Keväällä 1956 ilmestyi kuopiolaiseen

Transkriptio

1 Veijo Saano 22 Ostin syksyllä 2004 lähes 50-vuotiaan moottoripyörän, joka oli seissyt 30 vuotta varastossa. Laitoin pyörän lähes uutta vastaavaan kuntoon. Sekä pyörä että sen historia ovat hyvä esimerkki siitä, mitä veteraanipyöräharrastus voi olla. Keväällä 1956 ilmestyi kuopiolaiseen Emil Piirosen koneliikkeeseen uusi moottoripyörämalli, 350-kuutioinen Horex Resident. Pyörän huipputehoksi ilmoitettiin 24 hv, mikä oli enemmän kuin useimmissa 500-kuutioisissa brittipyörissä. Saksalaispyörän hinta oli noin kaksinkertainen verrattuna yleisimpiin 350-kuutioisiin, tšekkiläisiin Jawoihin ja neuvostoliittolaisiin IC-pyöriin. Pyörän osti kuopiolainen, 16-vuotias poika. Hänen isänsä suostui rahoittamaan Horexin hankinnan. Isän asettama ehto Residentin ostolle oli, että kunnon ajovarusteet on hankittava. Nahkainen ajoasu ostettiin ja kypärä. Mutta harvoin niitä tuli käytetyksi, sillä ne päällä oli liikaa pärinäpojan näköinen, kertoi kyseinen Horex-kuski, kun haastattelin häntä noin 50 vuotta myöhemmin. Niin ne muoti- ja ulkonäkökysymykset ovat meitä ohjailleet kautta aikojen. Horex myytiin syksyllä 1958, noin km ajettuna, kun ensimmäinen omistaja aloitti säännöllisen työssä käynnin ja avioliiton satamakin alkoi näkyä. Pyörän ostaja oli Kuopiosta ja hankki elantonsa pitämällä polkupyöräkorjaamoa. Pelastus viime hetkellä Vuonna 1960 pyörän käyttäjäksi ja omistajaksi tuli tuon polkupyöräkorjaamon omistajan poika. Hän ajoi Residentillä kolme kesää, kunnes siirtyi autokantaan. Resident oli sitten pari vuotta pois käytöstä ja rekisteristäkin, kunnes heinäkuussa 1966 pojan isä, samainen polkupyöräkorjaamon omistaja otti pyörän käyttöönsä. Hän ajeli Horexilla vuoteen 1974 asti, jolloin heikkenevä terveys pakotti jättämään moottoripyöräilyn. Ajoneuvohallintokeskuksen tiedosto kertoo, että Horex Resident poistettiin rekisteristä toukokuun lopussa Vuonna 1958 oli Horexiin vaihdettu pitkä penkkisatula, koska omistajan tyttöystäväkin piti saada kyytiin. Sorateillä ajettiin, joten karkeakuvioiset renkaat olivat parhaat.

2 Kesällä 1975 Horex oli jo nostettu kaatopaikalle vietävään kuormaan. Kun edellä mainittu polkupyöräkorjaamon omistajan poika palasi töistä kotiin tuona päivänä, hän nosti Horexin pois kuormaauton lavalta eihän residentille tuollainen kyyti sovi. Resident tarkoittaa saksan kielessä hallituksen edustajaa, suorastaan ministeriä. Pyörä jäi varastoon, missä se oli seuraavat 30 vuotta. Sinä aikana polkupyöräkorjaamon omistaja kuoli. Hänen poikansa mietti vanhetessaan, että vielä hän joskus laittaisi pyörän kuntoon. Eläkkeelle jäätyään hän kuitenkin havaitsi, että harrastuksia oli tarpeeksi ilman työlästä moottoripyörän entistämishankettakin. Niinpä hän suostui syyskuussa 2004 myymään vanhan ajokkinsa. Horexin neljäs omistaja, minä, olen edellisten lailla kuopiolainen. Residentistä museoajoneuvo Horexin matkamittarissa oli km, mutta kunnoltaan pyörä oli loppuun ajettu romu. Silti maksoin pyörästä sievoisen summan. Tiesin, että pyörän kuntoon laittaminen ei olisi helppoa eikä halpaa. Mutta ajattelin, että pyörän historia ja alkuperäisyys ovat arvokkaita. Pidin itsestään selvänä, että kunnostan Horexin mahdollisimman tarkkaan siihen kuntoon, missä se tehtaalta oli vuonna 1955 lähtenyt. Residentistä tehtäisiin museoajoneuvo. Miksi ruveta tuollaiseen ponnistukseen? Tärkein syy on se, että näin säilytän historiaa. Entistän alkuperäiseen asuun, suorastaan elvytän kulkevaksi näytteen ajoneuvoista, joilla ajettiin menneinä vuosikymmeninä. Usein sellaisistakin auto- ja moottoripyörämalleista, joita on aikoinaan liikkunut Suomen teillä suuria määriä, on vuosikymmenten jälkeen vaikea löytää yhtään ehjää yksilöä. Vielä harvemmassa ovat Horex Residentin kaltaiset mallit, joita tehtiin vähän. Kuvassa on Residentin uusi omistaja 1960-luvun alkuvuosilta. Aikanaan, 40 vuotta vanhempana, hän myi pyörän kirjoittajalle luvulla Horex Resident edusti mainoksen mukaan suurinta onnea maan päällä. Puoli vuosisataa myöhemmin onni oli lakastunut. 23

3 Horex-Werke teki jo ennen toista maailmansotaa hienoja moottoripyöriä. Tässä neliventtiilikannella varustettu 598-kuutioinen malli S64, jota tehtiin 1930-luvulla. Resident oli tuotannossa vuodet , ja tuotannon kokonaismääräksi arvioidaan vajaat 2500, kun mukaan luetaan myös 250-kuutioinen malli. Ostamalleni Horexille antoi lisäarvoa vielä se, että sen historia oli kokonaan tiedossa ja vielä kokonaan kuopiolainen. Toinen museopyöräni on 250-kuutioinen BMW R27 vuodelta Sen ostin Nova Scotiasta Kanadasta. Se on vain hieno vanha moottoripyörä, sillä ei ole mukanaan tarinaa. Vanhan moottoripyörän kunnostaminen on ansiokas kulttuuriteko. Voi olla vähän ylpeä ajellessaan museoajoneuvolla. Ja on se muutenkin mukavaa, varsinkin ajeltaessa yhdessä muiden vanhojen moottoripyörien kanssa porukalla. Vanha konepyörä sekä näyttää että kuulostaa sympaattiselta. Iloiset ja ihailevat katseet seuraavat museopyörän kulkua. Tietoa keräämään Ensi töikseni selvittelin Internetistä ja saksalaisista moottoripyörälehdistä, mistä saisin Horexeista tietoa ja Residentiin osia. Tilasin varaosaluettelon, jossa oli myös ns. räjäytyskuvat. Lisäksi tilasin asennusoppaan. Pyörän mukana tuli alkuperäinen, perusteellinen omistajan käsikirja. Näiden kolmen opuksen perusteella moottoripyörän pystyy jo melkein kokoamaan, jos kaikki osat ovat saatavilla. Jäljitin Residentin ensimmäisen omistajan ja kävin häntä haastattelemassa. Samoin kävin vielä erikseen jututtamassa pyörän minulle myynyttä pyöräkorjaamon omistajan poikaa Horexin menneistä vaiheista. Molemmat eläkeläiset vaikuttivat ilahtuneilta siitä, että heidän vanhan ajokkinsa historia, jonka edellä tiivistettynä esitin, kirjattiin talteen. Sain molemmilta lainaan muutaman valokuvankin kopioitavaksi. Horex-Werke Bad Homburgin kaupungista, Länsi-Saksasta, oli maineikas ja suuri moottoripyörätehdas. Se teki moottoripyöriä jo 1920-luvulla, ja luvun alussa Horex Regina oli ainakin nk. läntisessä maailmassa eli markkinatalousmaissa eniten ostettu 350-kuutioinen moottoripyörä. Mutta 1950-luvun puolivälissä hyvinvointimaiden kansalaiset kiirehtivät suurin joukoin autokauppoihin. Moottoripyörien menekki romahti, joten Horextehdas lopetti toimintansa 1950-luvun lopussa ja alkuperäisten Horex-moottoripyörien valmistus loppui. Horex-merkkiä on kylläkin käytetty muutamaan kertaan vielä 1980-luvulle asti. Koska Resident on harvinainen moottoripyörä, tarvittiin käsikirjan, varaosaluettelon ja asennusoppaan lisäksi tietoa monista yksityiskohdista. Siksi ostin useita Horexia ja muitakin saksalaisia moottoripyöriä ja niiden historiaa esitteleviä kirjoja. Olin jo vanhastaan Veteraanimoottoripyöräklubin (VMPK; ks. jäsen. Siinä on lähes 8000 jäsentä, joten se lienee Suomen suurin moottoripyöräkerho. VMPK:n jäsen- ja kalustoluettelosta sain tietoja muista Horexin omistajista. Heiltä kyselin lisää tietoa, ostinpa muutamia osiakin. Osia hankkimaan Ei pidä kuvitella, että museopyöräprojektissa vanhan moottoripyörän osto olisi suurin kustannuserä. Kunnolliseen entistystyöhön menee lisäksi 3-5 kertaa se rahamäärä, millä ostaa hyvän aihion. Olin varautunut siihen, että Resident olisi osien saatavuuden suhteen vaikea tapaus. Todellisuus osoittautui paremmaksi. Saksassa on virkeää harrastustoimintaa vanhojen saksalaisten moottoripyörien tiimoilta. Nettihuutokaupasta (www. ebay.de) voi saada kaikenlaista, hyvää ja huonoa, kalliilla ja halvalla. Yritystoimintaa on myös, eli vanhoja alkuperäisosia kunnostetaan ja myydään ja uustuotantoakin on. Saksassa on kauppoja, joista saa kaasuttimien ja sähkölaitteiden osia, mäntiä, satuloita ja monenlaista muuta tarviketta niin Residentiin kuin muihinkin saksalaispyöriin. Useat saksalaistehtaat nimittäin käyttivät samoja alihankkijoita. Tällainen kauppa on mm. Motorrad-Stemler. Tunnetuimpia Horexeihin keskittyneitä osakauppoja ovat Ammon-Technik ja Horex-Forster. Molemmilla on Internetissä hyvät osaluettelot. 24 Albert Eringfeld Dinxperlosta, Hollannista tuntee Horexit ja myy niihin osia. Hänellä on melkoinen kokoelma vanhoja moottoripyöriä. Tässä sivuventtiilikoneella kulkeva Horex T lukujen vaihteesta.

4 Suomessakin on alan yrittäjiä, jotka voivat toimia välikäsinä, kun hankkii Horexeihin tai muihin länsisaksalaisiin moottoripyöriin osia. Heistä voi olla ratkaiseva apu, jos ei osaa saksaa tai englantia. Ennen kuin rupesin osia hankkimaan, otin kuitenkin sähköpostilla yhteyttä pariin ulkomaiseen Horex-harrastajaan. Norjalainen Olve Sem vastasi kysymykseeni hyvästä osalähteestä suosittelemalla Albert Eringfeldiä. Hän ei ole saksalainen, vaan hollantilainen. Laitoin Eringfeldille sähköpostilla pitkän listan tarvitsemistani osista. Tein sen alkuperäisen varaosakirjan sivujen mukaan: kukin räjäytyskuva lähtökohdaksi, sitten kuvan osaan viittaava numero ja varaosakirjan tilausnumero, ja lopuksi määrä, kuinka monta kappaletta kyseistä osaa halusin. Jo muutamassa päivässä Albert vastasi. Eräistä saksalaisfirmoista on vastausta yksinkertaiseenkin kysymykseen joutunut sittemmin odottamaan jopa kuukausia. Toinen myönteinen piirre Albertin viestissä oli, että häneltä tuntui löytyvän Horex Residentiin melkein kaikkia osia. Ruvettiin tekemään kauppaa. Toukokuussa erään kokousmatkani ja BMW R 1200 ST:n matkatestin (ks. Moto-1 nro 5/2005) yhteydessä kävin Albertin luona vierailullakin. Osoittautui, että mies on myös ehta Horex-harrastaja. Vuonna 1969 hän oli ostanut ensimmäisen Horexinsa. Pian sen jälkeen hän osti niitä viisi lisää. Näin Albert jo koulupoikana keskittyi Horexiin niin perusteellisesti, että siitä tuli hänelle sivuammatti. Albertilla on melkoinen kokoelma moottoripyöriä. Ei pelkästään Horexeja, mutta kaikki ovat vanhoja. Työn alla oli tuolloin mm. harvinainen S64, 4-venttiilikansilla varustettu Horex 1930-luvulta. Tallissa on myös monen Horex-harrastajan haave Imperator. Siinä on 2-sylinterinen, kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu moottori, josta Honda otti mallia kehittäessään 1960-luvun menestysmallejaan CB72 ja CB77. Paljon työtä Kutakuinkin kaikki Residentin kuluvat osat oli uusittava. Ja tietenkin oli tehtävä perusteellinen kunnostus. Se ei olisi minulta onnistunut ilman apua ja neuvoja, joita ystävällisesti antoi etevä konepyörämies Lauri Laitinen, joka on usein myös ollut valokuvaajani tehdessäni koeajoja Moto-Suomi, Moto- ja nyttemmin Moto- 1-lehdelle. Näkyvistä osista uusittiin vain pakoputket ja äänenvaimentimet, tankin polvikumit, pyörien pinnat ja nipat, satulat ja toisiovedon ketjun kotelon päätykappale Tästä on hyvä jatkaa: takalokarin peltityöt on tehty. Edessä on ovat irrallisina pilalle ruostuneet osat, jotka on korvattu uudella pellillä. Lokarin etupäähän on lisäksi rakennettu akkuteline. Residentissä on paljon alumiiniosia, tässä vain osa niistä. Niiden pintojen tasoittaminen ja hionta veivät noin parin kuukauden edestä työtunteja. sekä seisontatuki. Muut suuret osat kunnostettiin, ja siinä oli iso työ. Esimerkkinä alkuperäiset Boge-iskunvaimentimet, joiden alumiiniset kuoret olivat pahasti kolhiintuneet ja naarmuuntuneet. Boge on toteuttanut takajousien säädön erikoisella tavalla. Tavallista suurempaa kuormaa varten käyttöön kytketään lisäjousi. Se sijaitsee iskunvaimennin/jousiyksikön ylemmän alumiiniholkin sisäpinnalle kiinnitettynä. Kytkentä käy kevyesti lyhyellä valintavivun liikkeellä. Etulokasuoja oli ruostunut pilalle, joten sen tilalle tuli hieman vähemmän ruostunut, Saksan nettihuutokaupasta hankittu. Sekin vaati lisää peltiä ja tietenkin hiomista ja maalauksen. Toinen vanne korvattiin vähemmän käytetyllä. Moottorin kaikki kuluvat osat uusittiin. Residentien vuonna 1955 tehdyissä alkuversioissa, joihin omakin pyöräni kuuluu, on moottorille ja vaihteistolle erilliset öljytilat. Vaihteiston öljymäärä on pieni, mutta se ei ollut syy siihen, että vaihteiston pääakseli oli mutkalla. Jossain vaiheessa toisiovedon ketju oli vauhdissa katkennut. Se oli lyönyt moottorinlohkon takaosaan noin 10 cm pitkän halkeaman ja vääntänyt Residentissä on vain yksi mittari. Sekin vaati sekä ulkoisen että sisäisen kunnostuksen. toisiovedon akselin. Kunnostustyössä pyrin alkuperäistä vastaavaan ulkoasuun ja myös hyvään toimivuuteen. Tuo viimeksi mainittu tarkoitti ehkä jopa kolmanneksen lisää työtunteja. Alkuperäisen kaltaiselta näyttävän vanhan moottoripyörän kokoaa paljon helpommin kuin sellaisen, joka lisäksi toimii luotettavasti ja on hyvä ajaa. Näin siksi, että uustuotanto-osat eivät ole aina huippulaatua. Niitä on kokeiltava useaan kertaan ja joskus korjattavakin, ennen kuin kaikki toimii. Lokakuussa 2006, melkein päivälleen kaksi vuotta oston jälkeen, Horex Resident oli valmis ensimmäiseen koekäyttöön. Ryypytyksen ja muutaman käynnistyspolkaisun jälkeen nelitahtikone heräsi noin 32-vuotisesta unestaan. Kytkin toimi ja vaihteet menivät päälle sujuvasti. Ajoin pyörällä useita kymmeniä metrejä. Tunne oli kohottava eikä sitä latistanut moottorin sammuminen: innostuksen vallassa olin unohtanut kiertää sytytystulpan kunnolla kiinni, ja kone sylkäisi kynttilän irti tulpanreiästä. Onneksi kierteet eivät vahingoittuneet. 25

5 26 Museoajoneuvotarkastukseen ja rekisteriin Jatkoin pyörän viimeistelyä talvikauden Huhtikuussa 2007 Horex oli valmis museoajoneuvotarkastukseen. Siinä kaksi museoajoneuvotarkastajaa selvittää, että ajoneuvo on alkuperäistä vastaava. Tarkastuksen läpäissyt pyörä saa virallisen museoajoneuvolausunnon, johon kiinnitetään tarkasti määritellyn kaltainen kuva tarkastetusta ajoneuvosta. Todistuksessa on yksityiskohtaiset tekniset tiedot ajoneuvosta. Lisäksi ajoneuvon historia kirjoitetaan omalle kaavakkeelleen ja tallennetaan arkistoon, josta huolehtii Veteraanimoottoripyöräklubi. Museomoottoripyörää rakentelevien kannattaa liittyä VMPK:n jäseneksi jo senkin takia, että jäsenetuna saa alennusta museoajoneuvotarkastuksen hinnasta. Vasta museoajoneuvoksi rekisteröinti on virallinen varmistus siitä, että vanha pyörä on alkuperäisen kaltainen. Museoajoneuvostatus tuo ajoneuvolle lisäarvoa, joka näkyy jopa myyntihinnassa. Tietysti kun laskee pyörän entistämiseen uhratut työtunnit ja osien ostoon, maalaukseen, kromaukseen yms. laitetut eurot, joutuu toteamaan, ettei museomoottoripyörästä saa rahojaan juuri koskaan takaisin. Bisneksestä siis ei ole kysymys, mutta museoajoneuvostatus tuo rahallista säästöä vakuutusmaksuihin. Siinä missä tavanomainen ympärivuotinen pakollinen liikennevakuutus voi maksaa pyörän moottorin iskutilavuudesta riippuen - jopa yli 1500 euroa, maksaa museopyörän vakuutus vain noin 30 euroa. Vakuutuksen ehto on, että pyörällä ajetaan enintään 30 päivänä vuodessa. Se riittää mainiosti Suomen lyhyen kesän aikana tehtäviin retkiin. Ei suurin ponnistuksin entistettyä aarrettaan viitsi huonoilla keleillä ulkoiluttaa. Toukokuussa 2007 vein Horexin katsastukseen. Vanhan, rekisteristä poistetun ajoneuvon uudelleen rekisteröinnissä kriittistä on ajoneuvon aiempi historia. Horexini vanhat rekisteröintitiedot löytyivät Ajoneuvohallintokeskuksesta, joten siltäkään osin ei ongelmia tullut. Horexin ensimmäinen, vuonna 1956 annettu rekisteritunnus KA-369 oli käytössä toisaalla, mutta toinen, vuonna 1966 pyörälle annettu, oli vapaa. KU-419 onkin Tällainen siitä tuli. Puhdaslinjainen yksisylinterinen moottori, ajan muodin mukaan varustettuna kahdella pakoputkella. Lisävarusteena kyytiläisen satula oikein sopiva edelleen kuopiolaisena säilyvälle museomoottoripyörälle. Toukokuun 2007 lopussa Resident oli mukana kuopiolaisten motoristien perinteisessä ajokauden aloitustapahtumassa Vanhat mestarit ja pyörät, jonka Männistön Teboilin huoltamoyrittäjä Pertti Lyytinen vuosittain touko-kesäkuun vaihteessa järjestää (ks. Moto 9/2003). Horex sai huomiota varsinkin niiltä, jotka olivat pyörän jo 1950-luvulla nähneet tai muistivat sen kaupunkiliikenteestä 60-luvulta ja 70-luvun alusta. Kesän 2007 aikana ajoin Horexilla noin tuhat kilometriä. Pyörä on jousitukseltaan mukava ja ohjaukseltaan kevyt. Sen moottori ottaa kierroksia ärhäkämmin kuin 50-luvun muiden moottoripyörien yleensä pitkäiskuiset, harvakäyntiset koneet. Horexin muhkea pakoääni tuo mieleen isot konepyörät. Todellisuudessa Resident on pieni ajokki, jonka ohjaimissa kuski istuu tiiviisti. Näin varsinkin Residentin ollessa varustettuna soolosatulalla. Lisävarusteeksi oli mahdollista ostaa erillinen kyytiläisen satula. Myös pitkää penkkisatulaa oli saatavana lisävarusteena. Ei Horex kyykkypyörä ole, mutta ehkä Residentin suunnittelussa oli jo aavisteltu tulevia aikoja, jolloin moottoripyöristä tuli urheilullisia harrasteajoneuvoja.

6 1950-luvun moottoripyörät olivat yleensä työkäyttöön suunniteltuja, pitkiä ja raskaita. Horex Resident on urheilullisempi, kevyempi ja pienempi moottoripyörä, jonka selässä iso kuski istuu hieman ahtaasti. Tekniset tiedot Horex 350 Resident -moottoripyörästä (vuosimalli 1955) Suljettu kaksikehtoinen teräsputkirunko. Yksisylinterinen, nelitahtinen, ajoviimajäähdytteinen moottori. Sylinterin poraus 77, iskun pituus 75 mm, iskutilavuus 349 cm 3. Puristussuhde 7,1:1. Moottorin suurin ilmoitettu teho 24 DIN hv kierrosluvulla 6500/min (jatkuvassa käytössä 22 hv / 6250/min). Suurin vääntö 2,8 mkg / 6000/min. Yksi hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli kampiakselin oikean pään yläpuolella, venttiilien ohjaus työntötangoilla ja keinuvivuilla. Kansiventtiilit, imuventtiilin lautasen halkaisija 42 mm, pakoventtiilin halkaisija 38 mm. Bing 2/27,5 kaasutin. Noris MLZ 60/6/1600/3 R lataus- ja sytytyslaitteisto. Automaattinen sytytysennakon säätö (3-5 o - 40 o ). Yksi Bosch W 260 tai Beru 240 sytytystulppa. Märkäsumppuvoitelu, hammaspyöräöljypumppu. Sarjan alkupään malleissa (moottorin numeroon asti) erillinen moottoriöljy (2 litraa) ja vaihteistoöljy (0,66 litraa). Myöhemmissä pyörissä moottorilla ja vaihteistolla yhteinen öljy (2,5 litraa). Ensiöveto kaksoisketjulla (välityssuhde 1:2,091) öljytyn, vaijerikäyttöisen monilevykytkimen kautta 4-portaiseen vaihteistoon, josta veto täysin koteloidulla ketjulla (5/8 x 1/4 ) 13-piikkiseltä ketjupyörältä takapyörän 38-piikkiselle ketjupyörälle. Edessä vaijerikäyttöinen, takana tankokäyttöinen täysnaparumpujarru (150 mm halkaisija, jarruhihnan leveys 40 mm). Sisärenkaalliset renkaat, edessä 3,25 x 18, takana 3,50 x 18. Pinnapyörät alumiinivanteilla. Rengaspaine 1,5 edessä, 2,0 takana. Portaattomasti säädettävä ohjauksen kitkavaimennin. Edessä ja takana keinuhaarukkajousitus, edessä kaksi öljyllä vaimennettua Boge FTP vaimenninta, takana Boge VFT vaimentimet, joissa kaksiasentoinen säätö kuorman mukaan. Paino ajovalmiina, tankki täynnä 170 kg, kuivana 150 kg. Suurin sallittu kokonaispaino 330 kg. Pituus 200 cm, leveys 66 cm, suurin korkeus 98 cm, istuinkorkeus ilmoitettu 80 cm, akseliväli 135 cm, maavara 18 cm. Polttoainesäiliön tilavuus 16 litraa, josta varalla 2 litraa. Huollot: 500 km:n välein etujousituksen keinuvipujen nivelten voitelu, 1500 km:n välein mm. moottorin öljynvaihto ja ilmansuodattimen puhdistus, 2000 km:n välein venttiilien välysten tarkistus ja säätö sekä ensiövetoketjun kireyden säätö, 3000 km:n välein vaihteistoöljyn vaihto, 6000 km:n välein sytytystulppien vaihto ja katkojan kärkivälin säätö, km:n välein pyörännapojen rasvaus. Horexin maahantuoja Suomessa oli S & N. Saatavat värivaihtoehdot olivat musta ja siniharmaa. Vuoden 1956 hinta ei ole tiedossani, mutta Moottoriurheilu-lehti 5/1958 kertoo Residentin hinnaksi markkaa. 27