SAATESANAT. Alles Gute für das neue Jahr, kaikkea hyvää uuden vuoden uusille aluille, Ritva Prinz Renkaan toimittaja/rengas-redakteurin

Transkriptio

1 SAATESANAT Uutta Ei uuden vuoden yö sen kummempi ole kuin mikä tahansa muukaan yö. Emme muutu yhdessä yössä kokonaan toisiksi. Kannamme mukanamme vanhan vuoden juuria, sitä, mistä tulemme, miksi elämä on tehnyt meidät. Mutta kuitenkin uusi vuosi symbolisoi käännettä, uutta alkua, tuoreita mahdollisuuksia. Lupausta uudesta. Uutta on luvassa myös Renkaassa. Seuraavasta numerosta lähtien Renkaan ulkoasu muuttuu. Ponnistamme vanhoilta juurilta kohti tuoreita visuaalisia mahdollisuuksia. Lehtemme koko suurenee, mutta pysyy edelleen hyvin käteen sopivana. Tulossa on luettavampi tekstityyppi, -koko ja rivinväli, lisäväri ja uusia mahdollisuuksia kuvien suhteen. Uudessa kuosissa pystymme entistä paremmin täyttämään lehtemme perinteisen tehtävän: yhdistämään Saksassa asuvia suomalaisia ja Suomen ystäviä, pitämään lukijat ajan tasalla suomalaistapahtumista sekä tiedottamaan muistakin Saksan suomalaisia kiinnostavista aiheista. Ab der nächsten Ausgabe bekommt Rengas ein neues Gesicht. Die Zeitschrift wird größer, bleibt aber trotzdem handlich. Die Schrift wird leichter zu lesen, die Seiten werden bunter und die Fotos kommen besser raus. Durch die neuen visuellen Möglichkeiten hoffen wir, unseren bewährten Auftrag noch besser zu erfüllen: Sie über interessante Finnland-Themen auf dem Laufenden zu halten und über die Aktivitäten der finnischen Gemeinden und Finnland-Veranstaltungen anderer Träger zu informieren. Sie dürfen gespannt sein! Alles Gute für das neue Jahr, kaikkea hyvää uuden vuoden uusille aluille, Kuva: Paula Toukonen Ritva Prinz Renkaan toimittaja/rengas-redakteurin

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Sähköpiano hajosi kesken kaiken Düsseldorfin suomalaisen kielikoulun joulujuhlassa viime vuonna. Onni onnettomuudessa oli, että paikalla olleet oopperalaulajat lupautuivat spontaanisti järjestämään hyväntekeväisyyskonsertin uuden pianon hankkimiseksi. Tuija Marttinen-Grote kyseli konserttiin valmistautuvilta taiteilijoilta elämästä oopperan maailmassa (sivut 6-10). 6 Einmalig in der Kunst sind die an vielen finnischen Kirchen stehenden lebensgroßen Männerfiguren, die Vaivaisukot. Geschnitzt von einfachen Handwerkern dienten sie als Opferstöcke zur Unterstützung von Bedürftigen. Egbert Martins erläutert diese einmalige Tradition auf den Seiten Mikä olikaan apostille? Suomen suurlähetystön konsuli Leena Meier selvittää viranomaisasioiden kiemuroita aakkosjärjestyksessä sivulla 14 alkavassa sarjassa. Tällä kertaa vuorossa ovat avioliiton solmimiseen liittyvät kysymykset ja asevelvollisuus. Jatkoa seuraa Renkaan seuraavassa numerossa. 14 Halusin keskittyä yksilön tragediaan kertoi Jörn Donner Lyypekin elokuvapäivillä uudesta elokuvastaan Kuulustelu. Lue lisää tunnetun kirjailijan ja ohjaajan leffatapahtuman puitteissa Solveig Scholzille kertomia ajatuksia sivulta Die neuen Jugendratsmitglieder stellen sich auf Seite 24 vor. Mit dem Ziel, das soziale Netzwerk der deutsch-finnischen Jugend weiterzuentwickeln, gehen sie mit viel Elan ans Werk. Mit dabei sind bekannte und neue Gesichter. Weitere Mitgestaltende sind sehr erwünscht!

3 Ajankohtaista nyt /Aktuelles 27 Ota kantaa ja vaikuta! Seurakuntakokoukset tarjoavat mahdollisuuden keskustella, antaa palautetta tähänastisesta ja suunnitella yhdessä tulevaa. Hyvät ideat ja uudet vastuunkantajat ovat aina tervetulleita. Haluatko kantaa kortesi kekoon? Katso kokouksen ajankohta seurakuntasi sivuilta ja tule rohkeasti mukaan! 56 Hampurin merimieskirkon johtaja on vaihtunut. Hampurin kirkko on ollut minulle ja perheelleni jo 80-luvulta asti tärkeä tukikohta, kertoo Hampuriin Merimieskirkon vt. johtajaksi Turusta saapunut Satu Oldendorff ja toteaa Hampuriin muuton olevan palaamista kotiin. Satu esittäytyy sivulla 56. Miesten viikonloppu Mitä yhteistä on Martti Lutherilla ja kaksitahtiautoilla? Wartburg ja Eisenach. Miesten viikonlopun aikana käymme Wartburgin linnassa, vaellamme Werran ja Thüringer Waldin maisemissa ja pohdimme miehenä matkalla olemista. Tapaamme Eisenachissa Majoitumme Haus Hainsteinissa ( Viikonloppu täysihoitoineen maksaa yhden hengen huoneessa 140 ja kahden hengen huoneessa 125. Ilmoittautumiset mennessä netissä > yleinen tapahtumakalenteri Seuraavassa Renkaassa tarkempaa tietoa ohjelmasta ja muista yksityiskohdista. Lisätietoja antavat Miika ( , ja Anssi ( , Kuva: Alexander Hafemann

4 kuukauden Sana Herkkä hipiä kohtaa lähimmäisen parhaiten Iho on ihmisen suurin elin. Rajapintana se suojaa muuta elimistöä ympäristöltä ja huolehtii ihmiskehon sisäisestä tasapainosta. Jopa kymmenen kiloa painava verho kulkee mukana päivittäin. Ihmisestä ulospäin näkyvä pinta on merkityksellinen. Siksi ei ole ihme, että kautta aikojen ihoa on myös koristeltu. En tarkoita vain meikkejä, tatuointeja tai lävistyksiä, vaan myös vaatetusta. Kylmässä ilmassa vaatteet eivät ole vain ihon apuna lämmönsäätelyssä niillä myös koreillaan, kuten auton metallinhohtoväreillä. Ihmisten välinen kohtaaminen tapahtuu aina pintatason kautta. Aluksi havaitaan vain toisen ulkokerros. Joillakin se vaikuttaa olevan kuin kova kuori, kylmä ja pallomainen, josta ei oikein saa otetta. Täytyy olla varovainen, jotta ei koetusta kovuudesta huolimatta koputtele yhtä kovaa takaisin. Kyseessä voi olla raaka muna. Toisilla ihmisillä vaikuttaisi olevan pehmeä kosketuspinta. Helposti myötäilevä, joustava ja mukautuva ihminen on monesti miellyttävä, mutta vaarana voi olla liian lähelle joutuminen, uppoutuminen toiseen ja loputon venyminen joka suuntaan. Liiallinen läheisyys on silloin kuin suonsilmä. On niitäkin, joiden kanssa eläessään havaitsee kissamaisen reaktion. Turkiseläin kerjää läheisyyttä ja sitä myötäkarvaan saadessaan käy iloisesti kehräämään. Mutta pienikin silitys vastakarvaan aiheuttaa sähähdyksen, ja eläin luikkii vikkelästi karkuun. Pintakerroksellaan ihminen kohtaa toiset ihmiset. Samalla pinnalla jokainen ihmisyksilö itse osoittaa toiselle hyvää, välittää läheisyyttä ja lämpöä tai kohtelee huonosti, välinpitämättömästi ja ilkeästi elintovereitaan. Ihminen osaa myös itse hallita pintakerroksensa toimintaa ja mukauttaa ulkoisen kohtauspintansa tilanteeseen sopivaksi. Jokainen ihminen on sekä henkinen että ruumiillinen, psykofyysinen organismi: oma ainutlaatuinen kokonaisuus, joka elää alituisessa vuorovaikutuksessa itsensä ja muiden olentojen kanssa. Toisten ihmisten kohtaamiseen kerrotaan ensimmäisessä Samuelin kirjassa seuraava viisaus: Mutta Herra sanoi Samuelille: Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. (1. Sam. 16:7) On hienoa, jos lähimmäisenä osaa mukauttaa oman ulkopintansa toimimaan siten, että saa houkutelluksi toisen sisäisen ihmisen tulemaan vastaan rajapinnalle, jolla ihmisten välinen kohtaaminen tapahtuu. Koska me ihmiset emme pysty suoraan näkemään toisten sydämeen eli ajatus- ja tunnemaailmaan, ovat varhaiset kristityt kirjanneet tavoiteltavaksemme myös toisen erinomaisen viisauden. Apostoli Paavali kirjoitti Rooman kristityille: Hyväksykää toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. (Room. 15:7) Anssi Elenius

5 Ihanat naiset Saksanmaalla Saksassa asuu yli suomalaista, heistä valtaosa on naisia. Tässä haastattelusarjassa Saksassa asuvat eri-ikäiset suomalaisnaiset kertovat ajatuksistaan. Kuka olet? Olen Eira Weißenburg, kovaääninen ja päinenkin upseerin tytär, Helsingissä koulunsa käynyt keski-ikää lähestyvä kahden teinityttären suomalainen äiti. Milloin tulit ensimmäisen kerran Saksaan? Ihan ekan kerran saavuin Hampuriin Lufthansan lennolla marraskuun lopussa 1987, saman kevään ylioppilaana. Miten tulit lähteneeksi Saksaan? Miksi juuri tänne? Se on niin pitkä tarina, että nämä rivit eivät riitä. Periaatteessa suunnitelmissani oli pitää välivuosi ja tulla tänne puoleksi vuodeksi opettelemaan saksaa. Puoli vuotta venähti vuosikymmeniksi, mutta opinpahan ainakin kielen! Tarkoitus oli näyttää entiselle saksan opettajalleni, etten ollutkaan toivoton tapaus, mutta hän jäikin eläkkeelle. Mitkä olivat ensivaikutelmasi Saksasta tänne muuttaessasi? Byrokratiaa, byrokratiaa, byrokratiaa. Viihdyin kuitenkin alusta lähtien hyvin. Helsinki ja Hampuri tuntuivat samanlaisilta, vähän sisäänlämpiäviltä kaupungeilta. Ja vaikkei Elbe ihan Itämeri olekaan, en koe asuvani sisämaassa. Kerro jokin alkuaikojen kommellus? Kerran jos toisenkin kävelin päin ovea, ne kun aukesivat väärään suuntaan. Varsinaisilta kommelluksilta vältyin käyttämällä käsiä, jalkoja ja vähäistä saksan taitoani kommunikointiin. Jopa tuleva mieheni ymmärsi, mitä suomalainen tarkoittaa kun sanoo: Mir tut mein Fußfinger weh. (Varpaaseni sattuu, toim. suomennos) Millainen oli Suomi, josta lähdit? Mielikuvissani se on harmaa ja loskainen, kuin pieni harmaa varpunen. Tämän päivän Suomi on aivan jotain muuta, uljas ja upea - Suomen joutsen. Mitä sinuun on saksalaisuudesta tarttunut? Roskien lajittelu. Miten suomalaisuus näkyy sinussa? Kursailen ruokapöydässä, vähättelen omia taitojani ja nousen seisomaan, kun telkkarista kuuluu Maamme-laulu. Nimeä jokin suomalainen lempilaulusi? Miksi juuri se? Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa. Se kertoo paljon Suomesta ja suomalaisuudesta. Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa / jonka tuhansiin järviin juosta saa / katajainen kansa / jonka itsesäälin määrää / ei mittaa järki eikä Kärki määrää / jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit / ja kiinni pysyvät taivahan portit. Mikä on parasta Suomessa? Kolme koota: kotiväki, kesämökki ja koulusysteemi! Mikä on parasta Saksassa? Aviomies ja tyttäret. Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit? En todellakaan tiedä. Nyt tuntuu, etten osaisi enää asua Suomessakaan. Olisinko kuitenkaan muuten päätynyt ulkomaille... Keine Ahnung. Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla on sinulle? Näinkin pitkän Saksassa oleskelun jälkeen se on minulle yhä pikku-suomi. Toinen koti ja perhe, jonka jäsenet eivät vain ymmärrä kaikkia näkemyksiäni, vaan yleensä ovat jopa samaa mieltä! Haastattelu: Ritva Prinz

6 Kipinänä harrastus ja Fazerin mainos Als das E-Piano mitten im Fest seinen Geist aufgab und wie es dann weiterging Lauantaina 5. joulukuuta 2009 oli Düsseldorfin suomalaisen kielikoulun perinteinen joulujuhla. Joululaulujen säestämistä varten oli Enckelmannin perhe tuonut sähköpianonsa. Juhlat olivat onnistuneet, vaikka piano päättikin kesken juhlan lopettaa soitantansa. Kaiken kukkuraksi Tiina ja Ville Enckelmannilla oli seuraavana päivänä esiintyminen Suomen itsenäisyyspäivän juhlassa, joka oli myös Düsseldorfin suomalaisen seurakunnan 35-vuotisjuhla, ja siihenkin tilaisuuteen tarvittiin heidän sähköpianoaan. Toinen sähköpiano löytyi. Valitettavasti tässä laitteessa ei ollut tarpeeksi koskettimia. Osa lauluista jäi näin ollen kuulematta. Niinpä Tiina Enckelmann ilmoitti vielä juhlan aikana, että paikalla olevat oopperalaulajat ja hänen miehensä olisivat valmiit esiintymään hyväntekeväisyyskonsertissa, jonka tuotto menisi kielikoulun ja seurakunnan yhteisen sähköpianon hankkimiseen. Nyt tästä on kulunut reilu vuosi ja meillä on ilo esitellä taiteilijat, jotka esiintyvät 29. tammikuuta 2011 järjestettävässä hyväntekeväisyyskonsertissa (lähemmät tiedot konsertista löydät Düsseldorfin seurakunnan sivulta 43). Am Samstag den 5. Dezember 2009 fand die traditionelle Weihnachtsfeier der Finnischen Sprachschule Düsseldorf statt. Zur Begleitung der Weihnachtslieder hatte Familie Enckelmann ihr elektrisches Klavier mitgebracht. Die Feier war sehr schön, auch wenn das Klavier mitten in der Feier seinen Geist aufgab. Das wäre nicht so schlimm gewesen, aber Tiina und Ville Enckelmann hatten am folgenden Tag einen Auftritt bei der Feier anlässlich des finnischen Unabhängigkeitstages und dem 35-jährigen Bestehen der Finnischen Gemeinde Düsseldorf. Und zu dieser Feier sollten sie auch ihr Klavier mitbringen. Ein Ersatzklavier wurde gefunden. Leider fehlte ihm die notwendige Anzahl von Tasten. Somit konnten nicht alle vorgesehenen Lieder zu Gehör gebracht werden. Daraufhin kündigte Tiina Enckelmann schon an diesem Abend an, dass alle anwesenden OpernsängerInnen und ihr Mann bereit wären, bei einem Benefizkonzert aufzutreten. Der Erlös dieser Veranstaltung sollte zur Anschaffung eines elektrischen Klaviers für die Finnische Sprachschule Düsseldorf und für die Finnische Gemeinde Düsseldorf dienen. Jetzt, über ein Jahr später, haben wir die Freude, die Künstlerinnen und Künstler vorzustellen, die am 29. Januar 2011 bei diesem Benefizkonzert auftreten werden (nähere Informationen zu dieser Veranstaltung siehe Seite 43). Auf sehr unterschiedlichen Wegen kamen die interviewten Künstlerinnen und Künstler dahin, die klassische Musik zu ihrem Beruf zu machen: Manche von ihnen sogen die zauberhafte Welt der Oper bereits von Kindesbeinen an zu Hause auf. Einem anderen gab eine Schokoladenwerbung den Anstoß. Ist der Weg aber einmal abgesteckt, erfordert er zielstrebiges Arbeiten. Sehr unterschiedlich sind die Traumrollen und Lieblingskomponisten unserer Musikprofis. In ihrer Freizeit hören viele gerne Jazz oder genießen einfach nur die Stille. Trotz unregelmäßiger Arbeitszeiten ist die Oper für sie ein wunderbarer Beruf. Und sie wollen alle dem Publikum ein besonderes Erlebnis bieten, auch am in Düsseldorf

7 Laura Nykänen Mistä sait kimmokkeen oopperaan / klassiseen musiikkiin? Klassinen musiikki ja laulu olivat lapsuuteni arkea. Isäni oli liedlaulaja ja laulunlehtori Sibelius-Akatemialla. Äitini lauloi Suomen Kansallisoopperan kuorossa ja teki solistitehtäviä. Kotonani kuunneltiin paljon musiikkia. Istuin pienestä pitäen oopperan harjoituksissa ja näytöksissä ja imin oopperan taianomaista maailmaa itseeni. Oliko oopperalaulajan ura alusta alkaen toiveammattisi? Näyttämö, esiintyminen ja musiikki kiinnostivat aina. Lukioikäisenä innostuin sitten klassisesta laulusta. Haaveena oli jossain vaiheessa myös näyttelijän ammatti. Oopperassa pääsee tekemään molempia! Mikä on toiveroolisi / lempiroolisi? Toiveroolini on hahmo, joka asettaa minulle monipuolisia psykologisia haasteita. En osaa nimetä erikseen mitään roolia. Kenen säveltäjän musiikki on sinulle läheisintä? Kuuntelen mielelläni Bachin pianomusiikkia. Laulaessa läheisiä säveltäjiä Bachin lisäksi ovat mm. Schubert, Mahler ja Wolf. Entä mielimusiikkisi vapaa-ajalla? Kuuntelen monenlaista musiikkia, laidasta laitaan; klassista, jazzia ja kevyttä musiikkia. Kun esiintyjät ovat karismaattisia, lajilla ei ole väliä. Suosikkiesiintyjiäni ovat esim. Björling, Freni, Frank Sinatra tai vaikkapa Freddie Mercury. Mikä on ammattisi ihanuus tai kurjuus? Ihanuus on musiikki itse. Se antaa loputtomat mahdollisuudet ilmaista erilaisia tunteita ja ajatuksia. Tätä työtä tehdessä voi oppia jatkuvasti jotain uutta ja syventää matkan varrella jo opittua ja oivallettua. Näyttämöllä pidän suurena onnena, jos pääsee työskentelemään haastavan ja innostavan ohjaajan kanssa. Luomisen tuska, itsensä epäily ovat vaikeita hetkiä, mutta kuuluvat vääjäämättä prosessiin. Kaiken kaikkiaan hieno ja antoisa ammatti! Sami Luttinen Mistä sait kimmokkeen oopperaan / klassiseen musiikkiin? Olen käynyt Turun musiikkiluokat ja laulanut koko kouluajan kuorossa sekä soittanut pianoa. Abikeväänä isäni sanoi: Sulla on hyvä lauluääni; kustannan laulutunnit, jos haluat kokeilla klassista yksinlaulua. Puolen vuoden yksityisopiskelun jälkeen pyrin Turun konservatorioon ja pääsin sisään. Siitä se sitten pikkuhiljaa selkiytyi ammatiksi saakka... Oliko oopperalaulajan ura alusta alkaen toiveammattisi? Kouluaikoina kiinnostivat kuvataiteet ja teatteri. Lavastajan ammatti oli myös vaihtoehtona, mutta laulaminen vei kuitenkin voiton. Mikä on toiveroolisi / lempiroolisi? Lempirooleja ovat olleet mm. Gounod n Faustin Mefisto, Boris Godunovin Pimen ja Don Carloksen Filip II. Tulevaisuuden toiverooleja ovat Boiton Mefistofele ja Boris Godunovin nimirooli. Kenen säveltäjän musiikki on sinulle läheisintä? Kaikista säveltäjistä asetan Johann Sebastian Bachin korkeimmalle. Laulusäveltäjistä läheisin on Franz Schubert. Oopperasäveltäjistä läheisimmät ovat Verdi ja Musorgski. Entä mielimusiikkisi vapaa-ajalla? Kuuntelen mielelläni piano- ja kamarimusiikkia, mutta myös luvun jazz on lähellä sydäntäni. Mikä on ammattisi ihanuus tai kurjuus? Ihanuus on se, että on niin paljon mielenkiintoista musiikkia ja rooleja, joihin syventyä. Lavalla voi tehdä ja kokea asioita ja tunteita, joita ei rutiinielämässä välttämättä tule vastaan. Kurjuus on, jos ääni ei toimi, ja saa stressata esiintymisen takia

8 Tiina Maria Enckelmann Mistä sait kimmokkeen oopperaan / klassiseen musiikkiin? Kotona on soitettu ja laulettu aina. Aloin käydä 4-vuotiaana viulutunneilla. Isän isä lauloi nuoruudessaan tenorirooleja Mikkelin teatterissa, äitini soittaa viulua ja äidin isä oli pelimanni. Mummo vei minut lapsena joka kesä Savonlinnan oopperajuhlille. Oliko oopperalaulajan ura alusta alkaen toiveammattisi? Valmistuin ensin sairaanhoitajaksi, mutta jo opiskelun aikana minulla oli paljon esiintymisiä ja niin päädyin musiikin opiskeluun ja valitsin laulajan ammatin. Mikä on toiveroolisi / lempiroolisi? Minulla ei ole yhtä ainoaa roolityyppiä, vaan minusta on mielenkiintoisempaa esittää erilaisia hahmoja. Rakastan traagisten hahmojen esittämistä ja kuolemista tenorin käsivarsille tai hulluttelemista hauskassa operettiroolissa. Oopperassa sopraano kuolee usein, yleisimmät kuolinsyyt ovat keuhkotauti, itsemurha tai mustasukkaisuudesta johtuva veriteko. Kenen säveltäjän musiikki on sinulle läheisintä? Nerokas Verdi, raskas Puccini, jonka jälkeen Mozartin sävelet tuntuvat melkein puhdistavilta. Nykymusiikin kanssa alku on usein työläs, mutta kun uusi sävelmaailma avautuu, on työ erittäin palkitsevaa. Entä mielimusiikkisi vapaa-ajalla? Kaikki hyvä musiikki tyylilajista riippumatta, eniten ehkä kuitenkin myöhäisromantiikan aikakauden säveltäjien musiikki. Ville Enckelmann Mistä sait kimmokkeen oopperaan / klassiseen musiikkiin? Minut laitettiin 8-vuotiaana pianotunneille. Oliko musiikkiin liittyvä ura alusta alkaen toiveammattisi? Ei, sillä aloitin ensin kielten opiskelut Helsingissä. Se opiskelu kesti kaksi vuotta, minkä jälkeen muutin Tukholmaan opiskelemaan (Opera Högskola). Kapellimestariksi valmistumisen jälkeen olin aluksi Tukholman kuninkaallisessa oopperassa. Sieltä siirryin kapellimestariksi Düsseldorfin oopperaan. Mikä on mielimusiikkiasi? 1900-luvun alun musiikki, Puccini, Strauß, Ravel. Entä mielimusiikkisi vapaa-ajalla? Hiljaisuus, jazz Villen asenne ammattiinsa on yrittää soittaa aina niin hyvin kuin mahdollista. Hedvig Paulig-Broman Mistä sait kimmokkeen oopperaan / klassiseen musiikkiin? Musiikkikoulusta ja balettikoulusta. Soitin aluksi viulua, mutta laulu kiinnosti aina eniten. Kotona ei kuunneltu klassista musiikkia, vaikka äiti lauloi meille paljon. Oliko oopperalaulajan ura alusta alkaen toiveammattisi? Arkkitehti oli pitkään toiveammatti. Laulajan urasta uskalsin haaveilla vasta 20-vuotiaana. Mikä on toiveroolisi / lempiroolisi? Puccinin Manon Lescaut ja Liú olisi hieno saada esittää

9 kuva: Hans-Jörg Michel Kenen säveltäjän musiikki on sinulle läheisintä? Ei ole yhtä säveltäjää, pidän hyvin monesta, kunhan ei ole liian modernia. Entä mielimusiikkisi vapaa-ajalla? Soulmusiikki on ihan rentouttavaa ja luvun jazz. Mikä on ammattisi ihanuus tai kurjuus? Ihanaa on monipuolisuus, musiikki ja ihmiset sekä oopperan taika (lavastus, valot, musiikki, kun kaikki toimii yhdessä). Välillä ainiaan vaihtuvat aikataulut ja epävarma tulevaisuus tuntuvat hankalilta ja jopa mahdottomilta. Mutta aina kun seisoo lavalla tai laulaa konsertissa, muistaa, miksi juuri tätä haluaa tehdä. Rolf Broman Mistä sait kimmokkeen oopperaan / klassiseen musiikkiin? Pikkulapsena aloitettu pianonsoittoharrastus vei Helsingin Sibelius-lukioon, missä oli mahdollisuus valita klassinen laulu oppiaineeksi. Ilmoittauduin siihen hieman kokeiluasenteella. Lukion loppuun mennessä olin kuitenkin vaihtanut pianonsoiton lauluun, ja kannustavia kommentteja alkoi tulla ja oikeita ovia avautua. Sillä tiellä edelleen mennään, ja harrastuksesta on tullut ammatti, joka on johtanut jopa ulkomaille muuttoon. Oliko oopperalaulajan ura alusta alkaen toiveammattisi? Ei. Parin vuoden ikäisenä ihailin kuulemma roskakuskeja ja hieman vanhempana linja-autot kiinnostivat pidemmänkin aikaa. Klassinen musiikki kuitenkin kulki mukavana lisänä koko ajan mukana, mutta sen muuttuminen ammatiksi tapahtui hiljalleen ja kuin huomaamatta, toki motivoituneen harjoittelun ja kiinnostuksen avustamana. Mikä on toiveroolisi / lempiroolisi? Kaikki, missä lavalla voi seistä motivoituneena ja «oikean kokoisissa saappaissa», niin että kuunteleva / katseleva yleisö ja itse voi hyvin. Iän myötä tulevat ääni, osaaminen ja kokemus näyttämään, mihin suuntaan roolit kehittyvät. Kenen säveltäjän musiikki on sinulle läheisintä? Suuret saksalaiset ja italialaiset säveltäjät, venäläisten mestareiden kautta, lukuisia omia suomalaisia unohtamatta. Riippuu niin kaudesta ja hetkestä, onko Wagner, Verdi, Tshaikovski, R. Strauss, Puccini tai vaikka Kokkonen mieluisinta korvalle ja mielelle. Entä mielimusiikkisi vapaa-ajalla? Eipä tule enää paljon kuunneltua musiikkia vapaa-ajalla, lastenlauluja lukuun ottamatta, jo perhe-elämän rytmin takia, mutta silloin tällöin voi soida sinfoniaa tai jazzia hiljaisuuden täytteeksi. Mikä on ammattisi ihanuus tai kurjuus? Ihanaa on ammatin monipuolisuus ja vaihtelevuus kahta samanlaista päivää ei tule. Toisaalta ainainen rytminvaihtely työelämässä voi tuoda hankaluuksia arkielämän pyörittämiseen. Timo Riihonen Mistä sait kimmokkeen oopperaan / klassiseen musiikkiin? Lukiopoikana liityin Savonlinnan oopperajuhlakuoroon ja sen innoittamana päätin, että tästä tulee tulevaisuudessa minun elämäni pääpaino. Oliko oopperalaulajan ura alusta alkaen toiveammattisi? Lapsena sitä haaveilee monesta ammatista, mutta vielä lukion kolmannelle mentäessä tarkoituksenani oli lähteä opiskelemaan kemiaa TKK:hon, mutta toisin kävi. Mikä on toiveroolisi / lempiroolisi? Sarastro (Taikahuilu) Kenen säveltäjän musiikki on sinulle läheisintä? Jaa a, vaikea kysymys. Eri päivinä eri säveltäjät. Yhtä vaikea kysymys kenties kuin että mikä on lempiruoka. Ei aina jaksa samaa ruokaakaan. Entä mielimusiikkisi vapaa-ajalla? luvun sävelmät

10 Mikä on ammattisi ihanuus tai kurjuus? Ihanuus on se, että rakkaasta harrastuksesta on tullut ammatti. Ja on erilainen vapaus. Kurjuus on se, että joutuu luopumaan omasta yksityiselämästä ja ajasta. Meillä ei ole työaikoja, tai jos on, ne ovat 24h vuorokaudessa 7 päivää viikossa. Niklas Vepsä Mistä sait kimmokkeen oopperaan / klassiseen musiikkiin? Fazerin mainos innosti minut lapsena kuuntelemaan klassista musiikkia. Lamaannuin aina mainoksen tultua, mistä äitini sai kimmokkeen ostaa Mozartin musiikkia sisältävän äänikasetin, jota kuuntelin päivästä toiseen. Innostus klassiseen musiikkiin on kestänyt - ja kestää! Oliko oopperalaulajan ura alusta alkaen toiveammattisi? Olen aina pyrkinyt työskentelemään määrätietoisesti oopperalaulajan uraan tähdäten. Aloitin lauluopinnot aikaisessa teini-iässä ja otin siihen rinnalle teatteriharrastuksen. Olenkin jo ihan nuoresta iästä lähtien sanonut, että oopperalaulajan ammatti on se minun ammattini. Mikä on toiveroolisi / lempiroolisi? Unelmoin Tshaikovskin oopperasta Jevgeni Onegin, Lenskin roolista. Rooli on koskettava ja kohtaloltaan hyvin surullinen. Musiikki on äärimmäisen kaunista ja mukaansavievää. Kenen säveltäjän musiikki on sinulle läheisintä? Richard Wagner on ehdottomasti lempisäveltäjäni. Hänen musiikkinsa vaatii aina useamman kuuntelukerran, mutta sen avautuessa on kuulijalle aivan uusi maailma auki. Musiikki ja koko sävelmaailma vellooo tasaisena koneistona eteenpäin ja tempaisee sinut mukaansa. Entä mielimusiikkisi vapaa-ajalla? Tähän on vastattava: hiljaisuus. Kuuntelen toki mielelläni klassista instrumentaalimusiikkia silloin tällöin, mutta kaikkein parasta on vaan saada olla rauhassa ja kuunnella ääniä, jotka kuuluvat normaaliin elämiseen. Naapurin pesukone tai auton humina kadulla. Kun päivittäin on musiikin kanssa tekemisissä, alkaa arvostaa vastakohtaa, hiljaisuutta. Hiljaisuus on myös usein se, mikä tuo vastauksia omaan työskentelyyn, oli kyse laulutekniikasta tai roolin työstämisestä. Mikä on ammattisi ihanuus tai kurjuus? Olen itse vasta aloittamassa ammattia, mutta sen vaativuus on tullut jo alkumetreillä huomattua. Ammattiin liittyy monta eri vaihetta, oppiminen ei lopu koskaan. Ammatin ihanuus on, että saa tavata uskomattoman mielenkiintoisia ihmisiä ja tehdä sitä työtä, josta todella pitää. Laulaminen on elämäntapa, ja siihen on kasvettava. Stephanie Woodling- Bucher Was hat dich zur klassischen Musik geführt? Mein älterer Bruder hat Trompete gespielt und ich wollte alles nachmachen. Ich habe schon als Kind pausenlos zu Hause gesungen. War der Beruf einer Opernsängerin von Anfang an dein Traumberuf? Ja. Mein Studium habe ich in New York in der Manhattan School of Music abgeschlossen. Seit 2005 singe ich in der Deutschen Oper am Rhein. Was ist deine Lieblingsrolle oder Traumrolle? Octavian aus dem Rosenkavalier Wer ist dein Lieblingskomponist? Richard Strauss Und deine Lieblingsmusik in der Freizeit? Indie Rock Das Schöne und das weniger Schöne in deinem Beruf? Nur Schönes: Es ist nie langweilig und das Erlernen neuer Rollen empfinde ich als positive Herausforderung. Es ist wichtig, eine breite Skala von Musik und mindestens ein Instrument zu beherrschen (in meinem Fall Klarinette). Haastattelut/Interviews: Tuija Marttinen-Grote

11 Vaivaisukot Opferstöcke in menschlicher Gestalt Bei vielen finnischen Kirchen stehen fast lebensgroße Männerfiguren aus Holz. Für den Geldeinwurf haben sie einen schmalen Schlitz in der Brust. Sie werden Vaivaisukot genannt. Weil sie überwiegend nur in Pohjanmaa vorkommen, sind sie selbst in Finnland nicht überall bekannt. Sie stammen aus einer Zeit, als Fürsorge für Invaliden und Arme allein durch die Kirche organisiert wurde. Nach Kriegen, wie nach dem Russisch-Schwedischen Krieg , gab es viele Waisen und Invaliden. Die Mehrzahl der Vaivaisukot stammt aus der Zeit nach diesem Krieg. Manche sind später entstanden, aber nicht selten sind es Ersatzfiguren für ältere, die im Freien durch Regen und Frost stark gelitten hatten oder von nächtlichen Unholden zerstört worden waren. Nachdem der Staat die Fürsorge für Arme und Kranke übernommen hatte, erschienen sie überflüssig. In letzter Zeit jedoch hat sich eine neue Einstellung zu diesem historischen Erbe entwickelt erschien ein Buch über Vaivaisukot, das alle erhaltenen Figuren zeigt und beschreibt*. Zeitgleich organisierte die Autorin eine Ausstellung. Erstmalig wurde eine große Anzahl dieser Männer aus Holz nebeneinander ausgestellt und weitere wurden in Fotos gezeigt. Eröffnet wurde die Ausstellung von der finnischen Präsidentin. Diese historischen Holzplastiken, bisher nur als Einzelstücke den Einwohnern der jeweiligen Gemeinde bekannt, wurden dabei zum ersten Mal als Gruppe gezeigt. Bis dahin konnte man nur auf weitläufigen Reisen eine größere Anzahl kennen lernen. 16 Vaivaisukot-Originale wurden anschließend sogar im Vatikan gezeigt. Damit wurden diese finnischen Opferstöcke zum ersten Mal international bekannt. Wer hat diese Figuren geschaffen? Vaivaisukot sind überwiegend von einfachen Handwerkern geschnitzt. Nur ein Meister, der ein anständiges Leben führte und nicht trank, Kuortane, Schnitzer Heikki Mikkilä, ca. 1850, Höhe 120 cm

12 durfte einen Vaivaisukko schnitzen. Nur bei wenigen Figuren sind die Künstler bekannt. Von ein paar besonders geschickten Zimmerleuten weiß man, dass sie mehrere Opferstockfiguren geschaffen haben. Wie sehen die Figuren aus? Vaivaisukko bedeutet bedürftiger alter Mann. Unter über 100 Figuren gibt es nur eine Frau. Die Holzfiguren stehen häufig im Freien unter einem kleinen Dach. Manchmal werden sie von schön gestalteten Holzsäulen umrahmt. Ungefähr ein Viertel dieser Männerfiguren trägt eine Beinprothese. Die Behinderung sollte die Spendenbereitschaft anregen. Häufig findet sich bei der Figur eine Schrifttafel mit einem Bibelwort, das von notwendiger Hilfe für Bedürftige spricht. Fast immer ist eine Hand bittend vorgestreckt. Manche der Männer tragen uniformähnliche Kleidung, teils Offiziersuniformen, teils Mäntel der einfachen Soldaten. So sind sie als Kriegsinvaliden dargestellt. Andere ähneln Priestern. Männer der Kirche und Offiziere unter den Invaliden organisierten die Armenpflege. Häufig sieht die Kleidung eher chic als arm aus. Vermutlich haben manche Holzschnitzer lieber wohlhabende und gut gekleidete Menschen gestaltet, wie sie auf dem Lande eher selten zu sehen waren, als arme Bettler. Welche Funktion haben die Figuren heute? 2009 wurde an 40 Kirchgemeinden ein Fragebogen geschickt. Die Antworten geben einen Eindruck: Mit einem Opferstock kommen selten mehr als pro Monat zusammen, manchmal aber auch wesentlich höhere Einzelspenden. Finanzieller Erfolg ist nicht die Hauptsache. Ein Pfarrer schreibt: Es ist Brauch, wer eine schwierige Situation überwunden hat, dankt Gott mit einem Opfer an den Vaivaisukko. Vaivaisukot erinnern uns daran, dass es immer Bedürftige gibt und Jesus uns gelehrt hat, mit ihnen zu teilen. Die Umfrage hat ergeben, dass man in vielen Orten entschlossen ist, die empfindlichen Holzfiguren trotz Regen und Frost weiter im Freien stehen zu lassen, obwohl man weiß, wie häufig teure Renovierungen erforderlich sind. Leider aber nimmt willkürliche Zerstörung zu. Geld aus ihnen zu stehlen ist sinnlos, weil nur sehr wenig Lappajärvi, Schnitzer Erkki Lahti, Höhe 137 cm,

13 darin ist und sie durch dicke Eisenbeschläge gut gesichert sind. Im Sommer 2009 jedoch wurden der Figur in Kuru beide Hände abgeschlagen. Was ist das Besondere an diesen Opferstöcken? Die Mehrzahl der Holzfiguren ist deutlich über 100 Jahre alt. Aus gleicher Zeit sind Denkmäler im Freien mit fast lebensgroßen Menschenfiguren in Finnland noch unbekannt. Für Vaivaisukot, geschaffen von einfachen Handwerkern, gibt es in der Kunst keinerlei Vorbilder. Die Schnitzer haben vermutlich auch nicht daran gedacht, Kunst zu schaffen. Ihr Ziel war es, einem Gebrauchsgegenstand ein möglichst eindrucksvolles Gesicht zu geben, um die Spendenbereitschaft anzuregen. Im Mittelalter hatte es Vorbilder gegeben, teilweise schmückten Heiligenfiguren die Opferstöcke, aber durch die Reformation waren solche Figuren längst verboten. Gegen Mitte des 19. Jahrhunderts können sie den zahlreichen Handwerkern, die die weit verstreut stehenden Vaivaisukot geschaffen haben, kaum noch als Modell gedient haben. Örtliche Handwerker haben in kleinen Gemeinden etwas wirklich Neues geschaffen: In einer Zeit, in der Behinderung noch eher versteckt wurde, wurden Figuren von Invaliden gut sichtbar mitten im Ort aufgestellt. Zwar wird nicht immer ein Holzbein gezeigt, teilweise sieht man nur einen auffallend gestalteten Verband. Manche davon sind so schön gestaltet, dass ein Gedanke an eine schreckliche Verletzung kaum aufkommt, aber dies sind die ältesten öffentlich aufgestellten Figuren von Menschen mit Behinderung in Europa. Die Kunstgeschichte kennt zu dieser Zeit nur Plastiken von Herrscherfiguren. Vaivaisukot aber sind Männer aus dem Volk. Solche Besonderheiten geben den Figuren ihren einzigartigen Rang. Deswegen gehören sie zu den bemerkenswerten Kulturgütern Finnlands, auch wenn ihre Gestaltung aus künstlerischer Sicht in vielen Fällen bescheiden sein mag. Der zeitgeschichtliche Hintergrund, ihr religiöser Zweck und die sehr vielfältige Gestaltung - teils voller liebenswürdiger Details, teils von einfacher ländlicher Urigkeit - machen die Vaivaisukko-Figuren zu einem in Europa bisher noch zu wenig bekannten einzigartigen kulturellen Erbe. Egbert Martins (Text und Fotos) i Vaivaisukot, Tummatukka ja kirkonäijät, Kaija Santaholma, ISBN (das Buch ist leider nicht mehr im Handel) Ein ausführlicherer Artikel von Egbert Martins zu dem Thema ist in der Deutsch- Finnischen Rundschau (Ausgabe 144, März 2010) erschienen. Sie finden diesen Text auch unter > Bilder und Berichte. Vaivaisukkonäyttely / Bilder von den Vaivaisukko-Figuren sind in einer Ausstellung zu sehen: in der Dankeskirche in München (geöffnet/avoinna 9-17 Uhr, weitere Informationen/lisätietoja S. 31.) Leinfelden-Echterdingen bei Stuttgart (nähere Informationen in den Landesnachrichten der DFG in Ikkuna und bei VHS Leinfelden-Echterdingen) Über Möglichkeiten, eine Ausstellung auch an anderen Orten zu organisieren, gibt Herr Egbert Martins gerne Auskunft: e.martins@gmx.de

14 Viranomaisasioiden aakkoset Mitä pitää ottaa huomioon, kun menen naimisiin? Entä eron tullen? Mistä saan passin? Olenko asevelvollinen Suomessa? Suomen suurlähetystön konsuli Leena Meier selvittää tässä sarjassa viranomaisasioiden kiemuroita ja antaa hyödyllisiä vinkkejä niin uusmuuttajille kuin jo kauan Saksassa asuneille Suomen kansalaisille. Apostille Suomen maistraatit vaativat rekisteröinti-ilmoitusten liitteenä lähetettäviin ulkomaisiin asiakirjoihin sekä viralliset käännökset suomen-, ruotsin- tai englannin kielelle että apostille-todistukset. Koska Saksan eri osavaltioissa apostillen myöntäminen on järjestetty eri tavoin, tulee asiakirjan antaneelta viranomaiselta tiedustella, mistä kyseiseen asiakirjaan saa apostillen. Apostillella ja käännöksellä varustetut asiakirjat tarvitaan mm. seuraavien rekisteröinti-ilmoitusten liitteiksi: ilmoitus ulkomailla syntyneestä Suomen kansalaisesta, ilmoitus ulkomailla vihitystä Suomen kansalaisesta, ilmoitus ulkomaan kansalaisuuden saamisesta, ilmoitus ulkomailla kuolleesta Suomen kansalaisesta. HUOM.! Jos edustusto saa kuolintodistuksen suoraan Saksan viranomaiselta, ei apostille-todistusta tarvita. Asevelvollisuus Suomen lain mukaan jokainen suomalainen mies on asevelvollinen asuinpaikasta riippumatta. Tämä asevelvollisuuslain 2 :n määrittämä kansalaisvelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää 18 vuotta ja jatkuu sen vuoden loppuun, jolloin hän täyttää 60 vuotta. Naisten asepalvelus on vapaaehtoinen. Asevelvollisen rekisteripaikkakunnan sotilaspiirin aluetoimistosta tulee asevelvolliselle kutsuntakirje sinä vuonna, kun hän täyttää 18 vuotta. Jos näin ei tapahdu esim. osoitteen muutoksen takia, se ei oikeuta jäämään pois kutsunnasta. Asevelvollisella ei ole velvollisuutta tulla kutsuntaan eikä varusmiespalvelukseen, jos hänel- lä on myös toisen valtion kansalaisuus ja hänen asuinpaikkansa on viimeiset seitsemän vuotta ollut muualla kuin Suomessa. Asevelvollinen voidaan kuitenkin määrätä palvelukseen, jos hän muuttaa Suomeen ennen sen vuoden loppua, jona hän täyttää 30 vuotta. Mikäli asevelvollisuudesta vapautettu kaksoiskansalainen kuitenkin haluaa suorittaa varusmiespalveluksen Suomessa, on se mahdollista. Tällöin hänen tulee kääntyä rekisteripaikkakuntansa sotilaspiirin aluetoimiston puoleen. Ellei tiedä, mihin sotilaspiiriin kuuluu, voi ottaa yhteyttä Helsingin sotilasläänin esikuntaan. Lisätietoja Asevelvollisuusasioiden hoidon vuoksi on tärkeää, että osoitetiedot ilmoitetaan Suomen viranomaisille (maistraatti) aina, kun osoite ulkomailla vaihtuu. Avioliittoon vihkiminen Saksassa asuva suomalainen saa todistuksen avioliiton esteiden tutkinnasta sen paikkakunnan maistraatista, jossa hän oli viimeksi kirjoilla Suomessa. Muista tarvittavista asiakirjoista tulee ottaa selvää vihkimisen suorittavalta viranomaiselta. Ulkomailla solmittu avioliitto katsotaan Suomessa päteväksi, jos se on solmittu kyseisen valtion viranomaisen edessä siinä valtiossa voimassa olevan lain mukaisesti. Suurlähetystössä ei suoriteta vihkitoimituksia. Suomen väestötietolaki velvoittaa Suomen kansalaisen ilmoittamaan toisessa valtiossa solmitun avioliiton Suomen väestötietojärjestelmään. Avioero Ulkomailla tapahtuneesta avioerosta tulee tehdä ilmoitus Suomen väestötietojärjestelmään. EU:n alueella myönnetyt avioeropäätökset, joihin on liitetty EU-säännösten (artikla 39) mukainen todistus, ovat sellaisenaan (ilman käännöstä ja apostille-todistusta) päteviä Suomessa. Leena Meier, konsuli Suomen suurlähetystö, Berliini Sarja jatkuu Renkaan seuraavassa numerossa

15 Suurlähetystö ja pääkonsulaatti löytyvät nyt Facebookista Suomen Saksan suurlähetystö Berliinissä ja pääkonsulaatti Hampurissa avasivat joulukuun alussa yhteisen Facebook-sivun. Sivulla annetaan tietoa muun muassa suurlähetystön ja pääkonsulaatin aukioloajoista ja ajankohtaisista tapahtumista sekä vinkataan mielenkiintoisista artikkeleista suurlähetystön nettisivuilla. Sivulta löytyy tietoa sekä saksaksi että suomeksi. Lukijat pääsevät myös kommentoimaan postauksiamme ja liittymään faniksi. Suurlähetystön ja pääkonsulaatin nettisivuilla on voinut lukea jo muutaman kuukauden pääkonsuli Erja Tikan blogi-kirjoituksia. Bloggaajien joukkoon on liittynyt myös suurlähetystö suurlähettiläs Harry Heleniuksen johdolla. Blogitekstit löytyvät osoitteesta Ajankohtaista kulttuurikalenterista Soile Isokoski (sopraano) ja Marita Viitasalo (piano) konsertoivat Meisterkonzerte -sarjassa Detmoldissa, Konzerthaus der Hochschule für Musik Detmold Pistepirkko -rockyhtyeen Saksan kiertue: Berliini, Hampuri, Bremen, Dresden, Köln, Mainz, Frankfurt/Main, München ja Augsburg Janne Räisäsen ja Samppa Törmälehdon taidenäyttely, Galerie Z, Stuttgart Negative-glamrockyhtyeen konsertti, Paunchy Cats Club, Lichtenfels Osnabrückin sinfoniaorkesteri esittää säveltäjä Kaija Saariahon teoksen Nymphéa Reflection jousiorkesterille, Osnabrück-Halle, Osnabrück Duisburgin filharmoninen orkesteri esittää säveltäjä Magnus Lindbergin teoksen klarinetille ja orkesterille, Mercatorhalle, Duisburg Kimmo Pohjosen Haitaripainia-spektaakkeli on osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmaa. Kampnagel, Hampuri Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin verkkosivuilta Tilaa myös verkkosivuiltamme ilmainen uutiskirje Suomea koskevista aiheista, niin pysyt aina ajan tasalla

16 Discovering Caravaggio Antero Kahilas Rekonstruktion des verschollenen Werkes St. Matthäus und der Engel in Berlin Ab dem ist es möglich, in der St. Matthäus-Kirche am Berliner Kulturforum unweit der Philharmonie Zeuge eines bemerkenswerten künstlerischen und kunsthistorischen Vorhabens zu werden. In der Ausstellung Discovering Caravaggio wird die durch den finnischen Künstler Antero Kahila erstellte Rekonstruktion des verschollenen Gemäldes St. Matthäus und der Engel des italienischen Künstlers Michelangelo Merisi da Caravaggio ( ) präsentiert. Caravaggio hatte St. Matthäus und der Engel im Frühjahr 1602 für die französische Kirche San Luigi dei Francesi in Rom als Altarbild für die Contarelli-Kapelle gemalt. Das Werk wurde jedoch abgelehnt und später durch eine andere Fassung gleichen Themas von Caravaggio ersetzt. Das Gemälde wurde 1815 von Wilhelm III für die Preußischen Sammlungen erworben und dadurch nach Deutschland transportiert. Es ist seit Ende des Zweiten Weltkriegs verschollen. Die Rekonstruktion ist ein großes Projekt des finnischen zeitgenössischen Künstlers Antero Kahila (geb. 1954), der seit 1983 nach Abschluss seines Studiums an der Kunstschule Lahti als Künstler arbeitet. Kahila, der sich außer der Malerei auch mit Fotografie und Installationen beschäftigt, begann 2003 mit der Arbeit an der Rekonstruktion. Weil St. Matthäus und der Engel nur auf Schwarz-Weiß-Fotos erhalten ist, erforschte der Künstler gezielt die Arbeitsweise und das Schaffen Caravaggios. Kahila arbeitete u.a. in der National Gallery in London, in der Gemäldegalerie zu Berlin, in der Pinoteca des Vatikan und in verschiedenen namhaften Galerien in Rom. Hinzu kamen Archivstudien und die Konsultation von Fachleuten. Die Re- Kuva: Keijo Sundvall

17 Suomi sydämessä Juhla Turussa kaikille ulkosuomalaisille Turku ja Tallinna ovat Euroopan kulttuuripääkaupunkeja vuonna Tämän johdosta Siirtolaisuusinstituutti järjestää Turussa ulkosuomalaisjuhlan Suomi sydämessä Tapahtuman tarkoituksena on kunnioittaa suomalaisia, jotka ovat siirtyneet asumaan muualle maailmaan kautta aikojen ja tuoda yhteen kaikenikäisiä suomalaisia siirtolaisia ja siirtolaisten jälkeläisiä sekä heidän ystäviään maailman eri kolkista sekä vahvistaa heidän siteitään Suomeen. Ohjelmaan mahtuu tapahtumia jokaiseen makuun luennoista ja seminaareista pesäpalloon, teatteriin ja tangoon. Osallistujille järjestetään mahdollisuus opastetuille retkille lähiseudulle ja kauemmaksikin. Juhlat järjestetään Turun keskustassa kolmessa paikassa: Siirtolaisuusinstituutissa, VPK:n talolla sekä merimuseo Forum Marinumissa. Suomi sydämessä -tapahtuman pääkielet ovat suomi ja englanti. Ilmoittautumismaksu on 45, alle 15-vuotiaat ilmaiseksi. Lisätietoja ja ilmoittautuminen netissä Siirtolaisuusinstituutti on vuonna 1974 perustettu tutkimus- ja dokumentaatiolaitos. Instituutilla on laaja kirjasto, arkisto ja siirtolaisrekisteri, jotka palvelevat käyttäjiä myös netin kautta. Lähde: Siirtolaisuusinstituutin lehdistötiedote konstruktion von St. Matthäus und der Engel wurde schließlich 2008 im Atelier des Künstlers in Helsinki fertiggestellt. Das Werk erregte bereits im selben Jahr bei seiner Präsentation im Sinebrychoff-Kunstmuseum in Helsinki große Aufmerksamkeit und zog dort Besucher an. Das neu geschaffene Werk St. Matthäus und der Engel wird jetzt zum ersten Mal in Deutschland in der St. Matthäus-Kirche präsentiert, wo die Rekonstruktion in ihrer originalen Funktion als Altarbild zu sehen ist. Anniina Majanlahti Volotärin Bildende Kunst, Finnland-Institut in Deutschland Discovering Caravaggio Antero Kahila s reconstruction of the lost St. Matthew and the Angel St. Matthäus-Kirche, Matthäikirchplatz, Berlin Eröffnung: Uhr Ausstellung: Geöffnet Di So Uhr, Eintritt frei! U-, S- und Fernbahn Potsdamer Platz (ca. 5 Minuten Fußweg zum Kulturforum), Busse 200, 148 und M41 Philharmonie Weitere Informationen: Stiftung St. Matthäus Kulturstiftung der Evangelischen Kirche Berlin-Brandenburg-schlesische Oberlausitz, Tel , info@stiftungstmatthaeus.de, Finnland-Institut, Tel , kunst@finstitut.de,

18 52. POHJOISMAISET ELOKUVAPÄIVÄT NFL Ensimmäistä kertaa suomalaisen elokuvan historiassa on dokumenttielokuva, Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen Miesten vuoro ehdolla vieraskielistä Oscar-palkintoa varten. Lyypekin 52. elokuvapäivillä palkittiin tämä dokumentti - ainoana suomalaisena tuotantona. Se voitti omassa sarjassaan Saksan ammattiyhdistyksen palkinnon (2.500 euroa). Arvostelulautakunnan mukaan filmi kuvaa das Glück und Leid von Männern mit unterschiedlichen Schicksalen, denen sich in der Sauna nicht nur die Poren öffnen, sondern die dort auch ihr Innerstes nach außen kehren. Nuoria keskustelemassa Risto Salomaan ja Mari Rantasilan kanssa Salin täyttänyt yleisö oli syvästi liikuttunut elokuvasta, jossa tavalliset suomalaiset miehet kertovat elämän kokemuksista. Valitettavasti herkän mestariteoksen tekijät eivät olleet paikalla. Suomessa noin katsojaa on nähnyt tämän elokuvan, mikä osoittaa, että dokumentti saattaa olla aivan yhtä liikuttava ja herättää yhtä paljon kiinnostusta kuin kokoillan fiktioelokuva. Toinen dokumentti, Mika Ronkaisen Vapaaajan macho/freetime machos kertoo myös suomalaisista miehistä ja heidän tunteistaan. Kohelluksen takaa löytyy herkkiä ja hyväntahtoisia isiä ja miehiä. Elokuva on täynnä huumoria ja tunteita. Suomalaiset dokumenttielokuvat olivat tämänvuotisilla elokuvapäivillä etusijalla. Historiallisesti kiinnostava oli Pia Andellin Göringin sauva, joka antaa ainutlaatuisen kuvan sotakuvaaja Felix Forsmanin työstä. Hän kuvasi vuonna 1942 Mannerheimin käyntiä Hitlerin luona. 68 vuotta myöhemmin Forsman kommentoi Göringin sauvassa persoonallisesti filmimateriaaliaan ja myös henkilökohtaisia kuviaan sen ajan Berliinistä. Auf Wiedersehen Finnland vie myös Suomen sotavuosiin. Vuonna 1944 lähti satoja suomalaisia naisia perääntyvien saksalaisten sotilaiden myötä Saksaan. Virpi Suutari on haastatellut tänään yli 80-vuotiaita naisia ja tehnyt mieleenpainuvan dokumentin. Sarjassa Specials eli erikoisuudet esitettiin suomalaisohjaaja Casper Wreden vuonna 1970 tekemä Päivä Ivan Denisovitshin elämässä, joka perustuu Alexander Solzenitsynin teokseen. Filmi, joka oli huomiota herättävä yhteispohjoismainen tuotanto (mm. tunnettu ruotsalainen kuvaaja Sven Nykvist) kiellettiin Suomessa vuonna 1970 ja Klas Fransbergin esittämä Casper och den förbjudna filmen / Casper ja kielletty elokuva vuodelta 2009 kertoo taustaa tälle kiellolle. Lisäksi tässä sarjassa esitettiin Juho Kuosmasen ohjaama fiktioelokuva Taulukauppiaat, joka on voittanut Cannesin Cinéfondation-kilpailun pääpalkinnon. Cinéfondation on Cannesin elokuvajuhlien opiskelijaelokuvien kilpailusarja. Taulukauppiaat on Kuosmasen lopputyö Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Taulukauppiaat kertoo ensimmäisestä työpaikasta, joulusta syrjä-suomessa ja siitä, kuinka tulla toimeen orastavan ystävyyden kanssa.

19 Suomella oli filmipäivillä esillä kaksi korkealuokkaista kokoillan elokuvaa. Syvimmän vaikutuksen teki Jörn Donnerin Kuulustelu (ks. haastattelu s. 20). Elokuvapäivillä jo tuttu hahmo Dome Karukoski esitteli komediansa Napapiirin sankarit, joka on neljäs hänen täällä esittämänsä kokoillan elokuva. Elokuva on seikkailukomedia, joka vie katsojan halki Lapin satumaisten talvimaisemien. Se on kertomus digiboksista, rakkaudesta ja nuoren työttömän miehen sisäisestä sankaruudesta. Janne (Jussi Vatanen) lähtee avovaimonsa Inarin (Pamela Tola) käskystä hankkimaan perheelle digiboksia. Muissa päärooleissa nähdään Jasper Pääkkönen jatimo Lavikainen. Tämä leffa on harvinaisuus suomalaisten elokuvien joukossa: se on komediana nautittava esitys, jossa on myös kipeitä sävyjä ja sydämen lämpöä. Ohjaaja itse ja miespääroolien esittäjät olivat Lyypekissä paikalla ja kertoivat, miten filmin idea syntyi. Kun käsikirjoittaja Pekko Pesosesta tuli isä, piti ostaa videokamera, mikä osoittautui vaikeaksi monestakin syystä. Vaikka filmin hahmot ovat kliseenomaisia - miehet hölmöjä ja naiset määrätietoisia ja aikaansaavia - on filmi kuitenkin näyttelijäsuoritusten ja huimien Lapin maisemien takia ehdottomasti katselemisen arvoinen. Lasten ja nuorten elokuvista mainittakoon Risto Salomaan tuottama ja Mari Rantasilan esittämä ja ohjaama Risto Räppääjä ja polkupyörävaras, tekijän mukaan nimenomaan musikaalinen perhe-elokuva, joka on jatkoa ensimmäiselle Räppääjä-filmille, joka esitettiin Lyypekissä vuonna Risto Räppääjällä on jo Lyypekissä oma kannattajakaartinsa, ja ryhmä nuoria lyypekkiläisiä teki Marin kanssa radiohaastattelun. Mari on Lyypekin yleisölle tuttu ja käydessään filmejä katsomassa hän totesi, että tulee mielellään Lyypekin festareille nauttimaan hyvistä filmivalinnoista. Toinen suomalainen teos tässä ryhmässä oli Marja Pyykön esikoisteos Sisko, tahtoisin jäädä, herkkä kuvaus nuoruuden iloista ja tuskista. Mainittakoon, että elokuvapäivien pääpalkinto, euroa, myönnettiin tänä vuonna Pernilla Augustin sosiaalidraamalle Der Schweinestall / Sikalat, joka on näyttelijänä tunnetun Pernilla Augustin esikoisteos kokoillan elokuvan ohjaajana. Elokuva perustuu suomalaissyntyisen Susanna Alakosken bestseller-romaaniin, joka kertoo realistisesti Ruotsiin lähteneen suomalaisperheen vaikeuksista 1970-luvulla. NDR:n arvostelulautakunnan mukaan der Film überzeugt durch thematische Relevanz und radikale Intensität. Pääosassa on Noomi Rapace. Elokuva on esitetty myös Venetsian filmijuhlilla. Tämänvuotisilla elokuvapäivillä kävi ennätysmäärä katsojia, Medioissa elokuvapäivät huomioidaan Pohjois-Euroopan huomattavana kulttuuritapahtumana ja samalla tärkeänä ponnahduslautana elokuvantekijöille ja näyttelijöille Pohjoismaista ja Baltian maista. Olisi mielenkiintoista tietää, saavatko Lyypekin filmipäivät huomiota osakseen myös Suomessa. Virallisen lehdistölistan mukaan muista Pohjoismaista ja Baltian maista oli mukana runsaasti asiantuntijoita, sen sijaan Suomen lehdistöstä ei ainakaan tänä vuonna näyttänyt olevan edustajia. Toinen asia, joka jäi mieltä vaivaamaan: Pohjoismaiset suurlähetystöt mainitaan aina joka filmin alussa tukijoiden joukossa. Suomen suurlähetystöä tai pääkonsulaattia ei mainittu, koska ne eivät ole tukeneet elokuvapäiviä tänä vuonna. Solveig Scholz (teksti ja kuva) Kuva: Andrés Harambour

20 Jörn Donnerin uusi kokoillan elokuva Kuulustelu Kuva: Suomen elokuvasäätiö. Kansainvälisesti tunnettu kirjailija ja elokuvaohjaaja Jörn Donner esitteli Lyypekin 52. elokuvapäivillä 2010 uuden elokuvansa Kuulustelu. Elokuva on tositapahtumiin perustuva kertomus neuvostovakooja Kerttu Nuortevasta (Minna Haapkylä). Nuorteva jäi kiinni Helsingissä 1942, viisi kuukautta sen jälkeen, kun hänet oli pudotettu laskuvarjolla Neuvostoliitosta Suomen maaperälle vakoilemaan. Hänen isänsä, tunnettu tamperelainen lehtimies Santeri Nuorteva oli ollut Karjalan autonomisen, sosialistisen neuvostotasavallan johdossa. Jouduttuaan kiinni Helsingissä Nuorteva joutui viranomaisten kuulusteluun. Nuortevalla oli vaikutusvaltaisia kontakteja ja hänen tunnustuksensa perusteella tuomittiin mm. myös Hella Wuolijoki. Elokuva rakentuu näiden kuulustelujen ympärille. Miltä tuntuu olla Lyypekin elokuvapäivillä? Minähän olin täällä elokuvapäivillä jo vuonna 1964, sen jälkeen myös vuonna 1984, mutta en ole tehnyt pitkää kokoillan elokuvaa moneen vuoteen, joten tuntuu oikeastaan aika jännittävältä olla taas mukana Miten tämä teema löytyi? Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja sain tilaisuuden tutustua runsaaseen materiaaliin Kerttu Nuortevasta. Moni onnellinen sattuma vaikutti sitten siihen, että sain tämän työn tehtyä. Syvennyin ennen kaikkea Kansallisarkistossa olleisiin kuulustelupöytäkirjoihin ja tutustuin mm. myös Ohto Mannisen kirjaan Nuortevasta. Mitkä olivat seuraavat työvaiheet? Vuonna 2008 teimme käsikirjoittaja Olli Soinin kanssa pitkää ja luovaa työtä käydessämme läpi materiaalia ja valitessamme, mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään pois. Sitten rahoituskin onnistui. Tuottaja Mark Lwoff on elokuvapäivillä paikalla. Yksi edellytys oli myös, että Minna Haapoja esittää Kerttu Nuortevaa. Lähdemateriaalia oli runsaasti, samaten sivujuonia, koska Nuortevalla oli paljon kiinnostavia kontakteja, mutta elokuva on keskitetty yhden ihmisen kohtaloon. Minulla oli aivan selvä käsitys siitä, mitä haluan kertoa. Halusin keskittyä yksilön tragediaan, joka saattaa kiinnostaa ihmisiä. Huomasin, että esim. ei ollut tarkoituksenmukaista, että Hella Wuolijoen osuus Nuortevan elämässä olisi mukana. Tietoisesti en myöskään paneudu historiallisiin tai poliittisiin kysymyksiin, koska niiden käsitteleminen ei ole tämän elokuvan teema. Tämä elokuva, joka elää pitkälti näyttelijäsuoritusten varassa, poikkeaa suomalaisista nykyelokuvista. Se on pelkistetty kertomus ilman agenttijännitystä tai romantiikkaa. Olen tyytyväinen, jos elokuva kiinnostaa ihmisiä trendeistä riippumatta. Miltä tuntuu, kun pitkän tauon jälkeen onnistuu tekemään inhimillisen draaman, joka koskettaa? Tämä työ oli tosi haaste ja toivon, että tulevaisuudessakin voin tehdä tämäntyyppisiä elokuvia. Haastattelu: Solveig Scholz