Suomen maaseudun kehittämisstrategia

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Suomen maaseudun kehittämisstrategia 2007-2013"

Transkriptio

1 Suomen maaseudun kehittämisstrategia Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukainen kansallinen strategiasuunnitelma Maa- ja metsätalousministeriö (viimeisin täydennys )

2 1 SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIA Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukainen kansallinen strategiasuunnitelma TIIVISTELMÄ 1. PERUSANALYYSI SUOMEN MAASEUDUSTA 1.1 Johdanto 1.2 Elinkeinot 1.3 Ympäristön tila 1.4. Sosioekonominen tila 2. MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIA 2.1 Perusanalyysistä esille nousevat tarpeet 2.2 Valittu strategia ja sen painopisteet 3. MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIA TOIMINTALINJOITTAIN SEKÄ UUDET HAASTEET 4. VAROJEN JAKO OHJELMITTAIN 5. MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIAN JOHDONMUKAISUUS JA SEN TÄYDENTÄVYYS YHTEISÖN MUIDEN RAHOITUSVÄLINEIDEN KANSSA 5.1 Yhteisön maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikka sekä kansalliset politiikat strategian perustana 5.2 Strategian ulkoinen ja sisäinen johdonmukaisuus 5.3 Strategian täydentävyys yhteisön muiden rahoitusvälineiden kanssa 6. KANSALLINEN MAASEUTUVERKOSTO Liite 1. Suomen maaseudun kehittämisstrategian perus- ja vaikuttavuusindikaattorit Liite 2. Ahvenanmaan maakunnan hallituksen perusanalyysi maaseudun tilasta Ahvenanmaalla Liite 3. Alueluokittelu Suomen maaseudun kolmijaoksi vuonna 2006 (kartta) Liite 4. Järvien, jokien ja merialueen vedenlaatu vuonna 2003 (Suomen ympäristökeskus 2006) (kartta) Liite 5. Kasvukauden pituudet (vrk) Euroopassa (kartta)

3 2 TIIVISTELMÄ Suomen maaseudun kehittämisstrategia ohjelmakaudelle on laadittu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ja sen muutosten (EY) N:o 74/2009 ja N:o 473/2009 artiklojen 11, 12 ja 12a sekä maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) ja sen muutoksen (2009/61/EY) mukaisesti. Strategiassa on otettu huomioon myös komission antamat ohjeet kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta. Strategiaan sisältyvässä perusanalyysissa kuvataan Suomen maaseudun taloudellinen ja sosiaalinen tilanne sekä ympäristötilanne osana yhdentyvää Eurooppaa samoin kuin osana Suomen erilaistuvaa maaseutua. Perusanalyysista nousevat keskeisiksi kohteiksi seuraavat tarpeet: - maapinta-alaan nähden vähäisen maatalousmaan säilyminen avoimena ja hoidettuna sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen; - maatalouden ympäristökuormituksen vähentäminen; - maatalouden ja koko elintarvikkeiden tuotantoketjun tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen; - maaseudun peruselinkeinojen kehittäminen muuttuvassa toimintaympäristössä; - maaseudun elinkeinojen monipuolistaminen ja niiden kilpailukyvyn parantaminen; - taloudellista kehitystä ja hyvinvointia kuvaavien alueellisten erojen vähentäminen erityisesti harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla; sekä - vahvan yhteisöllisyyden hyödyntäminen maaseudun kehittämistyössä. Kansalliseksi strategiaksi on valittu Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen päätelmissä esitettyjen tavoitteiden mukaisesti elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilyminen, ympäristön tilan parantaminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, joita edistetään kolmella painopistealueella: 1) Maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa; 2) Yritysten kilpailukykyä, uutta yrittäjyyttä, ja yrittäjien verkostoitumista suosiva ja kehittävä toiminta maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi; sekä 3) Paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen maaseudun elinvoiman ja elämänlaadun lisäämiseksi. Ensisijaiset tavoitteet on kuvattu kunkin toimintalinjan osalta. Strategiassa on kuvattu myös sen johdonmukaisuus sekä sen yhteensovittaminen yhteisön muiden rahoitusvälineiden kuten yhteisen maatalouspolitiikan, Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston sekä Euroopan kalatalousrahaston toimien kanssa samoin kuin kansallista maaseutuverkostoa koskevat järjestelyt. Suomen maaseudun kehittämisstrategia on laadittu maa- ja metsätalousministeriön asettamassa maaseudun kehittämisen strategiaryhmässä, jonka työhön ovat osallistuneet maa- ja metsätalousministeriön eri osastojen (maatalousosasto, metsäosasto sekä elintarvike- ja terveysosasto) lisäksi muut ministeriöt (sisäasiainministeriö, ympäristöministeriö ja valtiovarainministeriö), Ahvenanmaan maakunnan hallitus, maatalouden etujärjestöt (Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry ja Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund - SLC), tutkimuslaitokset (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ja Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos) sekä alueellisista toimijoista työvoima- ja elinkeinokeskusten sekä paikallisten toimintaryhmien edustajat. Strategialuonnoksesta pyydettiin vuoden 2005 lopussa laajasti eri sidosryhmiltä lausuntoja ja se oli myös samanaikaisesti julkisesti saatavilla ministeriön internet-sivuilla mahdollisia muita lausuntoja varten. Luonnoksesta saatiin 67 lausuntoa, joita on käytetty hyväksi strategian valmistelussa. Maaseudun kehittämisohjelmien laaja valmistelutyö eri yhteistyötahojen kanssa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla on myös auttanut strategian laatimista. Maaseudun kehittämisohjelmien valmisteluun ovat osallistuneet em. toimijoiden lisäksi eri kansalaisjärjestöjen edustajat (mm. luonnonsuojelu- ja eläinsuojelujärjestöt). Keväällä 2006 strategialuonnosta käsiteltiin myös avoimessa keskustelutilaisuudessa, jonka jälkeen strategialuonnos esiteltiin valtioneuvoston hyväksyttäväksi ennen sen toimittamista komissiolle tiedoksi. Strategiaa toteutetaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmissa. Maaseudun kehittämisen strategiaryhmä asetettiin uudelleen ympäristöjärjestöillä täydennettynä Suomen maaseudun kehittämisstrategian tarkistamiseksi ohjelmakauden aikana. Strategian ensimmäinen täydennys käsiteltiin strategiaryhmässä Tällä täydennyksellä otetaan huomioon

4 komission päätöksestä (2009/14/EY) sekä Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien hyväksymisestä aiheutuneet muutokset strategiaan. Strategiaa on edelleen täydennetty neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muutosten N:o 74/2009 ja 473/2009 mukaisesti yhteisön uusiin haasteisiin vastaamiseksi sekä EU:n elvytyssuunnitelman huomioon ottamiseksi. Uusia haasteita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet, vesienhoito, biologinen monimuotoisuus, maitoalan rakenneuudistus sekä näihin liittyvien innovatiivisten toimien edistäminen. EU:n elvytyssuunnitelmassa lisävaroja kohdennetaan em. uusien haasteiden lisäksi maaseutualueiden laajakaistainfrastruktuurin kehittämiseen. Strategian muutokset käsiteltiin keväällä 2009 maaseudun kehittämisen strategiaryhmässä ja esitettiin kesäkuussa yhdessä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman muutoksen kanssa valtioneuvoston hyväksyttäväksi. Tämän jälkeen strategia toimitettiin komissiolle tiedoksi. Strategiaa täsmennettiin uusia haasteita koskevan analyysin osalta komission kirjeen mukaisesti, jonka jälkeen strategia toimitettiin uudelleen komissiolle tiedoksi. Strategiaan tehtiin syksyllä 2010 uusien haasteiden osalta teknisiä muutoksia rahoituksen kohdentamisesta vesienhoitoa ja biologista monimuotoisuutta sekä edelleen keväällä 2012 ja 2013 ilmastonmuutoksen mukautumista ja sen rajoittamista, uusiutuvia energialähteitä, vesienhoitoa, biologista monimuotoisuutta ja maitoalan rakenneuudistusta tukevien monivaikutteisten toimien välillä. Nämä muutokset eivät muuta strategian tavoitteita tai muuta sisältöä. Strategia toimitettiin komissiolle tiedoksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman muutoksen yhteydessä. 3

5 4 1. PERUSANALYYSI SUOMEN MAASEUDUSTA 1.1 Johdanto Suomi on Euroopan unionin pohjoisin ja maaseutumaisin maa, joka on OECD:n väestötiheyteen perustuvan maaseutuluokittelun mukaan kokonaan joko hallitsevasti tai merkittävästi maaseutumaista aluetta. Suomi on myös hyvin harvaan asuttu maa. Luonnonoloista, pitkistä etäisyyksistä ja syrjäisestä sijainnista johtuvat olosuhteet näkyvät maan historiassa, perinteissä, alue- ja elinkeinorakenteessa sekä hallinnossa ja poikkeavat monilta osin Euroopan unionin keskivertokansalaisen elinoloista. Pohjois-Suomessa asuu yhteisön ainoana alkuperäiskansana saamelaisia. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnalla on itsehallinnollinen asema Suomessa (liitteenä 2 Ahvenanmaan maakunnan hallituksen perusanalyysi maaseudun tilasta Ahvenanmaalla). Suomi on Euroopan metsäisin maa, jossa metsätaloudella ja -teollisuudella on poikkeuksellisen vahva asema ja merkitys. Vähäisestä peltopinta-alasta huolimatta maataloudella on tärkeä asema Suomen elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa osana elintarvikeketjua ja myös monivaikutteisuuden kautta. Maatalous poikkeaa sekä rakenteellisesti että Suomen pohjoisista ilmasto-oloista ja syrjäisestä sijainnista johtuen muusta eurooppalaisesta maataloudesta. EU-jäsenyyden aikana tilojen lukumäärä on vähentynyt ja tilakoko on kasvanut. Suomen luonnonolosuhteet ja sijainti ovat kuitenkin pysyviä tekijöitä, jotka ovat haasteena maatalouden harjoittamiselle Euroopan pohjoisimmassa osassa. Suomi on Itämereen rajoittuva, peltojen, metsien, soiden, järvien ja jokien muodostama mosaiikkimainen maa, jossa metsien lisäksi vesistöjen osuus pinta-alasta on merkittävä (liite 4). Ympäristön tila on pääosin hyvä. Erityisenä haasteena on maataloudesta peräisin oleva vesistökuormitus. Myös luonnon monimuotoisuuden vähenemisen hidastaminen on tärkeää. Jokamiehenoikeuden periaate antaa jokaiselle tietyin edellytyksin oikeuden käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Maatalouden rakennemuutos ja sisäinen muuttoliike ovat muokanneet maaseudun kehittämisedellytyksiä merkittävällä tavalla suuressa osassa maata. Väestörakenne ja sen muutoksista syntyneet alueelliset erot ovat haaste Suomen maaseudun kehittämiselle. Maamme harva asutus ja muut erityisolot edellyttävät eri politiikanlohkojen yhteen sovittamista Suomen maaseudun elinvoiman ja maaseutuympäristön säilyttämiseksi ja sen parantamiseksi myös tulevia sukupolvia varten. Suomessa on käytössä oma kuntajakoon perustuva alueluokittelu kaupunkeihin, kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun, mikä mahdollistaa erityyppisten alueiden kehityserojen tarkastelun ja vertailun. Alueluokittelussa 1 on vaiheittain rajattu ensin kaupungit ja kaupunkien läheinen maaseutu sekä sen jälkeen monimuuttuja-analyysin ja erillisten selvitysten avulla ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu (liite 3). Maaseudun kolmijakoa käytetään tässä analyysissa yhteisön jäsenvaltio- ja aluekohtaisen tarkastelun rinnalla kuvaamaan erityistekijöiden osalta koko maan sisäistä erilaisuutta. 1.2 Elinkeinot Elinkeinorakenteeltaan Suomi on selkeästi palveluyhteiskunta 69 prosenttia työpaikoista sijoittuessa palvelualoille. Maa- ja metsätalouden työpaikkojen osuus on 4 prosenttia ja jalostuksen työpaikkojen osuus on 25 prosenttia. Toimialakohtaista bruttoarvonlisäystä verrattaessa Suomessa on sekä alkutuotannolla (3,5 prosenttia, kun EU-25=2,1 prosenttia) että jalostuksella (30,9 prosenttia, kun EU-25=26,6 prosenttia) yhteisön keskiarvoa suurempi prosentuaalinen osuus, joten niiden vaikutus Suomen talouteen ja erityisesti maaseudun elinkeinoihin on merkittävää huolimatta palvelualojen jatkuvasta kasvusta. Palvelualan bruttoarvonlisäys on Suomessa 65,4 prosenttia, mikä on hieman yhteisön keskiarvoa alhaisempi (EU- 25=70,9 prosenttia). Maaseudun elinkeinorakenne on viime aikoina merkittävästi monipuolistunut, mutta työpaikat ovat vähentyneet maa- ja metsätalouden tuottavuuden kasvun sekä julkisen sektorin, valtion ja kuntien sekä teollisuuden rakennemuutoksen myötä. Työpaikoista vain hieman yli 30 prosenttia sijaitsee kaupunkien läheisellä maaseudulla, ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla. Vuonna 2004 maaseudun lähes työpaikasta 11,2 prosenttia oli alkutuotannossa, 29,2 prosenttia jalostuksessa ja 56,9 prosenttia 1 P. Malinen, L. Kytölä, H. Keränen ja R. Keränen: Suomen maaseututyypit 2006

6 palvelualoilla. Asumiseen ja elämiseen liittyvien etujen vuoksi maaseutu on kilpailukykyinen monenlaiseen yritystoimintaan, kunhan fyysiset yhteydet ovat järjestettynä ja tietoliikenneyhteyksien kattavuus riittävä. Ongelmana on yksityisten palveluiden keskittyminen kaupunkeihin. Maaseudun työllisyyden kasvun perustana on yrittäjyys. Suomen yrityksistä noin 40 prosenttia sijaitsee maaseudulla, mutta maaseudun yrittäjyys on pienyritysvaltaista. Maaseudulla yritys toimii usein maatilan yhteydessä. Maaseudulla on suuria tai keskisuuria yrityksiä alle ja mikroyrityksiä (alle 10 htv) lähes Yrityskoko pienenee siirryttäessä kaupunkien läheiseltä maaseudulta harvaan asutulle maaseudulle. Maaseudun pienyritysten määrä on säilynyt lähes samana viimeisten vuosien aikana, mutta näiden yritysten työllistävyys ja liikevaihto on sitä vastoin kasvanut. Maaseudun yritykset ovat edelleen tyypillisesti tuotannollisia. Suhteellisesti vahvimpia toimialoja ovat puu- ja huonekaluteollisuus, tekstiili-, vaate-, nahkaja kenkäteollisuus, kemianteollisuus, elintarviketeollisuus sekä metalli- ja koneteollisuus. Koko maan elintarvikealan yrityksistä 55 prosenttia ja puun jatkojalostusta harjoittavista pienyrityksistä 67 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Teknologisten muutosten sekä toimintakulttuurin ja työtapojen muutosten vuoksi yritystoiminnan sijaintitekijät ovat muuttuneet toisaalta maaseudulle edullisemmiksi, toisaalta yritysten sijoittumiseen vaikuttaa entistä enemmän saatavilla olevat henkilöstöresurssit ja osaamisen taso. Alueellinen erilaistuminen on myös yritystoiminnan osalta jatkunut voimakkaana. Palveluala on maaseudulla suurin yksittäinen ja edelleen kasvava toimiala (40 prosenttia maaseudun yrityksistä). Suuri osa maaseudun palvelualan työpaikoista on julkisella sektorilla. Palveluiden saatavuus ja monipuolisuus ovat keskeinen maaseudun viihtyvyys- ja vetovoimatekijä. Maaseudulla palvelualan yrittäjyys on kasvanut viime, mikä tarjoaa mahdollisuuksia etenkin naisille ja nuorille. Uusia työtilaisuuksia tuovat etenkin maaseutu- ja luontomatkailu, hyvinvointi- ja hoivapalvelut, kulttuuripalvelut, yrityspalvelut sekä lisääntyvä etätyö. Useille maaseudun kehittyville palveluelinkeinoille tyypillistä on niiden toimintaedellytysten riippuvuus yrittäjän monipuolisista taidoista ja tiedoista, jolloin sekä koulutuksella että verkostoitumisella on keskeinen merkitys. Suomessa työn tuottavuus on metsätaloudessa yhteisön korkein ( euroa/työntekijä, kun EU- 25= euroa/työntekijä) ja elintarviketeollisuudessa hieman yhteisön keskitason yläpuolella ( euroa/työntekijä, kun EU-19= euroa/työntekijä); sen sijaan maataloudessa työn tuottavuus on toiseksi alhaisin vanhoista jäsenvaltioista ( euroa/maatalouden vuotuista työyksikköä kohti (AWU); indeksi 79, kun EU-25=100). Lisäksi maataloudessa työn tuottavuuden alueelliset erot ovat huomattavat (Pohjois- Suomen eurosta/awu Länsi-Suomen euroon/awu) kuvastaen samalla sekä maatalouden rakenteen että alueiden luonnonolojen erilaisuutta. Vaikka maatalousyrittäjien koulutustaso (34,2 prosentilla maatalousyrittäjistä vähintään peruskoulutus 2, kun EU-14=17,5 prosenttia) samoin kuin ikärakenne (alle 35- vuotiaiden ja yli 55-vuotiaiden maatalousyrittäjien suhde 0,31, kun EU-25=0,18) ovat Suomessa yhteisön tasoon verrattuna keskimääräistä paremmat, työn tuottavuutta on mahdollista parantaa hyödyntämällä teknologista kehitystä sekä kohdentamalla aineellista ja henkistä pääomaa uudistavia investointeja maatalouden tuotantokustannusten vähentämiseksi. Suomen perheviljelmämuotoiselle maataloudelle on ollut tyypillistä maatilojen pieni koko. Kansalliseen maatalouspolitiikkaan on historiallisesti sisältynyt myös aluepoliittisia tavoitteita ja maatalous on elinkeinona haluttu säilyttää koko maassa. EU-jäsenyyden aikana maatalouden rakennekehitys on hieman kiihtynyt ja kuluneella kymmenvuotiskaudella muuttanut merkittävästi maatalouden keskimääräisiä tunnuslukuja. Tilojen viljelty peltoala on yhteisön keskitasoa suurempi (vuonna maatilaa, joiden keskipeltoala on 33,8 ha, kun EU-15=22,3 ha). Suomen maatiloista 20 % on erikoistunut maidon- ja naudanlihantuotantoon, mutta näiltä tuotannonaloilta on peräisin yli puolet maatalouden markkinatuotoista, mikä kuvaa hyvin niiden merkittävää asemaa Suomen maataloudessa. Erityisesti maidontuotannon osalta rakennemuutos on ollut 2000-luvulla nopeaa, sillä 45 % maitotiloista on lopettanut toimintansa. Tuotannonaloittain yksikkökoko jää kuitenkin tuottavuuden kannalta alhaiseksi. Nautatiloilla oli vuonna 2007 keskimäärin 49,8 nautaeläintä, kun EU-15:ssä määrä oli 66,6 nautaeläintä. Maitotiloilla oli vuonna 2007 keskimäärin 20,6 lypsylehmää, kun EU-15:ssä määrä oli 37,4 lypsylehmää. Suomessa maatalouden harjoittamisen erityispiirteisiin kuuluvat maantieteellisestä sijainnista johtuvat pohjoiset ilmasto-olot (liite 5) sekä syrjäinen sijainti suhteessa maanosan markkinoiden ydinalueisiin. 5 2 Tike, Maataloustilastotiedote (3/2006): Maatilojen työvoima vuonna 2005.

7 Pohjoisiin olosuhteisiin kehitetyillä tuotantomenetelmillä sekä laji- ja lajikevalikoimilla on onnistuttu lievittämään epäsuotuisista tuotanto-olosuhteista maataloustuotannolle aiheutuvaa haittaa. Kuitenkin epäsuotuisat tuotanto-olosuhteet ovat Suomelle pysyvä haittatekijä ja se näkyy tuotantorakenteessa ja - tavoissa sekä ennen kaikkea korkeissa tuotantokustannuksissa ja alhaisissa satotasoissa (Suomen viitesatotaso on alhaisin EU-15-vertailussa). Suuressa osassa maata sirpaleinen ja hajanainen peltotilusrakenne haittaa viljelyä ja vaikeuttaa etenkin tilojen kasvua. Peltojen keskimääräinen lohkokoko on vain 2,4 ha. Maan eri osissa on tuotanto-olosuhteista johtuen muodostunut esimerkiksi vilja-, erikoiskasvi- ja karjaalueita. Alueellisesti keskittyneimpiä tuotannonaloja ovat muun muassa kasvihuoneviljely ja turkistuotanto. Keskittymistä on havaittavissa myös sianlihan ja siipikarjanlihan tuotannossa. Laajaan laidunnukseen perustuvaa poronhoitoa harjoitetaan vain pohjoisimmassa Suomessa, jossa sillä on saamelaisille erityinen merkitys kalastuksen ja metsästyksen ohella. Maatiloista 35 prosentilla harjoitetaan maatalouden ohella muuta yritystoimintaa 3 (EU-25=31,2 prosenttia). Maatalouden rakennekehityksessä on havaittavissa alueiden ja tuotantosuuntien välisiä eroja. Vuoteen 2013 mennessä arvioidaan maatilojen ja erityisesti kotieläintuotantoa harjoittavien maatilojen lukumäärän edelleen vähenevän sekä samalla keskipeltoalan kasvavan 29,9 hehtaarista 44 hehtaariin ja keskittymisen johtavan entistä suurempiin tuotantoyksiköihin. Samanaikaisesti viljelijöiden keski-iän arvioidaan nousevan 46,7 vuodesta 47,4 vuoteen. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa on tyypillistä maataloudesta luopuminen ilman, että tilalle löytyy jatkaja. Maatalouden tuotanto ja työpaikat ovat keskittymässä eteläiseen ja läntiseen Suomeen. Maatalous on edelleen paikallisesti merkittävä maaseudun työllistäjä. Tällä hetkellä maatalous työllistää maaseudun työikäisistä naisista joka viidennen ja miehistä joka neljännen. Tilojen nopea väheneminen on laskenut maatalouden työpaikkojen merkitystä maaseudun kokonaistyöllisyydelle. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus ja EU:n laajeneminen vaikuttavat merkittävästi maatalouden kannattavuuteen ja kehitykseen eri alueilla. Koko elintarviketalouden kannalta merkittävä tulevaisuuden kilpailukykyyn ja työllisyyteen vaikuttava tekijä on alan tuottavuuden kehitys ja kuluttajien luottamuksen säilyttäminen. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin taso on Suomessa hyvä ja se onkin kotimaisille kuluttajille hyvin tärkeä laatumääre. Erityisen tärkeänä pidetään sitä, että elintarvikkeiden salmonellavapaus pystytään ylläpitämään. Osana kansallista elintarviketuotannon laatustrategiaa toteutetaan viljelijöiden laatukoulutusta. Vuoteen 2005 mennessä lähes maatalousyrittäjää oli osallistunut laatukoulutukseen. Tuotteiden laadun ja turvallisuuden rinnalla myös maatalouden tuottamilla julkishyödykearvoilla, kuten avoimella, hoidetulla ja perinteisellä maisemalla ja puhtaalla ympäristöllä, ruokavarmuudella ja -turvallisuudella sekä kulttuuri- ja luonnonperinnöllä ja luonnon monimuotoisuudella, on merkitystä. Elintarviketeollisuudessa työskentelevien määrä on vähentynyt koko ajan, vaikka toisaalta 2000-luvulla on syntynyt vuosittain uutta yritystä elintarvikkeiden jalostukseen. Jalostusarvon mukaan luokiteltuina suurimmat ovat lihanjalostus, leipomo- ja keksiteollisuus, maidonjalostus sekä mallas- ja virvoitusjuomateollisuus. Suurin osa suomalaisista elintarvikealan yrityksistä on hyvin pieniä eivätkä niiden resurssit riitä yksinään keskittyvän vähittäiskaupan tarpeisiin tai muiden kanavien hyödyntämiseen tuotteidensa markkinoimiseksi. Pienet elintarvikealan yritykset ovat suurimman haasteen edessä, mutta myös keskisuurten yritysten on tehostettava tuotantoa pysyäkseen kannattavina kiristyvässä kilpailussa. Koko elintarviketeollisuudessa kotimaan myynnin osuus oli vuonna 2004 noin 89 prosenttia tuotannon bruttoarvosta. Vain muutamat suurimmat elintarvikealan yritykset ovat kansainvälistyneet merkittävästi ja nekin ovat kansainvälisessä vertailussa kooltaan pieniä. Näistä alkutuotantoon sidoksissa olevat yritykset ovat pääosin osuustoiminnallisia. Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain hyvin vähän muutoksia, koska ruoan kulutus on vakaata suomalaisten arvostaessa elintarvikkeiden kotimaista alkuperää. Muutoksista viime merkittävimmät ovat olleet siipikarjanlihantuotannon kasvu siipikarjanlihan kysynnän lisääntyessä ja naudanlihantuotannon väheneminen maidontuotannon tehostumisesta ja sen seurauksena maitorotuisten lihanautojen vähentymisestä johtuen. Alkutuotanto ylittää joissakin tuoteryhmissä kotimaisen kulutuksen, mikä aiheuttaa näiden tuotteiden vientiä. Luonnonmukaisesti tuotetun maidon ja maitotuotteiden osuus myynnistä on vajaa 3 prosenttia ja luonnonmukaisesti tuotettujen viljatuotteiden osuus myynnistä vaihtelee tuoteryhmittäin 2-5 prosentin välillä. Tulevaisuuden kehitysnäkymät liittyvät sekä yritysten välisen yhteistyön lisäämiseen 6 3 Tike, Maataloustilastotiedote (3/2006): Maatilojen työvoima vuonna 2005.

8 markkinoinnissa ja jakelussa että yrityskohtaisesti tutkimustiedon, innovaatioiden ja tuotekehityksen hyödyntämiseen samoin kuin automatisoinnin ja laadunhallinnan kehittämiseen. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita, joihin liittyvään tutkimukseen ja tuotekehitykseen on Suomessa jo nyt panostettu paljon, pidetään yhtenä tulevaisuuden suurimmista mahdollisuuksista. Suurin osa Suomen maaseudusta on metsää ja sisävesistöjä. Suomessa metsätalousmaan osuus kokonaispinta-alasta on yhteisön suurin (73,9 prosenttia, kun EU-25=37,8 prosenttia). Vesistöjen ohella myös saaristojen runsaus on ainutlaatuinen erityispiirre. Sekä metsillä että vesistöillä on suuri taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Pääosa metsätalousmaasta on yksityisessä omistuksessa metsälön keskikoon ollessa 36,7 hehtaaria. Yksityismetsien omistajista yhä harvempi harjoittaa maataloutta. Metsien puumäärä on kasvanut jatkuvasti kasvun ylittäessä vuotuiset hakkuut ja siten metsiä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän. Maaseudun asukkaille metsät ja vesistöt merkitsevät työtä, taloudellista turvallisuutta, hyvää asuin- ja virkistysympäristöä, mutta myös koskematonta luontoa ja kansallismaisemaa. Bruttokansantuotteella tai työllistävyydellä mitattuna metsäsektorin merkitys sekä Suomen kansantaloudelle että maaseudun asukkaille on vahvinta koko Euroopassa ja maailmassa. Alueellisessa ja paikallisessa tarkastelussa metsäsektorin taloudellinen merkitys ja sen suuri vaihtelu tulevat selvimmin esiin. Puualan pienyritystoiminta tukee monipuolisesti maaseutua ja metsien käyttöä ja puuraaka-aineen ekologisesti hyväksyttyä käyttöä. 1.3 Ympäristön tila Maataloudella on suuri merkitys maaseutumaiseman ylläpitäjänä ja hoitajana. Maatalousmaan osuus koko maan pinta-alasta on vain 8,9 prosenttia, kun se koko yhteisön alueella on keskimäärin 46,7 prosenttia. Vuonna 2004 käytössä oleva maatalousmaa oli yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria, mistä harvaan asutulla maaseudulla oli 19 prosenttia, ydinmaaseudulla 55 prosenttia ja kaupunkien läheisellä maaseudulla 18 prosenttia. Maatalous luo ja ylläpitää hoidettua viljelymaisemaa ja sen historiallisia, kulttuurillisia ja maisemallisia arvoja. Perinteiselle maaseutumaisemalle ominaista on peltoviljelyalueiden muodostaman avoimen ja hoidetun maiseman vuorottelu metsikköjen, vesistöjen ja muiden alueiden kanssa. Maaseutumaisemat vaihtelevat eri puolilla Suomea Pohjanmaan laajoista viljelyaukeista Itä-Suomen peltojen, metsien ja järvien luomaan pienimuotoiseen maisemaan. Tämä alueellinen omaleimaisuus luo paikallisesti yhtenäisiä kylämaisemia. Perinteinen pientilavaltainen maaseutumaisema on viimeisten vuosikymmenten aikana tuotannon tehostumisen myötä vähentynyt ja maisema on muuttunut yksipuolisemmaksi. Viljelysmaan hylkääminen on toistaiseksi onnistuttu estämään EU:n ja kansallisilla maatalouden tukitoimenpiteillä. Maatalouden ja luonnon keskinäinen vuorovaikutus on tiivis. Maatalous on vuosisatojen ajan luonut ja ylläpitänyt erilaisia arvokkaita, kulttuurivaikutteisia luontotyyppejä. Nämä luontotyypit tarjoavat elinympäristön lukuisille eläin- ja kasvilajeille. Luonnonarvoiltaan arvokkaista maatalousalueista valmistui vuoden 2009 alussa selvitys. Tulevaisuudessa on tarve huolehtia näiden alueiden hoidosta ja säilymisestä. Maatalouden rakennemuutos on joillakin seuduilla vähentänyt luonnon monimuotoisuutta ja sen seurauksena on muun muassa maatalousympäristöissä esiintyvien uhanalaisten eläin- ja kasvilajien määrä kasvanut viime merkittävästi. Eniten uhanalaisia lajeja on metsissä (37 prosenttia) ja toiseksi eniten perinneympäristöissä (28 prosenttia). Metsien kasvi- ja eläinlajien vähentyminen on pääasiassa seurausta metsien taloudellisesta hyödyntämisestä ja lajien luontaisesta vaihtelusta, johon ilmastomuutos osaltaan vaikuttaa. Maatalousympäristön useiden eliölajien uhanalaisuuden syy on toisaalta yksipuolinen viljely ja toisaalta avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu laiduntamisen vähenemisen seurauksena. Tukien tuotannosta irrottamisen on ennusteiden mukaan arvioitu lisäävän hoidetun viljelemättömän pellon alaa ja yksipuolista viljelyä. Luonnon monimuotoisuutta kuvaava valtakunnallinen, varsinaisten peltolajien, reunalajien ja maaseudun pihalajien lintuindeksi on vuodesta 1981 alentunut, kun taas vastaava peltojen metsälajien lintuindeksi on kasvanut. Suomen Natura 2000-verkostoon sisältyy tällä hetkellä kohdetta, joista 87 sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Natura-verkoston pinta-ala on noin 4,9 miljoonaa hehtaaria. Tästä noin kolme neljäsosaa, eli noin 3,6 miljoonaa hehtaaria, on maa-alueita. Natura-alueiden osuus maatalousmaasta on 0,35 prosenttia ja metsämaasta 5,9 prosenttia. Metsämaalla olevasta Natura-alueesta vain vajaa 1 prosenttia on yksityishenkilöiden hallinnassa. Suomen maa-alasta 13,9 prosenttia on Natura-alueita (EU-25=18 prosenttia). 7

9 Merkittävimmät ihmisen aiheuttaman maalta peräisin olevan vesistökuormituksen lähteet ovat maa- ja metsätalous, teollisuus ja yhdyskunnat. Vesien käyttökelpoisuusluokituksen mukaan 80 prosenttia järvialueista ja 73 prosenttia merialueesta oli vuonna 2003 laadultaan erinomaista tai hyvää. Jokien laatu on heikompi, sillä asutus ja maatalous ovat keskittyneet jokien varsille. Jokialueista erinomaiseksi tai hyväksi luettiin vain 43 prosenttia. Viime rannikolle johtavien jokien ja rannikkovesien tila on heikentynyt. Maatalouden osuus fosforikuormituksesta on yli 60 prosenttia ja typpikuormituksesta yli 50 prosenttia. Itämereen laskevat joet ja niiden valuma-alueet erityisesti Etelä-Suomessa erottuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen verrattuna (liite 4). Suomenlahden ja Saaristomeren ranta-alue on matalaa ja herkästi rehevöityvää. Suurimmillaan maatalouden vesistökuormitus on erityisesti Itämereen laskevien jokien valuma-alueilla. Metsätalouden ravinnekuormitus jakautuu tasaisemmin yli maan, mutta toisaalta se lisää kaikkein puhtaimpien vesistöjemme kuormitusta. Latvavesien ravinnekuormitus on muutoin vähäinen. Vesiensuojeluun tähtäävät myös vuoteen 2009 mennessä valmistuvat EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukaiset vesienhoitosuunnitelmat, joiden toimeenpanossa maatalouden ympäristötukitoimet ovat keskeisiä maataloudesta peräisin olevan hajakuormituksen vähentämiseksi. Teknisen kehityksen ja kilpailun kiristymisen myötä maataloudessa käytettiin 1990-luvun puoleen väliin saakka lisääntyvässä määrin tilan ulkopuolelta hankittuja ostopanoksia ja tuotanto samalla voimaperäistyi. Torjunta-aineiden käyttö viljelyksillä on selvästi laskenut vuoden 1980 huippulukemista, mutta on lähtenyt jälleen kasvuun vuoden 1996 jälkeen. Kasvinviljelyn hehtaarisadot liki kaksinkertaistuivat muutamassa vuosikymmenessä. Viime kasvinviljely on jonkin verran laajaperäistynyt, mikä näkyy mm. lannoitteiden käytön ja kalkituksen vähenemisenä ja satotason nousun pysähtymisenä. Pellot ovat Suomessa luontaisesti happamia ja edellyttävät jatkuvaa kalkitsemista, jotta ph-tasot pysyisivät kasveille suotuisina. Luonnonmukaisesti viljellyn peltoalan kasvu 15 vuoden aikana 1990-luvun alun hehtaarista hehtaariin on osaltaan lisännyt laajaperäistymistä. Toisaalta kotieläintuotannon keskittyminen suurempiin yksiköihin voi kuitenkin näkyä paikallisesti päinvastaisesti, esimerkiksi pelloille levitettävän karjanlannan seurauksena on ympäristön ravinnekuormitus saattanut kasvaa. Ravinteiden tarkemman talteenoton ja hyödyntämisen sekä synteettisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttökiellon vuoksi luonnonmukaisen tuotannon harjoittamisesta aiheutuva ympäristö- ja vesistökuormitus on lähtökohtaisesti tavanomaiseen maataloustuotantoon verrattuna vähäisempää. Hajakuormituksen vähentäminen on ollut vaikeaa ja siihen on enenevässä määrin kiinnitetty huomiota luvun alkupuolelta lähtien. Ravinnekuormitusta, pintavaluntoja ja eroosiota on pyritty vähentämään pientareita, suojakaistoja ja -vyöhykkeitä sekä kasvipeitteisyyttä lisäämällä, kasviravinteiden käyttöä vähentämällä ja lannan varastointimenetelmillä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa 4 on saatu viitteitä siitä, että orgaanisen aineksen pitoisuus peltomaissa olisi pienenemässä, erityisesti savimailla ja eteläisillä alueilla. Yksi syy orgaanisen aineksen häviämiseen on maataloustuotannon alueellinen yksipuolistuminen ja nurmikasvien tuotannon ja karjanlannan levityksen painottuminen yhä harvemmille tiloille. Ilmastonmuutoksen seurauksena pidemmällä aikavälillä lämpötilan ja kosteuden kasvaessa orgaanisen aineksen hajoaminen saattaa kiihtyä sekä eroosion ja ravinteiden vapautumisen ja huuhtoutumisen sekä kasvitautiepidemioiden riski saattaa kasvaa. Peltomaiden lannoitusta ja ravinteiden poistumaa kuvaavat taseet ovat parantuneet 1990-luvun alun tasosta vuoteen 2000 mennessä seuraavasti: typpitase on alentunut yli kolmanneksella eli 58 kiloon hehtaaria kohti ja fosforitase puolestaan on alentunut kolmannekseen eli 11 kiloon hehtaaria kohti. Koko Suomi on luokiteltu nitraattiherkäksi alueeksi. Nitraattien määrä pintavesissä on alentunut 12,3 indeksiyksiköllä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Maatalouden ravinnekuormituksen muutokset ovat hitaita ja ravinteiden kulkeutumiseen vaikuttavat monet tekijät mm. säätila. Vaikutukset vesissä näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Ilmastonmuutos näkyy myös Suomessa vuotuisen lämpötilan nousuna, jonka arvioidaan olevan pääosin seurausta ihmisen toiminnan kautta ilmakehään päätyvien kasvihuonekaasujen määrän kasvusta. Myös lumipeitteinen aika on lyhentynyt viime vuosikymmeninä Suomen eteläosissa. Sademäärän osalta ei ole voitu havaita pitkän aikavälin kehityssuuntia, mutta ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sadantaa sekä säiden ääri-ilmiöitä kuten rankkasateita ja hellejaksoja. Nämä lisäävät osaltaan vesistön kuormitusta. Suomessa on arvioitu vuonna 2005 laaditulla kansallisella ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategialla 8 4 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen pitkäaikaisseuranta:

10 ilmastonmuutoksen tulevia vaikutuksia sekä vahvistettu ja lisätty eri toimialojen kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. Ilmasto- ja energiapolitiikka ilmastonmuutokseen vaikuttamiseksi kytkeytyvät toisiinsa sekä kansainvälisesti että kansallisesti. EU:n ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteita tukee Suomen eduskunnalle selontekona jätetty pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Strategian mukaan Suomessa pyritään pysäyttämään energian loppukulutuksen kasvu ja kääntämään se laskuun siten, että energian loppukulutus vuonna 2020 olisi noin 310 TWh, mikä vastaa likimain nykytasoa (vuonna TWh). Tavoitteen saavuttaminen edellyttää energiankäytön tehostamista mm. rakentamisessa. Maatalous osallistuu omalta osaltaan myös kasvihuonekaasujen vähentämisvelvoitteiden täyttämiseen. Maatalouden hiilidioksidipäästöjen osuus oli vuonna 2005 noin 8,1 prosenttia (5,6 milj. tonnia CO 2 -ekvivalenttia) Suomen kokonaispäästöistä, jota arvioidaan voitavan vähentää 12 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Vastaavasti maatalouden maankäyttösektorin (maankäyttö ja sen muutos sekä metsätalous) osuus oli vuonna 2005 noin 7,5 prosenttia (5,2 milj. tonnia CO 2 -ekvivalenttia), jota arvioidaan voitavan vähentää maataloutta enemmän eli 23 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Hiilidioksidipäästöjä lisäävä uuden pellon raivaus on viime yleistynyt etenkin Keski-Pohjanmaalla. Maatalouden aiheuttamien ammoniakkipäästöjen kokonaislaskeuma on merkittävä Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla, missä myös suuret kotieläinkeskittymät sijaitsevat. Ammoniakkipäästöt ovat vähentyneet vuoden tonnista vuoden tonniin muun muassa vesiensuojelutoimien ansiosta. Maatalouden osuus ammoniakkipäästöistä on 97 prosenttia. Ammoniakkipäästöjen odotetaan edelleen vähentyvän muuttuneiden lannan käsittelykäytäntöjen sekä eläinmäärän vähenemisen ansiosta. Metsätalouden kasvihuonekaasupäästöissä ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia viime. Suomi on merkittävä bioenergian käyttäjä. EU:n ilmasto- ja energiastrategiassa on asetettu tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen EU:ssa vuoden ,5 prosentista energian loppukulutuksesta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. EU:n sisällä uusiutuvan energian edistämisvelvoite jaetaan eri maiden kesken siten, että Suomen velvoite olisi lisätä vastaavasti uusiutuvan energian osuus 28,5 prosentista 38 prosenttiin, mikä on asetettu myös tavoitteeksi em. pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa. Suomessa bioenergian hyödyntäminen perustuu pääosin puun ja puupohjaisten polttoaineiden hyödyntämiseen. Ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteena on metsähakkeen käytön lisääminen energian tuotannossa ja raaka-aineena teollisuudessa vuoden 2006 noin 3,6 milj. kiinto-m 3 :stä yli 12 milj. kiintom 3 :iin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on myös edistää energiakasvien tuotantoa sekä maatalouden sivuvirtojen ja lannasta saatavan bioenergian käyttöä mm. biokaasun muodossa siten, että niihin perustuva uusiutuvan energian määrä saavuttaa noin 4-5 TWh:n tason. Suomi sitoutuu myös siihen, että biopohjaisten polttoaineiden osuus liikenteen polttoaineista on vähintään 10 prosenttia vuonna Biomassaa käytetään ensisijaisesti hyväksi energian tuottamiseksi muuta kuin liikennettä varten, mutta liikenteen biopolttoaineiden valmistus Suomelle luontaisimmista bioraaka-aineista kuten puusta ja jätteestä on voimakkaassa kehitysvaiheessa. Peltobioenergian laajenevalla tuotannolla on maatalouden kannalta tasapainottava ja ympäristöllisesti hyvä vaikutus. Peltobioenergiavaihtoehtoja pohdittaessa lämpöenergian tuottamiseen käytettävä monivuotinen ruokohelpi on merkittävin ja on herättänyt eniten mielenkiintoa. Tutkimusten mukaan ruokohelven viljelyn kasvihuonepäästöt etenkin eloperäisillä mailla näyttäisivät olevan merkittävästi pienemmät kuin esimerkiksi yksivuotisilla viljakasveilla. Ruokohelpisopimusalalle on maksettu yhteisön energiakasvitukea vuodesta 2005 alkaen. Energiakasveja viljeltiin vuonna 2005 yhteensä hehtaarin alalla erityisesti Itä- ja Pohjois- Suomessa ja määrän arvioidaan olevan kasvussa. 1.4 Sosioekonominen tila Suomi on väestötiheydeltään EU:n kaikkein harvimmin asuttu jäsenvaltio (keskimäärin 17 as/km 2 ). Maaseudun kolmijaon mukaan Suomen pinta-alasta 94 prosenttia ja väestöstä 42 prosenttia kuuluu kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla väkiluku on jo pitkään laskenut, mutta suhteellinen vähentyminen on hidastunut. Väestö on keskittynyt alueellisiin kasvukeskuksiin ja niitä ympäröiville maaseutualueille. Erityisesti nuoret, koulutetut ja naiset muuttavat pois harvaan asutulta ja ydinmaaseudulta, jonka väestörakenne heikkenee ja vaikeuttaa palveluiden ylläpitämistä ja kehittämistä. Syrjäisyyden ja harvan asutuksen ongelmat ovat kasvussa Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutuilla alueilla. Pohjois-Suomen erityisominaisuus on yhteisön ainoa 9

11 alkuperäiskansa, saamelaiset, joiden kulttuuri perustuu omaan alueeseen ja luonnon tuoton monipuoliseen ja kestävään käyttöön. Uusien jäsenvaltioiden yhteisöön liittymisen jälkeen yhteisön keskiarvon yläpuolelle sijoittuva Suomen bruttokansantuote (BKT/asukas=114, kun EU-25=100) on kasvanut viime hieman muuta yhteisön aluetta voimakkaammin. Suomen sisällä merkittäviä alueellisia eroja taloudellisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa kuvaa bruttokansantuotteen kaksinkertainen määrä Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla (BKT/asukas=156) Kainuuseen (BKT/asukas=78) verrattuna. Bruttokansantuote on vain Etelä-Suomessa, osassa Länsi-Suomea ja Ahvenanmaalla yhteisön keskiarvon yläpuolella. Bruttokansantuotteen kasvu on perustunut pääosin työn tuottavuuden kasvuun, joka on yksi keskeisimpiä kestävän talouskasvun ja kilpailukyvyn mittareita. Taloudellista kehitystä ja työmarkkinoiden toimivuutta kuvaavat työllisyys- (67,6 prosenttia, kun EU- 25=63,1 prosenttia) ja työttömyysaste (8,8 prosenttia, kun EU-25=9,2 prosenttia) ovat Suomessa bruttokansantuotetta vastaavasti yhteisön keskiarvoa paremmat. Erityisesti ikääntyvien työllisyysaste on noussut nopeasti viime. Lissabonin strategian tavoitteet on Suomessa jo saavutettu naisten ja ikääntyvien työllisyysasteen osalta (66,5 ja 52,7 prosenttia) ja 70 prosentin tavoite arvioidaan saavutettavan myös keskimääräisen työllisyysasteen osalta vuoteen 2010 mennessä. Työpaikkojen määrän lisääntyminen on ollut viime vuoden myönteistä kasvua lukuun ottamatta vähäistä 2000-luvulla, mutta siitä huolimatta työttömyysaste on hieman laskenut aivan eteläisintä Suomea lukuun ottamatta. Työttömyys ei rakenteellisesti poikkea merkittävästi yhteisön keskiarvoista. Työllisyysaste on noussut työttömyyden alenemisen myötä, mutta alueelliset erot ovat edelleen huomattavat työllisyysasteen vaihdellessa Uudenmaan 74 prosentista Kainuun 56 prosenttiin. Näidenkin mittareiden suhteen alueellisesti Itä- ja Pohjois-Suomi sekä erityisesti harvaan asuttu maaseutu ovat selvästi heikoimmassa asemassa. Työvoiman kysynnän epätasainen jakautuminen maan eri osiin lisää muuttoliikettä. Myös nuorten työllistyminen on maaseudulla vaikeampaa kuin kaupungeissa, mikä lisää sekä opiskelun että sen jälkeisen työhön sijoittumisen vuoksi muuttoa pois maaseudulta. Sen sijaan miesten ja naisten työllistymisessä ei ole tilastollisesti havaittavissa maaseudulla merkittäviä eroja. Väestön ikääntyminen koskee eurooppalaisena yleisilmiönä myös Suomea (15 prosenttia yli 65-vuotiaita, kun EU-25=16 prosenttia), mutta Suomessa väestön arvioidaan ikääntyvän EU:n keskiarvoa voimakkaammin. Tässäkin suhteessa harvaan asuttu ja ydinmaaseutu ja erityisesti Itä-Suomi ovat muuta maata heikommassa asemassa näiden alueiden väestön ollessa keskimääräistä iäkkäämpää. Erityisesti pienissä kunnissa heikkenevä huoltosuhde tuottaa suuria ongelmia palvelujen järjestämisessä ja elinkeinotoiminnan jatkuvuuden turvaamisessa. Kuitenkin palveluiden saatavuus on olennainen edellytys maaseutualueilla elämiselle ja yrittäjyyden harjoittamiselle. Nuoria on maaseutualueilla huomattavasti kaupunkeja vähemmän, mutta eri maaseutualueiden välillä nuorten osuuksissa ei ole havaittavissa selkeitä tilastollisia eroja. Työikäisten suomalaisten koulutustaso (77,6 prosentilla keski- tai korkea-asteen tutkinto, kun EU-25=69,8 prosenttia) samoin kuin inhimillisten voimavarojen jatkuvan kehittämisen taso (elinikäiseen oppimiseen osallistuu 22,8 prosenttia työikäisistä, kun EU-25=9 prosenttia) on korkea myös yhteisön laajuisesti tarkasteltuna. Siitä huolimatta tutkinnon suorittaneita on harvaan asutun ja ydinmaaseudun väestöstä keskimääräistä vähemmän. Alkutuotannon kehityksen kannalta tärkeä maatalous- ja luonnonvara-alan oppilaitosten verkosto on edelleen tiheä. Samoin maa- ja metsätalouden neuvonta on hyvin ja kattavasti organisoitu koko maassa. Bruttokansantuotteen lisäksi väestö-, työllisyys- ja työttömyysmittarit kertovat hyvinvoinnin olevan Suomessa alueellisesti keskittynyttä. Myös bruttoarvonlisäys on maaseudun asukasta kohti kolmanneksen pienempi kuin keskimäärin koko maassa. Tuloilla mitattuna kaupungit ja kaupungin läheinen maaseutu ovat lähes samalla tasolla; sen sijaan harvaan asutun ja ydinmaaseudun asukkaiden tulotaso jää keskimääräistä alhaisemmaksi ikä-, koulutus- ja ammattijakaumasta johtuen. Ennusteiden mukaan alueiden väliset erot kärjistyvät jatkossa, ellei tasapainottavilla toimenpiteillä onnistuta muuttamaan kehityssuuntaa toiseksi. Eläkeikäisten määrä ei juuri muuttuisi maaseudulla, mutta lasten ja työikäisten määrä vähenisi rajusti. Ikärakenteen muutos vaikuttaisi huoltosuhteeseen. Kaikilla alueilla huoltosuhde pysyisi lähes ennallaan vuoteen 2010 saakka, mutta tämän jälkeen erot alkaisivat kasvaa erityisesti harvaan asutun maaseudun tappioksi. 10

12 11 Palveluiden saatavuus on olennainen osa maaseudulla elämisen ja yrittämisen edellytyksiä. Suomessa peruspalveluiden tarjonta on erityisesti kuntien vastuulla. Väestön vähentyminen ja samanaikainen kuntien talouden heikkeneminen on johtanut tai johtamassa siihen, että kuntien palvelurakenteita jouduttaneen lähi uudistamaan. Maaseudulla harjoitettavan yritystoiminnan ja etätyön sekä julkisten ja yksityisten palveluiden kannalta tiedonsiirtoyhteyksien riittävä kattavuus ja nopeus ovat tärkeitä. Maaseudun pitkistä etäisyyksistä huolimatta toimivat tietoliikenneyhteydet tarjoavat edellytykset asua ja työskennellä myös harvaan asutulla maaseudulla. Yhteisön tasolla tarkasteltuna Suomessa on jo hyvät laajakaistan käyttömahdollisuudet (koko maasta 92 prosenttia on katettu laajakaistaverkolla, kun EU-15=88 prosenttia), mutta kattavien kyläkohtaisten laajakaistayhteyksien rakentaminen on vielä kesken (vastaavasti maaseudusta 80 prosenttia, kun EU-15=62 prosenttia). Myös käytössä olevat laajakaistaliittymät antavat samanlaisen kuvan tiedonsiirtoyhteyksien kattavuudesta (koko maassa 12,7 prosentilla väestöstä laajakaistayhteys, kun EU- 15=7,9 prosenttia, kun taas maaseudulla 9,1 prosentilla laajakaistayhteys, kun EU-15=3,2 prosenttia). Suomen hallituksen valtakunnallisesta laajakaistahankkeesta tekemän periaatepäätöksen mukaisesti vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikki vakinaiset asunnot ja toimipaikat ovat enintään kahden kilometrin etäisyydellä nopeudella 100 Mbit/s toimivan yhteyden mahdollistavasta laajakaistaverkosta. Nämä nopeat tietoliikenneyhteydet toteutetaan pääosin kaupallisesti, mutta viimeisen 5 %:n väestöpeiton osalta tarvitaan myös julkista tukea niiden rakentamiseksi hyvin harvaan asutuille alueille. Haja-asutuksen vesi- ja jätehuollon haasteita ovat asutuksen harveneminen, maatilojen määrän väheneminen ja tilakoon kasvu. Toisaalta ympärivuotisen vapaa-ajan asutuksen määrä kasvaa ja loma-asuntojen käyttöaika pitenee. Myös maaseudun alemman asteen tieverkon heikkeneminen vaikeuttaa asumisen, vapaa-ajan ja elinkeinotoiminnan kuten puunhuollon kuljetusten järjestämistä. Suomi on haja-asutuksen ja pienten yhdyskuntien maa, joka muodostuu kylistä (noin 3900), kunnista (431) ja seutukunnista (74). Kylien kokonaismäärä laskee vähitellen, sillä käsitys kylästä kasvaa ja kyläyhdistysten muodostuessa naapurikylät liittyvät yleensä yhteen. Maaseudulla on perinteisesti ollut vahvaa yhteisöllisyyttä, joka on luonut sosiaalista pääomaa talkoiden, yhteisvastuun ja naapuriavun keinoin. Yhteisöllisyys ja organisoitu kylätoiminta ovat vahvistuneet paikallisissa toimintaryhmissä, jotka yhdistävät toiminnallaan aktiivisten kansalaisten lisäksi valtionhallinnon, kunnat, yhdistykset ja yritykset. Ohjelmakaudella Suomi on valtavirtaistanut Leader-toimintatavan Leader+ -ohjelman lisäksi neljään muuhun ohjelmaan, joissa toimivat 58 paikallista toimintaryhmää ovat lisänneet seutu- ja kuntatasolla maaseutuyhteisöjen toimivuutta. Paikalliset toimintaryhmät kattavat 47 prosenttia Suomen väestöstä. Leader-toimintatapa on todettu hyväksi välineeksi maaseudun asukkaiden aktivoimisessa ja sitouttamisessa maaseudun kehittämiseen. 2. MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIA 2.1 Perusanalyysistä esille nousevat tarpeet Perusanalyysistä nousevat keskeisiksi kohteiksi seuraavat tarpeet: - maapinta-alaan nähden vähäisen maatalousmaan säilyminen avoimena ja hoidettuna sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen; - maatalouden ympäristökuormituksen vähentäminen; - maatalouden ja koko elintarvikkeiden tuotantoketjun tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen; - maaseudun peruselinkeinojen kehittäminen muuttuvassa toimintaympäristössä; - maaseudun elinkeinojen monipuolistaminen ja niiden kilpailukyvyn parantaminen; - taloudellista kehitystä ja hyvinvointia kuvaavien alueellisten erojen vähentäminen erityisesti harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla; sekä - vahvan yhteisöllisyyden hyödyntäminen maaseudun kehittämistyössä. Maaseutualueiden moninaisia tarpeita ei voida rahoittaa vain Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston varoin. Osa näistä tarpeista kuten esimerkiksi tie- ja tietoverkkojen rakentaminen sekä tilusjärjestelyt jäävät pääosin tapauskohtaisesti muilla rahoitusvälineillä toteutettavaksi.

13 Maaseudun kehittämisestä annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1698/2005 perustuvan kansallisen strategian ja strategiaa toteuttavien maaseudun kehittämisohjelmien lisäksi tarvitaan myös vahvaa kansallista alue-, maaseutu-, maatalous-, metsä- ja ympäristöpolitiikkaa. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa koko maan alueellisesti tasapainoisen kehityksen varmistamiseksi on tärkeää maaseudun kehittämispolitiikan ja maatalouspolitiikan samoin kuin muiden politiikkalohkojen yhteensovittaminen. Maa- ja metsätalous sekä niihin liittyvä jalostus toimivat koko ajan muuttuvassa toimintaympäristössä ja edellyttävät tukitoimien jatkuvuutta maaseudun peruselinkeinojen kehittämisedellytysten turvaamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Elintarvikealan pienyritysvaltaisuus ja sen perustuminen pääosin kotimaisiin markkinoihin ovat suurimmat haasteet elintarvikeyritysten kilpailukyvyn kehittämisessä. Tulevan kansainvälisen kehityksen kannalta on välttämätöntä, että maatalouden ja koko elintarvikkeiden tuotantoketjun tuottavuus ja kilpailukyky paranevat. Perusindikaattoreilla tarkasteltuna maatalouden tuottavuus on alhainen. Maatalouden tuottavuuden parantamisen edellytyksiä rajoittaa kuitenkin Suomen epäsuotuisat luonnonolosuhteet, joiden seurauksena muun muassa satotasot ovat alhaiset, tilusrakenne on suuressa osassa maata hajanainen ja tuotanto on pääomavaltaista. Suhteellisesti parhaat tuotantoedellytykset ovat kotieläintaloudella, mutta kilpailukykyä rajoittavat kotieläinyksiköiden pieni koko ja ilmastollisista syistä johtuvat lisäkustannukset (muun muassa pitkä sisäruokintakausi, korkeat rakentamiskustannukset). Tuotantoeläinten hyvinvointi on tärkeää myös kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi. Maatalouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn paraneminen merkitsee samalla työtä ja toimeentuloa yhä pienemmälle viljelijäjoukolle harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla. Kilpailukyvyn ylläpitäminen yhteisön yhteisillä markkinoilla ja kyky tuottaa muita yhteiskunnallisia palveluita edellyttää siten yhteiskunnan väliintuloa. Metsätalouden merkitys maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisessä on monitahoinen. Maaseudun asukkaille metsillä on sekä taloudellinen että elämänlaatuun vaikuttava merkitys. Metsätalouden pääasiallinen merkitys on puuntuotanto. Metsäalueilla luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Virkistyskäytön ja matkailun merkitys kasvaa edelleen. Metsiin perustuvaa kansallista ja alueellista hyvinvointia voidaan lisätä huolehtimalla metsien taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Maa- ja metsätaloudella on Suomessa mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutoksen vähenemiseen luontaisten metsävarojen ja muun uusiutuvan bioenergian käytön edistämisen avulla. Näin voidaan osaltaan saavuttaa ilmastopoliittisia tavoitteita. Bioenergia-ala on voimakkaassa kehitysvaiheessa ja edellyttää merkittäviä panostuksia tutkimus- ja kehittämistoimintaan peltobiomassan sekä biopolttonesteiden ja -kaasun tuotanto- ja käyttömahdollisuuksien edistämiseksi. Maatalouden tuotannolle on näin löydettävissä uusia nonfood-vaihtoehtoja (esim. peltoenergian tuotannossa), joiden kannattavuutta myös tilatukijärjestelmä parantaa. Erityisen vahvasti korostuu maatalouden suuri merkitys maaseudun elinvoiman ja luonnonarvoiltaan arvokkaiden maatalousalueiden säilymisessä sekä maapinta-alaan nähden vähäisen maatalousmaiseman ylläpitämisessä avoimena ja hoidettuna. Tämä on suomalaisille tärkeää myös maatalouden koko yhteiskunnalle tuottamien julkishyödykkeiden kautta. Näin maatalouden maiseman- ja luonnon monimuotoisuuden hoito voidaan nähdä myös yhteiskuntaa ja maaseudun elinkeinoja hyödyttävänä ja uhanalaisten lajien elinympäristöjä ylläpitävänä tehtävänä. Maatalousmaan tuottokyvyn heikentyminen esimerkiksi peltojen happamoitumisen aiheuttamana tulee voida ehkäistä. Kuormitus maataloudesta ympäristöön kohdistuu erityisesti vesistöihin. Maatalouden hajakuormituksen vähentäminen parantaa vesistöjen tilaa ja lisää niiden käyttöarvoa veden laadun parantuessa. Maatalouden ympäristövaikutuksista osa kohdistuu voimakkaammin tietyille alueille ja erityisesti pelloille levitettävän karjanlannan fosforimäärät aiheuttavat vesistökuormitusta. Tästä syystä tarvitaan myös alueellisesti kohdennettuja toimenpiteitä, erityisesti vesistökuormituksen vähentämiseksi, helposti huuhtoutuvien savi- ja hiesumaiden eroosion torjumiseksi ja lannan käsittelystä aiheutuvien typpi-, fosfori- ja ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. Vesistökuormitus korostuu erityisesti Itämereen laskevien jokien varsilla ja niiden valuma-alueilla. Pitkäjänteistä jatkuvaa ympäristönhoitoa maataloudessa edellyttävät myös Suomen sijainti Itämeren rantavaltiona ja maan runsas vesistöisyys. Suomen Itämeren suojeluohjelmassa edellytetään, että maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden jatkuminen turvataan myös vuoden 2006 jälkeen ja että toimenpiteitä kohdennetaan kustannustehokkaasti Itämereen kohdistuvan ravinnekuormituksen edelleen vähentämiseksi. 12

14 Taloudellista kehitystä ja hyvinvointia kuvaavat mittarit - muun muassa bruttokansantuote, työllisyys - ovat harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla muuta maata selvästi heikompia. Maaseudun kehittämisessä ja erityisesti alueellisten erojen vähentämisessä tarvitaan monipuolisia välineitä kunkin alueen tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Suurin haaste liittyy Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutun maaseudun elinvoiman säilyttämiseen. Alhainen väestötiheys sekä maaseudun edelleen vähenevä ja ikääntyvä väestö vaativat uusia, innovatiivisia ratkaisuja maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi. Maaseutu on kilpailukykyinen monenlaiseen yritystoimintaan ja jo toimivien, vahvojen toimialojen rinnalla tulee edistää innovatiivisen ja maaseudun elinkeinoelämää monipuolistavan yrittäjyyden kehittymistä. Huolimatta suomalaisten hyvästä koulutustasosta ja sen jatkuvasta kehittämisestä maaseudulla tarvitaan myös osaamisen lisäämistä uusien tietojen ja taitojen vastaanottamiseksi sekä niiden avulla toimintaympäristön jatkuviin muutoksiin sopeutumiseksi. Maaseudun asukkaiden aktivoiminen ja maaseudun kehittämiseen sitouttaminen on keskeistä maaseudun elinvoiman ja sen asukkaiden elämänlaadun parantamiseksi. Tässä hyväksi välineeksi osoittautunutta ja laajapohjaisesti toteutettua alueellista kehittämistyötä ja Leader-toimintatapaa on tarpeen vahvistaa. Näin hyödynnetään maaseudun asukkaiden vahvaa yhteisöllisyyttä. 2.2 Valittu strategia ja sen painopisteet Strategia tähtää elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilymiseen, ympäristön tilan parantamiseen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tämän saavuttamiseksi tulee strategian vastata maamme pohjoisen, ilmastollisesti epäedullisen ja syrjäisen sijainnin ja runsasvesistöisyyden samoin kuin alhaisen väestötiheyden luomaan pysyvään haasteeseen maaseudun elinvoiman säilymisessä ja parantamisessa. Strategian tavoitteena on myös vastata ilmastonmuutoksen ja siihen sopeutumisen sekä sen torjumisen asettamaan haasteeseen. Tavoitteena on Suomen maaseudun pitäminen nykyistä vahvemmin mukana alueellisessa, kansallisessa ja kansainvälisessä kehityksessä globalisaation edetessä. Maaseudun kehittämisasetuksen toimilla on koko maassa keskeinen merkitys Suomen pohjoisissa oloissa olevan maatalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Maatalouden rinnalla kehittyvät monet maaseudun elinkeinot sekä yhä useammat paikkaan sitomattomat työt luovat edellytykset maaseudun asuttuna ja hoidettuna säilymiseen myös tulevaisuudessa. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden valinnassa ja varojen kohdentamisessa otetaan huomioon alueiden ja toimijoiden erilaisuus sekä niiden vahvuudet ja mahdollisuudet, heikkoudet ja uhat sekä niistä syntyneet tavoitteet koko Suomen alueellisesti tasapainoisen kehityksen edistämiseksi. Alueellisesti hyvin erilaisen maaseudun ongelmien huomioon ottamiseksi ja sitä koskevan kehittämistyön varmistamiseksi laaditaan alueelliset suunnitelmat, jotka ohjaavat toimintalinjojen 1 ja 3 strategisia painotuksia ja alueilla tehtäviä valintoja. Alueelliset ja paikalliset maaseudun kehittämissuunnitelmat liittyvät maakunnallisiin kehittämissuunnitelmiin, jotka ovat osa Suomen aluepoliittista järjestelmää. Harvaan asutun ja ydinmaaseudun kehittämistä tuetaan myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoituksellisilla painotuksilla. Lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa maaseudun kehittämisen haasteet ovat kaikkein suurimmat, Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varoja on muita alueita enemmän käytettävissä ja ne osaltaan tukevat myös maaseutualueilla tapahtuvaa kehittämistyötä. 13

15 14 Strategian painopistealueet ovat: 1. Maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla koko Suomessa: Turvataan Euroopan pohjoisimmassa maassa harjoitettavan monivaikutteisen maatalouden toimintaedellytykset ja jatkuvuus. Säilytetään maa- ja metsätalousmaa aktiivisessa ja kestävässä käytössä ja erityisesti ylläpidetään avoin, viljelty maaseutumaisema. Edistetään maa- ja metsätalouden ympäristönsuojelua, luonnon monimuotoisuutta ja maatalouden tuotantoeläinten hyvinvointia. Parannetaan maataloustuotannon rakennetta ja tuottavuutta ottamalla käyttöön uutta tuotantoteknologiaa, joka korvaa työpanosta ja alentaa yksikkökustannuksia. Parannetaan tuottavuutta myös viljelijöiden liiketoiminnallista osaamista lisäämällä. Tuotetaan ja jalostetaan kuluttajien toiveita vastaavia puhtaita ja laadullisesti korkeatasoisia tuotteita. Edistetään bioenergian tuotantoa ja käyttöä. 2. Yritysten kilpailukykyä, uutta yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoitumista suosiva ja kehittävä toiminta maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi: Kannustetaan innovatiivisuuteen tuotantomenetelmien sekä raaka-aineiden jalostuksen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Parannetaan maatalousyrittäjien mahdollisuuksia toimeentulon hankkimiseen myös muista maaseudun elinkeinoista. Parannetaan erityisesti naisten ja nuorten työllistymismahdollisuuksia. Vaikutetaan peruspalvelujen ja sitä täydentävän yksityisen palvelusektorin kehittämiseen sekä ikääntyvästä väestöstä huolehtimiseksi että uusien asukkaiden houkuttelemiseksi. 3. Paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen maaseudun elinvoiman ja elämänlaadun lisäämiseksi: Aktivoidaan maaseudun asukkaita osallistumaan oman elinympäristönsä kehittämiseen koko Suomessa toimivilla paikallisilla toimintaryhmillä ja voimistuvalla kylätoiminnalla. Edistetään yhteistyötä eri toimijoiden välillä alueellisilla, kansallisilla ja kansainvälisillä verkostoilla. Strategian kaikkia painopistealueita koskevat seuraavat periaatteet: paikallisuus, yhteistyö ja verkostoituminen sekä eri väestöryhmien tasavertaiset osallistumis- ja elinkeinomahdollisuudet; osaaminen sekä tutkimustiedon, innovaatioiden ja hyvien käytäntöjen käyttöönotto; kestävä kehitys ja erityisesti ympäristönsuojelu. Periaatteita sovelletaan linjattaessa tai toteutettaessa maaseudun kehittämisohjelmia. Painopistealueita edistetään maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantamisella (vähintään 11 prosenttia yhteisön rahoitusosuudesta), ympäristön ja maaseudun tilan parantamisella (enintään 76 prosenttia yhteisön rahoitusosuudesta) sekä maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamisella ja maaseutualueiden elämänlaadun parantamisella (vähintään 11 prosenttia yhteisön rahoitusosuudesta). Leader-toimintatapaa sovelletaan kaikilla painopistealueilla (vähintään 5 prosenttia yhteisön rahoitusosuudesta). Painopistealueet ja niitä koskevat periaatteet tukevat myös yhteisön uusia haasteita kuten ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen torjumista, uusiutuvia energialähteitä, vesienhoitoa, biologista monimuotoisuutta, maitoalan rakenneuudistusta sekä näihin liittyvien innovatiivisten toimien edistämistä ja maaseudun kytkeytymistä muuttuvaan tietoyhteiskuntaan. Strategiaa tukevat seuraavat maaseudun kehittämisohjelmissa kansallisena lisätukena tai niiden ulkopuolella kansallisesti rahoitettavat tukimuodot (arvio keskimääräisestä vuosittaisesta kansallisesta rahoituksesta ohjelmakaudella ): - pääosa maatalouden investoinneista ja osa nuorten viljelijöiden aloittamisen tukemisesta (100 miljoonaa euroa, josta 1/3 arvioidaan kohdistuvan liittymissopimuksen artiklan 141 mukaiselle alueelle ja 2/3 arvioidaan kohdistuvan liittymissopimuksen artiklan 142 mukaiselle alueelle); - metsätalouden investoinnit (60 miljoonaa euroa); - varhaiseläkejärjestelmä (lukuun ottamatta ohjelmakautta ) (110 miljoonaa euroa);

16 - maa- ja metsätalouden neuvontapalvelut, maatalousyrittäjän opintoraha ja elintarviketuotannon laatustrategiaa edistävä toiminta (3 miljoonaa euroa); - metsätalouden ympäristötuki, sisältäen metsätalousmaan Natura 2000-alueille maksettavan tuen, ja metsäluonnon hoitohankkeet (7 miljoonaa euroa); - luonnonhaittakorvauksen lisäosa (120 miljoonaa euroa); - kansalliseen maaseutupolitiikkaan liittyvät tutkimus- ja kehittämishankkeet (2-3 miljoonaa euroa). Edellä esitetystä poiketen Ahvenanmaan maa- ja metsätalousinvestoinnit toteutetaan pääosin Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelman kautta. Strategian painotuksilla tuetaan kansallisista lähtökohdista lähtien niitä avainalueita, jotka tuottavat eniten lisäarvoa myös yhteisön laajuisessa tavoitteiden asettelussa yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) ja sen muutoksen (2009/61/EY) mukaisten yhteisötason ensisijaisten tavoitteiden toteutumisessa. Kaikilla toimintalinjoilla otetaan erityisesti huomioon Lissabonin uudistetun strategian ja sitä toteuttavan kansallisen toimeenpano-ohjelman mukaisesti maaseutualueiden kasvua ja työllisyyttä tukevat toimenpiteet. Suomen kansallinen toimenpideohjelma Lissabonin strategian toteuttamiseksi tuo esille erityisesti mikrotalouden painoalueella kilpailukykyä ja tuottavuutta edistävät rakenneuudistukset, jotka liittyvät läheisesti maaseudun kehittämispolitiikkaan. Maaseudun kehittämispolitiikka tukee myös työllisyyspoliittisia tavoitteita, joissa yhtenä keskeisenä toimenpiteenä on väestön ikääntymiseen varautuminen. EU:n ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet energiankäytön tehostamiseksi, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä uusiutuvan energian edistämiseksi ohjaavat voimakkaasti Suomen ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jota koskevat strategiset tavoitteet koskevat kaikkia toimintalinjoja. Göteborgin tavoitteiden mukaista kestävän kehityksen periaatetta sovelletaan kattavasti strategiaa toteutettaessa. Pääpaino kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa on ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen kohdistettavilla toimenpiteillä (toimintalinja 2). Liitteessä 1 esitetään maaseudun kehittämisstrategian perus- ja vaikuttavuusindikaattorit MAASEUDUN KEHITTÄMISSTRATEGIA TOIMINTALINJOITTAIN SEKÄ UUDET HAASTEET Strategiaa ja sen painopistealueita toteutetaan toimintalinjoittain seuraavasti: Toimintalinja 1: Maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantaminen Maatalouden ja koko elintarvikkeiden tuotantoketjun kannattavuuden ja kilpailukyvyn kehitystä edistetään laaja-alaisesti, maatalouden alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen ja alueiden suhteellista kilpailukykyä hyödyntäen. Keskeinen haaste on tuottavuuden parantaminen ja markkinasuuntautuneisuuden lisääminen kaikilla maatalouden keskeisillä tuotannonaloilla. Maatalouden rakenteen kehittämisessä toimenpiteet kohdennetaan erityisesti perheviljelmiin ja niiden yhteistoimintayrityksiin. Erityinen huomio kiinnitetään tarpeeseen kehittää toiminnan organisoitumistapoja ja -muotoja, esimerkiksi maatilojen ja maaseutuyritysten yhteistyön hyödyntämisessä. Maatalouden ja koko elintarvikeketjun kehityksen edellytyksenä on koko toimialan tuottavuuden kasvu, jota tukee hyvin toimiva yhteistyö maatalouden, teollisuuden, tutkimuksen, neuvonnan ja koulutuksen välillä. Maatalouden merkitys puhtaiden ja turvallisten tuotteiden lähteenä on suomalaisille tärkeää. Koko elintarvikeketjun kattavaa laatutyötä vahvistetaan edelleen kansallisen elintarviketuotannon laatustrategian puitteissa. Myös luonnonmukaisen tuotannon elintarvikeketjua kehitetään markkinalähtöisesti. Luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden menekkiä edistetään kansallisin toimenpitein. Tutkimustulosten ja onnistuneiden innovatiivisten käytäntöjen hyödyntäminen tarjoavat kanavan maatalousalan kehittämiselle. Koulutuksella ja sitä tukevalla neuvonnalla lisätään maatalousyrittäjältä erityisesti yrityskoon kasvaessa edellytettäviä yritysjohdollisia valmiuksia, strategista ja muuta liiketoiminnallista osaamista ja toiminnallista suunnitelmallisuutta sekä ympäristötietoisuutta ja tietoisuutta tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä. Koulutus ja sitä tukeva neuvonta johtavat myös jatkuvaan

17 ammatilliseen kehittymiseen sekä lisäävät kykyä sopeutua ja parantavat edellytyksiä ottaa vastaan tulevat toimintaympäristön muutokset. Maatalouden jatkuvuuden turvaamiseksi nuoria viljelijöitä rohkaistaan tilanpidon aloittamiseen ja vastaavasti tuetaan iäkkäitä viljelijöitä maataloustuotannosta luopumisessa. Maataloustuotteiden lisäarvon ja tuotantoketjun kilpailukyvyn parantaminen edellyttää osaamisen, tuotteiden ja markkinoinnin kehittämistä kuluttajalähtöisesti sekä paikallisia että sitä laajempia markkinoita varten. Maaseututalouden kehityksen turvaamiseksi innovaatioiden käyttöönottoa tukevan toiminnan pääpaino on pienissä paikallisissa yrityksissä, pk-yrityksissä sekä yritysten, viljelijöiden ja asiantuntijoiden verkostoitumisessa. Kansallisen metsäohjelman (KMO 2015) tavoitteena on lisätä metsäteollisuuden kotimaisen ainespuun ja energiapuun vuotuista käyttöä sekä puutuoteteollisuuden jalostusarvoa ja huolehtia talousmetsien ympäristönhoidosta ja muista yksityismetsien ympäristönsuojeluun liittyvistä tarpeista. Energiapuun käytön lisääminen edistää samalla myös metsien hoitoa. Tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi metsänomistajien tietoja ja taitoja on edelleen lisättävä myös metsien hoidossa ja käytössä sekä metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Puualan kehitystä tuetaan metsäalan toimialakeskittymät kattavalla yhteistyöllä. Myös yksittäiselle puualan yrittäjälle kuten paikalliselle pienimuotoiselle huonekalu- ja rakennuspuusepänteollisuudelle luodaan mahdollisuuksia kehittää tuottavuuttaan ja kilpailukykyään myös laajempia markkinoita varten. Puuhun perustuvien uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen vaatii lisäksi innovatiivista yhteistyötä. Tilojen erikoistumisen jatkuessa maatalouden rakennekehitys edellyttää alueellisia toimia työnjaon ja yhteistoiminnan edistämiseksi sekä maaseudun uusien tuotantosuuntien kehittämiseksi. Energia-alalla olemassa olevien ja uusien alueellisten tuotantoketjujen ja toimialakeskittymien avulla luodaan uusia työ- ja toimeentulomahdollisuuksia maaseudulle. Maa- ja metsätilojen uusista tuotantosuunnista bioenergian tuotanto tulee olemaan keskeinen kehitystyön kohde mukaan lukien ravinnepäästöjä vähentävä karjanlannan käsittely ja hyödyntäminen. Karjanlannan hyötykäytössä voidaan yhdistää useita keskeisiä tavoitteita, kuten ravinnepäästöjen vähentäminen vesistöihin fosforin käyttöasteen parantuessa, uusiutuvan bioenergian käytön lisääminen sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentyminen. Karjanlannan aiheuttamien fosforimäärien paikallisten sijoitusongelmien ratkaisemiseksi toteutetaan kokonaan kansallisin varoin erillinen tutkimusohjelma Toimintalinjan 1 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Kehittää maatalouden päätuotantosuuntien tuottavuutta ja kilpailukykyä ja ehkäistä viljelijöiden ikärakenteen heikkenemistä perheviljelmien rakennekehitystä tukemalla. Edistää maatalouden muotojen ja toiminnan monipuolistumista. 2. Parantaa maatalous- ja luonnontuotteita jalostavien pk-yritysten kilpailukykyä (liha ja lihatuotteet, maito ja meijerituotteet, vihannekset, marjat, luonnonmarjat ja sienet). Kehittää puuenergian ja muiden uusiutuvien bioenergiamuotojen tuotantoa ja käyttöä. Vaikuttaa pienimuotoisen puunjalostuksen jalostusarvon kasvuun. Lisätä innovaatioihin perustuvien uusien tuotteiden, tuotantomenetelmien ja tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. 3. Kehittää maatalousyrittäjien liiketoiminnallista osaamista ja ympäristötietoisuutta sekä tietoisuutta tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä. Parantaa metsänomistajien tietoja ja taitoja metsien hoidossa ja käytössä sekä metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä.

18 17 Ensisijaiset alat, joille investoinnit fyysiseen ja henkilökohtaiseen pääomaan kohdistetaan, on kuvattu edellä olevissa tavoitteissa. Toimintalinjalla 1 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 60 prosenttia maatalouden rakennekehitykseen sekä vähintään 5 prosenttia tutkimuksen hyödyntämisen ja innovaatioiden edistämiseen erityisesti elintarvike-, puu- ja bioenergia-alojen kehittämiseksi. 5 Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan pääosin muiden edellä kuvattujen ensisijaisten tavoitteiden edistämiseen. Toimintalinjan 1 tavoitteiden mukaisista toimenpiteistä pääosa rahoitetaan kokonaan kansallisin varoin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ulkopuolella. Edellä esitetyn lisäksi Ahvenanmaan erityisenä tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen, uusyrittäjyyden ja yrittäjyyden edistäminen sekä innovaatioiden kehittäminen ja uusien markkinoiden luominen maa- ja metsätaloustuotteille. Toimintalinja 2: Ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen Avoimen ja hoidetun viljelymaiseman väheneminen uhkaa aiheuttaa maaseutumaiseman suurimmat muutokset. Maataloustuotannon jatkuminen tulee mahdollistaa huolimatta maataloustuotannolle pysyvistä, epäsuotuisista luonnonolosuhteista aiheutuvasta haitasta, josta seuraa korkeammat tuotantokustannukset ja alhaisemmat tuotot kuin suotuisammilla tuotantoalueilla. Tästä syystä maapinta-alaan nähden vähäisen maatalousmaan säilyminen kestävässä ja ympäristönäkökohdat huomioon ottavassa monivaikutteisessa ja monipuolisessa maataloustuotannossa on yksi keskeisistä tavoitteista. Samalla ylläpidetään maatalousympäristössä elävien kasvi- ja eläinlajien elinympäristöä. Maatalouskäytäntöjen tulee olla ympäristönäkökohdat huomioon ottavia ja niiden tulee ylläpitää maatalousmaan tuottokykyä sekä vähentää maataloustuotannon vesistökuormitusta. Hyvän ympäristön tilan säilyttämiseksi ja parantamiseksi tarvitaan pitkäjänteisiä, jatkuvia ja kattavia maatalouden ympäristönhoitotoimia. Tuotannon suunnittelussa ja harjoittamisessa tulee ottaa huomioon niistä aiheutuvat ympäristövaikutukset ja pyrkiä vähentämään ympäristöön haitallisella tavalla kohdistuvia toimintatapoja sekä edistää ympäristön tilaa kohentavien keinojen käyttöä. Erityisesti tulee varmistua siitä, että toimenpiteet kohdistetaan asianmukaisesti niille alueille, joilla maatalouden aiheuttama kuormitus on suurinta. Luonnonmukaista maataloustuotantoa tulee edistää markkinalähtöisesti ottaen huomioon tuotantotavan tavanomaista viljelytapaa vähäisempi vesistö- ja ilmastokuormitus sekä monimuotoisuutta lisäävät vaikutukset. Maatalouden ympäristötukijärjestelmän tulee kattaa koko Suomen alue. Eri lajien elinympäristökseen tarvitseman maatalousympäristön ylläpitämistä tulee edistää. Erityisesti on tärkeää säilyttää luonnonarvoiltaan merkittävät viljely-ympäristöt kuten Natura 2000-viljelysalueet. Kansallisella metsäohjelmalla edistetään ekologisesti kestävää metsätaloutta turvaamalla metsien biologinen monimuotoisuus ja huolehtimalla vesistöjen ja maaperän hyvästä kunnosta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Metsätaloudesta aiheutuvien vesistöpäästöjen vähentämiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Kansallisen metsäohjelman rinnalla valmisteltu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO ) toimenpiteineen on monimuotoisuuden turvaamisen tärkein työkalu. METSOohjelmalla pyritään pysäyttämään metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttamaan luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. Ohjelman sisältämät edistämistoimet perustuvat vapaaehtoisuuteen. 5 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti.

19 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla rahoitetaan kokonaan kansallisesti metsätalouden ympäristötuella erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilymistä ja hoitoa. Erityisen tärkeistä elinympäristöistä on säädetty metsälaissa (1093/1996). Lisäksi kansallisin varoin rahoitetaan metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi metsäluonnon hoitohankkeita. Sekä metsätalouden ympäristötuki että metsäluonnon hoitohankkeet koskevat myös Natura 2000-alueita. Koko maassa yksityismetsien monimuotoisuuden ylläpitämistä ja lisäämistä tuetaan kannustamalla metsänomistajia omaehtoiseen toimintaan. Metsien sertifiointijärjestelmä (PEFC) sisältää myös kriteerejä monimuotoisuuden ja muiden ympäristötekijöiden huomioimiseksi metsätaloudessa. Maatalousmaalla tuotettavan peltobioenergian määrää lisätään olemassa olevan peltoalan puitteissa ympäristöystävällisellä tavalla. Uuden pellon raivausta ei edistetä siitä syystä, että pellon raivaus vapauttaa hiilidioksidia maaperästä. Ympäristötuen toimenpiteillä edistetään monivuotisten kasvien viljelyä ja muokkauksen vähentämistä, jolloin vähennetään maan orgaanisen aineksen muuttumista hiilidioksidiksi ja lisätään hiilen sitoutumista maahan. Tavoitteena on myös edistää tuotantoeläinten hyvinvointia. Eläinsuojelullisten vähimmäisvaatimusten lisäksi muulla eläinten hyvinvoinnin edistämisellä ja hyvällä kohtelulla pystytään vastaamaan myös kuluttajien odotuksiin. 18 Toimintalinjan 2 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Ylläpitää arvokas avoin, viljelty maatalousmaisema kuten myös luonnonniityt ja -laitumet riippumatta siitä, tuotetaanko niillä elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita, uusiutuvaa bioenergiaa tai hoidetaanko niitä viljelemättöminä. 2. Vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä. Edistää maa- ja metsätalousmaalla tuotettavalla uusiutuvalla bioenergialla kasvihuonekaasujen vähentämistä sekä maaperän orgaanisen aineen ja hiilinieluvaikutuksen säilymistä. 3. Säilyttää maa- ja metsätalousympäristöjen luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti korostuu maatalous- ja metsäalueiden Natura 2000-verkoston säilyttäminen. Toimintalinjalla 2 käytettävästä yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan vähintään 50 prosenttia luonnonhaittakorvauksiin ja vähintään 40 prosenttia maatalouden ympäristötukeen. 6 Loput yhteisön rahoitusosuudesta kohdennetaan toimintalinjan muihin toimenpiteisiin (tuotantoeläinten hyvinvointi, eituotannolliset investoinnit ja maatalousmaan ensimmäinen metsitys). Natura 2000-verkoston maatalousmaalle maksettaviin tukiin arvioidaan kohdennettavan noin 1 prosenttia toimintalinjalla maksettavista tuista. Lisäksi Ahvenanmaalla on erityisenä tavoitteena ravinnevalumia vähentävien toimien tehostaminen, torjunta-aineiden käytön vähentäminen, markkinoille suunnatun luonnonmukaisen tuotannon osuuden lisääminen ja käyttö, luonnonlaidunten säilyttäminen ja uusien alueiden perustaminen ja tällä tavalla biologisen monimuotoisuuden edistäminen. Koska Ahvenanmaa on luokiteltu erityisistä luonnonhaitoista kärsiviin alueisiin, lisäksi painotetaan toimia maisemakuvan säilyttämiseksi. Toimintalinja 3: Maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen ja maaseutualueiden elämänlaatu Maaseudun yritystoiminnan kehittäminen ja maaseudun yhteisöllinen kehittämistyö sekä asukkaiden omaa aktiivisuutta tukevan paikallisen toiminnan edistäminen toteutetaan alueellisia vahvuuksia hyödyntäen. Näin 6 Toimenpiteiden välinen tasapaino on määritelty maaseudun kehittämistä koskevista yhteisön strategisista suuntaviivoista annetun neuvoston päätöksen (2006/144/EY) liitteessä olevan kohdan 3.3 ja komission kansallisen strategiasuunnitelman laatimisesta antamien ohjeiden mukaisesti.

20 voidaan varmistaa kaikkien maaseutualueiden erilaisuuden huomioon ottaminen. Tavoitteena on aktiivinen maaseutu, joka houkuttelee uusia yrityksiä ja niiden tarjoamien työpaikkojen avulla uusia pysyviä samoin kuin osa-aikaisia asukkaita ja saa aikaan myönteisen ketjureaktion maaseudun vetovoiman lisäämiseksi asuinympäristönä. Maaseudun vetovoimaa lisäävät myös asumisen laatu ja Suomelle yleinen vapaa-ajan asuntojen laaja käyttö toisena asumismuotona sekä ympäristön puhtaus, turvallisuus ja viihtyisyys. Erityisesti harvaan asutun maaseudun kehittämiskohteita ovat luonnonvarojen ja maaseutumaiseman hyödyntämiseen sekä ympäristönhoitoon liittyvä yrittäjyys kuten muun muassa matkailu- ja hyvinvointipalvelut, uusiutuvien energiavarojen käyttö sekä puuraaka-aineen ja luonnontuotteiden jalostaminen. Natura 2000-alueiden sekä muiden arvokkaiden luonto- ja maisemakohteiden hoito- ja käyttösuunnitelmien laatimisessa vaikutetaan maaseutualueiden luonnonsuojeluun. Harvaan asutulla maaseudulla on myös edistettävä erilaisia asumismuotoja ja etätyön tekemistä. Toimivat tie- ja tietoverkot ovat perusedellytys, joiden hyödyntämisellä kehitetään harvaan asuttua maaseutua. Maaseudun elinkeinorakennetta uudistetaan käyttäen hyväksi parasta mahdollista asiantuntemusta, osaamista ja innovatiivisuutta kunkin alueen kilpailukykyisten toimialojen kehittämisessä tukemalla samalla tasapuolisesti pienten maaseudun yritysten kehittämistä. Tavoitteena on lisätä maatilojen monitoimisuutta, mikä korostuu erityisesti niillä alueilla, joilla maatalouden rakennekehitykselle on vain rajatut mahdollisuudet. Puuenergia, ennen muuta metsähake, on lämpöenergian lähteenä merkittävin energialähde paikallisessa ja alueellisessa bioenergian tuotannossa. Energiapuun ja muun bioenergian kasvava kysyntä ja hyödyntäminen tarjoavat maaseudulle uutta yrittäjyyttä ja työtä. Pienet ja mikroyritykset kehittävät kilpailukykyään lähinnä osaamisen lisäämisellä sekä yhteistyön ja verkostoitumisen keinoin. Alueelliset ja suurehkoja alueita kattavat laajat toimialakohtaiset hankkeet ovat tärkeitä mm. maaseudun matkailun edistämisessä ja monilla muilla toimialoilla, joilla verkostoituminen parantaa menestymisen mahdollisuuksia. Yritystoiminnan elinkaaren eri vaiheisiin sovitettavien osaamisen, palvelujen, tuotekehityksen ja markkinoinnin edistämiseksi tarvittavan rahoituksen tulee olla maaseudun yritysten saatavilla. Työllisyyden ja toimeentulon sekä maaseudun oman palvelutarjonnan varmistamiseksi palvelualan kehittämisellä on erityismerkitys. Palveluala tarjoaa uusia työtilaisuuksia erityisesti maaseudun nuorille ja naisille esimerkiksi hyvinvoinnin, matkailun, kulttuurin ja etätyön aloilla. Tärkein elämänlaatuun vaikuttava voima on aktiiviset ja osaavat maaseudun asukkaat. Maaseudun asukkaiden määrän vähenemistä ja sen väestörakenteen heikkenemistä pyritään ehkäisemään lisäämällä väestön ja erityisesti naisten ja nuorten osaamista ja hyvinvointia neuvonnalla ja koulutuksella sekä uusilla osallistumismuodoilla ja työtilaisuuksilla. Naisten ja nuorten työllistyminen maaseudulla on olennaista maaseudun elinvoiman säilyttämisessä. Paikalliset kehittämissuunnitelmat ja niiden toteuttamisesta vastaavat toimintaryhmät pystyvät tarttumaan maamme harvaan asuttujen alueiden ongelmiin kokoamalla asukkaat, yritykset, kunnat ja yhdistykset yhteen kylien ja muiden vastaavien asuinalueiden kehittämiseksi sekä luomalla myös välttämättömiä yhteyksiä maaseudun ja kaupungin välillä. Erityisesti työllisyyden kohentamisessa hyödynnetään maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta. Leader-toimintatavalla on erityinen rooli maaseudun asukkaiden ja erityisesti naisten ja nuorten saamisessa mukaan maaseudun kehitystyöhön. Maaseudulla on paljon työtilaisuuksia, joista ei yksinään synny yritystoimintaa eikä pysyviä, kokoaikaisia työpaikkoja, mutta sopimuspohjaisten, yhteisöllisten ratkaisujen kautta ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia maaseudun kehittämiselle. 19 Toimintalinjan 3 ensisijaisia tavoitteita ovat: 1. Hidastaa harvaan asutun ja ydinmaaseudun väkiluvun vähenemistä sekä vaikuttaa työllisyyden paranemiseen samassa suhteessa koko maassa. 2 Tukea maaseudun yritysten ja työpaikkojen määrän lisääntymistä ja elinkeinojen monipuolistumista. Vahvistaa naisten ja nuorten osuutta elinkeinotoiminnassa. Edistää uusien innovaatioiden ja tuotekehityksen hyödyntämistä työtilaisuuksien luomiseksi maaseudulle. Lisätä maaseudun osaamista yrittäjyyden sekä tietotekniikan ja muun teknologian alueilla.

Suomen maaseudun kehittämisstrategia 2007-2013

Suomen maaseudun kehittämisstrategia 2007-2013 Suomen maaseudun kehittämisstrategia 2007-2013 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukainen

Lisätiedot

Maaseutupolitiikka Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriö

Maaseutupolitiikka Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriö Maaseutupolitiikka Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö Lähes puolet suomalaisista asuu maaseudulla Lähes puolet väestöstä asuu maaseudulla. Suomi on myös hyvin harvaan asuttu maa. Asukastiheys on keskimäärin

Lisätiedot

Maaseutuohjelma vartissa. Leader-ryhmien puheenjohtajat 7.4.2015 Taina Vesanto

Maaseutuohjelma vartissa. Leader-ryhmien puheenjohtajat 7.4.2015 Taina Vesanto Maaseutuohjelma vartissa Leader-ryhmien puheenjohtajat 7.4.2015 Taina Vesanto Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet EU:n yhteisen maatalouspolitiikan on vastattava uusiin haasteisiin ruoan, luonnonvarojen

Lisätiedot

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 Tietosivu

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 Tietosivu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 Tietosivu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 hyväksyttiin Euroopan komissiossa virallisesti joulukuun 12. päivänä 2014. Kehittämisohjelmassa

Lisätiedot

Maaseudun kehittämisohjelma 2014 2020

Maaseudun kehittämisohjelma 2014 2020 Maaseudun kehittämisohjelma 2014 2020 Maatilojen investointi- ja aloitustuet uudella ohjelmakaudella Sanna Koivumäki Maa- ja metsätalousministeriö, Maaseudun kehittämisyksikkö Neuvoston ja parlamentin

Lisätiedot

Mitä tuleva maaseudun ohjelmakausi tuo mukanaan? Yhdistysten erityistuki-info 21.5.2013 Ulla Mehto-Hämäläinen

Mitä tuleva maaseudun ohjelmakausi tuo mukanaan? Yhdistysten erityistuki-info 21.5.2013 Ulla Mehto-Hämäläinen Mitä tuleva maaseudun ohjelmakausi tuo mukanaan? Yhdistysten erityistuki-info 21.5.2013 Ulla Mehto-Hämäläinen Ohjelmakausi 2014-2020 EU:n kaikkia rahastoja koskevat strategiset tavoitteet: älykäs, kestävä

Lisätiedot

Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos

Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän muutos maaseutupitäjästä osaksi Helsingin seutua Mäntsälän yritystoiminta

Lisätiedot

EU:n rakennerahastot ja ohjelmat ohjelmakaudella 2007 2013

EU:n rakennerahastot ja ohjelmat ohjelmakaudella 2007 2013 EU:n rakennerahastot ja ohjelmat ohjelmakaudella 2007 2013 ylitarkastaja Kirsi Viljanen maa- ja metsätalousministeriö Elintarvikeyrittäjyyden kehittämisen hankeseminaari 24.11.2005 Hki, Messukeskus EU

Lisätiedot

Maaseudun biokaasu- ja biodieseltuotannon tuet

Maaseudun biokaasu- ja biodieseltuotannon tuet Maaseudun biokaasu- ja biodieseltuotannon tuet BIOKAASU JA BIODIESEL Uusia mahdollisuuksia maatalouteen - seminaari 15.11.2007 Juha S. Niemelä Keski-Suomen TE-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma

Lisätiedot

Vanhojen rakennusten uusiokäyttö maaseudulla

Vanhojen rakennusten uusiokäyttö maaseudulla Vanhojen rakennusten uusiokäyttö maaseudulla Juhlatalo Majakoski 30.1.2014 Ulla Mehto-Hämäläinen Keski-Suomen ELY-keskus Valtion aluehallinto Elinkeinot, työvoima, osaaminen, kulttuuri Liikenne ja infrastruktuuri

Lisätiedot

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020. Maaseuturahoituksen uudet tuulet. Toimialojen rahoitusseminaari 2016 Helsinki 11.-12.5.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020. Maaseuturahoituksen uudet tuulet. Toimialojen rahoitusseminaari 2016 Helsinki 11.-12.5. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Maaseuturahoituksen uudet tuulet Toimialojen rahoitusseminaari 2016 Helsinki 11.-12.5.2016 Ylitarkastaja Juuso Kalliokoski Maa- ja metsätalousministeriö Sivu 1

Lisätiedot

Pk -bioenergian toimialaraportin julkistaminen. Toimialapäällikkö Markku Alm Bioenergiapäivät 23.11.2010 Helsinki

Pk -bioenergian toimialaraportin julkistaminen. Toimialapäällikkö Markku Alm Bioenergiapäivät 23.11.2010 Helsinki Pk -bioenergian toimialaraportin julkistaminen Toimialapäällikkö Markku Alm Bioenergiapäivät 23.11.2010 Helsinki Bioenergian toimialaa ei ole virallisesti luokiteltu tilastokeskuksen TOL 2002 tai TOL 2008

Lisätiedot

Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015. ILMASE työpaja 6.11.2012

Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015. ILMASE työpaja 6.11.2012 Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015 ILMASE työpaja 6.11.2012 Erikoistutkija Pasi Rikkonen, KTT, MMM(agr.) MTT taloustutkimus Ilmasto- ja energiapolitiikan

Lisätiedot

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoitus puuenergiaan

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoitus puuenergiaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoitus puuenergiaan nvm Sirpa Karjalainen Monenlaiset mikroyritykset Maatilakytkentäisille mikroyrityksille on myönnetty tukea mm. matkailualan investointeihin

Lisätiedot

Manner Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014 2020

Manner Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014 2020 Manner Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014 2020 Maakunnan yhteistyöryhmä 8.12.2014 Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet EU:n yhteisen maatalouspolitiikan on vastattava uusiin haasteisiin ruoan, luonnonvarojen

Lisätiedot

Ajakohtaista Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Timo Lehtiniemi Yksikön päällikkö Maaseutu ja energia yksikkö

Ajakohtaista Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Timo Lehtiniemi Yksikön päällikkö Maaseutu ja energia yksikkö Ajakohtaista Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta Timo Lehtiniemi Yksikön päällikkö Maaseutu ja energia yksikkö 1 Loppukauden 2007-2013 kuulumisia POPELYn maaseuturahaston rahoituskiintiöstä ei ole jäämässä

Lisätiedot

Miten mitata alkutuotannon ympäristövaikutuksia

Miten mitata alkutuotannon ympäristövaikutuksia Miten mitata alkutuotannon ympäristövaikutuksia Kati Berninger 29.11. 2010 Millainen on hyvä indikaattori Indikaattori = muuttuja joka kuvaa asiaa, jota ei voida suoraan mitata Hyvä indikaattori kuvaa

Lisätiedot

Iloa ja innovaatioita - Rieska-Leaderin strategia 2014-2020

Iloa ja innovaatioita - Rieska-Leaderin strategia 2014-2020 Rieska Iloa ja innovaatioita - Rieska-Leaderin strategia 2014-2020 Strategian pääkohdat 1. Toiminta-alue 2. SWOT 3. Painopisteet 4. Toimenpiteet 5. Tavoitteet 6. Rahoitus 7. Visio Aluemuutos 2014, kun

Lisätiedot

Maaseuturahaston mahdollisuudet 2014-2020

Maaseuturahaston mahdollisuudet 2014-2020 Maaseuturahaston mahdollisuudet 2014-2020 Satakunnan rahoitusinfo Pori 5.6.2014 Satakunnan ELY-keskus, Aluekehitysyksikkö, Timo Pukkila 6.6.2014 1 Maaseuturahasto Satakunnassa 2007-2013 Satakunnan ELY-keskus

Lisätiedot

KANGASLAHTI MAISEMANHOITOSUUNNITELMA

KANGASLAHTI MAISEMANHOITOSUUNNITELMA KANGASLAHTI MAISEMANHOITOSUUNNITELMA Kehittämisyhdistys Kalakukko ry Varpu Mikola 2009 Sisältö Maisemanhoidon tavoitteet 3 Maisemanhoidon painopisteet 5 Maisemanhoitotoimenpiteet 6 Viljelymaisema 6 Avoimena

Lisätiedot

BIOTALOUS- TARVITAANKO MAASEUTUALUEILLA KAAVOITUSTA?

BIOTALOUS- TARVITAANKO MAASEUTUALUEILLA KAAVOITUSTA? BIOTALOUS- TARVITAANKO MAASEUTUALUEILLA KAAVOITUSTA? 3.9.2015. Iisalmi MAL verkostopäivä maaseudun suunnittelusta ja kaavoituksesta Yliarkkitehti Raija Seppänen Maa- ja metsätalousministeriö/ Maaseudun

Lisätiedot

ILMASTOSTRATEGIA JA SEN TAVOITTEET. Hannu Koponen 21.9.2011

ILMASTOSTRATEGIA JA SEN TAVOITTEET. Hannu Koponen 21.9.2011 ILMASTOSTRATEGIA JA SEN TAVOITTEET Hannu Koponen 21.9.2011 Sektorikohtaiset tavoitteet vuoteen 2020 Vertailuvuosi 2004-2006 Liikenne -30% Lämmitys -30% Sähkönkulutus -20% Teollisuus ja työkoneet -15% Maatalous

Lisätiedot

kansallinen metsäohjelma Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä

kansallinen metsäohjelma Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä kansallinen metsäohjelma 2015 Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä Hyvinvointia metsistä Metsät ja niiden kestävä käyttö ovat Suomen biotalouden kasvun perusta. Metsät ovat Suomen merkittävin

Lisätiedot

Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma. Keski-Suomen ELY-keskus Ylijohtaja Juha S. Niemelä

Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma. Keski-Suomen ELY-keskus Ylijohtaja Juha S. Niemelä Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma Keski-Suomen ELY-keskus Ylijohtaja Juha S. Niemelä Kumppanuussopimus kokoaa rahastojen tulostavoitteet ja yhteensovituksen Landsbygdsutvecklings

Lisätiedot

Vihreä, keltainen, sininen ja punainen biotalous

Vihreä, keltainen, sininen ja punainen biotalous Vihreä, keltainen, sininen ja punainen biotalous MMM:n tiekartta biotalouteen 2020 1 MMM:n hallinnonalan strategiset päämäärät Pellot, metsät, vedet, kotieläimet sekä kala- ja riistakannat ovat elinvoimaisia

Lisätiedot

Biokaasutuotannon tuet. Maa- ja metsätalousministeriö

Biokaasutuotannon tuet. Maa- ja metsätalousministeriö Biokaasutuotannon tuet Maa- ja metsätalousministeriö MMM Biokaasutuotannon tuet Maatilainvestoinnit Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007-2013 Bioenergiatuotannon avustus TEM Syöttötariffi Energiatuki

Lisätiedot

Ruokaketjun yrittäjyys ja maaseudun kehittäminen

Ruokaketjun yrittäjyys ja maaseudun kehittäminen Ruokaketjun yrittäjyys ja maaseudun kehittäminen Pellolta haarukkaan Keskisuomalaisen ruokaketjun kehittäminen 2014-2020 Käynnistysseminaari ja tulevaisuustyöpaja 21.5.2012 Ulla Mehto-Hämäläinen Ohjelmakausi

Lisätiedot

EU-maaseutupolitiikan suuntaviivat ja Suomen ohjelma vuosille 2007-2013

EU-maaseutupolitiikan suuntaviivat ja Suomen ohjelma vuosille 2007-2013 MAASEUTURAKENTAMISEN SUUNNITTELUN AJANKOHTAISPÄIVÄ 3.2.2009 EU-maaseutupolitiikan suuntaviivat ja Suomen ohjelma vuosille 2007-2013 C-G Mikander, Maaseutuvirasto Sivu 1 4.2.2009 EU:n maaseutupolitiikka

Lisätiedot

LAPIN MAATALOUDEN NYKYTILA JA TULEVAISUUDENNÄKYMIÄ

LAPIN MAATALOUDEN NYKYTILA JA TULEVAISUUDENNÄKYMIÄ LAPIN MAATALOUDEN NYKYTILA JA TULEVAISUUDENNÄKYMIÄ Lapin maaseutufoorumi Rovaniemi 9.11.2010 Leena Rantamäki-Lahtinen ja Hilkka Vihinen LATU-hanke / MTT Taloustutkimus Nykytila ja tulevaisuudennäkymiä

Lisätiedot

KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020. ICT JA ELEKTRONIIKKA http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia

KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020. ICT JA ELEKTRONIIKKA http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020 ICT JA ELEKTRONIIKKA http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia Kainuun ilmastostrategia 2020-projekti valmistellaan maakunnallinen strategia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi

Lisätiedot

Leader! http://leadersuomi.fi/

Leader! http://leadersuomi.fi/ Leader! http://leadersuomi.fi/ Leader Karhuseutu perustettu 1997 jäseniä yli 200 4 työntekijää toimisto Porissa hallitus 1+9 alueellinen edustus kolmikanta Ohjelmakausi 2007-2013 194 rahoitettua hanketta

Lisätiedot

Solidaarinen maatalous. Sosiaalifoorumi 2.4.2011 Jukka Lassila

Solidaarinen maatalous. Sosiaalifoorumi 2.4.2011 Jukka Lassila Solidaarinen maatalous Sosiaalifoorumi 2.4.2011 Jukka Lassila Työn arvotus Ruoan tuotanto 5 /h Jatkojalostus 10 /h Edunvalvonta 0-15 /h Luomenauraus ym. 20 /h Luennot 40-50 /h Maatila nykymalli Tuotantopanos

Lisätiedot

Maaseuturahaston ja vähän muidenkin rahoitusmahdollisuuksista hanketreffit kulttuuri+ hyvinvointi 27.5.2014

Maaseuturahaston ja vähän muidenkin rahoitusmahdollisuuksista hanketreffit kulttuuri+ hyvinvointi 27.5.2014 Maaseuturahaston ja vähän muidenkin rahoitusmahdollisuuksista hanketreffit kulttuuri+ hyvinvointi 27.5.2014 Kukka Kukkonen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Sivu 1 28.5.2014 Pohjois-Pohjanmaan maaseutustrategian

Lisätiedot

Rauno Kuha. Lapin keskikokoisten maatilojen tulevaisuus. Leena Rantamäki-Lahtinen leena.rantamaki-lahtinen@mtt.fi

Rauno Kuha. Lapin keskikokoisten maatilojen tulevaisuus. Leena Rantamäki-Lahtinen leena.rantamaki-lahtinen@mtt.fi Rauno Kuha Lapin keskikokoisten maatilojen tulevaisuus Leena Rantamäki-Lahtinen leena.rantamaki-lahtinen@mtt.fi Taustaa Maaseudun ja maatalouden toimintaympäristö on muuttumassa nopeasti. Maapallon kasvava

Lisätiedot

Kasvun eväät MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA 2007 2013

Kasvun eväät MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA 2007 2013 Kasvun eväät MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA 2007 2013 Sisällys 3...Jaettu hyvä vahvistaa maaseutua 4...Maaseutu on palveluja ja yritystoimintaa 5...Maaseudun kehittämisen painopisteet 6...Maaseudun

Lisätiedot

Ihmisen paras ympäristö Häme

Ihmisen paras ympäristö Häme Ihmisen paras ympäristö Häme Hämeen ympäristöstrategia Hämeen ympäristöstrategia on Hämeen toimijoiden yhteinen näkemys siitä, millainen on hyvä hämäläinen ympäristö vuonna 2020. Strategian tarkoituksena

Lisätiedot

METSÄSEKTORI TUOTTAA JA TYÖLLISTÄÄ

METSÄSEKTORI TUOTTAA JA TYÖLLISTÄÄ METSÄSEKTORI TUOTTAA JA TYÖLLISTÄÄ Tämä kalvoesitys pohjautuu Pellervon taloustutkimuksen (PTT) Metsäsektorin merkitys aluetalouksissa tutkimukseen Esitys on päivitetty versio vuonna 27 ilmestyneestä kalvosarjasta

Lisätiedot

JOUTSAN KUNNAN TOIMINTAPERIAATTEET, TOIMINTA-AJATUS, VISIO JA STRATEGIA.

JOUTSAN KUNNAN TOIMINTAPERIAATTEET, TOIMINTA-AJATUS, VISIO JA STRATEGIA. JOUTSAN KUNNAN TOIMINTAPERIAATTEET, TOIMINTA-AJATUS, VISIO JA STRATEGIA. JOUTSAN KUNNAN TOIMINTAPERIAATTEET Joutsan kunta toimii aktiivisesti ja tulevaisuushakuisesti sekä etsii uusia toimintatapoja kunnan

Lisätiedot

Uusiutuva energia ja hajautettu energiantuotanto

Uusiutuva energia ja hajautettu energiantuotanto Uusiutuva energia ja hajautettu energiantuotanto Seminaari 6.5.2014 Veli-Pekka Reskola Maa- ja metsätalousministeriö 1 Esityksen sisältö Uudet ja uusvanhat energiamuodot: lyhyt katsaus aurinkolämpö ja

Lisätiedot

Maaseudun kehittämisen yritysrahoitustoimenpiteet ohjelmakaudella 2014-2020

Maaseudun kehittämisen yritysrahoitustoimenpiteet ohjelmakaudella 2014-2020 Maaseudun kehittämisen yritysrahoitustoimenpiteet ohjelmakaudella 2014-2020 ELY-keskus Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet EU:n yhteisen maatalouspolitiikan on vastattava uusiin haasteisiin ruoan, luonnonvarojen

Lisätiedot

Maatalouden vesiensuojelu (MaSu) Johanna Ikävalko

Maatalouden vesiensuojelu (MaSu) Johanna Ikävalko Maatalouden vesiensuojelu (MaSu) Johanna Ikävalko Asiantuntijatyöryhmä Maa- ja metsätaloustuottajainkeskusliitto MTK ry Leena Ala-Orvola, Markus Eerola, Johanna Ikävalko, Ilpo Markkola, Jaakko Nuutila,

Lisätiedot

Hiilineutraalin energiatulevaisuuden haasteet

Hiilineutraalin energiatulevaisuuden haasteet Hiilineutraalin energiatulevaisuuden haasteet Jukka Leskelä Energiateollisuus ry Energiateollisuuden ympäristötutkimusseminaari 1 Energia on Suomelle hyvinvointitekijä Suuri energiankulutus Energiaintensiivinen

Lisätiedot

MMM:n rooli Happamien Sulfaattimaiden haittojen vähentämisessä

MMM:n rooli Happamien Sulfaattimaiden haittojen vähentämisessä MMM:n rooli Happamien Sulfaattimaiden haittojen vähentämisessä Happamat sulfaattimaat seminaari, Vaasa 10.9.2008 Tiina Pääsky Maa- ja metsätalousministeriö MMM Turvataan maa- ja metsätalouden harjoittamisen

Lisätiedot

Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu. Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja

Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu. Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja Komission esitykset tulevan rakennerahastokauden osalta

Lisätiedot

kannattava elinkeino?

kannattava elinkeino? Onko huomisen metsänomistus kannattava elinkeino? Päättäjien 28. Metsäakatemia Maastojakso, Nakkila, Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. Metsänomistajaryhmien

Lisätiedot

Kansallinen suo- ja turvemaiden strategia. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Säätytalo 23.10.2009 Veikko Marttila, Maa- ja metsätalousministeriö

Kansallinen suo- ja turvemaiden strategia. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Säätytalo 23.10.2009 Veikko Marttila, Maa- ja metsätalousministeriö Kansallinen suo- ja turvemaiden strategia Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Säätytalo 23.10.2009 Veikko Marttila, Maa- ja metsätalousministeriö Strategiatyön taustaa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava: turvetuotantovarausten

Lisätiedot

Maaseudun kehittämisrahoitus ohjelmakaudella 2007-2013 TE-keskus Maaseutuosasto. Maaseutuosasto/Lapin TE-keskus

Maaseudun kehittämisrahoitus ohjelmakaudella 2007-2013 TE-keskus Maaseutuosasto. Maaseutuosasto/Lapin TE-keskus Maaseudun kehittämisrahoitus ohjelmakaudella 2007-2013 TE-keskus Maaseutuosasto Sivu 1 syys 2007 Kehittämisen lähtökohdat Ohjelmallista toimintaa: Euroopan maaseuturahasto Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma

Lisätiedot

ITÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA. Itä-Suomen ohjelmallisen kehittämisen kokonaisuus

ITÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA. Itä-Suomen ohjelmallisen kehittämisen kokonaisuus ITÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA Itä-Suomen ohjelmallisen kehittämisen kokonaisuus ITÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA Itä-Suomen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen strategia (EAKR, ESR) Itä-Suomen kilpailukyky-

Lisätiedot

HEVOSALA JA MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA. Ypäjä 21.5.2010 Reijo Martikainen Maaseutuvirasto Maaseudun kehittämisosasto

HEVOSALA JA MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA. Ypäjä 21.5.2010 Reijo Martikainen Maaseutuvirasto Maaseudun kehittämisosasto HEVOSALA JA MANNER-SUOMEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA Ypäjä 21.5.2010 Reijo Martikainen Maaseutuvirasto Maaseudun kehittämisosasto LINJA 1 Maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn kehittäminen osaaminen (koulutus)

Lisätiedot

Bioenergian tulevaisuus Lapissa, avaus Rovaniemi, 9.10.2014

Bioenergian tulevaisuus Lapissa, avaus Rovaniemi, 9.10.2014 13.10.2014 Bioenergian tulevaisuus Lapissa, avaus Rovaniemi, 9.10.2014 Heli Viiri aluejohtaja Suomen metsäkeskus, Lappi Puun käyttö Suomessa 2013 Raakapuun kokonaiskäyttö oli viime vuonna 74 milj. m3,

Lisätiedot

METSÄSEKTORI SUOMESSA JA KYMENLAAKSOSSA

METSÄSEKTORI SUOMESSA JA KYMENLAAKSOSSA METSÄSEKTORI SUOMESSA JA KYMENLAAKSOSSA Suomi KOKO SUOMI ON HYVIN METSÄINEN Metsää* on maapinta-alasta 86 %. Mikäli mukaan ei lasketa joutomaata**, metsän osuus maapinta-alasta on 67 %. Metsän osuus maapinta-alasta

Lisätiedot

Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Satakunnassa

Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Satakunnassa Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Satakunnassa KTM Leena Viitaharju leena.viitaharju@helsinki.fi, 4.12.2014 Pori Satakunta Sikses parhaita makuelämyksiä 9.10.2013 1 Yleisenä tavoitteena Suomessa

Lisätiedot

Maatalouden vesiensuojelu EU- Suomessa. Petri Ekholm Suomen ympäristökeskus

Maatalouden vesiensuojelu EU- Suomessa. Petri Ekholm Suomen ympäristökeskus Maatalouden vesiensuojelu EU- Suomessa Petri Ekholm Suomen ympäristökeskus MYTVAS - Maatalouden ympäristötuen vaiku@avuuden seurantatutkimus MYTVAS 1: 1995-1999 MYTVAS 2: 2000-2006 MYTVAS 3: 2007-2013,

Lisätiedot

Kansallinen energiaja ilmastostrategia

Kansallinen energiaja ilmastostrategia Kansallinen energiaja ilmastostrategia Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Petteri Kuuva Tervetuloa Hiilitieto ry:n seminaariin 21.3.2013 Tekniska, Helsinki Kansallinen energia- ja ilmastostrategia

Lisätiedot

Hyödykkeet ja tuotannontekijät

Hyödykkeet ja tuotannontekijät Hyödykkeet ja tuotannontekijät Hyödyke = tavara tai palvelu Hyödyke Kulutushyödyke Investointihyödyke Kestokulutushyödyke -Esim. autot ja kodinkoneet Kertakulutushyödyke -Esim. ruoka, sanomalehdet, vaatteet,

Lisätiedot

Maakuntaohjelman seurantaindikaattorit

Maakuntaohjelman seurantaindikaattorit Timo Vesiluoma, Krista Tupala, Katja Laitinen, Saku Vähäsantanen 11.4.2016 1. Muuttoliike ja väestö Lähtöarvo 2014 2015* 2016* 2017* Väkiluku v. 2013 224 556 223 983 223 381 222 887 222 431 Tavoite vähintään

Lisätiedot

Suomalaisen työpolitiikan linja

Suomalaisen työpolitiikan linja Suomalaisen työpolitiikan linja - Työmarkkinoiden muutostilanne ja haasteet - Suomalaisen työpolitiikan kokonaisuus ja tavoitteet - Suomen työmarkkinareformin lähtökohtia - Hallituksen periaatepäätös Työministeri

Lisätiedot

Suomen maatalouden muutos EU-aikana

Suomen maatalouden muutos EU-aikana Suomen maatalouden muutos EU-aikana Professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Latokartanonkaari 9 00790 Helsinki, Finland e-mail: jyrki.niemi@mtt.fi Mitä suomalaisessa maa-

Lisätiedot

Tulossuunnittelu 2016-2019 Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Strategiset valinnat

Tulossuunnittelu 2016-2019 Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Strategiset valinnat Kaakkois-Suomen ELY-keskus Strategiset valinnat Tulossopimusesityksen pitkän aikavälin strategiset tavoitteet Rajallinen määrä asioita Linjassa hallitusohjelman ja sen kärkihankkeiden kanssa Linjassa maakuntaohjelmien

Lisätiedot

Vaasan seudun viestinnän tavoitteet

Vaasan seudun viestinnän tavoitteet Vaasan seudun viestinnän tavoitteet 202020 Vakioidaan Vaasan seudun imago Suomen seutujen kuuden kärkeen Luodaan kansallisesti vahva kuva Vaasan seudusta erityisesti tekniikan alan osaajien työllistäjänä.

Lisätiedot

Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä

Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä Sosiaalialan osaamiskeskuspäivät Pyhätunturi 27.8.2009 Heikki Eskelinen Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos 1. Johdanto

Lisätiedot

Kylät maaseutupolitiikan kokonaisuudessa

Kylät maaseutupolitiikan kokonaisuudessa VOIMISTUVAT KYLÄT -kampanja 2010-2012 Voimistuvat kylät-kampanja 14.-15.10.2011 Etelä-Karjala, Imatra Kylät maaseutupolitiikan kokonaisuudessa Eero Uusitalo professori, maaseutuneuvos, YTR:n pääsihteeri

Lisätiedot

TEM:n politiikkojen kosketuksia maaseutuun: mitä ja miksi. Hilkka Vihinen Helsinki 26.1.2010

TEM:n politiikkojen kosketuksia maaseutuun: mitä ja miksi. Hilkka Vihinen Helsinki 26.1.2010 TEM:n politiikkojen kosketuksia maaseutuun: mitä ja miksi Hilkka Vihinen 26.1.2010 Sisältö Miksi? TEM:n hallinnonala: Miten löytää maaseutu? Asutut neliökilometriruudut Miksi maaseutunäkökulma? Suomi on

Lisätiedot

Metsäpolitiikan suunta ja toimeenpano: Hallitusohjelma ja Kansallinen metsästrategia 2025

Metsäpolitiikan suunta ja toimeenpano: Hallitusohjelma ja Kansallinen metsästrategia 2025 Metsäpolitiikan suunta ja toimeenpano: Hallitusohjelma ja Kansallinen metsästrategia 2025 Metsäneuvos Marja Kokkonen MMM/LVO/MBY Puuta liikkeelle ja luontopolitiikkaa luottamuksella seminaari 14.10.2015

Lisätiedot

Näkökulmia Helsingin seudun ja Espoon työmarkkinoihin ja talousnäkymiin

Näkökulmia Helsingin seudun ja Espoon työmarkkinoihin ja talousnäkymiin Espoo Valtuuston seminaari 22.4.2015 Seppo Laakso, Näkökulmia Helsingin seudun ja Espoon työmarkkinoihin ja talousnäkymiin Helsingin seudun kasvu 2000-luvulla Bruttokansantuote v. 2010 hinnoin, Ind.2000=100

Lisätiedot

Metsätalouden näkymät Suomessa Metsätalous on maatiloille mahdollisuus. Ritva Toivonen Tapio 11/2008

Metsätalouden näkymät Suomessa Metsätalous on maatiloille mahdollisuus. Ritva Toivonen Tapio 11/2008 Metsätalouden näkymät Suomessa Metsätalous on maatiloille mahdollisuus Ritva Toivonen Tapio 11/2008 1 Metsäala murroksessa (2005)08 Massa- ja paperiteollisuus: Vuosikymmenien kasvu taittuu laskuun: pysyvämpi

Lisätiedot

Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015: Tulevaisuuskatsaus. Lauri Hetemäki

Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015: Tulevaisuuskatsaus. Lauri Hetemäki Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015: Tulevaisuuskatsaus Lauri Hetemäki Muuttuva yhteiskunta ja metsäsektori seminaari 2.3.2006, Tieteiden Talo, Helsinki Sisältö 1. Tausta 2. Lähestymistapa 3. Metsien

Lisätiedot

Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020

Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelman tuki alueellisen elinvoimaisuuden vahvistamisessa Työ- ja elinkeinoministeriö Alueosasto Kumppanuussopimus kokoaa rahastojen tulostavoitteet

Lisätiedot

EU:n metsästrategia - metsäteollisuuden näkökulma

EU:n metsästrategia - metsäteollisuuden näkökulma EU:n metsästrategia - metsäteollisuuden näkökulma Robinwood Plus Workshop, Metsäteollisuus ry 2 EU:n metsät osana globaalia metsätaloutta Metsien peittävyys n. 4 miljardia ha = 30 % maapallon maapinta-alasta

Lisätiedot

Maaseutuohjelman mahdollisuuksia Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020

Maaseutuohjelman mahdollisuuksia Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 Maaseutuohjelman mahdollisuuksia Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 EAKR-hankehaun infotilaisuus 20.1.2015 Lappeenranta Leena Hyrylä Kaakkois-Suomen ELY-keskus Esityksen sisältö Yleistä

Lisätiedot

EU:n energia- ja ilmastopolitiikka 2030 ennakkotietoja ja vaikutusten arvioita. 15.1.2014 Martti Kätkä

EU:n energia- ja ilmastopolitiikka 2030 ennakkotietoja ja vaikutusten arvioita. 15.1.2014 Martti Kätkä EU:n energia- ja ilmastopolitiikka 2030 ennakkotietoja ja vaikutusten arvioita 15.1.2014 Martti Kätkä EU:n energia- ja ilmastotavoitteet 2030 Lähtökohta oltava suotuisan toimintaympäristön säilyttäminen

Lisätiedot

Piispala 11.09.2014 Saarijärven Viitasaaren seutu. Eero Ylitalo

Piispala 11.09.2014 Saarijärven Viitasaaren seutu. Eero Ylitalo Piispala 11.09.2014 Saarijärven Viitasaaren seutu Eero Ylitalo Agenda Avaus ja katsaus seudun kehittämisnäkymiin Eero Ylitalo, Seudun joryn pj. Keski-Suomen strategian vuosien 2014-2017 valinnat Maakuntaliiton

Lisätiedot

YHDISTYMISSELVITYS TUUSNIEMI KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ

YHDISTYMISSELVITYS TUUSNIEMI KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ YHDISTYMISSELVITYS TUUSNIEMI KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ 1 Tuusniemen kunnan ja Kuopion kaupungin toimintaympäristökuvaus Toimintaympäristön muutoshaasteet Tuusniemen kunnan ja Kuopion kaupungin toimintaympäristön

Lisätiedot

Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoite. Pohjois-Suomen toimenpideohjelma 2007-2013 EAKR

Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoite. Pohjois-Suomen toimenpideohjelma 2007-2013 EAKR Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoite Pohjois-Suomen toimenpideohjelma 2007-2013 EAKR 15.2.2007 Terttu Väänänen Pohjois-Suomen ohjelma- -alue Asukasluku: 634 472 as. Pinta-ala: 133 580 km2 Maakunnat:

Lisätiedot

Rahoitusmahdollisuudet elintarvikealan mikro- ja pk-yrittäjille

Rahoitusmahdollisuudet elintarvikealan mikro- ja pk-yrittäjille Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007 2013 ja sitä tarkentava Etelä-Savon maaseudun kehittämissuunnitelma 2007-2013 Rahoitusmahdollisuudet elintarvikealan mikro- ja pk-yrittäjille Elintarvikealan

Lisätiedot

Vipuvoimaa EU:lta hanketietoisku

Vipuvoimaa EU:lta hanketietoisku Vipuvoimaa EU:lta hanketietoisku RR-hakuinfo 14.4.2010 Muotoiluakatemia Kuopio Itä-Suomen kehittämisstrategia Visio Vaikuttavuus-/ makrotavoitteet Ohjelmatavoitteet Kehittämisstrategian ydin Toimintalinjat

Lisätiedot

Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset

Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset KTM Leena Viitaharju leena.viitaharju@helsinki.fi, 9.10.2014 Tampere Lähiruoka on bisnes! 9.10.2013 1 Yleisenä tavoitteena Suomessa on lähiruoan tuotannon

Lisätiedot

Suomen elintarviketoimiala 2014

Suomen elintarviketoimiala 2014 Suomen elintarviketoimiala 2014 Strateginen toimialakatsaus Sisällysluettelo Sisällysluettelo Sisällysluettelo 3 Tiivistelmä 8 1 Suomen talous ja elintarviketoimiala 10 1.1 Kansantalouden kehitys 10 1.2

Lisätiedot

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Laitila 4.- 5.9.2012 Hannele Kekäläinen ylitarkastaja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue Maatalousympäristöt Suomen viidenneksi

Lisätiedot

Maaseuturahasto Satakunnassa 2007-2013

Maaseuturahasto Satakunnassa 2007-2013 Maaseuturahasto Satakunnassa 2007-2013 Satakunnan ELY-keskus myöntänyt noin 36 milj. julkista tukea (EU+valtio), josta Yritystukiin 52 % Keskeisimmät toimialat metalli, elintarvikkeiden jatkojalostus,

Lisätiedot

Puun monipuolinen jalostus on ratkaisu ympäristökysymyksiin

Puun monipuolinen jalostus on ratkaisu ympäristökysymyksiin Puun monipuolinen jalostus on ratkaisu ympäristökysymyksiin Metsätieteen päivät Metsäteollisuus ry 2 Maailman metsät ovat kestävästi hoidettuina ja käytettyinä ehtymätön luonnonvara Metsien peittävyys

Lisätiedot

Lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä

Lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä Lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä KTM Leena Viitaharju ja HTM Susanna Määttä leena.viitaharju@helsinki.fi, susanna.maatta@helsinki.fi 11.6.2014

Lisätiedot

Kanta-Hämeen kestävän energian ohjelma

Kanta-Hämeen kestävän energian ohjelma en monipuolisista luonnonvaroista lähienergiaa kestävästi, taloudellisesti ja paikallisesti työllistäen en kestävän energian ohjelma Hämeenlinna 30.11.2011 Kestävää energiaa Hämeestä - hanke Toteuttanut

Lisätiedot

Onko kestävän kehityksen indikaattoreista iloa? Janne Rinne Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Onko kestävän kehityksen indikaattoreista iloa? Janne Rinne Suomen ympäristökeskus (SYKE) Onko kestävän kehityksen indikaattoreista iloa? Janne Rinne Suomen ympäristökeskus (SYKE) Kansalliset kestävän kehityksen indikaattorit Ensimmäiset keke-indikaattorit 2000 Kokoelmaa päivitetty ja uudistettu

Lisätiedot

Bioenergia-alan kehittäminen maaseuturahastossa 2014-2020 Kukka Kukkonen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Sivu 1 18.2.2015

Bioenergia-alan kehittäminen maaseuturahastossa 2014-2020 Kukka Kukkonen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Sivu 1 18.2.2015 Bioenergia-alan kehittäminen maaseuturahastossa 2014-2020 Kukka Kukkonen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Sivu 1 18.2.2015 Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet EU:n yhteisen maatalouspolitiikan on vastattava

Lisätiedot

Turpeen energiakäytön näkymiä. Jyväskylä 14.11.2007 Satu Helynen

Turpeen energiakäytön näkymiä. Jyväskylä 14.11.2007 Satu Helynen Turpeen energiakäytön näkymiä Jyväskylä 14.11.27 Satu Helynen Sisältö Turpeen kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä Turveteollisuusliitolle Energia- ja ympäristöturpeen kysyntä ja tarjonta vuoteen 22 mennessä

Lisätiedot

Ilmastopolitiikka ja maatalous uhka vai mahdollisuus?

Ilmastopolitiikka ja maatalous uhka vai mahdollisuus? Ilmastopolitiikka ja maatalous uhka vai mahdollisuus? Puheenjohtaja Juha Marttila, MTK Maatalouden tulevaisuus 3.11.2014, Oulu Luontomme tarjoaa mahdollisuuden vihreään kasvuun = hiilensidontaan Metsää

Lisätiedot

Etelä-Karjalan maakuntaohjelma 2014 2017

Etelä-Karjalan maakuntaohjelma 2014 2017 Etelä-Karjalan maakuntaohjelma 2014 2017 Alustavia painotuksia Kaik lutviutuup! Etelä-Karjalan liitto Maakuntavaltuusto- ja MYR-seminaari 23.1.2014 Etelä Karjalan toimintaympäristön kehitystekijöitä Vahva

Lisätiedot

Maatalouden ravinteet kiertoon. Neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström Eduskunnan ympäristövaliokunta 13.10.2015

Maatalouden ravinteet kiertoon. Neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström Eduskunnan ympäristövaliokunta 13.10.2015 Maatalouden ravinteet kiertoon Neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström Eduskunnan ympäristövaliokunta 13.10.2015 Sivu 1 12.10.2015 Sivu 2 12.10.2015 Ympäristön hoitoa edistäviä toimenpiteitä ohjelmassa

Lisätiedot

Vesivarojen hallinta ja vesihuolto

Vesivarojen hallinta ja vesihuolto Vesivarojen hallinta ja vesihuolto Vs. johtaja, yli-insinööri Hannu Wirola Pirkanmaan ELY-keskus Pirkanmaan vesihuollon kehittämissuunnitelman seuranta seminaari, 31.1.2013 5.2.2013 Tavoitteena vesivarojen

Lisätiedot

Maatilojen pärjääminen eri skenaarioissa - Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa -

Maatilojen pärjääminen eri skenaarioissa - Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa - Maatilojen pärjääminen eri skenaarioissa - Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa - ILVAMAP-hanke Myrskyt ja muuttuva politiikka miten varautua tulevaisuuden riskeihin maatilalla -työpaja Heidi Rintamäki

Lisätiedot

Maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuudet maahanmuuttajien kotouttamiseen

Maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuudet maahanmuuttajien kotouttamiseen Maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuudet maahanmuuttajien kotouttamiseen Vastaanottava maaseutu Helsinki 22.1.2016 Marianne Selkäinaho Maa- ja metsätalousministeriö Mahdollisuuksien maaseutu Maaseutuohjelmalla

Lisätiedot

Valtakunnallinen energiatase ja energiantuotannon rakenne Suomessa

Valtakunnallinen energiatase ja energiantuotannon rakenne Suomessa Valtakunnallinen energiatase ja energiantuotannon rakenne Suomessa Jukka Leskelä Energiateollisuus Vesiyhdistyksen Jätevesijaoston seminaari EU:n ja Suomen energiankäyttö 2013 Teollisuus Liikenne Kotitaloudet

Lisätiedot

Kohti puhdasta kotimaista energiaa

Kohti puhdasta kotimaista energiaa Suomen Keskusta r.p. 21.5.2014 Kohti puhdasta kotimaista energiaa Keskustan mielestä Suomen tulee vastata vahvasti maailmanlaajuiseen ilmastohaasteeseen, välttämättömyyteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä

Lisätiedot

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 elintarvikealan kehittämisessä (maaseudun yritystuki)

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 elintarvikealan kehittämisessä (maaseudun yritystuki) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020 elintarvikealan kehittämisessä (maaseudun yritystuki) Luomua lisää - lähiruokaa tottakai! -miniseminaari 22.8.2013 Helsinki, Ateneum-sali Ylitarkastaja

Lisätiedot

Biotalouden värisuora

Biotalouden värisuora Maankuivatuksen ajankohtaiset asiat Salaojituksen neuvottelupäivät 10-11..015, Jyväskylä Ville Keskisarja, MMM Biotalouden värisuora KIERTOTALOUS Vihreä biotalous Mahdollisuudet suuriin teollisiin investointiin:

Lisätiedot

Hämeen liiton rahoitus

Hämeen liiton rahoitus Kanta-Hämeen rahoitus- ja ohjelmapäivä Osmo Väistö 3.4.2014 Hämeen liiton rahoitus Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020, Suomen rakennerahasto-ohjelma Maakunnan kehittämisraha Kanta-Hämeen osuus Suomen rakennerahastoohjelmasta

Lisätiedot

Pohjoinen periferia ja Arktinen ohjelma 2014-2020 (NPA) Paula Mikkola

Pohjoinen periferia ja Arktinen ohjelma 2014-2020 (NPA) Paula Mikkola Pohjoinen periferia ja Arktinen ohjelma 2014-2020 (NPA) Paula Mikkola Suomen kansallinen kontaktihenkilö (Fin-RCP) Ohjelma-alueen yhteiset erityispiirteet 1) Syrjäinen, harvaan asuttu ja osittain arktinen

Lisätiedot

MTK JA ILMASTOVIISAS MAATALOUS

MTK JA ILMASTOVIISAS MAATALOUS MTK JA ILMASTOVIISAS MAATALOUS Pieksämäki 14.1.2014 Vesa Kallio Toiminnanjohtaja MTK-Etelä-Savo % Kaikkein kiihkein kiista uhkaa tulla vesivaroista. Makeasta vedestä on pula jo nyt, ja jos ilmastonmuutosta

Lisätiedot

Alustus muutamasta rahoitusinstrumentista - lisäksi muutama yleisasia

Alustus muutamasta rahoitusinstrumentista - lisäksi muutama yleisasia Kuntamarkkinat 12.9.2013: Mistä rahoitus kunnan päästövähennystoimenpiteisiin? Alustus muutamasta rahoitusinstrumentista - lisäksi muutama yleisasia Sirkka Vilkamo Työ- ja elinkeinoministeriö Energiaosasto

Lisätiedot