Muutama sana taloudesta, kestävästä kehityksestä ja työmarkkinoista.

Transkriptio

1 1 Hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin Elinkeinoelämän keskusliitto EK Avauspuheenvuoro, Turun EK-päivä Julkaisuvapaa klo Paikka, jossa olemme, on nimeltään Mauno Koivisto -keskus. Aihe, jota käsittelemme, on muutos, nimenomaan se muutos, jossa me suomalaiset yrittäjät joudumme olemaan ja haluamme olla aktiivisesti mukana. Kun Mauno Koivisto ei vielä ollut presidentti vaan vasta presidenttiehdokas, häneltä kysyttiin Helsingin Sanomien haastattelussa, että minkä sortin sosialisti hän oikein on. Koivisto sanoi olevansa bernsteinilainen sosialisti. (Saksalainen Eduard Bernstein oli sosiaalidemokraattinen teoreetikko, joka tuli kuuluisaksi lausahduksestaan das Endziel ist mir nichts, die Bewegung ist mir alles eli että ) tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike. Meille talouselämässä toimiville asia on yksinkertainen, ympäristömme muuttuu jatkuvasti, meidänkin on muututtava. Olemme siis, jollemme sosialisteja, niin kuitenkin eräänlaisia bernsteinilaisia. Tämä tilaisuutemme, johon on saapunut ilahduttavan runsaasti osanottajia, on yksi keino etsiä ratkaisuja tämän päivän ja huomisen ongelmiin, siis reagoida muutoksiin. Muutama sana taloudesta, kestävästä kehityksestä ja työmarkkinoista. Pitkän ja vahvan nousukauden jälkeen maailmantalous on alkanut yskiä. Yhdysvalloista alkaneet rahoitusjärjestelmähäiriöt ovat levinneet ympäri maailmaa. Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden sulamisesta alkanut kierre on johtamassa hitaan kasvun kauteen. Arviot tilanteen vakavuudesta vaihtelevat. Vanha viisaus sanoo: toivo parasta, varaudu pahimpaan.

2 2 Maailmantalouden ja Suomen kannalta on keskeistä, säilyykö muu maailma terveiden kirjoissa, kun Amerikka saa flunssan. Toisin sanoen: onko Aasian ja Euroopan irtautuminen USA:n imusta ja suhdanteesta mahdollinen. Nähtäväksi jää. Varmaa kuitenkin on, että Suomi ei ole immuuni kansainvälisen talouden heilahteluille. Toistaiseksi suhdannenäkymämme ovat säilyneet kohtuullisina ja työllisyys on ollut vahvassa kasvussa. On kuitenkin hyvä tunnistaa ympäröivän maailman kasvaneet riskit ja varautua henkisesti myös mahdollisesti synkkeneviinkin näkymiin. Viime aikojen uutiset tuotannon merkittävistä supistuksista ja tehtaiden sulkemisista ovat huolestuttaneet kansalaisia, ammattiyhdistysliikettä ja valtiovaltaa. Onko suomalainen teollisuus menettävässä kilpailukykynsä? Siirtyvätkö sen työpaikat Suomen rajojen ulkopuolelle? Missä on yritysten yhteiskuntavastuu? Yksittäiset ikävät uutiset saavat paljon huomiota, kun inhimillinen hätä on suuri. Mutta samalla jää vähemmälle huomiolle se, että samaan aikaan tapahtuu paljon myönteistä. Uusia työpaikkoja syntyy maahan selvästi enemmän kuin lakkautettavia. Työllisyys on kasvanut jo useamman vuoden ajan. Samalla on käynyt niin, että avointen työpaikkojen määrä on noussut ennätysmäisen suureksi ja ammattitaitoisten työntekijöiden puutteesta on tullut suurin kasvun este. Tässä maamme paradoksi: korkea työttömyys, samanaikainen työvoimapula. Sekä hyvät että huonot uutiset kertovat muutoksesta. Talouden kansainvälinen rakennemuutos on tosiasia, fakta, jota emme voi muuksi muuttaa. Ne työpaikat, joissa työvoimakustannuksilla on suuri merkitys, ovat väistymässä halvemman työvoiman maihin. Niiden tilalle tulee uudenlaista, tutkimukseen ja tuotekehitykseen perustuvaa yritystoimintaa niin teollisuuteen, rakennustoimintaan kuin palvelualoillekin. Yritystoiminnan luonteeseen kuuluu, että sitä harjoitetaan siellä, missä se kaikki seikat huomioon ottaen on yrityksen kannalta edullisinta. Sijoittajat, joiden enemmistö suurissa suomalaisissa yrityksissä koostuu ulkomaisista omistajista,

3 ovat tehneet sijoituspäätöksensä luottaen siihen, että yritykset toimivat tämän periaatteen mukaisesti. 3 Hyvät kuulijat, seuraava toteamus on ehkä tämän puheenvuoron tärkein: Suomen talouden menestys ei pohjaudu olemassa olevien työpaikkojen turvaamiseen vaan uusien työpaikkojen luomiseen. Sitä helpottaa, jos osaamme ennustaa ammattitaitotarpeita eli kouluttaa kansalaisiamme niille aloille, joilla kysyttyjä taitoja tarvitaan. Sitä helpottaa, jos harjoitamme aktiivista työvoimapolitiikkaa eli edistämme alueellista ja ammatillista liikkuvuutta ja luomme niille edellytyksiä. Sitä helpottaa, jos työntekoa, johon meitä pitäisi kannustaa, ei tehtäisi kohtuuttomalla verotuksella ihmisille verottajan eteen raatamiseksi. Edellytykset ovat siis mm. asuntoja, koulutusta ja kohtuullista verotusta, siis huolehtimista siitä, että työnteko on aina kannattavampi vaihtoehto kuin yhteiskunnan tuen varaan jättäytyminen. Kansalaisilta se vaatii myös omatoimisuutta, loppujen lopuksi, olemme oman onnemme seppiä. Entä työmarkkinat? Meillä on ollut liittokohtainen neuvottelukierros, joka osittain on vielä kesken. EK:ssa on listattu neuvottelukierroksen plussia ja miinuksia. Myönteistä on ollut se, että sopimuskaudet ovat yleensä olleet pitkiä, mikä tuo talouteen vakautta ja ennustettavuutta. Yrityskohtaiset palkankorotuserät yleistyivät, mikä antaa mahdollisuuden kannustavuuteen ja tuottavuuden kohentamiseen. Myös työajan joustavamman käytön mahdollisuudet lisääntyivät. Lakkojakin on ollut suhteellisen vähän, vaikka lakonuhkia oli runsaasti. Näiden myönteisten seikkojen vastapainoksi on todettava, että palkkaratkaisujen taso oli korkea. Julkinen sektori eli kunnat ja valtio nousi palkkajohtajaksi, minkä me kaikki kustannamme verovaroin. Politiikan ja työmarkkinapolitiikan raja hämärtyi, samoin työehtosopimusten soveltamisen rajariidat nostivat päätään eräillä aloilla. Johtopäätökset tästä kaikesta tehdään aikanaan, kun valmistaudutaan työmarkkinapolitiikan seuraaviin ratkaisuihin. Jo tässä vaiheessa on nähtävissä, että edessämme on vaihe, jota voisi luonnehtia erilaisuuden hallinnaksi.

4 Sopimuspolitiikan päämääränä on tulevillakin neuvottelukierroksilla yritysten kilpailukyvyn parantaminen, tuottavuuden kasvu, hyvä työllisyyskehitys ja vakaa ostovoiman kasvu. Miten näihin tavoitteisiin päästään, se arvioidaan myöhemmin. Monet tekijät, kuten kansainvälinen talouskehitys ja muut ennalta arvaamattomat muutokset eivät ole tiedossa. 4 Ay-liikkeelle on syytä antaa myös tunnustusta liittokierroksesta. Vastuulliset neuvottelijat ammattiliitoissa mieltävät yhä paremmin, että yrityskohtaisuuden lisääminen työehtojen määräytymisessä on välttämätöntä, jotta yritykset menestyvät ja voivat tarjota työpaikkoja. Hyvät kuulijat, Maan hallitus on ryhtynyt toimeenpanemaan ohjelmaansa ja valmistelu eri hankkeissa on käynnissä. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmän toimivuutta tukeva työ on vielä organisoimatta. Tärkeää on, että hallitus hyvissä ajoin aloittaa uudistustyön, jolla työehtosopimusjärjestelmän toimivia perusrakenteita voidaan vahvistaa. Hyvä aloitus olisi nimetä riippumaton selvityshenkilö kartoittamaan eri osapuolten näkemyksiä mm. työrauhajärjestelmän tilasta. Näin syntyisi kokonaiskuva sopimusjärjestelmän vahvuuksista ja heikkouksista, mikä antaisi hyvän pohjan jatkovalmistelulle. Uskon, että koettujen työkiistojen perusteella yhä useampi tunnustaa, että nykylainsäädäntö ei tarjoa yhteiskunnalle riittävää turvaa täysin ylimitoitettujen työtaistelukeinojen yhteydessä. Että ylevyys säilyisi ja kun Koivistolla aloitettiin, voidaan Paasikivellä lopettaa. Koska aika on taas kerran otollinen jälkiviisaudelle muistelkaamme Paasikiveä. Presidentti Paasikivi, jolla oli silmää myös elämän paradokseille ja naurettaville puolille, purki sydäntään talvisotaa käsittelevissä muistelmissaan. Monet asiat oli hänen mielestään tehty väärin. Mutta Paasikivikin oli tietoinen siitä, että muutoksen suunnan arvioiminen, siis tulevaisuus, on hankala ennustettava. Hän totesi muistelmissaan näin:

5 Minun nuoruudessani laulettiin eräässä vanhassa operetissa: 5 Jag fattar icke just så snart, men det är så undebart hur efteråt blir allting mig så klart! eli Minä en juuri käsitä nopeasti, mutta on hyvin merkillistä, miten jälkeenpäin kaikki tulee minulle niin selväksi!