ADHD-liiton 2011 sopeutumisvalmennuskurssit

Transkriptio

1 4/2010 ADHD-liiton jäsenlehti Haastavasti käyttäytyvän lapsen tukeminen s. 12 ADHD-liiton 2011 sopeutumisvalmennuskurssit s Vertaistuesta voimia s /

2 s i s ä l l y s Tässä numerossa ADHD-liitto ry edistää ja tukee ADHDoireisten (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) henkilöiden kuntoutusta, koulutusta, hoitoa, kasvatusta ja persoonallisuuden kehitystä. Liitto toimii ADHD-perheiden, opetus-, terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten sekä muiden ADHD:stä kiinnostuneiden yhdyssiteenä. ADHD-liitto ry, ADHD-förbundet rf Sitratie 7, HELSINKI Puh Faksi (09) adhd@adhd-liitto.fi Puhelinpalveluaika ma-pe klo 9 11 Puh Toiminnanjohtaja Virpi Dufva Puh virpi.dufva@adhd-liitto.fi Järjestösuunnittelija Mirjami Koivunen Puh mirjami.koivunen@adhd-liitto.fi Tiedottaja Jari Hämäläinen Puh jari.hamalainen@adhd-liitto.fi Toimistosihteeri Arja Salo Puh toimisto@adhd-liitto.fi Kuntoutussuunnittelija Jari Kämäräinen Puh jari.kamarainen@adhd-liitto.fi Kuntoutussihteeri Tuuli Korhonen Puh tuuli.korhonen@adhd-liitto.fi POHJOIS-SUOMEN ALUETOIMISTO Isokatu 47, OULU Järjestösuunnittelija, Pohjois-Suomi Anu Kippola-Pääkkönen Puh anu.kippola-paakkonen@adhd-liitto.fi ADHD-liiton hallituksen puheenjohtaja Teija Jalanne Puh puheen.johtaja@adhd-liitto.fi 3 Pääkirjoitus 4 Puheenjohtaja 5 Kolumni Kotirouvana Saksassa 6 ADHD on ollut elämäni ADHD-oireisen aikuisen kertomaa 9 Lyhyesti 10 Turvallisessa kyydissä haasteita hakemaan Ratsastusterapian menetelmät ADHD-oireisen lapsen ja nuoren kuntoutuksessa 12 Haastavasti käyttäytyvän lapsen tukeminen 16 Suomalaiset pelaavat kansanterveydelle 18 Näkymätön näkyväksi -kuntakampanja 21 ADHD-liiton sopeutumisvalmennuskurssit Naiseus ja neuropsykiatriset haasteet -tilaisuus 30 Jäsenyhdistykset 32 Vertaistuesta voimia 35 Jäsenyhdistykseltä Karjalasta kajahtaa 36 Vuoden 2011 tuetut lomat 37 Lyhyesti 38 ADHD-liiton Puheenjohtaja- ja sihteeripäivät sekä liittokokous Voit antaa rahalahjoituksen liiton työn tukemiseksi jollekin seuraavista tileistä: SAMPO: Nordea: Osuuspankki: ADHD-liitto ry:n rahankeräyslupa numero POHADno/2010/626. Lupa on voimassa koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. 4/

3 p ä ä k i r j o i t u s Hyvät lukijat, Kuva Silva Lehtinen liiton puheenjohtaja- ja sihteeripäivät sekä syyskokous pidettiin marraskuun lopulla Lahden talvisissa maisemissa. Olimme pyytäneet puheenjohtajapäiville luennoitsijaksi psykologi Pirkko Lahden asemoimaan meille tämän hetkistä kansalaisjärjestötoimintaa. Pirkko kuvasi hyvin ja mielenkiintoisella tavalla mitä on meneillään. Hän puhui myös heimolaisuudesta, ja tätä olen miettinyt useaan kertaan kokousviikonlopun jälkeen. Mihin kaikkiin heimoihin/yhteisöihin kuulummekaan? Koti, perhe, suku, naapurusto, työ, kotiseutu, harrastukset, mielenkiinnon kohteet jne. Asioita, tapoja ja tapahtumia, jotka yhdistävät meitä muihin, on lukuisia. Lahden kokouksissa mukana olleita yhdisti ADHD-liiton ja sen jäsenyhdistysten toiminta. On mukavaa olla mukana tässä melko suuressa ADHD-heimossa, jonka jäsenten määrä toivottavasti kasvaa tulevaisuudessa. ADHD-heimolaisia löytyy myös muista maista. Tässä kansainvälisessä yhteistyössä korostuu tiedon ja kokemusten vaihtaminen. Olimme lokakuun lopussa tutustumassa Tukholmassa sisarjärjestömme Riksförbundet Attentionin sekä Tukholman läänin alueen ADHD-centerin toimintoihin. Sieltä toimme tietoa ja materiaalia, joita voimme hyödyntää omassa työssämme toimiessamme jäsenistömme tukena. Ensi vuonna osallistumme ensimmäisen kerran ADHD-Europen yhteiseen kokoukseen, joten ADHD-heimolaisuutemme laajenee. ADHD-liitto kuuluu yhtenä 14 järjestöstä Neurologisiin vammaisjärjestöihin (NV) eli NV-heimoon. Vuoden 2011 ja 2012 ADHD-liitto toimii NV-järjestöjen varapuheenjohtajajärjestönä Epilepsialiiton luotsatessa toimintaa. Viimeiset kaksi vuotta toimintaa on vetänyt Aivohalvaus- ja dysfasialiitto, jonka nimi muuttuu vuoden alusta Aivoliitoksi. Yhteistyökumppaniksemme on uutena toimijana nimenmuutoksen ja yhdistymisien kautta tullut mukaan Aivosäätiö, joka aiemmin tunnettiin Neurologiasäätiön nimellä. Aivosäätiö tekee NV-järjestöjen kanssa yhteistyötä mm. vuosittaisen Aivoviikko-tapahtuman järjestämisessä. Tämän vuoden ollessa jo loppusuoralla on aika todeta, että moni asia tuli tehtyä, moni asia on edennyt, ja moni asia on vielä tekemättä. Tekeminen jatkuu, ja ensi vuonna liiton toiminnassa on painopistealueena jäsenyhdistysten toiminnan tukeminen ja kehittäminen. Liiton ja jäsenyhdistysten yhdessä järjestämistä tilaisuuksista voimme jatkossakin lukea ADHD-lehdestä. Alkuvuodesta ei ilmesty erillistä Kuntoutus-lehteä, vaan liiton järjestämistä sopeutumisvalmennuskursseista vuonna 2011 on kooste tässä lehdessä. Haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia, jotka olette osallistuneet liiton ja sen jäsenyhdistyksien toimintaan tai toimineet yhteistyökumppaneinamme. Jatkakaamme yhdessä eteenpäin, avoimin mielin. Toivotan oikein hyvää ja rauhaisaa Joulun aikaa ja onnellista vuotta Virpi Dufva toiminnanjohtaja ADHD-liitto ry Kustantaja ja julkaisija ADHD-liitto ry Sitratie HELSINKI Pä ä t o i m i t ta j a Virpi Dufva puh To i m i t u s s i h t e e r i Jari Hämäläinen puh Kuntoutusliitteen taittanut Silva Lehtinen To i m i t u sk u n ta Teija Jalanne Virpi Dufva Riitta Virtanen Merja Saartila Keijo Häkkinen Jari Hämäläinen tilaukset ja tilauslaskutus ADHD-liitto ry puh faksi (09) adhd@adhd-liitto.fi Il m o i t u s h a nk k i j a Reima-Media Oy Reima Hätinen puh. (09) Pa i n opa ik k a Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Ku vat Futureimagebank.com Il m e s t y m i s a j at Aineistot Ilmestyy 1/ viikko 8 2/ viikko 23 3/ viikko 37 4/ viikko 50 ADHD-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa; lisäksi ilmestyy yksi erillinen teemanumero. Ti l a u s h i n n at Kestotilaus 35 euroa, lahjatilaus (jäsenet) 20 euroa. Jäsenille lehti tulee jäsenetuna. Tässä lehdessä julkaistut artikkelit ja kirjoitukset eivät välttämättä edusta ADHD-liiton, toimituskunnan, päätoimittajan tai toimitussihteerin näkemyksiä. 3 4/

4 p u h e e n j o h t a j a Puheenjohtajan pöydän ääreltä Jokaisella meistä on oma aikamme ja tapamme lukea sanomalehteä. Joku lukee sen aamulla, toinen töistä palattuaan ja joku ei lue lainkaan sanomalehtiä, syystä tai toisesta. Se, missä luemme lehtemme, onkin sitten kokonaan toinen juttu. Oma sanomalehtihetkeni on yleensä aamulla ennen aamupalaa, kaikessa rauhassa muun perheen heräillessä uuteen päivään. Kahvi odottaa juojaansa ja minä päivän uutisia. Tänä marraskuun toiseksi viimeisenä tiistaina eräs sarjakuva iski tajuntaani toivottavasti lähtemättömästi. Sarjakuvaan Kamut, enteellinen nimi tulevalle, oli lainattu Meister Eckhartin ajatus, joka kuuluu näin: Jos ainoa rukous, jonka lausut elämäsi aikana, on kiitos, se on kylliksi.. Sanopa se paremmin; pisti minut ainakin miettimään kovin, ehkä sinutkin, hyvä lukija. Onko kiittäminen vaikeaa? Jos on, niin miksi? Jokainen meistä tietää, kuinka mukavalta tuntuu, kun toinen ihminen kiittäen vastaanottaa työsuorituksemme tai kauniit sanamme. Uskon myös siihen, että kiitos kannustaa ja antaa uskoa omiin kykyihin. ADHDoireisten kohdalla kiitoksen kannustava ja palkitseva merkitys on varmasti vielä suurempi, koska he saavat niin usein kuulla negatiivista palautetta, joka nostaa entisestään kynnystä erilaisiin suorituksiin niin koulussa kuin työelämässäkin. Minulla on tällä hetkellä monta syytä kiitokseen. Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia liiton jäsenyhdistyksiä heidän osoittamastaan luottamuksesta minua kohtaan. Viime lauantaina sain liittokokousedustajienne kautta jälleen oikeutuksen liiton puheenjohtajan tehtävään. Lämmin kiitos! Otan tämän tehtävän mielelläni vastaan ja toivon itselleni voimia ja viisautta hoitaa tehtävää juuri ADHD-liiton puheenjohtajalle kuuluvalla tavalla. Toinen syy kiitokseen ovat kaikki ne henkilökohtaiset tapaamiset ja tapahtumat, joissa olen voinut olla kosketuksissa niiden henkilöiden tai asioiden kanssa, jotka päivittäin koskettavat ADHD-oireisia tai heidän läheisiään. Kuuntelemalla, keskustelemalla ja asioihin perehtymällä on mahdollista laajentaa paitsi omaa ADHD-tietämystään, myös muiden asiasta kiinnostuneiden tietoja ja taitoja. Jaettu tieto on kuin ilo, tuplaantuu jaettaessa. Näin joulun alla mietin myös, kuinka kiittää läheisiäni, ystäviäni ja työtovereitani jopa vuosikymmeniä jatkuneesta yhteistyöstä. Kortti tai lahja ilahduttaa varmasti saajaansa. Olisiko jokin muu tapa kiittää? Entäpä jos kävisinkin jonkun ystäväni luona ja tarjoaisin apuani? Uskon, että ADHD-perheen vanhempia juuri tuollainen apu saattaisi ilahduttaa eniten. Jospa mahdollistaisin tuttavaperheen vanhemmille yhteisen ostosiltapäivän tai pikkujouluillan, niin tai samantien vaikka molemmat? Täytyypä tarttua tuumasta toimeen. Kiittäen kuluneesta vuodesta toivon teille kaikille valoa ja iloa loppuvuodelle ja kiitoksen aihetta tulevallekin vuodelle! Teija Jalanne hallituksen puheenjohtaja ADHD-liitto ry puheen.johtaja@adhd-liitto.fi 4/

5 k o l u m n i Kotirouvana Saksassa Lähtiessäni pyörämatkalle toukokuun alussa, en osannut tuolloin edes kuvitella mitä kaikkea matkan aikana tulee tapahtumaan. Katsoessani aikaa taaksepäin, niin nyt ymmärrän, että kaikki se, mitä on tapahtunut, on ollut loppujen lopuksi minulle hyväksi. Kaikesta, mitä olen aiemmin tehnyt, on puuttunut nöyryys ja itsensä kunnioittaminen. Jos ei osaa arvostaa itseään, ei osaa arvostaa myöskään läheisiään tai muita ihmisiä. Omista virheistä ja epäonnistumisista on helppo syyttää muita; omia vanhempia, entisiä kumppaneita taikka olosuhteita. Eräs poliitikko on osuvasti sanonut, että ei se ole peilin vika, jos naama on vino. Tämä lausahdus pitää täysin paikkaansa. Toiseksi, on helpompaa löytää virheitä toisista ihmisistä kuin itsestä. Olen saanut astua upean ja ymmärtäväisen naisen elämään. Rakas avokumppani käy töissä ja minun tehtäväni on huolehtia arkiaskareista. Siivoan ja laitan ruokaa niin kuin muutkin perheenäidit tekevät. Hän vapautuu kaikista arkiaskareista...! Herättyämme valmistan yhteisen aamiaisen, ja kun hän saapuu kotiin kahden tunnin lounastauolle, niin lämmin höyryävä ruoka on jo odottamassa. Arkisin teen aivan perusruokaa kuten peruna- tai porkkanavelliä, nakki- tai kalakeittoa tai vaikkapa Janssonin kiusausta. Viikonloppuisin rentoudumme toisessa kodissamme Itämeren rannalla. Silloin valmistan hieman juhlavampaa ruokaa, valkoviinissä haudutettua yrttisiikaa lakkakastikkeella tai täytettyjä tomaatteja salaattipedillä. Rakkaani on sanonut, että hän on tyytyväinen elämäänsä. Nyt hänellä on mies, joka hemmottelee ja huolehtii hänestä. Hän viikonloppuna kyynelsilmässä kertoi, että on aina ollut se, joka on huolehtinut kodista ja ruuanlaitosta. Hänestä, naisena, on mukava istua valmiiseen ruokapöytään. Olen myös itse istunut kyynelsilmäkulmassa ja ihmetellyt sitä, kuinka ymmärtäväinen ihminen on rinnallani. Tietää elämästäni kaiken pieninkään kivi ei ole jäänyt kääntämättä vaan olen antanut luettavaksi omaelämänkertakirjankin. Siitä huolimatta hän rakastaa minua ihmisenä eikä aiempien tekojen kautta. Hänelle riittää tällainen mies. Minun ei tarvitse hiipparoida hieno puku päällä, kultakello ranteessa, luksusautolla pitkin maakuntia vaan saan hoitaa kotirouvan virkaa, muun muassa hakea rottinkikori heiluen torilta vihanneksia ja hedelmiä. Joku saattaa miettiä, että kuinka kauan tuota onnea taas kestääkään? Meidän molempien ei ole pakko käydä töissä. Useissa perheissä, jossa molemmat käyvät töissä on vain väsyneitä ja stressaantuneita ihmisiä. Aineellisesti tyydymme vähempään, mutta henkisesti rikkaampaan elämään. Vaikka pyörämatkani ei jatku alkuperäisten suunnitelmien mukaan, niin yhden asian olen oppinut; kunnioittamaan itseäni ja muita hieman paremmin. Olemme useasti onnen kestämistä pohtineet. Turha surra mennyttä ja liikaa miettiä tulevaa, vaan meidän on elettävä vain päivä kerrallaan. Kaikille naisille vinkiksi, jos janoatte työelämän pyörteisiin tai haluatte edetä urallanne, niin suokaan miehellenne tasa-arvon vuoksi mahdollisuus jäädä miespuoliseksi kotirouvaksi kotiin. Jos miehelläsi ei ole ruuanlaittotaitoa tai taito on hieman ruosteessa, niin siihen on minulla ratkaisu. Unelmissani siintää halu toteuttaa kaikille miespuolisille kotirouville oma keittokirja, jonka nimenkin olen suunnitellut: Taivaallisen hyvää ruokaa... Veljet, Hellan haltuun. Teksti Markku Mutanen ADHD-luennoitsija, elämäntapamatkaaja Kuva Markku Mutasen arkisto 5 4/

6 l u k i j a l t a ADHD on ollut elämäni ADHD on ollut elämäni pahin huoli ja suurin onni. Huolista olen selvinnyt ja onnea saanut pidettyä aina yllä niin, ettei elämä ole lannistanut. Ja mitä tulee varhaisnuoruuteen, minunkin koulumenestykseen kuuluu hurja alisuoriutuminen, luokassa häiriöksi olo, kiusaajaksi ryhtyminen ja kiusatuksi joutuminen. Lisäksi ainainen niskurointi kaikkea pitkäjänteisyyttä vaativaa vastaan. AD- HD ei ole minulle kirous, vaan jopa lahja, joka vaatii huolenpitoa. Minä olen saanut kokea sen itse, tuomalla paremman järjestyksen elämääni muutoksia määrätietoisesti tehden. Todellakaan aina ei ole ollut helppoa, mutta näin antoisaa muutosta on ollut vaikeaa kuvailla sanoin, sillä siihen liittyy elämäni suurimpia tunteita. Kohdallani epäily ADHD:stä tuli Olin silloin iältäni 24-vuotias. Sain lääkityksenkin välittömästi, mutta en tiennyt miten toimia. Koin, että itsetuntoni kasvoi ja masennustilat helpottivat, mutta en vain osannut silloin elämääni muuttaa, niin kuin olen nyt myöhemmin osannut. Olin tässä vaiheessa myös umpiveloissa ja rahat hupenivat hetkessä. Osamaksua tuli otettua. Esimerkkinä se, kun ostin osamaksulla kotiteatteripaketin, koska sellainen oli saatava. Kuitenkaan minulla ei ollut maksukykyä ja tiesin sen. Maksut jäivät maksamatta ja kaikista vastaavista impulsiivisista tempauksista kertyi lisää velkaa. Kun maksukykyni oli täysin nollassa, jäivät puhelinlaskut hoitamatta niin, että piti aina avata uusi liittymä vanhan sulkeuduttua, niin kauan kuin se vielä luottotietojen puolesta onnistui. Päädyin prepaid-liittymiin, kun luottotietoja ei enää ollut. Kun käytin rahan pikaruokaan, tupakkaan, kaljaan ja muihin turhuuksiin, ei jäänyt rahaa maksaa laskuja pois. Laskut kasaantuivat niin, etten edes yrittänyt sopia maksujärjestelyistä. Luovutin ja jätin kirjekuoret suosiolla avaamatta. Diagnoosin sekä lääkityksen myötä, ymmärsin ensi kertaa sen, että jotain on pahasti vialla, eikä kyse ollutkaan tyhmyydestä, laiskuudesta, tai yleisestä aikaansaamattomuudesta. Uskalsin puhua tässä vaiheessa läheiselleni rahahuolistani, jonka seurauksena hän kauhistui. Minulla oli ulosotossa. Kun selvittiin alkujärkytyksestä, oli minun onneni, että sain apua ja selvisin veloista. Läheiseni on tietoisesti, ja myös tietämättään, kannatellut minua aina hädän hetkellä. Minulle on tärkeää muistaa, että ilman häntä en olisi ikinä päässyt jaloilleni silloin, kun olin käytännössä halvaantunut arjenhallinnan ja elämäni suhteen. Kaiken jälkeen olen kuitenkin vannonut sekä itselleni että läheiselleni, etten ota koskaan osamaksua tai luottokorttia. En silti saanut asioita vieläkään 4/

7 l u k i j a l t a mielestäni riittävästi kulkemaan eteenpäin. En tiedä, mutta uskon, ettei ADHD-oireisille aikuisille ollut elämässä opastavaa toimintaa Espoossa silloin, tai ainakaan minua ei sellaiseen ohjattu. Vasta, kun muutin Helsinkiin, sattui osakseni loistava lääkäri psykiatriselta poliklinikalta, joka jatkoi jo yllä olevaa hoitoani. Kuitenkin epäonnekseni hän vaihtoi muihin tehtäviin ja päätin, kun oli juuri hyvä hoito alkanut, että lähden yksityiselle. Siellä hoito varmasti jatkuu, ajattelin. Se suhde lääkärin kanssa ei toiminut, eikä hän jatkanut enää lääkitystäkään. Ainoa kerta, kun hän katsoi minua silmiin, oli kun ilmoitin, että koen ongelmieni olevan hänen ammattitaidolleen liian pieniä. Arvelin, että tässä tämä nyt sitten oli. Olin maani myynyt. Päätin kuitenkin, että menen terveyskeskukseen hakemaan uuden lähetteen psykiatriselle omalta lääkäriltä. En ole koskaan osannut pitää puoliani tai vaatia asioita lääkäreiltä. Usein koen nöyryyttäväksi sen, että ongelmien vähättely lääkärin taholta saa omanarvontunnon laskemaan entisestään. Minulle on suuri asia puhua lääkärin kanssa ja luotan siihen, että lääkäri ei valitse potilaitaan, vaan auttaa siinä missä suinkin kykenee. Oma lääkärini ihmetteli mainitessani, etten usko pääseväni takaisin psykiatriselle poliklinikalle, kun olin sieltä jopa vähän uhonneena ja pettyneenä lähtenyt läiskimään. Epäilin jo itsekin, että onko hyötyä yrittää. Terveyskeskuksen omalääkäri otti asiakseen heti soittaa ja selvittää missä mennään. Asiat järjestyivät ja sain uskoa itseeni, kun pääsin taas takaisin entiseen hoitopaikkaan. Siellä kuitenkin tapahtui ADHD:ni kannalta takaisku, sillä vaikka minulla oli ollut diagnoosi jo kauan, halusi uusi lääkärini sivuttaa koko asian. Kuitenkin vaadin, että pääsisin edes kokeisiin hormonitoiminnastani, kilpirauhasen toiminnasta ja muistakin veriarvoistani. Ei ollut vikaa missään. Hänen mielestään tunne-elämäni oli sekava ja ADHD vain mahdollinen. Tapasin hänet kolme kertaa. Vaadin, että saan uuden lääkärin. Se järjestyi minun kannaltani paremmin kuin olisin osannut odottaa. Aiempi lääkärini pystyi ottamaan minut takaisin potilaakseen ja pääsin puolentoista vuoden odotuksen jälkeen takaisin hoidon piiriin. Siitä alkoikin todellinen hoito ADHD:ni suhteen. Saimme käytyä ADHD:tä läpi paljon, ja lääkärini oli loistava näkemään minussa sen, mitä minä en itse nähnyt, potentiaalin selviämään ongelmistani. Olen vasta jälkeenpäin oivaltanut monta hänen sanomaansa. Tietous ei ollut ADHD:stä vielä suurta, mutta kannustus tavoitteen saavuttamiseen siinä, että löytäisin omat keinoni pärjätä elämässäni, sitäkin suurempaa. Lääkärini ehdotti, että hän laittaisi suosituksen ADHD-liitolle, jotta voisin päästä Kyyrönkaitaan arjenhallintakurssille, ja saisin tavata vertaisiani. Kokea ja jakaa elämää ja eritoten oppimaan arjenhallintaan liittyviä konsteja. Lähdin todella mielelläni. Kurssi oli alkusykäys täydelliselle elämänmuutokselleni. Tajusin, että minun elämäni tulee muuttumaan kokonaisvaltaisesti. Opin todella sen, etten ole yksin ja apua on saatavilla. Sain loistavan ystävän, myöhemmin tukihenkilön ja yhteistyökumppanin kyseiseltä kurssilta. Vaikka itsensä hyväksyminen oli helpottunut heti, oli kuitenkin niin suuren tietomäärän sisäistäminen niin nopeasti vaikeaa ja moni asia tuppasi unohtumaan. Ei pystynytkään pitämään kiinni niistä kaikista muutoksista, joihin oli sielunsa silmin valmis. Kurssista jäi kuitenkin minulle, niin kuin monelle muullekin luulisin, halu muuttaa asioita elämässään. Ja toki elämys vailla vertaa. Eväitä ei ollut kuitenkaan niin äkilliseen muutokseen kuin kuvittelin. Asiat jäivät hautumaan. Lääkärini ehdotti toista kurssia. Siinä oli toivoa paljon, ajatellen myös jo Kyyrönkaidassa opittujen asioiden kannalta. Ehdotuksena oli lähes viisi kuukautta kestävä arjenhallintakurssi, aihe kerrallaan selkeitä konsteja arjenhallintaan kerran viikossa. Lääkärini laittoi lähetteen Auroran Ryhmäterapiakeskukseen ja sain kutsun haastatteluun kurssia varten. Kun minä sitten pääsin kurssille, oli odottaminen tuntunut pit- Jatkuu seuraavalla sivulla >>> 7 4/

8 l u k i j a l t a kältä, sillä haastattelusta oli kulunut aikaa kurssin alkamiseen pari kuukautta ja motivaatio elämänmuutokseen oli valtava. Odotus kuitenkin palkittiin. Kun kurssi alkoi, en ollut tietoinen murto-osastakaan siitä, mistä olen nyt. Oma työni arjen eteen on palkinnut minut parhaiten koko elämässäni. Työ, jota itseni kanssa koko ajan jatkan, on vain enemmän oppia itsestään ja sitä kautta koko ajan elämää ADHD:n kannalta helpottavaa. Kun aloitin suoran ja päättäväisen elämän muutoksen, tein selkeitä järjestelyjä. Olin saanut kurssilta heti ponnetta kehittää omaa ympäristöäni minulle sopivaksi. Olin pyrkinyt elämässä pysymään perässä siinä, mitä muut tekivät. Rahan käyttö oli holtitonta vielä tässä vaiheessa, mutta muun muassa siihen tuli tolkkua hyvinkin nopeasti. Kun tein selkeitä laskutoimituksia, järkytyin siitä, miten paljon menee rahaa esim. energiajuomiin. Kohdallani n.4 päivässä. n.120 kuukaudessa! Hampurilaisiin, pitsaan ja muihin herkkuihin päivässä meni vähintään rahaa, joka on kuitenkin n kuukautta kohden! Vaihdoin myös limun juonnin mehuun, joten siitäkin jokunen säästö. Jo muuttamalla nämä tottumukset, kohdallani jäi ensimmäistä kertaa elämässäni palkasta mitään säästöön. Olen laittanut vasta viimeisen vuoden aikana ensimmäistä kertaa ruokaa itse, siis edes jotenkin säännöllisesti, kun olen pikaruokaa ja ulkona syömistä vältellyt. Töissä olen muuttanut tapojani niin, että sen hampurilaisaterian sijasta käyn hakemassa jotain evästä kaupasta ja tarpeen mukaan syön sitten kotona illalla. Olen herkkä vieläkin laittamaan rahani johonkin, mutta nyt olen osannut ostaa rahoillani hyödyllisiä asioita, asioita joista on minulle pidempää iloa. Olen voinut harrastaa ja ostaa uusia vaatteita, tietokoneen ja joitain muita asioita joista olen haaveillut! Laskuista osan hoitaa läheinen. Maksan sitten hänelle kertasummana aina kertyneet maksut, kuten auton osamaksun, vakuutuksen ja puhelin-, sekä nettilaskut. Näin vältän eräpäivien ylittymisen ja sitä kautta karhulaskujen korot! Kuitenkin vuokran olen aina saanut itse hoidettua, sillä työnantajani kanssa olemme sopineet hänen laittavan palkastani vuokraosuuden toiselle tililleni ja sieltä sitten on suoraveloitus vuokran antajalleni. Kun kotini oli kaatopaikka ja asuin sen keskellä, en kehdannut päästää ketään kylään, tai saati kutsua. Sain kuitenkin avukseni ystävän, joka oli valmis auttamaan kotini suursiivouksessa. Itse sellaisen urakan tekeminen oli turha kuvitelma. Teimme valtavan työn pienessä yksiössäni ja jätesäkeittäin rojua sitten ulos kärrättiin. Tämä siivottomuus oli aina toistunut elämässäni, asuin sitten missä asuinkaan. Otin käyttöön konstin, joka muodostui rutiiniksi yllättävän nopeasti. Kun oli kunnon suursiivous tehty, päätin, että siitä hetkestä eteenpäin järjestän tavarat paikalleen ja roskat roskikseen joka aamu, kun herään. Aikaa siihen menee päivässä 5 10 minuuttia. Olen myös tehnyt itselleni listan, jonka mukaan toteutan imuroinnin, tiskaamisen, pölyjen pyyhinnän ja muun muassa lakanoiden vaihdon kerran viikossa. Vasta, kun on homma hoidettu, laitan rastin ruutuun. Kotini on viihtyisämpi ja kehtaan taas kutsua kavereita kylään. Lisäksi olen palkinnut itseni sitten jotenkin vaikka ostamalla jotain herkullista. Silloin, kun aloitin aktiivisen aamuisen siivousrutiinini suurella tarmolla, en huomannut pitää huolta hygieniastani. Kävi aikalailla nolo tilanne, kun olin aina tottunut heräämään tuntia ennen, kun lähden töihin, jotta ehtisin käydä suihkussa. En aikaistanut heräämistäni ja jotenkin suihku jäi sitten niinkin vähälle, etten käynyt siellä reiluun viikkoon. Haisin kai pahalle, koska töissäkin huomautettiin, sillä rutiini oli vaihtunut toiseen. Olin vain siivonnut. Ymmärsin äkkiä kuitenkin, että kun käyn joka toinen aamu suihkussa, ja joka toinen aamu siivoan, homma hoituu ja hygieniastakin tulee pidettyä huolta. Nyt olen kuitenkin aikaistanut heräämistäni, jotta ehtisin kummatkin, mutta aina ei vain jaksa. Joillekin on varmasti utopiaa, että joka aamu olisi siivottavaa, mutta monille, tai ainakin minulle se on fakta. Suurimpia vaikeuksia on tuottanut yleinen impulsiivisuus. Olen räyhännyt työpaikalla ja ihmetellyt, miten olen saanut jatkaa. Olen ollut välillä niin vihainen siitä, etten ole osannut selittää pahaa oloani, enkä tunnemyrskyjen keskellä ole saanut koskaan sanottua sitä, mitä haluaisin. Suutun. Olen tavattoman kärsimätön ja kärsimättömyys, kun muut ovat mielestäni liian hitaita, haittaa aika ajoin, mutta työyhteisöni on ymmärtäväinen ja yritän ymmärtää heitä parhaani mukaan. Hitaita he eivät ole kuin minun mielestäni ja satunnaisesti syntyneinä aikoina. Sitten yritän olla kärsivällinen, kävellä, tehdä omia hommia, lukea lehteä ja syödä vaikka pari keksiä. En vain välillä jaksa millään odottaa. Lopetan odottamisen todella herkästi. Jos ei ole töitä, tuntuu siltä kuin aika olisi paikallaan. Kun taas on kiire ja hommia riittää, olen ehdottomasti parhaimmillani. Mutta töissä ilmapiiri on huumoria täynnä, joten itsestään vitsailemisen taito on onni omistaa. Olen nyt sellaisessa elämäntilanteessa, joka on minun vanhaan elämään verrattuna tasapainoista ja onnellista. Osaan sanoa jopa tarvittaessa ei, ja syvät masennukset ovat kaikonneet. Ahdistukset ovat myös helpottuneet huomattavasti, enkä hätäänny enää niin paljon, niin pienestä. Minun omat piirteeni eivät ole muuttuneet niin, että kokisin olevani erilainen. Olen vain saanut asiani tasapainoon ja sitä kautta oppinut hyväksymään tämän hetken tilanteen, missä olen ja toimimaan sen mukaan. Olen osannut selittää elämäni vaikeuksia läheisilleni ja heidän on ollut helpompi minua ymmärtää ja auttaa tarpeen niin vaatiessa. Kokemukset ovat kasvattaneet minua henkisesti todella, enkä vaihtaisi niitä enää mihinkään. Ilman kaikkea hoitoa, mitä olen saanut, olisin ajautunut totisesti ojasta isoon allikkoon. Kun arkeni on nyt sellaisessa kunnossa, missä se ei aiheuta jatkuvaa painetta, olen pystynyt keskittymään, lepäämään enemmän ja saanut tehtyä niitä asioita, joita minulla on aina ollut ADHD:n vuoksi vaikea tehdä. Teksti Antti Kosonen Ryhmäterapiakeskuksessa toteutettavan strukturoidun ADHD-vertaistukiryhmän ohjaaja 4/

9 l y h y e s t i Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry:n nimi muuttuu Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry:n nimi muuttuu alkaen. Liiton uudeksi nimeksi tulee Aivoliitto ry. Asiasta päätti Oulussa kokoontunut liittovaltuusto. Aivohalvaus- ja dysfasialiitolle on jo pitkään etsitty uutta, lyhyempää ja modernimpaa nimeä. - Puhevammaisia edustavana järjestönä tarvitsemme yksinkertaisen ja selkeän nimen, korostaa liiton toiminnanjohtaja Tiina Viljanen. Aivohalvauksen sijaan liitossa on käytetty termiä aivoverenkiertohäiriö (AVH). Se on yhteisnimitys ohimeneville (TIA) tai pitkäaikaisia neurologisia oireita aiheuttaville aivoverisuonten tukoksille ja vuodoille tai muille aivoverenkiertohäiriöille julkaistu Käypä hoito -suositus puolestaan valitsi dysfasian sijasta termin lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus kansainvälisen käytännön mukaisesti (specific language impairment, SLI). Suosituksen on laatinut Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen ja asettama työryhmä. - Aivoverenkierto on elintärkeää aivojen toiminnalle ja välttämätöntä ihmisen toimintakyvyn kannalta. Aivoista lähtevät myös puhe ja kieli, jotka mahdollistavat inhimillisen vuorovaikutuksen. Kognitioon ja kommunikaatioon liittyvät vaikeudet eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Meidän tehtäväkenttämme leikkaa sekä monia muita neurologisia sairauksia ja vammoja että myös valtimoterveyttä, sanoo toiminnanjohtaja Tiina Viljanen. Liiton nimi on vaihdellut vuosien aikana. Se oli aluksi Afasialiitto ry ( ), Afasia- ja aivohalvausyhdistysten liitto ry ( ), Aivohalvaus- ja afasialiitto ry ( ) ja Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry ( ). Aivohalvaus- ja dysfasialiitto, alkaen Aivoliitto, on kansanterveys-, vammais- ja potilasjärjestö, joka tukee edustamiensa ryhmien arjessa selviytymistä. Liitto on toiminut vuodesta 1977 lähtien. Tiedote Lisätietoja: Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry, www. stroke.fi; Aivohalvaus- ja dysfasialiiton toiminnanjohtaja Tiina Viljanen, p , , tiina.viljanen@stroke.fi Aivoinfarktin Käypä hoito -suositus, Lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus (dysfasia), ADHD-aikuisten psykologinen kuntoutus auttaa Psykologian lisensiaatti Maarit Virta väittää Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan, että AD- HD-aikuisten psykologinen kuntoutus tehoaa. Tutkimus on erittäin ajankohtainen, sillä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön kuntoutuksesta aikuisilla ei ole juurikaan aiempaa tutkimustietoa. Virran tutkimus perustuu kahteen interventiotutkimushankkeeseen. Ensimmäisessä tutkimuksessa Virta tutkii kognitiivis-behavioraalisesti (CBT) orientoituneen ryhmäkuntoutuksen (n=29) hyödyllisyyttä. Kuntoutusta edeltäneen kolmen kuukauden odotusajan aikana ei oireissa itsearviokyselylomakkeilla mitattuna tapahtunut muutosta. Kuntoutuksen jälkeen oireet sen sijaan vähenivät. Kuuden kuukauden seurannassa todettiin hyödyn pääosin säilyneen. Toisessa tutkimushankkeessa tutkittiin lyhyen hypnoterapian (n=9), yksilöllisen CBT:n (n=10) ja tietokonepohjaisen kognitiivisen harjoittelun (n=9) hyödyllisyyttä verrattuna toisiinsa ja kontrolliryhmään (n=10). Itsearviointikyselylomakkeista muodostetun AD- HD-oireita mittaavan summamuuttajan perusteella seitsemän hypnoterapiaan, kuuden CBT:hen, kahden kognitiiviseen harjoitteluun ja kahden kontrolliryhmään osallistuneen oireet vähenivät. Millään ryhmällä ei ollut todettavissa muutoksia kognitiivisessa suoriutumisessa. Virran mukaan hypnoterapia- ja CBT-ryhmissä oireet vähenivät. Kognitiiviseen harjoitteluun osallistuneilla harjoiteltujen tehtävien tulokset kohenivat, mutta tämä kohentuminen ei yleistynyt kognitiiviseen suoriutumiseen tai itsearvioituihin oireisiin. Virran mukaan jatkossa on tärkeää tutkia kuntoutusmuotoja pidemmillä kuntoutusjaksoilla ja laajemmilla aineistoilla sekä käyttää esimerkiksi elämänlaadun ja kognitiivisen harjoittelun erilaisia mittareita. Kliinisessä työssä on tärkeää järjestää ADHD-aikuisille lääkityksen lisäksi myös psykososiaalisia hoitoja. Maarit Virta on valmistunut psykologiksi vuonna 1994, psykologian lisensiaatiksi ja neuropsykologian erikoispsykologiksi vuonna Hän on myös hypnoterapeutti ja valmistuu vuonna 2011 psykoterapeutiksi. Hän työskentelee toimitusjohtajana ja neuropsykologina Psykologipalvelu Psyyke -nimisessä yrityksessään. Väitöskirja on sähköisesti luettavissa osoitteessa: 9 4/ Helsingin yliopisto Viestintä

10 Turvallisessa kyydissä haasteita hakemaan Ratsastusterapian menetelmät ADHD-oireisen lapsen ja nuoren kuntoutuksessa Suomalaiset ratsastusterapeutit ovat tehneet kuntouttavaa työtä monenlaisten asiakasryhmien kanssa yli 20 vuoden ajan. Parhaiten ratsastusterapia edelleen tunnetaan liikuntavammaisten kuntoutusmuotona. Ratsastusterapia sekoitetaan toisinaan vammaisratsastukseen, joka on harrastustoimintaa. Nykyisin kasvava määrä ratsastusterapeutteja työskentelee psyykkisen kuntoutuksen saralla. Ratsastusterapia on varteenotettava kuntoutusmuoto ADHD-oireisen lapsen ja nuoren kohdalla monipuolisuutensa vuoksi. Ratsastusterapia tarjoaa sekä kuntoutusta kehonhahmotuksen ja tasapainon vahvistamiseksi että mielialaan ja psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavia elementtejä. ADHD-oireisella lapsella saattaa olla oppimisvaikeuksia, joiden taustalla on pulmia kehonhahmotuksessa ja ns. sensorisessa integraatiossa. Sensorinen integraatio on neurologinen prosessi, jossa ihminen saa tietoa kehostaan ja ympäristöstään aistiensa kautta, jäsentää ja yhdistää tämän tiedon sekä käyttää sitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan tarkoituksenmukaisia reaktioita erilaisiin haasteisiin, jotta hän voi oppia ja toimia sujuvasti arkielämässä (Kranowitz 2004). Sensorisen integraation ongelmat voivat näkyä arjessa mm. hitaana liikunnallisten taitojen oppimisena. Lapsi saattaa oppia ikätovereitaan hitaammin pyöräilemään, hiihtämään ja luistelemaan. Lapsi on usein epävarma niissä liikunnallisissa tilanteissa, joissa jalat irtoavat maasta. Erityisesti nämä lapset hyötyvät ratsastusterapiasta, koska hevosen liikkeiden tuottamat sensoriset ärsykkeet lisäävät kuntoutujan tietoisuutta omasta kehostaan ja sitä kautta edesauttavat sensorisen integraation prosessia (Sandström 2000). Ratsastusterapiassa hevosen käynnissä tapahtuvaa toistuvaa rytmistä liikestimulaatiota on mahdotonta jäljitellä mekaanisesti. Ratsastajan istuessa kävelevän hevosen selässä jatkuvat vuoroittaiset kiertoliikkeet liikuttavat vuoroin lapsen kumpaakin kehonpuoliskoa rytmikkäästi ja symmetrisesti. Kehotietoisuutta lisääviä hevosen selässä toteutettavia harjoituksia ovat muun muassa takaperin ratsastaminen, silmät kiinni ratsastaminen, mäkityöskentely, erilaisilla alustoilla ratsastaminen, takin riisuminen ja pukeminen kävelevän hevosen selässä, taitojen lisääntyessä ravi, laukka ja hiihtoratsastus. Kehotietoisuuden parantuessa lapsen kyky erottaa itse muista ja ymmärtää muiden ihmisten toimintoja, ajatuksia ja tunteita paranee. Mitä parempi kehonhahmotus, sitä parempi toimintakyky. Kuka täällä määrää? - Rajat luovat turvallisuutta Talli on hevosen koti. Tallissa ei saa juosta. Tallissa ei saa huutaa. Ratsastusterapiaan tulevalla lapsella on harvoin tarve kyseenalaistaa terapiatilanteessa noudatettavia sääntöjä. Talliympäristössä on selkeä struktuuri ja huomiokykyä hajottavia tekijöitä on vähän. Monen ADHD-oireisen lapsen perheessä säännöistä ja rajoista käydään arjessa toistuvaa kamppailua. Hevonen on ratsastusterapiassa niin suuri auktoriteetti, että siitä riittää vähän terapeutillekin. Ratsastusterapeutti joutuu harvoin totaaliselle törmäyskurssille edes rajusti oireilevan lapsen kanssa. Rajojen kanssa kamppailevaa lasta kiinnostavat usein hevoslauman sisäiset suhteet ja johtajuus. Käytösongelmien kanssa kamppaileva lapsi voi ihmetellä sitäkin, miksi hevonen tottelee häntä, vaikka sen ei olisi pakko. Hevoslauman tarkkailu ja hevosen käyttäytymisen pohtiminen tarjoavat ratsastusterapiatunnilla oivallisen tilaisuuden keskusteluun säännöistä, johtamisesta ja tottelemisesta. Mistä minä sen voisin tietää, miltä hevosesta tuntuu? - Tunnesanoja etsimässä Omien tunteiden sanoittaminen ei ole aina helppo juttu aikuisellekaan. Lapselle se on kaksin verroin haastavampaa. Otsikon sanat ovat alakouluikäisen pojan suusta, joka katseli terapiatunnin päättyessä hevoskortteja, jotka kuvaavat hevosta erilaisten tunteiden vallassa. Terapeutti oli kehottanut häntä valitsemaan kortin, joka kuvaisi hevosen tunnetta pojan harjatessa sitä aiemmin tunnilla. 4/

11 Ratsastusterapiatunneilla tunteiden tunnistamista ja nimeämistä voidaan harjoitella erilaisten apuvälineiden avulla. Pienten lasten kanssa toimittaessa oivallisia apuvälineitä ovat mm. erilaisia tunteita kuvaavat Nalle-kortit ja kuvallinen pelkomittari. Kun terapia etenee vaiheeseen, jossa omille tunteille löytyy sanat myös ikävissä pettymys- ja rajoittamistilanteissa, vähenee lapsen tarve purkaa pettymyksen tunteet kielteiseen toimintaan. Hevonen lapsen peilinä Hevonen on ratsastajansa ja hoitajansa peili. Laumaeläimenä hevonen aistii herkästi ihmisen sellaisetkin mielentilat, joista hän ei itse sillä hetkellä ole tietoinen. Herkkä terapiahevonen heijastelee lapsen käytöstä ja antaa näin välitöntä palautetta lapsen toiminnasta terapiatilanteessa. Lapsen harjatessa hevosta levottomasti liikehtien ja hätäisin vedoin alkaa hevonenkin liikehtiä levottomasti hoitohetken aikana. Terapeutin ohjatessa lasta rauhallisempiin otteisiin asettuu hevonen nauttimaan saamastaan hoivasta ja huomiosta. Lapsi näkee välittömästi oman toimintansa konkreettiset seuraamukset ja oppii havaitsemaan oman toimintansa vaikutuksen ympäristöön. Tää menee mulla kuitenkin ihan pieleen - Onnistumisen kokemuksia metsästämässä Hevonen on uljas ja voimakas, mutta terapiahevonen on myös luotettava ja turvallinen. Ratsastusterapiassa maasta käsin ja ratsain toteutettavat harjoitukset tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin. Hevosen hallitsemiseen tarvitaan tahdonvoimaa. Aina sitä ei terapiaan tulevalla lapsella aluksi ole, mutta harjoitellen se vähän kerrassaan lisääntyy. Suuren eläimen hallitseminen taluttamalla tai ratsain on voimaannuttava kokemus kenelle tahansa. Terapeutti voi ohjata lasta hoivaamaan hevosta niin, että hevonen silmin nähden nauttii saamastaan huomiosta. Lapselle, joka saa arjessa paljon kielteistä palautetta omasta toiminnastaan, hyvän olon aikaansaaminen suurelle eläimelle on parantava kokemus. Lopuksi Vilkas lapsi tarvitsee turvalliset rajat, apua tunteiden sanallistamisessa ja kokemuksen oman kehon hallinnasta. Talliympäristön tarjoama struktuuri ja terapiahevosen lapselle asettamat rajat vaikuttavat niin, että levottoman lapsen mieli koostuu ja rauhoittuu. Lapsen ja hevosen sanaton vuorovaikutus avaa ratsastusterapeutille tien hoidettavansa mieleen, jolloin terapeutilla on mahdollisuus sanallistaa niitä tunteita, joille lapsi itse ei löydä sanoja. Ratsastusterapeutin tehtävä on luoda terapiatilanteeseen turvalliset puitteet. Tällöin ratsastusterapia auttaa levotonta lasta tulemaan tietoiseksi tunteistaan, sanoittamaan ja hyväksymään niitä sekä löytämään keinoja tulla toimeen vaikeita tunteita herättävissä tilanteissa. Lasten pitäisi saada hiljaa kasvaa aikuisten maailmaan oppia ottamaan ja antamaan oppia tuntemaan pelkoa, mutta selviytymään siitä -Märtä Tikkanen (1978) Vuosisadan rakkaustarina- Ratsastusterapian menetelmin voidaan hoitaa myös ADHD-oireisia aikuisia. Teksti Pauliina Tuomivaara, ratsastusterapeutti SRT, psykologi Kuvat Antero Holappa Artikkelin kirjoittaja on lasten ja nuorten hoitoon perehtynyt ratsastusterapeutti, minkä vuoksi artikkelin sisältö painottuu lasten ja nuorten ratsastusterapiamenetelmien kuvaamiseen. Lähteet Kranowitz, C. S. (2004) Tahatonta tohellusta. Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä. PS-kustannus, Jyväskylä. Sandström, M. (2000) Ratsastusterapian vaikutukset neurofysiologian ja tutkimustulosten näkökulmasta. Suomen Kuntoutusliitto. Tikkanen, M. (1978) Vuosisadan rakkaustarina. Tammi. Lisätietoja aiheesta /

12 Haastavasti käyttäytyvän - koostetta koulutuspäivältä Euroopassa vietettiin viikolla 38 ADHD-tietoisuusviikkoa. Tietoisuusviikon merkeissä ADHD-liitto yhdessä Suomen Lastenhoitoyhdistyksen ADHDkeskuksen kanssa järjestivät yhteisen koulutuspäivän, jossa pohdittiin haasteellisen käyttäytymisen taustatekijöitä sekä arjen tukitoimia. Irma Moilanen Syyskuinen koulutuspäivä keräsi Oulun kaupungin pääkirjaston auditorioon noin 165 innokasta kuulijaa, eri alojen ammattilaisia kuin myös heitä, joita ADHD lähipiirissä koskettaa. ADHD-liiton järjestösuunnittelija Anu Kippola-Pääkkönen avasi koulutustilaisuuden ja viritti kuulijoita aiheeseen kertomalla rakastettavan satuhahmon Vaahteramäen Eemelin metkuiluista ja siitä, miten lähiympäristön ymmärtävällä ohjauksella Eemelistäkin tuli kunnon kansalainen ja jopa kunnanvaltuuston puheenjohtaja. ADHD-tietoisuusviikon aloitukseksi Sanomalehti Kalevassa julkaistiin Kippola-Pääkkösen artikkeli Vaahteramäen Eemelit 2000-luvulla. Oulun yliopiston lastenpsykiatrian emerita professori ja ADHD Käypähoito-työryhmän puheenjohtaja Irma Moilanen valotti kuulijoille haastavan käyttäytymisen ilmiasuja sekä oireiden neurobiologisia ja psykososiaalisia taustamekanismeja. Lapsen haastava käytös nostattaa usein sekä tarkoituksella että tahtomattaan lasta ympäröivissä aikuisissa ja lapsissa negatiivisia tunteita. Haastava käytös on aina vuorovaikutuksen ongelma ja myös aikuisesta riippuu, millaista käytöstä on vaikea kestää ja miksi. Haastava käytös herättää aikuisessa itsessään muistoja ja ajatuksia, etenkin omia avuttomuuden tunteita. Lapsen haastava käytös voi ilmetä esimerkiksi aggressiivisuutena, tulistuvuutena, välinpitämättömyytenä, juuttuvuutena. Haastavaa käytöstä voi esiintyä eri syistä ja eri tilanteissa. Haastavaa käytöstä ilmenee usein ADHD:ssä etenkin, jos ADHD:hen liittyy muitakin ongelmia. Käytöshäiriöihin ja uhmakkuushäiriöihin sekä autismikirjon häiriöihin liittyy erilaisia käyttäytymisen haasteita. Haastava käytös liittyy lapsella usein tilanteisiin, joissa hänen ahdistuneisuuden ja keinottomuuden tunteet nousevat esille ja lapsi ei selviä tilanteesta muilla keinoin. Osalla lapsista ahdistuneisuus purkautuu esille mm. pahana olona, jännittyneisyytenä ja syrjään vetäytymisenä kun taas toiset lapset purkavat jännityksen nopeammin ja toimivat aggressiivisesti ulospäin. Rakentavin keino purkaa ahdistusta on puhua pahasta olostaan. Lapsi, joka pystyy purkamaan sanallisesti tunteitaan, saa osakseen ymmärrystä ja tällöin hänen voimat 4/

13 lapsen tukeminen Silve Serenius-Sirve Carolina Martin kasvavat kestämään pettymyksiä. Pienillä lapsilla ja lapsilla, joilla on neurologisia kehityksen vaikeuksia voi olla kuitenkin tavallista haasteellisempaa tunnistaa ja kuvata omia tunteitaan ja he tarvitsevat enemmän aikuisen tukea tunteiden tunnistamiseen, käsittelemiseen ja ilmaisemiseen. Haastavassa käyttäytymisessä on usein geneettinen, neurobiologinen tausta. Esimerkiksi ADHD:hen liittyy laajaalaista hermoverkkojen toiminnan häiriötä ja ongelmaa keskushermoston välittäjäaineiden toiminnassa, erityisesti noradrenaliinin ja dopamiinin säätelyssä. Neurobiologisten riskitekijöiden lisäksi psykososiaaliset tekijät ja erityisesti lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde vaikuttaa siihen, millaisen ilmiasun lapsen käyttäytymisen piirteet saavat. Kyllin hyvä kiintymyssuhde on omiaan ehkäisemään haastavan käytöksen kehittymistä. Luja ja lempeä kasvatus on lapselle parasta. Tämä tarkoittaa sitä, että aikuinen välittää ja osoittaa tunnetasolla rakkautta lapselle, mutta silti toimii lapsen kanssa johdonmukaisesti rajoja asettaen. Haastavasti käyttäytyvä lapsi ja hänen perheensä tarvitsee ja hyötyy usein ulkopuolisesta tuesta, mikä voi olla yksilöllisesti määräytyen esimerkiksi neuvontaa ja ohjausta, pedagogisia toimenpiteitä, lääkehoitoa, psykoterapiaa, perhekoulutoimintaa, toimintaterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta ja/tai järjestöistä löytyvää vertaistukitoimintaa. Esityksessään Moilanen pohti lempeästi myös sitä, että elämmekö nyt sellaisessa kaikki mulle heti tänne nyt kulttuurissa, jossa lapseltakin voi olla vaikea kieltää mitään ja lapsen luontaista malttamattomuutta on ympäristö ehkä vahvistamassa. Lastaan aina tottelevat vanhemmat voivat hyvää tarkoittaessaan ihan vahingossa olla edesauttamassa lapsen kasvua Kiinan keisariksi. Tämä voi kostautua myöhemmin, koska päiväkodissa ja koulussa pitää sopeutua isompaan ryhmään ja ottaa huomioon muidenkin lasten tunteita ja tarpeita. Siksi lapsen on tärkeää oppia vanhempien tuella sietämään myös pettymyksiä. Lapsi pystyy käsittelemään pettymysten aiheuttamia pahan mielen tunteita turvallisen aikuisen rinnalla ja tämä rakentaa hänelle tärkeitä selviytymismalleja myöhempää elämää varten. Haastavasti käyttäytyvän lapsen ja perheen tukeminen ADHD-keskuksen yksikönjohtaja, psykologi Silve Serenius-Sirve ja lapsiperhetyön asiantuntija, sosiaalityöntekijä Carolina Martin luennoivat koulutuksessa haastavasti käyttäytyvän lapsen perheen huomioimisesta ja tuen tarpeesta. Luennoilla korostettiin mm. haastavien lasten vanhempien suurempaa riskiä uupua ja vanhemmuuteen Jatkuu seuraavalla aukeamalla >>>>> 13 4/

14 tavallista enemmän liittyviä vaaratekijöitä, kuten negatiivinen vuorovaikutus perheessä, perheen sosiaalinen eristäytyminen, koettelemukset vanhempien parisuhteessa sekä sisaruksiin kohdistuvat vaatimukset. Kun perheessä on haastava lapsi, sisarusten välillä saattaa usein esiintyä riitelyä, kiusaamista, ärsyttämistä ja keskinäistä kilpailua vanhempien huomiosta. Lisäksi voi ilmetä mustasukkaisuutta ja toisen lapsen kielteisen toiminnan matkimista. Haastavasti käyttäytyvä lapsi saattaa viedä kaiken vanhempien energian ja huomion, jolloin sisarukset jäävät vähemmälle huomiolle. Tämä voi johtaa niin kutsuttuun kiltin lapsen -syndroomaan, jolloin sisaruksilla ei ole perheessä tilaa näyttää tunteitaan tai käyttäytyä huonosti. Tarve pärjäämiseen nousee, kun sisarukset eivät halua aiheuttaa vanhemmilleen enempää huolta. Toisinaan kun haastavasti käyttäytyvän lapsen käytös tasoittuu, voivat sisarukset puolestaan sovittaa itselleen hankalan lapsen roolia. Vanhemmat voivat omalla toimillaan helpottaa perheen kahtia jakoisuutta kohtelemalla kaikkia lapsia oikeudenmukaisesti, jolloin kaikilta lapsilta vaaditaan yhtä paljon, mutta haastavasti käyttävä lapsi saa toimintaansa enemmän tukea. Aikuisten on myös huolehdittava, että he antavat tasapuolisesti aikaa kaikille lapsille sekä yhdessä että erikseen. Jokaiselle lapselle olisi hyvä myös jakaa oma vastuualue kotitöistä. Lisäksi perheessä on hyvä vetää rajoja ja tehdä sopimuksia kunkin lapsen omista tavaroista ja omasta alueesta, johon ei toiset saa koskea tai mennä. Lisäksi on tärkeää, että molemmat vanhemmat vetävät kasvatuksessa yhtenäistä linjaa. Perheessä vallitseva negatiivinen vuorovaikutus johtaa usein tilanteeseen, jossa vanhemmat tulkitsevat lastaan väärin ja näkevät hänessä vain vähän positiivisia puolia. Vanhempi kokee huonommuutta vanhempana, jolloin kasvatus voi muuttua yhä kovemmaksi ja uhkailevammaksi. Negatiivinen vuorovaikutus vaikuttaa lapsen itsetuntoon kielteisesti ja ylläpitää lapsen häiriökäyttäytymistä. Vanhemmat tuntevat kokeilleensa jo kaikki keinot, jolloin kielteinen vuorovaikutus muuttuu rutiiniksi. Apua negatiiviseen kehään on mahdollista saada ammattihenkilön kanssa käydyistä keskusteluista, joissa tuetaan positiivista lähestymistapaa, haetaan uusia keinoja arkeen ja autetaan vanhempia näkemään perheen tilanne uusin silmin. Perheen vuorovaikutuksessa kiinnitetään huomiota tapaan puhua lapselle, äänensävyyn ja ohjeiden antoon, käskyihin ja kehotuksiin. Vanhemmuustaitoja tuetaan mm. ADHD-keskuksen Perhekoulu POP toiminnassa, sekä vertaistukiryhmissä, perheterapiassa ja sopeutumisvalmennuskursseilla. Koulutuspäivän päätössanat esitti Suomen Lastenhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pia Sundell, joka kiitti koulutuksen järjestelyyn osallistuneita, luennoitsijoita ja aktiivista yleisöä. Antoisa seminaari päättyi esittelyyn toimivista menetelmistä lapsen käyttäytymisen muokkaamiseen. Käyttäytymisen muokkaus on tehokkainta silloin, kun vaikutetaan suoraan lapsen toimintaympäristöön, jota tulisi selkeyttää ja karsia, järjestää asioille tutut paikat ja huomioida häiriötekijät. Arkea tukee päiväohjelma rutiineineen, jota voi selkeyttää kuvilla ja muistilistoilla. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota palautteen antoon ja jättää ei-toivottu käyttäytyminen huomiotta aina kun mahdollista, koska kielteisenkin huomion saaminen ylläpitää käyttäytymistä. Koulutuspäivä sai erinomaiset palautteet. Erityisesti päivän luennoitsijoiden asiantuntijuus sai kiitosta ja osallistujat kokivat saaneensa käytännönläheistä ja ajattelemisen aiheista tietoa arkeen sovellettavaksi. Teksti ADHD-liitto ry, Anu Kippola-Pääkkönen Mirjami Koivunen Tuuli Korhonen Kuvat Anu Kippola-Pääkkönen 4/

15 Menetelmiä käyttäytymisen muokkaamiseen Toimiva vuorovaikutus Katsekontakti, kosketus, nimen käyttö Käytä sanoja, joita lapsi ymmärtää Vältä turhia sanoja ja toistoja Suorat käskyt Kerro suoraan, mitä odotat lapselta ja varmista, että hän on ymmärtänyt Käytä mieluummin käskyjä kuin kieltoja Yksi asia kerrallaan: anna aikaa reagoida Kielellinen ohje ei aina pelkästään riitä: kuvat, kirjalliset ohjeet, malli Rajoilla ja valinnoilla ohjaaminen Keskustele eri toimintavaihtoehdoista ja niiden seuraamuksista Lapsi tekee valintoja aikuisen asettamissa rajoissa Auta lasta tekemään valintoja ja löytämään ratkaisu, jonka seuraukset ovat myönteiset Toteuta seuraukset, vaikka ne olisivatkin epämieluisat Tehokas palaute Johdonmukainen Säännöllinen Selkeä Välitön Voimakas Palkkiojärjestelmä Aloita käyttäytymisestä, joka eniten hankaloittaa arkea Selvitä mistä ei-toivottu käyttäytyminen johtuu (laukaiseva tekijä) Mikä palkitsee käyttäytymistä (ylläpitävä tekijä) Anna vaihtoehtoja ei-toivotulle käyttäytymiselle Suunnittele palautteen anto Suunnittele palkkio (ja välietapit) Aseta realistiset tavoitteet Tilanteen katkaisu Jäähy, miettimistuoli Päätä valmiiksi, mistä seuraa jäähy Päätä valmiiksi, missä jäähy toteutetaan Toimivinta on yleensä säästää jäähy aggressiiviseen käytökseen Teksti Barnavårdsföreningen i Finland r.f. - Suomen Lastenhoitoyhdistys ry 15 4/

16 Suomalaiset pelaavat Kansalaisyhteiskunnan toimiva perusta RAY on sosiaali- ja terveysjärjestöjen päärahoittaja Suomessa. Avustukset ohjataan yhä vahvemmin järjestö- ja kansalaistoimintaan kuten vapaaehtois- ja vertaistyöhön, osallistumismahdollisuuksien edistämiseen sekä vaikuttamiseen ja edunvalvontaan. Järjestöjen kannattaa taistella sen puolesta, että RAY säilyy itsenäisenä ja peleillä kerätyt varat ohjataan jatkossakin tämän alan järjestöille, RAY:n toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre painottaa. Suomessa rahapelejä ovat jo vuosikymmenet tarjonneet kolme peliyhteisöä, RAY, Veikkaus ja Fintoto, kukin omilla tuotealueillaan. RAY:n ansiosta Suomeen on syntynyt runsaasti terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa ja hyviä käytäntöjä. Näistä esimerkkinä ovat Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekahvilat, vanhusten ystävätoiminta ja lasten ja nuorten nettiturvallisuutta edistävät hankkeet. Sinikka Mönkäre kannustaa järjestöjä puolustamaan toimivaa RAYrahoitusmallia ihan itsekkäistä syistä. Tiivis suhde järjestöjen ja RAY:n välillä on osa ainutlaatuista järjestelmää. Suomalaisista yli 70 % tukee tuoreiden mielipidemittausten mukaan RAY:n yksinoikeutta. Järjestöt tuovat edustamiltaan aloilta päätöksentekoon tietoa ja osaamista. Käytännön työn tekijöinä ne tuntevat suomalaisten arjen ja tietävät, missä tuen tarve on suurin. Me taas huolehdimme avustusjärjestelmän ajanmukaisuudesta sekä prosessin tasapuolisuudesta ja läpinäkyvyydestä, Mönkäre sanoo. Toimitusjohtajan mukaan muulla tavalla järjestetty pelitoiminta uhkaisi nykyistä rahoituspohjaa, jossa sosiaa- 4/

17 kansanterveydelle li- ja terveysjärjestöt saavat noin puolet kaikista rahapelaamisen voittovaroista. Tämän vuoksi lakiuudistus, joka takaa lakisääteiset yksinoikeuden nykytoimijoille, on saatava läpi viimeistään vuoden 2011 loppuun mennessä. Tuolloin nykyluvat umpeutuvat. Jaetut markkinat tukevat kehitystyötä Monipuolisella ja laadukkaalla kolmen yhtiön pelitarjonnalla on pyritty tavoittamaan laaja asiakaskunta, jotta pelaaminen ei keskittyisi samoille henkilöille. Kattavuudella ehkäistään myös laittomien pelien tarjontaa. RAY:n toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre Viime aikoina puhuttanut nettipokeri on hyvä esimerkki kattavan pelitarjonnan tarpeellisuudesta. Koska kotimaista vaihtoehtoa nettipokeriin ei ole ollut, tarpeen ovat täyttäneet ulkomaiset peliyhtiöt. Tilanne muuttuu, kun RAY avaa nettipelinsä kuluvan syksyn aikana. Kun jokainen yhtiö keskittyy kehittämään oman tuotealueensa pelejä, palveluja ja jakelua asiakaskeskeisesti, pysyy kotimainen tarjonta kattavana ja kilpailukykyisenä. Tämä pitää meidät virkeinä, tehokkaina ja innostaa kehitystyöhön, Mönkäre uskoo. Suomalaisten pelimarkkinoiden jakoa selkiytetään entisestään uudessa arpajaislaissa, jonka toinen vaihe tähtää yksinoikeuksien kirjaamiseen lakiin. Lailla Suomessa luovuttaisiin määräaikaisesta lupamenettelystä rahapelien harjoittamisessa. Avustuspotti on järjestöjen yhteinen voitto RAY haluaa turvata sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen aloittamalla nettipelit, tehostamalla nykyistä jakelumallia ja kehittämällä kokonaisvaltaisesti asiakkaiden pelikokemusta. Avustuksina jaettava osuus tuotosta kasvaa lähivuosina kuitenkin korkeintaan maltillisesti. Avustuspotin kehitykseen vaikuttavat pelitoiminnan vastuullisuusvaatimukset sekä pelaajien odotukset uudentyyppisistä peleistä ne vaativat meiltä investointeja. Lisäksi pelaamisen ikärajan nosto 18 vuoteen ja arpajaisveron korotus leikkaavat pottia, Mönkäre sanoo. Toisaalta tätä nykyä kolmanneksen voittopotista lohkaiseva sotiemme veteraanien hoitoon ja kuntoutukseen osoitettava osuus sekä julkisiin menoihin varattu summa pienenevät lähivuosina merkittävästi. Siten järjestöjen osuus avustuspotista on lähivuosina kasvamassa, vaikka RAY:n voittovarat eivät kokonaisuudessaan kasvaisi. Se miten raha järjestelmän sisällä jaetaan, on oma kysymyksensä. Asiaa tulee katsoa laajemmasta näkökulmasta kuin vain oman järjestön avustuksista käsin. Varmistetaan ensin yhdessä hyvän kokonaisuuden säilyminen. Teksti Henna Norberg Kuvat RAY Suomalaiset peliyhtiöt RAY: raha-automaatit ja kasinopelit; tunnetuimmat Pajatso, Hedelmäpelit, Pokeri, Ruletti Veikkaus: raha-arpajais- ja vedonlyöntipelit; tunnetuimmat Lotto, Keno, Vakioveikkaus, Ässä-arpa Fintoto: Toto eli raviveikkaukset*; tunnetuimmat Voittaja, Kaksari, Troikka *lakimuutos siirtää V5- ja V75-ravipelit Veikkaukselta Fintotolle. 17 4/

18 Näkymätön näkyväksi -kuntakampanja Teemana perusopetuslain muutos ADHD-liitto ry, Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry sekä Autismi- ja Aspergerliitto ry järjestivät nyt jo seitsemättä kertaa Näkymätön näkyväksi -kuntakampanjan. Tällä kertaan kampanjapaikkakuntina olivat Kaarina ja Lappeenranta. Tilaisuudet oli suunnattu näiden kuntien päättäjille, sosiaali-, terveys- ja opetustoimen viranhaltijoille sekä viestintävälineiden edustajille. Tilaisuuksien avulla pyrittiin viemään tietoa vähemmän tunnetuista neurologisista oireyhtymistä ja niiden aiheuttamista toimintarajoitteista. Lappeenranta Kirkas syksyinen aamu saatteli kuntakampanjaosallistujat Lappeenrannan kaupungintalon Valtuustosaliin. Aamukahvien jälkeen ADHD-liiton toiminnanjohtaja Virpi Dufva toivotti kiinnostuneet kuulijat tervetulleiksi Lappeenrannan kuntakampanjatilaisuuteen. Kaikkiaan paikalle oli saapunut 12 innokasta osallistujaa, sillä muutamat päällekkäiset tapahtumat olivat vaatineet osansa. Kuvassa vasemmalta Tuija Willberg, Virpi Dufva ja Eila Herrgård Tuija Willberg Pidemmittä puheitta Dufva antoi puheenvuoron kaupungin edustajalle kasvatus- ja opetustoimenjohtaja Tuija Willbergille. Willberg toivotti kaupungin puolesta järjestäjäliitot sekä osallistujat tervetulleiksi ja kertoi lyhyesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tilanteesta Lappeenrannassa. Tuija Willberg kertoi, että kasvatuksen saralla kaupungin missio on tehdä nuorista ilosii, pärjäävii, kloppaalei karjalaisii. Lappeenrannassa on melko paljon oppilaita erityisopetuksen piirissä verrattuna kansallisiin keskiarvoihin, totesi Willberg, mutta hän ei usko sen johtuvan siitä, että heillä Lappeenrannassa olisi muita enemmän erityislapsia ja -nuoria. Pikemminkin kyse on siitä, että heillä näihin asioihin on kiinnitetty paljon huomiota ja lapsi tai nuori pääsee tarvittaessa hyvin tuen piiriin. Lappeenrannassa on kehitetty erityisopetusta jo vuodesta 1995 alkaen, joten asiat ovat nykyään melko hyvin mallillaan. Erityisesti siirtymävaiheisiin on kiinnitetty huomiota ja erityislasten tueksi on koulutettu Neuropsykiatrisia valmentajia vuosina Puheenvuoronsa lopuksi Tuija Willberg kävi läpi perusopetuslaissa muuttuneita kohtia, ja muutosten aiheuttamia vaikutuksia Lappeenrannassa. Suurimpana, lain muutosten mukanaan tuomana, helpotuksena Willberg mainitsi sen, että jatkossa päätökset oppilaan opiskelun ja tukitoimien suhteen voidaan tehdä pedagogisen selvityksen perusteella. Enää ei tarvitse odotella esimerkiksi psykologin tai lääkärin lausuntoja, eikä diagnoosien varmistumista, että lapsi tai nuori pääsisi tukitoimien piiriin. Tukitoimet voidaan aloittaa heti, kun tarve niihin ilmenee. Lastenneurologian ylilääkäri Eila Herrgård aloitti puheenvuoronsa mainitsemalla lukuja eri oireyhtymien esiintyvyydestä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (EKSOTE) alueella. EKSOTEn alueella on noin alle 16-vuotiasta lasta. Tästä määrästä ADHD-oireisia oppilaita arvellaan minimissään olevan noin 400, samoin kuin kielellinen erityisvaikeus koskettaa myös noin 400 oppilasta. Aspergerin oireyhtymää arvellaan esiintyvän noin 50 oppilaalla. Lukemat perustuvat oireyhtymien yleisten esiintyvyysprosenttien minimiarvoihin. Kyseiset häiriöt ovat siis melko yleisiä, joten jo siksi niistä olisi hyvä puhua enemmän, mainitsi Herrgård. Yleisyyden lisäksi Eila Herrgård listasi muita tärkeitä syitä, miksi näistä häiriöistä tulisi keskustella enemmän. Avoin keskustelu antaa mahdollisuuden tukitoimien varhaiseen aloittamiseen, joka taas on yksi tärkeimmistä hoitoennustetta parantavista tekijöistä. Keskustelun ja tietoisuuden parantamisen avulla saadaan mahdollisuus estää nuorten ajautuminen syrjäy- 4/

19 Eila Herrgård tymisuhan alle sekä mahdollisuus koko perheen oikea-aikaiseen tukemiseen. Puheenvuoronsa aikana Eila Herrgård antoi kattavat perustiedot ADHD:stä, Aspergerin oireyhtymästä sekä kielellisestä erityisvaikeudesta (dysfasia). Kaikille näille häiriöille on yhteistä se, että varmimmin ne ovat havaittavissa kouluiässä tai hieman ennen sitä, harvemmin esiintyy pelkkää ADHD:tä, oppikirja Aspergerin oireyhtymää tai kielellistä erityisvaikeutta (sillä usein mukana on erilaisia liitännäissairauksia), sekä kaikkien näiden häiriöiden hoitoennuste paranee huomattavasti, mikäli tukitoimet päästään aloittamaan mahdollisimman varhain. Aamupäivän lopuksi ADHD-liiton toiminnanjohtaja Virpi Dufva käytti järjestön edustajan puheenvuoron esittelemällä kampanjan järjestäjäliittoja sekä niiden toimintaa. Lisäksi Dufva kertoi perusopetuslain muutoksen pääkohdista. Myös järjestöjen näkökulmasta varhaisia ja oikein kohdennettuja tukitoimia ei voida liikaa korostaa. Oikein kohdennetut ja oikea-aikaiset tukitoimet nousivatkin vahvasti esiin kaikissa tilaisuuden puheenvuoroissa. Yksilölliset ongelmat vaativat yksilöllisiä ratkaisuja. Päivän aiheet herättivät runsaasti keskustelua osallistujien kesken. Todettiin, että erityisvaikeuksista keskusteleminen on erittäin tärkeää, ja Lappeenrannassa päivähoito ja opetuspuoli ovatkin käyneet huolen puheeksiottamisen koulutuksen. Puheenvuoroissa tuotiin vahvasti esille myös sitä, että opettajien koulutukseen pitäisi panostaa vielä enemmän. Jokaisella opettajalla pitäisi olla tietoa ja taitoja erityisten oppilaiden kanssa työskentelyyn. Tällä hetkellä noiden tietojen ja taitojen hankkiminen on valitettavan paljon opettajan omasta kiinnostuksesta ja ajankäytöstä kiinni. Päivähoidon työntekijöiden sekä opettajien mielestä ADHD ja Aspergerin oireyhtymä tai niihin liittyvät piirteet olivat hieman helpompia havaita päiväkoti- ja kouluympäristössä, mutta kielellisen erityisvaikeuden havaitseminen tuottaa suuria ongelmia. Lapset osaavat hyvin peittää ja kompensoida kielelliset ongelmansa. Siksi lisätieto erityisvaikeuksista olisi erittäin tervetullutta. Toivottavasti tämä alkanut vuoropuhelu eri toimijoiden kesken jatkuu tilaisuuden jälkeenkin. Kaikkiaan osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä päivän antiin vaikka ajankohta koettiinkin hieman haasteelliseksi. Teksti Jari Hämäläinen tiedottaja ADHD-liitto ry Kuvat Mirjami Koivunen järjestösuunnittelija ADHD-liitto ry Kaarina Näkymätön näkyväksi -kampanjan Kaarinan tilaisuus pidettiin aamupäivällä Kaarinan kaupungintalon valtuustosalissa. Tilaisuuteen osallistui 13 henkilöä. Tilaisuuden avasi Kaarinan kaupungin valtuuston puheenjohtaja Matti Ranne. Hän toivotti osallistujat tervetulleiksi ja esitteli lyhyesti kaupunkiaan. Kaarina on merellinen, noin asukkaan keskisuuri kaupunki Varsinais-Suomessa. Tavoitteenamme on olla kilpailukykyisen Turun seudun vetovoimaisin kaupunki yrityksille, asukkaille, työntekijöille, matkailijoille sekä palveluntarjoajille. Tutkimusten mukaan olemme tässä onnistuneetkin. Meidät on myös valittu Suomen luovimmaksi kaupungiksi vuonna 2009, Matti Ranne kertoi. Matti Ranteen mukaan Kaarinan kaupungin toimintaa ohjaavina periaatteina ovat AARO-arvot eli asiakas- ja asukaslähtöisyys, avoimuus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus. Kaupunki haluaa tarjota hyvinvointia edistäviä palveluita oikeaan aikaan ja tasapuolisesti. Hän toivotti Kuntakampanjan tervetulleeksi kaupunkiin, sillä se auttaa tiedon välittämisessä ja Matti Ranne luki myös itsensä mukaan tietoa tarvitseviin. Kaarinassa kaupungissa perusopetuslain muutokseen varauduttiin jo hyvissä ajoin etukäteen. Perustimme ryhmän, joka laati Oppilaan tuen järjestämissuunnitelman kaupungin oppilaitoksille. Suunnitelma noudatti kaikissa toimintaohjeissaan jo etukäteen tiedossa olevia muutoksia. Kaupunki on saanut valtiolta avustusta hankkeeseen, jolla oppilaan tuen ja oppilashuollon järjestämistä kehitetään kouluttamalla rehtorit, opettajat ja oppilashuoltotyöryhmät uusiin määräyksiin ja yhteneväisiin toimintatapoihin, kertoi tilaisuuteen osallistunut Kaarinan kaupungin vs. koulutusjohtaja Tiina Sivusaari. Lastenneurologi Harri Arikka kertoi luennossaan perusopetuslain muutoksista, neurologisista oireyhtymistä ja häiriöistä sekä erityisen tuen järjestämiseen liittyvistä pulmista ja mahdollisuuksista kunnassa. Harri Arikka viittasi annettuun lakiin perusopetuslain muutoksista. Erityisopetus järjestetään oppilaan etu ja opetuksen järjestämi- Matti Ranne 19 4/

20 sedellytykset huomioon ottaen muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Erityisen tuen päätös voidaan tehdä, jos psykologisen tai lääketieteellisen arvion perusteella ilmenee, että oppilaan opetusta ei vamman, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön taikka muun vastaavan erityisen syyn vuoksi voida antaa muuten. Vammana tai sairautena voi olla liikunta-, aisti- tai kehitysvamma, autistinen kehityshäiriö, kehitys- tai käytöshäiriö tai sosiaaliset vaikeudet. Harri Arikan mukaan erilaisia oppimiseen ja kehitykseen liittyviä vaikeuksia arvellaan yleisesti olevan noin 20:lla %:lla lapsiväestöstä. Osalla oppimisvaikeuksien syynä on heikko motivaatio, huonot opiskelutottumukset, emotionaaliset ja psykososiaaliset vaikeudet. Noin 5 %:lla lapsista oppimisvaikeuksien syynä ovat kehitykselliset neurokognitiiviset vaikeudet. 2 %:lla lapsista oppimisvaikeuden aiheuttaa vaikea asteinen kehityshäiriö, pysyvä liikuntavamma, kehitysvamma tai pysyvä aistivamma. Tämä merkitsee aina lapselle vaikeavammaisuutta. Kunnalla pitäisi olla lasten varalta kokonaissuunnitelma, jossa huomioidaan kaikki lapset. Kaikkien lasten kehitystä on tuettava, joidenkin kohdalla tuen tarvetta on enemmän, korosti Harri Arikka. Arikan mukaan usein on niin, ettei kenelläkään kunnassa ole kokonaiskäsitystä erityistä tukea tarvitsevien Harri Arikka lasten määristä, eivätkä viranhaltijat tiedä toistensa toiminnasta. Tiedossa ei ole myöskään se, kuinka moni lapsista saa palveluja yksityiseltä puolelta. Mitä sitten tarvitaan lisää rahaa ja muita resursseja? Ei, vaan tietoa ja yhteistyötä. Harri Arikka toi esille ainutlaatuisen, Kaarinassa tehdyn selvityksen neuvolaikäisten lasten palvelu- ja kuntoutussuunnitelmien yhteensovittamisesta peruskunnassa. Se on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lastenneurologisen konsultaatiotyöryhmän ja perusterveydenhuollon yhteistyöhanke osana Vajaaliikkeisten kunto ry:n ja RAY:n rahoittamaa Lapsen ja nuoren hyvän kuntoutuksen toteutuminen palveluverkostossa projektia. Hankkeessa syntynyt Tarpeesta toimintaan -suositus tukitoimien järjestämisestä ja tiedon siirrosta tuo esiin kaksi suunnitelmaa. Toinen on yksilöllinen suunnitelma lapsen ja perheen tukitoimista ja toinen on kuntakohtainen suunnitelma palveluntarvitsijoiden määrästä ja yhteistyömallista hallintokuntien välillä. Ratkaistavina asioina ovat muun muassa se, kuka integroi ja kerää tiedon ja kuinka turvataan salassapitovelvollisuus ja tietosuoja. Tukitoimien suunnittelussa neuvola on keskeisessä asemassa 0 7-vuotiaiden lasten osalta, koulu 7 16-vuotiainen lasten kohdalla, minkä jälkeen painopiste siirtyy sosiaalitoimelle. 4/ Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen Aivohalvaus- ja dysfasialiitosta (vas.), puheenjohtaja Teija Jalanne ADHD-liitosta, valtuuston puheenjohtaja Matti Ranne Kaarinasta ja puheenjohtaja Tuuli Siljamäki Turun Seudun Dysfasia-, ADHD- ja Autismiyhdistys ry:stä keskustelivat Kaarinan perusopetuksen tilanteesta. Harri Arikan mukaan tarvitaan selkeää vastuunjakoa, tiedonkulun esteettömyyttä, yhteistyötä yli hallintokuntien rajojen, kuntakohtaista kokonaissuunnitelmaa sekä kolmannen sektorin asiantuntijuuden huomioimista. Palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on hyvä myös muistaa, että perheet ovat lapsensa asiantuntijoita. Järjestöjen puheenvuoron käytti Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry:n toiminnanjohtaja Tiina Viljanen. Aivohalvaus- ja dysfasialiiton, ADHD-liiton ja Autismi- ja Aspergerliiton tavoitteena on opetuksellisten perusoikeuksien takaaminen kaikille oppilaille. Henkilöt, jotka kuuluvat liittojemme edustamiin ryhmiin, hyötyvät oikea-aikaisesta, oikein kohdennetusta ja riittävän monialaisesta tuesta. Tehokkaalla yhteistyöllä voidaan estää lasten ja nuorten syrjäytymistä, korosti Tiina Viljanen. Liittojen yhtenlaskettu jäsenmäärä on noin ja niiden toimintamuotoina ovat edunvalvonta, tiedotus, neuvonta ja ohjaus, sopeutumisvalmennus, koulutus, vertaistuki ja palvelutoiminta. Järjestöt ovat olleet lasten ja nuorten asialla muun muassa antamalla lausuntoja, viimeaikaisina esimerkkeinä lausunnot perusopetuslain muutoksesta, puhevammaisten tulkkauspalveluista ja henkilökohtaisesta avusta. Tukitoimista voidaan mainita muun muassa erilaiset projektit, työelämähankkeet ja Nuortentalot. Kuvat ja teksti Päivi Seppä-Lassila Viestintäpäällikkö Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry