Osallisuushankkeen käynnistyminen peruspalveluiden, projektien ja ohjelmien keskellä

Transkriptio

1 Osallisuushankkeen käynnistyminen peruspalveluiden, projektien ja ohjelmien keskellä Osallisuushankkeen (tai ohjelman) tarkoitus on muuttaa kuntia, mutta mitä kuntia tarkalleen? Toiminnan perusajatus, varsinkin mittasuhteet huomioiden, on myös kerätä ohjelmalle toimenpidevarantoa ja -varastoa, josta muut hankekunnat voivat vapaasti lainata, varastaa ja parantaa omiin tarpeisiinsa. Hankekunnan muuttaminen kaikkien 14 toimenpidekohdan osalta on laaja tehtävä. Jako voidaan vain pieneen jälkikäteisviisauteen ja selittelyyn sortuen tehdä myös ajallisesti. Ensimmäinen rikkonainen ja toinen kokonainen hankevuosi mennään projektiajattelun mukaan, vuodesta 2005 alkaen koko ajan enemmän ohjelman suuntaan. Perusajatuksena siis on, että osallisuushankkeella oli sekä projektin että ohjelman piirteitä. Hankkeessa on mukana kuntia, joissa osa osallisuushankkeen toiminnoista oli implementaatiossa alun perinkin. Näissä tapauksissa valtion osaksi muodostuu ikään kuin ostaa oikeudet kunnan kehittämistoimintaan osallisuushankkeen varjolla ja varoilla. Tyydyn tässä kohtaa viittaamaan Hesan nuorten ääni -kampanjaan, Vaasan turvallisuuskansioihin, Tampereen lapsiasiamieheen, Hämeenlinnan oppijan tuki -hankkeeseen, Porin läksypiiriin, Toijalan nuorten edustajistoon ja lukuisiin muihin osallisuushankkeen osittain adoptoimiin toimintoihin. Nämä kaikki olivat siis olemassa osallisuushanketta ennen ja siitä riippumatta. Miten sitten olisi mahdollista erottaa juuri osallisuushankkeen tuoma positiivinen muutos kunnissa. Kyseessä on projektin ja ohjelman välinen ero. Miksi pitäisikään välittää siitä, mikä on osallisuushankkeen aikaansaannos? Projektiajattelun kannalta pitäisi välittää, ohjelmaajattelun kannalta ei. Kaikkihan lähti siitä, että pyörää ei tarvitse keksiä moneen kertaan. Silloin voi, tässä tapauksessa on pieni pakkokin, lähteä ikään kuin sosiaalisten innovaatioiden pääomarahoittajaksi jo olemassa oleviin toimintoihin. Toisaalta osallisuushankkeen kautta ei tarvitse olla kiinnostunut vain edelläkävijöistä. Toiminnan kohtaamat esteet, huonot ja mahdottomat käytännöt ovat tiedonvälityksen kannalta myös arvokkaita. Olennaista on huomioida se (itsestäänselvyys), että hankkeen mukana tuleva ostoslista lukuisista toimenpiteistä ja velvoitteista ei ole juuri missään suhteessa valtionavustukseen. Sen toteuttamiseksi ei edes jokaiselle jotain riitä, vaan tarvitaan kaikille kaikkea. Hankkeen arvioinnin kannalta, kuten muutenkin, on tärkeää vetää tämä johtopäätös. Hankkeen myötä tuleva rahoitus on vain pieni reunahuomautus niissä resursseissa, joiden järjestelyjä hanke koskee. Toimenpiteiden toteuttamiseksi vaadittavien resurssien oletettiin näin ollen jo olevan kunnissa. Tämä ei ole aivan huono oletus, kuten kuntien lapsi- ja nuorisobudjetteja koskevasta luvusta käy tarkemmin ilmi. Tulkintaa vahvistavat viittaukset lapsi- ja nuorisopoliittisiin ohjelmiin alkuperäisissä dokumenteissa. Emme tarvitse niinkään lapsi- ja nuorisopoliittisia papereita, vaan nimenomaan sektorirajat ylittäviä prosesseja ja foorumeita, joissa yhteinen keskustelu ja suunnittelu on mahdollista (---) Jokaisessa kunnassa tai vaihtoehtoisesti seutukunnassa laaditaan lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma, joka yhdistää eri sektoreiden ja toimijoiden aloitteita, hankkeita, ohjelmia ja suunnitelmia yhteiseksi sitoutumiseksi lasten ja nuorten osallisuutta tukemaan (Työryhmä II:n ehdotukset. 2002)

2 Johtoajatus kuntien ohjauksessa on muuttunut kärjistetysti niin, että vielä 80-luvulla tuettiin seiniä ja virkoja, kunhan ne olivat keskusviraston ohjeiden mukaan perustettuja. Seuraavassa vaiheessa tuetaan tietyn kohderyhmän hyväksi tehtävää työtä. Siitä miten se tehdään, ollaan kiinnostuneita lähinnä jälkikäteen. Keskeinen huomio kohdistuu tuloksiin. Kolmannen aallon toimintamalli on sitten kuvattu valtion rooli sosiaalisten innovaatioiden pääomasijoittajana, tukijana ja informaatio-ohjaajana. Näissä asioissa on syytä huomioida myös se piiloon jäänyt alue, josta tämä viimeinen aalto ei kerro. Suunnitelmat, ohjelmat, toimet, sitoutuminen ja koordinointi eivät ota kantaa resursseihin, päiväkotiryhmiin, luokkakokoihin ja muuhun lähempänä raadollista arkea oleviin asioihin. Hankkeen volyymi rahassa mitattuna oli mainittu 2 miljoonaa euroa vuodessa, josta valtion talousarvioon sisältyy noin puolet. Tarkalleen ottaen tämä budjetoitu kaksi miljoonaa ei mekaanisesti toteudu. Joissakin mukana olevissa hankkeissa (Helsinki, Tampere) valtionavustus kattaa vain pienehkön osan koko hankkeen kustannuksista. Kahden miljoonan kokonaisvolyymia voidaan siis pitää ohjeellisena ja likiarvoisena määränä. Hankkeeseen tuli mukaan niin pieniä kuntia, että niiden tapauksessa noin euron suuruinen valtionavustus saattoi todella olla merkittävä lisäpanostus. Se oli tarpeeksi esimerkiksi olemaan sytyke nuorisotoimen luomiselle käytännössä tyhjästä. Näin oli asian laita esimerkiksi Sahalahdella, joka liitettiin Kangasalaan kesken hankkeen. Hankkeen ensisijainen tavoitehan on saada palkatuksi erityinen nuorisotyöntekijä suunnittelemaan ja hoitamaan nuorisoa koskevia asioita. Nuorisotyöntekijän palkkaamista varten on määräraha olemassa myös Sahalahden kunnan talousarviossa tälle vuodelle. Valtuuston hyväksymän ponnen mukaan nuorisotyöntekijän palkkaaminen tulee vielä erikseen käsitellä kunnanhallituksen kokouksessa. Projekti sai hakemuksessa työnimen Siivet kantamaan. Projektin hallintoelimenä toimii vapaa-aikalautakunta ja varsinaiseksi työrukkaseksi tulee perustaa työryhmä, joka koostuu koulu-, sosiaali-, terveys- ja vapaa-aikatoimen edustajasta. Lisäksi työryhmään tulee kutsua edustaja seurakunnasta sekä työvoimaviranomaisilta. Erillisen harkinnan mukaan työryhmään tulee harkita vielä edustus keskeisimmistä nuorisotyötä tekevistä järjestöistä. Sahalahden vapaa-aikalautakunta Tämä oli kuitenkin poikkeustapaus. Sahalahdellakaan tuore resurssi ei koko kunnan lapsi- ja nuorisopolitiikassa näyttelisi niin suurta roolia. Hankkeen avustuksella oli kuitenkin kuntatasolla todistettavasti myös se vaikutus, että se nosti toiminnan tietyllä sektorilla nollasta yhteen henkilötyövuosilla mitattuna. Suurissa kunnissa ja kaupungeissa asiaa on lähestyttävä toisin. Sen verran on selvää, että osallisuushanke ei massallaan jyrää edes keskikokoisessa kunnassa asioita toiselle uralle. Mekanismien on oltava laadultaan toisenlaisia. Koordinaattorin tulo kaupunkiin ei voi aiheuttaa mekaanista reaktiota, joka olisi samoissa mittasuhteissa toimenpideohjelman kanssa. Se voisi, ainakin teoreettisesti, aiheuttaa luonteeltaan kemiallisen reaktion, joka saa kunnan toiminnan molekyylirakenteen tai värin muuttumaan, roudan tai jään sulamaan tai hiukset 30 prosenttia tuuheammaksi. Tai kuten aiemmin kuvattiin, kaataa sen ensimmäisen dominopalikan. Tämä kaikki siis liittyy projektimaiseen puoleen toiminnasta, mutta on tavoitteena valtavan suuri.

3 Muut projektit hankepaikkakunnilla Muiden hankkeiden määrästä juuri niillä paikkakunnilla, joissa osallisuushanke käynnistyi, on mahdollista saada ainakin likimääräinen kuva. Alkuperäisissä työryhmädokumenteissa oli listattuna hankkeita ja toimintoja sivukaupalla, mutta niillä listoilla ei ollut erityistä tekemistä juuri tässä käsiteltävien paikkakuntien kanssa. Hankkeen dokumenteissa on muitakin virallistyyppisiä kantoja muihin hankkeisiin ja projekteihin. Alkuperäisessä ohjelmassa on, kuten mainittua, omistettu kokonainen kohta projektikehittämiselle tai sen päättämiselle. Kun kuntia kutsuttiin hankkeeseen liittymään, edellytettiin yhteistyötä muiden samalla alalla toimivien projektien kanssa. Johtoryhmä kirjasi lähes samoin sanoin tavoitteen ensimmäisessä kokouksessaan. Lisäksi siis tulivat taustakartoitukset eri toimialojen projekteista. Edelleen, vuoden 2003 hakemuksiin pyydettiin liittämään tiedot muista hankkeista, jotka liittyvät nuorten osallisuuden edistämisen toimenpideohjelman tavoitteisiin. Tässä luvussa esitettävä hahmotelma nuorisoprojekteista hankepaikkakunnilla perustuu suurimmilta osin ESRA-tietokantaan ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoituspäätöksiin. Molemmat ovat internetissä vapaasti selattavissa. Tässä käytettävät tiedot on poimittu tammikuussa Ensin mainittu lähde sisältää tietoja Euroopan sosiaalirahaston ja Equalyhteisöaloitteen hankkeista. Viimeksi mainittu kertoo hankepaikkakuntien kolmannen sektorin toimijoille myönnetyistä avustuksista vuodelle Edellisten lisäksi ovat käytettävissäni olleet opetusministeriön päätös ennaltaehkäisevän huumetyön rahoituksesta ja joitakin kohtalaisen pienimuotoisia hankerahoituksia (esimerkiksi Allianssin välittäjäorganisaatio). Läänien myöntämät nuorisotoimen kehittämisrahoja ei tähän ole laskettu mukaan. Merkittäviä muita, mutta tästä puuttuvia rahoituslähteitä ovat erityisesti maaseudun kehittämiseen tarkoitetut hankerahoitukset. Tiettävästi myös esimerkiksi Raahen osallisuushankkeen ja Lasten ja nuorten säätiön rahoitukset leikkaavat paikallisessa nuorisokahvilassa (ks. Raahen kaupungin internetsivusto). Muita yksittäisiä ja suuriakin hankkeita käy ilmi myös osallisuushankkeen raporteista ja hyvinvointiohjelmista. Esimerkiksi Vammalan vanhempainkouluhanke (ks. Lasten ja nuorten hyvinvointipoliittisen selvityksen seurantaraportti, 2003) ei ole mukana tässä aineistossa, mutta on volyymiltaan merkittävä. Tarkasteltavassa listassa kaikkien lähteissä mainittujen avustussummien/budjettien summa on hieman alle euroa. Tämä siis (valtion) rahassa mitattuna vastaa noin 20 osallisuushanketta edellä mainitut puutteet huomioidenkin. Mukana olevien ESR-projektien rahoituksesta olen käyttänyt tietokannassa olevaa summaa hankkeen kokonaisbudjetista. Budjetti jakaantuu poikkeuksetta useammalle kuin yhdelle vuodelle, joten vuosittainen projektien volyymi hankekunnissa ei edellä mainittu euroa ole kuin korkeintaan sattumalta. Lisäksi on syytä huomata, että olen jättänyt huomioimatta ESR-projekteihin kuuluvat ja sisältyvät kunta- ja muut rahoitusosuudet. Käytettävä aineisto on näin ollen luonteeltaan näyte, jonka tarkoitus on asettaa mittasuhteisiin kahdestoista toimenpideohjelman kohta (projektikehittämisestä siirryttävä perustoimintojen vahvistamiseen). Täsmällinen ja kattava kartoitus aiheesta olisi kokonaan oman tutkimuksensa aihe. Vaikeuksia tarkastelulle aiheuttavat paitsi päättyvät ja alkavat projektirahoitukset lukuisista lähteistä, myös rajaus siitä, mikä lopulta on osallisuushankkeen kanssa saman lajin toimintaa. Nuorisoasunnoilla on paljon tekemistä nuorten elinolojen kanssa, mutta osallisuushankkeen arjen kanssa ei niin merkittävästi. Hankkeet myös kirjautuvat yhdellä paikkakunnalla rekisteriin, mutta saattavat toimia paljon laajemmalla alueella (esimerkiksi Kuopioon kirjautuva työkoulu). Läheskään kaikkia osallisuushankkeen kuntia ei tästä käyttämästäni listasta löydy, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne seutukunnan osana tai muuten voisi olla toiminnallisesti

4 mukana. Lyhyen tarkastelun ideana on kuvata hankekunnissa jo olleiden projektien volyymia. Tämän perusteella voidaan todentaa ajatus siitä, että osallisuushankkeen tarkoitus ei voi olla asioiden runnominen massallaan paremmalle tolalle. Yksiselitteisin tapa lähteä purkamaan projektikenttää on RAY:n vuoden 2004 rahoituspäätös, koska nämä päätökset ajoittuvat selkeimmin yhdelle kalenterivuodelle. Käytän vuoden 2004 tietoja lähinnä siitä käytännöllisestä syystä, että hankkeen arviointi varsinaisesti käynnistyi vuoden 2004 alusta. RAY:n avustuksissa on eri lajeja (yleis-, projekti-, investointiavustus jne.), joita en erottele tässä tarkemmin. Rahoitusta voidaan myöntää otsikon nuorisokasvatuksen kehittäminen/nuorisokasvatus alla, mutta läheisesti osallisuushankkeen teemaan liittyviä hankkeita löytyy myös muista teemoista. Aiheen kannalta olennaista ovat mittasuhteet: osallisuushankkeen paikkakunnille on myönnetty yksin nuorisokasvatukseen vuodelle 2004 yli euron avustukset. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin osallisuushankkeille samana vuonna myönnetyt valtionavut. Hieman suurempi summa on myönnetty avustuksina lastensuojelun ja päihdetyön läheisesti osallisuushankkeen teemoja sivuaviin toimiin. Näiden lisäksi osallisuushankkeen paikkakunnille on myönnetty nuorisoasuntoihin hieman yli yhden miljoonan euron avustukset tarkasteltavana vuonna. Ilman niitäkin RAY:n voidaan todeta tukevan paikkakuntien lapsi- ja nuorisotyötä ja -politiikkaa noin neljää kertaa enemmän kuin osallisuushankkeen, sikäli kuin hyväksymme rahan tätä asiaa mittaamaan. Avustukset ovat suuntautuneet suurelta osin suurimpiin kaupunkeihin, joissa niiden vaikutus osallisuushankkeen vaikutuksesta puhumattakaan ei ole kokonaisuudessaan järin merkittävä. Poikkeuksena tähän sääntöön Nuorten palvelu ry:n aktiivisella toiminta-alueella myös pienille paikkakunnille on suuntautunut melko merkittäviä avustuksia (Raahe, Iisalmi, Taipalsaari). Nuorten palvelu ry:n lähes neljännesmiljoonan euron yleisavustus on sinällään melko merkittävä. Nuorisoasuntoihin kohdistetut avustukset puolestaan osuvat suurimpiin kaupunkeihin, pienimpänä niistä Hämeenlinna. Euroopan sosiaalirahaston ja Equal-yhteisöaloitteen avustukset muodostavat ylivoimaisesti suurimman yksittäisen osan käsiteltävistä avustuksista. Usealle vuodelle jakaantuvien (nuoriso)projektien ESRA-tietokannasta otettujen kokonaisbudjettien summa ylittää 15 miljoonaa euroa. Keskimääräinen projektin avustussumma lähentelee puolta miljoonaa. Vaikka yhden projektin budjetti jakaantuisi neljälle vuodelle, se vastaisi tyypillisesti noin viittä kunnan osallisuushanketta tällä mittaristolla. Tässä listassa osallisuushankkeen läheinen kumppani, työkoulu Kuopiosta (päättynyt 2004 lopussa), vastaa noin kolmesta ja puolesta miljoonasta eurosta yksinään. Yleiskuva näistä avustuksista on se, että paikkakunnalla tarvitaan tietty kriittinen massa, jotta ylipäänsä ESR-hakemustoimiin voidaan ryhtyä. Paikkakunnista pienimmät loistavat poissaolollaan (huomioiden kuitenkin edellä sanottu seutuhankkeista). Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta paikkakunnan asukasluvun alaraja asettuu noin asukkaan tietämille, jotta tämän mittakaavan hankkeisiin edes lähdetään. Viesti on sama, joka kuului esimerkiksi Allianssin nuorisotyöbarometrissä keväällä 2004 (Kunnallisen nuorisotyön tulevaisuusodotukset, erillisaineisto, 2004). Syyksi tähän on esitetty, että pienimmissä kunnissa ja pienimmillä toimialoilla resurssien (henkilö- ja raha) niukkuus estää panostamisen oman osaamisensa vaativaan haku- ja hallintotoimintaan projekteissa (emt.): miten pienessä kunnassa (jossa ei ole välttämättä edes nuorisotyötä tekevää viranhaltijaa) voi joku nuorisoseura saada tasapuolisesti tiedon erilaisista avustustahoista, ja miten taataan se, että seurat sen tiedon saatuaan osaavat myös avustuksia hakea? Tässä nykyisessä viidakossa käy väkisinkin niin, että suuret kaupungit, joilla on enemmän henkilöstöresursseja, osaavat hyödyntää hakumenettelyllä jaettavat avustukset pikkukuntia paremmin. (Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi 2004, erillisaineisto).

5 Suurimmat kaupungit eivät kuitenkaan ole suurimpia näin mitaten. Sosiaalirahastotietokannan mukaan suurimmat toimijat, sekä absoluuttisesti että asukaslukuun suhteutettuna, ovat tyypillisesti ykköstukialueen keskikokoisia seutukeskuksia kuten Tornio, Kuopio tai Kuusamo. Koska käytettävä lista on luonteeltaan näyte, sen perusteella ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Havainto sopii kuitenkin hyvin niiden luonnehdintojen kanssa, jotka väittävät valtion vetäytyneen Lapista ja Itä-Suomesta. Projektien määräaikaisuudesta seuraa väistämättä myös tietty sattumanvaraisuus, kun valitaan tarkasteluun tietty ajanjakso. Edellä kuvattua jakautumista tukevat kuitenkin myös muut havainnot projektien ja perustoimintojen suhteesta eri paikkakunnilla. Mitä tulee volyymiltaan suurimpiin nuorisoprojekteihin, osallisuushanke on näillä mittareilla esitettynä joillakin paikkakunnilla vain reunahuomautus projektirahoituksen sisälläkin. Projektirahoitus osallisuushanke mukaan lukien on puolestaan pieni reunahuomautus niissä varoissa, jotka ovat jo sitoutuneet kuntien lapsi- ja nuorisopalveluihin. Mittasuhteita kuvaa hyvin se, että suuren kaupungin (tässä tapauksessa Turun) osallisuushankkeen valtionapu vastaa noin neljän lapsen tai nuoren peruspalveluihin käytettävää rahoitusta. Pienimmistä paikkakunnista ylipäänsä näissä listoissa näkyvät Vammala, Taipalsaari, Elimäki ja Lammi. Vammalaa lukuun ottamatta pienimmät paikkakunnat tulevat mukaan opetusministeriön ja Allianssin kautta. Kyseessä on kuitenkin lähinnä tarkasteltavan lähdeaineiston ominaisuus, ei paikkakuntiin sinällään liittyvä asia. Hanketoiminta on vireää myös pienillä ja maaseutumaisilla paikkakunnilla. Rahoituskanavat vain ovat toiset kuin tässä käytetyt. Ennalta ehkäisevän huumetyön avustukset ovat osallisuushankkeen kanssa suuruusluokaltaan samaa tasoa, joskus hieman alle joskus hieman yli. Samalla kun mukaan osallisuushankkeeseen tahdottiin erilaisia ja -kokoisia kuntia eri puolilta maata, tultiin valinneeksi melkoinen kirjo kuntia myös käynnissä olevien projektien suhteen. Jollain paikkakunnilla osallisuushanke todellakin maastoutui ainakin lähes hankkeettomaan maailmaan. Toisaalta esimerkiksi Kuopion lasten ja nuorten hyvinvointikatsauksessa 2003 paikallinen osallisuushanke, NOSE, on listattuna yhtenä 38:sta lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta hankkeesta. Toimenpideohjelman linjaus projektikehittämisestä perustoimintojen vahvistamiseen oli selvä, asian toimeenpano näissä olosuhteissa ja mittasuhteissa on kokonaan oma asia. Asian voi pukea kahteen erilliseen problemaattiseen kysymykseen, joiden ratkaisu osallisuushankkeessa ulkoistettiin paikallisiin hankkeisiin: 1) Hankkeiden koordinoinnin tarpeen tunnustavat lähes kaikki. Hierarkkisessa linjaorganisaatiossa koordinoijan paikka on helppo katsoa koordinoitavien yläpuolelta. Mutta miten on verkostojen laita? Nehän ovat luonteeltaan horisontaalisia, vailla keskusta tai komentokeskusta. Minne koordinaattori silloin asettuu, ja mitkä ovat ohjauksen välineet? Mistä verkostoa koordinoidaan, jos se on määritelmän mukaan horisontaalinen? Onko ihan perinteisesti ymmärretty valta piiloutuneena verkostossa, ja onko se siellä ollenkaan? 2) Asian mutkikkuutta, samalla toki mielenkiintoa, lisää se, että usein jo olemassa olevien ja käynnissä olevien hankkeiden tarkoitus on ollut mallintaa, verkostoitua, levittää, koordinoida ja kehittää siinä missä osallisuushankkeenkin. Toisaalta projektien standardikritiikki lähtee siitä, että tässä ei ole onnistuttu. Käynnissä oleville hankkeille oli tuskin vähemmän merkityksellistä kunnan johdon sitoutuminen kuin oli osallisuushankkeelle. Niiden oli ja on onnistuakseen pystyttävä ylittämään sektorirajoja, kuten on osallisuushankkeenkin. Osallisuushanke saattoi päätyä todella perusajatuksensa mukaan koordinoivaksi, strategiseksi linjaajaksi peruspalveluiden ja muiden projektien oheen ja yläpuolelle. Toisaalta mikään ei välttämättä varjellut osallisuushanketta siltä mahdollisuudelta, että se on työnsä tehnyt, kun

6 rahat on myönnetty. Näin päädytään nimeksi hankkeiden listaan verkkoa paikkaamaan ja vieläpä pieneksi sellaiseksi. Käynnissä olevien muiden projektien määrästä voidaan tälläkin tarkastelulla todeta, että osallisuushanke kuntatasolla tuskin saattoi massallaan jyrätä asiaansa läpi. Peruspalveluiden vahvistaminen tavoitteena ei ota kantaa siihen, vahvistetaanko niitä ulkoistamalla ja kilpailuttamalla vai rauhoitetaanko ne päinvastoin näiltä toimilta. Ohjelmat Osallisuushanke on lajityypiltään myös vuonna 2003 alkaneiden politiikkaohjelmien kaltainen. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan kytkeytyy useita hankkeita, joista osallisuushanke on yksi. Politiikkaohjelman omissa materiaaleissa otsikon Kansalaistoiminta alla on listattuna Nuorten osallistuminen (OPH) (Oikeusministeriö 2004). Muut politiikkaohjelmat ovat työllisyyden, yrittäjyyden ja tietoyhteiskunnan vastaavat. Työllisyyden politiikkaohjelmaan liittyy tavoitteiltaan hyvin osallisuushankkeen kaltainen opinto-ohjauksen kehittämishanke, jota kuvataan sen omissa dokumenteissa seuraavasti: Opetushallitus on käynnistänyt perusopetuksen, toisen asteen ja aikuiskoulutuksen oppilaan- ja opinto-ohjauksen kehittämishankkeen vuosille Ohjauksen kehittämishankkeen tavoitteena on oppilaitosten ohjauspalveluiden kehittäminen, verkostoituminen, henkilöstön täydennyskoulutuksen tukeminen ja ohjaustoiminnan arvioinnin kehittäminen. Hanke toteutetaan osana työllisyyden politiikkaohjelmaa, ja opetusministeriö on asettanut ohjauksen kehittämiseen 1 miljoonan euron määrärahan Opetushallituksen käytettäväksi vuosina (Opetushallitus) Toistensa kanssa osittain päällekkäisten tai rinnakkaisten ohjelmien lisäksi opinto-ohjauksen ja työvoimapalvelujen yhteistyöryhmä (OPM 29:2004) esittää valmistuneessa mietinnössään muun muassa seuraavaa: alueille perustettaisiin ohjauksen kehittämisestä ja toiminnan suunnittelusta vastaavia yhteistyöryhmiä, joissa olisi eri hallinnonalojen asiantuntijoiden ja nonformaalin puolen edustajia (vertaa Lipposen toimenpideohjelman kohta 11) perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen ja työvoimatoimistojen yhteistyötä tulee kehittää alueellisesti opintonsa keskeyttäneiden ja koulutuksen ulkopuolella olevien ohjauksen tehostamiseksi (vertaa osallisuushankkeen keskeiset painopistealueet ja toimenpideohjelman kohdat 1 ja 2) ura- ja rekrytointipalvelut on vakiinnutettava osaksi kaikkien ammatillisten oppilaitosten toimintaa (vertaa toimenpideohjelman kohta 10) opetus- ja ohjaushenkilöstön täydennys- ja peruskoulutuksen tulee sisällyttää varhaista tunnistamista ja puuttumista edellyttävien tietojen ja taitojen hallintaa (vertaa toimenpideohjelman kohdat 13 ja 8) Mitään erityistä dramatiikkaa ei liity ohjelmien ja hankkeiden keskinäisiin kytkentöihin ja päällekkäisiin tavoitteisiin. Verkostoitumisen aikakaudella tämä on luontevaa. Nämä ohjelmat ja työryhmät toimivat enemmän valtion kuin kuntien tasolla. Kaiken mennessä hyvin kuntatasollakin syntyy synergiaetuja. Toisaalta on mahdollisuus myös siihen, että syntyy ruuhkaa, jopa kolareita. Jos esimerkiksi seutukunta päättää laittaa pystyyn nivelvaiheen moniammatillisen seurantaryhmän, tämä voi liittyä osallisuushankkeeseen tai opinto-ohjauksen kehittämishankkeeseen. Ehkä OPM:n mietintö on taustaherättäjä, ehkä jo vuosia toiminut ESR-projekti sai viimein

7 tahtonsa läpi, ehkä kunnat päätyivät tähän aivan omista lähtökohdistaan, ehkä kaikkea näitä. Ehkä asiasta ja kaikista kaltaisistaan on 444 kuntaa x 82 seutukuntaa x N projektia versiota pysyvästi. Asialla on kenties väliä, jos tapaus pitää saada jonkin projektin omaksi tulokseksi. Ohjelmallisen ajattelun kannalta asialla ei ole väliä, vaan olennaista on, milloin naapuri seuraa perässä, jos asia hyväksi havaitaan. Maisemakuvaus Osallisuushankkeen alkupään maisemakuvauksessa olen nostanut esille yleisen yhteiskuntapoliittisen kehityksen, peruspalveluiden kasvun ensimmäisen aallon ja sen taittumisen, projektien toisen aallon ja orastavan ohjelmien kolmannen aallon. Osallisuushankkeen lopputilinpäätöksessä on nähdäkseni syytä pitää esillä nämä maisemat. Toiseksi olen pyrkinyt tuomaan esille niitä mittasuhteita, joissa tavoitteita viedään eteenpäin. Karkeasti sanottuna edelleen, kaikesta peruspalvelujen karsintapuheesta huolimatta mielikuvituksellisessa tyyppikunnassa ja rahalla mitattuna volyymit menevät jotakuinkin suhteessa: peruspalvelut 96 prosenttia, projektit ilman osallisuushanketta 3 prosenttia ja osallisuushanke 1 prosentin. Pienessä kunnassa tästä poiketen osallisuushankkeen volyymi voi olla merkittäväkin. Sektorikohtaisesti tarkasteltuna, kuten Sahalahden esimerkissä, se voi olla 50 prosenttia toimialan rahoituksesta.