Kostajattaret. Suomentanut Ulla Lempinen. gummerus

Transkriptio

1

2 Kostajattaret Suomentanut Ulla Lempinen gummerus 3

3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. Englanninkielinen alkuteos Platinum Copyright Unomas Productions Ltd 2008 Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy Helsinki Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2009 ISBN

4 Emlynille LUKUNÄYTE

5 Ennemmin helvetti jäätyy kuin kolmen haavoitetun naisen raivo laantuu LUKUNÄYTE

6 2 Upea huvipursi Puškin kohosi korkealle muiden veneiden yläpuolelle saavuttamattomana kuin julkisuuden merkkihenkilö. Pursi huokui tyyliä. Sinä iltana se kellui St. Tropezissa satamalaiturin suuntaisesti ja näytti suunnattomalta mutta silti virtaviivaiselta. Huvipursi oli suorastaan vallan ja vaurauden ruumiillistuma. Jahdin ruhtinaallisesta loistosta ja maailman superrikkaan eliitin siellä viettämistä hurjista juhlista liikkui kosolti huhuja, vaikka luksuslehtien aukeamilla ei vielä ollut esitelty purren kymmentä vierashyttiä, ylenpalttisen ylellisiä salonkeja ja baareja, aurinkokansia joilla riitti vesijettejä, sukellusvarusteita, vesisuksia ja vesilautoja, eikä ylimmän kannen helikopterin laskeutumisalustaa ja mittatilaustyönä valmistettua helikopteria, joka hehkui samaa tyylikästä yönsinistä kuin itse huvipursi. Ihmiset nauttivat drinkkejä hienossa yökerhossa veden äärellä sijaitsevan Café de Paris n yläkerrassa. He ihastelivat uljasta Puškinia ja unelmoivat pääsystä jahdille aavistamatta lainkaan, että samaan aikaan sinisenkimmeltävän aluksen toisessa päässä, syvällä purren uumenissa, 25-vuotias Frankie Willis viikkasi lakanoita pyykkituvassa ja toivoi, että olisi päässyt maistamaan heidän vapauttaan. Aivan ensimmäiseksi hän olisi haukannut raitista ilmaa. Satamalaituri oli vain muutaman metrin päässä paikasta, jossa Frankie seisoi silityslaudan takana, mutta laituri olisi voinut yhtä hyvin olla kuussa. Frankie vaihtoi ipodinsa soittolistaa ja ryhtyi kuuntelemaan ranskalaista hiphoppia piristyäkseen, mutta siitä ei ollut apua. Hänen olonsa oli edelleen kuin Tuhkimolla. 23

7 Olisivatko asiat paremmin, jos hän ei olisi tullut töihin tähän kurjaan peltipurkkiin? Frankie pohti tarttuessaan sihisevän kuumaan litysrautaan. Eivät olisi. Hän ei edes miettisi asiaa. si- Frankie ei tahtonut ajatella entistä elämäänsä ja kotiaan Etelä- Afrikassa. Puškin oli Frankien uusi alku, hänen keinonsa päästä pois kotoa. Pääsylippu valoisampaan ja turvallisempaan tulevaisuuteen. Tilaisuus nähdä maailmaa. Mahdollisuus unohtaa se, kuka hän oli ollut, ja päästä selville, mikä hänestä voisi tulla. Mutta kaksi kuukautta uuden alun jälkeen Frankien toiveet olivat haihtuneet. Hänestä tuntui siltä, että hän pääsi näkemään jotakin edes hitusen kiinnostavaa tai loisteliasta vain silloin, kun hän katsoi viehättävien satamakaupunkien lipuvan ohi aluksen pyöröikkunan takana sillä aikaa, kun hän kuurasi ties kuinka monetta vessanpyttyä. Ennemmin hän olisi katsellut noita näkymiä vaikka televisios - ta. Puškinilla oli ollut vieraita jo kuukauden yhtä soittoa, viimeksi joukko ikävystyttäviä, lihavia venäläisliikemiehiä. Ensimmäinen viikko oli ollut siedettävä, koska silloin vaimot olivat vielä olleet mukana. Sitten vaimot olivat lähteneet ja tyttöystävät saapuneet: meluisat, hutsumaiset, timantteihin verhoutuneet biletytöt, jotka jättivät sängyille kuvottavia seksileluja ja viskasivat haarattomat stringinsä pitkin kylpyhuoneiden lattiaa. Tytöt vaativat päästä shoppailemaan satamakaupungista toiseen ja palasivat alukselle kädet täynnä kuuluisien suunnittelijoiden kasseja, mutta Frankie ei ollut astunut kuivalle maalle viikkokausiin. Nyt hän todella ymmärsi, mitä suljetun paikan kammo tarkoitti. Joka ikinen asia nyppi häntä: pikkumaiset säännöt, hierarkia, yletön tuhlailu ja kaikista pahinta oli itse työ. Hitto soikoon, Frankie ei ollut eläissään raatanut sillä lailla. Päivät olivat loputtoman turruttavia ja armottomia. Ylös aamuviideltä, ylle poolopaidasta ja tummansinisestä lyhyestä hameesta koos- 24

8 tuva henkilökunnan asu, sitten työvuoroon keittiöön ön valmistamaan laivakokki Bernardin kanssa vieraiden aamiaista ja lopuksi tarjoilemaan aamiaista henkilökunnan messiin. Ja se kaikki ennen päivän siivousmaratonia. Pääemäntä, purseri Roz oli kiivas ja julmannäköinen skottinainen, n joka oli ottanut elämäntehtäväkseen tarkkailla herkeämättä vieraita ja ennakoida heidän liikkeensä. Sillä sekunnilla kun vieras lähti hytistään, hyttiemäntien iskujoukko Frankie, Simone ja Trudy ryntäsivät sisään, repivät vuoteista petivaatteet ja siivosivat kiihkon vallassa hytin ja kylpyhuoneen upotettuine porealtaineen ja suihkukaappeineen, vaihtoivat voiteet ja hoiteet uusiin ja jopa taittoivat vessapaperin kulman kolmioksi, jotta vieraan palattua hyttiinsä näyttäisi siltä kuin sadun haltiatar olisi heilauttanut taikasauvaansa ja taikonut kaiken koskemattomaksi. Täydellisyys. Siitä oli kysymys. Täydellisyydestä. Kaiken tuli olla täydellistä. Se teki kaikesta myös täydellisen uuvuttavaa. Ehkä tulevaisuus toisi mukanaan parempaa, Frankie ajatteli toiveikkaasti. Ehkä häntä vain koeteltiin antamalla hänelle aluksen rankimmat työt. Hän tiesi, etteivät muut tytöt olleet katsoneet hyvällä sitä, että hän oli saanut himoitun hyttiemännän aseman, vaikka hänellä ei ollut ollut kokemusta jahdilla työskentelystä niin kuin heillä. Frankie kuitenkin tiesi, että hänen CV:ssään mainitut liikunnanohjaajan ja personal trainerin pätevyydet olivat saaneet vaa an kallistumaan hänen edukseen Richard-kapteenin kanssa käydyssä haastattelussa. Ja se seikka, ettei kapteeni ollut saanut katsettaan irti hänen sääristään. Roz oli tehnyt selväksi, että Frankie ei pääsisi luistamaan vessansiivouksesta vain siksi, että osasi nostella painoja. Lisäksi Frankie oli lopen kyllästynyt siihen, että toiset tytöt nälvivät koko ajan hänen ulkonäköään ja vartaloaan. Hän vetäisi viidennenkymmenennen viikatun, egyptiläisestä puu- 25

9 villasta tehdyn lakanan pinnan sileäksi kädellään ja silitti sen monogrammein koristeltua yläreunaa. Asioiden pitäisi muuttua ja nopeasti, sillä nyt hän oli kuin ansassa. Frankie havahtui mietteistään huomatessaan Jeffin pyykkihuoneen ovella. Hän huusi jotakin. Jeff oli toinen aluksen konemestareista, ja hänellä oli asiaan kuuluva yläluokkainen puhetapa ja vaaleat hiukset kuten melkeinpä jokaisella laivan miespuolisella työntekijällä. Ja kuten melkeinpä jokainen mies aluksella, myös Jeff oli lähennellyt Frankieta, koska oli erehtynyt pitämään tämän kädenvääntötaitoja ja rautaista ryyppyvatsaa flirttailuna. Jeff oli kieltämättä henkilökunnan söpöin tyyppi, mutta Frankie tiesi että oli alhaista ja liian sisäänlämpiävää edes ajatella suhdetta työkaveriin. Hän ei ollut helppo saalis, päinvastoin kuin eräät toiset aluksen tytöt, eikä hän halunnut kenenkään pitävän häntä sellaisena. Ehei, jos Frankie heittäytyisi suhteeseen, kyseeseen tulisi ainoastaan kypsä ja luottamuksellinen suhde tosimaailman tosimieheen. Valitettavasti Frankie vain sattui olemaan väärässä paikassa, jos hän halusi löytää sellaisen miehen. Hän kiskaisi kuulokkeet nopeasti korviltaan. Kuivausrumpujen jylinä ja höyrysilitysraudan sihinä särkivät taas kerran hänen korviaan. Jeff oli ollut alhaalla konehuoneessa, sillä hän pyyhki rievulla rasvaa käsistään. Mitä sanoit? Frankie kysyi. Roz etsii sinua, Jeff toisti. Mitä minä nyt olen tehnyt? Jeff hymyili. Sinä et ole tehnyt mitään, vaan Simone. Hän kaatoi valkaisuainepullon omistajan kylpyhuoneessa ja pilasi käsin tehdyt marokkolaiset kaakelit. Jeff irvisti. Se oli moka. Varsinainen emämunaus. Roz on keittiössä aivan raivona. Frankie käveli pyykkihuoneesta Jeffin perässä etsien kulkukorttinsa valmiiksi. Miehistön jäsenillä oli henkilökohtainen sirukortti, jolla 26

10 pääsi vain määrätyille alueille: niille, joissa kyseinen en henkilö liikkui työn puolesta, mutta ei minnekään muualle. Pääkeittiössä oli kuin missä tahansa suuren kaupallisen ravintolan keittiössä, joka on ahdettu täyteen valtavia ruostumattomasta teräk- oli sestä valmistettuja työtasoja ja suurkeittiöliesejä. Yhdellä seinällä kiiltäviä kylmä- ja pakastekaappeja, jotka pursuivat laadukkaita raakaaineita ympäri maailmaa. Roz seisoi keskellä huonetta käsivarret puuskassa, kasvot tummanpunaisina kuin kypsä luumu. Lyhyt, luiseva Simone nyyhkytti hänen edessään anteeksiantoa anellen. Hetken aikaa Frankie mietti vakavissaan, tempaisisiko Roz pian terävän Globalin kokkiveitsen seinään kiinnitetystä magneettipidikkeestä ja upottaisi sen Simoniin, niin kiihkeä tunnelma huoneessa oli. Jopa jättiläislohi, jota pääkokki Chantelle juuri valmisti illalliseksi, tuijotti näytelmää työpöydältä kita ammollaan. Minun ei olisi pitänyt ikinä antaa sinulle korttiani! Roz ärjyi. Nyt Frankielle valkeni, miksi Roz oli niin pois tolaltaan. Ainoastaan Rozilla oli lupa mennä omistajan hyttiin, mutta hän oli varmaankin pannut Simonen hoitamaan tehtävänsä. Jos Richard kuulisi siitä, Roz olisi yhtä suurissa vaikeuksissa kuin Simone oli sillä hetkellä. Roz saattaisi jopa saada potkut, ja ilman työtään Roz olisi hukassa. Muut miehistöön kuuluneet Rozin ikäiset naiset olivat lopettaneet työt aluksella jo kymmenen vuotta sitten tehdäkseen lapsia ja elääkseen kuivalla maalla, mutta ärtyisällä Rozilla ei ollut milloinkaan ollut sen enempää elämänkumppania kuin omaa elämääkään. Helvetti sentään! Roz karjui. Onko sinulla mitään käsitystä, miten kalliita ne kaakelit ovat? Simone vikisi jotakin ja pudisti päätään. Hän katsoi Frankieta surkeana. Ripsiväri oli tuhriintunut mustiksi renkaiksi hänen silmiensä ympärille. He eivät olleet sen kummempia ystäviä, mutta Frankien teki mieli puolustaa tyttöä. Simone oli vasta kahdeksantoista, seitsemän vuotta Frankieta nuorempi. Melkein lapsi vielä. 27

11 Oliko vahinko tosiaan niin paha? Frankie kysyi. Kyllä oli! Roz äyskäisi ja käännähti katsomaan Frankieta. Mutta sehän oli vahinko. Eikö niin, Simone? Simone nyökkäsi, ja hänen silmiinsä syttyi himmeä toivon ki- pinä. Jokaiselle sattuu vahinkoja Frankie vetosi Roziin. Tämä on luksusjahti, Roz tokaisi ääni raivoa tihkuen. Ehkä se ei ole vielä mennyt kaaliisi. Täällä ei satu vahinkoja. Voi saatana sentään, miksi tämän piti tapahtua nyt? Miksi tänään? Frankie oli ihmeissään. Miten niin? Mitä tänään tapahtuu? Helvetti soikoon, Frankie! Millä planeetalla sinä oikein elät? Roz kiljui. Tuota noin planeetalla, jossa kukaan ei kerro minulle mitään, Frankien teki mieli sanoa. Pomo tulee tänään, Roz jatkoi. Nyt koko vouhotuksessa oli vihdoin järkeä, Frankie ajatteli. Salaperäinen pomo oli tulossa viimeinkin. Haluatko, että minä menen puhdistamaan kaakelit? Frankie kysyi olettaen, että hänet oli kutsuttu paikalle sen vuoksi. En halua! Roz tiuskaisi. Minä puhdistan ne. Se tästä nyt vielä puuttuu, että te tyritte homman lopullisesti. Hän katsoi Frankieta tiukasti silmiin. Mene auttamaan Hamishia pääsalonkiin. Minä olisin siellä ilman tätä tolloa, Roz jatkoi ja kääntyi taas tuijottamaan Simonea. Pääsalonkiinko? Frankie oli ihmeissään. Hän ei ollut käynyt siellä kertaakaan. Vaikka Frankie eli samalla aluksella kuin vieraat, jynssäsi heidän sontansa vessanpöntöistä, noukki heidän kondominsa hyttien lattialta ja kaapi ruuantähteet roskiin heidän lautasiltaan, hän näki heitä hyvin harvoin. Vähäiset tietonsa vieraista hän oli kerännyt miehistön messissä kuulemistaan juoruista. Roz ojensi Frankielle kulkukortin. Äläkä munaa tätä. Ja pane lippis päähän! Tukkasi on kuin harakan perä. 28

12 Frankie puri huultaan. Hän ei saisi antaa samalla la mitalla. Hän lopettaisi työt aikanaan, silloin kuin hänelle itselleen sopi. Hän oli päättänyt, ettei ikinä soisi Rozille sitä iloa, että tämä pääsisi erottamaan hänet. Roz oli paskiainen. Jos hän antaisi Frankielle vähän enemmän omaa aikaa kuin pari sekuntia päivässä, hän kenties ehtisi tehdä jotakin ulkonäölleen, Frankie puhisi mielessään kiirehtiessään henkilökunnan messiin. Siellä hän seisahtui pienen pyöreän seinäpeilin eteen ja sitaisi pitkät vaaleat suortuvansa nutturalle. Hän nappasi Puškinin sääntöjenmukaisen, yönsinisen miehistön lippalakin ja painoi sen päähänsä. Frankie tarkasteli peilikuvaansa ja ajatteli, ettei ollut hullumman näköinen. Kasvot olivat sydämenmuotoiset, iho heleä ja tasainen. Taivaansiniset silmät olivat silti hänen kaunein piirteensä. Hän hymyili peilikuvalleen ja tarkasti hampaansa. Pomo siis tulisi jahdille vielä samana iltana. Jos Frankiella olisi edes hitunen onnea matkassa, hän saattaisi viimein nähdä vilauksen itse pääkihosta, legendaarisesta Aleksei Rodokovista. Hän oli innokas ottamaan selvää, minkä vuoksi kaikki hössöttivät miehestä. 29