OHJEITA UUDEN AKVAARION PERUSTAJALLE

Transkriptio

1 OHJEITA UUDEN AKVAARION PERUSTAJALLE Tässä muutamia seikkoja uuden altaan perustajalle. Lisää kalojen ja kasvien lajikuvauksia löydät kotisivuiltamme Tervetuloa kiehtovan akvaarioharrastuksen pariin! Tässä muutamia seikkoja jotka kannattaa ottaa huomioon uutta harrastusta aloitellessa. Akvaarioita on tarjolla kovin monen kokoisia erilaisin varustein eri tarpeisiin. Tyypillisin kotiakvaario on litrainen olohuoneeseen sijoitettava seura akvaario, mikä tarkoittaa että akvaariossa ui useita eri lajisia kaloja kauniisti erilaisilla kasveilla ja kivillä somistetussa ympäristössä. Muita akvaariovaihtoehtoja ovat lajiakvaario (vain yksi kalalaji), biotooppiakvaario (vain samalla alueella esiintyviä kaloja ja kasveja) tai vaikkapa merivesi akvaario. Toiset harrastajat keskittyvät viljelemään muutamia lajeja, jolloin lisäksi kertyy poikas akvaarioita, emoakvaarioita sekä mahdollisille uusille kaloille karanteeniakvaario. Erilaisia vaihtoehtoja laajentaa harrastusta myöhemmin on runsaasti. Ensimmäisenä akvaariona seura akvaario on hyvä valinta. ALTAAN KOKO Akvaarion koon määrää usein sille aiottu paikka. Mitä suuremman akvaarion voi hankkia sen helpompi se on hoitaa, sillä suuremmassa vesimäärässä olosuhteet pysyvät tasaisempina, eivätkä pienet virheet sen biologiaa heti horjuta. Mitä pienempi allas, sen tarkempi pitää olla esim. ruokinnan suhteen. Suomen eläinsuojelulain mukaan altaan on oltava vähintään 40 litrainen, joten ns. kultakalamaljat soveltuvat korkeintaan kukka asetelmien maljakoiksi. VARUSTUS Akvaarion varustuksen pääkohdat (suodatin, valaisin, lämmitin) mitoitetaan asukkaiden ja akvaarion koon mukaan. Virtaavien vesien asukkaat tarvitsevat tehokkaamman suodattimen vettä pyörittämään, kun taas kultakaloille ja muille "sotkevammille" ja suuremmille kaloille soveltuu ulkosuodatin paremman suodatuskykynsä vuoksi hyvin. Runsaskasvinen pikkukala allas toimii paremmin pienemmällä suodattimella, mutta vaatii tehokkaamman valaistuksen. Jotkin lajit pärjäävät hyvin ilman lämmitintä huoneenlämmössä, mutta useimmat lajit voivat paremmin hiukan lämpimämmässä. SIJOITUS Akvaarion paikaksi paras on huoneen pimein nurkka, minne ei paista aurinko, eikä aivan altaan editse ole "ohikulkuliikennettä". Sähköpistokkeita on altaan varusteissa yleensä kolme kappaletta, joiden sijoitus hoituu usein jatkojohdolla tai haaroittajilla. Lattiakaivo voi olla kymmentäkin metriä kauempana, kunhan se on akvaarion pohjaa alempana. Asunnoissa, joissa olohuone on kolme porrasaskelmaa kylpyhuonetta alempana, voi akvaarion lappoaminen muodostua ongelmaksi. JALUSTA Pienen akvaarion (n. 100 l) voi sijoittaa riittävän tukevalle kaapistollekin, mutta suuremmille on parasta olla oma jalusta. Akvaarion alle sijoitetaan aina styroksi tai solumuovilevy, jottei lattian tai pöydän epätasaisuudet aiheuta altaan rikkoontumista. Tarkista että alusta on vakaa ja altaan paino jakautuu tasaisesti kaikille jaloille ennen altaan täyttämistä. POHJAMATERIAALI Pohjahiekaksi valitaan väriltään ja raekooltaan kaloille ja kasveille sekä tietysti omalle silmälle sopiva. Useimmat kalat viihtyvät paremmin tumman kuin vaalean pohjan päällä. Monet monniset nauttivat mahdollisen hienorakeisesta hiekasta, useimmat kasvit taas viihtyvät raekooltaan 2 3 mm hiekassa. Hiekkalaatuja voi yhdistellä, käyttäen vaikka taka

2 alalla karkeampaa kasveille ja etualalla hienompaa monnisille, joskin hiekoilla on taipumus aikaa myöten hiukan sekoittua. Tärkeää on, että kaikki hiekat ovat pyöreäsärmäisiä, eikä joukossan ole teräviä siruja jotka voisivat vahingoittaa tonkivia kaloja tai kasvien juuria. Hiekka ei saa myöskään sisältää liukenevia ainesosia, jotka saattaisivat vaikuttaa vesiarvoihin. Sama pätee myös kiviin ym. somisteisiin. Simpukankuoret ja valkoiset kalkkia sisältävät hiekat sopivat ainoastaan kovemman veden kaloille kuten synnyttävät hammaskarpit (miekkapyrstöt, platyt, mollit ja miljoonakalat). Jos aiot kasvattaa akvaariossa kasveja, laita hiekkaa taka alalle n. 7 cm, etualalle riittää muutama sentti. Ennen akvaarioon sijoittamista täytyy hiekasta pestä hiekkapöly pois. Tämä onnistuu mukavasti tavallisessa ämpärissä, kun siihen kaataa hiekkaa kymmenisen senttiä kerrallaan. Pöyhi hiekkaa valuvan veden alla kunnes vesi on aivan kirkasta. Missään vaiheessa akvaarion, sen varusteiden tai sisusteiden pesemiseen ei saa käyttää pesuaineita. Pienikin jäämä voi tappaa kalat. Kun hiekka ja mahdolliset kivet ym. somisteet on sijoitettu akvaarioon voit täyttää sen vedellä. Jos haluat kasveillesi parhaan mahdollisen kasvualustan, lisää pohjalle ravinneseos ennen hiekkaa. Laske vesi varovasti ison kiven tai vaikkapa väliaikaisesti akvaarioon sijoittamasi lautasen kautta, ettet pöllytä hiekkaa. Näin akvaario on heti aivan kirkas. Jos hiekka on samentanut hiukan vettä, ei se haittaa, sillä suodatin kirkastaa sen muutamassa päivässä. Täyttämisen yhteydessä akvaarion seinämiin kerääntyy runsaasti pieniä ilmakuplia, jotka haihtuvat viikon kuluessa. Halutessasi voit lisätä veteen akvaariokäyttöön tarkoitettua bakteeritiivistettä, tämä nopeuttaa hyödyllisten bakteerien kehittymistä uudessa akvaariossa. SUODATIN JA LÄMMITIN Aseta suodatin ja lämmitin toimimaan heti. Asenna suodatin siten, että se kierrättää veden pintaa tehokkaasti, muttei kuitenkaan lorise. Pidä suodatin aina päällä, sitä ei saa sammuttaa edes esim. yöksi. Pidemmän sähkökatkon sattuessa suodatin on hyvä pestä haalealla vedellä ennen uudelleen käynnistämistä, sillä suodattimen sisälle kehittyvät hyödylliset bakteerit kuolevat nopeasti hapenpuutteeseen jos suodatin on veden alla poissa toiminnasta. Kuollut bakteerikanta kuormittaa vettä turhaan jos suodatin käynnistetään pesemättä. Lisäksi suodattimeen voi kehittyä haitallisia bakteereja hapettomassa tilassa. Asenna lämmitin laitteen oheen mukaan joko kokonaan veden alle tai siten että säätönuppi jää veden pinnan yläpuolelle. Parhaiten lämmitin toimii sellaisessa paikassa jossa vesi virtaa hyvin. Vanhemmat lämmittimet saa asentaa toimintaan vain niiden ollessa veden alla, ne voivat palaa rikki jos laite on päällä kun se on vedenpinnan yläpuolella. Uudemmissa malleissa tätä vaaraa ei ole, tutustu tuotteen käyttöohjeeseen. Säädä veden lämpötila suunnittelemiesi kalalajien mukaan. KASVIT Akvaariokasvit ovat sekä akvaarion ulkonäön, että sen biologian vuoksi erittäin tärkeä osa alue harrastusta. Kasvaessaan hyvin ne käyttävät ylimääräisiä vettä kuormittavia ravinteita, luovuttavat veteen happea ja tarjoavat kaloille piilopaikkoja. Kasvien valinnassa on syytä kiinnittää huomiota aiottuun kalavalikoimaan. Suuret kalat voivat repiä hentoiset kasvit salaattina, joten niiden akvaarioon valitaan vankkalehtisiä lajeja. Kovin kovassa vedessä viihtyy parhaiten tietyt lajit, esim. vallisneria. Akvaarion valaistuksella on myös merkitystä kasvien valintaan. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä punaisempi kasvi sen enemmän se tarvitsee valoa, mitä tummempi vihreälehtinen, sitä vähemmän se tarvitsee valoa ( esim. Anubiassuku). Kun kasvit voivat hyvin, voi yleensä koko biologinen pienmaailma hyvin. Uuteen akvaarioon on hyvä valita useita erilajisia kasveja, joista yleensä toiset viihtyvät hyvin ja toiset ehkä häviävät kokonaan. Uuden, tuoreen akvaarion biologinen toiminta on vielä kehittymätöntä ja hyvin kasvavat kasvit tasoittavat tilannetta. Siksi juuri uuteen akvaarioon on hyvä valita nopeakasvuisia kasveja, vaikka myöhemmin haluaisikin vaihtaa niitä pikkuhiljaa vähän hidaskasvuisempiin. Anna uuden akvaarion tasoittua täyttämisen jälkeen noin viikon ajan ja hanki vasta sitten kasveja. Valon lisäksi kasvit tarvitsevat myös ravinteita, joita voidaan lisätä joko veteen tai jo perustamisvaiheessa pohjahiekan alle. Kerro myymälässä missä vaiheessa akvaariosi on ja mitä kaloja ajattelit hankkia, jotta

3 myyjä voi auttaa kasvien valinnassa. Istuta kasvit huolellisesti ruukkuineen tai ilman. Varovaisesti tietenkin, jotta niiden juuret eivät vahingoitu. Varo ettet istuta liian syvään, juurenkaula pitää monilla lajeilla jäädä hiekan pinnalle. Kun olet kerran istuttanut kasvit vältä niiden siirtelyä. Varsinkin juurtuvilla lajeilla (miekkakasvit, melalehdet) kestää jonkin aikaa ennen kuin kasvu alkaa istutuksen jälkeen. Istuta suuremmat ja pidemmät lajit taakse ja sivulle ja matalammat eteen. Poista mahdolliset pilaantuneet lehdet mikäli niitä ilmaantuu. Köynnösmäisiä kasveja, kuten karvalehti tai vesirutto, voit katkoa niiden kasvettua liian pitkiksi ja istuttaa n. 10 senttisiä latvapäitä uudelleen. KALAT Käänny kalojen valinnassa myyjän puoleen, jos et tunne hyvin kaikkia aikomiasi lajeja. Monet lajit voivat olla jostakin syystä keskenään sopimattomia. Kerro myyjälle mitkä kalat ainakin haluaisit jo akvaarion valinnan aikaan, jotta allas varusteineen olisi kaloille sopiva. Jotkin kalat kuuluvat eri akvaarioihin vesiolosuhteiden takia, esimerkiksi kovassa vedessä viihtyvä mustamolli ei ole hyvä yhdistelmä pehmeän veden kardinaalitetran kanssa. Toiset kalat tarvitsevat voimakkaammin virtaavaa vettä, kun taas toiset viihtyvät rauhallisemmissa oloissa. Jotkin kalat, kuten tiikeribarbi ja loistobarbi, eivät voi olla nyppimättä huntupyrstöisiksi jalostettujen kalojen eviä (kuten esim. taistelukala uros). Joku laji, joka kaupassa näyttää pieneltä ja somalta, voikin venähtää kolmikymmensenttiseksi vonkaleeksi! Kun akvaariosi on "kypsynyt" viikon ajan ja ylimääräiset happikuplat ovat haihtuneet voit hankkia akvaarioosi ensimmäiset kalat. Hanki akvaarioosi kaloja nyrkkisäännön 1 cm täysikasvuista kalaa / litra vettä mukaan, älä enempää. Eli esim. 150 litran altaaseen mahtuu korkeintaan 150 cm pitkä jono kaloja. Isompien kalojen kohdalla vähemmän, ihan pieniksi jäävien kanssa säännön voi hiukan ylittääkin. Myymälässä myytävät kalat ovat useimmiten poikasia, laske kalamäärä aikuisten kalojen mukaan. Muista laskea mukaan myös ns. akvaarion "talkkarit" eli leviä syövät imumonnit ja muut pohjia puhdistavat lajit. Asuta akvaarioon ensin vain muutamia kaloja. Lisää kaloja varovasti pikkuhiljaa, siten että aikaisintaan noin kahden kuukauden kuluttua sinulla on haluamasi kalasto. Pohjakalat on hyvä ottaa aika alkuvaiheessa, jottei mihinkään pääsisi kertymään "ruokavarastoa", joka mädäntyessään pilaa veden nopeasti. Ole ruokinnan kanssa aina ja erityisesti uuden akvaarion käynnistyessä varovainen. Ruoki vain sen verran kuin kalat syövät muutamassa minuutissa. Ruokaa ei saa jäädä lillumaan akvaarion pohjalle muruakaan. On parempi, että ruokit kalat kahdesti, tai vaikka kolmesti päivässä antamalla ruokaa kerrallaan vain vähän, kuin että ruokaa tarjotaan kerralla suuri määrä. Liikaruokinta on yleisin uuden harrastajan virhe ja jonkin aikaa jatkuttuaan kohtalokaskin. Pohjalla pilaantuva ruoka kuormittaa vettä ja varsinkin uudessa akvaariossa vasta kehittyvä bakteerikanta ei kykene sitä tarpeeksi nopeasti hajoittamaan. Silloin veteen syntyy myrkyllisiä aineita, kuten ammoniakkia, joka lannistaa kalat nopeasti. AKVAARION BIOLOGIAA Oleellinen seikka harrastajalle on elämää kunnioittava asenne. Kalakin on elävä olento, josta harrastajan tulee pitää niin hyvää huolta kun on mahdollista. Kalat ovat kappalehinnaltaan suhteellisen halpoja ja joskus voi olla tilanne että kalojen tarvitsema lääke maksaakin hiukan enemmän kuin uudet kalat. Lääkitsemättä jättäminen on kuitenkin eettisesti arveluttavaa, eikä taudinaiheuttaja välttämättä häviä akvaariosta kalojen mukana, eli akvaario täytyy mahdollisesti lääkitä kuitenkin. Kalojen sairastuminen saattaa johtua loistartunnasta, mutta usein syynä on hoitovirhe ja/tai vääräntyyppisten olosuhteiden aiheuttama stressitilanne. Useimmat akvaarioliikkeissä myytävät kalat ovat kotoisin happamesta ( ph noin 6,5 7 ) ja pehmeästä, korkeintaan keskikovasta vedestä ( kovuus alle 10 dh tai alle 15 dh ), joten kalojen kannalta tärkeimmät testit koskevat veden ph:ta ja kovuutta. Näiden lisäksi ammoniakki, nitriitti ja nitraattitestit kertovat akvaarion hoitajalle vesiarvojen tilan. Jotkin lajit (kuten elävänä synnyttävät hammaskarpit) tarvitsevat kovaa ja emäksistä vettä, toiset taas pehmeää ja hapanta. Tarkista aina kaloja ostaessasi lajille sopivat vesiolot. Eläinkaupat myyvät akvaarion vedenlaadun testaukseen käytettäviä testereitä, joilla arvot saa mitatuksi helposti. Vesiarvoja tulee tarkkailla säännöllisesti silloinkin kun kaikki on kunnossa ja kalat voivat hyvin, jotta yllättäviltä arvojen vaihteluilta voitaisiin välttyä. Mikäli kalat käyttäytyvät oudosti, vaikuttavat sairailta tai lakkaavat syömästä, on syytä ensiapuna vaihtaa akvaarion vedestä % ja tämän jälkeen

4 tarvittaessa lääkitä akvaarion asukit oikealla lääkkeellä. Oireiden mahdollisimman tarkka kuvaus auttaa eläinkauppiasta oikean lääkkeen löytämisessä. SEURA AKVAARIOON SOVELTUVIA LAJEJA Neontetra Paracheirodon innesi. Pituus 4 cm, ph noin 6,5, kovuus alle 10 dh, lämpötila c. Parvikala. Akvaario: 40 L. Kiilakylki Rasbora heteromorpha. Pituus n. 4,5 cm, ph 5,5 7, kovuus alle 10 dh, lämpötila c. Parvikala. Akvaario: 60 L. Kirsikkabarbi Barbus titteya. Pituus n. 5 cm, ph 6,5 7,5, kovuus alle 10 dh, lämpötila c. Parvikala. Akvaario: 60 L. Taistelukala Betta splendens. Pituus 5 6 cm, ph 6 8, kovuus alle 20 dh, lämpötila c. Vain yksi uros allasta kohti. Mikäli urokselle hankitaan naaraita, tulee naaraita olla vähintään kaksi. Urokset eivät sovellu huntueväisten kalojen kanssa samaan altaaseen. Akvaario yhdelle: 40 L, useammalle 60 L. Piikkisilmä Pangio kuhli. Pituus n. 10 cm, ph 6 7,5, kovuus alle 10 dh, lämpötila c. Pohjakala, aktiivisimmillaan öisin. Akvaario: 60 L. Monniset Corydoras suku. Laaja suku, josta monia monnisia menestyksekkäästi pidetään akvaarioissa. Tunnetuin lienee kuparimonni C. aeneus. Kokoeroja eri lajien kesken paljonkin. ph 6,2 6,8, lämpötila 24 26`c. Pohjalla asuvia parvikaloja. Akvaario lajista riippuen L. Maatiaispartamonni ancistrus sp. Pituus n cm, ph 6 8,5. Ei erityisen vaativa vedenlaadun suhteen, lämpötila c. Akvaarion "talonmies", syö viherlevää. Akvaario pienehkölle yksilölle 80 L. Seeprakala Brachydanio rerio. Koko 6 cm. ph 6 8, kovuus alle 15 dh, lämpötila c. Parvikala. Akvaario: 80 L. Keltabarbi Barbus "schuberti". Pituus n. 10 cm, ph 6 8, lämpötila c. Parvikala. Akvaario: 150 L. Helmirihmakala Trichogaster leeri. Pituus 9 12 cm, ph 6 8, kovuus alle 20 dh, lämpötila c. Mielellään vain yksi koiras allasta kohti. Akvaario yhdelle: 100 L, useammalle 160 L. Sinirihmakala Trichogaster trichopterus. Pituus cm, ph 6 8, lämpötila c. Mielellään vain yksi koiras allasta kohti. Akvaario yhdelle 120 L, useammalle 200 L. Leväbarbi Crossochelius siamensis. Pituus jopa cm, ph 6 8, lämpötila c. Tehokas levänsyöjä, mutta suhteellisen suurikokoisena vaatii ison altaan: vähintään 200 L, kunnon parvelle enemmänkin. ELÄVÄNÄ SYNNYTTÄVIÄ HAMMASKARPPEJA: Nämä mielellään omaan altaaseensa, sillä vaativat kovempaa ja emäksisempää vettä kuin ylläolevat. Eli ph 7 8, kovuus 10 20, lämpötila c. Miljoonakala Lebistes reticulatus. Pituus n. 5 cm,. Värikäs, kestävä, lisääntyy helposti. Useita värimuunnoksia. Akvaario pienelle ryhmälle 40 L. Platy Xiphophorus maculatus. Pituus n. 5 cm. Värikäs, kestävä, lisääntyy helposti. Useita värimuunnoksia. Akvaario pienelle ryhmälle 40 L. Molli Poecilia sphenops. Pituus n. 12 cm. Yleensä myynnissä olevat mollit ovat eri mollilajien risteytymiä kuten tunnetuin, piki musta "mustamolli". Akvaario pienelle ryhmälle 70 L. Miekkapyrstö Xipohophorus helleri. Pituus n. 10 cm. Platyn lähisukulainen. Urokset saattavat nahistella keskenään. Useita väri muunnoksia. Akvaario pienelle ryhmälle 140 L. KIRJOAHVENIA Jotkin kirjoahvenet kasvavat suuriksi ja ovat luonteeltaan aggressiivisia vaatien tilavan lajiakvaarion, mutta tässä muutama poikkeus, joiden pitoa seuraakvaariossakin voidaan tietyin edellytyksin harkita. Rusokääpiöahven Mikrogeophagus altispinosa. Pituus n. 10 cm, ph 6,5 7, kovuus alle 10 dh, lämpötila c. ruskean oranssi, kyljessä musta läiskä, evät oranssit. Akvaario: 70 L. Palettikala Pelvicachromis pulcher. Pituus 8 10 cm, ph 6,5 7, lämpötila c. Rauhallinen, helposti lisääntyvä reviirikala. Akvaario: 80 L. Lippukirjoahven Laetacara curviceps. Pituus n. 8 cm, ph 6,5 7, lämpötila 22 28`c. Vaaleanvihertävä, lisääntyy suhteellisen helposti. Akvaario: 100 L. Timanttikirjoahven Anomalochromis thomasii. Pituus 6 7 cm, ph 6 7,5, kovuus 6 10 dh, lämpötila c. Rauhallinen, lisääntyy helposti. Akvaario 100 L. Avainkirjoahven Cleithacara maronii. Pituus n. 13 cm, ph 6,5 7, lämpötila 22 25`c. Rauhallinen kala, väriltään kullan tai vihertävänruskea, kyljessä avaimenreikää muistuttava kuvio. Akvaario: 160 L. Liikkeissämme on esillä "kalamappi", jossa on tarkempia kuvauksia monista kalalajeista. Samat lajit löydät myös netistä

5 HELPPOHOITOISIMPIA KASVEJA: Pikkulimaska Lemna minor. Pinnalla kelluva, rikkaruohoksikin haukuttu. Monet kalat syövät sitä mielellään. Vesisaniaiset Ceratopteris. Markkinoilla kolmea erilaista. Kaikki nopeakasvuisia. Viihtyvät pinnalla, mutta menestyvät hiekkaan istutettuinakin, kunhan osa juurista on hiekan yläpuolella. Jaavansammal Vesicularia dubyana. Harsomainen, tummanvihreä kasvi, jonka seassa monet kalat mielellään piilottelevat. Juureton kasvi, joka kiinnittyy oksiin ja kiviin. Miekkaksvit Echinodorus. Suokasveja, mutta viihtyvät täysin veden allekin upotettuna. Markkinoilla useita erilaisia. Osa sopii vain akvaarion takaosaan tai suureen akvaarioon kuten esim. jättiläismiekkaksvi E. bleheri, herttamiekkakasvi E. cordifolius tai aaltomiekkakasvi E. martii. Osa jää matalammaksi, kuten kääpiömiekkakasvi E. tenellus. Pohjalannoitus suositeltavaa. Vesitähdikit Hygrophila. Yleisimmät ja helpoimmat liuskavesitähdikki H. difformis ja intianvesitähdikki H. polysperma. Kasvavat nopeasti voimakkaassa valossa. Kasvaessaan pinnan yläpuolelle voivat kukkia. Keihäslehdet Anubias. Hitaasti kasvavia, kovalehtisiä kasveja, jotka viihtyvät juurakon ympärille istutettuina, juuret vapaana vedes sä. MUUTA HUOMIOITAVAA Akvaariota hoitaessasi huolehdi hygieniasta, pese kädet ennen ja jälkeen akvaarioveteen koskemista. Ostaessasi uusia kaloja kerro aina altaan koko, muut allasta asuttavat kalat, akvaarion ikä sekä mielellään myös vesiarvot ja hieman akvaarion perushoidosta, jotta akvaariokalojen myyjä osaa parhaiten auttaa sopivien lajien löytymisessä. Kerro myös, mikäli altaassa on äskettäin ollut jotain ongelmia, kuten vesiarvojen heilahteluita, sairauksia tai muuta huomionarvoista. Tekstin kopiointi kielletty.