Vantaa ja päihteet -raportti Teemana nuorten huumeiden käyttö

Transkriptio

1 2013 Teemana nuorten huumeiden käyttö - ajankohtaisina haasteina kannabis ja muuntohuumeet Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Päihdepalvelut, ehkäisevän päihdetyön yksikkö

2 Sisällys Alkusanat Johdanto Huumeiden kokeilu ja käyttö Näkökulmia huumeiden käytön kulttuurisidonnaisuudesta Huumekokeilut ja huumeiden käyttö koko väestössä Nuorten huumeiden kokeilu ja käyttö Kukkaa ja aakkosia ajankohtaiset haasteet kannabis ja muuntohuumeet Kannabis (marihuana ja hasis) Muuntohuumeet Huumeiden käytön haitat ja niiden vähentäminen Huumeiden käytön aiheuttamat haitat Huumeiden käytön aiheuttamien haittojen vähentäminen lainsäädännöllä Huumausainelainsäädäntö ja -politiikka Ehkäisevä huumetyö Huumehoito Huumehoito Huumehoito Vantaalla Nuorisoasema H-klinikka Päihdevieroitusyksikkö Lähteet

3 Alkusanat Ensimmäinen Vantaa ja päihteet -raportti julkaistiin vuonna 2000 (nimellä Näkökulmia vantaalaisten päihteiden käyttöön: Pekka Ronkainen). Raporttiin on vuosien varrella kerätty ajankohtaista tietoa päihteiden käyttötilanteesta, -kulutuksesta, -haitoista, Vantaan kaupungin päihdepalveluista ja erilaisista ajankohtaisista tutkimuksista. Raportti on muuttunut ja laajentunut vuosien varrella. Vuoden 2013 raportin teemana on nuorten huumeiden käyttö keskittyen kannabiksen käyttöön ja muuntohuumeisiin. Väestökyselyjen tuloksissa näkyy nuorten kannabiskokeilujen määrän kasvu ja huumeiden käyttöön liittyvien asenteiden lieventyminen. Kannabiskokeilujen määrän kasvun ohella myös kannabiksen kotikasvatus on lisääntynyt. Nuorten kohdalla puhuttavat myös muuntohuumeet, jotka ovat synteettisesti valmistettuja aineita, joiden vahvuudesta, vaikutuksesta eikä riskeistä ole tutkittua tietoa. Aineiden käyttöön liittyy usein suuri yliannostusvaara. Muuntohuumeiden määrä on kovassa kasvussa ja uusia vaihtoehtoja tuodaan nopeasti markkinoille kun entisten saantia rajoitetaan. Erityisenä riskiryhmänä ovat nuoret, jotka ovat pelottomia kokeilemaan uusia tuntemattomia aineita. Nuoret eivät myöskään välttämättä miellä muuntohuumeita perinteisiksi huumeiksi tai tiedosta niiden riskejä. Raportin alussa käydään läpi huumeiden käyttötilannetta ja käytön haittoja ja niiden vähentämistä lainsäädännön avulla. Lopuksi raportissa on lyhyt osuus huumehoidosta Vantaan päihdepalveluissa. Raporttiin haluttiin mukaan myös kentän tietoa, työntekijöiden ääni, jota päihdepalveluista edustaa Nuorisoaseman ja H-klinikan työntekijöiden haastattelut sekä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen huumekatuvalvontayksikön poliisin haastattelu. Muuten raportissa tarvittu aineisto on kerätty ajankohtaisista tilastoista ja tutkimuksista. 2

4 1 Johdanto Tässä raportissa käsitellään nuorten ja nuorten aikuisten huumeiden kokeilua ja käyttöä. Tarkkaa ikärajaa tälle ikäryhmälle on vaikea määritellä, mutta raportissa nuorina ja nuorina aikuisina puhutaan vuotiaista. Nuoruusikä ajoitetaan yleisesti ikävuosiin (mm. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin konsensuslausuman mukaan). Nuoruuden käsite on kuitenkin liukuva, sillä nuoruus on elämänvaihe, jonka pituus vaihtelee yksilöittäin ja kulttuureittain. Nuoruuden rajat ovat muuttuneet eri aikoina. Historiallisesti katsoen nuoruus on nykyään entistä pitempi ajanjakso sillä nuoruus alkaa fysiologisesti yhä aikaisemmin, ja mm. pitkät opiskeluajat venyttävät nuoruutta aikuisuuden suunnassa. (Leppilahti 2008.) Yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä nuoruus ja nuoruuden käsite on laajentunut ja samalla monimutkaistunut. (Nuoruus Suomessa 2004). Nuoruusiän määrittelyä voidaan tarkastella myös lastensuojelulain ja nuorisotyölain valossa: lastensuojelulain mukaan vuotiaat ovat nuoria ja nuorisotyölaki kohdentuu kattavasti alle 29-vuotiaaseen väestöön. Lukuina tarkasteltuna nuoruusikään määriteltävää väestöä (0 29-vuotiaita) Suomessa oli vuoden 2012 lopussa 1,9 miljoonaa, eli n. 35 prosenttia väestöstä (Tilastokeskus, Suomi lukuina). Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan raittiiden osuus nuorista on kasvanut 2000-luvulla. Täysin raittiita on nykyisin puolet (50 %) peruskoululaisista, neljäsosa (27 %) lukiolaisista ja viidesosa (18 %) ammattiin opiskelevista. Samalla viikoittain alkoholia käyttävien nuorten osuus on pienentynyt ja humalajuominen vähentynyt. (Luopa ym ) Kouluterveyskyselyn tulosten valossa nuorten huumekokeilut ja asenteet huumeita kohtaan kuitenkin huolestuttavat. Kyselyn tulosten mukaan 2000-luvun aikana huumeiden käyttöön liittyvät asenteet ovat hieman lieventyneet ja nuorten kannabiskokeilujen määrä on kasvanut. Viimeisimmän, vuoden 2013 keväällä tehdyn, kouluterveyskyselyn tulosten mukaan huumeita kokeilleiden nuorten osuuden kasvu näyttäisi pääosin taittuneen. Vantaalla huumeita kokeilleiden nuorten luvut ovat silti koko maata korkeammat. Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan lukiolaisten asenteet huumeiden kokeiluun näyttävät olevan tiukentumassa, mutta peruskoulun yläluokkalaiset ja ammattiin opiskelevat suhtautuivat kannabiskokeiluihin yhä myönteisemmin. Huolestuttavaa on myös, että nuoret arvioivat huumeiden hankkimisen entistä helpommaksi. (Luopa ym ) Hoitamattomat päihdeongelmat aiheuttavat kustannuksia lähes kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, kuten terveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, lastensuojelussa, nuorisotyössä, poliisin työssä ja kriisityössä. Ne näkyvät työkyvyn laskuna työelämässä sekä erilaisina häiriöinä ja ongelmina kouluissa ja oppilaitoksissa. (Huumetilanne Suomessa 2009.) Edellä mainitun valossa on tärkeää puuttua nuorten päihdekokeiluihin ja keskustella avoimesti nuorten kanssa päihteiden käytön haitoista. 3

5 2 Huumeiden kokeilu ja käyttö Suomessa huumetrendit ovat seuranneet kansainvälisiä virtauksia. Suomessa voidaan puhua kahdesta suuremmasta huumeaallosta, joista ensimmäinen ilmeni 1960-luvulla ja viimeisin 1990-luvulla. (Huumetilanne Suomessa 2012.) Toisella huumeaallolla tarkoitetaan 1990-luvulla alkaneen huumausaineiden kokeilun ja käytön yleistymistä, jonka jälkeen huumeiden käyttö ja kokeilu vakiintuivat pysyvästi korkeammalle tasolle aikaisempiin vuosiin verrattuna (Salasuo, 2004). Huumeiden kokeilun ja käytön lisääntyminen 1990-luvulla oli 1960-luvun tapaan nuoriso- ja sukupolvi-ilmiö. (Huumetilanne Suomessa 2012.) 2.1 Näkökulmia huumeiden käytön kulttuurisidonnaisuudesta Laittomia huumausaineita käytetään nykyisin hyvin eri tavoin. Nuorilla huumeiden käyttö on usein sekakäyttöä. Tämä tulee ilmi sekä tutkimustiedosta sekä tätä raporttia varten tehdyistä Vantaan päihdepalveluiden (Nuorisoasema ja H-klinikka) työntekijöiden haastatteluista. Huumeidenkäyttöä selitetään monin eri tavoin: usein lähdetään aineen kemiallisesta vaikutuksesta ja käyttö liitetään haluun kokea hetkellistä mielihyvää tai paeta pahaa oloa. Käytön voidaan sanoa johtuvan myös uteliaisuudesta tai se ymmärretään riippuvuudesta johtuvana toimintana. Huumeidenkäyttö on kuitenkin harvoin pelkästään kemiallisista syistä johtuvaa jopa huumeriippuvuuteen liittyy usein kemiallisen riippuvuuden ohella muita syitä. (Salasuo & Seppälä, Päihdelinkki.) Huumeidenkäyttö on lähes poikkeuksetta kulttuurisidonnaista. Toinen huumeaalto on ollut merkittävä uusien huumekulttuurien muodostumisessa: tälle ajalle tunnusomaista on ollut huumekokeilujen, erityisesti kannabiskokeilujen, lisääntyminen sekä uusien aineiden, kuten ekstaasin 1, tuleminen mukaan kuvioihin. (Salasuo & Seppälä, Päihdelinkki.) Näkyvin kulttuurinen ilmiö toisessa huumeaallossa on ollut huumeiden käytön kytkeytyminen osaksi nuorten aikuisten juhlimista ja vapaa-ajan viettoa. Juhlimiskontekstissa huumeiden käyttö on yleensä luonteeltaan satunnaista ja tapahtuu vapaa-ajalla. Käytön satunnainen luonne ja uudet aineet eivät ole poistaneet käytön riskejä tai haittoja, mutta niiden luonne on muuttunut. Uudenlaiset käyttökontekstit saattavat houkutella entistä useampia nuoria huumekokeiluihin. Juhlimiseen liittyvässä huumeiden käytössä vaarana on erilaiset käyttöön liittyvät tilannekohtaiset riskit, kuten aineiden arvaamaton sisältö ja yliannostukset. (Salasuo, Päihdelinkki.) 2.2 Huumekokeilut ja huumeiden käyttö koko väestössä Nykyisin huumekokeilut ja huumeiden käyttötaso ovat selvästi korkeammalla tasolla kuin 1990-luvun alussa. Ilmiötä selittää osittain 1990-luvulla ja sen jälkeen huumekokeilunsa aloittaneen sukupolven osuuden kasvu huumekokeiluja mittaavien väestökyselyjen otosjoukossa, samalla kun joukosta poistuvat vanhemmat ikäpolvet, joilla ei ole lainkaan huumeiden käyttökokemuksia. Vuoden 2010 väestökyselyn 2 perusteella noin 17 prosenttia vuotiaista oli kokeillut joskus kannabista. Osuus on noussut hieman 2000 luvun alusta. (Huumetilanne Suomessa 2012.) 1 Ekstaasi (MDMA eli 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini) on synteettinen amfetamiinijohdos. Käytön ei-toivottuja vaikutuksia ovat liikehäiriöt ja lihaskrampit, lämmönsäätelyn häiriöt, verenpaineen ja pulssin nousu, ahdistus tai masentuneisuus. Ekstaasi aiheuttaa selvästi psyykkistä riippuvuutta. Sen käyttöön liittyviä akuutteja kuolinsyitä ovat olleet mm. sydäninfarkti ja aivoverenvuoto. Ekstaasin riskeistä ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa. Se luokitellaan erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. (Päihdelinkki, tietopankki.) 2 Tutkimuksen (Hakkarainen, Metso & Salasuo 2011) kohdejoukon muodostivat vuotiaat suomalaiset, joista poimittiin henkilön otos syksyllä

6 Suomessa huumeiden käyttö on yleistynyt tasaisemman kehityksen jälkeen 2010-luvun vaihteeseen mennessä. Kehitys näyttää keskittyneen erityisesti vuotiaiden miesten kannabiksen käyttöön. Kehityksellä on myös selkeä kytkentä kannabiksen kotikasvatuksen lisääntymiseen. Muiden aineiden käyttötaso on puolestaan ollut suhteellisen vakaata, sillä poikkeuksella, että stimulanttiryhmässä ekstaasi ja kokaiini ovat nousseet suosiossa amfetamiinin rinnalle. Opiaattien osalta huomattavaa on buprenorfiinin ja muiden lääkeopioidien käytön yleistyminen heroiinin sijasta. (Huumetilanne Suomessa 2012.) Unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttö sijoittuu kannabiksen ja muiden laittomien huumeiden käytön väliin, ja niitä käytetään useimmiten univaikeuksiin mutta myös päihdyttäviin tarkoituksiin ja päihteiden vaikutusten lieventämiseen tai tehostamiseen. (Huumetilanne Suomessa 2012.) Keskeistä suomalaisessa päihdekulttuurissa on myös huumausaineiden ja alkoholin sekakäyttö, mikä ilmenee esimerkiksi siinä, että huumausaineita vuoden aikana käyttäneistä puolet kuluttaa myös alkoholia riskialttiilla tavalla (Huumetilanne Suomessa 2012.) Sekakäytön yleisyyttä kuvaa myös se, että päihdehuollon huumeasiakkaita kartoittavassa tutkimuksessa noin kaksi kolmasosaa ilmoitti käyttävänsä ainakin kolmea ongelmapäihdettä. (Ruuth & Väänänen, 2009.) Huumausaineiden ongelmakäyttäjien määrää arvioidaan Suomessa amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäyttäjien määrällä. Suomalaisia amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäyttäjiä arvioitiin vuonna 2005 olleen noin Määrä on noin 0,6 0,7 prosenttia Suomen vuotiaasta väestöstä. Nuorten, vuotiaiden osuus käyttäjistä oli n prosenttia. Kaikista ongelmakäyttäjistä n % oli Etelä-Suomesta, ja näistä selvästi yli puolet pääkaupunkiseudulta. Arvion mukaan suurin osa ongelmakäyttäjistä, lähes neljä viidestä käyttää amfetamiinia ja lähes 80 prosenttia käyttäjistä on miehiä. (Huumetilanne Suomessa, 2012.) 2.3 Nuorten huumeiden kokeilu ja käyttö Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) kouluterveyskysely kokoaa tietoa nuorten terveydestä ja terveystottumuksista. Kyselyyn vastaavat peruskoulujen 8. ja 9. luokan oppilaat sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Viimeisin kouluterveyskysely tehtiin vuoden 2013 keväällä. Kyselyyn vastasi vuonna 2013 yhteensä nuorta: peruskoulun yläluokkalaista, lukiolaista ja ammattiin opiskelevaa 3. (Luopa ym ) Kouluterveyskyselyn valtakunnallisten tulosten valossa vuonna 2008 alkanut huumeita kokeilleiden nuorten osuuden kasvu näyttäisi pääosin taittuneen. Poikkeuksen muodostavat peruskoulun yläluokkien pojat ja ammattiin opiskelevat tytöt, joilla kokeilut ovat yleistyneet edelleen. Tulosten mukaan lukiolaisten asenteet huumekokeiluihin näyttävät olevan tiukentumassa, mutta peruskoulun yläluokkalaiset ja ammattiin opiskelevat suhtautuivat kannabiskokeiluihin yhä myönteisemmin. Huolestuttavaa on myös, että nuoret arvioivat vastauksissaan huumeiden hankkimisen entistä helpommaksi. (Luopa ym ) Vuoden 2013 kouluterveyskyselyn tulosten mukaan nuorten huumekokeilut olivat pääkaupunkiseudulla yleisempiä kuin muualla maassa: pääkaupunkiseudulla 22 % lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista ilmoitti kokeilleensa laittomia huumeita 4 kun koko maassa osuus oli 13 %. Vantaalla huumeita kokeilleiden lukiolaisten osuus oli 18 %, eli hieman koko pääkaupunkiseutua pienempi, mutta koko maata suurempi. 3 Vantaalaisia nuoria kyselyyn vastanneista peruskoulun yläluokkalaisista oli 3677, lukiolaista 1993 ja ammattiin opiskelevista Indikaattori: nuori on kokeillut ainakin kerran marihuanaa, hasista, ekstaasia, heroiinia, Subutexia, kokaiinia, amfetamiinia, LSD:tä, gammaa tai muita vastaavia huumeita. 5

7 Vantaalaisista yläkoulun 8. ja 9. -luokkalaisista 11 % ilmoitti kokeilleensa huumeita ainakin kerran. Osuus on sama kuin pääkaupunkiseudulla (11 %) ja hieman suurempi kuin koko maassa (9 %). Ammattiin opiskelevien 1. ja 2. vuoden opiskelijoista pääkaupunkiseudulla 34 % ja Vantaalla 31 % ilmoitti kokeilleensa laittomia huumeita. Vastaava luku koko maassa oli selvästi pienempi, 21 %. (Luopa ym ) Vertailtaessa kouluterveyskyselyn tuloksia vuosien välillä on havaittavissa että huumeita kokeilleiden vantaalaisten yläkoulun 8. ja 9.-luokkalaisten ja ammattiin opiskelevien 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden osuus on kasvanut vuodesta 2008 lähtien. Huumeita kokeilleiden osuus lukion 1. ja 2. vuoden vantaalaisissa opiskelijoissa kasvoi vuodesta 2008 vuoteen 2010, mutta on laskenut vuoden 2013 kyselyn tuloksissa: (Kouluterveyskysely 2013 Vantaan kuntaraportti) Nuorten terveystapatutkimuksen tulosten mukaan nuorten sosiaalinen altistuminen huumeille on ollut laskusuunnassa vuosituhannen vaihteesta alkaen vuoteen 2005, minkä jälkeen altistus lisääntyi vuoteen 2011 ja näyttää nyt kääntyneen uudelleen laskuun. Altistumista mitattiin ainakin yhden huumeita käyttävän tuntevien osuudella sekä niiden osuudella, joille oli tarjottu huumeita. (Kinnunen ym ) Vuonna 2013 lähes puolet (47 %) 18-vuotiaista pojista ja yli puolet (59 %) tytöistä tiesi vähintään yhden huumaavia aineita viimeksi kuluneen vuoden aikana kokeilleen. Vastaavasti 16-vuotiaista tytöistä 48 % ja samanikäisistä pojista 41 % tiesi vähintään yhden huumeiden käyttäjän. 12-vuotiaista vain muutama prosentti tiesi jonkun tuttavansa käyttäneen huumaavia aineita ja tämä osuus on ollut suhteellisen pysyvä vuodesta 1981 lähtien. (Kinnunen ym ) Valtaosa huumaavien aineiden tarjonnasta tulee ystäviltä ja tuttavilta, minkä on nähty viittaavan siihen, että huumaavista aineista on tullut osa nuorten arkea, eikä saatavuus riipu yksinomaan ulkopuolisesta tarjonnasta. Ystävien tai tuttavien osuus tarjonnasta oli 15 % sekä 18-vuotiailla tytöillä että pojilla, ja tuntemattomien osuus vastaavasti 6 %. Nuoremmissa ikäryhmissä tuttavien ja tuntemattomien osuudet tarjoajista ovat pääpiirteissään samanlaiset. Suuntaus on ollut vallitseva vuosituhannen vaihteesta. (Kinnunen ym ) 5 Nuorten terveystapatutkimuksessa on seurattu valtakunnallisin postikyselyin vuotiaiden nuorten terveyttä ja terveystottumuksia vertailukelpoisin menetelmin joka toinen vuosi vuodesta 1977 alkaen. Tuorein kysely tehtiin keväällä Kyselyyn vastasi nuorta. 6

8 Eurooppalainen koululaistutkimus nuorten päihteiden käytöstä (ESPAD, European School Surveys Project on Alcohol and Other Drugs) on tehty vuodesta 1995 alkaen neljän vuoden välein Euroopan maassa. Tutkimuksen kohderyhmä on tutkimusvuonna 16 vuotta täyttävät nuoret, eli Suomessa peruskoulun 9-luokkalaiset. Viimeisimmät Suomen ESPAD -tulokset ovat vuoden 2011 aineistosta. ESPAD -tutkimusten tuloksien pohjalta on tehty Nuorten päihteiden käyttö Suomessa raportti, jossa tarkastellaan suomalaisten nuorten päihteiden käyttöön liittyviä trendejä. (Raitasalo ym ) Vuoden 2011 ESPAD -tutkimuksen mukaan vuotiaista pojista 12 % ja tytöistä 10 % oli joskus elämänsä aikana kokeillut kannabista. Vuonna 2011 ESPAD -tutkimuksessa kysyttiin Suomessa ensimmäisen kerran erikseen hasiksen ja marihuanan käytöstä sekä kannabiksen kotikasvatuksesta. Pojista 7 % oli käyttänyt hasista ja 10 % marihuanaa, tytöillä vastaavat luvut olivat 4 % ja 6 %. Pojista 12 % ja tytöistä 10 % ilmoitti tuntevansa jonkun, joka on itse kasvattanut kannabista. Vastanneilla nuorilla itsellään kannabiksen kasvatus oli kuitenkin hyvin harvinaista: pojista yksi prosentti ilmoitti joskus itse kasvattaneensa kannabista, tytöistä ei yksikään. Muiden huumeiden kohdalla kehitys on ollut melko tasaista: Jotain muuta laitonta huumetta kuin kannabista elinaikanaan kokeilleiden osuus vuonna 2011 oli 5 prosenttia. (Raitasalo ym ) ESPAD -tutkimusten tulosten mukaan vuotiaiden nuorten kannabiskokeilut alkoivat Suomessa pääkaupunkiseudulta, levisivät vähitellen muihin kaupunkeihin ja edelleen maaseudulle. Nuorten kannabiskokeilut olivat vuonna 1995 pääkaupunkiseudulla selvästi yleisempiä (14 %) kuin muualla maassa (3-6 %). Vaikka alueiden väliset erot ovat kaventuneet, olivat kannabiskokeilut vuonna 2011 edelleen yleisempiä pääkaupunkiseudulla (15 %) kuin muualla maassa (8-11 %). (Raitasalo ym ) Varusmieskyselyt ovat osoittautuneet yhdeksi tärkeäksi tavaksi lähestyä nuorten miesten terveystottumuksia. Varusmiespalvelukseen tulevia on seurattu systemaattisesti kyselytutkimuksin. Vuoden 2005 kyselyn vastaajista n. 20 % raportoi kokeilleensa jotain huumausainetta aiemmin, yleisemmin kannabista. (Meririnne ym ) Uudempi ilmiö 2010-luvun lopun suomalaisessa huumeiden käytössä on kannabiksen kotikasvatuksen nopea lisääntyminen. Ilmiö näkyy rikostilastoissa: Takavarikkotilastojen perusteella 1990-luvulla vuosittaisten kannabiskasvitakavarikkojen määrä liikkui muutamissa sadoissa sen sijaan 2000-luvulla jo tuhansissa, ja vuonna 2010 yllettiin kasviin. (Huumetilanne Suomessa 2012.) Raporttia varten haastatellun Itä-Uudenmaan huumekatuvalvontayksikön poliisin kokemuksen mukaan kannabiksen kotikasvatus on yleistä ja kotikasvatuksessa näkyy selkeä lisäys aiempaan. Haastatellun poliisin arvion mukaan n. 10 % vuosittain tilastoitavista huumausainerikoksista on kannabiksen kotikasvatusta. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella tilastoidaan vuosittain huumausainerikosta, Vantaan alueen luku on huumausainerikosta vuositasolla. Haastatellun poliisin mukaan kannabiksen kotikasvatuksen lisääntymisellä on vaikutusta myös alaikäisten huumekokeiluihin, sillä kotikasvattajat ovat usein suhteellisen nuoria, n vuotiaita. Haastatellun poliisin mukaan nuorilla on hyvät kontaktit keskenään, vuotiaat tuntevat helposti parikymppisiä joilla kasvaa kannabiskasvit kotona tällöin kannabiksen saavutettavuudessa ei nuorilla ole montaa välikättä. Raporttia varten haastatellun poliisin kokemuksen mukaan kannabis on jo vakinaistunut huumausaine nuorilla: Kannabis on arkipäiväistynyt, jopa ohittanut osaltaan alkoholin käytön. Poliisin näkemyksen mukaan kannabiksessa ja sen hyväksyttävyydessä on erityisenä riskinä se, että sen käytön yhteydessä tarjotaan muita huumausaineita. Kun nuori hakee tietyn aikaa kannabista tietystä paikasta samaan hintaan, siitä muodostuu eräänlainen rutiini, mutta hyvinkään usein se ei jää siihen kannabikseen. Se joka myy kannabista, ostaa sitä muualta, jossain vaiheessa jakeluportaassa tarjotaan kokeiltavaksi muuta aineitta, joka viedään portaassa alaspäin kokeiltavaksi, tarjoaa seuraavalle kokeiltavaksi, saat nyt ilmaiseksi, katotaan sitt seuraavalla kerralla eri hinta. 7

9 Haastatellun poliisin kokemuksen nuoret saavat huumausaineita pääasiassa tuttujen kautta, ei enää niinkään että mennään steissille etsimään sen näköistä joka vois kaupata vaan jonkun tutun kautta tiedetään henkilö ja mennään juttusille ja sitä kautta päästään kaupoille. Suurin osa nuorten huumekaupasta tapahtuu ulkona, kun kyseessä on käyttömäärät huumausaineita. Kaupat sovitaan pitkälti internetissä, sosiaalisessa mediassa (kuten facebook). Aineita tilataan myös ulkomailta verkkokaupoista, joista ne toimitetaan kotiovelle, jos paketti ei jää tullin haaviin. Huumeita ulkomailta tilatessa kiinnijäämisen riski on suuri, sillä poliisilla ja tullilla on hyvät valmiudet maahantuonnin seurantaan. 2.4 Kukkaa ja aakkosia ajankohtaiset haasteet kannabis ja muuntohuumeet Kannabis (marihuana ja hasis) Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuana. Niitä saadaan Cannabis sativa -nimisestä hamppukasvista. Marihuanaan käytetään kasvin kukintoja ja ylimpiä versoja. Hasista ja hasisöljyä valmistetaan hampun hartsista. Kannabiksen päihdyttävä ainesosa on rasvaliukoinen THC eli 9-tetrahydrokannabinoli. Kannabista poltetaan joko tupakkaan sekoitettuna tai sellaisenaan. Uudempi käyttötapa on kannabiksen höyryttäminen (vaporisaatio). (Tacke & Sairanen, Päihdelinkki.) Kannabiksen vaikutukset käyttäjälleen riippuvat siitä, millaisessa mielentilassa ja seurassa ainetta käytetään. Myös se, käytetäänkö kannabista yhdessä muiden päihteiden kanssa ja se, onko käyttäjä ensikertalainen vai kokenut käyttäjä muokkaavat päihteen vaikutusta. Ei-toivottuja vaikutuksia varsinkin suurista annoksista voivat olla ahdistus ja paranoia, joiden ohella voi esiintyä myös paniikkikohtauksia ja epämiellyttäviä mielentiloja, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen lakatessa. (Tacke & Sairanen, Päihdelinkki.) Kannabiksen käytön haittavaikutuksia ajan kuluessa ovat muun muassa muistin ja oppimiskyvyn heikkeneminen. Tutkimustiedon valossa kannabiksen pitkäaikainen käyttö voi, yksilön herkkyydestä ja toleranssista riippuen, nostaa riskiä sairastua skitsofreniaan tai masennukseen. Jatkuvan, pidempiaikaisen käytön vaikutuksista ei vielä ole varmoja tutkimustuloksia. Kuitenkin kannabiksen polttaminen lisää hengitysteiden sairauksien ja keuhkosyövän riskiä, sillä kannabissavu sisältää tervaa huomattavasti enemmän kuin tavallinen tupakka. (Tacke & Sairanen, Päihdelinkki.) Joillakin pitkään ja runsaasti kannabista käyttäneillä henkilöillä on todettu psyykkisiä muutoksia, joiden tunnuspiirteitä ovat apatia, haluttomuus kohdata haasteita sekä sosiaalisten kontaktien välttely. Tätä oireyhtymää kutsutaan amotivaatiosyndroomaksi, ja sitä on tavattu varsinkin nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla. Oireilu voi olla riski elämänvaiheessa, jolloin opiskelussa ja työelämässä menestyminen vaikuttaa koko loppuelämään. (Tacke & Sairanen, Päihdelinkki.) Säännöllinen ja pitkäaikainen kannabiksen käyttö johtaa sietokyvyn kehittymiseen, jolloin käyttäjä tarvitsee suurempia annoksia saadakseen aineesta saman vaikutuksen. Psyykkinen riippuvuus kannabikseen voi kehittyä, kun kannabista käytetään säännöllisesti. Päivittäin suuria annoksia käyttävälle voi kehittyä kannabikseen myös fyysinen riippuvuus. Jos kannabista poltetaan tupakkaan sekoitettuna, syntyy psyykkinen ja fyysinen riippuvuus nikotiiniin nopeasti. Kannabiksen vieroitusoireita ovat unihäiriöt, hermostuneisuus, hikoilu ja ruokahaluttomuus. (Tacke & Sairanen, Päihdelinkki.) 8

10 2.4.2 Muuntohuumeet Käsitteellä muuntohuume kuvataan kirjavaa ryhmää synteettisiä aineita, joita markkinoidaan "laillisina huumeina. Muuntohuumeella tarkoitetaan uudenlaiseksi päihteeksi muunnettu huumetta, lääkettä, tutkimuskemikaalia tai teollisuuskemikaalia. Kun uusia aineita tai olemassa olevia muokattuja aineita ei ehditä lainsäädännössä luokitella huumausaineeksi, päihteestä on muokattu periaatteessa laillinen siihen asti, että se ehditään tunnistaa ja lisätä kiellettyjen aineiden listalle. (Kailanto, THL neuvoa-antavat.) Aiemmin yleisiä nimityksiä näille aineille olivat muoti- tai designhuume. Nämä nimitykset voivat kuitenkin luoda harhaanjohtavaa ja arvovärittynyttä kuvaa aineista, jotka voivat olla käyttäjälleen hengenvaarallisia. Myynnissä olevien erien todellinen koostumus ja aineiden puhtaus ovat yleensä epäselviä. Huumemarkkinoille tehtailluilla yhdisteillä ei useinkaan ole suoritettu edes alustavia toksikologisia tutkimuksia. Aineiden vaikutuksia ja annoksia ei välttämättä tiedetä tai ne ovat vain subjektiivisia arvioita. Muuntohuume-käsite merkitykseltään neutraalina kuvaa aiempia vaihtoehtoja paremmin yhdisteiden luonnetta. (Kailanto, THL neuvoaantavat.) Amfetamiinijohdokset ovat suurin muuntohuumeryhmä. Tunnettuja muuntohuumeiksi luokiteltavia yhdisteitä ovat esimerkiksi amfetamiinijohdokset (mm. MDPV eli aakkoset ), synteettisesti valmistettu hallusinogeeni Bromo-DragonFly sekä poltettavaksi tarkoitetut kasvirouhesekoitukset (synteettiset kannabinoidireseptoriagonistit, joita myydään nimillä "Spice", "Jehova"). Suuri osa edellä mainituista yhdisteistä on jo luokiteltu Suomessa huumausaineiksi. Muun muassa MDPV luokiteltiin Suomessa nopealla lainmuutoksella laittomaksi huumausaineeksi kesäkuun 2010 lopussa, jolloin sen valmistus, maahantuonti, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty (Tacke & Laitinen, Päihdelinkki). Muuntohuumeiden määrä Euroopan markkinoilla kasvaa kuitenkin vauhdilla ja internet ja tavaran vapaa liikkuvuus ovat tehneet huumekaupasta helpompaa. Huumevalvontaa kierretään tuomalla markkinoille uusia vaihtoehtoja sellaisten tuotteiden tilalle, joiden saatavuutta rajoitetaan. Euroopan huumeviraston, EMCDA:n heinäkuussa 2011 tekemässä kartoituksessa löytyi 600 verkkokauppaa, jotka myivät tietoisesti psykoaktiivisia aineita. (Kailanto, THL neuvoa-antavat.) Muuntohuumeiden lisääntyminen on näkynyt Suomessa tullin takavarikkotilastoissa. Tulli löysi vuonna 2011 eri lähetyksistä 85:tä erilaista muuntohuumetta, aineista 42 oli täysin uusia. Muuntohuumeiden pitoisuudet ovat nousseet. Aineet ovat usein monien eri aineiden seoksia, mikä tekee niistä yhä vaarallisempia. (Tullin tiedote ) Lainsäädäntöä on muutettu muuntohuumeiden synnyttämää ilmiötä vastaan taistelemiseksi: Kesäkuussa 2011 voimaantulleen huumausainelain muutoksen 6 myötä Suomi voi jatkossa luokitella itse muuntohuumeita huumausaineiksi. Muutoksen myötä EU:n uusien aineiden varoitusjärjestelmään ilmoitettu aine voidaan terveysvaarojen arvioinnin jälkeen määritellä meillä kansallisesti huumausaineeksi. Suomi voi kansallisesti luokitella muuntohuumeiden lisäksi myös lääkeaineita huumausaineeksi, jos ne ovat farmakologisilta ominaisuuksiltaan rinnastettavissa huumausaineiksi. (Huumetilanne Suomessa 2012.) Muuntohuumeiden vaikutusten tieteellinen tutkiminen on haasteellista, sillä tutkimusten valmistuttua yhdiste on usein jo poistunut markkinoilta kokonaan tai korvautunut jollakin uudemmalla. Hoidon haasteena esimerkiksi yliannostustapauksissa on se, että muuntohuumeiden aiheuttamia oireita ei tunneta tarkkaan ja ne voivat myös vaihdella. Usein käyttäjällä itselläänkään ei ole tarkkaa tai oikeaa tietoa ottamastaan yhdisteestä. Muuntohuumeiden aiheuttamien akuuttien myrkytystilojen hoitoon ei ole spesifisiä vastalääkkeitä eli antidootteja. Muuntohuumeriippuvuuden hoidosta on hyvin vähän tietoa. (Kailanto, THL, Neuvoa-antavat.) 6 Valtioneuvosto antoi maaliskuussa 2012 asetuksen huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen muuttamisesta. Asetus tuli voimaan 12. maaliskuuta Siitä lähtien edellä mainittujen aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, hallussapito ja käyttö ovat huumausainelain mukaisesti kiellettyä. Huumausainelain mukaisena lupaviranomaisena toimii lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. 9

11 3 Huumeiden käytön haitat ja niiden vähentäminen 3.1 Huumeiden käytön aiheuttamat haitat Huumeiden käyttö aiheuttaa haittoja niin yhteiskunnalle kuin yksilölle, näitä haittoja ovat muun muassa yliannostukset, sairaudet, työkyvyttömyys, syrjäytyminen, rikollisuus, ennenaikaiset kuolemat, huostaanotot ja vankeusrangaistukset. Huumeiden käyttöön liittyy monia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Sosiaalisia haittoja ovat mm. huumeiden käyttöön liittyvä yhteiskunnasta eriytynyt alakulttuuri ja rikollisuus sekä huumeiden pitkäaikaiskäyttöön liittyvä syrjäytyneisyys. Terveyshaitat liittyvät mm. käytettyjen huumeiden välittömiin vaikutuksiin, eri huumeiden käyttötapoihin tai pitkäaikaiskäytön myötä kehittyviin sairauksiin. Vakavimmat huumeiden käyttöön liittyvät terveyshaitat ovat huumeiden yliannostuksiin liittyvät myrkytyskuolemat ja erilaiset vaikeat pitkäaikaiset tai elinikäiset virusinfektiot (kuten HIV ja hepatiitit). (Partanen, Päihdelinkki.) 1990-luvun lopulta vuoteen 2000 huumausainelöydösten määrä kuolemantapauksissa lähes kaksinkertaistui luvun alussa huumekuolemia oli noin 150 tapausta vuosittain, vuonna 2010 huumausainelöydösten määrä oli jo 304 tapausta vuodessa. Löydetyistä opioideista yleisin on buprenorfiini, jota löytyi huumekuolematilastoissa vuonna 2001 kymmenestä tapauksesta, mutta vuoteen 2010 tapausten määrä oli noussut 156 tapaukseen (Päihdetilastollinen vuosikirja 2012). Vuonna 2010 huumausaineiden ja lääkeaineiden väärinkäyttö aiheutti n miljoonan euron julkiset huumehaittahaittakustannukset. Julkisilla huumehaittakustannuksilla tarkoitetaan julkiselle sektorille aiheutuneita kustannuksia, joita ei ilman huumausaineiden tai lääkeaineiden väärinkäyttöä olisi aiheutunut. Julkiset huumehaittakustannukset vuonna 2010: Järjestys ja turvallisuus n. 77 milj. Oikeuslaitos ja vankeinhoito milj. Sosiaalihuolto milj. Terveydenhuolto milj. Eläkkeet ja sairauspäivärahat 7-21 milj. (Jääskeläinen 2012.) Julkisista huumehaittakustannuksista suurin erä (30 %) oli järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon haittakustannukset, noin 77 miljoonaa euroa. Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon huumehaittakustannuksista valtaosa muodostui poliisille ja pelastustoimelle aiheutuneista kustannuksista. Poliisille aiheutuneet huumehaittakustannukset olivat noin 44 miljoonaa euroa ja pelastustoimelle aiheutuneet haittakustannukset noin 22 miljoonaa euroa. (Jääskeläinen 2012.) Seuraavaksi eniten (23 %) haittakustannuksia aiheutui huume-ehtoisista oikeusjärjestelmän kustannuksista, jotka olivat miljoonaa euroa. Ylivoimaisesti suurin erä oli vankeinhoitolaitokselle aiheutuneet haittakustannukset, jotka olivat noin 45 miljoonaa euroa. (Jääskeläinen 2012). Sosiaalihuollon huumehaittakustannusten osuus, miljoonaa euroa, oli kolmanneksi suurin (23 %). Suurin osa sosiaalihuollon huumehaittakustannuksista aiheutui lastensuojelun kustannuksista (noin 31 miljoonaa euroa). Päihdehuollon huume-ehtoiset kustannukset olivat miljoonaa euroa. (Jääskeläinen 2012). Terveydenhuollon huumehaittakustannuksiin lasketaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon avo- ja vuodeosastohoidon kustannuksia, jotka olivat yhteensä miljoonaa euroa vuonna