Diakoniarastirata innostava tapa kertoa diakoniasta ja etiikasta

Transkriptio

1 Diakoniarastirata innostava tapa kertoa diakoniasta ja etiikasta Rasti Musiikista nauttiva Hilma Rasti Surullinen Sami Rasti Pankki, jota ei pitäisi olla olemassa Rasti Haaveena kouluun pääsy (Kambodža) Rasti Rania tarkastuspisteellä (Lähi-itä) Rasti Pakolaisleirin nuoret (Syyria) Rasti Katastrofityö (Haiti) Rasti Pikavipeillä vaikeuksiin Rasti Vammautunut urheilijanuori Rasti Julia teiniäiti Rasti Paperiton elää piilossa Rasti Kun kuolema tulee lähelle Rasti Mayda tyttö, joka ei antanut periksi (Guatemala) Rasti SUURELLA SYDÄMELLÄ auta ja pyydä apua Rasti ISÄNMAAN TOIVO Action Angels on nuorten oma Yhteisvastuu-liike. Action Angelina et jää seisoskelemaan tumput suorina, vaan ryhdyt sanoista tekoihin. Kisaat pienistä ja suurista hyvistä teoista ja autat toisia ihmisiä yhdessä Yhteisvastuukeräyksen ja muiden nuorten kanssa.

2 : DIAKONIARASTIT Action Angels diakoniarastiradasta voit valita ryhmällesi parhainten sopivat rastit. Voit käyttää rasteja nuorten kanssa seurakunnassa ja kouluissa. Rastit sopivat peruskoulun tai lukion etiikan tunneille sekä diakoniatyötä ja seurakuntaa käsitteleviin oppitunteihin. Seurakunnassa rastit soveltuvat erityisesti rippikouluun ja isoskoulutukseen. Moni rasti sopii hyvin myös varhaisnuorten toimintaan sekä partioon. Jos aikaa ei ole usean rastin toteuttamiseen, voit hyödyntää yksittäisen rastin kertomusta ja tehtävää myös yhden oppitunnin työskentelynä tai kerhokerran ohjelmana. Halutessasi voit laminoida rastit, jotta ne kestävät käytössä hyvin. Koulussa: * Valitse ryhmällesi sopiva määrä rasteja. Huomioi, ettei kenenkään oppilaan oma nimi esiinny rasteilla, ja vaihda nimi tarvittaessa. Jaa oppilaat ryhmiin. * Mieti rasteille sopivat paikat luokassa ja koulun tiloissa. Varaa tarvikkeet, anna ohjeistus rasteilla toimimisesta, käytettävästä ajasta ja kiertosuunnasta. * Ohjeista oppilaat lukemaan rastin minä-muotoinen tarina tai johdantoteksti sekä toimimaan tehtävänannon mukaisesti. * Varaa aikaa rastien jälkeistä purkukeskustelua varten. Rippikoulussa: * Anna kunkin isosen vastuulle yksi rasti ja käykää läpi rastien tehtävät. Rastiin kirjoitetun tarinan henkilön nimen voi vaihtaa isoselle sopivaksi. Esim. Hilmasta voi tulla Toivo. * Huomioikaa, ettei kenenkään rippikouluryhmäläisen nimi esiinny rasteilla, ja vaihtakaa nimi tarvittaessa. * Voitte päättää porukalla mitkä rastit haluatte toteuttaa ja mikä tuntuisi mieluisimmalta rastilta kenellekin. Hankkikaa tarvikkeet ja mahdolliset roolivaatteet jo ennen leiriä. * Käykää rastit läpi kysellen, ideoiden ja kannustaen leirin isospalaverissa rastirataa edeltävänä päivänä tai jo ennen leirille menoa. Sopikaa rastiradan paikat ja kiertosuunta eli mihin kukin isonen ohjaa ryhmän seuraavaksi. * Voitte pitää rasteja edeltävän diakoniaoppitunnin jo ennen leiriä tai esimerkiksi aamupäivällä ennen iltapäivän rasteja. Vinkkejä diakoniaoppitunnille löydät osoitteesta yhteisvastuu.fi/actionangels. * Pidä rippikoululaisille lyhyt johdanto rastiradasta ja siellä toimimisesta. Samaan aikaan isoset siirtyvät rasteilleen. Kukin ryhmä suorittaa rastilla annetun tehtävän, joka voi olla pohdintaa, suunnittelua tai tekemistä. * Ryhmät kiertävät rastit samanaikaisesti. Kullakin rastilla viivytään yhtä kauan, esimerkiksi 15 minuuttia tai muun päättämänne ajan verran. Vaihto toteutetaan pillin vihellyksellä, josta ohjaaja tai apuohjaaja huolehtii. Isonen ohjaa ryhmän seuraavalle rastille sovitun kiertosuunnan mukaisesti. * Kierros voidaan suunnitella niin, että ryhmä saapuu oman isosen rastille viimeisenä. Lopuksi ryhmä palaa isosen johdolla luokkaan. * Luokassa rastit käydään läpi keskustellen ja nostaen esiin keskeisiä asioita. Ryhmille ei erikseen jaeta pisteitä, mutta hyvät oivallukset, vastaukset ja teot nostetaan esille. Mikäli rasteilla on valmistettu esityksiä, ne voidaan esittää kyseistä rastia käsiteltäessä. Lopuksi roolihenkilöt purkavat roolinsa muuttuen jälleen omiksi itsekseen. Diakoniarastien herättämiin ajatuksiin voidaan vielä palata esimerkiksi oppimispäiväkirjassa, iltahartaudessa tai loppukokeessa. Tekijät: Kaisa Aitlahti ja Tuusulan seurakunnan nuoret Einari, Valter ja Viivi, Minna Elo, Johanna Hirsto, Laura Hytti, Piia Junkkari, Pete Ketola ja Seinäjoen seurakunta, Seija Knuutila-Loukonen, Virpi Koskinen, Ulla Kärki, Mano Laukkarinen, Tarja Liljendahl, Salla Peltonen, Jari Rissanen, Katariina Stewart, Marjaana Toiviainen, Anne Viljanen, Kaj-Mikael Wredlund ja Sanna Yli-Koski-Mustonen.

3 1. RASTI Musiikista nauttiva Hilma Tarvikkeet: Erilaisia laulukirjoja ja sekä nykyinen että vanha virsikirja Jos mahdollista, säestäjä tai rippikoulun isonen laulua edistämään Olen 82-vuotias Hilma ja asun palvelutalossa. Muistini ei ole enää kovin hyvä, mutta vanhat asiat kyllä muistan kirkkaasti. Mieheni on kuollut ja tyttäreni asuu ulkomailla. Tyttäreni soittelee usein minulle ja kesälomillaan hän käy tapaamassa minua täällä palvelutalossa omien lastensa kanssa. Vaikka tyttäreni puhelut ilahduttavat minua aina kovin, tunnen välillä itseni yksinäiseksi. Vain harvat ystäväni ovat enää elossa. Hekin ovat sen verran huonokuntoisia, etteivät voi kovin usein vierailla luonani. Lauloin nuorempana kuorossa ja osaan vielä ulkoa monia lauluja. Hyräilen usein kansanlauluja ja virsiä muiden palvelutalon asukkaiden ja hoitajien iloksi. Virret laulan vanhan virsikirjan sanoin ja sävelin. Kun meillä palvelutalossa on jotain musiikkiohjelmaa, haluan aina osallistua ja olen yleensä ensimmäisenä paikalla. Erityisesti minua ilahduttavat reippaat ja iloiset kappaleet. Seurakunnan nuorten diakoniaryhmällä on silloin tällöin tapana käydä laulamassa meillä palvelutalossa. 1. RASTI Musiikista nauttiva Hilma Tehtävä: Valitkaa laulu- ja virsikirjoista viisi sellaista laulua tai virttä, jotka laulaisitte vierailulla palvelutalossa, jossa Hilma asuu. Valitkaa yksi lauluista ja laulakaa se. Valitkaa myös jokin uusi laulu teidän suosikkilauluistanne, jonka haluaisitte esitellä Hilmalle ja muille palvelutalon asukkaille. Heitä kiinnostaa kuulla mitä nuoret nykyään kuuntelevat. Pohtikaa olisitko itse valmis lähtemään laulukeikalle palvelutaloon. Miltähän mahtaisi tuntua sellaisen vierailun jälkeen? Pohtikaa miltä nuorten vierailu voisi tuntua sellaisesta vanhuksesta, joka asuu palvelutalossa. Jos seurakunnassanne olisi nuorten diakoniaryhmä ja kuuluisit siihen, millaisia asioita sinä haluaisit tehdä vanhusten tai muiden hyväksi?! Vanhusten yksinäisyys Suomalaisvanhuksista joka kolmas ( ) kärsii yksinäisyydestä Joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias suomalainen tekee itsemurhan Paraskaan hoito tai lääkkeet eivät korvaa toisen ihmisen seuraa Meistä jokainen voi lievittää vanhusten yksinäisyyttä pienillä hyvillä teoilla arjessa Joissakin seurakunnissa toimii nuorten diakoniaryhmiä, jotka käyvät esimerkiksi ulkoilemassa vanhusten kanssa tai laulamassa sairaalassa ja vanhainkodeissa Yhteisvastuu 2013 auttoi yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa. Kuva: Stefan Bremer

4 1. RASTI Musiikista nauttiva Hilma

5 2. RASTI Surullinen Sami Olen Mika, Lahtikulman koulun 8 A-luokkalainen. Kouluni 8 D luokalla on 26 oppilasta, 14 tyttöä ja 12 poikaa, myös Sami, josta haluan kertoa teille. Mietin usein, mitä voisin tehdä tälle asialle. Melkein kaikkien 8 D luokkalaisten mielestä Sami on jotenkin outo. Samilla on tapana kertoa kotiinsa ja perheeseensä liittyviä juttuja, jotka eivät voi pitää paikkansa. Sami on esimerkiksi kertonut, että on ollut hiihtolomalla Kanarian saarilla perheensä kanssa. Jere kertoi kuitenkin nähneensä Samin kotikulmilla loman aikana. Sami haisee joidenkin mielestä likaiselta ja hän kulkee samoissa verkkareissa päivästä toiseen. Sami puhuu kovalla äänellä ja hänen on vaikeaa pysyä paikallaan oppituntien aikana. Kukaan muu Lahtikulman koulun oppilaista ei tiedä, että viime keväänä Samin isä joutui vankilaan. Samin äiti joutuu tekemään kahta työtä voidakseen maksaa vuokrat, että Sami ja hänen pikkuveljensä Jimi voisivat asua kotona. Lastensuojeluviranomaiset ovat ilmoittaneet, että jos perheellä ei ole vakinaista asuntoa, pojat pitää ottaa huostaan. Olen huomannut, että 8 D -luokalla on ainakin neljä oppilasta, jotka kiusaavat Samia. He nimittelevät, piilottelevat ja rikkovat Samin tavaroita, kertovat Samista perättömiä juttuja ja lähettelevät hänelle ilkeitä tekstiviestejä. Kaikki luokan oppilaat eivät osallistu kiusaamiseen, mutta kukaan ei puolusta Samia tai halua olla hänen ystävänsä. 2. RASTI Surullinen Sami Tehtävä: Pohtikaa Mikä saa nuo neljä oppilasta kiusaamaan Samia? Miksi kukaan ei puolusta Samia kiusaajia vastaan? Kenen tehtävänä teidän mielestänne olisi puuttua kiusaamiseen? Miten auttaisitte ja kannustaisitte 8 A -luokkalaista Mikaa toimimaan, kun hän pohtii mitä voisi tehdä tilanteelle? Jos olisit itse 8 D -luokan oppilas ja haluaisit että Samin kiusaaminen loppuu, mitä tekisit?! Yksinäisyys Noin 10 prosenttia koululaisista kokee kiusaamista. Kaverisuhteet ovat paras suoja kiusaamisen ehkäisemisessä. Joka kymmenes nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Joka viidennellä yläasteikäisistä pojista ei ole yhtään todella läheistä ystävää. Neljäsosalla nuorista on ainoastaan yksi läheinen ystävä. On vaikeaa antaa anteeksi jotakin sellaista, mikä on pilannut elämästä niin monta vuotta. (Minttu, yksinäinen ja kiusattu lähes koko kouluajan) Yhteisvastuu 2011 auttoi yksinäisiä nuoria Suomessa ja Mosambikissa. Seurakuntien diakoniatyö sekä Lastensuojelu auttavat eri tavoin vaikeuksissa olevia perheitä. Apua voi aina hakea. Vähävaraisille perheille voidaan esimerkiksi maksaa harrastusvälineitä ja -maksuja, jotta lapset ja nuoret pääsevät harrastamaan muiden kanssa, tai ostaa talvitakki, -kengät tai muuta välttämätöntä. Diakoniatyö voi myös auttaa vuokranmaksussa sekä suunnittelemaan järkevää rahankäyttöä. Kuva: istockphoto

6 2. RASTI Surullinen Sami

7 3. RASTI Pankki, jota ei pitäisi olla olemassa Tarvikkeet: Ruokapankin ruokakassin tuotteet esille oikeasti, mikäli mahdollista. Olen 40-vuotias insinööri Toni. Sairastuin vakavasti, enkä voi enää käydä töissä. Rahani eivät millään riitä kaikkiin menoihin ja siksi hain apua seurakunnan ruokapankista. Tuntui ensin tosi vaikealta. Minä, joka aikaisemmin tienasin useita tonneja kuussa ja pystyin ostamaan mitä mieli teki, jouduin nyt ottamaan vastaan sitä mitä annettiin. Eihän meillä Suomessa pitäisi olla olemassa mitään ruokapankkeja, vaan kaikilla tulisi olla tarpeeksi syötävää. En kuitenkaan tiedä miten nyt pärjäisin ilman diakoniatyön ruoka-avustusta. Mutta miten ihmeessä tällä ruokakassillisella voi pärjätä kaksi viikkoa? Yhden ruokaerän on laskettu riittävän yhdelle ihmiselle kahdeksi viikoksi. Ei tuu olemaan helppoa Isoille perheille annetaan onneksi mukaan useampi kassi, mutta minä elän yksin ja minun on tultava toimeen seuraavat kaksi viikkoa tämän kassin avulla. Tonin saaman ruokapankin kassin sisältö: Näkkileipäpaketti 250 g 1 pkt Vehnäjauho 2 kg 1 pss Puurohiutale 750 g 1 pkt Maitojauhe 500 g 2 pkt Pasta 200 g 1 pss Mysli 500 g 2 pss Keksi 250 g 1 pkt Makaroni 400 g 4 pss Peruna 3 kg 1 pss Porkkana 2 kg tai sipuli 1 kg 1 pss Margariini 400 g 1 rasia Uunilenkki 400 g 1 pkt Broilerin paistisuikaleet 300 g 1 rasia Kananmunat 10 kpl 1 rasia Tuore leipä 4-5 kpl Kassin paino: noin 14,5 kg Kassin arvo: noin RASTI Pankki, jota ei pitäisi olla olemassa Tehtävä: Suunnitelkaa ruokapankin tuotteista yhden päivän ateriat (aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala) Tonille. Kirjoittakaa ne paperille. Riittäisikö ruokaa suunnitelmanne jälkeen myös kahden viikon muille päiville? Jos aikaa on vähän, ohjaaja voi pyytää ryhmää suunnittelemaan vain yhden aterian päivälliseksi näistä aineksista. Pohtikaa: Miltä sinusta tuntuisi elää ruokapankin antaman ruoan turvin? Puuttuiko kassista jotakin tarpeellista, jota olisitte tarvinneet Tonin aterioihin? Entä jos niitä ei olisi rahaa ostaa? Mitä ruokaa itse kaipaisit ruokakassiin, jos joutuisit elämään kaksi viikkoa vain näillä ruoilla? Miksi Suomeen täytyy tuoda ruoka-apua? Seurakuntien ylläpitämät ruokapankit jakavat ilmaiseksi ruokaa sitä tarvitseville. Niiden tuotteet hankitaan EU:n elintarviketuella, seurakunnan rahoin ja lahjoituksin. Yksityiset ihmiset ja ruokakaupat voivat lahjoittaa rahaa ja ruokaa. Ruokapankkeja käynnistettiin vuoden 1997 yhteisvastuuvaroin.! Kuva: istockphoto

8 3. RASTI Pankki, jota ei pitäisi olla olemassa

9 4. RASTI Haaveena kouluun pääsy (Kambodža) Mitä tavarat maksavat Kambodžassa? Koko maailmassa 67 miljoonalla lapsella ja nuorella ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin. Kuitenkin yhden lapsen koulupuku ja koulukirjat ovat ostettavissa hyvinkin pienillä summilla. Esimerkiksi yhden karkkipussin tai leffalipun hinnalla voi jo saada ihmeitä aikaan. koulupuku 5 vuoden koulukirjat 3 aurinkokennovalaisin läksyjen lukua varten sähköttömään taloon 15 polkupyörä pitkää koulumatkaa varten 40 Olen Manu, 14-vuotias kambodžalaistyttö. Asun mummoni ja 16-vuotiaan veljeni Rathyn kanssa pienessä kylässä. Vanhempani ovat eronneet ja äiti asuu nyt toisella paikkakunnalla. Mummoni toimii yksin meidän huoltajana. Se on tavallista täällä Kambodžassa. Monien vanhemmat ovat kuolleet tai muuttaneet siirtotyöläisinä työn perässä pääkaupunkiin Phnom Penhiin tai naapurimaahan Thaimaahan. Isoäidit toimivat monen lapsen ja nuoren yksinhuoltajina. Koska Kambodžassa ei ole mitään eläkejärjestelmää, tekevät isovanhemmatkin työtä maksaakseen lastenlastensa koulu- ja lääkärimaksut ja ruoat. Minunkin mummoni, Yoeurn, teki töitä viime vuoteen asti, kunnes sairastui. Koska hän ei enää jaksanut työskennellä, rahaa ei riittänyt meidän koulunkäyntiä varten. Kambodžassa kirjat ja koulupuvut ovat maksullisia. Niinpä minun kouluni keskeytyi seitsemänneltä ja Rathyn yhdeksänneltä luokalta. Jäimme tekemään töitä pellolla ja kasvimaalla sekä huolehtimaan sairaasta isoäidistä. Olin kouluaineesta riippuen luokkani toiseksi tai kolmanneksi paras oppilas. Haluaisin takaisin kouluun, mutta millä rahalla? Ja kuka silloin pitäisi huolta mummosta? Tietoa Kambodžasta: Asukasluku: 15 miljoonaa Eliniänodote: 62 vuotta Aikuisten lukutaito: 77 %. Lapsista 90 % käy alakoulun, mutta vain 35 % pystyy jatkamaan yläkouluun. Uskonnot: Theravada-buddhalaisuus 95 %, muut 5 % Väestöstä ilman puhdasta vettä: 39 %! 4. RASTI Haaveena kouluun pääsy (Kambodža) Tehtävä: Moni asia maailmassa mättää. Teidän avullanne asiat voivat kuitenkin olla toisin. Liittykää Yhteisvastuun arkienkeliarmeijaan ja tulkaa tekemään hyviä töitä. Suunnitelkaa ryhmässä Yhteisvastuu-tempaus, jolla kerätään varoja muita heikommassa asemassa olevien lähimmäisten auttamiseksi. Miettikää tempauksen perustiedot: Mitä, missä, milloin? Miten ihmiset saadaan lahjoittamaan rahaa? Ketkä ihmiset ja mitkä tahot haluaisivat auttaa? Yhteisvastuu 2013 auttoi yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa. Kuva: Ulla Kärki

10 4. RASTI Haaveena kouluun pääsy (Kambodža)

11 5. RASTI Rania tarkastuspisteellä (Lähi-itä) Olen Rania, 11-vuotias palestiinalaistyttö. Herään aamuisin puoli viideltä, jotta ehdin kahdeksaksi kouluun. Asun pienessä kylässä Länsirannalla. Kotikylässäni ole koulua, minkä vuoksi joudumme kulkemaan joka päivä parin kilometrin matkan kouluun. Koulumatkamme kulkee israelilaisen tarkastuspisteen läpi, jossa joudumme odottamaan joskus parikin tuntia. Talvella joudumme odottamaan ulkona vesisateessa, ennen kuin pääsemme tarkastuspisteen läpi. Tänäkin aamuna jono etenee hitaasti. Puristan tiukasti taskussa olevaa henkilöllisyystodistustani, jota israelilaissotilaat pyytävät näyttämään. Jos se unohtuu kotiin, joudun hakemaan sen ja kävelemään takaisin. Kun vihdoin ja viimein pääsen sotilaiden kohdalle, he pyytävät minua avaamaan koululaukkuni ja näyttämään sen sisällön. Hetket Tehtävä: Maailmassa on miljoonia ihmisiä, joiden liikkumista on rajoitettu. Passin omistaminen ja vapaus liikkua ympäri maailmaa on suuri etuoikeus. Järjestäkää kuvitteellinen tilanne, jossa henkilön liikkumista rajoitetaan vain sen perusteella mikä hänen syntyperänsä on. Näytelkää tilanne. Pohtikaa millaisia ajatuksia ja tunteita kulkemaan estetyn ihmisen mielessä liikkuu? Entä sotilaiden, joiden on pakko estää ihmisten pääsy jopa sairaalaan? Miksi ihmisten liikkumista rajoitetaan joissakin maissa? Kuva: EAPPI-kuvapankki tarkastuspisteellä tuntuvat ikäviltä. En pidä siitä, että aseistetut sotilaat penkovat reppuani tai kyselevät henkilöpapereitani. En ymmärrä, miksi joudumme joka aamu heräämään puoli viideltä vain seistäksemme pitkän tovin tarkastuspisteellä. Vielä enemmän minua huolettaa se, jos joudun lopettamaan koulun, koska vanhempani pelkäävät vaarallista koulumatkaa. Ranian onneksi suomalainen Nina, EAPPIvapaaehtoinen, tuli auttamaan häntä ja muita lapsia koulumatkan kulkemisessa. Lasten koulumatka sujuu nopeammin ja turvallisemmin, kun mukana on aikuinen, joka ulkomaalaisen passin vuoksi saa kulkea tarkastuspisteestä vapaasti. Tarvittaessa hän kertoo eteenpäin mahdollisista ihmisoikeusloukkauksista ja huonosta kohtelusta. Lähi-itä Lähi-itä on yksi Yhteisvastuukeräyksen kohteista. EAPPI on kansainvälinen kumppanuusohjelma, joka tekee rauhantyötä Israelissa ja Palestiinassa yhdessä paikallisten ihmisten kanssa. EAPPI-vapaaehtoisina toimii nuoria ja aikuisia eri maista, myös Suomesta. Tarkkailijoiden työnä voi olla esimerkiksi koulumatkan turvaaminen. Lisäksi he seuraavat ihmisoikeustilannetta ja raportoivat rikkomuksista. Suomessa ohjelmaa hallinnoi Kirkon Ulkomaanapu. EAPPI-ohjelmaa ei rahoiteta Yhteisvastuukeräyksellä, mutta se on yksi esimerkki siellä tehtävästä kansainvälisestä diakoniasta. Lisätietoja: eappi.fi Israelin ja palestiinalaisten konflikti alkoi vuonna Konfliktissa on kyse kahden kansan oikeudesta itsenäisyyteen ja alueiden hallintaan. Länsirannan ja Israelin välillä on Israelin rakentama korkea muuri. Osa palestiinalaisista joutuu kulkemaan töihin ja kouluun tarkastuspisteen läpi. Palestiinalaiset kokevat muurin syrjivänä, osa israelilaisista turva-aitana.! 5. RASTI Rania tarkastuspisteellä (Lähi-itä)

12 5. RASTI Rania tarkastuspisteellä (Lähi-itä)

13 6. RASTI Pakolaisleirin nuoret (Syyria) Päivittäin tuhansia ihmisiä pakenee sotia tai nälänhätää, esimerkiksi Syyriasta Jordaniaan. Ylitettyään rajan turvallisemman valtion puolelle, ihmiset joutuvat asettumaan pakolaisleiriin. Leireissä asutaan teltoissa. Usein viemäröinti, jätehuolto, vesipiste, mielekäs tekeminen ja muut perusasiat puuttuvat. Mahdollisuus peseytyä, syödä terveellisesti, juoda puhdasta vettä, käydä koulua, työskennellä ja saada lääkkeitä on rajallinen. Tekemisen puute, järkyttävät kokemukset ja epätoivo aiheuttavat levottomuutta, väkivaltaa, jengiytymistä ja mielenterveysongelmia. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan leirissä asutaan ja voiko kotiin enää koskaan palata. Kansainväliset järjestöt, kuten Kirkon Ulkomaanapu, yrittävät helpottaa ihmisten elämää pakolaisleirillä. 6. RASTI Pakolaisleirin nuoret (Syyria) Tehtävä: Miljoonat lapset ja nuoret elävät tällaisissa olosuhteissa juuri nyt. Pohtikaa: Mitä ongelmia voi tulla, jos nuorella ei ole pakolaisleirillä mitään tekemistä? Mitä tekemistä keksisit pakolaisleirillä asuville nuorille? Jos voisit lähettää näille ikätovereillesi toivoa tuovan viestin ja idean, mikä se olisi?! Fakta * 42 miljoonaa ihmistä maailmassa elää pakolaisena tai on joutunut jättämään kotinsa katastrofin tai konfliktin takia. * 783 miljoonaa ihmistä maailmassa elää ilman puhdasta vettä. Osa heistä asuu pakolaisleireillä alkeellisissa olosuhteissa. * Yhteisvastuuvaroin autetaan myös katastrofien ja sotien uhreja. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu, joka on Suomen toiseksi suurin katastrofiavun järjestö. Katastrofiavun lisäksi Ulkomaanapu tekee kehitysyhteistyötä ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista yli kolmessakymmenessä maassa. Kuva: Karoliina Ek

14 6. RASTI Pakolaisleirin nuoret (Syyria)

15 7. RASTI N.Thingué jatkaa opiskelua (Haiti) 24-vuotias N. Thingué P. Gaël käy Myrdudin koulun yhdeksättä luokkaa Haitin Léogânessa. Aiemmin kävin toista koulua, mutta tulin tänne halvemman lukukausimaksun takia. Täällä ei heti potkita ulos koulusta, jos ei ole rahaa. Koulu on myös rakennettu turvalliseksi, toteaa N.Thingue. Luokkakavereitaan useita vuosia vanhempi nuori mies haluaa opettajaksi. Rakastan opettamista. Olen opettanut pikkusiskoani, ja jos opettaja on poissa, toimin sijaisena luokassa. Tulevaisuudelta toivon, että voisin käydä töissä ja saada palkkaa. Haluaisin rakentaa talon, mennä naimisiin ja auttaa vanhempiani. Suurin huoli nuorukaisen elämässä ovat talousvaikeudet. Loma-aikoinaan hän on työskennellyt rakennuksilla ystäviensä kanssa ja ansainnut rahaa lukukausimaksuihin, koulupukuun sekä kirjoihin. Entä mikä tuo iloa nuoren miehen elämään? Se, että olen kristitty, ja että olen vaikeuksista huolimatta pystynyt jatkamaan koulunkäyntiäni. Tulevaisuudestani tulee erilainen, vastaa N.Thingué. 7. RASTI N.Thingué jatkaa opiskelua (Haiti)! Fakta Yhteisvastuu 2015 kehitti suomalaista Suurella Sydämellä -vapaaehtoistyötä ja auttoi lapsia kouluun Haitissa. Vuonna 2010 tapahtunut maanjäristys tuhosi Haitissa noin koulua, jotka jouduttiin sulkemaan niiden vaurioiduttua käyttökelvottomiksi. Kirkon Ulkomaanapu on maanjäristyksen jälkeen ottanut Haitissa merkittävän roolin koulujen jälleenrakentajana. Jo yli lasta on päässyt kouluun, mutta avuntarve on edelleen suuri. Koulujen opettajat ovat saaneet psykologista tukea sekä koulutuksen, miten käsitellä maanjäristyksen aiheuttamia traumoja lasten kanssa. Uudet koulut ovat ympäristöystävällisiä ja ne on rakennettu kestämään maanjäristykset ja hurrikaanit. Haiti on sijaintinsa takia yksi maailman luonnonkatastrofeille altteimmista maista. Tehtävä: Pohtikaa: Mikä merkitys koulutuksella on sinulle nyt? Miten se vaikuttaa tulevaisuuteesi? Miten hankkisit rahat, jos koulusi perisi lukukausimaksuna 300 euroa ja sinun pitäisi maksaa maksu itse? Mistä nykyisistä menoistasi karsisit? Kuva: Minna Elo

16 7. RASTI N.Thingué jatkaa opiskelua (Haiti)

17 8. RASTI Pikavippi Olen Viivi, 21-vuotias opiskelija. Muutin pari vuotta sitten uudelle opiskelupaikkakunnalle, omaan opiskelukämppään. Aluksi vapauden huuma tuntui ihanalta. Sain mennä ja tulla omien aikataulujen mukaan, eikä tarvinnut selitellä vanhemmille mitään. Mulle tuli kuitenkin isona yllätyksenä miten paljon kaikkea omaan kotiin täytyi hankkia: vessapaperin ja astioiden lisäksi ostoslista täyttyi lukuisista pikkujutuista. No, tutustuin sitten vuoden mittaan uusiin kavereihin. Muitten asunnot oli tosi kivasti sisustettuja ja ekan opiskelukevään kunniaksi päätin itsekin satsata viihtyvyyteen. Tuntui että uusi sohva oli juuri sitä mitä tarvitsin, ja lisäksi päätin hankkia pyykinpesukoneen. Tehtävä: Numeroi nämä asiat tärkeysjärjestykseen. Mitä hankitaan ensin, mikä voi odottaa? iphone vakuutus uudet vaatteet meikit matkakortti sähkösopimus Internet-yhteys kahvinkeitin sohva astiat kausikortti jääkiekkojoukkueen peleihin tietokone vuokra ruoka pyykinpesukone Mulla ei ennestään ollut säästöjä, joten otin pikavippilainan, kun näin niitä mainoksia bussipysäkeillä. Pelkkä tekstari riitti lainan hankkimiseen ja se tuntui helpolta. Korkoja ja muita ehtoja ei tullut siinä innostuksessa katseltua. Suunnittelin maksavani pikavippilainan helposti pois kesätyörahoilla. Kohtahan se loma alkaisi. Kävi vaan niin, etten saanutkaan kesätyötä. Lasku oli siitä huolimatta maksettava ja hädissäni otin tietenkin uuden pikavipin vanhan lainan maksamiseksi. Siitä se velkakierre sitten alkoi. Sain maksuhäiriömerkinnän ja jouduin ulosottoon, vaikka mun perheessä laskut on aina maksettu ajallaan. Tuntui ihan painajaiselta. Miten mä koskaan selviäisin tästä? Enkä olisi selvinnytkään, ellen olisi sattunut löytämään netin keskustelupalstalta vinkkiä ottaa yhteyttä seurakunnan diakoniatyöntekijään, joka sitten ohjasi mut kunnan velkaneuvojan puheille. Mun maksuhäiriömerkintä säilyy rekisterissä vielä muutaman vuoden, enkä voi saada esimerkiksi lainaa, mutta opin tästä kaikesta sen, että mitään velkaa ei kannata ottaa, jos ei ole varma, että sen pystyy maksamaan takaisin. Eikä varsinkaan mitään kiskurimaisia pikavippejä, joissa on ihan törkeän korkeat korot!! Fakta Yhä useampi suomalainen painii velkaongelmien kanssa. Pikavippejä ottavat muita yleisemmin vuotiaat. Pahimmissa tapauksissa täysi-ikäiseksi tulon jälkeen nuori on velkaantunut muutamassa kuukaudessa yli kymmenen tuhatta euroa. Suhteessa eniten maksuhäiriöitä on vuotiailla, joista noin %:lla on maksuhäiriö. Yhteisvastuuvaroin 90-luvun laman aikaan perustettu Takuusäätiö tarjoaa ilmaista apua: Velkalinja p Yhteisvastuukeräys 2012 torjui suomalaisten ylivelkaantumista. 8. RASTI PIKAVIPPI Kuva: istockphoto

18 8. RASTI PIKAVIPPI

19 9. RASTI Vammautunut urheilijanuori Olen Jani. Olen 25-vuotias, mutta jo eläkeläinen. Ei minun elämäni näin pitänyt mennä. Minun piti pelata ammattilaisena Jenkeissä jo ensi kaudella. Mutta viime kesänä, kun oltiin viettämässä iltaa kavereiden kanssa, homma lähti lapasesta. Olin kuskina ja keskityin enemmän porukan viihdyttämiseen kuin ajamiseen. Kolarissa sain koko kroppaani pahoja ruhjeita ja viiltoja, pahimmat päähäni. Lääkärit sanoivat, etten enää koskaan tule kävelemään enkä puhumaan. Se oli järkyttävä šokki, koska urheilu oli minulle koko elämä ja ammatti. Yritin olla onnellinen siitä, ettei kukaan muu porukasta ollut yhtä pahassa kunnossa kuin minä, mutta ei se helppoa ollut. Rukous helpotti oloa sairaalassa ja kuntoutuksessa, ja se, että Jumala kulki niissä kivuissa ja epätoivoisissa fiiliksissä koko ajan mukana. Tänä kesänä kävelen jo kainalosauvoilla, vaikka ontuen, ja pystyn juttelemaan vähän. Olen tosi kiitollinen elämästä Jumalalle. 9. RASTI Vammautunut urheilijanuori Tehtävä: Pohtikaa: Mikä kaikki muuttuu, kun urheilijanuori loukkaantuu vakavasti? Mikä olisi muuttunut, jos joku muu olisi loukkaantunut vakavasti tai kuollut onnettomuudessa? Miten vammautuminen vaikuttaa nuoren ihmissuhteisiin ja asemaan? Mitä 25-vuotias eläkeläinen voi tehdä elämällään? Miten usko Jumalaan voi auttaa vaikeassa elämäntilanteessa? Millaisista asioista ihmisen arvo toisten silmissä riippuu? Entä Jumalan silmissä?! Fakta Jokainen ihminen on kristillisen etiikan mukaan yhtä arvokas ja jokaisen elämällä on tarkoitus. Vammaisuus ei koske vain vähemmistöä, vaan elämänsä eri vaiheissa kaikki ihmiset kokevat eriasteisia rajoituksia terveytensä vuoksi. Diakoniatyö tuo konkreettista apua ja toivoa elämään, kun ihminen sairastuu tai vammautuu yllättäen. Kuva: istockphoto

20 9. RASTI Vammautunut urheilijanuori

21 10. RASTI Julia teiniäiti Apua, elämä loppuu tähän! Raskaustestin pikkuruisessa ikkunassa oleva sininen plusmerkki ei katoa, vaikka suljen silmät ja katson tikkua uudelleen. Todellisuus iskee tajuntaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mä oon 16-vuotias, vasta lukion ekalla. Silloin bailataan ja hengataan kavereiden kanssa, lähdetään vaihto-oppilaaksi ja saadaan ajokortti, mut ei tulla raskaaksi! Musta piti tulla cooli ja sanavalmis huippujuristi, niinku telkkarissa, ei äiti ei ainakaan vielä pitkään aikaan! Mitä mun vanhemmat sanoo? Ne ei varmaan ikinä enää edes halua nähdä mua. Meidän perheessä menestytään, ei mokailla. Tai Nikke, sen lätkäkaukalohaaveisiin ei kyllä vauvat kuulu. En mä uskalla kertoa sillekään, se jättää mut varmasti! Entä kaverit sitten? Hei, kuka jaksaa jotain kakkavaippatyyppiä? Enkä mä edes osaa hoitaa lapsia, ja mistä mä saisin rahaa kaikkeen mitä se tarvii? Miten tää voi edes olla mahdollista? Mehän käytettiin ehkäisyä! Ja sitä paitsi mä oon aina ollut tosi vastuuntuntoinen, en se, joka ei muista perjantaisten bileiden jälkeen mitään. Mä jään ihan yksin, mun on pakko tehdä abortti. Mut en mä voi mihinkään sairaalaan mennä, ne soittais heti kotiin ja voisinks mä oikeesti tappaa mun lapsen? Tai eihän se kyllä vielä mikään lapsi oo, joku solupallero vain. Ja onhan se tietty osa Nikkeäkin. En mä tiedä. Apua, mitä mä teen? 10. RASTI Julia teiniäiti Tehtävä: Pohtikaa yhdessä, miten voisitte auttaa Juliaa tässä tilanteessa? Mitä neuvoisitte häntä tekemään ja miksi? Apua? Neuvontaa ja keskusteluapua ilmaiseksi netissä ja puhelimitse: vaestoliitto.fi/nuoret sexpo.fi/nuorille ituprojekti.net! Elämä muuttui, muttei loppunut. En jäänyt yksin. Tyttäreni on nyt sinun ikäisesi, tämän vuoden riparilainen, suloinen nuori. Minun päätökseni oli tämä, enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Julia, 32 v. Tärkeää oli saada harkita rauhassa, tehdä päätös itse sekä puhua siitä läheisille ihmisille ilman tuomituksi tulemista. Sen vuoksi selvisin tuosta koettelemuksesta. abortin tehnyt, 27 v. Kuva: istockphoto

22 10. RASTI Julia teiniäiti

23 11. RASTI Paperiton elää piilossa Minun nimeni on tai itse asiassa en voi kertoa nimeäni. En uskalla, koska en voi luottaa keneenkään noin vain. Suomen kadut ovat aika turvallisia, mutta minulle ne ovat pelottavia: kiinni jääminen ja takaisin Egyptiin käännytetyksi tuleminen ovat jatkuvaa painajaista. Olet voinut kohdata minut bussipysäkillä, kaupassa tai siivoamassa erästä ravintolaa. Olen yksi tuhansista, paperiton Suomessa. Tulin Suomeen, koska minulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Kotimaassani Egyptissä mieheni ja sukulaisiani tapettiin poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Olisin ollut seuraava, joten minun oli pakko paeta ja turvata 4-vuotiaan tyttäreni tulevaisuus. Jouduin myymään kaiken omaisuuteni saadakseni kasaan matkaan tarvittavan summan. Matka kesti ikuisuuden; vesitse, maitse, auton takaluukussakin. Se oli hirveää. Suomeen päädyttyäni hain turvapaikkaa. Odotin päätöstä yli 11 kuukautta. Lopulta päätös tuli: maahanmuuttoviraston mukaan minulla ei ole perusteita turvapaikan saamiselle. Meidän täytyi piiloutua. Tiedän, että oleskelu Suomessa ilman lupaa on rike, mutta toinen vaihtoehto on kuolema. Olemme piileskelleet 1,5 vuotta virallisesti meitä kahta ei ole olemassa. Siivoan työkseni ravintoloita. Työnantajani kiristää minua 4,5 euron tuntipalkalla, koska hän sai tietää, ettei minulla ole oleskelulupaa. Jos valitan palkastani, hän ilmiantaa minut. Olemme asuneet hyväntahtoisten ihmisten kodeissa, varastoissa ja ullakoilla. Ruokaa olemme saaneet sekä moskeijasta että kirkosta. Ilman tuota apua emme olisi selvinneet. Meitä kutsutaan laittomiksi siirtolaisiksi. En ole ikinä tehnyt rikosta tai halunnut kenellekään mitään pahaa. Tuntuu hurjalta ajatella, että olisin rikollinen. Minulla on yliopistotutkinto ja ammatti, olen kielitaitoinen ja olisin mielelläni hyödyksi Suomelle. Eniten minua pelottaa, että tyttäreni sairastuu: emme voi mennä terveyskeskukseen, koska siellä pitäisi esittää henkilöllisyystodistus. 11. RASTI Paperiton elää piilossa 1. Tehtävä: Käykää nettisivulla ja etsikää sieltä viisi paperittomuudesta kertovaa asiaa, joita kukaan ryhmänne jäsen ei aiemmin tiennyt. 2. Pohtikaa: Ketkä tarinan mukaan olivat auttaneet paperitonta naista ja hänen lastaan? Miten ja miksi arvelette heidän toimineen? Millä tavoin erilaiset ihmiset voisivat auttaa heitä? Voiko laki joskus mielestäsi olla ristiriidassa sen kanssa, mikä tuntuu oikealta? Mitä silloin voisi tai pitäisi tehdä? Yrittäkää eläytyä paperittoman kohtaloon: mikä teidän mielestänne olisi kaikkein kurjinta ja haastavinta paperittomana elämisessä? 3. Asettakaa seuraavat ongelmat vaikeusjärjestykseen ensimmäisenä suurin ongelma, toisena toiseksi suurin jne.: A. Terveydenhuollon puuttuminen. (Mitä teen, jos sairastun vaikeasti?) B. Jatkuva pelko kiinnijäämisestä. (Entä jos poliisi kysyy henkilöllisyystodistusta tai tuttu pettää ja ilmiantaa minut?) C. Taloudellinen epävarmuus. (Mistä saan huomenna rahaa ja ruokaa?) D. Ei mahdollisuutta tehdä virallista työsopimusta. (Minua voidaan käyttää hyväksi, koska kukaan ei puolusta oikeuksiani työntekijänä.) E. Yksinäisyys. (Olisipa joku, jolle puhua kaikesta!) F. Muiden avun varassa eläminen. (Minua hävettää pyytää rahaa ja majapaikkaa päivä toisensa jälkeen.) Kuva: istockphoto G. Tulevaisuuden epävarmuus. (Saanko koskaan oleskelulupaa? Kuinka minun käy?) H. Ei mahdollisuutta käyttää henkilöllisyystodistusta. Ei siis omaa puhelinliittymää, bussikorttia, vuokra-asuntoa, nettiä jne. (Ihan kuin minua ei olisi olemassakaan.) I. Kotimaasta mieleen jääneet vaikeat muistot. (Loppuvatkohan painajaiset joskus?) J. Sosiaaliturvan esim. työttömyysturva, opintotuki, sairaspäiväraha, asumistuki puuttuminen. (Ei ole mitään turvaverkkoa, joka ottaisi minut kiinni.) K. Huoli oman lapsen tulevaisuudesta. (Kuinka tuon pienen viattoman ihmisen käy?)

24 11. RASTI Paperiton elää piilossa! Paperiton siirtolainen on henkilö, jonka oleskelu ei ole virallisesti viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Hän oleskelee maassa kokonaan ilman oleskelulupaa tai on ylittänyt myönnetyn luvan aikarajan. Turvapaikanhakijat eivät ole paperittomia, sillä he saavat olla maassa hakemuksen käsittelyn ajan. Passin tai muun henkilöllisyystodistuksen puuttuminen ei vielä tee ihmisestä paperitonta. Suomessa paperittomia arvioidaan olevan noin , koko Euroopassa noin 5-8 miljoonaa. Suomessa paperittomia auttavat esimerkiksi pakolaisjärjestöt, Vapaa liikkuvuus -verkosto, seurakunnat ja muut uskonnolliset yhteisöt ja vapaaehtoisten sairaanhoitajien ja lääkärien ylläpitämä terveyspiste Global Clinic. Ihmisoikeudet koskevat myös paperittomia siirtolaisia. Paperittoman siirtolaisen terveydenhoito, majoittaminen, auttaminen tai tukeminen ei ole rikos. Lisätietoa: Pakolaisneuvonta ry ja paperittomat.fi.

25 12. RASTI Kun kuolema tulee lähelle Guatemalassa kukaan ei kuole yksin Guatemalassa, Väli-Amerikassa, vaikeasti sairasta ihmistä hoidetaan sairaalassa, kuten Suomessakin. Kun selviää, ettei häntä voida enää parantaa, ihminen tuodaan takaisin kotiin. Suku, ystävät ja läheiset kokoontuvat yhteen ja jakavat sairaan hoitovuorot niin, ettei hänen tarvitse jäädä hetkeksikään yksin, ei edes yöllä. Kaikki rukoilevat sairaan puolesta. Hänestä huolehtiminen parhaalla mahdollisella tavalla on kunnia-asia läheisille. Kun ihminen kuolee, perinteisesti kylän vanhimmat pesevät kuolleen ruumiin miehet miehen ja naiset naisen. Uskonnoltaan roomalaiskatoliset vainajat puetaan siisteihin vaatteisiin, kun taas mayojen, Guatemalan alkuperäiskansan, perinteistä uskontoa noudattavat ihmiset lisäävät vainajalle myös kaikki hänen omistamansa korut. Osa mayoista myös palsamoi ruumiin ja käärii sen liinoihin. Tämän jälkeen alkaa kolmen päivän suruaika, jolloin kaikki vainajan perheenjäsenet, ystävät ja tuttavat käyvät hyvästelemässä hänet avoimen arkun äärellä ja rukoilevat kuolleen ja hänen perheensä puolesta. Arkun jalkopäähän asetettuun koriin vieraat jättävät rahaa hautajaistarjoilujen järjestämistä varten. Hautajaistilaisuus alkaa saattueella, jossa vainaja kuljetetaan kirkkoon autolla tai kantaen. Vieraat seuraavat kävellen perässä. Taustalla soitetaan musiikkia. Kirkossa pidetään puheita ja vainajan puolesta rukoillaan. Guatemalassa ihmisiä haudataan sekä maahan että kivihautoihin (pantheon), joihin on varaa vain rikkaammilla. Lähisuku rukoilee vainajan puolesta kotona vielä yhdeksän päivän ajan hautajaisten jälkeen. Haudoilla vieraillaan erityisesti loka-marraskuun vaihteessa. Lokakuun viimeisenä päivänä Guatemalassa vietetään kuolleiden päivää, jolloin perheet muistelevat syöden ja juoden kaikkia poisnukkuneita rakkaitaan. Seuraavana päivänä Guatemalassa juhlitaan pyhäinpäivää.! Fakta Suomessa saattohoitoa tarvitsee vuosittain ihmistä. Noin heistä on lapsia. Saattohoito tarkoittaa kuolemaa lähestyvän ihmisen yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoitoa. Myös potilaan omaisia, esimerkiksi perheenjäseniä, tuetaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus valmistautua kuolemaansa arvokkaasti, kivuttomasti ja yksilöllisesti. Potilaan halutessa saattohoidossa voidaan keskustella myös henkisistä, psyykkisistä ja uskontoon liittyvistä kysymyksistä. Sairaaloissa työskentelee mm. sairaalapappi. Myös muut seurakunnan työntekijät auttavat sairaita ja kuolevia ihmisiä sekä heidän omaisiaan. Tehtävä: 1. Kaverinne kertoo teille, että hänen äidillään on todettu pitkälle edennyt syöpä. Lääkäreiden mukaan hän elää ehkä vain muutaman kuukauden. Miten lohdutatte kaverianne? Keksikää myös tapoja auttaa ja lohduttaa kaverinne perhettä äidin kuoleman jälkeen. Kirjatkaa vastauksenne ylös paperille. 2. Lukekaa oheinen teksti Guatemalassa kukaan ei kuole yksin ja pohtikaa: Mitä ajatuksia teksti herätti teissä? Mitä voisimme oppia guatemalalaisten tavoista suhtautua kuolemaan ja kuoleviin ihmisiin? 3. Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain kuukausi elinaikaa jäljellä? 12. RASTI KUN KUOLEMA TULEE LÄHELLE Yhteisvastuu 2014 kehitti saattohoitoa Suomessa ja teki ihmisoikeustyötä Guatemalassa. Kuva: Samuli Karala

26 12. RASTI KUN KUOLEMA TULEE LÄHELLE

27 13. RASTI Mayda tyttö, joka ei antanut periksi (Guatemala) Olen Mayda, 21-vuotias sosiaalialan yliopistoopiskelija Guatemalasta, Väli-Amerikasta.Elämäni suurin haaste tällä hetkellä on se, että olen nuori, nainen ja intiaani. Olen maya, Guatemalan alkuperäiskansan ja huikean muinaisen kulttuurin edustaja. Meitä on lähes puolet kotimaani Guatemalan noin 14,5 miljoonasta asukkaasta. Määrästä huolimatta vuosisatoja kestänyt syrjintämme jatkuu edelleen ja ihmisoikeuksiamme rikotaan monin tavoin. Meitä ei esimerkiksi välttämättä päästetä sairaaloihin, sukujuuret saattavat estää työnsaannin, virastoissa joutuu odottamaan, että muita palvellaan ensin ja sukupolvien ajan mayojen asuttamia maita luovutetaan korvauksetta esimerkiksi kansainvälisille, palmuöljyä tuottaville yrityksille. Moni yrittääkin peittää intiaanitaustansa kaikin mahdollisin keinoin. Itse olen toista mieltä. Olen ylpeä alkuperästäni. Pukeudun päivittäin maya-naisten perinneasuun, vaikka kaikki muut opiskelijatytöt pukeutuvat länsimaisittain farkkuihin ja toppeihin. Vaikka opettaja haukkui minut, useita stipendejä saaneen tytön, koko luokan edessä heti ensimmäisenä opiskelupäivänäni avuttomaksi intiaaniksi, joka osaa tuskin edes lukea. Vaikka olen ainut opiskelija maya-kielen, quechin, kurssilla. Selviytyäkseni minun täytyi oppia pääsemään pilkan yli. Olen vanhin perheemme kuudesta lapsesta. Isäni oli suunnitellut minulle perinteisempää tulevaisuutta kotona, mutta en antanut periksi. Halusin toisenlaista elämää. Äitini tuella kävin isältäni salaa koulua kahteen otteeseen. Kun asia selvisi, isä heitti minut pois kotoa. Hän sanoi minua vikuroivaksi ja vallankumoukselliseksi tytöksi. Onneksi isä on nyt hyväksynyt opintoni. Jotta voin opiskella iltapäivisin ja iltaisin, minun on kuitenkin herättävä joka päivä kolmen aikaan aamuyöstä ennättääkseni torille myymään perheeni viljelemiä vihanneksia. Aamupäivisin teen oman osani kotitöistä ja autan perheeni omistamassa kaupassa. Iltapäivät ja illat vietän yliopistolla. Opintojeni ohella edustan nuoria viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöelimessä. Mielestäni yhteiskunta voi muuttua vain koulutuksen kautta. Ihmisten täytyy oppia tuntemaan oikeutensa ja mahdollisuutensa vaikuttaa. Toivon tulevaisuudessa saavani hyvän työn, jotta voin varmistaa myös sisarteni koulutuksen. 13. RASTI Mayda tyttö, joka ei antanut periksi (Guatemala) Tehtävä: Pohtikaa: Mitä ihmisoikeuksia tiedätte? Kirjatkaa ylös paperille niin monta, kuin tulee mieleen. Valitkaa mielestänne 3 kaikkein tärkeintä ihmisoikeutta. Mitä ihmisoikeudet merkitsevät ihmisille? Mitä ihmisoikeuksien loukkaukset tarkoittavat? Miten Maydan ja muiden mayojen asemaa Guatemalassa voitaisiin parantaa? Ottakaa selvää Suomen ihmisoikeustilanteesta. Mikä on ihmisoikeuksien tilanne Suomessa? Onko Suomessa alkuperäiskansaa tai -kansoja? Miten heitä kohdellaan? Onko heillä samat oikeudet kuin muilla suomalaisilla? Mitä ongelmia he joutuvat kohtaamaan? Yhteisvastuukeräys 2014 tuki Guatemalassa alkuperäiskansojen parissa tehtävää ihmisoikeustyötä. Ihmisiä koulutettiin tiedostamaan ja vaatimaan omia oikeuksiaan, kannustettiin heitä jatkamaan opintojaan sekä osallistumaan aktiivisesti yhteisönsä kehittämiseen. Avun vei perille Kirkon Ulkomaanapu. Kuva: Ville Asikainen

28 13. RASTI Mayda tyttö, joka ei antanut periksi (Guatemala)! Tietoa Guatemalasta: Maa Väli-Amerikassa, naapurimaita Meksiko, Belize, Honduras ja El Salvador. Asukasluku: n. 14,5 miljoonaa Eliniänodote: 71 vuotta Uskonnot: Katolilaisia 47,9 %, protestantteja 38,2 %, ei uskontoa 11,6 %, muut 2,3 %. Sijoitus YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä: 133 (Suomi 21) Yli puolet väestöstä (alkuperäisväestöstä eli mayoista lähes 80 %) elää köyhyys- rajan alapuolella ja 15 % äärimmäisessä köyhyydessä eli alle yhdellä dollarilla päivässä. Guatemalassa ihmisoikeusrikkomukset ovat arkipäivää. Alkuperäiskansan edustajia, mayoja, syrjitään monin tavoin. Naiset ja lapset kärsivät perheväkivallasta. Kaupungeissa rikollis- ja huumejengit houkuttelevat koulunsa keskeyttämään joutuneita köyhiä nuoria mukaansa.

29 14. RASTI SUURELLA SYDÄMELLÄ auta ja pyydä apua Diakonia on toisten ihmisten auttamista. Syy avuntarpeelle on monesti hyvin konkreettinen. Vanhukselle tarvitaan kassinkantajaa kauppareissulle tai kehitysvammaiselle kaveria kerhomatkalle. Usein syynä on myös yksinäisyys. Vapaaehtoistyö on tavallisen ihmisen taidoin tehtävää auttamista, tukemista ja kuuntelemista. Vapaaehtoistyö pähkinänkuoressa Vapaaehtoistyo.fi on vapaaehtoistoiminnan verkosto, jonka kautta autetaan eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä suurella sydämellä. Tarjolla olevat vapaaehtoistehtävät ilmoitetaan vapaahtoistyo.fi-verkkopalvelussa. Muutamilla paikkakunnilla verkoston kautta voi myös pyytää apua. Auttamassa on sekä vapaaehtoisia että eri alojen ammattilaisia. Toisen ihmisen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus Lähimmäispalvelussa toimitaan kohdattavien ihmisten ehdoilla ja heidän tarpeitaan kuunnellen. Toisen ihmisen auttaminen on herkkä laji, jossa auttaja ja autettava ovat yhtä arvokkaita. Toisen ihmisen kokemusta tulee kunnioittaa ja antaa arvo myös erilaisuudelle ja erilaisille elämänratkaisuille. 14. RASTI SUURELLA SYDÄMELLÄ auta ja pyydä apua Toiminnan ilo ja oppiminen Vapaaehtoistyössä saa kokea hyvää mieltä, onnistumista ja yhdessä tekemisen iloa. Toiminnassa oppii itselle tärkeitä taitoja, joita voi käyttää elämän eri vaiheissa. Yhteisvastuukeräyksen kotimainen erityiskohde vuonna 2015 oli suurella sydämellä tehtävän vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Verkkopalvelun kautta voi ilmoittautua erilaisiin vapaaehtoistehtäviin eri syistä ahdingossa olevien lähimmäisten auttamiseksi. Tehtävä: 1. Avatkaa netistä vapaaehtoistyo.fiverkkosivut. 2. Kurkistakaa useamman paikkakunnan sivuja ja etsikää millaisiin erilaisiin tehtäviin tarvitaan auttavia käsiä tai kuuntelevia korvia. 3. Tutustukaa vapaaehtoistyön eettisiin periaatteisiin. Mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus vapaaehtoistyössä? 4. Miten luotettavuus ja sitoutuminen liittyvät vapaaehtoistoimintaan? 5. Etsikää itseänne kiinnostavia tehtäviä eri paikkakuntien sivuilta. Keskustelkaa: 1. Millaista apua sinä voisit tarjota? 2. Missä olet hyvä ja miten voisit ilahduttaa kyseisellä taidollasi muita? Pyydä apua Elämässä on monenlaisia tilanteita, joista on vaikeaa selvitä yksin ja saatat tarvita toisen ihmisen apua. Keskustelkaa: Millaista apua sinä voisit tarvita? Millaista apua joku läheisesi voisi tarvita? Mistä apua voi saada? Kuva: istockphoto

30 14. RASTI SUURELLA SYDÄMELLÄ auta ja pyydä apua

31 14. RASTI ISÄNMAAN TOIVO Olen 16 vuotias ja muutin toiselle paikkakunnalle käydäkseni taidelukiota. Meidän perheessä ei kaikki ole aina oikein hyvin, joten halusin muuttaa muualle, jotta saisin opiskella rauhassa ja pääsisin eroon vanhoista kavereista. Kaikki kaverini eivät ehkä olleet ihan parasta A-ryhmää. On kiva asua yksin, vaikka välillä kaipaankin seuraa ja olisi hienoa, jos edes joku perheenjäsen asuisi samassa osoitteessa. En ole aikaisemmin tajunnut miten paljon asioita on hoidettava, kun asuu yksin. Kukaan ei käy kaupassa tai vie roskia, jos en itse sitä tee. Tuntuu, että on mennyt monta kuukautta, kun yrittää selvittää mitä kaikkea pitää osata tehdä ja hoitaa. Ruokaa olisin voinut opetella tekemään jo kotona, mutta nyt se on myöhäistä. Yhteisvastuu 2016 auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria Suomessa ja Ugandassa. Arviot syrjäytyneiden nuorten määrästä Suomessa vaihtelevat. Vuonna 2014 nuoria, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa eivätkä suorittamassa asevelvollisuutta oli eli 10 % koko vuotiaiden ikäluokasta. Syrjäytymisen kannalta kriittisimpiä hetkiä ovat koulutuksen ja elämän siirtymävaiheet, jos omaa paikkaa yhteiskunnassa ei löydy. Ugandassa Yhteisvastuu 2016 tukee nuorten ammatillista koulutusta. Uganda on väestöltään yksi maailman nuorimmista valtioista; noin 70 % väestöstä on alle 25-vuotiaita. Perusasteen jälkeinen ammatillinen koulutus on kuitenkin lähes olematonta ja nuorisotyöttömyys jopa yli 80 %. Jatkuva toimettomuus ajaa nuoria masennuksen ja epätoivon kierteeseen. Yhteisvastuukeräyksen tuella Ugandaan on rakenteilla ammattikoulu jossa voi opiskella mekaniikkaa sekä rakennus-, hotelli- ja maatalousalaa. 15. RASTI isänmaan toivo Tehtävä: Pohtikaa: Millaisia käytännön taitoja elämässä tarvitaan? Missä näitä taitoja voi oppia? Kuka voi opettaa tai keneltä voi pyytää apu? Mitä voi itse tehdä? Millä tavoin kaveria voi auttaa? Mitkä elämässä tarvittavat käytännön asiat tuntuvat nyt kaikkein vaikeimmilta? Millaisia elämäntaitoja tarvitaan Ugandalaisella pakolaisleirillä? Kuva: Veikko Kähkönen

32 15. RASTI isänmaan toivo