Kansanterveyden haasteet (SALVE)

Transkriptio

1 Kansanterveyden haasteet (SALVE) Ohjelmamuistio 1 TAUSTA Tutkimuksen ja terveyspolitiikan nykytila Tärkeimmät kansanterveyskysymykset 3 2 TUTKIMUSOHJELMAN PERUSTELUT 4 3 TUTKIMUSOHJELMAN TAVOITTEET 5 4 TUTKIMUSTEEMAT Terveyttä suojaavat ja edistävät tekijät Elämänkaaritutkimukset ja kriittiset elämänvaiheet Terveydellinen eriarvoisuus ja terveysriskien kasautuminen Tulevaisuuden kansanterveyshaasteiden ennustaminen 8 5 TUTKIMUSOHJELMAN TOTEUTUS Rahoitus Kansainvälinen yhteistyö Kanada Norja Iso-Britannia Aikataulu Ohjelmaryhmä Ohjelman koordinaatio Ohjelman loppuarviointi 15 6 HAKUMENETTELY JA ARVIOINTIKRITEERIT Suomalaiset hankkeet Konsortionjohtajan hakemus Konsortion muun osahankkeen vastuullisen johtajan hakemus Kansainväliset yhteishankkeet Suomalaiset osapuolet Kanadalaiset osapuolet Norjalaiset osapuolet Brittiläiset osapuolet Konsortiohakemuksen liitteet Konsortion abstrakti Konsortion tutkimussuunnitelma Arviointikriteerit 21 7 LISÄTIETOJA 22 1

2 1 TAUSTA 1.1 Tutkimuksen ja terveyspolitiikan nykytila Maailman terveysjärjestön WHO:n Euroopan toimiston äskettäin julkaisema Gaining Healthstrategia korostaa kroonisten, ei-tarttuvien tautien merkitystä, sillä ne aiheuttavat suurimman osan tautitaakasta, kun arvioidaan kuolemia, tuottavuuden menetyksiä ja sairaanhoidon kustannuksia. Näillä sairauksilla on yhteisiä riskitekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa. Näitä ovat korkea verenpaine ja veren kolesteroli, alkoholinkäyttö ja tupakointi, liikapaino ja vähäinen liikunta sekä epäterveellinen ruokavalio. Ennaltaehkäisyn tulisi olla tärkein lähestymistapa näiden sairauksien hallitsemiseksi. Terveyden edistäminen ja ei-tarttuvien tautien ehkäiseminen muodostavat kuitenkin vain suhteellisen pienen osan koko terveydenhoitojärjestelmän budjetista, ja terveyspalveluja suunnataan jatkuvasti pikemminkin hoidon suuntaan kuin tautien ennaltaehkäisyyn. Terveyserot ovat viime vuosikymmeninä pysyneet ennallaan tai jopa kasvaneet huolimatta siitä, että elinajan odote ja hyvinvointi ovat lisääntyneet. Monissa teollisuusmaissa terveydenhuollon kustannukset kasvavat huolestuttavasti. Terveysmenojen kasvuun vaikuttavat väestön ikääntyminen, joka lisää palvelujen tarvetta ja käyttöä, sekä uusien, hyvin kalliiden lääkkeiden ja hoitomenetelmien käyttöönotto. Terveyspalveluiden tilaaja-tuottaja malli on johtanut muutoksiin terveydenhuollossa. Kehitys säädellystä avoimempaan terveydenhuollon tarjontaan tulee todennäköisesti jatkumaan. EU:n palveludirektiivi voi vaikuttaa myös Suomen terveydenhuoltoon tulevaisuudessa. Suomen hallitus käynnisti vuonna 2002 kansallisen projektin terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Tarkoituksena on taata terveydenhoidon saatavuus ja laatu kaikille kansalaisille taloudellisesta asemasta riippumatta. Vuonna 2005 voimaan tullut hoitotakuu asettaa samoin uusia vaatimuksia terveydenhuollon tuottajille. Sen mukaan kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat velvollisia tarjoamaan kiireetöntä hoitoa tarvitseville potilaille hoitotarpeen arvioinnin ja hoidon tietyn määräajan puitteissa. Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat kehittymässä. Tarkoituksena on laajentaa sähköinen sairauskertomus koko terveydenhuoltoon sekä parantaa eri järjestelmien yhteensopivuutta, mikä avaa uusia mahdollisuuksia tutkimukselle, erityisesti perusterveydenhuollon piirissä. Rekisteritutkimuksen tukikeskuksen odotetaan myös vahvistavan Suomen ainutlaatuisten terveydenhuoltorekisterien hyödyntämistä suomalaisten kansantautien tutkimuksessa. Lisäksi Euroopan tutkimusinfrastruktuurien tiekartassa ehdotetaan jo olemassa olevien sekä uusien biopankkien ja genomitutkimuksen voimavarojen yhdistämistä Euroopan tasolla. Suomessa kansallinen biopankkeja koskeva linjaus ja lainsäädäntö ovat tekeillä. Suomessa on tehty huipputasoista kansanterveystieteen tutkimusta muun muassa elintapojen ja perinnöllisten tekijöiden merkityksestä. Suomalainen molekyyligeneettinen ja epidemiologinen tutkimus on kansainvälisesti arvostettua. Tähän ovat vaikuttaneet osaltaan ainutlaatuiset, koko maan laajuiset rekisterit, jotka kattavat paitsi terveydenhuollon ja sairausetuudet (STAKESin ja KELA:n rekisterit), myös eräitä tautiryhmiä (esim. Syöpärekisteri), kuolinsyyt sekä väestötietojärjestelmän. Terveystietojärjestelmiin perustuvan seurannan avulla voidaan tunnistaa terveyteen liittyvät tarpeet ja alkavat kehityssuunnat. Tutkijoiden ammattitaito, väestön positiivinen asenne terveystutkimusta kohtaan ja kattava terveydenhuolto ovat myös avaintekijöitä alan tutkimuksen menestymiseen. Vaikka maan pieni koko onkin rajoite, se myös osaltaan lisää tutkijoiden välistä yhteistyötä. Tieteellisten tulosten ja kansainvälisen arvostuksen lisäksi suomalainen kansanterveystutkimus on tuottanut interventioita, jotka ovat onnistuneet vähentämään tautitaakkaa muun muassa sydän- ja 2

3 verisuonitautien, syöpien, karieksen, astman ja diabeteksen osalta sekä alentamaan itsemurhakuolleisuutta. Pohjois-Karjala -projekti on maailmankuulu yhteisötason väestöpohjainen interventio, kun taas SETTI-syöväntorjuntatutkimus on esimerkki nykyaikaisesta satunnaistetusta kokeesta, jonka aineistoa on hyödynnetty laajalti. Syöpäseulonnat ovat vähentäneet kohdunkaula- ja rintasyöpäkuolleisuutta ja ovat hyvä esimerkki tieteellisen arvioinnin yhdistämisestä terveyspolitiikkaan. Suomi on saanut laajalti tunnustusta kansanterveyden interventioiden suunnittelun, toimeenpanon ja arvioinnin johtavana maana. 1.2 Tärkeimmät kansanterveyskysymykset Useimmissa teollisuusmaissa yleisimmät kuolinsyyt ovat sydän- ja verisuonisairaudet (ml. aivoverenkierron häiriöt) sekä syövät, ulkoisten syiden ja keuhkosairauksien ohella. Työikäisillä alkoholi aiheuttaa suuren osuuden kuolemista. Psykiatriset, neurologiset ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä diabetes lisäävät merkittävästi työkyvyttömyyttä ja terveyspalveluiden käyttöä sekä alentavat huomattavasti tuottavuutta (sairauspoissaolot). Perinteisten kroonisten sairauksien kasvavia kansanterveysongelmia aiheuttavat lisäksi liikapaino, mielialahäiriöt sekä allergiat ja astma. Ikääntyvän väestön määrän lisääntyessä vanhenemiseen yleisesti liittyvät sairaudet ja toiminnalliset rajoitukset muodostavat toisen suuren haasteen. Useilla suurimman tautikuormituksen aiheuttavista sairauksista on yhteisiä riskitekijöitä. Näistä tärkeimmät ovat tupakka ja alkoholi, epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute. Nämä elintapatekijät aiheuttavat fysiologisia muutoksia, kuten lihavuutta, verenpainetautia ja aikuistyypin diabetesta. Vaikkakin näillä riskitekijöillä on vain pieni tai kohtalainen vaikutus, ne koskevat merkittävää osaa väestöstä, joskin epätasaisesti jakaantuneina. Näihin taustatekijöihin, kuten päihteiden käyttöön ja epäterveelliseen ravitsemukseen, vaikuttavat henkilökohtaiset valinnat, saatavuus ja tarjonta ympäristössämme samoin kuin poliittiset päätökset ja taloudelliset rakenteet. Geneettiset tekijät vaikuttavat myös alttiuteen omaksua epäterveellisiä käyttäytymistapoja. Vaikka odotettavissa oleva elinikä on Suomessa viime vuosikymmeninä noussut, se on miehillä vain eurooppalaista keskitasoa. Kuolleisuus on keskittynyt yhä vanhempiin ikäluokkiin. Terveen elinajan odote on pidentynyt, krooniset sairaudet ovat vähentyneet ja koettu terveys on parantunut. Tämä on ennen kaikkea laajan tutkimustoiminnan, ehkäisevien toimenpiteiden sekä tautien varhaisen havaitsemisen ja hoidon ansiota. Yleiset, ehkäistävissä olevat tekijät vaikuttavat eniten terveen elinajan odotteeseen. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien vähenemisestä yli 80 prosenttia on johtunut riskitekijöiden muutoksista viimeisten 30 vuoden aikana. Vastaavasti vuosien 1993 ja 2003 välisenä aikana astmasta johtuvat sairaalassaolot ovat vähentyneet 70 prosentilla, ja vuosittaiset kustannukset potilasta kohti (sairauspäivärahat, lääkkeet, sairaalapäivät, lääkärissäkäynnit) ovat laskeneet 50 prosenttia astman varhaisen diagnosoinnin ja hoidon ansiosta. Kansanterveydellisesti huolestuttavia kehityssuuntia ovat liikapainon, alkoholin käytön ja naisten tupakoinnin lisääntyminen. Näiden suhteen on väestön keskuudessa vielä merkittäviä ja pysyviä eroja, erityisesti koulutuksen ja asuinpaikan suhteen. Epäterveellisten elintapojen kasautuminen huono-osaisimpaan väestönosaan kasvattaa terveyseroja. Parhaat mahdollisuudet terveyserojen kaventamiseen ovat huono-osaisimman väestönosan tilanteen parantamisessa. Lisäksi ylemmät sosioekonomiset ryhmät omaksuvat yleensä terveysinterventiot paremmin ja hyötyvät niistä alempia sosiaaliryhmiä enemmän. Parempi terveystiedon omaksuminen edistää terveyteen tähtäävää käyttäytymistä heikoimmassa asemassa olevissa väestöryhmissä. 3

4 Väestöryhmien välinen kasvava terveyskuilu on kansanterveydellisesti merkittävä, ja tasaarvoisuutta lisääville toimenpiteiteille on suuri tarve. Terveyspalveluiden tuottaminen on muutoksessa ja toiminnan tehostaminen saattaa strategisena tavoitteena syrjäyttää palvelujen kattavuuden. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon palvelut ovat ensimmäisinä kärsineet budjettileikkauksista. Eri kulttuureista tulevien ihmisten kirjo voi myös luoda uusia riskiryhmiä joiden terveydentila on valtaväestöä heikompi. On myös tärkeää määritellä ne erityisryhmät, joihin interventiot tulisi kohdistaa, jotta saavutetaan paras mahdollinen hyöty koko väestön tasolla sekä edistetään voimavarojen tehokasta käyttöä ja tasa-arvoisuuden toteutumista (oikeudenmukaisuuden jakautuminen). Lääketieteen rooli on merkittävästi laajentunut viime vuosisadan aikana, ja medikalisoituminen on vaikuttanut siihen, miten monet jokapäiväiseen elämään kuuluvat asiat ymmärretään ja tulkitaan. Esimerkkeinä voidaan mainita suhtautuminen lisääntymiseen ja seksuaalisuuteen, ikääntymiseen, liikapainoon, oppimisvaikeuksiin, alkoholin ja päihteiden käyttöön sekä inhimillisiin tunteisiin, kuten suruun ja ahdistukseen. Medikalisoituminen pyrkii selittämään inhimillisen käyttäytymisen geneettisestä ja biologisesta perustasta riippuvaiseksi, ja lääketieteellisten interventioiden piiriin kuuluvaksi. Elämän tapahtumien medikalisoitumisella on taipumus poistaa yksilöiden vastuu käyttäytyä ja toimia yhteiskunnassa positiivisella ja rakentavalla tavalla. 2 TUTKIMUSOHJELMAN PERUSTELUT Väestön aikaisemmat altistukset heijastuvat nykyisessä terveydessä. Vastaavasti väestön tuleva terveydentila perustuu nykytilanteessa vaikuttaville tekijöille. Tulevaisuuden haasteet ovat ennustettavissa, ja tuleviin riskeihin vastaaminen on välttämätöntä. SALVE-tutkimusohjelman odotetaan tuottavan tuloksia, jotka ovat muutettavissa kansanterveyteen vaikuttaviksi toimenpiteiksi. Kansanterveyden haasteisiin vastaaminen vaatii tietoa sairauksiin vaikuttavista tekijöistä ja tautitaakan vähentämiseen tähtäävien interventioiden tehokkuudesta. Potilaalla ilmenevä sairaus on viimeinen vaihe prosessissa, johon sisältyy fysiologisia, psykologisia ja sosiaalisia ilmiöitä. Kansanterveydellisten toimenpiteiden pitäisi kohdistua tämän kehityskaaren alkuvaiheisiin. Elintavat ovat tärkeimpiä yksilön terveyteen vaikuttavia tekijöitä, ja käyttäytymistä ohjaaviin tekijöihin pitäisi puuttua aikaisessa vaiheessa, jotta saavutettaisiin pysyviä tuloksia. Useilla yleisimmillä sairauksilla on yhteisiä riskitekijöitä, kuten tupakointi, alkoholinkäyttö, vähäinen liikunta ja epäterveellinen ruokavalio. usein nämä riskitekijät kasautuvat. Myös fyysisen ja psyykkisen terveyden välillä on vahva yhteys. Erityisesti sosiaalisten, psykologisen ja biologisten riskitekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta tarvitaan lisää tietoa. Koska jo tunnetut riskitekijät eivät täysin selitä sairastavuusriskin eroja, tarvitaan lisätietoa uusien riskitekijöiden, kuten unihäiriöiden, melun ja sosiaalisen tuen puuttumisen, merkityksestä. Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet ennakoida kansanterveyden suuria haasteita ja vastata niihin. Maamme korkeatasoinen terveydenhuoltojärjestelmä, ainutlaatuiset terveydenhuollon rekisterit ja väestötietokannat ovat auttaneet suomalaista tutkimusta saavuttamaan kansainvälisen huipun. Niiden pohjalta on ollut mahdollista kerätä laajoja ja edustavia tietokantoja, mikä ei ole mahdollista monessa muussa maassa. Käyttäytymiseen ja elintapojen riskitekijöiden seuraamiseen liittyvät indikaattorit samoin kuin tiedot yleisimmistä kansantaudeista ovat valmiina saatavilla väestötietorekistereistä ja tietokannoista. Kattava julkinen terveydenhuolto tarjoaa monipuolisen ja helposti saatavilla olevan tiedon väestön sairastavuudesta. Suomen genealogiset rekisterit ja pieneen 4

5 perustajaväestöön pohjautuva väestönkehitys helpottavat geneettisen epidemiologian tutkimusta. Suomalaiset tutkijat ovat tehneet korkeatasoista tutkimusta geneettisen epidemiologian, kliinisen lääketieteen ja molekyylilääketieteen välimaastossa. Hiljattain perustettu molekyylilääketieteen, genetiikan ja epidemiologian tutkimukseen keskittyvä Suomen molekyylilääketieteen instituutti tulee edelleen vahvistamaan tämän alan tutkimusta. Yksilötason tietojen käyttöön liittyviin tietosuojakysymyksiin on löydetty käyttökelpoisia ratkaisuja, mikä on helpottanut väestön luottamuksen saavuttamista ja positiivista suhtautumista tieteelliseen tutkimukseen. Tämä helpottaa suuresti myös interventioiden arvioimista ja mahdollistaa terveyseroja aiheuttavien mekanismien tutkimisen. Terveystietojen saatavuudessa on kuitenkin edelleen puutteita esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä kouluterveydenhuollon osalta sekä sellaisten sairauksien kohdalla, jotka eivät vaadi sairaalahoitoa tai aiheuta kuolemaa. 3 TUTKIMUSOHJELMAN TAVOITTEET SALVE-tutkimusohjelman tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan vastata nykyisiin ja tuleviin kansanterveydellisiin avainkysymyksiin. Ohjelman strategisena tavoitteena on: edesauttaa uusien toimintatapojen ja käytäntöjen suunnittelua, kehittämistä ja soveltamista kansanterveyden parantamiseksi; tukea terveydenhuollon käyttämien interventioiden ja lähestymistapojen arviointia; avata uusia mahdollisuuksia terveyden edistämiselle; luoda uusia, tieteenalarajat ylittäviä yhteistyöverkostoja; tehostaa tutkimustuloksista tiedottamista; vastata yhteiskunnan tietotarpeisiin kansanterveydestä; tuottaa uutta tietoa, jolla on merkittävää kansanterveydellistä ja tieteellistä vaikuttavuutta; tukea tutkijankoulutusta ja tarjota mahdollisuuksia erityisesti väitelleille tutkijoille. Erityistavoitteena on: vahvistaa terveyteen vaikuttavaa perinnöllisiä, sosiaalisia ja ympäristötekijöitä koskevaa tietopohjaa; selvittää eri elämänvaiheiden ja tapahtumien vaikutusta aikuisiän terveyteen; ymmärtää paremmin terveydellisen eriarvoisuuden kehittymistä, ja tarjota uusia lähestymistapoja kansanterveyden muutosten ennustamiseksi. 4 TUTKIMUSTEEMAT SALVE -tutkimusohjelman tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää tautitaakan vähentämiseen ja väestön terveyden parantamiseen. Ohjelma pyrkii tuottamaan tietoa, jota voidaan soveltaa kansantautien ehkäisyyn ja sairauksien haittavaikutusten vähentämiseen. Tarkoituksena ei ole ainoastaan tunnistaa kansanterveydellisiä avainkysymyksiä, vaan tarjota myös keinoja niiden ratkaisemiseksi. Ohjelman pääpaino on siksi ensisijaisesti kansanterveyttä parantavissa toimenpiteissä. Ohjelmassa painotetaan varhaista vaikuttamista ennen sairauden haittojen kehittymistä sairauskeskeisen lähestymistavan sijaan. On tärkeää edistää yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen mahdollisuuksia ylläpitää terveellisiä elämäntapoja. Tutkimukseen perustuvaa tietoa 5

6 tarvitaan käytäntöjen ja toimenpiteiden arviointiin, tehokkaaksi todettujen käytäntöjen omaksumisen helpottamiseen sekä niiden kohderyhmien tunnistamiseen, joka hyötyisivät eniten interventioista. Korkean tieteellisen osaamisen yhdistäminen tulosten sovellettavuuteen vaatii monitieteistä lähestymistapaa, joka kattaa sekä syytekijät että toimenpiteiden kansanterveydellisten vaikutusten arvioinnin. Lisätietoa tarvitaan riskitekijöiden taustalla olevista seikoista, joita ovat terveyteen liittyvät arvot ja asenteet sekä sosiaaliset, poliittiset ja käyttäytymistekijät, mukaan lukien sosiaaliset verkostot ja sosiaalinen tuki. Useilla merkittävillä kansanterveysongelmilla on yhteisiä määrääviä tekijöitä, ja tiettyihin väestöryhmiin ja useisiin tekijöihin pikemminkin kuin johonkin yksittäiseen sairauteen kohdistuvilla toimintatavoilla on mahdollista oleellisesti vähentää terveysriskejä. Kansanterveyttä edistäisi myös jo vakiintuneiden, tutkimukseen perustuvien interventioiden entistä tehokkaampi käyttö, esimerkiksi niiden systemaattisempi omaksuminen ja laajempi tarjonta. Monialaiset lähestymistavat, joihin sisältyy terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy ja sekundääripreventio tarjoavat tehokkaan keinon painopisteen muuttamiseksi tautien hoidosta ennaltaehkäisyn suuntaan. Monitekijäiset tai riskiperustaiset interventiot voivat väestön tasolla tuottaa tuntuvia tuloksia, silloinkin kun niiden vaikutus yksilötasolla on vähäinen. Terveyspalvelujen pitäisi vastata yhteiskunnan tarpeisiin niin, että keskeisiin kysymyksiin voidaan tarjota tehokkaita keinoja. Lisääntyneen geneettisen riskin omaaville väestöryhmille suunnattujen interventioiden mahdollisia terveyshyötyjä ei tunneta. Tarvitaan myös enemmän tietoa erilaisen perimän omaavien yksilöiden reagoimisesta interventioihin. Edellisten sukupolvien altistumiset, sikiöaika ja varhaislapsuus saattavat olla monessa suhteessa merkityksellisiä. Monimutkaisten sairausmallien tutkimiseen tarvitaan uusia matemaattisia ja teoreettisia lähestymistapoja. Tutkimusohjelman on tarkoitus kattaa kaikki taudinkulun vaiheet, erilaiset interventiostrategiat ja eri tieteenalat. Tärkeimmät tutkimusteemat esitellään alempana. Erityisesti toivotaan useamman kuin yhden teema-alueen kattavia hakemuksia tai konsortioita. Konsortio voi sisältää sekä empiiristä tutkimusta että metodologiseen tai teoreettiseen kehitykseen tähtäävää tutkimusta. 4.1 Terveyttä suojaavat ja edistävät tekijät Teema-alueen tutkimuksen päätavoitteena on avata uusia mahdollisuuksia hyödyntää terveyttä tuottavia ja ylläpitäviä vaikutuksia koskevaa tietoa terveyden perinnöllisistä, sosiaalisista ja ympäristöllisistä taustatekijöistä. Pyrkimyksenä on yhdistää suomalaisen molekyyligenetiikan, kliinisen tutkimuksen sekä epidemiologian vahvuudet yhteiskunnan tarjoamiin infrastruktuureihin, erityisesti terveydenhuollon rekistereihin ja väestötietokantoihin. Genominlaajuisten menetelmien sekä ainutlaatuisten suku- ja epidemiologisten tutkimusnäytteiden saatavuus yhdessä fenotyyppi- ja elintapatietojen kanssa edesauttaa yleisille taudeille altistavien tai niiltä suojaavien geenien ja geenivarianttien samoin kuin tautien ominaispiirteiden ja niiden riskitekijöiden tunnistamista. Tunnistettujen alttiusgeenien merkitys tulisi arvioida väestötasolla samoin kuin tarkastella eri geenien sekä geenin ja ympäristön välisiä vuorovaikutuksia. Geneettisten ja ympäristö- ja elintavoista johtuvien riskitekijöiden keskinäisten vaikutusten tarkastelu perustuu laajoihin epidemiologisiin tutkimuksiin (mukaan lukien kaksostutkimukset). Lisäksi alttiusgeenien identifiointi voi avata mahdollisuuksia tunnistaa korkean riskin ryhmiä ja mahdollistaa näin entistä aikaisemmat ja paremmin kohdennetut interventiot. Näin voidaan myös lääkehoito räätälöidä genotyypin mukaan parhaan hoitovasteen saavuttamiseksi. 6

7 Teema-alueeseen kuuluvat hankkeet, jotka pyrkivät tunnistamaan terveyteen vaikuttavia ympäristöperäisiä, sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä. Tällaiseen altistumiseen kuuluvat teknologiseen muutokseen ja yhdyskuntarakenteisiin liittyvät riskit, esim. liikenteestä johtuva melu ja pienhiukkaset; rakennuksista johtuvat kosteusvauriot, huono sisäilma, radon, ja muut tietoyhteiskuntaan liittyvät altisteet kuten sähkömagneettiset kentät samoin kuin ultraviolettisäteily. Lisäksi globalisaatio mahdollistaa uusien tarttuvien tautien nopean leviämisen. Sosiaaliset ja psykologiset tekijät vaikuttavat merkittävästi sairauksien ja hyvinvoinnin kehittymiseen. Varhaislapsuuden merkitystä yksilön myöhemmälle terveydelle ja normaalille kehitykselle on alettu ymmärtää paremmin. Terveyttä perinteisesti määrittävinä pidettyjen sosiaalisten rakenteiden mittarien, kuten koulutuksen, sosiaaliluokan ja ammatin lisäksi uudet käsitteet kuten sosiaalinen pääoma, sosiaaliset verkostot, sosiaaliset normit ja kulttuurisiteet ovat herättäneet yhä enemmän kiinnostusta. Ne voivat vaikuttaa tautiriskiin joko suoraan tai muovaamalla muiden riskitekijöiden vaikutusta. Persoonallisuustekijät ja muut psykologiset ominaispiirteet sisältyvät myös terveyttä ja sen kehittymistä kuvaaviin malleihin. Biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät eivät toimi erillään. Niitä tulee tarkastella yhteydessä yksilöön ja hänen kehitykseensä ja perheeseensä sekä ympäröivään yhteiskuntaan. Monitasomallit, joissa huomioidaan biologisissa, psykologisissa ja sosiaalisissa tekijöissä ajan yli tapahtuvat muutokset saattavat tarjota aiempaa paremmat edellytykset näiden ilmiöiden ymmärtämiselle. 4.2 Elämänkaaritutkimukset ja kriittiset elämänvaiheet Sikiökauden ja varhaislapsuuden tapahtumat vaikuttavat yksilön myöhempään terveyteen, kuten diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, allergioiden, neuropsykologisten häiriöiden ja eräiden syöpien kehittymiseen. Varhaislapsuudessa terveyteen vaikuttavia seikkoja voivat olla äidin altistuminen ja istukan toiminta raskausaikana samoin kuin syntymän jälkeiset kehitysvaiheet, elintavat ja elinympäristö. Sopeutumisreaktiot voivat johtaa aineenvaihdunnan pysyviin muutoksiin, joilla puolestaan on terveydelle haitallisia vaikutuksia aikuisiällä. Vaikutukset voivat riippua altistuksen ajankohdasta, sillä kehitysvaiheet voivat olla herkkyyden ja alttiuden kannalta erilaisia. Vielä ei tarkkaan tunneta mekanismeja, joiden kautta nämä vaikutukset siirtyvät myöhempään elämänvaiheeseen, mutta niihin saattaa sisältyä epigeneettisiä ilmiöitä. Elämänkaaritutkimukset kattavat pitkän aikavälin tarkastelut lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhuuteen, useamman sukupolven kattavat tutkimukset sekä eri elämänvaiheissa tapahtuvien erilaisten altistumisten vaikutusten tutkimukset. Kyseessä on nuori tutkimusala, jossa syntyy uusia oivalluksia ja monet äskettäin saadut tulokset vaativat vielä vahvistusta. Suomalaiset tutkijat ovat jo tehneet merkittävää työtä alalla, ja Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet jatkotutkimuksiin. Elämänkaaren kriittiset ja haavoittuvat vaiheet tunnetaan vielä huonosti puhumattakaan geenien ja ympäristön vaikutuksista näiden vaiheiden aikana. Varhaislapsuuden riskitekijöiden tutkimus voisi tarjota perustan ennaltaehkäisy- ja interventio-ohjelmille. Ihannetapauksessa tutkimus kattaisi koko elämänkaaren raskausajasta, jopa raskautta edeltävästä ajasta, aikuisuuteen ja vanhuuteen. Tutkimusteeman painopiste on lapsuusajan tapahtumissa ja prosessien vaikutuksessa yksilön myöhempään terveyteen pikemminkin kuin lasten terveydessä sinänsä. 7

8 4.3 Terveydellinen eriarvoisuus ja terveysriskien kasautuminen Väestöryhmien välisten terveyserojen olemassaolo tunnetaan jo hyvin. Tulot, ammatti ja koulutus ennustavat vahvasti terveydentilaa, eikä niiden vaikutus rajoitu ainoastaan yhteisön huonoosaisimpiin, kuten köyhiin, työttömiin ja yksinhuoltajaperheisiin. Terveydellistä eriarvoisuutta aiheuttavien ja ylläpitävien mekanismien tutkimus voisi kohdistua rakenteellisiin seikkoihin, esimerkiksi terveys- ja sosiaalipolitiikkaan, yhteiskunnallisiin muutoksiin, terveydenhuollon käyttöön (ml. ennaltaehkäisevät palvelut) tai elintapoihin ja niihin vaikuttaviin tekijöihin. Sosiaaliseen kerrostumiseen liittyvien seikkojen merkitys ei ole selvä, ja tutkimusta tarvitaan myös välillisesti vaikuttavista mekanismeista, kuten autonomiasta ja sosiaalisista verkostoista. Käyttäytymiseen, etnisyyteen ja kulttuuriin liittyvistä seikoista tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voitaisiin tunnistaa interventioiden kohteita. Lisää tietoa kaivataan myös toimenpiteistä, joilla voidaan parantaa sellaisten yhteiskunnan marginaaliryhmien terveyttä, joille on kasaantunut useita terveysriskejä. Uudenlaiset lähestymistavat, kuten monitasoanalyysi, rakenneyhtälömallit ja suunnatut ei-sykliset kaaviot voivat auttaa paljastamaan sosio-ekonomisia terveyseroja aiheuttavia ja ylläpitäviä mekanismeja. Yhteiskunnallisessa terveystutkimuksessa voidaan harvoin käyttää kokeellista asetelmaa ja siksi käytetään muita vertailevia menetelmiä ja tapaustutkimuksia. Tutkimusten tuloksia voidaan soveltaa terveyserojen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden suunnittelussa ja arvioinnissa, erityisesti huono-osaisimpiin väestöryhmiin kohdistuvien toimenpiteiden kohdalla. Myös eri toimintamallien haitallisia, ei-toivottuja vaikutuksia terveyseroihin on tärkeä arvioida. Tällainen tutkimus hyötyy laajapohjaisesta, monitieteisestä lähestymistavasta johon sisältyy yhteiskunta-, talous- ja terveystieteitä. Kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten lähestymistapojen yhdistäminen voi tuottaa uutta tietoa. 4.4 Tulevaisuuden kansanterveyshaasteiden ennustaminen Tautikirjo muuttuu yhteiskunnan mukana ja tämän prosessin eri vaiheita on kuvattu epidemiologisena transitiona. Tulevaisuuden haasteita muodostavat skenaariot ja muutokset ovat ennustettavissa. Uusiin riskeihin varautuminen edellyttää suunnittelua, priorisointia ja voimavarojen jakamista. Kansanterveyden haasteita voidaan ennustaa nykyisten kehityssuuntien pohjalta, erityisesti tutkimalla nuoria ikäryhmiä eli tulevaisuuden aikuis- ja vanhusväestöä. Suomessa vakiintuneet seuranta- järjestelmät antavat tietoa, jota voidaan hyödyntää tautien kehityskulun tunnistamisessa ja kansanterveysuhkien ennustamisessa. Yksi lähestymistapa on lapsuus- ja nuoruusajan terveystietojen hyödyntäminen ikä-periodi-kohorttianalyyseissa. Pitkän aikavälin muutoksia ei kuitenkaan voida yleensä havaita lineaarisella ekstrapolaatiolla, vaan uusia riskejä voi nousta esiin tai ennalta-arvaamattomat tekijät saattavat nousta määrääviksi. Heikkojen signaalien havaitseminen on siksi tärkeä mahdollisten skenaarioiden selvittämiseksi. Tärkeitä voimavaroja koskevia päätöksiä muun muassa terveydenhuoltohenkilöstön koulutuksesta ja rokotusvalmiudesta on tehtävä ilman varmuutta tulevasta kehityksestä. Nopeasti kasvava ikääntyvän väestön määrä on suurin käynnissä oleva väestömuutos. Maahanmuutto on Suomessa vielä vähäistä, mutta tulee todennäköisesti lisääntymään, samoin yhteydet Venäjälle ja kehittyviin maihin. Ilmastonmuutos, mahdolliset pandemiat ja kaupan globalisoituminen ovat ilmiöitä, jotka koskettavat myös Suomea. Uudet yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten medikalisoituminen voivat vaikuttaa väestön terveyteen eri tavalla kuin tällä hetkellä odotetaan. 8

9 Terveyden ennustaminen perustuu laajoihin ja luotettaviin kansanterveystilastoihin. Suomen terveystilastojen ja pitkäaikaisten seurantatietojen hyödyntäminen tarjoaa tutkimukselle ainutlaatuiset mahdollisuudet. Tarvitaan uusia ennustemenetelmiä luotettavien skenaarioiden ja heikkojen, tulevaisuuden kannalta mahdollisesti tärkeiden signaalien tunnistamiseksi. Simulointimenetelmiä, kuten Monte Carlo malleja, voidaan käyttää ennustemenetelmien laajentamiseksi lineaarista ekstrapolaatiota pidemmälle. Viitteitä tulevaan kehitykseen voidaan saada myös tutkimuksista maissa, jotka ovat kehittyvien prosessien suhteen Suomea edellä. 5 TUTKIMUSOHJELMAN TOTEUTUS 5.1 Rahoitus Kansanterveyden haasteet (SALVE) -tutkimusohjelmaa koordinoi Suomen Akatemia. Ohjelman toteutuksessa ovat mukana seuraavat rahoittajaorganisaatiot: norjalainen Research Council of Norway (RCN), brittiläinen Medical Research Council (MRC) sekä kanadalaisen Canadian Institutes of Health Researchin (CIHR) viisi tutkimuslaitosta kanssa, jotka ovat Institute of Gender and Health (IGH), Institute of Human Development, Child and Youth Health (IHDCYH), Institute of Neurosciences, Mental Health and Addictions (INMHA), Institute of Nutrition, Metabolism and Diabetes (INMD), ja Institute of Circulatory and Respiratory Health (ICRH). SALVE -ohjelmassa rahoitetaan vain konsortiohakemuksia. Kukin rahoitusorganisaatio rahoittaa omassa maassaan toimivia tutkimusryhmiä. Suomen Akatemia rahoittaa ohjelman kaikilla teemaalueilla tehtävää tutkimusta. CIHR:n, MRC:n ja RCN:n rahoitus on suunnattu erityisesti tietyille tutkimusalueille ohjelmaan osallistuvien CIRH:n laitosten painopistealueiden ja käynnissä olevan RCN:n tutkimusohjelman teemojen mukaisesti (kts. tarkemmin kohta ). MRC on kiinnostunut tukemaan erityisesti tutkimusta, joka kohdistuu SALVE -ohjelman teemaan Elämänkaaritutkimukset ja kriittiset elämänvaiheet (kts. kohta 4.2.). Ohjelman hankkeiden rahoitus on enintään nelivuotinen. Rahoituskausi alkaa vuoden 2009 alusta. Suomen Akatemian hallitus on varannut kahdeksan miljoonaa euroa SALVE -tutkimusohjelman rahoittamiseen. Akatemia rahoittaa Suomessa toimivia tutkimusryhmiä, jotka toimivat joko kansallisesti tai joilla on kansainvälistä yhteistyötä. Erityisesti toivotaan kuitenkin sekä kahdenvälisiä että monenvälisiä hankkeita, joissa on mukana ryhmä/ryhmiä Suomesta ja Kanadasta ja/tai Isosta-Britanniasta, sekä norjalaisten ja suomalaisten ryhmien kahdenvälisiä hankkeita (RCN rahoittaa vain kahdenvälisiä norjalais-suomalaisia hankkeita). SALVE -tutkimusohjelmassa rahoitetaan vain konsortioita, joissa on vähintään yksi suomalainen tutkimusryhmä Kansainvälinen yhteistyö Kanada Kanadalainen Institutes of Health Research (CIHR) on Kanadan keskeinen terveystutkimusta rahoittava julkinen organisaatio. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja muuntaa tutkimuksen tuottama tieto käytännön sovelluksiksi. CIHR muodostuu 13 virtuaalilaitoksesta, joita kutakin johtaa tieteellinen johtaja laitoksen johtoryhmän tukemana. Kansanterveyden haasteet -tut- 9

10 kimusohjelmaan osallistuu (ulkomaalaisina rahoituskumppaneina) seuraavat viisi CIHR:n laitoksista: Institute of Gender and Health (IGH), Institute of Human Development, Child and Youth Health (IHDCYH), Institute of Neurosciences, Mental Health and Addictions (INMHA), Institute of Nutrition, Metabolism and Diabetes (INMD), ja Institute of Circulatory and Respiratory Health (ICRH). CIHR Institute of Gender and Health (CIHR-IGH) CIHR-IGH tukee tutkimusta, joka selvittää miten sukupuoli (biologis-geneettiset sex -tekijät ja sosio-kulttuuriset gender -kokemukset) yhdessä muiden sosio-kulttuuristen, biofyysisten ja poliittis-taloudellisten tekijöiden kanssa vaikuttavat terveyteen ja luovat edellytyksiä, jotka eroavat riskitekijöiden tai miehiin ja naisiin koko elinajan kohdistuvien tehokkaiden interventioiden suhteen. IGH kannustaa hakijoita osoittamaan hakemuksissaan sukupuoleen perustuvaa analyysia (GSBA). GSBA on tutkimus- ja arviointimenetelmä, joka systemaattisesti tutkii miesten ja naisten sekä poikien ja tyttöjen välisiä sosio-kulttuurisia (gender-based) ja biologisia (sex-based) eroja olettamatta, että tällaisia eroja on olemassa. Lisätietoja: Guide to Gender and Sex-Based Analysis ( CIHR Institute of Human Development, Child and Youth Health (CIHR-IHDCYH) CIHR-IHDCYH edistää ja tukee tutkimusta, joka parantaa äitien, imeväisten, lasten, nuorten ja perheiden terveyttä sekä Kanadassa että muualla. Tukea myönnetään muun muassa lisääntymiseen, varhaiskehitykseen, lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvien terveysongelmien tutkimukseen. CIHR Institute of Neurosciences, Mental Health and Addictions (CIHR-INMHA) INMHA tukee tutkimusta, joka edistää mielenterveyttä, neurologista terveyttä, näkökykyä, kuuloa, ja kognitiivista toimintaa sekä vähentää näihin liittyviä sairauksia ehkäisystrategioiden, seulonnan, diagnosoinnin, hoidon, tukijärjestelmien ja palliatiivisen hoidon avulla. CIHR Institute of Nutrition, Metabolism and Diabetes (CIHR-INMD) INMD tukee tutkimusta, joka edistää terveyttä liittyen ruokavalioon, ruuansulatukseen ja aineenvaihduntaan sekä tarkastelee erilaisten hormoneihin, ruuansulatukseen ja munuaisten ja maksan toimintaan liittyvien sairauksien ja ongelmien ehkäisemistä, seulontaa, diagnosointia, hoitoa, tukijärjestelmiä ja palliatiivista hoitoa. CIHR Institute of Circulatory and Respiratory Health (CIHR-ICRH) ICRH tukee tutkimusta, jossa selvitetään erilaisten sydämeen, keuhkoihin, aivoihin (aivoverenkierron häiriöt), vereen, verisuoniin, tehohoitoon ja uneen liittyvien sairauksien syitä, ehkäisemistä, seulontaa, diagnosointia, hoitoa, tukijärjestelmiä ja palliatiivista hoitoa. ICRH:n tavoitteena on saavuttaa kansainvälinen johtoasema edistämällä avointa, energistä, sitoutunutta ja osaavaa ympäristöä eettisissä yhteistyöhankkeissa, jotka kohdistuvat tutkimukseen, tutkijankoulutukseen ja tutkimustiedon soveltamiseen verenkierto- ja keuhkotauteihin liittyvissä tieteissä kanadalaisten terveyden edistämiseksi. Maaliskuussa 2007 ICRH:n tutkijakunnan ja laitoksen johtoryhmän neuvottelujen tuloksena valittiin uudet prioriteettialueet: Genetiikka/biomarkkerit Psykososiaalinen, käyttäytymistieteellinen ja ympäristötieteellinen tutkimus Teknologia Unitutkimus, vuorokausirytmin vaikutus verenkiertoon/hengityselinten terveyteen, aineenvaihdunta ja liikalihavuus Vammojen hoito, kroonisten sairauksien tulehdusmekanismit Transplantaatiot, regeneraatio, kantasolut, bioetiikka Ikääntyminen, muuttuva epidemiologia 10

11 Ohjelman puitteissa suomalaiset ja kanadalaiset tutkimusryhmät voivat yhdessä hakea rahoitusta yhteishankkeisiin. CIHR:n laitokset myöntävät yhteistyöhankkeisiin enintään Kanadan dollaria vuodessa. CIHR myöntää rahoitusta vain hankkeen Kanadassa tehtävälle tutkimukselle ja rahoitus myönnetään aluksi kahdeksi vuodeksi, mutta sitä on mahdollista jatkaa. CIHR:n laitokset rahoittavat hankkeita, jotka liittyvät niiden toimialaan ja painopistealueisiin. CIHR:n laitoksista: CIHR- IGH on kiinnostunut erityisesti ohjelman terveydelliseen eriarvoisuuteen liittyvästä teema-alueesta. IGH rahoittaa enintään neljää hanketta kahden vuoden ajan seuraavilla alueilla: A) tutkimus, joka lisää ymmärtämystä terveydellisestä eriarvoisuudesta ja: kohdistuu haavoittuviin väestönosiin ja tarkastelee tekijöitä, jotka vaikuttavat haavoittuvuuteen ja eriarvoisuuteen tarkastelee tekijöitä, jotka vaikuttavat haavoittuvuuteen ja eriarvoisuuteen, esim. biologisia (perinnölliset ja sukupuolten väliset erot) ja sosioympäristöllisiä, kulttuurisia ja rakenteellisia tekijöitä. Hakijoiden tulisi tarkastella, miksi biologiset ja/tai ympäristölliset ja/tai sosio-kulttuuriset tekijät ja niiden vuorovaikutus tekee joistakin väestöryhmistä haavoittuvia. kuvaa ja analysoi terveydellistä eriarvoisuutta väestötasolla. B) tutkimus, joka tarkastelee terveydellistä eriarvoisuutta, esim.: interventiotutkimuksella, joka pyrkii arvioimaan politiikan ja ohjelman vaikutuksia terveydelliseen eriarvoisuuteen, ja demonstraatiolla/arviointiohjelmilla haavoittuviin väestönosiin kohdistuvista terveydenhuollon interventioista, jotka voivat auttaa vähentämään terveydellistä eriarvoisuutta. IHDCYH tukee tutkimusta, joka kohdistuu fyysisen ja sosiaalisen ympäristön vaikutuksiin lasten terveyteen, terveyteen vaikuttaviin varhaislapsuuden tekijöihin sekä äitien, lasten ja nuorten terveydelliseen eriarvoisuuteen. IHDCYH rahoittaa enintään kolmea hanketta. INMHA voi osallistua sen toimialueeseen liittyvien hakemusten yhteisrahoitukseen. INMD tukee liikalihavuuden ehkäisyyn tai hoitoon liittyvää tutkimusta ohjelman kaikilla neljällä teema-alueella. INMD rahoittaa yhtä hanketta enintään neljä vuotta. Mahdollinen muu rahoitus riippuu käytettävissä olevista varoista. ICRH tukee sydämeen, keuhkoihin, aivoihin (aivoverenkierron häiriöt), vereen, verisuoniin, tehohoitoon ja uneen liittyvää tutkimusta SALVE -ohjelman kaikilla neljällä teema-alueella. ICRH on varautunut rahoittamaan vähintään kahta korkeatasoista ICRH:lle keskeistä hanketta kahden vuoden ajan. Hankkeiden tulee olla ICRH:n toimialueen kahdelta eri alalta (esim. yksi verenkiertoon ja toinen hengityselimiin liittyvä). Lisärahoitus riippuu käytettävissä olevista varoista. Jos hakemuksen voidaan katsoa kuuluvan useamman kuin yhden CIHR:n laitoksen alaan, laitokset voivat rahoittaa hanketta yhdessä maksimoidakseen rahoitettavien hakemusten määrän Norja Norjan Research Council of Norway (RCN), jonka vuosibudjetti on yli 5 miljardia Norjan kruunua, on keskeinen toimija Norjan tutkimuksessa. RCN:n tehtävänä on edistää ja tukea perus- ja soveltavaa tutkimusta kaikilla luonnontieteiden, teknologian, lääketieteen ja humanististen tieteiden aloilla. Tärkeänä tavoitteena on lisätä tietoa tutkimuksesta suuren yleisön keskuudessa sekä tukea innovaatioita kaikilla teollisuuden aloilla. 11

12 Julkisen sektorin lääketieteen ja terveyden tutkimus saa rahoitusta useista eri lähteistä. Pääosa rahoituksesta tulee opetus- ja tutkimusministeriöltä (Ministry of Education and Research) sekä terveys- ja peruspalveluministeriöltä (Ministry of Health and Care Services). Suuri osa (13 % budjetista) RCN:n tukemasta lääketieteen ja terveyden tutkimuksesta saa rahoituksensa näiltä kahdelta ministeriöltä. RCN:n kansanterveysohjelman (Public Health Programme) on tarkoitus tehdä yhteistyötä SALVEohjelman kanssa. Kansanterveysohjelman teemalliset painopistealueet ovat: Sosiaalinen eriarvoisuus Terveyteen liittyvä sosiaalinen eriarvoisuus on yksi hyvinvointiyhteiskunnan suurista kansanterveydellisistä haasteista. Kunnallista terveydenhoitoa, terveystieteitä ja psykologista tutkimusta arvioineen paneelin suositusten mukaan alalla tarvitaan lisää tutkimusta. Koulutustasoon, ammattiin ja tulotasoon liittyvät terveyserot ovat jo suuria ja ne näyttäisivät olevan edelleen kasvussa. Useiden terveyteen liittyvien seikkojen kohdalla on havaittu selviä sosiaalisia gradientteja; tällaisia seikkoja ovat mm. kuolleisuus, eliniän odote, lapsikuolleisuus, mielenterveys, koettu terveys, syöpä, sydän- ja verisuonisairaudet, liikuntaelinten sairaudet ja tapaturmat sekä monet välilliset tekijät, kuten elintavat (tupakointi, ravinto ja liikunta) sekä sosiaaliavustustilastot. Vaikka terveyteen liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta on tutkittu suhteellisen paljon, terveydellisen eriarvoisuuden syitä tunnetaan kuitenkin edelleen melko huonosti. Muita tärkeitä tutkimuskohteita ovat esimerkiksi erilaisten lapsuus- ja nuoruusajan tekijöiden merkitys terveyseroihin myöhemmin, työympäristön merkitys terveyseroihin, elämänvaiheen merkitys näihin eroihin sekä etnisestä tai muusta taustasta riippuvien tekijöiden merkitys. Erityyppisten interventioiden ja terveyseroihin kohdistuvien strategioiden vaikutuksista tiedetään vielä vähän. Kolmas painopistealue käsittääkin erilaisten toimenpiteiden vaikutusten tutkimuksen. Tämä on erityisen tärkeää yleisimpien kansantautien kohdalla, joista tiedetään, että yllämainitut tekijät (liikunta, ravinto ja ruokavalio) korreloivat vahvasti muun muassa liikalihavuuden, diabeteksen ja kroonisen keuhkoahtaumataudin kanssa (tupakoinnin yhteydessä). Tutkimuksessa on otettava huomioon taudin kehittymiseen ja tautiriskiin liittyvät, sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja sukupuolten välisistä eroista johtuvat erityishaasteet. Liikunta Liikunta käsittää järjestetyn ja vapaamuotoisen urheilun ja ulkoilun sekä arkiliikunnan. Liikunnan merkitystä somaattiseen terveyteen on tutkittu paljon, mutta lisää tietoa tarvitaan fyysisen liikunnan ja mielenterveyden välisestä yhteydestä. Samoin kaivataan lisää tietoa ehkäisevistä toimenpiteistä, erityisesti niistä tekijöistä, jotka edistävät tai estävät liikuntaa. Onkin tärkeä tutkia lisää niitä tekijöitä, jotka lisäävät liikunnan aloittamisen todennäköisyyttä ja fyysisesti aktiivisena pysymistä samoin kuin tekijöitä, jotka lisäävät liikunnan lopettamisen tai vähentämisen riskiä. On tärkeää saada tietoa kaikkien väestöryhmien liikuntaan vaikuttavista tekijöistä. Erityisen tärkeää tämä on eri kulttuuri- tai sosiotaloudellisista ryhmistä tulevien väestöryhmien kohdalla, samoin kuin niiden kohdalla, joiden liikunnan harrastamisessa tiedetään tapahtuvan suuria muutoksia, esimerkiksi nuorten kohdalla. Tutkimukset, jotka auttavat selittämään fyysisen liikunnan merkitystä mielenterveydelle ja elämänlaadulle lisäävät merkittävästi nykyistä tutkimustietoa. Tässä on 12

13 mahdollista käyttää useita erilaisia tutkimusmenetelmiä, ja kohorttitutkimukset sopivat erityisen hyvin tämän alueen tarkasteluun. Järjestetyn urheilu- ja muun toiminnan kautta tuetaan tuntuvasti väestön fyysisen liikunnan lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Interventio- ja arviointitutkimusta tarvitaan lisää, erityisesti kaivataan tutkimusta, joka kohdistuu uusiin ja jo olemassa oleviin keinoihin lisätä sekä koko väestön että erityisryhmien liikuntaa. Ravinto ja ruokavalio Erityisesti toivotaan tutkimusta niistä keinoista, joilla voidaan edistää terveellistä ruokavaliota (norjalaiset ja pohjoismaiset ravinto- ja liikuntasuositukset mukaan lukien). Tähän kuuluu myös terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisemiseen kohdistuvien toimenpiteiden vaikutusten tutkimus sekä näiden toimenpiteiden hyötysuhteen selvittäminen. Erityisesti kaivataan tutkimusta ruokavalion merkityksestä yleisimpiin kansantauteihin, kuten liikalihavuuteen, 2-tyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Paneelitutkimukset ovat erityisen sopivia näiden tekijöiden tarkasteluun, erityisesti jos ne voidaan yhdistää jo olemassa oleviin väestön terveystutkimuksiin ja rekisteritietoihin. Erityisesti tarvitaan lisää haavoittuviin ryhmiin, kuten alempiin sosiaaliluokkiin ja vähemmistöihin, liittyvää tutkimusta. On myös tarkasteltava ihmisten käsityksiä ruokavalioon liittyvästä tiedosta ja mediassa käytävästä keskustelusta, ja miten tämä vaikuttaa heidän käsityksiinsä ja käyttäytymiseensä ruuan ja ravinnon suhteen, mukaan lukien niihin vaikuttavat sosiokulttuuriset näkemykset ja ruokavalion ja terveyden väliset empiiriset suhteet. Mielenterveys Ohjelma kattaa ennaltaehkäisyn merkitystä käsittelevän tutkimuksen sekä mielenterveyteen liittyvien toimenpiteiden tutkimuksen. Mielenterveyteen liittyvien sairauksien kehittymiseen vaikuttavista ympäristötekijöistä tiedetään jo jonkin verran, mutta lisää tutkimusta tarvitaan. Tutkimusta kaivataan erityisesti riski- ja suojatekijöistä, varhaisesta interventiosta, sopeutumisesta ja selviytymisestä. Useita mielenterveyteen liittyviä ehkäisytoimenpiteitä on jo olemassa, mutta niitä on tutkittu vielä vähän ja tarvitaankin sekä empiiristä tietoa mielisairauksien kehittymisestä että tietoa tehokkaista ehkäisytoimenpiteistä. Sopivia hankkeita ovat systemaattiset ja valvotut tutkimukset ehkäisevistä toimenpiteistä tai niiden tietopohjasta, erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyteen kohdistuvien toimenpiteiden tutkimus. Mukana on myös joitakin kansanterveydellisesti merkittäviä alueita, joista löytyy tarkempaa tietoa ohjelmasuunnitelmassa Norjan RCN tukee Norjan kansanterveysohjelman teema-alueille kohdistuvaa tutkimusta. Konsortiohakemusten, joihin sisältyy suomalaisten ja norjalaisten tutkijoiden yhteinen hankekuvaus on oltava teema-alueilta, jotka ovat yhteisiä Norjan kansanterveysohjelmalle ja SALVE-ohjelmalle. RCN rahoittaa yhteensä 1-2 kahdenvälistä hanketta. 13

14 Iso-Britannia Ison-Britannian Medical Research Council (MRC) on julkisin varoin rahoitettava organisaatio, jonka tavoitteena on terveyden edistäminen. Se tukee kaikilla lääketieteen aloilla tehtävää tutkimusta brittiläisissä yliopistoissa ja sairaaloissa, MRC:n yksiköissä ja laitoksissa Isossa- Britanniassa sekä MRC:n laitoksissa Afrikassa. MRC:n päätavoitteena on terveyden edistäminen kansainvälisesti korkeatasoisen tutkimuksen avulla. MRC tukee biolääketieteellistä tutkimusta aina laboratorioissa tehtävästä perustutkimuksesta kliinisiin kokeisiin koskien kaikkia yleisimpiä sairauksia. MRC työskentelee yhdessä kansallisen terveyspalvelun (UK National Health Service) ja kansallisten terveyslaitosten (UK Health Department) kanssa tämän päämäärän saavuttamiseksi. Erityistä painoa annetaan tutkimukselle, jonka avulla on mahdollista kehittää kliinistä käytäntöä ja parantaa väestön terveyttä. Ohjelman puitteissa suomalaiset ja brittiläiset tutkimusryhmät voivat yhdessä hakea rahoitusta kahdenvälisiin hankkeisiin (monenväliset hankkeet otetaan huomioon, mutta niissä kaikissa on oltava suomalainen osapuoli). MRC rahoittaa vain hankkeen Isossa-Britanniassa tehtävää tutkimusta. Tarkoitusta varten MRC myöntää vuosittain neljän vuoden ajan enintään 2-3 hankkeen rahoittamiseksi. MRC rahoittaa hankkeita Kansanterveys ja Elinikäinen terveys ja hyvinvointi -painopistealueilla, jotka liittyvät SALVE -ohjelman Elämänkaaritutkimukset ja kriittiset elämänvaiheet -teema-alueeseen (kts. kohta 4.2.). 5.2 Aikataulu Tutkimusohjelman haku on yksivaiheinen. Kansainvälinen asiantuntijapaneeli arvioi hakemukset. Hakijoilla on lisäksi mahdollisuus antaa kirjallinen vastaus arviointilausuntoon. Hakuilmoitus julkaistaan 3. joulukuuta 2007 Sähköinen asiointi avautuu 2. tammikuuta 2008 Hakuaika päättyy 25. huhtikuuta Kaikkien suomalaisten ryhmien on jätettävä hakemuksensa ennen hakuajan päättymistä. Hakuaika on ehdoton. Kansainvälinen asiantuntijapaneeli suorittaa hakemusten tieteellisen arvioinnin kesällä 2008 Hakijat voivat toimittaa ohjelmaryhmälle kirjallisen vastineen hakemuksestaan annettuun arviointilausuntoon (kts. kohta 6.4.) kolmen viikon kuluessa lausunnon lähettämisestä. Hakemusten tieteellisen arvioinnin perusteella (ottaen huomioon hakijan mahdolliset kirjalliset vastineet) ja ottaen huomioon ohjelman tavoitteet, ohjelmaryhmä tekee rahoittajaorganisaatioille esityksen rahoitettavista hankkeista Akatemian hallituksen nimittämä jaosto tekee rahoituspäätökset Akatemian osalta kesällä Hankkeiden rahoitus alkaa vuoden 2009 alusta. 5.3 Ohjelmaryhmä Tutkimusohjelmaa johtava ohjelmaryhmä koostuu Akatemian toimikuntien jäsenistä, ohjelmaan osallistuvien muiden rahoittajien edustajista sekä asiantuntijajäsenistä. Ohjelmaryhmän kokouksiin voidaan kutsua myös muita asiantuntijoita. Ohjelmaryhmän tehtävänä on: johtaa ja valvoa ohjelmaa, 14

15 valmistella hakemusten arviointiprosessi, tehdä vastuullisille rahoittajaorganisaatioille esitys rahoitettavista hankkeista, tarvittaessa ehdottaa tieteellisille toimikunnille ja muille rahoittajille ohjelmaa täydentäviä hakuja ja/tai lisärahoitusta, tehdä esityksiä ohjelmaan myöhemmin liitettävistä hankkeista, suunnitella ja organisoida ohjelman loppuarviointi, ohjata ja tukea ohjelman koordinaatiota, edistää tutkimustulosten hyödyntämistä. 5.4 Ohjelman koordinaatio Tutkimusohjelma pyrkii kaikin tavoin tukemaan ja edistämään ohjelmaan valittujen tutkimushankkeiden kehittymistä ohjelmakokonaisuudeksi aktiivisen tiedonvaihdon ja yhteistyön kautta. Ohjelmaan valittavien hankkeiden johtajilta edellytetään, että he sitoutuvat ohjelman tavoitteisiin ja toimivat aktiivisesti yhteistyössä ohjelman aikana ja arvioitaessa ohjelman tuloksia sen päätyttyä. Ohjelmaan valittujen hankkeiden vastuullisen johtajan tulee: vastata ja raportoida hankkeen tieteellisestä edistymisestä ja rahoituksen käytöstä ohjelmakoordinaation ja rahoittajien ohjeiden mukaisesti (ml. vuosiraportit ja loppuraportit); huolehtia että he itse ja tutkimusohjelmasta rahoitusta saavat tutkijat osallistuvat ohjelman järjestämiin tapaamisiin, seminaareihin ja työpajoihin sekä edistää tiedonkulkua ja yhteistyötä ohjelman tutkimusryhmien välillä; osallistua tutkimusohjelman katsausten synteesien ja tiedotusmateriaalin tuottamiseen; levittää aktiivisesti tietoa ohjelman edistymisestä ja tuloksista julkisilla ja tieteellisillä foorumeilla. Tutkimusohjelman ohjelmapäällikkö pyrkii yhteistyössä hankkeiden kanssa edistämään ohjelmalle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Ohjelmapäällikkö koordinoi tiedonkulkua ja edistää tutkijoiden yhteistyötä hankkeiden välillä. Yhteiset seminaarit, työpajat, tutkijankoulutustilaisuudet ja sähköiset viestintävälineet ovat keskeisiä kommunikointikeinoja. Tutkimusohjelman koordinaatiosta vastaa Suomen Akatemia yhteistyössä muiden rahoittajien kanssa. 5.5 Ohjelman loppuarviointi Tutkimusohjelman toteutus ja tuloksellisuus arvioidaan ohjelman päätyttyä vuonna Loppuarvioinnissa kansainvälinen asiantuntijaryhmä huomioi mm. seuraavia seikkoja: ohjelman tavoitteiden toteutuminen ohjelman tuottama lisäarvo ohjelman tulosten tieteellinen laatu kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö tutkijankoulutus ja tutkijanuran edistäminen ohjelman tieteellinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen vaikuttavuus tutkimusohjelman toteutus (ohjelman valmistelu, rahoituspäätökset, koordinaatio, ohjelmaryhmän toiminta, ohjelman toiminta) viestintä 15

16 Ohjelmasta rahoitusta saavien tutkimusryhmien tulee raportoida hankkeensa edistymisestä vuosittain tai ohjelmaryhmän päättämällä tavalla sekä toimittaa hankkeen päätyttyä loppuraportti Suomen Akatemiaan. Raporteista tulee ilmetä mm. hankkeessa tuotetut tieteelliset julkaisut ja ohjelman puitteissa suoritetut opinnäytetyöt. Loppuarvioinnin tulokset julkistetaan arvioinnin päätyttyä. 6 HAKUMENETTELY JA ARVIOINTIKRITEERIT Kansanterveyden haasteet (SALVE) -tutkimusohjelman haku on avoin Suomen, Kanadan, Norjan ja Ison-Britannian yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa toimiville tutkimusryhmille. Hankerahoitusta voivat hakea vähintään kahden tai useamman tutkimusryhmän muodostamat konsortiot. SALVE -tutkimusohjelmassa rahoitetaan vain konsortioita, joissa on vähintään yksi suomalainen tutkimusryhmä. Haku on yksivaiheinen. Suomalaisia tutkijoita kannustetaan yhteistyöhön kanadalaisten, norjalaisten tai brittiläisten tutkimusryhmien kanssa, vaikka se ei olekaan edellytys rahoituksen saamiseksi SALVE -ohjelmasta. Ohjelmassa rahoitetaan sekä kahden- että monenvälisiä kansainvälisiä yhteishankkeita, paitsi että Norjan tutkimusneuvosto (Research Council of Norway (RCN)) rahoittaa vain kahdenvälisiä norjalais-suomalaisia hankkeita. Tutkimusohjelman keskeisenä tavoitteena on edistää tieteidenvälistä ja eri tutkimusyksiköiden välistä yhteistyötä sekä vahvistaa yhteistyötä tiedeyhteisön ja julkisten viranomaisten välillä. Hankkeisiin tulee siksi sisältyä monitieteisiä lähestymistapoja, esimerkiksi yhteistyössä terveys- ja lääketieteen ja biologisten, sosiaali- ja käyttäytymistieteiden sekä muiden tieteiden kanssa. Rahoitettavien hankkeiden tulee muodostaa ohjelmakokonaisuus, ja kaikkien hankkeiden edellytetään toimivan yhteistyössä ohjelman muiden hankkeiden kanssa ohjelman aikana. Haku avautuu 2. tammikuuta 2008 ja hakuaika päättyy 25. huhtikuuta Hakuaika on ehdoton. Hakemukset tehdään englanniksi. Akatemian sähköinen asiointi ja hakumenettely on kuvattu yksityiskohtaisesti Akatemian verkkosivuilla, katso > Tutkijalle > Hakeminen > Hakuohjeet > Hakemuksen jättäminen sähköiseen asiointiin. SALVE -tutkimusohjelmassa rahoitetaan vain konsortiohakemuksia. Konsortiolla on oltava yhteiset tavoitteet. Konsortiohankkeen toteutus edellyttää kaikkien osapuolten mukanaoloa. Konsortiolla on yksi yhteinen tutkimussuunnitelma, johon sisältyy myös konsortion yhteinen rahoitussuunnitelma. Konsortiohakemukset osahankkeineen arvioidaan yhtenä kokonaisuutena, mutta rahoitus voidaan myöntää useille eri suorituspaikoille. Konsortion osapuolet hakevat rahoitusta osahankkeilleen täyttämällä omat hakulomakkeensa. Kaikki konsortiohakemukseen vaadittavat liitteet liitetään vain konsortiojohtajan hakemukseen. Kansainväliset yhteistyökumppanit hakevat rahoitusta omille osahankkeilleen erityisohjeiden mukaisesti (kts. kohta 6.2.). Kansainvälisissä konsortiohakemuksissa, suomalaisen osapuolen/yhden suomalaisista osapuolista on toimittava konsortion johtajana hakemusta Akatemialle jätettäessä (kts. kohta 6.2). Yhteisen tutkimussuunnitelman tulee sisältää lyhyt kuvaus kustakin osallistuvasta tutkimusryhmästä, konsortion yhteinen rahoitussuunnitelma, kunkin osapuolen osuus suoritettavasta työstä, suunnitelma yhteistyöstä konsortion puitteissa sekä konsortiosta saatava lisäarvo. Erilliset ohjeet konsortiohakemusten laatimiseksi ovat Akatemian verkkosivuilla osoitteessa > Tutkijalle > Hakuohjeet > Yksityiskohtaiset hakuohjeet > Konsortiot ja hankeyhteistyö, konsortiohakemus. SALVE -tutkimusohjelman haku on yksivaiheinen ja hakijoiden tulee noudattaa varsinaisia hakemuksia ja niiden liitteitä koskevia ohjeita (aiehakemuksia ei jätetä). 16

17 6.1 Suomalaiset hankkeet Konsortionjohtaja aloittaa konsortiohakemuksen jättämisen Akatemialle ilmoittamalla konsortion sähköiseen asiointiin. Tämän jälkeen osahankkeet voivat valmistella omat hakemuksensa. Konsortiohakemuksen kaikki liitteet liitetään konsortion johtajan hakemukseen. Muut osahankkeet jättävät vain sähköisen hakulomakkeen ilman liitteitä. Koko konsortion ilmoittaminen sähköiseen asiointijärjestelmään Tapahtuu käyttämällä Uuden konsortion ilmoittaminen toimintoa, joka on järjestelmään kirjoittautuessa avautuvan sivun luettelossa. Konsortion johtaja ilmoittaa konsortion nimen, sitä kuvaavan lyhenteen (esim. akronyymi) sekä osahankkeiden vastuulliset johtajat ja suorituspaikat. Kun ilmoitus konsortiosta on tehty, järjestelmä ilmoittaa välittömästi sähköisissä hakemuksissa käytettävän konsortion tunnusnumeron (eri kuin hakemusnumero), jonka konsortion johtaja ilmoittaa konsortion muille osapuolille. Tämä konsortion tunnusnumero liittää konsortion osat yhteen. Tunnusnumero on ilmoitettava konsortion kaikkien osahankkeiden hakemuksissa (suomalaisessa hakemuksissa sivulla Yleiskuvaus ). Konsortion kaikki hakemukset on jätettävä sähköiseen asiointiin ennen hakuajan päättymistä. Hakuaika on ehdoton. Mikäli osahankkeen hakemus myöhästyy, katsotaan koko konsortion hakemus myöhästyneeksi eikä sitä käsitellä Konsortion johtajan hakemus sähköinen hakemuslomake, jossa haetaan rahoitusta vain konsortion johtajan oman tutkimusryhmän osalta. Hakemuksen liitteet: konsortio-ohjeen mukainen abstrakti, enintään yksi sivu konsortio-ohjeen mukainen tutkimussuunnitelma, enintään 15 sivua konsortion johtajan ja osahankkeiden vastuullisten johtajien ansioluettelot yhdistettynä yhdeksi asiakirjaksi, enintään neljä sivua/tutkija konsortion johtajan ja osahankkeiden vastuullisten johtajien julkaisuluettelot yhdistettynä yhdeksi asiakirjaksi eettisen toimikunnan tai koe-eläintoimikunnan lausunto tarvittaessa edistymisraportti konsortion johtajan ja osahankkeiden vastuullisten johtajien Akatemian rahoittamista tutkimushankkeista, joista ei ole annettu loppuraporttia, yhdistettynä yhdeksi asiakirjaksi jos työ suoritetaan ulkomailla: ulkomaisen yliopiston tai tutkimuslaitoksen kutsu Konsortion muun osahankkeen vastuullisen johtajan hakemus sähköinen hakemuslomake, jossa haetaan rahoitusta vain osahankkeen vastuullisen johtajan oman tutkimusryhmän osalta. Osahankkeen hakemukseen ei sisällytetä mitään liitteitä. Konsortion johtaja kerää konsortion kaikki liitteet osaksi hakemustaan. 17

18 6.2 Kansainväliset yhteishankkeet Akatemia rahoittaa vain konsortion suomalaisia osapuolia myöntämällä rahoitusta tutkimuksen suomalaisille suorituspaikoille. Akatemian kansainvälinen yhteistyökumppani(t) rahoittaa/rahoittavat konsortion muita osapuolia. Kansainvälisessä konsortiossa konsortion suomalainen osapuoli/yksi suomalaisista osapuolista tulee ilmoittaa konsortion johtajaksi, joka jättää yhteisen konsortiohakemuksen Akatemialle (kts. kohta ). Muut suomalaiset osallistujat jättävät osahankehakemukset. Kansainväliset osapuolet hakevat rahoitusta oman rahoitusorganisaationsa ohjeiden mukaisesti ja kuten alla on ilmoitettu. Ulkomaalaisen osapuolen tiedot (esim. ansioluettelot ja julkaisuluettelot, kts. kohta , ) sisällytetään hakemuksen liitteisiin, jotka suomalainen konsortiojohtaja jättää. Yhteinen tutkimussuunnitelma kuvaa kansainvälistä yhteishanketta kokonaisuudessaan. Kansainvälisten osapuolten on merkittävä hakemuksiinsa suomalaisen konsortiojohtajan heille ilmoittama yhteinen tunnusnumero. Tämä konsortion tunnusnumero liittää konsortion osat yhteen. Lisäohjeita rahoituksen hakemisesta eri rahoittajaorganisaatioilta löytyy alla. On suositeltavaa, että kansainvälisten yhteishankkeiden hakijat ovat yhteydessä vastuulliseen rahoittajaorganisaatioon ennen hakemuksensa jättämistä. Konsortion kaikki hakemukset on jätettävä sähköisesti ennen hakuajan päättymistä 25. huhtikuuta Hakuaika koskee myös kansainvälisiä osapuolia, lukuun ottamatta norjalaisia hakijoita, jotka hakevat rahoitusta RCN:ltä (kts. alla) Suomalaiset osapuolet Suomalaisen konsortiojohtajan tulee noudattaa kohdassa annettuja ohjeita. Lisäksi kanadalaisten ja brittiläisten tutkimusryhmien kanssa tehtävien yhteishankkeiden suomalaisen konsortiojohtajan sähköiseen hakemukseen on liitettävä erilliset hakulomakkeet ( Application Form for International Joint Projects SALVE (Kanada) ja/tai MRC form Special Contribution (Iso- Britannia)). Nämä lomakkeet liitetään sähköisen hakemuksen liitteiksi kohtaan Application form for international joint projects. Muut suomalaiset osallistujat jättävät osahankehakemukset (kts. kohta ) Kanadalaiset osapuolet Kanadalaisten osapuolten laativat hakemuksensa erityiselle Application Form for International Joint Projects SALVE -hakulomakkeelle. Hakulomake löytyy ohjelman sivuilta osoitteessa > Materials. Tämä hakulomake tulee liittää suomalaisen konsortiojohtajan sähköiseen hakemukseen Norjalaiset osapuolet Norjalaiset osapuolet jättävät RCN:lle hakemuksensa, joihin sisältyy yhteinen tutkimussuunnitelma. RCN:n hakuaika päättyy kesäkuussa. Kaikki norjalaista osahanketta koskeva tieto tulee kuitenkin olla konsortiojohtajan hakemuksessa, joka on jätettävä Akatemiaan 25. huhtikuuta 2008 mennessä (kts. kohta ). RCN:n hakua koskevat lisäohjeet päivitetään ohjelman sivulla osoitteessa 18

19 Brittiläiset osapuolet Brittiläisten hakijoiden, jotka haluavat jättää yhteishankehakemuksen joko teemana tai osahankkeena suomalaisen johtamaan konsortioon tulee noudattaa seuraavia ohjeita: Brittiläisen vastuullisen osapuolen on täytettävä MRC:n lomake Special Contribution. Hakulomake löytyy ohjelman sivuilta osoitteessa > Materials. Lomake liitetään suomalaisen konsortiojohtajan hakemukseen (ks ). Suomalainen konsortiojohtaja toimittaa koko hakemuksen Suomen Akatemialle. Suomen Akatemia arvioi koko hakemuksen ja MRC:n rahoituspäätökset perustuvat Suomen Akatemian suosituksiin. Special Contribution Form -lomakkeen täyttäminen Lomakkeessa on kolme pääkohtaa: 1. Hakijan tiedot 2. Yhteistyöhankkeen tiedot 3. Perustelut 1. Hakijan tiedot Kohdassa ilmoitetaan Brittiläisen vastuullisen osapuolen nimi Brittiläisen laitoksen/organisaation nimi Hakemuksen otsikko Brittiläisen osapuolen sähköpostiosoite Rahoituskausi, esitetyt alkamis- ja päättymispäivät Vastuullisen hakijan sähköinen allekirjoitus 2. Yhteistyöhankkeen tiedot Muiden mahdollisten brittiläisten yhteistyöosapuolten tiedot Lyhyt kuvaus (enintään yksi A4-sivu) yhteistyöhankkeesta sekä tärkeimmät odotettavissa olevat tulokset. Lyhyt kuvaus (enintään puoli A4-sivua) siitä, miten hanke soveltuu tutkimusohjelman Elämänkaaritutkimukset ja kriittiset elämänvaiheet -teema-alueeseen. 3. Perustelut MRC maksaa vain yhteistyön brittiläisen osapuolen kulut. Ainoastaan brittiläisen osapuolen kulut eritellään lomakkeen kohdassa Justification for Request Kaikki kulut on perusteltava. MRC:n hakuoppaasta ilmenee kulut, joihin voi hakea rahoitusta Konsortiohakemuksen liitteet Konsortiohakemuksessa noudatetaan Akatemian tavanomaisia liiteohjeita ( Tutkijalle > Hakeminen > Hakemuksen liitteet) ellei erikseen muuta mainita. 19

20 6.3.1 Konsortion abstrakti Abstraktin pituus on enintään yksi sivu. Siitä tulee ilmetä hankkeen keskeisimmät asiat seuraavassa järjestyksessä: konsortion vastuullinen johtaja ja suorituspaikka konsortion osahankkeiden johtajat ja suorituspaikat konsortion nimi ja käytettävä lyhenne, tarvittaessa osahankkeiden nimet konsortion tutkimustyön tavoite ja lyhyt kuvaus (tiivistelmä tutkimussuunnitelmasta) rahoituskausi, Akatemialta haettava rahoitus yhteensä (osahankkeet eriteltynä) sekä hankkeen henkilötyövuosimäärä. Abstrakti liitetään hakemukseen sähköisessä asioinnissa. Nimeä liitetiedosto seuraavasti: sukunimesi_abstract Konsortion tutkimussuunnitelma Konsortion tutkimussuunnitelman enimmäispituus on 15 sivua (kirjasin Times New Roman 12 pt tai vastaava). Tutkimussuunnitelmassa on kuvattava seuraavat asiat: 1. Konsortion johtaja ja muiden osahankkeiden johtajat suorituspaikkoineen Konsortion nimi, käytettävä lyhenne ja tarvittaessa osahankkeiden nimet 2. Tausta tutkimuksen tausta ja merkittävyys kansallisesti ja kansainvälisesti sekä aiheeseen liittyvä aiempi tutkimus konsortion tutkimushankkeen liittyminen osahankkeiden johtajien tai heidän tutkimusryhmiensä muuhun tutkimukseen 3. Tavoitteet perustelut kuinka ehdotettu tutkimus sopii tähän hakuun ja sen tavoitteisiin, jos haulla on erityinen tavoite (esim. tutkimusohjelmahaut) tutkimuksen tavoitteet hypoteesit konsortioyhteistyön tuoma lisäarvo 4. Toteutus käytettävät tutkimusmenetelmät ja tutkimusaineisto tutkimustyön aikataulu eettiset kysymykset, tutkimusluvat koko konsortion Akatemialta hakettava rahoitus menolajeittain ja vuosittain, osahankkeittain eriteltynä (taulukkomuodossa) Akatemialta haettavan rahoituksen perustelut 5. Tutkijat ja tutkimusympäristö konsortion osahankkeiden tutkimusryhmin jäsenet, ansiot ja tehtävät tutkimusympäristöt sisältäen käytettävät laitteet konsortion kannalta keskeinen kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö ja työnjako: yhteistyötahot, yhteistyömuoto, kuvaus siitä miten hanke hyötyy yhteistyöstä 20