Riittääkö ruoka? Keskusta. Uhkana ilmastonmuutos ja ryöstökalastus. Ruokatrendit: lähiruoka, luomu, superfood. Mistä ruokaperinteemme tulevat?

Transkriptio

1 nuori Keskusta Keskustanuorten jäsenlehti 2/12 Riittääkö ruoka? Uhkana ilmastonmuutos ja ryöstökalastus Mistä ruokaperinteemme tulevat? On Sipilän aika Matkakohteena Berliini Ruokatrendit: lähiruoka, luomu, superfood Road Trip: Huvipuistot Pinup-mallikilpailu 1

2 Pääkirjoitus Keskustan puoluekokouksen puheenvuoroissa korostui yksi teema ylitse muiden: yhtenäisyys. Näyttää siltä, että tahtoa rivien suoristamiseen on. Sitä todella tarvitaan tilanteessa, jossa hallituksen toiminta uhkaa suomalaisen demokratian peruskiveä, kunnallista itsehallintoa. Yhtenäisyys ei silti tarkoita sitä, ettei puolueen sisällä saisi olla erilaisia mielipiteitä. Eikä edes sitä, että näistä mielipiteistä tulisi vaieta. Myös puoluetoverien toimintaan pitää saada olla tyytymätön, jos siihen on perusteita. Asioita saa ja pitää yhä nostaa Kurvailua Yhtenäinen joukkue esille. Tärkeää on tapa, jolla se tehdään. Taitava tiimipelaaja rakentaa, eikä revi. Se onnistuu parhaiten kohtelemalla muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Henkilövaaleissa tulee aina myös haavoja, lausui Suomen Keskustan tuore puheenjohtaja Juha Sipilä ensi töikseen tuloksen selvittyä. Hän alkoi heti laastaroida näitä haavoja tarjoamalla yhteistyön kättä hävinneiden puheenjohtajaehdokkaiden kannattajille, joita varmasti tämänkin lehden lukijoissa on paljon. Siihen käteen kannattaa tarttua. Yhteistyö on ainoa keino, jolla alkiolaista ihmisyysaatetta saadaan vietyä eteenpäin. Henkilövaalien toinen huono puoli on, että ehdokkaiksi harvoin sattuu täydellisiä henkilöitä. Osaavimmalla, älykkäimmällä ja ahkerimmallakin henkilöllä on omat puutteensa. Ylen haastattelussa Sipilällä oli tähänkin vaivaan rohto valmiina: Keskustassa löytyy niin laajaa osaamista, että pystytään sellainen tiimi rakentamaan, että niitä puutteita, joita minulla on, pystytään paikkaamaan. Näin todella on. Nöyryys on hyvän johtajan tunnuspiirre. Nuorten nälkä Keskustaa on perinteisesti pidetty maatalouspuolueena. Tälle on vahvat perusteet, sillä olemme sata vuotta olleet maaseudun tukipilari. Globaali kehitys on vienyt siihen suuntaan, että ruoantuotanto on jälleen iso kysymys. Nälkä syventää konflikteja kehittyvissä maissa ja suomalaisia hämmentävät kaupan tyhjät muna- ja voitiskit. Nuorkeskustalaisten pitäisi pystyä kääntämään ruokaa koskeva keskustelu EU:n maatalous- ja kilpailupolitiikan muttereista laajaksi ruokapolitiikaksi. Ruoka on poliittista. Se vaikuttaa luontoon ja eläinten sekä ihmisten hyvinvointiin. Nälänhätä ja vapaakaupan rajat ovat ruokapolitiikkaa kansainvälisillä areenoilla. Suomessa nuorten hyvinvointiongelmat liittyvät useasti ruokaan. Ylipaino liitännäissairauksineen ja lukuisat syömishäiriöt johtuvat kyvyttömyydestä hallita ruoan määrää arkipäivässä. Nuorten nälkäisyys ja nälkä nuoriin on pinnalla myös Suomen politiikassa. Parin viime vuoden aikana kotimaan politiikan eturiviin on noussut rivakasti vuotiaita. Muutosvaalit 2011 nostivat eduskuntaan kymmenkunta 1980-luvulla syntynyttä. Keskustan ryhmään Tuomo Puumalan kaveriksi ponkaisivat Annika Saarikko ja Mikko Savola. Lahden Uuden alun puoluekokous 2010 nosti keskustan varapuheenjohtajiksi nuoret Annikan ja Tuomon. SDP:n puoluekokouksessa toukokuussa harmaantuva vasemmistopuolue teki saman tempun ja pisti kärkeensä Antti Lindtmanin ja Eero Vainion. Nuorten nousun taustalla on kaksi syytä. Ensinnäkin vihdoin Suomessa politiikan vastainen ilmapiiri kouluissa ja kunnallisessa nuorisotoimessa alkaa hellittää. Toiseksi 80- ja 90-luvulla syntynyt Y-sukupolvi on kasvanut aivan eri todellisuudessa kuin juppikulttuurin hapettama edeltävä X-polvi. Olemme nähneet, että markkinat eivät pysty ratkaisemaan ilmastonmuutosta ja luonnon tuhoutumista. Maahanmuuton tuomat ongelmat ja muu arvokeskustelu voimistuvat. Politiikkaa tarvitaan taas, eivätkä oikeita poliittisia valintoja pysty tekemään kuin uuteen maailmaan kasvaneet nuoret. Ennustan 2015 eduskuntavaaleista todellisia teinivaaleja. Eduskunnan kasvot tulevat uudistumaan ja keski-ikä laskemaan. Rovaniemen puoluekokous 2012 oli suurten tunteiden juhla. Kaikkien vaalien voittaja oli keskusta. Nuoret näkyivät upeasti messuil- Sipilä pyysi Paavo Väyrystä auttamaan puolueen nuorten opastamisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Lupaan antaa sinulle mahdollisuuksieni mukaan kaiken sen tuen, mitä toivot ja pyydät, Väyrynen vastasi. Myös Tuomo Puumala teki selväksi, että seisoo valitun puheenjohtajan takana. Joukkue voitti ja sai hienon puheenjohtajan. Nyt me lähdemme tukemaan yhtenäisenä joukkueena Juha Sipilää, Puumala totesi. Väyrysen ja Puumalan asenne toimikoon esimerkkinä meille kaikille. Voittava joukkue syntyy siten, että sen kapteeni saa käyttöönsä kaiken mahdollisen osaamisen. Puheenjohtaja Sipilä on puhunut paljon realistisesta luontosuhteesta. Yksi osa tätä on ruoan tuotanto ja kuluttaminen. Tässä lehdessä puhutaan ruoasta ja muistutetaan myös niistä uhkista, joita globaaliin ruoantuotantoon ja ruokapulaan liittyy. Ne kannattaa tiedostaa, sillä ongelmat voidaan välttää parhaiten tarttumalla niihin ajoissa. Samuli Nissilä la, suuressa salissa ja valiokunnissa. Kampanjoimme raivokkaasti kolmen ehdokkaamme puolesta. Tulos oli loistava. Keskustanuorten naiset menivät läpi. Annika jatkaa hyvää työtään varapuheenjohtajana. MEP Riikka Manner tuo puoluejohtoon näkemystä eurooppa- ja aluepolitiikasta. Nuorilla on sitten 1970-luvun vahvin asema kansanliikkeessämme. Tuomo Puumalan jääminen kakkoseksi pj-kisassa oli raju pettymys. Lappia-Areenassa kuului kirosanoja ja näkyi kyyneleitä. Politiikassa tärkeää on oppia häviämään ja voittamaan oikein. Keskusta on perinteinen tasavaltalainen puolue. Tasavaltalaisuus ei ole vain presidentin valitsemista kuninkaan tilalle. Tasavaltalaisuus on asenne. Vaaleissa ja äänestyksissä ratkaistaan päätökset ja sitten kaikki seisovat niiden takana. Johannes Virolainen puki asenteen sanoiksi: kansa on puhunut, pulinat pois. Juha Sipilä tarvitsee nuorten tuen ja hän on valmis tiiviiseen yhteistyöhön nuorisojärjestön kanssa. Kesä on loman ja kesäduunien aikaa. Haluan antaa teille kesätehtäviä. Käykää ainakin kerran uimassa kesän aikana. Syökää mansikoita ainakin kerran. Käykää ainakin yhdessä kesätapahtumassa ja hankkikaa ainakin yksi kuntavaaliehdokas (oma ehdokkuus kelpaa). Rentoa kesää! Antti Kurvinen Keskustanuorten puheenjohtaja 2 3 nuori Keskusta Päätoimittaja Samuli Nissilä Ulkoasu Salla Airaksinen Avustajat Kaisu Airaksinen Salla Airaksinen Jukka Koivula Saana Kortesalmi Eeva Kärkkäinen Markus Manner Tiina Nyyssönen Lauri Palmunen Taina Pelkonen Hannu Savolainen Tuomas Vanhanen Markus Ylimaa Painopaikka PunaMusta Oy. Lehti on painettu ympäristöystävälliselle paperille. Julkaisija Suomen Keskustanuoret Osoite Apollonkatu 11 A, Helsinki Sähköposti info@keskustanuoret.fi sisalto 2 Pääkirjoitus 2 Kurvailua 4 Uutiset 4 Mitä tuli sanottua? 5 Kolumni: Saarikko 6 Luomu ja kasvikset huomispäivän ruoka 8 Kalastaako vaiko eikö kalastaa? 10 Mitä syöt vuonna 2062? 12 Ruoka kertoo historiasta ja kulttuurista 14 Superfoodeilla superihmiseksi? 16 Mitä Suomi syö? 18 Rovaniemen henki tunnelmia puoluekokouksesta 20 Ehdokkaita etelästä ja pohjoisesta 22 Road trip maailman huvituksiin 25 Kolumni: Manner 26 Keskustan nuoret edustivat Kööpenhaminassa 27 Kolumni: Hämäläinen 28 Pin me up! 30 Ulkosuhteet: Kulttuurikohde Berliini 31 Leffacorner 32 Kirjahylly 33 Naisenergiaa 34 Piirien yhteystiedot 35 Palmusen pahat Nuori Keskusta -lehti ISSN Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Nuori Keskusta on kulttuuri-, mielipide-, ja tiedelehtien liiton jäsen. Seuraava lehti ilmestyy syksyllä. Kansikuva Markus Manner

3 Uutiset Uutiset 4 Hengenpelastajat Etelä-Pohjanmaan Keskustanuoret kävivät luovuttamassa verta. Idea lähteä tutustumaan veripalveluun ja luovuttamiseen sai alkunsa tapahtumatyöryhmän kokouksessa. Miten voisimme tehdä jotain hyvää ja vaikuttaa yhteiskuntaan? Joukostamme löytyi monia, jotka eivät olleet aikaisemmin luovuttaneet verta, mutta olivat harkinneet sitä. Soitimme Seinäjoen Veripalveluun ja sovimme ajan, jolloin menimme tutustumiskäynnille. Halukkaat luvuttivat verta. Joukossa oli muutamia konkareita, jotka käyvät luovuttamassa verta säännöllisesti. Heihin kuuluu E-P:n piirin puheenjohtaja Hanna Kasari. Verta voi luovuttaa kolmen kuukauden välein, 2 3 kertaa vuodessa. Yhdestä veripussista voi saada avun jopa kolme ihmistä. Mei- w Mitä tuli sanottua.. Voisi hyvin kysyä, missä on tuollaisten puhujien ja linjausten vastuu, sillä sitä suurempaa riskiä tuskin voisimme tässä kriisissä ottaa. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Hallitus kantaa vastuuta Suomen tulevaisuudesta tehdessään toimia ylivelkaantumiskierteen katkaisemiseksi. Toimet eivät ole helppoja eivätkä kaikilta osin miellyttäviä. Niiden tekemättä jättäminen olisi kuitenkin vastuun pakoilua ja kertoisi vain kyvyttömyydestä kantaa vastuuta vaikeina aikoina. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Me teimme erittäin vastuullisen kehyspäätöksen. - Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa --- me olemme kuitenkin edelleen sitä tekijäkansaa, joka tekee, vaikka asiat ovat joskus vaikeita, mutta me kannamme vastuuta. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Nyt me sen tiedämme, ja meidän pitää tämän tiedon kanssa toimia vastuullisesti. Ja kun täällä vastuupuheenvuoroa käytetään, niin olkoon se sitten tässä. Kannetaan sitä vastuuta, kun meillä on tosiasiat käsillä. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Puolustusvoimien rakennetta, täytyy uskaltaa ja osata uudistaa, jotta voimme kantaa vastuuta maanpuolustuksesta myös sellaisissa olosuhteissa, jolloin meillä on vähemmän nuoria miehiä ja naisia koulutettavana maanpuolustuksen tarpeisiin. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Minä olen ihan vakuuttunut, että tämä sali on myös tulevaisuudessa vastuunkantajien sali. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Tosiasioihin kannattaa nyt perehtyä, ja tosiasiat kannattaa tunnustaa ja uskaltaa kantaa vastuuta, vaikka se olisikin vaikeaa. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa dän viiden luovuttajan ryhmämme ansiosta apua sai jopa 15 henkilöä. Miltä verenluovutus tuntui ensikertalaisista? Jännitystä oli ilmassa, mutta onneksi olivat tukijoukot mukana, kertoo Annele Korkeamäki. Verenluovutuksen jälkeen on tärkeää juoda runsaasti sekä syödä, ettei ala huimaamaan. Ensikertalaiset saivat lahjaksi laukut, joissa lukee Hengenpelastaja. Ryhmän mielestä mukavinta verenluovutuksessa on avun antaminen toisille. Veripalvelu tarvitsee luovuttajia joka päivä. Etelä-Pohjanmaan Keskustanuoret haastavat Pohjanmaan Kokoomusnuoret tekemään hyvää ja tukemaan veripalvelun toimintaa. Annele Korkeamäki täyttää tietolomaketta. Hanna Kasari Vastuuntuntoisella kansalla on eritäin vastuullisia päätöksiä tekevä vastuunkantaja pääministerinään: Jos haluaa maksaa asuntolainansa takaisin, pitää tehdä pitkään työtä. Jos haluaa menestyä urheilussa, pitää treenata pitkään. Jos haluaa selättää valtavan kansainvälisen, globaalin finanssikriisin ja talouskriisin, pitää pystyä kantamaan vastuuta --- Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Se ei tule olemaan helppoa, mutta se on meidän vastuumme. Me olemme vastuuntuntoista kansaa. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Meillä on isoja asioita. Ne ovat vaikeita asioita ymmärtää. Ne ovat vaikeita asioita selittää kansalaisille. Mutta kun meillä on näin upea eduskunta, niin eihän kukaan meistä vaan lähde vastuuta pakoilemaan. Pääministeri Jyrki Katainen eduskunnassa Katainen puhuu monesti vastuunkantamisesta. Olen ollut näkevinäni siinä vähän samaa, kun Kempeleen kyläkaupasta tuli pariskunta ulos. Totta kai vaimolla oli neljä raskasta muovikassia käsissään ja mies käveli kepein askelin edellä. Kysyin, että näinkö se tasa-arvo teidän perheessä toteutuu? Mies vastasi: minä kannan vastuun ja vaimo tavarat. Valitettavasti olen näkevinä tässä hallituksessa vähän samaa. Joku kantelee vastuuta ja toiset kantaa tavaroita. Keskustan uusi puheenjohtaja Juha Sipilä linjapuheessaan keskustan puoluekokouksessa Rovaniemellä Pääministeri Jyrki Katainen on vuoden kestäneellä pääministerikaudellaan ehtinyt peräänkuuluttamaan vastuuta 49 erillisessä eduskunnassa pitämässään puheenvuorossa. Parhaimmillaan yhteen puheenvuoroon on sisältynyt 7 kertaa sana vastuu tai jokin sen johdannainen. Pääministerillä on tosin ollut runsaasti myös vastuuvapaita puheenvuoroja. Itse asiassa hän on kantanut vastuuta keskimäärin vain 30 prosentissa pitämistään puheenvuoroista, mitä voi pitää suorastaan aika vastuuttomana. Teksti: Tuomas Vanhanen Tällä palstalla vuorottelevat kansanedustajat Tuomo Puumala ja Annika Saarikko Keskustaväki lähetti Rovaniemen puoluekokouksesta voimakkaan viestin lasten, nuorten ja perheiden puolesta. Puoluekokous esitti vaatimuksen lapsija perheministerin salkun perustamisesta seuraavaan hallitukseen. Ministerin vastuulle koottaisiin keskeiset lasten ja perheiden hyvinvointiin liittyvät asiat eri ministeriöistä ja hänellä olisi aito budjettivalta johtaa perhepolitiikkaa. Perheiden asemaa parantavia keskustan konkreettisia tavoitteita ovat muun muassa pienimpien vanhempainetuuksien ja kotihoidontuen nostaminen työttömien peruspäivärahan tasolle lapsen ollessa alle 1,5-vuotias sekä kunnallisen kotiavun takaaminen kaikille lapsiperheille. Perheiden viestin vahva esiin nostaminen on osa keskustan uudistuvaa politiikkaa, jossa korostuu koko Suomen eheys. Perheiden hyvinvointiin pitää satsata, jotta lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus turvalliseen kasvuympäristöön. Lapsen ja nuoren hyvän kasvun edellytykset luodaan yhdessä kodin, laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulun sekä perheiden hyvinvointia tukevien sosiaalipalveluiden aitona yhteistyönä. Suhtautumisessa lapsiin ja nuoriin kulkee keskustan ja Jyrki Kataisen johtaman sinipunahallituksen välillä ideologinen rajalinja. Siinä missä keskusta haluaisi satsata perheisiin ja ennaltaehkäisevään toimintaan, on hallitus karsimassa rujosti kuntien voimavaroja perheiden arjen tukemiseksi. Hallitus on myös tehnyt monia päätöksiä, jotka valtakunnan tasolla iskevät tavallisten perheiden elämään. Keskusta on sitoutunut siihen, että lapsiperheiden tilannetta ei heikennetä eikä etuuksia leikata, vaikka talouden epävarmuus jatkuisi ja julkista taloutta tasapainotetaan edelleen. Lasten ja nuorten etu on aina asetettava ensisijaiseksi. Se on parasta tulevaisuuspolitiikkaa. Tiedotusvälineiden ja kokousväen kiinnostuksen huomion keskipiste ei Rovaniemellä kuitenkaan ollut poliittisten asioiden tärkeydestä huolimatta niissä, vaan luonnollisesti kokouksen henkilövalinnoissa. Mari Kiviniemen päätös luopua keskustan puheenjohtajuudesta oli jo hyvissä ajoin keväällä sähköistänyt kokouksen tunnelman. Keskustanuoret asettuivat tukemaan entisen puheenjohtajansa Tuomo Puumalan valintaa puolueen uudeksi puheenjohta- Keskusta perheiden jaksi. Nuoret tekivät aivan upean kampanjan. Olen varma, että kaikki Tuomon projektissa mukana olleet oppivat siitä valtavasti ja saivat hienon yhteisöllisyyden kokemuksen isosta kilpailusta. Demokratiaan kuitenkin kuuluu, että välillä voitetaan ja joskus hävitään. Keskustaväki äänestää paukautti ja valitsi Juha Sipilän johtamaan liikettämme. Luonnollisesti tappio kismittää Tuomon takana seisseitä nuoria. Niin sen pitääkin, sillä muuten ei olisi oltu riittävän tosissaan liikkeellä. Nuorten nälkä oli kasvanut syödessä. Kaksi vuotta sitten Lahdessa keskustanuoret tekivät ennenkuulumatonta historiaa, kun ison puolueen johtoon valittiin kaksi nuorta edustajaa. Vertauksen vuoksi voisi esimerkiksi mainita, että lehdistö hehkutti Sosialidemokraattisten Nuorten tehneen suorastaan vallankumouksen omassa puoluekokouksessaan muutama viikko sitten. Vallankumous demarileirissä tarkoitti sitä, että heidän varapuheenjohtajaksi valittiin yksi nuori. Keskustanuorille moinen tavoite olisi ollut alkupala. Keskustanuoret olivat tällä kertaa hakemassa koko palkintopöydän putsausta. Nuoret ehdokkaat tavoittelivat puheenjohtajan ja kahden varapuheenjohtajan paikkaa. Vaikka Puumalasta ei tullutkaan ensimmäistä 80-luvulla syntynyttä eduskun- puhemieheksi tapuolueen puheenjohtajaa, tekivät nuoret jälleen historiaa. Kaksi nuorta naista, allekirjoittanut ja europarlamentaarikko Riikka Manner valittiin varapuheenjohtajiksi kokouksen kahdella kirkkaasti suurimmalla äänimäärällä. Tämä oli keskustalaisilta erittäin vahva luottamuslause nuorten toimijoiden ja naisten puolesta. Laaja-alainen tuki tekee olon nöyräksi ja tuo samalla kaikille nuorille uudenlaista vastuuta keskustalaisen kansanliikkeen tulevaisuudesta. Keskustanuorilla on nyt keskeinen rooli siinä, että puolueen kurssia reivataan suuntaan, joka luo keskustalle menestyksekkään tulevaisuuden. Tarvitsen teitä työn tueksi. Keskustaväki odottaa, että nuoret näyttävät omalla toiminnallaan esimerkkiä. Nuorten tehtävä on kertoa, miltä keskustan toiminta näyttää huomenna ja mitä puolue haluaa äänestäjien antamilla valtakirjoilla tehdä muuttaakseen kotiseutua, Suomea ja maailmaa. Iloista ja kaunista kesää! Tapaamisiin! Annika Saarikko Keskustan varapuheenjohtaja Kansanedustaja

4 riittääkö ruoka? riittääkö ruoka? Luomu ja kasvikset huomispäivän ruoka Kun entistä harvempi syö elääkseen, on ruuan laadusta tulossa aiempaa merkityksellisemmäksi. Lähi- ja luomuruoan suosio Suomessa kasvaa. Kasvisruokakeskustelu on nousemassa poliittisille foorumeille. Maapallon viljelymaista tulee ennen pitkää pulaa. Nyt jos koskaan on aika satsata suomalaiseen maatalouteen. Kauaksi on tultu 1860-luvun nälkävuosista, jolloin Suomessa nääntyi nykyisten oululaisten verran kansalaisia ravinnon puutteeseen. Paljon on henkisiä vuosia vierähtänyt myös toisen maailmansodan aikaisesta säännöstelystä, jolloin ruoka oli kirjaimellisesti kortilla. Nyt ruoka on itsestäänselvyys. Pieniä välähdyksiä puutteesta on toki aika ajoin koettu. Voit, joulukinkut, kananmunat ja grillimakkarat ovat sesonkiluonteisesti uhanneet huveta kauppojen hyllyiltä tai näin ainakin lööpit ovat kertoneet. Toki Suomesta löytyy edelleen ihmisiä, joilla on todellinen puute kaikesta, myös ruuasta. Leipäjonoilla, jotka ovat tulleet jäädäkseen, ei kuitenkaan ole mitään tekoa kansakunnan tosiasiallisen ruokamäärän riittävyyden kanssa. Ne pikemminkin ilmentävät karulla kielellä hyvinvointiyhteiskunnan murentumista. Yleisesti ottaen ruokaa on nimittäin yllin kyllin. Sitä riittää jopa roskiin heitettäväksi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus on arvioinut kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikiksi vuositasolla 400 miljoonaa kiloa. Tämä tekee päivää kohden 270 grammaa jokaista suomalaista kohden. Kaikki ylijäämä ei tosin suinkaan päädy biojätteeksi, vaan osa siitä on rehellisyyden nimissä valahtanut vyötäröillemme. Suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää jo kaksi kolmasosaa ja naisista runsas puolet. Nuorten lihavuuden määrä on 2 3-kertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Luomu-Suomen rakennustalkoot Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Isompien kaupunkien keskustoihin on jo putkahdellut kuin sieniä sateella pieniä kivijalkamyymälöitä, joiden kilpailuvaltti on pienten tuottajien lähi- ja luomutuotannossa. Hinta ei ole esteenä, kun trenditietoinen ja varakas kuluttajaryhmä haluaa syödä hyvin onnellisina kasvaneiden Mansikin ja Mustikin kyytönmaitojogurttia. Kun entistä harvempi syö elääkseen, on ruuan laadusta tulossa aiempaa merkityksellisemmäksi. Määrä ei enää ole valttia. Eikä kuluttajille ole enää yhdentekevää, mistä ruoka on peräisin. Koko tuotantoketju on pystyttävä avaamaan asiakkaan nähtäville. Esimerkiksi kalatiskin myyjän on tiedettävä missä ja milloin saalis on saatu ja täyttääkö kalalaji kestävän kalastuksen kriteerit. Tähän asenneilmapiirin muutokseen havahtui myös Suomen maabrändiä valmistellut valtuuskunta, joka herätteli pari vuotta sitten valmistuneen raporttinsa ruokaosiolla keskustelua suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta. Maabrändityöryhmä tuli siihen tulokseen, että on ekologista, terveellistä ja muodikasta syödä lähellä tuotettua ja kasvanutta luomuruokaa. Jorma Ollilan johdolla toiminut valtuuskunta päätyikin tekemään radikaaliin esityksen. Ryhmä asetti tavoitetilaksi, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet Suomen maataloustuotannosta on luomua. Maaseutubarometri tukee hyvin tätä maabrändityöryhmän ajatusta, sillä sen mukaan suomalaisten toivekuvissa luomumaanviljely on keskeinen osa maaseudun identiteettiä. Tavoite luomutuotannon osuuden nostamisesta puoleen on raju, kun ottaa huomioon nykytilanteen. Tällä hetkellä luomutuotannon osuus on esimerkiksi maidosta 1,6 prosenttia, viljasta 2 prosenttia ja kananmunista 4 prosenttia. Luomutuotannon kasvuvauhti on kuitenkin hurjaa. Luomumaidon tuotanto oli kuluvan vuoden huhtikuussa noin 20 prosenttia viime vuotta korkeammalla tasolla ja luomukananmunia tuotetaan puolestaan jopa 50 prosenttia viime vuotta enemmän. Mikäli luomutuotannon kasvuluvut jatkavat tällaisella tasolla, ei maabrändityöryhmän tavoite enää ole haihattelua. Luomuinnostuksessa ei myöskään ole kyse vain eliitin utopistisesta haaveilusta. Suomalaisten kuluttajien asenteissa on tapahtumassa kokonaisvaltainen muutos. Ruuasta on tulossa osa kulttuuria, josta on lupa nauttia. Ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyviä ohjelmia tulee päivittäin useammaltakin kanavalta parhaaseen katseluaikaan. Viime vuosina lähiruoka on ollut ruokailun ykköstrendi. Maabrändityöryhmä ennustaa, että luomusta tulee tälle luonnollinen jatkovaatimus, kunhan kuluttajat ovat ensin oppineet haluamaan lähettyvillä tuotettua lähiruokaa. Laajamittainen luomutuotantoon siirtyminen vaatii kuluttajien tahtotilan lisäksi myös maatalouskulttuurin ajattelutavan muutosta. Viime vuosikymmeninä maanviljelytai- doissa on korostunut koneiden, lannoitteiden ja rehujen tunteminen. Kyky ymmärtää luonnonjärjestelmiä ei ole ollut yhtä suuressa roolissa. Luomutuotannon tutkimiseen ja koulutukseen pitäisikin satsata, jotta maanviljelijät voisivat ymmärtää paremmin, miten viljely tapahtuu luonnonmukaisissa ekosysteemeissä ja kuinka kallisarvoiset ravinteet saadaan pysymään suljetussa kiertokulussa. Popsi popsi porkkanaa Vanhan vitsin mukaan lenkkimakkara on raavaan suomalaismiehen kesävihannes ja salaatti on puolestaan pupujen ruokaa. Onneksi näin ajattelee yhä harvempi, sillä kasvisruokavalion painottaminen on ruokaympyrän suositusten mukaista ja kasvisten ekologinen taakka on pienempi kuin liharuuan. Lihan osuus on luonnonvarojen kulutuksesta noin kolmannes, vaikka lihaa on kaikesta ravinnosta vain noin 10 prosenttia. Lihan suurempi ekologinen selkäreppu muodostuu lihan tuottamiseen kuluneesta energiasta ja laidunmaiden sekä rehupeltojen viemästä maa-alueesta. Myös sillä on merkitystä, millaista lihaa syö. Lihansyöjä voi pienentää ekologista jalanjälkeä suosimalla luonnonkalaa tai siipikarjanlihaa. Naudanlihan tuotanto vaatii lähes kaksi kertaa niin paljon rehua kuin sianlihan tuotanto ja melkein nelinkertaisesti siipikarjan vaatiman määrän. Myös luonnonlaidunta hyödyntävien porojen, lampaiden ja riistaeläinten liha on ekotehokkaampaa kuin rehulla kasvatetun naudan lihan. Kasvisruokakeskustelu on nousemassa kovaa vauhtia poliittisen päätöksenteon eri foorumeille. Joissakin kunnissa on jo käytössä viikoittainen kasvisruokapäivä kouluruokailussa. Erityisesti vihreiden toimijat ovat ryhtyneet kyseenalaistamaan koulujen aiempaa ruokakulttuuria, jossa liha- tai kalaruokaa on ollut automaattisesti joka päivä tarjolla. Ilmastonmuutoksen voittajat? Yltäkylläisyyden keskellä elävien suomalaisten on vaikea muistaa, että merkittävä osa maailman ihmisistä näkee tänäkin päivänä nälkää. Maailman väkiluku on kaksinkertaistunut neljässä vuosikymmenessä, eikä väestönkasvulle näy loppua. On selvää, että maapallon viljelyskelpoisista maaoloista tullaan käymään yhä kovempi taisto. Jo nyt kiinalaiset ja osin myös intialaiset ovat ostaneet eri puolilta Afrikkaa valtavia määriä maita, joita on tarkoitus käyttää ruuantuotantoon Aasian kasvavan väestön tarpeisiin. Ruuasta ja puhtaasta vedestä tulee yhä pahempi pula. Ilmastonmuutos vaikeuttaa tilannetta entisestään, sillä se kohdistuu vakavammin alueille, jotka muutoinkin kärsivät kuivuudesta. Onnenlahjat eivät käy tasan, sillä Suomi ja muut fossiilisten polttoaineiden kerskakulutukseen osallistuneet pohjoisen pallon puoliskon maat voivat jopa hyötyvä ilmaston lämpenemisestä. Lämpenemisen myötä tuotantokyky kasvaa ja kasvukausi pitenee. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta on esitetty arvioita, jonka mukaan Suomen maatalouden tuotannon uskotaan jopa kaksin- tai kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, vaikka tuholaisten tuomat uudet riskit otetaan huomioon. Maastrategiaraportin johtopäätösten mukaan suomalaisen maatalouden lähivuosikymmenien suuri haaste on kehittää sellaisia tuotantotapoja, jotka menestyvät maailmantalouden myrskyistä riippumatta. Omavaraisuudella ja paikallistalouden vahvistamisella on tässä suuri merkitys. Mitä vähemmän tiloille joudutaan hankkimaan hinnanvaihteluille alttiita tuotantopanoksia kuten lannoitteita, sitä pitkäjänteisemmin tuotantoa voi kehittää. Tästä hyötyvät sekä alkutuottajat, paikallisyhteisö, kuluttajat että kauppa. Keskustan tuore puheenjohtaja Juha Sipilä kertoo julkaisemassaan teoksessa Kohti 2020-lukua, että nyt jos koskaan globaalit valtavirrat suosivat satsauksia maatalouteen, kotimaiseen lähiruokaan. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Teksti: Tuomas Vanhanen Kuva: Markus Manner Lähteet: tk.koti?p_osio=100&p_artikkeli=dlk00042&p_ teos=dlk&p_selaus= uploads/2011/06/ts_koko_raportti_fin.pdf ilmastonmuutos-moninkertaistaasuomen-maataloustuotannon/2010/05/ elintarvikkeet/liha/ 6 7

5 Riittääkö ruoka? Riittääkö ruoka? Suomen WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska on menossa kokoukseen kun yritän tavoitella häntä ensimmäistä kertaa. Saan vinkin soittaa myöhemmin iltapäivällä uudestaan, ja seuraavalla kerralla onnistaakin. Puhelimeen vastaa rauhallisen ja asiantuntevan kuuloinen luonnonsuojelija. Ovaska kertoo, että liikakalastusta ei voi rajata tiettyjen alueiden ongelmaksi. Kysymys kalakantojen heikkenemisestä on maailmanlaajuinen. Euroopan aluevesillä ongelma on vakava ja kiireinen. Yhteistä kalastuspolitiikkaa pidetään Euroopan unionin epäonnistuneimpana yhteistyöalueena. Ongelmista johtuen Euroopan komissio uudistaa parhaillaan kalastuspolitiikkaansa. Asetusehdotukset ovat lausuntokierroksella jäsenmaissa. Myös WWF on lausunut näkemyksensä mahdollisista uudistuksista. Poliittinen kysymys Matti Ovaskan näkemys on, että liikakalastus johtuu pitkälti poliittisista päätöksistä. Kalastuskiintiöiden myöntämisessä noudatettavat pelisäännöt eivät ole toimivia, eikä ajanmukaisia tieteellisiä suosituksia noudateta. Kiintiöistä päätettäessä annetaan myös liikaa painoarvoa elinkeinopolitiikalle ympäristön kustannuksella, Ovaska arvostelee. Onko WWF väleissä kalastajien kanssa? Suojeluasiantuntija myöntää, että yhteistyössä olisi parantamisen varaa. Kestävässä kalastuksessa on toki kyse muustakin kuin ekologisesta kestävyydestä. Ympäristönäkökulman huomioiminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta kalakantojen romahtaminen voidaan estää, hän huomauttaa. Kalastaako vaiko eikö kalastaa? WWF sotii ryöstökalastusta vastaan. Huolena ovat etenkin maailman meriä kyntävät suuret eurooppalaiset kalastuslaivastot, jotka vievät paikallisilta toimeentulon. Kotimaista kalanpyyntiä on kuitenkin Suomessa varaa jopa lisätä, jos se tehdään kestävällä tavalla. Suomen linja ongelmallinen Paitsi kiintiöillä, liikakalastusta on koetettu rajoittaa myös erilaisia kalastusmenetelmiä kieltämällä. Ovaskan mukaan rajoitukset ovat Suomessa vaikuttaneet kalastukseen positiivisesti. Esimerkiksi lohen ajoverkkokalastuksen kieltäminen kasvatti rysäkalastuksen tehokkuutta jopa 40 prosenttia. Metodirajoitteiden ongelma on, että tilalle tulee aina uusia menetelmiä. Edellä mainitussa tapauksessa siimakalastus on kompensoinut ajoverkkojen kieltämisestä saadun hyödyn. Ovaska vaatii Suomea muuttamaan linjaansa suhteessa kalastuskiintiöihin: Suomi voisi kansallisesti rajoittaa kalastusta nykyistä enemmän. Sen sijaan ministeriömme on kuitenkin ajanut suurempia kiintiöitä. Maailmanlaajuinen vaiva Kalastuksen valvonta maailmanlaajuisesti on erittäin vaikeaa. Esimerkiksi Skotlannissa, Englannissa ja Tanskassa kontrollointia kokeillaan aluksilla olevien videokameroiden avulla. Ovaskan mielestä kansainvälisillä areenoilla ongelmana eivät ole niinkään paikalliset kalastajat kuin suuret eurooppalaiset kalastuslaivastot. Ne heikentävät paikallisten toimeentuloa. Yksi troolari voi viedä leivän tuhansilta ihmisiltä. Euroopan kalakantojen heikkeneminen on ajanut eurooppalaiset yhä kauemmas omilta aluevesiltään. Niinpä Euroopan unioni on alkanut ostaa kalastusoikeuksia esimerkiksi pohjoisen Afrikan mailta. Miten vaikuttaa? WWF pyrkii vaikuttamaan kalastuskiintiöihin Suomen ja Euroopan unionin viranomaisten kautta. Kestävästä kalastuksesta kiinnostuneita Ovaska kehottaa tutustumaan järjestön kalakampanjaan ja kuluttajien kalaoppaaseen. Suomessa 70 prosenttia kulutetuista kaloista tuodaan ulkomailta. Meillä on varaa kasvattaa reippaasti kestävällä tavalla pyydettyjen kotimaisten kalojen kulutusta. Kalaoppaassa suositeltavalla vihreällä listalla ovat esimerkiksi hauki, lahna, kuha ja ahven. Vaikka kasvatettu kala voi joskus olla uhanalaista villiä kalaa parempi vaihtoehto, myös se kasvatetaan kalalla. Jotta saadaan WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska myöntää, että yhteistyössä kalastajien kanssa olisi parantamisen varaa. tuotettua kilo norjalaista lohta, tarvitaan yli kolme kiloa villikalaa. Paitsi kalastus, myös elinympäristön muutokset vaikuttavat kalakantoihin. Esimerkiksi järvitaimen on erittäin uhanalainen kala, vaikka siihen ei kohdistu ammattimaista kalastusta. Myös vapaa-ajankalastaja voi vaikuttaa valinnoillaan kalakantoihin. Kalaoppaalla ei sinänsä oteta kantaa vapaa-ajan kalastukseen. On kuitenkin kalastajan kunnia-asia varmistaa, ettei oma harrastus vaaranna kalakantoja. Itsekin kalastusta harrastava Ovaska välttää uhanalaisten lajien kalastamista. Jos yksikoukkuiseen perhoon tarttuu esimerkiksi harvinainen taimen, sen voi vapauttaa koukusta oikeaoppisesti ja laskea takaisin veteen. Etelässä voi hyvillä mielin kalastaa vaikkapa ahvenia ja haukia, pohjoisessa harjusta, Ovaska kannustaa. Teksti: Eeva Kärkkäinen Kuvat: s.8 Matti Ovaska, s.9 Kalastajat puolustavat elinkeinoaan Haastattelu Etelä-Suomen merikalastajien liiton kalastusmestari Risto Soljennon kanssa ei ala kaikkein lupaavimmin. Hän kuvittelee minun kauppaavan kepulaisten lehteä ja lyö luurin korville. Uusi yritys, ja haastattelutarkoituksen kertominen heti ensimmäiseksi, tuottaa paremman tuloksen: Soljento lupaa raottaa kalastajien näkökulmaa asiaan. Etelä-Suomen merikalastajat olivat ilmiriidasssa WWF:n kanssa pian kalaoppaan julkistamisen jälkeen. Kalastajat syyttivät luonnonsuojelijoita siitä, että suosituksia ajetaan koko Itämerelle samalla sapluunalla. Ylen uutisten mukaan kalastajat epäilivät ympäristöjärjestön motiiveja ja huomauttivat norjalaisen kalateollisuuden tukevan WWF:n toimintaa. Soljento ei halua kommentoida liiton keväisiä lausuntoja, mutta arvioi WWF:n toimintaa kriittisesti. Se on tähän mennessä ollut yksipuolista. He tekevät lausuntonsa kuuntelematta kalastajien mielipiteitä. Mediassa sitten vielä WWF tuppaa saamaan palstatilaa enemmän kuin kalastajat. Kalastajien ja ympäristöjärjestön riita koski kalastusoppaan punaiselle listalle joutuneita Itämeren lohta, vaellussiikaa ja ankeriasta. Kalastajien mukaan kyseiset kalakannat ovat kalastajien kasvatuksen tulosta ja niiden jättäminen merimetsojen ja hylkeiden syötäväksi olisi epäoikeudenmukaista. Soljennon mukaan kauppaketjut olivat jo poistamassa vaellussiikaa valikoimistaan, mutta neuvottelut WWF:n, kalastajien ja kaupan kesken johtivat tuloksiin. Kun on oltu saman pöydän ääressä, asiat ovat menneet eteenpäin. Siika säilyy valikoimissa ja me harrastamme valikoivaa pyyntiä eli pyydämme harvemmilla verkoilla, joihin pienet kalat eivät jää kiinni. Kalastusmestarin puhe kuulostaa siltä, että hän suhtautuu työhönsä intohimoisesti. Soljento kertoo, että kalastajan ammatti on heillä kulkenut sukupolvelta toiselle. On muistettava, että ei kalastajakaan halua tuhota elinkeinoaan. Suurempi ongelma kalakantoja ajatellen ovat vedenpilaajat, hylkeet ja merimetsot. Kun kalastajat ajetaan ahdinkoon, jäljelle jää vain mauton viljelty kala. Itse en suostu sellaiseen koskemaan. Teksti: Eeva Kärkkäinen Kalastuskiintiöiden myöntämisessä noudatettavat pelisäännöt eivät ole toimivia, eikä ajanmukaisia tieteellisiä suosituksia noudateta. Matti Ovaskan mukaan yksi kalastustroolari voi viedä leivän tuhansilta ihmisiltä. 8 9

6 riittääkö ruoka? riittääkö ruoka? Naudanlihan syöminen ei ole ekologisesti kestävää: peltopinta-ala riittäisi ruokkimaan maapallon väestön, mutta sillä kasvatetaan rehua karjalle. Mitä syöt vuonna 2062? Suomalainen söi vuoden 2010 aikana 76 kiloa lihaa, 16 kiloa kalaa, 80 kiloa viljaa, 68 kiloa vihanneksia ja 81 kiloa marjoja sekä 183 litraa maitotuotteita. Mitä ammennat lautasellesi viidenkymmenen vuoden päästä? Vuonna 2062 olet työurasi lopulla. Samaa palloa tallaa noin 10 miljardia muuta ihmistä. Jotta kaikilla olisi ruokaa, sitä pitäisi tuottaa kaksi kertaa niin paljon kuin nyt. Mikäli talouskasvu jatkuu, entistä useampi hyväosainen tahtoo syödä lihaa, ja yhä harvemmalla kehitysmaassa elävällä on kylliksi ruokaa. Liha kulkee ensin neljällä jalalla. Sille viljellään rehuksi muun muassa soijaa, joka kelpaisi myös ihmisen ravinnoksi. Koska luonnollinen laidunmaa ja soijan viljelymaa käyvät vähiin, metsiä raivataan lisää. Kun puut eivät enää yhteytä, hiilidioksidia on ilmakehässä entistä enemmän. Puuttomuus vaikuttaa maaperän viljavuuteen. Aavikoilla maata kuivattavat tuulet pääsevät puhaltamaan estottomammin. Ne tuhoavat satoja, jotka ovat muutenkin lisääntyneiden sään ääri-ilmiöiden armoilla. Ilmastonmuutos on lämmittänyt maaperää ja meriä, eikä arktisen alueen jääpeite kasva talvisin kovin laajaksi. Siksi monin paikoin sataa kerralla runsaasti. Toisinaan ei sada lainkaan. Maat vuoroin tulvivat tai kärsivät kuivuudesta. Tällaiselta maapallo näyttää ilmastoennusteiden mukaan 50 vuoden kuluttua. Mistä silloin saa lihaa, kalaa, viljaa ja kasviksia? Omenasatoa Keski-Suomessa? Ilmastonmuutoksella ja ruoalla on tiivis suhde. Ruoan tuotantotavat kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja nopeasti lämmenneet ilma, meret ja maaperä vaikeuttavat ruoan tuotantoa. Kuivat aavikot, karjalaumat, meret miten nämä meitä suomalaisia koskettavat? Meillähän karjatalous on pientä, vain miljoona nautaeläintä muutamalla kymmenellä tuhannella tilalla. Metsää ja marjoja riittää enemmän kuin ehdimme kuluttaa. Ja järvet ovat kalaa ja makeaa vettä täynnä! Sitä paitsi ennusteiden mukaan ilmastomme käy leudommaksi ja sateisemmaksi. Kasvukausi vain pitenee. Moni puutarhaviljeltävä kasvi, kuten sipuli, hyötyy kasvukauden pitenemisestä. Kasvihuoneviljely on kannattavampaa, sillä leutojen talvien vuoksi niiden lämmityskustannukset pienenevät ja ovat vuosisadan puolivälissä vain Hollannin luokkaa. Saatamme syödä kotimaassa kasvatettuja luumuja tai pensasmustikoita. Nykyään viljellyt marjat, kuten viinimarjat ja mansikat, pärjäävät Savon lisäksi Kainuussa. Omenasatoa poimitaan jo ainakin Jyväskylän korkeudella. Ammattiviljelijät saattavat Suomessa jopa hyötyä ilmastonmuutoksesta. Kasvit saavat enemmän lämpöä ja kosteutta sekä hiilidioksidia, mikä tukee niiden kasvua. Sitä ei tiedetä, kuinka eri viljelykasvit tuottavat satoa tai sopeutuvat nopeaan muutokseen. Nykyiset viljalajikkeet eivät selviä mitenkään lisääntyvän lämmön ja märkien syksyjen kanssa, ainakaan ilman jalostusta. Vaikutukset voivat olla arvaamattomia, sillä luonto on mutkikas. Epävarma ekosysteemi Kun havumetsävyöhyke pakenee ylemmäksi ja uudet lajit valloittavat pohjoisia leveyspiirejä, seurauksena ei ole ainoastaan puuston muuttuminen lehtevämmäksi. Metsämarjasato pienenee luultavasti samassa suhteessa kuin männyn ja kuusen osuus Suomen metsäpinta-alasta. Kasvivyöhykkeen nopea muutos liikauttaa koko luonnon ekosysteemiä, sen eliöiden ja eläinten tasapainoa ravintoketjussa. Erilaiset tuholaiset, hyönteiset tai jyrsijät, voivat lisääntyä arvaamattomasti ja uhata viljelysatoa. Kuivuus- ja sadejaksot muuttavat myös maaperän pieneliöiden toimintaa, mikä heijastuu maatalouteen, jos ravinteiden ja hiilen kierto muuttuu. Lämpimät järvivedet vaikuttavat kalastukseen Vesistöjen lämpeneminen muuttaa koko eliöstöä, mikä heijastuu kalakantoihin. Suomessa varsinkin kylmien vesien lohikalat ovat herkkiä matalien vesistöjen lämpenemiselle. Runsaat sateet ja tulvat valuttavat entistä enemmän ravinteita vesistöihin. Kun lämpenevien vesistöjen veden laatu heikkenee, kalataudit lisääntyvät. Kalojen joukosta löytyy häviäjien lisäksi menestyjiä. Sameiden vesien kalat kuten särki- ja ahvenkalat sopeutuvat ja pärjäävät. Kalastustoimintakin voi vaikeutua, kun talvisin ei muodostu ihmisen kestäviä jäitä ja myrskyt yleistyvät. Enemmän lihaa, vähemmän hiilinieluja, riskialttiimpaa viljelyä Maanviljely ja karjatalous sekä niistä jalostettavat tuotteet lisäävät ilmastokaasuja. Jopa 14 prosenttia maailman (2005) ja 8 prosenttia Suomen (2008) ilmastopäästöistä oli maatalouden aiheuttamia. Tehoviljely, keinotekoiset lannoitteet, raaka-aineiden jalostaminen elintarvikkeiksi ja kuljetus pallon toiselle puolelle kaikki nämä tuotetaan pitkälti fossiilisilla polttoaineilla. Mitä enemmän lihaa syödään, sitä enemmän laitumella temmeltävät nautaeläimet päästävät metaania ilmakehään. Karjan ja sen rehun tieltä hakattava puusto vähentää hiilinieluja. Hiilinielujen, kuten turvesoiden ja metsien, ennakoidun kadon vuoksi yhä suurempi osa ihmisen tuottamista ilmastokaasuista jää tulevaisuudessa ilmakehään ja lämmittää palloa entisestään. Tämä lisää rajuja myrskyjä, pitkittää kuivia kausia ja aiheuttaa rankkasateita ja tulvia. Viljelyllä on siis monia hallitsemattomia riskejä. Monimuotoisuus tuo turvaa Luonnonmukainen viljely, siinä avain ruoan turvaamiseen erityisesti riskialttiissa olosuhteissa, sanotaan Worldwatch-instituutista ja Rodale-instituutista. Luomuviljely leimataan Suomessa herkästi haihatteluksi. Pelätään viljelyalan tuottavuuden laskevan. Jos näköalaa laajennetaan yhden vuoden tuotosta kolmeenkymmeneen vuoteen, havaitaan luomuviljelyn edut. Näin tapahtui Pennsylvaniassa tehdyssä Rodaleinstituutin tutkimuksessa. Luomuviljely voittaa vertailussa tavanomaisen viljelymenetelmän maaperän multavuudessa ja eroosiokestävyydessä, sadon runsaudessa ja energiatehokkuudessa sekä ympäristön vähäisessä kuormittavuudessa. Luomuviljelmillä oli mahdollista tuottaa useampaa lajiketta lyhyemmässä ajassa kuin tavanomaisilla viljelypalstoilla. Luomutilat kestävät ilmastonmuutoksen tuomia yllättäviä ja rajuja sääolosuhteita. Lopulta maanviljelijä päättää, mitä multaan kylvää. Kuluttajille jää ostopäätöksen tekeminen. Syö arvostaen se mitä hankit! Ilmastopäästöihin voi vaikuttaa. Vähähiilisen, kasvispainotteisen ruoan syöminen takaa paremmat mahdollisuudet saada vatsa täyteen myös vanhuuden päivinä. On jotakin, mitä voimme tehdä heti. Kulutuksestamme aiheutuvista ilmastopäästöistä viidennes eli noin 20 prosenttia aiheutuu ruoasta. Meillä on asennevamma: emme arvosta ruokaa, hankimme sitä yli omien tarpeidemme ja iso osa siitä päätyy roskiin. Ruokaa pitää arvostaa. Mieti siksi tänään, mitä haluat lautasellesi viiden vuosikymmenen päästä. Teksti: Taina Pelkonen Kuvat: Markus Manner Lähteet: Karttunen, Koistinen, Saltikoff, Manner: Ilmakehä, sää ja ilmasto (Ursa 2008) Worldwatch-instituutti: Maailman tila 2011: Kuinka maailma ruokitaan. Raportti kehityksestä kohti kestävää yhteiskuntaa (Gaudeamus 2011)

7 Riittääkö ruoka? Ruoka kertoo historiasta ja kulttuurista Ihminen on sitä, mitä hän syö. Tätä filosofi Feuerbachin ajatusta lainasi muun muassa Juice riimitellessään joulukinkun elinkaaresta. Ruoka onkin välttämättömyyshyödykkeen lisäksi meille myös kulttuuria, historiaa ja politiikkaa. Suomalaiset selvisivät sotavuosista syömällä perunaa, jonka kulutus kolminkertaistui luvulla puukaupan myötä rahaa alkoi virrata maaseudulle, mikä näkyi myös ruokapöydissä. Harvinaiset herkut, kuten voi, munat ja tuore maito, alkoivat olla arkipäiväisempiä. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että lounaaksi makaronilaatikkoa syödessään pitää yllä ja uusintaa ruokakulttuuria. Vaikka syöminen on pakollista hengissä säilymisen kannalta, sillä on huomattavan laaja merkitys koko inhimillisessä olemisessa. Eri kulttuureissa on erilaisia tapoja suhtautua ruokaan, hankkia, valmistaa ja nauttia sitä. Keskeisiä ruokakulttuurin tekijöitä ovat perusraaka-aineet, valmistustavat ja mausteiden käyttö. Esimerkiksi raaka-aineiden käyttö vaihtelee kulttuureittain. Siinä missä koiran syöminen on Aasiassa hyväksyttävää, Suomessa sellaista paheksuttaisiin. Ihminen oppii jo hyvin varhaisessa vaiheessa oman kulttuurinsa ruokaan liittyvät tavat ja käytännöt. Kaikkialla ruokaan liittyy sosiaalinen yhdessä oleminen. Ruokakulttuuria säätelevät erilaiset tavat, perinteet ja uskonto. Tiettyjen raakaaineiden käyttäminen voi olla kiellettyä. Esimerkiksi juutalaisuudessa kosher-säännöt määrittelevät tarkasti ruoan valmistamista ja tarjoilua. Intiassa ylimmän kastin edustajat ovat perinteisesti puhdistaneet alempikastisten saastuttamat ruoka-aineet kirkastetulla voilla eli gheellä. Yhdistämisen rinnalla ruoka myös erottaa sekä sosiaalisesti että kulttuurillisesti. Harvinaiset herkut oli perinteisesti varattu jumalille ja hallitsijoille. Ruokakulttuuri onkin kehittynyt ja monipuolistunut ensin eliitin keskuudessa ja levinnyt vähitellen rahvaan pariin. Tänäkin päivänä ruokailutottumukset ja ravintoon liittyvät terveyserot ovat sosioekonomisten ryhmien välillä selviä ja kasvussa. Ylemmän tulotason kotitalouksissa syödään terveellisemmin ja runsaasti vaikkapa kasviksia. Alemman tulotason perheissä käytetään enemmän eineksiä. Suomi idän ja lännen välissä Suomalainen ruoka kertoo paljon historiastamme, kulttuuristamme, sijainnistamme, yhteiskunnastamme ja luonnostamme. Olemme saaneet vaikutteita idästä Venäjältä ja lännestä Ruotsista. Omavaraistaloudessa käytettiin niitä raaka-aineita, joita paikallisesti oli saatavilla. Näin ovat syntyneet eri pitäjien perinneruoat ja maakuntien ruokaperinteet. Esihistoriallisena aikana Suomeen syntyi kaksi kiinteän asutuksen keskusta ja näille omat ruokakulttuurit. Vuorovaikutus alueiden välillä oli vähäistä. Itäisellä alueella leimallisia olivat uuniruoat, jotka valmistettiin asuntojen lämmittämisen ohessa. Asuinrakennuksiin kun rakennettiin slaavilaisen perinteen mukaisesti uuni. Leipää leivottiin viikoittain. Itäiset vaikutteet erottavat suomalaisen ruokaperinteen muista Pohjoismaista. Läntisen asutuksen alueella asuinrakennuksiin rakennettiin takat, joissa ruoka keitettiin kolmijalkaisessa padassa. Kuivaa hapanleipää leivottiin suuret määrät kahdesti vuodessa. Läntisellä alueella valmistettiin ns. pitkää piimää ja kotijuustoja. Perinteisessä joulupöydässämme on paljon samoja ruokalajeja kuin läntisessä keskiaikaisessa pitopöydässä. Toisen maailmansodan jälkeen evakot toivat omat ruokaperinteensä uusiin kotipitäjiinsä. Läntinen ja itäinen ruokakulttuuri alkoivat sekoittua. Aiemmin vain Itä-Suomessa tunnetut karjalanpiirakat ja karjalanpaisti ottivat paikkansa kaikkien suomalaisten ruokapöydissä. Erojakin oli edelleen. Länsisuomalaiset söivät arkisin hyvin askeettisesti ja juhlissa pöydät notkuivat. Heidän mielestään karjalaiset söivät liian hyvää arkiruokaa ja vaatimattomasti juhlapäivinä. Maamme sijainti on näkynyt lautasillamme muutenkin kuin kahden ruokakulttuurin leikkauspisteenä. Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa. Lyhyt kasvukausi rajoittaa viljelykasvien määrää. Myös luonnonantimet näkyvät ruokalajeissamme. Satokauden antimia on säilötty eri tavoin talven varalle, koska tuoretta ravintoa saatiin vain tiettyinä vuodenaikoina. Ruoka on hankittu pitkään omilta pelloilta tai lähialueiden maatiloilta tai pienistä kaupoista. Vasta 1960-luvulla ruokaa ryhdyttiin ostamaan pääasiassa kaupoista. Suomalaiset ovat metsästäneet, kalastaneet, marjastaneet ja pitäneet kotieläimiä aina kun se on ollut mahdollista. Nykyään erilaiset ruokasesongit eivät ole ulkomaantuonnin ja pitkäaikaisten säilytysmahdollisuuksien vuoksi niin erottuvia kuin aiempina vuosikymmeninä. Niukkuudesta yltäkylläisyyteen Suomalaisen yhteiskunnan kehitystä voi kuvata nopeana harppauksena niukkuudesta yltäkylläisyyteen. Tämä on näkynyt myös ruokavaliossamme. Vaihtelu puutteen ja paljouden välillä on ollut aikoinaan kaikkien arkea. Köyhimmät väestönosat ovat nähneet jopa nälkää. Katovuodet, sodat ja pitkät talvet ovat pakottaneet kiristämään vyötä. Nyky-Suomeenkin heijastuu historiastamme nälän ehkäiseminen ja selviytyminen vaikeina aikoina. Meillä on edistyksellisiä ruokajärjestelmiä kuten ilmainen kouluruoka, kotitalousopetus ja ravitsemusneuvonta. Useiden vuosisatojen ajan suhdettamme ruokaan dominoi tavoite pitää nälkä loitolla luvulla puukaupan myötä rahaa alkoi virrata maaseudulle, mikä näkyi myös ruokapöydissä. Harvinaiset herkut, kuten voi, munat ja tuore maito, alkoivat olla arkipäiväisempiä. Myös ruokakauppojen valikoimat laajenivat. Tähän myönteisen kehityksen pysäyttivät muutamaksi vuodeksi suuret nälkävuodet luvun lopulla, isovanhempiemme vanhempien vuosikymmeninä, Suomen suuriruhtinaskunnassa kuoli nälkään ja sen aiheuttamiin epidemioihin noin ihmistä, kahdeksan prosenttia väestöstä. Senaatin toimet kriisin lievittämiseksi olivat heikkoja ja aiempien vuosien virheellinen rahapolitiikka vaikeutti lainojen saamista. Politiikka on ollut kytköksissä myös muihin lähihistorian laihoihin vuosiin. Nälkää nähtiin sisällissodan vuosina, ja helpottavat viljakuljetukset Saksasta sitoivat itsenäistyneen Suomen tiiviisti Itämeren mahtimaahan. Sama toistui toisen maailmansodan aikana, kun suomalaiset pelasti ruoan loppumiselta vain Saksan vilja-apu. Sen poliittista hintaa maksettiin tiiviillä yhteistyöllä jatkosodan kuluessa. Sotavuosina jouduttiin turvautumaan ruoan säännöstelyyn. Kahvi ja sokeri laitettiin säännöstelyyn syksyllä 1939 ja valtaosa muista elintarvikkeista kesään 1942 mennessä. Suomalaiset selvisivät sotavuosista perunan voimalla; sen kulutus kolminkertaistui. Sodan jälkeen tilanne helpottui, vuonna 1948 jo puolet elintarvikkeista oli vapautettu säännöstelystä. Jälleenrakentamisen ja vaurastumisen vuodet alkoivat näkyä lautasella. Sokerin, lihan ja maitotuotteiden kulutus kasvoi 1950-luvulla. Sotien jälkeen tekniikan kehittyminen paransi kylmäsäilytysmahdollisuuksia ja helpotti kotiaskareita erilaisin kotitalouskonein. Siirryttiin puuhelloista sähköliesiin ja kylmäkomeroista jääkaappeihin. Elintason kasvu on tuonut mukanaan uusia syömiseen liittyviä vaivoja. Lihavuus, sydän- ja verisuonisairaudet ja kolesteroli ovat kansanterveydellisiä haasteita. Nykyään meillä on myös ennennäkemätön mahdollisuus valikoida ruokia ja valita erilaisia ruokavalioita. Samaan aikaan globaalissa mittakaavassa vain harvalla on varaa vaikkapa luomuun tai karppaukseen. Niukkuuden aikana ruokaan liitettiin pyhiä arvoja. Puutteen henkinen vaikutus näkyy edelleen. Hyvänä esimerkkinä on vuoden 2007 eduskuntavaalien alla esitetty SAK:n vaalimainos. Oiva Lohtanderin esittämä porvarillinen mässäilijä herätti suuresti närää suomalaisissa, ja mainos pistettiin hyllylle. Ruoka- ja ravitsemusteemat herättävät vahvoja intohimoja ja jopa fanaattisuutta. Julkinen keskustelu rasvoista ja hiilihydraateista on ollut välillä jopa repivää. Taustalla lienee myös halu haastaa auktoriteetit ja asiantuntijat. Tieteelliset tutkimustulokset on kyseenalaistettu välillä varsin tunnepohjaisin argumentein. Teksti: Hannu Savolainen Kirjoittaja toimii tutkijana Ajatuspaja e2:ssa. Kuva: Markus Manner

8 Riittääkö ruoka? Mistä on kyse ja mitä superfoodit voivat tarjota minulle tai sinulle? Superfoodit ovat luonnonmukaisesti tuotettuja ruoka-aineita, joilla on uniikkeja ominaisuuksia ja terapeuttisia vaikutuksia terveyteemme. Eri korkeakulttuureiden ja mantereiden hienoimmilla ruoka-aineilla on yleensä ollut tärkeä rooli vanhojen lääkinnällisten järjestelmien osana. Tämän päivän tieteellinen tutkimus taas osoittaa eri superfoodien sisältämät valtavat ravinnepitoisuudet. Miksi superfoodeja? Suurin osa superfoodeista on kokonaisia proteiinin lähteitä, eli ne sisältävät kaikki elimistöllemme välttämättömät aminohapot. Monet superfoodista ovat myös niin sanottuja adaptogeenejä. Tämä on termi, jolla kutsutaan ruoka-aineita tai yrttejä, jotka auttavat kehoamme adaptoitumaan eli sopeutumaan ympäristön muutoksiin, esimerkiksi stressiin. Superfoodeille tyypillistä on myös mahdollisimman hyvä imeytyvyys ja palamisjätteiden vähäisyys kehossamme. Nämä ruoka-aineet rasittavat kehoamme mahdollisimman vähän ja tarjoavat elimistöllemme mahdollisimman paljon ravinteita tiiviissä muodossa. Kaikki superfoodit sisältävät suuren määrän vitamiineja, mineraaleja ja bioaktiivisia ainesosia. Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Puhuttaessa luonnon tarjoamista ravinteikkaista antimista saattaa miettiä, eikö meidän lähimetsämme mustikka sitten enää riitä? Sain kysymykseen vastauksen Jaakko Halmetojalta, joka on ravintoasiantuntija, luennoitsija ja raakasuklaa-alkemisti. Helppo ja yksinkertainen vastaus kysymykseen on, että tietenkin riittää! Haluankin mainita, että myös oma luontomme, kuten jokainen ekosysteemi, on täynnä äärimmäisen ravinnerikkaita ja uniikkeja ruoka-aineita. Aiheeseen vihkiytyneet saavat superfoodeja käytännössä omalta takapihaltamme. Ja Superfoodeilla superihmiseksi? Uskoisitko, että ruokaa on käytetty maapallolla rahana vielä hieman yli sata vuotta sitten? Kyseessä ovat olleet ravinteikkaat ruoka-aineet, joilla on ollut merkittävä ja jopa jumalallinen asema useiden kulttuurein historiassa. Tänä päivänä me puhumme näistä ruoka-aineista nimellä superfood tai suomalaisittain superruoka. vieläpä ihan ilmaiseksi! Lähimetsästämme poimittuun marjaan kiteytyy aina myös erilainen tunne kuin maailman toiselta puolelta lennätettyyn marjaan. Nyrkkisääntönä kannattaakin edelleen pitää: mitä tuoreempaa ruokaa saat käsiisi, sen parempi! Superfoodeja löytyy siis myös omasta kotimaastamme, Halmetoja jatkaa. Se, että ravinteikkaat ruoka-aineet ovat tulleet kauppoihin kaikkien saataville, helpottaa niiden elämää, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua kerätä ruokaa itse. Kyse ei myöskään ole kotimaisten tai eksoottisten ruoka-aineiden kilpailusta keskenään vaan siitä, että näitä yhdistelemällä päästään mahdollisimman ravintorikkaaseen ruokavalioon. Miten tunnistaa laadukkaan superfoodin? Yksinkertainen vastaus on: samalla lailla kuin minkä tahansa muunkin ruuan. Väri, maku, tuoksu, koostumus ja ruoka-aineen vaikutus kehossa indikoivat kaikki superfoodin laatua. Esimerkiksi laadukas goji-marja on väriltään tumman punainen. Sen koostumus on mehukkaan pehmeä ja maku rusinamaisen kirpeä. Jos marjat ovat kivikovia ja väri on haalea, on laatu jotain muuta kuin parasta. On hyvä ymmärtää, että superfoodien ominaisuudet juontavat käytännössä aina juurensa kasvuympäristöön. Kysymys on mahdollisimman ravinnerikkaista ja alkuperäisistä ruoka-aineista, joiden vaikutukset pääsevät oikeuksiinsa alkuperäisessä ja käsittelemättömässä muodossa nautittuna, Halmetoja päättää. Miten superfoodeja käytetään? Superfoodit ovat mainio lisä oman perusruokavalion joukkoon. Laita ensin kuitenkin päivittäisen ruokavalion kulmakivet kuntoon, jos haluat kestäviä ja kokonaisvaltaisia muutoksia terveyteesi ja suorituskykyysi. Kaikki superfoodit kannattaa nauttia mahdollisimman alkuperäisessä muodossa. Kuumen- Jaakko Halmetoja on ravintoasiantuntija ja luennoitsija, jonka intohimona on luonnonmukaisen ravitsemuksen ja -elämäntavan yhdistäminen ympärillämme vallitseviin olosuhteisiin. taminen tuhoaa näiden ruoka-aineiden herkkiä ja arvokkaita ainesosia. Kuivatut marjat, pähkinät tai vaikkapa kaakaopavut on helppo syödä sellaisenaan, ilman erillistä ruoan valmistamista tai varsinaista reseptiä. Rikastuta omaa ruokavaliosi lisäämällä siihen superfoodeja. Jos esimerkiksi syöt päivittäin jugurttia, aloita superfoodien käyttö lisäämällä jugurttiin kuivia marjoja. Päivittäiset käyttömäärät ja saantisuositukset vaihtelevat eri superfoodien kohdalla. Tuotteiden pakkausselosteissa on mainittu suositusannostus. Teksti: Salla Airaksinen Kuvat: Salla Airaksinen, Peero Lakanen, CocoVi Lähteet: Nuori Keskusta testasi! Tottakai me halusimme myös maistaa näitä superherkkuja ja sen mahdollisuuden tarjosi Helsingin keskustassa, Kampin Ruohonjuuressa sijaitseva CocoVi Bar. Myymäläesimies Hanna Antti-Poika toivotti minut tervetulleeksi ja tarjoili eteeni mustikka teemaisen superfood brunssin. Menulla oli Mustanaamio nimellä kulkeva smoothie, mustikka raakakakkua, luomu kahvia paikan päällä tehdyn mantelimaidon kera sekä raakasuklaata. Kaikki CocoVi Barin tarjoamat herkut ovat sokerittomia ja gluteiinittomia ja raaka-aineet ovat luomua. Kaikki on myös raakaa, eli mitään ei kypsennetä valmistusvaiheessa. Aloitin maistelun rohkeasti raakakakusta. Kakku muistutti rakenteeltaan paljon perinteistä juustokakkua Mantelinen pohja, mustikkainen keskiosa, johon makeutta toi kookos ja päällä makeita mulperinmarjoja ja kaakao nibsejä eli raakakaakao rouhetta. Nam! Kakku oli ehdottomasti iloinen yllätys makuelämyksenä. En olisi uskonut, ettei siinä ole sokeria, koska kokonaisuus oli sopivan makea. Mustikan ja kookoksen ystävälle tämä toimii! Täyteläinen Mustanaamio smoothie koostui pääosin mustikoista. Lisäksi raaka-aineina oli banaani, acai, chia, maca, lucama ja vanilja. Mustikan raikas maku korostui hyvin täyteläisessä smoothiessa. Loistava aamupala, on nimittäin todella täyttävää tavaraa! Raakasuklaata maistelin mantelimaito kahvin kanssa. Raakasuklaan luulisi olevan melko jytkyä tavaraa. Suklaa on kuitenkin makeaa ja täyteläistä eikä niinkään tumman suklaan makuista kuten kaakaopavut. Suklaaseen oli lisätty goji marjoja, mitkä lisäävät ravintoarvoja ja tuovat makeutta. Suklaan voi makeuttaa myös hunajalla tai maustaa chilillä. CocoVi Barista voi ostaa raakasuklaan valmistuspaketin, mistä löytyy kaikki tarvittava suklaan tekemiseen kotona. Nuori Keskusta voi suositella käyntiä CocoVi Bariin, kokemus on varmasti positiivinen ja sivistävä kaikille superfoodien maailmaan astuville! P.S Kokeile esimerkiksi vehnänorasshottia, jolla on elimistölle puhdistava vaikutus. Erityisesti se puhdistaa keuhkoja, joten esimerkiksi allergisista hengitysteiden oireista kärsivälle tämä voi olla pelastus. Lisätietoja: Innostuitko? Näistä on helppo aloittaa! Raakakaakao Raakakaakao on yksi maailman ravinnerikkaimmista ruoka-aineista. Huikeat kymmenen prosenttia kaakaon painosta on antioksidantteja. Raakaa kaakaota on perinteisesti käytetty erilaisten kaakaojuomien valmistamiseen. Kokonaiset kaakaopavut toimivat sellaisenaan syötynä esimerkiksi osana eväs-sekoitusta tai dipattuna kotimaiseen luomuhunajaan Goji-marja Goji-marjaa pidetään maailman ravinnerikkaimpana hedelmänä (kasvitieteellisesti goji-marja on hedelmä ). Goji-marja sisältää valtavan määrän arvokkaita antioksidantteja, jotka suojelevat kehoamme hapettumisreaktioilta. Gojilla voikin olla mainioita vaikutuksia erilaisiin verenkierto- tai tulehdussairauksiin. Rusinamaisen kuivatun marjan voi syödä sellaisenaan tai lisätä lähes minkä tahansa aterian joukkoon. Maca Maca on sukua mm. nauriille, lantulle, kaaleille ja retiiseille. Maca on voimakas adaptogeeni. Tämä on termi, joka annetaan lääkinnällisille kasveille joiden avulla keho kykenee mukautumaan (adaptoitumaan) haastaviin olosuhteisiin esimerkiksi stressiin. Tänä päivänä maca on tunnettu ruokaaine urheilumaailmassa, koska se lisää energisyyttä, kestävyyttä, fyysistä suorituskykyä, happen määrää veressä ja aivojemme neurotransmittereiden tuotantoa. Maca sopii esimerkiksi aamiaiseksi nautittavan smoothieen tai puuron joukkoon. Spirulina Spirulina on mikroskooppinen, yksisoluinen merilevä, joka on elänyt maapallolla siitä lähtien, kun täällä on ollut elämää. Tämä levä on luokiteltu maailman ravinnerikkaimmaksi ruoka-aineeksi ja se kuuluukin esimerkiksi astronauttien ruokapakkiin. Spirulina sisältää % hyödynnettävässä muodossa olevaa proteiinia, joten se on suosittu ravinto-aine esimerkiksi urheilijoiden joukossa. Levää voi jauheena sekoittaa mihin tahansa ruokaan. Jos levän voimakas maku kuitenkin tökkii, saa spirulinaa myös tableteiksi puristettuna. Hampunsiemen Hampunsiemen on loistava lähde kehollemme välttämättömille rasvahapoille. Nämä rasvahapot toimivat voimakkaina antioksidantteina, suojelevat ihoamme ja torjuvat tulehdusta kehossamme. Hampunsiemen sopii mainiosti esimerkiksi keittoihin, smoothiejuomiin, salaatin joukkoon tai vaikkapa koristeeksi jäätelön päälle. Helppo tapa ottaa hamppu rikastuttamaan ruokavaliota on myös korvata ruokavaliossa käytetty öljy hamppuöljyllä.

9 gallup Mitä Suomi syö? Nuori Keskusta kurkisti kansalaisten jääkaappeihin, kurkista sinäkin! Ellu Vornanen Ikä: 17 Status: työtön Jääkaapistani löytyy aina kokista, kananmunia, kermaa ja jauhelihaa tai kanaa. Kaisu Airaksinen Ikä: 23 Status: työssä, naimaton Jääkaapistani löytyy aina Pepsiä/Coca-Colaa, leipämakkaraa, mehua, oivariinia. Satu Sairaslomalainen Status: työtön kuntoutuja Ikä: 23 Meidän jääkaapista löytyy aina valo ja perunaa. Yleensä myös rehuja, lihaa ja bbq-salaattikastiketta. Ai niin ja Coca-Colaa toki :D Minna Vuortio Ikä: 24 Status: työtön, naimaton Mun jääkaapista löytyy aina: porkkanaa, maitoa, karpalomehua, salaattia, äitin tekemää hilloa. Nelli Lyijynen Ikä: 21 Status: sairaslomalla 1,5 vuoden ajan Normaalisti jääkaappini näyttää melkein yhtä tyhjältä kuin nytkin, ovessa on vielä maitoa, ketsuppi, sinappi ja vesipullo. Harvemmin sieltä löytyy limsaa vaikka nyt tuo kahden litran pullo siinä onkin, jonkinlaista jugurttia (juotavia tms) on aina, maitoa on muutama litra myöskin aina ja voita (ei margariinia). Joskus jos meinaan tehdä isompaa ruokaa niin saattaa löytyä jauhelihaa, kurkkua ja salaattia sekä tomaattia. Piltit ja kananmunat ovat lähinnä jyrsijöilleni (ellen meinaa leipoa). Siideriä tai jotain alkoholipitoista on välillä jääkaapissa jos lähiviikkoina on juhlimassa tullut käytyä koska tulee kerralla ostettua sitten vähän enemmän ja jää ylitse. Muutoin syön aika paljon lämpimässä säilyvää ruokaa kuten leipää, muroja, hedelmiä jne. Mari Siirilä Ikä: 32v Status: työssäkäyvä Jääkaapista löytyy yleensä vähälaktoosista kevytmaitoa. Kaikki muu saattaakin aika-ajoin olla loppu. Ja kun tuosta kuvasta ei kaikkia tuotteita pysty tunnistamaan, niin kerron: - kahta erilaista herkkusientä - kahta erilaista suolakurkkua - marinoimattomia broilerin rintafileitä 1 paketti - ohuen ohuita kalkkunaleikkeitä 1 paketti - 4 l vähälaktoosista maitoa - 2 prk kermaa - 2 prk maitorahkaa - 1 prk mustikkakeittoa - rypsiöljyä - voita - viinietikkaa - pussillinen persiljaa - ketsuppi - thai-kastike - kuusenkerkkämehua - punaista currytahnaa - sitruunamehua - Vana Tallin Creme -pullo - 1 prk maitohappobakteeripillereitä - soijakastiketta Petra Vuorela Ikä: 26 Status: Kotiäiti Meiltä löytyy jääkaapista aina limuja, maitoa, pilttejä, mehua, omatekoista ruokaa, salaattia, majoneeseja ja fetajuustoa. Liisa Mikkola Ikä: 28 Status: apulaismyymäläpäällikkö Jääkaapistani löytyy aina ruokakermaa, juustoa ja ketsuppia, sekä jotain säilykettä kuten hernekeittoa tai tonnikalaa Meiju Paappanen Ikä: 30 Status: Henkilökohtainen avustaja Jääkaapistani löytyy aina maitoa, mehua, perunoita, kanaa, jauhelihaa yms, voita, juustoa, sinappia, ketsuppia, kananmunia, ruokakermaa, salaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanoita, pinaattilettuja, hilloa ja maustamatonta rahkaa. Sharon Garnett Ikä: 48 Status: yksinhuoltajaäiti kera kahden lapsen (10v&17v) Meiltä löytyy jääkaapista aina maitoa, jogurtteja, margariinia, juustoa, tomaatteja, perunoita, salaattia, kurkkua, 2 3 päivän ruoka-ainekset (jauhelihaa, kanaa tms), suolakurkkuja, salaattikastikkeita ja useimmiten löytyy myös leivontamargariinia, mehuja, kananmunia ja karjalanpiirakoita. Kuvan jääkaapissa on noin viikon tarpeet kolmelle hengelle

10 Rovaniemen henki tunnelmia puoluekokouksesta Riikka Mannerin (keskellä) noste riitti varapuheenjohtajan pestiin. Keskustan 74. sääntömääräinen puoluekokous keräsi Rovaniemen Lappi Areenaan kesäkuuta lähes nelituhatpäisen joukon. Jännittävä kokousviikonloppu jää historiankirjoihin uuden puheenjohtajan Juha Sipilän valinnan myötä. Paikalla olleet jäävät muistamaan Rovaniemen sen hyvästä hengestä. Erityisesti nuoret keskustalaiset puhalsivat yhteen hiileen tavoitteidensa puolesta. Jopa 3600 keskustalaista seurasi jännitysnäytelmää Rovaniemellä. Tiukan taiston hävinneet puheenjohtajaehdokkaat lupasivat täyden tukensa Juha Sipilälle. Puoluekokouksen painopiste kohdistui puheenjohtajavaaliin. Pari viikkoa aiemmin järjestetyssä neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä Paavo Väyrynen selviytyi niukasti voittajaksi ennen Juha Sipilää ja Tuomo Puumalaa. Keskustanuorten oma ehdokas Puumala sai kuitenkin tasaisimman kannatuksen eri puolilla Suomea, joten hän oli vahvasti mukana pelissä Rovaniemelle tultaessa. Puoluekokouspäivinä alkoi näyttää vahvasti siltä, että ratkaiseva mittelö käydään Puumalan ja Sipilän välillä. Nuorkeskustalaiset kampanjoivat täydellä sydämellä Puumalan puolesta. Esitteiden jako, kokouksen yleiskeskusteluun osallistuminen sekä erilaiset tempaukset siivittävät Tuomon vahvaan nousuun. Puumala hoiti myös oman leiviskänsä erinomaisesti. Hänen pitämänsä puoluekokouspuhe nousee merkittävimpien suomalaisten poliittisten puheiden joukkoon. Yli viidessäkymmenessä eri puolueiden puoluekokouksissa vieraillut politiikan kommentaattori Jussi Lähde kertoo blogissaan Puumalan puheen olleen paras kuulemansa. Puumala ei puhunut tyypillisen esittelypuheenvuoron tapaan itsestään vaan keskustalaisten hänelle kertomista elämäntarinoista. Vaalien asetelma ei kuitenkaan suosinut lopulta toiseksi sijoittunutta Puumalaa. Juha Sipilä nousi puheenjohtajavaalin toisella kierroksella selvään voittoon. Hän herätti puoluekokousväen luottamuksen puhumalla keskustalaisten arvojen ajankohtaisuudesta ja politiikan ulkopuolella keräämästä kokemuksestaan. On Sipilän aika Juha Sipilän nousu politiikan huipulle on kuin suoraan Hollywood-elokuvasta. Vain vuoden keskustan jäsenenä olleen ja kansanedustajana toimineen yritystoiminnalla miljoonaomaisuuden keränneen diplomi-insinöörin valinta oli ihme. Aiemmin keskustajohtajat ovat olleet kansanliikkeen kasvatteja hankkien kokemusta nuoriso- ja opiskelijapolitiikasta sekä kuntavaikuttamisesta. Kukaan muu on tuskin päässyt harjoittelemaan politiikan tekemistä yhtä korkealla paikalla kuin Sipilä nyt pääsee. Sipilän valinta on kuitenkin mahdollisuus. Hän tuo mukanaan poliittisen elämän ulkopuolelta keräämiänsä ajatuksia. Menestyksekkäästä liiketoimintaosaamisesta on varmasti ammennettavissa oppeja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Sipilä on tuonut esiin johtajuuttaan. Mikäli hän onnistuu johtamaan joukkoja ohjaten kansanliikkeen jäseniltä löytyvän poliittisen sekä järjestöllisen osaamisen yhteen suuntaan, näyttää puolueen lähitulevaisuus valoisalta. Poliittisissa kysymyksissä on tuskin odotettavissa muutoksia. Sipilä kertoi valintansa jälkeisissä haastatteluissa, ettei puolueen linja muutu. Rohkeita ja raikkaita avauksia on kuitenkin odotettavissa. Sipilä muun muassa kertoi puheenjohtajakampansa aikana, että nuorisotyöttömyyteen voitaisiin puuttua ottamalla nuoria töihin palkkaalella alle työehtosopimusten minimitason. Olen tavoitteesta enemmän kuin eri mieltä. Suoraselkäisyydestä on annettava kuitenkin pisteet. Aiemmin keskustan ongelmana on ollut kirkkaiden kärkiviestien puute. Vaaleja, vaaleja, vaaleja Keskustan varapuheenjohtajaksi valittiin Annika Saarikko, Riikka Manner ja Juha Rehula. Timo Laaninen sai jatkokauden puoluesihteerinä. Keskustanuoret kampanjoivat innokkaasti ehdokkaidensa Annika Saarikon ja Riikka Mannerin puolesta. Lopputulos oli erinomainen: Saarikko sai suurimman äänipotin ja Manner toiseksi suurimman. Puoluejohdon tehtävä on luotsata keskusta voittoon syksyn kuntavaaleissa. Samalla Jyrki Kataisen hallitus on haastettava entistä hanakammin. Enää ei riitä sen politiikan ongelmakohtiin puuttuminen, vaan on tarjottava oma uskottava vaihtoehto. Uusi puoluejohto kertoi tarvitsevansa kaiken tuen. Erityisesti nuoret on saatava mukaan rakentamaan keskustan uutta nousua. Kysymys ei ole uuden luomisesta vaan keskustalaisten arvojen mukaisesta toiminnasta tämän päivän maailmassa. Tuomo Puumalan kampanjassaan käyttämä tunnuslausahdus Keskusta tulee takaisin on tässä mielessä erinomainen ohje. Puoluejohto toivoo jokaisen keskustalaisen lähtevän ehdolle kuntavaaleihin. Myös nuoret on saatava mukaan. Tulevalla valtuustokaudella tehdään merkittäviä paikallistason päätöksiä peruspalveluiden tulevaisuudesta, jolloin myös nuorten näkökulman on oltava vahvasti edustettuna. Asiaa ja hauskanpitoa Henkilövalintojen lisäksi puoluekokous käsitteli tukun asiakysymyksiä. Kokous hyväksyi keskustan kuntavaaliohjelman sekä antoi vastaukset yli sataan puoluekokoukselle lähetettyyn aloitteeseen. Puoluekokouksen poliittinen kannanotto käsitteli lasten ja perheiden hyvinvointia. Keskusta haluaa panostaa jatkossa yhä vahvemmin arkielämän kysymyksiin. Nuorten syrjäytymiskierteelle ja perheiden pahoinvoinnille on pantava piste. Puoluekokous on kuitenkin enemmän kuin politiikkaa. Kyseessä on rockfestivaaleihin ja herätysliikkeiden kesäjuhliin verrattava kansanjuhla. Eri puolilta Suomea kerääntyy ihmisiä yhteen viettämään tapahtumarikkaita päiviä yhdessä. Kansallispukuihin pukeutuvat ihmiset, lippumarssi sekä erilaiset oheistapahtumat kuuluvat olennaisena osana viikonloppuun. Puoluekokouksen intiimiä tunnelmaa on mahdotonta kuvailla sanoin. Se pitää kokea itse. Nuoret järjestivät Rovaniemellä monenlaisia oheistapahtumia. Ohjelmaan kuuluivat nuorten hyvinvointiseminaari, ulkoilmakonsertti sekä yhteiset hengennostatustilaisuudet. Tapahtumista jäi mieleen niiden mahtava yhteishenki. Kaikki lähtivät kotimatkalleen hyvillä mielin. Keskustan seuraava puoluekokous järjestetään Turussa kesäkuussa Ajankohta tuntuu kaukaiselta, mutta siintää kuitenkin jo alitajuisesti mielessä. Kahden vuoden aikana on kuitenkin paljon tehtävää. Kuten keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen sanoi puoluekokouspuheessaan: Meidän on uudesti luotava ohjelma. Meidän on uudesti luotava keskusta. Meidän on uudesti luotava maa. Toivon mukaan saamme poimia työmme hedelmiä kahden vuoden kuluttua Auran rannoilla Turussa. Teksti: Markus Ylimaa Kuvat: Minna Rantala 18 19

11 Ehdokkaita etelästä ja pohjoisesta Kuntavaaliehdokkaat kautta maan valmistautuvat syksyn haasteisiin kukin omilla vaalikentillään. Nuoret keskustalaiset vaikuttajat Katri Kulmuni Torniosta ja Markus Ylimaa Vantaalta ovat ehdolla kotikaupunkiensa valtuustoihin. Asuinpaikasta riippumatta yhteisenä tavoitteena on parantaa oman kotiseudun asioita. 1. Kuka olet? Millä tavoin yhteiskunnallinen vaikuttaminen on tullut sinulle tutuksi? Katri: Olen Katri Kulmuni, 24-vuotias torniolainen opiskelija. Liityin keskustaan vuonna 2006 presidentinvaalien innoittamana. Siitä asti olen toiminut erilaisissa tehtävissä niin puolueessa kuin nuoriso- ja opiskelijajärjestöissä. Korkein ponnistukseni politiikassa riitti varakansanedustajaksi kevään 2011 eduskuntavaaleissa. Markus: Olen Markus Ylimaa, Vantaalla asuva 23-vuotias valtio-opin ja teologian opiskelija. Työskentelen keskustanuorten poliittisen toiminnan asiantuntijana. Vaikuttaminen on tullut tutuksi toimiessani opiskelijapolitiikassa ja kansalaisjärjestöissä. 2. Miksi päätit lähteä syksyn 2012 kuntavaaleissa ehdolle kotikunnassasi? Katri: Olin ehdolla myös edellisissä kunnallisvaaleissa, mutta en tullut tuolloin valituksi kotikaupunkini valtuustoon. Nyt haen revanssia. Markus: Kotikaupunkini tulevaisuus huolettaa. Meille on monessa asiassa parantamisen varaa. Ärsyynnyn usein toimimattomista palveluista. Valittaminen on helppoa. Se ei kuitenkaan riitä. On laitettava itsensä likoon yhteisen hyvän puolesta. 3. Miten ehdokkuus juuri keskustan riveissä palvelee kotiseutuasi parhaiten? Katri: Tornio on monipuolinen kaupunki, jossa yhdistyvät laajat maaseutualueet, kansainvälinen sijainti Ruotsin rajalla ja pohjoisuus. Mielestäni keskusta on puolue, joka ymmärtää erilaisten alueiden erilaiset tarpeet parhaiten. Markus: Sosiaaliset erot kaupunginosien välillä ovat kasvaneet, nuorten syrjäytyminen lisääntyy ja elävä kaupunkikulttuuri heikkenee. Ongelmien listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkälle. Alueellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sivistys- ja ympäristönäkökulma ovat keskustalaisuuteni ydintä. Uskon näiden teemojen mukaiselle politiikalle olevan tarvetta myös kotikaupungissani. 4. Tavoitteesi kuntavaaleissa? Katri: Päästä kaupunginvaltuustoon. Markus: Tavoitteena on paikka kaupunginvaltuustossa. Tärkeintä on kuitenkin, mitä vaalien välillä tapahtuu. Haluan vaikuttaa omalta osaltani siihen, että kotikaupunkimme arki muuttuu toimivammaksi. 5. Miten kuntapolitiikka eroaa valtakunnanpolitiikasta? Katri: Kuntapolitiikassa päätökset tulevat varmasti lähemmäs niin päättäjiä kuin kuntalaisiakin. Kuntapolitiikkaa kutsutaan usein politiikan korkeakouluksi eikä suotta, koska päätökset voivat usein olla todella kinkkisiä. Valtakunnanpolitiikassa korostuvat ehkä enemmän poliittinen peli ja mediasuhteet. Markus: Kuntapolitiikan kysymykset tulevat lähemmäs ihmistä. Käsiteltävät asiat ovat hyvin konkreettisia. Ei ole varaa fuskata ideologisella jargonilla, vaan on otettava faktat haltuun. Valtakunnallisella tasolla kysymys on enemmän suurten linjojen vetämisestä. 6. Keskustan puoluehallitus on esittänyt äänestysikärajan alentamista kaikissa vaaleissa 16 vuoteen. Miten suhtaudut asiaan? Katri: Olen esityksestä iloinen ja toivon, että puolue ryhtyy aktiivisesti ajamaan asiaa. Markus: Kannatan äänestysikärajan alentamista. Esimerkiksi kuntatasolla nuoret ovat yksiä aktiivisemmista palvelujen käyttäjistä. Heidän äänensä on kuuluttava vahvemmin myös päätöksenteossa. 7. Mitkä ovat tärkeimmät kysymykset paikallistasolla kotiseudullasi valtuustokaudella ? Katri: Valtiovallan korkeakoulupoliittiset linjaukset, koska ilmeisesti nykyhallituksen tavoite on pikkuhiljaa näivettää Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Nykyinen sinipunahallitus näkisi myös mieluusti kotiseudullani suuren kuntaliitoksen, johon alueen kunnat eivät ole kuitenkaan myötämielisiä. Epävarmoina aikoina myös tarkka taloudenpito korostuu. Toivon myös, että rajayhteistyössä päästäisiin jälleen reippaita harppauksia eteenpäin. Markus: Tulevalla valtuustokaudella on päätettävä monista tärkeistä asioista. Pääkaupunkiseutujen kuntien välinen yhteistyö, sosiaalihuollon kehittäminen, vuokra-asuntojen tuotannon lisääminen ja heikkoon kuntoon ajautuneiden julkisten rakennusten kunnostaminen nousevat varmasti tapetille. 8. Entä mitkä ovat valtakunnallisesti merkittävimmät asiat ? Katri: Valtakunnallisesti tärkeimpiä asioita ovat ehdottomasti kuntauudistus, euron kriisi ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Toivon, että valtiovalta kuuntelee kuntia, eikä sanele autoritäärisesti, mihin kuntarajat pitäisi vetää. Kunnat ovat ainutlaatuisia, toimivat omista lähtökohdistaan ja tarvitsevat näin ollen myös monenkirjavia keinoja. Samat konstit eivät toimi kaikkialla eikä kuntarajojen piirtely poista varsinaisia ongelmia, ainoastaan siirtää ja luo niitä lisää. Talouskriisin aiheuttamat ongelmat heijastuvat totta kai myös kunnallistasolle. Mitä kauemmin eurokriisi edelleen jatkuu, sitä epävarmemmaksi myös kuntien taloustilanne muodostuu. Nuorten syrjäytymisestä puhutaan usein vaalipuheissa, mutta käytännön toimet ovat jääneet mitättömiksi. Ehkä hitaisiin uudistuksiin on syynä se, että valtaosa päättäjistä on hyvin kaukana syrjäytymisvaarassa olevien nuorten arjesta eikä osata tehdä päätöksiä, jotka todellisuudessa tukisivat nuorten pysymistä mukana yhteiskunnan rattaissa. Jokaisella nuorella pitäisi olla töitä tai koulutuspaikka. Arjen onnistumiset ovat kaikista tärkeimpiä. Markus: Julkisen talouden haasteet. Pelastaaksemme hyvinvointiyhteiskuntamme meidän on tehtävä nk. rakenteellisia uudistuksia eli pyrittävä tuottamaan parempia palveluja pienemmillä resursseilla. Kuntien tuottaessa suurimman osan palveluista, on suurin osa uudistuksista tehtävä kuntasektorilla. Mielestäni avain haasteiden lukkoon löytyy sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmien ratkaisemisesta. Kannatan terveydenhuollon ja osan sosiaalipalveluiden irrottamista pois kuntien vastuulta. 9. Miksi tavallisen nuoren kannattaisi hakeutua mukaan kunnallispolitiikkaan? Katri: Kunnallispolitiikalla vaikutetaan ihmisten päivittäiseen arkeen ja asuinympäristöön. Yhteisten asioiden hoitaminen on mielekästä, opettavaista ja vaativaa. Toivottavasti saan valtuustokavereikseni paljon nuoria, koska he ovat parhaita henkilöitä vaikuttamaan kotiseutunsa tulevaisuuteen! Markus: Konkreettisen vaikuttamisen lisäksi kuntapolitiikassa oppii paljon. Kokous- ja neuvottelutaidoista, verkostoitumisesta ja kunta-asioiden hallinnasta on monenlaista hyötyä myös elämän muilla osa-alueilla, kuten opiskeluissa ja työelämässä. Kaiken muun hyvän lisäksi kuntapolitiikka on myös mukava harrastus. Teksti: Jukka Koivula Kuva: Markus Manner, Katri Kulmuni, Markus Ylimaa 20 21

12 Road trip maailman huvituksiin Euroopan isoin huvipuisto Europa Park -huvipuisto sijaitsee Saksan Rustissa, Saksan, Ranskan ja Sveitsin rajan läheisyydessä. 85 hehtaarin puisto on monien suomalaistenkin suosikkipaikka automatkoilla Euroopassa. Puiston kävijämäärä kesää kohden onkin yli neljä miljoonaa ihmistä! Vuonna 1975 avattu puisto koostuu kahdentoista eri maan mukaan teemoitetuista alueista. Lukuisia kertoja Euroopan parhaimmaksi huvipuistoksi valittu keskus ja sen ympäristö tarjoavat matkailijoille myös muuta kuin hilavitkuttimia ja vuoristoratoja: alueella on korkeatasoisia ravintoloita, iltaviihdettä ja viihdykettä myös talvikuukausille. Reissaatko kesällä ulkomailla? Tutustu hauskimpiin huvipaikkoihin ja poimi parhaat vinkit matkalle! Huvitukset ja ranta yhdessä Euroopan toiseksi suurin huvipuisto Portaventura sijaitsee Sloussa, Tarragonan maakunnassa Espanjassa noin tunnin päässä Barcelonasta. Puiston huikein laite on 750 metriä pitkä vuoristorata, jossa on seitsemän käännöstä. Puistossa on viisi erilaista teemaa: Meksiko, Kaukoitä, Kiina, Polynesia ja Välimeri. Tästä puistosta löytyy huvitusten lisäksi suuri vesipuisto ja rantaklubi. Jos Disneyland ei riitä Mikäli reissusi kohdistuu kaukaiseen Amerikkaan, et voi jättää kokematta sitä aitoa, ainutta ja oikeaa Walt Disney Worldia. Maailman suurin huvipuisto Walt Disney World on laajuudeltaan noin 120 neliökilometriä, ja se sijaitsee Keski-Floridassa noin 32 kilometriä Orlandon kaupungin lounaispuolella. Disneyn satumaailma on maailman vetovoimaisimpia käyntikohteita, mistä ovat todisteena vuosittaiset yli 30 miljoonaa turistia. Pahimmat ruuhkat ajoittuvat lomasesongeille heinä- ja elokuuhun, sekä jouluun ja uuteen vuoteen. Walt Disney World koostuu neljästä tunnelmallisesta teemapuistosta: Magic Kingdom, Epcot Center, Disney-MGM Studios ja Animal Kingdom. Magic Kingdom on Disneyn huvipuistojen sydän ja sielu. Siellä Disneyn alkuperäiset hahmot ovat aidoimmillaan. Kaiken keskellä kohoaa koko imperiumin tunnus, Prinsessa Ruususen linna, jonka ympärillä puisto jakautuu seitsemään eri teema-alueeseen. Kannattaa muistaa, että tätä puistoa ei ehdi millään kokea kokonaisvaltaisesti yhdessä päivässä. Kööpenhaminan klassikko Keskellä Kööpenhaminaa sijaitseva Tivoli tarjoaa laitteiden ja huvitusten lisäksi kulttuuria. Siellä on esiintynyt muun muassa New Yorkin baletti, ja puistossa pidetään myös paljon konsertteja ja juhlia. Tivoli on puisto, josta Walt Disney sai aikoinaan ideansa omaan Disneylandiinsa. Vinkkinä rakastavaisille, puisto on ihanan romanttinen iltavalaistuksessaan ja sitä ihaillessa voi nauttia vaikkapa tunnelmallisen illallisen mielitiettynsä kanssa. Mielikuvituksen ystäville Halajaako mielesi lapsuuden iloihin? Pariisin Disneyland on aivan omaa luokkaansa teemapuistona: paikasta löytyy niin elokuvien rakastajalle, shoppailijalle, Disney-friikille kuin kulinaristillekin sopivaa tekemistä. 32 kilometriä Pariisista itään sijaitseva puisto koostuu ruoka- ja ajanviettopaikoista koostuvasta Disney Village -kaupungista sekä Studioista, joissa on monipuolista tekemistä kaikenikäisille ja elokuvia rakastaville ihmisille. Lisäksi puistokokonaisuudesta löytyy toki varsinainen Disneyland prinsessa Ruususen linnoineen. Naapurin vaihtoehto huvituksiin Hauskanpitoa löytyy läheltäkin. Yksi Pohjoismaiden rakastetuimmista huvipuistoista on Tukholman Gröna Lund. Eräs vuonna 1883 perustetun puiston suosikkikohteista on 80-metrinen vapaapudotustorni Fritt Fall. Myös lukuisat vuoristoradat, erilaiset keinut ja pyörityslaitteet tekevät paikasta kokemisen arvoisen. Ruotsin suosituin käyntikohde Göteborgin keskustassa sijaitseva Liseberg on yksi Ruotsin suosituimmista käyntikohteista, eikä ihme, sillä se on Pohjois-Euroopan suurin ja kaunein huvipuisto. Liseberg koostuu noin 35 laitteesta ja elämyksestä, jotka vaihtelevat rauhallisesta pyörimisestä tukka putkella -menoksi. Astetta rajumpi laite on esimerkiksi Kanonen, joka ampuu huvittelijan minuutiksi huippunopeudella silmukoihin, pyörähdyksiin, korkkiruuveihin ja jyrkkiin syöksyihin. Lisebergin vetonaula on kuitenkin Balder, valtava puurakenteinen vuoristorata. Täällä norjalaiset pitävät hauskaa TusenFryd on klassinen huvipuisto, joka sijaitsee hieman Oslon ulkopuolella hyvien kulkuyhteyksien päässä. Tusenfrydin uutuus on Nightmare, teräväpiirtokuvalla varustettu interaktiivinen 3Dkauhuelokuva heijastettuna kahdelle suurelle kankaalle. Karmivat animaatiot, nopeasti kääntyvät jalustat, tuuli, vesi, savu, monikanavaiset äänet ja erityistehosteet takaavat revolverein aseistetuille katsojille ennennäkemättömän mahdollisuuden osallistua tarinaan ja nähdä oman panoksensa mukana elokuvassa. Toki puisto tarjoaa erikoisuuksien lisäksi kaikki perushuvitukset peleistä vuoristoratoihin. Vuoristoratojen huumaa Englannissa Manchesterin ja Birminghamin välissä sijaitseva Alton Towers on maansa suurin huvikeidas. Puisto on tunnettu huikeista vuoristoradoistaan. Sen lisäksi paikka pitää sisällään myös vesipuiston, spakeskuksen ja hotelleja, joten pitkä viikonloppu keskittyen pelkkään hauskanpitoon on helppo järjestää. Läträämisen iloa Itävallasta löytyy vesipuisto Wave. Sen uutuus on L2, joka on maailman ensimmäinen kaksoissilmukan tekevä vesiliukumäki. Raketin lailla starttaava liuku jatkaa 25 metrin vapaapudotuksella ennen kiihtymistään huippuvauhtiinsa (peräti 65 km/h!), jonka ansiosta kyyti vie läpi kahden silmukan. Kokemuksen kuvaavat useat videokamerat useasta eri kulmasta, ja liukuja voi halutessaan ladata itselleen ajosta koostetun videon. Ei heikkohermoisen valinta!

13 road trip maailman huvituksiin Terveisiä Brysselistä Kirjoittaja on vuonna 1981 syntynyt europarlamentaarikko, Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan jäsen, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden maisteri sekä äiti. Puoluekokoustunnelmia Keijukaisten maailma Jos haluat vuoristoratoja ja hullutuksia naamioituna saduilla, unelmilla ja keijukaisilla, suuntaa Alankomaissa sijaitsevaan Efteling-puistoon. Vuoristoratoja ja hullutuksia naamioituna saduilla, unelmilla ja keijukaisilla. Täällä mielikuvitus herää ja arki unohtuu hetkeksi, kun oletkin itse sadun päähenkilönä! Puistosta löytyy erilaisia miljöitä kuten tuhannen ja yhden yön satujen kaupunki sekä lasten Winter Wonderland, jossa voi laskea kotoisasti pulkkamäkeä. Legot elävät yhä Kenenpä pojan tai miehen unelma ei olisi viettää päivää legojen maailmassa? Jos aiot käydä läpi kaikki Saksan Legolandin laitteet ja aktiviteetit, menee siihen ilman taukoja kaksitoista tuntia. Tämän lisäksi ajan saa helposti kulumaan erilaisissa työpajoissa, joissa pääsee luovuuttaan toteuttamaan legojen avulla. Kun mikään ei riitä? Oletko hurahtanut monen muun lailla Harry Potteriin? Ei hätää, ota kesällä suunta kohti Floridaa! Sieltä löytyy Universalin Orlando resort, jossa elokuvat ja suosituimmat tv-sarjat heräävät henkiin. Tämä kohde koostuu kolmesta erillisestä teemapuistosta. Ensimmäinen, Universal s Studios Florida, keskittyy elokuvien ja tv-sarjojen maailmaan, toinen on Universal s Islands of Adventures, josta löytyy muun muassa maailman hurjimmat vuoristoratakyydit ja kolmas, kokonaisuuden uusin teemapuisto on The Wizarding World of Harry Potter. Viimeisessä voit tietenkin kokea kaiken taikuuden luudalla lentämisestä maagisiin olentoihin. Tätä kirjoittaessani on puoluekokouksen jälkeinen maanantai. Eikä fiilis ole todellakaan perinteistä maanantaita muistuttava. Olin Rovaniemellä ensimmäistä kertaa eläissäni ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi. Ja tulin valituksi. Olo on todella onnellinen. Nyt myös ymmärrän, mitä puoluejohtoon valituksi tulleet aina tarkoittavat sanoessaan, että tulos vetää nöyräksi. Niin se tekee, kun niin moni ihminen osoittaa kannatuksensa sekä omalle persoonalle että tavoitteille. Sen parempaa tunnetta ei helposti tule. Puoluekokouksesta jäi takkiin jälleen kerran myös kokousväen tunnelma. Monituhatpäinen keskustaväki sai aikaan valtavan energian ja olen varma, että meistä yhdessä välittyi ulospäin sisukas ja omaan asiaansa uskovan porukan kuva. Puoluekokoukseen syntyy aina oma ilmapiirinsä, joka kantaa meitä kaikkia kauan. Meidän porukassamme on ainutlaatuista paloa ja henkeä! Juha Sipilän nousu puheenjohtajaksi osoitti sen, että keskustalaiset arvostavat monenlaista kokemustaustaa. Samaistun itsekin Juhan tarinaan joiltain osin. Myös minulta kysyttiin poliittisen urani aluksi usein, miksi olen valinnut keskustan. Synnyin ja kasvoin Varkaudessa, joka tehdaspaikkakunnalle perinteisesti on poliittiselta kartaltaan lähestulkoon kaikkea muuta kuin keskustalaisen vihreä. Historiani puoluejärjestöissä on myös montaa muuta keskustalaista kapeampi ja koostuu lähinnä keskustaopiskelijoissa viettämästäni aktiiviajasta. Silti minulle luotettiin puolueen varapuheenjohtajan arvokas tehtävä. Se on näyttö kansanliikeluonteestamme, joka on ainutlaatuista puoluekirjossa. Keskustassa nähdään se, että kannattajiemme asiaa ajetaan moninaisilla taustoilla. Kirjavuus on mielestäni yksi keskustan suurimmista rikkauksista. Sitä ei pidä pelätä. Sitä pitää vaalia. Puolueen johtaminen ei kuitenkaan ole pelkästään puoluejohdon tehtävä. Me viisikkona olemme puolueen suunnasta suurimmassa vastuussa, mutta taistelu keskustan arvojen puolesta ja ponnistelut järjestötyömme kehittämiseksi ovat meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Samalla tavalla myöskään menestys ei ole kenenkään oma menestys. Tästä oma varapuheenjohtajakampanjani on oiva osoitus. Kampanjaani tekivät todella monet ihmiset. Päävastuussa oli muuten muutama oman piirini aktiivikeskustanuorista. Nuoret osaavat, kun luottamusta annetaan! Kesä on vasta aluillaan, mutta pian eteemme tupsahtavat syksyn kuntavaalit. Toivottavasti myös te nuoret puurtajat ehditte levätä ennen vaalityötä, sillä työtä meillä riittää. Olemme paljon vartijoina, sillä suomalaisten oikeutta lähipalveluihin ja -demokratiaan uhataan poikkeuksellisen kovasti. Omien periaatteidemme turvaamiseksi tarvitsemme jälleen jokaisen aktiivin vahvaa puserrusta. Kun seisomme omien tavoitteidemme takana, saavutamme varmasti voitokkaan tuloksen vaaleissa. Siitä alkaa Suomen turvallinen uudistaminen, joka hyödyntää koko maan voimavaroja ja on vaihtoehto hallituksen keskittävälle politiikalle. Riikka Manner Euroopan parlamentin jäsen Keskustan varapuheenjohtaja 24 Tekstit: Salla Airaksinen 25 25

14 Keskustan nuoret edustivat Kööpenhaminassa Euroopan liberaalinuorten liittokokouksessa puhuttiin arktisten alueiden luonnonsuojelusta. Keskustanuorille ei paikkaa Lymecin hallitukseen tällä kertaa herunut. Kirjoittaja on paljasjalkainen mäntsäläläinen, ties kuinka monennen polven järjestöihminen, kätevä emäntä, tarkkakorvainen musiikinharrastaja ja päättäväinen äidinkielenopettajaopiskelija Jyväskylän yliopistossa. Hämäläinen Euroopan liberaalinuorten liittokokouksessa puhuttiin arktisten alueiden luonnonsuojelusta. Keskustanuorille ei paikkaa Lymecin hallitukseen tällä kertaa herunut. Euroopan liberaalinuorten (Lymec) liittokokous järjestettiin Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa Keskustanuoret ja Keskustan Opiskelijaliitto edustivat paikan päällä omilla delegaatioillaan. Lisäksi Suomesta oli paikalla RKP:n nuorisojärjestö Svensk Ungdom. Liittokokouksen avaussanat käytti Tanskan talousministeri Margharete Vesager sosiaaliliberaalista Radikale Venstre -puolueesta. On tärkeää, että liberaalisti ajattelevat voimat Euroopassa tulevat yhteen. Vaikeina aikoina tarvitaan valtiolliset rajat ylittävää yhteistyötä ja politiikkaa. Tanska on menestynyt viime vuosikymmeninä hyvin, ja maa on selvinnyt varsin kuivin jaloin myös kansainvälisen talouskriisin tyrskyissä. Vesagerin mukaan tanskalaisessa yhteiskunnassa on kyetty tekemään tarvittavia reformeja vuosikymmen toisensa jälkeen. Sosiaaliturvaa ja työmarkkinoita on uudistettu ajan haasteita vastaaviksi. Nyt täytyy rakentaa taloutta ja elvyttää systeemiä, mutta myös luoda uutta uskoa ja luottamusta politiikkaan. Lymecin puheenjohtajuudesta luopuva saksalaista FDP-puoluetta edustava Alexander Plahr katsoi, että Eurooppa on jatkossakin pidettävä yhtenäisenä ja avoimena. Plahr myös kritisoi nähtävissä olevaa velkaantumiskehitystä. Voidaanko rahaa lainata loputtomasti ristiin? Vastaus on, että ei voida. Rakenteelliset muutokset EU:n sisällä ovat välttämättömiä. Arktiset alueet tapetilla Lymecin julkilausumista käytiin viikonlopun aikana paljon monipuolista ja värikästäkin keskustelua. Lymec otti kriittisen kannan toimimattomina ja liberalismin hengen vastaisina pidettyihin bailouteihin eurokriisin hoidossa. Lymec päätti äänestyksen jälkeen, että laittomien maahanmuuttajien karkottamisesta tulee jatkossa päättää kootusti EU- tasolla sen sijaan, että jokaisella maalla on asiasta oma lainsäädäntönsä. Linjaus sai osakseen myös kritiikkiä: sen nähtiin keskittävän päätöksentekoa ja lisäävän byrokratiaa. Paljon keskustelua herätti kysymys, pitääkö kansainvälisellä yhteisöllä olla oikeus sotilaalliseen väliintuloon ilman YK:n mandaattia. Erityisen suurta tyytymättömyyttä herätti Kiinan ja Venäjän viivyttely Syyrian osalta. Tiukan äänestyksen jälkeen Lymec päätti puoltaa sotilaallista väliintuloa ääritapauksissa myös ilman YK:n tukea. Suomelle läheinen arktinen politiikka oli myös tapetilla. Svensk Ungdomin laatimassa julkilausumassa kiinnitettiin erityishuomiota luonnonsuojelun tärkeyteen pohjoisilla alueilla sekä EU:n sisäisen yhteistyön tiivistämiseen Keskustanuoria ja KOL:ia edustivat Kööpenhaminassa Markus Ylimaa (vas), KOL:n puheenjohtaja Petri Honkonen, Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen, Anne Hyyryläinen sekä Topi Seppälä. arktisissa kysymyksissä. Keskustan Opiskelijali-iton esityksestä julkilausumaan lisättiin, että EU:n täytyy tiivistää yhteistyötään Venäjän suuntaan. Hallituspaikka jäi saamatta Keskustanuoret tavoittelivat paikkaa Lymecin hallituksessa, mutta äänet eivät tällä kertaa riittäneet. Tappiosta huolimatta keskustanuorissa jatketaan nousujohteista työtä kansainvälisten asioiden parissa. Kansainväliseen toimintaan pitää tulevaisuudessa satsata enemmän. Pitkäjänteinen työ jatkuu, ehdolla ollut Topi Seppälä summaa. Teksti ja kuvat: Jukka Koivula Sano ei salaattilimalle Ennen tämän kolumnin kirjoittamista kävin viemässä roskat ulos. Siinä Kaikkea ei voi edes pakastaa. kauksessa säily hyvinä kuin reilun viikon. ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. En ole törmännyt tutkimuksiin siitä, minkä Erikoista on se, että roskapussi ikäiset tuottavat eniten eloperäistä kotitalousjätettä. on jo toinen viikon sisään. Molemmat ovat Mututuntumalla tästäkin olleet sanomalehdestä taiteltuja biojätepusseja täynnä eloperäistä jätettä. Sekajäteroskiksessa sen sijaan on tilaa vaikka kuinka. Miksi ruokajätettä syntyy niin paljon? Asun yksittäistaloudessa, kuten miljoona voisi syyttää nuoria. (Siis siitä, ettei tutkimuksia ole tehty tai julkaistu, ja siitäkin, että ruokaa menee hukkaan.) On totta, että nuoret ovat yleensä tottumattomampia ruoanlaittajia kuin vanhemmat. Kun nuori muuttaa omaan talouteensa, ruoka ei muutakin suomalaista. Tilastokeskuksen varmaankaan ole ensimmäisenä mielessä. mukaan Suomessa olevista yhden hengen talouksista oli viime vuonna noin neljännes alle 35-vuotiaitten talouksia. Näin muotoiltuna nuorten yksittäistalouksien määrä ei kuulosta suurelta, mutta kannattaa muistaa, että maassamme on kotitaloutta. Yksittäistalouksia on kaikista kotitalouksista siis kaksi viidesosaa. Yhden hengen talouksissa ruokajätettä syntyy suhteessa enemmän. Esimerkiksi tehdessäni pahaa ruokaa minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko syödä ruoka itse tai heittää se pois. Useamman hengen taloudessa voisin syöttää muonan jollekulle muulle. Monet elintarvikkeet pakataan liian suuriin annoksiin, eikä yksinäinen ehdi järkevästi hyödyntää niitä. Esimerkiksi leikkeleitä tarvitsisi päivässä vain noin kaksi viipaletta, mutta ne mokomat eivät avatussa pak- Välillä laitetaan jotain muonaa, mutta jos sitä ei tule syötyä, se jää jääkaappiin homehtumaan. Kotitalousopettajilta olen kuullut samansuuntaista viestiä. Osaa nuorista ruoka ei kiinnosta. Ihan sama, mitä syö ja milloin, kunhan ei ole nälkä. Toisaalta on innokkaita kotikokkaajia, jotka haluavat kokeilla uusia ruoka-aineita ja reseptejä. Jos reseptejä ei osata soveltaa ja aina hankitaan uusia raaka-aineita, ylimääräiset jäävät kaappeihin pilaantumaan. Opettajat haluavat muistuttaa, että liiat ruoat kannattaa pakastaa heti tuoreeltaan. Myös tähteitä voi opetella hyödyntämään tehokkaasti. Apua saa vaikka nyt niin muodikkaista tähderuokablogeista. Taloudellisessa ruoanlaitossa korostuu suunnitelmallisuus. Ennakkoon mietitään, mitä tarvitaan, eikä hankita sen enempää. Mutta vaikka suunnittelisi kuinka hyvin, epäonnistumisia tulee. Esimerkiksi niitä minun biojätepussejani täyttivät salaatinkerät, jotka olin hankkinut edellisviikolla. Yllättäen päätinkin lähteä toiselle paikkakunnalle useaksi päiväksi, ja kotiin palatessani sain kaapia alkulimaksi muuttuneet salaatit vihanneslokeron pohjalta. Ruokajätteen runsaus ei ole uusi asia. Korkean elintason maissa on muka varaa heittää ruokaa roskiin, on ollut jo pitkään. Onneksi moni haluaa tuhlaukseen muutoksen. Pilaantunutta ruokaa ei tietenkään pidä syödä itse, eikä sitä kannata tarjota kaverillekaan. Kotitalouksissa ruokapakkausten päiväyksiä kannattaa kuitenkin tarkastella kriittisesti ja arvioida ruoan kunto aistinvaraisesti. En usko, että kenelläkään ihmisellä on pitemmän päälle varaa ostaa ruokaa vain heittääkseen sen roskiin. Rikkain onkin se, joka pystyy säästämään niin ruokakuluissa kuin jätteen määrässä. Heli Hämäläinen 26 27

15 kulttuuri Henriikka Huplin taiteilijanimi on Chevi Lane. Pin me up! Sini Tarkkisen luotsaama Mallitoimisto Pinup.fi on hyvällä asialla. Toiminnalla halutaan muokata naisiin kohdistuvaa kauneusihannetta langanlaihasta normaalivartaloisempaan suuntaan. Haluan että ihmiset heräävät siihen, ettei onnellisuus tule pelkästään ulkonäöstä vaan todellisesta, sisäisestä onnellisuuden tunteesta ja hyvästä itsetunnosta!, kertoo Sini. Nuori Keskusta selvitti, miten tätä viestiä viedään eteenpäin. Annika Koivusalo tunnetaan myös nimellä Pixie Lily. Pallokuvioiset kellohameet, hiuskorut, punaiset huulet, kiharat hiukset ja pitkät ripset. Iloinen hymy, hyvä ryhti ja räväkkä persoona. Näistä asioista on 2010-luvun pin-up-tyttö tehty! Pin-up-taide sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun lehtien julkaisutoiminta kasvoi. Kilpaillessaan lukijoista lehdet ryhtyivät käyttämään kansikuvinaan värikkäitä piirroksia kauniista ihmisistä, etenkin naisista. Tuohon aikaan nämä kansikuvat olivat usein glamour-kuvia, joissa naiset kuvattiin pikemminkin hohdokkaina kuin seksikkäinä. Nimitys pin-up syntyi tavasta kiinnittää kuvat seinälle nastoilla tai neuloilla (pin). Tänä päivänä pin-up koetaan enemmän tyyliksi kuin taiteeksi. Tyyli näkyy pukeutumisja hiustyyleissä, myös miehillä. Pin-up-tyyli laitetaan usein samaan sarjaan fiftarimeiningin ja rockabilly-tyylin kanssa. Ennen pin-up kuvat toteutettiin usein maalaamalla tai piirtämällä sarjakuvamaisesti, tänä päivänä ilmiö näkyy selkeämmin valokuvauksen trendeissä. Mallitoimisto pin-upin ympärille Sini Tarkkinen on iloinen, eläväinen malli, tatuoija ja yrittäjä. Ennen Mallitoimisto Pinup.fi:n perustamista Sini työskenteli Key Account Managerina digimarkkinoinnin alalla. Mistä se ajatus sitten lähti oman yrityksen perustamiseen? Halusin tehdä normaalien mallikuvien lisäksi niin sanottuja karaktääri-kuvia. Pinupissahan on oleellista, että ne muistuttavat sarjakuvaa ja kertovat tarinan. Poseeraukset, ilmeet ja asennon kulmat ovat absurdeja, mutta samalla hyvin naisellisia ja kauniita. Halusin siis oppia itse mallina jotain uutta, kuin pelkkänä henkarina olon. Aloitimme idean kehittelyn jo neljä vuotta sitten yhtiökumppanini Marika Kiviharjun kanssa, suuntana Pinup.fi-Mallitoimisto, kertoo Sini. Mallitoimisto järjestää tänä vuonna Pinup.fi-Mallikilpailun toista kertaa. Kisa on parhaillaan käynnissä ja voittaja selviää heinäkuussa. Jos toiminnan tarkoituksena on buustata naisten itsetuntoa, kisaillaanko mallikilpailussa kuitenkin ulkonäkökriteerein? Mallikilpailuun voi osallistua kuka tahansa. Kilpailijan tulee olla oma omituinen itsensä, eikä ulkonäöllä ole painavaa merkitystä. Haemme persoonia ja aitoja naisia. Pinup.fi-Mallikilpailun kautta toivon katsojien ymmärtävän, että olemuksillaan ja rohkeudellaan, meidän kisaajat antavat kasvot kiusatuille, nälvityille ja huonosta itsetunnosta kärsiville naisille. He toivottavasti antavat uskoa ja rohkeutta muille samassa tilassa oleville ja muokkaavat ihmisten käsitystä siitä, että ainoastaan missi-mitoissa olevat olisivat niin sanotusti kauniita ihmisiä. Kauneushan on aina katsojan silmissä. Pitää myös muistaa pitää itse itseään kauniina, Sini kiteyttää. Muodokkaat, iloiset ja rohkeat Keitä ovat nämä ihanat Pinup.fi-tytöt? Tapasimme heistä kaksi. Annika Koivusalo on 28-vuotias, kahden lapsen yksinhuoltaja, ammatiltaan kulttuurituottaja ja toimii tällä hetkellä Musiikki Elämään hankkeen projektikoordinaattorina. Kuinka Annika innostui pin-up trendistä? Kun täytin 18, muutin hiustyyliäni. Leikkautin etuhiukset ja laitoin hiukset victory rollseille (klassinen pin-up kampaus) ja tyyli jäi. Aloin tutkia pin-up-ilmiötä ja törmäsin Bettie Pageen (kuuluisa pin-up-malli 1950-luvulla), jolla oli suuri vaikutus elämääni. Innostus ilmiötä kohtaan kasvoi ja näkyy myös vaatetyylissäni. Pidän vintage pinup -tyylistä ja pyrin seuraamaan sitä linjaa niin pitkälti kun voin, kertoo Annika. Henriikka Hupli on 28-vuotias kotiäiti, jonka perheeseen kuuluvat kaksi pientä poikaa ja avopuoliso. Annikan tavoin myös Henriikka on yksi vuoden 2012 Pinup.fi-Mallikilpailun finalisteista. Mikä on ollut Henriikan mielestä parasta pin-up-mallina toimimisessa? Kotiäidille nämä pinup-pöhinät ovat kuin pieniä lomia arjen keskellä. Parasta tässä kuitenkin ovat nämä ihanat ihmiset, joiden kanssa muodostamme upean tiimin. Jos voimme toiminnallamme muuttaa naisten ajatuksia itsestään positiivisempaan suuntaan ja kohentaa edes yhdenkin naisen itsetuntoa, se olisi mahtavaa, vastaa Henriikka. Annika kokee myös saaneensa kilpailussa mukana olemisesta paljon. Hän toivoo, että jokainen nainen voisi kokea saman itse- Sini Tarkkinen haluaa toiminnallaan parantaa naisten itsetuntoa ja muokata tunnon kohentumisen kuin hän. Kun painoin 58 kg enemmän kuin nyt, perääni huudettiin haukkumanimiä ja olo oli kamala. Nyt painonpudotuksen jälkeen, tunnen itseni itsevarmemmaksi enkä enää piiloudu säkkivaatteiden alle. En halua olla langanlaiha, koska se ei ensinnäkään sovi vartalolleni, halusin pudottaa painoa terveyteni vuoksi. Terveys ennen kaikkea, sen tulisi olla määritelmä kauneudelle. On ihanaa olla pinup-malli, laittautua kauniiksi ja tuntea itsensä sisäisesti ja ulkoisesti upeaksi naiseksi! Pixie Lily, Chevi Lane...? Pin-up-mallit käyttävät taitelijanimiä. Annika tunnetaan myös nimellä Pixie Lily ja Henriikka nimellä Chevi Lane. Kysyimme tytöiltä, mikä taiteilijanimien tarkoitus on? Pin-up-nimeni minulle kertoo hiukan persoonastani paljastamatta liikaa. Oikea nimeni ei ole kovin pin-up, niin Pixie Lily sointuu paremmin. Minun nimeni on aika simppeli, mutta helppo muistaa, varsinkin jos on perehtynyt kasvitieteeseen, valottaa Annika. Taiteilijanimi on varmasti monelle kuin naamio, jonka taakse kätkeytyä ja heittäytyä rooliin. Oma taiteilijanimeni liittyy autoharrastukseeni. Chevi tulee automerkistä Chevrolet ja Lane taas puolestaan tarkoittaa ajokaistaa/ajokäytävää, kertoo Henriikka. Tullut jäädäkseen Mallitoimisto Pinup.fi on kevään ja kesän aikana saanut paljon yhteistyökumppaneita ja positiivista palautetta. Ensi vuonna järjestetään jälleen, silloin jo perinteeksi muodostunut, Pinup.fi-Mallikilpailu ja toiminta laajenee vähitellen. Kisan konseptia ollaan viemässä myös hyvää vauhtia ulkomaille ja Siniin voi törmätä juontokeikkojen lisäksi oman vaatemerkin tiimoilta. Pyysimme tytöiltä vielä parhaat vinkit oman pin-up-lookin luomiseen, joten: pin me up! Sini: Aurinkopuuteri, huulipuna ja pitkät ripset! Toki otsatukka pyörylälle ja hiuskoru! Annika: Laita hame tai mekko päällesi. Huulipunat huulille. Sekä viimeinen, mutta tärkein vinkki.. hymy ja pilke silmäkulmassa viimeistelevät pinup lookin. Henriikka: Lookin saa helposti aikaan punaisilla huulilla, laittamalla kukkasen hiuksiin ja kellohameen päälle. Tärkeämpää on kuitenkin mielestäni se, kuinka kantaa itsensä. Hyvä ryhti ja iloinen hymy näkyvät pitkälle. Jokainen nainen saa ja voi olla kaunis ja ylpeä itsestään, koosta riippumatta! Teksti: Salla Airaksinen Kuvat: 28 naisiin kohdistuvaa kauneusihannetta normaalivartaloisempaan suuntaan

16 ulkosuhteet Kulttuurikohde Berliini Helsingistä alle kahden tunnin lentomatkan päässä sijaitseva Berliini on kaupunkilomailijan unelmakohde. Euroopan unionin toiseksi suurimmassa kaupungissa on muun muassa sataseitsemänkymmentä museota ja kolmesataa taidegalleriaa. Kaupungin edullinen hintataso houkuttelee erityisesti nuoria ja opiskelijoita. Nuori Keskusta -lehti esittelee neljä kiinnostavaa kohdetta Berliinistä ja sen liepeiltä. Dark Shadows Tim Burtonin ohjaama ja loistavan Johnny Deppin näyttelemä Dark Shadows on jälleen kerran antanut vakituisille ihailijoilleen sen mitä he odottivatkin - kauhuromantiikkaa, vampyyrejä, ihmissusia ja hullunkurisia käänteitä. Eletään vuotta 1772, Barnabas Collins on nuori, erittäin hyvin menestyvä liikemies ja tekee kohtalokkaan virheen särkiessään Angelique Bouchard nimisen naisen sydämen. Vihan pauloissa Ange-lique, joka onkin noita, päättää kostaa Barnabasille muuttamalla tämän vampyyriksi ja sulkemalla tämän elävältä arkkuun maan alle. 200 vuoden kuluttua vuoden 1972 työmiehet kaivavat haudan ylös ja Barnabas pääsee jälleen omille kotinurkilleen tapaamaan sukulaisiaan. Hän huomaa, että bisnesrintamalla ei enää kukoistakaan entiseen malliin. Kun Barnabas lähtee ratkaisemaan asiaa uuden perheensä kanssa, hän tulee huomaamaan että kaikki vanhat tuttavat eivät jääneet historiaan. Rakkausrintamaa rikastaa viehättävä palvelustyttö, jonka sydämen Barnabas koettaa sulattaa itselleen. Dark Shadows on vampyyrielokuva, jossa vampyyrit näyttävät vampyyreiltä, eikä nykyajan Twilight saagan kaltaisilta kiiltokuvapojilta. Olen iloinen siitä, että elokuvassa käytetään Ihmisten alkuperää tutkiskeleva elokuva vie katsojan uuteen tulevaisuuden maailmaan, josta löytyy tuntemattomia olioita, arvoituksia ja vaaroja. Jos Alien ja Alien VS. Predator elokuvat ovat tuttuja, niin tietää mitä tämä elokuva saattaa tarjota. Ridley Scottin ohjaama Prometheus jatkaa perinteistä alien-linjaa muiden samankaltaisten elokuvien kanssa joita ei voi katsoa ilman oikeanlaista aivot narikkaan asennetta. Arkeologi Elizabeth Shaw löytää miehensä kanssa muinaisista kalliomaalauksista tähtikuvioita, joilla on yhteys ulkopuoliseen elämään. Joukko tutkijoita on valittu pitkälle avaruusmatkalle toiselle planeetalle, Prometheus nimisellä aluksella. Siellä heidän on määrä tutkia planeetan asukkeja, jotka mahdollisesti tietävät vastauksen ihmisten olemassaoloon ja alkuperään. Ilman ongelmia he eivät valitettavasti selviä matkasta ja huomaavat planeetan sisältävän hengenleffacorner perinteisiä kauhuelokuvien menetelmiä ja tapoja ja niihin onkin panostettu. Lukemani Deppin haastattelu elokuvan teosta pisti hihityttämään elokuvaa katseltaessa, sillä herra oli kertonut joutuneensa käymään vessareissuilla avustajien kanssa erikoisten käsiproteesiensa takia. Ohjaaja: Tim Burton Pääosissa: Johnny Depp, Eva Green, Michelle Pfeiffer, Jonny Lee Miller, Chloë Grace Moretz, Helena Bonham Carter, Gulliver McGrath, Bella Heathcote, Jackie Earle Haley, Christopher Lee Lajityyppi: Komedia, fantasia Arvostelu: Kaisu Airaksinen Raskaiden aiheiden välillä kannattaa tehdä päiväretki entiseen Preussin pääkaupunkiin Potsdamiin, joka on kuuluisa linnoistaan ja puistoistaan. Fredrik II Suuren palatsi Neues Palais on avoinna yleisölle, ja sen sisässä on keisarin elämästä kertova näyttely. Palatsin kiertämisen jälkeen juuri mikään ei hetkeen tunnu juuri miltään. Berliinin muuri kuuluu pakollisiin nähtävyyksiin. East Side Gallery on 1,3 kilometrin pituinen muurinpätkä, joka on maalattu täyteen taideteoksia. 105 maalausta saavat katselijan pohtimaan vapautta ja sen merkitystä ihmisen onnellisuudelle. Sachsenhausenin keskitysleiri sijaitsee aivan Berliinin välittömässä läheisyydessä. Kolmannen valtakunnan aikana leirillä oli vangittuna yhteensä lähes ihmistä, joista kymmeniätuhansia murhattiin. Leirillä toimi myös rahanväärennösyksikkö, ja vangit valmistivat puntia yli sadan miljoonan edestä. Jokaisen ihmisen kannattaisi kerran elämässään käydä keskitysleirillä katsomassa, mitä ihminen voi pahimmillaan saada aikaan. Berliinin juutalaismuseossa pääsee tutustumaan juutalaiseen kulttuuriin ja uskontoon. Holokaustia ei toki unohdeta, mutta museossa on paljon muutakin. Sisään pääsee vain metallinpaljastimen läpi, kadun edessä turvallisuutta valvoo poliisipartio. Kuvan taideteoksessa on kymmenentuhatta metallista kasvoa, jotka muistuttavat holokaustin uhreista. Teksti: Samuli Nissilä Kuvat: Samuli Nissilä, Antti Erkkilä, Markus Manner Prometheus Rat King Ahdistuneisuutta alusta loppuun saakka. Hienosti onnistunut suomalais-virolainen elokuva, joka avaa ikkunan eräänlaisen terrorismin maailmaan. Kouluampumiset ja muut terrorismi uutiset ovat olleet viime vuosina liiankin ajankohtaisia Suomessakin, josta Petri Kotwica on toteuttanut oman visionsa tavalla mikä luo jännitystä tylsän peliriippuvaisen ihmisen maailmaan. Ensi-iltansa Rat King sai elokuvateattereissa Juri on ylioppilaaksi valmistuva nuori, jolla on roolipeliriippuvuus. Hän viettää kaiken aikansa pelaten erilaisia tietokonepelejä nettituttaviensa kanssa, eikä aika riitä nukkumiseen saatikka ylioppilaskokeisiin valmistautumiseen. Jurin tyttöystävä Mia päättää jättää tämän kyllästyttyään ainaiseen pelaamiseen, jonka myötä Juri lopettaa pelaamisen. Nettikavereiden oudon katoamisen myötä Juri alkaa kuitenkin vielä selvitellä, mistä uu-desta pelistä nämä vaarallisia vastustajia. Löytäessään ihmisenkaltaisten olioiden ruumiita ja edetessään tutkimuksissa he joutuvat huomaamaan ettei heidän mahdolliset luojansa olekaan niin ystävällisiä kuin olivat toivoneet. Elokuva on visuaalisesti hyvin toteutettu ja antaa näkökulmaa siitä millaista tulevaisuuden tiede ja tekniikka voisi olla. Valitettavasti siihen elokuvan parhaimmat puolet jäävätkin, sillä kokonaisuus on melko sisältököyhä eikä varsinaista juontakaan löydy. Elokuva ei myöskään anna kunnollista vastausta kaikkiin tapahtumiin, ja loppuunkin olikin jätetty mahdollisuus jatkoosalle. Odotukset elokuvasta olivat suuret, mutta niin oli pettymyskin. Parhaimpiin alien-elokuviin Prometheus ei yllä. Ohjaaja: Ridley Scott Pääosissa: Noomi Rapace, Logan Marshall-Green and Michael Fassbender Genre: Toiminta, kauhu, sci-fi Arvostelu: Kaisu Airaksinen Vuokraamosta! olivat aikaisemmin puhuneet. Juri tapaa yhden kadonneista pelikavereistaan, Nikin, joka kertoo olevansa pulassa uuden pelin myötä. Tätä peliä kun ei lopetetakaan ilman ikäviä seurauksia. Peliin sotkeuduttuaan Juri joutuu entistä haasteellisempiin tehtäviin vaaranaan menettää äitinsä, tyttöystävänsä ja lopulta oman henkensä. Yrittäessään pelastaa oman nahkansa Juri alkaa saada selville asioita, jotka ovatkin aivan muuta kuin peliä ja tajuaa pian joutuvansa pelastamaan myös koko koulunsa. Kuinka peli päättyy? Odotukset elokuvasta olivat aivan toisenlaisia, mutta elokuva tarjosi poikkeuksellisen lopun onnistuneella tavalla. Loistavat näyttelijät osasivat sen mitä kuuluikin ja musiikkimaailma on aiheeseen sopivaa. Suosittelen kaikille jotka pitävät kauhunomaisesta trillerielokuvista. Ohjaus: Petri Kotwica. Pääosissa: Max Ovaska, Julius Lavonen, Outi Mäenpää, Janne Virtanen ja Niina Koponen Genre: Trilleri Arvostelu: Kaisu Airaksinen

17 kirjahylly Pimppini on valloillaan Kertomus nälkävuodesta Maria Rocher rakastaa Pariisia, Kaari Utrion kirjoja ja Sinkkuelämää-sarjaa. Näistä aineksista syntyi hänen esikoisteoksensa Enchanté. Hauska rakastua! Naisenergiaa Seksuaalisesta vallankäytöstä on puhuttu ja kirjoitettu ennenkin, mutta koskaan teema ei valitettavasti vanhene. Pimppini on valloillaan kokoaa yhteen yli kolmekymmentä kirjoitusta vallasta ja seksistä ja kuinka ne kohtaavat. Kirjoittajina on niin eri alojen asiantuntijoita kuin kirjailijoita ja taiteilijoitakin. Kirjoitukset on jaettu kuuteen osaan, jonka jokaisen aloittaa asiantuntijaessee. Aihetta käsitellään muun muassa rikosoikeuden, tapakulttuurin ja kirjallisuuden tutkimuksen kautta. Parasta antia ovat kuitenkin esseiden jälkeen alkavat tarinat ja runot, joiden kirjoittajissa on paljon myös eturivin kirjailijoitamme. On Rosa Liksomia, Riikka Pulkkista ja Katja Kettua, muutamia mainitakseni. Anu Silfverbergin, Johanna Sinisalon ja Anja Snellmanin tekstit on julkaistu aiemmin, mikä on kirjan ainoa pettymys. Kirjoitukset ovat erinomaisia, mutta näiltä naisilta olisi varmasti syntynyt aiheesta uuttakin sanottavaa. Pimppini on valloillaan julkaistiin naistenpäivänä ja kaikki kirjoittajat ovat naisia. Olisikohan muutama miehen kirjoittama novelli tuonut lisämaustetta antologiaan? Ehkä, mutta ei tässäkään ratkaisussa valittamista ole. Hieno kirja tärkeästä aiheesta. Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi (toim.): Pimppini on valloillaan. Naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö. WSOY. 250 s. Arvostelija: Tiina Nyyssönen Ongelmaa kerrakseen Venla Hiidensalon esikoisteoksen aihe on kutkuttava. Maria Vartiainen on vapaa toimittaja, joka haluaisi tehdä fiksua yhteiskunnallista journalismia, mutta jonka jutut muutetaan toimituksessa myyvemmiksi. Mariaa, kuten muitakin freelancereita, kyykytetään epäreiluilla sopimuksilla. Maria myy itseään journalismille. Ainoa ero huoran ja minun välillä on se, etten minä ole huora, Maria kirjoittaa. Mutta onko ilmaisjakelulla tulevaisuutta? Valitettavasti toteutus kuitenkin ontuu pahasti. Freelancerin työn kuvaus on antoisaa, sen alueen vapaana toimittajana työskentelevä Hiidensalo tuntee. Valitettavasti neljäänsataan sivuun on mahdutettu lähes kaikki mahdollinen vanhustenhoidosta ja lapsen katoamisesta lähtien. Tietysti Marialla on myös ongelmia rakkauselämässään ja alkaa se mielikin jossain vaiheessa järkkyä. Lukijalle tulee ähky. Juonenkäänteet ovat epäuskottavia ja henkilöhahmot nimiä myöten aiheuttavat joko ärtymystä tai myötähäpeää. Vai mitä mieltä olette kansanedustaja Aino Julmasta? Hohhoijaa. Reipas tiivistäminen, tiukka karsiminen ja keskittyminen muutamaan teemaan olisi tehnyt kirjasta miellyttävämmän lukukokemuksen. Nyt päällimmäisenä tunteena on vain pettymys huonosta lukukokemuksesta. Venla Hiidensalo: Mediahuora. Otava. 411 s. Arvostelija: Tiina Nyyssönen Kuoleman väri on valkoinen. Hautajaisissa pukeudutaan mustaan, elävät pukeutuvat. Vainajakin on mustissaan, kun se on puettu parhaimpiinsa mitä eläessään on omistanut, mutta kasvot sillä on aina valkoiset. Kun sielu jättää ihmisen, vain valkoinen jää jäljelle. Esikoiskirjailija Aki Ollikainen (s. 1973) piirtää runollisella kielellään eteen ihmisten kokoisen tarinan Suomea 1860-luvulla kohdanneista nälkävuosista, joiden aikana suomalaista menehtyi ravinnon puutteeseen ja kulkutauteihin. Tätä kansakuntaamme kohdannutta katastrofia on toki kuvailtu koulujen historiankirjoissa, mutta aihetta on käsitelty hämmentävän vähän kaunokirjallisuudessa. Onneksi Ollikainen paikkaa tätä puutetta ihon alle menevällä teoksellaan. Ollikaisen kieli on niukkaa ja karua, mutta samalla voimakkaita mielikuvia herättäviä. Hänen kerrontansa yltää lakonisuudessaan suorastaan kylmäävään realismiin. Kuolema on vahvasti läsnä, mutta sillä ei toisaalta riepotella yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Läheisen menetys jättää sydämeen jäljen, mutta suremaan ei voi pysähtyä. Nälkävuosien pahimpaan ajanjaksoon eli vuosien 1867 ja 1868 välisen talven ajalle sijoittuvan pienoisromaanin kerronta kulkee monessa tasossa. Karuin kohtalo on pienen Juho-pojan perheellä, joka kulkee loputtomalla kerjuumatkalla tavoitellen epätoivoisesti pääsyä kullanhohtoiseen Pietariin. Helsingissä ovat puolestaan parempiosaiset Renqvistin veljekset, jotka painivat omanlaistensa elämänkysymysten äärellä. Nälänhätä ei heitä suoranaisesti kosketa, mutta sivuaa heidänkin elämää. Toinen veljeksistä on lääkäri ja toinen apulaiskamreeri senaattorille, jonka nimeä ei mainita, mutta joka on ilmiselvästi aikakauden eliitin silmissä suurta arvostusta nauttinut J.V. Snellman. Senaattori tarkastelee katovuosia valtiontaloudellisesta näkökulmasta. Tuolloin oli ajatuksellisesti mahdotonta, että valtio olisi ottanut lainaa hankkiakseen ruokaa nälkää näkevälle rahvaalle. Ajateltiin, että sille ei olisi tullut loppua, jos viljaa olisi alettu vastikkeetta laariin kaatamaan. Vannottiin työnteon nimeen. Tarjolla olikin hätäaputöitä muun muassa rautatiellä, mutta kun ruokaa ei ollut saatavilla tarpeeksi, tuli siitäkin kulkutautien riivaama tuhoisa surmanloukku. Snellman taipui vasta syksyllä 1867 ottamaan kalliin lainan ja ostamaan viljaa. Talvi ennätti tulla väliin ja apu jäi saamatta. Ollikainen tavoittaa nälkävuosia hyväksikäyttäen saman mielentilan, johon kirjallisuuden suuret nimet ovat pyrkineet kautta aikojen sodan kuvaamisella. Kurjuuden keskellä ihmismieli on alastomimmillaan ja raadollisimmillaan. Ollikainen ei tosin tarvitse tähän tuhansien sivujen teossarjaa, vaan hän kertoo kaiken oleellisen vajaassa 150 sivussa. Jollei tietäisi romaanin kirjoittamisvuotta, sitä voisi jopa erehtyä luulemaan jonkun aikalaisen kirjoittamaksi ajattomaksi klassikoksi. Teos on nimitäin kansiaan myöten kuin suoraan 1800-luvun loppupuolelta. Toisaalta siinä on monia omalle aikakaudellemme erittäin tyypillisiä vivahteita, kuten ahneuden kritiikkiä, josta on kansallisromantiikka kaukana. Tällaista esikoisromaania ei tule kovin usein vastaan. Olen vakuuttunut, että kuulemme vielä Ollikaisesta. Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Siltala. 141 s. Arvostelija: Tuomas Vanhanen Maria Rocher asuu Helsingissä ja on opiskellut Helsingin yliopistossa yleistä ja taidehistoriaa sekä valtio-oppia. Nyt työn alla on väitöskirja. Vaikka Rocher kirjoittelikin nuorena päiväkirjoja, ei kirjailijan työ ollut vielä silloin unelma-ammattien listalla. Tällä hetkellä kirjoittaminen on kuitenkin parasta. Kirjoittaminen on hyvin terapeuttista. Siinä oppii tuntemaan itseään, hän pohtii. Sinkkuelämää Pariisissa Joitakin lehtijuttuja lukuun ottamatta Maria Rocher ei ole julkaissut muuta ennen kirjaansa. Idea Enchanté. Hauska rakastua! -kirjaan lähti Sinkkuelämää-sarjasta. Rocher rakastaa sarjaa ja mietti, että onhan naisilla samanlaista elämää muuallakin kuin New Yorkissa. Koska kirjansa päähenkilön tavoin Rocherkin on rakastanut Pariisia lapsesta asti, oli kaupunki Helsingin ohella luonteva miljöö kirjalle. Maria Rocher kertoo rakastavansa myös Kaari Utrion kirjoja, niiden tarkkaa kuvailua ja romanttisia rakkaustarinoita. Rocherin omassa kirjassa kuvailulla onkin tärkeä osa. Kirjan tarkoitus on olla enemmän viihdyttävä, eikä niinkään mennä pään sisälle, siksi siinä kuvaillaan niin tarkasti kaikkea. Olen myös varmaan vähän feministi; en halunnut tarinaa, jossa köyhä tyttö löytää rikkaan miehen, siksi Veralla on itselläänkin rahaa. On ihan ok, jos mies joskus maksaa, se kuuluu hyviin tapoihin. Naisella täytyy kuitenkin olla myös oma elämä, eikä hän saa olla liian riippuvainen miehestä. Rocher haluaa kirjassaan myös vähän tuulettaa tunkkaisia asenteita pojista ja tytöistä. Jos pojat juhlivat rankasti, se kuitataan pojat on poikia -asenteella, mutta Räiskyvää rakkautta Pariisissa tyttöjen kohdalla samaa paheksutaan. Kirjassa Vera ystävineen viettääkin hyvin vilkasta elämää lukuisine juhlineen. Kaikesta pinnallisuudesta huolimatta kirjassa korostuu myös Veran kasvutarina, se miten hän kasvaa naiivista tytöstä näkemään maailman muutenkin kuin ranskalaisen rakkauden kautta. Myös ystävyyden merkitys on vahvasti esillä. Pariisin parhaat Kirjassa kuvaillaan hyvin tarkasti Pariisia ja lukuisia paikkoja siellä. Siksi se onkin mukavaa luettavaa, jos on kaupungista kiinnostunut tai suunnittelee matkaa sinne. Lähes kaksi vuotta Pariisissa asunut Maria Rocher kertoo omat suosikkinsa. Museoista Louvre, Musée d Orsay ja Musée de Luxembourg ovat ehdottomasti käymisen arvoisia. Saint-Germainin ja Marais n kaupunginosat sekä 9. arrondissement ovat myös hienoja paikkoja. Saint-Germainissa ovat esimerkiksi kuuluisat kahvilat Café de Flore ja Les Deux Magots. Tavarataloista paras on Le Bon Marché. Syödessä kannattaa välttää turistipaikkoja ja etsiä pieniä bistroja sivukujilta. Jos kukkaronnyörit eivät ole tiukalla, voi poiketa hotelli Ritzin Bar Vendômessa tai shoppailemassa Rue du Faubourg Saint-Honorélla. Ja tietenkin kannattaa juoda samppanjaa! Lehden lukijoita Maria Rocher haluaa kehottaa nauttimaan elämästä. Sisäinen hyvinvointi näkyy ulospäin ja levittää hyvää oloa muillekin. Vanha mutta hyväksi havaittu neuvo on se, että kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Teksti: Saana Kortesalmi Kuva: Nana Simelius Maria Rocherin kotimaiseen chick litiin luokiteltu esikoisteos Enchanté. Hauska rakastua! sukeltaa Pariisin kuplivaan elämänmenoon. Parikymppinen Vera muuttaa ystävänsä kanssa Pariisiin vaihto-opiskelijaksi, mutta opiskelut jäävät toiselle tai kymmenennelle sijalle pariisilaisena olemisen, shoppailun, juhlimisen ja miesten metsästyksen rinnalla. Päämääränä on aito ranskalainen rakkaus, johon kuuluu helliä hipaisuja niskaan katukahvilassa sekä ranskalaista huomaavaisuutta ja intohimoa. Rakkautensa Vera löytääkin, mutta sen myötä paljastuu myös todellisuus mitä oikeastaan on ranskalainen rakkaus. Vera on rakastanut Pariisia lapsesta asti, ja kaupunki näyttäytyy hänelle loputtomana ihmemaana; Louboutinin, Chanelin ja Vuittonin liikkeet, viiden tähden hotellien aulabaarit ja hienostuneet kahvilat kuuluvat asiaan varakkaan isän suosiollisella avustuksella. Pariisissa ihmiset ovat tyylikkäitä, ruoka elämys ja elämä kevyttä. Suomi taas näyttäytyy kirjassa melko ankeana paikkana, ja suomalaiset miehet etenkin ovat varsinaisia törkimyksiä tosin kyllä niitä idiootteja ranskalaisistakin herroista löytyy. Vaikka kirjan runsas kuvailu niin Pariisista kuin tapahtumistakin on toisaalta värikästä ja herkullista, se tuntuu välillä jopa liialliselta ja hiukan turhauttavalta, varsinkaan jos ei tunne lukuisia luksusmerkkejä tai sitä, mitä merkitsee käydä kahvilla tietyssä kahvilassa tietyssä kaupunginosassa. Enchanté. Hauska rakastua! liitelee enimmäkseen pinnallisissa kuvioissa, mutta heittää mukaan myös hiukan syvempää pohdintaa siitä, minkälaiset ihmissuhteet ovat loppujen lopuksi elämässä arvokkaita. Maria Rocher: Enchanté. Hauska rakastua! Teos. 260 s. Arvostelija: Saana Kortesalmi 32 33

18 Piirien yhteystiedot Suomen Keskustanuoret ry Apollonkatu 11 a Helsinki info@keskustanuoret.fi Etelä-Karjalan Keskustanuoret Valtakatu Lappeenranta puh: fax: etela-karjala@keskustanuoret.fi Etelä-Pohjanmaan Keskustanuoret Keskuskatu 11 a Seinäjoki gsm: fax: etela-pohjanmaa@keskustanuoret.fi Etelä-Savon Keskustanuoret Porrassalmenkatu Mikkeli puh: etela-savo@keskustanuoret.fi Helsingin Keskustanuoret Apollonkatu 11 a Helsinki puh: helsinki@keskustanuoret.fi Hämeen Keskustanuoret Hämeenkatu 9 A 5 krs Lahti puh: hame@keskustanuoret.fi Itä-Savon Keskustanuoret Tottinkatu Savonlinna puh: gsm: fax: ita-savo@keskustanuoret.fi Kainuun Keskustanuoret Kauppakatu 26 A / 2. krs Kajaani puh: fax: kainuu@keskustanuoret.fi Keski-Pohjanmaan Keskustanuoret Isokatu Kokkola puh: fax: keski-pohjanmaa@keskustanuoret.fi Keski-Suomen Keskustanuoret Cygnaeuksenkatu 12 B Jyväskylä puh: , fax: keski-suomi@keskustanuoret.fi Kymenlaakson Keskustanuoret Kivimiehenkatu 7 as Kouvola puh: , fax: kymenlaakso@keskustanuoret.fi Lapin Keskustanuoret Kansankatu 12 A Rovaniemi puh: fax: lappi@keskustanuoret.fi Pirkanmaan Keskustanuoret Näsilinnankatu 23 A Tampere puh: pirkanmaa@keskustanuoret.fi Pohjois-Karjalan Keskustanuoret Siltakatu Joensuu puh: pohjois-karjala@keskustanuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Keskustanuoret Koulukatu 31 A Oulu puh: , fax: pohjois-pohjanmaa@keskustanuoret.fi Pohjois-Savon Keskustanuoret Suokatu Kuopio puh: , fax: pohjois-savo@keskustanuoret.fi Satakunnan Keskustanuoret Itäpuisto Pori puh: fax: satakunta@keskustanuoret.fi Uudenmaan Keskustanuoret Asemanaukio Kerava puh: uusimaa@keskustanuoret.fi Varsinais-Suomen Keskustanuoret Linnankatu 21 B Turku gsm: puh: fax: varsinais-suomi@keskustanuoret.fi palmusen pahat bturkulaisen visakonkari Lauri Palmusen kiperät kysymykset pistävät pääkopan aivonystyrät liikkeelle. 1. Mikä oli ensimmäinen Finlandia-talon vihkiäisissä soitettu sävellys? 2. Kuka maailmanluokan vaikuttaja kätkeytyy anagrammiin IMPI RITVA LUND? 3. Mikä on Suomen pisin tunneli? Tunnelin pituus on 120 km. 4. Mikä eläin on viroksi nahkhiir? 5. Ketkä ovat eduskunnan kolme kansanedustajaa joiden sukunimi on Suomen kunta? 6. Minkä maalainen koirarotu on tanskandoggi? 7. Euroopan kääpiövaltioissa on yhtä lukuun ottamatta rahayksikkönä euro. Missä pikkumaassa Andorrassa, Lichtensteinissa, Monacossa, San Marinossa vai Vatikaanissa on käytössä jokin muu valuutta? 8. Missä lajissa Mika Hannula on voittanut olympiakultaa? 9. Kuka oli Anneli Jäätteenmäen hallituksen puolustusministeri? 10. Saariselällä on hotelli Riekonkieppi. Mikä on kieppi? Sana liittyy riekkoon ja muihin metsäkanalintuihin. 10. lumessa oleva pesä 9. Matti Vanhanen 8. jääkiekossa (Mika Hannula on ruotsalainen jääkiekkoilija.) 7. Lichtensteinissa (Sveitsin frangi) 6. saksalainen (Deutche Dogge) 5. Tuomo Puumala (kesk), Timo Soini (ps) ja Lenita Toivakka (kok) 4. lepakko (Lepakkomies eli Batman on Nahkhiirmees.) 3. Päijänne-tunneli (Tunnelin kautta pääkaupunkiseutu saa vetensä.) Keskustanuoret maksavat postimaksun Kyllä! Haluan tietoa Keskustanuorista Haluan liittyä jäseneksi Keskustanuoriin Haluan ilmaisen näytenumeron Nuori Keskusta -lehdestä Keskustanuoret Tunnus Vastauslähetys Nimi... Lähiosoite... Postinumero ja postitoimipaikka... Sähköposti... syntymävuosi... Allekirjoitus... Voit täyttää lomakkeen myös osoitteessa Vastaukset: 2. Vladimir Putin 1. Porilaisten marssi (Soitettiin juhlan aluksi kun presidentti Urho Kekkonen saapui paikalle.) Nuori Keskusta on Keskustanuorten jäsenlehti Jos sinulle tulee Nuori Keskusta -lehti kotiinkannettuna, olet Keskustanuorten jäsen. Jäsenenä voit myös osallistua tapahtumiimme ja koulutuksiimme ja saat mahdollisuuden vaikuttaa sinulle tärkeisiin asioihin yhteiskunnassamme. Mikäli yhteystietosi muuttuvat, teethän ilmoituksen osoitteeseen info@keskustanuoret.fi, jotta lehti löytää luoksesi jatkossakin. Lisätietoja Keskustanuorten toiminnasta löydät osoitteesta

19 36