Kypsä KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI 2/2003

Transkriptio

1 Kypsä KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI 2/2003

2 Sisällys Pääkirjoitus DIREKTIIVEJÄ VIILAAMASSA 5 Kypsä Hanna kertoo työstään maatalousministeriössä PUSSIKALJAOPAS KESÄKSI 6 UUTISIA 8 MITÄ PUOLESTANI PÄÄTETÄÄN 11 HYY:n edustajiston vaalit. Mitä edustajisto sitten oikein tekee? PUHIKSEN PUHINAA 12 DEBATTIVOITTO 14 KyO yllätti ja voitti Debatin, tässä raportti paikanpäältä KISKOT VIE 15 Lähtisitkö kesällä reilaamaan? Tässä kokemuksia ja vinkkejä pakkaukseen HELSINGIN YLIOPISTON KYMENLAAKSON OSAKUNNAN JÄSENLEHTI Julkaisija: Kymenlaakson osakunta Liisankatu 17B Helsinki Puh&Fax: Pankkiyhteys: Merita Hki - Ydinkeskusta ABILIITE ELÄMÄN PARAS AIKA 18 MIKSI ISONA? 19 FUKSIN VUOSI OSAKUNNASSA 20 MITÄ OSAKUNNASSA OIKEASTAAN TAPAHTUUKAAN 21 OSAKUNTAELÄMÄN SANASTO 22 OPISKELIJAN PÄIVÄKIRJA 24 Painpaikka: Limes Ry Painos: 500 kpl Päätoimittaja: Jukka Villstedt Abiliitteen päätoimittaja: Silja Könönen Toimitus: Antti Raappana, Terhi Aapro, Silja Könönen, Paula Pasi Taitto: Jukka Villstedt Ihmisellä on luontainen kiintymys tietoon ja ymmärrykseen. Alle kuusivuotiaalla hänellä on kyselykautensa, jolloin hänen pieni mielensä yrittää epätoivoisesti päästä selville maailman kulun lainalaisuuksista. Joillekin ihmisille ymmärryksen kasvattaminen on intohimo myös tuon jälkeen. He ovat huomanneet että pohjimmiltaan maailma rakentuu suhteellisen yksinkertaisten periaatteiden varaan ja että nuo periaatteet ovat täysin mahdollisia ymmärtää. Oleellista on siis asenne ymmärrystä kohtaan. Maailma ei perustu taikaan vaan syyseuraussuhteisiin. Kaikelle on selityksensä: luonnonlakien välillä vallitsee väistämätön sopusointu. Juuri tuo harmonia innoittaa monet selvittämään kuinka kaikki oikein toimii. Ihminen ei nää tulevaisuuteen, mutta on sitäkin innokkaampi ennustamaan ja suunnittelemaan sitä. Maailman lainalaisuuksien käsittäminen ja niihin luottaminen luo perustan pitkän aikavälin hankkeille ja suunnitelmille, joilla ihmiset mittaavat asemaansa luomakunnan kruununa. Klassinen esimerkki tuollaisesta hankkeesta ovat pyramidit, mutta minussa ihmetystä herättää yhtälailla esimerkiksi Kampin rakennustyömaa. On häkellyttävää kuvitella kuinka paljon suunnittelutyötä ja laskemista hanke on tähän mennessä vaatinut. Paikalla on vain suuri monttu, mutta jo nyt simulaatiot osoittavat, että Espoon bussit eivät sinne mahdu. Kiitos vaan. Kun ihmisen valtaa poikamainen innostus maailman toimintaa kohtaan, on hyvin todennäköistä että tuo kiinnostus kattaa lähes kaikki tiedon ja ymmärryksen osa-alueet. Ei ole siis kyse minkään tietyn alan harrastuneisuudesta, vaan ylipäätänsä elämänasenteesta. Monilahjakkuus ei siis ole sattumaa. Kun tarpeeksi monenlaisia asioita on tutkaillut, ei täysin uuden alueen valtaaminen tunnu mitenkään pelottavalta. Samat periaatteet vallitsevat kaikkialla. Harjaantunut mieli löytää helposti olennaisen ja hahmottaa nopeasti kokonaisuuden. Ymmärryksen kasvattamisessa asioiden yhtäläisyyksien näkeminen ja etsiminen on erittäin tärkeää. Se että samoja ideoita voi soveltaa monilla aloilla, mahdollistaa tietynlaisen tieteellisen maailmankuvan muodostamisen. Tiede on pohjimmiltaan mallien rakentamista. Todellisuudesta etsitään olennainen ja sitä kuvataan jollakin mallilla joka on yksinkertaistus todellisuudesta. Jollekin saattaisi tulla mieleen, että kun internet jossakin lähitulevaisuudessa vapauttaa yksilöiden välisen kaupankäynnin maailmanlaajuisesti verkkorahan toteutumisen myötä, syntyy kaupankäynnissä täysin uusia ilmiöitä. Hän voisi perustaa tämän ennustuksen siihen havaintoon että kun nesteen viskositeettia muutetaan, syntyy virtaukseen uudenlaisia pyörteitä. Jähmeä neste käyttäytyy eri tavalla kuin juokseva: kun voit maksaa toiselle ihmiselle muutaman sentin yhdellä klikkauksella, on kaupankäynnin kitka lähes olematon. Esimerkki saattaa tuntua kaukaa haetulta, mutta kuvaa hyvin sitä kuinka lainalaisuudet yhtenevät kaikkialla. Loistava esimerkki 2 3

3 tieteestä on mielestäni elokuvassa Kaunis mieli kuvattu kohtaus, jossa tiedemies John Nash seuraa puistossa kyyhkysparvea ja piirtää muistikirjaansa merkintöjä lintujen liikkeistä. Tiede ei ole sen kummempaa kuin maailman tarkkailua ja sen lainalaisuuksien etsimistä. Siinä ei siis valitettavasti ole tippaakaan taikuutta eikä pohjimmiltaan edes mitään tavallisen ymmärryksen ylittävää. Joku tietotekniikan ensimmäisen vuosikurssin opiskelija oli todennut luennon jälkeen että onneksi tämä tietotekniikka on niin monimutkaista kun muutenhan kuka tahansa voisi tätä harjoittaa. Monesti jonkun tiedon kovalla työllä opiskellut haluaa peitellä tietojaan, jotta muut eivät huomaisi että itsekkin ymmärtävät mistä on kyse. Mikään ei voisi tehdä pahempaa hallaa tieteelle ja yleisen ymmärryksen kasvulle kuin tuollainen elitisimi. Tiedoistaan saa toki olla ylpeä, mutta todellinen mestari tekee kaikkensa jotta hänen jälkeensä kulkevien taival olisi helpompi kuin hänen omansa oli. On tärkeää huomata että tieto ja ymmärrys eivät ole sama asia. Ymmärrys vaatii tietoa, mutta pelkkä tieto ei ole ymmärrystä. Ihmiset jotka ovat harjoitelleet muistamistekniikoita joilla he voivat opetella vaikkapa korttipakan korttien järjestyksen käymällä pakan kerran läpi, sanovat että tämä taito itseasiassa haittaa asioiden omaksumista. Jos yksityiskohtien mieleenpainaminen on liian helppoa, laiskuus estää asioiden todellisen ymmärtämisen tavoittelun. Konemaisessa tiedon oppimisessa ja soveltamisessa ei itseasiassa ole mitään erityisen kunnioitettavaa. Todelliset mestarisuoritukset vaativat asioiden omaksumista niin, että uuden tiedon johtaminen vanhasta on mahdollista. Tämä vaatii suurien linjojen hahmottamista jotta merkityksettömät yksityiskohdat voidaan unohtaa. Hyvä tiedemies muistaa aika-ajoin nostaa katseensa papereistaan ja tarkistaa että huomion painopiste on ratkaisun kannalta merkityksellisissä asioissa. Aivan kuten taidemaalari ottaa askeleen taakse ja tarkastaa mittasuhteet ja valojen ja värien kokonaistasapainon ennen mahdollisten yksityiskohtien lisäämistä. Usein kädentaito ja tietotaito eritellään. Mutta pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta. Urheilijoiden mielikuvaharjoitukset ovat samanlaista suunnittelua ja havainnointia kuin matemaatikonkin ulottuvuuksien tutkailu. Liike on suunniteltava ennen sen toteuttamista. Liikkeen voi jakaa osiin ja kiinnittää huomiota kuhunkin yksityikohtaan kerrallaan. Taitoluistelijan hyppy ei ole pelkästään lihasmuistissa vaan mielen on oltava täysillä mukana. Myös esim. Jazz kitaristi kuulee nuotit mielessään ennen kuin hänen sormensa ne soittaa; hän siis suunittelee ennen toimintaa. Kaikki toiminta on siis jollain tasolla henkistä ja älyllistä. Ei itseasiassa ole kovinkaan perusteltua erotella taiteilijoita muista oppimista harjoittavista ihimsistä. Niin tieteissä kuin taiteissakin tarvitaan yhtälailla taitoa kuin luovuuttakin. Molempien harjoittajia yhdistää maailman kauneuden ihailu. Toinen saattaa nauttia oksiston läpi suodattuneen auringon leikistä sammalikossa ja tavoitella samoja värejä ja valoja siveltimillään kun toinen taas lumoutuu valon taittumisesta kastepisaroissa ja rupeaa tutkimaan tuota kaunista luonnonilmiötä lähemnmin. Kenties kaunein luonnonilmiö ovat meitä ympäröivät ihmiset. Ihmisiin tutustuminen tarjoaa loputtomasti ihmetyksen aihetta. Kaikki ovat jollain tapaa niin tutun inhimillisiä, mutta kuitenkin jokainen niin käsittämättömän erilainen. Ihmismieli on tässäkin halukas etsimään lainalaisuuksia ja jakamaan ihmisiä eri tyyppeihin, mutta vähänkään lähemmällä tarkastelulla jokainen kohtaamasi ihminen on täysin erilainen kaikkiin aiempiin verrattuna. Direktiivejä viilaamassa Nousen Puistolasta K-junaan Saavun työpaikalleni Kampin torin kupeeseen klo Nousen kolmanteen kerrokseen, laitan valot päälle työhuoneeseeni, käynnistän tietokoneen. Näiden rutiinien jälkeen voikin tapahtua melkein mitä vain. Valmistuin syksyllä maa- ja metsätaloustieteen maisteriksi pääaineenani ympäristöekonomia, opiskelin myös mm. maataloustieteitä ja kieliä. Vuoden alussa aloitin maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston EU-yksikössä esittelijänä. Mutta mitä siis teen oikeasti? EU-yksikkö koordinoi ylipäänsä Suomen maatalouspolitiikkaa EU:ssa. EU:n budjetista 45% menee maatalouteen, joten tehtävä ei ole yksinkertainen. Yksikkö koostuu kuudesta henkilöstä ja tähän mennessä kaikki ympärilläolijat ovat osoittautuneet vallan mainioiksi. Toisaalta en ole tutustunut heihin vielä kovin hyvin, sillä omat tehtäväni ovat hiukan erillään muun yksikön toimista. Komissio on käynnistänyt Yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen johtavat neuvottelut, mikä pitää yksikköä kiireisenä. Muutoinkin lähes puolet yksiköstä on lähes puolet viikosta Brysselissä maatalouden erityiskomitean tai maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksissa. Tuntuukin, että olen tupsahtanut kaiken (siis Suomen ja EU:n maatalouspolitiikan) ytimeen. Neuvottelut eri jäsenmaiden ja komission välillä eivät kuitenkaan ihan vielä ole muodostuneet arkipäiväkseni, vaikka kiitettävästi minut 4 5

4 onkin heti alusta asti otettu mukaan kaikenlaiseen touhuun. Olen myös ministeriön EU-koordinaattori. Olen suodatin muiden ministeriöiden, Valtioneuvoston EU-sihteeristön, Euroopan Parlamentin ja maatalousministeriön välillä. Kyllähän tiedot, pyynnöt, kyselyt yms. kulkevat muitakin putkia pitkin, olen ikään kuin yksi putkista. Ihan konkreettisesti tämä saattaa olla vaikkapa maatalous- ja kalastusneuvoston pöytäkirjojen eri kieliversioiden vastaavuuden tarkastusta. Yksi tehtävistäni on toimia Suomen edustajana maataloustuotteiden menekinedistämisen hallintokomiteassa. Järjestöt voivat hakea tukea ohjelmiinsa, joilla he edistäisivät joidenkin maataloustuotteiden menekkiä. Asetukset ovat yksityiskohtaisia ja tuotteet sekä ohjelmatyypit ovat tarkkaan määritettyjä. Tuotteiden kansallisuus tulee häivyttää taka-alalle ja eurooppalaisuus rules. Menekinedistämistä voidaan harjoittaa sisämarkkinoilla sekä kolmansissa maissa, joita ovat siis EU:n ulkopuoliset maat. Hallintokomiteassa on kaksi edustajaa kustakin jäsenmaasta ja liuta komission tiukkailmeisiä. Kerran kuussa hallintokomitea kokoustaa Brysselissä. Kokouksessa sumplitaan asetusmuutoksia, käynnissä olevien ohjelmien sujumista sekä valitaan uusia ohjelmia toteutettavaksi. Vasemmalla puolella Suomea istuvat ruotsalaiset ja oikella puolella Portugalin edustajat. Toinen Portugalin edustajista on ollut lukioaikoina Ruotsissa vaihdossa, joten hänen kanssaan kommunikointi sujuu sujuvasti myös ruotsiksi. Kaikenkaikkiaan laajasta kielitaidosta on jo ollut ihan oikeastikin hyötyä. Suomi kun sattumoisin on Ruotsin ohella ainut kieli, jota ei tulkata, niin muut maat voivat tulla kokouksiin osaamatta muuta kuin omaa kieltään. Kuulokkeet päässä sitten vaan istutaan ja kuunnellaan simultaanitulkkausta (on se vaan niin jännää miten kuulokkeesta korvaan kantautuu kaikenmaailman kieliä!). Ehkä vajavaisella kielitaidolla ei kuitenkaan pitäisi lähteä uhoamaan. Olimme Saksan edustajan kanssa keskustelleet niitä näitä kokousten väliajoilla saksaksi. Kun myöhemmin sähköposteissa suunnittelimme yhteistyötä, niin huomasin, että tässä taitaa nyt olla jonkinlainen Missverständnis. Pikainen konsulttimeili saksalaistuneelle sisarelleni osoittaa, että olimme puhuneet päinvastaisista toimintatavoista. Koska kysymys ei kuitenkaan ollut Suomen kannoista Irakin sotaan, en aio lopettaa räpistelyäni datiiviviidakossa. Kokouksissa mielenkiintoista on seurata miten eri jäsenmaat ovat hyvin erilaisia intresseiltään. Välimeren valtioille tuntui olevan kohtalon kysymys se, saako viinin terveysvaikutuksiin vetoamalla viinin menekkiä edistää. Suomen mielestähän se on tietysti vallan ristiriitaista. Tässä asiassa sentään Komissio ei puolustanut viininlitkijöitä, ja maininta terveysvaikutuksista ei tullut asetukseen mukaan. Mukava työ. Onhan se kieltämättä miellyttävää matkustaa säännöllisesti Business-luokassa Brysseliin ja takaisin. Toisaalta jos tapahtuma on viikoittainen niin siihen saattaa mennä maku. Aina korvat lukossa. Parin kilometrin kävelyä mennen tullen Brysselin kentällä, että pääsee seisomaan ruuhkabussiin, joka ajaa suoraan Neuvoston oven eteen. Kokouksissa meneekin sitten aamusta iltaan, kun jokaisella jäsenmaalla on taas tälläkin kertaa toistettavanaan samat kannat, eikä lähentymistä vieläkään tapahdu. Sitten nopea pizzakalja jossakin lähipubissa ja hotelliin nukkumaan. Mutta toisaalta, miellyttävää on kuulla lentoemännän seireenilaulu saako olla vielä sampanjaa? lentokoneen laskeutuessa takaisin kotoisalle Helsinki-Vantaalle HANNA-SISKO MATTILA Pussikaljaopas kesäksi Kypsän litkivän journalismin osasto tuntee kollektiivista vastuutaan osakuntalaisten kesänvietosta. Senpä takia olemmekin päättäneet laatia pussikaljaoppaan keventämään osakuntalaisten kesäiltoja. 1. Suorituspaikka Erittäin oleellinen kysymys on kysymys siitä, missä pussikaljaa nautitaan. Alan klassikoita ovat puistot ja erityisesti Suomenlinna, joka etäisyytensä vuoksi toki vaatii jo suunnittelua. Erityisesti Kaisaniemi tarjoaa lukuisia paikkoja harrastetoiminnalle, mutta ei muitakaan puistoja pidä väheksyä. Esimerkiksi Sibelius-monumentin lähellä voi päätyä japanilaisten kuvaamaksi. Ainoa vältettävä paikka on Tokoinranta, siellä kun saa helposti uusia kavereita,joiden nimi on yleensä Pera tai Repe. Myöskin Kaivopuisto on hälinänsä vuoksi hivenen hankala paikka. Tokihan puistoja voi välttää, mutta muualla on helposti liian pölyistä ja liikaa muita ihmisiä. 2. Sää Sää on erittäin tärkeä osa suoritusta. Ihanteellisinta on silloin kun takana on kuuma päivä, aurinko laskee hiljakseen ja puistoon hiipii viilenevän raukea tunnelma. Suurin ongelma on toki liiallinen viileys, joka helposti pilaa ilon suorituksesta. Eksoottista tunnelma-arvoa on myös pussikaljan nauttimisessa sateessa. 3. Välineistö Oikeanlainen varustusto on äärimmäisen tärkeää. On erittäin noloa huomata suorituspaikalla, että kalja unohtui. Olut/kaljamerkeissä on reippaasti valinnanvaraa, joten siihen en puutu. Sen sijaan kaikenlaisiin oheiselintarvikkeisiin kannattaa panostaa. Pariisin-piiras, pienet makkarat ja letut ovat erinomaista pikkupurtavaa juomisen lomaan. Sen sijaan perinteisiä makkaroita ja muita kannattaa välttää. Saksalaisperäiset salamit ovat erinomainen valinta ja niitä suositaankin mm. Virossa, mutta Suomessa saatavuus on vähän niin ja näin. Muusta välineistöstä kannattaa huomioida, että ruoho on helposti märkää, likaista ja muutenkin joku on saattanut tyhjentää rakkoaan siihen. Mikä on erityinen riski Suomenlinnassa. Tämän takia kannattaakin ottaa mukaan muovipussi tai joku muu alunen, esimerkiksi sixpackin kuoret ovat aivan erinomainen valinta, ohessa saa myös kuusi pulloa olutta. Kaikki muu alkaa sitten mennä jo hienostelun ja ylivarautumisen piikkiin. Kannattaa muistaa, että kunnolliseen pussikaljasessioon liittyy tietynlainen karuuselementti, jota ei pidä turhalla hienostelulla pilata. 6 7

5 4. Itse suoritus Kun tarvikkeet on hankittu, paikka katsottu ja sää sovelias, on aika keskittyä itse suoritukseen. Oikeaoppisesti levitetään alunen ja sen jälkeen mahdolliset eväät laitetaan keskellä kaikkien saataville. Tokihan puistonpenkkiä voi käyttää, mutta se ei sovellu yhtä hyvin seurusteluun kuin ympyrässä istuminen. Tärkeää on myös rauhallinen rytmi sillä eihän kenelläkään mikään kiire ole. Pussikaljasession henkeen kun kuuluu tietynlainen raukeus ja ehdottomasti kiireettömyys. Kyseessä ei ole missään nimessä suoritus, vaan nautinto. Kirjallisuusseminaarissa Jari, Hannele ja Tommi 15.2 Järjestämämme kirjallisuusseminaari Kymenlaakso kirjallisena maaperänä oli menestys. Puhumassa olivat Tommi Parkko, Hannele Huovi ja Jari Järvelä. Kuulijakunta oli aktiivista ja kirjailijoiden esitykset ja keskustelut todella eläviä ja mukaansatempaavia. Tapahtumasta kirjoitettiin Uutisia maakunnan lehdissä. 5. Seura Pussikaljoittelussa on erittäin tärkeätä valita oikeanlaista seuraa. Turhat tiukkapipot ovat koko toimintaa vastaan ja liian rennot taas nappaavat kaljaa aivan liikaa. Tämän vuoksi parasta on ottaa mukaan välitöntä porukkaa, joka tuntee rajansa. Mikä kuulostaa aivan osakuntalaisilta eli kun kesällä on aikaa harrastetoimintaan, niin puhelin kouraan ja soittelemaan osakuntatovereille! Puistossa ta-va-taan! RIKU NEUVONEN Osakuntamme täytti täydet 70 vuotta ja tätä juhlittiin lähes 150:n hengen voimin Scandic Hotel Simonkentässä. Jatkoilla Hämäläis-Osakunnan tiloissa riitti menoa jotakuinkin sillikselle asti. Juhlaa kunnioitti vierailullaan muunmuassa kulttuuriministeri Kaarina Drumberg. Erityisen kiitoksen ansaitsee juhlissa esitetty kronikka, joka luotasi tällä kertaa tapahtumia viime vuosikymmeneltä asti ja villitsi katsojat hersyvällä huumorilla ja loistavilla musiikkisovituksillaan. Kouvolansanomat kirjoitti tapauksesta sunnuntainumeroonsa juhlien kosteutta ja vauhdikkuutta esitelleen jutun, mikä herätti ristiriitaisia tunteita osakuntalaisissa. Tasavuosijuhlien kunniaksi järjestettiin valokuvanäyttely yliopiston päärakennuksessa. Kuvat painottuivat viime vuosikymmenelle. Näyttely sai kiitosta kevyestä otteestaan. Kuvallisen todistusaineiston nojalla voinemmekin todetta ettei osakuntamme ainakaan liiallisesta jäykkyydestä kärsi. Liisankadun osakuntien yhteiset bileet keräsivät Hapaankolon täyteen 5.4. Teemana tällä kertaa oli 70-luku. Lahkeet ja kaulukset olivat leveitä ja juhlijoiden limbotaidoista otettiin mittaa Saturday Night Fever tunnelmissa. Herrapäivälliset keskittyivät Kymen Gorillojen mestaruusjuhlan ympärille Mitalit kaulassa kuunneltiin valmennusportaan kommentteja kauden ylä- ja alamäistä. Nälkäiset uroot saivat tukevaa murkinaa kuvun täytteekseen ja douppaus jatkui kauden päättymisestä huolimatta. Niinhän siinä sitten lopulta kävi että koko joukkue kärysi yllätystarkastuksessa. Jatkot vietettiin Osakuntalaisen Unionin risteilybileissä Hämäläis-Osakunnan tiloissa. Krapultaa paranneltiin seuraavana aamuna osakunnalla katsomalla kaikki Studio Julmahuvin jaksot läpi. Kulttuurisihteerimme Terhi A. on järjestänyt aktiivisesti kulttuuria osakuntalaisten arjen raatamisen virkistykseksi ihailtiin Giselle-balettia ja LKS:n Speksiä naureskeltiin puolestaan Lisää seuraa, sillä on luvassa Alastonkuvia KOM-teatterilla. Punasiivet pelasivat uhrautuvaisen sarjan, mutta tipahtivat jatkosta. LiO Unitedin pelit katkesivat myös jatkosta karsiutumiseen. Kevään myötä jalkapallo kausi on taas alkamassa joten kaivakaahan nappikset kaapista. Kymen Inttäjät ovat taas aktivoituneet ja puhuneet maailmaa paremmaksi. Puhuminen on myös tuottanut tulosta sillä tämän vuoden Debatti 9.4 koitui vihdoin KyO:n voitoksi. Tuomariston kanta oli yksimielinen, joskin Inspehtorimme pahoitteli jyrkkiä mielipiteitä. Mutta kyseessä olikin väittely eikä keskustelu, joten kaikki keinot vastustajan henkisen hyvinvoinnin ja järjenjuoksun tukahduttamiseksi olivat käytössä. Joukkueessa olivat Matti H., Jukka V. ja Laura L. Upseerimme vierailivat perinteikkäästi vuosijuhlien alla ensimmäisen inspehtorimme haudalla Herrapäivällisillä herrat saivat kuulla valmentajan kommentit menneeltä kaudelta HYY:n edarin vaalit ovat ensi syksynä. Osakunnan vaalipäälliköiksi ovat lupautuneet Mari Heikkilä ja Tarja Eerola. Vaalipäälliköitä koulutetaan parhaillaan pieni joukko osakuntalaisia osoitti lumisateessa mieltään Sailaksen raportissa kaavailuille 8 9

6 opintotuen muutoksille. Johtuiko vähäinen osallistuminen huonosta säästä vai opiskelukiireistä, ken tietää... Tulevia kokouksia Mitä puolestani päätetään Osakunnan toukokuun kokous on klo Tällä kertaa tutustumme ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ja tarkemmin sanozen Palvelualojen Ammattiliittoon (PAM) Osoite: Paasivuorenkatu 4-6. Ilmoittautumiset pyydetään Riku H.:lle joko sähköpostitse tai puhelimitse ( ) mennessä.tämä lähinnä sen vuoksi, että he osaavat varata meille jotain pikkuista tarjottavaa. Lisäksi kokouksen jälkeen on mahdollisuus saunomiseen hulppeissa penthouse-olosuhteissa. Hallituksen kevään viimeiset kokoukset: 6.5. ja klo Viimeinen kokous terassilla, jos sää sallii. Kaikki ovat tervetulleita! HANNA JUNTUNEN JUKKA VILLSTEDT Syksyllä on taas Ylioppilaskunnan edustajistovaalit. Joka toinen vuosi järjestettävissä vaaleissa lähes 1000 ehdokasta tavoittelee 60 edustajanpaikkaa. Kausi on kaksivuotinen ja kokouksia on n. neljä kertaa lukukaudessa. Nykyisessä edustajistossa istuvat seuraavat ryhmät: Ainejärjestöt, Osakunnat, Opiskelijademarit, Sitoutumaton Vasemmisto, HYYn Vihreät, Oikea edustajistoryhmä, Keskeiset, SNÄf:s (ruotsinkieliset osakunnat ja ainejärjestöt) ja HELP. Mistä HYYn edustajisto sitten päättää, kun edustajistossa istuu niin poliittisia ja ammatillisia järjestöjä kuin osakuntiakin? Miten edustajisto vaikuttaa ja mistä siellä keskustellaan? Vastaus löytyy arkistosta. Merkittävimpiä päätöksiä ovat ns. rutiinipäätökset. HYYn hallituksen valinta, HYYn talousarviosta ja lisätalousarviosta päättäminen sekä tilinpäätöksien vahvistaminen ovat tärkeitä mutteivat monestikaan kovin mielenkiintoisia muutamia alamomentteja lukuunottamatta. Hieman väriä toimintaan tuovat päätökset Ylioppilaslehden päätoimittajasta tai esim. HYYn liikuntastrategiasta. Mielenkiintoisimmalle ja kirjavimmalle alueelle päästään kun kaivetaan esiin edustajiston hyväksymiä ponsia. Tässä vuonna 2002 hyväksytyt ponnet. 1. Tämän ponnen hyväksyessään, edustajisto velvoittaa HYY:n hallituksen toimimaan niin, että jatkossa ylioppilaskunnan toimintakertomuksissa on mukana perusteellinen selvitys edustajiston toiminnasta toimintavuoden ajalta. 2. Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto velvoittaa HYYn hallituksen ottamaan kantaa palestiinalaisiin, erityisesti nuoriin ja opiskelijoihin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia vastaan. 3. Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto valtuuttaa hallituksen selvittämään lamppujen vaihdattamisesta koituvia kustannuksia suhteessa siitä koituviin säästöihin sähkölaskussa. Mahdollisia vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi energiaa säästävät loisteputkilamput, liikkeentunnistinvalot tai kellolla toimivat valot. Selvityksen tuloksien pohjalta tehdään päätös mahdollisista jatkotoimista. 4. Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto esittää, että HYY:n keskustoimistolla siirryttäisiin käyttämään reilun kaupan kahvia HYY:n järjestämissä tilaisuuksissa. 5. Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto velvoittaa vuoden 2003 hallituksen tarkastelemaan kriittisesti talousarvion kohdan toimistomenot, lehtitilaukset sisältämien lehtien tilaamisen tarpeellisuuden ylioppilaskunnan toiminnalle. Lisäksi velvoitetaan hallitus toimittamaan edustajistolle täydellinen lista ylioppilaskuntaan tilattavista lehdistä. 6. Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto velvoittaa hallituksen vähentämään lisenssimaksuja siirtymällä mahdollisuuksien mukaan käyttämään lisenssivapaita käyttöjärjestelmiä (esim. Linux) ja/tai ohjelmistoja (esim. OpenOffice). Hallitus velvoitetaan myös edistämään näitä mahdollisuuksia esim. palkatessaan ATK-tukihenkilöitä. 7. Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto velvoittaa ylioppilaskunnan hallituksen selvittämään edullisempaa vaihtoehtoa autonvuokrausyhtiöksi, josta järjestöt voivat HYY:n tukemana vuokrata pakettiauton/minibussin. Pienistä puroista... jne. Tärkeitä päätöksiä nuokin. HYY toimiikin hyvänä esimerkkinä muille yhteisöille ja yrityksille myös ruohonjuuritason toiminnallaan, eikä ilman monipuolista edustajistoa näin olisi. Jos hyvin käy, edustaja pääsee HYYn hallitukseen, joka hyväksyy HYYn nimissä annettavat lausunnot ja kannanotot. Kokoustamaan pääsee noin puolensataa kertaa vuoden aikana. Lausuntojen ja kannanottojen aihepiireinä vuonna 2002 olivat mm. lausunto Suomen virtuaaliyliopiston strategialuonnoksesta, kannanotto ammattikorkeakoululakiehdotukseen ja lausunto Vakaat vuokramarkkinat -työryhmän mietinnöstä. Myös maahanmuuttopolitiikasta, joukkoliikenteestä ja opintorakenteesta pääsi sorvaamaan lausuntoa. HYYn edustajisto ja etenkin hallitus ovat siis erinomaisia paikkoja kasvaa joka alan ammattilaiseksi (mikäli oma koulutuksesi ei tätä mahdollisuutta tarjoa). Ei mikään ihme, että useilta nykyisestä valtiojohdosta löytyy HYY-tausta. Ei muuta kuin numero rintaan ja listoille. ANTTI RAAPPANA 10 11

7 Puhiksen puhinaa Taas se hujahti. Ikään kuin tiedostamatta huomaan lukukauden kääntyvän, toisin kuin tenttikirjani sivut, loppuaan kohti. Missä ovatkaan helmikuun pirteät pakkasaamut ja kirkkaat tähtiset illat? Minne katosivat ne maaliskuun päivät, jolloin minun graduani piti kirjoittaa? Aika edellisen Kypsän ja tämän välillä on ollut toimintaa pullollaan. Kuten edellisen kerran toivoinkin, ei vuosijuhlamme jäänyt hiljaiseksi tai kuivaksi. Tosin yksikään opiskelija, seniori tai professori ei sammunut pöytään, kuten maakunnan lehdessä hivenen virheellisesti väitettiin. Juhlissa juotiin ja laulettiin aitoon kymäläiseen henkeen. Toiminta on ollut moninaista. Kymen inttäjät ovat kokoontuneet melkein yhtä ahkerasti kuin osakunnan hallitus, kulttuuririentoihin on riittänyt osallistujia ja menestyksestä (tai oikeastaan sen puutteesta) huolimatta olemme jaksaneet urheilla esimerkiksi PuSin väreissä. Pitkä tauon jälkeen osakunnan joukkue voitti perinteisen Liisankadun Debatin puhtaalla suorituksella. Suurimpaan osaan edellä mainittuja olen osallistunut. Arvaan, mitä ajattelette(ja mitä äitini sanoisi). Olet taas luuhannut osakunnalla. Miten luvut edistyvät vai edistyvätkö ollenkaan? Ei, kysymys ei ole osakuntatoimintaan käytetyn ajan ottamisesta pois opinnoista. Myönnän toki, että olisin ehtinyt tehdä paljon enemmän juhlimisen, urheilemisen, debatoinnin ja kaiken muun lisäksi. Graduni voisi lähennellä jo sivua 50 ja tenttikirjoista olisin jo toisen lukenut. Miksen siis ole tuota kaikkea tehnyt? Tunnustan. Luonnoltani olen hivenen laiska sekä mukavuudenhaluinen, joten kaikki ylimääräinen vaatii virikkeen toisinaan ruusuja, toisinaan risuja. Osakunta tarjoaa sopivaa vastapainoa niin arjen kuin opiskelun maailmalle. Mukavat ihmiset, välitön tunnelma ja viihdyttävä toiminta, jota tekemällä nauttii parhaiten osakunnasta, vievät mukanaan. Opiskelu on sopivan kausittaista (historian laitoksella), jolloin aikaa jää myös harrasteille, jos vain viitsii samalla huolehtia opinnoistaankin. Minulla on ollut vapaus päättää ajankäytöstäni ja samalla minulla on vastuu itselleni suoritettavista opinnoista. Kenties osakuntamme pitäisi olla onnellinen. Omistamatta asuntoja, omaa taloa ja suunnatonta omaisuutta meillä riittää aikaa ja innostusta niin osakuntatoimintaan kuin opintoihinkin. Vaikka en verrattuna aikaisempiin puheenjohtajiin pidä itseäni ihan yhtä toimeliaana, olen tyytyväinen osaani. Monissa osakunnissa puheenjohtajuus, toiminnanohjaajuus tai muu vastaava virka merkitsisi välivuotta opinnoissa ja voisi polttaa ihmisen innostuksen osakuntaan loppuun. Meillä ei! Pienuudessa on etunsa. Vuosijuhlaa edeltävänä lauantaina kirjallisuusseminaarissa kymenlaaksolaiset kirjailijat ilmensivät osuvasti maakunnan olemusta teesillään liikkeestä - virrasta. Osana kymenlaaksolaisuutta on siirtyminen. Osa teistä abeista siirtyy opiskelemaan myös tänne Helsinkiin. Muutto merkinnee suurta askelta elämässänne: oma asunto, menot ja tulot merkitsevät vastuuta. Samoin suhde maakuntaan määrittyy uudelleen. Osa katkoo siteitään päästyään avaraan maailmaan ja osa pyrkii säilyttämään siteensä. Silti kaikilla on oma erityinen suhteensa Kymenlaaksoon kuten myös nykyisillä osakuntalaisilla. Toivottavasti tapaan useita teistä syksyllä niin kampuksilla kuin osakunnalla. Vaikka kevät on kohta ovella ja sitten kesä, ei osakunta hiljene. KaisLa potkii palloa ja osakunnan joukkueet osallistuvat niin Venlojen kuin Jukolan viestiin. Kesäretki kohdistuu tänä vuonna Pyhtäälle, mitä maltan tuskin enää odottaa! Kevään abeille toivotan onnea pääsykokeisiin sekä hauskoja lakkiaisia! Osakuntalaisille toivottelen mukavaa kevään jatkoa. Vappu on jo ovella ja viimeiset tentit toivottavasti jaksatte lukea. Tavataan viimeistään kesäretkellä! MATTI HANNIKAINEN 12 13

8 Debatti-voitto! Kansakunnan urheilullista keväthuumaa juhlittiin myös osakuntatiloissa tosin hivenen hiettömimmässä lajissa keskiviikkona 9.4., jolloin ratkaistiin LiO:n Debatti-mestaruus vuodelle Tilastot eivät luvanneet hyvää KyO:n joukkueelle viimeksi KyO oli voittanut vuonna Siitä huolimatta manageri Antti Raappana, Kymen Inttäjien vuoden motorhead, oli koonnut teräväkielisen joukkueen mittelöön Liisankadun herruudesta. Joukkueeseen kuuluivat Laura Laine, suloinen myrkyttäjä; Jukka Vilkstedt, tekninen asiantuntija, sekä Matti Hannikainen, humaani huijari. Uutuutena debatissa esiteltiin niin sekuntikello kuin myös uusi puheenvuorojärjestelmä, mitkä osoittautuivatkin toimivaksi kokonaisuudeksi. Debatti alkoi wiipurilaisten ja karjalaisten taistolla länsimetrosta. Yleisö, jota oli tullut paikalle kiitettävästi, ei vielä lämmennyt eivätkä joukkueet oikein erottuneet toisistaan populistisilla kommenteillaan. KyO:n ja WiO:n väittely politiikan julkkisehdokkaiden tarpeellisuudesta herätti niin joukkueet kuin kuulijat. Lievästä alkujännityksestä toipuneina ei trio Laine-Vilkstedt-Hannikainen antanut juurikaan mahdollisuuksia vastustajalleen. Joukkue osoitti hyvää yhteishenkeä sekä sopivaa poliittista viisautta kommenteissaan. Erityisen lisän joukkueelle toi Lauran tekniikka ottaa tauko ja iskeä napakasti wiolaisen argumentin onttoon kuoreen. Niin, etkö kuule, kun yleisökin nauraa kommentillesi. Yleisön joukossa povattiinkin kutsua Benin talliin ensi kaudeksi. Loppupuheenvuorojen jälkeen joukkueet saivat pari minuuttia erätaukoa koota ajatuksensa seuraavaan koitokseen KyO vs. KO aiheenaan taide- ja taitoaineiden tuntivähennysten tarpeellisuus peruskouluissa matemaattisten aineiden ja yhteiskuntaopin tieltä. KyO:n materiaalin leveys ilmeni jo koitoksen alusta alkaen. Väitteet tukivat toisiaan eikä välillä äimistyneitä karjalaisia enää päästetty niskan päälle. Ylioppilas Laine jatkoi hyväksi havaittua taktiikkaansa, johon myös muut trion jäsenet turvautuivat. KyO pysyi myös tiukasti peruskoulupohjalla eikä lähtenyt mukaan karjalaisten surullisiin kokemuksiin jatko-opinnoistaan. Vilkstedtin kommentit painoivat asiantuntevuudellaan karjalaisten purren pahasti karikolle, mistä vastapuolen virkaveli ei sitä enää korjannut. Loppupuheenvuorojen jälkeen yleisön kannustus siivitti joukkueet keskiviikkokahville odottamaan arvovaltaisen inspehtoraadin päätöstä. KyO:n tukijoukot epäilivät jo aikaisempien vuosien tuomaripelin toistuvan, mutta turhaan! Ensimmäisen väittelyn päätyttyä WiO:lle äänin 2-1, KyO vei omansa puhtaasti 3-0, 3-0 ja koko Debatin 6-2-1! Niin KyO:n joukkue kuin kannattajatkin puhkesivat riemuun Pojan päästessä vihdoin kotiin. Inspehtoraadin mielestä välillä turhan kovaakin väitelleen KyO:n valtteina olivat tasaisuus sekä asiassa pysymisen jalo taito. Juhlahumun laantuessa joukkue siirtyi faneineen Kolmeen Liisaan juhlimaan menestystään. MATTI HANNIKAINEN Kesä tulee. Sen voi toki viettää terassilla. Sen voi toki viettää mökkirannassa grillaten. Joillakin vähemmistöillä (kuten opiskelijat) se saattaa mennä rattoisasti töitä tehden. Mutta joilekin tarjoutuu toisinaan tilaisuus pakata reppu ja suunnata kohti maailmaa. Minulle kävi niin viime kesänä. Taito, tahto ja auttavat välineet Reilaaminen pyöri ties kuinka monta vuotta mielessä ennen kuin sitten syksyllä 2001 joku sunnuntai-ilta kavereiden kanssa Kouvolasta pääkaupunkiseudulle päin körötellessä lyötiin takapenkillä kättä päälle että ens kesänä muuten sit lähtään. Kait tuommoisia puheita oli ollut ties kuinka monta kertaa aiemminkin, mutta tällä kertaa olin tosissani. Kävin koulun ohella töissä joten talouspuoli näytti olevan kunnossa, eikä kuukauden loman saaminen ollut ongelma kun oli jo tuttu työnantaja. Mukaan lupautunut kaverikin oli varoissaan, joten siitä se ei olisi kiinni. Kypsyttelyä Talven mittaan tunne reisun toteutumisesta kasvoi ja vahvistui. Äiti jaksoi kysellä että onhan se kaveri nyt sitten varmasti lähdössä mukaan. Eikä suotta, sillä lopulta kävikin niin että tämä sai töitä koulun laboratoriosta ja pääsi samalla eroon monivuotisesta työrupeamastaan Suomen Kotijäätelö oy:n palveluksessa. Yllättäen kuukauden loma ei sitten uudessa työpaikassa onnistunutkaan, joten reilille oli jätettävä hyvästit. Kuulemma yks reili sinne tai tänne, kunhan ei enää tartte soitella sitä kelloa. Olin hiljaa mielessäni valmistautunut tähän, joten en juuri miettinyt olisinko lähdössä yksin vai enkö olisi. Äitikin selvisi uutisesta tuskin huomattavalla sydämen seisauksella. Olen sen sortin oman polun tallaja, että aavistelin jutun kääntyneen parhain päin. Yhdessä kulkeminen on Kiskot vie kuitenkin aina kompromissi. H-hetken lähestyessä into kasvoi entisestään. Isän jutut nuoruuden moottoripyörä- ja junareisuista euroopan halki olivat elävänä mielessä. Työkaveri näytti matkakertomuksiaan Skotlannin retkiltään ja antoi tiukkoja neuvoja matkamiehen evääksi. Selailin VR:n sivuilta foorumeja ja kyselin josko joku olisi menossa samaan suuntaan. Ainoa suunnitelmani oli mennä Englantiin Southamptoniin, koska pikkuserkkuni Australiasta on miehensä kanssa siellä parin vuoden mittaisella excursiolla. Loppujen lopuksi keksivät että menemme porukalla Silverstoneen katsomaan formulakisoja. Tästä johtuen minulla oli vajaa viikko aikaa päästä Englantiin asti, joten vähän kiirus tuli. Valmisteluja Ymmärsin että jonkinlainen Euroopan opaskirja olisi näppärä apu hostelleja etsiskellessä ja muutenkin kulkua suunnitellessa. Päädyin Let s Go:n Western Europe -opukseen. Hostelling Internationalin jäsenmaksun kävin maksamassa. Samalla tulin ostaneeksi kirjan, jossa listataan kaikki kyseisen organisaation hostellit maailman laajuisesti. Opuksessa tuntui kuitenkin olevan liian paljon turhaa ja pinnallista tietoa, joten jätin sen lopulta kotiin. Myöhemmin kuulin erään kanssamatkaajani ottaneen valokopion tärkeimmistä sivuista, mutta enpä tullut moista ajatelleeksi. Varsinaiseen reililippuun otin suosiolla kaikki vyöhykkeet. En kestänyt ajatusta että joutuisin jossain vaiheessa reisua toteamaan että tuonne te

9 Pakkauskaaos kis mieli mutta lippu ei kanna. Reittisuunnitelmia kun ei juuri ollut, enkä semmoisia halunnut tehdä. Lippua ostaessa varasin samalla yöjunan ja pakolliset paikkaliput Amsterdamiin asti. Muistaakseni yöjunan saaminen oli hilkulla vaikka olin viikkoa ennen lähtöä liikkeellä. Vaikka vaateostokset ovat aina suurta Tuli semmoinen tunne tuskaa, selviydyin näistä yllättävän kivuttomasti. Olihan touhulla selkeä tarkoituis tään jos pitää suunnitella että eihän tästä tule mi- ja päämäärä, toisin kuin yleensä... reisua viikoksi eteenpäin. Onneksi huoli osoittautui loppujen lopuksi turhaksi. Johtuen kenties siitä että en juuri käyttänyt yöjunia toisin kuin varmaan monet muut reppulaiset. Päätin ottaa mukaani melkein tuliterän järjestelmäkamerani. Tuota päätöstä mietin jonkun aikaa, kun siis toisaalta tarkotus oli pakata mahdollisimman kevyesti ja olla mahdollisimman huoleton, eli ei mitään arvokasta mukaan, mutta toisaalta kuvaaminen oli ja on jonkinmoinen intohimo ja nautinto se on vasta kunnollisella kameralla. Mukaan varasin diafilmiä runsaat kymmenen rullaa. Aparaattia varten kävin sitten tekemässä kotivakuutus sopimuksen, joka kattaa sopivasti tuonkin hintaluokan matkatavarat. En nyt sitten muista tuliko kotivakuutus/matkavakuutus paketti halvemmaksi kuin pelkkä matkavakuutus, mutta kaikkihan sen tietävät ettei vakuutusmyyjien puheille pidä mennä kysymään mitä tarvitsee. No juu ihan mukava ja asiantunteva täti se oli. Rahan käsittelystä kävin kyselemässä pankista ja virkailija oli omien kokemustensa mukaan pärjännyt Visa Electronilla Euroopassa hyvin. Niinpä jätin Visat ja matkashekit pois suunnitelmista. Pakkaamisesta minulla oli unelma että saisin kaiken mahtumaan johonkin pieneen koulureppuun. Mutta pakko se sitten oli lopulta rinkkaan tyytyä. Toisin kuin yleensä, en miettinyt mitä ihmettä vielä voisin tarvita vaan mietin mitä vielä voisin jättää pois. Tiedustelujeni perusteella arvelin että suurimmassa osassa majataloja en tarvitsisi minkäänlaista yöpymisvälinettä. Makuupussin suljin heti pois. Jonkin aikaa pähkäilin lakanan kanssa, mutta totesin että sen voisi tarvittaessa ostaa tien päältä. Tässä osuin naulankantaan. Jos oikein muistan niin vasta viimeinen hostelli Kööpenhaminassa veloitti erikseen lakanoista, eikä sekään tietty montaa euroa ollut. Ostin reissua verten erikseen pienen repun päiväretkiä ja lähinnä kameraa varten. Tarvitsin myös sandaalien lisäksi jalkineet jostakin lenkkareiden ja vaelluskenkien välimaastosta sekä kevyen tuulta pitävän pusakan, joka ei veisi tilaa repussa. Vaikka vaateostokset ovat aina suurta tuskaa, selviydyin näistä yllättävän kivuttomasti. Olihan touhulla selkeä tarkoituis ja päämäärä, toisin kuin yleensä... Laskin selviäväni viidellä alusvaatekerralla ja parilla kolmella pesukerralla. Duunikaveri neuvoi että pesuaine kannattaa pakata hyvin eikä sitä kannata ottaa kuin juuri tarpeeseen. Se kun tuppaa tartuttamaan hajuaan kaikkialle. Siinä sitten toinen keksi ehdottaa semmoisia pesutabletteja, ja niinpä päädyin hommaamaan paketillisen moisia markkinamiesten älynväläyksiä. Aina sitä tuleekin ihmeteltyä mihin niitä kaikkia helmiä ja kuulia ja tabletteja ja nesteitä yms. pesupulverin olomuotoja tarvitaan. Tämä valotti osaksi tuota mysteeriä. Tosin en tainnut yhtään noista tableteista lopulta käyttää. Pesutuvissa kun tuntui olevan pulverit omasta takaa. Sateeseen en varannut viittoja enkä takkeja vaan yksinkertaisesti teleskooppivarrellisen sateenvarjon, joka mahtui näppärästi rinkan sivutaskuun ja oli siellä aina käyttövalmiina kuin asevyöllä konsanaan. Valinta osui jälleen nappiinsa ja varjon alta oli mukava katsella kun jotkut kolleegat kaivelivat sadeviittoja rinkastaan kuuron yllättäessä. Ja kuuroja ja sadettahan sinä kesänä riitti, vaan ei Suomessa. Passeja ja rahaa varten minulla oli rahavyö ja kaulapussi. Vyö osoittautui melkoisen hikiseksi ja hankalaksi ja se taisi jäädä pois käytöstä Englantiin päästyäni. Kohti tuntematonta Muistan elävästi sen tunteen kun lopulta lähdin kotoa rinkkoineni kävellen bussipysäkille päin. Aurinnko paistoi ja rinnassa oli kevyt riemun sekainen vapauden tunne. Minua oli opastettu että paniikki iskee siinä kun ruotsinlaivalla rupeaa pikkuhiljaa ymmärtämään että nyt se on menoa. Enpä oikeen moista osannut kokea missään vaiheessa. JUKKA VILLSTEDT 16 17

10 ABILIITE Miksi isona? Pääkirjoitus Elämän paras aika Hiljattain edesmennyt kansanperinteentutkija Leea Virtanen ehdotti taannoin puolileikillisesti karjalaisen itkuvirsiperinteen elvyttämistä. Karjalan itkuja laulettiin elämän taitekohdissa, syntymän, avioitumisen ja kuoleman hetkillä. Itkun säkein voitiin kertoa tunteista, joiden tulkiksi normaalikieli ei taipunut: aikana, jona synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei puhuttu mitään, nuoret äidit tuutivat lapsia Tuonelaan. Itkuvirsiperinteen tehtävänä oli myös valmentaa uuden elämänvaiheen myötänsä tuomiin vastoinkäymisiin ja voittamaan ne: häitään tanssivalle morsiamelle laulettiin, kuinka tämä joutuu miehen matkassa myös vieraalle maalle, uuden naisverkoston alimmaksi. Virtanen arveli itkuvirsitraditiolle olevan tilausta myös modernissa maailmassa: vastalakitetulle ylioppilaalle voitaisiin siten hänen mukaansa laulaa yksinäisistä illoista vieraassa kaupungissa, opintojen etenemisen vaikeudesta ja ylivoimaisilta tuntuvista tenttiputkista. Edeltäjiensä tapaan myös uusiokäytettävät itkuvirret paitsi varoittaisivat vastoinkäymisistä, myös vihjaisivat niiden olevan osa uutta elämänvaihetta muutkin ovat ne kokeneet ja niistä selviytyneet. Harvaa elämänvaihetta lienee ladattu niin sitkein uskomuksin kuin elämän parhaaksi ajaksi tituleerattuja opiskeluvuosia. Juhlapuheet ja muistelukerronta kuvaavat opiskeluaikaa tasaiseksi soljunnaksi vapusta ja karnevaalista toiseen, tauottomaksi luovan huolettomuuden kaudeksi. Toisenlaisia kliseitä edustavat pelottelukertomukset, joita useimmat yliopisto-opintoja suunnittelleet lienevät niin ikään kuulleen: yliopistoon pääsy ensimmäisellä kertaa on liki mahdotonta mutta välivuoden viettokin on virhe, opiskeluaika merkitsee katkeamatonta pänttäystä yömyöhään, ja valmistuukohan siitä kunnon ammattiinkaan. Onneksi kaikki kliseet eivät ole totta. Vaikkei ylioppilaita vastedeskään kukitettaisi itkuvirsien saattelemina, olisin itse toivonut kuulleeni jo etukäteen tarinan ylioppilaasta, joka samoilee ensimmäiset vuodet yliopiston käytäviä paremman pääaineen toivossa, kaipaa suurelta ja sekaiselta tuntuvassa Helsingissä lukioaikojaan ja joutuu opintojen edettyä tasapainottelemaan opiskelun ja työelämän välimaastossa. Olisi ollut lohdullista kuulla, kuinka tämä itse asiassa melko tavallinen tarina useimmiten päättyy onnellisesti: huomasinhan itsekin, että opiskeluaika on sentään aika ihanaa elämää, eikä valmistuminenkaan loputtomiin häämötä vuodessa X. Ja Helsinkiin voisi vaikkapa jäädä opintojen päätyttyäkin. Tältä sivulta alkavaan Kypsän abiliitteeseen on koottu sellaisia opiskelija- ja osakuntaelämää käsitteleviä juttuja, joiden me kirjoittajat olemme arvelleet Kymenlaakson tulevia ylioppilaita kiinnostavan. Liite on myös tervetulotoivotus Helsinkiin ja Kymenlaakson osakuntaan, joissa elämän parasta aikaa voi varmasti viettää sen ensi päivistä alkaen. Aurinkoista kevättä ja paljon onnea tuleville ylioppilaille! SILJA KÖNÖNEN KyO:n koulutussihteeri Kun koulu loppuu, pitäisi päättää, mitä sitten. Päätös on useimmille vaikea. Sitä väistellään ja lykätään, ja monet harrastavat välivuosia ja muita tilapäisprojekteja. Olisi keksittävä, millä alalla viihdyn ja pärjään siinä määrin, että siitä leipä irtoaa. Minne kykyni ja taipumukseni viittaavat? Suomen maineikkain matemaatikko ja aikansa johtava tiedejulkkis Rolf Nevanlinna oli sitä mieltä, että lahjakkuus on sama asia kuin kyky kiinnostua. Jos nimittäin on johonkin asiaan voimallisesti kiinnostunut, silloin siihen jaksaa paneutua vaivojaan säästämättä. Kuin huomaamatta tulee omaksuneeksi niin erinomaiset tiedot ja taidot, että se on suorastaan lahjakkuutta. Tämän näkemyksen mukaan lahjakkuuskin on työvoitto. Mistä se kiinnostus sitten syntyy? Sekin on työvoitto: mitä enemmän johonkin aiheeseen perehtyy ja mitä enemmän siitä tietää, sitä kiinnostavammalta ja hauskemmalta tuntuu oppia ja keksiä lisää. Syntyy itseään ruokkiva kierre, öljyt liekkeihin! On siis vain tartuttava toimeen ja muistettava, että jos johonkin tartut, siihen pitää sitten panostaa kunnolla. Toki on myönnettävä, että pettymyksiä voi tulla vaikka kuinka yrittää. Silloin on uuden harkinnan paikka. Opiskelu kannattaa. Hyvä koulutus on paras vakuutus monenlaisia vaivoja kuten työttvmyyttä vastaan. Tosin nykyään ei ole selvää, että aina saa koulutusta vastaavaa työtä, ja palkkakin voi tuntua väärin mitoitetulta opintojen pituuteen nähden. Silti vain opiskelu ja siihen liittyvä muu kouliintuminen antaa valmiudet osallistua yhä monimutkaisemmaksi kehittyvän yhteiskunnan tarjoamiin loputtomiin mahdollisuuksiin - eikä vain passiivisesti osallistua vaan myös itse aktiivisesti vaikuttaa. Suomi on menestynyt, koska täällä on ollut luja luottamus siihen, että opin sauna on edelleenkin autuas. Pääkaupunkiseudulla on lukuisasti mainioita ja maineikkaitakin opinahjoja, jotka odottavat uutta ylioppilasvuosikertaa. Helsingin yliopisto on näistä suurin ja monipuolisin. Tuoreen tiedon mukaan se on myös kaunein: Euroopan yliopistojen vertailussa Helsingin yliopisto sijoittui kirkkaasti kymmenen parhaan tutkimusyliopiston joukkoon ohittaen esimerkiksi kaikki saksalaiset, ranskalaiset ja muut pohjoismaiset yliopistot. Maailmanluokan laatua on siis tarjolla lähellä ja edullisesti. Yliopiston luonteeseen kuuluu, että opiskelijalla on vastuu opintojen sujumisesta. Näin on tietysti kaikissa kouluissa, mutta vastuullisuus korostuu erityisesti yliopistossa. Yksin ei vastuuta kuitenkaan tarvitse kantaa. Erilaista neuvontaa ja tuutorointia on runsaasti tarjolla. Ja vastuullisuuden vastapainona yliopistoon kuuluu yhtä oleellisena akateeminen vapaus: yliopisto-opiskelijalla on yleensä huomattavia vapauksia valita mitä ja mihin tahtiin opiskelee. Vapauden nauttimisessa on kuitenkin kohtuus paikallaan. Opintojen lopputulos on paras, jos ainakin alkuvuodet opiskelee varsin tiiviisti ja välttää esimerkiksi työssäkäymistä opintojen ohella. Toisaalta ei ole toivottavaa sekään, että opiskelu 18 19

11 on pelkästään kurssien ja opintoviikkojen keräämistä. Tuloksena saattaa olla fakki-idiootti, joka ei löydä paikkaansa yhteiskunnassa. Akateemisen opiskelun tavoitteena on hankkia monipuolinen sivistys, jonka perustava merkitys nyt Euroopan yhdentyessä on jälleen tullut ilmeiseksi. Sivistys ei kartu vain luennoilla vaan aikaa on syytä varata muihinkin aktiviteetteihin. Tätä varten yliopiston liepeillä toimii mahtava joukko erilaisia opiskelijajärjestöjä, joissa opiskelijan sopii parantaa maailmaa, harrastaa erilaisia junailuja ja verkostoitua. Samalla kehittyvät sosiaaliset taidot ja oppii ehkä tapakulttuuriakin. Parhaan akateemisen perinteen mukaista on osallistua osakuntatoimintaan. Osakunta tarjoaa monipuolisen ympäristön toimia sekä perinteeseen tukeutuen että myös sen kyseenalaistaen, usein kevyesti ja joskus vakavasti, mutta aina sentään sivistyneesti. Tämä onkin osakuntatoiminnan ydin: opit vaihtuvat mutta sivistys jää. ESKO UKKONEN KyO:n inspehtori Fuksin vuosi osakunnassa "Minkähänlainen se osakunta oikein on? Entä ihmiset? Pääseeköhän sen toimintaan helposti mukaan?" Nämä ja monet muut kysymykset pyörivät mielessäni, kun viime syyskuussa suunnistin uteliaana kartta kädessä kohti Liisankatua. Lämpimän vastaanoton jälkeen kirjoittauduin osakunnan matrikkeliin, sain kierroksen osakuntatiloissa ja lapun käteen tulevista tapahtumista. Ensi tutustumisen jälkeen jättäessäni osulan taakseni olin varma siitä, että tänne tulisin vielä toistekin. Nyt jälkeenpäin sitä ihmettelee, miten itsestään ja helposti osakunnan toimintaan pääsikään mukaan. Kaikki ihmiset osakunnalla ovat olleet ystävällisiä heti alusta alkaen, ja luonnollisesti, mitä enemmän on osallistunut eri tapahtumiin, sitä tutummiksi toiset ovat käyneet. Itse osallistuin heti syksyllä mm. fuksiiltaan, eduskuntavierailuun ja tv-ohjelmien nauhoituksiin. Pikkujouluja järjestäessä myös toiset fuksit tulivat tutuiksi. Saatuani ulkoasiainsihteerin viran muodossa vastuuta yhteisten asioiden hoidossa, tuli vielä entisestään varmempi olo siitä, että minut oli hyväksytty yhdeksi osakuntalaisista. Osakuntatoiminta on mitä mainioin vastapaino usein stressaavalle opiskelulle. Mielestäni myös värikkäämpi ja monipuolisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi ainejärjestöni toiminta. Osakuntatoimintaan ei ole pääsyvaatimuksia, olet tervetullut juuri sellaisena kuin olet, sillä Kymenlaakson osakunta tarvitsee juuri sinua! Osakuntaanhan kuuluu paljon erilaisia ihmisiä, mutta yhteishengen, joka porukasta säteilee voi aistia aina siellä missä osakuntalaisia vain on koolla. Näitä yhteisiä hetkiä en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Suosittelen lämpimästi! MARJUKKA KYLMÄLÄ Mitä osakunassa oikeastaan tapahtuukaan Kun tulin osakuntaan viime syksynä, en tiennyt paljoakaan osakuntatoiminnasta. Kymenlaakson osakunnasta tiesin vain, että sellainen ylipäänsä on olemassa, ja että siellä on Kymenlaakson alueelta kotoisin olevia opiskelijoita. (Tämä ei ollut oikeastaan kovinkaan vaikeaa päätellä.) Mutta se, mitä osakunnassa tehdään ja miksi siihen kannattaisi kuulua, oli jäänyt minulle vähän hämäräksi. Tässä siis teille, tulevat fuksit, osakunnan toiminta tiiviissä muodossa. Viikoittaisiin tapahtumiin lukukausien aikana kuuluvat keskiviikkokahvit keskiviikkoisin ja itsepalvelukahvitus sunnuntaisin, lauantaisin pelataan sählyä. Joka kuukausi on osakunnan kokous. Osakunnassa on myös päivystys viikoittain tiistaista perjantaihin kello Viikkotoiminnan lisäksi lähes joka kuukaudella on omat tapahtumansa. Tammikuussa järjestetään abi-infokiertue maakunnan lukioihin ja vietetään virkailijanvaihtokaronkkaa. Helmikuussa on osakunnan vuosijuhla, jota vietetään perinteisin akateemisin juhlamenoihin. Maaliskuussa osakuntamme osallistuu akateemisen kyykän MMkilpailuihin. Toukokuussa juhlitaan tietenkin vapun merkeissä ja kevään viimeinen osakunnan kokous järjestetään johonkin yritykseen tehtävän vierailun yhteydessä. Kesällä järjestetään retki johonkin maakunnan kuntaan; tänä kesänä lähdemme Pyhtäälle. Syyskuussa on syyskauden avajaiset ja fuksit toivotetaan tervetulleiksi osakuntaan. Syyskuussa osakunnalla onkin fuksipäivystys ja fuksi-ilta, jossa fukseille kerrotaan osakunnan toiminnasta. Lokakuussa on fuksiaisten vuoro. Loka- tai marraskuussa vietetään osakunnan kakkosjuhlaa, Rajanylitystä, vaihtuvan teeman mukaisesti. Joulukuussa fuksit pääsevät järjestämään pikkujoulut ja itsenäisyyspäivänä on juhlatilaisuus, jossa fuksit saavat osakuntanauhansa. Joulukuun osakunnan kokouksessa valitaan virkailijat seuraavalle vuodelle. Lisäksi osakunnan miehet ja naiset järjestävät kerran vuodessa toisilleen juhlat, böunarit ja herrapäivälliset. Osakunnan mukana pääsee myös tutustumaan erilaisiin teatterinäytöksiin ja näyttelyihin hyvässä seurassa. Käymme myös studioyleisönä tv-ohjelmissa. Tässä siis oli osakunnan toiminta hyvin tiiviisti. Toivottavasti tämä selvensi teille edes vähän sitä, miksi ainakin minä olen todella tyytyväinen siihen, että viitsin lähteä eräänä sateisena syyskuun päivänä viime vuonna Liisankadulle päin. Ja vaikka ei olisi selventänytkään, niin jos olette ensi syksynä opiskelemassa Helsingissä suunnalla, kannattaa tulla käymään osakunnalla ja ottaa itse selvää tietenkin meidän vanhempien osakuntalaisten avustuksella. KAISA-MARIA SUIKKANEN 20 21

12 Osakuntaelämän Sanasto Aamusauna AKS ISOT B14 B52 Bile Böunarit Ciivis Debatti Emäntä Etko Fuksi Gines Guinnes Hallitus HKL Isäntä Inspehtori Jäsen Kansalaiset Kesäretki KO KyKy Kypsä KÄ Rajiksen ja vuosijuhlan perinne, toteutetaan jatkojen päätteeksi ja aamun alkajaisiksi ennen sillistä. Akateeminen Kiuas-Seura, kokoontuu osakunnan saunatiloissa. miehet saunomassa ja maistelemassa erilaisia makkaroita. Joskus kirotultakin tuntuva kirjainyhdistelmä, jonka sisältö selviää kyllä pian. Lämmittävä drinkki, tarpeen kylminä iltoina. Engl.: 1) Sappi. 2) Kiukku. Suom. slangitermi: Juhla, Bailu, Kekkeri, Kemu Daamipäivälliset, osakunnan miesväki järjestää juhlat osakunnan kaunottarille. Naiset taasen järjestävät herrapäivälliset. n:n vuoden osakuntalainen Liisankatulaisten vuosittainen kiihkeä väittelykilpailu Osakunnan toimihenkilö. Sukupuolisitoutumaton ilmaisu, jolla tarkoitetaan sitä, joka taikoo halvoista raaka-aineista gourmet- aterioita osakuntalaisille. Vähän niin kuin jatko, mutta ennen. Ensimmäisen vuoden tieteenharjoittaja tai osakuntalainen. Siis sinäkin. Saksan kielen sanasta fuchsen, kiusata. Tuntematon käsite osakunnassa Ei tuntematon käsite osakunnassa. Valmistelee kokouksissaan osakunnan tärkeitä päätöksiä. Helsingin kaupungin liikennelaitos. Busseja, ratikoita, tarkastajia ja metro. Myös sukupuolisitoutumaton osakunnan toimihenkilö. Vähän niin kuin Gary Grandy, kaikkien janoisten ystävä. Henkinen isämme, osakunnan toiminnan tarkkailija. Kymenlaaksosta oleva HY:n professori. Osakunnan jäsenmaksun, 12e, maksanut yliopiston, TKK:n tai kauppakorkeakoulun opiskelija (myös ammattikorkeakoululaiset). Osakunnan virein ja testosteronia tihkuva poliittisesti sitoutumaton ryhmittymä. Omat nettisivut osoitteessa: Viikonloppu jossain kesäisessä kunnassa, aika kuluu hyvässä seurassa saunoen, pelaillen ja kesän antimista nauttien. Karjalainen osakunta. Osakunnan menestyksekäs koripallojoukkue, useita yliopistosarjan mestaruuksia. Osakunnan oma äänenkannattaja. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa ilahduttamaan osakuntalaisten arkea. Käsittelee mitä milloinkin. Känniääliö. Tuntee myös nimen äänekkäämpi osakuntalainen. LiO Maakunta Maili Naapurit NärViBo Osakunta PuSi Q Rajis Liisankadun osakunnat: KyO, WiO, KO. Rauhaisaa rinnakkaiseloa yhteisissä tiloissa, Liisankatu 17 B 13. Provinssi. Kymenlaakso, kiva käydä muutenkin kuin rahapulassa. 1) 1609 metriä. 2) Sähköposti. Osakunnan tärkein kommunikointi- ja ilmoituskanava. WiO, KO ja vapaamuurarit. Legendaarinen kämppisyhdistelmä. Perustettu keskiajalla hautaamaan köyhät opiskelijat... PunaSiivet. Osakunnan oma sählyjoukkue, joka tahkoaa Yliopiston sählysarjoja vaihtelevalla menestyksellä ja varustuksella. PuSi, PuSi, PuSi, PuSi Kuraattori. Leppeä johtajamme. Rajanylitys, syksyinen teemajuhla, parhaita bileitä vuodessa. Sähly Osakunnalla on oma sählyvuoro, keskiviikkoisin klo Toverit Unhola Vuosijuhla Wartti WiO WiOl Xena Yrjönpäivä Zetor Åbo Äiti Örveltää Saa helposti osakunnasta, tuo elämään vähän poikkitieteellistä näkökulmaa. Paikka, jonne osakuntavuodet tuskin joutuvat. Osakunnan perustamisen vuosipäivä, juhlitaan akateemisin menoin. Iltapukujuhla, vuoden parhaimpia bailuja. Opiskelijatapahtuma, jonka järjestelyissä olemme perinteisesti mukana. Wiipurilainen osakunta. Wiipurilaisen osakunnan vinkujat... eiku laulajat. Yhteisosakuntalainen kuoro. Soturiprinsessa. Ei liity millään lailla osakuntaan. Outo perinne, jonka funktio selviää pitkälti nimestä. Helsingin ainoa täysin suomalainen ravintola, joskus jatkopaikkana. Koristeltu traktorein. Turku. HY:n ensimmäinen kotipaikka. Tulee joskus ikävä lompakkoon ja jääkaappiin katsoessa. Toimenpide, jota joskus suoritetaan alkoholin vaikutuksen alaisena

13 Opiskelijan päiväkirja Maanantai Tiistai Herään kesken makoisimpien unien keittiöstä kuuluviin ääniin. En ole kuukauden jälkeen vieläkään tottunut siihen, että kämpikseni joka harrastaa kilpahiihtoa, herää joka aamu kukon laulun aikaan lenkille herättäen samalla minutkin. Kuulen kuinka hän pistää kahvinkeittimen valmiiksi, syö kulhollisen muroja ja säntää ulos sateeseen. Kuinka joku voi olla noin energinen? Tiirailen pahvilaatikon päällä olevaa kelloa: vasta On vielä hämärää. Muistan, että kymmeneltä alkaa uusi luentokurssi yliopistolla ja yhtäkkiä alan jännittää enkä osaa enää nukkua. Vääntäydyn ylös lattialta. Olen nukkunut pelkällä patjalla kuukauden päivät. Onneksi pääsen lauantaina Ikeaan. Tosin 13 neliön soluhuoneeseen ei ihmeitä mahdu. Olen katsonut valmiiksi bussin, jolla varmasti ehdin luennolle ja marssin määrätietoisesti yliopiston päärakennuksen saliin XII klo Olen ensimmäinen ja istun rauhassa takariviin odottelemaan muita. Kello alan ihmetellä, sillä olen vieläkin ainoa koko salissa. Kun menen kysymään neuvoa, vahtimestari hymyilee hyväntahtoisesti ja selittää, että luento pidetään kyllä salissa numero 12 mutta siis päärakennuksen uudella puolella. Roomalaiset numerot viittaavat vanhalle puolelle. Hieman nolona koputan salin numero 12 oveen ja luikahdan nopeasti sisään täpötäyteen saliin. Menen syömään yhdessä vierustoverini Kirsin kanssa. Kirsi on Kuopiosta ja äärettömän puhelias tyyppi. Hän valistaa minua heti kaikista hyvistä klubeista. Kirsi asuu yllättäen samoissa Hoasin taloissa ja opastaa, että lähijuna on paljon bussia nopeampi tapa päästä kotiin. Miten ruoka voikin olla niin kallista!? Taaskin meni 10 euroa vaikka en ostanut juuri mitään. Luennot alkavat tänään vasta kahdeltatoista. Päätän käydä aamulla opiskelijakirjastossa lainaamassa luennoitsijan eilen listaamat kurssin oheiskirjat, jotka pitää lukea tenttiin. Tutkin kirjastossa päätteeltä kirjojen saatavuutta: 35 nidettä, joista kaikki ovat lainassa ja kolmeen on varaus! Joku taisi olla minua nopeampi. Mietin hetken, kävisinkö kirjakaupassa ostamassa kirjat itselleni, mutta luovun sitten ajatuksesta koska tililläni olevat 100 euroa eivät millään riittäisi kolmeen kirjaan ja loppukuun ruokiin. Kun jätän varaukset kirjoista, ystävällinen virkailija lohduttelee, että minun pitäisi saada kirjat viikon sisällä jos ne palautuvat ajallaan. Luennon jälkeen käyn lukemassa sähköpostit atk-asemalla. Siellä on ruuhkaa, ja joudun jonottamaan tunkkaisessa ilmassa puoli tuntia. En tajua, kuinka kukaan pystyy täällä keskittymään jonkin esseen kirjoittamiseen vaikka onhan se sama edessä itsellänikin parin viikon päästä. No, joka tapauksessa, pitänee pyytää isältä kauniisti jos vaikka saisi tietokoneen syntymäpäivälahjaksi. Hoasin kämpässä olisi nettiyhteyskin valmiina. Menen lähikaupan kautta kotiin ja keittelen nuudeleita. Miten ruoka voikin olla niin kallista!? Taaskin meni 10 euroa vaikka en ostanut juuri mitään. Luen syödessäni paikallisia Alueuutisia. Joskus on kyllä ikävä oikeaa sanomalehteä. Mitäköhän siellä Kymenlaaksossa päin tapahtuu? Hei, mutta osakunnallehan tulee Hesari ja Kymen ja Kouvolan Sanomat! Pitääkin käydä huomenna siellä. Tentissä Keskiviikko Kello soi puoli yhdeksän ja silti unettaa ihan kamalasti. Päätän skipata aamuluennon ja jatkaa unia. Eihän niin pitäisi tehdä, mutta toisaalta kurssilla ei ole läsnäolopakkoa. Kopion muistiinpanot joltakin. Kaikkihan niin tekevät. Heräilen lopulta postiluukun kolahdukseen. Syön aamiaista patjallani akateemisesta vapaudesta huumaantuneena ja availen opintotukilautakunnan kirjettä. Kahden viikon päästä saan takautuvasti myös edelliskuun opintorahat. Siihen asti onkin yritettävä venyttää penniä. En millään kehtaisi ruinata vanhemmilta rahaa. Menen ajoissa osakunnalle, jonne suunnistin, huvittavaa kyllä, ensimmäiset kerrat kartan kanssa. Tunnen onneksi jo muutaman tyypin sieltä. Leena tulee avaamaan oven ja alkaa heti värväämään minua mukaan johonkin sääntömuutostoimikuntaan, joka tarvitsee uusia jäseniä. Suostun vaikkei minulla ole hajuakaan mistä on kysymys. Yllättäen osakunnasta löytyy pari entistä lukiotuttuakin, joita en ollut nähnyt sitten lakkiaispäivän. Keskiviikkokahveilla on muutenkin paljon uusia naamoja, sillä mukana on myös Wiipurilaisen ja Karjalaisen Osakunnan jäseniä. Kahvien jälkeen lähdemme lähikuppilaan yksille, jotka venähtävät liki puoleenyöhön. Torstai Torstaiaamuna herään tajuntaani tunkeutuvaan piinaavaan ääneen: piip, piip, PIIP, PIIP. Hamuan unen pöpperössä kelloa ja kännykkää, mutta ääni vaan jatkaa piip, PIIP! Se kuuluu kämppikseni Jutan huoneesta. Mutta eihän Jutta edes ollut yötä kotona! Kokeilen Jutan huoneen ovea pahus, lukossa tietenkin. Yritän tuloksetta tiirikoida itseni hiuspinnillä sisään. Lopulta soitan ärtyneenä sitten huoltomiehelle, joka hieman huvittuneena lupaa tulla katsomaan. Rauhanhäiritsijäksi paljastuu kelloradio. Yliopistolla nautin myöhäisen hernekeitto- ja pannarilounaan. Tätä herkkua ei voi suurkeittiökään pilata! 24 25

14 Keittiössä astun johonkin tahmeaan ja kiroan pöydällä lainehtivat leivänmurut ja jääkaapin oveen sivellyt margariinit. Jollain tässä talossa on hieman eri siisteyskäsitys kuin minulla. Päätän ehdottaa kämppiksilleni siivousvuoroja. Yliopistolla nautin myöhäisen hernekeitto- ja pannarilounaan. Tätä herkkua ei voi suurkeittiökään pilata! Illalla on osakunnan kokous. Istun hiljaa takavasemmalla pullaa mutustaen ja kuuntelen kuinka silmälasipäinen poika puhuu vakavalla naamalla ensin talousasioista ja sitten jostain HTK:sta. Yhtäkkiä joku murjaisee vitsin ja kaikki ratkeavat nauramaan. En tiennytkään, että kokouksissa voi olla myös hauskaa. HTK:n merkitys, kuten moni muukin asia, jää minulle vielä epäselväksi. Tulen valituksi sääntötoimikuntaan ja tunnen itseni kovin tärkeäksi. Kokouksen jälkeen suuntaamme kaljalle, ja saan monta uutta tuttua lisää. Minua kinutaan mukaan myös tyttöjen sählyjoukkueeseen. Lupaan harkita asiaa. Janoisimmat jatkavat iltaa, mutta minä säästän juhlimisen viikonlopun bileisiin. Perjantai Nukun pitkään ja menen kahdeksitoista Porthaniaan luennolle. Istun täpötäydessä salissa ainakin 200 muun kanssa ja tunnen itseni kovin pieneksi ja oloni hikiseksi. Professorin puheesta saa huonosti selvää eivätkä kalvotkaan tahdo näkyä takariveille asti. Joudun turvautumaan vieruskaverini silmiin pysyäkseni edes jotenkin kärryillä kaikista latinankielisistä nimistä. Mietin, eivätkö kaikki proffat todellakaan ole saaneet opettajankoulutusta. Jatkan hikoilua yliopiston kuntosalilla. Treenaus on lähes ilmaista, ja paikka tuntuukin olevan ylisuosittu. Vanhoissa verkkareissani sulauduin onneksi kuitenkin hyvin massaan. Täällä ei tarvitse tekstiiliurheilla. Totta puhuen uusin vaatteisiin ei kyllä olisi varaakaan. Tajuan että tämänhetkiset menoni ylittävät reippaasti tuloni enkä a) tule selviämään opintorahan tuloon asti b) selviä jatkossakaan ilman lisärahoitusta. Ahdistaa. Mutta kas, Porthanian ilmoitustaulu on täynnä opiskelijatyöpaikkoja! Miltä mahtaisivat tuntua kerroshoitajan, puhelinmyyjän tai tallentajan hommat? Lauantai Äiskän ja iskän kanssa huonekaluostoksilla. Mitä opiskelija tekisikään ilman Ikeaa?! Kolkko soluhuoneeni alkaa vihdoinkin näyttää kodilta. Pisteenä i:n päälle vanhemmat kustantavat minulle maittavan aterian kiinalaisessa ja ostavat vielä jääkaapin täyteen ruokaa. Ovella isä sujauttaa käteeni viisikymppiä ja sanoo, että soita vaan heti jos hätä tulee. Äiti huokailee vielä, että kuinka se meidän pikkutyttö oikein selviää täällä suuressa kaupungissa, mutta minä alan patistamaan porukoita jo autolle päin. Tällä tytöllä on nimittäin kiire bileisiin! Illalla juhlimme osulassa rajanylitystä mafiateeman hengessä. Ruokaa ja juomaa on riittävästi, ohjelma viihdyttävää ja pöytäseura hulvatonta. Jatkoilla Hampaankolossa huojutaan listahittien ja 80-luvun klassikoiden tahtiin. Halvan siiderin ja karjalanpiirakoiden voimalla notkun aamuyöhön asti. Eikä meno vielä siihenkään lopu. Joku keksii järjestää jatkot ja niinpä lipittelen kahvia ja konjakkia ja parannan maailmaa vielä kuuden aikaan aamullakin. Sunnuntai Heräilen vasta iltapäivällä ja mietin onko elämää bileiden jälkeenkin. Puhelin piippaa viestiä eilisillan uudelta tuttavuudelta. Pesen pyykkiä, tyhjennän viimeisenkin pahvilaatikon tavarat paikoilleen, lämmitän äidin lihapullia ja katselen sängyllä Simpsoneita. Juuri nyt en kaipaa mitään muuta. Opiskelijaelämähän tuntuu ihan kivalta! TERHI AAPRO Kymenlaakson osakunnan virkailijat 2003 Inspehtori Esko Ukkonen puh (työ), (koti) Kuraattori Kalle Juuti (Vehkalahti) puh Hallituksen puheenjohtaja Matti Hannikainen (Helsinki) puh Taloudenhoitaja Mikko Taipale (Kouvola) puh Sihteeri Hanna Juntunen (Kouvola) puh Emäntä Mari Heikkilä (Elimäki) puh Vt. Isäntä Mika Kääriäinen (Kouvola) puh Toiminnanohjaaja Tarja Eerola (Kotka) puh Tiedotussihteeri Silja Könönen (Kouvola) puh Tiedotussihteeri (WWW) Mikko Kuokkanen (Kouvola) puh inki.fi Kypsän päätoimittaja Jukka Villstedt (Kouvola) puh Maakuntasihteeri Iiris Kavakko (Pyhtää) puh Ulkoasiansihteeri Marjukka Kylmälä (Hamina) puh inki.fi Liikuntasihteeri Mari Huuhtanen (Pyhtää) puh Koulutussihteeri Mirja Natunen (Vehkalahti) puh Fuksiohjaaja Kaisa-Maria Suikkanen (Kouvola) lsinki.fi p Kulttuurisihteeri Terhi Aapro (Kotka) puh Seniorisihteeri Terhi Puikkonen (Pyhtää) puh Kappalainen Kaisa-Maria Suikkanen (ks. Fuksiohjaaja) Laulunjohtaja Antti Raappana (Kouvola) puh Valokuvaajat Jukka Villstedt (ks. Kypsän päätoimittaja) Mikko Kuokkanen (ks. 2. tiedotussihteeri) Arkistonhoitajat Paula Pasi (Kouvola) puh Mirja Natunen (ks. koulutussihteeri) Musiikkivastaava Rami Sihvola (Valkeala) puh Apuemännät Terhi Aapro (ks. Kultuurisihteeri) Tuulia Asplund (Pyhtää) puh Tarja Eerola (ks. Toiminnanohjaaja) Antti Forsell (Valkeala) puh Riku Haapanen (Kouvola) puh Mari Huuhtanen (ks. Liikuntasihteeri) Hanna Juntunen (ks. Sihteeri) Marjukka Kylmälä (ks. Ulkoasiainsihteeri) Aura Laitinen (Kouvola) puh Kaisa Laitinen (Kouvola) puh Hanna-Sisko Mattila (Elimäki) Puh Mirja Natunen (ks. Arkistonhoitaja) Kaisa-Maria Suikkanen (ks. Fuksiohjaaja) Apuisännät Riku Haapanen (ks. Apuemännät) Matti Hannikainen (ks. Hallituksen puheenjohtaja) Lasse Jääskeläinen (Kotka) puh Iiris Kavakko (ks. Maakuntasihteeri) Ville Keto (Kotka) puh Mikko Kuokkanen (ks. 2. Tiedotussihteeri) Laura Laine (Iitti) puh Jaakko Lattu (Kouvola) puh Riku Neuvonen (Valkeala) puh Antti Palmu puh Paula Pasi (ks. Arkistonhoitaja) Antti Raappana (ks. Laulunjohtaja) Rami Sihvola (ks. Musiikkivastaava) Mikko Taipale (ks. Taloudenhoitaja) Teemu Toivainen (Kouvola) puh Jukka Villstedt (ks. Kypsän päätoimittaja) Hallitus Pj. Matti Hannikainen Siht. Hanna Juntunen Terhi Aapro Mari Heikkilä Kalle Juuti Iiris Kavakko Riku Neuvonen Kaisa-Maria Suikkanen Mikko Taipale 26 27

15 PAM! Ovi läjähtää kiinni. LÄTS! Sukat kastuvat vessassa. Musiikki jauhaa parhaaseen lukuaikaan. Mestarillisia pikku juonia. Ajavat hulluuden partaalle. Kosto on suloista. Myydään: Kämppis City-srk Outokieli. Hurmahenki. He heittivät eteeni luun. Sitä maistelin ja haistelin. Joukkoharhaa? He ottavat kaiken minkä saavat. Hengessä tekevät. Rahaa keräävät. Heitin luun pois. Lumiie