SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI. Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

Transkriptio

1 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

2 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI Tervehdykset SINULLA ON KÄSISSÄSI TAANTUVIEN VESILINTUJEN TUNNIS- TUSOPAS, joka on tehty yhteistyössä BirdLifen kanssa. Suomen Metsästäjäliitto kantaa huolta taantuvista vesilintukannoistamme. Runsaat riistakannat ovat kestävän metsästyksen perusta. Pohjois-Eurooppa, mukaan lukien Suomi, on merkittävä vesilintujen poikastuotantopaikka maailmanlaajuisesti. Muutokset pesimäalueiden elinympäristöissä ovat luultavasti pääsyy monen lajin taantumiseen. Meille kaikille on tärkeää, että metsästys kohdistuu ainoastaan runsaisiin vesilintulajeihin. Haluamme tämän oppaan avulla muistuttaa lajintunnistuksen tärkeydestä sekä edistää metsästäjien lajintuntemusta, unohtamatta elinympäristöjen kunnostuksen merkitystä lintukantojen hoidossa. Heli Siitari, toiminnanjohtaja, Suomen Metsästäjäliitto BIRDLIFE ON LINTUJEN SUOJELU- JA HARRASTUSJÄRJESTÖ. Lintukantojen hyvinvointi ja uhanalaisuuden vähentäminen on tavoitteemme. Haluamme, että lintuja on paljon tarkkailtavaksi ja tunnistettavaksi. Tunnistaminen on lintuharrastuksen perusta, jossa riittää oppimista koko elämäksi. Syksyisten vesilintujen tunnistaminen on haastavaa. Uhanalaiset lajit on vaikea erottaa runsaista lajeista. Vain tunnistamalla metsästyksessä voi välttää uhanalaiset vesilinnut. Tämä on yksi tärkeä askel tiellä vesilintukantojen hyvän tilan palauttamiseksi. Runsaat riistalintukannat ovat lintuja ja metsästystä harrastavien yhteinen tavoite. Aki Arkiomaa, toiminnanjohtaja, BirdLife Suomi 2 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

3 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas Monet Suomessa pesivät vesilintulajit ovat taantuneet niiden elinympäristöjen heikkenemisen myötä. Erityisen huonosti menee rehevillä kosteikoilla pesivillä lajeilla. Yli puolet vesilintulajeista on luokiteltu kansallisesti uhanalaiseksi ja jotkut, kuten punasotka, ovat myös maailmanlaajuisesti uhanalaisia. Oppaassa esitellään kahdeksan Suomessa taantunutta tai harvinaista vesilintulajia ja kerrotaan, miten ne tunnistetaan. Lajit ovat tyypillisesti sisämaan kosteikoilla tai merenlahdilla tavattavia. Karujen selkävesien tai ulkosaariston lajeja ei tällä kertaa käsitellä. Vesilinnut esitellään siinä puvussa, jossa ne yleensä syksyllä metsästyskauden alussa ovat. Vanhat koiraat ovat tällöin peruspukuisia eli naaraan näköisiä, mutta ne voidaan usein erottaa naaraista ja nuorista linnuista esimerkiksi siiven värityksen perusteella. Opas on julkaistu elokuussa 2018 ympäristöministeriön tukemana. Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 3

4 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI 2 1 HAAPANA (BLÄSAND, ANAS PENELOPE) Kuva: Petri Vainio Haapana pesii koko Suomessa, mutta on runsain maan pohjoisosissa. Syys-lokakuussa Suomen kautta muuttaa runsaasti Venäjällä pesiviä haapanoita. Haapana on hieman sinisorsaa pienempi. Syksyinen lintu on muista sorsista poiketen yleisväriltään punertavan ruskea (1), erityisesti nuoret linnut voivat olla huomiota herättävän punasävyisiä. Muodoltaan haapana on pyöreäpäinen (2) ja lyhytnokkainen (2). 4 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

5 HAAPANA 5 3 Kuva: Magnus Ellermaa 4 Vanhan haapanakoiraan tunnistaa lennossa helposti siiven yläpeitinhöyhenten valkeasta laikusta (3). Naaraalla ja nuorella kannattaa huomioida selvärajaisen valkea vatsa (4) ja selvien siipijuovien puute (5). Pituus: cm Siipien kärkiväli: cm Kannankehitys Suomessa: taantunut Uhanalaisuus 2015: vaarantunut Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 5

6 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI 2 1 JOUHISORSA (STJÄRTAND, ANAS ACUTA) Kuva: Micha Fager Jouhisorsia pesii Suomessa eniten Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Syys-lokakuussa meillä tavataan myös Venäjällä pesiviä jouhisorsia, jotka ovat usein sekaparvissa haapanoiden kanssa. Jouhisorsa on hieman sinisorsaa pienempi, mutta haapanaa suurempi. Yleisväritykseltään syksyinen jouhisorsa on melko vaalean harmahtavanruskea. Parhaat erot sinisorsaan ovat pitemmän kaulan ja pyrstön ohella yksivärisen tumma nokka (1) ja kuvioton pää (2). 6 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

7 JOUHISORSA Kuva: Pertti Rasp Kuva: Tom Lindroos Vertaa sinisorsaan! Lennossa jouhisorsan pitkäkaulaisuus (3) ja teräväpyrstöisyys (4) korostuu. Kyynärsiiven takareuna on leveälti valkoinen (5), mutta siipipeilin edessä on valkoista vain kapealti (vrt. sinisorsa). Pituus: cm Siipien kärkiväli: cm Kannankehitys Suomessa: voimakkaasti taantunut Uhanalaisuus 2015: erittäin uhanalainen Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 7

8 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI 1 LAPASORSA (SKEDAND, ANAS CLYPEATA) Kuva: Micha Fager Lapasorsa on Etelä- ja Keski-Suomen rehevien järvien ja merenlahtien melko harvalukuinen pesimälintu. Lapasorsa on hieman sinisorsaa pienempi ja lyhytkaulaisempi. Uivan lapasorsan tunnistaa helposti suhteettoman suuresta, kärjestään latuskamaiseksi levenevästä nokasta (1). 8 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

9 LAPASORSA 3 2 Kuva: Tom Lindroos 4 Lennossa lapasorsan tuntomerkkejä ovat suuren nokan ja etupainoisen olemuksen ohella siniharmaat siiven yläpeitinhöyhenet (2) ja vihreän siipipeilin edessä oleva leveä valkoinen juova (3). Sen sijaan siiven takareunassa ei ole valkoista. Vatsa on esimerkiksi sinisorsasta poiketen yhtenäisen tumma (4). Pituus: cm Siipien kärkiväli: cm Kannankehitys Suomessa: taantunut Uhanalaisuus 2015: elinvoimainen (ei uhanalainen) Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 9

10 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI HEINÄTAVI (ÅRTA, ANAS QUERQUEDULA) 5 Kuva: Micha Fager Heinätavi pesii harvalukuisena pääasiassa Etelä- ja Keski- Suomen rehevillä järvillä. Laji on piilotteleva ja usein vaikea havaita. Heinätavi muistuttaa suuresti pienintä sorsaamme tavia. Heinätavi on aavistuksen suurempi ja isonokkaisempi. Nokka on aina kokonaan tumma (1). Pään kuviot ovat räikeämmät kuin tavilla: nokan tyvellä on vaalea täplä (2), silmäkulmanjuova on pitkä ja selvärajainen (3) ja poskessa on tumma laikku (4). Kurkku ja kaula ovat vaaleammat kuin tavilla (5). 10 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

11 HEINÄTAVI 7 6 Kuva: Tom Lindroos Kuva: Jukka J Nurmi Vertaa taviin! Heinätavin siiven kuvioinnissa on pieniä eroja taviin: heinätavilla siipipeiliä reunustavat vaaleat juovat ovat yhtä leveät (6), kun taas tavilla etummainen juova on leveämpi ja kärkeä kohti levenevä. Siiven peitinhöyhenet ovat heinätavilla vaaleammat (7) kuin tavilla, vanhalla koiraalla ne ovat hopeanharmaat. Pituus: cm Siipien kärkiväli: cm Kannankehitys Suomessa: voimakkaasti taantunut Uhanalaisuus 2015: erittäin uhanalainen Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 11

12 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI PUNASOTKA (BRUNAND, AYTHYA FERINA) Kuva: Jussi Vakkala Punasotka pesii usein pieninä yhdyskuntina Etelä- ja Keski- Suomen rehevillä järvillä, merenlahdilla ja sisäsaaristossa. Punasotka on yksi Suomen eniten taantuneista lintulajeista. Punasotka on aavistuksen tukkasotkaa suurempi, luisuotsainen ja pitkänokkainen (1). Kokosukeltajille tyypillisesti uivan linnun peräpää kaartuu tasaisesti veteen (2). Yleisväritykseltään syksyinen punasotka on tasaisen harmaanruskea, päässä erottuu heikkoa kuviointia ja etenkin vaalea silmärengas (3). 12 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

13 PUNASOTKA 4 Kuva: Pasi Parkkinen Myös lennossa punasotka näyttää varsin yksiväriseltä. Sotkille tyypillinen siiven kärkeen ulottuva siipijuova (4) on harmaan sävyinen. Huom! Punasotka on rauhoitettu kolmeksi vuodeksi alkaen elokuusta Pituus: cm Siipien kärkiväli: cm Kannankehitys Suomessa: voimakkaasti taantunut Uhanalaisuus 2015: erittäin uhanalainen Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 13

14 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI TUKKASOTKA (VIGG, AYTHYA FULIGULA) Kuva: Micha Fager Tukkasotka pesii koko Suomessa: niin rehevillä järvillä, Lapin soilla ja tunturilammilla kuin merensaaristossakin. Tukkasotka on noin telkän kokoinen. Otsa on jyrkkä (1), pää hieman kulmikas ja takaraivolla erottuu pieni töyhtö (2). Syksyinen tukkasotka on väritykseltään varsin yhtenäisen tummanruskea, kupeet ovat vaaleammat ja usein epäselvästi täplikkäät (3). Nokan tyvellä on joskus hieman valkoista, jolloin laji muistuttaa rauhoitettua lapasotkaa. 14 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

15 Vertaa telkkään! TUKKASOTKA 4 Kuva: Tom Lindroos Kuva: Micha Fager 5 Lentävän tukkasotkan tuntee räikeän valkoisista siiven kärkeen ulottuvista siipijuovista (4). Vatsa erottuu lennossa selvärajaisen valkeana, mutta rinta, kaula ja pää ovat yhtenäisen tummat (5) toisin kuin telkällä. Pituus: cm Siipien kärkiväli: cm Kannankehitys Suomessa: voimakkaasti taantunut Uhanalaisuus 2015: erittäin uhanalainen Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 15

16 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI 2 1 NOKIKANA (SOTHÖNA, FULICA ATRA) Kuva: Petri Vainio Nokikana pesii Etelä- ja Keski-Suomen rehevillä, ruovikkoa tai osmankäämiä kasvavilla järvillä ja merenlahdilla. Nokikana ei ole sukua sorsalinnuille, vaan kuuluu rantakanoihin. Nokikana on olemukseltaan pullea, pienipäinen ja lähes pyrstötön (1). Muuten mustasta puvusta erottuvat valkea nokka ja otsakilpi (2). 16 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

17 NOKIKANA 3 4 Kuva: Tom Lindroos Lennossa nokikanan näkee harvoin. Lentävällä linnulla erottuvat suuret, pitkälle pyrstön yli ulottuvat jalat (3) ja kapealti vaalea siiven takareuna (4). Pituus: cm Siipien kärkiväli: 70 cm Kannankehitys Suomessa: voimakkaasti taantunut Uhanalaisuus 2015: erittäin uhanalainen Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 17

18 SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO BIRDLIFE SUOMI 2 Vertaa sinisorsaan 1 Kuva: Jussi Vakkala HARMAASORSA (SNATTERAND, ANAS STREPERA) Kuva: Pertti Rasp Harmaasorsa on Suomessa pääasiassa etelä- ja länsirannikon sekä saariston harvalukuinen pesimälintu. Huom! Harmaasorsa on RAUHOITETTU. Harmaasorsa muistuttaa suuresti sinisorsaa. Siihen verrattuna harmaasorsa on aavistuksen pienempi ja olemukseltaan sirompi. Nokassa erottuvat selvärajaiset oranssit suupielet (1). Valkea siipilaikku on usein näkyvillä myös uivalla linnulla (2). 18 Taantuvien vesilintujen tunnistusopas

19 HARMAASORSA 3 4 Kuva: Tom Lindroos Lennossa harmaasorsan paras tuntomerkki on valkoisten sisimpien kyynärsulkien muodostama valkoinen siipilaikku (3). Nuorella linnulla tämä voi joskus olla varsin huomaamaton. Siivellä ei ole valkoisia pitkittäisjuovia. Harmaasorsan vatsa on sinisorsasta poiketen selvärajaisesti valkea samaan tapaan kuin haapanalla (4). Pituus: cm Siipien kärkiväli: 78 90cm Kannankehitys Suomessa: runsastunut Uhanalaisuus 2015: elinvoimainen (ei uhanalainen) Taantuvien vesilintujen tunnistusopas 19

20