Kestävien valintojen taito

Transkriptio

1 Kestävien valintojen taito Kati Vähä-Jaakkola ekotehokkuus ja kohtuus koulussa Kuvitus Seppo Leinonen

2 2 OSA I: KÄSIKIRJA Sisällys OSA I: KÄSIKIRJA Esipuhe Johdanto Kuluttamisen monet kasvot Miksi kulutamme? Mitä merkitystä kuluttamisellamme on? Jätteet kulutuksen peili Kurkistetaan ekologiseen selkäreppuun Mikä reppu? Ekotehokkuus eli Vähemmästä enemmän MIPS -ekotehokkuuden mittari Ekotehokkaat valinnat Vaikuttamisen keinot Kuluttamisen kohtuullisuus Kasvua vai kohtuutta? Missä onni lymyää? OSA II: TOIMINTA- JA TEHTÄVÄVINKIT 1. Ekologisia selkäreppuja ja MIPSejä Päihittääkö kangaskassi muovikassin? Montako kiloa kolahtaa postiluukusta? Ekotehokasta liikkumista Polkupyörän ekotehokkuus Ruoka 5. Kevytreppuisia ruokia Janon hinta Lounaani reppu Ekotehostuksia koulun keittiössä Kuluttamisen kohtuullisuus 2.1 Muoti ja mainonta 9. Muotimaailma arvovaa assa Mainosten lukemisen taito Ekomuotinäytös Turha tavarat, mitä todella tarvitsemme 12. Korttipeli tärkeimmistä ja turhimmista Survival-tarina Turhake-bongaus Inventaario- ja nautintopäivä Kasvua vai kohtuutta 16. Maailmankakkukestit Suomen kansantalouden ekologinen reppu Kaupan: hyvä elämä? Onnen lähteillä Kohtuutta käytännössä 20. Kestävin kama Dematerialisaatiopantomiimi Oma opas nettiin Ekotehokkuutta ja kohtuutta draaman keinoin Ekotehokas koulu Muut projektit ja teemapäivät Materiaaleja ja yhteystietoja LIITE 1. Joidenkin tuotteiden ekologisia selkäreppuja LIITE 2. Vihreä draama: elinkaari LIITE 3. Kalvopohja: luomu- ja reilun kaupan merkit... 73

3 OSA I: KÄSIKIRJA 3 Esipuhe Etsitkö uusia tapoja lähestyä kulutus- ja jätekysymyksiä opetuksessa ja ympäristökasvatuksessa? Tämä materiaalipaketti on silloin tarkoitettu juuri sinulle, peruskoulun tai lukion aineopettaja. Materiaalia voi monilta osin mainiosti soveltaa myös peruskoulun 5-6-luokilla. Materiaali on suunniteltu kouluja silmällä pitäen, mutta ideoita voi toteuttaa myös vaikkapa erilaisissa nuorten ympäristö- ja harrastusryhmissä. Kuluttamiseen liittyviä kysymyksiä voi olla vaikea lähestyä, ne herättävät helposti syyllisyyden tai voimattomuuden tunteita. Miten minun yksittäinen tekoni kuluttajana voi vaikuttaa maailman monimutkaisiin ongelmiin? Mistä voin tietää, mitkä valinnat ovat oikeita? Miksi joskus kuitenkin valitsen toisin? Tämän materiaalin tarkoituksena on tukea ja kannustaa etsintöjä kestävän kulutuksen ja elämäntavan tiellä; herätellä pohtimaan kohtuullisen kulutuksen mahdollisuuksia, ja opastaa oivaltamaan ja omaksumaan uusia kestäviä toimintatapoja. Materiaalista löydät ensin käsikirjan, joka on oiva peruspaketti kulutuskysymyksistä kaikille opettajille. Se antaa aineksia niin kestävän elämäntavan pohdiskeluun kuin konkreettisiin toimintatapojen muutoksiinkin. Käsikirja esittelee uusia työkaluja kulutusvalintojen tekemiseen: ekologinen selkäreppu ja MIPS kertovat erilaisten tuotteiden ja palveluiden luonnonvarojen kulutuksesta. Käsikirjan jokaisen luvun lopusta löydät juuri siihen liittyvien toiminta- ja tehtävävinkkien numerot. Toiminta ja -tehtävävinkit löytyvät materiaalin osasta II. Vinkit toimivat virikkeinä, joita jokainen voi soveltaa tilanteeseen ja omiin toimintatapoihin sopivalla tavalla. Vinkkiosion alussa on myös lista juuri tietylle tunnille erityisen hyvin sopivista vinkeistä. Bongaa omasi! Oivallinen tapa ottaa materiaali käyttöön on viettää koululla Ekotehokkuus ja kohtuus -teemapäivää tai -viikkoa (ks. tarkemmin osa II). Materiaalin valmistumiseen ovat vaikuttaneet seuraavat kommentoijat ja kannustajat: Eija Koski, Michael Lettenmeier, Kirsi Arino, Turo Ketola, Taru Suuronen, Heikki Saari, Minna Saarni, Titta Putus-Hilasvuori, Essi Aarnio, Malva Green, Jaana Hiltunen, Heli Konivuori, Sanna Koskinen, Laura Manninen, Kaisa Raitio, Mira Jarkko ja Silja Sarkkinen, joille haluan sanoa vielä kerran lämpimät kiitokset. Materiaali on valmistunut osana Suomen luonnosuojeluliiton jätteiden synnyn ehkäisy -projektia, joka on ympäristöministeriön tukema. Helsingissä 29. lokakuuta 1999 Kati Vähä-Jaakkola

4 4 OSA I: KÄSIKIRJA Osa I: Käsikirja 1. Johdanto Osaamme viedä ompunkuoret kompostiin ja litistellä maitotölkit siihen keltaiseen keräysastiaan. Joku punnitsee hedelmänsä kestopussissa. Monilla kouluilla kierrätetään paperia ja oppikirjat vaihtavat omistajaa. Olemme omaksuneet arkeemme monia kestäviä valintoja. Samaan aikaan elämäntapamme ja hyvinvointimme ylläpitäminen kuitenkin kuluttaa liikaa luonnonvaroja. YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa todetaan, että meidän kestämättömät kulutus- ja tuotantotapamme ovat pääasiallinen syy maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Kasvavat ympäristöongelmat kertovat, että maapallon kantokyky on ylitetty. Raja on tullut vastaan ja -70 -luvuilla oltiin huolissaan siitä, että uusiutumattomat luonnonvarat ovat loppumassa. Öljykriisi teki luonnonvarojen rajallisuudesta monille todellisuutta. Kulutus kuluttaa ja ehdyttää luonnonvaroja, mutta vielä olennaisempaa Taulukko 1. Wahlström ym. (1992) esittelevät nykykulutuksen vaikutuksia ympäristön tilaan: Ihminen Fossiilisten polttoaineiden Ihmisen aiheuttama lajien tuhoutuminen Ihmisen nopeuttama elohopean kierto Ihmisen nopeuttama lyijyn kierto Ihmisen aiheuttama maaperän eroosio Ihmisen aiheuttama maamassojen siirtyminen Ihmisen vähentämä biosfäärin fotosynteesi (* kuinka monta kertaa nopeampi kuin luonto X fossiilisten polttoaineiden luonnollinen käyttö synty X lajien luontainen tuhoutumisnopeus 80 X elohopean luontainen kiertonopeus 70 X lyijyn luontainen kiertonopeus 6 X luonnollinen eroosionopeus 2-3 X maamassojen luontainen siirtyminen 0,8 X biosfäärin luontainen fotosynteesi *syyt fotosynteesin vähenemiseen: pellonraivaus 15%, rakentaminen 2%, laidunmaiden raivaus 1%, aavikoituminen 3%

5 OSA I: KÄSIKIRJA 5 on, millaisia muutoksia luonnonvarojen käyttöönotto aiheuttaa ympäristössä. Näitä ovat esimerkiksi uusiutuvien luonnonvarojen taantuminen (erityisesti maatalousmaa) lajien häviäminen kiihtyvällä vauhdilla päästöjen ja jätteiden kertyminen ympäristöön tavoilla, jotka sisältävät paljon tuntemattomia riskejä (ks. tarkemmin taulukko 1) Mitä enemmän otamme luonnonvaroja käyttöömme ja lisäämme materiaalista tuotantoa hyvinvoinnin nostamiseksi, sitä enemmän syntyy hyvinvoinnin kannalta haitallisia päästöjä ja jätteitä sekä muutoksia ympäristössä. Meidän suomalaisten kulutus on muutamassa kymmenessä vuodessa kasvanut 1,5 kertaiseksi. Ja vielä pitäisi pystyä parempaan, sillä yhteiskunnassamme vallitsevan ajattelutavan mukaan kuluttaminen ja siitä aiheutuva talouden kasvu lisäävät hyvinvointia. Jokainen teollisuusmaissa asuva kuluttaa n. 300 kauppakassillista luonnonvaroja viikossa. Viidennes maailman ihmisistä kuluttaa 4/5 maailman luonnonvaroista (ks. taulukko 2, pylväs A). Jos köyhempien maiden kulutus nousisi samalle tasolle, kuluisi luonnonvaroja neljä kertaa enemmän kuin nykyisin (B). Kun huomioidaan, että väestön ennustetaan kasvavan 10 miljardiin 50 vuodessa, nousisi luonnonvarojen kulutus kahdeksankertaiseksi (C). 3. maailma C Teollisuusmaat Prosenttiluvut kuvaavat teollisuusmaiden osuutta luonnonvarojen kulutuksesta. Kulutus kasvaa B A D 80% 20% 10% 10% lähde: Wuppertal-instituutti A. Nyt 1/5 ihmisistä kuluttaa 4/5 luonnonvaroista B. Jos kaikilla olisi teollisuusmaiden kulutustavat, kulutus nelinkertaistuisi nykyisestä C. Jos lisäksi väestö 10 miljardia v. 2050, kulutus 8-kertaistuisi nykyisestä D. Arvio: kestävä kulutus noin puolet nykyisestä, jos kulutusmahdollisuudet tasan, teollisuusmaissa vähennys noin kymmenesosaan nykyisestä Taulukko 2. Saksalaiset tutkijat arvioivat luonnonvarojen ekologisesti kestävän kulutuksen tason olevan noin puolet nykyisestä. Jos haluamme, että hyvinvointi jakautuu tasaisemmin, tulisi teollisuusmaissa alentaa luonnonvarojen kulutusta vähintään kymmenesosaan nykytasosta (D).

6 6 OSA I: KÄSIKIRJA Luonnonvarojen käytön ekotehostaminen asetetaan tavoitteeksi YK:n kestävän kehityksen seurantakokouksen (UNGASS) loppuasiakirjassa. EU on tehnyt asiasta YK:lle ekotehokkuusaloitteen, jossa todetaan tutkimuksien viittaavan tarpeeseen tehostaa luonnonvarojen käyttöä kymmenkertaisesti vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on mietittävä, miten ja millaista hyvinvointia haluamme ja voimme tavoitella vähentämällä luonnonvarojen käyttöä kymmenesosaan nykyisestä. Meillä on käsissämme ainakin kahdenlaisia keinoja. Voimme vähentää luonnonvarojen kulutusta sekä niiden käytön ekotehokkuudella että kohtuullisuudella: Ekotehokkuus tarkoittaa sitä, että tuotetaan enemmän hyötyä vähemmästä materiaalista: otetaan käyttöön vähemmän luonnonvaroja kuin ennen ja käytetään niitä tehokkaammin. Kuluttamisen kohtuullisuudella tarkoitetaan jatkuvan kasvun ajatuksen kyseenalaistamista. Mikä on meille tarpeeksi? Mitä oikeastaan arvostamme ja tarvitsemme? Miten voimme parantaa elämän laatua vähentäen samalla sen kuluttavuutta? Sekä ekotehokkuutta että kohtuutta voi jokainen edistää vaikuttamalla omilla kulutusvalinnoillaan. Jokainen valintamme on ääni kestävämpään elämäntapaan siirtymisen puolesta. Muutos omissa kulutustavoissa ei tarkoita ankeutta, luopumista tai paluuta aikaan ennen sähkölampun keksimistä. Päin vastoin, se voi olla muutos kohti uudenlaisen hyvinvoinnin löytämistä ja elämän laadun parantumista. Seuraavilla sivuilla etsitään tietä muutokseen: tietä, joka olisi kestävä, ja samalla mukava kulkea. Lisätietoja ja lähteet Ekotehokkuus ja factor-ajattelu. Kauppa ja - teollisuusministeriön työryhmä ja toimikuntaraportteja. 1/1998. Berninger K., Tapio P., Willamo R Ympäristönsuojelun perusteet. Gaudeamus. Maailman tila Worldwatch Instituutti. Gaudeamus. Schmidt-Bleek, F Wieviel Umwelt Braucht der Mensch? MIPS das Maß für Ökologisches Wirtschaften. Berlin. Kirjasta ilmestyy suomennos vuoden 1999 aikana. Wahlstöm E., Reinikainen T.; Hallanaro E- L Ympäristön tila Suomessa. Vesi ja ympäristöhallitus. Gaudeamus. Wahlström E., Hallanaro E-L, Manninen S Suomen ympäristön tulevaisuus. Edita. Helsinki.

7 OSA I: KÄSIKIRJA 7 2. Kuluttamisen monet kasvot Ennen kuin syvennytään tarkemmin luonnonvarojen kulumisen ongelmavyyhteen on syytä käväistä kuluttamisen alkujuurilla. Mistä kuluttamisessa oikein on kyse? Ja miten monimuotoinen juttu se loppujen lopuksi oikein onkaan? 2.1 Miksi kulutamme? Nälkäisenä syömme, viluisena hankimme itsellemme vaatteita. Ilmaisutarpeen iskiessä yksi laulaa, toinen maalaa ja kolmas pistää tanssikengät jalkaan. Ihminen tyydyttää kuluttamalla tarpeitaan. Erik Allardt on jaotellut tarpeitamme kolmeen luokkaan: ilmaisutarpeet oleminen yhteisyystarpeet tunteminen aineelliset tarpeet omistaminen Näistä viimeiseen kuuluvat välttämättömät aineelliset tarpeet kuten ruoka, asunto ja vaatteet. Olet mitä ostat, filosofi Timo Airaksisen mukaan kuluttamisessa on kyse identiteetin luomisesta ostamalla. Malleja meille tarjoavat aikamme ikonit, joista esimerkkejä ovat vaikkapa huippumallit ja formulakuskit. Heidän kauttaan meille tarjoillaan aina uusia rakennuspalikoita erilaisiin identiteetteihin, jotka eivät koskaan täysin toteudu. On siis ostettava vielä vähän lisää. Esimerkiksi nuoret viestittävät pukeutumisellaan kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Ryhmäidentiteetin tärkeänä muodostajana ovat ulkoiset seikat: miltä näytetään, mitä tehdään, eli mitä kulutetaan. Kuluttaminen on elämäntapa; olemista omistamisen sijaan. Kuluttamisen runsaus on monille itsestään selvyys, nuukuus tai säästäminen taas outoja asioita. Usein esim. mainonta kohdistetaan erityisen voimakkaasti juuri nuoriin, heille tarjoillaan valmiita olemisen malleja. Mainonta pyrkii vetoamaan haluihimme ja tarpeisiimme ja usein myös luomaan uusia. Monet mainokset lupaavat meille ystäviä, onnellisuutta, rohkeita seikkailuja... Kaikki on mahdollista, kunhan vain ostat pullollisen sihi-juomaa! Myös vihreällä imagolla yritetään myydä: osta tämä ja pelasta maailma! Mainosmaailman tavoitteena on myydä, saada meidät kuluttamaan lisää. Meiltä kuluttajilta vaaditaankin aikamoista kriittisyyttä mainosten houkuttelevien viestien tulvehtiessa verkkokalvoillemme kaduilla, kotona, bussissa ja melkeinpä missä vaan. Advertising at its best is making people feel that without their product, you re a loser. Kids are very sensitive to that. If you tell them to buy something, they are resistant. But if you tell them they ll be a dork if they don t, you have got their attention. Nancy Shalek, Grey Advertisingin ent. johtaja

8 8 OSA I: KÄSIKIRJA Lähteitä ja lisätietoja VINKIT 9, 10, 13 Airaksinen Timo Minuuden rakentajat. Filosofinen kirja ihmisestä. Otava. Helsinki

9 OSA I: KÄSIKIRJA Mitä merkitystä kuluttamisellamme on? Kuljeskelen kaupungilla illansuussa. Katujen varsille on liimattu julisteita, joissa kaunis nuori nainen iloitsee ystäviensä seurassa. Kaikilla on mukavaa ja kaikilla on yllään uudet trendihousut. Minulle syntyy halu saada nuo ihanaiset pöksyt myös itselleni. Voisin tietenkin yrittää rationaalisesti pohtia, tarvitsenko noita housuja todella. Vaatekaapissani on kyllä jo aika monia kesäisen kevyitä housuja... Mainostaja on onnistunut luomaan minulle tarpeen, saanut minut haluamaan vaatekappaletta. Ja samalla ehkä tiedostamattani haluan ja kuvittelen saavani ihania hetkiä ystävien kanssa, samaan tapaan kuin mainoksen ihmisilläkin on. Jos nyt marssin kauppaan ja ostan nuo housut, olen ostohetkelläni tullut tulevan jätteen omistajaksi. 600 g farkkukangasta kaatopaikalle. Paha juttu? Ei kuulosta ihan kauhealta, mutta jos pystyisin näkemään ne kilot erilaisia luonnonvaroja, joita on tarvittu ennenkuin housut ovat jalassani, saattaisin olla toista mieltä. Ugandalaisesta puuvillasta tehtyjen farkkujen tapauksessa luvut ovat seuraavanlaisia: Erilaisia elollisia ja elottomia raaka-aineita on tarvittu noin 29 kiloa, vettä on kulunut jopa kiloa ja ilmaakin melkein neljä kiloa. Myös maaperää on kulunut noin 23 kiloa, mikä kertoo housujeni aiheuttamaa eroosion määrän. Kiloja kertyykin paljon enemmän kuin housujeni paino ja ne lohkeavat mitä erilaisimmista luonnonvaroista. Mitä jos hintalapussa lukisivatkin nämä tiedot? Käytän housuja tämän kesän. Ensi kesänä ne ovat jo auttamattomasti poissa muodista. Voin tietenkin yrittää myydä housut kirpparilla. Se saattaa kuitenkin olla hankalaa, sillä ne ovat luultavasti nukkaantuneet pahasti ja repeilleet saumasta. Tämä taas johtuu heikosta materiaalista ja ompeluvaiheiden minimoimisesta. Housuthan olivat hyvin edulliset, joten ne on jouduttu tekemään halvasta materiaalista ja halvalla. Se puolestaan tarkoittaa valitettavan usein myös huonoja työolosuhteita ja jopa lapsityövoiman käyttöä. Kun pohdiskelee kuluttamista hieman tarkemmin, huomaa ettei se olekaan ihan yksinkertainen juttu. Sitä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Keskeistä on kuitenkin se, millaisia vaikutuksia kulutuksellamme on. 1. Mitä se aiheuttaa ympäristölle? Miten paljon kuluttamisemme kuluttaa luonnonvaroja? Ja ennen kaikkea: millaisia ympäristövaikutuksia näiden luonnonvarojen käyttöönotolla on? Ympäristönsuojelussa on pitkään keskitytty päästöjen vähentämiseen. On kehitetty tekniikoita, joilla teollisuuden haitalliset päästöt saadaan vähenemään tai muutetuk-

10 10 OSA I: KÄSIKIRJA si ympäristölle vähemmän haitalliseen muotoon. On myös kehitetty vähemmän ympäristöä kuormittavia tuotteita, joita merkitään erilaisilla ympäristömerkeillä. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä korkea kulutuksen taso pitää yllä suuria tavaravirtoja ja niiden valmistamiseksi tarvittavia tuotantolaitoksia. Päästöjen väheneminen ei siis välttämättä vähennä luonnonvarojen kulutusta eikä täten poista muita luonnonvarojen käyttöönotosta aiheutuneita ongelmia (ks. luku 1). 2. Miten se kietoutuu oikeudenmukaisuuteen? Miten kuluttamisemme jakaa hyvinvointia maailmassa? Toinen näkökulma kuluttamiseen on eettinen. Kulutus jakautuu hyvin epätasaisesti maapallolla: yksi viidesosa maailman ihmisistä kuluttaa neljä viidesosaa luonnonvaroista. Maailmantaloutta hallitsevat ylikansalliset yhtiöt, joiden toiminta ei aina edistä hyvinvoinnin tasaisempaa jakautumista. Ylikansallisella tarkoitetaan sellaista yhtiötä, joka toimii useammassa kuin yhdessä maassa. 500 suurinta yritystä hallitsee arviolta 70% maailmankaupasta ja tuottaa n. 30% maailman bruttokansantuotteesta. Tämä johtaa mm. köyhimpien maiden tuotantorakenteen yksipuolistumiseen ja paikallisia tarpeita tyydyttävän tuotannon vähenemiseen: peruselintarvikkeiden tuotannosta siirrytään vientikasvien (esim. tupakan) tuotantoon. Maailmankaupan epäoikeudenmukainen rakenne johtaa myös mm. halvan työvoiman käyttöön ja huonoihin työolosuhteisiin. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on kasvava ongelma erityisesti Aasian ja Afrikan maissa. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on arvioinut, että maailmassa on vähintään 250 miljoonaa 5-14 vuotiasta lapsityöntekijää. Kansainväliset sopimukset ovat yksi keino puuttua ongelmiin. Esim. ILO solmi kesällä 1999 pahimmat lapsityövoiman muodot kieltävän sopimuksen, joka on tulossa valtioiden ratifioitavaksi lähiaikoina. Toinen hyvin vaikuttava keino on ostamalla äänestäminen. Meillä kuluttajilla on tärkeä rooli yritysten painostamisessa, ilman kuluttajien vaatimusta yrityksillä ei ole syytä luopua halvimmasta mahdollisesta tuotantotavasta. Voimme siis vaikuttaa esimerkiksi boikotoimalla lapsityövoimaa käyttävien tai ylikansallisten yritysten tuotteita (ks. lisätiedot). Myös valitsemalla reilusti tuotettuja nk. reilun kaupan tuotteita voi vaikuttaa. Reilu maailmankauppa takaa, että tuottajille maksetaan oikeudenmukainen hinta, eikä lapsityövoimaa käytetä. Tuottajille maksetaan myös lisähintaa luomuviljelystä. Reilun kaupan merkin piiriin kuuluvat toistaiseksi kahvi, tee, banaani, sokeri, hunaja ja kaakao. Reilu kahvi ja tee tulivat kauppoihin vuoden 1999 aikana, kahvi on kaikkien kauppaketjujen valikoimissa.

11 OSA I: KÄSIKIRJA 11 Kuva 1. Reilun kaupan tuotteet tunnistat Reilu kauppa -merkistä (ks. myös kalvopohja, liite 3). Luonnonvarojen kulutuksen epätasainen jakautuminen myös ylläpitää kulutuksen kasvua: meidän kulutustapamme ovat mallina ja innoittajana ihmisille köyhemmissä maissa. Meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, miten kulutamme, ja omilla valinnoillamme osoitettava, että kestävät kulutustavat ovat mahdollisia ja haluttavia. VINKIT 13, 16 Lähteet ja lisätietoja Tästä osoitteesta löydät mm. kuluttajan muistilistan, jossa on tietoa käynnissä olevista kuluttajaboikoteista, ylikansallisten tuotemerkeistä ja ympäristömerkeistä. 3. Jätteet kulutuksen peili Kaikki käyttöön ottamamme luonnonvarat päätyvät jätteeksi ennemmin tai myöhemmin. Jätteiden tuottaminen on kuluttavaa puuhaa. Mitä enemmän kulutamme luonnonvaroja sitä enemmän syntyy niiden käytöstä aiheutuvia ympäristöongelmia (mm. jätteitä ja erilaisia päästöjä). Tutkaillaanpa hetki vaikka viilipurkin elämää, katsotaan koko sen elinkaarta. Miten sen elämä alkaa? Muovin raaka-aine raakaöljy on ensin saatava esiin maan uumenista. Vaatii aikamoisia järjestelyjä... Pitää rakentaa esimerkiksi öljynporauslautta, jonka rakentaminen vaatii luonnonvaroja: joudutaan mm. louhimaan erilaisia metalleja ja jalostamaan niitä. Lautalta öljy kuljetetaan jalostamoon, jossa se jalostetaan muovin raaka-aineeksi (polystyreeniksi). Kuljetus- ja jalostusprosessi kuluttaa energiaa ja tuottaa päästöjä ilmaan. Muovin raaka-aine pitää seuraavaksi kuljettaa pakkauksia valmistavalle tehtaalle, jossa purkki saa lopullisen muotonsa. Kuljetus eri vaiheiden välillä vaatii energiaa ja tuot-

12 12 OSA I: KÄSIKIRJA taa päästöjä ilmaan. Kaikissa prosesseissa käytettyjen koneiden ja laitteiden valmistaminen on kuluttanut luonnonvaroja, erityisesti erilaisia malmeja. Valmiit purkit kuljetetaan meijereille, jotka valmistavat viiliä. Purkkeihin laitetaan kannet, jotka ovat usein alumiinia. Alumiinin jalostaminen on vaatinut paljon energiaa. Lopuksi viilillä täytetyt purkit kuljetetaan kauppoihin. Ennen kuin pääset ihailemaan viilin tyyntä pintaa, on siis kulunut aikamoinen määrä luonnonvaroja pelkästään purkin valmistamiseen ja kuljettamisiin eri vaiheissa. ELINKAARI = (raaka-aineiden hankinta + kuljetukset + tuotteen valmistus + jakelu + käyttö + jätteiden käsittely) Viimeisessä vaiheessa, kun purkkisi on viilihetken jälkeen päätymässä roskikseen, ei ole enää paljoakaan tehtävissä. Jäte on syntynyt. Kertakäyttöpakkauksia syntyy niin paljon, ettei niille kaikille ole käyttöä kotona (esim. pakasterasioina). Myöskään teollisuudessa ei tällä hetkellä ole todellisia mahdollisuuksia muovinkierrätykselle. Usein pieni kertakäyttöpurkki päätyy siis kasvattamaan kaatopaikan kumpua. Asialle on mitä ilmeisimmin tehtävä jotain jo aiemmin, elinkaaren alkupäässä. Viilitapauksessa voisimme vaihtaa esim. jugurttiin, jota saa isoissa kartonkitölkeissä. Materiaali voidaan kierrättää uudelleen raaka-aineeksi. Ihan hyvä, mutta riittääkö se? Eihän se kartonkikaan ikuisesti kierrä ja kuljetuksiin ja käsittelyynkin kuluu luonnonvaroja. Tehokkaimmin luonnonvaroja voi säästää miettimällä keinoja, joiden avulla voi estää jätettä syntymästä lainkaan. Onko aamuisesta viilihetkestä luopuminen ainoa keino välttää valtaisia viilipurkkipinoja? Itse asiassa jätteen välttäminen ei tarkoita välttämättä luopumista. Joskus vaaditaan kylläkin hieman luovuutta, mutta luovuuden käyttöhän taas lisää elämänlaatua. Viilitapauksessa voi toimia esim. seuraavasti: Hanki yksi purkillinen viiliä. Kiehauta litra maitoa ja anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita viiliin ja anna seoksen seistä yön yli lämpimässä paikassa. Viilennä ja nauti. Säästä kupin pohjalle siemen seuraavaa satsia varten. Näin säästyy sekä luonnonvaroja että rahaa. Lisäksi omatekoinen viili on hyvää, ja sen tekeminen kodikasta puuhailua. Elämänlaatua, ainakin minun mielestäni.

13 OSA I: KÄSIKIRJA 13 Jätteiden lyhyt historia Eri aikoina jätteisiin on suhtauduttu hieman eri tavoilla. On ajateltu, että jäteongelma ratkeaa, 1. kun laittaa roskat roskikseen. Tämä kuitenkin vähentää ainoastaan roskaantumista ja sen aiheuttamaa esteettistä haittaa tai esimerkiksi lasinsiruista koituvia vaaroja. Tämä onkin perinteinen poissa silmistä poissa mielestä -tapa toimia. Jätemäärä ei vähene, se vain siirtyy paikasta toiseen. Samaan luonnonvarojen kertakäyttökategoriaan kuuluu myös jätteiden poltto. Siinä käyttöönotettu luonnonvara katoaa savuna ilmaan, talteen saadaan vain vähäinen määrä lämpöä. 2. kun lajittelee ja kierrättää. Kierrätysajattelu on lyönyt itsensä läpi, ympäristöään ajatteleva ekoihminen kompostoi ja kierrättää lehdet sekä maitotölkit. Ja hyvä niin, mutta riittävään luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseen ei pelkällä materiaalien kierrätyksellä ylletä. Tarvitaan siis siirtymistä kohtaan kolme. 3. kun välttää jätteen syntyä. Tämä toimintatapa on tehokkain: jätettä ei synny, jos emme sitä hanki. Reseptejä jätteiden synnyn ehkäisyyn ovat mm. palvelut, yhteiskäyttö, lainaus, kestävät tuotteet, korjaus, uudelleenkäyttö, aineettomat nautinnot. Näistä resepteistä tarkemmin kappaleessa 5.2. Kolme ärrää Jätealan tavoitteet voidaan ilmaista kolmella R:llä, jotka ovat seuraavassa tärkeysjärjestyksessä: REDUCE jätteen syntymisen vähentäminen, eli palveluiden käyttö, lainaus, yhteiskäyttö, korjaus, ostamatta jättäminen REUSE uudelleenkäyttö sellaisenaan eli esimerkiksi panttipullon tai kirpparitavaran käyttäminen RECYCLE uusiokäyttö raaka-aineena eli kierrätys eli esimerkiksi uusiopaperin valmistus Kaksi ensimmäistä R:ää ovat jätteiden välttämistä, joka on jätelainkin ensisijainen tavoite. Vasta tämän jälkeen tulee materiaalien kierrätys eli jätteiden uusiokäyttö raakaaineena. VINKIT 8, 23, 24 Lähteet ja lisätietoja Vähemmän jätteeksi enemmän hyödyksi. Esite valtakunnallisesta jätesuunnitelmasta vuoteen Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus

14 14 OSA I: KÄSIKIRJA 4. Kurkistetaan ekologiseen selkäreppuun Miten voisimme konkretisoida kuluttamiemme luonnonvarojen määrää ja siitä aiheutuneita ympäristövaikutuksia? Ja muuttaa kulutustamme vähemmän kuluttavaan suuntaan? Jotta kestävän kulutuksen ja tuotannon tavoite ei jäisi paperille sanahelinäksi, on sen konkreettista toteutumista voitava mitata. Tätä varten on otettu käyttöön muutamia uusia käsitteitä ja mittareita. Ekologinen selkäreppu kertoo kiloina sen luonnonvarojen määrän, jonka tuote on koko elinkaarensa aikana kuluttanut. MIPS (materiaalin käyttö hyöty-yksikköä kohden) taas mittaa sitä, miten ekotehokkaasti luonnonvaroja käytetään. Yksi merkittävä tapa säästää luonnonvaroja on lisätä niiden käytön tehokkuutta. Eli tuotetaan vähemmästä materiaalista enemmän hyötyä. Ekologinen selkäreppu ja MIPS ovat työkaluja, jotka auttavat meitä ymmärtämään luonnon asettamia ekologisia reunaehtoja ja muuttamaan elämäntapojamme kestävämpään suuntaan. 4.1 Mikä reppu? Ekologisen selkärepun sisällä ovat kaikki ne luonnonvarat, joita kuluu tuotteen koko elinkaaren aikana. Repun paino siis kuvaa kaikkea sitä materiaalia, joka tarvitaan tuotteen elinkaaren eri vaiheissa, myös mahdollinen jätteiden käsittely mukaan lukien. Mitä kevyempi reppu, sitä vähemmän on kulunut luonnonvaroja. Paljon luonnonvaroja vaatineet tuotteet kantavat painavaa ekologista selkäreppua. Esimerkiksi viiden gramman kultasormuksen reppu painaa lähes 2000 kiloa, kun taas posliininen kahvimuki kantaa vain 1,5 kilon ekologista selkäreppua. Selkärepun painoa ei siis voi päätellä itse tuotteen painosta, vaan reput painavat usein huomattavasti enemmän kuin itse tuote. Ajatellaan esimerkiksi vaikka haarukkaa. Sen paino ei kerro paljoakaan siitä kuinka paljon sen valmistamiseksi tarvittavan malmin louhiminen on vaatinut maansiirtoja. Tai paljonko on kulunut luonnonvaroja teräsmasuunin valmistamiseen tai teräksen kuljettamiseen haarukkatehtaalle? Ja entä moniin muihin kuluttajalta piilossa oleviin valmistus- tai kuljetusvaiheisiin? Ekologinen selkäreppu sisältää kaikki nämä näkymättömät materiaalivirrat, jotka ovat kertyneet koko elinkaaren aikana. Jokainen haarukka kantaa selässään 53 kilon painoista reppua. Jokainen suomalainen tai muun pitkälle teollistuneen maan asukas kerää viikossa noin 1500 kilon painoisen ekologisen selkärepun. Tämä vastaa noin 300 kauppakassillista luonnonvaroja. Valtaosaa näistä kiloista emme koskaan näe, sillä ne kuluvat käyttämiemme tuotteiden elinkaaren alkuvaiheissa.

15 OSA I: KÄSIKIRJA 15 Ekologisia selkäreppuja on erilaisia. Ne kuvaavat hyvin sitä, miten monenlaisia vaikutuksia tuotteella voi olla ympäristöön. Ongelmana eivät ole vain esimerkiksi myrkylliset päästöt, vaan vaikutukset ovat paljon monitahoisempia. Yhdelle tuotteelle voidaan laskea ekologinen reppu viidessä eri luokassa: 1. Abioottinen reppu Elottomia perusmateriaaleja sisältävä reppu. Sisältää kiviä, malmia, hiekkaa, ylipäätään kiinteitä mineraalisia tai elottomia orgaanisia raaka-aineita kaivoksista, louhoksista tai sulatoista. hiiltä, maaöljyä, maakaasua ym. fossiilisia polttoaineita, joita käytetään pääasiassa energiantuotantoon kivi- ja maamassat, joita joudutaan siirtämään abioottisten raaka-aineiden louhinnassa ylijäämämaat esim. rakennusten ja teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta 2. Bioottinen reppu Elollisia perusmateriaaleja sisältävä reppu. Sisältää ihmisen käyttämien kasvien biomassan eli kaikki viljellyt, poimitut tai muuten hyödynnetyt kasvit eläinten biomassan, joka lasketaan sen tuottamiseen tarvittuna kasvipanoksena (esim. kutakin lehmää kohti lasketaan sen syömä ruoho) ihmisen käyttämät viljelemättömien alueiden luonnonkasvit ja eläimet (esim. puut ja kalat) Nämä kaksi ensimmäistä luokkaa yhdistetään usein yhdeksi materiaalirepuksi. 3. Maa-ainesreppu Tämän repun sisällä on se määrä eroosiota, joka on aiheutunut maa- ja metsätalouden maanmuokkauksesta. Eroosiolla tarkoitetaan maaperän kulumista. 4. Vesireppu Sisältää ihmisen luonnosta aktiivisesti (eli teknisin toimenpitein) ottaman vesimäärän. Myös padotut vedet kuuluvat tähän reppuun. 5. Ilmareppu Sisältää polttamiseen ja kemiallis-fysikaalisiin reaktioihin käytetyn ilman. Kun lasketaan tuotteen tai palvelun ekologista selkäreppua, selvitetään kaikkien viiden repun paino. Kaikki viisi erilaista selkäreppua on laskettu siksi, että nähtäisiin, miten laaja-alaisia ekologisia vaikutuksia hyvinkin yksinkertaisen tuotteen valmistamisella saattaa olla. Erilaisten tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutuksia on usein vaikea verrata juuri niiden laaja-alaisuuden vuoksi. Ekologinen selkäreppu on työkalu, joka mahdollistaa vertailun yleisemmällä tasolla ja antaa meille suuntaviivoja kestävien valintojen tekemiseen.

16 16 OSA I: KÄSIKIRJA Ekologinen selkäreppu on tarkoitettu karkeaksi mittariksi, se kertoo yleisellä tasolla ko. tuotteen ympäristökuormituspotentiaalista. Ekologinen selkäreppu kertoo karkean arvion luonnonvarojen kulutuksesta; se ei kerro esimerkiksi erilaisten päästöjen laadusta. Sen avulla ei voida tarkkaan kuvata, paljonko tuote on aiheuttanut esim. kasvihuoneilmiötä aiheuttavan hiilidioksidin päästöjä. Tai paljonko se aiheuttaa melua. Ekologinen reppu ei kelpaa myöskään ekotoksisuuden arviointiin, eli ei voida verrata onko toisen tuotteen reppu jollekin eliöille myrkyllisempi kuin toisen. Repun avulla ei voi myöskään arvioida, miten tuotteen valmistus on vaikuttanut luonnon monimuotoisuuteen. Se, mitä ympäristövaikutuksia kukin pitää keskeisimpinä, on arvokysymys, eikä siihen ole olemassa oikeaa vastausta. Onko esimerkiksi puuvillan viljelyn suuri vedenkulutus ongelmallisempaa kuin keinokuituvaatteen fossiilinen alkuperä? Mitä mieltä sinä olet? Suomen ekologinen reppu Ekologisia selkäreppuja lasketaan myös koko kansantaloudelle. Suomen ekologinen selkäreppu koostuu Suomen koko kansantalouden käyttämistä materiaalivirroista. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö (TMR, Total Material Requirement) mittaa talouden käyttöönottamien luonnonainesten kokonaismäärää. TMR sisältää kotimaan luonnosta talouden jatkoprosessointiin otetut kotimaiset suorat panokset (esim. puutavara, malmit jne). kotimaisten suorien panosten oton tai rakentamisen yhteydessä tehdyt muut luonnonainesten siirrot ja muunnot eli kotimaiset piilovirrat (esim. malminlouhinnassa syntyvä maa-aines). ulkomailta talouteen tuodut materiaalimäärät eli tuonnin suorat panokset tuontituotteiden valmistukseen ulkomailla käytetyt, tuotteen materiaalimäärään sisältymättömät suorat panokset ja piilovirrat, jotka yhdessä muodostavat tuonnin piilovirrat. Suorat panokset kertyvät eri toimialojen tuotannon vaatimista materiaaleista. Toimialoja ovat esimerkiksi maatalous ja kalastus, metsätalous, mineraalien ja jalosteiden tuotanto. Piilovirrat taas kertyvät ekologiseen selkäreppuun eli muodostuvat tuotteen elikaaren varrella tarvituista materiaalivirroista. Suomen ekologisen repun paino on ollut pääosin kasvussa viime vuosikymmenien aikana: Suomen TMR on kasvanut yli 50% 1960-luvun lopusta 2000-luvun taitteeseen tultaessa. (ks. tarkemmin vinkki 17). Olennaista on, miten paljon hyvinvointia pystymme tuolla painolla tuottamaan. Koko kansantalouden repun tarkastelu haastaa miettimään luonnonvarojen käyttötapoja. Kannattaako esimerkiksi puusta valmistaa pääosin sellua ja paperia, vai suuntautua enemmän huonekalujen ja talojen valmistukseen?

17 OSA I: KÄSIKIRJA 17 Lähteet ja lisätietoja VINKIT 1-7, 17 Hoffren Jukka Talous hyvinvoinnin ja ympäristöhaittojen tuottajana Suomen ekotehokkuuden mittaaminen. Tutkimuksiasarja, Tilastokeskus. Yliopistopaino. Helsinki. Hakanen Maija Yhdyskuntien ekologisesti kestävän kehityksen arviointi, kriteerit ja mittaaminen. Acta 107/1999. Kuntaliitto. Helsinki. Schmidt-Bleek, F Wieviel Umwelt Braucht der Mensch? MIPS das Maß für Ökologisches Wirtschaften. Berlin. Kirjasta ilmestyy suomennos vuoden 1999 aikana. Suomen talouden luonnonvarojen kokonaiskäytön aikasarjat -yhteenveto. Juutinen Artti ja Mäenpää Ilmo. Oulun yliopisto. Ekologinen jalanjälki Kuluttamisemme aiheuttamaa painetta ympäristölle voidaan havainnollistaa myös ekologisella jalanjäljellä. Kuluttamiemme tuotteiden ja palveluiden tuottaminen on vaatinut tietyn määrän materiaalivirtoja, joiden suuruutta jalanjäljen pinta-ala kuvastaa. Jokaisen oma jalanjälki kuvaa sitä tuottavaa maa-alaa, joka tarvitaan hänen kulutustasonsa ylläpitämiseen. Suomalaisen jalanjäljen pinta-ala on noin 3,4 hehtaaria. Maapallon tuottava maa-ala henkeä kohti on noin 1,5 hehtaaria. Jos kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat yhtä paljon kuin me, tarvittaisiin kolmen maapallon pinta-ala. 5. Ekotehokkuus eli Vähemmästä enemmän Ekotehokkuudella tarkoitetaan luonnonvarojen käytön tehokkuutta. Otetaan käyttöön vähemmän materiaalia ja energiaa ja tuotetaan niistä enemmän hyötyä, siis saadaan aikaan vähemmästä materiaalista enemmän hyvinvointia. Ekotehokkuutta arvioitaessa verrataan luonnonvarojen kulutusta (ekologista selkäreppua) sen tuottamaan hyödyn (palvelun) määrään. Tehostamiskertoimet Factor 4 ja Factor 10 Ekotehokkuusajattelun päämääränä on luonnonvarojen käytön supistaminen, jotta käytöstä aiheutuvat ympäristövaikutukset, kuten saasteet ja jätteet, vähenisivät. EU on tehnyt YK:lle Factor 4:n ja Factor 10:n edistämistä koskevan aloitteen (vrt. luku 1). Factor 4 on maailmanlaajuinen tavoite, jonka mukaan seuraavien vuoden kuluessa luonnonvara-, raaka-aine- ja energiapanoksen per tuotettu yksikkö on alennuttava neljäsosaan nykyisestä. Factor 10 koskee teollisuusmaita ja tavoittelee em. panoksien alentumista kymmenesosaan seuraavien vuoden aikana.

18 18 OSA I: KÄSIKIRJA 5.1 MIPS -ekotehokkuuden mittari Jokainen tuote tai palvelu kantaa tietyn suuruista ekologista selkäreppua. Me voimme kulutusvalinnoillamme ja toimintatavoillamme vaikuttaa siihen, millaiseksi repun paino muotoutuu käytön aikana. Tämä riippuu siitä, paljonko hyötyä tuote tai palvelu meille tarjoaa, ja paljonko me sitä hyötyä siitä ymmärrämme ottaa. MIPS (material input per service-unit) on mittari, joka vertaa tuotteen ekologista selkäreppua sen tarjoaman palvelun määrään. MIPS = MI/S =materiaalipanos / palvelusuorite eli tuotteen tai palvelun koko elinkaarensa aikana vaatimien, myös käyttövaiheessa näkymättömien materiaalipanosten summa / tuotteen tai palvelun käyttömäärän summa. eli (tuotteen tai palvelun vaatimien laitteiden oma paino + ekologinen selkäreppu ) / tuotteesta tai palvelusta aikaansaadun hyödyn summa eli luonnonvarojen kulutus esimerkiksi kahvimukin käyttökertaa, pestyä pyykkikoneellista tai liikennevälineellä siirryttyä kilometriä kohden. MI on tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikainen materiaalinkulutus alkaen sen vaatimien laitteiden raaka-aineiden käyttöönotosta aina jätehuoltoon asti. Mitataan grammoissa, kiloissa tai tonneissa. (Käytännössä sama kuin ekologinen selkäreppu + tuotteen oma paino.) S on palvelusuorite, mikä tarkoittaa tuotteen tarjoaman palvelun määrää, eli saatua hyötymäärää (esim. matkustettuja kilometrejä, luku-, pesu- tai muita käyttökertoja). Ajatellaanpa vaikka kirjaa. Siitä saatu hyöty jää pieneksi, jos uusi kirja joutuu yhden lukukerran jälkeen hyllyyn pölyttymään. Kirjaston kirjoja sen sijaan luetaan noin 60 kertaa, jolloin saatu hyötykin on 60 kertaa suurempi. Kasvattamalla MIPSin S:ää esim. käyttökertoja lisäämällä saadaan tuotteesta tai palvelusta enemmän hyötyä ja ekotehokkuus kasvaa. Kertakäyttötuotteista saadaan vain yksi palvelukerta (S=1), eli hyöty jää usein pieneksi. MIPSin avulla pystytään vertaamaan hyvinkin erilaisia vaihtoehtoja, koska verrataan niiden tuottamaa palvelua tai hyötyä. 5.2 Ekotehokkaat valinnat Ekotehokkuutta voidaan lisätä monilla eri tavoilla. Sekä tuotteiden tuotantoa että käyttöä voidaan ekotehostaa.

19 OSA I: KÄSIKIRJA 19 Ekotehokkuus tuotannossa: Ensinnäkin voidaan vaikuttaa tuotteen tai palvelun tuotantovaiheessa lisäämällä tuotannon tehokkuutta. Tuotannon ekotehostaminen pienentää tuotteen ekologista selkäreppua. Ekotehokkuus tuotantovaiheessa tarkoittaa esimerkiksi 1) Materiaalien tehokasta käyttöä, kaikki käyttöön otettu materiaali hyödynnetään (esim. prosessien sivutuotteet). 2) Prosessien tehostamista. Esimerkiksi paljon vettä kuluttavat teolliset prosessit, kuten paperimassan käsittely, voidaan muuttaa vähemmän vettä kuluttavaksi käyttämällä suljettuja kiertoja. Niissä vesi puhdistetaan ja käytetään uudelleen. 3) Kuljetuksien vähentämistä. 4) Uusiomateriaalien käyttöä tuotteen raaka-aineena. Esimerkiksi uusiopaperin tai -lasin ekologiseen reppuun kertyvät vain kierrätysmateriaalin käsittelystä ja kuljetuksista aiheutunut luonnonvarojen kuluminen joka tosin voi olla huomattavan suurta. Kierrätyksessä ei olekaan mitään järkeä, ellei materiaaleja todella käytetä uusiotuotteisiin. Luonnonmukainen (LUOMU) maatalous on hyvä esimerkki ekotehokkaasta tuotannosta. Mitä luomumaatalous on? Luomun perustana on maan rakenteesta ja viljavuudesta huolehtiminen sekä monipuolinen kasvilajivalikoima ja viljelykierto. Eloperäinen lannoitus, mm. karjanlanta ja viherlannoitus, pitävät yllä maan kasvukuntoa. Viljelykierto ja biologinen torjunta ehkäisevät rikkakasveja ja tuholaisia. Keinolannoitteita tai synteettisiä torjunta-aineita ei käytetä. Karjaa ruokitaan pääosin kotovaraisin rehuin, karjan määrä on sidottu peltoalaan. Miksi luomu on kestävää tuotantoa? Energiaa säästyy ja energiantuotannon selkäreppu vältetään, koska keinolannoitteita ei käytetä. Keinolannoitteiden valmistus vaatii 30-50% peltoviljelyn energiankulutuksesta. Torjunta-aineiden selkäreppu ja haittavaikutukset ihmiselle ja ekosysteemeille vältetään. Maaperän eroosio pienenee luomun viljelytekniikoiden ansioista. Luomu vaalii luonnon monimuotoisuutta: maaperän eliöstö, kasvillisuus ja linnusto ovat luomupelloilla monipuolisempia. Vesistöjen rehevöityminen vähenee. Luomuviljely pienentää typen ja fosforin hävikkiä pelloilta jopa puoleen. Eläimelliset luomueläimet: Luomussa on tavoitteena, että eläimet voivat toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä. Niillä on mm. enemmän liikkumismahdollisuuksia ja virikkeitä kuin tavanomaisessa tuotannossa.

20 20 OSA I: KÄSIKIRJA Kuva 2. Luomutuotteet tunnistat luomumerkistä: Leppäkerttu-merkki on Luomu-Liiton tarkastusmerkintä, jonka käyttöoikeuden saavat tarkastetut luomutuotteet. Maa- ja metsätalousministeriön Luomumerkin saavat tuotteet, joiden tuotannossa ja valmistuksessa noudatetaan EU:n luomuasetuksen ehtoja (ks. kalvopohja liitteessä 3). Lisätietoja ja lähteet Luomu-Liitto ry. Urheilutie 6 D, PL Vantaa, p. (09) Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Lönnrotinkatu 3-5, Mikkeli. p (015) Toimintaa luomun puolesta -ideapaketti (moniste). Suomen luonnonsuojeluliitto/ Kierrätysliike. Valitse luomua, edistä kestävää maataloutta. Kopioitava esite luomutuotannon hyödyistä. Suomen luonnonsuojeluliitto. Ekotehokkuus kulutusvalinnoissa Vielä tuotannon tehostamista tehokkaampi ja helpompi keino säästää luonnonvaroja on vaikuttaa siihen, miten paljon ja millaisia tuotteita tai palveluja me käytämme. Peliin astuvat siis meidän kuluttajien omat valinnat ja toimintatavat. Seuraavassa muutamia viitoituksia kestävän kulutuksen tielle: tuotteista palveluihin siirtyminen tuotteiden pitkäikäisyys eli kestävyys ja korjauskelpoisuus monikäyttöisyys, joka toimintoon ei tarvita eri vempainta tuotteiden yhteiskäyttö, vuokraus, lainaus ja liisaus huolto ja korjaus Eräs tärkeimpiä askeleita on, että siirrymme tuotteista palveluihin. Haluamme, että meillä on aamuisin puhtaat vaatteet päällepantavaksi. Tämä ei välttämättä tarkoita, että haluaisimme ehdottomasti omistaa pesukoneen vaan haluamme että vaatteemme tulevat puhtaaksi. Pesukoneen tarkoitus on siis tarjota palvelu, puhdistaa vaatteet. Tämän palvelun voi saada omistamalla oman pesukoneen, jakamalla pesukoneen naapurien kanssa (esim. yhteisessä talopesulassa) tai käyttämällä pesulapalveluja. Oma pesukone kotona kuluttaa eniten luonnonvaroja, kun taas yhteiskäytössä materiaalin käyttö on sitä tehokkaampaa mitä useampi henkilö konetta käyttää. Pesulapalvelussa koneiden käyttö on vieläkin tehokkaampaa. Monet yrityksetkin ovat oivaltaneet palvelujen tarjoamisen. Mainio esimerkki tästä on puhelinvastaajapalvelu. Jokaisen ei tarvitse hankkia kotiin omaa puhelinvastaajama-