ISTUNTO KESKIVIIKKONA 29. TAMMIKUUTA 2003

Transkriptio

1 3-001 ISTUNTO KESKIVIIKKONA 29. TAMMIKUUTA (Istunto avattiin klo ) Puhetta johti puhemies COX Istuntokauden uudelleen avaaminen Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin torstaina 16. tammikuuta keskeytetyn istuntokauden uudelleen avatuksi Blak (GUE/NGL). (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin tietää, onko parlamentissa otettu käyttöön pukeutumissäännöt. Viittaan siihen, mitä tapahtui eilen kuulemistilaisuudessa, jossa käsiteltiin ostotarjousdirektiiviä. Kuulemistilaisuuden puheenjohtaja Gargani pyysi virkamiehiä varmistamaan, että miehillä on puvut kunnianosoituksena tilaisuuteen osallistuvia asiantuntijoita kohtaan, kuten puheenjohtaja asian ilmaisi. Koska minun avustajallani ei ollut yllään pukua eikä solmiota, häntä pyydettiin poistumaan tilaisuudesta eikä hän voinut tehdä työtään, mistä olen hyvin harmissani. Haluaisin tietää, onko parlamentissa uusi käytäntö. Pyydän teitä huomaamaan, ettei minulla ole pukua, kauluspaitaa eikä solmiota vaan itse asiassa farmarit. Voinko siis osallistua istuntoon parlamentin jäsenenä? Puhemies. Jäsen Blak, otan asiasta selvää. Panen merkille, että olette harmissanne avustajanne puolesta. Ryhmien keskinäisen tasapainon puolesta olette tervetullut osallistumaan istuntoon, mutta istunnon jälkeen annan teille mielelläni vinkkejä hyvästä räätälistä. (Naurua) Irakin tilanne Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteisen ulkoja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuma Irakin tilanteesta. 1 Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen Pyyntö parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamiseksi Parlamentin kokoonpano Valiokuntien kokoonpano Vastaanotetut asiakirjat Määrärahojen siirrot Neuvoston toimittamat sopimustekstit Luetteloon kirjatut kannanotot Parlamentin lausuntojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet Esityslista: ks. pöytäkirja. (Jäseniä keskeltä ja vasemmalta piti ylhäällä julisteita, joissa sanottiin "Ei sotaa" ja "Kyllä vanhalle Euroopalle") Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet. Minulle on aina suuri kunnia osallistua Euroopan parlamentin istuntoon. Vaikka osallistun aina mielelläni, todettakoon, että tänään olen erittäin huolissani. (Puhemies keskeytti puheenvuoron.) Puhemies. Korkea edustaja Solana, olen pahoillani, että keskeytän puheenvuoronne. Hyvät kollegat, uskon, että olette tehneet näkökulmanne selväksi. Olkaa hyvät ja laskekaa julisteenne alas, jotta voimme jatkaa keskustelua. (Suosionosoituksia oikealta) Solana. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olin sanomassa, että puhun aina mielelläni parlamentin istunnossa, mutta tänään olen kuitenkin erittäin huolissani. Kansainvälinen tilanne ei ole hyvä, ja meidän on aika keskustella tässä toimielimessä siitä, miten nykyiset kansainvälisesti polttavimmat asiat tulisi nähdä, ja jos mahdollista, ratkaista eurooppalaisesta näkökulmasta. Huomasin joidenkin parlamentin jäsenten julisteet ja huomautan, että valitettavasti tai jossain mielessä onneksi, puhun teille vanhan Euroopan näkökulmasta ikäni vuoksi, mutta myös sen vuoksi, että arvostan kaikkea sitä, mitä vanha, tämän päivän ja huomisen Eurooppa edustaa. Arvoisa puhemies, älkää pitäkö minua kovin vanhana, sillä aion jatkaa työntekoa ja ihmisten vaivaamista vielä muutaman vuoden. Arvoisa puhemies, haluan minulle myönnetyn lyhyen puheenvuoroni aikana puhua tänä iltapäivänä, jos arvoisat jäsenet suovat, neljästä tai viidestä asiasta, jotka ovat uskoakseni tärkeitä kansainvälisen kokonaistilanteen ymmärtämiseksi. Ensimmäinen asia on kiistatta Irak. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja keskustelen, vaikkakin lyhyesti, myös Lähi-idän tilanteesta tänä tärkeänä päivänä Israelin eilisten vaalien jälkeen. Olisi virhe jättää keskustelematta Pohjois- Koreasta, kun otetaan huomioon maan dramaattinen tilanne. Lopuksi kommentoin lyhyesti Euroopan unionin

2 6 29/01/2003 suunnitelmia lähettää joukkoja entisen Jugoslavian tasavallan Makedoniaan. Aloitan ensimmäisestä asiasta eli Irakin tilanteesta. Kuten te parlamentin jäsenet tiedätte, yleisten asioiden neuvosto kokoontuu tällä ja ensi viikolla, ja nämä viikot ovat erittäin tärkeitä ratkaisun löytämiseksi Irakin kriisiin. Maanantai-aamuna täällä Brysselissä pidettiin ensimmäistä kertaa ministeritason yhteistyökokous puheenjohtajavaltion, troikan ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoon kuuluvien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan mukaisesti. Mitään tämän kaltaista ei ole aikaisemmin tapahtunut. New Yorkissa on pidetty useita yhteistyökokouksia, mutta Brysselissä ei ole koskaan aikaisemmin pidetty ministeritason kokousta, johon osallistuisivat turvallisuusneuvoston kaksi pysyvää jäsentä ja kaksi vaihtuvaa jäsentä sekä puheenjohtajavaltio, komission jäsen Patten ja minä. Huomauttaisin aluksi, että kokouksessa oltiin yleisesti samaa mieltä vähintään neljästä tärkeästä kohdasta, joita Euroopan unioni haluaa puolustaa kaikissa yhteyksissä. Käyn nopeasti läpi kaikki kohdat, vaikka arvoisat parlamentin jäsenet tietävät ne hyvin. Ensimmäiseksi, me haluamme kaikki, että Irak hävittää joukkotuhoaseensa, ja tästä kaikkien eurooppalaisten tulisi olla yhtä mieltä. Yksi tämän vuosisadan vakavimmista ongelmista on kiistatta joukkotuhoaseiden leviäminen. Me eurooppalaiset emme voi sivuuttaa tätä vakavaa ongelmaa, johon on löydettävä ratkaisu. Meidän on siis yritettävä kaikilla mahdollisilla keinoilla varmistaa turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti, että Bagdadista hävitetään kaikki joukkotuhoaseet. Tämän on oltava yksi Euroopan unionin ensisijaisista tavoitteista. Toinen tärkeä seikka on Irakin velvollisuus tehdä aktiivista yhteistyötä asetarkastajien kanssa. Tunnette hyvin Hans Blixin ja Mohamed El Baradein jokin aika sitten turvallisuusneuvostolle esittelemän kertomuksen ja te myös näitte nämä asetarkastajien johtajat, sillä Euroopan parlamentin puhemiehellä oli mahdollisuus keskustella heidän kanssaan New Yorkissa pidetyssä videoneuvottelussa. Minullakin oli mahdollisuus keskustella myöhemmin heidän kanssaan enkä aio palata keskusteluumme, sillä olen varma, että puheenjohtajavaltio on tiedottanut parlamentille selkeästi asiasta. Kolmas seikka, jota mielestäni on korostettava, on se, että meidän on annettava kaikki tarpeellinen tuki asetarkastajille. Asetarkastajat ovat kansainvälisen yhteisön silmät ja korvat. Jos he pystyvät vakuuttamaan turvallisuusneuvoston tilanteesta, olen varma, että turvallisuusneuvosto pystyy puolestaan vakuuttamaan kansalaiset Bagdadin nykyisestä tilanteesta. Euroopan on siis mielestäni autettava heitä, mitä tahansa asetarkastajat korostan seuraavaa implisiittisesti tai eksplisiittisesti turvallisuusneuvoston jäseniltä pyytävät. Asetarkastajat voivat esittää meille pääasiassa kolmenlaisia ehdotuksia tai pyyntöjä: he voivat pyytää lisää resursseja nykyisten täydennykseksi, enemmän tarkastajia ja enemmän resursseja logistiikkaan, he voivat tarvita lisää aikaa ja enemmän tietoja tai tiedusteluaineistoa. Olen sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulisi vastata myönteisesti näihin asetarkastajien pyyntöihin. Toisin sanoen asetarkastajille pitäisi antaa lisää resursseja, enemmän aikaa ja tiedusteluaineistoa. Neljäs seikka, jota pidän ehdottoman olennaisena ja jota eurooppalaisten on puolustettava, on se, että joukkotuhoaseiden leviämiseen ja tarkemmin sanoen Irakin tilanteeseen liittyvät toimet on pysyttävä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston käsissä. Toimet on toteutettava Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa, sillä Yhdistyneet Kansakunnat on se instituutio, jolta on saatava oikeutus kaikkiin asiaan liittyviin toimiin. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olette selvillä Euroopan unionin eri jäsenten esittämistä kannanotoista. Tiedätte myös, ettei kyse ole pelkästään Euroopan unionin johtavissa asemassa olevien mielipiteistä vaan meillä on selkeitä ja vakuuttavia tutkimustuloksia Euroopan kansalaisten ajatuksista. Uskon eurooppalaisten olevan varmoja kahdesta asiasta: he eivät halua sotaa eivätkä he halua diktaattoreita maailmaan. Meidän täytyy saada nämä kaksi asiaa sopimaan yhteen Euroopan kansalaisten silmissä. Kansainvälinen yhteisö on suuren haasteen edessä: miten vältetään aseelliset yhteenotot ja estetään diktaattorien valtaannousu. Meidän eurooppalaisten tavoitteena on varmistaa, että päätöslauselmaa 1441, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto ja kaksi päivää myöhemmin myös Arabiliitto yksimielisesti hyväksyivät, toteutetaan käytännössä ja että Saddam Hussein ja Irakin hallitus suostuvat aseistariisuntaan ilman sotilaallisia toimia. Euroopan unionin valtioiden ja kaikkien meidän Euroopan unionia palvelevien tulee yrittää kaikin voimin, päivin ja öin, ehkäistä yhteenotto ja varmistaa, että Saddam Hussein luopuu joukkotuhoaseista ilman, että joudumme turvautumaan sotilaallisiin toimiin. Kuten tiedätte, turvallisuusneuvostossa alkoi tänään keskustelu, joka perustuu asetarkastajien johtajien kaksi päivää sitten esittelemään kertomukseen. Odottakaamme ja katsokaamme, kuinka keskustelussa edetään, ennen kuin otamme siihen kantaa. Kuten tiedätte, Yhdysvaltain presidentti piti eilen tärkeän puheen. Suhtaudun myönteisesti puheessa esitettyyn ajatukseen, ehdotukseen tai sitoumukseen, jonka mukaan Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell puhuisi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle ja selittäisi, mitä tietoja ja tiedusteluaineistoa niillä valtioilla on, joilla on etuoikeus tietoihin tai tiedusteluaineistoihin. Olen sitä mieltä ja korostan, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla on jatkossakin oltava keskeinen sija, ja sen vuoksi olisi erittäin asianmukaista, että niistä

3 29/01/ tiedoista, joita joillakin mailla on, keskusteltaisiin turvallisuusneuvostossa ja jos mahdollista, ne esitettäisiin myös asetarkastajille. Tiedätte myös, että muita neuvotteluja käydään tulevina päivinä Toivokaamme myös, että asetarkastajille annetaan lisää aikaa, jotta he voivat, kuten aikaisemminkin sanoin, saattaa työnsä päätökseen päätöslauselman 1441 mukaisesti. Hyvät jäsenet, Eurooppa on mukana tässä prosessissa: neljä Euroopan unionin jäsenvaltiota ja yksi jäsenyyttä hakenut valtio kuuluu turvallisuusneuvostoon, ja olen varma, että kaikki turvallisuusneuvostoon kuuluvat valtiot tekevät kaikkensa, jotta se, mitä täällä puhutaan, toteutuisi käytännössä tulevina päivinä. Koska parlamentin puhemies on kertonut teille Hans Blixin kanssa eilen käydystä keskustelusta, en esitä siitä tehtyjä huomioita ja siirryn seuraavaan asiaan, Lähi-idän tilanteeseen, josta haluan keskustella kanssanne. Israelissa pidettiin eilen vaalit, joista meidän tulee ottaa huomioon ainakin kolme tärkeää asiaa. Ensimmäinen asia on alhainen osanotto. On hämmästyttävää, ainakin minun mielestäni, että Lähi-idän nykytilanteesta huolimatta vaalien äänestysprosentti oli niin alhainen. Se on alhaisin sitten vuoden 1967 vaalien. Tämä on ensimmäinen huomioon otettava asia. Toinen tärkeä asia on pääministeri Sharonin laaja ja hyvin merkittävä voitto. Onnittelen häntä ja hänen puoluettaan kaikkien meidän puolesta. Tämä voitto on huomattavin Sharonin kaikista aiemmista voitosta. Meidän tulee kehottaa pääministeri Sharonia koko Euroopan unionin puolesta muodostamaan sellainen koalitiohallitus nyt kun hänellä on siihen erinomaiset mahdollisuudet joka keskittyisi ratkaisemaan sodan uhkan ja löytämään pysyvän rauhan Lähi-itään. Kaikella kunnioituksella totean, että tätä voimme häneltä vaatia, sillä valtava määrä israelilaisia on äänestänyt häntä. Kolmas asia, jota tulee korostaa ja josta meidän on tehtävät johtopäätökset, on työväenpuolueen raskas tappio ja Meretz-puolueen tappio. Nämä kaksi suurta puoluetta, jotka ovat aina puolustaneet rauhaa ja olleet rauhan kannalta merkittäviä puolueita, kärsivät tappion. Meidän tulee analysoida, miksi näin on käynyt. Ensisijaisesti se on kuitenkin heidän tehtävänsä. Tiedämme, että Meretz-puoleen johtaja on jättänyt eronpyyntönsä. Euroopan näkökulmasta meidän on joka tapauksessa pidettävä kiinni menettelytavoistamme, jotka ovat yhä ne, jotka ohjasivat kvartetti-ryhmän työtä ja jotka hyväksyttiin Washingtonissa hiljattain tehdyssä toimintasuunnitelmassa. Heti kun Israeliin on muodostettu hallitus, meidän on otettava käyttöömme kaikki mahdolliset koneistot nopeuttaaksemme prosessia, joka toteuttaa tämän toimintasuunnitelmanvedon käytännössä, jotta se ei jää pelkäksi paperiksi. Hyvät jäsenet, katson, että meidän velvollisuutemme eurooppalaisina on tehdä kaikkemme varmistaaksemme, että tämä eilisistä vaaleista alkanut prosessi päättyy hyvin ja etteivät tehdyt aloitteet pääty yhtä huonosti kuin edelliset aloitteet, kuten Mitchellin mietintö tai Tenetin suunnitelma ja muut tärkeät mietinnöt, jotka on hyväksytty mutta joita ei ole voitu toteuttaa. Vetoan tämän vuoksi siihen, että meidän on tehtävä kaikki mahdollinen varmistaaksemme, etteivät nämä asiakirjat jää pelkiksi arkistoitaviksi asiakirjoiksi vaan että ne toteutetaan käytännössä. Hyvät jäsenet, tässä ensimmäisessä minulle suodussa lyhyessä puheenvuorossani haluan tehdä muutaman huomautuksen Pohjois-Koreasta. Pohjois-Korean tilanne on vakava ja vaikea. Kuten tiedätte, Pohjois-Korean hallituksen tekemät päätökset ovat vakavia päätöksiä, ja katson niiden koskevan muitakin kuin alueen valtioita. Kuten alussa totesin, korostan, että joukkotuhoaseiden leviäminen koskee meitä kaikkia huolimatta siitä, missä maanosassa elämme. Tämän vuoksi meidän on jossain määrin otettava kantaa Pohjois-Korean tilanteeseen. Kuten tiedätte, pidämme kokouksia ja keskustelemme puhelimitse käytännöllisesti katsoen päivittäin niiden alueen valtioiden kanssa, joita tilanne eniten koskee: Etelä-Korean, Japanin, Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa. Yleisten asioiden neuvostossa päätettiin lisäksi maanantaina lähettää, tarpeen vaatiessa, Euroopan unionin valtuuskunta Pohjois-Koreaan esittämään kantamme ja tekemään yhteistyötä, jotta ratkaisu löydetään tähän dramaattiseen ongelmaan, joka asioiden jatkuessa tällä tavoin saattaa johtaa siihen, että osassa Korean niemimaata on ydinaseita. Hyvät jäsenet, siirryn seuraavaksi viimeiseen seikkaan, josta halusin puhua tänä iltapäivänä eli Balkanin alueen tilanteeseen ja erityisesti entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian tilanteeseen. Kuten tiedätte, Kööpenhaminan huippukokouksessa tehtiin sopimus Euroopan unionin ja Atlantin liiton suhteista. Pyrimme parhaillaan siihen, että maaliskuussa voimme ensimmäisen kerran historiassa sijoittaa rauhanturvajoukot kyseiseen valtioon. Työ edistyy hyvin ja Atlantin liiton kanssa käsiteltävissä kysymyksissä edistytään merkittävästi, Makedonian presidentti Boris Trajkovski on hyväksynyt eurooppalaisten rauhanturvajoukkojen pääsyn maahan maaliskuusta alkaen ja uskon, että pystymme tämän toteuttamaan. Haluamme lisäksi lähettää Balkanin maille selkeän viestin: meidän tarkoituksemme ei ole hylätä balkanilaisia. Tarkoituksemme ei ole pelkästään olla maassa, vaan olla siellä yhdessä balkanilaisten kanssa ja tarjota Balkanin maille mahdollisuus osallistua rakentamaan laajempaa Eurooppaa, jotta ne voivat lähentyä yhä enemmän Euroopan toimielimiä ja vakiinnuttaa asemiaan alueen tärkeinä valtioina.

4 8 29/01/2003 Rauhanturvajoukkojen sijoittaminen Makedoniaan olisi toinen Euroopan toteuttama rauhanturvaoperaatio, sillä kuten tiedätte, tämän vuoden tammikuun 1. päivästä alkaen Bosniassa ja Hertsegovinassa on ollut eurooppalaisia poliisivoimia, jotka korvaavat Yhdistyneiden Kansakuntien poliisivoimat. Olemme siis suhteellisen lyhyen ajan kuluessa pystyneet toteuttamaan kaksi rauhanturvaoperaatiota alueella, joka on lähellä sydäntämme ja maantieteellisesti lähellä pääkaupunkejamme ja Brysseliä. Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, en halua laajentaa ensimmäistä puheenvuoroani tämän enempää. Tiedän, että parlamentin jäsenillä on minulle lukuisia kysymyksiä. Haluan vielä korostaa, että elämme vaikeita aikoja ja uskallan jopa väittää, että tämä on ehkä vaikeinta aikaa, jota parlamentin istuntoon osallistuvat ovat tämän parlamentin aikana joutuneet elämään. On tärkeää, että me eurooppalaiset pysymme vahvoina, selkeinä ja päättäväisinä kannanotoissamme, jotta tämä kriisi, jolla on niin monta rintamaa ja ilmenemismuotoa, voidaan ratkaista yhdessä hyvällä tahdolla sopimuksien, vuoropuhelun ja diplomatian avulla. Voimakeinot ovat viimeinen keino. Diplomatian on aina oltava menettelytapamme Patten, komissio. Arvoisa puhemies, koska sain keskustella tunnin Pohjois-Koreasta parlamentin edellisessä Strasbourgin istunnossa ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan kanssa kunnianarvoisan ystäväni, Westfalenista tulevan jäsenen johdolla ja koska keskustelimme viime viikolla täällä kaksi tuntia ulkoasioiden valiokunnan kanssa monista eri aiheista, keskittyisin nyt vain Irakiin. Pidän samalla mielessäni komission toimivaltaa koskevat rajoitteet. Haluaisin aluksi tehdä yhden huomautuksen: mielestäni on kaiken kaikkiaan oikeudenmukaista todeta, että olemme sitten toisen maailmansodan onnistuneet luomaan maailmanlaajuisia instituutioita ja tekemään kansainvälisiä sopimuksia, jotka ovat auttaneet tekemään maailmasta huomattavasti vauraamman ja rauhallisemman. Muistutan, että presidentti Clinton pystyi toisen virkakautensa avajaispuheessa kehumaan, että demokraattisissa valtioissa asuu nykyään enemmän ihmisiä kuin itsevaltaisissa valtioissa. Viime vuosisadan lopussa maailma pystyi tuottamaan muutamassa vuodessa yhtä paljon kuin koko 1800-luvulla oli tuotettu, mikä vaikutti lukemattomilla tavoilla useimpien ihmisten elintasoon. Tämä ei ole mikään huono saavutus niin huonosti alkaneen vuosisadan jälkeen. Kaikki ei ole tosiasiassa mennyt niin hyvin. Yrittäessämme luoda maailmanlaajuisia sääntöjä olemme ehkä epäonnistuneet eniten siinä, ettemme ole yhdessä onnistuneet luomaan asianmukaista järjestelmää, jolla voitaisiin valvoa ja ehkäistä ydinaseiden, kemiallisten ja biologisten aseiden näiden käsittämätöntä kauhua aiheuttavien aseiden leviämistä. Nyt joudumme vastaamaan seurauksista kolmessa huolestuttavimmassa maailmankolkassa, Kashmirissa, Korean niemimaalla ja Persianlahdella. Kuinka aiomme selvitä näistä ongelmista? Tästä asiasta keskusteltiin huomattavan yksityiskohtaisesti ulkoasiain valiokunnassa viime viikolla. On selvää, että meidän on sitouduttava kansainvälisesti laajimmalla mahdollisella tavalla ja käytettävä laajinta mahdollista auktoriteettia tavoitteemme eteen. Tästä syystä meidän on järkevää nojautua ongelmia koskevissa kannanotoissamme Yhdistyneiden Kansakuntien moraaliseen ja oikeudelliseen auktoriteettiin. Uskon, että koko Euroopan parlamentti on sitä mieltä, että on oikein yrittää toimia näin. Kaikki tietävät, että Saddam Hussein on vuosia uhmannut Yhdistyneiden Kansakuntien auktoriteettia valmistaessaan, pitäessään hallussaan ja käyttäessään joukkotuhoaseita. Lisäksi hänellä on ennätys ihmisoikeuksien rikkomuksista. Tämä parlamentti hyväksyi viime vuoden toukokuussa jäsen Nicholson of Winterbournen esittelemään mietintöön perustuvan päätöslauselman. Mietinnössä korostettiin, että Husseinin hallituksen käyttämistä raaoista ja epäoikeudenmukaisista keinoista on selvää näyttöä. Mietinnössä kuvattiin selkeästi, miten Saddam Hussein tavallisesti kohtelee Irakin kansalaisia, naapurimaitaan ja kansainvälistä yhteisöä. Tiedämme muun muassa, että hän on käyttänyt kemiallisia aseita omaan kansaansa. Sen jälkeen kun Saddam Hussein on uhmannut vuosia Yhdistyneiden Kansakuntien auktoriteettia ja uhannut alueen valtioita ja koko maailmaa, hänelle annettiin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1441 viimeinen mahdollisuus osallistua maansa aseistariisuntaan. Irakissa on 27. marraskuusta 2002 asti työskennellyt Hans Blixin johdolla 260 virkamiestä 60 eri maasta, ja näistä virkamiehistä 100 on YK:n asevalvonta- ja tarkastuskomission (UNMOVIC) asetarkastajia. UNMOVIC:n lisäksi maassa toimii kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ryhmä Mohamed El Baradein johdolla. Sen jälkeen kun IAEA aloitti tarkastuksensa, 139 tarkastusta on tehty 106 eri kohteessa ja kahdessa presidentin hallintaan kuuluvassa kohteessa. Mainitsen vain sivumennen, että jokainen joka on tavannut asetarkastajia tai esimerkiksi Hans Blixin, on syvästi vaikuttunut tätä Yhdistyneiden Kansakuntien operaatiota toteuttavien asiantuntijoiden tehokkuudesta ja ammattitaidosta. En halua ottaa kantaa keskusteluun, joka käydään tänään turvallisuusneuvostossa. Kuten minua säännöllisesti muistutetaan, komissio ei ole jäsenvaltio. Me vaikutamme luonnollisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitykseen. Käytämme hyväksemme toimivaltaamme kuuluvia välineitä tehostaaksemme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Monet keskusteluaiheistamme liittyvät kysymykseen kansallisesta itsehallinnosta, joka joidenkin mielestä

5 29/01/ tuntuu olevan ratkaistu ehdotuksella luoda neuvostolle kokopäivätoiminen puheenjohtaja. (Naurua) Vaikka olen tietoinen asemamme rajoitteista, haluaisin tehdä muutaman huomautuksen. Ensinnäkin kaikille on oltava selvää, että Yhdistyneen Kansakunnan auktoriteetti on ensiarvoisen tärkeää. On harmi, että olemme aiemmin seuranneet liian usein sivusta, kun YK:ta on uhmattu, jolloin on aivan ymmärrettävää, että asetamme itsemme tilanteeseen, jossa meitä voidaan syyttää kaksinaismoralismista Toiseksi Saddam Husseinin on tehtävä yhteistyötä Blixin johdolla toimivien Yhdistyneiden Kansakuntien asetarkastajien kanssa ja hävitettävä ne joukkotuhoaseet, joita hän ei ole vielä hävittänyt. Emme saa unohtaa, että kriisin ydin on, miten Saddam Hussein kohtelee muuta maailmaa eikä se, miten muu maailma kohtelee Saddam Husseinia. Emme saa unohtaa Blixin tällä viikolla antamaa maltillista kommenttia. Siteeraan häntä: "Irak ei vieläkään vaikuta vilpittömästi hyväksyvän aseistariisuntaa, jota siltä on vaadittu ja jonka sen on suoritettava saadakseen maailman luottamuksen ja elääkseen rauhassa." Kolmanneksi, jos asetarkastajat pystyvät riisumaan Saddam Husseinin aseista, se on ajan mittaan suotavampaa kuin mitkään muut kuviteltavissa olevat toimet. Jokainen järkevä ihminen halunnee, että tämä kriisi päätetään rauhanomaisesti, jos se on inhimillisesti katsoen mahdollista. Yhdistyneiden Kansakuntien kannalta olisi hyvä, jos voisimme saattaa tehtävämme päätökseen ilman uhreja, sivuvahinkoja tai sotilaallisten toimien aiheuttamia vakavia seurauksia. Se olisi myös hyvä Irakille, alueen valtioille ja, uskallan väittää, erittäin hyvä koko maailmalle. Mutta tämä edellyttää, että Saddam Hussein suostuu nyt yhteistyöhön asetarkastajien kanssa. Valitettavasti meillä on yhä vähän todisteita siitä, että hän olisi oppinut ettei voi ikuisesti olla välittämättä maailman mielipiteestä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselma pakotti meidät ottamaan kantaa kahteen tosiasiaan. Ensinnäkin meidän pitää työskennellä lujasti, jotta aseistariisunta toteutuu tarkastusten avulla. Toiseksi, jos asetarkastajat tekevät selväksi, että tehtävä on mahdoton, emme voi välttää seurauksia. Vaihtoehtona olisi sellainen nöyryytys, joka saattaisi Yhdistyneiden Kansakuntien auktoriteetin kyseenalaiseksi muissa tapauksissa tulevaisuudessa. Uskon, että tästä keskustelusta tulee poikkeuksellisen vakava ja että se vaikuttaa tämän huoneen lisäksi koko Eurooppaan ja maailmaan. Keskustelu tulee muokkaamaan sitä, millaisessa maailmassa elämme ja millaisen maailman jätämme lapsillemme, enkä usko, että keskustelua auttaa retorinen kaupankäynti. Kuten nuorekas kollegani ja ystäväni, korkea edustaja, totesi, me molemmat olemme nuorentuneet näissä tehtävissä. Puhuessani hänen tavoin vanhan Euroopan ylpeänä kansalaisena osana sitä vanhaa Eurooppaa, jolla on ollut ongelmia yhden siirtokuntamme kanssa Atlantin toisella puolella olen toisinaan miettinyt, että jos kuningas Yrjö ei olisi pelannut korttejaan niin huonosti kuin pelasi ja jos hän ei olisi sotkenut asioita niin pahasti kuin sotki, niin sen sijaan että päädyin Hongkongin viimeiseksi kuvernööriksi, olisin voinut päätyä Arkansasin tai Teksasin kuvernööriksi ja kuka tietää, mitä sitten olisi voinut tapahtua! (Naurua ja suosionosoituksia) Puhuessani vanhan Euroopan kansalaisena toteaisin, että usein on viisaampaa kohottaa tietävännäköisesti kulmia kuin antaa takaisin samalla mitalla. Meidän on tunnustettava, että jos suhtaudumme tähän kriisiin väärin ja hoidamme sen huonosti, seuraukset voivat olla erittäin vakavat ja pitkäkestoiset. Voimme toisaalta tuhota kohtalokkaalla tavalla maailmanlaajuista yhteistyötä tekevät instituutiot ja johtoelimet ja toisaalta tehdä maailmasta paljon vaarallisemman paikan. Voimme heikentää ystävien välistä yhteistyötä, huonontaa suhteemme islamilaiseen maailmaan ja heikentää kriisien ratkaisumahdollisuuksia muualla, esimerkiksi Lähi-idässä. Myös kykymme tehdä yhteistyötä Euroopan kanssa olisi vaarassa. On tarpeetonta sanoa, että komission on tehtävä velvollisuutensa niin hyvin kuin mahdollista. En usko, että kannattaa tarkastella yksityiskohtaisesti suunnitelmia, jotka olemme tehneet vakavan humanitaarisen kriisin varalta keskustelin muun muassa tästä Jordanissa viime keväänä mutta voin vakuuttaa arvon jäsenille, että aiomme reagoida sillä anteliaisuudella, josta parlamentti on lopulta vastuussa, ja sillä sitoumuksella ja ammattitaidolla, jota parlamentti meiltä odottaa. Korostan seuraavaa seikkaa hyvin vahvasti. Meidän on helpompi toimia jos sitä meiltä vaaditaan jos voimme toimia Yhdistyneiden Kansakuntien tukemana. Olen kiitollisuudenvelassa kaikille niille, jotka työskentelevät Euroopan komission humanitaarisen avun etujoukoissa ja niille, jotka työskentelevät kansalaisjärjestöissä usein vaarallisissa olosuhteissa. Jos meidän pitää keskustella tulevaisuudessa humanitaarisista toimista ja siitä, mitä ammattikielellä kutsutaan humanitaariseksi tilaksi, painotan voimakkaasti tälle parlamentille, että on paljon helpompi ja paljon parempi, jos Yhdistyneet Kansakunnat tukevat tätä humanitaarista tilaa kuin toimia ilman sen tukea.

6 10 29/01/2003 Mainitsin aikaisemmin puhuneeni edellisessä parlamentin istunnossa Pohjois-Koreasta enkä aio toistaa kaikkea sitä, mitä sanoin siinä yhteydessä ulkoasioiden valiokunnalle, mutta tunnustan Pohjois-Korean vakavan tilanteen. Olin Pjongjangissa korkean edustajan ja Ruotsin pääministerin kanssa melkein kaksi vuotta sitten. Uskon, että meistä oli hyötyä liioittelematta silloisia mahdollisuuksiamme toimia. Mielestäni tämä kriisi voidaan ratkaista ainoastaan diplomatialla, vaatimalla enemmän Pohjois-Korealta erityisesti ydinaseiden suhteen, minkä vastineeksi kansainvälinen yhteisö sitoutuu vahvemmin ottamaan Pohjois-Korean vastaan todelliseen maailmaan. Koska uskon, että kriisi voidaan ratkaista vain diplomatian avulla, uskon, että Euroopan unionilla saattaa olla osansa asiassa tulevina viikkoina. Tämä oli yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston maanantaina ja tiistaina tekemä päätös, mistä olen iloinen. Olen varma, ettei tämä ole viimeinen kerta, kun keskustelemme näistä vaikeista kysymyksistä asiallisesti mutta tunteilla, joita toivoakseni puheenvuoroissa toisinaan hillitään näiden painavien ja vakavien kysymysten luonteen vuoksi Poettering (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, korkea edustaja Solana, hyvä komission jäsen Patten, hyvät parlamentin jäsenet, jos meidän on päätettävä sodasta ja rauhasta, keskustelumme on oltava mitä vakavinta, mutta samalla meidän on uskottava itseemme. Vanhan Euroopan, meidän maanosamme, viisaus on siinä, että se pystyy elpymään yhä uudestaan. Meidän tulee sanoa kaikille niille, jotka epäilevät kykyjämme, että Euroopan yhdistämispolitiikka on laajin rauhanliike Euroopassa vanhassa ja kuitenkin koko ajan uudistuvassa maanosassa ja että muut maanosat voivat ehkä pitää sitä esimerkkinä rauhanomaisesta yhdessäelosta. Hyvät jäsenet, pyydän, että kunnioittaisimme toistemme näkökantoja. On varmaa, että joissain asioissa päädymme eri johtopäätöksiin, mutta jokaisen mielipide perustuu kunkin omiin vakaumuksiin ja meidän on huolehdittava siitä, että valitsemme oikean tien. Meille Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmän edustajille on selvää, että meidän on tehtävä kaikki mahdollinen ja yritettävä varmistaa maailmanrauha ja Lähi-idän rauha, sikäli kuin se on ongelman ydin. Rauhan on oltava meidän huolenaiheemme. Sen puolesta meidän on työskenneltävä ja meidän on työskenneltävä nimenomaan Yhdistyneiden Kansakuntien avulla. Hyvät jäsenet, vaikka voimankäyttö sodankäynnin muotona tulee aina olemaan viimeinen turvakeinomme ja rauhan on oltava tavoitteemme, meidän on käsiteltävä tosiasioita sellaisina kuin ne meille esitetään. Irakissa kohtaamme rikollisen järjestelmän, jota johtaa diktaattori ja tyranni, jolla väitetään olevan hallussaan joukkotuhoaseita ja tämä on ongelma. Hän on joukkomurhaaja ja sotarikollinen, joka on, kuten komission jäsen Patten mainitsi, käyttänyt kemiallisia aseita omaa kansaansa, kurdeja, vastaan. Vuonna 1980 hän julisti sodan Irania vastaan ja vuonna 1990 hyökkäsi Kuwaitiin. Hyvät jäsenet, suhtaudun myös Yhdysvaltoihin varsin kriittisesti, mutta jos Yhdysvallat ei olisi noihin aikoihin johtanut koalitiota, joka vapautti Kuwaitin, niin eikö tämä diktaattori oli voinut liittää muutkin arabimaat laajentumissuunnitelmiinsa? Tämäkin seikka meidän on pidettävä mielessämme. Hänen hallituksensa käyttää salaisia palveluitaan sortaakseen omaa kansaansa väkivallalla, murhilla ja terrorilla. Hyvät jäsenet, Saddam Husseinin ja hänen hallituksensa hallussa olevat joukkotuhoaseet uhkaavat alueen valtioita kokonaisuudessaan ja kansainvälistä yhteisöä. Vaikka meidän on oltava avoimia puhuessamme amerikkalaisille ystävillemme, on tunnustettava, että ongelman ydin ei ole Yhdysvallat vaan Saddam Husseinin rikollinen hallitus Bagdadissa. (Suosionosoituksia keskeltä ja oikealta) Hyvät jäsenet ja ystävät, koska Irak, jonka kanssa joudumme olemaan tässä tilanteessa tekemisissä, on arabimaa, meidän voimakas ja selkeä viestimme arabija muslimimaille on se, että haluamme yhteistyötä ja luoda kumppanuussuhteita ja ystävyyssuhteita jos se ylipäänsä on mahdollista kaikkien arabi- ja muslimivaltioiden kanssa. Tämän on oltava yksi Euroopan unionin politiikan perusperiaatteista. Haluan esittää lämpimät kiitokseni korkean edustajan Solanan ja komission jäsenen Pattenin lisäksi kaikille niille, jotka ovat työskennelleet lujasti näinä vaikeina aikoina ja haluan kiittää parlamentin puhemiestä Coxia eilisen Hans Blixin kanssa käydyn keskustelun edistämisestä, opin keskustelusta paljon. Sovimme, että tämä keskustelu olisi luottamuksellinen se tuskin olisi edes toteutunut ellemme olisi tähän suostuneet mutta minä ja ryhmämme myönnämme, että vuoden 1990 jälkeen kului monta vuotta, joina kansainvälinen yhteisö ei ryhtynyt mihinkään todellisiin toimiin Saddam Husseinia vastaan, joten jos meidän on määrä päästä toivomaamme rauhanomaiseen ratkaisuun, meidän on jatkettava viime kuukausien painostusta, jonka hän nyt alkaa tuntea. Tämän on oltava tie rauhaan. Sen on myös merkittävä sitä, etteivät amerikkalaiset yhteistyökumppanimme ja ystävämme ole vielä päättäneet ryhtyä sotatoimiin Irakia vastaan, mitä me todella toivomme. Meidän on oltava avoimia todelliselle rauhanomaiselle ratkaisulle, johon on päästävä Yhdistyneiden Kansakuntien avulla. Hyvät jäsenet, meidän on kuitenkin pidettävä mielessämme myös järkevyys, mikä mainittiin Hans Blixin kanssa eilen käydyssä keskustelussa. Järkevyyden nimissä emme voi vaatia asetarkastajia kulkemaan koko Irakin ristiin rastiin ja etsimään jotakin, mikä jostain saattaa löytyä. On paljon järkevämpää, että Irakin hallitus tekee kuten päätöslauselmassa 1441 vaaditaan ja todella avaa ovensa, jotta Hans Blixin ja hänen

7 29/01/ ryhmänsä eivät tarvitse haparoida käytännössä koko Irakin läpi taskulampun kanssa. Bagdadin hallitukselta on päin vastoin vaadittava aitoa ja aktiivista yhteistyötä, kuten edustaja Solana sanoi ja kuten päätöslauselmassa 1441 määrätään. Hyvät edustajat, tästä meidän on pidettävä kiinni. Olemme kuulleet valkoisen talon edustajan sanovan, että "joko hän riisuu aseensa tai hänet riisutaan aseista", ja vaadimme Saddam Husseinia toteuttamaan osuutensa viivyttelemättä tämän enempää. Lainaan Hans Blixiä, joka eräässä yhteydessä sanoi, että "tähän päivään mennessä ei ole vaikuttanut siltä, että Irak olisi todella hyväksynyt aseistariisunnan vaatimuksen" ja että päätöslauselman 1441 kohdassa 9 vaaditaan "aktiivista" yhteistyötä. Pelkkä ovien avaaminen ei riitä. Hans Blix esitti kysymyksiä, jotka meidän on esitettävä julkisesti: entä pernarutto, joka on biologinen ase? Mitä on tapahtunut litralle pernaruttoliuosta? Entä myrkyllinen kemiallinen ase VX-hermokaasu, jota on kehitetty edelleen? Jos Irak on todellisuudessa suorittanut aseistariisunnan, kuten se väittää tehneensä, olisi ollut oikein ja asianmukaista sekä kansainvälisen oikeuden mukaista, että se olisi tehty Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa asiakirjojen ja päätöslauselmien määräysten mukaisesti. Toivon, että Irak on tulevina päivinä ja viikkoina yhteistyöhaluisempi. Hyvät jäsenet, ulkoasiainministerit päättivät Euroopan unionin neuvostossa maanantaina aivan oikein vaatia täydellistä aseistariisuntaa, mutta meidän on valittava keskitie, ja jokainen tietää, kuinka vaikeassa tilanteessa Eurooppa on. Iskulauseemme ei voi olla "oikein tai väärin, aina Yhdysvallat!" Tätä tietä emme voi valita mutta emme voi valita myöskään sellaista tietä, jossa Irakin diktaattori jää rankaisematta ja me emme hoida osuuttamme riippumatta siitä, miten Irak vastaa sille esitettyihin pyyntöihin! Jos teemme näin, se olisi sama kuin sanoisi jollekin, joka on päättänyt tehdä murhan "älä murhaa, mutta jos murhaat, ei sinua kuitenkaan rankaista". Tästä syystä meidän on jatkettava painostusta! Jos amerikkalaiset yhteistyökumppanimme ja ystävämme ovat saaneet salaisista tiedustelutoiminnoista tietoja, vaadimme Yhdysvaltain hallitusta esittämään ne julkisesti turvallisuusneuvostossa, jotta meillä on kaikki tosiseikat tiedossamme. Kansalaisille on ilmoitettava, että olemme hyvin päättäväisesti sitä mieltä, että Irakin on luovuttava omistamistaan joukkotuhoaseista. Haluamme päästä tavoitteeseen Yhdistyneiden Kansakuntien avulla ja rauhanomaisin keinoin! Barón Crespo (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, aivan aluksi haluaisin todeta sosialistiryhmän puolesta, että vastustamme sotaa. Sanomme ei sodalle ja ei diktaattoreille, ja tämä tarkoittaa sitä, että meidän on työskenneltävä aktiivisesti monenvälisissä yhteyksissä päästäksemme eroon joukkotuhoaseista. Keskustelu, jota parhaillaan käymme tärkeimmän liittolaisemme Yhdysvaltojen kanssa, keskittyy pikemminkin kielteisesti vaikuttaviin ja kuten entinen presidentti Clinton aivan oikein sanoi arvaamattomiin menetelmiin kuin itse asiaan. Miksi? Koska kymmenen vuotta sitten, jolloin olimme liittoutuneet Yhdysvaltojen kanssa Kuwaitin sodassa, presidentti Bush vanhempi sanoi, että Irakin kansa syöksisi diktaattorin ennemmin tai myöhemmin vallasta. Nyt kun kymmenen vuotta on kulunut, meidän on myönnettävä, etteivät pakotteet ole heikentäneet Saddam Husseinia ja että pohdimme edelleen samoja joukkotuhoaseisiin liittyviä kysymyksiä. Näin ollen meidän on sanottava, että kannatamme selkeää turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin perustuvaa painostuspolitiikkaa. Sota voidaan välttää. Meidän on työskenneltävä siltä pohjalta, että rauhalle annetaan mahdollisuus, mutta emme saa hätäillä emmekä tietenkään saa luoda tilanteita, joilla saattaa olla täysin vastakkainen vaikutus. Tästä syystä vastustamme ennalta ehkäisevää hyökkäystä ja tuemme kansainvälisen oikeuden mukaisesti käytäviä neuvotteluja. Arvoisa puhemies, yksipuolisella väliintulolla ilman YK:n tukea olisi tuhoisa vaikutus koko Lähi-itään, ja se lisäisi kärsimystä, muuttaisi arabimaiden yleisen mielipiteen entistä jyrkemmäksi ja vaarantaisi liittolaisten yhteishengen terrorismin torjunnassa. Koska korkea edustaja Solana aikoo onnitella Ariel Sharonia Israelin vaalien voitosta, pyytäisin häntä sanomaan lisäksi jotain muuta eli sanomaan Sharonille, että tämä lakkaisi halveksimasta Eurooppaa ja ottaisi huomioon meidän rauhan ja yhteistyön tahtomme. Toiseksi Irakin on todella myönnyttävä asetarkastusvaatimuksiin, ja haluaisin kiittää puhemiestä siitä, että hän hyväksyi nopeasti ehdotukseni videokonferenssin pitämisestä. Konferenssi oli hyvin mielenkiintoinen. Keskustelemassa kanssamme oli eilen Euroopan kansalainen, joka oli ylpeä eurooppalaisuudestaan. Tämä henkilö oli Hans Blix, joka kehotti Eurooppaa omaksumaan aktiivisemman suhtautumistavan ja joka selitti meille vaikkei pyytänytkään tätä että jos asetarkastuksiin saataisiin vielä kaksi kuukautta lisää aikaa, kuten egyptiläinen asiantuntija Mohammed El Baradei on ehdottanut, voisimme saada tuloksia. Uskon, että tämä voisi viitoittaa Euroopan tulevaa toimintaa.

8 12 29/01/2003 Meidän pitäisi omaksua lähestymistapa, jonka neuvoston tehtävää hoitava puheenjohtaja ministeri Papandreu onnistui hahmottelemaan maanantaina yleisten asioiden neuvostossa huolimatta siitä itseruoskinnasta, johon me aina sorrumme apunaan hänellä oli turvallisuusneuvoston neljän jäsenmaan ja Bulgarian kanssa tehty sopimus niin että asetarkastajien työtä tukeva eurooppalainen kanta voi olla mahdollinen ja asetarkastukset voivat jatkua. Haluaisin myös huomauttaa, että Hans Blix kertoi myös, että asetarkastajat tekivät työtään vuosina Jos he työskentelivät kahdeksan vuoden ajan, miksi he eivät voi saada kahta lisäkuukautta? Kukaan ei ymmärrä tätä, eikä kukaan ymmärrä, miksi presidentti Bush tarjoaa meille todisteita nyt, kaksi kuukautta myöhemmin. Miksi hän ei tehnyt sitä aikaisemmin? Meidän kaikkien on työskenneltävä niin kuin uskolliset liittolaiset. Vanhasta Euroopasta puhuneen puolustusministeri Rumsfeldin lausunnosta minun on sanottava, että uudesta Euroopasta puhuneet ihmiset mantereellamme ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet loputtomia onnettomuuksia mantereellamme. Me emme kannata uutta Eurooppaa, me rakennamme yhtenäistä Eurooppaa, ja se on poliittisen toimintamme tavoite. Arvoisa puhemies, haluaisin vielä mainita tärkeän näkökohdan asiasta, jota haluaisin neuvoston edustajan ja komission varapuheenjohtajan selvittävän lisää. Asia koskee humanitaarisen katastrofin uhkaa, ei vain Irakissa vaan koko Lähi-idässä, joka pakottaisi vähintään sadattuhannet henkilöt siirtymään kotiseudultaan: kuka maksaa kustannukset? Onko meillä toimenpiteitä, joilla selviytyä tästä? Onko YK ottanut tämän huomioon? Tämä on tärkeä asia, kuten on myös taloudellinen tilanne, eikä vain Euroopassa. Öljyn hinta nousee pilviin; on huolestuttavaa, että Yhdysvaltojen maailmankartalla ensisijaiset tavoitteet osuvat aina yhteen niiden maiden kanssa, joilla on huomattavat öljyvarat. Tällä tavoin ei rakenneta ihmiskunnan tulevaisuutta, ja meidän on myös selkeästi ilmoitettava, ettemme halua joutua kohtaamaan taloudellista katastrofia. Arvoisa puhemies, lopuksi haluan sanoa, että meillä on oikeus tietää, onko joukkotuhoaseita todella olemassa. Tähän tarvitsemme enemmän näyttöä ja todisteita, ja ne saadaan jatkuvalla työllä. Keskustelua ei käydä vain aikataulusta vaan myös siitä, kuinka edetä niin, että sota vältetään. Arvoisa puhemies, siteeraan lopuksi englanniksi tunnettua amerikkalaista, James Madisonia, joka sanoi vuonna 1792 seuraavaa: War contains much folly as well as wickedness, that much is to be hoped from the progress of reason; and if anything is to be hoped, everything ought to be tried. (Sodassa on paljon hulluutta ja pahuutta; tämän verran toivoa jää järjen varaan, ja jos mitään voidaan toivoa, kaikkea pitäisi kokeilla.) Myös meidän on omaksuttava tämä asenne. Kiitoksia oikein paljon Watson (ELDR). (EN) Arvoisa puhemies, kun neljä jäsenvaltiota on YK:n turvallisuusneuvostossa, puheenjohtaja mukaan luettuna, EU:lla pitäisi olla mahdollisuus aidosti vaikuttaa ajankohtaisiin tapahtumiin, ja se voisikin vaikuttaa, jos se olisi yksimielinen. Haluaisinpa tietää, vahvistaisiko korkea edustaja Solana todeksi sen, oliko puheenjohtajavaltio Kreikan ennen maanantain yleisten asioiden neuvostoa järjestämän turvallisuusneuvoston neljän jäsenen tapaamisen tarkoituksena saavuttaa yksi ainoa EU:n kanta. Tuleeko tällaisista tapaamisista säännöllisiä? Vai oliko tavoitteena vain kursia kokoon neuvoston kokouksen lopputulos kuulematta muita jäsenvaltioita? Voisin ehkä myös kysyä, ottaisiko hän tehtäväkseen varmistaa, että EU alkaa nyt työskennellä suunnitellakseen konfliktinjälkeistä strategiaa alueella, kun tähän mennessä EU:lla ei ole valitettavasti ollut yhtenäistä strategiaa Irakin mahdollisen konfliktin valmistelemiseksi. Kun viimeksi keskustelimme Irakin tilanteesta syyskuun alussa, maailma näytti olevan Yhdysvaltojen johtaman yksipuolisen sotaseikkailun partaalla. Silloin pääasiallinen huolemme oli estää Yhdistyneiden Kansakuntien ja kansainvälisen oikeuden uskottavuuden heikentyminen, sillä ilman YK:n valtuutusta tapahtuva ennalta ehkäisevä isku heikentäisi niitä, ja saada asetarkastajat takaisin Irakiin. Eurooppa on ehkä vanha manner, mutta me muistamme menneisyytemme melko hyvin, ja kokemuksemme sodasta ovat olleet hyvin erilaiset kuin Yhdysvalloilla. Loppujen lopuksi Yhdysvallat toimi viime syksynä YK:n kautta ja onnistui saamaan yksimielisen kannatuksen turvallisuusneuvoston tiukalle päätöslauselmalle. YK:n asetarkastajat on päästetty takaisin Irakiin, ja he tekevät asiantuntevaa ja perusteellista työtä. Joten me liberaalit ilmaisemme tyytyväisyytemme Colin Powellin, Hans Blixin, Mohammed El Baradein ja muiden ponnisteluihin monenkeskisen oikeusvaltion vahvistamiseksi. Nyt kun olemme saaneet asianmukaisen kansainvälisen yhteistyön käyntiin, meidän on tehtävä kaikkemme yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Uusi vaara on kuitenkin tullut näkyviin sen jälkeen kun Blixin raportti esiteltiin turvallisuusneuvostolle vaara siitä, että YK:n ja kansainvälisen oikeuden uskottavuus heikkenee ei Yhdysvaltojen yksipuolisen toiminnan vuoksi vaan siksi, että kansainvälinen yhteisö ei onnistu varmistamaan, että Irak riisutaan lopullisesti joukkotuhoaseista. Blixin raportti YK:lle sisältää tuomitsevan, joskaan ei vielä lopullista selvitystä siitä, että Irak ei ole tehnyt täydellistä yhteistyötä YK:n asetarkastajien kanssa. YK:n päätöslauselmassa 1441 vaaditaan Saddam

9 29/01/ Husseinia kertomaan totuus, koko totuus ja vain ja ainoastaan totuus. Olemme sen sijaan saaneet puolitotuuksia, kiemurtelua ja välttelyä. Hans Blix on esittänyt painavia perusteita syytteeseen asettamisen tueksi, vaikka hänen esittämänsä näyttö ei vielä ole riittävä. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin liberaalit vaativat ehdottomasti, että asetarkastajien annetaan jatkaa työtään. Hans Blix tuo raportissaan esiin monia levottomuutta herättäviä kysymyksiä. Saddam Husseinin on selvästikin vastattava niihin. Vielä on mahdollista löytää rauhanomainen ratkaisu kriisiin edellyttäen, että Irak osoittaa nyt todellista halukkuutta tehdä yhteistyötä YK:n kanssa aseistariisunnassa. Koska asetarkastajien on kuitenkin määrä raportoida uudelleen 14. helmikuuta, hänellä ei ole paljon aikaa, ennen kuin kansainvälisen yhteisön on tehtävä päätös. Liberaalien mielestä sota on aina viimeinen keino. Turvautuminen sotilaallisiin toimiin tarkoittaa sitä, että kansainvälisen hallinnon keinot, joihin olemme kohdistaneet niin paljon toiveita, ovat epäonnistuneet. Samalla tavoin kansainvälisen yhteisön on kuitenkin oltava valmis pakkokeinoihin, tai oikeusvaltio joutuu pilkan kohteeksi. On runsaasti todisteita siitä, että Saddam Hussein on rikkonut kansainvälistä oikeutta, erityisesti joukkotuhonnasta tehtyä YK:n yleissopimusta murhaamalla puoli miljoonaa suoarabia. Joten unohtakaamme puheet siitä, että Saddam Hussein päästetään livahtamaan huomaamatta miellyttävään maanpakoon johonkin kolmanteen maahan. Hän on sotarikollinen, ja hänet on tuotava kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen. Niille parlamentin jäsenille, jotka aikovat välittää Saddam Husseinille sellaisen viestin, että maanpako ilman rangaistusta on hyväksyttävä tapa selvitä tilanteesta, sanon lainatakseni sodanvastaisen rintaman iskulausetta: "Ei meidän nimissämme." Pyydän heitä tutkimaan omaatuntoaan. Onko paras tapa edistää rauhan asiaa todella matkustaa Bagdadiin päästäkseen lehtiin ja joutua mahdollisesti Irakin hallinnon manipuloitavaksi? Hans Blix kertoi meille eilen, että jos Irak valitsee yhteistyön, asetarkastajat voivat lopettaa työnsä hyvin pian. Asetarkastajille on annettava enemmän aikaa, mutta jos Hans Blix raportoi 14. helmikuuta, että Irak ei ole onnistunut vastaamaan hänen kysymyksiinsä ja jos turvallisuusneuvosto sen vuoksi päättää, että Irak on olennaisesti rikkonut päätöslauselmaa, silloin kansainvälisen yhteisön velvollisuus on toimia. Jos Irak ei tartu tähän viimeiseen mahdollisuuteen ja suostu yhteistyöhön, meidän on toimittava yhdessä YK:n kautta päätöslauselman 1441 noudattamisen varmistamiseksi Wurtz (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, arvoisa komission jäsen, olemme veitsen terällä. Turvallisuusneuvosto on toisaalta näyttänyt asetarkastajille vihreää valoa, mitä he halusivatkin jatkaakseen toistaiseksi tehtäväänsä; toisaalta taas Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta vahvistavat päivä päivältä laivastoaan Persianlahdella, ja samaten kasvavat paineet sotilaallisen hyökkäyksen käynnistämiseksi. Tässä äärimmäisen kireässä tilanteessa, jossa panokset ovat suuret, kaikki epäselvät poliittiset puheet sodasta tai epäselvä toiminta sodan tiimoilla mutta myös sodanvastaisten aloitteiden osittaisetkin puutteet ovat itse asiassa vain eduksi koko Yhdysvaltojen historian hyökkäävimmälle ja yksipuolisimmalle hallinnolle. Hedelmistä puu tunnetaan, ja samalla tavoin myös Euroopan kansainväliset toimet tulevat arvioitaviksi kriittisessä kansainvälisessä tilanteessa. Arvoisa korkea edustaja, näytätte olevan tyytyväinen viidentoista jäsenvaltion yhteiseen kantaan ja ainakin niiden neljän maan kantaan, jotka ovat tällä hetkellä turvallisuusneuvostossa. Ei tästä kannata iloita. Julkilausuma oli hädin tuskin julkaistu, kun jo varsinkin Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja tekivät sen sisällön tyhjäksi. Toinen julisti, että päätöslauselmaa 1441 oli rikottu räikeästi, ja toinen, että asetarkastajille olisi myönnettävä mahdollisimman vähän lisäaikaa. Muut taas ponnistelevat kovasti esittääkseen Blixin raportista asiayhteydestään irrotettuja kohtia, joilla ne voisivat oikeuttaa aseellisen voimankäytön. Kaikki näyttää tarkoittavan sitä, että joidenkin silmissä ei olisikaan hyvä vaan huono uutinen, jos Hans Blix väittäisi, että asetarkastajat ovat yleensä ottaen päässeet kaikkiin tarkastuspaikkoihin helposti, niin helposti että ovat suorittaneet 300 tarkastusta 60 päivässä. Tai aivan kuin ei olisi hyvä vaan huono uutinen, jos Mohammed El Baradei uskoisi olevan mahdollista lainaan häntä "antaa lähikuukausina uskottava vakuutus siitä, ettei Irakilla ole ydinaseohjelmaa". Totta kai vielä on epäselvyyksiä, jotka on tietenkin ehdottomasti selvitettävä. Emme kuitenkaan voi tehdä sitä pommeilla ja verellä. Meidän on puhuttava rehellisesti, ja toisaalta meidän on oltava huomattavasti aggressiivisempia ja vaadittava, että asetarkastajille annetaan tehtävän suorittamiseen tarvittava aika. Varokaa vähättelemästä sotaa! Varokaa hyväksymästä vähitellen ja huomaamatta sitä, mitä ei voida hyväksyä! Tarkastelkaamme siis uudelleen kaikkea sitä, mitä Ariel Sharon on Palestiinassa tehnyt ja minkä Eurooppa on kahden viime vuoden aikana hyväksynyt joko reagoimalla vaitonaisesti tai reagoimatta. Hän ei ansaitse onnitteluja, arvoisa korkea edustaja. Meidän on määrätietoisesti vastustettava hänen tuhoisaa politiikkaansa myös Israelin kansan puolesta. Entä mitä Eurooppa sanoi George Bushin uudesta strategisesta opista, joka esitettiin julkisuudessa viime syyskuun 20. päivänä ja jossa hän rehentelee siteeraan Yhdysvaltojen "vertaansa vailla olevalla voimalla" ja joka painottaa siteeraan edelleen Yhdysvaltojen päättäväisyyttä "ryhtyä tarvittaessa yksin ennalta ehkäiseviin toimiin edistääkseen vapauden voittoa". Entä mikä on nyt Euroopan vastaus niihin vastuuttomiin lausuntoihin, joita Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö esitti viime sunnuntaina antaen ymmärtää, että

10 14 29/01/2003 Yhdysvallat ei sulje pois taktisten ydinaseiden käyttöä mahdollisessa Irakin konfliktissa. Joukkotuhoaseet on tuhottava ja kiellettävä Irakissa, koko alueella ja koko maailmassa. Meidän on kuunneltava yleistä mielipidettä. Pääministerit Blair ja Aznar eivät saa tukea sotaajatuksilleen omissa maissaan. Valtaenemmistö saksalaisista vastustaa sotaa. Neljä ranskalaista viidestä pyytää hallitustaan käyttämään tarvittaessa veto-oikeutta estääkseen pahimman. Atlantin toisella puolella joukkoliike, jollaista ei ole nähty sitten Vietnamin, vetoaa tähän selkeään iskulauseeseen: No blood for oil. (Le Pen: Aivan kuin Eurooppa vuonna 1938!) Rauhoittukaa! Meitä ei kiinnosta kuulla teidän mielipiteitänne. Ryhmäni haluaisi tuoda esiin nämä arvot, tuoda esiin nämä vaatimukset juuri Irakissa mielistelemättä viranomaisia vähimmässäkään määrin, jäsen Watson, päinvastoin kukaan ei sitä paitsi pysty löytämään koko poliitikon uraltani vähäisintäkään pyrkimystä mielistellä tuota diktaattoria, ei kukaan, mitä ei voi sanoa joistakin oikeistohallituksista......haluamatta siis vähimmässäkään määrin mielistellä viranomaisia ja sellaisen kansan parissa, joka on kärsinyt jo kaksitoista vuotta rikollisen kauppasaarron vaikutuksista. Tämän vuoksi ryhmäni kannattaa yksimielisesti, kuten kannattavat kollegani vihreissä ja sosialistiryhmässä ja jopa Euroopan parlamentin muissa ryhmissä, ehdotusta parlamentin jäsenistä koostuvan valtuuskunnan matkasta Bagdadiin helmikuuta. Valtuuskunnassa on yli 30 jäsentä. Samassa hengessä ryhmäni ehdottaa valtuuskunnan lähettämistä Yhdysvaltoihin ja myös tekee niin. Arvoisa puhemies, haluamme puolustaa niin Bagdadissa kuin New Yorkissa tai Washingtonissa ajatusta Euroopasta, jolta monet edistysmieliset miehet ja naiset toivovat vielä paljon. Älkäämme pettäkö heitä! Cohn-Bendit (Verts/ALE). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme nyt vaarassa toistaa itseämme. Minä haluaisin tehdä teille ehdotuksen. On selvää, ettei tällä hetkellä kukaan täällä puolusta diktaattoria. Kommunistit eivät enää ole kommunisteja eivätkä puolusta yhtäkään kommunistidiktatuuria. Olen myös sitä mieltä, ettei kukaan heistä, jotka vierailivat Saddam Husseinin luona toimittaakseen hänelle ydinvoimaloita tai toimittaakseen hänelle kemiallisia aseita Irania vastaan, kuten teki esimerkiksi eräs nuori amerikkalainen, joka oli tuolloin lähellä ulkoministeriä ja jonka nimi oli Rumsfeld, tekisi enää tänä päivänä sitä, minkä he tekivät tuolloin. Meidän pitäisi ottaa nämä asiat huomioon, mutta ongelma ei ole siinä. Ongelma on kansainvälisen instituution uskottavuus, kun sen on määrättävä jotakin, jonka eräs saksalainen sosiologi on määritellyt älykkäästi: Make law, not war. Ongelmamme on tällä hetkellä tietää, kykenemmekö panemaan kansainvälistä oikeutta täytäntöön. Tässä tilanteessa kuten komission jäsen Patten ja korkea edustaja Solana totesivat väitetään, että jos Irak ei tee yhteistyötä, se on riisuttava aseista pakkokeinoin. Niinpä te puhutte sotilaallisen väliintulon puolesta lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Uskon, että meidän on kansainvälisen järjestyksen mukaisesti määriteltävä ne tilanteet, joissa on taisteltava diktatuureja vastaan, ja ne tilanteet, joissa on käytettävä diplomatian keinoja. Juuri minä sanon näin, minä, joka usein vastoin ryhmäni tai muiden ryhmien tahtoa olen puolustanut ja puolustan edelleen sotilaallista väliintuloa Kosovossa ja Afganistanissa. Uskon myös jälleen kerran toisin kuin ryhmäni enemmistö että sotilaallinen väliintulo oli oikein Saddam Husseinin valloittaessa Kuwaitin, mutta olen sitä mieltä, että Saddam Hussein ei noin kymmeneen vuoteen ole ollut yhtä heikko kuin tällä hetkellä. Hän on verenhimoinen, heikko diktaattori, joka on tällä hetkellä kykenemätön hyökkäämään muihin maihin. Siinä on ero, taistellaanko sellaisia diktatuureja vastaan, jotka toimivat maidensa rajojen ulkopuolella, ja sellaisten, jotka eivät sitä tee. Hyvät parlamentin jäsenet, haluan sanoa pari sanaa verilöylyistä: neljä miljoonaa ihmistä tapettiin viidakkoveitsillä Ugandassa, heitä ei tapettu joukkotuhoaseilla, vaan he tappoivat toisensa viidakkoveitsillä. Mitä me teimme? Kuka puuttui asioihin lopettaakseen verenvuodatuksen? Ei kukaan! Kukaan ei puuttunut asioihin! Joten älkäämme hätäilkö. Olemme nähneet miljoonia kuolleita ja verta, eikä se kiinnostanut ketään, koska asialla ei ollut mitään tekemistä öljyn kanssa. Meiltä meni vuosia ennen kuin teimme sotilaallisen väliintulon Bosniassa, koska asialla ei ollut mitään tekemistä öljyn kanssa. Joten hillitkäämme suuria puheitamme diktatuureista ja murhista ja kuolevista lapsista. Yksi ongelma kuitenkin on. Iranilla on nyt ohjuksia. Iran on hankkimassa ydinaseistusta. Iran voi tällä hetkellä hyökätä Israeliin, Eurooppaan, Kreikkaan ja tavoittaa nuo alueet. Ehdottaako kukaan sotaretkeä Iraniin? Eipä tietenkään! Se olisi liian vaarallista. Tällä hetkellä Pohjois-Korea on sanonut haluavansa tuottaa ydinaseita. Ehdottaako kukaan sotilaallista väliintuloa? Ei toki! Se olisi liian vaarallista. Me olemme Irakista kehitettyine väitteinemme kehittämässä ohjelmaa, jolla lisätään ydinaseita nopeasti. Me sanomme diktaattoreille, että näiden on hankittava joukkotuhoaseita, jotta kukaan ei hyökkäisi niiden kimppuun! Se on totuus. Siksi on otettava askel taaksepäin. Hyvä on, amerikkalaiset ja englantilaiset ovat Irakin kimpussa eikä Irakilla ole liikkumavaraa. Meillä on siis aikaa.

11 29/01/ Voimme odottaa vuoden. Voimme sanoa, että sotilaiden pitäisi jäädä paikoilleen. Näyttäkäämme kuitenkin samaan aikaan maailmalle, mihin me pystymme. Hoitakaamme Israelin ja Palestiinan ongelma kuntoon sillä aikaa, kun uhkailemme Saddam Husseinia. Muuttakaamme esityslistaa ja ensisijaisia tavoitteitamme. Älkäämme kuitenkaan valehdelko itsellemme: jos asetarkastajat tekevät edelleen työtään, se johtuu siitä, että paikalla on sotilaita. Käyttäkäämme tilannetta hyväksemme rauhoittaaksemme ongelman ja välttääksemme sodan. Yrittäkäämme samanaikaisesti saada aikaan neuvottelut Lähi-idässä. Käsittääkseni Ariel Sharon muodostaa koalitiohallituksen, joka pakottaa hänet neuvottelemaan palestiinalaisten kanssa. Hänet on ensin pakotettava antamaan palestiinalaisten valita omat edustajansa, jotta nämä voivat neuvotella israelilaisten kanssa. Muuttakaamme esityslistaa. Löytäkäämme ratkaisu Lähi-idän ongelmaan, ja tulette näkemään, kuinka arabit tulevat joukoittain kiittämään meitä, jos meidän täytyy selvittää välit Saddam Husseinin kanssa. Jos kuitenkin ensin selvitämme välit Saddam Husseinin kanssa, ehkä öljyn vuoksi, tekemättä Lähi-itää koskevaa aloitetta ja viemättä sitä päätökseen, emme ole uskottavia emmekä tee maailmasta oikeudenmukaisempaa. Eli "make law, not war": muuttakaa esityslistaa, antakaa meille aikaa, pysykää paikan päällä vuosi tai kaksi. Me riisumme Saddam Husseinin aseista, mutta etsikäämme aivan ensin ratkaisu Lähi-idän ongelmiin Puhemies. Jäsen Cohn-Bendit, puheaika ei riitä kahdeksi vuodeksi Queiró (UEN). (PT) Arvoisa puhemies, mielestämme olennainen kysymys Irakin kriisissä on nyt se, kuinka kansainvälisen yhteisön tulisi toimia, kun vastassa on uhka, joka tulee diktatuurista, jolla saattaa olla tai sitten ei tätä tutkitaan parhaillaan kyky kehittää tai hankkia joukkotuhoaseita, olivatpa nämä biologisia tai kemiallisia, vaikka heillä on vain vähäiset tekniset ja taloudelliset resurssit. Aseet vaarantavat todennäköisesti alueen turvallisuuden ja maailmanrauhan, ja on mahdollista, että niitä käytetään tai toimitetaan muille, etenkin terroristeille. Kysymys kuuluu, kuinka kohdellaan epädemokraattista hallintoa, joka on rikkonut ja rikkoo edelleen järjestelmällisesti kansainvälisiä sitoumuksiaan ja velvoitteitaan Yhdistyneissä Kansakunnissa. Tässä on myös kyse hallinnosta, joka on määrännyt kaikenlaisia rajoituksia kansalleen osoittaen siten halveksivansa täydellisesti kaikkein perustavimpia poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia oikeuksia. Väitän kuitenkin joistakin puhujista poiketen, ettei kyse ole siitä, että Yhdysvallat haluaa kontrolloida Irakin öljyvaroja, vaikka Irakilla on maailman toiseksi suurimmat öljyvarat ja vaikka lisäksi sen raakaöljy on parasta laatua. Kyse ei ole tästä, koska jos olisi, meidän pitäisi selkeästi myöntää, että myös Euroopalla on etunsa tällä alalla. Itse asiassa Euroopan unioni voi jo nyt havaita, että moni Irakin öljykauppa tehdään euroissa, ja nämä kaupat vahvistavat volyyminsa vuoksi huomattavasti Euroopan valuuttaa ja lisäävät sen vakautta kansainvälisenä maksuvälineenä. Yhtenä esimerkkinä voisimme mainita sopimukset, jotka Venäjän öljy- ja kaasuyhtiöt ovat allekirjoittaneet Irakin yhtiöiden kanssa ja jotka lehdistön mukaan vastaavat yhteensä 40:tä miljardia euroa (ei dollaria). Arvoisa puhemies, kun me arvostelemme jotakin politiikkaa, meidän on esitettävä vaihtoehtoisia ehdotuksia ja ratkaisuja. Emme voi vain vastustaa vaihtoehtoja, jotka joidenkin mielestä lietsovat sotaa, vaan meidän on annettava vastaus, joka on oikeassa suhteessa toisen osapuolen tekemiin uhkauksiin uhkauksiin, jotka tehdään sellaisen henkilön hahmossa, joka on menneisyydessä osoittanut täydellistä halveksuntaa kansainvälistä oikeutta kohtaan ja joka edelleenkään ei onnistu vakuuttamaan meitä siitä, että hän noudattaa oikeutta nyt ja tulevaisuudessa. Me olemme ensimmäisinä sanomassa, että konfliktiin on etsittävä ratkaisua viime hetkeen asti rauhanomaisin ja diplomaattisin keinoin, mutta me myös kannatamme, että Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa toimivan kansainvälisen yhteisön on horjumatta pidettävä kiinni asenteesta, joka ei jätä tilaa epäilykselle, kun Irakin viranomaiset on saatava toimimaan äärimmäisen pikaisesti täydellisessä yhteistyössä YK:n asetarkastajien kanssa. Jos he eivät suostu yhteistyöhön, heihin joudutaan käyttämään muita keinoja, jotta heidät saadaan suostumaan yhteistyöhön. Itse asiassa kannattaa kysyä, ymmärtävätkö ja kunnioittavatko diktaattorit, jotka yleensä hallitsevat vailla minkäänlaisia rajoja ja erityisesti vailla kansan demokraattista valvontaa, vain sellaista diplomatian kieltä, kieltä, jota on aina käytetty kuten Javier Solana sanoi jota on tuettu ja jolle on annettu uskottavuutta käytettävissä olevin pakkokeinoin, viimeistä keinoa, kuten hän myös sanoi. Me kannatamme YK:n asetarkastajien työtä ja toivomme, että heille annetaan kaikki välineet ja kaikki tieto, joka on tarpeen, jotta he voivat viedä tehtävänsä päätökseen, ja tarkoitan kaikkea tietoa, jopa tietoa, joka on jo muiden maiden saatavilla. Meidän on kuitenkin samanaikaisesti varoitettava siitä, että irakilaisia on estettävä ryhtymästä aikaa vieviin temppuihin, joilla he pyrkivät välttämään YK:n päätöslauselmien noudattamisen, vaikka heillä ei ole siihen mitään hyvää syytä, ja varmistamaan, että tilanne säilyy ennallaan. Arvoisa puhemies, me teemme selkeän eron Irakin totalitäärisen hallinnon ja sen kansan välille. Kuten sanoin, harvainvallasta eniten on kärsinyt Irakin kansa, jota hallinto on käyttänyt omiin tarkoituksiinsa. Juuri tästä syystä vetoamme kansainväliseen yhteisöön, jotta se liittyisi yhteen tässä perustavassa kysymyksessä niin, että transatlanttisia suhteita vahvistetaan, että luodaan olosuhteet asetarkastusten esteettömälle jatkumiselle, että Irakin ydinaseohjelmissa mukana olevien tutkijoiden ja viranomaisten todisteille asetetaan rajoituksia ja että lopetetaan tämä leikki, jossa Saddam Husseinin tukijat

12 16 29/01/2003 piilottelevat joukkotuhoaseiden varastoja. Jos saavutamme tämän, jos liitymme yhteen tässä perustavassa kysymyksessä, Irakiin voidaan saada luotua olosuhteet, joissa demokratisoituminen voi alkaa ja Irakin kansa saa mahdollisuuden nauttia rauhan tuomista eduista Belder (EDD). (NL) Eurooppa kärsi viime vuosisadalla poliittisesta vitsauksesta. Diktaattoreiden ideologisesti "laillistettu", pakkomielteenomainen vallanhimo vaati miljoonia uhreja. He eivät totisesti säästäneet omia kansalaisiaan. Eivätkö yhtäläisyydet Saddam Husseinin vastenmielisen hallinnon kanssa ole tässä tapauksessa ilmeiset? Meidän pitäisi näin ollen puhua "vapauttamisesta" eikä "sodasta" Irakin kohdalla. Ainakin Saddamin elävät uhrit näkevät asian näin. On tosin surullista, etteivät he voi luottaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden yksimieliseen tukeen tässä asiassa. Itse asiassa mikään ei ole kauempana totuudesta. Pyrkimystä Saddamin hirmuvallan tukahduttamiseksi aivan ilmeisesti vaalitaan huolimatta niistä äärimmäisen kielteisistä kokemuksista, joita Euroopan unionilla on ollut Irakin Baath-hallinnon kanssa kymmenen viime vuoden aikana. Tällä hetkellä kyseistä strategiaa jatketaan siten, että Eurooppa haluaa pidentää YK:n asetarkastuksia Irakissa. Se, että Saddam pitää taas pilkkanaan pakollista turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa, ei vapauta eurooppalaisia siitä harhakuvasta, että Saddam riisutaan kokonaan aseista. Ennen kaikkea Mesopotamian asukkaat kärsivät jatkuvasti siitä, ettei kansainvälinen yhteisö ymmärrä Saddamin "Pelon tasavallan" todellista luonnetta. Haluavatko Euroopan unionin jäsenvaltiot tämän omalletunnolleen, etenkin kun otetaan huomioon niiden omat tuskalliset kokemukset viime vuosisadalla? Sitä paitsi Saddamin alaisuudessa Irak on pysyvä mahdollinen uhka koko Lähi-idälle, eikä ainoastaan öljyvarojensa vuoksi. Vaikeisiin tapauksiin tarvitaan kovia lääkkeitä, kuten sanonta kuuluu. Sota on kauheaa, mutta liiallisen kärsivällisyyden seuraukset saattavat ajan mittaan aiheuttaa enemmän tuhoa. Euroopan lähihistorian pitäisi kertoa hallitusten johtajille, mikä heidän vastuunsa tältä osin on Le Pen (NI). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, täällä kaikki puhuvat Irakin kriisistä. Ei ole mitään Irakin kriisiä vaan äärimmäisen vakava kansainvälinen kriisi, jonka Bushin hallinto on aiheuttanut tieten tahtoen. Diktaattori Saddam ei ole sodanlietsoja. Sodanlietsoja on "demokraatti" Bush. Eivät irakilaiset lentotukialukset harjoittele Uuden- Englannin rannikolla, eivätkä irakilaiset merijalkaväen sotilaat asetu Meksikoon, Kanadaan tai Kuubaan. Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimat ne herättelevät tykkivenepolitiikkaa Lähiidässä. Miksi tätä oletettua pakkoa riisua Irak aseista ei tuotu esiin ennen Bush nuoremman valintaa? Kukaan ei tosissaan usko, että Irak, pieni 20 miljoonan asukkaan maa, jota ympäröivät vihamieliset tai epäluuloiset maat, jonka armeijan ja talouden perusrakenteet operaatio "Aavikkomyrsky" murskasi ja jonka kansan ovat tuhonneet Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kymmenen vuotta kestäneet ilmapommitukset ja kauppasaarto, joka on muun muassa tappanut yli miljoona lasta, jotka ovat kuolleet nälkään ja kurjuuteen kukaan ei usko, että tämä pieni maa, jota satelliitit ja vakoilukoneet ja YK:n asetarkastajat valvovat, olisi voinut koota joukkotuhoaseiden varaston ja uhkaisi maailmanrauhaa. Muun muassa tämä on sitä paitsi yhden YK:n tärkeimmän asetarkastajan lausunnon ydin. Eikö Saddam ollut jo diktaattori, kun hän sai kaikenlaisia aseita Yhdysvalloilta, Euroopasta, Ranskalta ja jopa Jacques Chiracilta? Mielessäni on Osirakin ydinreaktori, jonka israelilaiset tuhosivat rauhanaikana tehdyssä ilmahyökkäyksessä. Älkäämme olko tekopyhiä! Älkäämme teeskennelkö humanitaarista suuttumusta. Yhdysvallat, jonka öljyvarat on käytetty loppuun kymmenen vuoden kuluttua ja joka kuluttaa neljänneksen planeettamme käyttämästä 3,5 miljardista tonnista ja joka kaiken lisäksi ei voi antaa öljybarrelin hinnan ylittää 30:tä dollaria, haluaa käydä sotaa saadakseen haltuunsa Irakin öljyvarat ja kontrolloidakseen Persianlahden öljyvaroja. Juuri tämä amerikkalainen jättiläinen tahtoo käydä sotaa supervalta, jolla on 80 prosenttia maailman joukkotuhoaseista ja muun muassa ydinkärkeä, jotka ovat hirvittäviä aseita ja joita se ainoana maana koko maailmanhistoriassa on käyttänyt. Korkea edustaja Solana haluaa riisua Irakin aseista ja ajaa takaa maailman diktaattoreita. Takaa-ajoon tarvitaan valtava ohjelma, joka pakottaisi Yhdysvallat hyökkäämään lukuisten liittolaistensa kimppuun. Amerikkalaiset voisivat aloittaa kansainvälisen terrorismin torjunnan ja terroristien takaa-ajon paikoista, joissa terrorismi kukoistaa, pommittamalla Lontoota, joka on terrorismin pääpaikka. Syvällä sisimmässänne te ajattelette, että amerikkalaiset ajavat myös Euroopan asiaa, ja siksi te annatte nöyrinä heidän tehdä 21. vuosisadan ensimmäisen suuren rikoksen ihmiskuntaa vastaan. Te odotitte 30 vuotta saadaksenne selville, että Saddam käytti myrkkykaasua kurdeja vastaan. Hänelläpä oli edeltäjä: vuonna 1920 Kurdistanissa, Winston Churchillin hahmossa! Oletteko sitä mieltä, että kyseiset suurvallat eivät ole ikinä käyttäneet joukkotuhoaseita ja että ne voivat siten saarnata maailmalle kansainvälisestä moraalista? Brok (PPE-DE), ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission edustajat, arvoisa korkea edustaja, uskon, että te molemmat, korkea edustaja Solana ja komission jäsen Patten, olette tehneet selväksi, että Euroopan unionilla on useita ulkopoliittisia saavutuksia,

13 29/01/ jotka meidän olisi pidettävä mielessä tällä hetkellä. Jos nimittäin lasketaan yhteen operaatiot, jotka Euroopan unioni on pannut toimeen Bosniassa ja Makedoniassa, ja otetaan huomioon raskas taakka, jonka eurooppalaiset joukot kantavat Afganistanissa, sekä se tosiasia, että Euroopan unioni käyttää rahaa talousarviostaan ulkomaanapuun kolme kertaa enemmän kuin Yhdysvallat, kaikki nämä tärkeät tekijät ovat minun mielestäni asioita, joista vanha Eurooppa voi olla ylpeä. Meidän pitäisi samanaikaisesti myös muistaa, että saavutuksilla, joita on nähty tässä kuussa Euroopan unionin laajentuminen itään ja etelään ja siten vakauden ja demokratian alueen laajeneminen on ratkaiseva osa maailman muuttamisessa rauhallisemmaksi. Tärkein peruste laajentaa Euroopan unionia on se, että samalla laajennetaan vakauden aluetta. Mielestäni meidän olisi pidettävä tätä asiaa tärkeänä ja sisällytettävä se yhtenäiseen lähestymistapaan. Meiltä on tähän asti eittämättä puuttunut kyky puhua yksimielisesti sodan ja rauhan asioista, heikkous, joka juontaa juurensa jo viime kesästä. Jos nimittäin toinen sanoo olevansa mukana, tapahtui mitä tahansa, ja toinen sanoo, ettei ole missään tapauksessa mukana, on vaikea löytää keskitietä, mutta onneksi olemme löytäneet keskitien olennaiset näkökohdat Ranskan presidentin avulla ja teidän avullanne, korkea edustaja Solana ja komission jäsen Patten. Hyvät parlamentin jäsenet, tässä yhteydessä on myös oltava selvää jos olemme rehellisiä itsellemme että jos haluamme saada äänemme kuuluville kaikkialla, olipa se sitten New Yorkissa, Washingtonissa tai Bagdadissa, onnistumme siinä vain pyrkimällä yhteiseen kantaan tietoisina siitä, ettei toista vaihtoehtoa ole. Juuri tämä tie meidän on valittava eikä liityttävä muiden juhlakulkueisiin, menivätpä ne Bagdadiin tai Washingtoniin. Hyvät parlamentin jäsenet, käsitykseni on, että meidän pitäisi nyt edistää pyrkimystä, jonka neuvosto on Luojan kiitos tuonut esille tällä viikolla, mikä ainakin joksikin aikaa antoi meille kohtuullisen kompromissikannan, jossa erityisesti arvostetaan monenkeskistä näkemystä ja myönnetään sille etusija ja jonka avulla pyritään löytämään rauhanomainen ratkaisu YK:ssa. On kuitenkin tehtävä selväksi, että tästä on pidettävä kiinni loppuun asti. Tämä yksimielisyys ei kestä vain viikkoa, vaan se on saatava toimimaan. Hyvät parlamentin jäsenet, jos näitä asioita lainkaan pohditaan, on pohdinnan lähtökohdaksi tietenkin otettava kansainvälisen yhteisön näkemys joka on esimerkiksi ilmaistu päätöslauselmassa 1441 siitä, että Irak on riisuttava aseista ja että Saddam Husseinilla on oltava aktiivinen osa siinä. Esimerkiksi Hans Blix on sanonut, että näitä ehtoja ei ole täytetty, joten on hyvä asia, että monien tahojen ponnistelujen ansiosta meillä on hengähdystauko, aika, joka pitää käyttää rauhanomaisen ratkaisun etsimiseen, millä tarkoitan joukkotuhoaseiden sikäli kuin niitä todella on hävittämistä ja Irakin riisumista aseista. Näin kansainvälisen yhteisön tahto, sellaisena kuin se on ilmaistu kansainvälisessä oikeudessa, voittaa. Hyvät parlamentin jäsenet, Hans Blixin asetarkastajien on kuitenkin saatava samat tiedot kuin on niillä henkilöillä, jotka väittävät jo tienneensä, että jotakin oli tekeillä Irakissa, ja jotka väittävät esittävänsä jossakin vaiheessa tosiasiat ihmisille. Minun mielestäni Hans Blixille pitäisi kertoa tosiasiat heti paikalla, sillä miten me selitämme ihmisille, että sota on väistämätön, jos emme kerro edes liittolaistemme asetarkastajille koko totuutta ja siten auta heitä löytämään sitä, mitä he etsivät. Minusta näyttää, että tässä on kehittymässä eräänlainen uskottavuuskuilu, joka saattaa tulevina päivinä aiheuttaa paljon vahinkoa. Tätä kysymystä pohtiessa ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että Saddam Hussein on joukkomurhaaja. Jäsen Nicholson ja minä kävimme Iranin puolella irakilaisten pakolaisten leirillä, ja olen nähnyt, kuinka ihmiset joutuvat asumaan siellä, kun heidät on ajettu pois kodeistaan ja kun Saddam Husseinin käyttämät kemialliset aseet ovat jättäneet jälkensä. Minusta ei ole uskottavaa väittää, ettei Saddam Husseinista olisi todellista vaaraa. Hyvät parlamentin jäsenet, meidän olisi myös tehtävä itsellemme selväksi, että joukkotuhoaseet ovat todellinen uhka, kun ne ovat Saddam Husseinin kaltaisten ihmisten käsissä. Näin on etenkin, jos hän selviytyy tästä konfliktista voittajana, millä on vaikutuksensa alueen moraaliin. Meidän olisi myös kerrottava, mitä sitten tapahtuu, kun sota on ohi. Missä muodossa poliittinen jälleenrakennus tapahtuu? Miten pitkäksi aikaa länsimaiden joukkojen on jäätävä maahan? Missä määrin tämä liittyy uuden järjestyksen luomiseen koko alueelle, ja millainen uusi järjestys on ja mitä se maksaa? En ole tähän päivään mennessä kuullut vastausta näihin kysymyksiin ja uskon, että jos aikoo ryhtyä johonkin, on ajateltava, miten siitä pääsee taas eroon Sakellariou (PSE). (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa komission varapuheenjohtaja, aloitan lainauksella, jossa tiivistyy paremmin kuin missään muussa lausunnossa kantamme Irakin vastaiseen sotaan: "Ennaltaehkäisevä sotilasisku on hyökkäystoimi, eikä sitä voida kuvata vain itsepuolustukseksi. Oikeus itsepuolustukseen edellyttää ei vain hyökkäyksen mahdollisuutta, vaan todellista hyökkäystä tai hyökkäyksen uhkaa. Sota, jonka ainoana tarkoituksena olisi vaaran ennaltaehkäiseminen, tekisi tyhjäksi kansainväliseen oikeuteen sisältyvän voimankäytön kiellon, lisäisi poliittista epävakautta ja murtaisi viimekädessä koko kansainvälisen valtioiden yhteisön järjestelmän perustan." Toisaalla samassa lausunnossa todetaan vielä: "Turvallisuusstrategia, jossa sitoudutaan ennaltaehkäisevien sotilasiskujen käyttöön,

14 18 29/01/2003 on sekä katolisen opin että kansainvälisen oikeuden vastainen." Nämä lainaukset ovat Saksan piispainkokouksen 20. tammikuuta tänä vuonna julkistamasta Irakin kriisiä koskevasta lausunnosta. Koska kristillisdemokraattikollegani ei maininnut puheessaan katolisten piispojen kokousta, minun on se tehtävä, ja minun mielestäni näihin lausuntoihin ei ole mitään lisättävää. Koko sen ajan, kun olen tuntenut teidät, arvoisa korkea edustaja Solana, olen pitänyt teitä suurena optimistina. Siksi kun te nyt sanotte, että poliittinen tilanne on vaikea, silloin poliittisen tilanteen täytyy olla todella vaikea. Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld puhui "vanhasta Euroopasta". Kaikki puhujat täällä tänään ovat julistaneet meidän kuuluvan tähän vanhaan Eurooppaan, eikä se kuohuttaisikaan mieliämme sen enempää, ellei hän olisi samalla tehnyt eroa meidän ja "uuden Euroopan" välille siis niiden, joiden mielipiteet vastaavat Rumsfeldin omia mielipiteitä ja jotka ovat ajattelussaan samoilla linjoilla hänen kanssaan. Puolan presidentti Kwasniewski sanoi eräässä haastattelussa viime viikolla, että "Jos se on presidentti Bushin näkemys, se on minunkin!" Puolan presidentillä on tietenkin oikeus niin kapeaan katsantokantaan kuin hän haluaa, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Puolan hallituksella kuten muidenkin ehdokasvaltioiden hallituksilla olisi velvollisuus toimia solidaarisesti Euroopan unionia kohtaan, johon he haluavat kuulua. Ehdokasmaat ovat päättäneet omasta vapaasta tahdostaan haluavansa kuulua Euroopan unioniin, ja me haluamme toivottaa heidät tervetulleiksi, mutta kun on kysymys sodasta ja rauhasta, ennaltaehkäisevistä sotilasiskuista ja kansainvälisen oikeuden syrjäyttämisestä, me odotamme heidän seisovan vankkumatta rinnallamme Malmström (ELDR). (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana ja arvoisa komission varapuheenjohtaja Kinnock, on hyvä, että käymme tätä keskustelua. Asia on hyvin monimutkainen, ja kehitys on niin nopeaa, että tilanne muuttuu lähes päivittäin. Tämä merkitsee sitä, että mahdollinen päätöslauselma vanhentuu erittäin nopeasti. Arvoisa korkea edustaja Solana, Euroopan liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmä arvostaa vilpittömästi pyrkimyksiänne koota Euroopan unioni yhteisen politiikan taakse. Puheenjohtajavaltio Kreikalla on sama päämäärä. Se ei ole mikään helppo tehtävä. Samalla on käynyt ilmeiseksi, ettei EU ole yhtenäinen. Kaikista Irakin kysymykseen liittyvistä näkökohdista on kuultu hyvinkin erilaisia näkemyksiä eri jäsenvaltioiden hallituksilta. Uskaltaisinpa väittää, että koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin selvää, että EU on epäonnistunut yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luomisessa. Kaikista kauniista puheista huolimatta olemme jääneet tyhjin käsin, mikä on kauhean surullista. Tilanne voitaisiin ehkä vielä korjata, jos me nyt alkaisimme pyrkiä yksimielisyyteen strategiasta, jossa määrittelisimme, mitä me haluamme tapahtuvan Saddam Husseinin jälkeen, tulipa sitten sotaa tai ei. Mitä Saddam Husseinille pitäisi tehdä? Millainen rooli EU:lla pitäisi olla jälleenrakennusprosessissa? Kuinka voitaisiin taata rauha, vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet Irakin kansalle, joka on kärsinyt niin kauan? Kuinka EU:n pitäisi auttaa humanitaarisen tilanteen kohentamisessa ja kuinka valmiita olemme auttamaan naapurimaita huolehtimaan pakolaisista, joita jo nyt virtaa pois Irakista? Sanomattakin on selvää, että me kaikki toivomme, että sota voitaisiin välttää. On selvää, että asetarkastajat Hans Blixin ja Mohamed ElBaradein johdolla tarvitsevat lisäaikaa. Irak ja Saddam Hussein vedättävät meitä; ei voi välttyä tunteelta, että heillä on jotakin salattavaa. Irakin on ryhdistäydyttävä. On Irakin, ei YK:n, velvollisuus osoittaa, että maassa ei ole joukkotuhoaseita. Ratkaisu sodasta ja rauhasta on Irakin omissa käsissä. Meidän näkemyksemme on, että asetarkastajat tarvitsevat lisäaikaa, mitä mieltä ovat olleet monet muutkin täällä. Kun he raportoivat turvallisuusneuvostolle jälleen parin viikon kuluttua, YK:n turvallisuusneuvoston on tehtävä ratkaisu jatkosta. Mahdolliset päätökset sotilaallisesta voimankäytöstä, joka valitettavasti saattaa olla välttämätöntä, on tehtävä YK:ssa. Yhdysvaltojen yksipuolinen isku olisi erittäin valitettava ei ainoastaan niiden vaikutusten vuoksi, joita sillä olisi koko alueelle, mutta myös koska se vahingoittaisi Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteita hyvin, hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Lopuksi minun täytyy ilmaista pahoitteluni siitä, että jotkut Euroopan parlamentin jäsenet ovat päättäneet oma-aloitteisesti matkustaa Bagdadiin. Olen vakuuttunut heidän hyvistä aikeistaan, mutta Irakin diktaattori tulee käyttämään matkaa hyväkseen vahvistaakseen kuvaa kansainvälisen yhteisön hajanaisuudesta. Bagdadiin menijät eivät voi vaikuttaa Saddam Husseiniin. Hän ei ole osoittanut olevansa vastaanottavainen muiden mielipiteille. Sen sijaan he ovat vaarassa joutua hänen panttivangeikseen ja saattavat häiritä asetarkastajien työtä. Kukin voi tietenkin itse päättää matkustaako vai ei, mutta Euroopan parlamentti on vaarassa joutua naurunalaiseksi kansainvälisessä yhteisössä. Kehotan ehdottomasti jättämään matkan väliin Frahm (GUE/NGL). (DA) Arvoisa puhemies, minustakin tuntuu, että meidän olisi syytä katsoa hiukan ajassa taaksepäin. Kuka itse asiassa on luonut Saddam Husseinin? Se oli Yhdysvallat, joka käytti häntä hyväkseen sodassa Irania vastaan. Kun Saddam Hussein käytti kemiallisia aseita ja joukkotuhoaseita omaa kansaansa vastaan, Yhdysvallat oli hyvin tietoinen asiasta. Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin ei olisi vain

15 29/01/ hyökkäys yksittäiseen maahan. Se olisi hyökkäys kansainvälistä oikeutta ja koko YK-järjestelmää vastaan. Siksi onkin tärkeää, että Solana ja Patten vetoavat kaikkiin jäsenvaltioihin, että ne seisoisivat EU:ssa rinta rinnan tässä asiassa ja auttaisivat näin turvaamaan kansainvälisen oikeuden ja takaamaan YK:n tulevaisuuden. Mielestäni erityisesti Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Espanjaa olisi vaadittava osoittamaan, että nekin liittyvät yhdessä muun EU:n kanssa sodan vastustajiin. Mahdollisessa sodassa ei tietenkään ole kysymys Irakin riisumisesta aseista tai demokratian aikaansaamisesta. Onko mitenkään mahdollista, että Yhdysvallat asettaisi Irakiin shiiamuslimihallituksen, samaan tapaan kuin naapurimaassa Iranissa? Onko se mahdollisuuksien rajoissa? Voisiko kuvitella, että Yhdysvallat sallisi kurdeille itsenäisyyden? Näin ollen puheille demokratiasta ei tietenkään voi panna paljon painoa. Jos aikomuksena on riisua Irak aseista, se tehtävä on annettu aivan oikeutetusti asetarkastajille. Jos halutaan riisua Irak aseista, kysymys on asetarkastajien ja Hans Blixin työn tukemisesta. Vaihtoehtona on tietenkin myös vahvistaa demokratiaa Irakissa poistamalla muut paitsi kemiallisiin ja muihin aseisiin, myös joukkotuhoaseisiin, liittyvät pakotteet. Näin olisi mahdollista vahvistaa Irakin kansaa ja demokraattisia voimia Irakissa ja tuoda demokratiaa ja rauhaa kaikille. Meillä on myös toinen tehtävä. Se on varmistaa, että koko alue tarkastetaan ja sen aseidenriisunnasta päästään sopimukseen: ei vain Irakin, vaan myös Iranin ja Israelin. Lopuksi toteaisin, että meidän on saatava taivuteltua Saddam Hussein yhteistyöhön asetarkastajien kanssa sodan välttämiseksi. Mielestäni meidän on edettävä demokratian, kehityksen ja yhteistyön tietä Evans, Jillian (Verts/ALE). (EN) Arvoisa puhemies, on karmeaa nähdä kuinka valmistelut Irakiin tehtävää hyökkäystä varten ovat kiihtyneet huolimatta asetarkastajille annetusta lisäajasta, jota me kaikki tietenkin pidämme hyvänä asiana. Olemme tilanteessa, jossa maailman vaikutusvaltaisin maa on tehnyt selväksi vankkumattoman aikomuksensa aloittaa sota Irakia vastaan joko Yhdistyneiden Kansakuntien tuella tai sitten ilman ja löysivätpä asetarkastajat joukkotuhoaseita tai eivät. Tällainen ennaltaehkäisevä sotilasisku olisi uusi kansainvälinen ennakkotapaus, jolle ei löydy perusteita Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjasta. Tällainen sota Irakia vastaan olisi moraaliton, perusteeton ja laiton. Se tekisi maailmasta entistä vaarallisemman paikan, synnyttäisi lisää kaunaa ja ruokkisi terrorismia. Uhreja olisivat, kuten aina, viattomat siviilit: sadattuhannet miehet ja naiset ja etenkin lapset, jotka ovat jo vuosia kärsineet sortoa, koettelemuksia ja pakotteita, jotka ovat alistaneet heidät Saddam Husseinin täydelliseen hallintaan. Irakissa vallitsee jo humanitaarinen kriisi, ja nyt kansaan kohdistuu uusi uhka. Yhdistynyt kuningaskunta on jo ilmoittanut noin sotilaan ja Yhdysvallat sotilaan vahvuisten joukkojen asettamisesta hyökkäysvalmiuteen. Sodan vastustus kasvaa päivä päivältä ja ulottuu kaikkiin ikä- ja sosiaaliryhmiin. Helmikuun 15. päivänä 2003 järjestetään rauhanmielenosoituksia eri puolilla maailmaa. Niillä meistä, jotka Euroopan kansalaiset ovat valinneet edustajikseen, on mahdollisuus puhua tässä parlamentissa lukuisten sellaisten ihmisten puolesta, jotka sanovat sodalle ei. Olen saanut useita kirjeitä Walesista ja muualta, ja näissä kirjeissä pyydetään Euroopan parlamenttia tekemään kaikkensa estääkseen sodan. Rauhanomaisia ratkaisukeinoja ei ole edes vielä selvitetty kunnolla, saati käytetty niitä kaikkia. On surullista ajatella, että jos edes pieni osa siitä vaivannäöstä, jonka Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat uhranneet tuen hakemiseen sotaaikeilleen, olisi käytetty rauhan saamiseksi Lähi-itään, voisimme elää paljon turvallisemmassa ja rauhallisemmassa maailmassa Muscardini (UEN). (IT) Arvoisa puhemies, kaikki hallitusten tai hallitusten edustajien lausunnot, joiden tarkoituksena on tuoda esiin kantojen eroavaisuuksia tai diplomaattisia puutteita, ovat harkitsemattomia. Meidän olisi pitänyt pystyä diplomatian avulla muotoilemaan yhteinen tai edes samansuuntaiset kannat Euroopassa. Pahoittelenkin, että sen sijaan että pyrkisimme saamaan aikaan yhteistä eurooppalaista kantaa tai edes sovittelemaan näkemyseroja neuvoston kokouksessa, olemme jakautuneet eri leireihin ja laatineet kukin yksipuolisia parametreja ja kantoja, jotka eivät millään tavalla edistä niin rauhaa kuin yhteisen ulkopolitiikan kehittämistäkään, vaikka yhteinen ulkopolitiikka on yksi niistä tavoitteista, joihin Eurooppa-valmistelukunta työssään pyrkii. Yhdysvallat ei ole ainoa rauhan ja oikeudenmukaisuuden vartija maailmassa, eikä se myöskään ole ainoa maa, jolla on oikeus julistaa sota silloin kun se osoittautuu tarpeelliseksi tai välttämättömäksi yhteisen edun vuoksi. Viime päivinä esitetyt vastakkaiset lausunnot edistävät pikemminkin diktaattori Saddam Husseinin asiaa kuin ongelmallisen rauhanprosessin kehitystä. Arvoisa puhemies, siksi vetoankin neuvostoon, että se yhteistyössä muiden EU:n toimielinten kanssa keskittyisi seesteisemmän yhteistyön ilmapiirin luomiseen unionin jäsenvaltioiden välille, jotta voisimme yhdistää voimamme ja puuttua päivittäin eteemme tuleviin yhä vakavampiin ongelmiin yhdessä. Kiitän pääministeri Berlusconia sovittelualoitteesta, jonka hän teki pari tuntia sitten, ja toivon, että kaikki meistä haluavat nyt tehdä työtä rauhan puolesta, aivan kuten meidän on kaikkien yhdessä pyrittävä vastustamaan terrorismia ja diktatuuriakin, vaikka se sitten merkitsisikin sodan julistamista

16 20 29/01/2003 Sandbæk (EDD). (DA) Arvoisa puhemies, kenenkään ei ole syytä epäillä, ettenkö juhlisi sinä päivänä, kun Saddam Husseinin hirmuhallinto päättyy. En kuitenkaan usko hetkeäkään, että sota olisi oikea ratkaisu ongelmaan. Presidentti Bush uskoo absoluuttiseen hyvään ja absoluuttiseen pahaan. Minä puolestani en usko. Olen sen sijaan vakuuttunut siitä, että Bushin, Cheneyn ja Condoleezza Ricen intressit öljyalalla ovat merkittävästi suurempia kuin heidän huolensa Irakin kansan hyvinvoinnista. En myöskään epäile yhtään, etteikö sota tarjoaisi ainutlaatuista tilaisuutta testata noin kahtakymmentä uutta asejärjestelmää ja olisi hyväksi amerikkalaiselle aseteollisuudelle. Tietenkin Irakin on noudatettava YK:n päätöslauselmia. Niin on Israelinkin, ja odotankin malttamattomana, milloin Yhdysvallat ja EU alkavat esittää sitä koskevia vaatimuksia. Kaikki muut keinot kuin sota on ensin koetettava, ja jos sotaa ei voida välttää, sen taakse on saatava YK:n ja Irakin omien oppositiovoimien tuki. Ei pidä unohtaa, että Yhdysvallat oli kerran Saddam Husseinin innokas kannattaja ja toimitti hänelle osan hänen armeijansa tavanomaisista aseista. Irak ei muodosta välitöntä uhkaa naapureilleen eikä kansainväliselle yhteisöllekään. Sodalla sen sijaan saattaisi olla täysin arvaamattomia seurauksia. Se synnyttäisi kasvavaa vihaa Yhdysvaltoja ja muita länsimaita kohtaan ja tarjoaisi kasvualustan jatkuvalle terrorismille. Afgaanien elämänlaadun parantamisessa ei ole juuri onnistuttu, eikä irakilaisten kohtalon parantamisessa luultavasti tulla onnistumaan sen paremmin. Sama pätee Irakin vastaisiin pakotteisiin, jotka ovat pikemminkin antaneet Saddamille mahdollisuuden sortaa omaa kansaansa. Kun kansan sivistäminen on suurelta osin jätetty mullahien käsiin ja kun tiedetään millaisia heidän oppinsa ovat, mietin vain, mitä tapahtuisi, jos Yhdysvallat käyttäisi vaikka vain kymmenen prosenttia siitä rahamäärästä, jonka sen nyt odotetaan käyttävän sotaan, esimerkiksi vapaiden koulujen perustamiseen arabimaihin? Se olisi paljon kaukonäköisempi ja pysyvämpi ratkaisu. Sota olisi lyhytnäköinen ja kaikkea muuta kuin pysyvä ratkaisu Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies DIMITRAKOPOULOS Pannella (NI). (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kaikki vaikuttavat kannattavan rauhaa ja sanovan "ei sotaa". Oletteko kuulleet kenenkään sanovan "kyllä sodalle"? Kaikki paavi, paavin vastustajat, kommunistit, fasistit sanovat "ei sotaa". Mikä sitten olisi vaihtoehto "ei sotaa" -lausunnolle? Erityisesti se tarkoittaa vaaraa, että sota syttyy kuten täällä on todettu 15, 20 tai 30 päivän sisällä. Mikä loistava saavutus Euroopan unionille: vaikuttaisi siltä, että Euroopan unioni on viimeinkin päässyt sopimukseen käytännön asiassa, mikäli olen ymmärtänyt oikein, vaatiessaan asetarkastajille muutaman viikon lisäaikaa, hieman lisäaikaa, hieman lisää rahaa, voimavaroja ja hieman lisää tukea. Entäpä myöhemmin, vaikkapa 20 päivän kuluttua, muuttuuko strategia? Mitä Euroopan unioni ehdottaa? Mikä on vaihtoehto sodaksi kutsumallemme tuholle millaisena me, millaisena te sen näette? Vaihtoehto on olemassa, mutta se ei ole rauha: tämänhetkinen tilanne on rauha. Tällä hetkellä emme ole sodassa, kuten olette todennut, kuten ystäväni Le Pen on todennut, mutta hänelle vapaus ja perusihmisoikeudet eivät merkitse mitään. Se on hänen mielipiteensä! Me kaikki tiedämme, millaisia asioita Le Pen voi sanoa ja mitä hänen sanomisistaan voidaan päätellä. Voitte mennä kaikki yhdessä: Le Pen tapasi Finin kanssa Saddam Husseinin 12, 13 tai 14 vuotta sitten; nyt voitte mennä kaikki yhdessä. Minusta tässä on oma logiikkansa. Me radikaalit olemme esittäneet ehdotuksen. Neljän päivän aikana olemme saaneet ehdotuksellemme 66 valtion tuen. Italiassa 57 parlamentin jäsentä on tähän mennessä hyväksynyt ehdotuksemme. Puolet heistä edustaa keskusta-vasemmistoa ja puolet keskustaoikeistoa, ja mukana ovat entinen pääministeri Andreotti sekä muita merkittäviä henkilöitä. Mitäkö ehdotamme? Minkälaisen ehdotuksen esitämme teille? Vaihtoehtoamme kutsutaan demokratiaksi, sitä kutsutaan myös laiksi ja oikeuksiksi. Vaihtoehto merkitsee kirjoitetun kansainvälisen oikeuden noudattamista viimeinkin sillä vaikka se on voimassa, sitä ei ole noudatettu, kuten maassamme usein tapahtuu. Kun otetaan huomioon kaikki näkökohdat, kansainvälisessä oikeudessa on määritetty kaikille tässä maassa asuville ihmisille kuuluva subjektiivinen oikeus vapauteen ja demokratiaan, ja tällä "maalla" me tarkoitamme maailmaa. Meillä on mahdollisuus valita, mitä Euroopan unioni haluaa, mahdollisuus valita joko sota tai sen välttäminen. Haluammeko Saddam Husseinin lähtevän Irakista sillä sanoipa kollega Watson mitä tahansa, hän ei lähde maasta yksin, hän pääsee turvallisesti turvapaikkaansa. Kehottaisin Watsonia myös lukemaan kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen, josta hänelle paljastuisi, ettei Saddam Husseinia voida missään tapauksessa saattaa tuomioistuimeen tässä tilanteessa. Me voimme kuitenkin ja meidän tuleekin ymmärtää, että YK:lla ja turvallisuusneuvostolla on velvollisuus toimia. Kyse ei ole diktaattorin vaihtamisesta vaan järjestelmän vaihtamisesta. Sitä kyseisessä maailmankolkassa nyt tarvitaan, sillä aseiden kohdistaminen Saddam Husseinin palatseihin, kävipä siinä miten kävi, antaa hänelle mahdollisuuden valita harvoista vaihtoehdoista. Hänen vaihtoehtonsa ovat nyt kukistuminen hänen lähimpien ystäviensä parhaillaan suunnittelemassa vallankaappauksessa, itsensä ampuminen, itsemurhan tekeminen bunkkerissa, kuolema verilöylyssä tai maasta poistuminen monien diktaattorien tavoin ja maanpako jossain muualla. Tämä on ehdotuksemme, sodan vaihtoehto, kuten olen kertonut myös kollega Cohn-Benditille. Ehdotuksemme tarkoittaa erityisesti YK:n perustamaa väliaikaista hallitusta väliaikainen hallitus lainausmerkeissä kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi, kunnes maassa saadaan

17 29/01/ voimaan perusoikeudet Amartya Senin talousoppeja ja muita menetelmiä soveltamalla. Väliaikaisia hallituksia on ollut Japanissa, Saksassa ja muuallakin ja sellaisen tehtävänä on palauttaa Irakin kansalle ja Lähi-itään oikeudet, jotka on väkivalloin riistetty. Tämä on meidän ehdotuksemme ja unohdettakoon muut ehdotukset ikuisiksi ajoiksi. Uskon, että me valitsemme nyt jotakin erilaista: rauhanomaisen, lainkuuliaisen elämän, sellaisen elämän aikaansaamisen, joka on elämisen arvoista ja johon kuuluu muutakin kuin jatkuva kuolemanpelko Galeote Quecedo (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, useiden muiden puhujien tavoin haluan ilmaista tyytyväisyyteni yleisten asioiden neuvoston päätelmiin ja haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tämän sopimuksen valmisteluun. Me toivomme luonnollisesti enemmän ja pyydämme tämän vuoksi jatkamaan työtä perustavaa laatua olevan yksimielisyyden löytämiseksi Euroopan unionin neljän nykyisen edustajan kesken Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa, toivoen, että nämä neljä ainakin toimisivat yhdenmukaisella tavalla. Uskon yksimielisyyden kuitenkin edellyttävän vähintään kahta seikkaa: ensinnäkään yksipuolisia kantoja ei pitäisi julkistaa, vaan niistä olisi keskusteltava kumppaniemme kanssa, ja toiseksi meidän on oltava lojaaleja liittolaisillemme matkimatta niitä kuitenkaan orjallisesti. Sillä vaikka se vaikuttaakin itsestään selvältä, meidän on muistettava, että tässä selkkauksessa maailman rauhaa uhkaava henkilö, joka ei noudata kansainvälistä oikeutta ja joka uhkaa meitä sillä todellisella vaaralla, että kansainväliset terroristit saavat haltuunsa kemiallisia tai biologisia aseita, on Saddam Hussein. Ei tarvita kummempaa päättelykykyä sen ymmärtämiseksi, että ainoa kieli, jota Irakin hallitus ymmärtää, on päättäväisyyden kieli. Ehdottomuus ei ole uskottavaa, jos me etukäteen sanomme, että tapahtuipa mitä tahansa, missään tapauksessa voimaa ei voida käyttää, kuten ryhmäni puheenjohtaja perustellusti totesi. Ei tämä ole pasifismia, tämä on demagogiaa ja vastuuttomuutta. Jotta voisimme aidosti ajaa rauhaa, meidän on puututtava päättäväisesti kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin ja Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien toistuviin noudattamatta jättämisiin. Uskomme, että Euroopan unionin on jatkettava poliittisten ja diplomaattisten keinojen tutkimista selkkauksen ratkaisemiseksi rauhanomaisella tavalla, luonnollisesti liittolaistemme kanssa ja erityisesti ystäviemme arabivaltioiden kanssa. Muistutan teitä siitä, että Arabiliitto ja Persianlahden yhteistyöneuvosto tukevat yksimielisesti päätöslauselmaa 1441, sillä kyseessä ei ole uskonnollinen selkkaus tai selkkaus eri kulttuurien välillä sivumennen sanoen tämä olisi hyvä tilaisuus elvyttää jälleen Euro Välimeri-suhteet. Ollakseen uskottava Euroopan unionin on oltava valmis antamaan panoksensa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi ja säilyttämiseksi. Asetarkastajien raporteista turvallisuusneuvostolle käy selvästi ilmi, ettei päätöslauselmaa 1441 ole noudatettu. Tarkastajille ei ole annettu vaadittua apua työnsä toteuttamiseksi eikä heille ole annettu näyttöä joukkotuhoaseiden tuhoamisesta. Sen, että terroristiryhmät voivat saada käsiinsä näitä aseita, olisi hälytettävä kansainvälinen yhteisö toimimaan. Irakin johdolle on nyt annettu uusi mahdollisuus; rukoilkaamme että se käyttää sitä hyväkseen ja että voimme estää mitään pahempaa tapahtumasta. Mutta jos Irakin hallitus ei edelleenkään piittaa sille vaatimuksista, joita sille ei ole esitetty vain parin kuukauden ajan vaan huhtikuusta 1991 alkaen, jolloin annettiin päätöslauselma 687, Euroopan parlamentin kaltaisten demokraattisten parlamenttien on vaadittava toimeenpanovallasta vastaavia täyttämään tehtävänsä. Demokraattiset ja vastuulliset hallitukset eivät voi tehdä päätöksiä vaihtelevien mielipidekyselyjen perusteella. Niiden on tiedotettava kansalaisille ja käytävä poliittista keskustelua, mutta niiden on puolustettava kansainvälisen oikeuden ja rauhan kaltaisia korkeampia periaatteita, ei öljyn hintaa. Kansalaiset päättävät säännöllisesti järjestettävissä demokraattisissa vaaleissa, ovatko hallitukset ja oppositio tehneet oikeita päätöksiä Van den Berg (PSE). (NL) Arvoisa puhemies, 72 prosenttia maanmiehistäni vastustaa Irakin sotaa. He eivät ole vielä nähneet mitään vakuuttavaa näyttöä, joka puoltaisi sitä. He ovat huolissaan inhimillisistä kärsimyksistä sekä pohjoisen ja etelän välisen kuilun kasvamisesta, joka lisää kansojen välistä vihamielisyyttä ja haittaa Lähi-idän demokratisoitumista, ja haluavat löytää ongelmiin ratkaisuja. On vallalla pelko siitä, että kaikenlaiset fundamentalistit hyödyntävät mahdollisuutta määrätä koko maailmasta, ja tästä olisi seurauksena maailmanrauhan, vakauden ja oikeuden sijaan jotain aivan muuta. Tilanteessa, jossa öljyn hinta nousee ja rauhan mahdollisuudet heikkenevät, uhreja ovat kehitysmaat, joilla ei ole öljyä. Kuilu kasvaa. Kansainvälisen liittouman työ kansainvälistä terrorismia vastaan vaarantuu. Se, joka pyrkii syrjäyttämään Saddamin sodan avulla ilman vakuuttavaa näyttöä, ilman YK:n päätöslauselmaa ja tämän vuoksi ilman yleisen mielipiteen hyväksyntää, vaarantaa kansainvälisen oikeusjärjestyksen. Eurooppalaiset eivät ole lainkaan vakuuttuneita. Tämän vuoksi YK:n turvallisuusneuvoston eurooppalaisten jäsenten on painostettava mahdollisimman paljon Saddamia vastaamaan Blixin kysymyksiin. Ei pidä kuitenkaan tehdä sitä erehdystä, että ajauduttaisiin sääntöjen vastaiseen ja laittomaan sotaan. Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Espanjan on kuunneltava kansalaisiaan, eikä George Bushin

18 22 29/01/2003 lähipiiriin kuuluvia fundamentalisteja Conoleezza Ricea ja Paul Wolfowitzia. Onneksi myös Yhdysvalloissa kansa on esittänyt useita protesteja ja useat demokraatit ovat kiistäneet, että sota olisi välttämätön. Me haemme liittolaisia Yhdysvaltain kansalaisista, joista suurin osa vastustaa yksipuolista sotaa. Me kiistämme sen, että sota olisi välttämätön. Diktaattori Saddamin on pelättävä koko maailman vihaa, mutta tämän olisi saatava hänet suostumaan rauhanomaiseen yhteistyöhön ratkaisujen löytämiseksi eikä toiseen Sikojenlahteen tai Tonkiniin. Ja jos Bush lopulta saa riittävästi näyttöä, jota hän on meille jatkuvasti lupaillut ja jota Blix on kiireesti häneltä vaatinut, ei sekään ole syy sotaan. Pikemminkin YK:n on sitten selvitettävä asia, puututtava ongelmiin ja poistettava ne. Yhtenäisen turvallisuusneuvoston vallan on saatava Saddam polvilleen, ja tähän me tarvitsemme aikaa. Meillä on aikaa, kun taas Saddamilla sitä ei ole. Ilman vakuuttavaa näyttöä tai YK:n päätöslauselmaa sota olisi heikkouden osoitus ja merkitsisi pallon antamista tämän maailman saddameille. Teidän kauttanne, arvoisa korkea edustaja Solana, me eurooppalaiset, 15 jäsenvaltiota, ja turvallisuusneuvosto, voimme edelleen pyrkiä Euroopan kansojen toivomaan rauhaan. Se on ainoa järkevä ratkaisu Nicholson of Winterbourne (ELDR). arvoisa puhemies, päätöslauselma 1441 on hyvin selvä. Sen 1 kohdassa todetaan, että Irak on rikkonut ja rikkoo edelleen sitä koskevissa päätöslauselmissa mukaan lukien vuonna 1991 annetussa päätöslauselmassa 687, asetettuja velvoitteita. Päätöslauselmassa 687 esitetään yksityiskohtaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien vaatimukset joukkotuhoaseiden ja ballististen ohjusten kansainvälisestä seurannasta, valvonnasta ja tarkastuksista. Siinä asetetaan lääkinnällisiä ja humanitaarisia tarvikkeita lukuun ottamatta sanktioita päätöslauselman noudattamatta jättämiselle. Siinä kielletään selvästi terroritekojen toteuttaminen tai niiden tukeminen. Siinä vaaditaan Kuwaitin sodan vankien vapauttamista ja Kuwaitin omaisuuden palauttamista ja varoitetaan niistä vakavista seurauksista, joita Irakin jatkuvalla joukkotuhoaseiden käytöllä on. Irak on todellakin syyllinen ja se on rikkonut kaikkia kohtia. Se esimerkiksi tukee MKO:n (Mujahedin-e Khalq Organisation) kaltaisia Euroopan unionin terroristiluettelossa mainittuja terroristiryhmiä. Se kouluttaa, aseistaa ja lähettää maasta terroristijoukkoja, ja on tehnyt näin jo kauan. Irakin pohjoisosissa käytävä sota paljastaa kenties myös Irakin yhteydet kansainväliseen Al Qaida -terroristiverkostoon. Palaan vielä joukkotuhoaseisiin. Aiemmissa keskusteluissa olen puhunut sinappikaasun käytöstä vuonna 1996 ja näkemistäni uhreista. Ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan puheenjohtaja Brok mainitsi Iraniin tekemämme matkan, jonka aikana puhuimme joidenkin onnettomien ihmisten kanssa, jotka olivat kärsineet joukkotuhoaseiden väärinkäytön seurauksista. Kuwaitilaisia vankeja pidetään edelleen salaisissa vankiloissa ja omaisuutta palauttamatta. Näistä rikkomuksista huolimatta päätöslauselmassa 1441 annetaan Irakille vielä viimeinen tilaisuus, vielä raollaan oleva ikkuna. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että se ei halua käyttää tätä mahdollisuutta. Päätöslauselmassa 1441 kehotetaan myös meitä toteamaan Irakin kansan kärsimys ja helpottamaan sitä. Päätöslauselmassa korostetaan kriisin humanitaaristen ulottuvuuksien jatkumista sen seurauksena, että Irak ei ole noudattanut päätöslauselmaa 687 ja muita päätöslauselmia. Mitä nämä seuraukset ovat? Pakolaisia on miljoonia. Suurimman taakan on kantanut Iran, paljon pakolaisia on myös Jordaniassa, valtavia määriä on myös Syyriassa ja Turkissakin, puhumattakaan alueen muista maista. Meillä Euroopan unionissa pakolaisia on suhteellisen vähän. Satoja tuhansia kyllä, mutta ei sentään neljää ja puolta miljoonaa, kuten varsinaisella pakolaisalueella. Pakolaiset ovat elossa; monia muita on kidutettu, tapettu tai vangittu, eikä heillä ole sananvapautta. Saddam on todellakin vaarallinen alueelleen ja sen lisäksi hän on vaarallinen omalle kansalleen. Jos hän pysyy vallassa, me emme voi tulevaisuudessakaan olla varmoja siitä, ettei hän jälleen kerran käytä kolmea neljännestä bruttokansantuotteesta aseisiin, mikä tarkoittaa miljardin dollarin käyttämistä uusiin aseisiin alueella joka vuosi. Tällainen uhka hän on alueelle ja hänellä on välineensä, joiden avulla hän voi saattaa nämä joukkotuhoaseet Irakin kansallisten rajojen yli. Päätöslauselman 687 yleisenä tavoitteena oli kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttaminen alueelle. Uskon, että Yhdistyneet Kansakunnat haluavat nyt turvata tämän tavoitteen. Euroopan unionin yhtenäisyyttä olisi hyödynnettävä YK:n pyrkimysten tukemiseen Manisco (GUE/NGL). Arvoisa puhemies, sallinette meidän kysyä, kuinka korkea edustaja Solana ja komission jäsen Patten aikovat käytännössä toteuttaa julki tuomansa tahdon välttää sodan sen lisäksi, että Irakin kauhean hallinnon aseistariisuntaa on arvioitava uudelleen ja turvallisuusneuvostoon on virallisesti luotettava siinä, että se pystyy näin tekemään tai että on jopa luotettava Colin Powellin silminnäkijälausuntoon, jonka mukaan Bin Laden on yöpynyt Saddam Husseinin kanssa? Ongelma on siinä, että päätös Irakin pommittamisesta maan tasalle tehtiin jo kauan sitten Potomac-joen rannalla. Kaikkialla maailmassa ihmiset ovat ymmärtäneet tämän, he ovat vihaisia ja toimivat sitä vastaan. On hienoa sanoa, että meidän on tunnustettava

19 29/01/ Yhdistyneiden Kansakuntien asema. Saanen kuitenkin kysyä, kuka sen asemaa jatkuvasti alentaa ja julistaa päivittäin, että sota käynnistyy YK:n luvalla tai ilman sitä todennäköisesti 6. maaliskuuta 2003 mennessä, olipa turvallisuusneuvosto mitä mieltä tahansa? Meillä ei ole luotettavia todisteita siitä, onko tällä julmalla diktaattorilla edelleen kauheita aseita, eikä sitä tiedä myöskään Hans Blix. Yhdysvallat ei kuitenkaan pyydä Saddam Husseinia todistamaan syyttömyyttään, vaan vaatii tätä toimittamaan todisteet syyllisyydestään, toisin sanoen häntä pyydetään itse työntämään päänsä hirttosilmukkaan tai hänet pommitetaan maan tasalle. Jos kyseessä olisi rikosasia, se hylättäisiin missä tahansa maailman tuomioistuimessa. Korkean edustajan Solanan ja komission jäsenen Pattenin sanoja mukaillakseni, Washingtonin sotaa lietsova hallitus toivoo Yhdistyneiden Kansakuntien toimivan viikunanlehtenään, mutta sen seuraamiseen liittyy paljon epävarmuutta ja epäselvyyttä sekä haluttomuutta. Kenties viimeistä kertaa meidän on todettava, että tämä on ratkaiseva hetki Euroopan kannalta. Euroopan unionin on vaadittava moraalia ja järkeviä aloitteita ja aivan aluksi pelastettava itsensä joiltakin johtajiltaan Jonckheer (Verts/ALE). (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, tässä vaiheessa keskustelua on vaikea olla toistamatta sellaista, mitä muut jäsenet ovat jo sanoneet. Toivon, että äänestämme huomenna useiden poliittisten ryhmien esittämästä yhteisestä päätöslauselmasta sekä lukuisista tarkistuksista. Haluan vain toistaa sen, että kuunneltuani teitä ja kollegojani uskon, että lähtökohtana on tahto, jonka kansalaiset ovat laajasti vahvistaneet, torjua sotatoimet, olipa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselma niiden kannalla tai ei. Katson, että meidän on kysyttävä itseltämme perustavaa laatua oleva kysymys: miksi unionin 15 jäsenvaltiossa niin kiivaasti vastustetaan sotaa? Syitä on osittain jo mainittu. Ensinnäkään pitäviä todisteita siitä, että Irak olisi nyt vaarallisempi kuin kaksi vuotta sitten, ei ole. Olen kuitenkin hämmästynyt siitä, että presidentti Bush yllättäen päätti, että 5. helmikuuta hän voi esittää todisteet, jotka hänellä on todennäköisesti ollut hallussaan jo pitkään. Toiseksi, enkä halua syyllistyä Amerikan-vastaisuuteen, uskon Euroopan kansalaisten jossain määrin vastustavan sitä, että yksi ainoa hallitus voisi päättää kansainvälisten tapahtumien tärkeysjärjestyksestä, riippumatta siitä, kuinka vahvana kyseinen hallitus itseään pitää. Juuri tästä syystä olemme yhtä mieltä siitä, että haluamme Yhdistyneille Kansakunnille ja Euroopan unionille lisää valtaa kansainvälisinä toimijoina, mutta toivomme myös uutta asialistaa. Tämän osalta ryhmäni puheenjohtaja Cohn-Bendit puhui mielestäni nerokkaasti; uskon hänen olevan oikeassa: meidän on puolustettava toisenlaisia tavoitteita. Se on luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty, ja se riippuu paljon alueen arabi-, iranilais- ja turkkilaisyhteisöistä. Meilläkin on kuitenkin osamme vastuusta. Lopuksi haluan vielä puhua kauppasaarrosta. Kauppasaarto tukee diktatuuria. Se tappaa Irakin kansaa. Mielestäni meidän olisi, ja todennäköisesti te näin teettekin, tiedotettava Irakin oppositiolle kaikin mahdollisin keinoin, että Saddam Husseinin on luonnollisesti vastattava kaikkiin YK:n tarkastajien kysymyksiin, mutta että jos muutoksia Irakissa tapahtuu, me autamme heitä lakkauttamalla kauppasaarron, tietenkin ainoastaan muiden kuin puolustustarvikkeiden osalta. Katson, että tämä viesti olisi esitettävä tiukemmin ja se olisi välitettävä asianmukaisten diplomaattisten kanavien kautta Andrews (UEN). Arvoisa puhemies, me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Saddam Hussein on vaaraksi omalle kansalleen. Monet Euroopan unionissa ja kaikkialla maailmassa mieltään osoittavat kansalaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että George W. Bush ei ole vaaraksi omalle kansalleen vaan koko maailmalle. Minun ja mielenosoittajien mielestä tälle sodalle ei ole mitään perusteita. Toistan jälleen kerran, että minkäänlaista näyttöä Al Qaidan ja Irakin välisistä yhteyksistä ei ole. Washingtonin väitteet perustuvat Guantanamossa vangittuina olevien Al Qaidan jäsenten sanoihin. Me kaikki tiedämme, että kyseiset vangit kärsivät. En ole koskaan hetkeäkään epäillyt, etteikö Yhdysvallat toivo sotaa Irakin kanssa. Se, että Persianlahden sodan jälkeen 1,7 miljoonaa ihmistä on kuollut sanktioiden ja pommitusten seurauksena, panee miettimään, minkä arvoinen on öljybarreli.. Ei pidä erehtyä, öljystä tässä sodassa on kyse. Yhdysvallat väittää meille, että sodan jälkeen öljyvarastoja käytetään ainoastaan Irakin jälleenrakentamiseen. Sanon presidentti Bushille: minua ei huijata! Tarkastellaanpa Yhdysvaltojen osuutta Afganistanin jälleenrakentamisessa. Euroopan unioni on vastannut rahoituksesta. Afganistanilainen yhteiskunta on edelleen riekaleina. Mielestäni Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pääasiallisena tehtävänä on YK:n peruskirjan nojalla säilyttää rauha ja turvallisuus maailmassa. Ilman YK:n turvallisuusneuvoston suostumusta sota olisi kansainvälisen oikeuden vastainen, laiton ja täysin moraaliton. Yli 80 prosenttia eurooppalaisista vastustaa Irakin sotaa. Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan johtajat eivät kuitenkaan piittaa heistä, vaan lähettävät jatkuvasti lisää joukkoja valmistautumaan sotaan. Se siitä demokratiasta. Uskon, että Irakin jälkeen Yhdysvallat ottaa kohteekseen Iranin ja muut pahan akselin valtiot. Tämä on todellinen kulttuurien sota. Jumala auttakoon meitä kaikkia! 3-039

20 24 29/01/2003 Coûteaux (EDD). (FR) Arvoisa puhemies, tämän päivän tilanteessa ei ole olennaisesti mitään yllättävää. Ei ole yllätys, että Yhdysvalloilla on jonkinlainen sodan tarve, sillä imperiumit voivat säilyä vain sotatilassa. Ei sekään ole yllättävää, että heidän pitää keksiä verukkeita. Sekään ei yllätä, että tässä tilanteessa Eurooppa on naurettavalla tavalla jakautunut. Myöskään se, että Ranska symboloi imperialistisen terrorin vastarintaa Euroopassa ja kaikkialla maailmassa, ei ole yllättävää. Tietenkin me tiedämme, että imperiumi tarvitsee sotia aivan kuten kaikki imperiumit aikojen alusta alkaen: sotaa Kosovossa vuonna 1999, Afganistanissa vuonna 2001, nyt Irakissa ja kenties pian Norsunluurannikolla jossa kyseessä voisi olla maan puolustaminen Ranskaa vastaan. Imperiumi tarvitsee sotaa monista eri syistä. Luonnollisesti öljy on yksi syy, sillä öljy on hyvin tärkeää Bushin öljykonsortiolle, mutta myös taloudellisia syitä on. Yhdysvaltain talous on, kuten meille jatkuvasti kerrotaan, odottavalla kannalla ja tilanne on ehdottomasti huono kasvun kannalta. Tässä julmassa järjestelmässä talouden koheneminen maksaa useita satoja tuhansia kuolleita. Ei mikään enää ole yllättävää. Ei meidän pitäisi yllättyä myöskään Washingtonin säälittävistä pyrkimyksistä naamioida rikoksiaan. On kuitenkin yllättävää, että pyrkimyksiin edelleen suhtaudutaan vakavasti. Joukkotuhoaseita koskevat väitteet, joille ei ole minkäänlaista näyttöä, eivät enää pitkään aikaan ole olleet uskottavia kansalaisten silmissä suurimmassa osassa maailmaa. Siltä varalta, että meitä syytetään Amerikan vastaisuudesta, palautan mieliin, mitä Scott Ritter, ensimmäisen asetarkastusryhmän yhdysvaltalainen jäsen kirjoitti. Asetarkastukset keskeytti ensimmäinen, toinen tai kolmas amerikkalainen sota vuonna Hän kirjoitti aivan yksinkertaisesti, ettei Saddam Husseinilla voi olla minkäänlaista käyttökelpoista kemiallisia aseita koskevaa ohjelmaa ensimmäisen tarkastuksen jälkeen. Minulla ei ole aikaa käydä läpi muita kohtia, mutta ei sekään ole yllättävää, että Eurooppa on jakautunut. Eräät jäsenvaltiot kokevat itsensä pikemminkin Yhdysvaltojen liittovaltion jäseniksi kuin Euroopan unionin jäseniksi. Tästä on esimerkkinä Yhdistynyt kuningaskunta, mutta se ei ole ainoa. On vaikea ymmärtää sen syitä Euroopan unionin jäsenyydelle. Toiset puolestaan, kuten esimerkiksi Ranska, vaalivat edelleen ajatusta kansallisvaltioista muodostuvasta maailmasta. Ei ole yllättävää, että Ranska symboloi imperialistisen väkivallan vastarintaa: se on sen ikivanha kutsumus, ja suurin osa Ranskan kansalaisista tukee voimakkaasti presidenttiään tämän ikivanhan tehtävän toteuttamisessa Souchet (NI). (FR) Arvoisa puhemies, me kaikki tiedämme, että pasifismi on usein ollut rauhan pahin vihollinen: muistamme kaikki Münchenin olympialaiset. Tällä hetkellä meidän on kuitenkin todettava asetarkastajien raportin perusteella, ettei Irak ole selvästi kieltäytynyt noudattamasta päätöslauselmaa Ilman täysin uusia tietoja, ja saamme nähdä, pystyykö Yhdysvaltain ulkoministeri niitä esittämään, mikään ei tällä hetkellä puolla sitä, että turvallisuusneuvosto laatisi uuden päätöslauselman, jossa se sallisi sotatoimien aloittamisen Irakia vastaan. Näytön olisi vastattava syytösten vakavuutta, jotta se kävisi perusteeksi sille, että kansainvälinen yhteisö voisi siirtyä toiseen vaiheeseen. Tähän mennessä todisteita ei kuitenkaan ole esitetty, merkittäviä epäselvyyksiä on edelleen. Tässä yhteydessä turvallisuusneuvoston sivuuttaminen ja sodan aloittaminen sellaista valtiota vastaan, joka tällä hetkellä vaikuttaa noudattavan kansainvälisen yhteisön päätöksiä, aiheuttaisi epäilemättä toisenlaisia seurauksia kuin mitä toivotaan. Saddam Husseinin saattaminen sellaiseen paradoksaaliseen asemaan, jossa hänet tuomittaisiin kehitysmaiden mielestä viattomana, ruokkisi varmasti juuri sitä islamilaista terrorismia, jota olemme pyrkineet torjumaan. Arvoisa puhemies, nykytilanteessa hoito olisi näin ollen tautia vaarallisempi Morillon (PPE-DE). (FR) Arvoisa puhemies, tämän päivän keskustelu on todennäköisesti merkittävin niistä keskusteluista, joihin minulla on ollut kunnia osallistua täällä Euroopan parlamentissa. Mielestäni se koskee Euroopan unionin omaa tulevaisuutta sen pyrkiessä oikeutetusti tekemään sen, mitä siltä kansainvälisesti odotetaan: puolustaa Yhdysvaltojen liittolaisena yhteisiä arvoja olematta kuitenkaan aina kaikesta samaa mieltä. Me tiedämme, että voidakseen toimia näin, Euroopan on voitava puhua yhdellä äänellä ja parlamentti ja valmistelukunta tekevät jatkuvasti työtä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Meidän on kuitenkin pakko todeta, että Irakin kysymyksestä on monenlaisia mielipiteitä, niitä, jotka vastustavat kaikkia sotatoimia tai niillä uhkaamista, ja niitä, jotka yhdessä amerikkalaisten kanssa ovat päättäneet ryhtyä sotatoimiin muutaman päivän sisällä, sekä niitä, jotka minä itse mukaan luettuna ovat enemmistönä Euroopan kansanpuolueen ryhmässä (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraateissa ja jotka haluavat, että turvaudumme sotaan vasta käytettyämme kaikki diplomaattiset keinot Saddam Husseinin taivuttelemiseksi antautumaan ja luopumaan kaikista joukkotuhoaseiden kehittämistä ja tuotantoa koskevista hankkeistaan. Niille, jotka vastustavat kaikkia sotatoimia ja jotka sanovat "ei koskaan" sodalle, haluan sanoa kunnioittavani heidän sitoumuksensa jaloutta, vaikka en jaakaan heidän kaunista näkemystään aseettomasta maailmasta, jossa vallitsee universaali rauha, jossa kaikki väkivalta voisi lakata moraalisista syistä eikä pelkästään rangaistuksen pelossa. Haluan muistuttaa heitä onnettomista kokemuksista Kosovossa, jossa Eurooppa ei pystynyt pakottamaan Milosevicia lopettamaan etnisten puhdistusten politiikkaansa, koska diktaattori, joka oli aina tiennyt täsmälleen, kuinka pitkälle hän voisi mennä menemättä liian pitkälle, ei uskonut Euroopan unionin poliittiseen tahtoon tai sen kykyyn toteuttaa sitä liittolaistensa kanssa.