytännön ohjeista ja avusta. Olen kiitollinen kaikista saamistani kommenteista, ohjeista ja vinkeistä tutkimustani koskien. Tekemäni valinnat, mahdolliset epäselvyydet ja virheet ovat kuitenkin yksin minun vastuulla. Joensuussa, 24. heinäkuuta 2012 Kari Korolainen x

12 xi

13 Sisältö ABSTRACT... iii TIIVISTELMÄ... vi ESIPUHE... ix SISÄLTÖ... xii 1 Koristelun kuvailu tutkimuksen lähtökohtana Tutkimuskysymykset Monimuotoisuuden vaikuttavuus Ymmärrys, tulkinta ja tekstit Tutkimuksen keskeiset käsitteet Koristelu Arjen estetiikka Institutionaalinen taide Taiteistuminen Keskeiset käsitteet artikulaatioiden nelikentässä Metodiset valinnat Etnometodologia teoriana ja tutkimusmenetelmänä Jäsenkategorisoinnin analyysi Jäsenkategoriat ja jäsenryhmitys Kategoriapiirteet ja kategoriasidonnaiset toiminnot Kategorian muut mielet Tutkimusaineisto keskustelun ja kysymisen kohtaamisena Koti ja sisustus aineistojen konteksteina Aineiston kokoaminen Aineiston kuvaus Tutkimusaineiston muodostaminen Jäsenkategorisoinnin analyysin kuvaus Tutkimuseettiset kysymykset Koristeen ja koristelun kuvailu tutkimusaineistossa Koristelu keskustelunaiheena Haastateltava kuvailee koristelua Haastattelija kysyy koristelusta Mitä koristelusta tulee mieleen Koonti koristelun kuvailun analyysista Taiteen luonnehdinta tutkimusaineistossa xii

14 5.1 Kysymys taiteesta ja taiteen luonteesta Erilaisia lähestymiskulmia taiteeseen Koonti taiteen luonnehtimisen analyysista Koristelun ja taiteen artikulaatiot Kysymys koristelun ja taiteen eroista Koristelun ja taiteen erotteluiden merkitsevyys Koristelun ja taiteen erottelun monimuotoisuus Koristelun ja taiteen yhteiset piirteet Koristelun ja taiteen sumeat alueet Koonti koristelun ja taiteen artikulaatioista Johtopäätökset LÄHDELUETTELO LIITTEET xiii

15 TAULUKOT Taulukko 1. Analyysin koostaminen KUVIOT Kuvio 1. Tutkimuksen käsitteiden nelikenttä Kuvio 2. Haastatteluiden rakennemalli xiv

16 xv

17

18 1 Koristelun kuvailu tutkimuksen lähtökohtana Koristelua on ympärillämme monissa eri muodoissa. Koristelu voi olla huomaamatonta, yksityiskohtia siellä täällä, pieniä esineitä hyllyissä, tavaroita tavaroiden joukossa. Toisinaan koristelu on taas silmiinpistävää, esimerkiksi vilkkuvissa valosarjoissa, räikeissä kuvioinneissa tai esineiden muotojen runsaudessa. Välillä koristelu tai koristeellisuus on muodissa, välillä koristelu nousee esiin sesongeissa ja juhlien koristeluna. Tutkimukseni yleisenä oletuksena on siten koristelun käytäntöjen ja koristeluun liittyvien käsitysten monimuotoisuus. Koristeluun on kytketty erilaisia näkemyksiä myös historiallisesti tarkasteltuna. Sitä on pidetty ylimääräisenä ja turhana asiana esimerkiksi tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta (ks. Loos 1998 [1908]; Kalha 1997). Koristelu on kiinnostava ja tärkeä tutkimusaihe sekä koristelun moniulotteisuuden (johon liittyy oletus siitä, että koristelu koskettaa useimpia meitä) että koristelun ohjelmallisuuden vuoksi. Ohjelmallisuuteen liittyy tässä oletus koristelun kyvystä herättää mielipiteitä ja keskusteluja. Tämä koristelun jännitteisyys on paikannettavissa julkisista keskusteluista, lehtikirjoittelusta ja alan kirjallisuudesta (ks. Luku tässä tutkimuksessa). 1 Mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan koristelusta? Miten käsityksemme koristelusta syntyvät ja kuinka jaamme kokemuksiamme tällaisista esteettisistä asioista? Voiko esimerkiksi maisema olla koristeellinen? Onko kaikissa kulttuureissa koristeita? Onko taide koristelua? Kun huomio kohdistetaan siihen, miten käsityksiä rakennetaan, niin julkaistuissa teksteissä kuin arkisemmissa keskusteluissa, lähestytään etnometodologian näkökulmaa. Lyhyesti sanottuna etnometodologisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita merkityksen paikallisista määrittelyistä (Heritage 1996, 16). Kategorioiden, tässä tutkimuksessa erityisesti koristelun ja taiteen, kannalta etnometodologian [k]iinnostavuus on siinä, millaisia kategorioita ihmiset keskinäisessä toiminnassaan herättävät henkiin, ja miten he rakentavat niillä osaltaan sosiaalista järjestystä (Juhila & Jokinen & Suoninen 2012, 24; etnometodologiaa ja kategorioita käsittelen tarkemmin Luvussa 2, Metodiset valinnat). Koristelukäsitysten moninaisuuden ja ohjelmallisuuden kaltainen jännite on hahmotettavissa myös taiteen yhteydessä. Taiteen käytännöt ja taiteeseen liittyvät keskustelut ovat myös moniulotteisia. Ne ovat ajallisesti kerrostuneita ja sisältävät ristiriitaisiakin näkökulmia. Tarkastelen taidetta ja estetiikkaa käsitteleviä keskusteluja tarkemmin myöhemmin (ks. Luku 1.4 tässä tutkimuksessa). Taiteen ja koristelun suhde on hyvä ottaa esiin heti aluksi siksi, että tutkimukseni keskeisenä näkökulmana on taiteistuminen. Tai- 1 Tarkastelin koristeluun liittyviä keskusteluja opintojeni seminaarivaiheessa ja pro gradu -tutkielmassa (ks. Korolainen 2006). 1

19 teistumisen idea, lyhyesti sanottuna, voidaan ymmärtää liikehdintänä taiteen reunaalueilla, erityisesti ei-taiteen (tai jonkin ei-taiteen osan) muuttumisena tai muuttamisena taiteeksi tai taiteenkaltaiseksi (ks. Naukkarinen 2005, 13, 18). Yhtenä tavoitteenani tutkimuksessani on tarkastella taiteistumista koristelun kautta. 1.1 TUTKIMUSKYSYMYKSET Koristelun ja taiteistumisen näkökulmien rinnakkaisuuden vuoksi tutkimukseni lähestymistapa on kaksisuuntainen, joten tutkimuskysymykseni jakautuvat myös kahteen erityyppiseen osioon. Toisaalta tarkastelen etnometodologisesti virittyneen empiirisen analyysin avulla sitä, miten koristelun kuvailu (luonnehdinta, erottelu ja yhtäläisyydet) hahmottuvat haastattelujen puhujille. Koristelun kuvailu (description) tarkoittaa toisaalta koristeiden luonnehdintaa ja määrittelyä, siis yleisimmillään keskustelua koristelusta. Koristelun kuvailu tarkoittaa lisäksi koristelun, taiteen, sisustamisen ja muiden esteettisten asioiden eroista ja yhtäläisyyksistä keskustelua. Koristelun kuvailu on näin ollen väylä koristelua laajemman aihepiirin tarkasteluun. Tämä ongelmakenttä jakautuu analyysissani tarkempiin menetelmällisiin osakysymyksiin: 1. Millaisia koristelun ja taiteen kategorisointeja haastattelukeskusteluissa esiintyy? (Kategoriat, kategoriapiirteet, kategoriasidonnaiset toiminnot) 2. Millaisia kategorisoinnin keinoja koristeluun ja taiteeseen liittyy? 3. Mitä näillä kategorisoinneilla ja keinoilla tehdään? (Selvennän kysymysten käsitteitä metodologialuvussa.) Toinen tutkimuskysymykseni liittyy taiteistumis-käsitteen filosofis-teoreettiseen käsiteanalyysiin, jolloin olen erityisesti kiinnostunut siitä, kuinka taiteistumisen käsite rakentuu. Taiteistuminen on käsitteenä melko uusi, joten sillä ei ole myöskään vielä vakiintunutta merkitystä empiirisen tutkimuksen kannalta. Taiteistumis-käsitteestä käydään parhaillaan vilkasta keskustelua. Esimerkiksi estetiikan alan Contemporary Aesthetics -verkkojulkaisussa ilmestyi äskettäin taiteistumiseen keskittyvä teemanumero. 2 Yksi kiinnostava näkökulma taiteistumis-keskustelussa on eräänlainen huoli taiteistumis-käsitteen luonteesta ja sen soveltamisesta. Taiteen rajankäyntiin liittyy monia potentiaalisia ongelmia ja taiteistumiseen tulee suhtautua myös kriittisesti kuten useista edellä mainituista artikkeleista käy ilmi (ks. esimerkiksi Saiton ja Sepänmaan artikkelit. Palaan taiteistumisen ajatukseen ja taustoihin tarkemmin luvussa tässä tutkimuksessa). 1.2 MONIMUOTOISUUDEN VAIKUTTAVUUS Filosofisen käsiteanalyysin ja empiirisen analyysin rinnastamiselle on tilaa niin estetiikan ja taiteen filosofian alalla kuin myös kulttuurintutkimuksessa. Yhteiskunnallisesti ajatel- 2 Ks. esimerkiksi Naukkarinen & Saito 2012; Saito 2012, Sepänmaa 2012; Shiner 2012; Erjavec 2012; Korolainen 2012a. 2

20 tuna tärkeää on selvitellä niitä prosesseja, joita esteettisten asioiden, koristelun, taiteen tai taiteistumisen yhteydessä tuotetaan ja otetaan esiin. Olettamukseni on, että samalla kun tällaisia prosesseja voidaan tehdä ymmärrettäväksi tutkimuksen keinoin, voidaan myös purkaa näkyvämmiksi käsityksissä mahdollisesti mukana olevia ideologioita ja muita kytkentöjä. Lähtökohtaoletuksissani esteettisten asioiden monimuotoisuudesta ehdotetaan, että elämme maailmassa, jossa esteettisyydellä on keskeinen asema. Esteettisyys ilmenee tällöin arkisissa asioissa, jolloin se tulee lähelle, kiinni arkeemme, kiinni meihin. Tutkimukseni tarkoitus ei ole puolustaa arjen estetiikkaa, taidetta, saati koristelua näiden itsensä vuoksi. Esimerkiksi ympäristökysymysten yhteydessä koristelun, taiteen ja esteettisen tutkiminen on ajankohtaista. Ympäristökysymysten näkökulmasta ylenmääräinen tavarapaljous on kestämätöntä, niinpä koristelua ja taidetta voi hyvästä syystä myös kritisoida ekologis-eettisestä näkökulmasta. Henkilökohtaisesti yksi keskeinen päämäärä tutkimuksessani on selventää itselleni koristelun ja taiteen moniulotteisuuksia. Olen paneutunut aihepiiriin aiemmin kuvataiteen ja kuvien parissa työskennellessäni. Tällöin aloin ihmetellä sitä, miksi koristelu näyttäytyy usein kielteisenä asiana erityisesti taiteen piirissä, miksei laajemminkin. Lisäksi itseäni kiinnostavat erityisesti esteettinen havaitsemisen teoriana sekä kategorisointi maailman kuvaamisen menetelmänä. Ymmärryksen lisääminen näissä asioissa tarkoittaa minulle erottelu- ja havaintokyvyn kehittämistä sekä tietoisuuden kasvattamista kyseisestä aihepiiristä yleisemmin. Taiteistumisen käsitteen avulla voi tarkastella esimerkiksi sitä, kuinka koristelun tai taiteen näkökulmat kytkeytyvät erilaisiin yhteyksiin, niin taloudellisiin, poliittisiin kuin muihin ulottuvuuksiin. Yksi mahdollinen taiteistumisen suunta tuntuu löytyvän siitä, että taiteesta otetaan tai halutaan erilaisia tarkoituksia palvelevia näkökulmia. Tuore esimerkki taiteistumisen erilaisista ilmenemismuodoista tuli esiin pohjoiskarjalaisessa paikallislehdessä Karjalan Heilissä ( ) julkaistussa artikkelissa: Taiteesta hyvinvointia. Lyhyessä tekstissä käsiteltiin keskustelutilaisuutta, jossa puhuttiin muun muassa siitä, [--] miten pienyrittäjä voi ammentaa taiteesta voimaa. Paikallislehden esimerkki osoittaa ennen kaikkea sitä, että taiteistumista tapahtuu eri muodoissa myös tämän päivän yhteiskunnassa. Taiteistuminen ei ole vain historiaan paikantuva prosessi, eikä myöskään vain teoreettinen utopia, vaan se on konkreettinen asia ympärillämme. Olenkin tutkijana sitä mieltä, että prosessit, kuten taiteistuminen tai laajemmin estetisoituminen, ovat normaali tila niin yksityisessä arjen elämässä kuin yhteiskunnassamme yleisesti. Näkemykseni taiteistumisen tavallisuudesta perustuu osaltaan siihen oletukseen, että meillä ei oikeastaan ole muuta kuin erilaisia kohtaamisia, tulemisia, menemisiä, taiteistumisiakin. Tämä voidaan nähdä yhtenä seurauksena sille, että koristelun, taiteen ja esteettisten asioiden moninaisuus pyritään pitämään mielessä ja ottamaan vakavasti. Voidaan ajatella niinkin, että taiteen ja esteettisten asioiden monimuotoisuus on se ydin, jolle kaikenlainen mahdollinen taiteen sovellettavuus lopulta perustuu. Sama tilanne on tutkimuksen ja tieteen parissa. Niin taiteessa kuin tutkimuksessakaan kaikkiin kysymyksiin ei voida vastata yhteismitallisesti tai päätöksentekoa suoraan palvellen. Sen sijaan voidaan esittää, ja itse asiassa on syytä esittää kysymyksiä, haastaa käsityksiä, ajattelutapoja 3