Liput: Lippupiste ja ovelta

Transkriptio

1 Esitys Äitienpäivänä, kello 19 Ruotsalaisessa Teatterissa Liput: Lippupiste ja ovelta

2 Welcoming Remarks of Her Excellency Thalia Petrides Ambassador of Cyprus Eero Tarasti Musiikkitieteen professori, Helsingin yliopistosta Pacius-vuoden 2009 juhlatoimikunnan puheenjohtaja lähtö kyproksen saarelle paciuksen musiikin siivin Dear Friends, It gives me great pleasure to welcome you to the Princess of Cyprus musical performance. I would like to extend my warmest thanks to the Princess of Cyprus Association for all of the enthusiasm and effort they put forth to transfer a mere concept into a memorable and enjoyable performance. This project has also provided a wonderful opportunity to strengthen cultural relations between Cyprus and Finland. To me, it has been very intriguing to become acquainted with the work of Finnish writer Zachris Topelius, who combined Finland s national epic Kalevala with Cyprus. What better place to set the surroundings for an epic love story featuring Lemminkäinen and the Princess Chryseis (Kyllikki in Kalevala) of the Kalevala myth, than Cyprus, the birthplace of Aphrodite, goddess of love and beauty. Located at the cross-roads of three continents, Cyprus has a tremendously rich and colorful history dating back to as far as BC. Beautiful ancient monuments, Byzantine churches and medieval castles bear witness to the country s multifaceted culture. During its history, Cyprus was ruled by various nations but it was able to assimilate the assortment of new influences and create a unique culture of its own, while preserving its Hellenic identity and heritage. For two nations with a considerable geographic distance between them, the Finnish and Hellenic Cultures have more in common than what first meets the eye. Poems, songs, and theatre have played a significant role in both countries cultural history. Kalevala is an excellent example of the influence of ancient poetic works in the Finnish society. Theatre has thrived in Cyprus since antiquity with ancient theatres scattered all over the island continuously hosting performances still to this day, ranging from productions of classical to modern plays. The importance of theatre in the Cypriot culture as an important expression of artistic creativity is greatly supported by public funding and the promotion of theatre through education and amateur plays. In conclusion, I would like to thank the musicians, singers and actors for their hard work and dedication in turning this project into a reality. Moreover, I would especially like to note the visible and valuable work that the Princess of Cyprus Association has done in making Cyprus and its culture more known here in Finland. Once again, I extend a heartfelt welcome to you all and hope that you enjoy the performance. Helsinki, 11 May 2008 Fredrik Paciuksen ( ) tuntevat kaikki suomalaiset jo koulusta lähtien tituleerattuna Suomen musiikin isäksi. Sotilaspoika, Suomis sång, Laps Suomen ällös vaihda pois ja Maamme ovat kansallista laulurepertuaariamme, liki kansanlauluiksi muuntuneita siinä missä jotkut Schubertin ja Mozartin sävelmät. Mutta Paciuksen tuotantoa laajemmassa mielessä ovat jo harvemmat kuulleet. Hänen musiikkinsa rikas tyyli- ja lajikirjo sekä ilmiömäinen keksimiskyky ovat useimmiten peittyneet biedermeier-kauden sävelkäytäntöjen alle. Paciushan toi maahamme ylioppilaslaulun saavuttuaan Helsingin yliopiston musiikinopettajaksi v Eräässä mielessä hänen luomansa musisoimisen perusta elää yhä akateemisen kuorolauluperinteen ja ylipäätään musiikin kotiharrastamisen mielessä. Pacius itse matkusti Kasselista Tukholman kautta Suomeen, yhtenä perusteellisen Ludvig Spohrin koulun käyneenä saksalaisena ammattimuusikkona. Mutta hänen musiikkinsa ei matkustanut takaisin hänen kotimaahansa kuin kuorolaulujen muodossa. On tunnettu tarina miten Pacius vanhoilla päivillään vieraili kotikylässään Eppendorfissa ja kuuli ravintolassa laulettavan tuttua sävelmää, hänen Maamme-lauluaan mutta aivan toisilla sanoilla. Sen jälkeen Pacius antoi painattaa sen nuotteihin tekstin: esitetään usein Saksassa mainitsematta tekijää. Yhtä lailla Suomis sång ilahdutti pariisilaisia kun Ville Vallgren lauloi sitä ystävineen siellä, kaikki ihmettelivät kuka oli voinut kirjoittaa niin kaunista musiikkia. Suomis sång- teoksessa josta olisi yhtä hyvin voinut tulla Suomen kansallishymni ilmenee jo pieni tyylillinen marginaali, jota voi sanoa suomalaisuudeksi musiikissa.mutta Pacius ei saanut teoksiaan eläessään saksalaisille kustantajille, ja vasta viime vuosina on levytysten ansiosta kiitos Ulf Söderblomin erityisesti kyetty levittämään hänen oopperoitaan ja näyttämömusiikkiaan. Viimeksi esitelmöidessäni eli viikko sitten Kyproksella Kyrenian Amerikkalaisen ylipiston symposiumissa ja kertoessani Kypron prinsessasta kyproslaisille, teos herätti ihastusta ja paikallinen radio ja televisio halusi musiikin käyttöönsä. Tällä haluan sanoa että Paciuksen musiikki ansaitsee todella tulla huomatuksi. Lähestyvä Paciuksen syntymän 200-vuotisjuhlinta varmasti auttaa osaltaan kun mm. kiinnostavat melodraamat ilmestyvät kriittisenä editiona Fennica Gehrmanilta esityskäyttöön Die Weihe der Tön ja Tod im Tode ja kuullaan muutakin vähemmän soitettua Paciusta. Paciuksen musiikki Topeliuksen näytelmään Prinsessan av Cypern. Sagospel i fyra akter efter motiv ur Kalevala kelpaa esimerkiksi säveltäjämestarin luovuudesta. Näytelmä sinänsä perustuu teemaan etelä versus pohjoinen. Se kuuluu antiikkia klassisoivaan draamaperinteeseen, joka on meillä outo laji, mutta esim Ranskassa sangen keskeinen. Kalevalan sankarit vieraannutetaan laittamalla heidät Kyproksen myyttiselle rakkauden 2 Kypron Prinsessa Kypron Prinsessa 3

3 kulttipaikalla eräänlaiselle Kytheiralle, ilojen saarelle vrt. Watteaun maalaus! ja vastaavasti pohjolaa ironisoidaan tarkastelemalla sitä etelän kannalta. Paciukselle ei ehkä ollut vaikea eläytyä Anemotiksen kuvaukseen pohjolasta: Ajattele pitkää kauheata talvea, valkeaksi sivuttua hautaa johon minut on elävältä muurattu, kurjaan savuiseen pirttiiin vihdoin sanottiin että oli kevät, ja mikä kevät! Viheriä talvi! Valoisa manala! Lampaiden keritsemistä lehmänkellojen kilinää, karpaloita ja koivunmahlaa- oi Chryseis, hyvä mitäpä olisikaan Theokritos antanut jos olisi saanut kuvata moista idylliä! Paciuksella ei ollut suoria esikuvia Kypron prinsessan musiikkiin vaikka Halevy olikin säveltänyt samannimisen oopperan mutta hän toi tähän teokseen laajan kokemuksensa Saksassa 1800-luvun alussa tunnetuista lajeista ja tyyleistä: romantiikan orkestraation, melodraaman, italialaisen bel canton, kuoroperinteen. Hänellä on ilmiömäinen kyky karakterisoida näyttämön tapahtumia ja henkilöitä lyhyellä motiivilla, yhdellä soinnulla tai aiheella. Hänen melodinen keksintänsä on kauttaaltaan omintakeista ja innoittunutta, tuoretta ja raikasta. Hänellä ei ollut mitään vaikeuksia löytää uusia musiikillisia ilmauksia (väite Maamme-laulun plagiaatista on tässä valossa lähinnä koominen), yllättävän vähän hän kierrätti musiikkiaan teoksesta toiseen (vaikka kappaleen Kypron prinsessaa hän leikkasi ja liimasi suoraan osaksi Loreleita myöhemmin). Hänen musiikkinsa sävyttää, luo tunnelmaa ja korostaa Topeliuksen tekstin ideoita usein varsin itsenäiseen suuntaan. Luokaamme siihen lyhyt katsaus. Näyttämömusiikki koostuu yhdeksästä kohtauksesta. Vaikeasta tehtävästä sovittaa puhetta ja musiikkia toisiinsa hän selviytyy kunnialla. Avauksen tanssikuoro, Danskör, on kolmijakoisessa pastoraalisessa tahtilajissa. Ei olla kaukana jostain Mendelssohnin Kesäyön unelman musiikista. Orkesterissa lyömäsoittimet antavat orientaalista paikallisväriä. Seuraava Anemotisin balladi perustuu motiiville joka toistuu eri muodoissaan kautta koko teoksen luoden siihen temaattista yhtenäisyyttä. Säkeiden lomaan Pacius sijoittaa karakteristisia orkesterin interjektioita ja lopussa Anemotis laulaa ribatutta tekniikalla trilliä. Kolmas numero Skrattkör on teoksen hauskimpia. Kyproslaiset eivät oikein arvosta pohjoisen sankaria ja jo Topelius tekee hänestä karikatyyrin: Här är världens störste man, Lemminkäinen heter han. Kuoron ostinato ha-ha-ha-ha kulkee läpi tämän kekseliään kohtauksen. Toisen näytöksen avaava Helkan kvarnsång efter en finsk runomelodi on yksi suomalaisen musiikinhistorian tähtihetkiä. Axel Gabriel Ingeliuksen sinfonian jälkeen ensimmäinen kerta kun taidemusiikissa lainataan alkuperäistä 5-jakoista, pentatonista Kalevalan sävelmää. Kansansävelmän lainaaminen ei tietenkään sinänsä vielä tee musiikista kansallista Glazunovin Suomalaisen fantasian Kukkuu kukkuu kaukana kukkuu ei tee siitä suomalaista yhtä vähän kuin Pacius luopuu tässä saksalaisesta romantiikastaan. Laulua edeltää pitkä orkesterialkusoitto, joka valmistaa sen melankolisen tunnelman. Mutta jälleen orkesterin välirepliikki, laskeva ornamentoitu perusaihe antaa sille vastakohtaista sävyä. Kyseessä on työlaulu, jonka monotonia kuvastaa toistuvaa jauhamisenliikettä mutta samalla runonlaulaja alkaa jo toistossa loputtomasti varioida sävelmäänsä. Pacius vaistosi siis oivallisesti alkuperäisen runonlaulajan tekniikan. Suomalainen myyttisyys nähdään kuitenkin ruotsin kielen verbaalin ilmaisun ja saksalaisen sävelkielen kautta, kaksin verroin kolonialisoituna jos nyt näin uskaltaa sanoa. Viidennen kohtauksen melodraamassa suomenkieliset sanat Tapio, Luonnotar kuulostavat hupaisen eksoottisilta. Mutta musiikki joka on ohjelmallisen kuvailevaa on dramaattista ja väkevää. Orkestraatiossa tehot kiteytyvät usein yhteen dissonoivaan shokkisointuun viitaten jo niin etäälle kuin Mahlerin tunnettuihin katastrofisointuihin. Mutta välillä musiikki muistuttaa taas Weberiä ja varhaisromantiikan tekstuuria. Kolmannen näytöksen Hellas barn eli Anemotisin kehoitus Kyllikille, alias Chryseikselle, olla hylkäämättä armasta Hellastaan mikä sittemmin muutettiin Suomeksi on niinikään Paciuksen onnistuneimpia kuvioita. Sen ylevän pisteellinen rytmi, säestävät secco-soinnut, edustaa tyylilajia, josta Friedrich Schlegel sanoi Athenäum Fragmenteissaan: Schön ist was zugleich reizend und erhaben ist (1798) Kaunista on se mikä on yhtaikaa viehättävää ja ylevää. Muuten kiinnostava detalji on että Topelius käyttää tässä sanaa fosterjord mutta lopun kuorossa fosterland. Tieran melodraama, jossa loihditaan esiin Ilmatar, Luftens Ande, Panu. Eldens Ande, Aallotar Vattnets Ande ja Tuoni Underjordens Gud, tuo jälleen esiin Paciuksen musiikkidramaatikon taidot. Mutta koko teoksen yksi omintakeisimpia ja innoittuneimpia on Tuonelan kuvaus orkesteriintermezzona, yhtäkkiä musiikki saa hyvin vakavan, suorastaan Requiem-sävyisen ilmeen, tai toisaalta se tuo mieleen Minkusin Bajadeerin baletin hallusinaatiokohtauksen. Matti Klinge Historian emeritusprofessori Topelius oli monenlaisten haasteiden edessä, kun hänen piti kirjoittaa laulunäytelmä tai oopperan libretto Helsingin Uuden Teatterin vihkiäisiin Helsinki oli vihdoin saanut hienon, kunnollisen teatteritalon, jolla oli vanhaan Arkadia-teatteriksi siirrettyyn yksinkertaiseen puurakennukseen verrattuna suorastaan valtaviksi koettuja etuja, lämmitys, mukavat tuolit ja ennen kaikkea sellaiset näyttämörakenteet, jotka tekivät mahdolliseksi sekä musiikin täysimääräisen mukaantulon että vaihtuvat, kunnolliset lavastukset ja mahdollisuudet näyttämönvaihdoksiin. Paciuksen Tämä on tietenkin kaukana Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -maalauksen ilmapiiristä ja musiikillisesti jostain Sibeliuksen Tuonelan joutsenesta, pikemminkin tulee mieleen klassisoiva Gluckin näkemys Orfeuksesta. Toistuvan aaltomainen ele voidaan kokea lautturin liikkeeksi tällä virralla. Finaalissa, joka ylistää äidin rakkautta, Chryseis puhkeaa äärimmäisen koristeelliseen bel cantoon, aivan kuin suuri maanmiehensä Richard (??), Pacius antaa italialaisen oopperatyylin puhjeta esiin teoksen emotionaalisessa huippukohdassa. Loppukuorossa on esikuvana ollut Mozartin Taikahuilun moraliteetti: Pris, ära och glans, för kärlekens krans! Samalla se tiivistää koko teoksen laskevan asteikkoaiheen lisäämällä siihen hauskan kohottava sekstihypyn. Pacius hallitsee loppuun saakka romanttisen oopperan keinovarat ja yleisö voi poistua tästä musiikillisesta satunäytelmästä yhtä elämystä rikkaampana. KYPRON PRINSESSA kanssa laaditun Kyproon Prinsessan piti toteuttaa ja näyttää nämä uudet ihmeellisyydet Helsingin yleisölle. Wagnerilaisen kokonaistaideteoksen idea oli ilmassa. Esitettävän kappaleen piti myös olla samalla kertaa hauska ja iloinen mutta toisaalta kansallinen ja arvokaskin. Hauskuutta saatiin elettiin Offenbachin loistoaikaa ennenkin koetellusta (ja nyttemmin puuduttavan klisheiseksi muuntuneesta) anakronismin viljelystä, eri aikakausien sekoittamisesta ja vielä enemmän aivan erilaisten maantieteellisten maailmojen sekottamisesta. Kuitenkin tämän hauskuuden piti siis olla myös kansallista ja si- 4 Kypron Prinsessa Kypron Prinsessa 5

4 Lars Huldén Pohjoismaisen kirjallisuuden emeritusprofessori kypron prinsessa ten arvokasta, olihan kyseessä suuri taiteen juhlatapaus. Topelius oli jo nuorena innostunut Kalevalan maailmasta ja väitellyt tohtoriksi 1848 naisen asemaa suomalaisten muinaisuudessa käsittelevällä teoksella. Mutta toisaalta hän tunsi historioitsijana velvoitusta tutkia ja opettaa viimeisten parin-kolmensadan vuoden historiaa. Siitä aihepiiristä syntyivät Välskärin kertomukset sarja oli kesken vielä 1860 ja yhdessä Paciuksen kanssa tehty ja amatöörivoimin esitetty ooppera Kung Carls Jagt. Sitä oli kehuttu mutta myös moitittu epäsuomalaisuudesta. Juhlanäytelmäksi Topelius valisti nyt tematiikan, joka tavallaan saattoi miellyttää sekä fennomaaneja että myös niitä, joita silloin kutsuttiin skandinavisteiksi. Lönnrot itse oli arvellut, että Lemminkäis-runot heijastivat skandinaavista tai viikinkimaailmaa ja että Kyllikki oli eurooppalaisen keskiaikaisen romantiikan henkilö. Lemminkäis-runoihin liittyi Kalevalan maailmassa mystilliseksi ja kaukaiseksi kuvattu Saari. Sellaiseksi Topelius keksi nyt Kyproksen rakkaudenjumalattaren saaren. Klassillisen Kreikan taruston ja Välimeren auringon ja hedelmien ja niiden maailman ihmisten vastapainoksi asetettiin sitten suomalais-etnografinen elämänpiiri. Näytelmä kuvaa sitten näiden kahden elementin vastakkaisuutta ja taistelua, mutta ratkaisuna on tietenkin,että rakkaus voittaa kaikki amor omnia vincit. Julkaistessaan Princessan af Cypern -näytelmän tekstin 1861 Topelius liitti siihen pitkän omistuksen Professori ja Ritari Fredrik Paciukselle. Siinä hän kuvailee maan teatterihistoriaa, Paciuksen suurta vaikutusta, ja kertoo pöydältään löytyvistä monista suunnitelmista ja luonnoksista. Hän antaa ymmärtää, että teema ja näytelmä ovat itse asiassa vanhaa perua, ehkä jostakin 1840-luvun Kalevala-idealismin ajoilta. Ja hän muistuttaa siitä, että Pacius oli asettanut tavoitteeksi Mozartin oopperan esittämisen Suomessa. Topelius kiitti Paciuksen suurenmoista oivalluskykyä ja neroutta kontrastien esiintuomisessa: etelän kevään, rakkauden, leikit, appelsiinien tuoksun, sitrojen äänen, Pohjolan lumisen syysyön, yksinäisen äidin valituksen, isänmaan viehätyksen, luonnonvoimien raivon kukistamisen ja sanan kaikkivoivan vallan! Ja hän osoitti sanansa niille, joiden mielestä koko Kypros-satu oli kronologista ja geografista humbugia. Kalevalan Lemminkäisen hahmo oikeutti tämän. Suomalaisen Don Juanin hahmo oli otettu Kalevalan XI ja XII runosta, täydennyksin XIV, XV ja XXIX runosta. Jos Väinämöinen oli muinaisrunouden ukko ja Ilmarinen sen mies, Lemminkäinen oli nuorukainen, kaunis, turhamainen, kunnianhimoinen, pohjimmaltaan hyväsydäminen kuitenkin myös perisuomalainen, kirjoitti Topelius. Julkisessa kirjeessään Paciukselle Topelius palasi lopuksi kokonaistaideteoksen ideaan. Runo, väri, muoto ja sävelet ne olivat saman taiteen eri ilmenemyksiä, jotka kuitenkin kuuluivat yhteen. Yhdessä ne vaikuttivat eniten, musiikki ei koskaan niin täydellisesti kuin luonnon, maalaustaiteen ja veistotaiteen yhteydessä! Siinä puhui se Topelius, joka yhdisti hegeliläisen estetiikan johtamansa Taiteilijaseuran kaikkien alojen taiteilijoiden yhdessäolon iloisuuteen! Topelius oli 1850-luvulla erittäin innostunut teatterista. Innostus laimeni sittemmin. Ensimmäinen suomalainen ooppera, Kaarle-kuninkaan metsästys oli Topeliuksen kirjoittama Fredrik Paciuksen musiikkiin 1850-luvun alussa ja suuri menestys. Voidaan puhua suorastaan isänmaallisesta tapahtumasta. Enemmän musiikin kuin libreton ansiosta oopperaa on esitetty useasti, viimeksi 2007 Kansallisoopperassa ja seuraavan kerran 2009 Paciuksen syntymän 200 -vuotis -juhlavuonna. Topelius toimi aktiivisesti, jotta Helsinkiin saataisiin teatteritalo. Kun uusi teatteritalo vihittiin marraskuussa 1860, vastasivat Topelius ja Pacius vihkiäisohjelmasta. Ohjelmassa oli Prinsessan av Cypern, nelinäytöksinen satunäytelmä. Aiheen Topelius otti Kalevalasta, joka oli 1849 ilmestynyt lopullisessa muodossaan. Näytelmän sankari Lemminkäinen ilmestyy teoksen yhdennessätoista luvussa. Jo silloin hän lähtee matkaan myyttiselle Saarelle, jossa naiset häntä rakastavat ja miehet vihaavat. Topelius nimeää Saaren Kyprokseksi. Ainoa, joka ei lankea Lemminkäisen pauloihin, on Kyllikki. Saarella hänen nimensä on Chryseis. Lemminkäinen ryöstää hänet mukaansa ja Kyllikki tyytyy kohtaloonsa. Mutta Kyproksen miehet eivät sitä hyväksy. He seuraavat Lemminkäistä ja tämän kumppania Tieraa Suomeen tahtoen viedä Chryseiksen takaisin. Tämä kieltäytyy. Kyproksen miehet jäävät odottamaan avovettä, voidakseen purjehtia takaisin. Lähtiessään he ottavat Chryseiksen mukaansa, mikä johtaa merkittäviin juonen käänteisiin Juoni noudattaa kuitenkin suurin piirtein Kalevalaa. Lemminkäinen ja Kyllikki, joksi nimi Suomessa muuttuu antavat toisilleen lupaukset. Kyllikki lupaa olla käymättä kylällä tansseissa ja Lemminkäinen lupaa olla lähtemättä sotaan. Sitten käy niinkuin käy. Lemminkäisen äiti pelastaa poikansa Tuonelan virrasta sekä Kalevalassa, että näytelmässä. Äidinrakkauden ylistäminen on kertomuksen lopussa lyyrisesti korostuva aihe. Kypron Prinsessasta ei teatterissa koskaan tullut suurta menestystä, ei alkukielellä ruotsiksi eikä suomeksi käännettynä. Tämä johtunee siitä, että puhejaksot musiikkikappaleiden väleissä olivat liian pitkiä ja juhlavia. Niitä oli helppo parodioida, mitä myös menestyksellä on tehty. Kun teos päätettiin esittää suomenruotsalaisilla laulujuhlilla Espoossa 2001, päätettiin, että näytelmätekstit lyhennetään kertomukseksi mutta musiikki säilytetään kokonaan. Kapellimestari Ulf Sölderblom pyysi minua tekemään lyhennykset. Valitsin lyhennysten runomitaksi aleksandriinin, joka oli tavallinen 1700-luvulla ja esiintyi vieläpä jossain paikoin alkutekstissä kalevalaisen poljennon ja suoran proosan ohella. Aleksandriini on jambinen kuusijalkainen loppusoinnullinen runomitta, jossa on tauko seitsemännen tavun sekä rivin lopussa. Nämä neljä Prinsessan esimerkkiriviä selvittää sen (ruotsiksi): Nu har vi kommit fram till slutet på vår saga. I ödets händer är vi allesammans svaga. Men vi har kunnat se vad kärleken förmår. Så låt oss vårda den i alla våra år. (Suomennoksessa ei ole käytetty samaa runomittaa, koska se soveltuu huonosti kieleen, jossa paino on sanan ensimmäisellä tavulla. Kääntäjän huom.) Näin työstetty konserttiversio esitettiin laulujuhlilla 2001 sekä äänitettiin myöhemmin. (Bis CD-1340) Nyt toukokuussa 2008 Kypron Prinsessa esitetään uudestaan sekä ruotsiksi että suomeksi. Esitys on Äitienpäivänä, koska tarinassa korostuu äidinrakkauden kaiken voittava voima. 6 Kypron Prinsessa Kypron Prinsessa 7

5 Klaus Rautawaara kapellimestari n Klaus Rautawaara syntyi musiikkisukuun ja aloitti pianonsoiton 7-vuotiaana. Muutaman vuoden kuluttua hän oli Cantores Minores- kuoron sopraanosolisti esiintyen myös Taikahuilun ykköspoikana Kansallisoopperassa. Opinnot Sibelius-Akatemiassa johtivat diplomitutkintoon urkujensoitossa sekä ylimpiin tutkintoihin mm. soinnutuksessa, kontrapunktissa ja säveltapailussa. Miesäänistä koostuvan kamariyhtyeen johtajana Rautawaara toimi konserttimatkoilla mm. Los Angelesissa, Barcelonassa, San Sebastianissa, Lissabonissa, Tallinnassa, Haapsalussa ja Sveitsissä. Yhtyeellä oli konsertti myös Naantalin Musiikkijuhlilla, ja vuonna 1993 voitettiin ensimmäinen palkinto kansainvälisessä Let The Peoples Sing - kilpailussa. Tällöin tehtiin myös Naxoksen kustantama cd-levy Johannes Ockeghemin kuoleman 500- vuotismuistoksi. Lopullinen päämäärä, orkesterinjohtajan pätevyys aukeni vasta myöhemmällä iällä nimekkäiden opettajien johtamilla mestarikursseilla Suomessa ja ulkomailla, joukossa myös suuria sinfoniaorkestereita (mm. 3 kurssia Moscow Symphonyn kanssa). Tällä hetkellä Rautawaara toimii nuorten soittajien parissa Sinfonia da Camera Finlandian johtajana. Sinfonia da Camera Finlandia n Orkesteri Sinfonia da Camera Finlandia sai nimensä Sveitsin (Settimane Musicali di Lugano) kiertuetta suunniteltaessa 2002, vaikka se eri nimisenä oli toiminut jo vuosien ajan enimmäkseen kirkkomusiikin parissa. Soittajat ovat nuoria ammattilaisia, jotka joko viimeistelevät opintojaan tai jotka jo työskentelevät Helsingin seudun suurissa orkestereissa. Koska orkesteri ei nauti yhteiskunnan tukea, harjoittelee se aina määrättyyn tehtävään tähdäten, ja koska suomalaiset muusikot ovat maailmalla kysyttyjä, on vaihtuvuus suuri. Ideana on paitsi vaativien solistitehtävien tarjoaminen, myös kokemuksen siirtäminen vanhemmilta soittajilta orkesterissa toimimiseen. Ulla Bürger, sopraano Chryseis n Ulla Bürger opiskelee neljättä vuotta Sibelius- Akatemiassa solistisella osastolla Marjut Hannulan johdolla. Hän on toiminut ammatissa esiintyvänä taiteilijana vuodesta 2002 esiintyen lukuisissa tapahtumissa, tilaisuuksissa ja konserteissa yksityisellä ja julkisella sektorilla. Kantaesityksinä Urmas Sisaskin teoksesta Tulen Loitsu Tulen Sielun rooli. Tiina-Maija Koskela, mezzosopraano Anemotis n Tiina-Maija Koskela (os. Hirvilammi) aloitti lauluopintonsa Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa Helena Porkka-Lintalan johdolla Sibelius-Akatemian laulumusiikin koulutusohjelmassa hän on opiskellut Seppo Ruohosen johdolla 2001 lähtien ja hänet valittiin oopperakoulutusohjelmaan Lied- ja oratoriomusiikkia hän on opiskellut mm. Marjut Hannulan, Pentti Kotirannan, Petteri Salomaan, Kristian Attilan sekä Ilmo Rannan johdolla. Opintojaan Koskela on täydentänyt Tom Krausen sekä Udo Reinemannin mestarikursseilla. Kaudeksi Tiina- Maija Koskela on valittu opiskelemaan kansainväliselle mestarikurssille Udo Reinemannin johdolla Brysselin Kuninkaalliseen konservatorioon. Tiina-Maija Koskelan oopperarooleja ovat olleet Mozartin Figaron häiden Cherubino ja La Clemenza di Titon Annio sekä Janácekin Ovelan ketun Kukko, Tikka ja Frantik. Keväällä 2006 Koskelaa kuultiin Mozartin La finta giardinie- rassa Ramiron roolissa. Produktio toteutettiin Svenska Teaternin ja Sibelius-Akatemian yhteistyönä ja sen ohjasi Ralf Långbacka. Lokakuussa 2006 Koskela sai kiitosta Nancyn roolista Brittenin oopperassa Albert Herring, jota esitettiin Kansallisoopperan Alminsalissa. Konserttiohjelmiston parissa Koskela debytoi Dvorakin Requiemissa Kuhmossa syksyllä Ohjelmistoon kuuluu kirkollisia teoksia Bachista Johannes Passiosta Mozartin Requiemiin. Tiina- Maija Koskelaa on kuultu mm. Pori Sinfoniettan sekä Lahti Sinfonian solistina. Tiina-Maija Koskela on Lappeenrannan laulukilpailun 2008 naistensarjan voittaja. Heinäkuussa 2006 hän sai toisen palkinnon Timo Mustakallio -laulukilpailussa Savonlinnassa sekä jaetun kolmannen palkinnon Kangasniemen Laulukilpailussa. Tuula Paavola, altto Helka, Lemminkäisen äiti n Tuula Paavola aloitti musiikin opintonsa Espoon musiikkiopistossa piano ja myöhemmin laulu pääaineenaan. Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta hän valmistui musiikin maisteriksi keväällä 2003 erinomaisin arvosanoin. Oopperauransa hän aloitti Sibelius-Akatemiassa lyyrisen mezzon rooleilla (mm. Mozartin La Finta Giardinieran Ramiro ja Cosí fan tutten Dorabella), mutta on nyttemmin siirtynyt alton ja dramaattisen mezzon tehtäviin (mm. Puccinin Gianni Schicchin Zita, Mozartin Taikahuilun Kolmas Nainen ja Dvorakin Rusalkan Jezibaba sekä kiitetty rooli Lucretiana Brittenin oopperassa The Rape of Lucretia.) Hän on laulanut useiden oopperoiden kantaesityksissä (mm. Paakkunaisen Kaikkeuden Ytimessä Oulussa 2003, Scharinin Lysistrate Tukholmassa 1998 ja Glassin Les Enfants Terribles Suomen ensiesitys Helsingissä 2005.) Hän on myös opiskellut Rossinin Italianatar Algeriassa oopperan Isabellan roolin Pesaron Rossini-festivaaleilla Tuula Paavola on menestynyt useissa kilpailuissa, mm. vuonna 2001 hän voitti Kangasniemen laulukilvan ensimmäisen palkinnon ja vuonna 2004 Otto Vallenius-kilvan kolmannen palkinnon. Vuonna 1999 hän oli kansainvälisen Rimski-Korsakov-kilpailun semifinalisti Pietarissa. Hänen opettajinaan ovat olleet Marjut Hannula, David Harper ja Irina Gavrilovici, sen lisäksi hän on opiskellut venäläistä repertuaaria Larissa Gergievan, ranskalaista lauluohjelmistoa Francois le Roux n ja Bachia Peter Schreierin kursseilla. Hän on laulanut lukuisten Suomen kaupunginorkestereiden, kamariorkestereiden sekä Radion Sinfoniaorkesterin solistina ja esiintynyt oopperarooleissa tai oratorio- ja lied-konserteissa Ruotsissa, Venäjällä, Virossa ja Englannissa. Tuula Paavola on kiinnitetty Suomen Kansallisoopperan kuoroon ja piti menestyksekkään ensikonserttinsa oopperan Alminsalissa vuonna Christian Juslin tenorisolisti n Ahvenanmaalainen Christin Juslin aloitti musiikkiopintonsa Sibelius Akatemiassa Kirkkomusiikin osastolla pääaineenaan laulu vuonna Hänen opettajanaan oli Björn Blomqvist ja Peter Lindroos Jorma Hynnisen opissa hän on ollut vuodesta Hän on myös osallistunut Jeffrey Goldbergin mestarikurssille New Yorkissa ja Bruno Polan mestarikurssille Italiassa. Christian Juslin on hyvin monipuolinen muusikko, joka on ollut urkurina, kuoronjohtajana ja orkesterinjohtajana Suomessa ja Pohjoismaissa. Hän on johtanut mm. Mozartin Requiemin ja Lars-Erik Larssonin Förklädd Gud -teoksen. Hänen laulu-uransa alkoi Tukholmassa vuon- 8 Kypron Prinsessa Kypron Prinsessa 9

6 na 2000, jolloin hän lauloi Folkoperan La Traviata-produktiossa Alfredon roolin. Juslin on usein laulanut soolon Pärtin Johannes-Passiossa, Händelin Messiaassa, Saint-Saënsin Jouluoratoriossa ja Mozartin Requiemissä, Kruunajaismessussa ja C-mollimessussa. Hän on esiintynyt Suomen ohella myös Singaporessa, Kiinassa, Italiassa, Islannissa, Ruotsissa ja Norjassa. Johan Storgård kertoja n Johan Storgård on näyttelijä ja teatterinjohtaja. Hän valmistui Helsingin Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisestä osastosta teatteritieteen maisteriksi 1987 ja oli VIIRUS-teatterin perustajia johtaen sitä vuosina Vuodesta 2002 hän on ollut Helsingin ruotsalaisen teatterin (Svenska Teatern) teatterinjohtajana. Johan Storgård on esittänyt useita rooleja TV:ssä ja elokuvissa ja hänet on palkittu ansioistaan mm. Pro Finlandia kunniamerkillä. Tom Eklundh Tiera Christian Sandström Lemminkäinen n Christian Sandström, valmistui näyttelijäksi Helsingin Teatterikorkeakoulusta. Hän on työskennellyt viimeksi Svenska Teaternissa v. 1995, Joakim Grothin näytelmässä Härlig är Jorden. Parhaillaan hän työskentelee Helsingin Kaupunginteatterissa ja seuraavaksi hänet nähdään nuorten huippusuositussa musikaalissa High School Musical, ensi-ilta elokuu Tällä hetkellä hän on myös pääroolissa näytelmässä Kahden maailman Hotelli Kotkan Kaupunginteatterissa sekä tulevassa kotimaisessa elokuvassa Sanansaattaja. Christian on esiintynyt myös seuraavissa elokuvissa: Tali-Ihantala 1944, Sibelius, Saippuaprinssi, Etulinjan edessä. TV:ssä hän esiintyy tvsarjassa Joku kaltaiseni huhtikuussa MTV3-kanavalla. Veräjäpellon kuoro pailuissa, mm. Montreux n 26. kuorokilpailun yleisen sarjan voitto vuonna 1990, Choral Kathaumixw festivaalin nuorisosarjan voitto ja uuden musiikin sarjan toinen sija Kanadassa vuonna 1992 sekä Singing Youth International Choral Competition nauhakilpailun toinen sija nuorisokuorosarjassa Japanissa. Kotimaisia tunnustuksia ovat Suomen Yleisradion harrastemusiikin kunniapunnus 1994 sekä valinta YLE:n vuoden 1997 nuorisokuoroksi. Veräjäpellon kuoro on konsertoinut monesti useissa Euroopan maissa sekä vieraillut Japanissa, Filippiineillä ja Taiwanissa. Viime kiertue suuntautui Italiaan ja Sveitsiin. Tänä vuonna kuoro viettää 30-vuotisjuhliaan ja pitää juhlakonsertin Leppävaaran Sellosalissa. Kuoron johtaja Johan Perälahti on musiikkiin erikoistunut peruskoulunopettaja, joka toimi vuosina musiikkiluokkien opettajana Veräjäpellon koulussa. Kuoronjohtotyönsä lisäksi Perälahti toimii opettajana espoolaisessa Musiikkiopisto Juvenaliassa ja hän on luennoinut ulkomaisilla festivaaleilla suomalaisesta kuoromusiikista ja nuorisokuoron valmentamisesta. Merkittävistä ansioistaan on Johan Perälahdelle myönnetty Espoo-mitali vuonna 1992 sekä Espoon kaupungin taidepalkinto vuonna Kvartettilaulajat n Kvartettilaulajat on kolminkertainen mieskvartetti, johtajanaan Klaus Rautawaara. Yhty- een perusti ( 1987) kvartettilaulua harrastavat Ylioppilaskunnan Laulajien (YL) jäsenet, joilla oli yhteinen monivuotinen musiikillinen tausta ja laulukokemus. Tämän alunperin kaksitoistikon laulajat ovat olleet tai ovat edelleen jäseninä tai kutsuttuina avustajina useissa muissa kuoroissa ja pienyhtyeissä. Yhtye voitti 1993 BBC:n Let the Peoples Sing kuorokilpailun equal voices -sarjan ja on esiintynyt useissa kotimaan kirkoissa sekä järjestänyt omia konserttejaan mm. Los Angelesissa, Tallinnassa ja Haapsalussa sekä Barcelonassa. Yhtye valmisti ensimmäisen tunnetun a-cappella-säveltäjän Johannes Ockeghemin kuoleman 500-vuotismuistoksi CD-levyn, joka sisältää säveltäjän pääteoksen Missa mi-mi ( Missa Presque trainsi) sekä lisäksi Missa Ma Maitressen ja erillisen Credon sekä motetin Ave Maria osoituksena säveltäjän monipuolisesta tuotannosta. Kesällä 1996 yhtyeen laulajat olivat Joseph Haydnin Orfeus ed Euridice oopperan mieskuorona Ilomantsin evankeelis-luterilaisen seurakunnan 200-vuotisjuhlissa, missä esityksen johti maestro Richard Bonynge ja orkesterina oli Ensemble XXI Moskovasta. Konsertin äänite (FI- ENG 96001) lienee saatavana vain Venäjällä. Kvartettilaulajat on esittänyt orkesterin ja naislaulajien kanssa mm. Monteverdiä, Schütziä ja Bachia omissa kirkkokonserteissaan. Useimmat alkuperäiset Kvartettilaulajat laulavat tällä hetkellä Laulu Miehissä ja tässä Kypron Prinsessa-kuorossa on mukana muita Laulu Miesten ja myös YL.n laulajia. n Tom Eklundh on opettaja, syntyään helsinkiläinen ja kasvanut Espoon Nuuksiossa. Hän opiskeli sekä Helsingin Yliopistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui Sibelius-Akatemiasta Tom on työskennellyt musiikinopettajana useissa Helsingin kouluissa. Hän on johtanut useita kuoroja mm. Akademiska Sånföreningeniä. Lisäksi hän on toiminut useiden laulajien säestäjänä ja esiintynyt itse sekä laulajana että lausujana. n Espoolaisen Veräjäpellon lapsi- ja nuorisokuoron perusti Johan Perälahti vuonna 1978 ja on johtanut sitä siitä lähtien. Kuoron 25-vuotisjuhlien jälkeen 2003 mukaan liittyi entisiä kuorolaisia ja nykyisin kuoron kaikki 25 laulajaa ovat iältään vuotiaita. Veräjäpellon kuoro on konsertoinut vuosien aikana sekä kotimaassa että ulkomailla ja osallistunut merkittäviin kuorofestivaaleihin eri puolilla maailmaa sekä menestynyt lukuisissa kuorokil- 10 Kypron Prinsessa Kypron Prinsessa 11

7 Libretto 1, AFRODITEN JUHLAKUORO Nyt juoksemme kevättä juhlien kun kukkivat ruusut tarhain. Kevät, lempi, ne viihtyvät parhaiten kukantuoksussa aamuvarhain. Kas seppelpäin elon ehtoisin näin ikivaltojen iloksi laulamme näin. Nyt juoksemme kevättä juhlien kun kukkivat ruusut tarhain. 1. NEITO: Oi Afrodite, jok` aalloista astuit tän saaren rannalle kukkivalle. Nää myrtit ottaos.. 2. NEITO: ja kulta-omenat.. 3. NEITO: Sua palvomme ruusulla palavalla. 1.NEITO: Kyyhkynlempeinä NEITO: joutsenhempeinä. 3.NEITO: Kuin perhot pienet! Suo onni, oi! KAIKKI KOLME: Oi, Afrodite, suo auvo kevään ja lemmen, auringon armas koi! Nyt solmivat seppeltä sulottaret ja lempi sen lakoihin lymyy ja lemmen myös taioiss` on taivaiset ja Zeus Salamoitsija hymyy. Sydän syttyen lyö, kevät kukkeavyö ja lemmekäs on, nyt ei yllätä yö! Nyt solmivat seppeltä sulottaret ja lempi sen lakoihin lymyy. 2. KERTOJA: Jos missä nuoret kohtaa se jännitykseen johtaaa. Pian kuulla saamme, miten etelän ja pohjan väki Kyproksen kamaralla ensi kerran toisiansa näki, kun Lemminkäinen kera sotatoverinsa Tieran onneaan koitti parissa hameväen vieraan. Saarella riitti tanssia ja juhlijoita ei neitokaisten suloutta mikään voita. Ja kansa jumalatartansa ylistää ken aikoinansa kohosi meren sylistä ja jolle kuuluu lemmen mahdit salaiset. On miehet, naiset saman mahdin alaiset. Sai uhrilahjoiksi hän myrtit, ruusunkukkaset. Neidoista kaunein, tytär kuninkaan, Chryseis, aika äkäpussi luonnoltaan sai Lemminkäisen lemmenkiihkoon tuota pikaa. Jo oli moni urho saanut rukkaset: Chryseis löysi heistä sata vikaa. Vain kolme kosijaa tutkailun läpäisi, vaan ivalla viimein neito heidät häpäisi. 3. BALLADI ANEMOTIS: Oli neidolla kolme kosijaa. Sydänt aurinko armaalle tarjoaa: Saat päivän kultaisen kruunun! Ei, ei, sun kultakruunuas tahdo en, sun suukkosi liian on lämpöinen ja minä vain laps vienoinen. Tuli kuu, tuli illalla säteineen: Tule, annan hopeisen seppeleen, kera keijujen lehdossa leiki!, Ei, ei,, sun hopeoitasi tahdo en, sun suukkosi on liian vilpoinen ja minä vain laps olen viluinen. Tuli Tähti korkea kosimaan: Käy taikaan hoviin sa hohtavaan! Saat yön sa tähtisen kruunun! Saat yön sa tähtisen kruunun! Ei, ei, sun tähtikruunuas tahdo en, sun salisi liian on ylhäinen, ja minä vain maan olen lapsonen. 4. KERTOJA: Kosija neljäs saapui äkkinäinen: korskea uljas nuori Lemminkäinen. Kamala villimies, näin tuumas kansa, mikä se oikein luulee olevansa? Rohkea teko tosin, silti röyhkeyttä silkkaa! Hän osakseen sai naurua ja pilkkaa. 5. NAURUKUORO Hah-hah-hah-haha, hah-hah-hah-haa. Hän on suurin urho maan: Lemminkäiseks sanotaan. Kaikki tytöt tenhoaapi, kaikki ämmät paulaan saapi. Kas kuin on moitteeton, on kuin kotka, on kuin sotka, naisten ylväs, miesten pylväs, uljas mieto, liian lieto, senhän ties. Siinäkös on kaunis mies! Uhkailee, puhkailee urho vakaa. Kumartakaa! Hah-hah-hah-haha, hah-hah-hah-haa. Suuri kuulu kuningas, kuule kumartajias! LEMMINKÄINEN: Onko saarella sijoa minun moisen miehen maata, onko Kyprossa kyliä minun leikki lyödäkseni? Hah-hah-hah-haha, hah-hah-hah-haa. Kuinka prinsseist`ylhäisin mahtui Kypron kylihin? Pienet ovat Kypron töllit, tytöt tyhmät niinkuin möllit, vinosuut, kaitaluut, vanhat, valjut, vallan haljut, tanssilavat ihan kurjat, tanssitavat huonot, hurjat, tarmonne, veis ne, teidän armonne. LEMMINKÄINEN: Suokaa mulle kukkakumpu, kaksi poskea punaista, vähä on väliä muusta, silloin on karkelosijoa. Hah-hah-hah-haha, hah-hah-hah-haa. Kuningas, kuulkaa, kas sanomme, anomme; hakekaa toinen maa, maireemp impi, alttihimpi! Hah-hah-hah-haha, hah-hah-hah-haa. Parhaint urho kopea, oisi lähtö nopea. LEMMINKÄINEN: Mitä? Pilkan pistelyitä? Sen te maksaa mahtanette, (vetää miekkansa) rohkeat veriverolla (tempaa vasemmalla kädellään erään tytöistä luokseen) ja suloiset suukollansa! 6. KERTOJA: Prinsessan sappi kiehui, kuohui veri. Hän huusi: Öykkäri, sut hukka peri! Ja tähtäs nuolellaan, vaan viivytteli. Kas, Lemminkäiseltä luonnistui silmäpeli. Näin raivos loukattuna nuori nainen: Turilaantoukka, lantakuoriainen! Valtiatarta Kyproksen sä tavoitella julkeat! Febuksen nuoli sydämees saa kulkea! Ei säikyttänyt mieltä hamesankarin impyen kiukku, uhka ankarin. Vaan saaren nuorukaisia se pisti vihoiksi. He aikoi Lemminkäisen lyödä lihoiksi. Nyt virkkoi kuningas, mies valistunut kovin: Muukalaisviha ei Kyprokselle sovi. Jos kaikki käypäläiset selliin sullotaan, on vankilamme kohta pullollaan. Saat poistua. Tytär taas kiivaili, tapansa mukaan liikaa diivaili. Voi Afrodite syystä suuttua ja kostotoimin kasvatukseen puuttua! Näin kävikin. Kun Lemminkäisen kokka suuntasi ulapalle, mukanaan vietiin nirppanokka. Hänelle Afrodite näytti merkit taivaan, ja täysin purjein Pohjolaan viiletti laiva. Kun kohta päästiin rantaan isänmaan, Chryseis-nimi kelvannut ei ollenkaan. Mokomaa lausuessa kieli suuhun juuttui. Tutuksi Kyllikiksi neito muuttui. Ja Tieran Anemotis, impi ihanainen sai nimen Tuulikki; se on niin suomalainen. Pirtissään istui äiti Lemminkäisen. Toi jyvämylly seuraa iltaan yksinäisen. Hän oli harmaapäiseks käynyt ikävissään; ei poikaa moneen vuoteen ollut nähnyt missään. Laulua lauloi palaavaksi pyytävää, ulkona riehui myrsky, veret hyytävä. Niin taittui tuulen selkä laulun voimasta; se laulu milloinkaan ei lakkaa soimasta, se surun taltuttaa ja ilon nostaa, lannistaa peikot, pelastaa ahdingosta. 7, JAUHINLAULU HELKA: Oli mun poskeni punainen niin kuin nuori ruusun nuppu. keikkuipa keveä jalka niinkuin lieto linnunpoika armahaisella aholla ja ma mietin mielessäni: Oi, josp oisin linnunpoika taikka nuori ruusun nuppu! Niin saapui pimeä syksy, lehto lehtensä pudotti, valkeni valiot kutrit, kukat kuihtui kulmaluilta. Syksyn on ikävät illat, ja ma mietin mielessäni: Oi, josp oisin linnunpoika taikka nuori ruusun nuppu! Surut suurina tulivat niinkuin pitkät pilvenlongat: kussa kuljet kuopukseni, missä sankari samoat? Sua aattelen alati ja mietin mielessäni: Saavu sankari syliini, koidu kotkani kotihin! 8. KERTOJA: Ei moista paluuta lie nähty ennemmin kuin Lemminkääisen nyt ja varsinkin kun prinsessaa hän sylissänsä kantaa, hiukkasen hämillistä morsiantaan. Kas kummaa, aseita taas kalistellaan, kun perässä on kostojoukko Hellaan. Se aikoo Chryseiksen kotimaahan raastaa. Verisin suin ja melskein miekat haastaa. Vaan melun vaiensi prinsessa Kyllikki sanoen Lemminkäinen on nyt mieheni. Rakastan häntä enkä lähde tieheni. Mitäpä siinä sitten suotta sotia. Kevääseen jäidenlähtöön urhot leikki kotia. Ei maalaispirtti ollut mikääm hovi, moinen ei suinkaan prinsessalle sovi. Niin Lemminkäinen loitsuamaan rupeaa ja rakentamaan asumusta upeaa. 9. MELODRAAMA LEMMINKÄINEN: Tapion lapsi, vanha seinä sukua suuren aarnihongan, sulku talven suun edessä, muuri myrskyn murtamaton, alle loihtuni alistu! Nöyrry! Kaadu ja katoa! Harjahirsi, suoja emoni harmaan pään, permanto, jolla kehtoni keinui, uksi, tuttava rauhan turva; liesi harmaa min loimossa lasna ma lauloin, leikin, kaikki uhraan nyt lemmelleni. Jääkää hyvästi! Häipykää! (Tupa kukistuu, pala palalta, katoaa ja antaa sijaa autiolle, lumiselle ja kuun valaisemalle maisemalle, jonka taustalla kauimpana kimaltelee myrskyinen meri.) Malmi, marmori mahtava, nyt mua kuulkaa! Kuule myös, sinä vaskivuori, jossa Hiisien vasarat kalkkaa! Raita, nouse nostamatta! Kivi, kimpoa koholle! Linnaksi nyt liittykäätte kauniimmaksi Kypron linnaa, jonka loi käsin jotunit Saarelle selälliselle kukkakumpujen lomahan! Seiso seinä! Kaarru katto! Muuri, murtumattomaksi! Luonnon piiat, Luonnottaret, aartehenne antakaaatte kaikki, tänne kantakaatte! Ihanuutes, Ilma! Terveytesi, Vesi! Rikkautesi, Maa! Loistehesi, Tuli! Ukko, kultainen kuningas anna nyt armosi, apusi varjele vahvalla kädelläs valtalinnaani valkeaa! (Linna nousee pala palalta erämaasta. Näyttämö valkenee, ja aamurusko alkaa kimallella ikkunoista yha kasvavalla loistolla.) Tää asuntomme on ainainen, sija kauneuden, rauhan ja rakkauden. 12 Kypron Prinsessa Kypron Prinsessa 13

8 Libretto Tääll` äidin lempi onnea suo ja kevään hempi kukkia luo, tääll`eloa vietämme vienoa, lauhaa ja katsomme kuink` ajan myrskyt pauhaa. Ja tänne me luomme kukkivan maan, suot Suomen peltoina aaltoamaan; sinijärvissä lempemme päilyy kuin päivä, koittava kullassaan. 10 KERTOJA: On sanan mahti kaikkea voimallisempaa. Se vuoret siirtää, tammet maasta tempaa! Äkkiä oli harmaa pirtti poissa ja nuoripari kulki linnan holvistoissa. Vaan voiko onnea se heille taata kun eivät olleet yhtään samaa maata? Mies taiston tantereilla tahtoi mellastaa, ja vaimo karkeloissa rellastaa. Niin toisillen he vannoi sopuisasti, liittonsa jotta kestäis loppuun asti: Mies sodat jättää, vaimo on rellestämättä. He löivät päälle rakastavaa kättä. Kotia kehui mies, ja vaimo kiitti. Avio-onnea ja rakkautta riitti. Anoppi Helka oli tyytyväinen ja sisko Ainikki vaan kaipuu jäinen Kyllikin joskus valtas, koti-ikävä, kun lauloi Tuulikki Hellaasta, merestä. 11. ROMANSSI ANEMOTIS: Laps Hellaan, älä vaihda pois sun maatas ihanaa! Sill leipä vieraan karvast ois ja sana karkeaa. Häll aurinko on loistoton, ja sydän hällä outo on. Laps Hellaan, älä vaihda pois sun maatas ihanaa! Laps Hellaan suuri sull on maa, maa maire, suloinen. Sen kummut kukkii kunniaa, ja siintää meri sen. Sees on sen päivä, lämmin sää, öin kirkkaat tähdet kimmeltää.. Laps Hellaan suuri sull on maa, maa maire, suloinen. Siks muista, Hellaan auringon all ett on synnyinmaas, ett elononnes raja on sen rakas rantapaas! Ties kunne kulki, juurias et kirvoittaa voi kehdostas. Siks muista Hellaan auringon all ett on synnyinmaas! 12. KERTOJA Suruissaan taivaanrantaa vahtasi, kun Lemminkäinen metsissä hirviä jahtasi. Tanssiin ja ilnpitoon oli pakko päästä, rintansa jotta sulais roudasta ja jäästä. Tykönä heimolaisten raikui ratto, ja siihen yhtyi vaimo valapatto. 13. KYPROLAISTEN KUORO Soi, huilujen humu! Soi, kitaran kieli! Käy, karkelun kumu! Nyt riemua, mieli! Chryseis on löydetty. Päivä on taas. Oi terve, oi terve, sa aurinko maas! 14. KERTOJA Kun Lemminkäinen saapui kotiin saaliineen, sai kuulla siskon yksin kotiliettä vaalineen. Sen tiedon saatuaan hän joutui suunniltaan. Samassa Tiera syöksyi linnanpihaan ja uutisensa antoi lisäpontta vihaan: Oli Pimentolan miehet tehneet tuhoa. Taas miekka tanassa ja täynnä uhoa tuo Lieto Lemminkäinen metelöi ja sotakiihkossansa sanansa hänkin söi. Niin alkoi sota ja kaikki mikä siihen kuuluu. Lemminkäinen ja Tiera kuin villipedot riehuivat Pimentolan maassa, jota siis Pohjolaksi kutsutaan. Tappoivat kaikki miehet, kaikki paitsi yhtä, sokeaa paimenta, johon ei kannattanut kalpaansa liata. Kreikkalaiset lähti kotiansa päin ja veivät muuassansa Anemotiksen ja väen väkisin myös Chryseiksen. Mutta luonto ärtyi, myrsky nousi. Laiva ajautuikin Pohjolaan. Chryseis pakeni ja kohtasi Lemminkäisen, joka ei enää häntä huolinut, muistoista ihanista huolimatta. Pohjolan ihana impi olisi Lemminkäisen oma, jos mies viimeisenä miehuuskokeenaan ampuisi jousellaan Tuonelan joutsenen. Sodasta sikiää petos, Lemminkäisen orja petti herransa, sai aikaan sen, että sokea paimen surmasi Lemminkäisen katajanuolella, loitsun suojelemaan pystyi vain katajainen nuoli. Ja Lemminkäinen suistui Tuonen mustaan virtaan. Kotona hänen hiusharjansa alkoi norua verta. Helka ymmärsi, että poika oli hädässä, kenties jo kuollut. Hän alkoi etsiä Lemminkäistä. Sodasta sikiää petos. Niin Lemminkäisen oli Tuoni vienyt. Elämän loitsua ei kukaan tiennyt. Kovasti koitti Tiera löytää sanan, jolla sais kumppanin pois mailta Manan. 15. MANAUS,MELODRAAMA TIERA: Ylös, luonnon valtakunta, portti vaskinen, vapise! syöksyn nyt sydämehesi, särjen teljet, auon ukset jumaltaian tapparalla. Aalto, aukaise kitasi, puhu, myrsky ja puhuri, sanele, savu ja tuli, haastele, ikuinen hauta, huolta huojenna inehmon. Ilma kirkas, sua manoan, alle tahtoni alistu. Astuos alemma, armas, tuiman tunturin laelta, auringon asuinsijoilta. Sada, talma! Sumu, sakene! Muutu muotoon, ihmehenki! Ilmi, Ilmatar! (Ilmatar leijaa esiin pilvestä) Sanele: miss on kaunis Kaukomieli, elossa vai kuolehissa? ILMATAR: Myrsky on vienyt kotkansiivin Pohjan sankarin vuorille pois. Muut`en tiedä. Tutki tulta! Korkeaan kotiini jälleen käyn. ( Katoaa) TIERA: Tuli tuima, sun manoan, alle tahtoni alistu. Painu, sa elämän ehto, lämmön luoja, turman tuoja. Muutu muotoon! Tuhka tummu! Lienny liekki! Savu häviä! (Panu ilmestyy liekissä kallioseinässä) Sano: onko Kaukomieli elossa vai kuollehissa? PANU: Päivä mustat hiukset hiilsi, noidan nuolen, on nähnyt hän. Muut en tiedä. Tutki vettä! Liekeissä leijun ma jälleen pois. (Katoaa) TIERA: Vesi selvä, sun manoan, alle tahtoni alistu. Luonnon liekku sa hopeinen, valtameri, vaahtoharja! Muutu muotoon! Tyynny, tyrsky! Astu Aallotar esille! (Aallotar ilmestyy vesiputouksessa vuoren juurella) Sano: onko Kaukomieli elossa vai kuollehissa? AALLOTAR: Suistunut on hän suuriin vesiin Vellamon suudelma poskellaan. Muut`en tiedä. Tutki maata! Utuna uin minä jälleen pois. (Häviää) TIERA: Maa vanha, sinut manoan alle tahtoni alistu, tuo osat olentos tänne! Tuonen kalpea kuningas, saavu käskyllä sanani, mahtiasi mahtavamman. Vuori aukee! Nurmi nouse! Jätti, hautasi hajoita! (Tuoni, tuhkanharmaa, jättiläiskokoisena, parta pitkä ja lumivalkea, kohoaa maasta) Sano: onko Lemminkäinen elossa vai kuolehissa? TUONI: Nukkuvi nuorna Lemminkäinen murhemielin, kaivaten, kahleissa kuoleman virran. Päästää voi hänet yksin lempi, koskaan, koskaan, pettämätön. (vaipuu maan alle) CHRYSEIS: ( surumielisesti toistaen) Päästää voi hänet yksin lempi, koskaan, koskaan pettämätön. Oi Afrodite, tulell autioittaa jok ihmisrinnan voit tai kirkastaa, mik on se rakkaus, jota suurempaa ei elon kohtaloissa saata koittaa? Mik on se mahti, jalompi kuin sun! Ken kuolevainen kaikki anteeks antaa ja pettämättä kaikki kärsii, kantaa? Mi rakkaus väkevämpi on kuin mun? KERTOJA: Pelastuskeino yksi vielä on: rakkaus pyyteetön, sammumaton. Se tunne kaiken kärsii, kaiken kestää ja löytyy ainoastaan äidin sydämestä. HELKA: (Rukous Auringolle) Oi Aurinko, taivaan laps ikisees, sua kohti nyt kurkoitan, korkeutees, säde säihkyvä luo, valos siunaus suo, luo kultaan Kuolemanvirran vuo! Tylyn Tuonelan vartion tuolla sa näät, näät rautaiset sormet, näät peitsien päät. Suo os koittos korkealta esiin entää, leijuin lentää, jotta valta Tuonen tumman raukeais, uneen uupuis laumat sankat, vaipuis käsivarret vankat ja Kuoleman kahleet laukeais! KERTOJA: On vuolas virta Tuonelan maanalaisen. Äitiä rakkauden liekki valaisee. Niin Helka käy hakemaan poikalastaan, rohkenee nousta tuonen voimaa vastaan. Varoen kulkee hiljaisuuden rajoilla, yö pimeä on manan majoilla. ORKESTERI(ANDANTE GRAVE) 16. FINAALI Tuonen virta niin tyynenä lepää. Kaiho huokaa ja hauta epää. Suuri rakkaus kaikki voi! Astu tyynenä tietäs, oi! Kuumat kuulkosi huokaukset Murra kuoleman muurit, ukset! Tuo os riemu ja lohdutukset! KERTOJA: Hän löysi Lemminkäisen kalvenneen ja nosti syleilystä mustan veen. Voimallaan pojan henkiin virvoitti, elämän hunajalla kuolon kahleet kirvoitti. Kas äidin rakkaus on mahti valtavin, elämään herättävä mullan altakin. Lempi haudankin auki loi. Se oli äiti. CHRYSEIS: (SOOLO) Se oli äiti, äidin sydän, parmas, ja jumalattaren tää oli opetus. On enemmän kuin vaimo, sisko, armas ain uskollinen äidin rakkaus. Oi Afrodite, sun on valta, taika kun mieltä hurmaa ilon, kauneuden; vaan konsa koittaa vaivan ange aika, on kruunus paikka kulmill äitien. KERTOJA: Nyt tarinamme päätöksessä on. On heikko ihminen käsissä kohtalon, vaan rakkaudesta lisää voimaa saamme. Siis sitä herkeämättä vaalikaamme. On rakkautta syytä ylistää ja kiittää, se kautta aikain nuoret, vanhat yhteen liittää. Mitenkö kävi lemmenparin sittemmin? Kysytte. Onnekkaasti tietenkin! He muutti yhteen, asustavat sopuisasti Satujen maailmassa elämänsä loppuun asti. Oi rakkauden työ! Seppel on sen! Oi, löydetty kruunu on ihmehinen! Kevät säihkyväsää pois, pois häviää, ja ruusut ne kuihtuu, mut rakkaus jää. Äl enää emmi, vaan lemmi, lemmi! ja muista satu tää Kypron maan ja lemmen kantaa ja veren antaa sun eestäs äitimme, isänmaan! 14 Kypron Prinsessa Kypron Prinsessa 15

9 Rakentaja Suomen koko itsenäisyyden ajan. Vakuuttamisen erikoisliike suosittelee: Tule kertomaan sinulle tärkeistä asioista. Varaa aika osoitteesta fennia.fi tule käymään lähimmässä liikkeessämme tai soita puhelinpalveluumme Suunnitellaan Elämäsi vakuutus, jottei mikään tärkeä unohtuisi. Tervetuloa! Jatkuva rakentaminen on talouskasvun ja kehittymisen näkyvin merkki kaikkialla maailmassa, niin myös Suomessa. Toimiakseen yhteiskunnat tarvitsevat teitä, tunneleita, taloja ja tehtaita. Me rakennamme niitä. Kokemuksemme ja osaamisemme ulottuvat kallioluolien pohjalta pilvenpiirtäjien katoille, niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Vakuuttamisen erikoisliike TALONRAKENTAMINEN INFRARAKENTAMINEN TALOTEKNIIKKA RAKENNUSTUOTTEET

10 Vuonna äitienpäivänä esitetään Fredrik Pacius: Kypron Prinsessa Teksti Sakari Topelius, konserttiversioksi muokannut Lars Huldén Suomennos Eino Leino ja Toivo Lyy, kertojan osalta Liisa Ryömä. Kapellimestari Klaus Rautawaara Sinfonia da Camera Finlandia Kertoja:... Herra Johan Storgård Chryseis (Kyllikki)... Neiti Ulla Bürger Anemotis (Tuulikki)... Rouva Tiina-Maija Koskela Lemminkäinen... Herra Christian Sandström Helka, Lemminkäisen äiti... Rouva Tuula Paavola Solistitenori... Herra Christian Juslin Tiera... Herra Tom Eklundh Tuoni, maan henki... Herra Eero Läikkö Ilmatar, ilman henki... Neiti Elina Savijärvi Panu, tulen henki... Herra Jyrki Malmio Aallotar, veden henki... Neiti Sanna Paananen Laulajattaret kuorossa: Rouvat Heta Hakanen, Johanna Penttilahti, Kirsi Koski ja Jenni Mahanen sekä Neidit Liisa Holma, Sini Kimanen, Laura Liuhto, Hanna Malka, Paula Nikolainen, Sanna Paananen, Anna-Leena Rintala, Elina Rintala, Jenni Ruoho, Heli Saikko, Tiina Saikko, Elina Savijärvi, Elli Torkkola, Laura Vanhala,Ulla Vehmaskoski ja Taru Vähäsarja Mieslaulajat kuorossa: Herrat Timo E. Karvinen, Ilkka Kettunen, Jari Kiiski, Lauri Lehtikangas, Esa Linnola, Eero Loukomies, Eero Läikkö, Jyrki Malmio, Antti Mäkelä, Johan Perälahti, Risto Pulkka, Esko Räsänen, Seppo Räsänen, Tapani Sankola ja Tuomo Sankola. Orkesterissa: Sami Junnonen, Lauri Toivio, Panu Sivonen, Anna- Kaisa Pippuri, Pekka Niskanen, Sara Sarvamaa, Harri Joy, Laura Mäenpää, Hannu Pajuoja, Pauliina Koskela, Juhana Valtonen, Anniina Karjalainen, Jouko Auramo, Sami Hannula, Heikki Niskakangas, Tuomas Saloniemi, Ari- Pekka Mäenpää, Santtu Rouvali, Linda Hedlund, Timo Vanhamäki, Dora Asterstad, Pauline Fleming, Sofia Greus, Leena Jaakkola, Petrus Laitinmäki, Maya Egashira, Riikka Kokkonen, Pia Pelkonen, Elina Kivinen, Anitta Rajakoski, Anette Pyykkö, Johanna Tuikka, Pia Sävelkoski, Seeli Toivio, Jussi Vähälä, Heikki Takkula, Ari- Heikki Mansala, Otto Tolonen Näyttömöohjaus Herra Jerker Polso Videokulissit ja tekstitys Herra Glenn Bridger Talousvastaava Herra Tapani Sankola Tuottaja: Herra Timo E. Karvinen Kypron Prinsessa ry:n hallituksen jäsenet Herrat Juhani von Fieandt, Lars Huldén, Klaus Rautawaara, Tapani Sankola, Esa Haapa-aho ja Timo E. Karvinen 18 Kypron Prinsessa